KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA. Oheisasiakirja

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel SEK(2011) 1630 lopullinen KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista {KOM(2011) 934 lopullinen} {SEK(2011) 1632 lopullinen}

2 Vastuuvapauslauseke: Tämä vaikutustenarviointiraportti sitoo vain sen valmisteluun osallistuneita komission yksiköitä. Teksti ei vaikuta komission mahdollisesti tekemien päätösten lopulliseen muotoon. FI FI

3 1. JOHDANTO EU:n pelastuspalvelulainsäädäntö käsittää kaksi neuvoston päätöstä: päätös yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta 1 ja päätös pelastuspalvelun rahoitusvälineen (jäljempänä rahoitusväline ) perustamisesta 2. Mekanismin avulla tuetaan ja koordinoidaan jäsenvaltioiden toimintaa niiden valmistellessa ja ottaessa käyttöön apua, jota annetaan luontoissuorituksina (avustusryhminä, asiantuntijoina ja tarvikkeina) maille, jotka pyytävät kansainvälistä apua EU:ssa ja sen ulkopuolella kaikenlaisissa vakavissa hätätilanteissa, olivatpa ne luonnon tai ihmisen aiheuttamia. Katastrofit ovat yhä tavallisempia, yhä vakavampia ja yhä monimutkaisempia. Nykyisiä katastrofien ehkäisy- ja pelastuspalvelujärjestelmiä ja niiden koordinointia EU:n tasolla on mukautettava, jotta näihin haasteisiin voidaan vastata tehokkaasti ja vaikuttavasti. Komissio on laatinut tämän vaikutusten arvioinnin ohjatakseen tätä prosessia. Siinä tutkitaan EU:n pelastuspalvelualan yhteistyön toimintavaihtoehtoja, kaikki rahoitusvälineen tulevan muodon ennakkoarviointia koskevat näkökohdat mukaan luettuina. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN Vaikutusten arviointiprosessiin kuului vaikutusten arvioinnin ohjausryhmä, johon osallistui 21 komission yksikköä 3. Lisäksi siinä otettiin huomioon ulkopuolinen tutkimus 4. Tärkeimpiä sidosryhmiä ovat kansalliset pelastuspalveluviranomaiset, kansainväliset organisaatiot, YK:n erityisjärjestöt, pelastusjohtamisorganisaatiot ja humanitaarinen yhteisö. Kohdennettuja sidosryhmien kuulemisia tehtiin kolme 5, minkä lisäksi sidosryhmille järjestettiin useita tapahtumia 6. Vaikutustenarviointiraporttia tarkistettiin vastaamaan kaikkia huomautuksia vaikutustenarviointilautakunnan lausunnon perusteella. 3. ONGELMAN MÄÄRITTELY Nykyisen rahoitusvälineen voimassaolo päättyy vuoden 2013 lopussa. Mekanismia koskeva päätös liittyy läheisesti rahoitusvälineeseen, mutta sen voimassaolon päättymispäivää ei ole määritelty. EU:n pelastuspalvelutoimilla mekanismin ja rahoitusvälineen puitteissa on kolme merkittävää haastetta: 1) Katastrofien lukumäärä kasvaa jatkuvasti, ja niiden vakavuus ja monimutkaisuus lisääntyy. 2) Nykyinen taloustilanne aiheuttaa budjettirajoituksia EUVL L 314, 2007, s. 9. EUVL L 71, 2007, s. 9. Pääsihteeristö, oikeudellinen yksikkö, ulkopolitiikan välineiden hallinto ja Euroopan ulkosuhdehallinto sekä seuraavat pääosastot: budjetti, sisäasiat, ympäristöasiat, oikeusasiat, ilmastotoimet, tutkimus ja innovointi, yhteinen tutkimuskeskus, liikenne ja liikkuminen, energia, aluepolitiikka, terveys- ja kuluttaja-asiat, maatalous ja maaseudun kehittäminen, yritys- ja teollisuustoiminta, tietoyhteiskunta ja viestimet, laajentumisasiat, kehitys ja yhteistyö. Liite C. Sidosryhmäkokoukset 6. huhtikuuta ja 17. kesäkuuta Kussakin kokouksessa oli 120 osallistujaa. Kansallisten pelastuspalveluviranomaisten pääjohtajat kokoontuivat Budapestissä toukokuuta FI 1 FI

