Seppo Karjalainen Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteiden kovakuoriaisraportti 2012, Osa 2

Transkriptio

1 Seppo Karjalainen Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteiden kovakuoriaisraportti 2012, Osa 2 Raportti (asianumero XX/41/2014) Metsähallitus, Luontopalvelut, Etelä-Suomi pp.kk.vvvv (=raportin viimeisin muokkauspäivä)

2

3 KUVAILULEHTI JULKAISIJA Metsähallitus, Luontopalvelut, Etelä-Suomi JULKAISUAIKA pp.kk.2014 LUOTTAMUKSELLISUUS Julkinen DIAARINUMERO XX/41/2014 SUOJELUALUETYYPPI/ SUOJELUOHJELMA JA NIMI NATURA 2000-ALUEEN NIMI JA KOODI YSA Luhtanen, YSA Långholmen, YSA Västäräkinmäenniityt FI Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue, FI Medvästö-Stormossen, FI Saaristomeri, FI Västäräkinmäen niityt, FI Niukkala, FI Haapasaari-Luhtanen-Majaluhta, FI Pyhäniemi, FI Anttilan tila TEKIJÄ(T ) Seppo Karjalainen JULKAISUN NIMI Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteiden kovakuoriaisraportti 2012, osa 2 JULKAISUN TYYPPI Raportti TIIVISTELMÄ Vuoden 2012 kovakuoriaiskartoitusten tavoitteena oli tuottaa tietoa erilaisten metsäisten sekä puoliavointen luonnonhoito-life hankkeen toimenpidesuunittelukohteiden uhanalaisesta lajistosta suunnittelun tueksi. Tutkittuja kohteita oli yhteensä yhdeksän, jotka sijaittuivat Lounais-saariston ja Parikkalan välillä. Pyynnit aloitettiin metsäympäristöissä toukokuun puolivälissä ja päätettiin elokuussa. Kesä- ja heinäkuussa osalla kohteista tehtiin lisäksi lajiston maastokartoituksia, jolloin lajistoa etsittiin pääasiassa kenttähaavia apuna käyttäen. Kartoitettu pinta-ala oli yhteensä n. 84,5 hehtaaria. Kovakuoriaisten lisäksi kerätystä aineistosta määritettiin myös luteet. Kartoitukset rahoitettiin Luonnonhoito-LIFE hankerahalla Kovakuoriaisaineisto käsitti kaikkiaan yksilöä ja 1113 lajia (luteita 940 yks. ja 131 lajia). Suojeltavia hyönteislajeja tavattiin 32 joista kertyi havaintoja yhteensä 101. Erityisesti suojeltavia lajeja havaittiin 2 joista tehtiin 3 havaintoa. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja havaittiin 4, joista tehtiin 5 havaintoa. 26 silmälläpidettävästä lajista tehtiin yhteensä 93 havaintoa. Luontodirektiivin lajeja kartoituksessa ei havaittu. Kohteista Jurmon saari osoittautui merkittäväksi uhanalaisten ja huomionarvoisten kovakuoriaislajien keskittymäksi Merkittävemmät kartoituksessa havaitut lajit olivat Jurmosta löytyneet, kovakuoriaisiin kuuluvat mustakehnäkiitäjäinen ja meritöyryläs sekä kaskaisiin kuuluva lehdesniittykirpukas. AVAINSANAT Luonnonhoito-LIFE, kovakuoriaiset, uhanalainen laji, lajistokartoitus, Natura 2000 MUUT TIEDOT SUOSITELTAVA VIITTAUS Karjalainen, S. 2013: Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteiden kovakuoriaisraportti 2012, osa 2 - Raportti (diaarinumero xxxx/41/2014). Metsähallitus, luontopalvelut, Etelä-Suomi, XX s. + liitteet SIVUMÄÄRÄ XX s. KIELI suomi JAKAJA Metsähallitus, luontopalvelut HINTA - 3

4 Sisällys 1 Johdanto Kartoituskohteet Kartoitusmenetelmät Yhteenveto tuloksista Tulokset Hanko, Långholmen Raasepori, Slåtterholmen Kirkkonummi, Medvastö-Stormossen Parainen, Jurmo Lappeenranta, Västäräkinmäenniityt Parikkala, Niukkala Mäntyharju, Luhtanen Mäntyharju, Pyhäniemi Mikkeli, Anttilan tila Kirjallisuus Liitteet

5 1 Johdanto Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelujen alueella tehtiin vuonna 2012 luonnonhoito-life hankkeen edellyttämiä lajistokartoituksia hoitokohteiksi valituilla suojelualueilla. Kovakuoriaislajiston kartoitukset kohdennettiin ensisijaisesti toimenpidesuunnittelukohteille, joilla tarvittiin tietoa toimenpiteiden suunnitteluun vaikuttavasta lajistosta. Tavoitteena oli samalla selvittää suojelualueiden lajistollista arvoa, erityisesti lehtipuihin sidoksissa olevan uhanalaisen ja taantuneen lajiston suhteen, hahmottaa lajiston suojelun kannalta keskeisiä ydinalueita ja niiden verkottumista muiden suojelualueiden ja lajiesiintymien suhteen, sekä tunnistaa lajiston säilymisen kannalta välttämättömiä hoitotarpeita alueilla. Kerättyä aineistoa hyödynnetään mm. EU-direktiivien edellyttämissä seurannoissa ja raportoinneissa, sekä suojeluasteen, -tason ja uhanalaisuuden arvioinneissa. 2 Kartoituskohteet Toimenpidesuunnittelun edellyttämiä lajistokartoituksia tehtiin 9 kohteella (taulukko 1). Pääosa tutkituista kohteista on lehtomaisia metsiä. Metsäympäristöjen lisäksi kartoitettiin myös avoimia (Jurmo, Västäräkinmäenniityt) ja joiltain osin puoliavoimia, pääosin metsäisiä kohteita (Anttilan tila, Långholmen, Medvastö-Stormossen). Kohteiden kartoitettavat kuviot valittiin metsäympäristöissä lahopuuston määrän ja laadun perusteella paikan päällä arvioimalla. Kartoituskuvioiden valinnassa painotettiin lisäksi suojeltavan kovakuoriaislajiston kannalta arvokkaimpia lehtipuustoisia alueita. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa alueilla elävästä merkittävämmästä lajistosta, jonka säilymistä suunnitellut hoitotoimet tukevat, ei niinkään kartoittaa varsinaisten suunniteltujen hoitokuvioiden lajistoa, joka useissa tapauksissa ei olisi tuottanut mielekästä aineistoa. Taulukko 1. Kartoitusten kohteet, sijainti, kartoitettu pinta-ala, käytetty maastotyöaika sekä kartoitusten tekijät. Kartoituksen ensisijainen tavoite: toimenpidesuunnittelu (TPS), lajikohtainen esiintymän peruskartoitus (laji) tai yleiskartoitus (yleis). Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. syy Kart. ala (ha) Maastotyöaika (h) Kart. tehokkuus* pyydysvrk Kartoittajat 1b Parainen FI Jurmo tps 13 20,5 4 (Pit fall SK 2119) 1b Hanko FI Långholmen x 5,3 14, SK 9 1b Raasepori FI Slåtterholmen tps 10 4, b Kirkkonummi FI Medvastö- Stormossen tps 20 20, ( + Pitfall SK 2567), 2b Mäntyharju FI Luhtanen x 10,6 8, SK 2b Mäntyharju FI Pyhäniemi tps 6 7, SK 2b Mikkeli FI Anttilan tila tps SK 2b Lappeenrantniityt FI Västäräkinmäen- x 4,4 9 4 (Pitfall SK 1430) 2b Parikkala FI Niukkala tps 6, SK yht. 84,

6 * Kartoitustehokkuus: Yleisarvio kartoitustehokkuudesta suojelukohteittain (=suojelualueittain) (tarvittaessa eliöryhmille sovellettavin erillisohjein): 1 kokonaisuudessaan erittäin hyvin kartoitettu suojelukohde, uusintakartoituksissa ei todennäköisesti löytyisi uutta lajistoa juurikaan 2 koko suojelukohde hyvin kartoitettu jonkin tietyn resurssin/mikrohabitaatin osalta, mutta muita resursseja/ mikrohabitaatteja katsottu vain satunnaisesti 3 suojelukohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) hyvin kartoitettu kaikkien resurssien/ mikrohabitaattien osalta 4 suojelukohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) hyvin kartoitettu tietyn resurssin/mikrohabitaatin osalta, mutta muita resursseja katsottu vain satunnaisesti 5 suojelukohteella on käyty vain pikaisesti, eikä lajistosta ole saatu selkeää kuvaa. 3 Kartoitusmenetelmät Kartoituksissa selvitettiin pääosin lehtipuilla elävien lahopuukovakuoriaisten esiintymistä muutamilla Etelä-Suomen Natura- ja suojelualueilla. Kartoitus suunnattiin selkeästi kovakuoriaisiin mutta määritystä varten pyydysaineistoista sekä aktiivikeräilymenetelmin kerätyistä näytteistä otettiin talteen myös luteet (Heteroptera) sekä kaskaat (Homoptera). Seitsemällä tutkitulla metsäisellä kohteella pääasiallisena kovakuoriaisten kartoitusmenetelmänä käytettiin ristikkorunkoikkunapyydyksiä (kuva 1.). Runkoikkunapyydyksillä kartoitetaan elävissä ontoissa lehtipuissa, vastakuolleissa rungoissa ja eriasteisteisesti lahonneissa pökkelöissä elävää lajistoa, jota on vaikea havaita ilman pyydyksiä. Kartoituskohteilta valittiin pyydyspuiksi sopivia puita taantuneelle lahopuukovakuoriaislajistolle tärkeiksi tiedetyistä lahopuuresurssityypeistä. Ristikkorunkoikkunapyydykset asetettiin valituille rungoille. Pyydystyypin tarkoitus on pyytää passiivisesti rungoilla liikkuvaa ja niiden ympärillä lentävää lajistoa. Pyydyksissä käytettiin pyydysnesteenä lievästi saippuoitua vettä ja säilöntäaineena merisuolaa. Ikkunapyydyksien määrä/kohde vaihteli kymmenen pyydyksen molemmin puolin. Pyydyspuiden taustatiedot kirjattiin pyydyspuulomakkeille ja liitettiin myöhemmin havaintojen yhteyteen havaintoriveille Accesstietokantaan. Yhteenveto pyydysten sijainnista ja pyydyspuuresurssista on liitteessä 1. Kuva 1. Ristikkorunkoikkunapyydys (trunkwindowtrap (TWT)) Anttilan tilalla. Kahdella avomaapainotteisella kohteella (Jurmo & Västäräkinmäenniityt) käytettiin kuoppapyyntiä pääasiallisena lajiston kartoitusmenetelmänä. Kuoppapyydyksiä käytettiin ikkunapyydysten 6

7 lisäksi myös Medvastö-Stormossenilla ja Långholmenilla. Kuoppapyydyksinä käytettiin 2,5 dl:n vetoisia kirkkaita muovimukeja jotka asetettiin maahan ryhmiksi lähimmillään noin 2,5m etäisyydelle toisistaan. Yksittäisten kuoppapyydysten sekä kuopparyhmien (pitfallgroup (PFg)) määrä vaihteli kohteittain hyvinkin paljon. Kuoppapyydyksissä käytettiin säilöntäaineena veteen laimennettua propyleeniglykolia johon oli lisätty hiukan pesuainetta pintajännityksen poistamiseksi. Kuoppapyydyksen päälle asetettiin läpinäkyvästä pleksistä 12 x 12 cm kokoiset katot estämään liiallisen sadeveden pääsyn pyydyksiin. Ikkunapyynnit aloitettiin kohteilla toukokuun aikana ja ne päättyivät elokuun puolivälin tienoilla. Pyyntikausi jakaantui kolmeen noin kuukauden mittaiseen koentajaksoon. Pyydysten maastoon vientiin ja koentaan osallistui joillakin kohteilla Etelä-Suomen luontopalvelujen paikallistiimien henkilöstöä. Tämä vähensi kys. kohteilla matkakustannuksia ja paransi kartoitustehokkuutta. Kuoppapyyntijaksojen pituudet vaihtelivat kohteittain. Jurmossa pyyntijaksoja oli vain yksi. Aktiivimenetelminä käytettiin useimmiten lyöntihaavipyyntiä, käsinpoimintaa ja näköhavainnointia sekä joissain kohteissa vähäisissä määrin myös karistusvarjoa, karikeseulontaa (Jurmo) ja rantaluhdan poljentaa (Jurmo ja Niukkala). GPS-laitteella tallennettiin kohteella kuljetut reitit ja talletetut pisteet omiin tiedostoihinsa, jotka on siirretty sähköiseen muotoon metsähallituksen verkkolevylle. Lajien uhanalaisuusluokitus noudattaa vuoden 2010 uhanalaismietintöä (Rassi 2011) ja vuoden 2013 luonnonsuojeluasetuksen liitettä uhanalaista ja erityisesti suojeltavista lajeista. Kovakuoriaisten nimistö perustuu Silfverbergin luetteloon (Silfverberg 2010). Määrityksen yhteydessä osa yksilöistä neulattiin ja etiketöitiin löytötietoineen. 4 Yhteenveto tuloksista Taulukko 2. Yhteenveto kartoituksissa kootuista kovakuoriaislajien (Coleoptera) havaintotietojen määristä.1 tieto tarkoittaa 1 riviä lajihavaintotiedostossa. Suojeltavat lajit: valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset, silmälläpidettävät sekä luonto- ja lintudirektiivin lajit. Muut U: vuoden 2010 uhanalaisluokituksessa luokkiin EN ja VU kuuluvat lajit, muut kuin erityisesti suojeltavat (E). Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT) ja luontodirektiivin lajit (LuDir) voivat sisältyä muihin luokkiin, joten suojeltavien lajien havaintomäärä ei ole sama kuin sarakkeiden summa. koodi kohteen nimi kart syy tietoja yht. suojeltavat yht. E muut U N T DD Lu Dir FI , YSA FI FI FI , YSA FI , YSA Långholmen TPS 714 Medvastö Stormossen Västäräkinmäenniityt Medvastö Stormossen seuranta 471 TPS 1568 TPS 381 Luhtanen TPS

