Osallistujien palautteita sosiaalihuoltolain kuulemistilaisuudesta /Elina Palola

Transkriptio

1 Osallistujien palautteita sosiaalihuoltolain kuulemistilaisuudesta /Elina Palola 1) Mikä on suurin epäkohta käytännön sosiaalihuollossa, jota uudella lailla pitäisi yrittää ratkaista? resurssit: mitoitukset on kirjattava lakiin ja korvamerkittyä rahaa, ei enää suosituksia! Aikuissosiaalityössä olisi tärkeää, että sosiaalityöntekijä voisi tehdä muutakin kuin vain lakisääteisiä päätöksiä, käytännössä kaikki aika menee nyt toimeentulotuen myöntämiseen. asiakasosallisuutta tulisi vahvistaa, se on nyt hyvin näennäistä. kilpailutusnäkökulmasta pitäisi päästä yhteistyöhön (3. sektori, yritykset) painopiste olisi siirrettävä ennaltaehkäisyyn olisi luotava pitkäntähtäimen ratkaisuja ihmisten tarpeiden ja arkielämän näkökulmasta, olisi ymmärrettävä asiakkaiden tarvitsevan apua ja tukea, ei syyllisyyttä ja häpeää, sosiaalityön ensisijainen lähtökohta ei saisi olla budjetti, vaan asiakkaan tarpeet olisi oltava vahvan räätälöidyn tuen mahdollisuus sitä tarvitseville asiakkaille palvelujärjestelmän sekavuus ja pirstaleisuus suurin epäkohta hajanaiset määrittelyt, työkäytännöt ja välineet sekä rajapinnat muihin toimintoihin ja palveluihin uudella lailla tulisi vahvistaa ja varmistaa vapaaehtoistyön asemaa 2) Miten varmistetaan, että vaikeassa asemassa olevat saavat tarvitsemansa palvelut? heitä varten on oltava pätevät ja sitoutuneet työntekijät, jotka saavat palkkaa työn ja koulutuksen vaatimusten mukaisesti johtamiseen panostettava kunnille velvoittavia pykäliä asiakasosallisuutta on tuettava, jotta asiakkaat pääsevät itse kehittämään palveluja ja vaikuttamaan niihin päättäjille on saatava säännöllisesti tietoa käytännön tilanteesta, mutta ei pelkästään johdolta: sosiaalinen raportointi ja sen mukaiset toimenpiteet palveluihin! henkilöstöresurssien minimimäärä kirjattava lakiin, suosituksilla ei merkitystä; lakiin olisi kirjattava myös sanktiot kunnille, jotka eivät resursoi riittävästi sosiaalityöhön kunnille riittävät taloudelliset resurssit olennaista on informaatio: viestin viejät sinne, missä ihmiset ovat matalan kynnyksen palvelut, jonne voi kävellä sisään ja saada heti tukea vaikkapa hakemuksen täyttämiseen se taho, joka on ensimmäiseksi kosketuksessa ihmisen kanssa, tulisi velvoittaa ohjaamaan hänet myös muihin palveluihin tarvitaan kokonaiskuva ihmisestä, hänen palvelemisensa ja kohtaamisensa kokonaisuutena monialaiset ja ammatilliset palvelut: sosiaalityö ei kykene yksin ratkaisemaan asioita resursointia, työn mielekkyyttä ja osaamista parantamalla sosiaalisen hyvinvoinnin kartoituksilla, kuulemistilaisuuksilla, matalan kynnyksen palveluilla ja näihin liitelyllä seurantavelvollisuudella kunnille ja sen yhteistyökumppaneille 3. sektorin hyödyntämisellä nykyistä paremmin kiinnittämällä erityishuomiota ns. vaikeisiin asiakasryhmiin: henkilökohtaiset palvelut & tuki oman toimijuuden vahvistamiselle 1

