VAIKUTTAVAT OPPIMISYMPÄRISTÖT TERVEYSALALLA

Transkriptio

1 Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveysala Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos II TERVEYSALAN KOULUTUKSEN KANSALLINEN KONFERENSSI VAIKUTTAVAT OPPIMISYMPÄRISTÖT TERVEYSALALLA Helsinki Abstraktit Toimittajat Eija Metsälä Ninja Lehtonen Leena Salminen Maija Hupli

2 Konferenssin järjestämiseen osallistuneet Konferenssin johtaja Elina Eriksson, johtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Konferenssin johtoryhmä Elina Eriksson, johtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Johanna Holvikivi, johtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kaarina Pirilä, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Taru Ruotsalainen, organisaatiotoimikunnan puheenjohtaja, kehittämispäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu Helena Leino-Kilpi, tieteellisen toimikunnan puheenjohtaja, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Maija Hupli, lehtori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Leena Salminen, lehtori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Tieteellinen toimikunta Helena Leino-Kilpi, tieteellisen toimikunnan puheenjohtaja, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Eija Metsälä, tieteellisen toimikunnan sihteeri, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Maija Hupli, lehtori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Teija Korhonen, tutkija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kaarina Pirilä, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Organisaatiotoimikunta Taru Ruotsalainen, organisaatiotoimikunnan puheenjohtaja, kehittämispäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu Saija Flinkkilä, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anu Ipatti, assistentti, Metropolia Ammattikorkeakoulu Leena Salminen, lehtori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Abstraktikirjan toimittajat Eija Metsälä Maija Hupli Ninja Lehtonen Leena Salminen Kirjan painopaikka Aikataos Kalenterit, Kirkkonummi Toukokuu 2013

3 SISÄLLYS Hyvä konferenssiin osallistuja 1 Konferenssiohjelma 2 Rinnakkaisesitysten aikataulu 4 Posteriesitysten aikataulu 12 Tiivistelmät Suulliset esitykset 20 Posteriesitykset 76

4 Hyvä konferenssiin osallistuja Tervetuloa toiseen terveysalan koulutuksen kansalliseen konferenssiin Helsinkiin! Konferenssin järjestäjinä toimivat Metropolia Ammattikorkeakoulun terveysala ja Turun yliopiston hoitotieteen laitos kuten ensimmäisessäkin konferenssissa kaksi vuotta sitten. Konferenssin teema on myös tällä kerralla ajankohtainen Vaikuttavat oppimisympäristöt terveysalan koulutuksessa. Eläminen suurten muutosten ajassa asettaa meille erilaisia koulutuksen kehittämisen vaateita. Muutokset koskevat erityisesti ammattikorkeakouluja. Vuonna 2014 tulevan uuden ammattikorkeakoulu- ja rahoituslain myötä kaikki ammattikorkeakoulut hakevat uudestaan toimilupia ja koulutusvastuita. Rahoitus perustuu tuloksiin aikaisemman kustannusperustaisuuden sijaan. Uudistukset mahdollistavat sen, että osaamisen perustana ovat vahvat korkeakouluyksiköt, laadukkaasta koulutuksesta siirrytään nopeasti työelämään, tutkimuksella ja innovaatiotoiminnalla on kilpailukykyä, hyvinvointia ja vaikuttavuutta, kansainvälistyminen toimii laadun turvaajana ja korkeakouluyhteisöjen kehittäminen on osa toimintaa. Tässä tilanteessa uusin tutkimus ja erilaiset kehittämisprojektit antavat tärkeää tietoa tulevaisuuteen suuntaavien ja kestävien päätösten tekemiseen ja yhteistyökumppanit ovat tärkeitä. Yliopistoissa terveysalan koulutukseen kohdistuva tutkimus on tärkeä osa hoitotieteellisiä yksiköitä kouluttavathan kaikki hoitotieteelliset yksiköt opettajia terveysalalle. Myös yliopistoissa muutos ja rakenteellinen kehittäminen ovat viime vuosina olleet voimakasta. Erityisesti on korostunut laadukkaan tutkimuksen välttämättömyys, kansainvälisen yhteistyön tarve sekä yliopistollisen koulutuksen tuloksellisuus. Terveysalan koulutuksen tutkimuksen alueella yhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa on ensiarvoisen tärkeää: ammattikorkeakoulut muodostavat sen empiirisen todellisuuden, jossa terveysalan koulutuksen tutkimus implementoidaan. On hienoa, että yliopistoilla on kumppaneita implementaation toteuttamiseksi! Tässä konferenssissa raportoidaan sekä tieteellistä tutkimusta että kehittämishankkeita. Kaikkiaan konferenssissa on 60 suullista esitystä ja 90 posteriesitystä useilta eri koulutuksen alueilta. Pääluennoitsijat avaavat omista tieteenaloistaan käsin osaamiseen, oppimiseen ja oppimisympäristöihin liittyviä näkökulmia. Olemme pitäneet tärkeänä erilaisten näkökulmien rikkautta. Kiitämme konferenssin johtoryhmän puolesta kaikkia konferenssin järjestämiseen osallistuneita henkilöitä. Kaikkien työpanos ja yhteistyö on ollut erinomaista. Kiitämme myös maamme yliopistoja, korkeakouluja ja organisaatioita kiinnostuksesta konferenssia kohtaan. Osallistujamäärä kertoo osaltaan tarpeen tämän kaltaisen konferenssin järjestämiselle. Toivomme konferenssin olevan innostava tapa sekä koota yhteen tehdyn työn tuloksia että tunnistaa tulevaisuuden tutkimus- ja kehittämistarpeita. Toivomme osallistujilla olevan myös hauskaa ja että syntyy uusia innovatiivisia ideoita terveysalan koulutuksen kehittämiseksi. Helsingissä ja Turussa helatorstaina 2013 Elina Eriksson Terveys- ja hoitoalan johtaja Metropolia Ammattikorkeakoulu Konferenssin johtaja Helena Leino-Kilpi Professori, laitoksen johtaja Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Konferenssin tieteellisen toimikunnan pj 1

5 Konferenssiohjelma ma Päivän puheenjohtajana toimii johtaja Johanna Holvikivi, Metropolia Ammattikorkeakoulu Ilmoittautuminen ja aamukahvi Musiikkiesitys, Niklas Korhonen Konferenssin avaus: Mikko Valtonen, puheenjohtaja, SAMOK ry Elina Eriksson, konferenssin johtaja, Terveys- ja hoitoalan johtaja, Metropolia AMK Helena Leino-Kilpi, konferenssin tieteellisen toimikunnan puheenjohtaja, professori, Turun yliopisto Terveysalan koulutus ja muuttuvat toimintaympäristöt Asta Heikkilä, yksikön johtaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala :00 Posteriesityksiin tutustumista / Simulaatiokiertokävely Lounas Rinnakkaissessiot A Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä I Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä II Opetuksen design I Opetusteknologia I Opetusteknologia V Rinnakkaissessiot B Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä III Opetuksen design II Opetusteknologia II Eettiset kysymykset oppimisessa I Opetuksen kansainvälistyminen I Iltapäiväkahvit Ajattelunhallinta - Stressitöntä tietotyötä Lauri Järvilehto, FT, tutkija, kouluttaja, Filosofian Akatemia Iltajuhla, Bulevardi 31, Helsinki 2

6 Konferenssiohjelma ti Päivän puheenjohtajana toimii lehtori Maija Hupli, Turun yliopisto Ilmoittautuminen aukeaa Päivän avaus Puheenjohtaja Terveysalan opettaja - edistyksen kärjessä Helena Leino-Kilpi, professori, Turun yliopisto Kahvitauko Rinnakkaissessiot C Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä IV Opetuksen design III Opetusteknologia III Eettiset kysymykset oppimisessa II Opetuksen kansainvälistyminen II Posteriesityksiin tutustumista / Simulaatiokiertokävely Lounas Rinnakkaissessiot D Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä V Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä VI Opetuksen design IV Opetusteknologia IV Opetuksen kansainvälistyminen III Ihminen oppimisen alttarilla Mikko Rasila, näyttelijä, ohjaaja, koreografi Konferenssin päätös Maija Hupli, lehtori, Turun yliopisto Taru Ruotsalainen, organisaatiotoimikunnan puheenjohtaja, Metropolia AMK 3

7 Rinnakkaisesitysten aikataulu Rinnakkaisesitysten aikataulu 4

8 Rinnakkaisesitysten aikataulu MAANANTAI 3.6. KLO A1 Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä I Puheenjohtaja Eija Metsälä Metropolia Ammattikorkeakoulu Luentosali T-D102, 1. krs Osaava opettaja/competent Teacher -mittarin kehittäminen projektin arvioinnin tueksi Lakanmaa Riitta-Liisa, Kontio Elina, Heinonen Jaana, Toivonen Heini Terveystieteiden opettajaopiskelijan harjoittelu sairaalaympäristössä Wilkinson Lotta, Pohjamies-Molander Netta, Meretoja Riitta, Salminen Leena Terveysalan opettajan ammatillinen osaaminen työhyvinvoinnin osana Hyvärinen Kari, Saaranen Terhi, Tossavainen Kerttu A2 Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä II Puheenjohtaja Satu Kajander-Unkuri Turun yliopisto Luentosali T-F102, 1. krs HealthPro - Terveyden edistämisen oppimisympäristö Leppänen Anu, Mellin Oili-Katriina, Toivanen-Labiad Tuula, Tervo Pirjo, Haarala Päivi, Haho Päivi, Liinamo Arja Integratiivisen pedagogiikan elementtien ilmeneminen suuhygienistiopiskelijoiden Suupirssi-harjoittelussa Äijö Marja, Sirviö Kaarina Pedagoginen ilmapiiri ja ohjaussuhde ovat yhteydessä valmistumassa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioituun kompetenssiin Kajander-Unkuri Satu, Meretoja Riitta, Saarikoski Mikko, Salminen Leena, Suhonen Riitta, Katajisto Jouko, Leino-Kilpi Helena A3 Opetuksen design I Puheenjohtaja Anne-Maria Kanerva Satakunnan Ammattikorkeakoulu Teorialuokka T-C208, 2. krs Perioperatiivinen klinikkaopetus osaamista perioperatiiviseen hoitotyöhön Haapa Toni, Kantomaa Miia, Karhu Anne Fysioterapeutti-, lääketieteen- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden yhteinen osastoharjoittelu Tuomikoski Annukka, Varkki Essi, Majava Tarja, Mörsäri Anniina "Osaan taidot, olen pro" - Itsenäinen oppiminen bioanalytiikan näkökulmasta Virtanen Mari 5

9 Rinnakkaisesitysten aikataulu A4 Opetusteknologia I Puheenjohtaja Terhi Saaranen Itä-Suomen yliopisto Teorialuokka TC-C210, 2. krs Simulaatiokoulutuksen vaikuttavuus mekaanisesti ventiloitujen potilaiden hoidon hallinnassa Satunnaistettu kontrolloitu koe (RCT) Jansson Miia, Ala-Kokko Tero, Kyngäs Helvi Kinect-liikeohjain oppimisen ja vuorovaikutuksen edistäjänä hyvinvointialalla Koskimäki Leena, Salminen Merja Tutkimustuloksia simulaatio-opetus- ja oppimismenetelmästä Itä- Suomen yliopistossa hoitotieteen laitoksella Saaranen Terhi, Vaajoki Anne, Sormunen Marjorita, Paakkonen Heikki, Tossavainen Kerttu A5 Opetusteknologia V Puheenjohtaja Teija Korhonen Metropolia Ammattikorkeakoulu Teorialuokka TC-C211, 2. krs Kirjastot lähihoitajakoulutuksessa oppimaan oppimisen tukena Huovila Erja, Liljander Leena, Renvall Jaana Opettajien kokemuksia sulautuvasta opettamisesta Jokinen Pirkko, Mikkonen Irma "Ei hullumpi homma" - tietoartikkeli opiskelijoiden oppimishaasteena ammattikorkeakoulun soveltavassa tiedontuottamisessa Elenius Leena, Majasaari Hilkka, Laitila Minna, Heikkilä Asta MAANANTAI 3.6. KLO B1 Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä III Puheenjohtaja Virpi Sulosaari Turun yliopisto Luentosali T-D102, 1. krs Lähihoitajaopiskelijoiden farmakologiset taidot valmistumisvaiheessa Jauhonen Sari, Hupli Maija Molekyylibiologiset ja geeniteknologiset menetelmät hyvinvointia edistämässä Halimaa Sirkka-Liisa, Björn Marko, Oostingh Gertie Janneke Lääkehoidon opetus ammattikorkeakoulussa - tuloksia kansallisesta kyselystä Sulosaari Virpi, Huupponen Risto, Leino-Kilpi Helena 6

10 Rinnakkaisesitysten aikataulu B2 Opetuksen design II Puheenjohtaja Tiina Pelander Turun ammattikorkeakoulu Luentosali T-F102, 1. krs Kehittämisfoorumit ammattikorkeakoulun ja työelämän välisen tutkimus- ja kehitystyön areenana Lumme Riitta Moniammatillisen yhteistyön osaaminen haaste terveydenhuollon koulutukselle Leino Heta-Maija, Salminen Leena Opiskelijoiden olohuone - kun teoria ja käytäntö kohtaavat ohjatussa harjoittelussa Haapa Toni, Koota Elina B3 Opetusteknologia II Puheenjohtaja Miia Jansson Oulun yliopisto Teorialuokka T-C208, 2. krs Mielenterveyspotilaan kohtaaminen simulaatio-opetuksena ensihoitajien koulutuksessa Lehikoinen Susanna, Silvonen Katri, Alakulppi Juha, Roivainen Petri, Suua Pirkko Moniammatillinen simulaatio-opetus terveysalan ammattilaisten lääkehoidon täydennyskoulutuksessa Toivanen Suvi, Hujanen Taija, Taam-Ukkonen Minna, Saano Susanna, Metsävainio Kirsimarja, Paakkonen Heikki, Turunen Hannele, Miettinen Merja Simulaatiopedagogiikka osana opetussuunnitelmaa hoitotyön koulutuksessa - case turvallinen verensiirto Uski-Tallqvist Tuija, Koivisto Jaana-Maija, Ojanen Maarit, Haho Päivi B4 Eettiset kysymykset oppimisessa I Puheenjohtaja Heli Vaartio-Rajalin Yrkeshögskolan Novia Teorialuokka T-C210, 2. krs Teknologia: Käsite ja teknologian käytön eettisyys Korhonen Eila-Sisko, Nordman Tina, Eriksson Katie Se oli aina kuin olis veitsellä lyöty, kun se ihminen teki ton Eronen-Levonen Ella, Koivula Meeri, Joronen Katja Kestävä kehitys hoitotyön kompetenssina - osa ammattieettistä vastuuta Vaartio-Rajalin Heli, Norrgård Monica 7

11 Rinnakkaisesitysten aikataulu B5 Opetuksen kansainvälistyminen I Puheenjohtaja Ulla Vehkaperä Metropolia Ammattikorkeakoulu Teorialuokka TC-C211, 2. krs Terveysalan ohjattu harjoittelu yhdeksässä EU-maassa kartoittava perustutkimus Saarikoski Mikko, Leino-Kilpi Helena Potilasohjaus Suomessa eurooppalaisesta näkökulmasta Klemetti Seija, Lehtikunnas Tuija, Katajisto Jouko, Leino-Kilpi Helena, Valkeapää Kirsi Kansainvälinen innovaatioprojekti - yhteistoimintaa tulevaisuuden osaamisen tarpeisiin Vehkaperä Ulla, Harra Toini, Pirilä Kaarina TIISTAI 4.6. KLO C1 Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä IV Puheenjohtaja Jouni Tuomi Tampereen ammattikorkeakoulu Luentosali T-D102, 1. krs Hoitotyön opettajan osaaminen - arvioituna eri näkökulmista Salminen Leena, Koskinen Sanna, Stolt Minna, Hupli Maija, Leino- Kilpi Helena Opiskeluaikaisten kokemusten merkitys terveysalan opiskelijoiden ohjaajana toimimisessa Heikkinen Sanna, Aho Anna Liisa, Luojus Katja, Kaunonen Marja Hoitotyön koulutus suomalaisen hoitotieteen väitöstutkimuksen kiinnostuksen kohteena Tuomi Jouni, Leino-Kilpi Helena C2 Opetuksen design III Puheenjohtaja Kaarina Pirilä Metropolia Ammattikorkeakoulu Luentosali T-F102, 1. krs Opetuksen design - Voisiko yhdessä tekeminen olla lääke hoitotyön koulutuksen keskeyttämiseen? Kukkonen Pia, Salminen Leena OIS-design - innovatiivinen näköala oppimiseen Gröhn-Rissanen Marja, Laulainen Sanna, Pennanen Helena Teho Pro-hanke Haho Päivi, Laine Päivi, Ruotsalainen Taru, Eriksson Elina 8

12 Rinnakkaisesitysten aikataulu C3 Opetusteknologia III Puheenjohtaja Wiveka Kauppila VSSHP Teorialuokka T-C208, 2. krs Digitaalisen opetuspelin kehittäminen hoitotyön oppimiseen Botha Elina, Koivula Meeri Vanhustyön opetus virtuaalimaailman ja -pelin avulla Heimo Pirjo, Saaranen Terhi, Kangasniemi Mari Opettajan osaamista kuvaavat kompetenssit simulaatio-opetuksessa järjestelmällinen katsaus Rekola Leena, Hannula Leena, Haho Päivi C4 Eettiset kysymykset oppimisessa II Puheenjohtaja Sanna Koskinen Turun yliopisto Teorialuokka T-C210, 2. krs Vanhustenhuollon etiikka täydennyskoulutusta hoitotyöntekijöille Stolt Minna, Koskenniemi Jaana, Koskinen Sanna, Suhonen Riitta, Leino-Kilpi Helena Ammattilaisten eettinen arvo-osaaminen - muistipotilaan hoidon kulmakivi Koskenniemi Jaana, Leino-Kilpi Helena, Suhonen Riitta Yhteiskunnan suhtautuminen iäkkäisiin näkökulmia huomioitavaksi iäkkäiden hoitotyön etiikan koulutuksessa Koskinen Sanna, Salminen Leena, Leino-Kilpi Helena C5 Opetuksen kansainvälistyminen II Puheenjohtaja Anne Nikula Metropolia Ammattikorkeakoulu Teorialuokka TC-C211, 2. krs Globaalikasvatuksen toteuttaminen terveysalan koulutuksessa Wilkinson Lotta, Hupli Maija Maahanmuuttajien suomen kielen opetusta lukiossa kehitettävä vastaamaan korkeakouluopintojen vaatimuksia Komppa Johanna Opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia terveysalan englanninkielisistä koulutusohjelmista Pitkäjärvi Mari-Anne, Eriksson Elina, Pitkälä Kaisu 9

13 Rinnakkaisesitysten aikataulu TIISTAI 4.6. KLO D1 Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä V Puheenjohtaja Anja Hottinen HUS Luentosali T-D102, 1. krs Tutkimusklubitoiminnan ja simulaation yhdistäminen hoitohenkilökunnan osaamisen kehittämisessä Laaksonen Camilla, Paltta Hannele, von Schantz Marjale, Ylönen Minna, Soini Taina Kenttätyö opettaa Voima Kyösti, Kainulainen Sakari, Hälikkä Riikka Tiivistetyn näyttötiedon hyödyntäminen terveysalan koulutuksessa. Montin Liisa, Korhonen Teija, Haho Päivi, Eriksson Elina D2 Oppiminen erilaisissa toimintaympäristöissä VI Puheenjohtaja Tarja Kvist Itä-Suomen yliopisto Luentosali T-F102, 1. krs Kuulokojepotilaan ohjaus kuulokojeen hankintaprosessin aikana Koski-Pärnä Kirsi, Hupli Maija IkäEhyt Lappilaisten ikäihmisten elämänhallinnan ja hyvinvoinnin tukeminen Turulin Marita, Jumisko Eija, Piekkari Jouni, Jänkälä Raimo, Hiltunen Mirja, Lay Kettunen Riitta, Outila Marjo, Vuontisjärvi Hanna- Riina, Åhman Jaana Potilaan lihavuusleikkaukseen liittyvät tiedontarpeet ja muutokset elämässä haaste ohjaukselle ja koulutukselle Lusenius-Lüttjohann Virpi, Hupli Maija 10