8 FI Pyhäniemi TPS FI Anttilan tila TPS FI Jurmo TPS FI Niukkala TPS FI Slåtterholmen TPS yhteensä Taulukko 3. Yhteenveto kartoituksissa kootuista ludelajien (Heteroptera) havaintotietojen määristä.1 tieto tarkoittaa 1 riviä lajihavaintotiedostossa. Suojeltavat lajit: valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset, silmälläpidettävät sekä luonto- ja lintudirektiivin lajit. Muut U: vuoden 2010 uhanalaisluokituksessa luokkiin EN ja VU kuuluvat lajit, muut kuin erityisesti suojeltavat (E). Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT) ja luontodirektiivin lajit (LuDir) voivat sisältyä muihin luokkiin, joten suojeltavien lajien havaintomäärä ei ole sama kuin sarakkeiden summa. koodi kohteen nimi kart syy FI , YSA FI FI FI , YSA FI , YSA tietoja yht. Långholmen TPS 22 Medvastö Stormossen Västäräkinmäenniityt Medvastö Stormossen seuranta 23 TPS 36 TPS 54 Luhtanen TPS 49 suojeltavat yht. E muut U NT 3 3 FI Pyhäniemi TPS 101 FI Anttilan tila TPS 82 FI Jurmo TPS 43 FI Niukkala TPS FI Slåtterholmen TPS 29 yhteensä DD Lu Dir 8

9 5 Tulokset 5.1 Hanko, Långholmen Yleiskuvaus Lånhgolmenin niemi Tvärminnen tutkimusaseman pohjoispuolella ja sen lähisaaret kuuluvat Helsingin yliopiston omistamaan suojelualueeseen, joka taasen kuuluu laajaan Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Natura-2000 alueeseen (FI ). Långholmenin niemi on pääosin (kuten lähisaaretkin) karuhkoa kalliomännikköä ja mäntyvaltaista kangasmetsää. Alueeseen kuuluu myös pähkinäpensaslehto ja lehtoniitty sekä mm. pienialaisia kapeita rantaniittyjä ja kivikkoisia somerikkorantoja. Aiemmat kartoitukset Långholmenin suojelualueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Maastokartoituksia tehtiin yhteensä kuutena päivänä (taulukko 5). Runkoikkunapyydyksiä vietiin maastoon 9 kpl ja pyynti lopetettiin Kuoppapyydyksiä (yhteensä 12 erillistä kuoppapyydystä) asetettiin kolmeen eri paikkaan (neljään eri kuopparyhmään). Kolme kuopparyhmää sijaitsi rantaniityllä (osa niistä lähellä vesirajaa) ja yksi kuopparyhmä lehtoniityllä. Seppo Karjalainen asetti kaikki pyydykset maastoon, keräsi pyydysnäytteeet ja poisti pyydykset maastosta (pyydysten sijainnit merkitty karttaan (kuva 2)). Pyydyksien ohella maastossa käytettiin kenttähaavia (etenkin lehtoniityllä) sekä karistusvarjoa enimmäkseen pähkinäpensaiden tuntumassa. Seppo Karjalainen määritti kovakuoriaiset (2411 yks.) ja luteet (32 yks.) määritykset. Pyydysaineiston esikäsittelyn suoritti Anne Vaarala. Taulukko 4. Långholmenin suojelualueen kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus 1b Hanko FI Långholmen TPS 9 ha 16,5 h 4 Kartoittaja S. Karjalainen Taulukko 5. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) , 45, 46, 47, 48, h 49, 52, 53, 54, 55, 56, 57, 58, 60, 61, 62, 63, 64, 65 Kartoittaja S. Karjalainen 9

10 , 61, 62, 63, 64, h S. Karjalainen 65, 318, 321, 326, 397, 472, 482, 483, , 61, 63, 65, ,5 h S. Karjalainen , 56, 58, 61, 63, h S. Karjalainen 65, , 56, 58, 61, 62, ,5 h S. Karjalainen 63, , 58, 61, 63, ,5 h S. Karjalainen Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on melko hyvin kartoitettu lahojen lehtipuuresurssien osalta (kuva 2). Kuva 2. Långholmenin suojelualueen kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) ja kuvionumerointi. Siniset neliöt kuvaavat ikkunapyydysten ja tumman siniset pallot kuoppapyydysryhmien sijainteja kohteella. Kartan vasemmassa alareunassa Tvärminnen eläintieteellinen asema. Metsähallitus :58. Maanmittauslaitos 1/MML/14 10

11 Lajisto Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 264 (taulukko 6). Joista silmälläpidettäviä 4 lajia. Harvinaisia kuoriaislajeja havaittiin kymmenkunta (taulukko 7). Neljästä silmälläpidettävästä lajista kolme lajia löytyi maahan kaivetuista kuoppapyydyksistä. Saraikkoliejukärsäkäs (Bagous longitarsis) NT elää toukkana merivedessä arviälajeilla (Myriophyllum) ja ilmeisesti lajilla on alueella pysyväisluontoinen kanta. Lajin tunnettuja tuoreita esiintymispaikkoja on lähinnä Haminassa ja Espoossa. Erilaisilla raadoilla elävän Silohaiskiaisen (Tahanatophilus sinuatus) NT katsotaan taantuneen viime vuosikymmeninä voimakkaasti, mutta ainakin Hangon seudun rannoilla lajia on tällä hetkellä vähintäänkin kohtuullisesti. Muita harvinaisehkoja merenrantalajeja olivat meriratamokärsäkäs (Mecinus collaris) jonka aikaansaamia äkämiä meriratamoiden varsissa löytyi suojelualueen rannoilta parista paikasta, sekä pikkuruinen, mm. rantojen mätänevissä levävalleissa elävä ripsikuoriaisiin kuuluva (Ptenidium fuscicorne) jota löytyi lukuisasti kuoppapyydyksistä läheltä vesirajaa. Kolmas kohteelta löytynyt NT-laji, kasekkaisiin kuuluva Euconnus wetterhallii on maassamme harvinainen ja se elää ulkomaisten tietojen mukaan mm. karikkeessa kosteilla niityillä ja rannoilla ja kosteissa metsissä. Muutoin lajin elintavat ovat meillä melko tuntemattomat. Edelleen harvinaisista merenrantalajeista mainittakoon karttulyhytsiipisiin kuuluva Ochthephilum collare josta on maastamme tiedossa vain muutama löytö. Bembidion obtusum (hyrräkiitäjäislaji) puolestaan on lounaasta käsin leviävä, maassamme melko uusi tulokas, meren hiekkarannoilla elävä pienehkö maakiitäjäislaji, joka on viime vuosina levittäytynyt myös Hangon seudulle. Puilla ja pensailla elävistä lajeista mielenkiintoisin lienee näyttävän kokoinen pähkinäpensaalla elävä pähkinäkärsäkäs (Curculio nucum) joka lienee Hangossa aivan levinneisyytensä itärajoilla (muita löytöjä lajista ei Uudeltamaalta liene tehty 60 vuoteen). Toinen merkittävä lehtipuilla ja pensailla elävä laji kohteella on Orapihlajankukkakärsäkäs (Anthonomus sorbi) NT jota löytyi useita yksilöitä mm. pähkinäpensaita karistelemalla. Taulukko 6. Yhteenveto Långholmenin Suojelualueen kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. kovakuoriaiset ja luteet omina riveinään). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja ludeyksilöitä NT Taulukko 7. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Bagous longitarsis saraikkoliejukärsäkäs NT Euconnus wetterhallii Thanatophilus sinuatus kasekaslaji NT silohaiskiainen NT

12 Anthonomus sorbi orapihlajankukkakärsäkäs NT Bembidion obtusum hyrräkiitäjäislaji Harv Ochthephilum karttulyhtsiipislaji Harv collare Cis festivus kääpiäislaji Harv Curculio nucum pähkinäkärsäkäs Harv Mecinus collaris meriratamokärsäkäs Harv Ootypus globosus luihukuoriaislaji Harv Philorhizus notatus runkokiitäjäislaji Harv Ptenidium fuscicorne ripsikuoriaislaji Harv Ptinus rufipes lesiäislaji Harv Stenus pusillus nupiaislaji Harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Hiukan yllättäen Långholmenin suojelualueen merkittävimmiksi habitaateiksi kovakuoriaisten kannalta kolmen NT-lajin perusteella olisikin nousemassa vesirajan tuntumassa olevat pienet rantaniityt ja somerikkorannat. Mitään laajamittaisia rantaniittyjähän ei kys. suojelualueella esiinny, vaan rantojen niittymäiset laikut ovat pikemminkin pienialaisia eikä edes mitenkään erityisen edustavan näköisiä. Ehkä vastaavanoloisia rantoja on viimeaikoina kartoitettu liian vähän jotta voitaisiin sanoa varmemmin kuinka merkittäviä lajistollisesti kyseisenlaiset rannat ovat Hangossa ja muualla. Puista ja pensaista merkittävimpiä ovat epäilemättä alueella esiintyvät pähkinäpensaat, joilta löytyi kaksi merkittävää kovakuoriaislajia, pähkinäkärsäkäs ja orapihlajankukkakärsäkäs, joista jälkimmäiselle lajille pähkinäpensaan merkitys on kuitenkin epäselvä, sillä lajin mainitaan ulkomaisen kirjallisuuden mukaan kehittyvän Crataegus-lajeilla (Koch 1992). Pähkinäpensaalla elää meillä harvinaisena mm. 3 kaskaslajia (G. Söderman kirj.) ja jokseenkin harvinaisina useitakin ludelajeja (Rintala & Rinne 2010). Näistä vain pähkinälude (Comsidolon salicellum) löytyi tässä kartoituksessa, mutta on hyvin mahdollista että muitakin pähkinällä eläviä nivelkärsäislajeja kohteella esiintyy, koska niistä osa on tavattu Tvärminnen eläintieteellisen aseman lähellä olevilta pähkinäpensailta (A. Albrecht kirj.). Kohteella oleva lampaiden laitumenakin käytetty lehtoniitty (kuviot 58 ja 61) on kasvien osalta monilajinen ja alkukesällä silmälle kaunis. Epäselväksi jäi elääkö niityn ruohovartisisilla kasveilla tai maanpinnan karikekerroksessa merkittäviä kovakuoriaislajeja. Ainakaan mitään merkittäviä lajeja ei tässä kartoituksessa löydetty mutta toisaalta kartoitus painottui selkeästi lehtilahopuiden rungoilla tapahtuvaan ikkunapyyntiin. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Mikäli pähkinäpensaat eivät jää tulevaisuudessa liiaksi muun korkeamman puuston varjoon, ei pähkinälajeilla ole sen suhteen suurempaa hätää. Tilanne muuttuu tietty huonoksi jos pähkinälehtoa/lehtoniittyä (kuviot 58 ja 61) ei pidetä jatkossa puoliavoimena ja mikäli muut puut näin ollen tukahduttavat pähkinät alleen. Koska lähiympäristössä pähkinää on kuitenkin muutamin paikoin jopa runsaastikin, On pähkinällä elävillä lajeilla luultavasti hyvät mahdollisuudet säilyä Tvärminnen alueella jatkossakin. Rantalajien osalta ennustetta on vaikeampi antaa koska nyt löydetyt lajit voivat hävitä vaikkapa pelkästään yhden öljyonnettomuuden sattuessa. 12

