SEURAKUNTARAKENTEET MUUTOKSESSA

Transkriptio

1 SEURAKUNTARAKENTEET MUUTOKSESSA KATSAUS PÄIJÄT-HÄMEEN SEURAKUNTIEN MUUTOKSIIN JA MUUTOSHAASTEISIIN Petri Määttä (toim.) PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A168 * 2008

2 Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistus -projekti Seurakuntaryhmä A168 * 2008 ISBN ISSN

3 ESIPUHE Suomessa on meneillään laajamittainen ja historiallinen yhteiskunnan hallintorakenteita koskeva muutos. Muutos merkitsee myös seurakunnille haastetta arvioida nykyisten seurakuntarakenteiden toimivuutta ja yhteistyön lisäämistä naapuriseurakuntien kanssa. Yhteiskunnan rakenneuudistuksilla on välittömiä vaikutuksia myös seurakuntiin, sillä kuntajaossa toteutuvat muutokset merkitsevät vastaavia muutoksia myös seurakuntajaoissa. Monissa seurakunnissa on meneillään myös seurakunnan omista toiminnallisista lähtökohdista nousevia rakenneuudistuksia. Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistus projektissa on tehty tiivistä yhteistyötä seurakuntakentän kanssa. Oman mielenkiintonsa prosessiin on tuonut alueen seurakuntien kuuluminen kolmeen eri hiippakuntaan. Tämän seurakuntayhteistyön puitteissa käynnistynyt selvitys alueella tapahtuneista muutoksista seurakuntarakenteissa on merkittävä yhteistyöhanke maallisen ja hengellisen hallinnon kesken. Vaikka kunta- ja palvelurakenteen uudistuksessa rakenteelliset hallintokysymykset ovat etusijalla, seurakuntarakenteiden uudistamisen tavoitteet nousevat ennen muuta toiminnallisista, kirkon hengellisen työn lähtökohdista. Päijät-Hämeen seurakuntien rakenneselvitys luo pohjaa seurakunnissa tapahtuvalle keskusteluprosessille, joka toivottavasti jatkuu nyt kädessänne olevan ansiokkaan selvityksen siivittämänä. Yhteistyötä lisäävää ja rakenteisiinkin pureutuvaa dialogia tarvitaan, jotta kuntalaisten hyvinvoinnin edellytyksiä ylläpitävää yhteisvastuullisuutta voidaan kasvattaa. Mika Kari Johtoryhmän puheenjohtaja Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistus projekti 3

4

5 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO SEURAKUNTARAKENNEMUUTOKSET Kunnalliset päätökset Kuntarakenteen muutosten vaikutukset seurakuntiin Kirkkohallituksen päätökset Seurakuntarakenneuudistuksessa huomioitavaa Seurakuntarakenneuudistuksen haasteet, kehittämissuunnat ja tavoitteet Suurkunnan vaikutus seurakuntarakenteeseen TOIMINTA Mikä on kirkko ja seurakunta Seurakuntien aikaisemmat yhteistyöhankkeet Päijät-Hämeen seurakuntien nykytilanne Seurakuntien ja peruskuntien välinen yhteistyö Seurakuntien välinen yhteistyö TALOUS TULEVAISUUS Seurakuntien mahdollisuudet vastata kuntien yhdistymisten tuomiin haasteisiin Kappeliseurakunta ja seurakuntapiiri Yhtymä vai yksi seurakunta Hyvän yhdistymisen aakkoset...17 LÄHTEET LIITTEET KIRKKO HEINOLASSA HÄMEENKOSKEN SEURAKUNTA Hollolan kappeliksi PÄIJÄT-HÄMEEN SEURAKUNTIEN TOIMINNALLISET JA TALOUDELLISET KUVAAJAT

6

7 PÄIJÄT-HÄMEEN PALVELURAKENNEUUDISTUSPROJEKTI SEURAKUNTATYÖRYHMÄ RAPORTTI 1. JOHDANTO Kunnissa tapahtuva keskustelu rakenneuudistuksista laittaa myös seurakunnat pohtimaan omien rakenteidensa toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Tästä lähtökohdasta syntyi Päijät-Hämeessä tarve keskustella seurakuntien rakenteista ja niiden toimivuudesta. Voidaan ajatella, että kuntien rakenneuudistustarpeet saivat seurakunnat liikkeelle. Tärkeää on myös seurakunnissa pohtia rakenneuudistuksia omista lähtökohdista käsin. Tämä raportti on syntynyt Päijät-Hämeen liiton aloitteesta. Raportti on suunnattu Päijät-Hämeen alueen seurakuntiin apuvälineeksi rakenneuudistuskeskusteluun. Raportin tarkoituksena ei ole ohjata seurakunnissa käytävää keskustelua tai mahdollisia rakenneuudistusprojekteja. Sen sijaan raporttia voidaan käyttää keskustelun herättämiseen ja taustamateriaalina. Raportin pohjana on ollut se keskustelu, mitä seurakunnissa on valtakunnallisesti käyty viime aikoina rakenneuudistusten tiimoilta. Lisäksi raportin liitteenä seuraa tilastotietoa alueemme seurakunnista. Tiedot tilastoihin on poimittu Kirkkohallituksen seurakuntatilastoista. Työryhmä ei ole vetänyt johtopäätöksiä ko. tilastoista. Analysointi jääköön paikallisiin seurakuntiin. Toivottavasti tietojen tarkempi analysointi saa aikaan keskustelua siitä, kuinka seurakuntien rakenteet takaavat paikallisesti mahdollisimman toimivan seurakunnan. Tämän raportin liitteenä seuraa kaksi kertomusta siitä, kuinka rakenneuudistuksia on toteutettu Päijät-Hämeen alueella. Toisessa tapauksessa pieni seurakunta liittyi suurempaan kappeliseurakunnaksi ja toisessa kaksi seurakuntaa purkivat yhtymän ja liittyivät yhdeksi seurakunnaksi. Työryhmä ei ota kantaa myöskään siihen, millainen malli mahdollisissa rakenneuudistuksissa on paras mahdollinen. Sen pohdinta jää myös paikallisseurakuntiin. Uudistuksia on pohdittava paikallisista näkökulmista käsin. Työryhmään ovat kuuluneet: puheenjohtajana Hollolan lääninrovasti Matti Piispanen, Kärkölän vs. kirkkoherra Timo Huttunen, Heinolan kirkkoherra Simo-Pekka Rantala, Lahden seurakuntayhtymän hallintojohtaja Hannu Sarikka, Hollolan seurakunnan talouspäällikkö Heikki Seppänen, Päijät-Häme liiton palvelurakenneuudistusprojektin pääsihteeri Jaana Simola, Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra Pekka Särkiö ja sihteerinä Heinolan kappalainen Petri Määttä. Raporttia ovat olleet rahoittamassa Päijät-Hämeen liitto sekä Mikkelin ja Tampereen hiippakunnat. 2. SEURAKUNTARAKENNEMUUTOKSET 2.1 Kunnalliset päätökset Keväällä 2005 Valtioneuvosto käynnisti PARAS-hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Valtioneuvosto antoi eduskunnalle esityksen (HE 155/2006) kunta- ja palvelurakennetta koskevasta puitelaista, joka johtaa huomattavaan kuntarakenteen muutokseen ja kuntien välisen yhteistyön laajenemiseen. Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen tarkoituksena on vahvistaa kunnallisten palvelujen tuotantotapoja ja organisointia, tarkistaa valtion ja kuntien välistä tehtävien jakoa ja palvelujen rahoitusta sekä luoda toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne. Palvelurakennetta uudistetaan siten, että maassa muodostetaan yksittäistä kuntaa laajemman väestöpohjan kattavia palvelujärjestelmiä ja kuntien yhteistoimintaa lisätään. Jokainen Suomen kunta antoi Valtioneuvostolle elokuun 2007 lopussa selvityksen siitä, kenen kanssa ja miten ne tulisivat tekemään yhteistyötä. Päijät-Hämeen 12 kuntaa oli jo aiemmin päättänyt, että kuntaliitosten sijaan palvelut pyritään järjestämään ensisijaisesti yhteistyönä. Valtakunnallinen hanke on osaltaan vaikuttanut siihen, että myös Päijät- Hämeessä kuntien välisissä keskusteluissa pohditaan myös kuntarakenteita. 7

8 2.2 Kuntarakenteen muutosten vaikutukset seurakuntiin Seurakuntarakenteen muutokset voidaan jakaa pääosin kahteen eri ryhmään. Ensimmäisenä ryhmänä ovat ne rakennemuutokset, jotka johtuvat kuntaliitosten toteutumisesta tai kirkon avustuspolitiikan muutoksista. Tällaisessa tapauksessa muutospaine tulee ulkopuolelta ja muutoksen sanelee pakko. Lähtötilanne ei ole monestikaan paras mahdollinen. Suomessa on paljon esimerkkejä siitä, kuinka kuntaliitosneuvottelut ovat edenneet jo pitkälle ja seurakunta on ollut ulkopuolella ko. neuvotteluista. Toisaalta muutamissa tapauksissa seurakunnat ovat olleet edelläkävijöitä alueellisen yhteistyön toteuttamisessa ja näin rakenneratkaisuja on voitu miettiä vapaaehtoisesti ja luovassa aikataulussa. Samaan aikaan on todettava, että Päijät-Häme liitto on ollut aktiivinen toimija suhteessa seurakuntiin alueellamme. Toisena ryhmänä ovat ne rakennemuutokset, jotka ovat lähteneet liikkeelle seurakunnan sisäiseen toimivuuteen liittyvistä tekijöistä, kuten esimerkiksi seurakuntapalveluiden turvaamisessa, hallinnon keventämisestä, työvoimaresurssien turvaamisesta tai seurakunnan taloudellisesta ahdingosta. Tällaisista prosesseista löytyy kuvaukset raportin liitteistä yksi ja kaksi. Vuoden 2000 jälkeen toteutuneista seurakuntaliitoksista 42 prosenttia on johtunut kuntaliitoksista. Jo tämä osoittaa sen, että kuntarakenteen uudistaminen heijastuu myös seurakuntiin. Mahdolliset kuntajaon muutokset vaikuttavat kirkkolain mukaan myös seurakuntajakoon. Kirkkolain 3 luvun 3 :n mukaan seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai saman seurakuntayhtymän alueella. Seurakuntien yhdistyminen ei kuitenkaan kulje samaan tahtiin kuntaliitosten kanssa. Erot johtuvat kuntien ja seurakuntien erilaisista perustehtävistä. Kuntien ja seurakuntien määrän ero on ollut viimeisten vuosikymmenien ajan noin 140:n suuruusluokkaa, tosin kaventuen huomattavasti viimeisen kahden vuoden aikana. SEURAKUNTIEN SEURAKUNTATALOUKSIEN JA KUNTIEN MÄÄRÄ VUOSINA Seurakunnat Lukumäärä Kunnat Lähde: Läsnäolon yhteisö-projekti 2007 Kirkkohallituksen yleiskirjeen nro 31/2006 mukaan palvelurakenneuudistus merkitsee seurakunnille haastetta arvioida nykyisten seurakuntarakenteiden toimivuutta ja yhteistyön lisäämistä naapuriseurakuntien kanssa. Kirkkohallitus on asettanut seurakuntarakennetyöryhmän, joka seuraa ja arvioi meneillään olevia muutoksia. Työryhmä sai valmiiksi väliraporttinsa tammikuussa Raportin mukaan seurakunnilla on myös omia tarpeita rakenneuudistuksiin, sillä rakenne on se joka määrittelee pitkälti toiminnan mahdollisuudet ja rajat. Työryhmän mukaan meneillään oleva muutos on syytä ottaa haltuun seurakunnan omista lähtökohdista käsin. Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksessa ovat etusijalla hallintokysymykset. Seurakuntarakenteen uudistamisen tavoitteiden tulisi nousta ensisijassa toiminnallisesta ja hengellisen työn näkökohdista. Peruskysymyksiä ovat, miten seurakunta ymmärretään hengellisenä ja toiminnallisena yhteisönä ja miten kirkolliset palvelut ja perustoiminnat toteutetaan tasapuolisesti, laadukkaasti ja kattavasti uudistuvassa yhteiskuntarakenteessa. Piispa Voitto Huotari toteaa: Seurakunta ei ole olemassa taloutta ja hallintoa varten, vaan toimintaa ja kristillistä elämää varten. Siksi toiminnallisten visioiden pitää ohjata uudistuksia. Tällaista toimintaa on kuitenkin vähän. Huotarin mielestä oleellista on se, mikä näky seurakunnissa on seurakunnallisesta elämästä. Tuota näkyä varten muotoillaan hallinnon rakenteet. Näyn keskipisteeseen kuuluu seurakuntalainen. Samaan aikaan on muistettava, että vaikka kuntien rakenneuudistus näkyy seurakunnissa, ovat niiden rakennemuutokset luonteeltaan erilaiset. Kunnilla on huomattavasti enemmän lakisääteisiä velvoitteita. Kuntapuolen resurssit ovat huomattavasti suuremmat, niin taloudellisesti kuin henkilöstöpuolella. Seurakunnilla on myös omat lakisääteiset velvoitteensa, mutta samaan aikaan palveluiden järjestämisen lisäksi on nähtävä seurakunnan erityinen luonne. Seurakunta on kokoava uskon yhteisö. Seurakunta on yhteisö, joka rakentuu sanan ja sakramenttien pohjalta. Se on piispa Voitto Huotarin mukaan jäsenyhteisö, jonka jäsenellä voi olla joko jäsen- tai palveluidentiteetti. Jäsenidentiteetillä hän tarkoittaa, että kaikki yhteisöön kuuluvat toimivat asianosaisina, subjekteina. Palveluidentiteetin omaavalle on tärkeää saada kirkon antamat palvelut silloin, kun he niitä tarvitsevat. Identiteettejä ei tule arvottaa, sillä kirkon jäsenyyden ydin ei ole osallistumisvaatimuksissa, vaan kasteen perusteella saatavissa lahjoissa ja Jumalan sanassa. 2.3 Kirkkohallituksen päätökset Kirkko on vaikuttanut seurakuntien yhdistymisiin aktiivisilla taloudellisilla toimenpiteillä. Kirkon ylläpitämä seurakuntien avustusjärjestelmä joutui 1990-luvun lopulla muutospaineeseen valtion keräämien yhteisöverojen jako- 8

9 perusteiden muutosten ja seurakuntien yhteisövero-osuuden pienenemisen johdosta. Vanha järjestelmä ei enää vastannut vähävaraisten seurakuntien haasteisiin. Tampereen yliopistossa vuonna 2001 tehty tutkimus osoitti, että taloudeltaan epätasapainossa olevien seurakuntien määrä tulee kasvamaan. Tutkimuksessa ehdotettiin, että seurakuntien lukumäärää tulisi vähentää ja seurakuntien välistä taloudellista yhteistyötä tukea. Kirkkohallituksen valmistelema ehdotus uudeksi avustusjärjestelmäksi tuli voimaan vuonna Harkinnanvaraisten toiminta-avustusten myöntämistä pyrittiin rajoittamaan ja seurakuntien välistä yhteistyötä ja yhdistymistä tukemaan. Vuonna 2005 otettiin käyttöön avustusjärjestelmän uusi versio, joka jatkaa edellisen järjestelmän linjoilla. Tämän järjestelmän mukaan harkinnanvaraisista toimintaavustuksista luovuttiin ja tilalle luotiin järjestelmiä, joilla tuettiin itsekannattavuuden luomista ja yhtä seurakuntaa suurempien talousyksiköiden rakentamista. Kirkkohallituksen yleiskirjeessä 1/2007 kerrotaan viimeisestä keskusrahaston avustusjärjestelmän uudistamisesta. Se astuu voimaan vuoden 2008 alussa. Yhdistymis- ja yhteistyöselvityksiin myönnetään avustusta aiempaa tiukemmin ehdoin. Seurakunnilta odotetaan omaa aktiivista panosta, joka ilmenee mm. riittävänä rahallisena omavastuuosuutena eri hankkeissa. Yhteistyöhankkeista odotettavissa olevien hyötyjen tulee olla toteuttamisen liikkeelle paneva voima. Avustusta myönnetään edelleen yhteistoimintahankkeiden käynnistämiskustannuksiin siten, että seurakunnilta odotetaan % omavastuuosuutta. Avustusta myönnettäessä otetaan huomioon hankkeen vaikutus kehitettävän toiminnan kokonaiskustannuksiin sekä toiminnan laadun ja tason parantaminen. Kustannusten osalta pääsääntönä pidetään sitä, että toimintakustannusten tulee hankkeen seurauksena pysyvästi alentua. Taloudellisen yhteistyön kehittämishankkeet voivat tapahtua seutukunta-, maakunta-, rovastikunta-, tai hiippakuntatasolla. Tuomikapitulien rooli muuttuu lausunnon antajasta päätöksentekijäksi. Tuomiokapitulit päättävät kehittämisavustusten myöntämisestä yhteistyöhankkeisiin. Yhdistymisavustusten myöntämisperusteet muuttuvat alkaen samanlaisiksi kuin kuntien vastaavien yhdistymisavustusten perusteet. Yhdistymisavustusta maksetaan kolme vuotta ja se muodostuu perusosasta ja lisäosasta. Yhdistymisavustuksen kerroin riippuu siitä, missä vaiheessa yhdistyminen tapahtuu. Mikäli yhdistyminen tapahtuu vuosien 2008 tai 2009 alussa, on avustuksen kerroin 1,8 ja jos vuosien 2010 tai 2011 alussa, on kerroin 1,4. Seurakuntayhtymän muodostamista tuetaan niissä tapauksissa, joissa yhtymälle on kielellisiä tai maantieteellisiä perusteita sekä niissä tapauksissa, joissa yhtymä muodostetaan yli kuntarajojen. 2.4 Seurakuntarakenneuudistuksessa huomioitavaa Seurakuntarakenneuudistuksessa tulee ottaa huomioon kolme näkökulmaa: jäsenyys, yhteisöllisyys ja itsekannattavuus. Seurakuntalaisen näkökulmasta ei ole olennaista millaisella rakenteella toiminta on saatu aikaan. Monelle seurakuntalaiselle on merkittävää se, että hän saa vaivattomasti laadukkaan palvelun ja kohtaa ystävällisen seurakuntayhteisön. Kirkon tulevaisuuden kannalta on olennaista vastata tähän toiveeseen. Se vahvistaa seurakunnan jäsenyyttä. Seurakuntayhteisössä kohtaavat hengellinen ja maallinen. Luterilaisen perinteen mukaan hallinto muotoutuu tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien perusteella. Seurakunta on osa paikallisyhteisöjen toimintaa. Tästä syystä sen hallinto ja toimintarakenteissa tulee ottaa huomioon toiminnan nivoutuminen muun yhteiskunnan kanssa. Kansankirkon seurakunta on yhteiskuntaan nähden avoin ja yhteistoimintaa toteuttava yhteisö. Yhteisön käsite on laaja ja moni merkityksellinen. Yhteisö-käsitteellä ymmärretään ihmiselle tärkeää vuorovaikutusjärjestelmää hänelle itselleen merkittävien ihmisten kanssa. Tässä merkityksessä alue on yksi, muttei riittävä ehto yhteisön syntymiselle. Nykysuomalaiset yhteisöt muodostuvat entistä enemmän yhteisten etujen, harrastusten ja elämänarvojen perusteella. Vuorovaikutukseen perustuva yhteisö on merkittävämpi kuin jäsenyys instituutiossa. Seurakuntarajoja oleellisempaa on se, että seurakuntalainen löytää omaa kristityn identiteettiään ja seurakunnan jäsenyyttä ja arvoja tukevan lähiyhteisön. Kirkko työskentelee jännitekentässä, jossa kohtaavat kirkon olemukseen liittyvät vaatimukset, niiden hyvä toteuttaminen sekä kansankirkollisuus. Kirkon olemukseen voidaan liittää jumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset ja ulospäin suuntautuminen. Kirkko ei toteuta omaa tehtäväänsä, jos se ei tarjoa jäsenilleen mahdollisuutta kokoontua yhteen hengellisten kysymysten ja spiritualiteetin hoitamista varten. Kokoontuvassa seurakunnassa on kuitenkin se vaara, että se hengittää vain sisäänpäin. Näin kokoontuvista ryhmistä tulee toiset ulkopuolelle sulkevia yhteisöjä. Kansankirkollisesta näkökulmasta yhteisön jäsenillä voi olla vahva hengellinen vakaumus ja tarve kuulua yhteisöön, vaikka he eivät tuo tätä esille kokoontuvassa yhteisössä. Näitä näkökulmia ei saa asettaa vastakkaisiksi. Suuressa hallinnollisessa yksikössä on muistettava se, että kokoontuva yhteisö ei voi kasvaa loputtomasti. Yhteisö muodostuu siitä, että sen jäsenet kokevat jollakin tasolla yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteisö on merkityksellinen yksilöille. Yhteisöä voidaan hahmottaa myös alueyhteisön ja vuorovaikutusyhteisön näkökulmasta. Seurakuntayhteisö voi pitää yllä paikallisidentiteettiä, jonka kautta seurakuntalainen kokee kuuluvansa tiettyyn alueyhteisöön. Tätä identiteettiä tukevat seurakunnan omaleimaisuus, nimi, kirkko, hautausmaa jne. Paikallisidentiteettiin kuuluu oikeus päät- 9

10 tää oman asuinseutunsa asioista. Paikallisdemokraattinen näkemys voidaan ottaa huomioon seurakuntarakenteiden muuttumisen yhteydessä rohkeasti toteutetuilla aluetyön rakenteilla. Seurakuntavaalien alhaiset osallistumisprosentit osoittavat kuitenkin sen, että monella ei ole halua ottaa osaa seurakunnan hallintoon paikallisdemokraattisen vaikuttamisen kautta. Seurakunta Äänestys% 2006 Seurakunta Äänestys% 2006 Asikkala 18,6 Lahden srky 6,7 Hartola 18,0 Nastola 16,5 Heinola srky 12,9 Orimattila 17,7 Hollola 14,6 Padasjoki 21,3 Kärkölä 20,4 Sysmä 23,2 Päijät-Hämeen alueen seurakuntien äänestysprosentti vuoden 2006 seurakuntavaaleissa. Lähde Internet. Artjärven äänestysprosentti ei ollut tiedossa. Kaupunkiasutuksen yleistyessä ja maaseudun autioituessa seurakuntien on löydettävä uusia tapoja lähiyhteisöjen rakentamiseen. Suurissa seurakunnissa ratkaisuna voi olla seurakuntapiiri tai kappeliseurakunta. Piirien ja kappelien perustaminen on luontevaa varsinkin siellä, missä alueellisella toiminnalla on perinteitä ja seurakuntayhteisön keskuksessa on taajama toimitiloineen. Seurakuntien liitoksissa on turvattava seurakuntalaisia palvelevan lähiyhteisön jatkuvuus. Seurakuntien talouteen on kohdistunut viime vuosina useita uhkia. Muuttotappioisissa pienissä seurakunnissa verotulojen kertymä on hiipumassa. Monet seurakunnat eivät ole voineet rajoittaa menojen kasvua ja näin talous on epätasapainossa. Kirkosta eroamisen kasvava trendi vaikuttaa omalta osaltaan myös kirkon talouteen. Monissa seurakunnissa kiinteistöjen määrä on epätasapainossa käyttöasteen kanssa ja kustannukset nousevat yli seurakunnan kantokyvyn. Kirkon avustusjärjestelmä on muuttunut niin, että tukea annetaan kehittämiseen ja yhteistyöhön, ei käyttömenoihin. Kirkon kannalta on tärkeää, että seurakunnat muodostavat riittävän suuria itsekannattavia talousyksiköitä ja yhteistoiminta-alueita. 2.5 Seurakuntarakenneuudistuksen haasteet, kehittämissuunnat ja tavoitteet Seurakuntien rakenneuudistuksen haasteet muodostuvat monista osatekijöistä. Yksi iso osatekijä on kunta- ja palvelurakenteisiin kohdistuvat uudistukset. Pienet kunnat ja seurakunnat ovat usein aktiivisimpia yhteistyön suhteen. Toisaalta on olemassa tilanteita, joissa pelkkä yhteistyön lisääminen ei enää auta, vaan vaaditaan rakenteellisia uudistuksia. Kuntien rakenteelliset muutokset ovat niitä, jotka viimeistään pakottavat seurakunnat muuttamaan omia rakenteitaan. Ideaalista olisi kuitenkin se, että seurakunnat toimisivat kunnista riippumatta omista lähtökohdistaan käsin. Muuttoliike, jäsenkato, uuden työvoiman rekrytointi ja seurakuntien kiristyvä talous pakottavat viimeistään pohtimaan niitä suuntia, joihin seurakunnissa olisi syytä lähteä. Mahdollisuuksia ovat integraatio, vahvan itsenäisyyden puolustaminen tai yhteistyö. Integraatiossa lähdetään liikkeelle yhdistymisen näkökulmasta. Tavoitteena voi olla kokonaan yhdistyminen, jolloin yhdistyvät seurakunnat joutuvat pohtimaan sitä mallia, jolla niissä turvataan perustehtävän kannalta toimivat yksiköt. Malleina voivat olla ainakin työala-, kappeli- ja aluetyömalli. Yhdistymistilanteissa seurakuntien hallinnollinen itsenäisyys taataan selkeimmin seurakuntayhtymä mallissa. Tällöin seurakunnat elävät yhteistaloudessa, mutta itse toiminta ja sen suunnittelu on itsenäisissä seurakunnissa. Lisäksi on olemassa yhteistyön malli, jossa seurakunnat etsivät yhteistyökumppaneita toteuttamaan niitä tehtäviä, joita voidaan yhdessä toteuttaa. Pohdittaessa sitä, mikä malli on paras, täytyy lähteä liikkeelle kysymyksestä: kuinka alueellamme turvataan seurakunnallinen toiminta mahdollisimman hyvin? Itsenäisyydessä on ainakin kaksi tasoa, jotka on hyvä selvittää. Onko tavoitteena se, että seurakunnalla säilyy ehdoton päätösvalta taloudessa, vai itse toiminnassa? Lisäksi on pohdittava sitä, miten mahdolliset uudistukset vaikuttavat seurakuntaidentiteettiin. 2.6 Suurkunnan vaikutus seurakuntarakenteeseen Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistuskeskustelussa on noussut esiin kaksi kuntarakenneuudistusmallia. Ensimmäisen mukaan Päijät-Hämeen alueelle olisi syytä perustaa yksi suuri kunta. Toisena mallina on ns. kahden navan malli, jossa alueelliset keskukset muodostuisivat Lahden ja Heinolan ympärille. Seurakuntien rakenneuudistuskeskusteluissa pisimmällä ovat tällä hetkellä Hartolan, Heinolan, Pertunmaan ja Sysmän seurakunnat. Näissä seurakunnissa on aloitettu keskustelu mahdollisten kuntarakenneuudistusten vaikutuksista seurakuntiin. Työryhmän mielestä myös Lahden ympäristön seurakunnissa olisi syytä aloittaa samanlainen neuvottelu, jotta seurakunnat ehtivät reagoimaan mahdollisiin kuntien rakenneuudistuksiin omista lähtökohdistaan. Neuvotteluissa näkökulmana voisi olla rakenteelliset uudistukset eivätkä ainoastaan mahdolliset seurakuntien yhdistymiset. Keskustelu kuntarakenteen ja kuntien palvelurakenteen kehittämisestä käy tällä hetkellä aktiivisena Päijät-Hämeen alueella. Alueemme maakuntaliitto on ollut aktiivinen toimija suhteessa alueemme seurakuntiin. Prosessin etenemisestä on tiedotettu sekä Tampereen että Mikkelin hiippakuntaa. Seurakuntien osalta Lahden seurakuntayhtymällä on merkittävä rooli seurakuntarakenteen kehittämislinjoja valittaessa. Lahden seurakunnissa on lähes puolet maakuntamme seurakuntien jäsenmäärästä. Työryhmän mielestä seurakuntien rakenneuudistuksesta keskusteltaessa Lahdella on suuri merkitys keskustelujen avaajana. Työryhmä toivoo, että seurakuntahallinnossa ei odotettaisi vain sitä, mitä kun- 10