4 3) Nykyisessä mekanismissa on järjestelmään kuuluvia rajoituksia, jotka rajoittavat EU:n katastrofiavun tehokkuutta, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta. Nykyisessä mekanismissa on useita puutteita, jotka liittyvät avustustoimiin, valmiuteen ja katastrofien ennaltaehkäisyyn: (1) Reaktiiviset ja ad hoc -mekanismit rajoittavat eurooppalaisen katastrofiavun tehokkuutta, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta. Mekanismi ei nykyisellään pysty takaamaan avun saatavuutta tarvittaessa, eikä se mahdollista järkevää valmiussuunnittelua. (2) Avustusresurssien kriittiset puutteet johtuvat määrien riittämättömyydestä ja ajoitustai jakamisongelmista. Puutteita on resursseissa niiden riskien käsittelemiseksi, joiden todennäköisyys on vähäinen mutta vaikutukset suuret, kustannuksiltaan suurissa erikoisresursseissa ja horisontaalisissa resursseissa. (3) Rajalliset kuljetusratkaisut ja raskaat menettelyt estävät optimaaliset avustustoimet. Kuljetusten hyvän saatavuuden puute voi estää avun perille saannin. Menettelyjä EU:n rahoitustuen hakemiseksi kuljetuksille pidetään hallinnollisesti liian rasittavina nopeiden avustustoimien kannalta. (4) Valmistautuminen koulutuksen ja harjoitusten avulla on rajoitettua. Laitteistoissa, yhteistyömenettelyissä, yksilöllisessä valmistautumisessa ja luottamuksessa kumppanien voimavaroihin on ilmennyt yhteensopivuusongelmia. Osallistuvat valtiot eivät voi ilman EU:n tukea nostaa toimintavalmiuttaan ylivoimaisten, valtioiden rajat ylittävien tapahtumien yhteydessä. (5) Ennaltaehkäisyn toimintalinjoja ei ole yhtenäistetty: Ennaltaehkäisyn alakohtaisilla toimintalinjoilla ei ole yleisiä EU:n riskinhallintapuitteita, joissa eri osatekijät voitaisiin yhdistää, jotta ennaltaehkäisy voitaisiin nykyistä tehokkaammin yhdistää valmistautumiseen ja avustustoimintaan Peruslinja Peruslinjaskenaariossa mekanismipäätökseen ei tehdä muutoksia ja rahoitusväline uudistetaan nykymuodossaan. Tämä johtaisi avustusjärjestelmään, joka ei olisi tarpeeksi tehokas vastatakseen tarpeisiin, jossa menetettäisiin mahdollisuus saada taloudellista hyötyä entistä parempien reservien kautta ja jossa ei hyödynnetä yhteistyömahdollisuuksia ennaltaehkäisyn ja valmistautumisen tehostamiseksi. Komissio katsoo, että ilman lisätoimia (1) EU:n yhteistyöhön olisi käytettävissä entistä vähemmän resursseja (2) kuljetukseen liittyvät ongelmat ja viiveet lisääntyisivät (3) yksittäiset jäsenvaltiot eivät saavuttaisi riittävää valmiustasoa (4) yhteistyöstä ei saataisi parhaita mahdollisia hyötyjä ennaltaehkäisyssä. FI 2 FI

5 3.2. EU:n toiminnan perustelut ja toissijaisuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 196 artiklassa määrätään unionin pelastuspalvelutoiminnan erityisestä oikeusperustasta. Sen mukaan unionin toiminnalla pyritään tukemaan ja täydentämään jäsenvaltioiden toimintaa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla luonnon ja ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien ennaltaehkäisyssä, niihin valmistautumisessa ja avustustoimissa sekä edistämään pelastuspalvelun alalla toteutettavien kansainvälisten toimien johdonmukaisuutta. EU:n tämän alan toiminta käsittää sellaisten tilanteiden hallinnan, joihin liittyy voimakas monikansallinen osatekijä, ja se edellyttää välttämättä kokonaiskoordinointia ja kansallisen tason ylittävää yhteistä toimintaa. EU:n toiminta toisi lisäarvoa mittakaavaetujen kautta esimerkiksi logistiikassa, kuljetuksissa ja resurssien vapaaehtoisessa reservissä, vähäisten resurssien entistä paremmalla hyödyntämisellä ja säästöillä, joita saadaan ennaltaehkäisevällä toiminnalla vasta katastrofin tapahduttua toteutettuihin avustustoimiin verrattuna. 