Elinkeino-, liikenne- ja Lausunto LAPELY/1841/2017 ym paristokeskus

Transkriptio

1 Elinkeino-, liikenne- ja Lausunto LAPELY/1841/2017 ym paristokeskus Julkinen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Ympäristöluvat PL OULU Viite: Lausuntopyyntö , PSAVI/3224!2015, Hannukainen Mining Oy, Hannukaisenja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kolari Hannukaisen kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus, Kolari LAPIN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Puhelin PL ROVANIEMI Hannukainen Mining Oy hakee ympäristö- ja vesitalouslupaa Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeelle. Hankealue sijaitsee Kolarin kunnassa noin 25 km Kolarin kunnan keskustasta koilliseen. Kaivospiirin koko tulee olemaan noin 30 km2. Avolouhokset ja sivukivialueet sijoittuvat Hannukaiseen ja rikastamo sekä rikastushiekka altaat Rautuvaaraan, joka sijaitsee Hannukaisen kylästä ja rauta malmiesiintymästä noin 5 km etelään. Hannukaisen kaivoshanke käsittää rautaoksidi-kupari-kulta -malmi esiintymän hyödyntämisen. Kaivoksen päätuote tulee olemaan mag netiitti (Fe304) ja sivutuotteena saadaan kupari-kulta -rikastetta. Hanke tulee kokonaisuudessaan sisältämään kaksi avolouhosta, Hannukainen ja Kuervitikko, sekä kolme sivukivialuetta ja muun tarvittavan infran. Murskattu malmi kuljetetaan Hannukaisesta maan päällisellä hihnakuljettimella Rautuvaaraan. Käsitellyt jätevedet pumpataan maanalaista putkilinjaa pitkin Muonionjokeen. Hannukaisen alueella sijaitsee aikaisemmin harjoitetun toiminnan seurauksena kaksi vedellä täyttynyttä avolouhosta, Laurinoja ja Kuervaara, sekä sivukivialue. Alueen aikaisempia toiminnanharjoittajia ovat olleet Northland Mines Oy, Rautaruukki Oyj ja Outokumpu Oyj. Rautuvaaran alueella sijaitsee entinen maanalainen kaivos, kaksi pientä avolouhosta, sivukivikasoja sekä rikastushiekka-alue. Kuervitikon malmiesiintymää ei ole aiemmin louhittu. Hannukainen Mining Oy hakee lupaa malmin louhinnalle, rikastamiselle, kaivannaisjätteen sijoittamiselle jätealueille, kaivumaiden hyödyn tämiselle, rakentamisessa käytettävän tarvekiven louhinnalle, putki linjojen rakentamiselle, uusien ojien kaivulle sekä käsiteltyjen jätevesien johtamiselle purkuputkessa Muonionjokeen ja aluekuivatusvesien johtamiselle Hannukaisen alueelta Äkäsjokeen, Valkeajokeen ja Kuerjokeen ja Rautuvaaran alueelta Niesajokeen. Lisäksi ympäristölupaa

2 LAPELY/1841/2017 2/28 haetaan Hannukaisen kaivoshankkeen toteuttamiseen liittyville toiminnoille, kuten energiantuotannolle, polttoaineenjakeluasemille ja kemikaalivarastoille ja kaikkeen näihin toimintoihin liittyvälle rakennustoiminnalle sekä ratapihan rakentamiselle. Vesilain mukaista lupaa haetaan putkilinjojen vesistöjen ylityksille, louhosten kuivatukselle, pohjavesipinnan alentamiselle, vesivarasto altaan, rikastushiekka-altaan ja selkeytysaltaan patojen rakentamiselle, Kivivuopionojan uudelle uomalle, Laurinojan kuivatukselleja purkuputken rakentamiselle Muonionjoen ranta-alueelle. Hankkeen myötä tuhoutuville/muuttuville lähdekohteille haetaan vesilain mukaista vesiluontotyyppien suojeluun liittyvää poikkeamislupaa. Hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu YVA-menettelyssä ja hankkeesta on tehty Natura-arviointi. Rakentamisen on määrä alkaa vuoden 2018 jälkipuoliskolla, ja malmin louhinnan arvioidaan kestävän vuoden 2020 lopusta vuoteen Kuervitikon louhos avataan alustavan suunnitelman mukaan 11 vuoden kuluessa Hannukaisen louhinnan aloituksen jälkeen eli vuonna Kaivoksen tämän hetkinen suunniteltu toiminta-aika mineraalivarantojen perusteella on noin 27 vuotta ( ), josta varsinaista tuotantovaihetta on 19 vuotta. Tuotannon saavuttaessa täyden kapasiteetin magnetiittirikastetta on tarkoitus tuottaa noin 2 Mt vuodessa. Kupari-kulta -rikasteen vuosituotanto on tonnia. Muodostuvan sivukiven ja irtomaan määrä on keskimäärin 26 Mt vuodessa ja muodostuvan rikastushiekan määrä 4,4 Mt vuodessa. Hannukaisen vanhat avolouhosjärvet, Laurinoja 3,7 Mm3 ja Kuervaara 0,3 Mm3, tyhjennetään vedestä kokonaan. Laurinojan vedet puretaan putkilinjaa pitkin Muonionjokeen tai mikäli putkilinja ei ole valmis, puretaan Laurinojan louhoksen pintakerroksen hyvälaatuisia vesiä Äkäsjokeen enimmillään 2,0 Mm3. Kuervaaran vedet johdetaan putki linjaa pitkin Muonionjokeen. Kuivatus kestää noin 6 kuukautta. Rautuvaaran vanhat avolouhokset (noin 0,25 Mm3) tyhjennetään osittain tuotannon alkuvaiheessa, kun korkearikkistä rikastushiekkaa tullaan varastoimaan avolouhoksiin. Vesiä johdetaan hallitusti alapuolisen suon kautta Niesajokeen noin 3 4 kuukauden aikana. Mikäli Rautuvaaran selkeytysallas ja purkuputki Muonionjokeen ovat tällöin toiminta valmiudessa, puretaan vedet purkuputkella Muonionjokeen. Malmi louhitaan ensisijaisesti poraamalla ja räjäyttämällä. Malmin louhinnan lisäksi alueella täytyy louhia sivukiveä. Malmi ja sivukivi kuormataan kaivinkoneilla. Malmi kuljetetaan kiviautoilla avolouhoksilta Hannukaisen teollisuusalueella sijaitsevaan kartiomurskaimeen,joka on pölynsidontajärjestelmällä varustettu maanalainen murskain. Murskattu malmi kuljetetaan Hannukaisesta noin 8 km pitkällä hihnakuljettimella Rautuvaaraan, missä se läjitetään katetulle varastoalueelle. Hihnakuljetin tulee olemaan katettu ja suojattu sivuseinillä pölyhaittojen ja melun vähentämiseksi. Malmin rikastus käsittää sarjan mekaanisia ja kemiallisia

3 LAPELY/1 841/2017 3/28 ja prosesseja, joissa malmista erotetaan atvokkaat mineraalit. Murskattu ja jauhettu malmi erotellaan eri fraktiohin vaahdottamalla useassa vaiheessa. Korkea- ja matalarikkiset rikastushiekat erotetaan rikasteista, sakeutetaan ja pumpataan erillisinä virtoina rikastushiekka-alueelle. Kupari-kulta-rikaste sekä magnetiitti-rikaste kuivataan ja varastoidaan odottamaan kuljetusta asiakkaalle. Kuljetus tapahtuu ensisijaisesti junalla johonkin Perämeren satamista. Hannukaisen kaivosalueen irtomaan läjitysalue, joka sisältää louhos alueelta ja rakennettavilta alueilta poistettavia puhtaita kivennäismaita ja turvetta, on luokiteltu pysyväksi jätteeksi ja jätealue muuksi kuin suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi jätealueeksi. Sen sulfidi mineraalipitoisuus on pieni, eikä materiaali missään olosuhteissa ole happoa muodostavaa. Kyseistä maa-ainesta voidaan hyödyntää kaivoksen sulkemisvaiheessa. Mahdollisesti happoa muodostava sivukivi (PAF) sijoitetaan alueille, missä pohjaveden virtaus suuntautuu avolouhokseen, josta vedet voidaan kerätä ja pumpata vesienkäsittelylaitokselle. Myös ei happoa muodostava sivukivi (NAF) sijoitetaan alueille siten, että mahdollisesti pilaantuneen pohjaveden pääsy ympäröiviin vesistöihin minimoidaan. Hankkeen rakentamisvaiheessa lähinnä kiintoainekuormitusta on arvioitu päätyvän Niesajokeen kohtalaisesti ja Äkäsjokeen, Valkeajokeen, Kuerjokeen ja Muonionjokeen vähän. Kiintoainekuormitusta pyritään vähentämään niin, että sen pitoisuus jää päästövesissä alle 10 mg/l. Muilta osin pitoisuuslisäysten vesistössä arvioidaan jäävän rakentamis vaiheessa pieniksi. Tuotantovaiheessa vaikutukset Niesajoen virtaamiin ovat merkittäviä heti selkeytysaltaan alapuolella, mutta vähenevät Niesajoen pääuomaa alajuoksulle edettäessä. Vedenlaatuvaikutukset kohdistuvat tuotantovaiheessa ensisijaisesti Muonionjokeen ja kuormitus on suurinta kaivostoiminnan loppuvaiheessa. Tällöin esimerkiksi sulfaattipitoisuuden on mallitarkastelun perusteella arvioitu nousevan alivirtaamatilanteessa purkuputken suualueella tasolle 17,5 mgil. Sulfaatin päästövedet laimenevat sulfaatin sekoittumispitoisuuteen <10 mg/l noin 500 metrin matkalla purkuputkesta alavirtaan. Metallien pitoisuuslisäysten on arvioitu jäävän pieniksi, eikä ympäristönlaatu normien ylityksiä arvioida tapahtuvan Muonionjoessa. Muonionjoen merkittävää rehevöitymistä tai ekologisen tilan heikentymistä ei myöskään arvioida tapahtuvan. Kaivostoiminnan päätyttyä merkittävin vaikutus kohdistuu Niesajokeen. Vaikutuksen suuruus on voimakkaan riippuvainen korkearikkisen rikastushiekan varastointialueen suotoveden määrästä ja laadusta. Pahimmassa tapauksessa mm. useiden metallien ympäristönlaatunormit voivat ylittyä Niesajoessa, rehevyys kasvaa ja myös ekologinen tila heikentyä. Vaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää merkittävästi oikea oppisin sulkemistoimenpitein. Muonionjoessa toiminnan jälkeisten vaikutusten on arvioitu jäävän vähäisiksi.