11 tapuolella tapahtuu. Tärkeää on, että keskustelu aloitetaan mahdollisimman pian. JOHTOPÄÄTÖKSET A. Seurakuntarakenteen muuttaminen vaatii aina mittavaa selvittelytyötä ja päätöksentekoa. Selvitystyöhön tulee ryhtyä hyvissä ajoin. Aina ei ole viisasta odottaa vain kunnallisia päätöksiä, vaan seurakunnat voivat reagoida tulevaisuuden näkymiin myös omista lähtökohdistaan. B. Seurakuntarakenteen uudistamisessa tulee ottaa huomioon kolme näkökulmaa: jäsenyys, yhteisöllisyys ja itsekannattavuus. C. Seurakuntarakenteiden muuttuessa tulee ottaa huomioon seurakuntalaisia palvelevan lähiyhteisön jatkuvuus. Lähiyhteisöllä on vaikutus paikallisidentiteettiin. D. Työryhmä toivoo, että keskustelu mahdollisista seurakuntarakenteiden uudistamisista Päijät-Hämeen alueella käydään mahdollisimman laajasti. Toiveena on, että Hollolan ja Heinolan lääninrovastit sekä Lahden seurakuntayhtymä toimivat keskustelujen avaajina. 3. TOIMINTA 3.1 Mikä on kirkko ja seurakunta Luterilaisen tunnustuksen mukaan seurakunta määritellään yhteisöksi, jossa evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon tehtävä on määritelty kirkkolain 1 luvun 2 :ssä. Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Kirkkolain 4 luvun 1 : ssä on kirjoitettuna se, miten kirkko tätä tehtävää käytännössä hoitaa: Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä. Kirkon organisaatio perustuu parokiaalijärjestelmään. Kirkkolain 3 luvun 2 :ssä mainitaan: Kirkon jäsen on sen seurakunnan jäsen, jonka alueella hänellä on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka. Territoriaalisesta järjestelmästä on poikettu vain kielellisten syiden perusteella. Alueellista järjestelmää on perusteltu niin teologisilla kuin verotuksellisilla ja väestökirjapidollisilla argumenteilla. Seurakuntarakenteiden muutos merkitsee haastetta kirkolle aikana, jolloin jäsenten sitoutumisaste kirkkoon on höltymässä. Tällaisessa tilanteessa on oltava erityisen tarkka siinä, ettei seurakunnan jäsenten vuorovaikutusjärjestelmiä haavoiteta kuolettavasti. Yhtenä vaihtoehtona sisäisen vuorovaikutuksen turvaamiseen kirkkolaki tarjoaa kappeliseurakunta- tai seurakuntapiirimallia. Seurakunnasta voidaan puhua kahdessa merkityksessä. Ensiksi seurakunta on jäseniensä muodostama hengellinen yhteisö. Tuota yhteisöä rakentavat Jumalan sana ja sakramentit. Seurakunta saa voimansa sanasta ja sakramenteista säteilevästä rakkaudesta. Tuo rakkaus näkyy ja vaikuttaa seurakunnan toteuttamassa diakoniassa, kristillisessä kasvatuksessa ja muussa toiminnassa. Toiseksi seurakunta on hallinnollinen yksikkö, jonka toiminnassa toteutuu työntekijöiden ja luottamushenkilöiden yhdessä johtama toiminta. Seurakunnalliseen hallintoon valitut edustajat toimivat seurakunnan hallintoelinten välityksellä seurakuntalaisten äänenä taloudesta ja toiminnasta päätettäessä sekä viranhaltijoita valittaessa. Hallinnollisesti ajateltaessa seurakunta on myös verotustekninen alue. Sen elementteinä on seurakunnan jäsenen verovelvollisuus ja yhteisövero. 3.2 Seurakuntien aikaisemmat yhteistyöhankkeet Päijät-Hämeen alueen seurakunnilla oli yhteistyötä kehittänyt projekti vuosina Tuon projektin tavoitteena oli selvittää niitä toimenpiteitä, joilla yhteistyötä tekemällä olisi saavutettu kustannussäästöjä seurakunnan toiminnassa. Lisäksi etsittiin sellaisia yhteistyön muotoja, jotka olisivat pitkällä tähtäimellä parantaneet seurakuntien ja erityisesti pienten seurakuntien toimintaedellytyksiä. Yhteistyönprojektin selvityskohteina olivat tukitoiminnot, seurakuntatoiminta ja yhteistyömallit. Vuosien aikana kartoitettiin konkreettiset yhteistyön kohteet. Pisimmälle edettiin yhteisen keskusrekisterin perustamisessa. Projektin loppuvaiheessa oli tavoitteena, että yhteinen keskusrekisteri olisi aloittanut toimintansa keväällä Yhteinen keskusrekisteri perustettiin lopulta Siihen liittyi mukaan Lahden seurakuntayhtymä ja kymmenen seurakuntaa (Asikkala, Hartola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lammi, Nastola, Renko, Sysmä ja Tuulos). Yhteistä keskusrekisteriä voidaan pitää Lahden alueen seurakuntien yhteistyöprojektin konkreettisimpana saavutuksena. Palkka ja henkilöstöhallinnon työryhmällä oli tavoitteena käynnistää yhteistyön selvittäminen. Henkilöstöresurssien puutteen vuoksi asia ei ole edennyt. Toisaalta nyt voidaan todeta, että asia on huomioitu kokonaiskirkon taholta Kirkon talous- ja henkilöstöhallinnon kehittämisen projektissa (HeTa). Tuon projektin tavoitteena on keskittyä kirjanpidon ja palkanlaskennan järkeistämiseen kirkossa. HeTa työryhmä on tässä vaiheessa luonut viisi mallia järkeistämiselle: yksi palvelukeskus, seutukunnalliset palvelukeskukset, 11

12 yhteistyökimpat, ulkoistaminen ja nykytila. Näistä vaihtoehdoista on tarkoituksena pudottaa kaksi pois ja jäljellejääneistä kolmesta vaihtoehdosta tehdä riski- ja muut tarvittavat analyysit etenemispolkuineen ja aikatauluineen. Seurakuntatoiminnan yhteistyö ei edennyt projektin osalta kovinkaan pitkälle. Keskusteluissa nousivat esille vapaapäivien sijaisuudet, työntekijävaihdot, rovastikunnallisen yhteistyön jatkuminen, seurakuntien välisen tiedottamisen tärkeys, työtekijöiden jaksamisen tukeminen ja uuden henkilöstön rekrytoinnin varmistaminen. Tarkoituksena oli, että ryhmä olisi jatkanut toimintaansa, mutta näin ei tapahtunut. Tämäkin projekti osoitti sen, että tukitoiminnoissa on suurempi valmius yhteistyöhön. Projektin yhtenä tavoitteena oli tuolloin myös yllämainittuja tiiviimpien yhteistyömallien löytäminen. Seurakuntien yhdistymisiä ei työskentelyssä valmisteltu. Tiiviimpiä yhteistyömalleja ei valmisteltu päätöksentekoasteelle ohjausryhmässä tai työvaliokunnassa. Aihetta sivuttiin kokouksissa käydyissä keskusteluissa. Projektin vetäjä Leena Vallenius otti seurakuntavierailujen yhteydessä esille kirkkohallituksen harkinnanvaraisten avustusten myöntämiskäytännöissä tapahtuvat muutokset. Työvaliokunta pyysi projektin vetäjää valmistelemaan ohjausryhmään tietoiskun kappeliseurakuntamallista. Projekti vaikutti omalta osaltaan Hämeenkosken seurakunnan liittymiseen Hollolan seurakuntaan. Vaikka Hämeenkoskella rakennemuutoksen prosessi oli lähtenyt liikkeelle jo kesällä 2003 valmisteluvaiheen osalta, niin itse valmistelu tapahtui juuri projektin aikana. Hämeenkosken seurakunnassa järjestettiin vuonna 2003 toimintanäkyseminaari, jossa pohdittiin seurakunnan perustehtävää ja selvitettiin itsenäisen seurakunnan ja kappeliseurakunnan eroja. Marraskuussa 2003 seurakunta totesi Lahden seurakuntien yhteistyön kartoitukseen liittyvässä kyselyvastauksessaan olevansa taloudellisesti kirkkohallituksen avustusten varassa. Toiminnallisesti seurakunta oli aktiivinen ja vireä. Maallikot kantoivat esimerkillisesti vastuuta ja yhteistyöllä oli saavutettu ne säästöt, jotka oli saavutettavissa. Yhdistymisen valmisteluvaihe kesti vuoden 2003 elokuusta vuoden 2005 toukokuuhun. Yhdistymisen selvitysvaihe alkoi , kun Hämeenkosken kirkkovaltuusto päätti yksimielisesti aloittaa neuvottelut Hollolan seurakunnan kanssa hakeutumisesta Hollolan kappeliksi. Yhdistymisprosessi on kuvattu hyvin tarkasti liitteenä seuraavassa raportissa Hämeenkosken seurakunta Hollolan kappeliksi. 3.3 Päijät-Hämeen seurakuntien nykytilanne Päijät-Hämeen alueella toimii neljätoista itsenäistä seurakuntaa. Nämä seurakunnat jakaantuvat kolmen eri hiippakunnan alueelle. Hiippakuntajaon mukaisesti Tampereen hiippakuntaan kuuluvat Asikkalan, Hollolan, Kärkölän, Lahden seurakuntayhtymän, Nastolan, Orimattilan ja Padasjoen seurakunnat. Mikkelin hiippakuntaan kuuluvat Hartolan, Heinolan ja Sysmän seurakunnat. Helsingin hiippakuntaan kuuluu Artjärven seurakunta. Päijät-Hämeen alueella oleviin seurakuntiin kuuluu yhteensä noin henkilöä. Hollolan rovastikunnan alueella on yhteensä henkilöä ja Heinolan rovastikunnan alueella noin henkilöä. Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistusprojektin yhteydessä tehtiin seurakuntiin kysely, jossa kartoitettiin seurakuntien ja kuntien välistä sekä seurakuntien keskinäistä yhteistyötä. Seurakuntia pyydettiin nimeämään seuraavat asiat: seurakunnan ja peruskunnan välinen yhteistyö, seurakunnan ja naapuriseurakunnan välinen yhteistyö, missä toiminnoissa seurakunta näkee yhteistyön mahdolliseksi peruskunnan kanssa ja missä toiminnoissa seurakunta näkee yhteistyön mahdolliseksi naapuriseurakunnan kanssa. Mielenkiintoista kyselyn perusteella on se seikka, että paikallisseurakunnat toimivat aktiivisesti yhteistyössä paikallistasolla sekä kunnan että myös järjestöjen kanssa. Tämä osoittaa osaltaan sen, että seurakunta on tärkeä yhteistyökumppani paikallistasolla. Paikallistason yhteistoimijana seurakunta on tärkeä toimija paikallisidentiteetin rakentajana. Yhteistyö seurakuntatoimintojen osalta ei ole kovinkaan vilkasta. Näyttää siltä, että yhteistyö on viety pisimmälle tukitoimissa. Seurakuntien välistä yhteistyötä löytyy väestörekisterin pitämisessä, tiedotustoiminnassa ja muutamissa erityistyömuodoissa. Toiminnallinen yhteistyö on sen sijaan aika vähäistä. Tämän kyselyn valossa näyttää siltä, että hallinnon puolella yhteistyö onnistuu hyvin, sen sijaan toiminnallisella puolella yhteistyötä olisi mahdollista lisätä. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että usein juuri toiminnallisen puolen työ on paikallisidentiteettiä vahvemmin tukevaa Seurakuntien ja peruskuntien välinen yhteistyö Yhteistyö voidaan jakaa karkeasti kolmeen eriasteiseen malliin: verkostoyhteistyö, toiminnallinen yhteistyö ja yhteisesti toteutettu työ. Seurakuntien ja peruskuntien välinen yhteistyö perustuu suurilta osin verkostoyhteistyöhön ja toiminnalliseen yhteistyöhön eri toimialoilla. Yhteisesti toteutettua työtä on vielä aika vähän. Seurakunnat ovat mukana erilaisissa moniammatillisissa verkostoissa ja projekteissa, tuoden näihin sitä osaamista, joka on seurakunnille ominaista. Esimerkkinä edellä mainituista verkostoista ja projekteista ovat mm. lastensuojelutiimi Hartolassa, vanhustyön Kotona -projekti Pertunmaalla, Liipola-projekti Lahdessa ja soittorengas yksinäisille ihmisille Nastolassa. Jokainen Päijät-Hämeen alueen seurakunta on yhteistyössä peruskunnan päivähoidon ja koulujen kanssa. Päivähoitoon annetaan tukea uskontokasvatuksen osalta. Tämä ilmenee yksittäisinä hartauksina sekä myös koulutuksena ja materiaalin tuottamisena. Kouluilla pidetään aamunavauksia, kinkereitä, vieraillaan oppitunneilla, pidetään jumalan- 12

13 palveluksia koulujen alkaessa sekä juhlapyhinä ja järjestetään yhteistyössä leirejä. Lahdessa ja Heinolassa toteutetaan koulupastoritoimintaa. Lisäksi Lahden seurakuntayhtymä tarjoaa oppilaitosteologin palvelut ammatillisille oppilaitoksille. Diakoniatyön ja peruskuntien välinen yhteistyö näkyy neuvotteluina sosiaalitoimen työntekijöiden kanssa. Seurakunnat järjestävät peruskuntien sosiaalitoimen kanssa yhteistyössä leirejä, erilaisia tapahtumia ja projekteja. Monissa seurakunnissa ja peruskunnissa yhteistyö näkyy myös erilaisten ryhmien yhteisenä järjestämisenä. Pisimmälle sosiaalitoimen ja diakonian välisessä yhteistyössä on edetty Lahden seurakuntayhtymän ja Lahden kaupungin välillä. Nämä toimijat ylläpitävät yhteisvastuullisesti Monitoimikeskus Takataskun toimintaa. Takatasku on palvelutyöpaja, joka tukee heikossa työmarkkina-asemassa olevia pitkäaikaistyöttömiä, vajaatyökuntoisia ja maahanmuuttajia. Toiminnallisessa yhteistyöstä on syytä mainita myös koululaisten iltapäivätoiminta. Seurakunnat järjestävät iltapäivätoimintaa Lahdessa, Heinolassa, Sysmässä ja Nastolassa Seurakuntien välinen yhteistyö Seurakuntien välinen yhteistyö voidaan jakaa seurakunnallisen toiminnan yhteistyöhön ja muuhun yhteistyöhön. Seurakunnallisen toiminnan yhteistyö toteutuu lähinnä palvelevan puhelimen, sairaalasielunhoidon ja perheneuvonnan kautta. Pääjärven kuntoutuskeskuksen pastorin palkkaukseen osallistuvat Päijät-Hämeen alueen seurakunnat yhdessä. Lisäksi monet seurakunnat järjestävät yhdessä tapahtumia ja erilaisia tilaisuuksia. Muun toiminnan osalta selkeimmät yhteistyönalueet ovat keskusrekisteritoiminta, hautaustoimi, viestintä ja tietojärjestelmäyhteistyö. Yhteisessä keskusrekisterissä ovat mukana Lahden seurakuntayhtymä ja kymmenen muuta alueen seurakuntaa. Viestinnän osalta yhteistyötä tehdään Radio Dein ja seurakuntalehti Kirkonseutu osalta. Radioyhteistyösopimuksessa on mukana Lahden seurakuntayhtymän lisäksi kahdeksan seurakuntaa ja lehdessä kaksi seurakuntaa. Yhteisiä tietojärjestelmiä esimerkiksi talous- ja palkkahallinnon osalta tekevät Lahden seurakuntayhtymä ja yhdeksän seurakuntaa. Kysely osoitti sen, että seurakunnat tekevät paljon yhteistyötä niin kuntien kuin ympäristöseurakuntien kanssa. Uusina yhteistyön mahdollisuuksina kuntien kanssa nostettiin esiin mm. tilojen yhteinen käyttö, yhteiset työntekijät, lähidemokratian vaaliminen pienillä kylillä ja palvelujen yhteinen toteuttaminen. Seurakuntien välistä uutta yhteistyötä toivottiin esimerkiksi niissä erityistyömuodoissa, joiden toteuttaminen on mahdotonta pienissä seurakunnissa. Lisäksi lähes kaikkien seurakuntien vastauksissa nousi esiin taloushallinto kehitettävänä yhteistyömuotona. JOHTOPÄÄTÖKSET A. Seurakuntien ja kuntien välinen yhteistyö on melko vilkasta Päijät-Hämeen alueella. Seurakunnat ovat paikallistason yhteistoimijoina tärkeitä tekijöitä paikallisidentiteetin rakentajina. B. Seurakuntarakenteita muutettaessa täytyy olla erityisen tarkka siinä, ettei seurakunnan jäsenten vuorovaikutusjärjestelmiä haavoiteta kuolettavasti. Kaikissa rakennemuutoksissa täytyy lähteä liikkeelle siitä, että taataan paikallistasolla hengellisen yhteisön säilyminen. C. Työryhmän mielestä yhteistyöllä tai tarvittaessa rakennemuutoksilla voidaan turvata pienimmissä yksiköissä sellaisia seurakunnallisia palveluja, joita pieni seurakunta ei yksin voi toteuttaa. 4. TALOUS Raportin liitteenä on Päijät-Hämeen alueen seurakuntien talousraportit. Niiden lähteenä ovat olleet Kirkkohallituksen tilastot vuosilta Jäsenmäärä on laskenut lähes kaikissa alueen seurakunnissa. Määrän laskuun ovat vaikuttaneet monet yksittäiset tekijät, suurimpina muuttoliike ja kirkosta eroaminen. Poikkeuksen muodostavat Orimattilan ja Hollolan seurakunnat, joissa jäsenmäärä on lisääntynyt lähinnä muuttovoitosta johtuen. Tilikauden tulokset olivat alijäämäisiä kaudella Artjärven, Hartolan, Heinolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Padasjoen ja Sysmän seurakunnissa. Hartolassa trendi on edelleen heikkenevä. Sen sijaan Heinolassa, Kärkölässä, Padasjoella ja Sysmässä trendi on vahvistumaan päin. Tilikauden tulokset ovat kehittyneet jakson aikana myönteiseen suuntaan Asikkalassa, Hollolassa, Lahdessa, Nastolassa ja Orimattilassa. Asikkala, Nastola ja Orimattila ovat onnistuneet kääntämään tilikauden tulokset muutaman alijäämäisen vuoden jälkeen vahvasti plussalle. Hollolan hyviä tuloksia selittävät säästöt suuriin investointeihin. Toimintakulut suhteessa väkilukuun jakaa Päijät-Hämeen seurakunnat kahteen ryhmään. Toimintakulut olivat yli kaksisataa euroa jäsentä kohden Artjärvellä, Hartolassa, Hämeenkoskella, Lahdessa, Padasjoella ja Sysmässä. Suurimmat toimintakulut jäsentä kohden olivat Hartolassa ja Sysmässä (215 / jäsen). Alle kahdensadan euron seurakuntia olivat Asikkala, Heinola, Hollola, Kärkölä, Nastola ja Orimattila. Nastolassa ja Orimattilassa olivat pienimmät toimintakulut jäsentä kohden ( /jäsen). Samaan aikaan voidaan todeta, että jokaisessa seurakunnassa lukuun ottamatta Padasjokea trendi on nouseva. Hitaasti nousevat trendit löytyvät Asikkalasta, Heinolasta, Hollolasta ja Kärkölästä. Jyrkimmin toimintakulut nousevat Hartolassa, Hämeenkoskella ja Sysmässä. 13

14 Verotulot suhteessa väkilukuun kasvoivat kaikissa Päijät- Hämeen seurakunnissa jakson aikana. Verotulojen trendi on nouseva lukuun ottamatta Hartolan, Padasjoen ja Sysmän seurakuntia. Kaikissa alueen seurakunnissa henkilöstökulut suhteessa väkilukuun kasvoivat jakson aikana. Suurinta kasvu oli Sysmässä (51 %) ja pienintä Lahdessa (19%). Suurta kasvu oli Sysmässä, Hollolassa, Hartolassa, Heinolassa, Artjärvellä ja Nastolassa. Pientä taas Lahdessa, Hämeenkoskella, Asikkalassa, Orimattilassa, Padasjoella ja Kärkölässä. Henkilöstökulujen taso suhteessa väkilukuun oli korkeaa vuonna 2005 Artjärvellä (149 ), Hartolassa (147 ), Lahdessa (140 ), Sysmässä (140 ), Hollolassa (139 ), Padasjoella (136 ) ja Kärkölässä (136 ). Alhaisin henkilöstökulujen osuus suhteessa väkilukuun oli vuonna 2005 Asikkalassa (108 ). Tilastotietojen vertailtavuuden mahdollistamiseksi valittiin selvityksessä luvut suhteessa väkilukuun. Arvioinnissa lukujen suhteen täytyy olla varovainen, sillä huomioon on otettava monia asioita, kuten seurakunnan sisäiset etäisyydet, asutustaajamien määrä sekä toiminnan ja palvelujen laajuus ja laatu. JOHTOPÄÄTÖKSET A. Seurakunnissa analysoidaan talousaineisto ja pohditaan, mihin toimenpiteisiin se antaa aihetta. B. Pienissä seurakunnissa on haasteena palvelujen tason ja talouden tasapainon ylläpitäminen samanaikaisesti. 5. TULEVAISUUS 5.1 Seurakuntien mahdollisuudet vastata kuntien yhdistymisten tuomiin haasteisiin Kuntaliitokset tuovat väistämättä seurakuntajaon muutoksia. Näissä muutoksissa seurakuntien pitää valita rakenneratkaisunsa seuraavista vaihtoehdoista: 1. lakkautetaan olemassa olevat seurakunnat ja perustetaan yksi uusi seurakunta, 2. liitetään olemassa oleva seurakunta tai seurakunnat toiseen seurakuntaan tai seurakuntayhtymään, 3. muodostetaan olemassa olevista seurakunnista seurakuntayhtymä tai 4. lakkautetaan olemassa oleva seurakunta ja jaetaan se useaan seurakuntaan tai perustetaan seurakunnan osasta uusi seurakunta. Kuten jo aiemmin raportissa on mainittu, seurakuntarakenneuudistuksessa tulee ottaa huomioon kolme näkökulmaa: jäsenyys, yhteisöllisyys ja itsekannattavuus. Seurakuntalaisen näkökulmasta ei ole olennaista millaisella rakenteella toiminta on saatu aikaan. Kirkon kannalta on oleellista se, miten seurakunnat pystyvät kattavasti ja laadukkaasti toteuttamaan hengellistä tehtäväänsä muuttuvassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallinnollinen rakennemuutos ei ole sinänsä itsetarkoitus. Hallinnossa ja rakenteissa tulee pitää esillä se näkökulma, että ne luovat edellytyksiä toiminnalle ja toimintarakenteet ovat ne, jotka pitävät yllä hengellistä elämää. Oleellinen kysymys rakenneuudistuksessa on: toteuttaako nykyinen seurakuntarakenne kirkon perustehtävää parhaalla mahdollisella tavalla? Seurakunnan sisäinen aluejako voi toimia vuorovaikutuksen turvaajana. Kirkkolain 3 luvun 4 :n mukaan seurakunnasta voidaan muodostaa jokin alue kappeliseurakunnaksi tai seurakuntapiiriksi. Kappeliseurakunta voidaan muodostaa vain alueellisena yksikkönä. Sen tarkoituksena on tehostaa seurakunnallista toimintaa antamalla rajoitetulla seurakunnan alueella asuville seurakunnan jäsenille määrättyä itsenäisyyttä omaa aluettaan koskevissa asioissa. Samaan päämäärään pyritään myös seurakuntapiirin perustamisella, mutta kappeliseurakunta on seurakuntapiiriä kiinteämpi yksikkö, jonka perustamispäätös on alistettava tuomiokapitulin päätettäväksi. 5.2 Kappeliseurakunta ja seurakuntapiiri Kappelin tai seurakuntapiirin toivotaan seurakuntajaon muutostilanteessa säilyttävän lakkautettavan seurakunnan nimen, perinteen ja oman toimintakulttuurin. Muutostilanteessa on tärkeää, että paikkakunnalla näkyy seurakunta ja että sillä edelleen on seurakunnallista identiteettiä synnyttävät elementit. Joissain tapauksissa kappeliseurakunta tai seurakuntapiiri jäävät vaalimaan lakanneen kunnan asukkaiden pitäjäidentiteettiä. Kappeliseurakunnasta kirkkojärjestys (KJ 12:1) sanoo seuraavaa: Kappeliseurakunnan perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä sen ohjesäännöstä päättää kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Yhteiselle kirkkoneuvostolle on varattava mahdollisuus antaa asiasta lausuntonsa. Päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Kappeliseurakunnassa on sen asioiden hoitamista varten kappelineuvosto, jonka jäsenet kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee toimikaudekseen kappeliseurakunnan alueella asuvista seurakunnan jäsenistä. Kappeliseurakunnan kappalainen tai muu kappeliseurakunnan pappi on kappelineuvoston jäsen virkansa puolesta. Kappeliseurakunta ja seurakuntapiiri kantavat seurakunnan tuntomerkkejä. Ne mahdollistavat paikallisten seurakunnallisten erityispiirteiden vaalimisen ja tältä osalta vahvistavat myös kirkon jäsenyyttä ja yhteisöllisyyttä. Kappeliseurakunta kantaa toiminnalliselta kannalta seurakunnan identiteettiä. Kappeliseurakunnassa on läsnä kaikki kir- 14