14 Rinnakkaisesitysten aikataulu D3 Opetuksen design IV Puheenjohtaja Minna Stolt Turun yliopisto Teorialuokka T-C208, 2. krs Seksuaalikasvatusohjelma nuorten terveyskasvatusmenetelmänä Otranen Hannele, Virtanen Heli Hyvinvointipäivät toimintaympäristönä aikuisten hoitotyön oppimisessa PERUTTU Ervelius Tiina, Pöykkö Ulla, Rättyä Lea, Vuoti Maire Hoitohenkilökunta tarvitsee koulutusta ikääntyneiden potilaiden jalkojenhoidosta Stolt Minna, Suhonen Riitta, Puukka Pauli, Voutilainen Päivi, Leino-Kilpi Helena D4 Opetusteknologia IV Puheenjohtaja Arja Suikkala Diakonia-ammattikorkeakoulu Teorialuokka T-C210, 2. krs Terveyden edistämisen oppimisympäristön kehittäminen: esimerkkinä digitaaliset menetelmät ja simulaatio-oppiminen Mellin Oili-Katriina, Toivanen-Labiad Tuula, Tervo Pirjo, Haarala Päivi, Haho Päivi, Liinamo Arja Sosiaalinen media, opiskelu ja terveystieteiden opettajankoulutus Haapaniemi-Kahala Heidi, Salminen Leena Opiskelijoiden sähköinen työvuorosuunnittelu Tuomikoski Annukka, Huhtala Saija, Liljamo Pia, Korhonen Anne D5 Opetuksen kansainvälistyminen III Puheenjohtaja Toini Harra Metropolia Ammattikorkeakoulu Teorialuokka TC-C211, 2. krs ehealth Module for Bachelor Level Students Kuhalampi Katriina, Palo Raija, Heikkilä Asta Hoitotyön opintomoduulin pilotointi simulaatio- ja virtuaalioppimisympäristössä Törmänen Outi, Tieranta Outi Nursing education in Estonia from Ehasalu Anne, Ernits Ülle 11

15 Posteriesitysten aikataulu Posteriesitysten aikataulu 12

16 Posteriesitysten aikataulu POSTERIESITYKSET MAANANTAINA Oppiminen erilaisissa oppimisympäristöissä m1. Kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden harjoittelupolku Meilahdessa pilotti syöpäpotilaan hoitopolku Haapa Toni, Koota Elina m2. Hygieniapäivä opiskelijoille - teoriasta havainnointiin, reflektioon ja oppimiseen Koota Elina, Ruuskanen Susanna m3. TaitoPro Hinkkanen Leena, Koivisto Jaana-Maija, Virtanen Mari, Laine Päivi m4. Näyttöön perustuvaa perehdytystä terveysalan opiskelijoille Hujanen Taija, Koota Elina, Kylmälä Anne, Laatikainen Kaisa, Sivonen Pirkko, Taam- Ukkonen Minna, Tarr Tiina, Teuho Susanna m5. Opiskelijoiden odotuksia hoitotyön opettajille näyttöön perustuvan toiminnan edistämisestä. Laapio Emilia, Koivula Meeri, Salminen Leena m6. Aikuisopiskelijoiden kokemuksia sulautuvasta oppimisesta Jokinen Pirkko, Mikkonen Irma m7. Terveystieteiden opettajakoulutuksesta vankilaopettajaksi - erilainen uramahdollisuus Lukana Anne, Salminen Leena, Leino-Kilpi Helena m8. Mekaanisesti ventiloidun potilaan hoitotoimien hallinta -mittarien kehittäminen ja validointi Jansson Miia, Ala-Kokko Tero, Kyngäs Helvi m9. Työssäoppiminen sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen koulutuksessa Rintala Tuula-Maria, Paloposki Sanna m10. FramiPro - Innovatiivinen oppimis- ja kehittämisympäristö opiskelijoille, yrityksille ja kehittäjille Kemppainen Virpi, Palo Raija m11. Sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät Sulosaari Virpi, Huupponen Risto, Leino-Kilpi Helena m12. Tutkitun tiedon käyttö näyttöön perustuvassa hoitotyössä valmistuvien hoitotyön opiskelijoiden osaaminen ja oppiminen kliinisessä harjoittelussa Heikkilä Asta, Hupli Maija, Katajisto Jouko, Leino-Kilpi Helena m13. TUTKAillen kohti näyttöön perustuvampaa hoitotyötä Nummelin Merja, Ervast Minna, Hautaniemi Soili, Klemetti Seija, Korin Heidi, Kurikka Tarja, Laine Heidi, Leppänen Tiina, Tanttu Pia-Maria, Viljanen-Peuraniemi Mari, Välimäki Maritta m14. Hammaskeijut monta näkökulmaa oppimiseen Lehinsalo Marja, Ukkola Riitta 13

17 Posteriesitysten aikataulu m15. Työnjaon- ja tiimityön kehittäminen ja pilotointi Vuosaaren hammashoitolassa Kärkinen Anna-Liisa, Varsio Sinikka m16. Opinnäytetyöpankista katetta työelämään! Ruuskanen Susanna, Lindfors Kirsi m17. Opiskelutyyppi - suhteellisen pysyvä kokemus hoitotyön opiskelijoilla Tuomi Jouni, Zvanut Bostjan, Äimälä Anna-Mari m18. "Olen nuori, kaunis ja vapaa... klo 16 Se alkaa... Hoitotyön opiskelijoiden tarinoita opiskelun hallinnasta Tuomi Jouni, Äimälä Anna-Mari m19. Sairaanhoitajien kokemukset kouluikäisten lasten voimaannuttavan diabetesohjauksen toteuttamisesta Kelo Marjatta, Mäenpää Inger, Eriksson Elina m20. Näyttöön perustuvan hoitotyön oppiminen ohjatussa harjoittelussa klinikkaopettajan ja lähiohjaajan yhteistyöllä Majasaari Hilkka, Mäki-Kala Katri, Kontkanen Päivi, Panula Liisa, Rouvala Christina, Palo Raija, Heikkilä Asta m21. Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaaminen Lankinen Iira, Eriksson Elina, Hupli Maija, Leino-Kilpi Helena m22. Ohjaajakouluttajatoiminta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä Arsalo Irmeli, Boucht Sirkku, Ellonen Kirsti, Mattila Eeva, Silvola Jaana, Strandell-Laine Camilla, Syrjäläinen-Lindberg Minna, Tarr Tiina, Teuri Riikka m23. Terveysalan ohjatun harjoittelun kehittäminen työelämäyhteistyössä Kanerva Anne-Maria, Olli Seija, Kujala Marita, Leppänen Erja, Moisio Eeva-Liisa m24. Terveyden edistämisen työmenetelmien kehittäminen kumppanuusyhteistyönä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin Sosiaali- ja terveysviraston kesken Lassila Asta, Viitala Hanna, Haarala Päivi, Liinamo Arja m25. Hoitotyön opiskelijoiden motivaatio itsenäiseen opiskeluun taitopajoissa Hinkkanen Leena, Havio Anna, Haho Päivi m26. Tehohoitotyön kompetenssi on moninaista ja se on huomioitava koulutuksessa Lakanmaa Riitta-Liisa, Suominen Tarja, Ritmala-Castrén Marita, Leino-Kilpi Helena m27. Kuopion yliopistollinen sairaala (KYS) edistää näyttöön perustuvaa hoitotyötä järjestelmällisellä koulutuksella. Kvist Tarja, Mäntynen Raija, Miettinen Merja, Tervo-Heikkinen Tarja m28. TKI-työn ja opetuksen kehittämisprojektista saadut tulokset ja kehittämishaasteet Sarajärvi Anneli, Salmela Marja, Eriksson Elina 14

18 Posteriesitysten aikataulu Opetusteknologia m29. Digitaalisten hammasröntgentutkimusten laadunvarmistuksen verkko-oppiminen Metsälä Eija, Henner Anja, Hårsaker Vanja, Stranden Erling, Varonen Heidi, Sorakari- Mikkonen Leila, Vähäkangas Pia, Kukkes Tiina, Parviainen Teuvo, Muru Laura-Liisa, Ekholm Marja m30. Terveystieteiden maisteriopiskelijoiden kokemuksia simulaatiosta oppimismenetelmänä ammatillisten vuorovaikutustaitojen opiskelussa Kellomäki Marjaana, Saaranen Terhi, Vaajoki Anne, Hyvärinen Marja-Leena m31. Yhteisöllisyyttä verkko-opintoihin Jokelainen Merja, Jauhiainen Annikki, Jokinen Pirkko, Ruokonen Tarja m32. Sairaanhoitajien koulutustarpeet laskimoperäisen säärihaavapotilaan hoitotyössä - integroitu kirjallisuuskatsaus Ylönen Minna, Stolt Minna, Leino-Kilpi Helena, Suhonen Riitta m33. Sulautuva opetus ammatillisten vuorovaikutustaitojen kehittämisen tukena Haapaniemi-Kahala Heidi, Salminen Leena Opetuksen design m34. Vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalveluiden design - toimintamallin kehittäminen Liinamo Arja, Rekola Leena, Linna Anna, Honkanummi Eeva, Eriksson Elina m35. Lasten ja nuorten tupakointia ennaltaehkäisevän ohjauksen kehittäminen voimavaraistumista tukeva näkökulma Parisod Heidi, Rankinen Sirkku m36. Kuvallinen ilmaisu vuorovaikutustaitojen oppimisessa Aho Jukka, Koskinen Liisa, Nurro Marjukka m37. Tutkimustiedon käyttö hoitotyön opetuksessa opiskelijoiden arvioimana Laapio Emilia, Koivula Meeri, Salminen Leena m38. Johtamisen kehittäminen kumppanuusvalmennuksen avulla Auroran sairaalan akuutti-toiminnassa Pehkonen Tiina, Turpeinen Leena m39. Yhteisöllistä oppimista vierianalytiikan opetuksessa Tuominen Raini m40. Moniammatillista oppimista potilaan parhaaksi (MOPP) Tuomikoski Annukka, Herukka Katja, Järvi Sari, Sandelin Pirkko, Järvi Sari, Kourilehto Hannele, Kurkela Emilia, Lundström Ritva, Moilanen Kati, Suutari Sonja m41. Hyvä syntymä -hanke Koski Pirjo, Pienimaa Anna-Kaisa, Haarala Päivi 15

19 Posteriesitysten aikataulu Koulutuksen kansainvälisyys m42. Malawi-Sambia-Suomi yhteistyöprojekti hoitotyön koulutuksen kansainvälistäjänä Ahokas Aija, Koski Pirjo m43. Opetuksen kansainvälistymisen haasteita ammattikorkeakoululle ja työelämälle Partamies Sanna, Ora-Hyytiäinen Elina m44. Kansainvälinen Empowering Patient Education -opintokokonaisuus Rankinen Sirkku, Heikkinen Katja, Kesänen Jukka, Ryhänen Anne, Salanterä Sanna, Siekkinen Mervi, Vaartio-Rajalin Heli, Virtanen Heli, Leino-Kilpi Helena m45. ehealth opintojakson pilotointi hoitotyön koulutuksessa Kuhalampi Katriina, Palo Raija, Heikkilä Asta m46.näyttöön perustuvaa ohjaamista kansainvälisesti - kokemuksia opintomatkasta Tallinnan terveydenhuollon ammattikorkeakouluun Oksala Annika, Kalam-Salminen Ly POSTERIESITYKSET TIISTAINA Oppiminen erilaisissa oppimisympäristöissä t1. Osastonhoitajien kokemukset ja kehittämisajatukset terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelusta Halme Annika, Koivula Meeri, Särkioja Tarja t2. Voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen toteutuminen Tasala Leena, Virtanen Heli, Leino-Kilpi Helena t3. Kahden valintamenetelmän yhteys hoitotyön opiskelijoiden kolmannen lukukauden osaamiseen ja opintomenestykseen Talman Kirsi, Eriksson Elina, Hupli Maija, Leino-Kilpi Helena t4. Uusi oppimisen tila - Flo vie mukanaan Hirvonen Marja-Riitta, Inkilä Päivi, Virtanen Mari, Virtanen-Vaaranmaa Hannele, Haho Päivi, Eriksson Elina t5. HOITOTYÖN ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMINEN KOTIHOIDON AVOIMESSA OP- PIMISYMPÄRISTÖSSÄ. Packalen Leena, Sanerma Päivi t6. Innovatiivisesti verkossa: avoin ja verkostomainen toimintatapa kehittämisprojekti Toivola Tiina, Pirilä Kaarina t7. Verkostoituneen kulttuurin malli vaikuttavan oppimisympäristön mahdollistajana - Gerontologisen hoitotyön täydennyskoulutus Hynynen Marja-Anneli, Äijö Marja, Tiikkainen Pirjo, Teeri Sari, Karttunen Sirkka-Liisa, Routasalo Pirkko t8. Tulevaisuus lasten erikoissairaanhoidossa -kehittämishanke Salmela Marja, Lindfors Kirsi, Kiesvaara Satu, Kovalainen Tuula, Peltomäki Marja, Ruuskanen Susanna, Tuhkanen Anita 16

20 Posteriesitysten aikataulu t9. ILOA JA ELOA ARKEEN PROJEKTI Arvinen Kaija, Eronen-Levonen Ella, Kujala Pirkko t10. Muistipotilaiden hoito osaamisvaade terveysalan koulutukselle ja ammattilaisille Stolt Minna, Röberg Susanne, Koskenniemi Jaana, Koskinen Sanna, Hupli Maija, Leino-Kilpi Helena, Suhonen Riitta t11. Ikääntynyt lonkkamurtumapotilas turvallisesti kotiin Somersaari Katja t12. Kummiluokkatoiminta hoitotyön opiskelijoiden ammattiin kasvamisen tukena Pelander Tiina, Kummel Maika, Hedman Anne, Laine Heidi t13. Terveydenhoitajaopiskelijoiden voimavaraistumista tukevan ohjauskeskustelun osaaminen vauvaperhe asiakkaana Lahti Sari, Virtanen Heli, Leino-Kilpi Helena t14. Lääkehoidon oppimisympäristö oppimisen ja opetuksen innovoijana ja uudistajana Lukkari Liisa, Rehn Katja, Vaherkoski Ulla, Sipilä Marianne, Haho Päivi t15. Hoitotyön lähiesimiesten näyttöön perustuvan tiedon käytön edistäminen - koulutus ja osaamistason kartoitus Kauppi Kaisa, Makkonen Pekka, Rannikko Virve t16. Osaaminen osana strategiaa Kauppila Wiveka, Boucht Sirkku, Tuominen Outi t17. Näyttöön perustuvan toiminnan oppimisympäristö Korhonen Teija, Päivi Haho, Ruotsalainen Taru, Eriksson Elina t18. Liikunnalla terveyttä -projekti: asiaa terveyden edistämisestä ja sydänpotilaan liikunnasta Kauhanen Lotta, Laine Heidi, Pohjola Minna, Hupli Maija t19. Terveysalan koulutuksen tutkimusryhmä Turun yliopistossa - tavoitteena vaikuttavuutta ja laatua koulutustutkimukseen Salminen Leena, Hupli Maija, Koskinen Sanna, Leino-Kilpi Helena t20. Osaavia opettajia - terveystieteiden opettajankoulutus Turun yliopistossa Salminen Leena, Hupli Maija, Leino-Kilpi Helena t21. Näyttöön perustuvan toiminnan systemaattinen integrointi opetussuunnitelmaan - prosessin kuvaus Korhonen Teija, Haho Päivi, Eriksson Elina t22. Opetuksen ja tki-toiminnan integrointi monialaisena yhteistyönä hoitotyön ja logistiikan opiskelijoiden yhteistyö Ahonen Leena, Valkonen Milla t23. Opiskelijoiden kokemuksia itsenäisestä harjoittelusta Hinkkanen Leena, Perkiökangas Venla, Haho Päivi 17

21 Posteriesitysten aikataulu t24. Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien kokemuksia perhekeskeisen hoitotyön oppimisesta Lehtimäki Taru, Rantanen Anja, Marja Kaunonen t25. Vastavuoroisuus ja yksilöllisyys lähtökohtana ohjatun harjoittelun ohjauskeskusteluissa Kostiainen Johanna, Hupli Maija Opetusteknologia t26. Simuloidut oppimisympäristöt hoitotyön koulutuksessa Heikkinen Katja, Säämänen Jari, Niemelä Katriina, Havisto Anu, Aatsinki Petteri, Toivonen Seli t27. Virtuaalipotilaan kehittäminen kliinisten arviointi- ja päätöksentekotaitojen oppimiseen hoitotyön koulutuksessa Koivisto Jaana-Maija, Lamminaho Tomi, Haho Päivi, Eriksson Elina t28. Älyä soludiagnostiikan opiskeluun Eskin Carmen, Hellgrén Heidi, Virtanen Mari, Haho Päivi, Eriksson Elina t29. Mitä simulaatiolla tulisi opettaa ensihoidon koulutuksissa? Haastattelututkimus ensihoidon simulaatio-opetuksen asiantuntijoille Salonen Hannu, Vaajoki Anne, Saaranen Terhi t30. Toimintamallin kehittäminen terveysalan opiskelijoiden kliinisen harjoittelun haasteellisiin tilanteisiin Halme Annika, Särkioja Tarja t31. Verkko-opetus terveysalan opettajien arvioimana Palander Sara Opetuksen design t32. Yhdessä oppien - asiakkaan, potilaan ja läheisen alkuhaastattelu eri toimintaympäristöissä. Jussila Aino-Liisa, Kiviniemi Liisa, Alakulppi Juha, Sandelin Pirkko t33. Seksuaaliterveysasema. fi - uuden oppimista uudella tavalla Vuohtoniemi Karoliina t34. Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien ammatillinen pätevyys ja työympäristö sekä niiden välinen yhteys. Ruoppa Eija, Meretoja Riitta, Hupli Maija 18

22 Posteriesitysten aikataulu t35. Yhdessä oppimassa vanhusten hoitotyötä Suikkala Arja, Kivelä Eeva, Käyhkö Pirjo t36. Yhdessä kirjoittamalla perhehoitotyön asiantuntijuus näkyväksi Jussila Aino-Liisa, Mäenpää Pia t37. Täydennyskoulutuksen edut ja osallistumisen esteet - hoitotyöntekijän näkökulma Hupli Maija, Terävä Jaana t38. Työterveyshuollon opetuksen toteutuminen terveydenhoitajakoulutuksessa Myyryläinen Anne, Rautio Maria, Hupli Maija t39. Tekstilaji ja yhteisö. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö tekstinä Vuorijärvi Aino t40. Oppimisympäristöt osaksi opetusta ja opiskelua Rissanen Riikka, Laine Päivi, Haho Päivi Eettiset kysymykset t41. Pakon käytön vähentäminen nuorisopsykiatriassa: sitomiselle löytyy vaihtoehtoja Hottinen Anja, Kontio Raija, Soininen Päivi, Välimäki Maritta, Joffe Grigori, Lindberg Nina t42. Terveydenhoitajaopiskelijoiden ja terveydenhoitajien tiedot rokottamisesta Nikula Anne, Nohynek Hanna, Puukka Pauli, Leino-Kilpi Helena Muut aiheet t43. Hoitotyön opiskelijoiden tiedot ja käsitykset hoitoon liittyvistä infektioista ja niiden torjunnasta Schneider Jaana, Hupli Maija t44. Potilasohjauksen vaikuttavuus perheen suun terveyden edistämisessä Liukkonen Seija, Virtanen Heli, Laaksonen Camilla 19