2 enemmän palvelujen tuotteistusta ja asiakassegmentointia, siis täsmäpalveluja 3) Lain luvussa 3 on kuvattu avun ja tuen tarpeet, joihin sosiaalihuollon on vastattava. Kuvaus on mielestäni onnistunut ja se auttaa työntekijöitä työssään: o vahvasti samaa mieltä: ei kukaan o samaa mieltä : 70 % o en osaa sanoa: 10 % o eri mieltä: 20 % Miten haluaisit korjata 3 lukua? omaisen tukeminen liian kapeasti määritelty, täytyy laajentaa mielenterveysongelmat saatava näkyvästi mukaan, samoin päihteet (nyt vain rivien välistä ehkä luettavissa) nuoret tukea tarvitsevat olisi nostettava erityisesti esiin ja korostus tässä yhteistyöhön muiden hallinnonalojen kanssa: nuorten tilanteille todella voidaan tehdä jotain! mahdollisuus saada päivähoitopaikka ja hoitovapaata myös ikääntyvää omaista hoitavalle personligt ombud modellen kunde läggas till som metod att nå dem som hotas av utslagning sosiaalityön tavoitteellinen, riittävästi resursoitu asiakastyö olennaista auttaisi kyllä, jos sosiaalityötä voitaisiin aidosti suunnata tämäntyyppisesti, nyt aika menee kuitenkin toimeentulotukeen 1 : olisi tärkeää kirjata, että aikuissosiaalityöllä tuetaan myös lasten hyvinvointia ja se on nimenomaan myös ennaltaehkäisevää työtä perheiden/lasten hyväksi 4 on turha, ei tuo ainakaan nykymuodossaan mitään uutta muihin verrattuna kolmas sektori mukaan ainakin taustateksteihin esiin maahanmuuttajat, nuoret ja erityisesti pudokkaat, mielenterveys ja päihdekuntoutujat sekä vanhemmuuden tuki 4) Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus pitäisi uudessa laissa selkeästi erottaa toisistaan: o vahvasti samaa mieltä: ei kukaan o samaa mieltä: 60 % o en osaa sanoa: 10 % o eri mieltä: 30 % Miten tämä pitäisi tehdä? sosiaalihuollon toimintojen vahvempi sisäinen integraatio tukee sekä asiakkaita että yhteistyötä esim. terveydenhuollon kanssa määritelmät ja vastuut määriteltävä selkeästi, myös minimilaatu sosiaalityölle käsitemäärittelyissä tulisi osoittaa, mitkä ovat kummankin ammattiryhmän päätehtävät selkeät kuvaukset molempien työtehtävistä, joiden vastattava koulutusta molemmille omat tehtäväkuvaukset ja tavoitteet työlle & miten nämä nivoutuvat yhteen asiakkaan parasta ajatellen asiakasl tulisi nostaa enemmän esiin 2

3 termit ja käsitteet määriteltävä niin, etteivät sekoitu, muuten hankala tilanne; huolehdittava myös ruotsinkielisten käsitteiden selkeydestä erottelu ei ole tarpeen, sillä näiden ammattilaisten on työskenneltävä rinnakkain samassa prosessissa ei ainakaan liian tiukkaa määritelmää, koska monissa kunnissa sosiaaliohjaus vasta etsii paikkaansa Kommentteja: kielikysymykset (myös saame, viittomakieli, selkokielisyys jne.) esiin jos laissa ei oteta kantaa resurssien määrään, ei toivottua muutosta tule tapahtumaan työntekijöiden minimimäärät oltava laissa, riittävästi ei tarkoita mitään sosiaalihuollossa pitäisi edistää myös terveyttä täydennyskoulutusvelvoite on mielenkiintoinen, samoin kunta ja kouluttajayhteistyön vahvistuminen tätä kautta vaarana, että kokonaisuus muuttuu entistäkin byrokraattisemmaksi; koko lakia arvioitava yhdenvertaisuuden ja asiakaslähtöisyyden näkökulmasta, raportit ja suunnitelmat kytkettävä yhteen ja sosiaalityö on tärkeää, sen pitäisi näkyä