4. TARKISTUKSEN TAVOITTEET Yleistavoitteet Avustustoimet 1) Avustustoimet ovat entistä tehokkaampia ja vaikuttavampia suunnittelun ja avun paremman saatavuuden ansiosta. 2) Puututaan kriittisiin puutteisiin avustusvalmiuksissa. Kuljetukset 3) Vakavien hätätilojen avustustoimia parannetaan nykyistä parempien kuljetusratkaisujen avulla. Valmius 4) Tuetaan ja täydennetään osallistuvien valtioiden valmiustoimia yhtenäisten EU:n puitteiden avulla. Erityistavoitteet Siirrytään reaktiivisesta ja ad hoc -koordinoinnista ennalta suunniteltuun, ennalta järjestettyyn ja ennakoitavaan järjestelmään. Kriittiset puutteet katastrofiapuvalmiuksissa yksilöidään ja poistetaan kustannustehokkaasti. A) Rajallisten logististen resurssien ja kuljetusten rahoitusresurssien pullonkauloja vähennetään. B) Yksinkertaistetaan kuljetusta koskevia säännöksiä ja tehostetaan hallintomenettelyjä. 1) Linkitetään kansalliset valmiusjärjestelmät entistä paremmin yhteen lisäämällä johdonmukaisuutta. 2) Laajennetaan EU:n nykyisten valmiustoimien soveltamisalaa, ja linkitetään ne nykyistä paremmin kansallisiin ohjelmiin. 3) Määritellään valmistautuminen yksiselitteisesti yhdeksi EU:n pelastuspalveluyhteistyön tavoitteeksi, ja annetaan sille riittävä rahoitus. FI 3 FI

6 Ennaltaehkäisy 5) Tuetaan ja täydennetään osallistuvien valtioiden katastrofiriskien hallintatoimia ennaltaehkäisyä koskevien yhtenäisten EU:n puitteiden avulla. 1) Tuetaan kansallista katastrofiriskien hallinnan suunnittelua. 2) Parannetaan kokemusten jakamista edistämällä yhteisymmärrystä katastrofiriskien hallinnan käytännöistä ja antamalla rahoitusta korkean suojelutason saavuttamiseksi. 3) Yhdennetään katastrofien ennaltaehkäisyn toimintalinjoja. 4) Lisätään ennaltaehkäisevää valistusta. 5. ARVIOIDUT TOIMINTAVAIHTOEHDOT JA NIIDEN VAIKUTUKSET 5.1. Avun saatavuus Katastrofiapua koskevassa vuoden 2010 tiedonannossa 7 komissio ehdottaa eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien luomista (vapaaehtoinen reservi, johon kootaan osallistuvien valtioiden ennakkoon sitomia resursseja), Euroopan hätäapukeskuksen perustamista, kuljetusten helpottamista ja EU:n rahoittamien resurssien luomista poistamaan valmiuksissa olevia puutteita. Kaikki sidosryhmät tukevat voimakkaasti suunnittelun lisäämistä, ennakolta tehtäviä järjestelyjä ja ennakoitavuutta. Avun saatavuuden toimintavaihtoehdot: 1) Toteutetaan vapaaehtoinen reservi ilman EU:n yhteisrahoitusta. 2) Toteutetaan vapaaehtoinen reservi rajoitetulla EU:n yhteisrahoituksella (vain käyttöönottokustannukset). 