23 Tiivistelmät Suulliset esitykset TIIVISTELMÄT Suulliset esitykset 20

24 Tiivistelmät Suulliset esitykset Suulliset esitykset ohjelman mukaisessa järjestyksessä A1 OPPIMINEN ERILAISISSA TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ I Osaava opettaja/competent Teacher -mittarin kehittäminen projektin arvioinnin tueksi Lakanmaa Riitta-Liisa, TtT, Turun ammattikorkeakoulu, terveysala, hoitotyön lehtori; Kontio Elina, TtM, Turun ammattikorkeakoulu, tietoliikenne ja sähköinen kauppa, projektipäällikkö; Heinonen Jaana, VTM, Turun ammattikorkeakoulu, tietoliikenne ja sähköinen kauppa, hankesuunnittelija; Toivonen Heini, KM, Turun ammattikorkeakoulu, terveysala, hankesuunnittelija Lähtökohta Terveydenhuollon keskeisinä kehittymisen edellytyksinä ovat hyvinvointiteknologian (HVT) hyödyntäminen ja eri alojen yhteistyön lisääminen. Projektin tehtävänä on valmentaa terveys- ja HVT -alojen toimijoita aktiiviseen yhteistyöhön opetuksen ja työelämäkäytäntöjen kehittämiseksi sekä toteuttamiseksi toimintaympäristöissä, jotka yhdistävät eri alojen lisäksi eri koulutusasteita sekä työelämän. Tavoite ja toteutus Projektin tavoitteena on opettajien työelämäjaksojen sekä työelämäläheisen jatkokoulutuksen, työpajojen ja opiskelijaprojektien avulla kehittää koulutussisältöjä ja osaamista vastaamaan yritysten ja muiden organisaatioiden ajankohtaisia kehittämistarpeita. Projektissa kehitettiin mittari opettajien työelämäjaksojen arviointiin. Mittarin tarkoituksena on mitata opettajien itsearviointiin perustuen i) moniammatillisuutta, ii) hyvinvointiteknologian hyväksikäyttöä ja kehittämistä, iii) opetuksen kehittämistä ja iv) työelämälähtöisyyttä opettajan työelämäjakson aikana. Mittari kuuluu projektin sisäiseen tuloksellisuuden arviointiin. Tulokset Tässä esityksessä on tarkoituksena kuvata Osaava opettaja/competent Teacher -mittarin kehittäminen projektiryhmässä ja mittarin rakenne. Mittari kehitettiin tutustumalla uusimpaan tietoon alalta tekemällä haku OVID Medline -tietokantaan ja Google scholar -järjestelmään. Hakusanoina käytettiin Medline:ssa seuraavia sanoja yhdistettynä: opetuksen kehittäminen (development and education), työelämälähtöisyys (practice), moniammatillinen yhteistyö (multiprodessional co-operative behavior/collaboration) ja hyvinvointiteknologia (welfare technology/health technology). Rajauksena käytettiin vuosia Google scholar - järjestelmässä hakusanoina käytettiin study and teacher and multiprofessional collaboration and development and education and clinical practice and health and technology and nursing. Haku tiivistettiin vuosiin Yhteensä mittarin laadinnassa käytettiin 17 artikkelia. Näistä muodostettiin 17 väittämää projektiryhmän asiantuntemuksen avulla. Väittämiä täydennettiin avoimilla kysymyksillä (4). Yhteensä mittarissa on neljä summamuuttujaa: moniammatillinen yhteistyö (4 väittämää), hyvinvointiteknologia (4 väittämää), opetuksen kehittäminen (4 väittämää) ja työelämälähtöisyys (5 väittämää) sekä taustamuuttujat (7 kysymystä). Arviointi ja hyödyntäminen Tuloksia käytetään projektin raportointiin ja koulutuksen ja osaamisentasoa lisäävien työelämäjaksojen kehittämiseen tulevaisuudessa ammattikorkeakoulussa ja ammatillisella perusasteella. 21

25 Tiivistelmät Suulliset esitykset Terveystieteiden opettajaopiskelijan harjoittelu sairaalaympäristössä Wilkinson Lotta, Sh, TtK, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Pohjamies- Molander Netta, Sh-Th (AMK), TtM, HUS, Hyks operatiivinen tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja; Meretoja Riitta, TtT, dosentti, HUS, yhtymähallinto, kehittämispäällikkö; Salminen Leena, Th, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä julkaistiin vuonna 2006 yhdessä ammattikorkeakoulu Stadian (nykyinen Metropolia) kanssa kehitetty kliinisen osaamisen ohjausmalli ja hoitotyön kliinisen opettajan toimenkuva. Hoitotyön kliiniset opettajat tukevat henkilökunnan opetus- ja ohjausosaamista ja harjoittelussa olevien terveysalan opiskelijoiden oppimista ja osaamista laaja-alaisesti. Heidän työnkuvaansa kuuluu harjoittelunohjaus, pedagogisen osaamisen tukeminen, tutkimus- ja kehittämistoiminta, sekä yhteistyö eri verkostojen kanssa. Kehittämishankkeen tavoitteena oli arvioida hoitotyön kliinisen opettajan toiminta-aluetta terveystieteiden opettajaopiskelijan harjoitteluympäristönä. Kehittämishanke pyrki vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten opetusharjoittelu hoitotyön kliinisen opettajan työssä edistää opettajaopiskelijan oppimista ja osaamista? 2) Mitä uutta hoitotyön kliinisen opettajan työkenttä tuo harjoittelupaikkana opettajaopiskelijan opetusharjoitteluun? 3) Miten hoitotyön kliinisen opettajan työtä ja työkenttää voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelussa? Syksyllä 2012 toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston kanssa opetusharjoittelu, jossa terveystieteiden maisteriopiskelija suoritti syventävän opetusharjoittelun hoitotyön kliinisten opettajien ohjauksessa Hyks:ssä. Opetusharjoittelu oli laajuudeltaan kahdeksan opintopistettä. Siihen sisältyi hoitotyön kliinisen opettajan työhön tutustumista Hyks:n eri sairaaloissa, Hyks opiskelijaohjaajakoulutuksen toteutukseen osallistumista sekä reflektiivinen, harjoittelun toteutusta kuvaava raportti. Raportti perustui opettajaopiskelijan harjoittelun aikana kirjoittamaan oppimispäiväkirjaan. Oppimispäiväkirja analysoitiin deduktiivisen sisällönanalyysin avulla ja sitä tarkasteltiin opettajan osaamisen ja hoitotyön kliinisen opettajan tehtäväalueiden näkökulmista. Opetusharjoittelu hoitotyön kliinisen opettajan ohjauksessa edisti opettajaopiskelijan oppimista ja osaamista monella tasolla. Sairaalaharjoittelussa opettajaopiskelija perehtyi hoitotyön kliinisen opettajan työkentän laajuuteen ja oppimisympäristöjen moninaisuuteen. Asiantuntijuus ja verkostoitumisen tärkeys eri yhteistyökumppaneiden kanssa konkretisoituivat harjoittelun aikana. Sairaalaympäristö toi useita uusia ulottuvuuksia opetusharjoitteluun. Opettajuuden tarkasteleminen organisaatiossa, jonka ensisijainen tavoite ei ole opetustoiminta, oli mielenkiintoista. Sairaalaorganisaation prioriteetit ovat potilashoidossa, ja tämä luo opetustoiminnalle erilaisia haasteita kuin oppilaitosympäristö. Opetusharjoittelu hoitotyön kliinisen opettajan ohjauksessa tarjoaa terveystieteiden opettajaopiskelijoille monipuolisen oppimisympäristön. Se tiivistää yliopiston ja sairaanhoitopiirin välistä yhteistyötä ja siten edistää myös kliinisten opettajien ammatillista osaamista. Kehittämishankeen tulosten pohjalta kehitetään opetusharjoitteluyhteistyötä räätälöimällä tuleville opettajaopiskelijoille harjoittelujaksoja esimerkiksi harjoittelunohjaukseen tai opiskelijaohjauskoulutukseen keskittyen. 22

26 Tiivistelmät Suulliset esitykset Terveysalan opettajan ammatillinen osaaminen työhyvinvoinnin osana Hyvärinen Kari, TtM, Metropolia AMK, lehtori; Saaranen Terhi, dosentti, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopistonlehtori; Tossavainen Kerttu, THT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, professori Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa työskentelevien terveysalan opettajien tyytyväisyyttä omaan ja työyhteisönsä työhyvinvointiin sekä heidän ammatillista osaamistaan. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä Terveysalan opettajien työhyvinvointi-indeksi - kyselylomakkeella keväällä Kohderyhmän muodostivat entisen Etelä-Suomen läänin alueella, suomenkielisissä ammattikorkeakouluissa (6) ja ammatillisissa oppilaitoksissa (11) työskentelevät terveysalan opettajat. Tutkimuksen vastausprosentti oli 38.1 % (n=250) ollen ammatillisissa oppilaitoksissa hieman korkeampi (41.4 %; n=145) kuin ammattikorkeakouluissa (33.9 %; n=105). Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin: kuvailevat tilastolliset menetelmät, keskiarvomuuttujien rakentaminen perustuen pääkomponenttianalyysiin, Mann-Whitneyn testi, Kruskall-Wallisin testi ja ristiintaulukointi. Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä mukaillen. Tulosten perusteella terveysalan opettajat arvioivat työhyvinvointinsa paremmaksi kuin työyhteisönsä työhyvinvoinnin. Kaikkein tyytyväisimpiä terveysalan opettajat olivat eettiseen osaamiseensa opetuksessa sekä mahdollisuuksiinsa hyödyntää osaamistaan työssä opettajana. Tyytymättömimpiä opettajat olivat atk- ja opetusteknologiataitoihinsa. Kahden koulutusasteen tuloksia verrattaessa ammatillisten oppilaitosten opettajat olivat ammattikorkeakoulujen opettajia tyytyväisimpiä pedagogiseen osaamiseensa, tutkimusosaamiseensa, kielitaitoonsa sekä atk- ja opetusteknologiaosaamiseensa. He olivat myös tyytyväisempiä mahdollisuuksiinsa hyödyntää omaa ammatillista osaamistaan työssään opettajana. Ammattikorkeakouluopettajat olivat ammatillisten oppilaitosten opettajia useammin tyytyväisiä vuorovaikutusosaamiseensa, erityistilanteiden kohtaamistaitoihinsa sekä kliiniseen osaamiseensa. Tulokset vahvistavat käsitystä, että ammatillinen osaaminen on merkittävä työhyvinvoinnin osatekijä. Terveysalan opettajan kaksoisorientaatio sekä pedagogiikan että terveysalan kliinisenä asiantuntijana liittyi vastaajien mukaan terveysalan opettajan ammatilliseen osaamiseen ja sillä näytti olevan yhteyttä myös työhyvinvoinnin kokemiseen. Terveysalan opettajien ammatilliseen osaamiseensa liittämät odotukset painottuivat hieman eri tavoin ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa. Tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkien terveysalan opettajien työhyvinvointia ja ammatillista osaamista. Kuitenkin niitä voidaan hyödyntää paikallisesti oppilaitoksissa sisäisen kehitystyön tukena. 23

27 Tiivistelmät Suulliset esitykset A2 OPPIMINEN ERILAISISSA TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ II. HealthPro Terveyden edistämisen oppimisympäristö Leppänen Anu, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Mellin Oili- Katriina, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, koulutusvastaava; Toivanen-Labiad Tuula, THM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Tervo Pirjo, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Haarala Päivi, THM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, koulutuspäällikkö; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö; Arja Liinamo, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala Vuoden 2011 toukokuussa voimaan tullut terveydenhuoltolaki (1326/2010) nostaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keskeiseksi painopistealueeksi kunnan toiminnassa. Terveyden edistämisestä säädetään myös tartuntatauti-, tupakka- ja raittiustyölaissa. Terveyden edistämisen tulee aiempaa vahvemmin sisältyä kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen. Kehitämme terveyden edistämisen oppimisympäristössä HealthProssa, koulutusta ja asiantuntijuutta yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen terveyden edistämiseen sovellettavaksi kaikissa Terveys- ja hoitoalan tutkinnoissa (N=8). Kehittämistarpeiden tunnistamiseksi tehtiin syksyllä 2011 selvitys terveyden edistämisen opetuksen toteutuksesta kaikkien tutkintojen opetussuunnitelmissa. Nykytilan selvitys toteutettiin opettajien ryhmäkeskusteluilla sekä keräämällä tiedot opetussuunnitelmiin sisältyvistä terveyden edistämisen sisällöistä ja menetelmistä strukturoidulla lomakkeella kussakin tutkinnossa. Opettajat pitivät tarpeellisena terveyden edistämisen tieto- ja teoriaperustan jäsentämistä sekä opettajien tukemista terveyden edistämisen sisällyttämisessä koulutusohjelmien opetussuunnitelmiin. Koulutusohjelmien terveyden edistämisen opetuksessa koettiin olevan sekä sisällöllistä päällekkäisyyttä että sisältöjen puutteita. Kehittämisehdotuksena esitettiin muun muassa kaikille opiskelijoille yhteisen terveyden edistämisen opetuksen tavoitteiden ja sisältöjen näkyväksi tekemistä sekä konkreettisten pedagogisten menetelmien kehittämistä. Selvityksen perusteella täsmennettiin HealthPro-oppimisympäristön tavoitteita. HealthPron tavoitteena on tuoda terveyden edistämisen oppimistavoitteet ja -sisällöt näkyviksi verkko-oppimisympäristöön, tuottaa opetusmoduuleja ja -malleja ja esimerkkejä terveyden edistämisen menetelmien soveltamisesta ja täten vahvistaa terveyden edistämisen osaamista terveydenhuollossa ja sen asiakaskontakteissa. Vuonna 2012 kerättiin koulutusohjelmista hyviä opetuskäytänteitä ja materiaaleja, suunniteltiin aihe- ja sisältöalueita verkko-oppimisympäristöön sekä suunniteltiin ja tuotettiin videomateriaalia. Vuoden 2013 aikana tuotetaan terveyden edistämisen perusopinnot verkkooppimisen muotoon Moodle -alustalle. Opiskelijat osallistuvat oppimisympäristön arviointiin ja suunnitteluun. Opintoihinsa liittyvissä innovaatioprojektitöissään opiskelijat arvioivat ja innovoivat Moodle-oppimisalustaa sekä ideoivat ja tuottavat sisältöä terveyden edistämisen oppimispeleihin. Oppimispelien tekniseen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvat jatkossa myös mediatekniikan opiskelijat. HealthPron keskeisimmät tuotokset ovat terveyden edistämisen fyysiset oppimisympäristöt ja verkko-oppimisympäristö eri laajuisine opetuskokonaisuuksineen. Terveyden edistämisen oppimiseen tuotetaan uusia opetusmenetelmiä, kuten oppimispelit sekä digitaali- ja simulaatiomenetelmien soveltaminen opetuksessa. Tuloksia arvioidaan keräämällä palautetta HealthPron käyttäjiltä, opettajilta ja opiskelijoilta, sekä selvittämällä opiskelijoiden oppimiskokemuksia. Terveyden edistämisen oppimisympäristöä voidaan hyödyntää sekä tutkintoon johtavassa koulutuksessa että täydennyskoulutuksessa. 24

28 Tiivistelmät Suulliset esitykset Integratiivisen pedagogiikan elementtien ilmeneminen suuhygienistiopiskelijoiden Suupirssi-harjoittelussa Äijö Marja, TtL, Savonia ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio, yliopettaja; Sirviö Kaarina, TtT, Savonia ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio, yliopettaja Terveydenhuollon ammattilaiset, kuten suuhygienistit, kohtaavat työssään yhä enemmän vaativia asiakastilanteita. Tämä edellyttää jatkuvaa henkilökohtaisen osaamisen tunnistamista ja kehittämistä. Integratiivinen pedagogiikka on yksi malli, jonka avulla terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa voidaan opetusta kehittää työelämälähtöiseksi. Jo koulutuksen aikana on järjestettävä opiskelijoille mahdollisuus päästä autenttisiin oppimistilanteisiin, joissa yhdistyvät integratiivisen pedagogiikan elementit: teoreettinen, kokemuksellinen ja itsesäätelytieto sekä sosiokulttuurinen tieto. Tämä tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata miten suuhygienistiopiskelijoiden liikkuvassa suun terveydenhoitoyksikössä suoritetun harjoittelun oppimiskokemuksissa tuli esille edellä mainitut integrativiiseen pedagogiikkaan liittyvät elementit. Tutkimus toteutettiin Savonia-ammattikorkeakoulussa ja se liittyi Suupirssi projektiin, jossa tavoitteena oli kehittää oppimistoimintamalli liikkuvaan suun terveydenhoitoyksikköön. Suupirssi on liikkuva yksikkö, joka vie opiskelijat autenttisiin työelämän tilanteisiin toimimaan erilaisten asiakasryhmien kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin viidellä ryhmähaastattelulla, jotka toteutettiin heti suuhygienistiopiskelijoiden harjoittelun jälkeen keväällä Ryhmähaastatteluihin osallistui 17 toisen vuosikurssin suuhygienistiopiskelijaa. Haastattelut etenivät rakenteella: aloitus, oppimiskokemukset ja jälkipuinti. Haastattelun pääteemana oli Suupirssissä oppiminen, jota tarkennettiin alateemojen asiakkaat, tekemällä oppiminen, minä oppijana ja kehittäjänä avulla. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysillä. Suuhygienistiopiskelijoiden oppimiskokemuksissa tuli runsaasti esille kokemuksellisen tiedon kuvauksia. Nämä liittyivät erilaisiin asiakasryhmiin ja hoitohenkilökuntaan. Kuvauksissa tuli esille yhteistyö- ja vuorovaikutusosaamisen tarve. Lisäksi korostui erilaisten asiakasryhmien kanssa tarvittava teoreettisen ja käsitteellisen tiedon hallinta, kuten eettinen tieto. Harjoittelun aikana opiskelijat tulivat aikaisempaa tietoisemmiksi asiantuntijuutensa osaamisalueista ja oman toimintansa ja osaamisensa kehittämistarpeista (itsesäätelytieto). Toiminta hoiva- ja hoitoyhteisöissä mahdollisti opiskelijoille tutustumisen yhteisöjen erilaisiin sosiokulttuurisiin käytänteisiin. Harjoitteluun sisältynyt jatkuva reflektointi laajensi opiskelijoiden näkemystä suuhygienistin työnkuvasta ja tuotti myös harjoittelun toteuttamiseen uusia kehittämisideoita. Tulokset osoittavat, että kaikki integratiivisen pedagogiikan elementit tulivat esille suuhygienistiopiskelijoiden Suupirssissä suorittaman harjoittelun oppimiskokemuksissa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että integratiivisen pedagogiikan malli mahdollistaa hyvin opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymisen ja siten soveltuu autenttisissa oppimistilanteissa, kuten liikkuvassa suun terveydenhoitoyksikössä tapahtuvan harjoittelun pedagogiseksi malliksi. 25