13 Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Koska kohteelta ei ole tiedossa aikaisempia kartoituksia, ei vertailupohjaa aikaisempaan ole. Hiukan vastaavanlainen kartoitus ikkunapyydyksillä samaan aikaan hieman idempänä Tammisaaren edustalla Slåtterholmenin saarella tuotti suunnilleen samanoloisen tuloksen (Slåtterholmenilla 1 NT-kovakuoriaislaji) joskin lajimäärä jäi Långholmenin alueella hiukan pienemmäksi Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Alueella tulisi jatkaa laidunnusta pähkinälehdon ympäristössä, tai vaihtoehtoisesti niittyä tulisi niittää vuosittain, jotta nyt puoliavoimena oleva alue pysyy puoliavoimena jatkossakin ja osa pähkinäpensaista on osaksi suorassa auringonvalossa (erityisesti kuvioilla 58 ja 61). 5.2 Raasepori, Slåtterholmen Yleiskuvaus Slåtterholm on pienehkö, pääosin metsäpeitteinen saari Raaseporin sisäsaaristossa Tammisaaren edustalla. Saaren puusto on enimmäkseen vanhaa sekametsää ja koostuu paikoin (kuvioilla 13.4, 13.5) monista eri puulajeista (joista osa lienee saareen istutettuja). Saaren sisäosat ovat paikoin tiheää ja vaikeakulkuista lehtipuuviidakkoa. Saaren etelä-, itä- ja pohjoisrannat ovat pääosin ruovikoitunutta rantaniittyä. Saari kuuluu laajaan Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualueen Natura-2000 alueeseen (FI ). Aiemmat kartoitukset Slåtterholmenin saarelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista tai luteista eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Kartoitettu pinta-ala oli yhteensä noin 4,5 ha (taulukko 8). Maastokartoituksia tehtiin yhtenä päivänä (5.7.). Runkoikkunapyydykset (9 kpl) vietiin maastoon jolloin myös valittiin sopivimmat pyydyspuut. Pyynti lopetettiin (tyhjennyspäivät välissä 12.6., 5.7. ja 1.8.). Mari-Anna Närhi hoiti pyydysnäytteiden keruun ja pyydysten poiston maastosta. Pyydysaineiston esikäsittelyn suorittivat Anne Vaarala ja Aarni Auerniitty. Aineistosta määritettiin Seppo Karjalaisen toimesta kovakuoriaiset (2689 yks.) ja luteet (32 yks.). Lisäksi Guy Söderman määritti pyydysaineistosta löytyneet 7 kaskaslajia (7 yks.). 13

14 Taulukko 8. Slåtterholmenin kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus Kartoittaja 1b Raasepori FI Slåtterholmen TPS 4,5 ha 10 h 4 S.Karjalainen Taulukko 9. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja , 13.1, 13.2, 13.3, ,5 h S.Karjalainen 13.4, 13.5, , 13.1, 13.2, 13.3, 13.4, 13.5, ,5 h S.Karjalainen Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on melko hyvin kartoitettu lahojen lehtipuuresurssien osalta (kuva 3). Kuva 3. Slåtterholmenin kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) ja. Siniset neliöt kuvaavat ikkunapyydysten sijainteja kohteella. Metsähallitus :41. Maanmittauslaitos 1/MML/14 14

15 Lajisto Slåtterholmenin kovakuoriaislajisto ei vuoden 2012 ikkunapyydysaineiston perusteella osoittautunut erityisen merkittäväksi. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 262 (taulukko 10). Varsinaisia uhanalaisia lajeja ei löytynyt. Silmälläpidettäviäkin löytyi vain yksi (kytysukkulainen (Scraptia fuscula)). Maassamme muutoin harvinaisia kuoriaislajeja (monet niistä eteläisiä tai lounaisia) havaittiin 9 (taulukko 11). Nyt löytyneistä harvinaisista lajeista Dendrophilus corticalis, Dorcatoma chrysomelina (tammitiera), Leptusa ruficollis ja Ptinus rufipes ovat onttojen lehtipuiden runkojen sisällä eläviä lajeja. Cis festivus on lepän rungoissa kasvavilla käävillä elävä laji. Lahopuihin liittymättömiä lajeja ovat puolestaan Gonioctena quinquepunctata (olaruskokalvaja) ja Plateumaris braccata (rytikuoriainen). Näistä ensiksi mainittu elää toukkana tuomen lehtiä kalvaten ja jälkimmäinen puolestaan järviruoolla ruovikossa. Suurin osa maamme Clambus gibbulushavainnoista (rahtukuoriaislaji) on tehty puolestaan erilaisilta palo-alueilta, joten Slåtterholmenin löytöpaikka on hieman poikkeuksellinen. Ainoa silmälläpidettävä laji (kytysukkulainen) elää lahoilla lehtipuilla muurahaisten seurassa. Taulukko 10. Yhteenveto Slåtterholmenin kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. kovakuoriaiset ja luteet omina riveinään). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja ludeyksilöitä NT Taulukko 11. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Scraptia fuscula kytysukkulainen NT Cis festivus kääpiäislaji Harv Clambus gibbulus rahtukuoriaislaji Harv Corticarina lambiana puolinyhäkäslaji Harv Dendrophilus corticalis tylppölaji Harv Dorcatoma chrysomelina tammitiera Harv Gonioctena quinquepunctata olaruskokalvaja Harv Leptusa ruficollis liekovilistäjälaji Harv Plateumaris braccata rytikuoriainen Harv Ptinus rufipes lesiäislaji Harv

16 Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Mahdollisesti kohteen pieni koko ja eristyneisyys mantereesta (saari), ovat olleet esteenä sille, ettei saaren lehtilahopuulajisto ollut pyydysnäytteiden valossa kovin edustava. Tulevaisuudessa lahon puuaineksen määrän lisääntyessä saaren lajistoonkin on epäilemättä odotettavissa lisää lajeja. Saaren maaperässä elävän lajiston löytämiseksi ei tässä kartoituksessa juurikaan panostettu joten siitä lajistosta ei vielä tiedetä. Valtaosa saaren rannoista on kuitenkin pahasti ruovikoitunut ja umpeenkasvanut joten todennäköistä on että monet saaressa aiemmin asustaneet avomaan lajit ovat saaresta jo hävinneet. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Saaresta nyt löydettyjen merkittävimpien lehtilahopuulajien esiintyminen saaressa vaikuttaa turvatulta jatkossakin lahopuun lisääntymisen ja puihin muodostuvien onkaloiden myötä. Muista kuin selkeistä lahopuulajeista Clambus gibbuluksen elinmahdollisuuksista saaressa ei voida sanoa mitään varmaan tarkempien elintapatietojen puuttuessa. Sekä olaruskokalvajalla että etenkin rytikuoriaisella riittää jatkossakin elintilaa ja ravintoa yllin kyllin, mikäli tuomikkoa ja ruovikkoa ei kokonaan saaresta hävitetä. Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Aikaisempia inventointeja kohteella ei ole suoritettu joten sellaista vertailupohjaa ei ole. Hiukan vastaavanlainen, samaan aikaan kartoitettu Hangossa sijaitseva kohde Hangon Tvärminnessä sijaitseva Långholmenin suojelualue jossa oli vastaava ikkunapyydysmäärä kuin Slåtterholmenissakin - oli lajimäärältään hiukan alhaisempi ikkunapyydysnäytteiden osalta eikä sisältänyt ainuttakaan uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Slåtterholmenin saaren rantaniittyjä tulisi niittää vuosittain tai hoitaa karjan/lampaiden avulla jotta rantaniittyjen kasvillisuus olisi matalampaa ja monipuolisempaa ja antaisi avomaan hyönteislajistolle paremmat elinmahdollisuudet. Puuston osalta hoitosuosituksille ei tässä yhteydessä kovakuoriais- tai ludelajiston osalta liene suurempaa tarvetta. Lajistollisesti (kovakuoriaiset & luteet) vieraiden puulajien esiintymisellä saaressa ei liene tässä vaiheessa juurikaan merkitystä. 16

17 5.3 Kirkkonummi, Medvastö-Stormossen Yleiskuvaus Natura alue sijaitsee meren rannalla Kirkkonummen itäosassa. Se koostuu viidestä erillisestä osasta. Kokonaisuus sisältää useita eri luontotyyppejä on siten hyvin edustava ja monipuolinen. Useat sen osat on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaiksi eri suojeluohjelmissa. Alueella on erityyppisten metsien, soiden ja kallioiden lisäksi umpeen kasvavia merenlahtia. FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Medvasto Stormossen(5567) Aiemmat kartoitukset Medvastö-Stormossenin natura-alueeseen kuuluvalta Dåvitsvikenin alueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista tai luteista eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Dåvitsvikenin ja Fladetin väliselle metsäalueelle (Dåvitskullarna) asetettiin 10 ikkunapyydystä lahopuihin. Ikkunapyydykset vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Fladetin rantaniitylle perustetulle kasvillisuudenseuranta-alalle (kuviolle 156) asetettiin lisäksi kuusi kuoppapyydysryhmää (a 3 kuoppapyydystä) sekä kuviolle 76 yksi kuopparyhmä jotka olivat kaikki pyynnissä asti. Em. pyydysten lisäksi kuoppapyydysryhmiä aseteltiin vielä niin ikään kuvioille 75 ja 154, joiden kohdalla pyynti lopetettiin jo Seppo Karjalainen hoiti kaikki maastotyöt (pyydysten asettelun, näytteiden keruun ja pyydysten poiston maastosta). Pyydysaineiston esikäsittelyn suoritti Aarni Auerniitty. Pyydyskoentojen yhteydessä kartoituksessa käytettiin ajoittain apuna myös kenttähaavia, joskin haavin käyttö jäi melko vähäiseksi. Kartoitettu pinta-ala on esitetty taulukossa 12 ja kartoituspäivämäärät taulukossa 13. Taulukko 12. Medvastö-Stormossenin kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi 1b FI Kartoittaja Kirkkonummi Kohteen nimi Medvastö- Stormossenin Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) TPS 20 ha 22,5 h 4 Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus S. Karjalainen Taulukko 13. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) , 72.1, 75, 75.2, ,5 h 76, 78, 79, 80, 81, 82, 83, 84, 84.1, 85, 87, 154, 155, 156, 159, 163, 165, 166, 189, 194, , 75.2,76, 154, h 155, 156, 163, 166 Kartoittaja S. Karjalainen S. Karjalainen 17

18 , 76, 77, 78, 80, 81, 83, 84, 85, 154, 156, 163, 165, , 76, 78, 81, 84, 85, 86, 87, 156, 163, 165, 166, 193, , 78, 81, 84, 85, 86, 163, 156, 165, ,5 h ,5 h ,5 h S. Karjalainen S. Karjalainen S. Karjalainen Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on melko hyvin kartoitettu kaikkien lahojen lehtipuuresurssien osalta (kuva 4). Kuva 4. Medvastö-Stormossenin kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) ja kuvionumerointi. Siniset neliöt kuvaavat ikkunapyydysten ja vihreät pallot kuoppapyydysryhmien sijainteja kohteella. 18

19 Lajisto Kovakuoriaisia havaittiin yhteensä 528 lajia ja luteita 36 lajia (taulukko 14). Varsinaisia uhanalaisia lajeja ei kartoituksessa löytynyt. Silmälläpidettäviä kovakuoriaislajeja löytyi kolme ja silmälläpidettäviä ludelajeja yksi. Lisäksi harvinaisia kovakuoriaislajeja löytyi 14 ja harvinaisia ludelajeja yksi (taulukko 15). Pistehaapakaarnuri (Trypophloeus asperatus) NT on haavan kuoressa elävä pieni kaarnakuoriaislaji, Viirusienivaajakas (Carphacis striatus) NT lehtipuiden käävillä ja vinokkailla tavattava laji jonka levinneisyysalue on aikaisempien löytöjen perusteella keskittynyt maassamme Etelä-Savon alueelle. Kiiltojuoksulude (Salda morio) NT ja aitoristikiitäjäinen (Panageus cruxmajor) NT ovat maassamme eteläisiä rantaniittyjen maaperässä juoksentelevia lajeja. Kartoituksessa löydettyjen harvinaisten lajien osalta pääpaino on kosteiden rantaniittyjen yms. habitaattien lajistossa. Tällaisia lajeja ovat kovakuoriaisista Acrotrichis brevipennis, Bythinus macropalpus, Calodera riparia, Carpelimus elongatulus, Fagniezia impressa, Hydraena pulchella, Leiodes lucens, Platynus livens, Silis ruficollis ja Stenus scrutator sekä luteista tummarahkianen (Cryptostemma pusillimum). Lahopuuympäristöjen lajeja ovat puolestaan ainakin kuusella rivikäävällä esiintyvä Cis dentatus, lähinnä kuusimetsissä tavattava Cryptophagus quadrihamatus sekä lahoissa lehtipuissa tavattava lounainen Palorus depressus. Dåvitsikenin ruovikosta löytynyt nyhäkkäisiin kuuluva Corticaria subamurensis on puolestaan enemmänkin homeisten heinäkasojen laji joka lienee lähinnä harhautunut alueelle Läheiseltä Dåvitsin kalliokedon niittojätekasoista jossa sitä oli runsaamminkin Taulukko 14. Yhteenveto Medvastö-Stormossenin kovakuoriaiskartoituksen laji-, ja yksilömääristä sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja ludeyksilöitä NT Taulukko 15. Kohteen merkittävimmät kovakuoriais- ja ludelajit (ludelajit merkitty *-merkillä). LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Carphacis striatus viirusienivaajakas NT Panagaeus cruxmajor aitoristikiitäjäinen NT *Salda morio kiiltojuoksulude NT Trypophloeus asperatus Acrotrichis brevipennis Bythinus macropalpus pistehaapakaarnuri NT laakaripsikäslaji Harv valelyhytsiipislaji Harv