4 LAPELY/1841/ /28 Kaivoksen vuosinettovesitase kasvaa toiminnan aikana keskimääräisenä vesivuotena tasolta 2 Mm3/a tasolle 8,9 Mm3/a. Vaihtelu erilaisina hydrologisina vesivuosina (kuiva tai märkä vesivuosi 1/1 00) voi olla noin 0,77 10,3 Mm3/a. Hakija katsoo, ettei jäteveden määrälle tarvitse sen ominaisuuksien vuoksi asettaa lupaehdoksi enimmäismäärää. Hakija esittää pitoisuus raja-arvot seuraaville vedenlaatumuuttujille: veden ph, kiintoaine-, nikkeli-, kupari-, sulfaatti- ja kokonaistyppipitoisuus. Hankkeesta aiheutuvat vesistövaikutukset arvioidaan sen tasoisiksi, ettei niistä aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Äkäsjoen, Niesajoen ja Muonionjoen vesistöalueilla kuormituksesta aiheutuvat kalatalou delliset haitat arvioidaan voitavan kompensoida vuotuisella kalatalous maksulla. Kaivostoiminnasta aiheutuu melua ja tärinää sekä pölyä ja kaasumaisia päästöjä. Melua ja päästöjä hallitaan lupahakemuksessa esitetyin teknisin keinoin ja luvassa annettavin määräyksin. Kaivoksen suunnittelussa on otettu huomioon alueen muu maankäyttö, erityisesti porotalous, koska kaivoshankkeen läheisyydessä on poron hoitoa varten tarkoitettuja alueita. Hakija neuvottelee Kolarin ja Muonion paliskuntien kanssa hankkeen poronhoidolle mahdollisesti aiheuttamien haittojen lievennyskeinoista ja tarvittaessa taloudellisten tai toimin nallisten haittojen kompensoinnista. Kaivoksen suoraksi työllistäväksi vaikutukseksi on arvioitu rakennusvaiheessa noin henkilötyövuotta ja toimintavaiheessa (kaivos ja rikastamo) noin 350 henkilötyövuotta. Hanke työllistää lisäksi urakoitsi joita kaivosalueella ja rikasteen kuljetuksissa Kolariin ja edelleen johonkin Perämeren satamaan sekä välillisesti myös muuta työvoimaa. Hankkeen tuottama suora ja välillinen taloudellinen hyöty on aluetaloudellisesti merkittävä. Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunto Yleistä hankkeesta ja hakemuksesta Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on pyytänyt viitekohdassa mainitussa ja edellä kuvatussa hakemusasiassa lausuntoa Lapin ELY keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta. Lausuntoa on lisäksi pyydetty erikseen Lapin ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri sekä elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualueilta ja ELY keskuksen kalatalousviranomaiselta. Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue antaa asiassa lausunnon tässä yhteydessä ympäristönsuojelu-, alueidenkäyttö-ja vesivaraviranomaisena. Luonnon suojeluviranomaisen lausunto toimitetaan myöhemmin. ELY-keskus tulee myös täydentämään ympäristönsuojeluviranomaisen lausuntoa muun muassa jätteiden ja jätealueiden sekä tarvittavien käyttö-, päästö ja vaikutustarkkailujen osalta sekä tarvittaessa muutoinkin ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausuntoa kokonaisuudessaan.

5 LAPELY/1841/2017 5/28 Hannukaisen kaivoshankkeeseen on tehty ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (458/1994) mukainen YVA-menettely vuosina Lapin ELY-keskus antoi yhteysviranomaisen lausunnon YVA-menettelystä ja laaditusta YVA-selostuksesta Lausunnossaan Lapin ELY-keskus katsoi, että hankkeesta laadittu ympäristövaikutusten arviointiselostus on riittävä. Lausunnossa tuotiin esille myös yhteysviranomaisen käsitys sellaisista asioista ja selvityksessä olleista puutteista, jotka hankkeesta vastaavan tuli ottaa huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa ja hanketta toteuttaessaan. Toteutetun ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) jälkeen kaivoshankkeen suunnittelua on tehty vaihtoehdon 4 pohjalta edelleen kehitettynä ja alueella tehtyjen lisäselvitysten perusteella muutettuna tavoitteena haitallisten ym päristövaikutusten vähentäminen muun muassa kaivospiiriä pienentämällä, louhinnan reikäkokoa (räjäytykset) pienentämällä, pölyävien toimintojen tarkemmalla suunnittelulla sekä rikastushiekkojen ja ylijäämämaiden sijoitusalueiden tarkistamisella ja hihnakuljettimen linjan uudelleen arvioinnilla. Merkittävin muutos on suunnitellun noin 1 km:n levyisen suojavyöhykkeen poistaminen ja massiivisen noin 3 km pitkän suojavallin (toisaalla käytetty nimitystä meluvalli) rakentaminen maantien ja Hannukaisen avolouhoksen väliin. Hakemusasia on tullut vireille Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa Hakemus oli alun perin varsin puutteellinen ja aluehallintovirasto esitti hakijalle 120 kohtaisen täydennyspyynnön ja myöhemmin tarkennuspyyntöjä 17 eri kohtaan. Viimeisimmät täydennykset on toimitettu Täydennyksissä on esitetty muutoksia alkuperäiseen hakemukseen nähden. ELY-keskuksen näkemys on, että hakemus olisi selkeyden vuoksi tullut täydentää aikaisemmat hakemusasiakirjat kokonaisuudessaan korvaavalla hakemuksella, sillä erillisillä liitteillä ja kirjeillä täydennettynä hakemus on vaikeasti hahmotettavissa ja se sisältää osin ristiriitaista tietoa hankkeesta, niin sen toteuttamisesta kuin vaikutuksistakin. ELY-keskus haluaa korostaa, että hakemuksen paikkansapitävyyden ja johdonmukaisuuden tarkastaminen on hakijan ja sen asiantuntijoiden velvollisuus. Nähtäville ja lausuttavaksi asetettavat hakemusasiakirjat on oltava huolellisesti laadittuja ja tarkistettuja sekä selkeitä ja yhdenmukaisia eikä niissä saa olla ristiriitaisuuksia. Edellä todetun vuoksi ELY-keskus ei vielä tässä lausunnossa esitä eikä ota kantaa mahdollisiin lupamääräyksiin, sillä hakemus on edelleen siinä määrin puutteellinen ja ristiriitainen, ettei siitä ilman huolellisia täydennyksiä voida arvioida toimintaa ja sen vaikutuksia kokonaisuutena eikä siten myöskään ole mahdollista arvioida riittävällä tavalla luvan myöntämisen edellytyksiä ja tarvittavia lupamääräyksiä. Aluehallintovirasto on antanut hakijan koetoimintailmoituksen johdosta päätöksen (23/2017/1), jolla hakija voi toteuttaa pääosin ilmoituksen mukaisen ja laajuisen koetoiminnan (koelouhinta ja

6 LAPELY/1841/ /28 koerikastus) Hannukaisen alueella noudattaen päätöksessä annettuja määräyksiä. Päätös sisälsi täytäntöönpanoratkaisun. Tarkoituksen mukaista olisi, että louhinta- ja rikastuskokeiden valmistuttua hakija arvioisi suunnitellun kaivostoiminnan vesitaseen, vesijakeiden laatua ja vesienkäsittelyä sekä muodostuvia tuote- ja jätejakeita, toiminnassa tarvittavia kemikaaleja ym. hankkeen lupaharkintaan keskeisesti vaikuttavia seikkoja uudelleen ja huolellisesti ja päivittäisi hakemuksen. Hankealueen ja sitä ympäröivien alueiden maankäytöllinen tilanne ja vireillä olevat kaavahankkeet Hankealueella on voimassa ympäristöministeriön vahvistama Tunturi-Lapin maakuntakaava. Kaavasta valitettiin, mutta Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valitukset antamalla päätöksellään. Maakuntakaavassa hankealue on osoitettu kaivosalueeksi (EK, Hannukaisen ja Rautuvaaran alueet) ja osittain yhdyskuntateknisen huollon alueeksi (ET, Rautuvaaran saostusallas). Kaivosalueiden välille on osoitettu sähkölinjan (s)ja massaputken yhteystarve (m) sekä sivurata (ohjeellinen linjaus). Kaivosalueet ovat osittain päällekkäismerkintänä matkailun vetovoima-alue, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue -merkinnän (mv) kanssa. Koko hankealue sijoittuu myös erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulle alueelle. Kaavamerkinnän mukaan alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Valtion maan luovuttaminen tai vuokraaminen saa tapahtua vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamasta vahingosta (Poronhoitolaki 2.2 ). Alueella on lisäksi voimassa oikeusvaikutteinen Ylläksen osayleiskaavan muutos, joka on kuulutettu voimaan Hankealueen osalta Ylläksentien pohjoispuolella oleva Hannukaisen alue on osayleiskaavassa varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ympäristöarvoja (M). Aluetta voidaan käyttää myös haja asutusluonteiseen rakentamiseen sekä ulkoilu- ja virkistystarkoituksiin pääasiallista käyttötarkoitusta kohtuuttomasti vaikeuttamatta. Rakentaminen tulee sijoittaa siten, että maisemalliset ja muut ympäristöarvot säilytetään. Lisäksi kaavamerkintään on kirjattu ohjeena, että metsän käsittely maisemassa selvästi erottuvilla alueella ja tiestön varsilla tulisi tehdä avohakkuuta välttäen. Hankealueen pohjoisosan lounaislaidassa on osayleiskaavassa varaus maa-ainesten ottoalueelle (EO). Ylläksentien eteläpuolisen alueen osalla saostusallas on varattu kaavassa yhdyskuntateknisen huollon alueeksi (ET) ja veden puhdistamolle (ET-2). Rautuvaara on varattu kaavassa myös maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ympäristöarvoja (M). Ympäristölupahakemuksessa sivulla 288 (kuva 11-2) on esitetty kaivospiirirajaus, joka ulottuu länsi-, lounas- ja eteläosaltaan osittain edellä mainitun Ylläksen osayleiskaavan muutoksen rajauksen ulkopuolelle.

7 LAPELY/1 841/2017 7/28 Hankealueen pohjoisemman osan läheisyydessä Hannukaisen kylässä Ylläksentien eteläpuolella on voimassa oikeusvaikutteiset hyväksytty Äkäsjoen (Hannukaisen) ranta-asemakaava ja hyväksytty Hannukaisen ranta-asemakaava sekä hyväksytty Hannukaisen ranta-asemakaavan muutos. Äkäsjoen etelärannalla Saivojärven kohdalla on voimassa oikeusvaikutteiset hyväksytty Yhteismetsän ranta-asemakaava ja hyväksytty Hannukaisen ranta-asemakaavan muutos. Rautulan kohdalla Äkäsjoen varressa on voimassa oikeusvaikutteiset hyväksytty Äkäsjoen ranta-asemakaava (Lapinniemen tilat) ja hyväksytty Äkäsjoen ranta-asemakaavan (Lapinniemen tilat) muutos. Äkäsjoen pohjoisrannalla on voimassa oikeusvaikutteinen hyväksytty Äkäsjoen ranta-asemakaavan muutos ja laajennus sekä ja hyväksytyt Äkäsjoen ranta-asemakaavan muutokset. Äkäsjoen varressa Rautulan kohdalla eteläisin ranta-asemakaava on hyväksytty Äkäsjoen ranta-asemakaava. Edellä mainitut ranta-asemakaavat on laadittu pääosin loma-asumisen järjestämiseksi. Alueella on vireillä useita kaavoitusmenettelyjä. Hannukaisen kaivosalueen osayleiskaavassa muutettaisiin Ylläksen yleiskaavaa ja laadittaisiin uutta yleiskaavaa, tavoitteena Hannukaisen kaivoksen toteuttaminen ja siihen liittyvät muut toiminnot ja seikat. ELY-keskus on antanut kaavaluonnoksesta lausunnon ja YM:ltä on saapunut tiedoksi Ruotsin valtion vastaus Hannukaisen osayleiskaavan kv-kuulemisasiassa. Lisäksi ELY-keskus on antanut ja Ruotsin valtio lausunnot valmisteluvaiheen aineistosta (Maankäyttö- ja rakennuslain 199 :n mukainen kansainvälinen kuulemismenettely). Hannukaisen kaivosteollisuusalueen asemakaava laaditaan lähinnä kaivoksen tukirakentamisen vuoksi. ELY-keskus on antanut kaavaluonnoksesta lausunnon Rautuvaaran teollisuusalueen asemakaavaa laaditaan rikastamon sijoittamiseksi. Alue sijaitsee huomattavasti erillään louhoksesta. Menettelyssä sovelletaan KV menettelyä, koska hankkeella on vesistövaikutuksia rajajokeen. ELY keskus on antanut kaavaluonnoksesta lausunnon YM:ltä on saapunut tiedoksi Ruotsin valtion vastaus kommenttipyyntöön kaavoituksen valmisteluaineistosta. Hannukaisen kylän asemakaavan muutoksen tavoitteena on yhteen sovittaa kaivannaisteollisuus ja asuin sekä lomarakentaminen. ELY-keskus on antanut kaavaluonnoksesta lausunnon Kaikkien edellä mainittujen kaavojen kaavoitusprosessi on lausunnon antohetkellä kesken. Hakemuksen kohdassa 11.2 on arvioitu hankkeen vaikutuksia kaavoitukseen ja maankäyttöön. ELY-keskus korostaa, että esimerkiksi valmisteluvaiheessa olevassa Hannukaisen kaivosalueen osayleis kaavassa ei ole riittävällä tavalla käsitelty hankkeen suhdetta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden vaikutukset kyseessä olevan osayleiskaavan