29 Tiivistelmät Suulliset esitykset Pedagoginen ilmapiiri ja ohjaussuhde ovat yhteydessä valmistumassa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioituun kompetenssiin Kajander-Unkuri, Satu, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtT- opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu, hoitotyön lehtori; Meretoja Riitta, TtT, dosentti, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, kehittämispäällikkö; Saarikoski Mikko, TtT, dosentti, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Salminen Leena, TtT, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto, lehtori; Suhonen Riitta, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori; Katajisto Jouko, VTM, Turun yliopisto, matematiikan ja tilastotieteen laitos, lehtori; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori ja johtaja, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, ylihoitaja Tausta ja tarkoitus Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida valmistumassa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu ammatillinen pätevyys (kompetenssi) ja löytää siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Valmistumassa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden kompetenssin arviointi tuottaa tietoa sairaanhoitajien kompetenssin tasosta ja sisällöstä valmistumisvaiheessa. Saadulla tiedolla voidaan kehittää sairaanhoitajakoulutusta sekä perehdytysprosessia terveydenhuollon yksiköissä. Kompetenssiperustaiset opetussuunnitelmat on todettu sopivimmaksi tavaksi arvioida opiskelijan suoritusta. Tutkimustieto valmistumisvaiheen kompetenssista ja relevantit mittarit arvioida sairaanhoitajaopiskelijoiden kompetenssia kuitenkin puuttuvat. Aikaisemman tutkimustiedon mukaan psykomotoriset taidot, arviointitaidot, kriittinen ajattelukyky ja tiimityötaidot ovat sairaanhoitajaopiskelijoiden heikoimpia kompetenssialueita. Tutkimusongelmat 1. Mikä on valmistumassa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu kompetenssitaso? 2. Mitkä tekijät ovat yhteydessä itsearvioituun kompetenssitasoon? Aineiston keruu ja analyysi Aineisto kerättiin valmistumassa olevilta sairaanhoitajaopiskelijoilta vuonna 2011 (n=154, vastausprosentti 51) sähköisesti viimeisen harjoittelun loppuvaiheessa. Tutkimusmittarina oli Nurse Competence Scale ja taustamuuttujina mm. oppimisympäristö ja ohjaus, joita mitattiin Clinical Learning Environment and Supervision -mittarin kahdella summamuuttujalla. Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Keskeiset tulokset Valmistumassa olevat sairaanhoitajaopiskelijat arvioivat kompetenssinsa hyväksi. Korkeinta ammatillinen pätevyys oli kategorioissa auttaminen ja tarkkailutehtävä ja hieman matalampi kategorioissa hoitotoimien hallinta ja työrooli. Valmistumassa olevat sairaanhoitajaopiskelijat arvioivat yliopistollisten sairaaloiden osastojen pedagogisen ilmapiirin ja ohjaussuhteen erittäin hyviksi (keskiarvo 8.1 ja 8.2;VAS 0-10). Kokonaiskompetenssi sekä viisi kompetenssikategoriaa korreloivat positiivisesti osaston pedagogisen ilmapiirin kanssa. Lähes puolet vastanneista sairaanhoitajaopiskelijoista arvioi, että harjoittelujakson ohjaus tuki heidän kompetenssinsa kehittymistä erittäin hyvin. Ohjaussuhde korreloi positiivisesti kahden kompetenssikategorian kanssa. Johtopäätökset Valmistumassa olevat sairaanhoitajaopiskelijat arvioivat kompetenssinsa hieman korkeammaksi kuin mitä vastavalmistuneiden sairaanhoitajien ammatillisesta pätevyydestä on raportoitu Australiassa ja Norjassa ja valmiiden sairaanhoitajien kompetenssista mm. Suomessa. Tämä asettaa haasteita terveydenhuollon yksiköille, joissa asia pitää osata huomioida perehdytysvaiheessa, jotta uusi sairaanhoitaja ei stressaannu ja vaihda alaa. 26

30 Tiivistelmät Suulliset esitykset Oppimiselle myönteinen ilmapiiri ja hyvä ohjaussuhde ohjaavan sairaanhoitajan kanssa auttavat opiskelijoita kompetenssin kehittymisessä, sillä opiskelija voi yksilöllisesti reflektoida omia oppimistarpeitaan. Pedagogisella ilmapiirillä ja ohjaussuhteella on vaikutus myös opiskelijoiden kokonaistyytyväisyyteen harjoittelupaikoissa, jolloin hyvä harjoittelupaikka voidaan kokea myös tulevaisuudessa hyväksi työpaikaksi. A3 OPETUKSEN DESIGN I Perioperatiivinen klinikkaopetus osaamista perioperatiiviseen hoitotyöhön Haapa Toni, sh, TtM, HUS, Hyks Operatiivinen tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja; Kantomaa Miia, sh, YAMK-opiskelija, HUS, Hyks operatiivinen tulosyksikkö, Sh; Karhu Anne, sh, HUS, Hyks operatiivinen tulosyksikkö, sh Kehittämistyön lähtökohdat: Perioperatiivinen hoitotyö on vaativa hoitotyön osa-alue ja se edellyttää erityistason osaamista, jonka oppiminen tapahtuu pitkälti ohjatussa harjoittelussa ja työelämäperehdytyksessä. On tärkeää, että ohjaus ja perehdytys kliinisessä ympäristössä on intensiivistä ja tavoitteellista. Tutkimusten mukaan opetuksessa tulisi huomioida opitun siirtovaikutus, taitoja tulisi opetella niissä aidoissa ympäristöissä, joissa niitä tullaan käyttämään. Tutkimusten mukaan myös tiedetään, että leikkaussali oppimisympäristönä voi olla haasteellinen ja pelottavakin hoitotyön opiskelijalle. Tarkoitus ja tavoitteet: Perioperatiivisen klinikkaopetuksen kehittämisen tarkoituksena oli hyödyntää autenttisia oppimisympäristöjä strukturoituun opetukseen. Klinikkaopetuksen tarkoitus oli toimia ohjatun harjoittelun tai perehdytysprosessin lähtökohtana. Tavoitteena klinikkaopetuksessa oli opiskelijan tai uuden hoitajan oppimisprosessin tukeminen. Lisäksi tavoitteena oli mahdollistaa perusvalmiuksien kehittyminen ja näin voidaan turvata perioperatiivisen hoitotyön osaamistarpeiden saavuttaminen. Toteutus: Perioperatiivista klinikkaopetusta on toteutettu Meilahden sairaalan leikkausosastolla vuoden 2012 aikana yhteensä viisi kertaa. Klinikkaopetukseen on osallistunut niin opiskelijoita kuin perehtyviä hoitajiakin, keskimäärin 4-5 oppijaa ryhmässään. Aidossa leikkaussalissa ilman potilasta on opeteltu keskeisiä perioperatiivisen hoitotyön toimintoja jakautuen leikkaus- ja anestesiahoitotyön kokonaisuuksiin. Klinikkaopetus on rakennettu potilastapauksen ympärille ja metodeina on käytetty demonstraatiota, aktivoivia kysymyksiä, ryhmä- ja yksilöohjausta, sekä yhdessä oppimista. Klinikkaopetukseen osallistuneilta kerättiin avoimet palautteet (n=25), jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Tulokset: Osallistujat kokivat klinikkaopetuksen tehokkaana ja optimaalisena oppimistilanteena. Klinikkaopetuksessa oli syntynyt positiivinen mielikuva perioperatiivisesta hoitotyöstä sekä halu oppia asioita vielä syvällisemmin. Osallistujat kokivat, että kyseistä opetusta tarvitaan lisää. Klinikkaopetus tuki osallistuneiden ammatillisuuden syventymistä. Lisäksi yhdessä oppimisella oli kollegiaalisuutta edistävä vaikutus. Ennen kaikkea klinikkaopetuksen koettiin valmentavan varsinaiseen potilashoitoon osallistumista ja siten kehittävän osaamista. 27

31 Tiivistelmät Suulliset esitykset Arviointi ja hyödyntäminen: Kyseisen menetelmän kehittämiselle on ollut selkeä tarve. Klinikkaopetuksen pilotoinnin tulokset osoittavat menetelmän käyttökelpoisuuden. Klinikkaopetuksella voidaan luoda perioperatiivisesta ympäristöstä positiivinen kuva, joka houkuttelee oppimaan. Menetelmän soveltaminen edellyttää sali-, henkilö-, aika- ja materiaaliresurssien huolellista kartoittamista. Fysioterapeutti-, lääketieteen- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden yhteinen osastoharjoittelu Tuomikoski Annukka, sh, TtM, PPSHP, opetuskoordinaattori; Varkki Essi, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, Oulun yliopisto, kliininen opettaja; Majava Tarja, sh (YAMK), PPSHP medisiininen tulosalue, keuhkosairaudet, sairaanhoitaja; Mörsäri Anniina, Ft, operatiivinen tulosalue, fysioterapautti Moniammatillisen osastoharjoittelu pilotoitiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa huhtikuussa 2011 yhdellä vuodeosastolla viisipäiväisenä osastoharjoitteluna. Osastoharjoittelussa sairaanhoitaja- ja lääketieteenopiskelija työskentelivät työparina keuhkosairauksien vuodeosastolla ja ohjattuina hoitivat yhdessä keuhkosairautta sairastavaa potilasta. He tutustuivat yhdessä oman potilaan hoitotietoihin ja suunnittelevat kokonaisvaltaisesti potilaan hoidon. Pilotin tulosten mukaan moniammatillinen harjoittelu on tehokas tapa oppia moniammatillista työskentelyä ja tutustua toisten työnkuvaan. Opiskelijat kokivat, että he oppivat moniammatillisessa harjoittelussa enemmän kuin perinteisessä harjoittelussa. Opiskelijat pääsivät jakamaan asiantuntijuutta ja heille selkiytyi työparin työkuva. Myös potilaat olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Opettajat pääsivät myös jakamaan hyviä käytäntöjä ja jatkossa on suunnitteilla myös opetusresurssien tarkempi kohdentaminen ja jakaminen. Kokemukset moniammatillisesta harjoittelusta olivat kokonaisuudessaan erittäin hyvät. Tarkoituksena on saada moniammatillinen osastoharjoittelu pysyväksi käytännöksi osastoharjoitteluissa. Tavoitteena on kehittää opetusta ja oppimista sekä käytännön harjoittelua yhteistyössä eri ammattiryhmien välillä. Harjoitteluviikon tarkoituksena on johdattaa perusopiskelijoita moniammatilliseen työskentelyyn jo opintojen aikana. Tavoitteena on, että opiskelijoiden tiimityöskentely-, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot kehittyvät eri ammattiryhmien välillä sekä ymmärrys toisen ammattiryhmän asiantuntijuudesta lisääntyy. Ymmärrys toisen ammattiryhmän asiantuntijuudesta auttaa opiskelijoita myöhemmin työelämässä hyödyntämään toisten ammattiryhmien osaamista. Medisiinisellä tulosalueella järjestetään nyt vuosittain kahdella vuodeosastolla (osastot 39 ja 35) moniammatillinen osastoharjoittelu, jossa sairaanhoitaja, -fysioterapia, ja lääketieteenopiskelijat työskentelevät viiden päivän ajan yhdessä hoitaen yhteistä potilasta. Lisäksi farmaseuttiopiskelija on mukana tiimissä 1-2 päivän ajan. Moniammatillisen osastoharjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana PPSHP, OAMK:n sote:n yksikkö ja Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta. Osastoharjoittelun suunnitellusta ja toteutuksesta vastaa moniammatillinen tiimi, johon kuuluu sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, erikoislääkäreitä, opetuskoordinaattori, ammattikorkeakoulun lehtorit ja lääketieteen tiedekunnan opintoasiansuunnittelija. 28

32 Tiivistelmät Suulliset esitykset "Osaan taidot, olen pro" - Itsenäinen oppiminen bioanalytiikan näkökulmasta Virtanen Mari, TtM, Metropolia ammattikorkeakoulu, bioanalytiikan koulutusohjelma, lehtori Bioanalytiikan koulutusohjelman itsenäisen oppimisen kehittäminen on osa Metropolian Teho Pro -hanketta, jonka tavoitteena on kehittää hanketta, jonka tavoitteena on kehittää Metropolian Terveys- ja hoitoalan oppimisympäristöjä ja vastata näin yhä paremmin opetuksen ja työelämän tarpeisiin ja muutoksiin. Itsenäinen oppiminen TaitoPro - ympäristössä, itsenäisen oppimisen oppimisympäristössä, antaa mahdollisuuden opiskella ja oppia uusilla tavoilla ja yhä paremmin toteuttaa yksilöllisiä opintopolkuja ja tukea opiskelijaa oppimisen eri vaiheissa. Hankkeessa kehitettävien oppimisympäristöjen toivotaan lisäävän pedagogisten toteutuksien vaihtoehtoisia tapoja ammatin kliinisiä taitoja ja asiantuntijuutta opiskeltaessa. Itsenäisen oppimisen merkitystä on korostettu valmistauduttaessa käytännön harjoitteluun, simulaatioon tai tasokokeisiin. Itsenäinen oppiminen myös lisää opiskelijan varmuutta. Itsenäisen oppimisen mahdollistaminen ja lisääminen on ollut sekä opiskelijoiden että työelämän edustajien toive. Heitä kuultiin jo kehitystyön alkuvaiheessa tarpeellisten sisältöjen tunnistamiseksi. Näin syntyi bioanalytiikan koulutusohjelman Taito Pro, fyysinen tila ja oppimisen ympäristö, jossa alkuvaiheen kehittämisen sisällöiksi valittiin virtuaalinen verinäytteenotto, verenpaineen mittaaminen (simulaatio ja manuaali) sekä solumorfologisen osaamisen vahvistaminen, hyödyntämällä älytauluja, kuvamateriaalia ja mikroskooppeja. Sisältöjen valitsemisen jälkeen avainkysymyksiä olivat: Mitä voidaan itsenäisesti opiskella ja mikä on tarve? Miten voidaan varmistaa opiskeltavan taidon oikeus ja oikeat tulokset? Miten tuetaan opiskelijan itsenäistä opiskelua ja oppimista? Itsenäinen opiskelu TaitoProssa yhdistettiin useisiin opintototeutuksiin syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana ja sen toteutumista seurattiin raportein ja oppimispäiväkirjoin ja sen hyötyjä kartoitettiin kyselyillä. Opiskelijat kokivat itsenäisen opiskelun mahdollistamisen tärkeäksi ja sen sisällöt koettiin työelämälähtöisiksi ja tärkeiksi tulevaisuuden ammattiin valmistuttaessa. Itsenäinen opiskelu koettiin pääsääntöisesti merkityksellisenä ja sen koettiin edistävän oppimista ja varmuutta. Samalla kartoitettiin oppimis- ja opetusmenetelmien monipuolisuuden merkitystä, joka myös nähtiin hyvin tärkeänä. A4 OPETUSTEKNOLOGIA I Simulaatiokoulutuksen vaikuttavuus mekaanisesti ventiloitujen potilaiden hoidon hallinnassa Satunnaistettu kontrolloitu koe (RCT) Jansson Miia, TtM, Oulun yliopisto, terveystieteiden laitos, hoitotiede, yliopisto-opettaja; Ala- Kokko Tero, LKT, Oulun yliopistollinen sairaala, Tehohoidon toimialue, professori; Kyngäs Helvi, THT, Oulun yliopisto, hoitotiede, professori Tutkimus pohjautuu lukuvuonna Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehtyyn tutkimukseen, joka osoitti puutteita sairaanhoitajien tiedoissa ja taidoissa noudattaa hoitosuosituksia mekaanisesti ventiloidun potilaan hoidon hallinnassa. Hoitosuositusten noudattamattajättäminen sekä puutteelliset tiedot ja taidot ovat uhka potilasturvallisuudelle ja siten hoidon laadulle. Simulaatiokoulutus on tehokas opetusmenetelmä pyrittäessä vaikuttamaan tietojen, taitojen ja asenteiden oppimiseen. Aikaisemmissa simulaatiokoulutuksen vaikuttavuutta mittaavissa tutkimuksissa on puutetta kokeellisista, satunnaistetuista tutkimusasetelmista. Tutkimuksen tavoitteena on mitata simulaatiokoulutuksen vaikuttavuutta mekaanisesti ventiloitujen potilaiden hoidon hallinnassa. 29

33 Tiivistelmät Suulliset esitykset Tutkimus on poikkitieteellinen, satunnaistettu, kokeellinen vaikuttavuus tutkimus (RCT), joka sisältää toistomittauksia ennen ja jälkeen intervention (3kk ja 6kk). Simulaatiokoulutuksen vaikuttavuutta mitataan interventio- ja kontrolliryhmän välillä validoidun, strukturoidun tietokyselyn ja havainnointimittarin avulla. Tutkimusjoukko koostui yhden yliopistollisen sairaalan, aikuisten sisätautikirurgisen sekateho-osaston sairaanhoitajista (n = 23). Sisäänottokriteereinä olivat sairaanhoitajan tutkinto sekä voimassa oleva työsuhde, jonka odotettiin jatkuvan tutkimusaineiston keruun ajan. Tutkimusaineisto kerättiin helmi-lokakuussa 2012 sekä simulaatio-oppimisympäristössä, että käytännön hoitotyössä. Aineiston analyysoitiin jatkuvien muuttujien osalta t-testin avulla sekä toistomittausten osalta lineaaristen sekamallien avulla. Simulaatiokoulutuksen jälkeen interventioryhmän taidot noudattaa hoitosuosituksia mekaanisesti ventiloidun potilaan hoidon hallinnassa erosivat tilastollisesti merkitsevästi kontrolliryhmästä. Ryhmien välinen tietotaso ei kuitenkaan eronnut tilastollisesti merkitsevästi. Mekaanisesti ventiloitujen potilaiden hoidon laadun parantaminen on tärkeää hoidosta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ja siten potilasturvallisuuden parantamiseksi. Koska simulaatiokoulutuksen vaikuttavuus tehohoitajien tietotasoon on edelleen kiistanalainen, tarvitaan vertailevia seurantatutkimuksia simulaatiokoulutuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi ja tulosten yleistettävyyden parantamiseksi. Kinect-liikeohjain oppimisen ja vuorovaikutuksen edistäjänä hyvinvointialalla Koskimäki Leena, Hämeen ammattikorkeakoulu, Hyvinvointiosaamisen koulutus- ja tutkimuskeskus, media-assistentti; Salminen Merja, FT, Hämeen ammattikorkeakoulu, Hyvinvointiosaamisen koulutus- ja tutkimuskeskus, yliopettaja Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) käynnistettiin yhteistyössä Tampereen yliopiston, Koulutuskeskus Salpauksen ja Sivistysliitto Kansalaisfoorumin kanssa Kolmiuloitteiset ja mobiilit oppimis- ja osallistumisympäristöt -osahanke vuoden 2012 alussa. Hanke on osa laajempaa hankekonsortiota Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin (AVO2). HAMKin tavoitteena on toteuttaa käytännön pilotteja, joissa tutkitaan uusien teknologioiden mahdollisuuksia oppimisen ja osallistumisen välineenä. Pilotit toteutetaan autenttisessa oppimisympäristössä, joka on Hämeenlinnassa sijaitseva Virvelinrannan vammaispalvelukeskus. Hankkeessa oppimista tukevaksi teknologiaksi valikoitui yksi luonnollisten käyttöliittymien menestystarinoista - Microsoftin 2010 julkistama liikeohjain Kinect. Kinect on puhetta ja liikettä tunnistava laite, joka tulkitsee käyttäjää ja oppii käyttäjältä. Vuorovaikutus käyttöliittymän kanssa tapahtuu ihmisen luonnollisiksi kokemilla tavoin: eleillä, ilmeillä ja puheella. Laitteen luonnollinen käyttöliittymä (natural user interface) tuottaa käyttäjälle kokonaisvaltaisen ja kehollisen kokemuksen ja se puolestaan jäsentyy käyttäjälle uuden oppimisena. Kesällä 2012 käynnistettiin hankeen ensimmäinen Kinect-pilotti, jossa hankkeen ja opiskelijoiden yhteistyönä toteutettiin kahdeksan pelituokiota. Tuokioihin osallistui yhteensä 14 asiakasta, kahdesta viiteen henkilöä kerralla. Tässä pilotissa kokeiltiin kaupallisten pelien avulla Kinect-sensorin soveltuvuutta oppimisen välineeksi. Käyttäjien kokemukset pelituokioista koostettiin seuraavan pilotin suunnittelun pohjaksi sekä arvioitiin laitteen sopivuutta käyttäjille. Pelituokioista koottiin myös havaintopäiväkirja. 30