muillakin areenoilla ja siihen on myös satsattava! sosiaalinen kuntoutus määriteltävä myös kokemustieto esiin tutkimustiedon lisäksi väestön kahtiajakautumiseen ja ihmisten syrjäytymiseen on puututtava selkein sanoin myös laissa Kokonaisuutena kuulemistilaisuus sai erittäin hyvän vastaanoton, keskusteluaikaa olisi vain saanut olla enemmän. Yksittäisiä kommentteja esitettyjen puheenvuorojen innoittamina: ei ole järkevää säätää erillisiä lakeja (esim. vanhuspalvelulaki), kun integraatio olennaista sosiaalihuoltol voisi olla edelläkävijä kirjatessaan neutraalin valituksenkäsittelyprosessin lakiin täydennyskoulutusta olisi oltava minimissään esim. 2 pvää/vuosi, lakiin! työssä, joka perustuu ihmisten kohtaamiseen, on tärkeää huolehtia jatkuvasta koulutuksesta kentän ja tutkimuksen vuoropuhelu nyt kovin puutteellista laadun osalta olisi kirjattava velvoite laadunhallinnan täytäntöönpanoa koskevan suunnitelman tekemiseen (vrt. ThL) kehittämisessä on päästävä irti hankekeskeisyydestä osaamiskeskukset eivät voi olla kaukana kunnista, jotta todelliset tarpeet nousevat kehittämisen kohteiksi olisi tärkeää katsoa sote kehittämisrakenteita kokonaisuutena, ei vain erillisenä sosiaalialan osaamiskeskusten tulevaisuuden varmistamisena, ammattikorkeakoulut mukaan käytäntötutkimukseen sosiaalihuoltolailla ei voi rakentaa osaamiskeskuksille rahoitusautomaattia, ovat vain yksi toimija muiden joukossa 3

4 4 on tosi ankea ajatus, että erikoiskoulutetut proffat olisivat avaintekijöitä asiakastiedon saamiseksi, kyllä sen pitää tapahtua arkityössä! valtakunnallinen monitieteinen tutkimusohjelma olisi hyvä vaikuttavuudelle mittarit sosiaalihuollon ammattilaisten asema turvattava terveydenhuoltoon nähden, terveydenhuolto jyrää, ellei tähän lainsäädännöllä puututa velvoitettava sote yhteistyöhön asiakkaan asemaa olisi korostettava enemmän ja kielen oltava selkeää ja ymmärrettävää 3. luku: lisää konkretiaa, esimerkkejä, vaikea elämäntilanne jää epäselväksi, jos päihde ja mielenterveystyötä ei nosteta erikseen esiin, medikalisoituvat lopullisesti olisi otettava esiin kuten väkivaltakin luku 4: aikuissosiaalityön määrittely erittäin tärkeää, välitystilien suhde edunvalvontaan otettava esiin, myös tähän lukuun kaivataan lisää konkreettisia keinoja tarvitaan lakiin vahvistusta sille, että intensiivinen tuen tarjoaminen saadaan luukutuksen tilalle kuntien hyvinvointiraportissa oltava osio, jossa kuntalaiset arvioivat toimenpiteiden tuloksia, ei vain tavoitteita, ja myös sosiaaliasiamiestä kuultava; lisäksi kuntalaisilla oltava mahdollisuus arvioida raporttia ns. hiljainen tieto olisi saatava hyvinvointiraporttiin (esim. kotikäyntihavainnot) olisi todettava suhde lastensuojelulakiin (oltava selvää, ettei avun saaminen edellytä aina lsasiakkuutta) ja muihin erityislakeihin, nyt päällekkäisyyttä ja epäselvyyttä aikarajat hyviä, koska mahdollistavat valvonnan myös rakenteellinen sosiaalityö kautta linjan näkyviin ja määriteltävä = yhteiskunnallinen vaikuttaminen, epäkohtien esiin nostaminen ja heikoimpien äänitorvena toimiminen; tämä jäänyt esityksessä