8 LAPELY/1841/2017 8/28 ratkaisuihin tulee tarkastella ja tunnistaa laajemmin sekä esittää miten valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita edistetään kyseessä olevalla osayleiskaavalla. Suojavalli ja louhosten lähialue YyA:ssa ym päristövaikutusten arvioinnin lähtökohtana oli, että kaivosalueen ympärille perustetaan noin kilometrin suojavyöhyke, jolle ei jää häiriintyviä kohteita. Nyt hakemusvaiheessa suojavyöhykkeestä on kuitenkin luovuttu ja sen sijaan on tarkoitus rakentaa kaivosalueelta kuorittavista pintamaista Hannukaisen avolouhoksen ja maa-ainesten läjitysalueen eteläpuolelle kerrospengertäyttönä 1 2 m:n kerroksina suojavalli, joka on pituudeltaan 3340 m, maksimileveydeltään 115 m ja maksimikorkeudeltaan noin 30 m. Suojavallilla olisi kyettävä estämään kaivoksella muodostuvien melu- ja pölypäästöjen haitallinen kulkeutuminen häiriintyviin kohteisiin sekä räjäytyksissä syntyvien lentokivien aiheuttamat vaarat lähikiinteistöille ja tieliikenteelle. Tähän liittyen ELY-keskus huomauttaa, että hakemuksen täydennyksenä toimitettu lentokiviselvitys on yleispiirteinen eikä ELY keskuksen käsityksen mukaan vastaa lupaviranomaisen täydennys pyyntöön. Alun perin hakemuksen kohdassa on arvioitu räjäytysten aiheuttamien irtokivien vaikutuksia maantieliikenteelle. Sen mukaan tie 940 Hannukaisen louhoksen eteläpäässä on ajoittain suljettuna lyhyitä ajanjaksoja räjäytysten aikana lentävien irtokivien aiheuttamien riskien pienentämiseksi. Täydennyksessä lentokivistä todetaan muun muassa, että lähiasutuksen ja tien läheisyyden vuoksi Hannukaisen kaivoksen eteläkärjen alueella lentokiviriskien minimoiminen on tärkeää ja että kaivosturvallisuuslupa ohjaa toiminnan turvallisuutta myös lentokivien osalta. Hakemuksen kohdassa 14.2 todetaan tärinän vaikutuksista, että tien 940 liikenne voi olla vaikutusalueella. Tie voidaan sulkea lyhytaikaisesti räjäytysten aikana, millä voidaan poistaa liikenteeseen kohdistuvat räjäytysvaikutukset tehokkaasti. Mahdollista tien sulkemista voidaan tarvita kymmenen vuoden päästä kaivoksen aloituksesta noin kahden vuoden ajan. Edelleen todetaan, että toimintavaiheessa on pieni riski, että irtokiviä voi lentää aivan kaivosalueen ulkopuolella oleviin kohteisiin tai että ne voivat osua liikenteeseen tiellä 940. Nämä riskit voidaan poistaa käyttämällä räjäytyksissä huolellisia toimintatapoja ja tekniikkoja, sekä sulkemalla tie tilapäisesti räjäytysten aikana. ELY-keskus huomauttaa, että räjäytysten kohteena olevan alueen ja tien 940 välissä on useita olemassa olevia asuin-, liike- ja lomakiinteistöjä ja tiehen 940 rajautuu muun muassa oikeusvaikutteinen Hannukaisen ranta-asemakaava. Kaivoshankkeeseen liittyvillä toiminnoilla (esim. räjäytykset, melu, pöly ja tärinä) ei saa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa omaisuudelle tai sen käytölle, vaaraa kiinteistöjen ja ranta-asemakaava alueella olevien rakennuspaikkojen turvallisuudelle eikä vaarantaa edellytyksiä terveelliselle ja viihtyisälle elinympäristölle tai aiheuttaa elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä. Hakemuksessa ei

9 LAPELY/1 841/2017 9/28 ole pystytty selkeästi osoittamaan, että suojavallilla kyettäisiin estämään edellä sanotut seuraukset. Suojavyöhykevaihtoehdon korvaaminen rakennettavalla suojavallilla on jo rakentamisvaiheessa merkittävä ympäristöön vaikuttava toiminta ja vaikuttaa keskeisesti lupaharkintaan. ELY-keskus arvioi, että vallin rakentaminen vaikutuksineen (esteettömästi asutuksen suuntaan kulkeutuva melu ja pöly) välittömästi asutuksen viereen voisi jo olla sellaisenaan niin laaja ja pitkäkestoinen hanke, että se yksinään saattaisi aiheuttaa luvanmyöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, naapuruus suhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltumisen vähentymistä ja vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle. Tiedot vallin korkeudesta vaihtelevat eri hakemus asiakirjoissa, mutta vallin vaatima pinta-ala on 39 ha ja siinä hyödynnetään yhteensä noin 2,7 Mm3 pintamaita, kiviä sekä osin louhetta ja ei-happoa muodostavaa sivukiveä. Valliin tarvittavan 2,7 Mm3:n maa ainesmäärän kuljettaminen vaatii ELY-keskuksen käsityksen mukaan 2 vuodeksi suunnitellun rakentamisjakson aikana satoja kuorma-autojen ajosuoritteita joka päivä ja suuren määrän kalustoa maa-aineksen levittelyyn ja tiivistämiseen. Suojavallin rakentamistöiden aikainen melumallinnus, jossa louhosalueella ja pintamaiden läjitysalueella työskentelee etäällä toisistaan 5 kaivinkonetta ja suojavallilla kulkee kiviautoreitti, ei vaikuta realistiselta, kun huomioidaan millä tavoin, millä aikataululla ja minkälaisella konemäärällä suojavalli olisi käytännössä rakennettava. Melumallinnuksen johtopäätöksissäkin todetaan, että suojavallin rakentaminen on mallinnustulosten perusteella kaivoksen suurimpia melutasoja asutuksessa aiheuttava vaihe, mutta melun päiväja yöohjearvot tullevat ylittymään mallinnuksessa arvioitua useammalla asuin- ja loma-asuinkiinteistöllä sekä Saivojärven virkistysalueella vallin rakentamistöistä johtuen. Mallinnus on tarkistettava vastaamaan todellista rakentamiskäytäntöä. Vesienkäsittelyä ja -hallintaa käsitellään tuonnempana, mutta tässä yhteydessä voidaan jo todeta, ettei suojavallin alueella muodostuvien kiintoainepitoisten vesien käsittelyyn tarkoitettujen altaiden mitoitukseksi riitä kerran viidessä vuodessa toistuvan sateen intensiteetti. Vallin rakentamisaika on jo 2 vuotta ja valli olisi vielä useita vuosia ilmeisesti pääosin kasvipeitteetön (erodoituva) ja valumavesienkäsittely tarpeellista. Kerran viidessä, jopa kerran kymmenessä vuodessa toistuvan sateen todennäköisyys kasvaisi varsin suureksi ja sellainen sade olisi jo itse asiassa hyvinkin todennäköinen. Hakijan tulee lisäksi esittää, millä tavalla vallin erodoituminen ja siitä johtuva pölyäminen ja päästöt vesistöön ehkäistään sen jälkeen, kun valli on rakennettu. Vallialueen maaperästä ei ole tarkempaa tietoa eikä siten siitä, onko vallin alapuolinen maaperä kaikilta osin kantava ja tasainen ja saadaanko vallista riittävän vakaa kestämään myös toiminnan aikaisista räjäytyksistä syntyvä tärinä. Nämä tiedot ovat tarpeellisia ja hyvin keskeisessä

10 LAPELY/1 841/ /28 asemassa lupaharkinnassa tältä osin. Sivukaltevien pintojen tasoittaminen, pohjanvahvistukset ja massanvaihdot voivat lisätä huomattavasti suunniteltua rakentamisaikaa ja/tai rakentamisessa tarvittavaa konetyötä ja maansiirtoa ja siten melua ja muutakin haittaa lähiasutukselle sekä vesistöille. Hakemuksessa on varsin yksityiskohtaisesti tuotu esille hankkeen vaikutuksia kaukomaisemaan. Hakemusasiakirjojen havainnekuvat ja kuvasovitteet eivät kuitenkaan sisällä suunnitellun suojavallin maisemavaikutusten tarkastelua esimerkiksi suhteessa lähi- ja kaukomaisemaan. ELY-keskus oheistaa antamansa valmisteluvaiheen lausunnon liittyen vireillä olevaan Hannukaisen kaivosalueen osayleiskaavaan, jonka valmisteluvaiheen materiaali sisältää melun, pölyn ja tärinän osalta vastaavan aineiston kuin nyt kyseessä oleva hakemus. ELY-keskus liittää kaavalausunnossa melusta ja pölystä sekä melumallinnuksesta lausumansa ja esittämänsä vaatimukset myös nyt käsiteltävästä hakemusasiasta annettavaan lausuntoon. Rikastusrosessit ja rikastushiekan läjitys Hakemuksessa rikastusprosessi on esitetty yleisellä tasolla ja siltä osin lupaviranomainen täydennyspyyntönsä ensimmäisinä kohtina kehottikin täydentämään hakemusta. Täydennyksenä ei ole juurikaan tältä osin toimitettu lisätietoa. Suunnittelun lähtökohtana esitetty rikastamon toteuttaminen lohkoina on järkevää ja helpottaa tuotannon ajoa eri tilanteissa ja vesienhallintaa. Käynnissä on pilot-kokeita, joilla hakijan mukaan selvitellään prosessia ja sen hienosäätöä sekä sivuvirtoja ja jätejakeiden ja vesien ominaisuuksia ja määriä. Hakija on arvioinut, että lopullinen uusi rikastamon prosessisuunnitelma teknisine erittelyineen voi olla valmiina vuoden 2018 loppuun mennessä. ELY-keskus katsoo, että lupaharkintaa tehtäessä on oltava käytettävissä varsin tarkat ja oikeat kuvaukset rikastusprosessista ja siinä käytettävistä laitteista ja kemikaaleista, muodostuvista rikasteista ja sivuvirroista sekä jätteiden, erityisesti korkearikkisten jätteiden, ja vesien laadusta ja määrästä. ELY keskus tulee täydentämään lausuntoaan siinä vaiheessa, kun hakija on selvittänyt nämä luvan myöntämisen edellytyksien arviointiin keskeisesti vaikuttavat seikat. Prosessin varmistuttua on syytä päivittää myös tarvittavat kemikaalit ja niiden käyttömäärät, erityisesti ksantaattien ja neutralointikemikaalien tarve. ELY-keskus huomauttaa tässä yhteydessä, että hakemuksessa on esitetty vanhentuneita kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteita. Hakemusta on tarkistettava ja päivitettävä myös tältä osin samoin kuin muun muassa päästöjen muodostumisen ja päästöjen hallinnan sekä toiminnan vaikutusten osalta. LI MS-rikastushiekan läjitys on esitetty aloitettavaksi keskeltä rikastushiekka-allasta. ELY-keskus katsoo, ettei tämä läjitystapa ole välttämättä järkevää eikä ympäristön kannalta parhaan käytännön