15 kon olemisrakenteeseen kuuluvat elementit (Jumalan sana, sakramentit ja virka). Näin voidaan sanoa, että myös kappeliseurakunta on hengellinen paikallisyhteisö. Myös seurakuntapiiri kantaa toiminnallista seurakuntaidentiteettiä, joskin kevyemmällä rakenteella kuin kappeliseurakunta. Kappeli Kirkkovaltuusto päättää Tuomikapituli vahvistaa Ohjesääntö Tuomikapituli vahvistaa Kappelineuvosto: KV valitsee alueen seurakuntalaisista Päätöksiä ei voi siirtää kirkkoneuvostolle Tulee myöntää varoja toimintaa varten Valitsee kappalaisen Ohjesäännön mukaan voi päättää lahjoitus- ja testamenttivaroista Seurakuntapiiri Kirkkovaltuusto päättää Johtosääntö Piirineuvosto: KV valitsee alueen seurakuntalaisista Päätöksiä voi siirtää kirkkoneuvostolle ( johtokunnanomainen ) Voidaan myöntää varoja toimintaa varten Kappalaisen vaali KV:ssa Lahjoitus- ja testamenttivaroja tulee käyttää alkuperäiseen tarkoitukseen jäsenten ehdottaminen seurakunnan yhteisiin toimielimiin, kappeliseurakunnan hallussa ja hallinnassa olevien ja sille annettavien tai lahjoitettavien rahastojen ja testamenttivarojen käytöstä päättäminen. Päijät-Hämeen seurakunnat ovat kooltaan ja seurakuntaidentiteetiltään hyvin erilaisia. Pienimmässä seurakunnassa on jäseniä noin 1400 ja toisessa päässä on Lahden seurakuntayhtymän seurakunnat, joiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on yli Samaan aikaan on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että väkiluvun trendi on laskeva kaikissa seurakunnissa lukuun ottamatta Hollolaa ja Orimattilaa. Maaseudun muuttotappioseurakunnissa painitaan usein taloudellisten ongelmien kanssa. Seutukunnalta muuttavat pois maksukykyiset asukkaat ja alueen jäljelle jäävä kasvava eläkeläisten määrä ei pysty kunnolla ylläpitämään seurakunnan perustoimintoja. Pienten seurakuntien ongelmaksi muodostuu usein myös työntekijöiden rekrytointi. Valitettavan usein pieni seurakunta kaikkine ongelmineen ei ole kovin houkutteleva työpaikka. Rakennemuutosta tarvitaan myös niissä seurakunnissa, joissa työvoima on ylimitoitettua seurakunnan tarpeisiin nähden. Näissä seurakunnissa työntekijöiden määrä on pysynyt samana, vaikka seurakuntalaisten määrä on huomattavasti vähentynyt. Käytännössä kappeliseurakunnan ja seurakuntapiirin eroja voidaan pitää pienehköinä. Kummassakin tapauksessa seurakunnan kirkkovaltuusto valitsee alueellisen toimielimen (kappelineuvosto/piirineuvosto) kappelin/piirin alueen asukkaista ja kummassakin tapauksessa toimintaan käytännössä myönnetään määräraha. Suurimmat erot ovat alueellisen neuvoston päätösten ns. siirto-oikeudessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kirkkoneuvosto voi siirtää käsiteltäväkseen piirineuvoston tekemän päätöksen, muttei kappelineuvoston. Toinen eroavaisuus liittyy kappalaisen vaaliin. Jos seurakunnan kappalaisen tehtävänä on toimia kappeliseurakunnan kappalaisena, kappalaisen vaalin toimittaa kappelineuvosto (KJ 6:32 b, 1. mom). Kaikissa muissa tapauksissa vaalin toimittaa kirkkovaltuusto. Kaikki muut työntekijät valitsee joko kirkkovaltuusto tai kirkkoneuvosto riippumatta siitä, minkä kappelin tai piirin alueella ko. työntekijä työskentelee. Valinnan yhteydessä kappeli- tai piirineuvosto voi antaa lausunnon valittavasta työntekijästä. Kirkkohallitus on laatinut seurakuntien käyttöön kappelineuvoston malliohjesäännön. Sen mukaan kappelineuvoston tehtäviin kuuluu muun muassa seuraavat asiat: kappeliseurakunnan jumalanpalveluselämän suunnittelu ja kehittäminen, alueen hengellistä työtä koskevien aloitteiden ja esitysten tekeminen kirkkoneuvostolle, kirkkovaltuuston myöntämien varojen käyttämisestä päättäminen, tarvittaessa kappeliseurakunnan toimintaa kehittävien työ-/tukiryhmien perustaminen ja niiden tehtävien määritteleminen, lausunnon antaminen kappeliseurakunnan alueelle valittavan viran- tai toimenhaltijan vallinnasta, kappeliseurakuntaa edustavien 5.3 Yhtymä vai yksi seurakunta Seurakunnan hallinnon uudistamiskomitean työn seurauksena julkaistiin vuonna 1994 mietintö Yhteistyön kirkko. Tuossa mietinnössä verrataan itsenäisen isohkon seurakunnan vahvuuksia ja heikkouksia sekä mahdollisuuksia ja uhkia verrattuna seurakuntayhtymän seurakuntaan. Itsenäisen suurehkon seurakunnan vahvuutena pidettiin sen syntyhistoriaa ja sen luonnollista aluepohjaa, riittävää jäsenpohjaa ja hallinnon yksinkertaisuutta yhtymään verrattuna. Heikkoutena pidettiin sektoroinnissa synergian puutetta, yhteistyön hakemisen vähäisyyttä ja johtajuuden tunnustamista. Itsenäisen isohkon seurakunnan mahdollisuuksiksi katsottiin piiri- ja aluetoiminta, avautuminen yhteistyölle esimerkiksi kunnan kanssa ja verkostoitumiskyky. Uhkana pidettiin johtajuuden vaativuutta, painoarvon ja merkityksen vähenemistä ja taloudellisten voimavarojen vähenemistä. Seurakuntayhtymän seurakunnan vahvuutena pidettiin monipuolista toimintaa, resurssien yhteiskäyttöä, taloudellisuutta ja säästömahdollisuutta. Heikkoutena pidettiin toiminnan atomisoitumista ja yhteistyön vähäisyyttä sekä hengellisen johtamisen epäselvyyttä ja edustuksellisen demokratian ylikorostumista. Taloushallinnon johtajuus ja hengellinen johtajuus irtautuvat toisistaan. Haittana mainittiin myös se, että asiat käsitellään moninkertaisesti ja moniportaisesti. Yhtymäseurakunnan mahdollisuutena pidettiin ammattitaitoa, profiloitumiskykyä ja kokeiluhalukkuutta ja uudistumismieltä. Uhkana puolestaan koettiin toiminnan halvaantuminen, puolustustaistelun aiheuttama uudistusky- 15

16 vyn menettäminen, turhautuminen hallinnon muotoihin, jotka eivät vastaa toiminnan vaatimuksia. Uhkana olivat myös heikkenevät voimavarat. Liitteenä olevasta selvityksestä Kirkko Heinolassa ilmenee, miksi yhtymämallin purkaminen koettiin tarpeelliseksi Heinolassa. Selvityksen laatija TT Jaakko Ripatti esitti, että Heinolan kaupunkiseurakunta ja maaseurakunta tuli lakkauttaa ja tilalle perustaa yksi Heinolan seurakunta. Tätä hän perusteli hyvin laajasti. Yhden seurakunnan malli oli toiminnan koordinoinnin, suunnittelun ja henkilöstön joustavan käytön kannalta seurakuntayhtymää edullisempi. Yhdessä seurakunnassa johtajuus, suunnittelu, koordinointi, yhteistyö, innovointi, henkilöstön toiminnallinen suuntaaminen, seurakuntalaisten liikkuminen ja olemassa olevien työmuotojen syventäminen tulivat toiminnallisesti järkevämmäksi kuin silloisessa seurakuntayhtymässä. Samaan aikaan hän näki, että alueellinen omaleimaisuus, erityisesti maaseurakunnan jumalanpalvelusseurakunnan jatkuvuus ja aluediakonia voitiin tarvittaessa turvata henkilöstön työnjakokysymyksin työmuotojen ja henkilöstöseurakuntien sisällä. Näin on myös tapahtunut. Heinolan yhtymämallissa oli päällekkäisyyksiä niin hallinnossa kuin työntekijä- ja luottamushenkilöresursseissa. Myös talous- ja toimintasuunnittelussa tehtiin päällekkäistä työtä. Yhden seurakunnan mallissa Heinolassa kirkkoneuvoston asema koko seurakunnan toiminnan, talouden ja hallinnon johtajana korostui. Itse talouden kannalta yhden seurakunnan malliin siirtyminen ei luonut oleellisesti uutta lisäarvoa. Yksi seurakunta kykeni turvaamaan alueellisen omaleimaisuuden eli kokemuksen naapuruudesta, pienryhmätoiminnasta, kinkereistä, herätysliikkeistä, jumalanpalveluksista molemmissa kirkoissa ja hengellisistä juhlista. Yhdistymisen jälkeen em. toiminnat ovat jatkuneet. Kirkkohallitus on kuluneella vuosikymmenellä tehnyt yhteensä yli 50 päätöstä, joilla on muutettu seurakuntarakennetta. Tässä yhteydessä se on päättänyt lakkauttaa yli 15 seurakuntayhtymää, joista yksi oli toiminut yhtymänä vain vuoden ja eräät jopa 30 vuotta. Seurakuntayhtymämallin vahvuutena nähdään se, että siinä voidaan hoitaa tukipalveluiden organisoitu toteuttaminen. Keskitetysti ja asiantuntevasti hoidetut kiinteistöpalvelut, hautainhoito, taloudenhoito ja henkilöstöpalvelut vapauttavat yhtymäseurakuntien työntekijöitä hengelliseen työhön. Tämän lisäksi yhtymässä voidaan virittää monia seurakuntia palvelevia hengellisen toiminnan kehittämishankkeita, organisoida koko yhtymän aluetta palvelevia erityismuotoja ja koulutustoimintaa sekä yhteisiä tapahtumia ja projekteja. Seurakuntayhtymiin on kohdistettu kritiikkiä ainakin kahdesta näkökulmasta. Seurakuntayhtymän hallintoa pidetään monesti toiminnan kannalta etäisenä ja monikerroksisena. Toisaalta joissakin seurakunnissa ollaan sitä mieltä, että esimerkiksi virkojen ollessa yhtymän ohjattavissa, työvoima voidaan suunnata sinne missä sitä eniten tarvitaan. Toisena näkökulmana on esimiesrooli seurakuntayhtymässä. Yhteisen kirkkoneuvoston esimiesrooli seurakuntayhtymässä on useimmiten käytännössä löyhä ja etäinen. Yhtymän hengellisen työn työntekijöiden operatiivinen johto on ongelmallista niissä seurakuntayhtymissä, joissa yhtymän selektiivityömuodoilla ei ole omaa työalajohtajaa. Nykyisen seurakuntayhtymän hallintoa koskevat säädökset antavat kuitenkin riittävän väljän pohjan yhtymien hallinnon kehittämiselle. Yhtymissä tulisi luoda uusia menettelytapoja ja rakenteita toiminnan suunnittelun kehittämiseksi. Seurakuntayhtymistä saadut kokemukset osoittavat, että hengellisen työn työntekijöiden liikkuminen yli seurakuntarajojen on usein hankalaa. Yhtymissä tulisikin etsiä entistä jouhevimpia järjestelmiä tehdä yhteistyötä, antaa keskinäistä työvoiman naapuriapua ja madaltaa seurakuntarajoja. Kuntien yhdistymisten yhteydessä nousee tarve uusien seurakuntayhtymien perustamiseen. Läsnäolon yhteisöväliraportin mukaan seurakuntayhtymä on ratkaisu hallinnollisella ja taloudellisella tasolla. Toiminnallisella tasolla se ei kuitenkaan välttämättä pysty vastaamaan seurakuntatoiminnasta nouseviin käytännön haasteisiin ja strategiseen suunnitteluun. Kuntaliitosten toteutuessa on tarpeen pohtia, missä tapauksissa seurakuntayhtymän perustaminen on mielekästä. Yhtymäratkaisu on ollut 1970-luvulta lähtien pääasiassa suurten kaupunkiseurakuntien rakenneratkaisu. Kokemus on osoittanut, että muutaman pienen seurakunnan seurakuntayhtymissä hallinto vie suhteettoman suuren osan seurakunnan vähäisistä voimavaroista toiminnan kustannuksella. Heinolan seurakuntien kokemus osoittaa tämän väitteen todeksi. Yksi yhdistymiseen ajanut tekijä oli nimen omaa kohtuuttoman suuri hallinto verrattuna siitä saatavaan toiminnalliseen hyötyyn. Mikäli seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä jää alle ei yhtymäratkaisu ole pääsääntöisesti mielekäs. Yhtymässä tulisi olla myös useampi kuin kaksi seurakuntaa. Läsnäolon yhteisöraportti suosittelee kehittämään pienten seurakuntien rakenneuudistusmalliksi kappeliseurakunta- tai aluetyön toimintamallin mukaisia ratkaisuja. Seurakuntayhtymien purkamista on kirkkohallituksen päätöksissä perusteltu muun muassa seuraavasti: Seurakuntayhtymän purkaminen on tarkoituksenmukaista johtamis- ja suunnittelujärjestelmän, seurakunnallisen toiminnan, sitä varten tarvittavan työvoiman käytön sekä hallinnon ja talouden kehittämiseksi, tehostamiseksi ja parantamiseksi. Yhtymämallissa joudutaan pitämään lukumääräisesti paljon kokouksia suhteessa käsiteltävien asioiden kokonaismäärään. Tämän seurauksena erityisesti kirkkoherran, mutta myös muiden työalavastaavien työajasta kuluu huomattava osa kokousten valmisteluun. Seurakuntaneuvostot ovat sidotut omien tarpeidensa monipuoliseen työn suunnitteluun ja kehittämiseen. Yhteisten, koko aluetta kattavien näkemysten luomiseen ei ole riittänyt voimia. 16

17 5.4 Hyvän yhdistymisen aakkoset Hämeenkosken ja Heinolan tapaukset kertovat siitä, että aina pelkkä yhteistyö ei riitä. Hämeenkosken osalta oli tehty kaikki ne toimenpiteet, joilla voitiin saavuttaa säästöjä, vaarantamatta seurakunnan perustoimintaa. Yhdistymispäätös tehtiin varmistamaan toiminnan säilyminen Hämeenkosken alueella. Heinolan osalta taas yhtymähallinto tuntui liian raskaalta seurakuntien kokoon ja toimintaan suhteutettuna. Yhdistymispäätös syntyi pitkän ajan prosessin seurauksena. Nämä kaksi tapausta osoittavat omalta osaltaan myös sen, että muutoksiin ei aina tarvita ulkoa tulevaa pakkoa, vaan seurakunnat voivat toteuttaa rakenneuudistuksia myös omasta toiminnastaan käsin. Emerita hallintojohtaja Leena Vallenius on ollut mukana toteuttamassa monia seurakuntarakenteiden muutoksia Suomessa. Hän toteaa, että jokainen muutos on ainutkertainen. Siksi on mahdotonta kuvata kaikille sopivaa toimintamallia. Se määräytyy niistä syistä, jotka aiheuttavat rakennemuutoksen. Neuvotteluja käyvien seurakuntien kokemukset hyvästä yhteistyöstä helpottavat rakennemuutosvalmisteluja. Neuvotteluissa pitää välttää tunteiden loukkaamista ja pyrkiä säilyttämään oman alueen omaleimaisuus. Seurakunnan johtajilla on iso rooli neuvottelujen suunnannäyttäjinä. Neuvottelujen kuluessa johtajien täytyisi kyetä unohtamaan valta-asetelmat. Neuvottelujen näkynä tulisi olla toiminnan jatkuvuus. Rakennemuutoksen täytyy Valleniuksen mukaan lähteä liikkeelle tiedon hankkimisesta. Yhteistyön pohjaksi hankitaan tietoa rakennemuutoksen käytännön toteuttamiseen liittyvistä asioista. Prosessiin otetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan sekä henkilöstö että luottamushenkilöt. Koko prosessin pitää olla avoin ja läpinäkyvä. Tähän liittyy myös se, että prosessin etenemisestä tiedotetaan myös seurakuntalaisille. Koko prosessin pyrkimys on ennen kaikkea seurakunnan perustehtävien hoitaminen ja hallintomalli tulee ratkaista tästä näkökulmasta. Prosessi etenee tosiasioiden selvittämisellä. Tähän liittyvät toiminnan, talouden, henkilöstön, investointitarpeiden, muutoksen saavutusten ja menetysten sekä seurakunnan oman identiteetin ja toimintakulttuurin kannalta olennaisten asioiden turvaaminen. Samalla pohditaan seurakunnassa myös sitä, mikä on luovuttamatonta oman seurakunnan toimintakulttuurissa. Selvityksen tosiasiat hyväksytään niitä kaunistelematta. Tärkeää on se, että näkökulma on tulevaisuuteen suunnattu. Seuraavassa vaiheessa tarkastellaan seurakunnan ja ympäröivän yhteiskunnan tulevaisuuteen liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia. Koko prosessissa etsitään neuvotteluratkaisua ja vältetään sitä, ettei jää avoimia kysymyksiä. Neuvotteluilmapiiri luodaan yhdessä luottamukselliseksi ja osoitetaan, että jokaisella osapuolella on arvokasta annettavaa. Muutostilanne vaatii voimakasta johtajuutta, kuten myös toimintasuunnitelman. Se täytyy tehdä yhdessä ja siinä täytyy vastuuttaa tehtäviä eri henkilöille. Henkilöstö kokee muutokset eri tavoin. Jokainen tarvitsee aikansa muutokselle. Oleellista on se, että pelkoja ja epäilyjä on mahdollista sanoittaa turvallisessa ilmapiirissä. Prosessissa huolehditaan henkilöstön riittävästä koulutuksesta ja perehdyttämisestä niissä tilanteissa, joissa tehtäväkuvat muuttuvat. Koko yhdistämisprosessissa huolehditaan siitä, että seurakuntalaisten seurakuntayhteys säilyy. Tähän avaimena on yhteisöllisyyden tukeminen. Yhdistymisprosessissa on vaarana myös se, että luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden asiantuntemus ei siirry uuteen toimintayksikköön. Itse muutoksen prosessointi on jäänyt taka-alalle rakenteita muodostettaessa ja niitä pohdittaessa. Muutos ei ole valmis silloin, kun rakenteet ovat valmiina, vaan se näkyy myös yhdistymisen jälkeen. Yhteisten työtapojen ja kulttuurin löytäminen vaatii aikansa. Heinolan ja Hämeenkosken prosesseista kävi ilmi, että itse yhdistymisvaiheeseen ja sen jälkeiseen aikaan on syytä prosessoida sekä työvoimaa että aikaa. Kaiken kaikkiaan muutos joko seisoo tai kaatuu sen mukana, kuinka se on suunniteltu ja kuinka hyvin se lopulta pannaan käytäntöön. Suunnittelu on monesti paljon helpompaa kuin käytäntöön siirtyminen. JOHTOPÄÄTÖKSET A. Yhteistyö ei välttämättä aina riitä turvaamaan seurakunnallista toimintaa pienissä yksiköissä. Tämän tähden on pohdittava sitä, millaiset rakenteelliset ratkaisut turvaavat seurakunnallisen toiminnan kunnissa. B. Mahdollisissa kuntarakenteen muutostilanteissa on tärkeää, että paikkakunnalla näkyy seurakunta ja että sillä edelleen on seurakunnallista identiteettiä synnyttävät elementit. Kappeliseurakunta tai seurakuntapiiri saattavat edelleen vaalia lakanneen kunnan asukkaiden pitäjäidentiteettiä. C. Jokainen rakennemuutos on ainutkertainen. Työryhmän mielestä on mahdotonta kuvailla kaikille sopivaa rakenneuudistusmallia. Jokaisessa prosessissa täytyy lähteä liikkeelle avoimesti paikallisista lähtökohdista. Neuvotteluissa johtajuudella on iso merkitys. Ratkaisevaa on myös se, kuinka iso seurakunta suhtautuu pienempään. D. Työryhmän mielestä rakennemuutostilanteissa täytyy koko prosessiin antaa aikaa ja resursseja. Muutos ei onnistu, jos se toteutetaan niin sanotusti oman työn ohella. 17

18 LÄHTEET INTERNET SIVUSTOT www. kunnat.net www. palvelurakenneuudistus.fi PAINAMATTOMAT LÄHEET Hahmotelma kaksitasoisesta seurakunnasta: piispa Voitto Huotarin avauspuhe piispainkokouksessa Mikkelissä Henkilöstö seurakuntarakenteen muutoksessa. Hallintojohtaja (emerita) Leena Valleniuksen artikkeli Crux lehdessä 4/ Hyvän yhdistymisen aakkoset. Hallintojohtaja (emerita) Leena Valleniuksen artikkeli Äyrinvartija lehdessä Hämeenkosken seurakunta Hollolan kappeliksi Raportti seurakuntarakenteen muutoksen toteuttamisesta. Hallintojohtaja (emerita) Leena Vallenius Kirkkohallituksen yleiskirje 1/ Kirkko Heinolassa. Selvittelijän ehdotus siirtymisestä yhteen Heinolan seurakuntaan. Selvittelijä TT Jaakko Ripatti. Maaliskuu Kirkon talous ja henkilöstöhallinnon kehittämisen projekti - HeTa. Anne Saloniemen esitelmä Into@- päivillä Jyväskylässä Kunta- ja palvelurakenteen uudistus ja seurakunnat: Kirkkohallituksen yleiskirje Nro 31/ Kuntarakenteen vaikutus seurakuntarakenteeseen: Erkki Lehtosen esitelmä rovastikuntapäivillä Hämeenkoskella Kysely seurakuntien ja kuntien välisestä yhteistyöstä: Päijät-Hämeen liitto, palvelurakenneuudistus-projekti Lähes sata kuntaa selvittelee liittymistä. Hallintojohtaja (emerita) Leena Valleniuksen haastattelu Kotimaa lehdessä Seurakunta kuntarakenteen murroksessa. TT Jaakko Ripatin Muistio seurakunta-käsitteestä. Toukokuu Seurakuntien toiminta- ja hallintorakenteiden uudistus rovastikunnista saadun materiaalin valossa. Pappisasessori, TT Risto T. Niemisen esitelmä Mikkelin hiippakunnan hiippakuntapäivässä Seurakunnat rakennemuutosten paineissa. Pappiasessori, TT Risto T. Niemisen artikkeli Crux lehdessä 4/2007. Varhain aamulla tartuimme työhön - Seurakuntaliitos työntekijän näkökulmasta. Diakonissa Suvi Klemolan artikkeli Crux lehdessä 4/2007. Perniön rovastikunnan 10 seurakunnan seurakuntarakennemuutosta valmisteleva esiselvitys. Lääninrovasti Pertti Ruotsalo. Heinäkuu PAINETUT LÄHTEET Läsnäolon yhteisö: Kirkkohallituksen asettaman Seurakuntatyöryhmän väliraportti tammikuu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinto. Sarja C 2007:1. Halttunen, Pihlaja, Voipio: Kirkkolainsäädäntö Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen kommentaari. Gummerus Jyväskylä

19 KIRKKO HEINOLASSA Selvittelijän ehdotus siirtymisestä yhteen Heinolan seurakuntaan, Jaakko Ripatti Selvittelijä TT, Maaliskuu 2005 Selvitystyön tiivistelmä Teologian tohtori Jaakko Ripatin selvitystyön tarkoituksena oli vertailla seurakuntayhtymämallia ja yhden seurakunnan mallia toiminnan, hallinnon ja talouden näkökulmasta. Lisäksi selvityksessä tuli ottaa huomioon työyhteisötekijät, taloudellis-hallinnolliset tekijät sekä seurakuntaidentiteettiin liittyvät näkökohdat. Selvityksessä ehdotetaan Heinolan seurakuntien yhdistymistä ja seurakuntayhtymän lakkaamista. Siirtyminen yhteen seurakuntaa tapahtuu siten, että Heinolan kaupunkiseurakunta ja Heinolan maaseurakunta lakkaavat ja niiden tilalle perustetaan uusi Heinolan seurakunta, jonka kirkkoherraksi tulee Heinolan kaupunkiseurakunnan kirkkoherra Simo- Pekka Rantala. Heinolan maaseurakunnan kirkkoherra Ahti Peltonen siirtyy suostumuksensa mukaisesti kappalaiseksi uuteen seurakuntaan, joka aloittaa toimintansa Yhden seurakunnan malli on toiminnan koordinoinnin, suunnittelun ja henkilöstön joustavan käytön kannalta seurakuntayhtymää edullisempi. Yhdessä seurakunnassa johtajuus, suunnittelu, koordinointi, yhteistyö, innovointi, henkilöstön toiminnallinen suuntaaminen, seurakuntalaisten liikkuminen ja olemassa olevien yhteistyömuotojen syventäminen tulevat toiminnallisesti järkevämmäksi kuin nykyisessä seurakuntayhtymässä. Alueellinen omaleimaisuus, erityisesti maaseurakunnan jumalanpalvelusseurakunnan jatkuvuus ja aluediakonia voidaan tarvittaessa turvata henkilöstön työnjakokysymyksin työmuotojen ja henkilöstöryhmien sisällä. Yhtymämallissa on päällekkäistä hallintoa ja eräillä alueilla kokousmenettely on kaksinkertaista. Talous- ja toimintasuunnittelu on samoin eräiltä osin kaksikertaista, niin myös luottamushenkilöiden toiminta ja työntekijäresurssien käyttö. Yhden seurakunnan mallissa kirkkoneuvoston asema koko seurakunnan toiminnan, talouden hallinnon sekä talouden johtajana korostuu. Kirkkoneuvostolla on merkittävä vastuu sen valvoessa johtokuntien ja työryhmien työskentelyä. Kirkkoneuvosto voi ohjesäännöllä delegoida säännösten puitteissa toimivaltaansa kirkkoherralle ja talouspäällikölle ilman että sen toimialue muodostuu kuitenkaan kohtuuttoman raskaaksi. Talouden kannalta yhden seurakunnan malliin siirtyminen ei luo olennaisesti uutta lisäarvoa. Uusikin seurakunta kykenee turvaamaan alueellisen omaleimaisuuden eli kokemuksen naapuruudesta, pienryhmätoiminnasta, kinkereistä, herätysliikkeistä, jumalanpalveluksista molemmissa kirkoissa ja hengellisistä juhlista. Seurakuntien ja seurakuntayhtymän luottamushenkilö- ja virkamiesjohto ja henkilöstön pääosa kannattavat seurakuntayhtymän purkamista ja yhden seurakunnan ohjattuun malliin siirtymistä seurakunnallisen toiminnan järkevöittämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Verrattaessa seurakuntayhtymän nykytilannetta ja yhden seurakunnan vaihtoehtoa keskenään toiminnan, hallinnon, talouden kannalta on perusteltua esittää, että Heinolan maaseurakunta ja Heinolan kaupunkiseurakunta yhdistyvät yhdeksi seurakunnaksi ja että Heinolan seurakuntayhtymä lopettaa toimintansa. Yhden seurakunnan etuna on hallinnollinen selkeys, johtojärjestelmän yksinkertaisuus, kirkkoneuvoston aseman merkittävä vahvistuminen seurakuntaelämän yleisessä johtamisessa ja yhden kirkkoherran johtotehtävä valvovana, vastaavana, ohjaavana ja tukevana johtavana viranhaltijana. 19

20 Selvityksen tausta Heinolan kaupunkiseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen Yrjö Aronen on tehnyt aloitteen Heinolan seurakuntien yhdistämisestä ja Heinolan seurakuntayhtymän purkamisesta. Arosen aloitteen mukaan Heinolan kaupungin ja maalaiskunnan yhtymisen aikoihin pohdittiin vakavasti seurakuntien yhdistämistä, mutta ajankohta ei ollut vielä kypsä yhdistymiselle. Kuluneiden vuosien kokemus osoittaa aloitteen mukaan, että yksi yhteinen seurakunta olisi kaikkien edun mukainen. Aloitteen tekijä toivoo, että asiaa pohdittaisiin tarkasti ja kuultaisiin kaikkia tahoja. Tavoitteena olisi yksi seurakunta, joka voisi aloittaa toimintansa seuraavan vaalikauden alkaessa. Heinolan kaupunkiseurakunnan seurakuntaneuvosto päätti esittää Heinolan maaseurakunnan seurakuntaneuvostolle, että seurakuntaneuvostot pitäisivät yhteisen keskustelutilaisuuden asiasta. Asiaa koskeneessa seurakuntaneuvoston kokousesittelyssä pohdittiin myös mahdollisen muutoksen vaikutuksia. Muutosta arvioitaessa olisi otettava huomioon ainakin kolme tekijää: työyhteisötekijät, taloudellis-hallinnolliset tekijät ja seurakuntaidentiteettiin liittyvät tekijät. Näistä asioista pitäisi keskustella ja niitä selvittää yhdessä ennen kuin muutoksia kannattaa tehdä. Olisi myös pohdittava, kannattaako seurakuntajaon muuttamista esittää, jos molemmilla seurakunnilla ei ole yhteistä tahtoa asiassa. Heinolan kaupunkiseurakunnan ja maaseurakunnan seurakuntaneuvostot keskustelivat yhdistymiskysymyksestä kirkkoherra Simo-Pekka Rantalan laatimien teesien pohjalta. Teesien mukaan seurakuntayhtymä ei järjestelmänä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Monitasoinen päätöksenteko on muodostunut hankalaksi ja byrokraattiseksi, ja kahdeksan vuoden aikana siitä on tullut vain hallinnollinen välttämättömyys. Kun seurakuntayhtymän johtaja (yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja) vaihtuu kahden vuoden välein, se ei tue seurakuntayhtymän pitkäjänteistä kehittämistä. Yksi seurakunta antaa sen sijaan uusia mahdollisuuksia kehittää nykyisiä työmuotoja ja luoda uusia työtapoja. Nykyinen jumalanpalveluselämä voidaan siinä turvata, ja sitä voidaan monipuolistaa kaikkien heinolalaisten hyväksi. Kristillisellä seurakunnalla on yhteyttä korostavana yhteisönä huomattava merkitys alueensa henkisen yhteyden luojana. Yksi seurakunta voi omalta osaltaan luoda me-henkeä Heinolan kaupunkiin. Teesien pohjalta kirkkoherra Rantala suositteli luottamushenkilöille, että Heinolan seurakuntayhtymä puretaan ja perustetaan yksi seurakunta alkaen. Myös maaseurakunnan kirkkoherran mielestä aika on tehnyt tehtävänsä, ja liitosta kohti ollaan etenemässä. Seurakuntaneuvostojen neuvottelussa sovittiin, että seurakuntayhtymä kutsuu ulkopuolisen selvittelijän, joka selvittää maaliskuun loppuun 2005 mennessä nykyisen yhtymän edut ja haitat yhden seurakunnan malliin verrattuna. Yhdistymisen virallisesta valmistelusta päätettäisiin huhtikuussa Jatkotyöskentelyn kannalta voidaan mainita kaksi keskustelun kuluessa esitettyä näkökohtaa, joiden vaikutusta mahdolliseen yhdistymiseen voidaan pitää ensiarvoisena. Ensiksikin mahdollisessa yhdistymisessä kummatkin seurakunnat lakkaavat ja niiden tilalle perustetaan yksi uusi seurakunta. Toiseksi maaseurakunnan kirkkoherra on neuvottelussa ilmaissut valmiutensa siirtyä mahdollisen yhden seurakunnan kappalaiseksi. Heinolan seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan valita ulkopuoliseksi selvittelijäksi teologian tohtori Jaakko Ripatin. Selvityksen tarkoitus ja sisältö Toimeksiannon mukaan selvityksen tarkoituksena on vertailla seurakuntayhtymämallia ja yhden seurakunnan mallia toiminnan, hallinnon ja talouden näkökulmasta ottamalla huomioon aloite Heinolan seurakuntayhtymän purkamisesta ja Heinolan seurakuntien yhdistämisestä, ja tehdä asiasta perusteltu esitys päätöksentekoa varten. Selvityksessä otetaan huomioon työyhteisötekijät, taloudellis-hallinnolliset tekijät sekä seurakuntaidentiteettiin liittyvät näkökohdat. Lisäksi vertaillaan yhtymämallia ja yhden seurakunnan mallia toiminnalliselta, hallinnon, johtamisjärjestelmän, talouden ja seurakunnan jäsenyyden sisällön kannalta. Päätöksenteossa seurataan kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksiä asioiden etenemisvaihtoehdoista. Selvityksen tarkoituksena on selkiyttää käytettävissä olevia päätöksenteon vaihtoehtoja ja tehdä asiasta esitys yhteistä päätöksentekoa varten. Siinä haastatellaan ja kuullaan työyhteisöjen jäseniä, seurakuntien ja yhtymän johtoa, hankitaan tarvittavaa vertailuaineistoa ja pohditaan vaihtoehtoja mahdollisesti perustettavan ohjausryhmän kanssa. Miksi seurakuntia ja seurakuntayhtymiä nykyisin yhdistetään? Suurimpana syynä viime aikoina tehtyihin seurakuntarakennemuutoksiin on muuttoliike, jonka molemmissa päissä lähdettäessä ja tultaessa - seurakuntien päätöksentekoelimet joutuvat punnitsemaan seurakunnan rakennetta. Tämä on tohtori Risto T. Niemisen mukaan (Nieminen, esitelmä Heinolassa ) merkinnyt ruuhka-suomessa seurakuntien jakamista alueisiin ja muuttotappioalueella seurakuntien yhdistymistä. 20