20 Calodera riparia vilistäjälyhytsiipislaji Harv Carpelimus elongatulus murasonkiaislaji Harv Cis dentatus kääpiäislaji Harv Corticaria subamurensis nyhäkäslaji Harv Cryptophagus quadrihamatus salasyöjälaji Harv *Cryptostemma pusillimum tummarahkiainen Harv Fagniezia impressa valelyhytsiipislaji Harv Hydraena pulchella kääpiövesiäislaji Harv Leiodes lucens multapallokaslaji Harv Palorus depressus pimikkökuoriaislaji Harv Platynus livens kurekiitäjäislaji Harv Silis ruficollis sylkikuoriaislaji Harv Stenus scrutator nupiaislaji Harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Laajasta Medvastö-Stormossenin Natura-alueesta kartoitettiin nyt vain pienehköä osaa. Tästä huolimatta kartoitettava alue (Dåvitskullarnan ympäristö) sisälsi monenlaisia habitaatteja melko kuivista kangasmetsistä hyvin märkään ja ruovikoituneeseen rantaniittyyn asti. Habitaattien monipuolisuus, kohteen eteläinen sijainti sekä käytetty pyydysmäärä (ikkunapyydysten lisäksi käytettiin myös kuoppapyydyksiä), mahdollistivat kohtuullisen korkean lajimäärän (528 lajia) kovakuoriaisten osalta. Se että kohteelta ei löytynyt uhanalaisia lajeja ja NT- tason lajejakin vain neljä, johtunee pääosin siitä että kohteen lahopuumäärä on vielä suhteellisen alhainen eikä kunnollista lahopuujatkumoa ole ja toisaalta kohteen rantaniityt olivat kartoitusvaiheessa melko pahoin umpeenkasvaneita ja ruovikoituneita. Tilanne tullee toivottavasti parantumaan tulevaisuudessa hoitotoimien seurauksena etenkin avoimien ja puoliavoimien kosteiden savimaiden lajiston osalta. Merkittävän lahopuun määrän lisääntyminen tullee korjaantumaan itsestään lähivuosikymmenien aikana. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Silmälläpidettävistä lajeista aitoristikiitäjäinen ja kiiltojuoksulude varmaankin tulevat alueella esiintymään myös jatkossa, etenkin mikäli rantaniittyjen hoitotoimet alueella toteutuvat. Pistehaapakaarnuri pienikokoisena lajina ja mahdollisesti osin pystyssä olevien haapojen latvuksissakin elävänä jää helposti huomaamatta, mikäli sopivia runkoja ei ole ihmiskorkeudella tutkittavissa. Sopivassa lahoamisvaiheessa olevia haapoja on kohteella kaiken lisäksi melko vähän joten lajin lähitulevaisuus ei Dåvitsin alueella ole välttämättä mitenkään kovin hyvä. Viirusienivaajakkaastakin löytyi em. lajin tavoin vain yksi yksilö joten sen perusteella on tulevaisuuden ennustaminen vaikeaa. Monien nyt löydettyjen harvinaisten maaperässä elävien lajien elintavoista tiedetään kovin vähän ja siksi on vaikea sanoa mikä niiden tulevaisuus tulee kohteella olemaan. Rantaniittyjen hoitotoimet eläinten avulla kuitenkin mitä todennäköisimmin tulevat näidenkin lajien asemaa kohteella parantamaan. 20

21 Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Kovakuoriaiskartoituksia ei ole Dåvitsin alueella aikaisemmin tehty joten paikallista vertailupohjaa ei ole. Merkittävän lahopuulajiston osalta lähimmät vastaavanoloiset kartoituskohteet (ikkunapyydystulosten osalta) viime vuosina ovat lähinnä Meiko ja Vrångnäsudden joissa lajistosta löytyi arvokkaampia lajeja. Hiukan vastaavanoloinen, samalla suunnalla sijaitseva rantaniitty joissa on ollut kuoppapyyntiä viime vuosina, on lähinnä Inkoon Långvassfjärden ja sen seuranta-ala ennen hoitotoimenpiteitä. Siellä maaperälajisto oli kuoppapyynnin tulosten osalta puolestaan yksipuolisempaa kuin Dåvitsin alueella (Metsähallitus, julkaisematon aineisto). Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Dåvitsvikenin ja Fladetin pahoin ruovikoituneita rantaniittyjä tulisi joko niittää tai mieluummin hoitaa karjan avulla järviruo-on valtaamien alueiden saattamiseksi takaisin avoimemmaksi. Nuorta alikasvospuustoa (lähinnä kuusia) voisi myös paikoitellen poistaa merkittävien suurehkojen lahojen ja kituvien lehtipuiden ympäriltä. 5.4 Parainen, Jurmo Yleiskuvaus Jurmon saari ja kylä sijaitsevat n. 13 kilometriä Utöstä koilliseen. Saaren maaperä on hyvin kivistä ja sen kasvi- ja eläinlajisto on niin rikasta, että sitä pidetään yhtenä Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena. Osa Jurmosta kuuluu kansallispuistoon, mutta suurin osa maa- ja vesialueista on saaren neljän kantatilan omistuksessa. Saari on noin viisi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Nykyisin enimmäkseen puuton Jurmo lienee aikoinaan ollut metsän peitossa. Kylän läheisyydessä on 1930-luvulla istutettu mäntymetsä ja etelärannalla merellinen tervaleppälehto, jossa kataja muodostaa läpipääsemättömiä tiheikköjä. Aiemmat kartoitukset Jurmossa kovakuoriaisten, luteiden, hämähäkkien ja kaskaiden lajistoa on aiemmin kartoitettu etenkin Tom Clayhillsin, Veikko Rinteen ja Seppo Koposen toimesta v He kävivät Jurmossa kolme kertaa kesän 1995 aikana ja julkaisivat Jurmon kartoitustulokset yhdessä 38 muun saaren osalta Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisusarjassa A (Clayhills, Rinne & Koponen 2000). Raportin mukaan he keskittyivät kartoituksissaan niin Jurmon-, kuin myös muidenkin kartoittamiensa saarten osalta saarien kedoille, niityille ja hiekkarannoille. Lähes kaikki Herttaan talletetut kovakuoriais-, lude-, ja kaskashavainnot on poimittu em. julkaisusta. Jurmoon tekivät keräysretkiä myös v eräät Svenska Naturvetarkklubbenin jäsenet (Anonyymi 1961). Retkien tulokset eivät ole kirjoittajan tiedossa mutta ilmeisesti Herttaan kyseiseltä aikajaksolta talletetut muutamat havainnot särkkälantiaisesta (Aphodius ictericus) EN, koskevat juuri kyseisiä retkiä. Muut Herttaan ( mennessä) talletetut kovakuoriaislajit Jurmosta ovat: Aphodius sordidus (hietalantiainen) VU, Margarinotus brunneus (raatoisotylppö) NT, ja Panageus cruxmajor (aitoristikiitäjäinen) NT. Jurmon uhanalaisista luteista Herttaan ovat talletetut Parapiesma salsolae (otaki- 21

22 lokkilude) CR, Brachycarenus tigrinus (töyräslude) NT ja Chorosoma schillingii (korentolude) NT. Kaskaista Herttaan on ilmoitettu lajit Anaceratagallia estonica (lännenpehkupää) EN, Cixius cambricus (steppilasikaskas) sekä Muirodelphax aubei (lehdesniittykirpukas) EN. Vuoden 2012 kartoitukset Seppo Karjalainen (SK) ja Jaakko Mattila (JM) kartoittivat saaren kovakuoriaislajistoa kartoitusalueen ollessa noin 13 ha. (taulukko 16) kuoppapyydysryhmät (yhteensä 11 kpl, joissa keskenään erisuuruinen määrä kuoppapyydyksiä) sijoitettiin maastoon SK tyhjensi ja samalla poisti pyydykset Pyydysaineiston esikäsittelyn suoritti Aarni Auerniitty. SK määritti pyydysaineistosta kovakuoriaiset (3248 yks.) ja luteet (220 yks.). Maastokartoituksia aktiivikartoitusmenetelmin (mm. kenttähaavintaa, rantojen karikevallien karistelua, suokasvillisuuden poljentaa ja sihvilöintiä sekä kuoriaisten poimintaa karjan lannasta) tehtiin sopivien pyydyspaikkojen etsinnän ja pyydysten asettelun lomassa eri puolilla saarta Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla (SK & JM) sekä pyydystyhjennysten lomassa (SK) (kuva 5, vaaleanpunainen kartoitusjälki). Kartoitettu pintaala on mainittu taulukossa 16 ja kartoituspäivämäärät taulukossa 17. Taulukko 16. Jurmon kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus 2b Mikkeli FI Anttilan tila TPS 13 ha 20,5 h 4 Kartoittaja S. Karjalainen Taulukko 17. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja , 3, 5.1, 5.2, 6.1, h S. Karjalainen 23, 24, 30.1, 33.1, 34.1, 173, 187, , 55.4, 60.1, h S. Karjalainen 61.1, 65.1, 65.2, 66.1, 74.1, 102, 104, 109, 110, 111, , 43.4, ,5 h S. Karjalainen , 5.2, 30.1, 43.4, 53.1, 53.11, 55.3, 55.5, 58.1, 59.1, 60.1, 65.2, 102, 173.3, 187.1, h S. Karjalainen kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on kohtuullisen hyvin kartoitettu maan pintakerroksessa elävien kovakuoriaislajien osalta (kuva 5.). 22

23 Kuva 5. Jurmon kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) ja kuvionumerointi. Violetit pallot kuvaavat kuoppapyydysryhmien sijainteja kohteella. Metsähallitus :33. Maanmittauslaitos 1/MML/14 Arvio Lajisto Jurmon kovakuoriaislajisto on jo aikaisempien kartoitusten (Clayhills & Koponen & Rinne) ja havaintojen perusteella osoittautunut merkittäväksi. Nyt tehty kartoitus monista puutteistaan huolimatta osoitti että saari on edelleen useiden harvinaisten kovakuoriaislajien koti. Kovakuoriaislajeja havaittiin nyt yhteensä 237 (taulukko 18). Näistä uhanalaisia oli kaksi ja silmälläpidettäviä yhdeksän lajia. harvinaisia kovakuoriaislajeja havaittiin lisäksi 22 (taulukko 19). Merkittävimmät kovakuoriaislajit olivat epäilemättä mustakehnäkiitäjäinen (Chlaenius tristis) EN, josta löytyi kuoppapyydyksillä kaksi yksilöä Sorgenin hietikkokedon reunasta. Lajia on tavattu viime aikoina maastamme vain muutamasta paikasta lounais-saaristosta. Toinen merkittävä laji oli meritöyryläs (Heterocerus flexuosus) EN, josta löytyi yksi yksilö Lägnörsfladanin rannalle asetetusta kuoppapyydysryhmästä. Harvinaisia hiekkaisten ketojen lajeja olivat mm. lannassa elävät; voimakkaasti taantunut vaskirääpetylppö (Saprinus aeneus) NT sekä vain lounas-suomessa ja pohjois-karjalassa tavattava pyörölantiainen (Aphodius brevis). Muita harvinaisia kuivien ketojen lajeja olivat suikuvilistäjiin kuluva Oxypoda togata NT, lounaanokakärsäkäs (Trachyphloeus rec- 23