11 LAPELY/1841/ /28 mukaista. Kaivannaisteollisuudenkin alalla parhaat käyttökelpoiset tekniikat ja parhaat käytännöt ovat viime vuosina kehittyneet paljon ja niitä kehitetään voimakkaasti. Hakija on kuitenkin pitäytynyt hakemuksessaan YVA:ssa esitetyssä, perinteisessä tavassa läjittää rikastushiekkoja. ELY-keskus esillääkin, että hakija pohtisi perustellen tämän lisäksi myös muita vaihtoehtoja, esimerkiksi voisiko läjityksen toteuttaa osastoittain siten, että mahdollisesti erityyppiset rikastushiekat voitaisiin sijoittaa erilleen ja jätealueita voitaisiin mahdollisesti toiminnan alkuvuosista alkaen jatkuvasti sulkea. ELY-keskuksen käsityksen mukaan tämä voisi helpottaa vesienhallintaa ja vesienkäsittelyä mahdollistaen ehkä myös syntypaikkakohtaisen vesienkäsittelyn ja pitäisi avoimen rikastushiekka-alueen pinta-alan pienenä vähentäen siten muun muassa sadannan haitta-aineita huuhtovaa vaikutusta ja pölyämistä. Lisäksi avoimena olevan jätealueen pinta-alan kohtuullisena pitäminen koko toiminnan ajan pienentäisi myös tarvittavan vakuuden määrää. Lopulliset sulkemiskustannukset pysyisivät kohtuullisina, kun sulkemisesta olisi huolehdittu koko toiminnan ajan. Energiatehokkuus Hakijan esitykset energiatehokkuuden huomioimiseksi laitehankinnoissa ja laitteiden käyttötavoissa ovat asianmukaisia ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset täyttäviä. Koneiden ja laitteistojen valinnassa on lisäksi keskeisesti huomioitava niiden melutasot ja valittava mahdollisimman vähän melua tuottavat vaihtoehdot energiatehokkaiden vaihtoehtojen joukosta. Vesienhallinta ja vesienkäsittely Suomessa toteutetuissa kaivoshankkeissa on lähes kaikissa ollut haasteena vesienhallinta ja nimenomaan se, että kaivosalueella muodostuu ja sinne virtaa tarvittavaan ja arvioituun nähden liikaa vesiä. Tämän vuoksi vesienhallinnan ja vesien johtamisen lähtökohtana on oltava järjestelmän rakentaminen sellaiseksi, ettei vesikiertoon oteta tarpeettomasti vesiä. Mahdollisimman suuri osuus ns. puhtaista vesistä, jotka tarvittaessa voidaan johtaa käsittelemättä vesistöön, tulisi pystyä johtamaan sinne hallitusti ja turvallisesti sellaisenaan tai vaadittavan käsittelyn, esim. kiintoaineen laskeuttam isen ja pintavalutuksen kautta. Toiminnan vesienhallintaa ja hydrologista mitoitusta sekä vesienkäsittelyä koskien hakemus on ELY-keskuksen käsityksen mukaan yhä ylimalkainen ja osin virheellinenkin. Alueelle on tarkoitus rakentaa useita uusia patoja, jotka luokitellaan patoturvallisuuslain mukaan vahingonvaaran mukaisiin luokkiin. Patoturvallisuusviranomainen ottanee lausunnossaan kantaa sinänsä patoturvallisuuteen, mutta tässä yhteydessä patoja tarkastellaan yhtenä osana mitoitukseen ja vesienhallintaan liittyvistä rakenteista ja ympäristöturvallisuudesta. Padon luokka edellyttää myös hydrologisen mitoituksen tehtäväksi padon vahingonvaaran mukaan (1-luokassa I10000 ja 2-luokassa

12 LAPELY/1 841/ /28 1/500 1/1000 vuodessa toistuville tulville). Alueelle on alustavasti luokiteltu muutamia 2-luokan patoja ja ainakin yksi 1-luokan pato. Hakemuksessa hydrologisia olosuhteita ei ole arvioitu ko. patojen luokkien mitoitusvaatimusten mukaisesti. Hakemuksen täydennyksessä todetaan, että kaivoksen vedenhallintasuunnittelussa (pumput ja putket) on käytetty 1/50 vuodessa tapahtuvia ennustettuja vesimääriä. Mitoitustarkastelut tulee tehdä kyseisen säännöstelyaltaan pato turvallisuusluokituksen mukaisissa tulvatilanteissa. Lisäksi hydrologisia tilanteita tulisi tarkastella myös poikkeuksellisissa sääoloissa kuten talven aikaisena lumen äkillisenä sulamisena, jolloin vesivarastoaltaissa on normaali vesitilanne. Ilmaston muutoksen myötä on syytä varautua äärevöityviin sääoloihin riittävällä vesienjohtokapasiteetillä. Lumen sulamisen aiheuttamaan kevättulvaan varaudutaan altaiden vedenpinnan laskulla, mutta suunnitelmassa ei ole riittävän selkeästi osoitettu, miten vesitaseet toimivat päiväkohtaisesti hetkellisissä ja nopeissa säätilan muutoksissa, kun altaat ovatkin keskimääräisellä tasolla. Vesienhallintasuunnitelmaan tulee sisällyttää ohjeet toiminnasta poikkeuksellisissa tulvatilanteissa. Mitoitussadanta ja -virtaama sekä vesienhallinnan hydrologinen mitoitus tulee määrittää patoturvallisuuslain (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksen patoturvallisuudesta (319/2010) mukaisesti niissä kohteissa, jotka liittyvät ko. patojen hydrologisiin olosuhteisiin. Lisäksi hydro logisessa suunnittelussa tulisi hyödyntää laadittua patoturvallisuusopasta (Elinkeino, liikenne-ja ympäristökeskus, Raportteja 89/2012). Ylitevesien purkuputki on suunniteltu rakennettavaksi siten, että putken pää jätetään rantapenkkaan. ELY-keskus pitää tätä huonona ratkaisuna ajatellen putkesta tulevan veden sekoittumista ja jäiden aiheuttamaa rasitusta ranta-alueille. Purkuputken supistus aiheuttaa virtausnopeuden merkittävän kasvun ja siten myös riskin uoman pohjan syöpymiselle, mikäli purkupaikka ja putki toteutetaan hakemuksessa esitetyn suunnitelman mukaisena. Purkuputken suun voimakkaan virtauksen alue olisi vahvistettava esim. betoniin sidottujen isojen kivien avulla niin laajalta alueelta kuin putki aiheuttaa selvää virtausnopeuden kasvua. Putken hydrologinen mitoitus tulee tarkistaa. Nyt esitetty virtausnopeus purkulinjalla on normaalisti 1 mts ja enimmillään se voisi olla suunnitelman mukaan 1,5 mts. Purkuputki on PEH 710 PN1O ja maksimimitoitusvirtaama putkelle m/h eli 1,11 m3/s. Kyseinen virtaama edellyttää kyseisellä putkella virtausnopeutta noin 2,8 m/s, joka on lähes kaksikertainen esitettyyn maksimivirtausnopeuteen. Putkilinjan leveydeksi on suunnitelmassa esitetty 10 m, joka on ELY-keskuksen näkemyksen mukaan liian kapea, mikäli kaivanto on suunnitelman mukainen. Täydennyksessä on esitetty alla oleva kuva, jonka mukaan putki onkin 2 m:n syvyydessä eikä 3 m:n kuten suunnitelmassa mainitaan. Kuvan mukaankin leveys on selkeästi suurempi kuin 10 m.

13 LAPELY/1841/ /28 Kuvassa rakennettavan putken halkaisija on 600 mm, kun se suunnitelmassa on 710 mm. Hakemuksessa ylitevedet esitetään pumpattavan Muonionjokeen Rautuvaaran selkeytysaltaasta maahan asennettua DN800 putkea pitkin. Suunnitelmassa on myös ristiriitoja putken asettamisesta Muonionjokeen. Suunnitelman alkuosassa se esitettiin jätettävän rantapenkkaan ja myöhemmin samassa suunnitelmassa taas upotellavaksi uoman pohjan alapuolelle kohdissa, joissa vedensyvyys on alle 2 m. Putken painotukseksi esitetään suunnitelman tekstiosassa 100 %:n ja vesistöasennuskuvassa 150 %:n painotusta. Asennuskuvassa putki on esitetty rakennettavan rantaalueella kosken alapuolelle ja tekstiosassa se ilmeisesti on tarkoitettu rakennettavan koskialueelle ja vietävän uomaan sekoittumisen tehostumiseksi. Täydennyksessä kohdassa 43 esitetään jopa purku putken haaroittamista ja siten purkualueen laajentamista useampaan kohtaan tehokkaamman sekoittumisen aikaan saamiseksi. Hakijan on esitettävä selkeä suunnitelma siitä, millä rakenteilla se aikoo johtaa ylitevedet Muonionjokeen. Järjestely on oltava yksityiskohtaisesti selvillä, koska se ja putken sijoittaminen vaikuttaa luparatkaisuun ja putkea koskeviin lupamääräyksiin. Kivivuopionojan uuden linjauksen pituusprofiili vaikuttaa sellaiselta, että uomassa on suuri eroosioriski. ELY-keskuksen näkemys on, että tasausviivaa on syytä loiventaa paaluvälillä , jotta ojan kaltevuus voidaan tehdä loivemmaksi ja saadaan uoman pohjan syöpymisriski pienemmäksi. Samalla myös massatasapaino kaivun ja täytön suhteen järkevöityy. Vesitaselaskennassa oletetaan, että Hannukaisessa jään paksuus on enimmillään 690 mm, mitä arvoa voidaan pitää merkittävästi liian pienenä ja siten altaiden varastotilavuus ei ole talviaikana eikä kevättulvan aikana laskennassa saadun suuruinen. Pellossa suurin mitattu jäänpaksuus mittausjaksolla oli vuonna 1985 mitattu mm. Tähän jään paksuuteen tulee lisätä se poikkeustilanteiden epävarmuus, mitä kulloinkin laskennassa käytetään tai altaaseen rakennetun padon luokka vaatii eli vesienhallintasuunnitelmassa tulee käyttää Pellossa mitattua suurinta jääpaksuutta suurempaa arvoa. Kaikkien vesivarastoaltaiden vesitaseita tulee arvioida myös poikkeuksellisissa vesiolosuhteissa

14 LAPELY/1841/ /28 täydennyskohdassa 30 mainituissa tavoitetasoissa Hannukaisen altaassa ja Rautuvaaran laskeutusaltaassa. Suunnitelmasta ei käy selville, mikä on esimerkiksi toukokuussa lumen sulamisesta aiheutuvan tulovirtaaman suuruus eli onko se mitoitusvirtaama, jolle vesitase perustuu vai muodostuuko mitoitus tulvatilanne rankasateen aiheuttamasta tulvasta. Suunnitelmasta ei myöskään ilmene varastoaltaiden täyttyminen ja pumppauskapasiteetin riittävyys niissä poikkeuksellisissa vesiolosuhteissa, joihin kyseisten varastoaltaiden padot on mitoitettu. Täydennyksessä kohdassa 30 mainitaan että ääritilanteiden kuukausisadantoja ja -valuntoja on käytetty vesitaselaskennassa, kun on tarkastettu allastilavuuksien riittävyyttä eri ääritilanteissa, mutta ei mainita mitä tarkoitetaan ääritilanteilla ja kuvaako tarkasteltu ääritilanne jotain toistuvuutta esim. 1/100 tai 1/1000. Lisäksi täydennyksessä sanotaan: Realistisesti on kuitenkin todettu, että koska harvinaisen runsasvetinen tilanne, joka voi saattaa kaivoksen purkuvesijärjestelyt kapasiteetin äärirajoille, ajoittuu kaivostoiminnan elinkaaren loppuvaiheille, on toiminnasta tuolloin jo kertynyt runsaasti tietoa toteutuneista vesimääristä, mikä mahdollistaa toiminnan aikana tarkemman varautumisen poikkeuksellisiin tilanteisiin. ELY-keskus toteaa, että tietoa poikkeuksellisista vesiolosuhteista on saatavilla ja niitä voidaan arvioida ihan riittävän luotettavasti, jotta poikkeuksellisiin tilanteisiin voidaan ja niihin myös pitää varautua jo nyt suunnitteluvaiheessa. Nämä tiedot on syytä ofla lupaviranomaisella sen tutkiessa luvan myöntämisen edellytyksiä ja hakemusta on selkeytettävä ja täydennettävä tältäkin osin. Vesitaseen pitää olla hallinnassa alusta alkaen, koko kaivoksen elinkaaren ajan. Putken maksimivirtaamaksi on mainittu m3/h eli 1,11 m3/s. Putken tuoma virtaamalisäys Muonionjoen keskivirtaamaan on 0,62 %, jota voidaan pitää vähäisenä lisäyksenä. Muonionjoen minimivirtaamaksi mainitaan 11 m3/s. Mikäli vesistön kyseisessä alivirtaamatilanteessa jouduttaisiin juoksuttamaan poikkeuksellisesti vesiä putken maksimi virtaamalla, se olisi noin 10 %:n lisäys Muonionjoen virtaamaan. Tätä voidaan pitää erittäin suurena virtaamalisäyksenä ja tuolloin purkuvesien vaikutukset ulottuisivat merkittävästi pidemmälle kuin keskiveden vallitessa. Hakemuksessa Niesajokeen kohdistuvien vaikutusten tarkastelu on puutteellista. Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa YSL:n 49 :n 2 momentissa tarkoitettuja seurauksia. Niesajokea kuormittaa Tunturi Lapin Vesi Oy:n (hakemuksessa ja entinen Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy) Rautuvaaran yhdyskuntajätevedenpuhdistamo. Kaivoksen ja rikastamon toiminta sekä rikastushiekka-allasalueen vesienhallinnan järjestely leikkaisi hakemuksen mukaan Niesajoen virtaamasta välittömästi altaiden alapuolella enimmillään 38 % ja vielä jokisuussa 8 %. Tämä heikentäisi puhdistettujen yhdyskuntajätevesien laimenemista merkittävästi ja aiheuttaisi mitä todennäköisimmin Niesajoen vesistön