21 Seurakuntayhtymien kohdalla on mietitty erityisesti niiden kehittämistä toiminnallisempaan suuntaan; nythän seurakuntayhtymät ymmärretään vahvasti taloudellis-hallinnollisiksi yksiköiksi. Koska seurakuntayhtymien toiminnallinen ohjaus on pääpainoisesti seurakuntien käsissä, yhtymistä on tullut monessa tapauksessa toiminnalliselta kannalta hajanaisia ja ilman yhteisiä tavoitteita työskenteleviä hallinnollis-taloudellisia toimijoita. Pahimmillaan seurakuntien kilpajuoksu tasapuolisuusresursseista on käynyt kalliiksi, eikä tämän kaltaisiin organisaatioihin tulevaisuudessa ole enää varoja. Lisäksi seurakuntayhtymien purkamista on perusteltu sillä, ettei niille ole voitu suunnitella yhteistä johtoa aikana, jolloin talouden ja toiminnan suunnittelu pyritään muualla yhdistämään. Yhteinen suunnittelu ja tavoiteasettelu ontuu. Jo seurakuntahallinnon uudistamiskomitea esitti antamassaan mietinnössä, että seurakuntien yhteistaloutta on pidettävä suurimmalta osalta vain välivaiheena. Valtiovallan tukipolitiikan tapaan myös kirkko on omaksunut uuden avustusjärjestelmän, joka suosii seurakuntien yhdistymistä. Heinolan seurakuntayhtymä Heinolan Hollolan seurakuntaan kuulunut kappeli perustettiin Itsenäiseksi seurakunnaksi Heinola tuli 1848 saaden oman kirkkoherran Heinolan kaupunkiseurakunta perustettiin Heinolan kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyessä seurakunnat muodostivat seurakuntayhtymän Heinolan kaupunkiseurakunnan läsnä oleva väestö oli vuoden 2004 alussa ja maaseurakunnan läsnä oleva väestö 5136 henkeä. Jäsenmäärä on seurakunnissa pienentynyt vuodesta 1990 lähtien henkilöllä. Vuosina läsnä oleva väestö on vähentynyt 540 henkilöllä. Kuntaliiton arvion mukaan Heinolan kaupungin väkiluku laskee vuosina vielä 2734 henkilöllä. Voimassa olevan perussäännön mukaan seurakuntayhtymä hoitaa sille kirkkolain 11 luvun 2 :n 1-2 ja 4 momentissa säädetyt asiat. Lisäksi seurakuntayhtymä hoitaa kirkkolain 11 luvun 2 :n 5 momentin nojalla kiinteistötoimen, rakennustoimen, hautaustoimen, muista hallintoon ja talouteen liittyvistä asioista irtaimiston hankinnan ja hoidon sekä seurakunnalliseen toimintaan liittyvistä tehtävistä ja työmuodoista tiedotustoiminnan ja ystävyysseurakuntatoiminnan. Seurakuntien omaisuus on siirtynyt vahvistetulla perussäännöllä alkaen Heinolan seurakuntayhtymän omistukseen. Heinolan kaupunkiseurakunta ja Heinolan maaseurakunta hoitavat kirkkolain 4 luvun mukaisen seurakunnan toiminnan. Seurakuntayhtymän hallinto on järjestetty siten, että yhteisessä kirkkovaltuustossa on 21 kaupunkiseurakunnan jäsentä ja 10 maaseurakunnan jäsentä. Yhdeksänjäsenisen yhteisen kirkkoneuvoston alaisena työskentelee kiinteistötyöryhmä, tiedotustyöryhmä, taidetoimikunta, tietohallinnon vastuuryhmä ja ystävyysseurakuntatyöryhmä. Seurakuntien hallintorakenne on molemmissa seurakunnissa samansisältöinen. Kaupunkiseurakunnan 12-jäsenisen seurakuntaneuvoston rinnalla on kasvatustyön, julistustyön ja palvelutyön johtokunnat. Maaseurakunnan 10-jäsenisen seurakuntaneuvoston rinnalla toimii kasvatustyön, lähetystyön ja diakoniatyön johtokunnat. Seurakuntien hallintorakenne on identtinen ja tarjoaa sellaisena luontevan perustan seurakuntien mahdolliselle rakennemuutoksille. Henkilöstöhallinnon esimiessuhteet on järjestetty sekä seurakuntayhtymän että seurakuntien osalta Henkilöstöoppaan 2003 ilmaisemalla tavalla. Selkeät esimies- ja työnjohtosuhteet helpottavat mahdollisissa hallinnon muutoksissa. Päätoimisia työntekijöitä seurakuntayhtymässä oli 61, joista kaupunkiseurakunnan palveluksessa 24, maaseurakunnan palveluksessa 11 ja seurakuntayhtymän palveluksessa

22 Seurakunnallinen toiminta TOIMINNAN TUNNUSLUVUISTA VUONNA 2003 VOIDAAN MAINITA SEURAAVAA: Toiminta Kaupunkiseurakunta Maaseurakunta jumalanpalveluksia osallistui muita jumalanpalveluksia osallistui ehtoollisia kävi päiväkerholaisia diakonian asiakaskontaktien määrä jumalanpalveluksiin osallistuneet % keskiväkiluvusta 2,4 3,7 diakonian viranhaltia joiden asiakkaat keskiväkiluvusta 5,3 5,3 lähetyskannatus e/jäsen 23 8 Heinolan kaupunkiseurakunnan ja maaseurakunnan välillä ei ole olennaisia eroja tunnusluvuilla mitattujen toimintojen kannalta. Maaseurakunnan kirkossakäyntiprosentti ylittää kaupunkiseurakunnan vastaavan, kun taas kaupunkiseurakunnan lähetyskannatus on suurempi kuin maaseurakunnan. Päiväkerholaisia on maaseurakunnassa suhteellisesti enemmän kuin kaupunkiseurakunnassa, mihin lienee luonnollinen selitys. Muutoin seurakunnan tunnusluvut ovat samansuuntaiset, eikä niillä voida suoranaisesti perustella rakennemuutoksia. Seurakunnallisen toiminnan tavoiteasetanta ja seurakuntien profiili Kirkkolain mukaan kirkon tehtävänä on tunnustuksensa mukaisesti julistaa Jumalan sanaa ja toimia muutenkin kristillisen sanoman ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Tätä tehtävää toteuttaakseen seurakuntien on määrä huolehtia jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä. Kirkko on täsmentänyt toiminnallista tavoiteasetteluaan viimeksi asiakirjassa Läsnäolon kirkko, jossa etsitään toiminnan suuntaa aina vuoteen 2010 saakka. Sekä yleiset ohjeet että niiden paikalliset sovellutukset tarjoavat välineistön arvioida, millaisella seurakunnan rakennemallilla kenties parhaiten voidaan päästä valittuun tavoitteeseen edessä olevina vuosina. Visionsa mukaan kirkko on läsnäolon kirkko, joka toimintaympäristönsä tarpeet huomioon ottaen luo suuntaa toiminnalleen silmällä pitäen vuotta Väestörakenteen ja kulttuurin muutoksiin kirkko lupaa vastata uudistuvan kansankirkon ohjelmalla. Se lupaa kohdata ihmiset henkilökohtaisella tasolla, vahvistaa jäsentensä siteitä kirkkoon ja liikkua sinne, missä ihmiset ovat. Perheen ja sen elämän muutoksiin kirkko vastaa tukemalla perheiden hyvän elämän edellytyksiä puolustamalla oikeutta lapsuuteen ja nuoruuteen ja isovanhemmuuteen. Se kehittää visiossaan vahvuuksiaan omimmilla alueillaan jumalanpalveluselämässä, kasvatuksessa ja palvelussa. Vuorovaikutuksen kirkkona vastataan informaation lisääntymisen ja interaktiivisuuden nopeaan kehittymiseen korostamalla henkilökohtaisen vuorovaikutuksen tärkeyttä, aktiivista läsnäoloa sähköisessä viestinnässä ja sopeutumista uuteen viestintätekniikkaan. Kastetuista jäsenistään ja henkilöstöstään yhteistyön kirkko vastaa visiossaan tukemalla jäseniä heidän arkisessa kutsumuksessaan hakeutumalla eri tahojen yhteistyökumppaniksi, huolehtimalla työvoiman rekrytoinnista ja selventämällä johtajuuden ulottuvuuksia. Seurakuntien avuksi myös Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli on soveltanut Läsnäolon kirkkoa hiippakunnalliseen strategiaan vuosille Asiakirjassa ilmaistaan muutamia kehityskulkuja, jotka vaikuttavat hiippakunnan ja seurakuntien elämään. Erityisesti asutuskeskuksissa individualistinen elämäntapa, yksilöllisyys ja yksilönvapaus voimistuvat. Syrjäytyminen on todellisuutta myös lasten ja nuorten keskuudessa. 22

23 Väestön muutto keskuksiin jatkuu, ja poismuuttavat ovat nuoria ja työikäisiä, jolloin syntyy vanhenevan ja sairaan väestön yliedustus. Ihmisten muuttoliike kulkee kyliltä taajamiin, maalta kaupunkiin, taantuvilta seuduilta kasvukeskuksiin. Kuntien verotulot laskevat ja niiden yhdistyminen yleistyy. Niin myös seurakuntia yhdistyy ja niiden yhteistyö lisääntyy. Samoin lisääntyy monikulttuurisuus ja kansainvälisyys. Teknisen kehityksen vauhti on nopeaa erityisesti tietotekniikan alalla. Työtavoissa korostuu joustavuus, vuorovaikutuksellisuus ja tiimityö. Vapaaehtoistyö ja muu kansalaistoiminta tulee tarpeelliseksi. Ikääntyvien toimintakyvyn säilyminen tulee tärkeäksi. Hiippakunnan seurakuntavisio, joka on vastaus toimintaympäristön haasteisiin, jakautuu usealle osa-alueelle. Jumalan läsnäolon seurakunta pitää tärkeänä jumalanpalveluksia, kasuaalitoimituksia, rukousta, hiljaisuutta ja kirkkovuoden suuria juhlia. Kasvattava seurakunta tekee työtä kunnan päivähoidon, koulun ja nuorisotoimen kanssa, kehittää rippikoulua, keskittyy tukemaan vanhemmuutta, perheitä ja hengellistä elämää. Vastuun ja palvelun seurakunta toimii tunnuksella oma kylä maailmankylä, tähdentää lähimmäis- ja lähetysvastuuta, sallii erilaisuuden ja suostuu dialogiin ja toimii ekologisesti. Maallikkojen seurakunta ja yhteisöllisyyttä tukeva seurakunta vahvistaa kutsumusta ja seurakuntalaisten osaamista ja toimii kohtauspaikkana ja toisena olohuoneena, jossa on mahdollisuus pysähtyä, käydä, tavata, keskustella ja hiljentyä. Strategisesti osaava seurakunta pohtii perustehtävää, analysoi toimintaympäristöä, visioi ja suunnittelee, toimii projekteissa ja kehittää johtajuutta. Heinolan kaupunkiseurakunta on kehittänyt edellä mainittujen suunnitelmien pohjalle oman seurakuntavisionsa ja strategiset valintansa. Raamatun sanalle uskollinen seurakunta hoitaa laadukkaasti kasteopetuksen ja messujen valmistelun. Rakentavan yhteistyön seurakunta on verkottunut ja tietoinen perustehtävästään tiedostavassa toimintaympäristössä pitäen yllä koulutuksen kautta tietotaitoa ja rovastikunnallisia yhteyksiä. Kutsuva ja läsnä oleva seurakunta tukee perheitä, tekee yhteistyötä koulujen kanssa ja ottaa huomioon muuttaneet. Seurakunta visioi, että Heinolassa on vuonna 2010 yksi seurakunta. Heinolan maaseurakunnan tavoitesuunnitelma sisältyy seurakuntayhtymän toiminta- ja taloussuunnitelmaan vuosille Siinä on luotu tavoitteet musiikkityölle, päiväkerhotyölle, pyhäkouluille, varhaisnuorisotyölle, nuoriso- ja rippikoulutyölle, iltapäiväkerhoille, perhetyölle, diakonialle ja lähetykselle. Maaseurakunnan toiminnan noudattaa suomalaisen perusseurakunnan yleisiä tavoitteita, jotka on kirjattu osittain myös Läsnäolon kirkkoon. Seurakuntatyön haasteet Heinolassa Seurakuntien johtavista luottamushenkilöistä ja johtavista viranhaltijoista muodostunut ohjausryhmä totesi käydyissä keskusteluissa seurakuntien toiminnan olevan runsasta ja laadukastakin; keskustelussa nähtiin jopa merkkejä liian moninaisesta toimintakulttuurista, jossa on vaarana olennaisuuden hämärtyminen. Kummassakin seurakunnassa on omaan identiteettiin liittyviä tekijöitä, jotka nousevat seurakunnan sosiaalisesta vuorovaikutusrakenteesta sekä hallinnolliselta ja taloudelliselta pohjalta. Seurakuntalaisten oma kokemuspohja, pienryhmätoiminta, jumalanpalveluselämä, kinkeriperinne ja monet muut toiminnalliset tekijät rakentavat omaa seurakuntaidentiteettiä. Nämä seikat on myös pyrittävä mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon uutta seurakuntarakennetta luotaessa. Maaseurakunnassa on erityisesti kinkeriperinne arvostettua ja kylien seurakuntaelämän kannalta keskeistä. Tämän säilyttäminen nähtiin perusteltuna. Heinolan kaupungin väkimäärän ja vastaavasti seurakuntien jäsenmäärän lasku jatkunee edelleenkin. Samalla lasten ja nuorten osuus väestöstä pienenee ja vastaavasti ikääntyneiden osuus kasvaa. Tämä on haaste, johon tulee varautua ja miettiä toiminnan kannalta tavoitteita uudella tavalla. Jatkossa on ohjausryhmän mielestä kiinnitettävä huomiota niin sanottuihin laatukysymyksiin. Tällöin tulevat esiin mm. kirkon sanoman uskottavaa esillä pitäminen ja seurakuntalaisten todellista kohtaamista arjen ja juhlan hetkissä. Talouden käyttömenoista merkittävän osuuden vievät henkilöstö- ja kiinteistömenot. Aktiivisesti tulee miettiä muun muassa, onko tarpeettomia kiinteistöjä omistuksessa ja onko mahdollista luopua jostakin. Suurimmat korjaushankkeet tulevat olemaan kaupunkiseurakunnan siunauskappelin ja maaseurakunnan kirkon remontit. Uuden hautausmaan laajennusalueen perustaminen on myös merkittävä investointierä. Viime vuosien korjausinvestoinnit on katettu rahoitusomaisuuteen sitoutuneella pääomalla eikä lainarahaa ole sen vuoksi tarvittu. Tämä on merkinnyt toimintapääoman pienenemistä. Talousjohto katsoo, että nykyinen tuloveroprosentti kattaa toiminnan menot, mutta jäävä vuosikate ei riitä varallisuuden vahvistamiseen ja myöhempiin korjausinvestointeihin. Siksi Heinolan seurakuntataloutta tulee kehittää yleisen varallisuuden vahvistamiseen. Niin kutsuttu jäsenyyskysymys on noussut käydyissä neuvotteluissa keskeisenä esille; tulevaisuudessa toimintoja on kehitettävä niin, että yhteys seurakunnan jäsenistön kanssa kiinteytyy ja kirkon jäsen tuntee kuuluvansa uskonnolliseen yhteisöön, seurakuntaan, johon voi sitoutua. 23

24 Suhteutettaessa tulevien vuosien seurakunnallisen toiminnan tavoitteita ja sisältöä käytettävissä oleviin toiminta ja hallintorakennetta koskeviin ratkaisuihin voidaan sanoa, että toimintaa, hallintoa, taloutta ja varsinkin strategista johtamista koskevan arvioinnin kannalta ei ole yhdentekevää, kumpi malleista, seurakuntayhtymämalli vai yhden seurakunnan malli, olisi Heinolassa asetettava etusijalle. Yhteiskunnan rakennemuutos, ihmisten liikkuminen ja yleiset elämäntapamuutokset, joilla on esimerkiksi heijastuma kirkon jäsenyyden sisältöön muodostavat jatkuvan haasteen seurakuntaelämälle sen useimmissa, varsinkin yhteistä tavoitteenasettelua koskevissa ulottuvuuksissa. Valittavat mallit Jotta voitaisiin verrata keskenään valittavia rakennemalleja, on paikallaan hahmotella kahden seurakuntamallin teoreettinen vaihtoehto. Seurakuntayhtymämallissa on kaksi seurakuntaa, joilla on kullakin seurakuntaneuvosto, kirkkoherra, oma työyhteisö ja kolme johtokuntaa. Kolmantena yksikkönä on yhtymän omat toiminnot hallintoa, taloutta, kiinteistöjä ja eräitä toiminnallisia sektoreita varten. Seurakuntayhtymämallissa on neljä verraten tasavahvaa johtajuutta, kummankin seurakunnan kirkkoherrat, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja ja talouspäällikkö. Hallintoeliminä on yhteinen kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkoneuvosto, kaksi seurakuntaneuvostoa, kuusi johtokuntaa ja viisi pysyvää työryhmää. Seurakuntayhtymätasolla esimiestehtävät on annettu talouspäällikölle kuitenkin niin, että maaseurakunnan kirkkoherra on maaseurakunnan viraston toimistosihteerin esimies ja kaupunkiseurakunnan kirkkoherra on tiedostussihteerin ja viraston toimistosihteerin esimies. Seurakunnassa kirkkoherrat ovat työntekijöittensä esimiehiä. Malli on verraten raskas, byrokraattinen ja monijohtoinen. Strateginen johtaminen jakaantuu siinä usean henkilön osalle. Yhden seurakunnan mallissa olisi kirkkovaltuusto, kirkkoneuvosto, kirkkoherra ja talouspäällikkö sekä kenties kolme johtokuntaa ja tarvittavat työryhmät. Esimiestehtävät jakautuisivat kahden esimiehen osalle. Malli on verraten kevyt ja johtajuus määritelty. Strateginen johtaminen kuuluu yhden henkilön vastuulle. Kahden mallin vertailua Yhteistyön kirkko Seurakunnan hallinnon uudistamiskomitean mietinnössä Yhteistyön kirkko (1994) verrataan keskenään itsenäisen isohkon seurakunnan vahvuuksia ja heikkouksia sekä mahdollisuuksia ja uhkia seurakuntayhtymän seurakuntaan. Itsenäisen suurehkon seurakunnan vahvuutena pidetään sen syntyhistoriaa ja luonnollista aluepohjaa, riittävää jäsenpohjaa ja hallinnon yksinkertaisuutta yhtymään verrattuna. Heikkoutena pidetään sektoroinnissa synergian puutetta, yhteistyön hakemisen vähäisyyttä ja johtajuuden tunnustamista. Itsenäisen isohkon seurakunnan mahdollisuuksiksi katsotaan piiri- ja aluetoiminta, avautuminen yhteistyölle esimerkiksi kunnan kanssa ja verkostoitumiskyky. Uhkana pidetään johtajuuden vaativuutta, painoarvon ja merkityksen vähenemistä ja taloudellisten voimavarojen vähenemistä. Seurakuntayhtymän seurakunnan vahvuutena pidetään monipuolista toimintaa, resurssien yhteiskäyttöä, taloudellisuutta ja säästömahdollisuutta. Heikkoutena pidetään toiminnan atomisoitumista ja yhteistyön vähäisyyttä sekä hengellisen johtamisen epäselvyyttä ja edustuksellisen demokratian ylikorostumista. Taloushallinnon johtajuus ja hengellisen johtajuus irtautuvat toisistaan. Haittana mainitaan myös asioiden moninkertainen ja moniportainen käsittely. Yhtymäseurakunnan mahdollisuutena pidetään ammattitaitoa ja osaamista, profiloitumiskykyä ja kokeiluhalukkuutta ja uudistusmieltä. Uhkana puolestaan toiminnan halvaantumista, puolustustaistelussa käytävää uudistuskyvyn menettämistä, turhautumista hallinnon muotoihin jotka eivät vastaa toiminnan vaatimuksia. Uhkana ovat myös heikkenevät voimavarat. Heinolan yhtymämallin ja yhden seurakunnan mallin paikallista vertailua Heinolan seurakuntayhtymän virkamiesjohto on verrannut keskenään yhtymämallia ja oletettua yhden seurakunnan mallia hallinnon, talouden ja toiminnan kannalta. Hallinnon kannalta arvioiden yhtymämallissa on merkittävästi päällekkäistä hallintoa ja eräillä alueilla kaksinkertaista kokousmenettelyä, kaksinkertaista talous- ja toimintasuunnittelua ja luottamushenkilö- ja työntekijäresurssia. Tämä merkitsee, ettei henkilöstöresurssien tehokas ja täysipainoinen käyttö kokonaisuuden kannalta ole mahdollista. Yhden seurakunnan mallissa kirkkoneuvoston asema koko seurakunnan toiminnan, talouden hallinnon ja talouden johtajana korostuu. Kirkkoneuvoston, jonka alaisuudessa johtokunnat ja työryhmät kokoontuvat ja joiden toimia kirkkovaltuusto valvoo, asema tuo sille merkittävän vastuun. Yhden seurakunnan mallissa myös seurakunnan johtaminen selkiytyy ja vahvistuu. Näin kokonaisvaltainen toiminnan ja hallinnon kehittäminen tulee helpommaksi ja aktiivinen kehityksen seuraaminen ja omaksuminen muodostuu johdolle todelliseksi haasteeksi. Johto näkee parannuksena yhden seurakunnan mallissa sen, että henkilöstöhallinto keskittyy kirkkoneuvostolle ja kirkkoherralle, rekrytointi paranee ja tehtävien muutostarpeet tai ammattitaitovaatimukset 24

25 otetaan paremmin huomioon. Keskittäminen parantaa myös taloushallinnon ajantasaista seurantaa ja mahdollistaa laadukkaamman päätöksenteon. Seurakuntalaisen kannalta selkeä hallinto edustaa vakautta, turvallisuutta ja oikeusturvaa. Selkeä hallinto mahdollistaa paremman sidosryhmätyöskentelyn. Yhden seurakunnan malli saattaa keventää pitkällä aikavälillä myös tukipalveluresurssien tarvetta, laitteita, ohjelmia ja tiloja tehden osaltaan mahdolliseksi sen, että toimeen tullaan niukemmin varoin. Talouden kannalta vuoden 2005 talousarviossa kaupunkiseurakunnan seurakuntaneuvoston palkkioihin on varattu euroa ja maaseurakunnan vastaavaan 7000 euroa. Yhteisen kirkkoneuvoston palkkiot on euroa vuodessa. Yhden mallin ratkaisussa yhteisen kirkkoneuvoston korvaa kirkkoneuvosto ja seurakuntaneuvostot jäävät pois. Kokouspalkkioiden osalta säästö olisi noin euroa. Säästöä syntyy päällekkäisen johtokuntatoiminnan poistumisen kautta. Voidaan arvioida, että toiminnallisen työnjohdon keskittyminen yhden henkilön osalle jäntevöittää toimintaa ja toiminta muodostuu näin myös suunnitelmalliseksi ja mahdollisesti myös taloudellisemmaksi. Talouden kannalta yhden seurakunnan malliin siirtyminen ei luo olennaisesti uutta lisäarvoa. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi joulukuussa 2004 avustusjärjestelmän uudet periaatteet vuodesta 2005 alkaen. Kirkkohallituksen avustus Heinolalle vuosina olisi tehtyjen laskelmien mukaan yhteensä euroa siinä tapauksessa, että Heinolan seurakuntayhtymä purettaisiin vuoden 2007 alusta lukein ja siirryttäisiin yhteen seurakuntaan. Seurakunnan virkamiesjohto vertailee malleja myös seurakuntalaisnäkökulmasta. Yhden seurakunnan mallissa päällekkäinen kirkkoherranvirastopalvelu voidaan purkaa. Kun heinolalaiset yleensä asioivat ydinkeskustassa, kirkkoherranvirasto muiden julkisten virastojen ohella on joustavasti saavutettavissa. Myös diakonia- ja nuorisotyöpalveluissa on seurakuntalaisen kannalta selkeämpää, ettei enää tarvitse miettiä ennakolta, kumpaan seurakuntaan kuuluu, voidakseen käyttää virkapalvelua. Vastaavasti seurakunnan yhteydenotto kaupungin koulu- ja sosiaalitoimeen muodostuu molemminpuolisesti selkeämmäksi. Myöskin toiminnallisen työvoiman käyttö muodostuu tehokkaammaksi, kun ei tarvitse olla riippuvainen virkatoimien kohdistumisesta jompaankumpaan seurakuntaan. Seurakuntien ja seurakuntayhtymän henkilöstön mielipiteet ja kanta tulivat verraten hyvin selville niissä neuvotteluissa, jotka pidettiin , kussakin työyhteisössä erikseen. Seurakuntien välillä on eniten yhteistyötä diakoniatyön, lapsi- ja varhaisnuorisotyön sekä rippikoulutyön eräillä osaalueilla. Toimintatavat ovat kuitenkin käytännössä etenkin diakoniatyössä erilaisia ja työtä tehdään eri perustein. Papisto toimii verraten suljetusti oman seurakuntansa piirissä vaikkakin kirkolliset toimitukset hoidetaan pyydettäessä yli seurakuntarajojen. Seurakuntien yhdistyminen aiheuttaisi eräitä muutoksia papiston työtilanteeseen esimerkiksi työmatkojen pitenemisenä. Useat työntekijäryhmät, varsinkin seurakuntayhtymän palveluksessa olevat, korostivat asioiden pysyvät mallista riippumatta pääosin entisellään. Taloushallintoa hoitavat pitävät yhden tulosyksikön olemassaoloa selkeyttävänä, toimintojen kannalta tehokkaana ja yhtenäistävänä ajatuksena. Keskusteltaessa yhden seurakunnan organisoimisesta verrattiin keskenään aluepohjaista ja työmuotopohjaista mallia. Työyhteisöt asettuivat verraten yksimielisesti työmuotopohjaisen organisaation kannalle siten, että aluejakoa voitaisiin harkita työmuodon sisällä varsinkin diakoniatyössä ja lapsityössä. Kappeliseurakunnan muodostamista ei kannattanut kukaan. Nykyisen maaseurakunnan alueella oleva palvelupiste tulisi kuitenkin säilyttää, samoin seurakuntayhtymän alueella olevat kirkot, seurakuntatalot, työpisteet ja leirikeskukset toimintoineen. Samoin molempien seurakuntien nykyiset vahvuudet ja omaleimaisuus tulisi säilyttää erilaisuutta sallien. Työjaon selkeyteen erityisesti muutostilanteessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Mahdollisessa muutostilanteessa odotetaan johdolta visioita, perustehtävästä kiinnipitämistä ja resurssien turvaamista sekä aktiivista tiedotusta, työntekijöiden tasavertaista kohtelua ja työnohjausta. Heinolan kaupunkiseurakunnan ja maaseurakunnan henkilöstöstä pääosa on yhden seurakunnan mallin kannalla, eikä yksikään seurakuntayhtymän työntekijä esittänyt vastustavaa mielipidettä yhden seurakunnan mallina kohtaan Luottamushenkilöjohdosta ja virkamiesjohdosta muodostunut ohjausryhmä totesi asiaa koskeneessa neuvottelussa, että seurakuntayhtymässä on suuri joukko seurakuntalaisia, joille ei seurakuntajako merkitse kovin paljon. Monelle on myös epäselvää nykyinen yhtymämalli. Tärkeätä on saada hyvät, oikeat ja laadukkaat palvelut vastikkeena kirkollisveron maksusta. Myös tämä haastaa hallinnollisesti tarkoituksenmukaiseen organisaatiomalliin. Yhden seurakunnan mallissa mm. kahdenkertainen johtokunta/työryhmä -työskentely poistuu ja hallintotehtävistä vapautuu työaikaa hengelliseen toimintaan. Työntekijöiden perustehtävät eivät oleellisesti muutu. Piirien toiminta voidaan säilyttää ennallaan ja vastuut voidaan määritellä pitkälti ottaen huomioon työntekijöiden erityisosaaminen. Palauteryhmä korostaa, että nykyisiä maaseurakunnan vahvuuksia tulisi voida jatkossakin kehittää ja vahvistaa ottaen huomioon seurakunnan perinne. 25