24 tus) NT, Kaalikärsäkkäisiin kuuluva, ristikukkaiskasveilla lounais-suomessa esiintyvä, pieni ja musta Ceutorhynchus atomus, leppäpirkkoihin kuuluvat Hyperaspis pseudopustulata ja Scymnus schmidti, pimikkökuoriaisiin kuuluva Isomira murina, vaajalyhytsiipisiin kuuluvat Mycetoporus bimaculatus ja M. forticornis sekä Philorhizus notatus- runkokiitäjäislaji. Lounaisen saariston harvinaisia rantalajeja olivat puolestaan merisinappikärsäkäs (Ceutorhynchus cakilis) NT, josta löytyi yksi yksilö saaren etelä-rannalta paikasta jossa ei merisinappia kasva lainkaan. Rantanyhäkäs (Corticaria crenulata) NT, puolestaan on lounaisen saariston rantojen homeisissa heinäkasoissa yms. viihtyvä laji. Aitoristikiitäjäistä (Panageus cruxmajor) NT, löytyi useita yksilöitä muutamista paikoista saaren etelärantojen ryönävalleista, joissa se näytti olevan jopa yleinen. Karttulyhytsiipisiin kuuluvasta, lähinnä merenrannoilla elävästä Ochthephilum collaresta löytyi varmuudella yksi koirasyksilö saaren länsirannan kuoppapyydyksistä. Lajista on toistaiseksi tehty vasta puolenkymmentä varmaa havaintoa maastamme. Harvinaisia erilaisilla rannoilla eläviä nupiaislajeja tavattiin kolme; Stenus bimaculatus, Stenus nigritulus NT sekä Stenus circularis. Muista rantojen lajeista mainittakoon maltsalajeilla elävä eteläinen kuhmurakärsäkäs (Gronops inaequalis), rantakukan juuristossa toukkana elävä harhatukkikärsäkäs (Hylobius transversovittatus) sekä rantojen levävalleisssa elävä, lyhytsiipisiin kuuluva (Omalium riparium) NT ja vesirajan soraleväkasossa elävä, niin ikään lyhytsiipisiin kuuluva (Cafius xantholoma). Mainittakoon vielä lounaissaaristossa rannoilla ja rantojen läheisillä kedoilla elävä haaskakuoriainen (Dermestes szekessyi), joka löytyi runsaslukuisana rantojen lähellä olevista kuoppapyydyksistä sekä lieterannoilla elävä murasonkiaislajeihin kuuluva Carpelimus foveolatus-lyhytsiipinen. Saaren lettosuolla tavatuista lajeista mainittavia ovat raatteella elävä Bagous frit-kärsäkäs sekä vesiherneellä elävä Longitarsus nigerrimus-varvaskirppalaji. Kovakuoriaiskartoituksessa lähinnä sivutuotteena löytyneistä luteista mainittavia ovat (taulukko 20) maassamme lounaissaaristossa elävä ja saaresta jo entuudestaan tunnettu, käärmeenpistoyrtillä elävä kauniin kirjava ritarilude (Lygaeus equestris) sekä katajalla elävä ja viime aikoina etelä-rannikolle kotiutunut sypressilude (Cyphostethus tristriatus). Kartoituksen yhteydessä havaittiin myös yksi uhanalainen kaskaslaji: Saarelta jo entuudestaan tunnettu Lehdesniittykirpukas (Muirodelphax aubei) EN sekä yksi silmälläpidettävä hämähäkkilaji: Luotohyppijä (Pseudicius encarpatus). Lisäksi kylätien vieressä ajuruohokedolla (varsinaisen kartoitusalueen ulkopuolella) näkyi useita yksilöitä uhanalaista nunnakirjokoisaa (Pyrausta cingulatus) EN. Taulukko 18. Yhteenveto Jurmon kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja ludeyksilöitä NT 24

25 Taulukko 19. Kohteen merkittävimmät kovakuoriais lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Chlaenius tristis mustakehnäkiitäjäinen U EN Heterocerus flexuosus meritöyryläs U EN Anthicus antherinus kirjoantikainen NT Ceutorhynchus cakilis merisinappikärsäkäs NT Corticaria crenulata rantanyhäkäs NT Omalium riparium rosolaakaslaji NT Oxypoda togata suikuvilistäjälaji NT Panagaeus cruxmajor aitoristikiitäjäinen NT Saprinus aeneus vaskirääpetylppö NT Stenus nigritulus nupiaislaji NT Trachyphloeus rectus lounaanokakärsäkäs NT Ochthephilum collare karttulyhtsiipislaji Harv Aphodius brevis pyörölantiainen Harv Bagous frit Rahkaliejukärsäkäs Harv Bembidion assimile hyrräkiitäjäislaji Harv Brachypterus glaber viholaiskuoriainen Harv Cafius xantholoma lyhytsiipislaji Harv Carpelimus foveolatus murasonkiaslaji Harv Ceutorhynchus atomus kaalikärsäkäslaji Harv Dermestes szekessyi haaskakuoriaislaji Harv Dryops griseus nukkakuoksaslaji Harv Gronops inaequalis kuhmurakärsäkäs Harv Hylobius transversovittatus harhatukkikärsäkäs Harv Hyperaspis pseudopustulata leppäpirkkolaji Harv Isomira murina pimikkökuoriaislaji Harv Longitarsus nigerrimus varvaskirppalaji Harv Mycetoporus bimaculatus Vaajalyhytsiipislaji Harv Mycetoporus forticornis vaajalyhytsiipislaji Harv Philorhizus notatus runkokiitäjäislaji Harv Scymnus schmidti rinnepikkupirkko Harv Stenus bimaculatus läikkänupiainen Harv Stenus circularis nupiaislaji Harv Tachyporus quadriscopulatus aitovaajakaslaji Harv

26 Taulukko 20. Kohteen kovakuoriaiskartoitusten yhteydessä havaitut merkittävimmät kaskas- ja ludelajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Muirodelphax aubei lehdesniittykirpukas U EN Cyphostethus tristriatus sypressilude Harv Lygaeus equestris ritarilude Harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Jurmon saari on kokonaisuutena hyvinkin merkittävä kohde monelle kovakuoriaislajille. Erityisen merkittäviä ovat saaren kuivat kedot, hietikot, kosteikot ja niiden reunat, erilaiset rantahabitaatit (steriilejä sora- ja kivikkorantoja lukuun ottamatta). Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Kedoilla elävä vaatelias lajisto tulee jatkossakin tarvitsemaan ajoittaisia hoitotoimia, jottei mm. kataja valtaa alaa liiaksi. Etupäässä karjan lannassa elävät lajit kuten mm. vaskirääpetylppö (Saprinus aeneus) NT, Pyörölantiainen (Aphodius brevis) ja etenkin saaresta aikaisemmin löydetty särkkälantiainen (Aphodius ictericus) EN, ovat voimakkaasti riippuvaisia siitä että saaressa käyskentelee lantaa tuottavia nisäkkäitä jatkossakin. Saaren rantahabitaateilla elävä kovakuoriaislajisto ei liene kovin riippuvainen ihmisen toimista itse saaressa, mutta ovat puolestaan hyvin alttiita esim. mahdollisille öljyonnettomuuksille. Ilman ihmisen ja karjan tarkoituksellisia - ja tahattomia hoitotoimia (kulutus yms.) saari tulisi pitkällä aikavälillä luultavasti metsittymään, jolloin saaren arvokas avomaiden lajisto korvautuisi pääosin tavallisella metsälajistolla. Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Vuoden 1995 kartoituksessa Jurmon pääsaarelta löytyi 172 kovakuoriaislajia (Clayhills, Rinne & Koponen 2000). Nyt tehdyssä kartoituksessa löytyi 237 kovakuoriaislajia. Vuoden 1995 kartoituksessa Clayhills, Rinne & Koponen kävivät saaressa kesän aikana kolmesti noin kuukauden välein. He keskittyivät silloisessa kartoituksessa kedoille, niityille ja hiekkarannoille ja käyttivät niin ikään kuoppapyydyksiä (57 yksittäistä kuoppapyydystä, joista osa lähes samoilla paikoilla kuin vuoden 2012 kartoituksessakin) + 6 ikkunapyydystä, eli kartoitus on ollut karkeasti suurin piirtein saman oloinen (ikkunapyydyksiä lukuun ottamatta) nyt tehdyn kartoituksen kanssa. Aikaisemmin saaresta tunnetusta lajistosta jäi löytymättä vuoden 2012 kartoituksissa merkittävien lajien osalta ainakin särkkälantiainen (Aphodius ictericus) EN. On mahdollista että lajin uusi sukupolvi ei ollut ehtinyt vielä kuoriutua vielä jälkimäisenkään saaressa käynnin (9.7.) aikana ja siksi laji jäi löytymättä. Toinen löytymättä jäänyt merkittävä laji oli otakilokkilude (Parapiesma salsolae) CR jonka ainoa tunnettu löytöpaikka sijaitsee Jurmossa. Lajin viimeisin tiedossa oleva havainto Jurmosta on vuodelta Vuoden 2012 kartoituksissa ei kuitenkaan käyty saaren niissä osassa sopivana ajankohtana joissa otakilokkiludetta on havaittu eikä näin ollen myöskään ainuttakaan otakilokki- 26

27 kasvia havaittu. Saaren kylätien varrelta aiemmin 1990-luvullalöydettyä harvinaista Anaceratagallia estonica-kaskasta (lännenpehkupää) EN ei myöskään havaittu v kartoituksissa ja syynä mahdollisesti sama kuin särkkälantiaisen kohdallakin eli saaressa ei käyty tarpeeksi myöhään kesällä. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Saaressa tulisi jatkossakin raivata ajoittain katajaa vähemmäksi ketojen reunamilta. Myös laidunnusta karjan avulla tulee jatkaa, sillä se on joidenkin harvinaisten lannassa elävien lajien (esim. erittäin uhanalaisen särkkälantiaisen) elinehto. 5.5 Lappeenranta, Västäräkinmäenniityt Yleiskuvaus Joutsenossa Soijoen eteläpuolella lähellä Imatran rajaa sijaitseva alue käsittää kaksi viljelykäytöstä poistettua peltoa. Pohjoisempi kuvio on pitkä ja kapea ja viettää loivasti koilliseen Soijoen suuntaan. Kuvion pohjoisosa on avoin, melko korkeakasvuinen ja heinäinen niitty, eteläosa on ojitettu pitkittäissuunnassa ja ojien reunoilla kasvaa noin 5 metriä korkeaa puustoa. Ojien väliset alueet ovat kasvillisuudeltaan vaihtelevia joko korkeita ruohoja tai heiniä kasvavia niittyjä. Eteläisempi kuvio sijaitsee kahden mäen välisessä painanteessa. Se on heinäisempi, varsinkin eteläisimmältä osaltaan, joka on avointa heinäniittyä. Kuvion pohjoisosissa ojien reunoilla kasvaa noin 5 metriä korkeaa puustoa ja läntisin osa on kuusettumassa myös ojien väliltä. Muutoin ojien välisillä alueilla on korkeakasvuista ruohoista tai heinäistä niittyä. Koilliskulmassa on avoimempi ja matalakasvuisempi niitty. Alueen niityt ovat usean vuoden ajan olleet luontodirektiivin liitteen II lajeihin kuuluvan uhanalaisen keltaverkkoperhosen elinympäristöä. Lajin toukkien ravintokasvia purtojuurta esiintyy koko alueella paikoittain hyvinkin tiheinä ja runsaina kasvustoina. ( FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Vastarakinmaen_niityt(5581) Aiemmat kartoitukset Västäräkinmäenniityn suojelualueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 4,4 ha (taulukko 21). Maastokartoituksia tehtiin yhteensä 5 päivänä (taulukko X). Niistä käytännössä kolmena päivänä (20.6., ja 14.8.) suoritettiin lähinnä pyydystyhjennys jolloin muu havainnointi oli vähäistä. Maastoon sijoitettiin kaksi kuoppapyydysryhmää (10 yksittäistä kuoppapyydystä kussakin ryhmässä). Pyynti lopetettiin jolloin pyydykset otettiin pois maastosta. Seppo karjalainen hoiti pyydyksien maastoon viennin, pyydysnäytteiden keruun, ja pyydysten poiston maastosta sekä pyydys- ja haavinäytteiden kovakuoriaisten ja luteiden määrityksen. Pyydysaineiston esikäsittelyn suoritti Anne Vaarala. 27

28 Taulukko 21. Västäräkinmäenniityn suojelualueen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi 2b Kartoittaja Lappeen ranta FI Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Västäräkinmäe n niityt TPS 4.4 ha 9 h 4 Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus S. Karjalainen Taulukko 22. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja , 89, 89.1, 90, h S. Karjalainen h S. Karjalainen , 89, 90, ,5 h S. Karjalainen ,5 h S. Karjalainen h S. Karjalainen Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) jokseenkin hyvin kartoitettu ruohovartisilla kasvilajeilla elävän niittylajiston osalta, mutta muita resursseja (esim. puilla ja pensailla esiintyvä lajisto) katsottu vain satunnaisesti (kuva 6.). Kuva 6. Västäräkinmäenniityn suojelualueen kartoitettu alue (GPSkartoitusjäljet)ja kuvionumerointi. Violetit pallot kuvaavat kuoppapyydysryhmien sijainteja kohteella. 28