15 LAPELY/1 841/ /28 pilaantumista eikä puhdistamon vesien johtaminen arviolta 9. toimintavuodesta alkaen yhteisellä purkuputkella Muonionjokeen kaivoksen vesien kanssa olisi riittävä toimenpide ehkäisemään pilaantumista. Hakemuksessa esitetyillä järjestelyillä vesistön pilaantuminen ei lakkaisi toiminnan lopettamisen jälkeenkään. Hakijan on esitettävä, miten Niesajoen virtaaman leikkautuminen estetään esimerkiksi puhtaiden pohjavesien tai aluevesien johtamisella Niesajokeen tai miten yhdyskuntajätevedenpuhdistamon jätevedet vaihtoehtoisesti johdettaisiin alusta alkaen Muonionjokeen yhdessä kaivostoiminnoissa muodostuvien purettavien vesien kanssa. Yhdyskuntajätevesien johtamisjärjestelyjen muuttaminen edellyttää joka tapauksessa jätevedenpuhdistamon toimintaa koskevan luvan muuttamista. Hakijan on lisäksi arvioitava voisiko puhdistettujen yhdyskuntajätevesien ja kaivoksen jätevesien yhdistämisestä samaan purkuputkeen syntyä joissakin tilanteissa esimerkiksi hapettomuutta ja edelleen haitallisia seurauksia aiheuttavia kemiallisia reaktioita. Hakemuksen täydennyksenä (kohta 58) on todettu, että Rautuvaaran jätevedenpuhdistamon päästöt olisi huomioitu vaikutusarvioinnissa. Vaikutusarvioinneissa ei kuitenkaan ole esitetty virtaaman leikkautumisesta aiheutuvaa ilmeisen suurta ravinnepitoisuuksien ja hapenkulutuksen kasvua, johon vaikuttavat yhdyskuntajätevedet. Lisäksi veden lämpötilan nousu kesän alivirtaamakausina voi edelleen vahvistaa vesistön rehevöitymiskehitystä. Selkeytysaltaan alapuoliselta valuma alueelta jokeen tuleva huuhtoumakin voi heikentää veden laatua tilanteessa, jossa joen virtaama on kaivostoiminnan vuoksi pienentynyt. Hakem uksessa on esitetty yleispiirteisesti rakentamisaikaisen vesienkäsittelyn mahdollisia menetelmiä. Tältä osin lupaviranomainen pyysi täydentämään hakemusta (täydennyspyynnön kohta 32). Täydennys ei vastaa esitettyihin kysymyksiin. Jää arvailtavaksi, onko edes selvitetty, minkälaisia mahdollisuuksia ja laitteistoja on saatavilla. Hakemus edellyttää tältä osin edelleen täydentämistä. Ylivirtaama kaudet, lähinnä poikkeukselliset rankkasateet eivät ole aina ennustettavissa eivätkä kemikaalin annostelulaitteistojen siirrot riittävän nopeasti järjestettävissä. Metallipitoisuuksien jo noustessa annostelu kemikaalien selvittely on myöhäistä. Tähän liittyen myös tarvittavat laskeutus- ja kemikalointialtaat on mitoitettava riittävän suuriksi. Mitoitusten riittämättömyydestä on lausuttu jo edellä suojavallin vesienkäsittelyn yhteydessä. Mitoitusten tarkistaminen tulee tehdä kaikkien vesienkäsittely-yksiköiden osalta. Aluehallintovirasto on pyytänyt täydennyspyynnön kohtana 33 perusteluja siihen, miksi aktiivista käsittelyä vaativia vesijakeita olisivat vain PAF-sivukiven läjitysalueiden suotovedet ja High-S-rikastushiekka alueelta pum pattavat vedet, kun PAF-sivukivialueiden suotovesiä päätyy louhoksiin, jolloin louhosten kuivanapitovesien voidaan olettaa olevan laadultaan osittain samankaltaisia kuin PAF-läjitysalueen vedet, ja kun tiedot eri sivukivijakeiden ja tikastushiekkajakeiden ominaisuuksista sekä

16 LAPELY/1841/ /28 niistä muodostuvien suoto- ja valumavesien ominaisuuksista ovat rajalliset ja NAF-sivukivialueilta ja LI MS-rikastushiekka-alueilta tulevien vesien on arvioitu sisältävän mm. uraania. Täydennys ei vastannut pyynnössä esitettyihin kysymyksiin. Vastauksessaan hakija esittää sen mitä hakemusasiakirjoista oli jo luettavissa, eli että todennäköisesti PAF sivukivialueen suotovedet ja High-S-rikastushiekka-alueen vedet tulevat olemaan laadultaan sellaisia, että ne vaatisivat käsittelyä. Muitten vesijakeiden käsittelyn osalta hakija toteaa, että mikäli niiden laatu osoittautuu sellaiseksi, että nekin vaativat käsittelyä, vesiä voidaan aluksi osittain johtaa rakennettuihin (Hannukainen ja Rautuvaara) laitoksiin, jotka on mitoitettu vain PAF-sivukivialueelta (Hannukainen) ja High-S rikastushiekka-alueelta (Rautuvaara) tulevien vesijakeiden käsittelyyn. ELY-keskus katsoo, ettei hakijan täydennys ole riittävä. Hakijan esittämien muiden vesijakeiden, viitaten ilmeisesti aluehallintoviraston huomioimiin louhosten kuivanapitovesiin, sekä mahdollisesti puhdistamista vaativien NAF-sivukivialueen ja Ll MS-rikastushiekka alueen vesien määrä on suuri, mikä edellyttää niihin varautumista jo suunniteltujen vesienkäsittelylaitosten mitoituksissa. ELY-keskus katsoo, että käsittelykapasiteetissa ja -menetelmissä tulee esittää ratkaisuja olemassa olevalla tekniikalla eikä vesienkäsittelyä voida, toisin kuin hakija täydennyksenä toimittamansa vastauksen kohdassa 34 ilmeisesti tarkoittaa, suunnitella tai esittää ratkaistavaksi tulevaisuuden vesien käsittelyprosesseilla. Mahdollisesti hyvinkin suurten vesimäärien käsittely pelkästään siirrettävillä konttipuhdistamoilla ei ELY-keskuksen näkemyksen mukaan ole realistinen vaihtoehto. Hakijan esittämät laajennuskelpoiset modulaariset vesienkäsittely-yksiköt vaikuttavat järkevältä tavalta toteuttaa laitokset, mutta hakijalla olisi kuitenkin oltava jo tarkempia suunnitelmia ja menetelmäkuvauksia, koska erilaisia vesijakeita tulisi muodostumaan paljon ja suurina määrinä ja koska niissä olisi myös vaikeasti poistettavia haitta-aineita, kuten erilaisissa ph ympäristöissä saostettavia raskasmetalleja. Jätevedet on puhdistettava tehokkaasti eikä tukeutuminen jätevesien laimentumiseen purkuvesistön suureen keskivirtaamaan ja siten haitta-aineiden, muun muassa eliöihin ja ympäristöön kertyvien raskasmetallien, vesistöön johtamisen lähtökohtainen hyväksyminen ole asianmukaista. Päästöjen pitoisuudet vesistössä on arvioitu sekoittuneena koko vesistön virtaamaan sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella. Hakemuksessa puhutaan siis sekoittumisvyöhykkeestä, mutta hakemuksesta ei ilmene, että hakija olisi hakenut valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 6b :n mukaista poikkeamista ympäristölaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä. Lähtökohtana on, että vedet puhdistetaan niin tehokkaasti, ettei sekoittumisvyöhykettä myöskään tarvita. Purkuvesistön erityisluonne jo edellyttää sitä. Hakemuksessa on sivukivet esitetty läjitettäväksi ilman alueelle rakennettavia teknisiä pohjarakenteita, koska alueilla muodostuvat suotovedet kulkeutuvat pohjavesivirtauksen mukana avolouhokseen, missä ne voidaan kerätä ja pumpata käsittelylaitokselle. Eli hakija on

17 LAPELY/1 841/ /28 katsonut, että läjitysalueilla muodostuvien valumavesien aiheuttamaa pintavesien pilaantumista ehkäistään sivukiven sijoituspaikkojen optimoinnilla. PAF-sivukivialueella materiaalia esitetään eristettävän lisäksi geomembraanitla suotovesien määrän minimoimiseksi ja vaihtoehtona myös emäksisen kuonan läjitystä PAF-sivukivikasoihin suotovesien ph n nostamiseksi. Sivukivikasojen sijoituspaikat ovat todennäköisesti parhaat mahdolliset, mutta ELY-keskus katsoo, että sivukivialueille on rakennettava lisäksi pohjakerrokset esimerkiksi turpeesta estämään pohjaveden ja maaperän pilaantuminen (ehdoton pilaamiskielto YSL 16 ja 17 ) sekä pintavesien pilaantumisen vaara. Käytännössä sivukivien erotteleminen happoa tuottavaan ja ei-happoa tuottavaan, ja siten läjittäminen täydellisesti oikein PAF- ja NAF sivukivialueille, ei ole mahdollista. Huomioiden alueen maaperän poikkeuksellinen rakenne ja kerroksellisuus, jossa vuorottelevat hyvin ja heikosti vettä johtavat kerrokset, ja siten pohjaveden esiintyminen useissa eri tasoissa, on olemassa huomattava riski että pohja rakenteettomalla alueella muodostuvat suotovedet kulkeutuvat ennakoimattomiin suuntiin aiheuttaen lainvastaista pilaantumista. On todennäköistä, että louhosten kasvaessa toiminnan aikana muodostuva pohjavesikartio ohjaa vedet louhoksiin, mutta sivukivialueet jäävät paikalleen pysyvästi ja ympäristön pilaantuminen tai sen vaara on kyettävä estämään myös toiminnan päätyttyä. Ilman pohjarakenteita ja vesien hallittua keräämistä tämä ei ole mahdollista. Emäksisen kuonan läjitys sivukivikasoihin voi olla yksi ratkaisu suotovesien laadun parantamiseksi, mutta olisi selvitettävä ja tutkittava tarkemmin mitä kuonia on mahdollista käyttää ja mitä kemiallisia reaktioita ja reaktiotuotteita kuonan ja PAF-sivukiven yhdistämisessä muodostuu lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja mitä mahdollisia ympäristöhaittoja ne voisivat aiheuttaa. On myös selvitettävä olisiko tällä merkitystä jätealueen luokitukselle. Alkuvaiheessa tehdyillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, millaisia vaikutuksia toiminnalla on pitkienkin aikojen kuluttua ja niillä voidaan ehkäistä pilaantumista. Hakemuksessa esitetty typpipäästö (50 mgil) Muonionjokeen on korkea. Hakemuksessa on myös epätäsmällisyyttä Muonionjoen veden typpi pitoisuuden kohoamisen arvioinnissa, mistä enemmän kohdassa Vesienhoito. Hakija on tehnyt Muonionjokeen minimiravinnetarkastelun, jonka johdosta täydennyksen kohdassa 41 esittää, että kaivoksen kuormituksen seurauksena fosforin määrä alkaisi rajoittaa perustuotantoa aiempaa enemmän Muonionjoessa. Tarkastelu on perusteena typpikuormitukselle kestämätön. Toisen pääravinteen voimakas lisääminen tekee luonnollisestikin toisesta pääravinteesta minimitekijän, mitä ei voi pitää perusteena päästöille. On myös huomioitava, ettei järviin ja muihin ns. seisoviin vesiin tarkoitettu minimiravinnetarkastelu ole jokiekosysteemiin suoraan sovellettavissa. Jokivesistössä pääravinteista kumpikaan ei yleensä kulu loppuun vaan virtaava vesi tuo myös minimiravinnetta päällysleville koko ajan tarjolle, joskin ravinteen pitoisuus voi olla pieni. Virtaavissa vesissä kasvupaikkojen (pintojen)