26 Tärkeäksi nähdään, että luottamushenkilöt tutustuvat riittävästi toimintaan ja näin pystyvät vahvemmin arviomaan ratkaisuja toiminnasta käsin. Yhteenvetona voidaan todeta, että seurakuntien ja seurakuntayhtymän luottamushenkilö- ja virkamiesjohto ja pääpainoisesti myös henkilöstö kannattavat seurakuntayhtymän purkamista ja yhden seurakunnan ohjattuun malliin siirtymistä hallinnollisen päällekkäistyön välttämiseksi, johtojärjestelmän selkiyttämiseksi, seurakunnallisen toiminnan järkevöittämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Selvittelijän kanta Tehtäväksi annon mukaisesti selvitystyön tarkoituksena on vertailla seurakuntayhtymämallia ja yhden seurakunnan mallia toiminnan, hallinnon ja talouden näkökulmasta. Lisäksi on otettava huomioon työyhteisötekijät, taloudellishallinnolliset tekijät sekä seurakuntaidentiteettiin liittyvät näkökohdat. Toiminnallinen vertailu. Heinolan kaupunkiseurakunta on kehittänyt Läsnäolon kirkkoon pohjautuvan Mikkelin hiippakunnan seurakuntavisiosta oman sovelluksensa ja sen mukaiset strategiset valinnat. Raamatun sanalle uskollinen seurakunta hoitaa laadukkaasti kasteopetuksen ja messujen valmistelun. Rakentavan yhteistyön seurakunta on verkottunut ja tietoinen perustehtävästään tiedostavassa toimintaympäristössä pitäen yllä koulutuksen kautta tietotaitoa ja rovastikunnallisia yhteyksiä. Kutsuva ja läsnä oleva seurakunta tukee perheitä, tekee yhteistyötä koulujen kanssa ja ottaa huomioon muuttaneet. Seurakunta visioi, että Heinolassa on vuonna 2010 yksi seurakunta. Myös Heinolan maaseurakunta on luonut tavoitteita musiikkityölle, päiväkerhotyölle, pyhäkouluille, varhaisnuorisotyölle, nuoriso- ja rippikoulutyölle, iltapäiväkerhoille, perhetyölle, diakonialle ja lähetykselle. Maaseurakunnan toiminnan noudattaa suomalaisen perusseurakunnan yleisiä tavoitteita, jotka on kirjattu osittain myös Läsnäolon kirkkoon. Jo nyt seurakuntayhtymä, jossa toiminta on hajautettu kahden seurakunnan hoitoon, tarjoaa hyvät mahdollisuudet seurakuntatyön toteuttamiseen varsin monimuotoisella tavalla. Heinolan kaupunkiseurakunnan ja maaseurakunnan välillä ei ole olennaisia eroja toimintojen kannalta. Maaseurakunnan kirkossakäyntiprosentti ylittää kaupunkiseurakunnan vastaavan, kun taas kaupunkiseurakunnan lähetyskannatus on suurempi kuin maaseurakunnan. Päiväkerholaisia on maaseurakunnassa suhteellisesti enemmän kuin kaupunkiseurakunnassa. Muutoin seurakunnan tunnusluvut ovat samansuuntaiset. Pienehkössä seurakunnassa eräät toimintaa kuvaavat prosenttimäärät ovat yleensäkin suurten tai suurehkojen seurakuntien tunnuslukuja korkeammat. Tunnuslukujen perusteella on vaikeata ottaa kantaa eri mallien puolesta. Yhden seurakunnan malli on toiminnan koordinoinnin, suunnittelun ja työvoiman liikuteltavuuden kannalta edullisempaa kuin seurakuntayhtymässä, jossa reviiriajattelu on sisäänkirjoitettu itse kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sanelemien seurakuntarakenteiden toimintoihin. Papisto ei juuri ylitä seurakuntien rajoja muulloin kuin noudattaessaan perheiden toivomuksia pyhien toimitusten yhteydessä. Kanttorit toimivat omissa seurakunnissaan. Diakoniatyössä noudatetaan erilaista avustuskäytäntöä. Yhden seurakunnan mallissa papisto toimii koko Heinolan kaupungin alueella, sen työtä voidaan painottaa työmuodon sisällä tarpeen mukaan myös alueellisesti. Samoin voidaan suunnitella diakoniatyötä. Kasvatuksen ja diakonian sekä muiden työmuotojen olemassa olevat yhteistyökokemukset edesauttavat mahdollista siirtymistä kohti yhtä seurakuntaa. Yhden seurakunnan puolesta puhuu selkeä hallinto, johto ja joustava henkilöstön reagointikyky, joiden avulla voidaan nykyistä paremmin vastata tuleviin haasteisiin, joita ympäristö ja kirkon jäsenyyden heikkenevä identiteetti sanelee seurakuntatyön johtamiselle, suunnittelulle ja strategisille valinnoille. Toimintaa voidaan arvioida myös seurakuntalaisnäkökulmasta. Yhden seurakunnan mallissa päällekkäinen kirkkolain mukainen kirkkoherranvirastopalvelu voidaan purkaa. Heinolalaisten asioidessa ydinkeskustassa, kirkkoherranvirasto ja muut seurakunnan toimistot muiden julkisten virastojen ohella ovat joustavasti saavutettavissa. Varsin yhdensuuntaisesti Heinolassa kuitenkin ajatellaan, että maaseurakunnan palvelupiste, joka tällä hetkellä sijaitsee vanhassa pappilassa, tulisi säilyttää uusiin oloihin sopeutettuna ja seurakuntalaisten paikallisia tarpeita palvelevana. Myös diakonia- ja nuorisotyöpalveluissa on seurakuntalaisen kannalta selkeämpää, ettei enää tarvitse miettiä ennakolta, kumpaan seurakuntaan kuuluu, voidakseen käyttää virkapalvelua. Vastaavasti seurakunnan yhteydenotto kaupungin koulu- ja sosiaalitoimeen muodostuu molemminpuolisesti selkeämmäksi. Näin toiminnallisen työvoiman käyttö muodostuu tehokkaammaksi, kun ei tarvitse olla riippuvainen virkatoimien kohdistumisesta jompaankumpaan seurakuntaan. Yhden seurakunnan malli on seurakuntayhtymää edullisempi sen vuoksi, että yhden seurakunnan mallissa johtajuus, suunnittelu, koordinointi, yhteistyö, innovointi, henkilöstön liikuteltavuus, seurakuntalaisten liikkuminen ja olemassa olevien yhteistyömuotojen syventäminen tulee toiminnallisesti järkevämmäksi kuin nykyisessä seurakuntayhtymässä. Alueellinen omaleimaisuus, erityisesti maaseurakunnan jumalanpalvelusseurakunnan jatkuvuus ja aluediakonia voidaan tarvittaessa turvata henkilöstön työnjakokysymyksin työmuotojen ja henkilöstöryhmien sisällä. Hallinnollinen vertailu. Yhtymämallissa on päällekkäistä hallintoa ja eräillä alueilla kokousmenettely on kaksinkertaista. Talous- ja toimintasuunnittelu on samoin eräiltä osin 26

27 kaksinkertaista, niin myös luottamushenkilöiden toiminta ja työntekijäresurssien käyttö. Yhden seurakunnan mallissa kirkkoneuvoston asema koko seurakunnan toiminnan, talouden hallinnon sekä talouden johtajana korostuu. Kirkkoneuvostolla on merkittävä vastuu sen valvoessa johtokuntien ja työryhmien työskentelyä. Kirkkoneuvosto voi ohjesäännöllä delegoida säännösten puitteissa toimivaltaansa kirkkoherralle ja talouspäällikölle ilman että sen tarvitsee jakaantua taloudelliseen jaostoon. Yhden seurakunnan mallissa myös seurakunnan hallinnollinen johtaminen selkiytyy ja vahvistuu. Näin kokonaisvaltainen toiminnan ja hallinnon kehittäminen tulee helpommaksi ja aktiivinen kehityksen seuraaminen ja omaksuminen muodostuu johdolle todelliseksi haasteeksi. Parannusta voi odottaa tapahtuvan myös siksi, että henkilöstöhallinto keskittyy kirkkoneuvostolle, rekrytointi paranee ja tehtävien muutostarpeet sekä ammattitaitovaatimukset otetaan nykyistä paremmin huomioon. Keskittäminen parantaa myös taloushallinnon ajantasaista seurantaa ja mahdollistaa laadukkaamman päätöksenteon. Seurakuntalaisen kannalta selkeä hallinto edustaa vakautta, turvallisuutta ja oikeusturvaa. Se mahdollistaa paremman sidosryhmätyöskentelyn. Yhden seurakunnan malli keventää myös tukipalveluresurssien tarvetta eli henkilöstön määrää, laitteita, ohjelmia, tiloja ja osaamista tehden osaltaan mahdolliseksi sen, että toimeen tullaan niukemmin varoin. Talouden kannalta vuoden 2005 talousarviossa kaupunkiseurakunnan seurakuntaneuvoston palkkioihin on varattu euroa ja maaseurakunnan vastaavaan 7000 euroa. Yhteisen kirkkoneuvoston palkkiot on euroa vuodessa. Yhdessä seurakunnassa yhteisen kirkkoneuvoston korvaa kirkkoneuvosto ja seurakuntaneuvostot jäävät pois. Kokouspalkkioiden osalta säästö olisi noin euroa. Säästöä syntyy päällekkäisen johtokuntatoiminnan poistumisen kautta. Voidaan arvioida, että toiminnallisen työnjohdon keskittyminen yhden henkilön osalle yhtymän kolmen johtajaesimiehen asemesta jäntevöittää toimintaa, joka voi parhaimmillaan muodostua näin myös suunnitelmalliseksi ja mahdollisesti myös jossain määrin taloudellisemmaksi. Talouden kannalta yhden seurakunnan malliin siirtyminen ei luo olennaisesti uutta lisäarvoa joskin säästöä voi jonkinverran syntyä. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi joulukuussa 2004 avustusjärjestelmän uudet periaatteet vuodesta 2005 alkaen. Kirkkohallituksen avustus Heinolalle vuosina olisi tehtyjen laskelmien mukaan yhteensä euroa siinä tapauksessa, että Heinolan seurakuntayhtymä purettaisiin vuoden 2007 alusta lukien ja siirryttäisiin yhteen seurakuntaan. Seurakuntien yhdistymistä tai olevan tilanteen säilyttämistä voidaan tarkastella myös seurakuntien omaleimaisuuden ja identiteetin kannalta. Seurakuntien yhdistymisen problematiikka jakautuu Risto Niemisen (esitelmä Heinolassa ) mukaan kolmeen asiakokonaisuuteen: 1) työvoiman uusjakoon, 2) talous- ja kiinteistöresurssien uusjakoon ja 3) seurakuntaidentiteetin uudelleenrakentamiseen. Seurakuntaidentiteetin problematiikkaan sisältyy sekä hallinnollis-taloudellisesta rakenteesta johtuvia tekijöitä että seurakunnan sosiaalisesta vuorovaikutusrakenteesta nousevia seikkoja. Osa näistä muodostuu kirkon, hiippakunnan ja rovastikunnan hallinnosta ja osa seurakuntalaisten omasta kokemuspiiristä ja historiasta kuten naapuruudesta, pienryhmistä, seurakuntapiirin toiminnasta, kinkereistä, herätysliiketoiminnasta, jumalanpalveluksista ja hengellisistä juhlista. Tärkeä identiteetin osa symbolitasolla on esimerkiksi seurakunnan nimi, kirkko, kirkkoherra ja/tai muu työntekijät sekä hautausmaa. Taustalla vaikuttaa mahdollisesti myös ajastus siitä, että itsenäisen kunnan lopetettua toimintansa seurakunta on vielä jäänyt jatkamaan historiallista pitäjäidentiteettiä. Voidaan ajatella, että kahden seurakunnan muodostama seurakuntayhtymä konservoi identiteetin osatekijöitä mahdollisesti paremmin kuin yhden seurakunnan toimintamalli. Mutta uudenkin seurakunnan voidaan Heinolan tapauksessa ajatella kykenevän elävöittämään kirkon, hiippakunnan ja rovastikunnan hallinnosta nousevaa identiteetin osa-aluetta yhtä hyvin kuin ottavan todesta myös historiallinen jatkuvuus ja omaleimaisuus, joka muodostuu edelleen naapuruudesta, pienryhmätoiminnasta, kinkereistä, herätysliikkeistä, jumalanpalveluksista molemmissa kirkoissa ja hengellisistä juhlista. Uuden seurakunnan nimi voisi olla Heinolan seurakunta. Kirkot, jumalanpalvelusyhteisöt ja hautausmaat jäävät elämään ja kirkon virka sekä työntekijät palvelevat vuorollaan seurakuntalaisia Jumalan sanalla, joka pysyy. Lisäksi pappien, diakonian viranhaltijoiden ja eräiden muiden työntekijäryhmien työnjakoa voidaan suunnitella myös aluepohjaisen vastuun näkökulmasta siten, että seurakuntaelämälle luonteenomainen alueellinen vastuu, tuttuus ja positiivinen, luova keskinäinen vuorovaikutus ja kiintyminen voisivat edelleen toteutua työntekijöiden ja seurakuntalaisten välillä. Seurakunta voisi harkita myös, miten jatkossa järjestetään Heinolan maaseurakunnan nykyinen kirkonkylän palvelupiste ja sen toiminnot; seikka joka on saanut runsaasti kannatusta. Seurakuntien ja seurakuntayhtymän henkilöstön merkittävän enemmistön kanta yhden seurakunnan puolesta perusteluineen muodostaa varteenotettavan näkökohdan vertailtaessa kahta mallia keskenään ja asetettaessa toinen toisen edelle. Tärkeänä on pidettävä henkilöstön perustelujen sitä näkökohtaa, joka painottaa, että mahdollisessa muutostilanteessa seurakunnan hallinnolliselta ja toiminnalliselta johdolta odotetaan visioita, perustehtävästä kiinnipitämistä ja resurssien turvaamista sekä aktiivista tiedotusta, työntekijöiden tasavertaista kohtelua ja työnohjausta. 27

28 Seurakuntien ja seurakuntayhtymän luottamushenkilöja virkamiesjohto ja henkilöstö kannattavat seurakuntayhtymän purkamista ja yhden seurakunnan ohjattuun malliin siirtymistä seurakunnallisen toiminnan järkevöittämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Paine kirkon jäsenyyttä, käsillä olevia taloudellis-toiminnallisia haasteita ja seurakuntaelämälle asetettavia painopisteitä kohtaan edellyttää yhtäältä selkeiden johto- ja suunnittelujärjestelmien rakentamista ja toisaalta ihmisten lähialueilla ja perusverkostoissa toteutettavan seurakuntatoiminnan organisointia. Kirkon jäsenet voivat saada vastinetta kirkkoon kuulumiselleen huomaamalla tulevansa havaituksi uskonnollisissa toiminnoissa. Yhden seurakunnan kirkkoneuvosto poistaa yhtymähallinnon päällekkäisyyden ja ryhtyy yleisesti johtamaan koko Heinolan seurakunnan toimintoja yhden kirkkoherran valvoessa, vastatessa, ohjatessa ja tukiessa päätöksentekoa ja henkilöstöä. Verrattaessa seurakuntayhtymän nykytilannetta ja yhden seurakunnan vaihtoehtoa keskenään toiminnan, hallinnon, talouden kannalta on perusteltua esittää, että Heinolan maaseurakunta ja Heinolan kaupunkiseurakunta yhdistyvät yhdeksi seurakunnaksi ja että Heinolan seurakuntayhtymä lopettaa toimintansa. Yhden seurakunnan etuna on hallinnollinen selkeys, johtojärjestelmän yksinkertaisuus, kirkkoneuvoston aseman merkittävä vahvistuminen seurakuntaelämän yleisessä johtamisessa ja yhden kirkkoherran johtotehtävä valvovana, vastaavana, ohjaavana ja tukevana johtavana viranhaltijana. Käytännön ratkaisut siirryttäessä yhteen seurakuntaan Yhden seurakunnan malliin siirtyminen merkitsee, että Heinolan kaupunkiseurakunta ja Heinolan maaseurakunta lakkaavat. Samassa yhteydessä lakkaa myös Heinolan seurakuntayhtymä. Niiden tilalle perustetaan uusi seurakunta, jonka luontevana nimenä on Heinolan seurakunta toimialueena Heinolan kaupungin alue. Kysymys nykyisten seurakuntien lakkaamisajankohdasta ja uuden seurakunnan alkamisajankohdasta vaatii huolellista harkintaa. Aloitteen hallinnollinen käsittely vie aikaa sen verran, ettei uusi seurakunta voi aloittaa toimintaansa ennen kuin vuonna 2007 syksyn 2006 seurakuntavaalien jälkeen. Tämä merkitsee, että seurakunnalle jää aikaa rakentaa uutta vuoden 2006 aikana. Seurakuntien lakkaamisajankohta on ja uuden seurakunnan alkamisajankohta on Säännösten mukaan seurakuntajaosta päätettäessä on tehtävä päätös myös lakkautettavien yksiköiden eli kahden seurakunnan ja seurakuntayhtymän omaisuuden, velkojen ja velvoitteiden siirrosta. Lakkautettavien yksiköiden omaisuus siirtyy jakopäätöksellä uudelle seurakunnalle. Vapaaehtoisia rahastoja, jotka on perustettu määrättyä tarkoitusta varten tai lahja- tai testamenttivaroja, käytetään edelleen niiden tarkoitusten ja ehtojen mukaisesti. Uuden seurakunnan pääkirkkona voisi olla lakkautettavan Heinolan kaupunkiseurakunnan kirkko. Asia on seurakunnan päätösvallassa (KJ 2:2). Seurakunta voi päättää myös maaseurakunnan kirkon nimestä. Kun päätöksen mukaan Heinolan kaupunkiseurakunta ja Heinolan maaseurakunta lakkaavat, se merkitsee, että myös niiden kirkkoherranvirat, kappalaisen virat ja kanttoreiden virat lakkaavat (KL 13:3). Heinolan kaupunkiseurakunnan kirkkoherranvirka lakkaa ja kirkkoherra Simo-Pekka Rantala siirretään uuden seurakunnan kirkkoherraksi. Saman seurakunnan kaksi kappalaisenvirkaa ja kaksi keskimmäisen asteen kanttorinvirka muutetaan uuden seurakunnan kappalaisenviroiksi ja keskimmäisen asteen kanttorinviroiksi. Heinolan maaseurakunnan kirkkoherranvirka muutetaan kappalaisen viraksi uuteen Heinolan seurakuntaan. Suostumuksensa mukaisesti Heinolan maaseurakunnan kirkkoherra Ahti Peltonen siirretään uuden seurakunnan perustettavaan kappalaisenvirkaan. Heinolan maaseurakunnan kappalaisen virka muutetaan uuden seurakunnan kappalaisen viraksi ja seurakunnan keskimmäisen asteen kanttorinvirka muutetaan uuden seurakunnan keskimmäisen asteen kanttorinviraksi. Tuomiokapitulin asettaman järjestelytoimikunnan tehtävänä on KL 13:2 :n ja KJ 13:7 ja 8 :n nojalla tehdä sopimukset Heinolan kaupunkiseurakunnan ja Heinolan maaseurakunnan ja Heinolan seurakuntayhtymän henkilöstön siirrosta ja työntekijöiden sijoittamisesta. Virkojen perustamisesta ja muista järjestelyistä päättää kirkkovaltuusto (KJ 13:9). Siirretyllä viranhaltijalla on oikeus saada virkasuhteeseensa kuuluvat edut sellaisina, etteivät ne ole epäedullisemmat kuin hänelle aikaisemmin kuuluneet vastaavat edut. Muista järjestelyistä päättää kirkkovaltuusto. Mikkelin tuomiokapitulin asettaman järjestelytoimikunnan valitsema vaalilautakunta toimittaa seurakuntavaalit syksyn 2006 aikana normaalin vaaliaikataulun mukaisesti. Heinolan kaupunkiseurakunnan ja Heinolan maaseurakunnan seurakuntaneuvostojen esitys kirkkohallitukselle Seurakuntaneuvostot esittävät KL 3:3 :n, 8:5 :n 2 mom, 13:1, 2 ja 3 :n, 4 :n 2 mom ja 25: 1 :n 3 mom sekä KJ 13:7,8 ja 11 :n nojalla seuraavaa: 28

29 1. Heinolan kaupunkiseurakunta ja Heinolan maaseurakunta lakkaavat ja niin muodoin lakkaa myös Heinolan seurakuntayhtymä. Niiden tilalle perustetaan uusi seurakunta, jonka nimenä on Heinolan seurakunta ja toimialueena Heinolan kaupungin alue. Edellä mainittujen seurakuntien ja seurakuntayhtymän lakkaamisajankohta on ja uuden seurakunnan perustamisajankohta on Heinolan kaupunkiseurakunnan, Heinolan maaseurakunnan ja Heinolan seurakuntayhtymän omaisuus siirtyy perustettavalle Heinolan seurakunnalle, joka vastaa niiden veloista ja velvoitteista. 3. Heinolan kaupunkiseurakunnan ja Heinolan maaseurakunnan kirkkoherranvirat, kappalaisenvirat sekä keskimmäisen asteen kanttorinvirat lakkautetaan. Uuteen Heinolan seurakuntaan perustetaan kirkkoherranvirka ja neljä kappalaisen virkaa ja kolme keskimmäisen asteen tutkintoa edellyttävää kanttorin virkaa. 4. Perustettavan Heinolan seurakunnan kirkkoherranvirkaan siirretään nykyisen Heinolan kaupunkiseurakunnan kirkkoherra Simo-Pekka Rantala. Lakkautettavan Heinolan maaseurakunnan kirkkoherra Ahti Peltonen siirretään suostumuksensa mukaisesti uuteen Heinolan seurakunnan kappalaisenvirkaan. Heinolan kaupunkiseurakunnan ja Heinolan maaseurakunnan lakkautettujen kappalaisenvirkojen haltijat siirretään uuden Heinolan seurakunnan kappalaisenvirkoihin. Uusiin keskimmäisen asteen tutkintoa edellyttäviin kanttorin virkoihin siirretään nykyisen Heinolan kaupunkiseurakunnan ja Heinolan maaseurakunnan keskimmäisen asteen kanttorinviran haltijat. 5. Tuomiokapitulin asettaman järjestelytoimikunnan tehtävänä on KL 13:2 :n ja KJ 13:7 ja 8 :n nojalla tehdä sopimukset Heinolan kaupunkiseurakunnan, Heinolan maaseurakunnan ja Heinolan seurakuntayhtymän viranhaltijoiden ja työntekijöiden sijoittamisesta. Virkojen perustamisesta ja muista järjestelyistä päättää kirkkovaltuusto (KJ 13:9). Siirretyllä viranhaltijalla ja työntekijällä on oikeus saada virkasuhteeseensa tai työsopimussuhteeseensa kuuluvat edut sellaisina, etteivät ne ole epäedullisemmat kuin hänelle aikaisemmin kuuluneet vastaavat edut. 6. Vapaaehtoisia rahastoja, jotka on perustettu määrättyä tarkoitusta varten tai lahja- tai testamenttivaroja, käytetään edelleen niiden tarkoitusten ja ehtojen mukaisesti. 7. Mikkelin tuomiokapitulin asettaman järjestelytoimikunnan valitsema vaalilautakunta toimittaa seurakuntavaalit syksyn 2006 aikana normaalin vaaliaikataulun mukaisesti. 29

30 HÄMEENKOSKEN SEURAKUNTA Hollolan kappeliksi Raportti seurakuntarakenteen muutoksen toteuttamisesta, Leena Vallenius, TIIVISTELMÄ 1.1 Tehtäväksi anto Päijät-Hämeen rakenneuudistusprojekti kutsui alueen kirkkoherrat kokoukseen, jossa sovittiin, että lääninrovasti Matti Piispanen kokoaa työryhmän käynnistämään ja ohjaamaan kuntien rakenneuudistukseen liittyvän seurakuntatutkimuksen. Tutkimushankkeen nimenä on Yhdessä tekeminen rakenteiden uudistamisessa. Hankkeen tavoitteena on mm. luoda käytännön malleja seurakunnille toiminnoista, joiden kautta on helpompi pysyä mukana ja nähdä käyttökelpoisia vaihtoehtoja toiminnan ja hallinnon järjestämiseksi sekä saada apua lain ja järjestyksen hyvälle käytölle muutoksissa. Työryhmä kutsui allekirjoittaneen hallintojohtaja (emer.) Leena Valleniuksen Mikkelistä kokoamaan aineiston prosessista, joka käytiin Hämeenkosken liittyessä Hollolan kappeliseurakunnaksi. 1.2 Tehtävän toteuttamistapa Olen toteuttanut selvityksen pääasiassa seurakuntien lähettämän kirjallisen aineiston ja kirkon tilastotietojen pohjalta. Lisäksi haastattelin Hollolassa Hollolan kirkkoherra Erkki Lehtosen, Hämeenkosken kirkkoherranvirasta Nastolan kirkkoherraksi siirtyneen Matti Piispasen, Hollolan talouspäällikkö Heikki Seppäsen ja rakennusmestari Heikki Koljosen sekä Hämeenkosken kappelineuvoston puheenjohtaja Hannu Ropon. Kesäkuussa 2007 toteutin Hämeenkosken seurakunnan henkilöstölle kirjallisen kyselyn. Tämän raportin keskeisin yksittäisten tietojen lähde on liitteenä nro 1 seuraava luettelo yhdistymisvalmistelujen päätöksistä ja toimenpiteistä sekä siihen kuuluvat liitteet. 1.3 Raportin keskeiset havainnot Hämeenkosken ja Hollolan seurakuntien toteutuneen seurakuntarakenteen valmistelua voidaan hyvällä syyllä kuvata onnistuneeksi. Hämeenkosken seurakunnassa oli useita vuosia kestäneen selvitystyön tuloksena määritelty muutostarve ja siihen oli sopeuduttu. Hollolan seurakunnassa haluttiin edetä pienemmän ehdoin. Yhteisiä neuvotteluja kuvataan rakentaviksi ja eri osapuolia kunnioittavassa hengessä toteutetuiksi. Leimallista prosessille oli kummankin seurakunnan vakinaisten kirkkoherrojen taitava johtaminen ja luottamushenkilöiden sitoutuminen. Tukipalveluhenkilöstö johtajineen on hoitanut yhdistymisen käytännön tehtävät vastuuntuntoisesti. Hankkeen tiedottaminen oli kaiken aikaa avointa. Henkilöstöt ja seurakuntalaiset olivat mukana yhdistymisestä keskusteltaessa. Kun tavoitteeksi asetettiin, ettei Hämeenkoskella mikään muutu, ei pyrittykään luomaan yhteistä näkemystä toiminnasta eikä selvitetty perustehtävän hoitamiseen yhdistymisellä saatavia uusia mahdollisuuksia. Näin ollen ei syntynyt myöskään yhteistyöllä saavutettavissa olevia säästöjä. 2. HÄMEENKOSKEN JA HOLLOLAN SEURAKUNTIEN HISTORIAA JA VÄKILUKUTIETOJA Vaikka Kosken (vuodesta 1995 Hämeenkoski) seurakunnan nimi mainitaan jo vuonna 1410, se pysyi kappelina Lammin yhteydessä vuoteen 1870 saakka ja sai oman kirkkoherran vasta Hallinnollisesti Koski kuului osaksi Hollolaan ja osaksi Kärkölään. Kuntakokousten pito aloitettiin Kirkosta on säilynyt maininta vuodelta Se jäi pois käytöstä 1700-luvulla. Vuonna 1736 rakennettu puukirkko oli käytössä nykyisen tiilikirkon valmistumiseen vuoteen 1870 saakka. 1 Vuonna 1800 Kosken asukasluku oli Kunnan asukasmäärä oli vuoden 1965 alkuun mennessä noussut henkeen, mutta aleni silloisen muuttoliikkeen seurauksena kolmessa vuodessa 9 %:lla. Vuoden 2006 lopussa Hämeen- 1 Suomenmaa 4, Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos 1971, s