34 Tiivistelmät Suulliset esitykset Käyttäjät eli opiskelijat ja asiakkaat kokivat Kinectin käytön kiinnostavana ja uudenlaisena vuorovaikutuksen välineenä. Ensimmäisessä vaiheessa kerättyä materiaalia hyödynnetään tulevissa piloteissa. Näissä tullaan käyttämään HAMKin tietotekniikan opiskelijoiden kehittämiä Kinect-sovelluksia. Asiakkaiden erilaiset tarpeet monipuolisemmin huomioivat sovellukset mahdollistavat opiskelijoiden tunnistavan kehollisuuden merkityksen omassa oppimisessa ja asiakkaiden kanssa toimittaessa. Posterissa esitellään hankkeen tausta, tavoitteet ja ensimmäisen pilotoinnin tulokset sekä havainnollistetaan Kinectin käyttöä. Tutkimustuloksia simulaatio-opetus- ja oppimismenetelmästä Itä-Suomen yliopistossa hoitotieteen laitoksella Saaranen Terhi, dosentti, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopistonlehtori; Vaajoki Anne, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkijatohtori; Sormunen Marjorita, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkijatohtori; Paakkonen Heikki, TtT, Kuopion yliopistollinen sairaala, ylihoitaja; Tossavainen Kerttu, THT, hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto, professori Terveystieteiden maisterikoulutuksessa terveystieteiden opettajankoulutuksen suuntaavissa opinnoissa opiskelijat hyödyntävät aktivoivia ja innovatiivisia opetus- ja oppimismenetelmiä, kuten simulaatiota. Simulaatio-opetus ja -oppiminen ovat vuorovaikutteista, ongelmalähtöistä ja motivoivaa opetusta pienryhmissä integroituna 1., 2. ja 3. vuosikurssin opintoihin. Hoitotieteen didaktiikan simulaatio-opetuksen tavoitteena on lisätä tulevien terveystieteiden opettajien valmiuksia ohjata kommunikaatio- ja ryhmätyöskentelyprosesseja sekä antaa valmiudet tutkivaan ja kriittiseen työotteeseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata toisen vuosikurssin terveystieteiden opettajaopiskelijoiden kokemuksia simulaatiooppimistapahtumapäivästä syksyllä 2011 ja Syksyn 2011 aineisto on analysoitu ja syksyn 2012 aineistoa analysoidaan parhaillaan. Yhteistulokset valmistuvat kevään 2013 aikana. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä terveystieteiden opettajakoulutusta. Syksyllä 2011 tutkimukseen osallistui 17 terveystieteiden opettajankoulutuksen opiskelijaa ja syksyllä 2012 opiskelijoita oli 23. Kysely toteutettiin simulaatio-oppimistapahtumapäivän jälkeen mittaristolla, joka oli laadittu ko. simulaatio-oppimistapahtuman arviointia varten. Mittari sisälsi kysymyksiä opiskelijoiden kokemuksista simulaatio-oppimisesta ja - oppimistapahtumasta. Terveystieteiden opettajaopiskelijat vastasivat kysymyksiin käyttäen VAS-janaa (0= ei vastaa kokemustani simulaatio-oppimisesta, 10= vastaa erittäin hyvin kokemustani simulaatio-oppimisesta) sekä perustelemalla pisteytyksensä. Mittarin lopussa olevaan avoimeen kysymykseen oli mahdollista kommentoida simulaatio-oppimista tai - tapahtumaa vapaamuotoisesti. Määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevilla tilastomenetelmillä ja laadullinen aineisto induktiivisella sisällönanalyysillä. Vuoden 2011 aineiston perusteella kaksi kolmasosaa opiskelijoista kuvasi osaavansa suunnitella ja toteuttaa pääpiirteittäin simulaatio-oppimistapahtuman joltakin hoitotyön osaalueelta simulaatiopäivän jälkeen. Yli puolet opiskelijoista kuvasi tarvitsevansa lisää harjoitusta yleisesti tai tietoteknisissä taidoissa simulaatio-oppimistapahtumasta. Tulosten perusteella simulaatio opetus- ja oppimismenetelmänä vahvistaa teorian ja käytännön yhdistämistä, kehittää terveystieteiden opettajaopiskelijoiden vuorovaikutus- ja päätöksentekotaitoja sekä lisää heidän kriittisen ajattelun valmiuksiaan myönteisesti. Simulaatiot antavat hyvät mahdollisuudet harjoitella tulevien terveystieteiden opettajien työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja todellisuutta vastaavissa tilanteissa. Simulaatio-opetuksen toteuttaminen vaatii hyvää etukäteissuunnittelua ja opetusmenetelmän osaavia opettajia. 31

35 Tiivistelmät Suulliset esitykset A5 OPETUSTEKNOLOGIA V Kirjastot lähihoitajakoulutuksessa oppimaan oppimisen tukena Huovila Erja, FM, Laurea-ammattikorkeakoulu, Laurea-kirjasto Lohja, informaatikko; Liljander Leena, KM, Luksia, Länsi-Uudenmaan ammattiopisto, lehtori; Renvall Jaana, kirjastonhoitaja, Lohjan kaupunginkirjasto, pääkirjasto, kirjastonhoitaja Lähtökohta Lähihoitajaopiskelijoiden ensimmäisiä opintojaksoja Luksiassa on Oppimaan oppiminen. Jaksolla tutustutaan sekä läheiseen Lohjan kaupungin- että Laurea-ammattikorkeakoulun kirjastoon ja niiden tarjoamiin ammatillisen tiedon löytämisen mahdollisuuksiin. Kirjastoperehdytyksiä ei ole aiemmin suunniteltu yhdessä. Tavoitteet Opettajan ja kirjastoammattilaisten yhteisenä tavoitteena on tarjota opiskelijoille sujuva kirjastoperehdytyksen ja tiedonhaun päivä. Päällekkäisyyksiä tulee karsia ja tehdä kirjastoista tuttuja ja helposti saavutettavia oppimisympäristöjä. Oppilaitoksen tavoitteena on perehdyttää opiskelijat kirjastopalvelujen hyödyntämismahdollisuuksiin opiskelussa, siviilissä ja tulevassa ammatissa sekä erilaisten lähteiden käyttöön käyttämällä erilaisia työtapoja yksilö- ja ryhmätasolla. Lisäksi opiskelijoita ohjataan palautteen antamiseen rakentavalla tavalla. Kirjastojen tavoitteena on omien kirjastoverkkojensa esittely ja markkinointi. Molemmat kirjastot painottavat kirjastoaineistojen käyttöä opiskeluaikana ja työelämässä. Toteutus Kirjastoperehdytyksiä suunniteltiin yhdessä: päivä aikataulutettiin, päällekkäisyyksiä karsittiin, opiskelijoiden ryhmätöiden aiheita jaettiin kirjastoittain. Samana päivänä oli käynti molemmissa kirjastoissa. Kirjastoissa esiteltiin oma kirjastoverkosto ja opiskelijat tekivät kirjastojärjestelmissä opiskeluun ja omaan ammattialaan liittyviä tiedonhakuja. Kirjastoammattilainen ja lehtori opettivat ajoittain yhdessä. Kaupunginkirjastossa perehdyttiin ryhmätyöhön ja hiljaisessa tilassa työskentelyyn. Ammattikorkeakoulun kirjastossa tehtiin parityö. Viimeisellä tunnilla opiskelijat antoivat hampurilaispalautetta l. hyvää kehitettävää hyvää, kirjastoista erikseen. Tuloksia Lähihoitajaopiskelijoiden antamien arvioiden perusteella kirjastot tulivat tutuiksi ja ne koettiin palveluhenkisiksi paikoiksi, joihin vastaisuudessa voi tulla. Kirjastojen erilaisuus ja ammatillisen tiedon saatavuus selkeni. Opettajan ja kirjastoammattilaisen toimiminen yhdessä itse perehdytystilanteessa korosti kirjastojen aineistojen tärkeyttä. Opiskelijoiden vanhemmat pitivät perehdytystä tärkeänä. Arviointi Opiskelijat arvioivat omassa tunti- ja hampurilaispalautteessaan kirjastoja fyysisenä tilana, ulkoasua, esteettisyyttä ja toimivuutta. Henkilökuntaa arvioitiin sekä perehdyttäjinä että kirjaston työntekijöinä. Arviot olivat pääosin myönteisiä. Erityisesti pidettiin toiminnallisuudesta: tiedonhausta, ryhmätöistä, tietokoneiden käytöstä, aineiston hakemisesta. Lehtori, kirjastonhoitaja ja informaatikko pitivät itsearvioinnissaan yhteistä suunnittelua onnistuneena. Yhdessä tekeminen myös antaa mahdollisuuden kehittää kirjastoperehdytystä edelleen. 32

36 Tiivistelmät Suulliset esitykset Opettajien kokemuksia sulautuvasta opettamisesta Jokinen Pirkko TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Mikkonen Irma, KT, Savoniaammattikorkeakoulu, yliopettaja Savonia-ammattikorkeakoulussa alkoi toukokuussa 2010 kolmivuotinen ESR-rahoitteinen hanke, SaWe - Sairaanhoitajaksi verkostoissa ja verkoissa. Hankkeessa kehitetään toimintatutkimuksen periaatteita noudattaen yhteistyössä terveysalan työyhteisöjen kanssa uudenlainen koulutusmalli sairaanhoitajien kouluttamiseen. Hoito-, lääke- ja muiden tieteiden sekä teknologian kehitys ja vaade näyttöön perustuvasta toiminnasta ovat muuttaneet terveysalan käytänteitä, toimintaympäristöä ja ammattitaitovaatimuksia. Muutokset tuovat haasteita myös sairaanhoitajakoulutukseen. Koulutuksen haasteena on, miten kouluttaa sairaanhoitajia, joilla on kyky ammatilliseen hoitamiseen, kriittiseen ajatteluun ja analyysin tekoon, potilaan hoidon koordinointiin ja moniammatilliseen yhteistyöhön sekä elinikäiseen ja itseohjautuvaan oppimiseen. Benner työtovereineen (2010) toteaa, että hoitotyön koulutuksen ja käytännön työelämän vaatimusten välillä on kuilu. Koulutuksessa tarvitaankin uusia pedagogisia ratkaisuja, joilla voidaan vastata haasteisiin. Eräs ratkaisu tähän saattaa olla sulautuvan oppimisen periaatteilla rakennettu koulutus. Tavallisimmin sulautuvan oppimisympäristö määritellään ympäristöksi, jossa yhdistetään kasvokkain ja verkossa tapahtuva oppiminen, mutta ympäristöön voidaan sulauttaa myös työelämässä tapahtuva oppiminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opettajien kokemuksia sulautuvasta opettamisesta. Tutkimusaineisto kerättiin kolmessa ryhmähaastattelussa (focus group interview), joihin osallistui kerrallaan neljästä kuuteen opettajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Opettajien kokemukset sulautuvasta opettamisesta luokiteltiin kahdeksaan yläluokkaan: yhteissuunnittelu, integraatio, opiskelijaryhmä, opettaminen, oppimistehtävät, opettamis- ja oppimismenetelmät, työssä ja työstä oppiminen ja osaamisen varmistaminen. Opettajien kokemuksen mukaan yhteissuunnittelu ja opiskeltavien asioiden ja oppimistehtävien integraatio oli opettajien ammattitaitoa vahvistavaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävää, mutta haasteellista muun muassa käytettävissä olevien aikaresurssien vuoksi. Opetuksen ja oppimisen näkökulmasta opettajat kokivat suuren (45 opiskelijaa) ja heterogeenisen opiskelijaryhmän haasteena: miten toteuttaa opetus huomioiden erilaisten aikuisopiskelijoiden vaihtelevat oppimistarpeet ja aikaisempi kokemus. Opettajien kokemukset työssä ja työstä oppimisesta vaihtelivat. Toiset kokivat helpoksi yhdistää työssäolo osaksi opetustaan ja näin integroida teoria ja käytäntö. Toiset taas kokivat opiskelijoiden työssäolon olevan oppimisen hidaste. Osaamisen varmistamisessa opettajat kuvasivat käyttävänsä monipuolisesti osaamisen mittaamismenetelmiä. Vaikka opettajat olivat pääosin tyytyväisiä sulautuvaan opettamiseen, tulokset osoittavat, että sulautuvan opettamisen onnistuminen ei ole itsestään selvää. Jotta opetus onnistuu, opettajat tarvitsevat tietoa erilaisista pedagogisista suuntauksista, tukea kollegoilta ja yhteistyötä työelämän kanssa. 33

37 Tiivistelmät Suulliset esitykset "Ei hullumpi homma" - tietoartikkeli opiskelijoiden oppimishaasteena ammattikorkeakoulun sovetavassa tiedontuottamisessa Elenius Leena, FM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Kampuskirjasto, informaatikko, kirjoittaohjaaja; Majasaari Hilkka, THM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori; Laitila Minna, TtT, Pohjanmaa-hanke/ Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, vs. ylihoitaja; Heikkilä Asta, TtT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, yksikön johtaja Pohjanmaa-hanke ( ) on mielenterveys- ja päihdetyön kehittämishanke, joka toimii Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Alkon Pohjanmaa-hankkeelle myöntämät lahjoitusvarat mahdollistuvat kokeilun, jossa SeAMK:n sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita kannustettiin kokeilemaan artikkelipajan tyyppistä opetusta ja ohjausta. Työpajassa työstettiin artikkeleiksi keväällä 2012 valmistuneita opinnäytetöitä, jotka liittyivät päihteiden käyttöön ja päihdeasiakkaan kohtaamiseen eri toimintaympäristöissä. Perinteisesti opinnäytetyöt on julkaistu kirjallisina laajoina raportteina eikä artikkelien muodossa. Opinnäytetyöstä artikkeliksi työpajatyöskentely käynnistyi toukokuussa Työpajan vetäjänä oli ulkopuolinen kirjoittajakouluttaja ja mukana oli myös opinnäytetöitä ohjanneet opettajat. Opiskelijat osallistuivat työpajaan opinnäytetyönsä eri vaiheissa, mutta suurin osa opiskelijoista oli saanut opinnäytetyönsä valmiiksi raportiksi ennen työpajatyöskentelyä. Opiskelijoiden tavoitteena oli kirjoittaa tietoartikkeli, ei tutkimusartikkeli. Työpajan työskentely oli prosessimaista, ja siinä hyödynnettiin verkko-oppimisympäristöä erilaisine keskustelumahdollisuuksineen, kirjoittamisen apuvälineitä sekä muita tiedonlähteitä. Työpajat kokoontuivat kolmasti prosessin aikana, kahdesti toukokuussa ja viimeisen kerran syyskuussa. Ensimmäisessä työpajassa tarkasteltiin artikkelin rakennetta, lukijan vakuuttamista sekä lujitettiin tekstin luettavuutta. Toisessa tapaamisessa tarkasteltiin opiskelijoiden kommentoitavaksi tuomia tekstiluonnoksia ja ongelmakohtia. Viimeisessä työpajassa opiskelijat muokkasivat raaka-ainetekstistään uudenlaisia ja rohkeampia tietoartikkeleita. Opinnäytetyöstä artikkeliksi -työpajatyöskentely oli alusta alkaen avointa, neuvottelevaa ja uutta etsivää. Työpajavetäjällä ja opettajilla ei ollut mitään selvää mallia ja monet eteen nousseet kysymykset ratkottiin yhdessä keskustellen, joten yksilöllisen asiantuntijuuden rinnalle nousi yhteisöllinen asiantuntijuus. Sosiaali- ja terveysalan ulkopuolinen työpajavetäjä pakotti opiskelijat miettimään, tarkentamaan ja kirjoittamaan artikkeliaan uudelleen siten, että saavutettaisiin paras mahdollinen selkeys ja luettavuus. Opiskelijoiden avoin ääneen ajattelu ja pohtiminen lisääntyivät prosessin edetessä. Työpajatyöskentelyn onnistumisen edellytyksenä oli opiskelijoiden halukkuus osallistua uudenlaiseen, luovaan, ennalta tuntemattomaan prosessiin, johon liittyi epäonnistumisen riski. Työpajan vetäjän ja ohjaavien opettajien tehtävänä oli tukea, osallistua ja antaa rakentavaa palautetta opiskelijoille. Tiimiopettajuus oli parhaimmillaan yhteistä reflektointia. Aikataulu oli haaste, mutta lopputuloksena saatiin tiivistä tietoa, joka palvelee myös työelämän ammattilaisia oman työnsä kehittämisessä. Tietoartikkeleita sisältävää julkaisu on ollut ilmestyttyään SeAmk:n verkossa luettujen raporttien lukutilastojen kärjessä. Jatkossa perinteisen opinnäytetyötekstin rinnalle ja sijaan on syytä etsiä uusia enemmän työelämän näköisiä kirjallisia esityksiä. 34

38 Tiivistelmät Suulliset esitykset B1 OPPIMINEN ERILAISISSA TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ III Lähihoitajaopiskelijoiden farmakologiset taidot valmistumisvaiheessa Jauhonen Sari, TtM, Tampereen kaupunki, Koukkuniemen vanhainkoti, sairaanhoitaja; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen ja sen vaikuttavuuden arviointi ovat keskeisimpiä ja vaativimpia osaamisalueita hoitotyössä. Lääkelaskentataidot ovat tärkeä osa lähihoitajan ammattitaitoa. Lääkelaskentataidot muodostuvat farmakologisista ja matemaattisista taidoista. Valmistuvien lähihoitajien farmakologisista taidoista ei ole aikaisempia hoitotieteellisiä tutkimuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, minkälaiset ovat opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa opiskelevien lähihoitajaopiskelijoiden farmakologiset taidot valmistumisvaiheessa. Tutkimusongelmat olivat: minkälaiset ovat lähihoitajaopiskelijoiden itse arvioimat ja todelliset farmakologiset taidot valmistumisvaiheessa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2008 postikyselynä 15 oppilaitoksesta eri puolilta Suomea. Kyselyyn vastasi 430 valmistumisvaiheessa olevaa lähihoitajaopiskelijaa (N = 755). Vastausprosentti oli 57 %. Kyselylomake perustui Grandell-Niemen (2005) Lääkelaskentataitotestiin (versio II opiskelijoille). Strukturoidussa kyselylomakkeessa oli taustakysymyksiä, farmakologiaan liittyvä tietotestiosio ja farmakologiaan liittyvä, viisiportainen, Likertasteikollinen itsearviointiosio (5 = täysin samaa mieltä 1 = täysin eri mieltä). Kysymyksistä muodostettiin kaksi itse arvioituja ja kaksi todellisia perus- ja korkeamman tason farmakologisia taitoja kuvaavaa summamuuttujaa sekä summamuuttuja, joka kuvasi lähihoitajaopiskelijoiden kiinnostusta farmakologiaan. Aineisto analysoitiin tilastollisesti parametrisin ja epäparametrisin testein. Lähihoitajaopiskelijat arvioivat farmakologiset taitonsa melko hyviksi (ka 3,49 3,50). Opiskelijoiden kiinnostus farmakologiaan oli keskinkertaista (ka 2,80). Perustason farmakologiset taidot osasi opiskelijoista keskimäärin 53 % ja korkeamman tason farmakologiset taidot keskimäärin 71 %. Yksi opiskelija osasi vastata oikein kaikkiin farmakologisia taitoja mittaaviin väittämiin. Taustamuuttujilla (opiskelijan ikä, sukupuoli, viimeisin peruskoulutus, koulutusohjelma, lääkelaskentakokeen uusimiskerrat koulutuksen aikana, mielipide lääkelaskennan opetuksen riittävyydestä lääkelaskennan osaamisen kannalta) oli tilastollisesti merkitsevä yhteys itse arvioituihin ja todellisiin farmakologisiin taitoihin. Tulokset osoittavat valmistumisvaiheessa olevien lähihoitajaopiskelijoiden farmakologisissa taidoissa olevan puutteita. Tuloksia voidaan käyttää hoitotyön koulutuksessa opetussuunnitelmia ja lääkehoidon opetusta kehitettäessä sekä lähihoitajaopiskelijoiden henkilökohtaisten opiskelusuunnitelmien laadinnassa opiskelijoiden farmakologisten taitojen parantamiseksi. Molekyylibiologiset ja geeniteknologiset menetelmät hyvinvointia edistämässä Halimaa Sirkka-Liisa, yliopettaja, TtT, Savonia-Ammattikorkeakoulu; Björn Marko, TtM, Savonia-ammattikorkeakoulu, lehtori; Oostingh Gertie Janneke, FH-Prof. Priv.-Doz. Dr. Salzburg University of applied Sciences Salzburg, Austria Molekyylibiologiset menetelmät ovat lisääntyneet jokapäiväisessä laboratoriotyössä ja lyhentäneet tutkimusaikoja ja asiakkaan diagnoosin tekemiseen kuluvaa aikaa. Lisäksi menetelmät ovat lisänneet tutkimusten diagnostista laatua ja edistäneet potilaan hoitamista. Esimerkiksi yleisimpien bakteeritulehdusten tunnistamista ja hoitoa nopeutetaan molekyylibiologisten emäsjärjestysten selvittämisellä. 35