18 LAPELY/1841/ /28 rajallisuus, valo ja veden virtauksen kuluttava voima ovat keskeisessä roolissa levien kasvua rajoittavina tekijöinä. Toisen pääravinteen suuri pitoisuus muuttaa myös leväyhteisöjen rakennetta. Rikastamon prosessivesiä ja niiden puhdistamista hakemuksessa on käsitelty ylimalkaisesti huomioiden rikastuksessa tarvittavien kem ikaalien suuri määrä ja niiden käyttöturvallisuustiedotteista todettavat vaara- ja turvalausekkeet. Lähtökohtaisesti on ajateltu kemikaalien ja niiden hajoamistuotteiden jäävän rikastushiekkoihin ja prosessivesien laimentuvan Rautuvaaran laskeutusaltaalla muihin vesijakeisiin. Tämä ei ole mahdollisten päästöjen, etenkään pitkällä aikavälillä rikastushiekka alueella mahdollisesti tapahtuvien prosessien seurauksena syntyvien päästöjen ja niiden ympäristövaikutusten kannalta asianmukainen lähtökohta. LI MS-rikastushiekat on hakemuksessa arvioitu happoa tuottamattomaksi, mutta niiden NP/AP suhde on testeissä (hakemuksen taulukko 17-3) todettu olevan selvästi alle 3, mitä pidetään yhtenä kriteerinä happoa tuottavalle jätteelle. Toisaalta rikkipitoisuus on näytteissä ollut pieni (S<1 %), mutta testeissä vaihtelu tulosten perusteella siinä määrin suurta, että ne sisältänevät varsin paljon epävarmuutta. ELY-keskus pitää varsin todennäköisenä, että LI MS rikastushiekka-alueelle voi ajoittain läjittyä myös happoa tuottavaa materiaalia, joista suotautuvan veden käsittely vaatii hakemuksessa esitettyä suurempaa panostusta. Rikastushiekka-alueet jäävät alueelle pysyvästi. Niiden pitkäaikaista kemiallista rapautumista ei ole hakemuksessa arvioitu eikä muutoksista aiheutuvia suotoveden laadullisia muutoksia. Pitkällä aikavälillä aktiivista vesienkäsittelyä edellyttävät raskasmetallipäästöt ja happamoittavat päästöt ovat mahdollisia. Lapin ELY-keskuksen valvontakokemuksen perusteella erityyppiset prosessit jätealueilla voivat lyhyelläkin aikavälillä aiheuttaa ennakoidusta poikkeavia päästöjä, kuten metallikuormitusta. Pohjavesialueet Lapin ELY-keskus on tutkinut Hannukaisen kaivosalueella olevien III luokan pohjavesialueiden soveltuvuutta vedenhankintaan. Kairaukset tehtiin lokakuussa 2014 ja lyhyet ominaisantoisuuspumppaukset joulukuussa Alueella tehtiin maastokäynti myös syksyllä Kuervaaran pohjavesialueen ( ) veden laatua on heikentänyt alueella ollut aiempi kaivostoiminta. Lisäksi sulfidimalmialueella maa- ja kallioperä hyvin todennäköisesti vaikuttavat luontaisesti pohjaveden laatuun heikentävästi. Sulfidimalmialueella sijaitseva pohjavesialue ei hydrogeologisista syistä sovellu yhdyskuntien vedenhankintaan, joten ELY-keskus on esittänyt alueen poistamista pohjavesialueluokituksesta. Kivivuopionvaaran (1) pohjavesialue ( , itäinen) on kerrostunut Kivivuopionvaaran itärinteelle. Tutkimusten perusteella pohjavesialueelta ei ole mahdollista saada riittävästi pohjavettä yhdyskuntien veden-

19 LAPELY/1841/ /28 hankinnan tarpeisiin, eivätkä pohjavesialueluokan 2 kriteerit siten täyty. ELY-keskus on esittänyt alueen poistamista pohjavesialueluokituksesta. Kivivuopionvaaran (2) pohjavesialue ( , läntinen) sijaitsee Kivivuopionvaaran länsipuolella ja alueella pohjavesi purkautuu vaaran rinnettä alaspäin. Alueella tehtiin yksi maaperäkairaus, jonka perusteella aines on muodostuman pinnan hienon ja sekalajitteisen aineksen alla karkeaa ja kohtalaisesti lajittunutta soraa tai soramoreenia. Alueella tehdyn ominaisantoisuuspumppauksen perusteella pohjavettä voitaisiin saada noin 200 m3/d ja alue soveltuu siten yhdyskunnan veden hankintaan. ELY-keskus on esittänyt alueen luokituksen nostamista luokkaan 2. Lisäksi pohjavesialueen uudeksi nimeksi on esitetty VaI keajoki. Saivojärvi A on luokiteltu jo aiemmin II luokan pohjavesialueeksi (vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue) ja sen jatkeena pohjoisessa sijaitseva Saivojärvi B III luokkaan (muu pohjavesialue). Saivojärvi A:n alueella tehtiin syksyllä 2014 tarkentava ominaisantoisuuspumppaus, jonka perusteella vettä saataisiin ainakin noin 300 m3/d ja alueen katsotaan edelleen soveltuvan yhdyskunnan vedenhankintaan (2-luokka). Maastotarkastelun perusteella pohjavesi alueella sijaitseva kirkasvetinen Saivojärvi on pohjavesivaikutteinen järvi ja sen voidaan tässä yhteydessä katsoa edustavan E-luokan tarkoittamaa pohjavedestä riippuvaista pintavesiekosysteem iä. Saivojärvi A:n pohjoispuolella sijaitsevaa osa-aluetta B ei ole tarkemmin tutkittu, mutta alueen voidaan tarkastelun perusteella katsoa sijoittuvan samaan geologiseen kokonaisuuteen Saivojärvi A:n kanssa. Pohjavesialueiden luokitusohjeen (SYKE, 2016) mukaisesti Saivojärvi A ja B tulee yhdistää. Yhdistetyn pohjavesialueen luokaksi on esitetty 2E. Kevään 2017 aikana ELY-keskus on jatkanut lausumisaikaa esitetyistä pohjavesialueiden muutoksista vuoden 2017 loppuun saakka. Tämän jälkeen ELY-keskus tarkastelee mahdolliset lausunnot ja tekee tarvittavat muutokset. Uudet pohjavesialueiden luokitukset arvioidaan tulevan voimaan kevään 2018 aikana. Ympäristölupahakemuksessa on syytä huomioida yllä esitetyt pohjavesialueiden luokitusmuutokset. Luokitellut pohjavesialueet tulisi säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mikä parhaiten takaa pohjaveden määrän ja laadun säilymisen hyvänä. Hakemuksessa tulee esittää tarkempi selvitys Hannukaisen vesivarastoaltaan mahdollisista vaikutuksista KivivuopajanvaaranNalkeajoen ( ) pohjavesi alueeseen toiminnan aikana ja myös kaivoksen sulkemisen jälkeen. Hihnakuljetin on esitetty kulkevan Saivojärven pohjavesialueella. Ympäristölupahakemuksessa tulee käsitellä tarkemmin kuljettimen ja siihen liittyvien rakenteiden mahdolliset vaikutukset pohjavesialueelle ja tarvittavat suojatoimenpiteet. Kuljetin ja siihen liittyvä tie sijaitsevat lisäksi

20 LAPELY/1 841/ /28 Saivojärven arvokkaalla harjualueella, joka on rajattu valtakunnallisessa harj ututkimuksessa (Lapin harjujen moninaiskäyttötutkimus 1983). Muodostuma on Äkäsjoen laaksossa sijaitseva, saumavyöhykkeeseen liittyvä monimuotoinen ja varsin luonnontilainen harjualue, joka käsittää korkeita harjuselänteitä ja -kumpuja sekä terassimaisia harjutasanteita ja sulamisvesiuomia. Saivojärvi on kirkasvetinen harjukuoppalampi. Alue on geologisesti ja maisemallisesti sekä potonhoidon kannalta merkittävä harjualue, virkistyskäytön kannalta jokseenkin merkittävä. Kuljettimen sijoittaminen arvokkaalle harjualueelle on kyseenalaista ja vaihtoehtoista vähemmän haitallista reittiä olisi syytä kartoittaa. Myös alueelle vireillä olevassa kaavassa on arvokkaalle harj ualueelle kohdistuvat vaikutukset tullut tutkia. Lähtökohtaisesti hankkeen toiminnot tulee suunnitella siten, että arvokkaan harjualueen arvot eivät heikkene. Vesienhoito Hannukaisen kaivoshanke sijaitsee Tornionjoen vesienhoitoalueella ja vaikutukset kohdistuvat myös Tornionjoen Natura-alueelle. Tornionjoen Natura-2000 alue on nimetty vesienhoitoasetuksen (2006/1 040) mukaiseksi erityisalueeksi, jolla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. Erityisaluerekisteriin nimeäminen ei tuo alueelle uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita, mutta Natura-alueen nimeäminen erityiseksi alueeksi korostaa alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoidon suunnittelussa ja 1 upaprosesseissa. Hankkeen vaikutusalueella olevista vesimuodostumista viisi on luokiteltu Tornionjoen vesien hoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille Muonionjoki, Äkäsjoki ja Valkeajoki on luokiteltu erinomaiseen ekologiseen tilaan ja hyvään kemialliseen tilaan. Niesajoen ja Kuerjoen ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä... Ekologinen. Kemiallinen Kemiallisen Tunnus Nimi. Luokituksen taso tila tila luokituksen taso Laajaan aineistoon Muonionjoki Erinomainen perustuva ekologinen Hyvä Asiantuntija-arvio luokitus Suppeaan aineistoon Äkäsjoki Erinomainen perustuva ekologinen Hyvä Asiantuntija-arvio luokitus Laajaan aineistoon Valkeajoki Erinomainen perustuva ekologinen Hyvä Asiantuntija-arvio luokitus Laajaan aineistoon Kuerjoki Hyvä perustuva ekologinen Hyvä Asiantuntija-arvio luokitus Suppeaan aineistoon Niesajoki Hyvä perustuva ekologinen Hyvä Asiantuntija-arvio luokitus