31 kosken kunnan asukasluku oli ja seurakunnan väkiluku 1.883, joten kirkkoon kuului 87,6 % kuntalaisista. Kunnan väestöstä oli alle 15-vuotiaita 16 %, vuotiaita 62 % ja yli 64-vuotiaita 22 %. Työelämässä kuntalaisista oli 40 % ja eläkkeellä 29 %. Hämeenkosken maa- ja vesipintaala on yhteensä 196 km 2. 2 Suur-Hollolan varhaiskeskiaikainen pitäjä käsitti Hämeen kaakkoisosat ja ns. Päijät-Hämeen. Ensimmäinen Hollolaa koskeva meidän päiviimme säilynyt maininta on vuodelta Hollolan kirkon seutu kuuluu Hämeen vanhimman asutuksen alueisiin. Neitsyt Marialle pyhitetty kirkko sijaitsee Vesijärven muinaisella rantatöyräällä, mihin se pystytettiin 1480 tienoilla. Kirkko on kooltaan maamme kolmanneksi suurin keskiaikainen seurakuntakirkko. 3 Pitäjän asukasluku oli vuoden 1634 henkikirjan mukaan ja vuonna 1790 jo henkeä. Vuoden 1965 alussa Hollolassa oli kuntalaista. Vuoden 2006 lopussa Hollolan kunnan asukasluku oli ja seurakunnan väkiluku , joten kirkkoon kuului 84,8 % kuntalaisista. Kunnan väestöstä oli alle 15-vuotiaita 21 %, vuotiaita 65 % ja yli 64-vuotiaita 14 %. Työelämässä kuntalaisista oli 45 % ja eläkkeellä 19 %. Hollolan maa- ja vesipinta-ala on yhteensä 532 km HÄMEENKOSKEN SEURAKUNTATYÖN TURVAAMIS- PYRKIMYKSET MUUTTUNEISSA OLOISSA 3.1 Muutokseen johtaneet syyt Hämeenkosken seurakunnassa järjestettiin elokuussa 2003 toimintanäkyseminaari, jossa pohdittiin seurakunnan perustehtävää ja selviteltiin itsenäisen seurakunnan ja kappeliseurakunnan eroja. Syyskuussa 2003 luottamushenkilöille järjestettiin keskustelutilaisuus toimintanäystä. Marraskuussa 2003 seurakunta totesi Lahden seudun seurakuntien yhteistyön kartoitukseen liittyneessä kyselyvastauksessaan olevansa taloudellisesti kirkkohallituksen avustuksen varassa. Toiminnallisesti seurakunta oli vireä, ja vapaaehtoiset aktiivisesti mukana. Kirkollisvero oli korkea (1,85 %). Henkilöstön vähäisen määrän vuoksi toiminta oli haavoittuvaista. Vain kolme viranhaltijaa oli kokoaikaisesti Hämeenkosken seurakunnan tehtävissä (kirkkoherra, kanttori ja suntio). Diakoni työskenteli 40 % ja toimistosihteeri 20 % Tuuloksessa. Talouspäällikön tehtäviä oli vuodesta 1996 hoitanut Kärkölän talouspäällikkö. Joulukuun 2004 kirkkovaltuuston päätöstilaisuudessa syntyi keskustelua seurakunnan tulevaisuuden näkymistä. Kirkkoneuvostoa pyydettiin hankkimaan tietoa eri hallintomalleista. Syinä selvitystarpeelle esitettiin, että kymmenen vuoden menojen ja tulojen tasapainottamisella ei ole saatu riittävästi muutoksia aikaan, ja että kirkkohallituksen muuttunut avustuspolitiikka hankaloittaa edelleen seurakunnan selviämistä taloudellisesti itsenäisenä. 3.2 Väkilukumuutokset, toiminta- ja taloustilastot Hämeenkosken seurakunnan väkilukumuutokset olivat varsin maltillisia vuosina Muutos oli vuosittain alle 1 % puoleen tai toiseen. Vuoden 2006 aikana väkiluku kuitenkin väheni 51 henkilöllä eli 2,71 %. Koko tarkkailuaikana muutos oli -54 jäsentä ja 2,79 %. Seuraavassa taulukossa on esitetty väkilukumuutokset vuosittain Väkiluku Muutos ed. jäsentä Muutos ed. % , , , , ,71 Muutos yhteensä -54-2,79 Hämeenkosken ja Hollolan seurakuntien toimintaa kuvaavat kirkon vuosien 2005 ja 2006 tilastoista liitteeseen nro 2 poimitut luvut. Seurakuntien yhteinen väkiluku oli vuoden 2005 lopussa , mutta laski vuoden 2006 loppuun mennessä 96 jäsenellä ja oli Tilastot osoittavat, että Hämeenkosken seurakunnassa oli merkittävästi maan keskiarvon ylittävä jumalanpalvelusaktiivisuus ja Hollolan seurakunnassa varsin vahva alle rippikoululaisten parissa tehty työ. Hämeenkosken seurakunnassa hakeuduttiin 1990-luvun alkupuolelta alkaen etsimään säästötoimia, jotta seurakunta olisi voinut turvata laadukkaan seurakuntatyön. Säästötoimet johtivat henkilöstön työpanoksen vähentämiseen ja toisaalta jäsenten verorasituksen nousemiseen. Vuonna 2005 Hämeenkoski sai vielä Kirkon keskusrahaston avustusta euroa. Silti tilikaudelta muodostui euron alijäämä. Tavallisesti henkilöstökulut ovat pienissä ja väkimäärän vähenemisestä kärsivissä seurakunnissa merkittävästi yli maan keskitason, joka vuonna 2005 oli 63 % verotuloista. Hämeenkosken henkilöstökulut olivat useiden yhteistyösopimusten vuoksi vain 66,3 % verotuloista. Euromäärältään henkilöstömenot olivat Hämeenkoskella 118 euroa/jäsen ja koko maassa 120 euroa/jäsen. Luvut osoittavat, että kun kes Suomenmaa 2, Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos 1968, s ,

32 kusrahastoavustus oli muuttuvien avustussäännösten vuoksi loppumassa ja kun henkilöstöä ei ollut mahdollisuus vähentää, oli pakko selvittää rakennemuutoksen mahdollisuutta. Hämeenkosken ja Hollolan seurakuntien vuoden 2005 taloustietoja on koottu liitteeseen nro RAKENNEMUUTOSPROSESSIN ERI VAIHEET Vuoden 2003 kesällä käynnistettiin rakennemuutokseen johtaneen prosessin valmisteluvaihe. Se muuttui konkreettiseksi selvitysvaiheeksi , kun Hämeenkosken kirkkovaltuusto päätti yksimielisesti aloittaa neuvottelut Hollolan seurakunnan kanssa hakeutumisesta Hollolan kappeliseurakunnaksi. Prosessin päätösvaiheen voidaan laskea alkaneen siitä, kun Hämeenkosken kirkkovaltuusto ja Hollolan kirkkovaltuusto hyväksyivät yksimielisesti aloitteen Hämeenkosken seurakunnan liittämisestä Hollolan seurakunnan kappeliseurakunnaksi, hyväksyivät yhdistymissopimuksen ja kappelineuvoston ohjesäännön. Saatuaan Tampereen hiippakunnan aloitteita puoltavan lausunnon kirkkohallitus päätti lakkauttaa Hämeenkosken seurakunnan ja liittää sen Hollolan seurakuntaan Lisäksi kirkkohallitus teki asiaan liittyviä yksityiskohtaisia päätöksiä, jotka kirjattu liitteenä nro 1 seuraavaan hankkeen päätösten ja toimenpiteiden luetteloon. Rakennemuutoksen toteutusvaihe käynnistyi yhdistymisen tapahduttua Tämän raportin kannalta ajatellen toteutusvaihe on niin lyhyt (6 kk), että siitä ei ole mahdollista vielä vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. 5. MUUTOKSEN VAIKUTUS SEURAKUNTATOIMINTAAN Hämeenkosken ja Hollolan kirkkovaltuustot hyväksyivät liitossopimuksen samalla, kun tekivät joulukuussa 2005 aloitteen Hämeenkosken seurakunnan liittämisestä Hollolan kappeliseurakunnaksi. Sopimuksessa päätettiin, että yhteistyösopimukset Kärkölän, Lammin ja Tuuloksen seurakuntien kanssa lakkaavat liittymisajankohdasta eli lukien. Liittymissopimuksessa sovittiin, että Hämeenkosken seurakunnan toimintaan ei tehdä liittymishetkellä merkittäviä muutoksia. Hyväksi koetut toiminnot päätettiin säilyttää. Vapaaehtoisten seurakuntalaisten työ jatkuu kappeliseurakunnassa entisen käytännön mukaan ja sovituin tavoittein. Kappeliseurakunta muodostaa jumalanpalvelusyhteisön, ja työtä johtaa kappelineuvosto. Sopimukseen merkittiin, että Hämeenkoski toivoo, että Leirimaja säilytetään seurakunnan käytössä. Samanaikaisesti aloitteen tekemisen kanssa seurakuntien kirkkovaltuustot hyväksyivät Hämeenkosken kappeliseurakunnan ohjesäännön. Se oli laadittu kirkkohallituksen valmistaman mallisäännön pohjalta (Kirkkohallituksen kiertokirje 14/2005). Tampereen tuomiokapituli vahvisti Hämeenkosken kappelin perustamispäätöksen ja ohjesäännön Ohjesäännön mukaan kappeliseurakunnassa on kappalaisen virka, jonka varsinaisena tehtävänä on hoitaa kappeliseurakunnan alueella tapahtuvaa hengellistä toimintaa. Hänen on kuitenkin seurakunnan papiston työnjaon tasoittamiseksi osallistuttava kirkkojärjestyksen 6 luvun 16 :ssä tarkoitetun työnjakokirjan osoittamalla tavalla koko seurakunnan alueella tapahtuvaan seurakunnalliseen työhön. Työnjakokirjassa määrätään myös kirkkoherran ja muun papiston tehtävistä kappeliseurakunnan alueella. Kun kirkkoherra Matti Piispanen siirtyi Nastolan kirkkoherraksi, määräsi tuomiokapituli rovasti Pekka Eskelisen Hämeenkosken vt. kirkkoherraksi lukien kunnes Hämeenkosken seurakunta on liitetty Hollolan seurakunnan kappeliseurakunnaksi ja kappeliseurakunnan kappalainen ryhtyy hoitamaan virkaansa. Eskelinen siirtyi eläkkeelle Tampereen tuomiokapituli antoi pastori Pentti Pohdolle valtakirjan Hollolan IV kappalaisen virkaan (Hämeenkosken kappalainen) alkaen. Hollolan papisto sekä kesäpastorina lähtien toiminut Virpi Pirjetä ovat hoitaneet kappelin papillisia tehtäviä Eskelisen eläkkeelle siirtymisestä lähtien. Vuoden 2007 talousarviossa on yleisen seurakuntatyön toimintoina esitetty, että suoritetaan työntekijävaihtoa kappelin ja muiden kirkkojen jumalanpalveluselämässä ja että tiettyinä kesäpyhinä Hämeenkosken kappelin jumalanpalvelus toteutetaan Pyhän Laurin kirkon raunioilla. Se, miten tavoite on toteutunut, ei tullut esille selvitystyön aikana. Jumalanpalveluksista on talousarviossa yleismaininta, jonka mukaan jumalanpalveluksia toteutetaan Hollolan, Hämeenkosken ja Salpakankaan kirkoissa joka sunnuntai ja pyhäpäivä kello 10 ja Vesikansassa kerran kuussa kello 10 ja kerran kuussa iltakirkkona. Kinkereitä talousarviossa arvioidaan Hämeenkoskella olevan noin 15 ja muualla seurakunnassa runsaat 20. Hämeenkosken kanttori Veikko Saari on henkilöstökyselyyn vastatessaan todennut, että muutoksella ei oman työn kannalta ole ollut vaikutusta. Hän ilmoittaa kuitenkin, että kanttoreiden kanssa on kuorojen merkeissä tehty yhteistyötä ja että Lahden seudun konttoreilla on säännöllistä yhteistyötä. Elokuussa 2007 on tulossa kuorojen yhteinen harjoitusleiri. Yli entisten rajojen työskentelyä koskevaan kysymykseen kanttori ilmoittaa vuorottelua sovittaessa tapahtuneen. Hän ei kuitenkaan ole samalla työvuorolistalla Hollolan kanttoreiden kanssa. Hämeenkosken kanttorin sijaisena toimii usein hänen musiikinopettajan koulutuksen saanut tyttärensä. Kirkkoherra Erkki Lehtonen esitti haastattelussa , että kanttorivaihto yli rajojen olisi hyvä asia. Hämeenkosken diakonian viranhaltija Pekka Rikkonen työskenteli saakka 40 % työajastaan Tuuloksessa. Rikkonen on kesäkuun lopulta elokuun loppuun 2007 vuosilomalla, jolta siirtyy Lemin seurakunnan diakonian 32

33 virkaan. Rikkonen olisi kyselyvastauksen mukaan toivonut yhteisiä neuvotteluja Hollolan diakonia- ja nuorisotyöntekijöiden kesken. Rikkonen toteaa, että vaikka onkin korostettu toiminnan itsenäisyyttä, niin saman seurakunnan sisällä on myös yhteisiä intressejä. Vaikka kappelityöntekijä onkin itsenäinen toimija, niin Rikkonen ilmoittaa kaivanneensa enemmän työntekijäyhteyttä, yhteisiä rakennusaineita seurakuntayhteyden rakentamiseksi ja työn kehittämiseksi. Vuoden 2007 talousarviossa on diakoniatyön toimintoina esitetty yhteistyö Hämeenkosken kappelin kanssa. Talousarvioon on myös merkitty, että Ystävänkulma Hämeenkoskella toimii diakoniatyön, lähetystyön ja ystävyysseurakuntatoiminnan toimintakeskuksena, jonka tuotto menee pääosin Karulan ystävyysseurakunnan hyväksi. Kirkkoherra Matti Piispanen osallistui keskeisesti Hämeenkosken miestyöhön, jossa on ollut myös johtavia luottamushenkilöitä toimijoina. Miestyön toimipisteenä on Leirimaja. Miehet ovat osallistuneet kiinteistöjen ja alueiden käytännön huoltotehtäviin. Naistyö on keskittynyt Ystävänkulmaan. Vuoden 2007 talousarvion mukaan miestyö hoitaa Hämeenkoskella seurakuntamestarin vapaapäivän sijaisuuksia, ja vapaaehtoiset emännät päivystävät Ystävänkulmassa. Hämeenkosken diakonian virka on tämän raportin laadintahetkellä haettavana. Raportin laatijalla ei ole tietoa, miten Hämeenkosken diakoniatehtävät ennen uuden viranhaltijan virkaan astumista hoidetaan. Hämeenkosken diakonian viran tehtävänä ovat myös nuoriso- ja rippikoulutyö. Tällä hetkellä Hollolan ja Hämeenkosken rippikoulu- ja nuorisotyö ovat erillään. Kesän 2007 aikana rippikoulutyössä Hämeenkoskella on mukana kesäteologi. Talousarviossa esitetään, että Hämeenkosken kappelin nuoret osallistuvat omaan rippikouluun yhteisöllisyyden vuoksi. Hämeenkosken nuorille järjestetään talousarvion mukaan kesäleiri kunnan kanssa. Kappelin työntekijät, vapaaehtoiset vanhemmat ja opiskelijat huolehtivat Hämeenkosken nuorten iltojen järjestämisestä. Talousarvion mukaan isoskoulutusryhmiä perustetaan vuonna 2007 vain Salpakankaalle ja Vesikansaan. Hollolan henkilöstö on syksystä 2006 lähtien hoitanut Hämeenkosken päiväkerho- ja perhetyön, mistä Hämeenkosken henkilöstö kyselyvastauksissaan esitti kiitoksensa. Yhteishaastattelussa paikalla olleet johtavat viranhaltijat ja kappelineuvoston puheenjohtaja Hannu Roppo totesivat täytäntöönpanosta, että lopputulos oli erinomainen ja ettei se vaikuttanut juuri mitenkään seurakuntalaisille, vaan kaikki on jatkunut ennallaan. Kirkkohera Erkki Lehtonen on vähentänyt toimitusvuoroja, koska Hollolassa on ollut sekä seurakuntavaalit että kirkkoherranvaalit ja rakennemuutoksen johtaminen on vienyt aikaa. Kun Hämeenkosken kirkkoherra siirtyi työskentelemään Nastolaan, lisääntyi Hollolan kirkkoherran vastuu muutoksen johdossa. Rakennemuutos ei merkittävästi muuttanut Hollolan seurakunnan seurakuntatyötä, koska pääperiaatteeksi oli asetettu, että Hämeenkosken seurakunnan toiminta jatkuu mahdollisuuksien mukaan entisellään ja erillään Hollolan seurakunnan toiminnasta. 6. MUUTOKSEN VAIKUTUS LUOTTAMUSHENKILÖ- TYÖSKENTELYYN Hämeenkosken seurakunnan kirkkovaltuustoon kuului ennen yhdistymistä 15 valtuutettua ja Hollolan kirkkovaltuustoon 27 valtuutettua eli yhteensä valtuutettuja oli 42. Laajentuvan Hollolan seurakunnan laskennallinen väkiluku ylitti vaaleja valmisteltaessa rajan, joten syksyn 2006 seurakuntavaaleissa valittiin 33 valtuutettua. Vuoden 2007 alusta toimintansa aloittaneessa kirkkovaltuustossa on seitsemän valtuutettua Hämeenkoskelta (21,2 %). Hämeenkosken väkiluku oli vuoden 2006 lopussa eli 9,6 % laajentuvan seurakunnan väkiluvusta. Äänioikeutetuista Hämeenkoskelta oli 11,4 %. Äänestysaktiivisuus oli Hämeenkoskella 24,1 % ja Hollolassa 13,5 %. Vaalin tulos osoittaa, että Hämeenkoskella oltiin aktiivisia ja saatiin valtuutettuja suhteellisesti enemmän kuin Hollolasta. Hämeenkosken valtuutettujen määrä laski kahdeksalla ja Hollolan valtuutettujen määrä kolmella edellisen valtuuston jäsenmäärästä. Vuoden 2007 alussa toimintansa aloittaneessa Hollolan kirkkoneuvostossa on kaikkiaan 11 jäsentä. Heistä kolme on Hämeenkosken kappeliseurakunnan alueelta. Yksi heistä kuuluu myös Hollolan viisihenkiseen kirkkoneuvoston taloudelliseen jaostoon. Kirkkovaltuustojen joulukuun 2005 aloitepäätökseen päätökseen liittyneen hallinnon suunnittelun suunnitelman mukaan Hämeenkosken kappeliseurakunta asettaa seuraavat toimintaryhmät: Kasvatus, diakonia, lähetys, miestyö, Ystävänkulma ja musiikkityö (Seurakuntakuorot ry:n johtokunta). Kappelineuvosto on kokouksessaan valinnut jäsenet em. toimintaryhmiin. Yhteishaastattelussa Hämeenkosken kappelineuvoston puheenjohtaja Hannu Roppo esitti, ettei vielä ole oikein kirkastunut, mikä kappelineuvoston rooli on. Hän esitti samalla kiitoksen kirkkoherra Erkki Lehtoselle tämän antamasta tuesta hallinnon ohjaamisessa sekä kappelineuvoston kokouksiin osallistumisesta. 7. MUUTOKSEN VAIKUTUS TUKIPALVELUIHIN Hämeenkosken seurakunnan palveluksessa työskennelleet päätoimiset toimistosihteeri ja seurakuntamestari sekä osa-aikainen vahtimestari siirtyivät Hollolan seurakunnan palvelukseen Vahtimestari työskenteli kokoaikaisena 5 kk kesäaikaan ja talvella 58 % työajasta. He jatkoivat työskentelyään entisissä tehtävissään. Hämeenkosken seurakunnan kirjanpitäjänä oli toiminut Kärkölän seurakunnan talouspäällikkö Marja-Terttu Painilainen. Ostopalvelusopimus päättyi vuoden 2006 tilinpäätöksen valmistumiseen. 33

34 Seurakuntamestari Seppo Pirinen esittää kyselyn vastauksessaan, ettei työnkuva juuri muuttunut. Hollolan suntio on hoitanut sijaisuuksia ja rakennuspuolen henkilöstöä on ollut kaksi viikkoa saneeraustöissä Hämeenkoskella. Laitehankinnoissa ja kiinteistöjen hoidossa pyritään yhteistoimintaan. Kirkon ja Leirimajan käyttö on entisellään. Seurakuntamestari toivoo työntekijöiden yhteisiä tapaamisia. Vahtimestari Arja Pirinen ilmoittaa kyselyn vastauksessa, ettei yhteistyötä Hollolan henkilöstön kanssa vielä ole. Toimistosihteeri Erja Laine joutui venymään vuoden 2006 kesästä alkaen muutoksen valmistelun yksityiskohtien suunnittelussa, kun ei ollut vakinaista kirkkoherraa. Laine tunsi seurakunnan olot ja asiakirjat, joten eri tahot kääntyivät hänen puoleensa valmisteluja tehdessään. Laine ilmoittaa kyselyn vastauksessaan, että kuluvana vuonna työtehtävistä on palkanlaskenta jäänyt pois ja taloudenhoitoon liittyvät tehtävät helpottuneet ja vähentyneet. Hän arvioi, että tehtävistä jäävät pois erilaisten vuorolistojen teko (kinkerit, hautausvuorot, alttarikukitus, papin sijaisten hankinta, ehtoollisavustajat), kun vakinainen kappalainen tulee virkaansa. Laine esitti, että muutoksessa virastopalvelut säilyivät ennallaan ja hallinto helpottui. Yhteisiä toimintatapoja vielä haetaan ja Hollolan henkilöstö on antanut tukea ja apua sekä ottanut hyvin vastaan. Toimistosihteerille järjestyi Hollolasta myös sijainen kuluvalle kesälomalle. Hän arvioi seurakuntatoiminnan ja kappelineuvoston työskentelyn vakiintuvan, kun kappalainen astuu virkaansa. Erja Laine oli aikaisemmin työskennellyt 20 % työajastaan Tuuloksen seurakunnan kirkkoherranvirastossa. Käytännöstä luovuttiin vuoden 2006 aikana, jonka jälkeen Laine on työskennellyt vain Hämeenkoskella. Hollolan tukipalveluhenkilöstölle rakennemuutos on tuonut runsaasti lisätöitä erityisesti talouspäällikölle ja rakennusmestarille sekä taloustoimistoon ja kirkkoherranvirastoon. Talouspäällikkö Heikki Seppänen on laatinut yhdistymisvalmisteluille seikkaperäiset suunnitelmat, joista esimerkkinä ovat liitteen nro 1 alaliitteet b ja c. Lisäksi Seppänen täydensi sanallista yhdistymisen valmistelun eri sektorien tehtävien seurantataulukkoa systemaattisesti. Se oli niin laaja asiakirja, että sitä ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi liittää tähän raporttiin. Johdon ryhmähaastattelussa kävi ilmi, etteivät muutoksesta johtuvat tehtävät ole taloustoimistossa vielä päättyneet. 8. MUUTOKSEN VAIKUTUS TALOUTEEN Hämeenkosken seurakunnan rakennemuutokseen hakeutumisen keskeisimmäksi syyksi asiakirja-aineistossa esitetään talouden heikentymistä. Hämeenkosken tilinpäätöstietoja vuosilta kuvataan liitteessä nro 4. Siitä ilmenee, että Hämeenkosken tilikauden tulos oli negatiivinen vuosina 2002, 2003 ja Jos tuloksesta vähennetään kirkkohallitukselta saadut avustukset, olisi tulos ollut kaikkina vertailuvuosina negatiivinen. Hollolan seurakunnan verotulot kasvoivat vuonna 2006 peräti 24 prosenttia veroprosentin korotuksen ja yhteisöveron jakoperusteiden muutoksen ansiosta. Henkilöstömenot kasvoivat 4,4 % ja käyttötalouden nettomenot 3,9 %. Tilikauden tulos oli ylijäämäinen. Siihen sisältyi sijoitusarvopapereiden myyntivoittoa ja käyttöomaisuuden myyntituloa Ylijäämästä rahastoitiin tuleviin investointeihin Vuoden 2006 lopussa Hollolan tilinpäätöksessä oli tulevaa investointia varten rahastoituna Vuoden 2006 tilinpäätöksessä on todettu, että seurakuntakeskuksen rakentaminen ja Hämeenkosken liittymisestä aiheutuvat lisävastuut johtavat siihen, että muita käyttömenojen lisäyksiä ja suuria investointeja ei ole lähivuosina mahdollista toteuttaa. Hämeenkosken seurakunnan vuoden 2006 tilinpäätös osoittaa ylijäämää. Verotulot kasvoivat edellisestä vuodesta 10,7 % erityisesti yhteisöveron jakoperusteiden muuttumisen ansiosta. Kirkkohallitukselta saatiin harkinnanvaraista avustusta Sen myöntämisen perusteluna oli hyvin edennyt hakeutuminen kappeliksi ja siihen liittyvien tehtävien päätösten tekeminen ajoissa. Hämeenkosken toimintatulot laskivat vuonna 2006 yhteensä 12 % ja toimintamenot kasvoivat 23 %. Hämeenkosken seurakunnan vuoden 2006 talousarvion investointiosaan oli varattu euron määräraha Leirimajan korjaukseen. Hämeenkosken ja Hollolan kirkkoneuvostot keskustelivat Leirimajan kunnostuksesta Neuvottelussa todettiin, että rantasauna kunnostetaan vuonna 2006 ja että päärakennuksen korjauksesta ja vesihuollon uusimisesta päättää tulevaisuudessa laajentuneen seurakunnan kirkkovaltuusto. Miestyön vastuuryhmän jäsenet hoitivat rantasaunan purkamistöitä ja majan ulkoseinien pesun ja maalauksen sekä polttopuiden pilkkomisen. Kun verrataan Hollolan ja Hämeenkosken vuosien 2006 ja 2007 talousarvioiden käyttötaloutta, voidaan havaita, että yhdistymisestä ei arvioida syntyvän ensimmäisenä toimintavuotena nettosäästöä. Liitteenä nro 5 seuraava laskelma osoittaa, että talousarvion käyttötalouden menot nousevat vuodelle 2007 noin 4,4 % ja käyttötalouden tulot laskevat noin 8 % edellisen vuoden talousarvioista. Niinpä nettomenojen nousuksi muodostuu lähes 6 %. Käyttötalouden nettokulut olivat vuonna 2006 Hollolassa 171 / jäsen ( ) ja Hämeenkoskella 214 /jäsen. Vuoden 2007 yhteisen talousarvion käyttötalouden nettokulut ovat 185 / jäsen ( ). Laajentuneen Hollolan seurakunnan vuoden 2007 talousarvion mukaan palkkamenojen lasketaan nousevan 4,4 %. Osan noususta selittää Hollolan kirkkoherranvirastoon palkattavan uuden osa-aikaisen (20 t/viikko) toimistosihteerin palkkaaminen, päiväleiritoiminnan lisääminen, johtavan diakoniatyöntekijän viran perustaminen ja perhetyön kasvaminen. Lisäksi Hämeenkoskelta Hollolaan siirtyneen henkilöstön palkkojen korottaminen Hollolassa vallitsevalle 34