29 Lajisto Kartoituksessa Västäräkinmäenniityiltä löytyi yhteensä 194 kovakuoriaislajia (2553 yks.) Luteita löytyi 39 lajia (81 yks.) (taulukko 23). Kohteelta havaittiin useita maassamme hyvin kaakkoisia lajeja kuten ketokuonokärsäkäs (Tanymecus palliatus)(vu), putkijäärä (Phytoecia cylindrica), ketokukkajäärä (Pseudovadonia livida) ja lyhytsiipisiin kuuluva Rugilus erichsonii. Näistä ketokukkajäärä on melko uusi tulokas maamme lajistoon. Muita kaakkoisia lajeja, jotka ovat viime vuosina laajentaneet esiintymisalueettaan länteen päin, ovat nirppuihin kuuluva Apion laticeps ja korea kirjokultakuoriainen (Oxythyrea funesta). Kääpiökauniainen (Habroloma nanum) sekä pohjanhilekärsäkäs (Limobius borealis) ovat puolestaan maassamme hyvin paikoittaisia kurjenpolvilla (Geranium) eläviä lajeja. Kohteen merkittävimmät lajit on mainittu taulukossa 24. Taulukko 23. Yhteenveto Västäräkinmäenniityn suojelualueen kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja ludeyksilöitä NT Taulukko 24. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Cryptocephalus exiguus hiespiilopää VU Tanymecus palliatus ketokuonokärsäkäs VU Apion laticeps nirppulaji Harv Berytinus clavipes vaaleatikkulude Harv Habroloma nanum kääpiökauniainen Harv Limobius borealis pohjanhilekärsäkäs Harv Longitarsus kutscherai varvaskirppalaji Harv Malthodes minimus hentosylkikuoriaislaji Harv Oedemera subrobusta paksureisilaji Harv Oxythyrea funesta kirjokultakuoriainen Harv Phytoecia cylindrica putkijäärä Harv Platydracus latebricola lyhytsiipislaji Harv Pseudovadonia livida ketokukkajäärä Harv Rugilus erichsonii lyhytsiipislaji Harv

30 Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Kohteen merkittävin kovakuoriaislaji on eittämättä ketokuonokärsäkäs (Tanymecus palliatus). Laji on löydetty maastamme aikaisemmin kolme kertaa; Ruokolahdelta (1800-luku), Joutsenosta 1956 (Palm 1996) ja Miehikkälästä Laji suosii kuivia hiekkaisia alueita ja on aikuisena polyfagi. Toukka elää ulkomailla monenlaisten Asteracea-kasvien kasvien juurissa (Concolvulus, Cirsium, Carduus ym.) mutta myös Atriplex- ja Polygonum-suvun kasveilla. Aikuinen on aktiivinen (toukokuusta heinäkuun puoliväliin) sekä aamuisin että iltaisin jolloin liikkuu enimmäkseen kasvillisuuden seassa. Aikuinen talvehtii maaperässä (Palm 1996). Muita merkittäviä lajeja kohteelle ovat putkijäärä, kääpiökauniainen ja pohjanhilekärsäkäs. Ensiksi mainittu elää putkikasveilla (mm. koiranputkella) Jälkimmäiset kaksi lajia taas ovat sidoksissa metsäkurjenpolven esiintymiseen alueella. Kohteelta löydetyn toisen uhanalaisen lajin hiespiilopään (Cryptocephalus exiquus) elinpaikkavaatimukset ovat melko tuntemattomat. Lajista on tehty lähinnä yksittäisiä yksilöitä lehtipuilta muutamista paikoista Etelä-Suomesta. Lajin toukka tekee suojakseen eräänlaisen lyhyen suojusputken ja liikkunee lähinnä maan pinnan karikkeessa syöden maahan pudonneita lehtiä. Muuta lajin elintavoista ei juuri tiedetä. Samannäköisiä lehtipuita on kuitenkin periaatteessa kaikkialla Etelä-Suomessa joten se voisi löytyä lähes mistä tahansa yhtä hyvin kuin juuri Västäräkinmäenniityiltä. Alueelta olisi löydettävissä suuremmalla kartoitustehokkuudella selkeästi enemmänkin lajeja eikä nyt löydetyt kaksi uhanalaista lajia (ketokuonokärsäkäs) ja hiespiilopää varmaankaan ole kohteen ainoat uhanalaiset kovakuoriaislajit. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Ketokuonokärsäkäs on epäilemättä meillä vähälukuinen kaikkialla koska kaikki maastamme tehdyt löydöt koskevat yksittäistä yksilöä. Täten ei voida sanoa kuinka pysyväisluontoisesti laji Västäräkinmäenniityillä yleensäkään elää. Lajin löytyminen kohteesta oli joka tapauksessa yllätys koska kohde ei ole mitenkään havaittavasti hiekkainen tai paahteinen jo korkean kasvillisuutensakin takia. Luultavasti lajin esiintymistä kohteella selittää enemmänkin kohteen kaakkoinen sijainti. Kohteelta sekä haavimalla että myöskin kuoppapyydyksillä löydetty lajisto tulee muuttumaan erittäin paljonkin lähivuosina, mikäli kohteen niittyjen niittäminen lopetetaan. Vain kasvillisuuden pitämisellä riittävän matalana (vuosittainen niitto vähintään osalla alueesta) aikaansaadaan mahdollisuus että arvokkain kuoriaislajisto säilyy alueella Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Mitään sellaista silminnähtävää erikoisempaa kohteella ei ole nähtävissä jonka ansiosta se erottuisi selkeästi monista muista niityistä kaakkois-suomessa ja muualla. Vastaavanlaisia kartoituksia vastaavanlaisilla niityillä on tehty melko vähän ja etenkään kaakkois-suomessa joten varmaa vertailupohjaa ei ole. Kuoppapyydyksillä saatu lajisto oli melko tavanomaista eikä paahteisten ketojen lajeja juurikaan esiintynyt. Suurin osa merkittävistä lajeista löydettiin kasvillisuutta haavimalla ja käytettyyn kartoitusaikaan suhteutettuna löytynyt lajisto oli poikkeuksellisen hyvää valtakunnallisesti arvioituna (kaakkoisten lajien ansiosta). 30

31 Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Alueella olisi tarpeen poistaa paikoin suurin osa varjostavista havu- ja lehtipuista. Etenkin alueen pohjoisosasta (kuvio 90) joka on pahoin puustoutunut. Jäljelle voisi jättää suurimpia raitoja ja ränsistyneimpiä pajuja ja joitakin haapoja. Myös eteläisemmän niityn pohjoisosasta (kuvio 89) voisi ison osan kuusista poistaa. Kuvion 89 eteläreunaan voisi kuitenkin jättää osan kuusista koska ne muodostavat kuvion 88 pohjoisreunaan kesäisinä auringonpaisteisina päivinä lämpimän reunan (joka näyttää olevan niityn arvokkain kohta kovakuoriaislajiston kannalta) ja vähentävät myös pohjoistuulen kylmentävää vaikutusta kuviolla 88. Lähes koko pohjoisempi niittyalue tulisi myös niittää kesäisin ja niittojäte hoitaa alueelta pois. Myös valtaosa eteläisimmästä niitystä (kuvio 88) tulisi niittää kesäisin jotta niityn kasvillisuus pysyisi matalampana ja maan pinnaltaan kuivempana. 5.6 Parikkala, Niukkala Yleiskuvaus Alue käsittää neljä erillistä kymmenen neliökilometrin sisällä sijaitsevaa reilun kymmenen hehtaarin lehti- ja sekametsäkuviota. Eteläisin kuvio, Kurenpolvi, on entisenä laidunmetsänä ollut rehevä kaskikoivikko. Kenttäkerros on lehtomaisen rehevä valtalajeina kastikat (Calamagrostis spp.), metsäkurjenpolvi (Geranium robertianum) ja lillukka (Rubus saxatilis). Paikoin esiintyy märempiä korpipainanteita, lähinnä ruoho- sekä heinä- ja mustikkakorpea. Puuston valtalaji on koivu. Sekapuuna on jonkin verran mäntyä, reunoilla tiheää kuusikkoa. Koivikko on valtaosiltaan iäkästä. Kuolleita pystyynlahonneita koivupökkelöitä ja maapuita on alueella jonkin verran. Itäisin kuvio, Ylä- Kuorejärvi, on kivikkoinen, lehtipuuvaltainen, paikoin lehtomainen valtalajeina mesiangervo (Filipendula ulmaria), ojakellukka (Geum rivale) ja metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana). Puustossa on valtalajeina koivu ja harmaaleppä, seassa runsaasti mäntyä, edellistä runsaammin myös haapaa ja raitaa. Järven rannassa on tiheä luhtainen pajukkovyöhyke. Alueella on lisäksi pieni tuore suurruohoniittykuvio. Puusto on vaihtelevainikäistä. Lahoja lehtipuupökkelöitä on alueella jonkin verran, maapuita vähemmän kuin edellisellä kuviolla. Läntisin kuvio, Karhukallio, on edellisiä karumpi. Kasvillisuustyypeiltään alue on OMTkangasmetsää ja paikoin OMaT-lehtoa. Puusto on iäkästä kuusivaltaista sekametsää. Vanhoja haapoja on myös runsaasti. Lahonneita koivuja ja haapoja on jonkin verran. Poikkeaa alueelle tyypillisistä kaskikoivikoista metsän korkeamman iän ja lahopuun määrän takia. Kuvioiden pieni koko ja sijainti etäällä toisistaan rikkoo jonkin verran yhtenäisyyttä. Aiemmat kartoitukset Niukkalan natura-alueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista tai luteista eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Maastokartoituksia tehtiin käytännössä kahdella erillisellä alueella; Kurenpolven ja Ylä- Kuorejärven Natura-kohteella. Kolmannella erillisellä kohteella; Karhukallion Natura-alueella 31

32 käytiin vain yhtenä päivänä loppukesällä (14.8.) lähinnä katsomassa millainen kohde on. Kurenpolven ja Ylä-Kuorejärven kohteille asetettiin kumpaankin 7 ikkunapyydystä lahopuihin. Pyydykset vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Kenttähaavia ja karistusvarjoa käytettiin lähinnä vain Ylä-kuorejärven kohteella. Ylä-Kuorejärven rantaluhdalla kerättiin lajistoa myös rantakasvillisuutta veden alle polkemalla ja siivilöimällä. Seppo Karjalainen hoiti maastotyöt, myös pyydysnäytteiden keruun ja pyydysten poiston maastosta. Pyydysaineiston esikäsittelyn suoritti Aarni Auerniitty. Seppo Karjalainen määritti aineistosta kovakuoriaiset (5589 yks.) ja luteet (116 yks.) Taulukko 25. Niukkalan Natura-alueen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus 2b Parikkala FI Niukkala TPS 6,2 ha 23 h 4 Kartoittaja S. Karjalainen Taulukko 26. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika Kurenpolven, Ylä-Kuorejärven sekä Karhukallion alueilla (Karhukalliota koskee vain alin rivi taulukossa). Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja , 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, h S. Karjalainen 9, 9.1,10,10.1,11, 11.2, 11.3, 12, 13, 14, , 2, 3, 4, 10, 11, ,5 h S. Karjalainen 11.3, 14, 15, , 2, 3, 4, 5, 6, 14, h S. Karjalainen , 2, 4, 10, 11, 11.2, ,5 h S. Karjalainen 12, , 2, 3, 4, 10, 11, h S. Karjalainen 11.2, 11.3, 12, , 2, 4, 5, 6, ,5 S. Karjalainen Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on kohtuullisen hyvin kartoitettu lahojen lehtipuuresurssien osalta (kuvat 7 ja 8). 32

33 Kuva 7. Niukkala Kurenpolven kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) ja kuvionumerointi. Siniset neliöt kuvaavat ikkunapyydysten sijainteja kohteella. Kuva 8. Niukkalan Ylä-Kuorejärven kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet)ja kuvionumerointi. Siniset neliöt kuvaavat ikkunapyydysten sijainteja kohteella. 33