3) Toteutetaan vapaaehtoinen reservi EU:n yhteisrahoituksen korkeahkolla osuudella (jonkin verran kehitystyötä, tarvikkeet mukaan luettuina), valmiustilakustannukset ja käyttöönotto. Toimintavaihtoehto 1 ei vaikuttaisi EU:n talousarvioon eikä aiheuttaisi muutoksia lainsäädäntöön. Se olisi puhtaasti poliittinen sitoumus eikä varmistaisi riittävien resurssien luotettavaa saatavuutta kestävällä tavalla. Vaihtoehto 2 vähentäisi osallistuvien valtioiden taloudellisia rajoitteita osoittaa resursseja reserviin ja tekisi EU:n avustustoimista entistä johdonmukaisempia ja tarvepohjaisempia. Näin vältettäisiin päällekkäisyys, lisättäisiin täydentävyyttä ja nopeutettaisiin avun toimittamista siten, että kokonaistehokkuus paranisi. Osallistuviin valtioihin ja EU:hun kohdistuva hallinnollinen rasitus olisi vähäinen. Arvioitu budjettisiirtymä on yhdeksän miljoonaa euroa vuodessa. Vaihtoehdon 3 vaikutus on verrattavissa vaihtoehtoon 2, ja se lisäisi edelleen EU:n katastrofiavun tehokkuutta ja vaikuttavuutta, koska sen avulla saataisiin nopeasti aikaan toimiva reservi. Vaihtoehdot 2 ja 3 ovat yleisesti parhaita tehokkuuden ja vaikuttavuuden kannalta siten, että vaihtoehdossa 3 hyödyt ovat selkeimmät Kriittisten puutteiden yksilöiminen ja poistaminen Vuoden 2010 tiedonannossa mainitaan erilaisia tapoja poistaa avustusvalmiuksissa olevia puutteita. Yhtenä vaihtoehtona ovat koko EU:ssa jaettavat EU-rahoitteiset resurssit, jotka otettaisiin käyttöön vapaaehtoista reserviä vastaavalla tavalla. Resursseja hallinnoivat osallistuvat valtiot voisivat käyttää resursseja kotimaassa silloin, kun niitä ei tarvita EU:n operaatioihin. 7 KOM(2010) 600 lopullinen. FI 4 FI

7 Kriittisiä puutteita koskevat toimintavaihtoehdot: 1) Osallistuvat valtiot korjaavat puutteet ilman EU:n yhteisrahoitusta. 2) Osallistuvat valtiot korjaavat puutteet EU:n yhteisrahoituksella. 3) Puutteet korjataan EU:n resursseilla. Vaihtoehdolla 1 ei olisi merkittäviä vaikutuksia EU:n talousarvioon, mutta sen tehokin olisi rajallinen. Osallistuviin valtioihin epätasaisesti kohdistuvat taloudelliset rasitukset ja hyödyt aiheuttavat todennäköisesti jännitteitä. Vaihtoehdon 2 avulla puutteita voitaisiin korjata tehokkaasti ja vaikuttavasti ja resursseja voitaisiin jakaa. Toimintamalli olisi nykyistä tasapuolisempi ja yhtenäisempi, kun taakka jaettaisiin (osittain) ja osallistuvien valtioiden taloudellisia rajoituksia pienennettäisiin. Vaihtoehto 3 on erittäin tehokas, ja sen ansiosta EU voisi puuttua yksilöityihin puutteisiin oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti mikäli käytettävissä on tarvittavat budjettivarat. EU:n talousarvion osuuden lisääminen voitaisiin kyseenalaistaa toissijaisuussyistä. Vaihtoehto 2 näyttää sopivan erityisen hyvin sellaisten riskien hallintaa varten tarvittaviin resursseihin, joiden todennäköisyys on vähäinen, mutta vaikutukset suuret. Vaihtoehto 3 taas sopii kaikkia toimijoita hyödyttäviin horisontaalisiin resursseihin, etenkin jos budjettivaikutukset ovat vähäiset Kuljetukset Kuljetukseen varattujen logististen ja rahoitusresurssien rajallisuutta koskevat toimintavaihtoehdot: 1) Järjestelmä lopetetaan. 2) Toimintalinjoja ei muuteta. 3) EU:n yhteisrahoituksen enimmäismäärää tärkeimpiin kuljetustarpeisiin lisätään. 