35 tasolle nostaa palkkamenoja. Hämeenkosken viranhaltijoiden palkkoja korotettiin kaikkien muiden paitsi diakonian viran osalta. Hämeenkosken kirkkoherran viran muuttuminen kappalaisen viraksi laski rahapalkkaa noin 150 /kk. Hämeenkosken seurakunnan toimintatulot vähenevät edellisestä vuodesta yli pääasiassa siksi, että toimistosihteeri ja diakoni eivät enää työskentele Tuuloksessa. Hollolan seurakunta oli vuoden 2006 alusta lukien nostanut veroprosenttinsa 1,50 %:sta 1,75 %:iin, joka on vahvistettu myös vuoden 2007 veroprosentiksi. Hämeenkosken veroprosentti on jo usean vuoden ajan ollut 1,85 %, joten Hämeenkosken kappeliseurakunnan jäsenten verorasitus hiukan keveni yhdistymisen yhteydessä. Laajentuneen Hollolan seurakunnan vuoden 2007 toiminta- ja taloussuunnitelman investointiosuudessa on varauduttu Salpakankaan uuden seurakuntakeskuksen suunnitteluun ( ), leirikeskuksen liittämiseen kunnalliseen vesihuoltoon ( ) sekä Hollolan ja Hämeenkosken kirkonkirjojen mikrofilmaukseen ja digitointiin ( ). Hollolan seurakunnalla on suunnitelmien mukaan seuraavina vuosina edessään merkittävä ja taloudellisesti mittava Salpakankaan uuden seurakuntakeskuksen rakennustyö. Talousarvion investointiosan alkuun on merkitty, että Hämeenkosken kappelin investointien tarpeita selvitetään yhteisessä hallinnossa vuonna 2007 tehtäessä vuosien talousarviota ja toimintasuunnitelmia. Kirkkohallitukselta tulevaa yhdistymisavustusta on talousarviossa vuonna 2007 laskettu saatavan lähes Avustuksen määrä laskee vuosittain. Sen kokonaismääräksi vuosien aikana muodostuu noin Kun yhdistymistä valmisteltaessa on korostettu, ettei mitään Hämeenkoskella muutu, ei ole ollut odotettavissakaan yhdistymisestä saatavia säästöjä. Toimintatapaan ovat molempien seurakuntien kirkkovaltuustot yhdistymisaloitteeseen liittyvällä liittymissopimuksella joulukuussa 2005 sitoutuneet. 9. MUUTOKSEN ONNISTUMISEEN VAIKUTTANEET TEKIJÄT Hämeenkosken seurakunta ryhtyi 10 vuotta kestäneiden määrätietoisten säästötoimien jälkeen hakemaan pitkälle tulevaisuuteen seurakuntatyön turvaavaa ratkaisua vuonna Hankkeeseen sitoutuivat niin työntekijät, luottamushenkilöt kuin laaja vapaaehtoisten joukko. Valmistelu oli avointa ja asiasta keskusteltiin ja tietoa hankittiin monin eri tavoin. Seurakunnassa oltiin realistisia tulevaisuuden talouskehityksen suhteen ja tiedostettiin seurakuntalaisten vahva sitoutuminen kotiseurakuntaansa. Hanketta ei viety eteenpäin väkisin ja vain yksi ratkaisuvaihtoehto esitellen, vaan valmistelu oli laaja-alaista ja siihen osallistui runsaasti seurakuntalaisia. Hämeenkosken seurakunnan vuoden 2006 tilinpäätöksessä on todettu, että seurakunnan tehtävä on toimia jumalanpalvelusyhteisönä. Toiminnan muina painopisteinä ovat maallikkojen varustaminen koulutuksen kautta vastuunkantoon ja Ystävänkulman toiminnan avulla tapahtuva seurakuntalaisten tukeminen keskinäiseen auttamiseen elämän arjessa. Rakennemuutos ei heikennä näiden toimintatavoitteiden toteutumista Hämeenkosken kappeliseurakunnassa. Tilinpäätöksessä todetaan, että lukuisat neuvottelut Hollolan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa ovat sujuneet erinomaisen hyvässä yhteisymmärryksessä. Hollolan kirkkoneuvosto päätti joulukuussa 2005 ulottaa Meidän seurakuntamme lehden jakelun kattamaan myös Hämeenkosken alueen jo vuonna Lehdessä julkaistiin myös Hämeenkosken kirkolliset ilmoitukset ja muutoinkin esiteltiin kummankin seurakunnan toimintaa. Hollolan puolella on ollut kantavana ajatuksena, että pienemmän ehdoilla edetään. Raportin laatijalle on muodostunut kuva, että ratkaiseva rooli hankkeen onnistumisessa oli rakentavassa hengessä ja kiihkottomasti asiaa selvittäneellä Hämeenkosken kirkkoherra Matti Piispasella. Toinen hankkeen onnistumisen takaaja oli Hollolan kirkkoherra Erkki Lehtonen, jonka suhtautuminen ymmärtäväisesti Hämeenkosken tarpeisiin ja näkyminen Hämeenkoskella eri tilanteissa vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Talouspäällikkö Heikki Seppäsen työpanos oli yhdistymisen käytännön toteuttamisen sujumisessa merkittävä. Luottamushenkilöiden yhteistyö on sujunut kitkattomasti. Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2005 julkaisemassa tutkimuksessa Seurakuntarakenne murroksessa (2. painos 2007) on selvitetty rakennemuutoksen eri vaiheisiin onnistuneissa yhdistymisissä käytettyä aikaa ja toimenpiteitä. Tutkimus osoitti, että selvitysvaiheesta toteutukseen olisi hyvä olla kahden vuoden ajanjakso. Hämeenkosken kohdalla aikaa oli yli puolitoista vuotta. Sitä oli kuitenkin edeltänyt pitkä vakaan harkinnan jakso, jonka aikana oli asennetasolla hyväksytty rakennemuutoksen mahdollisuus. Tutkimuksen tulos on em. kirjassa esitetty seuraavan kaaviokuvan muodossa: 35

36 VALMISTELU SELVITYS PÄÄTÖS JÄRJESTELY TOTEUTUS VUODET MUUTOSTARPEEN MÄÄRITTELY YHTEISEN NÄKEMYKSEN LUOMINEN ENSIMMÄISET TOIMENPITEET ANKKUROINTI KÄYTÄNTÖÖN MUUTOSKYVYSTÄ HUOLEHTIMINEN TARMOKAS JA TAITAVA JOHTAMINEN AVOIN TIEDOTUS PERUSTEHTÄVÄN SELVITTÄMINEN Lähde: Risto T. Nieminen, Leena Vallenius, Mikko Tähkänen: Seurakuntarakenne murroksessa 2. painos 2007, s MITÄ TÄSTÄ RAKENNEMUUTOKSESTA OLISI OPITTAVAA TOISILLE? Sekä Hämeenkosken kappeliseurakunta että Hollolan seurakunta ovat suuren muutoksen edessä tämän raportin valmistumisaikoina, sillä kummassakin vaihtuu johtaja. Hämeenkosken aluekappalaiseksi tulee Pentti Pohto Lammilta ja Hollolan kirkkoherraksi saman seurakunnan seurakuntapastori Antti Lahtinen. Hollolan seurakuntatyö on organisoitu työmuotopohjalta ja Hämeenkoski taas aluepohjalta toimintaryhmätyön tuella. Hollolan Vesikansassa on alueneuvosto ja aluepappi, mutta muu seurakuntatyö myös sen alueella on koko Hollolan työmuotopohjaisen johdon alaisuudessa. Työmuotopohjaisen ja aluepohjaisen seurakuntatyön yhteensovittaminen on haaste uusille johtajille. Raportin laatijalle on muodostunut kuva, että Hämeenkosken hyvin toiminut ja läheisille ihmissuhteille rakentunut seurakunta on halunnut varmistaa kaiken säilymisen ennallaan myös murroksen jälkeen. Hollola on kunnioittanut tätä toivetta. Yhdistymissopimuksen solmimisen jälkeen on kuitenkin tapahtunut useita henkilövaihdoksia. Hämeenkosken kirkkoherra on kesällä 2006 siirtynyt uusiin tehtäviin. Kappelin kappalainen ryhtyy hoitamaan virkaansa. Lapsi- ja perhetyön tekijät ovat syksystä 2006 tulleet Hollolasta eivätkä enää Lammilta. Diakoni, jonka tehtävänä on ollut myös nuoriso- ja rippikoulutyö, on lähtenyt kesäkuussa 2007 lomalle, jolta siirtyy muun seurakunnan palvelukseen. Avoinna olevaan diakonian virkaan odotetaan sekä diakonian että nuorisotyön taitavaa hakijaa. Hengellisen työn tekijöistä on ainoastaan kanttori edelleen virassaan. Toimistosihteeri on henkilöstömuutosten vuoksi joutunut kantamaan tavanomaista suuremman vastuun yhdistymisen valmisteluista. Hänen työnkuvansa on muuttunut, kun 20 %:n työskentely Tuuloksessa on vuoden 2006 aikana loppunut ja omaan virkaan kuuluvista normaaleista virkatoimista osa siirtynyt Hollolaan. Toimistosihteerille on saatu kuluvan kesän lomansijainen Hollolasta. Ilmeisesti yhteistyöllä Hollolan diakonian kanssa olisi voitu järjestää jonkinasteista päivystystä viranhaltijavaihdoksen ajalle. Yhteinen nuorisotyö ja rippikoulut säästäisivät kustannuksia ja toisivat toimintaan monipuolisuutta erityisesti Hämeenkosken nuorille. Hämeenkosken vapaaehtoistyölle tärkeä Leirimaja on ollut vain Hämeenkosken käytössä. Seurakuntia lähentäisi ja toimintaa vireyttäisi, jos Leirimajalla voisi järjestää myös joitakin Hollolan seurakunta- 36

37 toimintaan kuuluvia tilaisuuksia. Toki tietysti niin, ettei se häiritse Hämeenkoskella suunniteltua toimintaa. Salpakankaan ja Hämeenkosken välimatka on 21 km, mikä ei ole liian pitkä toiminnallisen yhteistyön lisäämiselle. Lomakauden päätyttyä ja vakinaisen diakonian viranhaltijan sekä Hollolan vastavalitun uuden kirkkoherran tultua tehtäviinsä on hyvä käydä keskustelut perustehtävien hoitamisesta ja yhteyden rakentamisesta. Raportin laatijan kokemus myös muista yhdistymishankkeista on ollut se, että antaessaan saa. Eli kun on pyritty yhteistyöhön toisiaan kunnioittavassa hengessä, on saavana osapuolena ollut erityisesti pienempi seurakunta. Sen identiteetti ja yhteyden kokeminen eivät ole olleet uhattuna. Sen seurakuntaelämä on rikastunut ja henkilöstö on saanut vertaistukea isomman yhteisön sisältä. Toiminta ei ole enää haavoittuvaista, kun sijaisjärjestelyt on etukäteen sovittu. Mutta onnistuakseen yhteistoiminta tarkoittaa sitä, että kumpikin osapuoli on valmis tarvittaessa työskentelemään toisensa alueella. Mikkelissä, kesäkuun 29 päivänä 2007 Leena Vallenius Hallintojohtaja (emer.) 37

38

39 Hollolan ja Hämeenkosken seurakuntien yhdistyminen LIITE NRO 1 Leena Vallenius LUETTELO YHDISTYMISVALMISTELUJEN PÄÄTÖKSISTÄ JA TOIMENPITEISTÄ Hämeenkosken seurakunta lakkautettiin ja liitettiin Hollolan seurakuntaan Tähän luetteloon on koottu lyhyet maininnat niistä päätöksistä ja toimenpiteistä, jotka ilmenevät seurakuntien yhdistymisraportin laatimista varten kokoamista asiakirjoista. Asiat on esitetty luettelossa aikajärjestyksessä. Toimielimien nimet on lyhennetty seuraavasti: Khall Khra/Hol Khra/Häm KN/Hol KN/Häm KV/Hol KV/Häm Lahti Talj/Hol Tp/Hol Tkli Tury LV: Kirkkohallitus Hollolan kirkkoherra Erkki Lehtonen Hämeenkosken kirkkoherra Matti Piispanen Hollolan seurakunnan kirkkoneuvosto Hämeenkosken seurakunnan kirkkoneuvosto Hollolan seurakunnan kirkkovaltuusto Hämeenkosken seurakunnan kirkkovaltuusto Lahden seudun seurakuntien yhteistyöprojekti Hollolan kirkkoneuvoston taloudellinen jaosto Hollolan talouspäällikkö Heikki Seppänen Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli Hollolan ja Hämeenkosken kirkkoneuvostojen asettama tulevaisuustyöryhmä Leena Valleniuksen joihinkin kohtiin tekemät huomiot Päivämäärä Toimielin Päätös/toimenpide VALMISTELUVAIHE Hämeenkoski (H:koski) H:koski Khra/Häm Toimintanäkyseminaari, jossa pohdittiin seurakunnan perustehtävää ja selviteltiin itsenäisen seurakunnan ja kappeliseurakunnan eroja ja todettiin, että Tampereen tuomiokapituli on nimennyt hiippakunnalliseksi konsultiksi TT Jaakko Ripatin. Luottamushenkilöille järjestettiin keskustelutilaisuus toimintanäystä. Tilaisuudessa oli asiantuntijana TT Jaakko Ripatti. Tilaisuudessa esiteltiin myös pienten seurakuntien talousvertailuja. Lahden yhteistyöprojektin kyselyssä Hämeenkoski ilmoitti olevansa taloudellisesti kirkkohallituksen avustuksen varassa. Toiminnallisesti seurakunta on vireä ja vapaaehtoiset aktiivisesti mukana. Kirkollisvero on korkea (1,85 %). Henkilöstön vähäisen määrän vuoksi toiminta on haavoittuvaista. Vain kolme virkaa on kokoaikaisina (khra, kanttori ja suntio). Diakoni työskentelee 40 % ja toimistosihteeri 20 % Tuuloksessa. Talouspäällikön tehtäviä on hoitanut 1996 alkaen Kärkölän talouspäällikkö. Lammin lastenohjaaja toimii 1 pv/viikko Hämeenkoskella. Kyselyvastauksessa esitetään, että pienessä seurakunnassa hallinnollinen työ on suhteettoman suurta, joten niiden hoito voisi tapahtua suuremmissa yksiköissä. 39

40 Lahti Lahden seudun seurakuntien yhteistyöprojektiin liittyneellä Hämeenkosken seurakuntavierailulla projektin vetäjä Leena Vallenius vastasi henkilöstölle ja luottamushenkilöille näiden esittämiin kappeliseurakuntaa ja seurakuntarakenteen muutosta koskeviin kysymyksiin Khra/Häm Matti Piispanen esitti seminaaripuheenvuorossaan, että Hämeenkoski on verotulojen vähentymisen vuoksi vuodesta 1993 hakeutunut aktiivisesti yhteistyöhön naapuriseurakuntien kanssa. Yhteistyökysymysten selvittämiseen eivät teologit ole alueella riittävästi sitoutuneet. Ei voi olla itsetarkoitus yrittää ylläpitää itsenäisiä seurakuntia, vaan hallintoa ja taloutta tulisi hoitaa nykyistä suuremmissa yksiköissä Khall Kirkkohallitus ei myöntänyt Hämeenkosken seurakunnalle sen anomaa euron rakennusavustusta Leirimajan peruskorjaukseen, vaan viittasi Tampereen tuomiokapitulin lausuntoon, jonka mukaan hanke vaarantaa srk:n talouden ja edellyttää, että Leirimajan käyttäjä-srk:t perustavat kiinteistöyhtiön, jos ne käyttävät rakennusta enenevässä määrin. Hanke ei juurikaan perustu srk:n omaan käyttötarpeeseen Jaakko Ripatti Tampereen hiippakunnan konsultti Jaakko Ripatin raportissa esitetään, että Hämeenkosken seurakunnalla on KTS rakenteilla ja siinä tulevat etenemisvaihtoehdot puntariin. Konsultti on esitellyt kappeliseurakunnan perustamisvaihtoehtoa KV/Häm Valtuuston päätöstilaisuudessa syntyi keskustelu seurakunnan tulevaisuuden näkymistä. Kirkkoneuvostoa pyydettiin hankkimaan lisää tietoa erilaisista hallintomalleista. Syinä selvitystarpeelle esitettiin, että kymmenen vuoden menojen ja tulojen tasapainottamisella ei ole saatu riittävästi muutoksia aikaan, ja että yhteistyö naapuriseurakuntien kanssa on jo niin monipuolista kuin mahdollista, että Lahden seudun seurakuntien yhteistyöprojekti ei tuo riittävästi säästöä toimintakuluihin ja että kirkkohallituksen muuttunut avustuspolitiikka hankaloittaa edelleen seurakunnan selviämistä taloudellisesti itsenäisenä KV/Hol Khra Erkki Lehtonen kertoi kirkkovaltuuston kokouksen lopussa ilmoitusasiana, että Hämeenkosken seurakunta on alustavasti ilmoittanut luopuvansa itsenäisyydestään ja aloittavansa neuvottelut johonkin naapuriseurakuntaan liittymisestä. Lisäksi khra kertoi kappeliseurakunnan toiminnasta osana emäseurakuntaa KN/Häm Kirkkoneuvosto asetti kuusi jäsentä neuvotteluryhmään, jonka tehtävänä oli tutkia mahdollisuudet turvata ja kehittää seurakuntatoimintaa Hämeenkoskella tulevina vuosina hallinnollisten järjestelyjen kautta Khra/Häm Kappeliseurakuntaretkelle Kuhmalahdelle Tury/ Yhteiskeskustelu Kummankin seurakunnan edustajat kokoontuivat Hollolassa kartoittaen eri yhdistymisvaihtoehtoja. Samalla Hämeenkoski kertoi kiinteistöistään, virkatoiveistaan, tiedotuksestaan ja taloudestaan ja toivoi neuvottelujen käynnistyvän KN/Häm KN/Häm KN/Hol Neuvotteluryhmä raportoi työskentelystään: Se oli käynyt neuvottelukierroksen Hollolan, Kärkölän ja Lammin seurakuntien edustajien kanssa. Jokaisella em. seurakunnalla oli valmius toimia kappeliseurakunnan emäseurakuntana ja jatkaa neuvotteluja. Työryhmä esitti neuvottelujen jatkamista tavoitteena kappeliseurakunta. Kirkkoneuvosto päätti valmistella kappeliseurakunnaksi hakeutumista Hollolan seurakunnan kanssa. Kirkkoneuvosto päätti järjestää tiedotustilaisuuden Tuvalla ja keskustelutilaisuuksia Ystävänkulmassa 12.4., ja Kirkkoneuvosto päätti jatkaa neuvotteluja Hämeenkosken seurakunnan liittämiseksi Hollolan seurakuntaan kappeliseurakuntana. Lisäksi päätettiin kertoa asiasta kirkkovaltuuston seminaarissa ja kutsua kirkkovaltuuston kokoukseen TT Jaakko Ripatti kertomaan organisaatiomuutoksen tarpeellisuudesta, kappeliseurakunnan luonteesta ja menettelyistä, millä vireille pantu suunnitelma toteutetaan. 40

41 KN/Häm KV/Häm Todettiin, että seurakuntalaisilta oli saatu palautetta viidessätoista järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. Kirkkoneuvosto esitti kirkkovaltuustolle Hämeenkosken seurakunnan hakeutumista Hollolan seurakunnan kappeliseurakunnaksi. Hämeenkosken kirkkovaltuusto päätti yksimielisesti hyväksyä KN:n esityksen aloittaa neuvottelut Hollolan seurakunnan kanssa hakeutumisesta Hollolan seurakunnan kappeliseurakunnaksi. Syiksi esitettiin: Ilman 2007 lopussa päättyvää kirkkohallituksen avustusta talous edelleen kiristyy ja toiminta vähenee, koska joudutaan vähentämään henkilökuntaa ja omaisuutta myymään. Yksi valtuutettu esitti asian ratkaisemista äänestyksellä, mutta esitys raukesi kannattamattomana. KV:n päätökseen sisältyi toimintaedellytysten turvaamiseksi seuraavat neuvottelussa esille tuotavat asiat: Kirkko ja seurakuntatupa säilyvät entisessä käytössä ja jumalanpalvelukset pidetään Hämeenkosken kirkossa sunnuntaisin klo 10, leirimaja säilyy ja se remontoidaan, vapaaehtoistyö säilyy (esim. Miestyö ja Ystävänkulma), nuoriso- ja lapsityöhön saadaan lisää resursseja, yhteys Karulan seurakuntaan säilyy. SELVITYSVAIHE KV/Hol Hol+Häm Yhdistymisasiaa olivat kirkkovaltuuston kokouksessa selvittämässä TT Jaakko Ripatti ja Kangasalan kirkkoherra Seppo Jarva. Kolme Hollolan ja kolme Hämeenkosken seurakuntien edustajaa suoritti Hämeenkosken seurakunnan kiinteistöjen ja hautausmaiden katselmuksen osana kappelisopimuksesta käytäviä neuvotteluja KN/Häm Hautausmaan katselmuspöytäkirja ja kiinteistöjen tarkastuspöytäkirja käsiteltiin KN/Hol Kirkkoneuvoston esityslistalla esiteltiin yhdistymishankkeen valmisteluja ja todettiin, että asiaa on käsitelty eri työntekijätasoilla ja luottamushenkilöiden keskusteluissa ja että Seppo Jarva on Kangasalan kokemuksina suositellut työryhmien perustamista asioita valmistelemaan ja korostanut henkilökunnan laajan kuulemisen tärkeyttä. Neuvosto päätti asettaa 7 työryhmää ja valita niihin viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä. (taloushallinto, kiinteistö- ja hautaustoimi, virasto, hengellinen toiminta, hallinto, ohjesäännöt ja henkilöstön siirrot) KN/Häm Hämeenkosken KN nimesi seurakunnan edustajat Hollolan kanssa käytäviin yhdistymistä valmisteleviin työryhmiin H:koski Yhteinen keskustelutilaisuus seurakuntatuvalla KV/Hol Hollolan kirkollisveroprosentti päätettiin äänin 14 puolesta ja 13 vastaan korottaa vuoden 2006 alusta 1,50 %.sta 1,75 %:iin. Perusteluina esitettiin, uuden seurakuntakeskuksen rakentamisen aiheuttamat noin eurolla kasvavat vuosikulut, muutoinkin laaja investointiohjelma, jonka osana mainitaan myös Hämeenkosken leirikeskuksen peruskorjaus. Perusteluissa esitetään, että kun Hämeenkosken veroprosentti on 1,85, niin jos se laskisi yhdistymisen jälkeen 1,50 %.ksi, siirtyisi muutoksen takia hollolalaisten maksettavaksi Hämeenkosken väheneviä veroja vuosittain KN/Häm Kirkkoneuvostolle tiedotettiin kappeliseurakuntaneuvottelujen etenemisestä. Asioita todettiin valmistellun rakentavassa hengessä. KN esitti valtuustolle, että seurakunta päättää anoa Hollolan kappeliseurakunnaksi, joka merkitsee Hämeenkosken seurakunnan lakkauttamista ja että valtuusto hyväksyy liittymissopimuksen ja kappeliseurakunnan ohjesäännön. 20. ja Häm ja Hol Jokaiselle Hämeenkosken ja Hollolan seurakunnan työntekijälle toimitettiin kyselylomake, jossa varattiin tilaisuus lausua, ovatko he saaneet liittymisestä riittävästi tietoa, mikä on epäselvää, mitä he haluavat lausua, mitä mahdollisuuksia seurakuntien yhdistyminen tuo omaa työtä ajatellen ja haluavatko he keskustella liittymisestä vielä esimiesten kanssa. 41

42 Tp/Hol Heikki Seppänen laati taloustoimiston sisäiseen käyttöön rakennemuutoksen täydentyvän suunnitelman. Sitä on tulostettu täydennettynä ainakin , , , ja Suunnitelma sisälsi seuraavat otsikot: yleistä, hallinto, talous, tietohallinto ja henkilöstöhallinto KN/Hol KN päätti ulottaa Meidän seurakuntamme lehden jakelun vuonna 2006 myös Hämeenkosken alueelle, jotta seurakunnat tulisivat seurakuntalaisille tutuksi. Lehdessä käsiteltiin vuoden 2006 aikana myös Hämeenkosken asioita KN/Hol KN keskusteli kokouksen ulkopuolisena asiana Hämeenkosken leirimajalle suunnitelluista töistä ja totesi, että Hollolan edustajat olivat neuvotteluissa jääneet siihen käsitykseen, että peruskorjaus ratkaistaan yhteistyössä. KN esitti, että päärakennuksen kunnostuksesta ja jätevedenpuhdistamon rakentamisesta päätetään toiminta- ja taloussuunnittelun puitteissa kappelisopimuksen tultua voimaan. Rantasaunan kunnostuksen KN näki kiireisenä ja pyysi tarkentamaan sen suunnitelmia. PÄÄTÖSVAIHE KV/Häm Kirkkovaltuusto päätti rakennemuutoksesta otsikolla kappeliseurakunnaksi hakeutuminen. Kirkkovaltuusto päätti yksimielisesti anoa Hämeenkosken seurakunnan liittymistä Hollolan seurakunnan kappeliseurakunnaksi, hyväksyi liittymissopimuksen ja kappelineuvoston ohjesäännön. LV: Kirkkolain mukaan ei tarvita liittymissopimusta. Suurin osa Hämeenkoskella siihen merkityistä asioista on tullut ratkaistavaksi yhdistymisaloitteessa. Jotkut tuomiokapitulit edellyttävät, että kappeliseurakunnan perustamisesta ja sen ohjesäännöstä päätetään vasta yhdistymisen jälkeen toimivassa kirkkovaltuustossa. Kirkkohallitus ei käsittele kappeliasiaa, vaan sitä koskevat päätökset vahvistaa tuomiokapituli. Kappeliasia on usein otettu yhdistymisaloitteissa esille siten, että kirkkovaltuustot aloitetta tehdessään sitoutuvat siihen, että tiettyyn osaan uutta seurakuntayhteisöä perustetaan yhdistymisen jälkeen kappeli. Kappelineuvoston ohjesääntö valmistellaan usein samanaikaisesti aloitteen kanssa, mutta käsitellään vasta yhdistymisen jälkeen KV/Hol Kirkkovaltuusto hyväksyi seuraavat asiakirjat: Hämeenkosken seurakunnan liittymisen kappeliseurakuntana Hollolan seurakuntaan ja liittymissopimuksen kappeliseurakunnan perustamiseksi ja Hämeenkosken kappeliseurakunnan ohjesäännön Tklin lakimiesasessori Leevi Häikiö kysyi sähköpostilla Hämeenkosken ja Hollolan seurakunnilta muistioita, joista ilmenee, miten yhdistymisasiaa on henkilöstölle tiedotettu ja esitti, että jos tilaisuuksia ei ole ollut, tulisi kummassakin seurakunnassa järjestää työpaikkakokous ja muistio siitä lähettää kapituliin yhdistymisasiakirjoihin liitettäväksi Tklin lakimiesasessori Häikiö ilmoitti saaneensa Matti Piispaselta riittävästi asiakirjoja, joista ilmenee sekä Hämeenkosken että Hollolan henkilöstön osallistuminen yhdistymisen valmisteluihin Hollola Työntekijäkokous, jossa on kerrottu liittymisestä ja sen vaikutuksista sekä varattu mahdollisuus lausua mielipiteensä tai toimittaa se kahden viikon kuluessa tuomiokapituliin tai kirkkohallitukselle KV/Hol Kirkkovaltuusto hyväksyi sopimuksen kirkonkirjojen pitämistä koskevasta yhteistyöstä ja kustannusten jakamisen periaatteista Päijät-Hämeen seurakuntien keskusrekisteristä. LV: Kun myös Hämeenkoski kuuluu saman sopimuksen piiriin, on jäsenrekisterin pitämistä mahdollista seurakuntien yhdistymisen jälkeen hajauttaa KV/Hol Kirkkovaltuusto totesi, että kun Hämeenkoski liittyy Hollolaan, niin Hämeenkoskella ei ole itsenäisiä seurakuntavaaleja. KVJ 2:64 ha 2:65 mukaan vaaleista vastaa laajeneva Hollolan seurakunta. Kirkkovaltuusto päätti toimittaa syksyn 2006 seurakuntavaalit äänestysalueittain Maakansa, Hämeenkoski, Salpakangas ja Vesikansa). (HUOM: Päätöstä jouduttiin muutamaan ) 42