34 Lajisto Kovakuoriaislajeja havaittiin kohteilta yhteensä 445 ja ludelajeja 39 (taulukko 27). Varsinaisia uhanalaisia lajeja ei kartoituksessa löytynyt. Silmälläpidettäviä lajeja löytyi 9 kpl ja harvinaisia lajeja alun toistakymmentä (taulukko 28). Kahdesta kartoitetusta erillisestä kohteesta Ylä- Kuorejärven natura-alue osoittautui lajistoltaan monipuolisemmaksi ja enin osa merkittävimmistä lajeista löytyi juuri sieltä. Halavalla Pontania-suvun lehtipistiäisten tekemissä lehtiäkämissä elävä pikkuruinen Pajunirppu (apion minimum) NT, löytyi Ylä-Kuorejärven rantapajukosta pajuja karistelemalla. Lajai on tavattu harvinaisena ja paikoittaisena muutamista Etelä-Suomen rantapajukoista. Varjoisissa rantalehdoissa korkeilla ruohovartisilla kasveilla saalisteleva korea kauluslude (Grypocoris sexguttatus) DD, löytyi suht. runsaana Ylä-Kuorejärven lehtovyöhykkeeltä (etenkin kuvio 15). Laji tunnetaan nykyisellään kolmesta paikasta Suomesta kahden muun löytöpaikan ollessa Ruotsinpyhtäällä ja Pernajalla. Haapalatikka (Aradus truncatus) NT, kyrmysepikkä (Eucnemis capucina) NT ja lehtoliskokuntikas (Quedius microps) NT ovat kaikki harvinaisia onttojen lehtipuiden asukkeja. Viirusienvaajakas (Carphacis striatus) NT, mustahälvekäs (Cyllodes ater) NT ja isomustakeiju (Melandrya dubia) NT ovat vanhojen metsien lehtipuiden käävillä tavattavia lajeja. Jurokuoriainen (Zavaljus brunneus) NT elää toukkana ainakin haapa- ja koivupökkelöissä petopistiäisten pesissä. Vanhoissa lahoissa lehtipuissa elää myöskin piilopääaatukainen (Phytobaenus amabilis) NT. Tainokuoriaisiin kuuluva kaakkoinen Telmatophilus schoenherrii ja rutakärsäkkäisiin kuuluva Pelenomus waltoni ovat erilaisten rantojen kovakuoriaislajeja joista ensiksimainittu on meillä levinneisyydeltään kaakkoinen ja elää kapealehtisellä omankäämillä (Typha angustifolia) ja jälkimmäinen katkeratatarella (Persicaria hydropiper). Lähinnä vain öiseen aikaan liikkuva ja toukkana ruohovartisten kasvien juuria syövä sukaokakärsäkäs (Trachyphloeus aristatus) on meillä levinneisyydeltään kaakkoispainotteinen. Lajin ravintokasvi on tuntematon. Hyppykärsäkkäisiin kuuluva ja meillä etenkin pihlajalla elävä Rhamphus oxyacanthae on viime aikoinaan laajentanut levinneisyyttään ja lienee tällä hetkellä Parikalassa aivan levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Kyläkellukalla elävä Kellukkakuoriainen (Byturus tomentosus) on maassamme paikoittainen ja tunnetaan lähinnä vain Helsingin seudulta ja Parikkalasta. Erikoisimpia elintapoja edustaa meillä kaakkoinen ja melko uusi tulokas herhiläislyhytsiipi (Velleius dilatatus) joka ulkomaisen kirjallisuuden mukaan elää ulkoloisena ainakin herhiläisen (Vespa crabro) pesissä. Kurenpolven ja Ylä-Kuorejärven Natura-alueiden etäisyys toisistaan on lyhyimmillään vain n. 600 m. Siitä huolimatta kaikista löydetyistä lajeista merkittävimmiksi listatut lajit näyttäisivät esiintyvän vain jommallakummalla kohteista, sillä kummallekin kohteelle yhteisiä merkittäviksi luokiteltuja lajeja löytyi vain kaksi. Kolmen lajin osalta syy löytyy Ylä-Kuorejärven rantahabitaatista, jollaista Kurenpolven kohteelta ei tietenkään löydy. Kuudentoista lajin osalta selitystä ei kuitenkaan ole heti löydettävissä. Lisäksi yli puolessa taulukon 28 lajeista löytyi vain yksi yksilö. Suuremmalla pyydysmäärällä olisi melko varmasti löydetty enemmänkin merkittäviä lajeja. 34

35 Taulukko 27. Yhteenveto Niukkalan kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja ludeyksilöitä NT Taulukko 28. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji. Monessako pyydyksessä/otoksessa K = Kurenpolvi, Y = Ylä-Kuorejärvi. Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Apion minimum pajunirppu NT 1 1 Y 1 Aradus truncatus haapalatikka NT 1 1 K 1 Carphacis striatus viirusienivaajakas NT 4 3 Y 5 Cyllodes ater mustahälvekäs NT 2 1 K, 1 Y 2 Eucnemis capucina kyrmysepikkä NT 2 2 Y 2 Helophorus laticollis lampivesiäislaji NT 1 1 K 1 Phytobaenus amabilis piilopääaatukainen NT 1 1 Y 2 Quedius microps lehtoliskokuntikas NT 1 1 K 1 Zavaljus brunneus jurokuoriainen NT 1 1 Y 1 Grypocoris sexguttatus lehtokauluslude DD 6 1 Y 6 Anoplus roboris sukaskoverkärsäkäs Harv. 1 1 Y 1 Anthophagus angusticollis pensaslaakaslaji Harv K, 9 K 31 Badister dilatatus loimukiitäjäislaji Harv. 2 1 Y 2 Byturus ochraceus kellukkakuoriainen Harv. 4 4 Y 4 Corticarina lambiana puolinyhäkäslaji Harv. 1 1 Y 1 Harpalus luteicornis harvekiitäjäislaji Harv. 1 1 K 1 Melandrya dubia isomustakeiju Harv. 1 1 K 1 Pelenomus waltoni rutakärsäkäslaji Harv. 1 1 K 1 Peltis grossa isopehkiäinen Harv. 2 2 K 2 Rhamphus oxyacanthae hyppykärsäkäslaji Harv. 1 1 K 1 Telmatophilus tainokuoriaislaji Harv. 1 1 Y 1 schoenherrii Trachyphloeus aristatus sukaokakärsäkäs Harv. 1 1 K 1 Velleius dilatatus herhiläislyhytsiipi Harv. 1 1 Y 1 35

36 Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Niukkalan Natura-alueet (Kurenpolvi ja Ylä-Kuorejärvi) näyttävät olevan kohtuullisen merkittäviä kohteita kovakuoriaisten osalta ja etenkin lahopuuympäristössä elävien lajien osalta. Tähän on melko varmasti vaikuttanut maantieteellinen sijainti Venäjän rajan läheisyydessä sillä Venäjän puolella vanhoja metsiä lienee jäljellä vielä enemmän kuin Suomen puolella rajan läheisyydessä. Maantieteellinen sijainti yhdessä ilmastotekijöiden kanssa lienee pääselityksinä myös sille että kohteilta tavattiin myös joitakin maassamme kaakkoisia ja harvinaisia ei-lahopuulla eläviä lajeja. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Lajisto tulee todennäköisesti kehittymään puuston yhä ikääntyessä ja lahopuun lisääntyessä. Luultavasti lähes kaikki merkittävimmät lajit tulevat metsien puustossa tapahtuvan luontaisen kehityksen ansiosta kohteilla säilymään. Mitään suurempaa uhkatekijää ei liene tiedossa. Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Kyseisillä kohteilla, eikä aivan välittömässä läheisyydessäkään ole aikaisemmin ollut kuoriaiskartoituksia joten kunnollista vertailupohjaa ei ole. Lähin jossain määrin vastaavanlainen pyynti suoritettiin Parikkalan Siikalahdella Jaakko Mattilan toimesta Silloisessa kartoituksessa löytyi ikkunapyydyksillä 7 NT-kovakuoriaislajia, joka on tuloksena melko samankaltainen kuin tämän kartoituksen tulos. Kyseisistä seitsemästä NT-lajista neljä (Carphacis striatus, Cyllodes ater, Eucnemis capucina sekä Apion minimum) ovat lisäksi samoja kuin Niukkalassa. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kurenpolven kohteen osalta kuvioilla 9 ja 9.1 esiintyvää nuorta ja tiheää istutuskuusikkoa voisi tuntuvasti harventaa. Muutoin erityisiä hoitotoimia ei tässä kartoituksessa löydetyn kovakuoriaislajiston perusteella esitetä. Lahopuun määrä tullee pääosin lisääntymään lähivuosikymmeninä metsien luontaisen ikääntymisen myötä. 5.7 Mäntyharju, Luhtanen Yleiskuvaus Luhtanen on Syvälahden pohjukassa sijaitseva sekametsäalue, jonka valtapuina vaihtelevat koivu ja mänty. Alueella on myös suuria haapoja. Metsä on suurelta osin mustikkatyyppiä, mutta alueella on myös korpimaisia suolaikkuja. Puuston tiheys vaihtelee melko avoimesta tiheään. Suureksi osaksi puusto on melko vanhaa. Lahopuuta on jonkin verran. Alueella kulkee useita polkuja ja 36

37 kärryteitä. Suojelualue kuuluu Natura-2000 alueeseen FI Haapasaari - Luhtanen - Majaluhta (SCI). FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Haapasaari Luhtanen Majaluhta(6574) Aiemmat kartoitukset Luhtasen suojelualueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Maastokartoituksia aktiivikartoitusmenetelmin ei juurikaan tehty lähinnä lahopuun vähyydestä johtuen. Koko suojelualue käveltiin kuitenkin läpi parhaiden pyydyspuiden löytämiseksi Runkoikkunapyydykset (8 kpl) vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Seppo Karjalainen hoiti pyydysnäytteiden keruun lukuun ottamatta viimeistä koentakertaa jonka hoiti Susanna Lahdensalo poistaen samalla pyydykset maastosta. Pyydysaineiston esikäsittelyn suoritti Aarni Auerniitty. Seppo Karjalainen määritti pyydysaineistosta kovakuoriaiset (4299 yks.) ja luteet (71 yks.). Taulukko 29. Luhtasen kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus 2b Mäntyharju FI Luhtanen TPS 10,6 ha 8 h 4 Kartoittaja S. Karjalainen Taulukko 30. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja , 14, 15, 16, 17, ,5 h S. Karjalainen 18, 21, 23, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 35, 36, , 14, 26, 27, 34, h S. Karjalainen 35, 36, , 14, 26, 27, 34, 35, 36, h S. Karjalainen 37

38 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu lehtilahopuun osalta (kuva 8.). Kuva 8. Luhtasen Ysa-alueen kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) ja kuvionumerointi. Siniset neliöt kuvaavat ikkunapyydysten sijainteja kohteella. Metsähallitus :47. Maanmittauslaitos 1/MML/14 Lajisto Luhtasen kovakuoriaislajisto ei osoittautunut erityisen merkittäväksi, Alue on kuitenkin puustoltaan kehityskelpoinen. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 293 (taulukko 31). Näistä silmälläpidettäviksi luokiteltuja lajeja 2 ja valtakunnallisesti harvinaisia lajeja havaittiin 5 (taulukko 32). Carphacis striatus (viirusienivaajakas) sekä Lordithon pulchellus (kaunotattivaajakas) ovat lehtipuiden kääpälajeilla tavattavia lyhytsiipisiin kuuluvia petokuoriaisia. Eucnemis capucina (kyrmysepikkä) sekä Bisnius subuliformis (ontonmantukuntikas) elävät lahojen ja onttojern lehtipuiden onkaloissa. Atomaria elongatula (hilvekäslaji) on sienettyneellä lehtipuulla tavattava sienensyöjä. Cis fissicornis (salokääpiäinen) on kuolleilla pinovyökäävillä (etenkin haavalla ja koivulla kasvaneilla) tavattava kääpiäislaji De- 38

39 xiogyia forticornis on ilm. vasta viime vuosina maahamme levinnyt lahopuulla elävä petokuoriainen. Ludelajeja havaittiin 21, Niiden joukossa ei ollut uhanalaisia tai harvinaisuuksia. Taulukko 31. Yhteenveto Luhtasen suojelukohteen kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. kovakuoriaiset ja luteet omina riveinään). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja ludeyksilöitä NT Taulukko 32. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Carphacis striatus viirusienivaajakas - NT Eucnemis capucina kyrmysepikkä - NT Lordithon pulchellus kaunotattivaajakas - - Harv Atomaria elongatula hilvekäslaji - - Harv Cis fissicornis salokääpiäinen - - Harv Bisnius subuliformis ontonmantukuntikas - - Harv Dexiogyia forticornis lyhytsiipislaji - - Harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Luhtasen metsästä tavattiin kaksi silmälläpidettävää lajia ja muutama harvinainen kovakuoriaislaji. Kohteella esiintyy jonkin verran koivupökkelöitä, mutta esim. kaikki metsän vähänkin järeämmät haavat ovat vielä melko terveitä. Tästä johtuen alueen lajisto ei osoittautunut vielä erityisen edustavaksi. Pyydysaineistosta löytyneet luteet olivat lähinnä erilaisten metsäympäristöjen peruslajeja ilman harvinaisuuksia. Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Lajisto (etenkin lahopuuhun sitoutunut) tulee todennäköisesti kehittymään monimuotoisemmaksi alueen puuston ikääntyessä ja mm. haapoihin muodostuvien laho-onteloiden kehittymisen myötä. Tällä hetkellä alueella ei juurikaan ole kyrmysepikälle sopivia onttoja lehtipuita etenkään haapo- 39