4) EU:n yhteisrahoituksen enimmäismäärää lisätään kuljetuksiin kautta linjan. Vaihtoehto 1 heikentäisi pelastuspalvelutavoitteiden toteuttamismahdollisuuksia, mistä syystä se hylätään. Vaihtoehto 2 nojaa yksityisiin vailla kustannuksia oleviin ratkaisuihin ja siihen, että osallistuvat valtiot tarjoavat kuljetuksia toisilleen. Vaihtoehdoilla 3 ja 4 vähennettäisiin kuljetusten rahoittamisen esteitä. Vaihtoehdossa 3 kokonaisavustustoimista tehtäisiin tarvepohjaisia. Vaihtoehdoissa 3 ja 4 ulkoisiin kumppaneihin kohdistuva hallinnollinen rasitus pysyisi todennäköisesti entisellään. Vaihtoehdossa 4 on riski, että matalat kuljetuskustannukset kannustaisivat epäoleellisten hyödykkeiden käyttöönottoon, minkä takia vaihtoehtoa 3 pidetään parempana. Hallinnollisten menettelyjen tehostamista koskevat toimintavaihtoehdot: 1) Toimintalinjoja ei muuteta. 2) Hallintomenettelyjä yksinkertaistetaan. Vaihtoehdossa 1 komissio toteuttaa yksinkertaistamisen ilman lainsäädäntötarkistusta. Vaihtoehto 2 käsittää lainsäädäntötarkistuksen. Sen odotetaan edelleen vähentävän EU:n ja osallistuvien valtioiden hallintokustannuksia ja edistävän merkittävästi tavoitteiden saavuttamista. Koska vaihtoehdon 1 ei katsota tuottavan riittävästi merkittäviä parannuksia, vaihtoehtoa 2 pidetään parempana Valmius Sidosryhmät olivat yleisesti tyytyväisiä nykyisiin koulutus- ja harjoitusjärjestelyihin. Toiset pyysivät niiden soveltamisalan laajentamista. Vaihtoehdot, joissa otettaisiin käyttöön sitovaa lainsäädäntöä, sitovia normeja tai laatumerkintöjä, hylättiin varhaisvaiheessa, koska oikeusperusta eli EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 196 artikla sulkee pois yhdenmukaistamisen. FI 5 FI

8 Toimintavaihtoehdot: 1) Koulutuksesta ja harjoituksista annetaan ei-sitovat ohjeet, eikä rahoitusvälineen menotasoja muuteta. 2) Annetaan EU:n yleistä valmiustilaa koskevat poliittiset puitteet ilman sitovia säännöksiä ja lisätään EU:n rahoitusta koulutusverkon perustamiseen ja muihin toimiin. 3) Annetaan EU:n rahoitusta kansalliseen koulutukseen tietyt vähimmäisvaatimukset täyttäville koulutuskeskuksille. Vaihtoehto 1: Ei-sitovat EU:n ohjeet johtaisivat todennäköisesti vaihteluihin osallistuvien valtioiden valmiustasoissa, eivätkä ne olisi tehokkaita. Taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset, myös hallinnollinen rasitus, olisivat rajoitettuja, koska osallistuvat valtiot panisivat täytäntöön vain omat norminsa. Vaihtoehto 2: Koska osallistuvien valtioiden valmiustaso vaihtelee, ei-sitovien EU:n ohjeiden täytäntöönpanon vaikutukset kustannuksiin ja tehokkuuteen olisivat vaihtelevia. Jos EU:n rahoitustukea annettaisiin, kustannukset kohdistuisivat (osittain) EU:n talousarvioon. Vaihtoehto 3: Avustusoperaatioiden, joihin osallistuu useampia valtioita, tehokkuutta ja vaikuttavuutta voidaan parantaa yhteisten periaatteiden, osaamisen, paremman yhteentoimivuuden ja entistä suurempien reservien avulla. Koulutusverkoston perustamisesta aiheutuvat kustannukset ovat EU:n tasolla rajoitettuja. Osallistuvien valtioiden täytäntöönpanokustannukset liittyvät muun muassa opetussuunnitelmia koskeviin normeihin. Julkisiin ja yksityisiin toiminnanharjoittajiin kohdistuva hallinnollinen rasitus voi olla merkittävä, koska normien noudattaminen ja vaatimusten täyttäminen merkitsevät todennäköisesti huomattavia ylimääräisiä raportointikustannuksia. Vaihtoehdot 2 ja 3 tuottaisivat enemmän hyötyjä tehokkuuden ja EU:n lisäarvon kannalta kuin vaihtoehto 1. Vaihtoehto 3 olisi todennäköisesti parempi kuin vaihtoehto 2 tehokkuuden ja johdonmukaisuuden kannalta, mutta sidosryhmät suhtautuivat siihen varauksellisesti Ennaltaehkäisy Sidosryhmät ovat samaa mieltä siitä, että ennaltaehkäisevien toimien on oltava olennainen osa tasapainoista toimintamallia, jolla EU:n pelastuspalvelua viedään eteenpäin. Toimintavaihtoehdot: 1) Uutta EU:n lainsäädäntöä ei anneta. Sen sijaan annetaan ohjeet ennaltaehkäisyä koskevista kansallisista vähimmäisvaatimuksista ja kansallisista katastrofiriskien hallintasuunnitelmista. Yhteisrahoitustasot säilytetään nykyisellään. 