21 LAPELY/1841/ /28 Lisäksi vaikutuksia kohdistuu vesienhoidon suunnittelussa tilaltaan luokittelemattomiin vesiin. Näitä ovat Laurinoja ja Kivivuopionoja sekä joukko pienvesiä (puroja ja lähteitä). Tornionjoen vesistö on kansainvälinen vesienhoitoalue, ja Muonionjoki on yhteinen vesimuodostuma Ruotsin kanssa. Muonionjoen ekologinen tilaluokittelu on yhteen sovitettu Ruotsin kanssa ja molempien maiden luokittelussa ekologinen tila on erinomainen. Kemiallinen tila eroaa Suomen ja Ruotsin luokitteluissa. Ruotsin luokittelussa vesi muodostuman kemiallinen tila ei ole hyvä elohopean takia. Tämä johtuu erilaisesta elohopean raja-arvosta, joka Ruotsissa on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Hakija on arvioinut hydrologiset muutokset kaivoksen toimiessa suhteellisen pieniksi lukuun ottamatta Niesajokea. Äkäsjoen keskimääräinen virtaama hydrologisilta olosuhteiltaan keskimääräisenä vuonna alenisi 1 2 % ja poikkeuksellisen kuivina vuosina vajaat 5 ¾. Kuerjoella arvioitu virtaaman väheneminen normaalivuonna olisi noin 4 % ja poikkeuksellisen kuivina vuosina 7 %. Valkeajoella virtaama vähenisi avovesikaudella 3,5 %. Niesajoella keskimääräinen virtaama vähenisi heti selkeytysaltaan alapuolella noin 38 % ja jokisuussa noin 8 %. Virtaaman väheneminen olisi tätä tasoa myös alivirtaamakaudella kevättalvella. Hakija on arvioinut, ettei kaivostoiminnalla olisi merkittävää vaikutusta Muonionjoen virtaamiin. Laurinoja jäisi avolouhoksen alle ja Kivivuopionoja siirrettäisiin uuteen uomaan 1,5 km:n matkalta. Hakija on esittänyt, että rakentamisvaiheessa Äkäsjokeen päätyisi lähinnä kiintoainekuormitusta, jolla ei olisi merkittävää vaikutusta veden laatuun. Haitallisia vaikutuksia ei myöskään arvioida tulevan siinäkään tapauksessa, että Laurinojan avolouhoksen vesiä johdettaisiin Äkäs jokeen. Toimintavaiheen aikaiset vaikutukset Äkäsjoen veden-laatuun on arvioitu aiheutuvan pääosin pintamaan läjitysalueilta sekä kaivosaluetta ympäröivistä keräilyojista kertyvästä pintavalunnasta. Neljän raskasmetallin pitoisuudet ylittävät huomioarvon (TV) talvella, mutta yhdenkään vedenlaatumuuttujan pitoisuus ei yhtä hälytysarvoja (AV). Kromipitoisuus ylittää kuitenkin talvikaudella rajan 50 % AV-arvosta. Äkäsjoen ravinnepitoisuudet olisivat malhitarkastelun perusteella kaivostoiminnan loppuvaiheessa samaa tasoa kuin nykytilassa. Äkäsjoen happam uuteen ja kiintoainepitoisuuksiin tuotantovaiheen päästöillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Toiminnan jälkeen mallilaskelmien perusteella Hannukaisen ja Kuervitikon louhosjärvien yhivuoto nostaisi Äkäsjoen kromipitoisuuden yli sille asetetun hälytysarvon (AV), joka on 1 pgil. Kromipitoisuuden on arvioitu nousevan Äkäsjoessa korkeimmillaan tasolle 3,5 gil. Muiden vedenlaadun muuttujien osalta vastaavia AV rajan yhityksiä ei kuitenkaan olisi malhilaskelmien perusteella odotettavissa.

22 LAPELY/1 841/ /28 Kuer- ja Valkeajokeen kohdistuvat rakentamisen ja toiminnan aikaiset vaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Toiminnan jälkeen Kuerjoen kromipitoisuuden on arvioitu nousevan korkeimmillaan tasolle 1,4 pgil, mutta muiden vedenlaatumuuttujien pitoisuudet jäisivät niille asetettuja AV-rajoja alhaisemmiksi. Valkeajoessa toiminnan jälkeiset laadulliset vaikutukset on arvioitu merkityksettömiksi. Niesajokeen kohdistuisi rakentamisvaiheessa kiintoainekuormitusta sekä aiempaa heikkolaatuisempia suoto- ja valumavesiä verrattuna vanhojen läjitysalueiden suotoveden laatuun. Rakentamisen aikaiset laadulliset vaikutukset on arvioitu korkeintaan kohtalaiseksi. Toimintavaiheessa kaivostoiminnoilla ei arvioida olevan heikentävää vaikutusta Niesajoen vedenlaatuun. Mallilaskelmien perusteella vedenlaadun katsotaan jopa parantuvan kadmiumpitoisuutta lukuun ottamatta, koska rikastushiekka alueiden suotovedet ohjattaisiin selkeytysaltaan kautta Muonionjokeen. Kadmiumpitoisuudet nousisivat mallilaskelmissa jonkin verran huomioarvojen (TV) yläpuolelle. Kaivoksen sulkemisen jälkeen vaikutukset Niesajoessa riippuisivat siitä, jatketaanko Muonionjoen putkilinjan käyttöä. Mikäli käyttöä ei jatkettaisi, rikastushiekka-alueen suoto- ja ylitevedet vedet heikentäisivät Niesajoen veden laatua huomattavasti. Mahdollisesti ympäristönlaatunormi ylittyisi ainakin kadmiumin ja nikkelin osalta ja elohopeapitoisuus nousisi sallittua enimmäispitoisuutta (MAC-EQS) korkeammaksi. Fosforipitoisuus voisi myös nousta huomattavasti, mikä rehevöittäisi vesistöä. Tilanteessa, jossa korkearikkiseltä rikastushiekka-alueelta ei synny suotovesivirtausta Niesajokeen jäisivät pitoisuusnousut arvion mukaan alle ympäristö laatunormien. Muonionjokeen kohdistuisi rakentamisvaiheessa kiintoainekuormitusta mutta sillä ei arvioida olevan merkitystä veden laatuun. Toimintavaiheen aikana purkuputken edustalle muodostuisi vyöhyke, jolla useiden aineiden pitoisuudet ylittäisivät huomioarvot. Vyöhyke ulottuisi ainakin 500 m alavirtaan noin 100 m:n leveydeltä. Purkuveden täydellinen sekoittuminen jokiveden kanssa tapahtuisi muutaman kilometrin etäisyydellä purkukohdasta alavirtaan. Keskivirtaamatilanteessa fosfori pitoisuudet nousisivat kesäaikana noin 0,2 0,4 pg/l. Typpipitoisuuden osalta hakemuksessa on ristiriitaisuuksia. Typen pitoisuusnousun on arvioitu olevan purkuputken suualueella suurimpana kuormitusvuonna 328 pgil, mutta lupahakemuksen täydennyksessä nousun on arvioitu olevan vain 47 pgil ja Muonionjoen vesistövaikutusarvion päivityksessä pgil. Typpipitoisuuden kasvulla kesäaikaan hakija on arvioinut olevan vähäinen vaikutus Muonionjoen rehevyystasoon. Kiintoaine pitoisuuden pitoisuusnousu purkuputken välittömässä läheisyydessä arvioidaan olevan 350 gil. Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten metallien, kuten nikkelin, lyijyn ja kadmiumin pitoisuuksien arvioitiin laskevan sekoittumisvyöhykkeellä niille asetettuja ympäristön laatunormeja alhaisemmalle tasolle.

23 LAPELY/1 841/ /28 Talvella alivirtaama-aikana suolapitoisuudet kasvaisivat jossain määrin, esimerkiksi sulfaattipitoisuus kasvaisi nykyiseltä tasolta noin 3 mg/l tasolle 5 mgil. Suolapitoisuuden kasvu lisää purkuvesien ominaispainoa, ja virtaamien ollessa kevättalvella jääkannen alla hitaita purkuvedet sekoittuessaan huonosti voisivat raskaampina edetä joessa purku paikalta pohjanmyötäisesti. Pitoisuudet olisivat kuitenkin sen verran pieniä, että tiheysgradientti olisi vähäinen ja vedet sekoittuisivat suvantovaiheen jälkeen nopeasti. Ainepitoisuuksien osalta haitallisin tilanne syntyisi hetkellisessä alivirtaamatilanteessa kuormituksen ollessa maksimitasolla. Voidaan laskea, että poikkeuksellisessa alivirtaamatilanteessa 11 m/s kadmiumin kuormituksen ollessa 1,8 kg/kk pitoisuusnousu olisi noin 0,06 pgil. Tällöinkin pitoisuustasot jäisivät alle ympäristönlaatunormin jätevesien sekoittuessa vesistön koko virtaamaan. Hakija on arvioinut, ettei kiintoainekuormituksen lisääntymisen rakentamisvaiheessa aiheuttaisi merkittäviä muutoksia jokien leväyhteisöissä. Toimintavaiheessa haitallisia vaikutuksia voisi esiintyä Niesajoessa selkeytysaltaan alapuolella, missä veden vähentyminen kaventaa levien elinaluetta. Kivivuopionojan vanha uoma tuhoutuisi 1,5 km:n matkalta ja Laurinoja jäisi kokonaan avolouhoksen alle. Toiminnan jälkeisessä vaiheessa virtaaman kasvu Niesajoessa lisäisi leville soveltuvan elinympäristön pinta-alaa. Muita vaikutuksia virtaaman kasvu ei todennäköisesti aiheuttaisi leväyhteisöille. Rakentamisvaiheessa syntyvä kiintoainekuormitus saattaisi tukkia paikoitellen jokien pohjien karkeampien partikkeleiden välejä ja peittäisi pohjan kasvillisuutta Äkäs- ja Niesajoessa. Tämä voisi heikentää pohjaeläinten elinmahdollisuuksia. Hakija on arvioinut, ettei Muonionjoen pohjaeläinyhteisöihin kohdistuisi negatiivisia vaikutuksia toimintavaiheen aikana. Toiminnan jälkeisiä vaikutuksia pohjaeläimistöön on arvioitu Äkäs- ja Kuerjoen osalta kromipitoisuuden nousun kannalta ja arvio on, etteivät pitoisuudet nousisi haitalliselle tasolle kromin tai muidenkaan aineiden osalta. Arvion mukaan virtaamamuutoksilla ei olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia taimenen elinolosuhteisiin muualla kuin Niesajoella, ei myöskään alivirtaamakaudella talvella. Niesajoella virtaaman väheneminen heikentäisi merkittävästi taimenen elinolosuhteita noin 7 km:n matkalla. Rakentamisaikaisten vaikutusten (kiintoaine) on arvioitu heikentävän Niesajoella taimenen elinolosuhteita heikentävästi lyhyen aikaa. Muiden jokien osalta vaikutukset kalastoon arvioidaan vähäisiksi. Toimintavaiheen aikana Kivivuopionojan siirron seurauksena menetettäisiin kalataloudellinen tuotto vanhan uoman osalta 1,5 km:n matkalta. Laurinojan kalataloudellinen tuotto menetetään kokonaan. Kuitenkaan tuotantoalueiden menetyksellä ei ole merkittävää vaikutusta koko Äkäsjoen taimenkantaan. Myöskään virtaamamuutoksilla ei

24 LAPELY/1 841/ /28 arvioida olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia Äkäs-, Kuer- ja Valkeajoella edes kriittisinä alivirtaamakausina. Sen sijaan Niesajoella virtaamamuutokset heikentäisivät merkittävästi taimenen elinolosuhteita. Hakijan arvion mukaan kaivostoiminta ei heikennä Kuer-, Valkea- ja Niesajoen vedenlaatua ja Äkäsjoessakin olisi vain vähäisiä vaikutuksia veden laatuun. Muonionjoessa kaivosvesien sekoillumisvyöhykkeellä sulfaatti- ja metallipitoisuudet jäisivät sille tasolle, että niillä ei olisi merkittävää vaikutusta joen kalastoon. Vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä paikallisesti mahdollisten vesirakentamistoimenpiteiden seurauksena. Toiminnan jälkeisen ajan vaikutukset arvioidaan jäävän vähäisiksi Muonion-, Äkäs-ja Kuerjoessa. Niesajoessa taimenen menestyminen voi estyä kokonaan, mikäli pumppaus Muonionjokeen lopetetaan ja metallija fosforipitoisuudet nousevat haitalliselle tasolle. Hakijan arvion mukaan hankkeen seurauksena kaivoksen vaikutus piirissä olevien vesistöjen ekologisen tilan ei arvioida heikentyvän, lukuun ottamatta Niesajokea, jonka hyvä ekologinen tila saattaisi heiketä hydrologis-morfologisen muuttumisen vuoksi ja joen fysikaalis kemiallinen ja biologinen tila saattaisi heikentyä kaivostoiminnan jälkeen. Näin ollen kaivoshanke saattaa vaarantaa vesienhoitosuunnitelman mukaisia tavoitteita Niesajoen osalta. Lisäksi kaivoshanke tulee heikentämään osaa hankealueen pohjavesialueista. Lapin ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hyd rologisia muutoksia voidaan pitää merkittävinä Niesajoen osalta. Virtaaman väheneminen selkeytysaltaan alapuolella ja 38 % ja jokisuussa 8 % vähentää vesieliöstölle sopivia elinympäristöjä ja heikentää esimerkiksi taimenen elinolosuhteita merkittävästi noin 7 km:n matkalta. Tämä on noin puolet Niesajoen vesimuodostuman pituudesta. Vesienhoidossa käytetyn hydrologis-morfologisen muutoksen suuruuden arviointiasteikossa muutos on suuri, jos alkuperäisistä vedenalaisista habitaateista % on tuhoutunut tai laadullisesti voimakkaasti heikentyneet. Kaivos toiminnan takia vähenevä vesimäärä vaikuttaa välillisesti joen veden laatuun muun muassa siten, että selkeytysaltaan alapuoliselta valuma alueelta jokeen tuleva ravinnehuuhtouma suhteutettuna kaivostoiminnan takia pienentyneeseen virtaamaan voi vaikuttaa osaltaan vedenlaatua heikentävästi. Rautuvaaran jäteveden-puhdistamon jätevesien laimenemisolosuhteet heikkenisivät merkittävästi toiminnan alkuvuosina. Lisäksi veden lämpötilan nousu kesän alivirtaamakausina voi edistää vesistön rehevöitymistä. Lupahakemuksessa on arvioitu hankkeen vaikutuksia biologisiin laatutekijöihin (pohjaeläimet ja päällyslevät) vaihtelevasti. Toiminta vaiheen aikaisia vaikutuksia muiden jokien kuin Muonionjoen pohja eläinyhteisöihin ei hakemuksessa ole arvioitu. Toiminnan jälkeisen ajan osalta Niesajoen vedenlaadun haitallisten muutosten vaikutuksia pohjaeläimistöön ei ole arvioitu. Kalastovaikutuksia on tarkasteltu omana