39 Tiivistelmät Suulliset esitykset Savonia ammattikorkeakoulun and Itävallan, Salzburg University of Applied Sciences Bioanalytiikan koulutusohjelmien opettajien tarkoituksena on kehittää opetussuunnitelmayhteistyössä Moodle -verkko-opetus moduuli (5 ECTS). Sen tavoitteena on antaa valmiuksia Bioanalytiikan koulutusohjelmien opiskelijoille molekyylibiologian ja geeniteknologian uusien sovellutusten oppimisessa kansainvälisessä yhteistyössä, kehittää verkkooppimisympäristöjä, lisätä kansainvälisiä valmiuksia ja opettaja-opiskelijavaihtoa. Moduulin toteuttamisen yhteyteen liitetään kansainvälinen tutkimusyhteistyöhanke, jossa selvitetään verkossa tapahtuvan oppimisen ja käytettyjen menetelmien toimivuutta ja oppimisen laatua. Moduuli toteutetaan ensimmäisen kerran keväällä Se sisältää 3 ECTS teoriaa ja 2 ECTS harjoittelua. Opiskelu -moduuli koostuu yhteisestä orientaatio-osuudesta, luennoista, verkkotehtävistä ja Journal Glub työskentelystä, harjoittelusta ja loppuseminaarista. Opiskelu, lukuun ottamatta harjoittelua, toteutuu Moodle -ympäristössä, videovälitteisinä luentoina tai seminaareina. Monikulttuurinen Journal Club -työskentely toteutetaan opiskelijoiden verkkotyöskentelynä, jolloin opiskelijat käyvät keskustelua kansainvälisten artikkelien pohjalta uusien sovellutusten käyttömahdollisuuksista. Jatkossa kansainvälistä moduulia on tarkoitus laajentaa myös muiden Euroopan maiden bioanalytiikan koulutusohjelmien yhteiseksi kansainväliseksi opetusmoduuliksi ja kehittää kansainvälinen tasokas oppimiskokonaisuus ja edistää opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuutta. Moduulin tuotokset raportoidaan kansainvälisinä julkaisuina. Lääkehoidon opetus ammattikorkeakoulussa - tuloksia kansallisesta kyselystä Sulosaari, Virpi, sh, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtT-opiskelija; Huupponen, Risto, LKT, Turun yliopisto, biolääketieteen laitos, farmakologia, lääkekehitys ja lääkehoito, professori; Leino-Kilpi, Helena, sh, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja Lääkehoidon opetuksen tulee mahdollistaa sairaanhoitajaopiskelijan riittävän teoreettisen ja käytännöllisen osaamisen kehittymisen sekä tarjota mahdollisuuksia soveltaa opittuja tietoja ja taitoja käytäntöön (Sulosaari ym. 2012). Kansainvälisessä tutkimuksessa on osoitettu lääkehoidon opetuksen laajuuden ja sisällön vaihtelevan (Manias 2009, Dilles ym. 2010). Myös lääkehoidon opetuksessa käytettävistä opetus ja arviointimenetelmistä tarvitaan lisää tietoa. Suomessa ei aikaisempaa tutkimusta lääkehoidon opetuksen nykytilanteesta ollut saatavilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida lääkehoidon opetuksen nykytilannetta sairaanhoitajien koulutuksessa. Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, johon osallistui kaksikymmentäkolme ammattikorkeakoulua. Tutkimusta varten kehitettiin kaksi kyselylomaketta, toinen kohdennettuna koulutusohjelman opetussuunnitelmasta vastaaville koulutuspäälliköille (n=22, vastausprosentti 78 %)ja toinen hoitotyön ja lääketieteen opetusta eri vaiheissa koulutusta toteuttaville opettajille (n=136, vastausprosentti 54 %). Lääkehoidon opetuksen laajuus oli keskimäärin opetussuunnitelmassa 9,4 op. Lääkehoidon soveltava opetus on useimmiten integroitu muihin opintojaksoihin. Lääkehoidon opetuksen keskeiset sisältöalueet toteutuvat koulutuksessa, mutta niiden painotus vaihtelee. Koulutuspäälliköt olivat tyytyväisempiä lääkehoidon opetukseen käytettävissä olevaan aikaan kuin opettajat. Kaikissa ammattikorkeakouluissa arvioidaan opiskelijoiden lääkelaskentataitoja säännöllisesti ja käytössä on lääkehoitopassi. Eniten käytettyjä opetusmenetelmiä ovat luento-opetus, luokassa tapahtuva harjoittelun ja simulaatiot. Tämän tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia kuin aikaisemmin kansainvälisesti tehdyt tutkimukset. Lääkehoidon opetuksen laajuus vaihtelee opetussuunnitelmatasolla. Opetussuunnitelman toteutuksen laajuuden arviointi on kuitenkin vaikeaa opetuksen sisältöjen muu- 36

40 Tiivistelmät Suulliset esitykset hun toteutukseen integroimisen takia. Tässä esityksessä kuvataan lääkehoidon opetuksen nykytilanne ja tunnistetut haasteet koulutuksen kehittämiseksi. B2 OPETUKSEN DESIGN II Kehittämisfoorumit ammattikorkeakoulun ja työelämän välisen tutkimus- ja kehitystyön areenana Lumme Riitta, Metropolia ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, yliopettaja Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI-toiminta) toteuttamiseen haetaan yhä parempia toimintamalleja ja organisatorisia rakenteita. Tutkimukseni käsittelee ammattikorkeakoulun ja työelämän välisen kehittämistyön rakentamispyrkimyksiä. Yritys luoda ammattikorkeakoulujen ja työelämän välistä TKI-toimintaa tarjoaa oppimishaasteen, jota tutkimuksessa lähestytään kehittävän työntutkimuksen viitekehyksessä. Työelämällä tarkoitetaan tässä terveydenhuollon laboratoriotoimintaa, jossa asiakkuuden hallinnan ongelmat ovat korostuneet keskittymisen ja automatisoinnin lisääntyessä. Puolentoista vuoden ajan työelämässä järjestettiin kehittämisfoorumeita, joihin osallistui laboratorion työntekijöitä, ammattikorkeakoulun opettajia ja opiskelijoita. Tutkimusaineisto sisältää kahden toimintajärjestelmän automaatiolaboratorion ja ammattikorkeakoulun koulutusohjelman sekä näiden välisten yhteisten kehittämisyritysten välistä tarkastelua. Tutkimuksessa keskitytään siihen, minkälaisia dilemmoja ja ehdotuksia tuotetaan keskusteluissa, kun tavoitteena on löytää tapa yhteisen kehittämistoiminnan käynnistämiseksi. Aineisto on jaettu puheenaihejaksoihin kustakin istunnosta sen mukaan, mitä ja mistä osallistujat keskustelevat. Sen jälkeen aineistosta on haettu teoriaohjaavalla sisällön analyysillä osallistujien puheesta dilemmoja ja ehdotuksia. Dilemmalla tarkoitetaan osanottajan puheessa ja ajattelussa vaikuttavaa ristiriitaisuutta, epäröintiä tai kahden vaiheilla olemista. Puheessa ne ovat tunnistettavissa mutta-sanoina tai kieltoilmausten ryväksinä. Ehdotukset ovat tietoisia aloitteita idean tai ratkaisun tuottamiseksi. Ne voidaan luokitella yksittäiseen ongelmaan, prosessiin tai järjestelmään liittyviksi innovaatioiksi. Aineisto painottuu työelämän toimintajärjestelmään liittyviin kysymyksiin, jotka paljastavat laboratoriotyössä esiintyviä jännitteitä. Dilemmoja oli yhteensä 387, joista 48 käsitteli ammattikorkeakoulun ja laboratoriotyön välistä kehittämistä. Ehdotuksia oli 421, joista 122 liittyi työelämän ja koulutuksen väliseen kehittämistyön. Keskityn esityksessäni kehittämisfoorumeita koskevaan osaan aineistoa. Kehittämisfoorumit käynnistettiin työelämän ja koulutuksen välisiksi kohtaamispaikoiksi ja yhdeksi ratkaisuyritykseksi lähentää työelämää ja koulutusta. Niistä arviointiin olevan hyötyä sekä työelämälle että koulutukselle. Laboratorion kannalta kyse oli työvoiman rekrytointimahdollisuudesta, jollaiseksi he näkivät yhteistyön tekemisen opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Sen lisäksi opiskelijoiden osallistuminen tarjosi lisää työpanosta laboratorion niukkoihin henkilöstöresursseihin. Opettajien näkökulmasta kehittämisfoorumit olivat näköalapaikka laboratoriotyöhön ja ne edistivät heidän ajan tasalla pysymistään työelämän kehityksessä. 37

41 Tiivistelmät Suulliset esitykset Moniammatillisen yhteistyön osaaminen haaste terveydenhuollon koulutukselle Leino Heta-Maija, esh, TtM, Hämeen AMK, hoitotyön koulutusohjelma, lehtori; Salminen, Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Terveydenhuollon ammattilaisten koulutus on kehittynyt viime vuosina merkittävästi. Kuitenkin koulutuksen todetaan edelleen vastaavan riittämättömästi potilaiden ja terveydenhuollon muuttuviin tarpeisiin. Erityisesti painotetaan tiimityön ja moniammatillisen lähestymistavan tärkeyttä. Moniammatillisen toimintatavan sisäistymisen on todettu toteutuvan parhaiten moniammatillisen opiskelun ja käytännön harjoittelun avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida hoitotyön ja lääketieteen opiskelijoiden moniammatillisen yhteistyöosaamisen kehittymistä harjoittelujakson aikana ja kuvata heidän kokemuksiaan moniammatillisena yhteistyönä toteutetusta harjoittelusta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat kahteen, kaksi viikkoa kestäneeseen, moniammatilliseen harjoitteluun osallistuneet hoitotyön (n=2) ja lääketieteen opiskelijat (n=12). Opiskelijoille järjestettiin harjoittelun aikana ryhmien vuorovaikutusta ja moniammatillista osaamista tukevia opetustilanteita. Opetustuokioiden aihealueina olivat muun muassa potilaan oikeudet, hoidon laatu, eettiset kysymykset, lääkeohjelman käyttö, elvytystapahtuma sekä aseptiikka vuodeosastotyössä. Tutkimusaineisto koottiin tutkimusta varten laaditulla kyselylomakkeella, jossa oli sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä. Opiskelijat vastasivat kyselyyn ennen ja jälkeen harjoittelun. Tutkimukseen haastateltiin myös opiskelijoita ohjannutta opetushenkilöstöä (n=7) ja opiskelijoiden hoitamia potilaita (n=14). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin sekä induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan opiskelijoiden moniammatillisen työskentelyn osaaminen parantui harjoittelun aikana. Moniammatillisen harjoittelun jälkeen opiskelijoiden arvio oman roolin ymmärtämisestä työyhteisössä parantui tilastollisesti merkitsevästi alkutilanteeseen verrattuna. Samoin parantui omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistaminen, rakentavan palautteen antaminen työryhmässä, potilaan ohjaaminen yhteistyössä muiden ammattiryhmien kanssa ja moniammatillisen työryhmän jäsenten työn sisällön tunteminen. Opiskelijat kokivat moniammatillisen yhteistyön myönteiseksi ja oppimista edistäväksi. Potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon ja he kokivat opetuspotilaina edistäneensä opiskelijoiden oppimista. Ohjaajat kokivat myönteiseksi opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteistoiminnan, potilaan hyvän hoidon ja monipuolisen ohjauksen. Koetut ongelmat liittyivät jakson pituuteen, aikatauluihin, toteutukseen, yhteistyöhön, tavoitteisiin ja vaikeuteen tunnistaa opiskelijat. Opiskelijat ja ohjaajat kokivat tärkeäksi moniammatillisen harjoittelun lisäämisen osaksi kliinistä harjoittelua. Jatkossa onkin tärkeä kehittää moniammatillista ohjausta, yhteistyön opetusta ja tutkimusta terveydenhuollossa. Moniammatillisuus tulee nähdä voimavarana, mutta se ei kehity itsestään, vaan vaatii tavoitteellista toimintaa. 38

42 Tiivistelmät Suulliset esitykset Opiskelijoiden olohuone - kun teoria ja käytäntö kohtaavat ohjatussa harjoittelussa Haapa Toni, sh, TtM, HUS, Hyks, operatiivinen tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja; Koota Elina, sh, TtM, HUS, Hyks, medisiininen tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja Lähtökohdat opiskelijoiden olohuoneen kehittämiselle: Useat tutkimukset osoittavat, että opiskelijoiden on käytännön harjoittelun aikana vaikeaa yhdistää koulussa saatu teoriaopetus käytännön harjoittelussa opittuihin tietoihin ja taitoihin. Harjoittelun aikana tarvitaan ohjattua reflektiota integroimaan teoriaa käytäntöön, jolloin opiskelijan ammatillisuus syventyy. Opiskelijoiden olohuone kehitettiin varmistamaan teorian ja käytännön yhdistyminen käytännön harjoittelun aikana. Taustana kehittämistyölle oli tulosyksiköiden hyvän hoidon laatukriteerien implementoiminen opiskelijan ohjaukseen sekä CLEStulosten osoittama arvio hoidon lähtökohtien toteutumisesta käytännön hoitotyössä. Tarkoitus ja tavoitteet: Tarkoituksena oli tuottaa opetusmenetelmä, jossa yhdistyy perinteinen luento-opetus sekä dialoginen keskustelu. Tavoitteena oli uutta opetusmenetelmää käyttämällä auttaa opiskelijaa yhdistämään teoriaa ja käytäntöä sekä tehdä näkyväksi hoitamisen arvoperustaa ohjatun harjoittelun aikana. Toteutus: Opiskelijoiden olohuoneita järjestettiin joka toinen maanantai vuoden 2012 aikana. Kestoltaan olohuoneet olivat kaksituntisia strukturoituja opetustilanteita, jossa ensimmäinen tunti oli asiantuntijan luento-opetusta eri hoitotyön osa-alueista, esim. potilaan tilan tarkkailu. Toinen tunti sisälsi case-tapauksen, jossa opiskelijoiden tehtävänä oli ryhmässä keskustella ja suunnitella potilaan hyvää hoitoa pohjaten hyvän hoidon laatukriteereihin. Lopuksi yhteisessä reflektiokeskustelussa asiantuntija, hoitotyön kliiniset opettajat sekä opiskelijat muodostivat synteesin opetustilanteen sisällöstä. Asiantuntija toi keskusteluun käytännön näkökulman, hoitotyön kliiniset opettajat teorian näkökulman sekä opiskelijat harjoittelun aikaiset kokemuksensa. Tulokset: Opiskelijat kokivat olohuoneet erittäin hyvänä menetelmänä yhdistää teoria ja käytännön tieto toisiinsa. Hyvän hoidon laatukriteerien merkitys potilaan hoidossa tuli näin paremmin ymmärretyksi. Opiskelijoiden vastauksissa potilaslähtöisyys kuvasi eniten hyvän hoidon toteutumista. Kehittämiskohteina hoitotyössä opiskelijat näkivät oman osaamisen jatkuvan päivittämisen sekä kollegiaalisuuden. Vuoden 2012 CLES-kokonaistuloksissa arviot hoidon lähtökohdista paranivat edellisvuoteen verrattuna. Arviointi ja hyödyntäminen: Opiskelijoiden olohuoneissa oli 2012 vuoden aikana 543 opiskelijakäyntiä. Olohuone on erittäin hyvä pedagoginen ratkaisu yhdistämään teoriaa käytäntöön. Osallistujamäärään tulee kiinnittää huomiota ettei se pääse liian suureksi, joka taas vaikeuttaa reflektiota. Moniammatillisuuden ja eri vaiheessa olevien opiskelijoiden tukemiseen olohuoneissa on hyvä kiinnittää huomiota. Saatujen tulosten perusteella olohuoneita tullaan jatkamaan ja kehittämään vuoden 2013 aikana. 39

43 Tiivistelmät Suulliset esitykset B3 OPETUSTEKNOLOGIA II Mielenterveyspotilaan kohtaaminen simulaatio-opetuksena ensihoitajien koulutuksessa Lehikoinen Susanna, Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, ensihoitajaopiskelija; Silvonen Katri, Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, ensihoitajaopiskelija; Alakulppi Juha, KM, Oulun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori; Roivainen Petri, TtM, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, tuntiopettaja; Suua Pirkko, THM, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori Oulun ammattikorkeakoulun ensihoidon opetuksessa simulaatio-opetusta on käytetty jo vuosia sekä perus- että hoitotason ensihoidon opetuksessa. Mielenterveyspotilaan kohtaamisessa ja tilanteen arvioinnissa simulaatioharjoituksia ei ole aikaisemmin toteutettu. Ensihoitajaopiskelijat suunnittelivat opinnäytetyössään simulaatioharjoitukset psykoottisen ja itsemurhavaarassa olevan potilaan kohtaamiseksi ja tilanteen arvioimiseksi. Harjoituksiin kuului osana myös päivystävän lääkärin konsultointi ja virka-apupyynnön tekeminen poliisille. Opiskelijat valmistautuivat harjoituksiin lukemalla ennakkomateriaaliin, joissa oli tapauksiin liittyvää kirjallisuutta lainsäädännöstä ja mielenterveystyöstä. Skenaarioihin sisältyi kaksi tilannetta, joissa sairaankuljetus oli kutsuttu asiakkaan kotiin. Ensimmäinen skenaario oli 17- vuotias tyttö, joka oli viillellyt itseään. Toisena oli nuori mies yksin kotona. Hän oli epäluuloinen ja hajanainen ajatuksissaan. Harjoitukset laatineet opiskelijat toimivat itse potilaina simulaatioharjoituksissa. Ensihoitajapari ja muu roolitus valittiin ryhmästä. Muu ryhmä seurasi tilannetta monitoreista erillisessä huoneessa jaettuna pienryhmiin, joista kukin tarkkaili ennalta määriteltyä osa-aluetta ensihoitajaparin työskentelyssä check-listan pohjalta. Havainnoitavia asioita olivat: työturvallisuus, potilaan kohtaaminen ja rauhoittaminen, potilaan haastattelu ja tutkimukset, potilaan harhaisuuteen reagoiminen ja toiminta kohteessa ja kuljetus. Simulaatioharjoitus purettiin tilanteen jälkeen debriefingissä, siihen erikseen laaditun kysymyslistan pohjalta keskustelemalla opiskelijaryhmän sekä mielenterveys- ja ensihoitajaopettajan kanssa yhdessä. Opiskelijoiden palaute mielenterveyssimulaatioista oli hyvin myönteinen. Erityisesti lainsäädännöllisten seikkojen kertaus ja soveltaminen, opiskelijan itsenäisen päätöksenteon harjoittelu, potilaan kohtaaminen ja keskustelutaitojen oppiminen koettiin merkityksellisinä. Skenaariot oli suunniteltu hyvin ja vastasivat todellisia työelämätilanteita. Simulaatio-opetus oli innostava kokemus myös opettajille ja mahdollisti moniammatillisen osaamisen hyödyntämisen. Simulaatio on oppimismenetelmä, jossa voidaan tehokkaasti hyödyntää opiskelijan kokemuksia ja kehittää tietoperustaa. 40