2) Annetaan EU:n yleistä ennaltaehkäisyä koskevat poliittiset puitteet ilman sitovia säännöksiä ja lisätään EU:n rahoitusta riskinhallintasuunnitelmiin. 3) Asetetaan päivämäärä, johon mennessä jäsenvaltioiden on saatettava valmiiksi riskinhallintasuunnitelmansa yhdessä komission ohjeiden kanssa. Vaihtoehto 1 johtaisi riskinhallintasuunnitelmien ja ennaltaehkäisyn vähimmäisvaatimusten vaihtelevaan täytäntöönpanoon, eikä sen avulla voitaisi EU:ssa täyttää yleisesti korkeaa ennaltaehkäisyvaatimusta. Vaihtoehto 2 johtaisi ohjeiden nopeahkoon täytäntöönpanoon edellyttäen, että osallistuvat valtiot hakevat EU:n rahoitusta. Kustannukset riippuisivat kunkin kansallisen järjestelmän edistymisestä. Lisäraportoinnista aiheutuvat hallintokustannukset olisivat vähäisiä tai merkityksettömiä. Taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset olisivat suurempia kuin vaihtoehdossa 1. FI 6 FI

9 Vaihtoehtoon 3 kuuluu johdonmukainen ja tasapuolinen koko EU:n käsittävä toimintamalli, mutta sen täytäntöönpano saattaisi viivästyä lainsäädäntöprosessin pituuden takia. Hallinnollinen rasitus olisi vähäinen. Vaihtoehto 1 ei johtaisi riittävään tehokkuuteen ja johdonmukaisuuteen, kun taas vaihtoehdot 2 ja 3 edistäisivät tehokkuutta, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta. Vaihtoehdon 2 täytäntöönpano voisi olla nopeampaa, mutta vaihtoehto 3 saattaisi johtaa keskipitkällä aikavälillä johdonmukaisempaan katastrofiriskien hallintasuunnitelmien täytäntöönpanoon. Keskeiset sidosryhmät suhtautuivat kuitenkin siihen varauksellisesti. 6. YHTEENVETO JA PÄÄTELMÄT Vaikutusten arvioinnin perusteella säädösehdotukseen olisi sisällytettävä seuraavat tekijät avustustoimien osalta: resurssien vapaaehtoisen reservin (avun saatavuus, vaihtoehto 3) ja EU:n rahoittamien resurssien (kriittiset puutteet, vaihtoehto 2) olennaiset osatekijät ja periaatteet siten, että viitataan täytäntöönpanosääntöihin. Kuljetusten osalta vaikutusten arvioinnin perusteella ehdotetaan eräiden voimassa olevien säännösten tarkistamista kuljetusoperaatioihin myönnettävän EU:n rahoitusosuuden suurentamiseksi ja hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi. Ennaltaehkäisyn ja valmistautumisen osalta ehdotetaan EU:n yleisiä poliittisia puitteita ja komission ohjeita. Riskinhallintasuunnitelmien kehittämiselle jäsenvaltioissa olisi harkittava määräaikaa (ennaltaehkäisy, vaihtoehto 3). EU:n lisärahoitustuella tuettaisiin riskinhallintasuunnitelmien kehittämistä ja vähimmäisvaatimusten täyttämistä, koulutusverkostoa ja muita toimia (valmius, vaihtoehto 2). Lisärahoitus tukitoimiin edellyttäisi vastaavia muutoksia rahoitusvälineeseen. 7. SEURANTA JA ARVIOINTI Komissio arvioi lainsäädännön täytäntöönpanoa ja vertaa sitä viitearvoihin aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta muun muassa seurantatietojen perusteella käyttämällä esimerkiksi tulosindikaattoreja ja peruslinjoja, kuten avustustoimiin kuluvaa aikaa ja valmiustoimenpiteitä. FI 7 FI