43 KV/Hol KN/Häm,Hol Kirkkovaltuusto valitsi vaalilautakuntaan 12 jäsentä ja totesi, että kirkkoherra Erkki Lehtonen on vaalilautakunnan jäsen virkansa puolesta. LV: Päätöksestä ei ilmene, oliko vaalilautakunnassa myös Hämeenkosken seurakunnasta jäseniä ( KVJ 2:65). Kirkkoneuvostot neuvottelivat Hämeenkosken leirimajan kunnostuksesta. Neuvottelussa todettiin, että leirimajan rantasauna kunnostetaan vuonna 2006 ja että päärakennuksen korjauksesta ja jätevesihuollon uusimisesta päättää tulevaisuudessa yhteinen kirkkovaltuusto Tkli Tuomiokapituli puolsi lausunnossaan seurakuntien hyväksymän seurakuntaliitosaloitteen hyväksymistä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Lausunnossa todetaan, että Hämeenkosken kirkkoherranvirka tulee avoimeksi ja virka lakkaa sekä että Hämeenkosken kanttorin virka lakkaa ja viranhaltija siirretään Hollolan seurakuntaa perustettavaan kanttorin virkaan, jonka tehtäviin sisältyy Hämeenkosken kappeliseurakunnan palveleminen. Kirkkovaltuustojen hyväksymän kappelineuvoston ohjesäännön vahvistamisen osalta asia jätettiin pöydälle Khra/Häm Matti Piispanen vastasi tuomiokapitulin notaarin konsultointitarvetta koskeneeseen kyselyyn, että Hämeenkosken ja Hollolan kirkkovaltuustot ovat tehneet päätökset yhdistymisasiassa joulukuussa 2005 ja sopineet samalla kappeli- ja liittymissopimusasioista ja että seurakunnat odottavat nyt päätöstä kirkkohallitukselta KN/Hol Merkittiin tiedoksi Hämeenkosken Leirimajan kunnostusta koskeneen neuvottelun muistio Khall Kirkkohallitus lakkautti Hämeenkosken seurakunnan ja liitti sen Hollolan seurakuntaan sekä lakkautti Hämeenkosken kirkkoherran ja kappalaisen virat, perusti Hollolan seurakuntaan muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävän kanttorin viran ja siirsi siihen Hämeenkosken vakinaisen kanttorin. Muut Hämeenkosken seurakunnan vakinaiset viranhaltijat ja työntekijät siirretään KL 13:2 nojalla heille soveltuviin Hollolan seurakunnan virkoihin ja työsopimussuhteisiin tehtäviin siten, että heille kuuluvat edut eivät ole epäedullisemmat kuin heille aikaisemmin kuuluneet edut. Päätöksessä todetaan, että Hämeenkosken seurakunnan omaisuus siirtyy lukien Hollolan seurakunnalle, joka vastaa Hämeenkosken veloista ja muista velvoitteista. Laajentuvan Hollolan kirkkovaltuusto valitaan syksyllä 2006 seurakuntavaaleissa normaalin vaaliaikataulun mukaisesti muutettua seurakuntajakoa noudattaen. Vapaaehtoisia rahastoja, jotka on perustettu määrättyjä tarkoituksia varten taikka lahja- tai testamenttivaroin, käytetään edelleen niiden tarkoitusten ja ehtojen mukaisesti. Kirkkohallituksen päätös tulee voimaan LV: Koska Hämeenkoskella ei ollut vakinaisessa valtakirjavirassa kirkkoherraa, ei kirkkohallitus perustanut Hollolaan Hämeenkosken kirkkoherrasta kappalaiseksi siirtyvälle henkilölle virkaa. JÄRJESTELYVAIHE Tkli Tkli Tkli Tkli Tkli Tuomiokapituli määräsi khra Erkki Lehtonen toimimaan Hämeenkosken seurakunnan o.v.o. kirkkoherrana Rovasti Pekka Eskelinen määrättiin Hämeenkosken seurakunnan vt. kirkkoherraksi lukien kunnes Hämeenkosken seurakunta on liitetty Hollolan seurakunnan kappeliseurakunnaksi ja kappeliseurakunnan kappalainen ryhtyy hoitamaan virkaansa. Tuomiokapituli nimitti Hollolan rovastikunnan lääninrovastiksi Nastolan kirkkoherra Matti Piispasen alkavaksi kuuden vuoden määräajaksi. LV: Piispanen siirtyi Hämeenkosken kirkkoherranvirasta Nastolan kirkkoherran virkaan Tkli vahvisti Hämeenkosken kappeliseurakunnan perustamista ja kappelineuvoston ohjesäännön hyväksymistä koskevat Hämeenkosken ja Hollolan seurakuntien päätökset. Tkli antoi Hämeenkosken kanttori Veikko Saarelle valtakirjan Hollolan seurakunnan muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävään kanttorinvirkaan

44 KN/Hol KV/Hol KV/Hol Tp/Hol Tp/Hol KN/Hol KV/Hol KV/Hol Tp/Hol KN esitti KV:lle, että se merkitsee kirkkohallituksen tekemän rakenneratkaisun tietoonsa saatetuksi ja antaa kirkkoneuvostolle tehtäväksi valmistella ja toteuttaa päätöksestä johtuvat toimenpiteet. Kirkkovaltuusto merkitsi tietoonsa saatetuksi kirkkohallituksen tekemän päätöksen Hämeenkosken seurakunnan lakkauttamisesta ja liittämisestä Hollolan seurakuntaan ja antoi kirkkoneuvoston tehtäväksi valmistella ja toteuttaa päätöksestä johtuvat toimenpiteet. Kirkkohallituksen päätös valitusosoituksineen on pantu esille sekä Hollolan että Hämeenkosken seurakuntien ilmoitustauluille, jotta valitusaika on alkanut kulua ja päätös saanut lainvoiman. Kirkkovaltuusto totesi, ettei jäsentietojärjestelmästä saada jäseniä äänestysalueittain Hollolan eri osista, mutta kylläkin Hollolasta ja Hämeenkoskesta erikseen. Kirkkovaltuusto muutti tekemäänsä äänestysaluejakoa koskevaa päätöstä niin, että on vain kaksi äänestysaluetta; Hollola ja Hämeenkoski. Hollolan seurakunnan äänestyspaikoiksi vahvistettiin Hollolan kirkko, Salpakankaan kirkko ja Vesikansan kirkko. Heikki Seppäsen laatima laskelma yhdistymisavustuksesta ja verotuloista 1,75 %:n veroprosentilla seuraa liitteenä a. Laskelmassa arvioidaan yhdistymisavustuksia vuosina saatavan , josta laskennallista avustusta olisi ja ylimääräistä toiminta-avustusta Heikki Seppäsen laatima projektiaikataulu talous-, henkilöstö- ja tietohallintoa varten seuraa tämän luettelon liitteenä b. Kirkkoneuvosto esitti kirkkovaltuuston hyväksyttäväksi diakoniatyön johtosäännöiksi, jotka sisältävät uuden johtavan diakonian viran ja Hollolan diakoniatyöntekijöiden johtosäännöt sekä Hämeenkosken kappelin diakonian ja nuorisotyöntekijän johtosäännön. Viime mainitun viranhaltijan lähiesimiehenä on kappelin kappalainen. Kirkkovaltuusto hyväksyi lähetyssihteerin johtosäännön ja diakonian virkojen johtosäännöt, joista oli neuvoteltu Hollolan ja Hämeenkosken kirkkoneuvostojen asettamassa yhteisessä hallinnollisia asioita ja ohjesääntöjä valmistelevassa työryhmässä. Lisäksi valtuusto päätti lakkauttaa 4. diakonian viran ja perustaa uuden johtavan diakonian viran Kirkkovaltuusto vahvisti vuoden 2007 veroprosentiksi 1,75 %, mikä oli myös vuoden 2006 veroprosentti. Valtuuston pöytäkirjassa todetaan, että Hämeenkosken seurakuntalaisten veroprosentti laskee, koska se oli 1,85 % vuonna Samoin päätöksessä todetaan, että päätöksen veroprosentista tekee laajentuvan eli Hollolan seurakunnan kirkkovaltuusto. Heikki Seppäsen laatima yksityiskohtainen tehtävien töiden toteuttamisvaihetta kuvaava työlista seuraa tämän luettelon liitteenä c. Marrask Vaaliltk Seurakuntavaaleissa Hämeenkoskelta ja Hollolasta asetetut ehdokkaat olivat yhteisissä valitsijayhdistyksissä, joita oli neljä. Laajentuneen Hollolan valtuustoon valittiin väkiluvun noususta johtuen 33 valtuutettua aikaisemman 27 asemesta. Valituksi tuli Hämeenkoskelta seitsemän valtuutettua eli 21,2 % valtuutetuista. Äänioikeutettuja oli yhteensä ja heistä Hämeenkoskelta eli 10,3 %. Äänestysprosentti oli Hollolassa 13,5 % ja Hämeenkoskella 24,1 %. Edellisissä seurakuntavaaleissa oli Hollolan äänestysprosentti ollut 13,8 % ja Hämeenkosken 27 %, joten äänestysaktiivisuus hiukan laski kummassakin seurakunnassa. Hämeenkosken kappeliseurakunnan alueelta valittiin vuoden 2007 alussa kirkkoneuvostoon kolme jäsentä sen 11 jäsenestä, ja kaksi heistä osallistuu myös taloudellisen jaoston toimintaan Tp/Hol Heikki Seppänen ohjeisti Hämeenkosken henkilöstöä rakennusmestarin kanssa laatimillaan ja talous- ja kiinteistötoimen tehtävien käytännön hoitamiseen liittyvillä kirjallisilla ohjeilla, joista heidän kanssaan keskusteltiin Khra ja Tp/ Hol Erkki Lehtonen ja Heikki Seppänen lähettivät Hämeenkosken palvelujen ja tavaroiden toimittajille ohjeet yhdistymisestä johtuvista muutoksista. 44

45 KV/Hol Kirkkovaltuusto päätti perustaa Hämeenkosken kappeliseurakuntaa varten kokoaikaisen päätoimisen kappalaisen viran lukien. Asian esittelyssä on pöytäkirjassa todettu, että Hämeenkosken kappeliseurakunnan ohjesäännön mukaan kappeliseurakuntaa varten on kappalaisen virka, jonka varsinaisena tehtävänä on hoitaa kappeliseurakunnan hengellistä toimintaa. Hänen on kuitenkin seurakunnan papiston työnjaon tasoittamiseksi osallistuttaja KJ 6:16 tarkoitetun työnjakokirjan osoittamalla tavalla koko seurakunnan alueella tapahtuvaan seurakunnan työhön. Työnjakokirjassa määrätään myös kirkkoherran ja muun papiston tehtävistä kappeliseurakunnan alueella. Uuden papin viran perusteluina kirkkovaltuuston pöytäkirjassa esitetään, että Hämeenkosken liittyessä Hollolaan maantieteellinen alue kasvaa ja väestöpohja lisääntyy. Lisäksi todetaan, että asiasta on sovittu yhdistymisneuvotteluissa KV/Hol Kirkkovaltuuston tiedoksi merkittiin, että kirkkohallitus on päätöksessään perustanut Hollolan seurakuntaan muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävän kanttorin viran. Tuomiokapituli oli antanut kyseiseen virkaan valtakirjan Hämeenkosken kanttori Veikko Saarelle lukien. Asia merkittiin valtuuston tietoon saatetuksi ja todettiin palkkauksen määräytyvän A 05 hinnoittelun mukaan KV/Hol Kirkkovaltuusto perusti Hämeenkosken päätoimisille viranhaltijoille (diakoni Pekka Rikkonen, seurakuntamestari Seppo Pirinen ja osa-aikainen, päätoiminen vahtimestari Arja Pirinen) vastaavat virat Hollolan seurakuntaan ja siirsi viranhaltijat perustettuihin virkoihin. Kirkkovaltuusto päätti ottaa työsopimussuhteisen toimistosihteerin (Erja Laine) kuukausipalkkaisena toimistosihteerinä Hollolan palvelukseen ja päivittää hänen työsopimuksensa. Virkojen tehtäviä ja työskentelypisteitä on perusteltu kirkkovaltuuston pöytäkirjassa seuraavasti: Koska Hämeenkosken kappeliseurakunnan toimintaa tulee käytyjen yhdistymisneuvottelujen mukaisesti jatkaa mahdollisuuksien mukaan aikaisemmalla tavalla ja toiminta pyritään järjestämään itsenäisenä toimintana lukuun ottamatta lapsi- ja perhetyötä, viranhaltijat ja työntekijät voivat jatkaa entisissä tehtävissä. Tekstistä ilmenee, että henkilöstön kanssa on keskusteltu siirtämisestä ja että yhdistämistä valmistellut työryhmä on käsitellyt asiaa niin, että mukana on ollut myös työympäristötoimikunnan edustaja. Lisäksi tekstissä mainitaan, että mainitut viranhaltijat ja työntekijä siirtyvät Hollolan palvelukseen ns. vanhoina työntekijöinä, eli että heihin sovelletaan kaikkia niitä etuja, jota he ovat saaneet palvelussuhteestaan Hämeenkosken seurakunnan palveluksessa, ja joita on Hollolan seurakunnan palveluksessa olevilla. LV: Lainsäädännön mukaan Hollolan kirkkovaltuuston kuului perustaa virat siirtyville päätoimisille, toistaiseksi palkatuille viranhaltijoille. Heidän siirtämisestään uusiin virkoihin kuului tehdä päätös Hollolan kirkkoneuvostossa. Työsopimussuhteisen päätoimisen ja toistaiseksi palkatun työntekijän uudesta työsopimuksesta kuului päättää kirkkoneuvostossa. Tointa ei perusteta kirkkovaltuustossa, mutta valtuuston tulee talousarviossa varata määrärahat henkilön palkkaukseen. Siirretyllä henkilöllä on oikeus saada palvelussuhteeseensa kuuluvat edut sellaisina, etteivät ne ole epäedullisemmat kuin hänelle aikaisemmin kuuluneet vastaavat edut (KL 13:2) KV/Hol Kirkkovaltuusto hyväksyi Hollolan seurakunnan ja Hämeenkosken kappeliseurakunnan talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman vuosille Pöytäkirjatekstin mukaan esitystä on valmisteltu yhteistyössä Hämeenkosken seurakunnan kanssa ja on siltä osin hyväksytty Hämeenkosken kirkkoneuvostossa. Talousarvion laadintaperusteita on esitetty pöytäkirjassa mm. seuraavasti: Vuonna 2007 henkilöstömenoissa hyväksytään vain tuloratkaisun mukaiset palkankorotukset eikä määrällisiä muutoksia, ottaen kuitenkin huomioon Hämeenkosken kappelisopimuksessa tehdyt sitoumukset naapuriseurakuntien kanssa tehtyjen sopimusten lakkaamisesta KV/Hol Kirkkovaltuustolle informoitiin ilmoitusasioina Hämeenkosken liittymisestä kappeliseurakuntana Hollolaan. 45

46 Talj/Hol KN/Hol Kirkkoneuvoston taloudellinen jaosto päätti Hämeenkoskelta Hollolaan siirtyvän henkilöstön palkkauksesta Lähtökohtana oli toteuttaa mahdolliset muutokset virka- ja työehtosopimuksen palkkaryhmien ja palkkaluokkien asteikkojen rajoissa sekä soveltaen Hollolan seurakunnan vastaavassa tai lähes vastaavassa tehtävässä olevien työntekijöiden palkkoja. Päätöksen selvitysosassa on esitetty (KirVesTes liite 10:2 viitaten), että palkkaluokkaa voidaan tarkistaa virkaan/tehtävään soveltuvan hinnoitteluryhmän palkkaluokkien asteikkojen rajoissa. Tarkistus on mahdollinen vain sillä perusteella, että kyseinen viranomainen pitää palkkauksen tarkistusta työn sisällössä ja tehtävien vaativuudessa toteutettavien olennaisten ja pysyvien muutosten tai muun erityisen painavan syyn vuoksi perusteltuna. Taloudellinen jaosto korotti kanttorin palkkaa 5 pl, seurakuntamestarin palkkaa 2 pl, vahtimestarin palkkaa 1 pl, toimistosihteerin palkkaa 2 pl ja säilytti diakonin palkan entisellään. Hämeenkosken seurakunnan viikkoilmoitukset päätetään julkaista muun Hollolan seurakunnan viikkoilmoitusten yhteydessä Hollolan Sanomat lehdessä, joka jaetaan ilmaislehtenä myös Hämeenkosken alueella. TOTEUTUSVAIHE Hämeenkosken seurakunta liitettiin Hollolan seurakuntaan Tp/Hol KN/Hol KN/Hol Tkli Heikki Seppänen järjesti Hämeenkoskelta siirtyneelle henkilöstölle yhteisen keskustelutilaisuuden talousarviosta, tietohallinnosta, hallinnosta, hengellisestä elämästä (khran moniste), palkanmaksusta, puhelinasioista, henkilöstölehdestä ja koulutusasioista. Erja Laineen työsopimuksen mukaan hän toimii keskusrekisterin johtajan määräysten ja ohjeiden mukaan keskusrekisterin tehtävissä, kirkkoherran vastuualueen tehtävissä viraston, hallinnon ja hengellisen toiminnan osalla, talouspäällikön vastuualueen tehtävissä taloushallinnon osalla sekä hautaustoimen osalla rakennusmestarin alaisena. Hänen lähiesimiehensä on kappelin kappalainen, ja loma- yms. kysymykset käsittelee kirkkoherra. Tehtäväkuvasta oli neuvoteltu Laineen kanssa. LV: Henkilön on yleensä vaikea työskennellä, kun ohjeita tulee monelta taholta. Ehkä esimiessuhteita voisi tällä kohtaa selkeyttää. Rakennusmestari Heikki Koljoselle myönnettiin allekirjoitusoikeus Hämeenkosken seurakunnalta siirtyneiden maaomaisuuksien lainhuudatuksiin liittyviin asiapapereihin. Tuomiokapituli myönsi Hollolan seurakunnan kirkkoherralle Erkki Lehtoselle eron kirkkoherran virasta lukien ja julisti haettavaksi Hollolan seurakunnan kirkkoherran viran klo mennessä Tkli Tuomiokapituli haastatteli Hollolan seurakunnan kirkkoherran virkaa hakeneet ja teki vaaliehdotuksen: 1. vaalisijalla pastori, teologian tohtori Markku Antola 2. vaalisijalla seurakuntapastori Antti Lahtinen 3. vaalisijalla kappalainen Johan Wennerström. Lisäksi todettiin, ettei kelpoisia ylimääräisiä ehdokkaita ollut Khall Kirkkohallitus myönsi Hollolan seurakunnalle laskennallista yhdistymisavustusta vuosille yhteensä euroa. LV: Kirkkohallitus käsittelee ylimääräisten toiminta-avustusten myöntämisen elokuussa Yleispäätöksen mukaan Hämeenkoskelle tullaan myöntämään vuosien aikana toimintaavustusta vuosittain sama määrä kuin seurakunta sai viimeisenä itsenäisenä toimintavuotenaan eli 3 x = Yhdistymisavustusten kokonaismääräksi muodostuu siten Avustusten määrä laskee ja sen jälkeen tapahtuvissa seurakuntien rakennemuutoksissa merkittävästi aikaisemmasta käytännöstä. 46

47 Tkli Hollolan seurakunnan IV kappalaisen virkaa (Hämeenkosken kappeliseurakunnan kappalainen) oli määräaikaan mennessä ainoana hakijana hakenut Lammin seurakunnan kappalainen Pentti Pohto. Tkli ilmoitti, että hakijan hakemusasiakirjat ovat kunnossa ja hän on hakukelpoinen. Tuomiokapituli kehotti Hämeenkosken kappelineuvostoa toimittamaan kappalaisen vaalin kirkkojärjestyksen mukaisella tavalla tai pyytämään tuomiokapitulia julistamaan virka uudelleen haettavaksi. Kappelineuvosto valitsi Pohdon virkaan. LV: kappelineuvosto antoi valintapäätöksestä virheellisesti valitusosoituksen hallinto-oikeudelle ja muutti sitten sen seuraavassa kokouksessaan kirkkolain mukaisesti oikaisuvaatimukseksi kirkkoneuvostolle. Touko-kesäkuu KV/Hol Kirkkoherran vaali Hollolan kirkkovaltuusto on hyväksynyt sekä Hollolan että Hämeenkosken seurakuntien tilinpäätökset vuodelta Hämeenkosken kappelineuvosto oli käsitellyt tilinpäätöstä LV: Tilinpäätöksiä on suppeasti esitelty raportin talousosiossa. Hollolan seurakunnan kirkkoherranvaali, jossa myös Hämeenkosken kappeliseurakuntalaiset ovat äänioikeutettuja. Valituksi tuli Hollolan seurakunnan seurakuntapastori Antti Lahtinen Tkli Tuomiokapituli antoi Hämeenkosken kappelineuvoston tekemän vaalin perusteella Pentti Pohdolle valtakirjan Hollolan seurakunnan IV kappalaisen virkaan (Hämeenkosken kappalainen) alkaen. Luettelon laati toimitettujen asiakirjojen pohjalta Mikkelissä, kesäkuun 29 päivänä 2007 Leena Vallenius Hallintojohtaja (emer.) 47

48 HOLLOLAN JA HÄMEENKOSKEN SEURAKUNNAT LIITE 5 TALOUSARVIOIDEN KÄYTTÖTALOUS 2006 JA 2007 Vuosi 2006 Vuosi 2007 Muutos Hollola H:koski Yhteensä % 1. YLEISHALLINTO Menot ,45 Tulot ,06 Netto ,60 2. SEURAKUNNALLINEN TOIMINTA Menot ,30 Tulot ,75 Netto ,69 4. HAUTAUSTOIMI Menot ,55 Tulot ,06 Netto ,64 5. KIINTEISTÖTOIMI Menot ,86 Tulot ,09 Netto , KÄYTTÖTALOUS Menot ,42 Tulot ,95 Netto ,67 Jäsenmäärä Hollola Hämeenkoski Yhteensä Käyttötalouden nettokulut / Jäsen : Hollola ,36 Hämeenkoski ,58 Yhteensä ,35 Laajentunut Hollola ,29 Laskelman laati Heikki Seppäsen paperilla luovuttaman aineiston pohjalta Leena Vallenius

49 HOLLOLAN SEURAKUNTA Liitteen 1 liite a Laskelma Hollolan ja Hämeenkosken seurakuntien yhdistymisavustuksesta. Yhdistyminen kappeliseurakuntana tapahtuu : Heikki Seppänen E u r o a : A v u s t u s v u o d e t : Ei avustusta! 1. v 2. v 3. v 4. v 5. v 6. v Avustukset yhteensä v Avustus, arvio Yhdistymisavustus prosenttia 100% 80% 60% 40% 20% 0% Yhdistymisavustus euroa (1934 x x 3) + 10% Ylimäär. toiminta-avustus arvio Avustukset yhteensä Avustuksen muutos v:sta Verotulot Hollola (1,75 %) Verotulot 1,85 1,75 1,75 1,75 1,75 1,75 1,75 Hämeenkoski x1) Verotulot yhteensä Avustukset ja verotulot yhteensä Avustusten ja verotulojen yht. muutos verrattuna v:een 2006 Avustusten ja verotulojen muutos edelliseen vuoteen Rahoitustarve avustusten lakattua vuodesta 2012 lähtien on laskelman mukaan euroa olettamuksella, että toiminta ja palvelut pysyvät kustannuksiltaan vuoden 2006 tasolla. x1) Laskelmassa Hämeenkosken veroprosentti on laskettu 1,85:stä 1,75 prosenttiin Verotulojen vähennys on arvion mukaan euroa. Yksinkertaistamisen vuoksi laskelmaan ei sisälly verotulomuutosarvioita. 49

50 HOLLOLA JA HÄMEENKOSKI VÄKILUKU JA TOIMINTA Lähde: Kirkkohallituksen tilastot 2005 ja 2006 Vuosi 2005 Vuosi 2006 Muutos Koko kirkko Hollola Hämeenkoski Yhteensä Hollola Hämeenkoski Yhteensä 2005 > Väkiluku Väkiluvun muutos vuodessa Kastettujen osuus syntyneistä 102,4 83,3 88,9 105, ,2 Kirkkoon liittyneet (Yht. 64) Kirkosta eronneet (Yht. 396) Jumalanpalveluksiin osallistuneet Jumalanpalveluksiin osallistuneet % väkiluvusta 2,6 5,7 2,7 5,4 3,1 3,1 Kirkollisiin toimituksiin osallistuneet Jäseniä päiväkerhoissa Jäseniä pyhäkouluissa Jäseniä varhaisnuorten kerhoissa Rippikoulun käyneitä % 15-vuotiaista 96,3 100,0 89,1 108,0 87,9 88,2 Diakonian viranhalt. asiakkaat % väkiluvusta 5,4 5,8 4,6 4,1 5,1 4,8 Lähetyskannatus /jäsen Leenan laskelmia: Toimituksiin osallistuneet väkiluvusta (%) 96,83 121,46 99,21 97,56 93,84 94,14 90,7 Päiväk.+pyhäk.+ varh.nuor. % väkiluvusta 2,4 1,4 2,3 2,2 1,4 3,9 3,7 Leena Vallenius /

51 HOLLOLAN JA HÄMEENKOSKEN SEURAKUNTIEN YHDISTYMINEN TALOUS-, HENKILÖSTÖ- JA TIETOHALLINNON KANNALTA Projektiaikataulu Liittyy täydentyvään suunnitelmaan. Heikki Seppänen 1.Milestone 2. Milestone 3. Milestone Projektin resurssit: talouspäällikkö, taloussihteeri, palkanlaskija, kaksi toimistosihteeriä, Hämeenkosken toimistosihteeri Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti jatkuu Vaiheet ja asiat Tavoitetila: Nykytila; erillisiä Yksi seurakunta, omaisuus, vastuut yhteen. Esisuunnittelu Toteutus, sisäänajo 100 pv Projektisuunnitelma Tarkistuslista Aikataulu Resurssit Projektiorganisaatio ja vastuut (työnjaon mukaisesti) Taloussuunnittelu Raamibudjetti Päätökset Lomat Toteutussuunnitelmat ja riskien kartoitus Taloushallinnon käytännön asiat Henkilöstöhallinnon asiat Tietoliikenne- ja puhelinyhteydet Tietojärjestelmät Koulutus/perehdyttäminen/ohjeistus Johdon tuki Viestintä Vuorovaikutus, neuvottelut, keskustelut Laki/sopimukset Kulttuurien yhteen sovittaminen Sitouttaminen, asianosaiset mukaan Muistilista: Viranomaisasiat Hinnat, maksut, korvaukset 2. Milestone: 3. Milestone: Sopimusten muutokset/tarjouspyynnöt Veroprosenttipäätös Suunnitelmien valmiusaste todetaan. Suunnitelmat valmiina. Valmistellaan käytännön toteutusta. Poistosuunnitelma Hautainhoitorahastot Tietojärjestelmät: Hautatoimen ohjelma Ajanvaraus Diakoniatyön ohjelma Vakuutukset Leimasinten tilaus Viestintä sidosryhmille: Hollola: Henkilöstö, Taloudellinen jaosto, Kirkkoneuvosto, Kirkkovaltuusto, Tilintarkastajat, Seurakuntalaiset Hämeenkoski: Henkilöstö, Taloudellinen jaosto, Kirkkoneuvosto, Kirkkovaltuusto, Tilintarkastajat, Seurakuntalaiset Projektiaikataulu ei ole tyhjentävä luettelo asioista. Katso myös uusinta täydentyvää suunnitelmaa! 51

52

53 PÄIJÄT-HÄMEEN SEURAKUNTIEN TOIMINNALLISET JA TALOUDELLISET KUVAAJAT ARTJÄRVI 53

54 54

55 ASIKKALA 55

56 56

57 HARTOLA 57

58 58

59 59

60 60 HEINOLA

61 61

62 62 HOLLOLA

63 63

64 64 HÄMEENKOSKI

65 65

66 66

67 KÄRKÖLÄ 67

68 68

69 LAHTI 69

70 70

71 NASTOLA 71

72 72

73 73

74 74 ORIMATTILA

75 75

76 76 PADASJOKI

77 77

78 78 SYSMÄ

79 79

80 80

81

82

83

84 PÄIJÄT-HÄMEEN LIITTO A168 * 2008 ISBN ISSN I SBN