nyt huomioitta sosiaalityö voi olla myös ryhmätyötä asiakasryhmien kanssa yhteisöllisten työmuotojen edistäminen ja yhdyskuntatyön lisääminen olennaista sosiaalityöntekijä asiakasprosessin omistajana on hyvä lähtökohta, tällöin vastuutyöntekijän määrittely ei niin merkityksellinen; sosiaalityöntekijä voi olla valmentaja/sparraaja/ asianajaja asioista pitää uskaltaa puhua niiden omilla nimillä! lain puututtava pirstomiseen, palvelujen ja suunnitelmien päällekkäisyyteen, joka ei ole kenenkään etu myös asiakasrekisterit luovat nyt turhia rajoja, ls muutettava (sote asiakastietojärjestelmät olisi yhteen sovitettava) sosiaali ja terveyspalveluja pitää nivoa tiiviimmin yhteen yksilötasolla (kokonaissuunnitelma & toteus ja arviointi) suhde terveydenhuoltolakiin ja sen tavoitteisiin pitää määritellä, ei ole lainkaan selvä asia kunnassa, vaarana että ThL yleislaki myös sosiaalihuollossa tehtävät ja vastuut pitää määritellä, esim. kaikissa kunnissa ei ole lainkaan sosiaalialan ihmisiä vanhusten palveluissa, vaan pelkästään terveydenhuollon; toteutuuko laki sosiaalihuollon edellyttämällä tavalla? arjen keskeiset toimintamallit ja palvelurakenteet saatava selkeämmiksi, jotta peruspalvelut saadaan laadukkaammiksi, eheät yhteispalvelut soteen jalkautuva työ oltava laissa, vastaanottotraditiosta olisi päästävä eteenpäin asukkaiden/asiakkaiden mukaan ottaminen palvelujen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin erittäin tärkeätä

5 5 ennaltaehkäisevä työ jää nyt liian vähälle, toisaalta juuri kärsimyksen lieventäminen työn ydintä proaktiivisuus tärkeää, mutta millä resursseilla? tarvitaan esitettyä voimakkaampi reformi sosiaalihuoltoon, todellinen siirtymä byrokratiatyöstä lähemmäs ihmisten elämää tosielämässä sosiaalipalvelujen saamisen kriteereitä kiristetään koko ajan ja varakkaampia ohjataan yksityiselle sektorille sosiaalihuoltolakiin tulisi ottaa vammaispalvelulain 6 ja 7 sekä vastaava pykälä kuin terveydenhuoltolain 32 luku 2: 4 pitää näkyä esteettömyys ja saavutettavuus ja 3 asiakassuunnitelma pitäisi tehdä vain niille sosiaalihuollon asiakasryhmille, joilla ei jo ole muuta sote suunnitelmaa tai ainakin velvoite yhteensovittaa kaikki keskenään; sote yhteistyö, tavoitteena vain yksi suunnitelma ja yksi vastuutyöntekijä asiakas vai palvelusuunnitelma? 5 luvun pitäisi olla laissa aikaisemmin vastuutyöntekijä koettiin monissa kommenteissa ongelmalliseksi: tuntuu vaikealta ajatella, että saadakseen hyvää palvelua on oltava jonkun oma ; ei kai tämä voi olla lain tarkoitus? vastuutyöntekijän (alkuarviointi, suunnitelma, koordinointi, päätöksenteko) ja lähityöntekijän (arjen tuki & palvelun toimivuus arjessa) erottamista ehdotettiin moniammatillisessa työssä sosiaalityöntekijä on useimmiten asiakkaan vastuutyöntekijä kehittämistyössä tarvitaan valtakunnallisesti kerättyä ennakointi ja tulevaisuustietoa, jota kunnat voisivat hyödyntää suunnitelmissaan ja raporteissaan sosiaalihuollon edustus olisi aina oltava uusien vahvojen peruskuntien keskusjohdossa ja ammatillisen työn johdossa myös aina alan koulutuksen saanut ihminen