25 LAPELY/1841/ /28 kokonaisuutenaan, mutta vaikutusarviota kalat-laatutekijään ei ole esitetty. Biologisten laatutekijöiden osalta rakentamisvaiheen kiintoainekuormitus voi heikentää Niesajoen pohjaeläinten elinmahdollisuuksia. Toimintavaiheessa vähentynyt virtaama pienentää vesieliöstölle sopivia habitaatteja ja heikentää veden laatua. Toiminnan jälkeisessä vaiheessa, mikäli rikastushiekka-alueen suoto- ja ylitevedet johdetaan Muonionjoen sijasta Niesajokeen, haitalliset vaikutukset voimistuisivat huomattavasti virtaaman kasvusta huolimatta; muun muassa fosforin pitoisuus voisi nousta huomattavasti ja ainakin kadmiumin, nikkelin ja elohopean pitoisuuden ylittäisivät todennäköisesti niille asetuksessa (1308/2015) asetetut ympäristönlaatunormit. Päällyslevästöön vaikutukset ovat samansuuntaiset kuin muihinkin eliöyhteisöihin. Erityisesti fosfori pitoisuuden kasvu ja lämpötilan nousu lisäävät rehevöitymisestä hyötyvää levälajistoa. Vesienhoitosuunnitelmassa ei ole esitetty kalat laatutekijälle luokkaa eikä vaikutuksia kalat-laatutekijään hakemuksessa ole suoraan arvioitu, mutta Niesajoen osalta taimenen elinolojen arvioidaan huononevan ja pahimmassa tapauksessa kaivoksen sulkemisvaiheessa jopa koko lajin häviäminen Niesajoesta heikentäisi mitä todennäköisimmin laatutekijän tilaa. Pintavesimuodostuman tilan huononeminen on kyseessä, jos ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikkei luokka kokonaisuudessaan alenisikaan (EU-tuomioistuimen päätös Judgment in Case 0-461/13 Bund f(ir Umwelt und Naturschutz Deutschland ev v Bundesrepublik Deutschland; KHO 2017:87). Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EU:n prioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin. Tilatavoitteiden vaarantumista arvioitaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten ja toimenpidevelvoitteiden haittoja vähentävät vaikutukset. Lapin ELY-keskus pitää hakijan arviota hankkeen vaikutuksista vesienhoidon tavoitteisiin Niesajoella oikeansuuntaisena. Vesi muodostuman hyvä ekologinen tila on riskissä heikentyä vähintään yhden laatutekijän osalta erityisesti hydrologis-morfologisen muutosten ja siitä aiheutuvien elinympäristöjen heikentymisen ja välillisten veden laatumuutosten seurauksena. Lisäksi Niesajoen kemiallinen tila on riskissä heiketä toiminnan jälkeisessä vaiheessa riippuen siitä, johdetaanko rikastushiekka-alueen suoto- ja ylitevedet Niesajokeen. Tällöin ainakin kadmiumin, nikkelin ja elohopean pitoisuuden ylittäisivät todennäköisesti niille asetuksessa (1308/2015) annetut ympäristön laatunormit. Vesienhoidossa elohopean osalta ympäristönlaatunormi on asetettu kalalle (ahven), mitä ei hakemuksessa ole huomioitu. Lisäksi on syytä huomioida jo aiemmin todettu Rautuvaaran puhdistamon jätevesien vaikutusten korostuminen ja vedenlaadun heikkeneminen Niesajoessa virtaaman vähetessä.

26 LAPELY/1841/ /28 Muiden vesienhoitosuunnitelmassa rajattujen ja luokiteltujen vesi muodostumien osalta riski ekologisen tai kemiallisen tilan heikentymiseen on todennäköisesti pieni. Muonionjoen arvioitu typpipitoisuuden kasvu on hakemuksessa hieman sekavasti ilmaistu. Keskivirtaamatilanteessa typpipitoisuuden nousun on hakemuksessa arvioitu olevan purkuputken suualueella suurimpana kuormitusvuonna 328 pg/l, mutta lupahakemuksen täydennyksessä nousun on arvioitu olevan 47 pg/l ja Muonionjoen vesistövaikutusarvion päivityksessä pg/l. Jos hakemuksessa pitoisuusnousulla tarkoitetaan tasoa, mille pitoisuus nousee, niin typpipitoisuus jää niukasti typelle asetetun erinomaisen ja hyvän raja-arvon alapuolelle (335 pg/l). Mikäli sillä tarkoitetaan pitoisuuden nousua mikrogrammoina litrassa, raja-arvo ylittyy selvästi. Näiltä osin hakemusta tulee täsmentää. Hakemuksessa ilmaistaan epäselvästi, ylittyvätkö joidenkin vesi ympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden, kuten nikkelin, lyijyn ja kadmiumin pitoisuudet Muonionjoessa vai eivät. Hakemuksessa kerrotaan, että kyseisten aineiden pitoisuudet laskevat sekoittumis vyöhykkeellä niille asetettuja ympäristölatunormeja alhaisemmalle tasolle. Toisaalla hakemuksessa todetaan, että vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksien arvioidaan jäävän niille asetettuja ympäristönlaatunormeja aihaisemmalle tasolle myös purkuputken välittömässä läheisyydessä. Hakijankin esittämän arvion mukaan kaivosalueelta lähtevien vesijakeiden laatu voi vaihdella lupahakemuksessa arvioidusta, koska veden laatu vaihtelee riippuen louhittavasta ja prosessoitavasta malmista, hapontuottoprosessien vaiheesta sivukivialueilla, vuodenkierrosta jne. On myös huomioitava, että vaikka kiintoaineen, ravinteiden ja haitallisten aineiden pitoisuuslisäykset olisivat keskimäärin melko pieniä vastaanottavassa vesistössä, voi hankkeen jätevesipäästöillä kuitenkin olla merkitystä vesien tilaan, vaikka vesimuodostuman yhdenkään laatutekijän tila ei heikkenisi vesienhoidossa käytettyjen kriteerien perusteella. Muutoksen merkittävyys, muuttavan tekijän suuruudesta riippumatta, voi olla erilainen kohdistuuko muutos vesimuodostumaan tai sen osaan, jolla ei ole erityistä merkitystä, verrattuna ekosysteemin kannalta tärkeisiin alueisiin kuten esimerkiksi herkkien kalalajien kutualueisiin. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille on Hannukaisen kaivoshankkeen osalta todettu, että käytettävissä olleiden tietojen perusteella tilan heikkeneminen erinomaisesta hyvään on mahdollista lähinnä Äkäsjoen ja Valkeajoen osalta ja hyvän tilan saavuttaminen voisi vaarantua lähinnä Niesajoen osalta. Vesienhoitosuunnitelmassa ei oteta kantaa poikkeamis tarpeeseen vesienhoidon tavoitteista vaan mahdollinen poikkeamis tarpeen arviointi tulisi tehdä hanketta koskevien tietojen tarkentuessa esimerkiksi lupakäsittelyn yhteydessä.

27 LAPELY/1 841/ /28 Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistä koskevan lain (1299/2004) 23 :ssä on säädetty ympäristötavoitteista poikkeamisen edellytyksistä uuden merkittävän hankkeen vuoksi: Jos uusi merkittävä hanke muuttaa fyysisesti vesimuodostumaa siten, ettei pinta veden hyvää ekologista tilaa tai pohja veden hyvää tilaa voida saavuttaa, edellä 21 :ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista voidaan poiketa edellyttäen, että: 1) hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta; 2) haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä ole viln toimenpiteisiin; 3) tavoiteltavlin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisila ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella. Pintavesimuodostuman tilan heikkenemistä erinomaisesta hyvään ei pidetä ympäristötavoitteiden vastaisena, jos tilan heikkenemisen aiheuttaa uusi merkittävä, kestävän kehityksen mukainen hanke ja jos 1 momentin 1 3 kohtaa vastaavat edellytykset täyttyvät. Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys 1 momentin mukaisten edellytysten toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa. Säännöksiä ympäristötavoitteista poikkeamisesta ei voida soveltaa pintaveden kemiallisen tilan muutoksiin. Pykälän 1 momentin piiriin kuuluvat sellaiset hankkeet, joissa vesimuodostuman fyysisen muutoksen seurauksena pintaveden hyvää ekologista tilaa tai pohjaveden tilaa ei voida saavuttaa. Jos vesimuodostuman hyvä tila voi vaarantua hankkeen takia muusta syystä kuin fyysisten muutosten seurauksena, ei poikkeaminen hyvän tilan tavoitteesta ole tällöin mahdollista. Vesienhoitolain 23 :n 2 momentin piiriin kuuluvat hankkeet, joissa pintavesimuodostuman tila voi hankkeen seurauksena heiketä erinomaisesta hyvään tilaan. Jos hankkeen vaikutusten kohteena olevien vesimuodostumien tila ei ole erinomainen, vaan tätä heikompi, ei 2 momentin poikkeussäännöstä voida soveltaa. Niesajoen ekologinen tila on Tornionjoen vesienhoitosuunnitelmassa vuosil le luokiteltu hyväksi. Hakemuksessa esitettyjen vaikutusten perusteella Niesajoen tila on riskissä heikentyä vähintään yhden laatutekijän osalta erityisesti hydrologis-morfologisen muutosten ja siitä aiheutuvien elinympäristöjen laadullisen heikentymisen ja välillisten vedenlaatumuutosten seurauksena. Mikäli ekologisen tilan heikkenemistä ei kyetä lupamääräyksin ja toimenpitein estämään, ja katsotaan tarpeelliseksi tutkia mahdollisuutta poiketa asetetuista

28 LAPELY/1841/ /28 ympäristötavoitteista, niin arvio tulisi tehdä vesienhoitolain 23 :n 1 momentin perusteella. Lausunnon valmisteluun ovat osallistuneet johtava vesitalousasiantuntija Timo Alaraudanjoki (vesivarayksikkö), ylitarkastaja Jari Laulumaa (alueidenkäyttöyksikkö) ja ylitarkastaja Pekka Räinä (luontoympäristö yksikkö). ELY-keskus tulee täydentämään lausuntoaan aiemmin mainitulla tavalla. Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Eira Luokkanen Ylitarkastaja Marko Kiviniemi TIEDOKSI Kolarin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (Rovaniemen kaupungin ympäristövalvonta)