44 Tiivistelmät Suulliset esitykset Moniammatillinen simulaatio-opetus terveysalan ammattilaisten lääkehoidon täydennyskoulutuksessa Toivanen Suvi, TtM, KYS, hoitotyön kehittämis-, opetus ja tutkimusyksikkö, kliinisen hoitotyön opettaja; Hujanen Taija, TtM, KYS, Hoitotyön kehittämis-, opetus ja tutkimusyksikkö, kliinisen hoitotyön opettaja; Taam-Ukkonen Minna, TtM, KYS, hoitotyön kehittämis-, opetus ja tutkimusyksikkö, ylihoitaja-opetus; Saano Susanna, FaT, KYS, proviisori; Metsävainio Kirsimarja, LL, KYS, Anestesiologian erikoislääkäri, Itä-Suomen Yliopisto, kliininen opettaja; Paakkonen Heikki, TtT, KYS, Ensihoidon ja tehohoidon hallinto, ylihoitaja; Turunen Hannele, TtT, Professori, Itä-Suomen Yliopisto, hoitotieteen laitos, KYS, hoitotyön kehittämis-, opetus ja tutkimusyksikkö, ylihoitaja (sv); Miettinen Merja, FT, dosentti, KYS, hallintoylihoitaja Kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että joka 10. potilas kohtaa sairaalahoitonsa aikana haittatapahtuman, joista merkittävä osa liittyy lääkehoitoon. Haittatapahtumista jopa puolet olisi ehkäistävissä kehittämällä lääkehoidon turvallisuutta potilasturvallisuusstrategian ja terveydenhuoltolain mukaisesti. Moniammatillinen terveysalan henkilöstön lääkehoidon täydennyskoulutus on osa potilasturvallisuuden edistämisen interventioita Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS). Lääketieteellisten toimenpiteiden lisääntymisen ja teknologian kehittymisen myötä lääkehoidon osaamisvaatimukset ovat laajentuneet, esimerkiksi radiologialla tehdään yhä enemmän toimenpiteitä, joissa potilas tarvitsee mm. kipu- ja/tai sedatoivaa lääkitystä. Simulaatio-opetus sopii terveysalan täydennyskoulutusmenetelmäksi, sillä se on aikuisen oppimista tukeva kokemuksellinen sekä vuorovaikutuksellinen oppimismenetelmä. KYSissä toteutettiin moniammatillinen lääkehoidon täydennyskoulutus radiologian henkilökunnalle. Koulutukseen osallistui 20 radiologian erikoistuvaa tai erikoislääkäriä ja 65 röntgenhoitajaa. Tavoitteena oli, että koulutuksen jälkeen osallistuja osaa perustella potilaan tarkkailun merkityksen potilasturvallisuudelle, arvioida elintoimintojen muutoksia sekä tehdä hälytyksen potilaan kliinisen tilan heikentyessä. Lisäksi tavoitteena oli tietää tavallisimmat kipu- ja sedatoivat lääkeaineet, niiden vaikutukset ja kliinisesti merkittävimmät haitta- ja yhteisvaikutukset sekä vastalääkkeet. Koulutus sisälsi orientoivat luennot sekä moniammatillisen simulaatioharjoituksen pienryhmissä omissa työyksiköissä. Simulaatioharjoituksissa keskeisiä oppimisen osa-alueita olivat tiimityöskentely, tilannejohtamisen harjoittelu sekä kohdennettu kommunikaatio. Jokainen simulaatioharjoitus sisälsi kaksi skenaariota, joista ensimmäisessä harjoiteltiin potilaan lääkitsemistä biopsian yhteydessä ja toisessa varjoainereaktion hoitoa. Koulutukseen osallistuneilta kerättiin palaute sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi strukturoituja kysymyksiä ja avoimia laadullisia kysymyksiä. Asteikolla 1-5 (1= ei lainkaan hyödyllinen, 5= erittäin hyödyllinen) vastaajat arvioivat koulutuksen erittäin hyödylliseksi (ka 4,93). Lääkehoidon osaamisensa he arvioivat ennen koulutusta heikoksi (23 %), tyydyttäväksi (37 %) tai kohtalaiseksi (37 %), kun taas koulutuksen jälkeen suurin osa arvioi osaamisensa kohtalaiseksi (50 %) tai hyväksi (43 %). Osallistujat kuvasivat simulaatio-opetuksen edistäneen oppimista positiivisen oppimisilmapiirin, realististen tilanteiden, moniammatillisen harjoittelun sekä reflektion vuoksi. Lisäksi tiimityön ja kommunikaation harjoittelua pidettiin tärkeänä. Koulutuspalautteen mukaan moniammatillinen simulaatioharjoittelu tuki radiologian henkilöstön lääkehoidon oppimista hyvin. Tulevaisuudessa moniammatillisen simulaatioopetusmenetelmän käyttöä aiotaan jatkaa KYSissä terveysalan henkilöstön täydennyskoulutuksissa. 41

45 Tiivistelmät Suulliset esitykset Simulaatiopedagogiikka osana opetussuunnitelmaa hoitotyön koulutuksessa - case turvallinen verensiirto Uski-Tallqvist Tuija, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Koivisto Jaana-Maija, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Ojanen Maarit, erikoissairaanhoitaja, Laerdal, myyntipäällikkö; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö Simulaatiopedagogiikan hyödyntäminen hoitotyön koulutuksessa vahvistaa tulevien sairaanhoitajien kliinisiä taitoja, kriittistä ajattelua, ongelmaratkaisukykyä, hoidon suunnittelua, kommunikointia sekä tiimityötaitoja. Simulaatio-opetuksen kytkeminen osaksi opetussuunnitelmaa mahdollistaa opiskelijoille tasapuolisen mahdollisuuden vahvistaa kliinistä osaamista koko koulutuksen ajan. Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan yksikön Teho Pro -hankkeessa ( ) on kehitetty simulaatio-oppimisympäristöä ja tavoitteena on syventää opiskelijoiden oppimistuloksia päätöksenteko- ja ryhmätyöskentelytaidoissa kliinisten taitojen lisäksi. Yhteistyö Laerdalin kanssa antaa mahdollisuuden SimStoressa olevien skenaarioiden validointiin. Validoinnin jälkeen skenaarioita on mahdollista käyttää opintojaksotasolla suomalaisessa hoitotyön koulutuksessa. Tällä hetkellä ajankohtaista on simulaatiopedagogiikan suunnitteleminen opetussuunnitelmatasolle kaikissa terveys- ja hoitoalan koulutusohjelmissa. Vietäessä simulaatiopedagogiikkaa OPS-tasolle, on huomioitava osaamisen tavoitteet, opetettava substanssi, simulaatio-opetuksen määrä opintojaksoittain ja opiskelijaryhmän koko. Simulaatio-opetuksen keskeisiä periaatteita ovat aktiivinen, aikaisempaan tietoon ja kokemukseen pohjautuva oppiminen, itsenäinen toiminta sekä päätöksenteko. Simulaatioopetuksella voidaan mahdollistaa sellaisia oppimiskokemuksia, joita opiskelijat eivät saa käytännön harjoittelujaksoilla. Kirurgisen potilaan hoitotyön opintojakson yhtenä tavoitteena on, että opiskelija tietää turvallisen verensiirron periaatteet ja toimintatavat. Harjoittelujaksoilla kaikille opiskelijoille ei tule mahdollisuutta toteuttaa verensiirtoa autenttisessa tilanteessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelmassa on toteutettu turvallinen todellisuutta vastaava verensiirtotilanne simulaatioharjoituksessa. Tämän avulla jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus osallistua verensiirron toteuttamiseen joko itse tekemällä, seuraamalla ja osallistumalla oppimiskeskusteluun. Opiskelijoiden kokemukset harjoituksesta ovat olleet positiivisia. Turvallinen verensiirto -simulaatioharjoitusta on edeltänyt aiheen opiskelu lähi- ja verkkoopetuksena sekä verensiirtotentti, joten opiskelijoilla on teoriatietoa turvalliseen verensiirtoon liittyen. Harjoituksen teknisenä tavoitteena on verensiirron toteuttaminen SPR:n veripalvelun ohjeiden mukaisesti. Lisäksi harjoituksen tavoitteena on selkeä kommunikaatio hoitajien välillä. Harjoitus etenee simulaatiopedagogiikan vaiheiden mukaisesti. Keskeisin pedagoginen osuus on oppimiskeskustelu, jossa opiskelijat itse reflektoivat omaa toimintaansa. Reflektoinnin tarkoituksena on tukea opiskelijoita oivaltamaan oma osaamisensa sekä löytämään oman toiminnan puutteet. Teho Pro -hankkeessa on tehty yhteistyötä Laerdalin kanssa liittyen simulaatiooppimisympäristön kehittämiseen. Opettajien kokemuksia turvallinen verensiirto -harjoituksen toteuttamisesta on voitu hyödyntää validoitaessa Laerdalin SimStoressa olevaa verensiirtoskenaariota suomalaiseen terveydenhuoltoon sopivaksi. Validoinnin jälkeen verensiirron skenaariota on mahdollista käyttää suomalaisessa hoitotyön koulutuksessa. 42

46 Tiivistelmät Suulliset esitykset B4 EETTISET KYSYMYKSET OPPIMISESSA I Teknologia: Käsite ja teknologian käytön eettisyys Korhonen Eila-Sisko, THM, Metropolia AMK, TtT-opiskelija; Nordman Tina, TtT, Post-doc. tutkija; Katie Eriksson, Professori emerita, Åbo Akademi, Vaasa, hoitotieteen laitos Teknologia ilmiönä ja sen vaikutukset inhimilliseen elämään ja sosiaali- sekä terveydenhuoltoon ovat laajasti kiinnostaneet tutkijoita sekä poliittisia päätöksentekijöitä. Länsimaissa on vallalla poliittinen näkemys, että teknologia on keino, jolla nyt ja tulevaisuudessa voidaan ratkaista terveydenhuoltoa uhkaavat taloudelliset ongelmat ja työvoimapula. Teknologiaa on hoidossa käytetty tukemaan tai korvaamaan ihmisen päivittäisiä elämisen toimintoja, auttamaan kommunikaatio-ongelmissa, potilasohjauksessa sekä välineenä terveyspalvelujen tarjonnassa. Teknologian hyödyntämisellä on useissa tapauksissa selkeät hyödyt, mutta toisaalta on selvää, että monissa tapauksissa teknologia on pelottavaa, monimutkaista, vaativaa ja siksi myös kärsimystä aiheuttavaa. Näissä tapauksissa hoitamisen eetos, ihmisen arvokkuuden kunnioittaminen ja kärsimyksen lievittäminen eivät toteudu. Käsitettä teknologia käytetään kirjavasti, kuten esimerkiksi hoitoteknologia, terveysteknologia, hyvinvointiteknologia, geronteknologia ja informaatioteknologia tai yhdistämällä teknologia-käsitettä eri sairaanhoidon tai lääketieteen osa-alueisiin tai yksittäisiin laitteisiin. Koska teknologian käyttö hoidossa on lisääntynyt, on tärkeää määritellä, mitä teknologialla hoidossa ymmärretään ja mitkä ovat sen käytön eettisyyden ehdot. Tutkimus on osa Åbo Akademin ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan tutkimusprojektia: Potilaan maailma. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa käsitteestä teknologia ja määritellä sen käytön eettisyyden ehdot hoidossa. Tässä esityksessä päätutkimuskysymys on: Mitä teknologia on käsitteenä? Tutkimuksen alakysymykset ovat: Mikä on teknologia-käsitteen ontologia ja mikä on käsitteen eettinen ulottuvuus määriteltynä humanistisen hoitotieteen näkökulmasta? Tieteellinen työ alkaa usein käsitemäärittelyllä. Todellisuutta, joka on tutkimuksen mielenkiinnon kohteena, kuvataan, ymmärretään ja selitetään käsittein. teknologia on hoitotieteessä ja työssä käsite, jota ei ole määritelty hoitotieteen näkökulmasta. Hermeneuttinen käsitteenmäärittely on perustutkimuksen menetelmä, jolla selvitetään käsitteen ontologia. Siihen kuuluvat käsitteen etymologinen ja semanttinen analyysi sekä käsitteen olemuksen peruskategorian määrittäminen. Tulokset osoittavat, että teknologia on moniulotteinen käsite, jonka ontologisesta olemuksesta löytyy selkeä näyttö teknologian eettisen käytön perustaksi ja teorian luomiseksi. Se oli aina kuin olis veitsellä lyöty, kun se ihminen teki ton Eronen-Levonen Ella, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö (hoitotiede), TtMopiskelija; Koivula Meeri, TtT, dosentti, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö (hoitotiede), lehtori; Joronen Katja, TtT, dosentti, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö (hoitotiede), lehtori Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä eri muodoissa ja yhteyksissä kiusaamista ilmenee terveydenhuoltoalan opinnoissa, mitkä ovat keinot selvitä kiusaamisesta ja mitä vaikutuksia kiusaamisella on yksilötasolla. Tavoitteena oli tutustua terveydenhuoltoalan opintojen kuluessa tapahtuvaan kiusaamisen ilmiöön syvällisemmin, jotta kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja puuttumiseen voitaisiin kehittää vaikuttavia toimintamalleja. Tutkimuksen tiedonantajiksi pyrittiin saamaan valmistumisvaiheessa olevia opiskelijoita tai muutaman vuoden sisällä valmistuneita terveydenhuollon ammattilaisia. Tutkimuksen kutsut- 43

47 Tiivistelmät Suulliset esitykset tiin osallistujia sosiaalisessa mediassa, oppilaitosten ilmoitustauluilla ja ammattilehdessä julkaistun ilmoituksen avulla. Tutkimusaineiston hankkiminen tapahtui kevään 2012 aikana avoimina yksilöhaastatteluina (n=6), jotka nauhoitettiin. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällön analyysin avulla. Tulosten mukaan terveydenhuoltoalan opiskelijoiden kiusaaja oli toinen opiskelija, ohjatussa harjoittelussa toimiva henkilö tai opettaja. Kiusaaminen ilmeni verbaalisena, henkisenä tai sosiaalisena kaltoinkohteluna. Kiusaamiselle tyypillistä oli kameleonttimaisuus, yksilöllisyys ja yhteisövaikutuksellisuus. Opiskelijoiden keinoissa selvitä kiusaamisesta keskeistä oli se, että kiusaamista siedettiin tai sitten kiusaamiseen puututtiin. Selviämisessä auttoivat vahvasti ulkopuolisen tuen saaminen sekä opiskelijan omat henkilökohtaiset vahvuudet. Kiusaamisen seurauksena puolestaan saattoi olla hoitajaidentiteetin muovautumisen hankaloituminen ja opinnoista selviytymisen ongelmallisuus. Lisäksi kriittisyys hoitotyötä kohtaan kasvoi kiusaamisen seurauksena. Kiusaamisen ainoa myönteinen vaikutus voi olla se, että kiusaamista kokenut toimii itse kiusaamista vastaan. Tämän tutkimuksen tuloksissa erityistä on se, että terveydenhuoltoalan opiskelijat myös Suomessa saattavat kokea tulevansa kiusatuksi opettajan taholta. Toiseksi erityistä on se, että tietotekniikan ja viestimien välityksellä tapahtuva kiusaaminen on todellisuutta terveydenhuoltoalallakin. Selviämisessä opettajan rooli kiusaamiseen puuttujana, opiskelijan tukijana ja motivaation vahvistajana on tärkeää. Inhimillisistä tunteista toivo antaa voimia selvitä kiusaamisen koettelemuksista - opettaja voi olla se henkilö, joka valaa kiusattuun opiskelijaan toivoa vaikeassakin tilanteessa. Kiusaamisen kielteiset seuraukset voivat olla merkittäviä ja laajalle vaikuttavia niin henkilökohtaisella kuin hoitotyön tasollakin. Kiusaamisella voidaan nähdä olevan myös myönteisiä seurauksia. Kiusatut toimivat kiusaamista vastaan ja pyrkivät puuttumaan epäasialliseen kohteluun. Kiusaamisen ilmiö myös terveydenhuoltoalan opinnoissa on tunnustettava tosiasiaksi ja sitä vastaan on kyettävä toimimaan jo ennaltaehkäisevästi. Kestävä kehitys hoitotyön kompetenssina - osa ammattieettistä vastuuta Vaartio-Rajalin Heli, TtT, Yrkeshögskolan Novia, hoitotyön koulutusohjelma, Turku, tutkintovastaava; Norrgård Monica, TtM, Yrkeshögskolan Novia, hoitotyön koulutusohjelma, Turku, lehtori Lähtökohdat Teoreettinen tietämys ja praktinen osaaminen kestävän kehityksen periaatteista ovat oleellinen osa nykyistä ja tulevaa ammattiosaamista. Yrkeshögskolan Novialla on sertifioitu ympäristöjulistus (Det Norske Veritas Certification OY/AB), jonka perusteella ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävä kehitys on pohja kaikelle opetustoiminnalle. Tavoitteet Sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla on keskeinen eettinen rooli yksilön, yhteisön ja globaalin terveyden edistämisessä. Yrkeshögskolan Novian Turun yksikön hoitotyön koulutusohjelmassa tavoitteenamme on integroida kestävän kehityksen eri tasot opintokokonaisuuksiin, sekä teoreettisiin että käytännöllisiin ammattiopintoihin. Toteutus Hanke aloitettiin vuonna 2006 erittelemällä kullekin kurssille kestävän kehityksen oppimistavoitteet ja sisällöt. Perusopinnoissa tuotiin esiin kestävän kehityksen osa-alueet perustasolla. Ammattiopinnoissa osaamista syvennettiin viemällä kestävän kehityksen osa-alueet terveyden- ja sairaanhoidon kontekstiin ja hoitotoimintaan. Ohjatun työharjoittelun tavoitteet ja arviointikriteerit sekä opinnäytetöiden arviointikriteerit sisältävät kestävän kehityksen eri aspekteja. 44

48 Tiivistelmät Suulliset esitykset Vuonna 2008 kestävän kehityksen eri tasojen edellytettiin konkreettisesti näkyvän opiskelijoiden oppimisstrategioissa ja kirjallisissa tuotoksissa (oppimispäiväkirjat, raportit, opinnäytetyöt, käytännön harjoittelutavoitteet). Kompetenssiperustainen opetussuunnitelmamme ( ) esittää kestävän kehityksen yhtenä keskeisenä ammatillisena kompetenssina. Kestävä kehitys on systemaattisesti nivottu myös kaikkiin muihin ammattikompetensseihin (etiikka, ammatillinen vuorovaikutus, terveyden edistäminen, potilasohjaus, johtaminen, tutkiminen ja kehittäminen jne.) ja koko opetussuunnitelmaan. Koulutusohjelmamme T & K strategia korostaa resursseja vahvistavaa toimintatapaa. Tämä on samalla sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien ammattieettistä vastuuta syventävä ja laajentava periaatteemme. Tulokset ja arviointi Vuonna 2010 esitimme tämän kehitysprosessin Global responsibility in Reserach and Education konferenssissa (University of Eastern Finland) ja vuonna 2011 Health Promotion Hospitals & Health Services konferenssissa Turussa (WHO-CC), jolloin saimme Suomen ympäristökasvatuksen seuran tunnustuksen tekemästämme kehitystyöstä. Vuonna 2012 aloitimme kestävää kehitystä kartoittavan mittarin kehittämisen, jonka alkuvaiheen työtä esittelimme Health Promotion Hospitals & Health Services konferenssissa Taiwanissa (WHO- CC). Hyödyntäminen Systemaattisen opetussuunnitelma- ja opetustoiminnan kehittämisprosessin tuloksena oletamme kestävän kehityksen tietotaidon leviävän opiskelijoidemme kautta toiminta-alueemme hoitotyön toimipisteisiin ja toimintatapoihin. Olisi olennaista että hoitotyön johtajat ja hoitotieteen asiantuntijat tiedostaisivat osavastuunsa jotta kestävä kehitys muodostuisi luontevaksi osaksi paikallisia hoitotyön- ja tutkimusstrategioita sekä näkyisi käytännön hoitotyössä. B5 OPETUKSEN KANSAINVÄLISTYMINEN I Terveysalan ohjattu harjoittelu yhdeksässä EU-maassa kartoittava perustutkimus Saarikoski Mikko, TtT, Turun ammattikorkeakoulu, dosentti (TY); Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos, professori Tutkimuksen tausta Työelämässä tapahtuva ohjattu harjoittelu on oleellinen osa terveysalan koulutusohjelmien rakennetta eurooppalaisessa terveysalan koulutuksessa. Koulutusta ohjaa Euroopan Unionin määrittelemä direktiivi, jonka pyrkimyksenä on yhtenäistää eri maiden koulutuskäytäntöjä. Koko Euroopan laajuista vertailevaa tutkimusta ei ole julkaistu. Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveysalan koulutukseen sisältyvän harjoittelun toteutuskäytäntöjä yhdeksässä EU-maassa. Tutkimusongelmat olivat: (1) millaisia rakenteellisia eroja harjoittelujaksojen toteutuskäytännöissä eri maiden välillä ilmenee, (2) millaiset ohjausmallit ovat tyypillisiä eri maissa, (3) miten opiskelijat arvioivat kliinisen oppimisympäristönsä ja saamansa ohjauksen laatua validoidun oppimisympäristömittarin avulla. Tutkimusaineisto Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin 17 hoitotyön koulutusta tarjoavasta korkeakoulusta, jotka sijaitsivat Belgiassa, Englannissa, Espanjassa, Hollannissa, Irlannissa, Italiassa, Kyproksella Ruotsissa ja Suomessa. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat (N=1903) olivat sai- 45