40 ja, joten laji tuskin tulee vielä lähivuosina ainakaan merkittävästi runsastumaan kohteella. Lajia on kuitenkin viime vuosina löydetty monilta uusilta paikoilta Etelä-Suomesta joten mahdollisesti lajin yleistyminen ja runsastuminen jatkuu edelleen Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Luhtaselta ei ole tiedossa aikaisempia kovakuoriaisiin liittyviä kartoituksia tai havaintoja. Verrattaessa kohdetta muihin Etelä-Suomen vastaavankokoisiin ja saman ikäluokan metsäpeitteisiin suojelukohteisiin, sijoittunee Luhtanen lahopuukovakuoriaislajiston osalta suunnilleen keskimääräiseksi. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kovakuoriaislajiston osalta erityisiä hoitosuosituksia ei tässä anneta. Alue tulee kehittymään lahopuusta riippuvaisen lajiston osalta monipuolisemmaksi luontaisestikin. Kuusettuminenkaan ei ole kys. kohteessa ajankohtainen uhkatekijä vielä pitkään aikaan. Alueella esiintyy alikasvoksena paikoin runsaasti pihlajaa joka myöhemmin voi runsaana esiintyessään heikentää metsän valoisuutta ja näin heikentää joidenkin lajien elinmahdollisuuksia. 5.8 Mäntyharju, Pyhäniemi Yleiskuvaus Pyhäniemen tilaan kuuluvat vanhat, edustavat, joskin rapistuneet rakennukset, pihapiiriä ympäröivät pellot sekä laajat metsäalueet. Metsäalueista osa on taimikkoa, mutta osa on erittäin edustavaa vanhaa koivumetsää. Metsät ovat tuoretta ja lehtomaista kangasta. Puusto on erirakenteista, ja sekapuuna esiintyy mäntyä ja haapaa. Lahopuuta on runsaasti. Lahopuuston järeys ja lahoaste vaihtelevat paljon.. Alue kuuluu Natura-2000 alueeseen Pyhäniemi FI (SCI). FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Haapasaari Luhtanen Majaluhta(6574) Aiemmat kartoitukset Pyhäniemen Natura-alueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista tai luteista eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset Nyt kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 5 ha (taulukko 33). Maastokartoituksia aktiivikartoitusmenetelmin ei juurikaan tehty lähinnä lahopuun vähyydestä johtuen. Koko alue käveltiin kuitenkin parhailta osin läpi parhaiden pyydyspuiden löytämiseksi Runkoikkunapyydykset (10 kpl) vietiin maastoon ja pyynti lopetettiin Seppo Karjalainen hoiti pyy- 40

41 dysnäytteiden keruun lukuun ottamatta viimeistä koentakertaa jonka hoiti Susanna Lahdensalo poistaen samalla pyydykset maastosta. Pyydysaineiston esikäsittelyn suoritti Aarni Auerniitty. Seppo Karjalainen määritti pyydysaineistosta kovakuoriaiset (3954 yks.) ja luteet (152 yks.). Guy Söderman määritti kaskaat (3 yks.). Taulukko 33. Pyhäniemen kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi 2b FI Kartoitustehokkuus Mäntyharju Kohteen nimi Pyhäniemi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) TPS 6 ha 7,5 h 4 Kartoittaja S. Karjalainen Taulukko 34. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja , 1.1, 1.2, 1.3, 2, 4, ,5 h S. Karjalainen , 1.2, 7, 8, h S. Karjalainen , h S. Karjalainen 41

42 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu lahojen koivupökkelöresurssien osalta (kuva 9.), mutta muita resursseja on katsottu vain satunnaisesti Kuva 9. Pyhäniemen kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) ja kuvionumerointi. Siniset neliöt kuvaavat ikkunapyydysten sijainteja kohteella. Metsähallitus :06. Maanmittauslaitos 1/MML/14 Lajisto Pyhäniemen kovakuoriaislajisto ei osoittautunut vielä erityisen merkittäväksi, mutta alue on puustoltaan hyvin kehityskelpoinen. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 276 (taulukko 35). Uhanalaisia lajeja ei kartoituksessa löytynyt. Silmälläpidettäviä lajeja löytyi kaksi (taulukko 36). Näistä Carphacis striatus (viirusienivaajakas) on lehtipuiden kääpälajeilla tavattava lyhytsiipisiin kuuluva petokuoriainen ja Phytobius amabilis (piilopääaatukainen) on laholla lehtipuulla tavattava laji. Harvinaisiksi luokiteltavia lajeja löytyi niitäkin vain kaksi. Näistä toinen Cis fissicornis (salokääpiäinen) on lehtipuiden vyökäävil- 42

43 lä tavattava kääpiäislaji. Toinen harvinaiseksi luokiteltava laji on närviäisiin kuuluva kovakuoriainen jonka lajinimi on vielä epäselvä. Laji muistuttaa ulkoisesti melko paljon erästä toista närviäislajia (Corticaria crenicollis) mutta eroaa siitä mm. naaraan viimeisen vatsajaokkeessa olevan kuopan perusteella. Eroavaisuuksia on myös kummankin sukupuolen genitaalielimissä. Laji on mahdollisesti vielä tieteelle kokonaan kuvaamaton, mutta siitä on kuitenkin tehty vajaa kymmenkunta löytöä eri puolilta Suomea. Laji elänee sienettyneellä lahopuulla mutta tarkemmat elinpaikkavaatimukset ovat toistaiseksi tuntemattomat. Pyydyksiin mennyt ludelajisto koostui lähinnä erilaisten metsien peruslajeista. Taulukko 35. Yhteenveto Pyhäniemen Naturakohteen kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. (kovakuoriaiset ja luteet omina riveinään). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja ludeyksilöitä NT Taulukko 36. Kohteen merkittävimmät kovakuoriaislajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD, LC). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Muu Harv.= harvinainen laji Monessako Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH Muu Havaintoja pyydyksessä/ otoksessa Runsaus (yksilöitä) Carphacis striatus viirusienivaajakas - NT Phytobaenus amabilis piilopääaatukainen - NT Cis fissicornis salokääpiäinen - - Harv Corticaria sp. närviäislaji - - Harv Tulosten arviointi Kohteen merkitys eliöryhmälle Huolimatta siitä että kohteella esiintyy melko suuriakin haapoja (etenkin kuviolla 1), ovat haavat kuitenkin ulkoisesti terveen oloisia eivätkä ole vielä asumiskelpoisia vaateliaalle haapaan sitoutuneelle lahopuulajistolle. Lahojen koivujen osalta tilanne on selkeästi tällä hetkellä parempi, mutta lajistosta ei silti löytynyt uhanalaisia lajeja, mikä oli kieltämättä jopa yllättävää. Tällä hetkellä kohde ei ole erityisen merkittävä lahopuulajiston kannalta mutta kohteen merkittävyys tullee epäilemättä jatkossa lisääntymään. 43

44 Yleisarvio löydetyn lajiston tulevaisuudesta Kohteelta löydetyllä lahopuulajistolla ei ole metsän kehityksen kannalta mitään välitöntä hätää. Järeän lehtilahopuun määräkin kohteella tullee vain lisääntymään lähivuosikymmeninä. Yleisarvio löydetystä lajistosta verrattuna aikaisempiin inventointeihin ko. kohteella ja muualla Pyhäniemen alueelta ei ole tiedossa aikaisempia kovakuoriaiskartoituksia. Verrattaessa kohdetta muihin Etelä-Suomen vastaavankokoisiin ja saman ikäluokan metsäpeitteisiin suojelukohteisiin, sijoittunee Pyhäniemi lahopuukovakuoriaislajiston osalta pyydysnäytteiden perusteella korkeintaan keskimääräiseksi. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kohteessa oli ennen kesää 2012 toteutettu jonkun verran aluspuuston harvennusta (ainakin kuviolla 1.2). Toimenpide on tuonut kuviolle lisää valoisuutta ja se on aikaansaanut hetkellisesti pieniläpimittaista lahopuuta. Vaateliaan lahopuulajiston osalta tilanteen voi odottaa paranevan kuitenkin vasta useiden vuosien kuluttua järeän lahopuun lisääntyessä (etenkin haavan ja pellonreunoissa kasvavien ränsistyvien raitojen osalta). Haapajatkumo tulisi alueella turvata. Alikasvospihlajia voisi ainakin kuviolla 1 vähentää ainakin lahopökkelöiden läheisyydestä jotta pökkelöt olisivat enemmän suorassa auringonpaisteessa. 5.9 Mikkeli, Anttilan tila Yleiskuvaus Anttilan tila on monipuolinen perinnemaisema- ja vanhan metsän kohde. Päärakennuksen ympäristö on alavaa niittyä ja metsälaidunta. Keskiosa pääpalstasta on kumpareista ja kallioista. Se muuttuu etelään päin tasaisemmaksi vanhaksi kaskimetsäksi. Länsiosassa harjanteella kulkevan tien molemmin puolin on matalammat korpipainanteet. Länsikulma nousee rinteeseen rajoittuen hakkuualueeseen. Pihapiirin niitty ja hakamaatyyppinen metsälaidun ovat laidunkäytössä. Tilan peltoja on viljelty viimeksi luvulla. Valtaosa tilan alueesta on vanhaa metsää, ja yleisin metsätyyppi laikuttaisella alueella on MT. Eteläosan alavammalla vanhalla kaskialueella on hieman lehtomaisia piirteitä. Korpipainanteet ovat luonnontilaisia lukuunottamatta välissä kulkevan tien vaikutusta. Askosaaren ja eteläpuolisen niemen pohjoisosat ovat tuoretta ja kuivahkoa mäntyvaltaista metsää, ja eteläosat lehtomaisia, koivuvaltaisia vanhoja kaskimaita. Huomattavan järeää lehtipuustoa on piha-alueella ja länsiosassa. Keloja esiintyy siellä täällä. Anttilan tila on edustava vanhan metsän kohde. Päärakennuksen ympäristön vanha niitty- ja metsälaidunalue säilyy hoitotoimin hyvänä perinnemaisemakohteena. Kohteen naturakoodi: FI

45 Aiemmat kartoitukset Anttilan tilan alueelta ei ole tallennettu Hertta- eikä Natura-tietokantaan havaintoja uhanalaisista tai silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista, eikä alueella ole tiettävästi tehty aiemmin kattavia kovakuoriaiskartoituksia. Vuoden 2012 kartoitukset kartoitettu pinta-ala on yhteensä noin 9 ha (taulukko 37). Puustotiedoiltaan kohteen parhaimmilta vaikuttaneet osat käveltiin kuitenkin läpi parhaiden pyydyspuiden löytämiseksi Runkoikkunapyydykset (10 kpl) sijoitettiin maastoon pienelle alalle lammashakaan ja pyynti lopetettiin Seppo Karjalainen hoiti pyydysnäytteiden keruun lukuun ottamatta viimeistä koentakertaa jonka hoiti Susanna Lahdensalo poistaen samalla pyydykset maastosta. Pääosin pyydykset säilyivät lammashaassa koskemattomina, mutta muutama pyydysnäyte kuitenkin tuhoutui lampaiden käsittelyssä. Pyydysaineiston esikäsittelyn suoritti Aarni Auerniitty. Seppo Karjalainen määritti pyydysaineistosta kovakuoriaiset (4014 yks.) ja luteet (128 yks.). Maastokartoituksia aktiivikartoitusmenetelmin ei juurikaan tehty lähinnä lahopuun vähyydestä johtuen. Joitakin yksittäisiä yksilöitä tavattiin lähinnä pyydystyhjennysten lomassa. Lampaiden lannasta etsittiin hiukan lannassa eläviä lajeja , mutta sateisen sään vallitessa saalis jäi niukaksi. Taulukko 37. Anttilan tilan kohteen ja kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi Kart. Syy Kartoitettu pinta-ala (ha) Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoitustehokkuus 2b Mikkeli FI Anttilan tila TPS 9 ha 10 h 4 Kartoittaja S. Karjalainen Taulukko 38. Kartoitusajankohdat ja kartoituksen maastotöihin käytetty aika. Yksikkö Toiminta piiri Osasto Kuviot Pvm Maastotyöhön käyt. työaika (tunteja) Kartoittaja , 2, 3,17, 18.1, h S. Karjalainen 19.1, 20, 21.2, 22, 22.1, 23, 24, 25.1, 26, 26.1, 27, 27.1, 27.2, , 22.1, 26, 26.1, h S. Karjalainen 27.1, , 22.1, 26, 26.1, 27.1, h S. Karjalainen Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitustehokkuustaso 4. Kohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) on hyvin kartoitettu kaikkien lahojen koivuresurssien osalta (kuva 10.). 45

46 Kuva 10. Anttilan tilan kartoitettu alue (GPS-kartoitusjäljet) ja kuvionumerointi. Siniset neliöt kuvaavat ikkunapyydysten sijainteja kohteella. Metsähallitus :19, Maanmittauslaitos 1/MML/14 Anttilan tilan kovakuoriaislajisto ei osoittautunut vielä erityisen merkittäväksi, mutta alue on puustoltaan hyvin kehityskelpoinen. Kovakuoriaislajeja havaittiin yhteensä 305 (taulukko 39), joista varsinaisia uhanalaisia lajeja 1 ja silmälläpidettäviä 4 lajia. Harvinaisia kuoriais- ja ludelajeja havaittiin kumpiakin 1 (taulukko 40). Taulukko 39. Yhteenveto Anttilan tilan kovakuoriaiskartoituksen laji- ja yksilömääristä, sekä kohteelta tehdyistä lajihavainnoista. kovakuoriaiset ja luteet omina riveinään). Havaintojen määrä = rivien määrä havaintotaulukossa. Kaikkiaan kovakuoriaislajeja Suojeltavat yhteensä Lajeja Muut uhanalaiset ludelajeja kovakuoriaisyksilöitä Havaintoja NT 46