49 Tiivistelmät Suulliset esitykset raanhoitaja-, terveydenhoitaja ja kätilöopiskelijoita. Aineisto kerättiin Internet-pohjaisella verkkolomakkeella, jonka kysymysten ja väittämien avulla opiskelijat arvioivat juuri päättymässä olevaa harjoittelujaksoaan. Analyysimenetelmät Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Analyysimenetelmät olivat kuvailevia. Muutamien taustamuuttujien suhteen tehtiin ryhmien välisiä vertailuja, jolloin analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia tai varianssianalyysiä. Tulokset Harjoittelujaksojen kesto vaihteli yhden ja 43 viikon välillä keskiarvon ollessa 6,4 viikkoa. Tavanomaisin ohjausmalli oli yksilöohjaus (60 %). Ohjaus oli toteutunut ryhmäohjaksena 9 %, joka oli tyypillistä Belgiassa, Hollannissa ja Espanjassa kun taas yksilöohjaus oli tyypillisintä Pohjoismaissa ja Englannissa. Opettajan osuus harjoittelun ohjuksessa oli määrällisesti merkittävintä Kyproksella ja vähäisintä Englannissa. Opiskelijat arvioivat harjoittelun ohjauksen pääosin erittäin myönteisesti. Erityisen tyytyväisiä olivat sellaiset opiskelijat, joiden ohjaus oli toteutunut yksilöohjauksena ja harjoittelujakson kesto oli ollut vähintään 6 viikkoa. Pohdinta ja johtopäätökset Tutkimustulosten arviointia vaikeuttaa joidenkin maakohtaisten aineistojen pieni koko. Kolmessa maassa aineisto oli koottu vain yhdestä korkeakoulusta, joten ne eivät edustaneet kyseisen maan käytäntöä laajemmin. Tämän vuoksi varsinaisia maiden välisiä vertailuja ei tehty, joten tutkimusaineistosta tehdyt havainnot ovat relevantteja vain tämän aineiston puitteissa. Harjoittelun toteutus- ja ohjauskäytännöissä oli selkeitä rakenteellisia eroja, vaikka EU-direktiivien tulisi ohjata maiden käytäntöjä yhdenmukaisiksi. Erityisen näkyviä erot olivat harjoittelujakson kestossa, käytetyssä ohjausmallissa (yksilö- tai ryhmänohjaus) sekä opettajan harjoittelunohjausroolissa. Potilasohjaus Suomessa eurooppalaisesta näkökulmasta Klemetti Seija, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkija; Lehtikunnas Tuija, TtM, TYKS, Ortopedian ja traumatologian toimialue, ylihoitaja; Katajisto Jouko, VTM, Turun yliopisto, tilastotieteen laitos, lehtori; Leino-Kilpi Helena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, VSSHP, ylihoitaja (sivutoimi); Valkeapää Kirsi, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, dosentti. Tausta Ohjaus- ja opetustoimintaa tapahtuu runsaasti terveydenhuollossa. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu ohjaukseen ja opetukseen, jossa ohjattavana on potilas. Hoitoaikojen lyhentyessä potilasohjaus on muodostunut entistä tärkeämmäksi kirurgisessa hoidossa. Tämä suunta tunnistetaan myös kansainvälisesti. Erityisesti iäkkäiden potilaiden osuuden lisääntyminen ortopedisessa lyhytkirurgiassa tuo lisää haasteita kliiniselle hoitotyölle. Potilaille välitetty tieto on merkittävässä asemassa, jotta hoito olisi turvallista ja potilaat kokisivat voimavaraistuneensa hoitoprosessin aikana. Tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka voimavaraistumista tukevaa suomalainen potilasohjaus on kansainvälisestä näkökulmasta. Tutkimusongelma Kuinka voimavaraistumista tukevana suomalaiset nivelen sisäproteesileikkaukseen tulevat potilaat kokevat saamansa potilasohjauksen verrattuna potilasohjaukseen kuudessa muussa eurooppalaisessa maassa? 46

50 Tiivistelmät Suulliset esitykset Aineiston keruu ja analyysi Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosien aikana polvi- tai lonkkaproteesileikkaukseen tulevilta potilailta (n= 1634) seitsemästä eri maasta. Aineiston keräämisessä käytettiin kuusi voimavaraistumista kuvaavaa tietoaluetta sisältävää rinnakkaismittaria: sairaalapotilaan tiedon tarve sairaalapotilaan tiedon saanti (SPTT SPTS). Tietoalueet olivat: bio-fysiologinen, toiminnallinen, kokemuksellinen, eettinen, sosiaalinen, ja taloudellinen tietoalue. Mittaukset suoritettiin ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen kotiutuksen yhteydessä. Aineiston analyysi oli tilastollinen Keskeiset tulokset Potilailla on paljon tiedollisia odotuksia, erityisesti bio-fysiologisella alueella. Potilaille välitetty tieto ei kuitenkaan vastannut heidän odotuksiaan missään tutkimukseen osallistuvassa maassa. Ero potilaiden odottaman ja heille välitetyn tiedon välillä oli kuitenkin Suomessa merkitsevästi pienempi kuin muissa maissa. Johtopäätökset Potilasohjauksen vaikuttavuus on Suomessa todettu keskeiseksi hoitotyön laadun mittariksi. Suomalainen potilaan tiedollista voimavaraistumista koskeva tutkimus on laajentunut viime vuosina, myös kansainvälisesti, ja useat suomalaiset sairaalat ovat osallistuneet tutkimukseen ja potilasohjauksen kehittämiseen. Potilasohjaus on Suomessa tärkeässä asemassa kliinisessä hoitotyössä. Kansainvälinen innovaatioprojekti yhteistoimintaa tulevaisuuden osaamisen tarpeisiin Vehkaperä Ulla, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, lehtori; Harra Toini, FL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Pirilä Kaarina, KT, Metroplia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja Lähtökohdat International Innovation Project, IIP -opintojaksojen kehittämiseen on osallistunut neljä oppilaitosta; Metropolia Ammattikorkeakoulu Helsingistä, Metropolitan University College Kööpenhaminasta, Seton Hall University New Jerseystä ja MGH Institute of Health Professions Bostonista. Vastuu opintojakson järjestämisestä ja seurantatutkimuksesta on kiertävä. Kuuden viikon pituinen (10 op) opintojakso järjestetään kerran vuodessa. IIP2011 toteutui Helsingissä ja IIP2012 New Jerseyssä. IIP2013 toteutetaan Metropolitanissa Kööpenhaminassa. Tässä esitellään tulokset kahdesta ensimmäisestä toteutuksesta, jotka olivat intensiivisiä 5-6 viikon pituisia. Opintojaksoille osallistui opiskelijaa kaikista kumppanioppilaitoksista Euroopasta ja USA:sta. Tavoitteet Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla tarvitaan työntekijöitä, jotka osaavat ajatella innovatiivisesti ja viedä uudet ratkaisut käytäntöön huomioiden väestön rakenteeseen, talouteen sekä palvelujen järjestämiseen liittyvät haasteet. IIP- opintojaksoilla opiskelijat työskentelevät kolmannen sektorin organisaatiossa ja heidän asiakkaidensa kanssa. Tavoitteena on kehittää monialaisissa tiimeissä käyttäjälähtöisiä, innovatiivisia ja toteutuskelpoisia ratkaisuja organisaatioiden kehittämishaasteisiin. 47

51 Tiivistelmät Suulliset esitykset Toteutus Pedagogisina menetelminä käytettiin tiimityötä, fasilitointia, salama-alustuksia, toiminnallisia menetelmiä, innovatiivisia työtapoja ja tiimien mentorointia. Erityistä huomiota kiinnitettiin innovatiiviseen ajatteluun ja uusien ratkaisujen löytymiseen projektin alkupäässä. Ratkaisuja testattiin käytännössä ja arvioitiin asiakkaiden kanssa Implementation Day -tilaisuudessa. Tulokset Jokaviikkoisten seurantakyselyjen lisäksi opiskelijoilta arvioivat osaamistaan ennen ja jälkeen opintojakson. Arviointiteemat liittyivät motivaatioon, yhteistoimintaan, projektin hallintaan, monialaiseen yhteistyöhön, ammatilliseen kasvuun, innovatiiviseen ajatteluun, tutkimus- ja kehittämisosaamiseen, halukkuuteen työskennellä kansainvälisissä projekteissa ja systemaattiseen tiedonhakuun. Palautetta kerättiin myös opettajilta, työelämäkumppanilta ja asiakkailta. Osaamisen arviointiaineisto analysoitiin t-testillä, ANOVA -testillä ja korrelaatiokertoimilla. Tilastollisesti merkittäviä tuloksia löytyi seitsemällä osaamisalueella. Suurin muutos toteutui kyvyssä ajatella innovatiivisella tavalla. IIP2012 opintojakson tulokset valmistuvat keväällä Arviointi Koko opintojakson kehittämisessä on kiinnitetty erityistä huomiota yhteiskehittelyyn, innovatiiviseen työskentelyyn ja opiskelijatiimien mentorointiin. Yhteistyö neljän oppilaitoksen kanssa on muodostunut tiiviiksi ja positiiviset tulokset ovat innostaneet oppilaitoksia jatkamaan ja myös laajentamaan yhteistyöverkostoa. C1 OPPIMINEN ERILAISISSA TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ IV Hoitotyön opettajan osaaminen arvioituna eri näkökulmista Salminen Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Koskinen Sanna, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tohtorikoulutettava; Stolt Minna, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopisto-opettaja; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Helena Leino-Kilpi, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja Hoitotyön opettajan hyvän ja ajantasaisen tietoperustan, aidon kiinnostuksen potilaan hoitamiseen sekä opettajan ja opiskelijan välisen suunnitelmallisen vuorovaikutuksen on todettu lisäävän opiskelijoiden oppimista, ammatillista kehittymistä ja madaltavan teorian ja käytännön välistä kuilua. Hoitotyön opettajan työhön vaikuttavat opettajan ammatti-identiteetti, työn vaativuus, opiskelijat, työyhteisö, yhteistyökumppanuudet ja koulutuksen monialaisuus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön opettajan osaamista opettajien itsensä, hoitotyön opiskelijoiden, opetushallinnon edustajien (=opettajien esimiesten), hoitotyön johtajien ja hoitotyön opiskelijoiden ohjattua harjoittelua ohjaavien hoitajien näkökulmasta. Tutkimus on osa valtakunnallista Opettajan osaaminen ja sen arviointi -tutkimusta. Tutkimus toteutettiin kuvailevana poikkileikkaustutkimuksena ja aineisto kerättiin sähköpostikyselynä. Kyselylomake koostui taustamuuttujista, strukturoidusta Opettaja2000 -mittarista (Salminen 2000) ja avoimista kysymyksistä. Opettaja2000 -mittarissa on viisi Likertasteikollista (1 5) opettajan osaamista kuvaavaa osa-aluetta: hoitokompetenssi, opetustaidot, arviointitaidot, persoonallisuuden piirteet ja suhteet opiskelijoihin, joissa jokaisessa on 4 opettajan toimintaa kuvaavaa muuttujaa. Tutkimukseen osallistui 342 hoitotyön opettajaa, 48

52 Tiivistelmät Suulliset esitykset 202 hoitotyön opiskelijaa, 17 opetushallinnon edustajaa, 64 ylihoitajaa ja 64 hoitotyön opiskelijoiden harjoittelua ohjaavaa hoitajaa. Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tulosten mukaan opettajat itse arvioivat oman osaamisensa hyväksi. Hoitotyön opiskelijat olivat arvioinneissaan kriittisimmät. Opettajat itse ja ohjatun harjoittelun ohjaajat arvioivat opettajien parhaiten osaavan suhteet opiskelijoihin. Opiskelijat ja opetushallintoviranomaiset arvioivat opettajan parhaimmaksi osaamisalueeksi hoitokompetenssin. Hoitotyön johtajat arvioivat opettajan parhaimmaksi osaamisalueeksi opetustaidot, jotka opettajat itse arvioivat heikoimmaksi osaamisen alueekseen. Yksittäisistä osaamista kuvaavista väittämistä opiskelijat ja hoitotyön johtajat arvioivat opettajan parhaiten osaavan hyödyntää opetuksessaan ammattikirjallisuutta ja tutkimuksia. Ohjatun harjoittelun ohjaajien näkemyksen mukaan opettajat osasivat heikoiten kokonaisnäkemyksen hoitotyöstä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä opettajien koulutusta ja täydennyskoutusta sekä kehitettäessä mittareita opettajan osaamisen arviointiin. Opiskeluaikaisten kokemusten merkitys terveysalan opiskelijoiden ohjaajana toimimisessa Heikkinen Sanna, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö, hoitotiede, TtM-opiskelija; Aho Anna Liisa, TtT, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö, hoitotiede, yliopistonlehtori; Luojus Katja, TtT, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, yhtymähallinto, henkilöstön kehittäminen, opetusylihoitaja, projektipäällikkö; Kaunonen Marja, TtT, Tampereen yliopisto, terveystieteen yksikkö, hoitotiede, yliopistonlehtori Ohjaajalla on merkittävä rooli hoitoalan käytännön harjoittelussa. Ohjaajia ei useinkaan kouluteta tehtäväänsä vaan se on osana työnkuvaa. Ohjaustehtävä on kuitenkin vaativa ja edellyttää ohjaajalta alan työn ja koulutuksen tavoitteiden tuntemusta sekä riittäviä ohjausvalmiuksia. Ohjaajana toimiminen terveydenhuollossa perustuu hoitotyön asiantuntijuuteen sekä omiin opiskelun ja työuran aikana kertyneisiin ohjauskokemuksiin. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata terveysalan ohjaajien opiskeluaikaisten kokemusten merkitystä ohjaamiseen. Tutkimuskysymyksenä oli; millaista ohjaajien opiskeluaikaisten kokemusten merkitys oli ohjaamiseen? Tutkimukseen osallistui 418 syyskuun 2005 aikana työsuhteessa olevaa hoitajaa, jotka toimivat opiskelijan ohjaajina Tampereen yliopistollisen sairaalan eri toimintayksiköissä. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina kyselylomakkeella osana laajempaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu niiden ohjaajien kirjoituksista, jotka kokivat omien opiskeluaikaisten kokemuksien vaikuttaneen ohjaajana toimimiseen. Kyselylomakkeen avokysymyksenä ohjaajilta kysyttiin, miten omat opiskeluaikaiset kokemukset käytännön harjoittelun arviointitilanteista vaikuttavat ohjaajana toimimiseen. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Ohjaajien aikaisemmat kokemukset auttoivat opiskelijan kunnioittamisen merkityksen ymmärtämisessä, kuten opiskelijan aseman oivaltamisessa työyhteisössä, opiskelijan yksilöllisen kohtaamisen huomioimisessa sekä opiskelijan ammatti-identiteetin kehittymiseen vaikuttamisessa. Lisäksi ohjaajien aikaisempien kokemusten merkitys korostui kokemusten tiedostamisessa ja hyödyntämisessä, esimerkiksi erilaisissa ohjaustilanteissa ja kokemusten seuraamuksien tiedostamisessa. Myös ohjauksen keskeisten osa-alueiden tiedostamiseen, kuten monipuolisen palautteen tärkeyden tiedostamiseen, arvioinnin roolin ymmärtämiseen sekä hyvän ohjaamisen ominaisuuksien hahmottamiseen, kokemuksilla oli merkitystä. Ai- 49

53 Tiivistelmät Suulliset esitykset emmat kokemukset auttoivat myös tiedostamaan hyvään ohjaussuhteeseen vaikuttavia tekijöitä, kuten ohjausilmapiirin merkityksen ymmärtäminen ja ohjaajan ominaisuuksien merkityksen tiedostaminen. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että ohjaajien omat opiskeluaikaiset kokemukset koettiin merkittävinä opiskelijoiden harjoittelun ohjaamisessa. Hyviä kokemuksia pyrittiin hyödyntämään omassa ohjaamisessa ja huonoja taas välttämään. Kaikilla kokemuksilla on kuitenkin merkitystä, sillä ne vaikuttavat joko tiedostetusti tai tiedostamattomasti ohjaukseen. Hoitotyön koulutus suomalaisen hoitotieteen väitöstutkimuksen kiinnostuksen kohteena Tuomi Jouni, FT, Tampereen ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, professori, sivutoiminen ylihoitaja. Katsauksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön koulutuksen tutkimusta osana suomalaista hoitotieteen väitöstutkimusta vuosina Tutkimustehtävänä oli selvittää, mitä on tutkittu suomalaisissa väitöstutkimuksissa liittyen hoitotyön koulutukseen Katsaus on osa laajempaa tutkimusta, jonka tavoitteena on kartoittaa suomalaisen hoitotieteen väitöstutkimuksen olemusta vuosina Tutkimuksen perusaineisto koostuu suomalaisista hoitotieteen väitöskirjoista (N=302). Tähän tutkimuksen valikoitui tutkimusaiheen perusteella 31 väitöstutkimusta. Katsauksen kiinnostuksen kohteena oli hoitotyön koulutus. Katsauksessa ei tarkasteltu oppimista, opettamista, ohjausta tms. yleisinä ilmiöinä. Aineisto analysoitiin luokittelemalla ja teemoittamalla. Tulokset esitetään narratiivisena synteesinä, jota täydennetään frekvensseillä ja prosenteilla. Kaikissa nykyisissä hoitotieteen koulutusyksiköissä on tehty hoitotyön koulutukseen liittyviä väitöskirjoja. Ensimmäinen hoitotyön koulutukseen liittynyt väitöstutkimus tehtiin Karkeasti jaoteltuna kiinnostuksen kohteina olivat joko opettajat (n=4), opiskelijat (n=24) tai koulutusjärjestelmä (n=3). Opettajien osalta kiinnostuksen kohteina olivat opettajien näkemykset hoitotyön ytimestä, opettajuus sekä työhyvinvointi. Opiskelijoiden osalta tarkasteltiin mm. oppimista, ohjausta, osaamista, näkemyksiä, kehittymistä, suhtautumista ja käsityksiä. Opiskelijoihin liittyneet tutkimukset kohdistuivat hoitotyön tai sen eri elementtien oppimiseen kuten hoitotyön päätöksentekoon, tutkitun tiedon käyttöön, kriittiseen ajatteluun, eettisiin - ja arvokysymyksiin, hoitotieteen oppimiseen, lääkelaskutaitoihin sekä potilassuhteeseen ja ohjausvalmiuksiin jne. Koulutusjärjestelmän osalta vertailtiin opisto- ja ammattikorkeakoulun koulutustuloksia, yhteistoimintakokeilua ja koulutusinnovaatioiden johtamista. Yhteenvetona voidaan todeta, että noin 10 % suomalasisista hoitotieteen väitöstutkimuksista vuosina on kohdistunut hoitotyön koulutukseen. Pienestä lukumäärästä johtuen on ymmärrettävää, että hoitotyön eri ilmiöiden tarkastelu on jäänyt yksittäisten tai vain muutamien väitösten varaan. Koska hoitotieteen aloituspaikoista kuitenkin lähes joka toinen on hoitotyön opettajakoulutuksen paikkoja, olisi syytä tarkastella väittelevätkö opettajat vähemmän kuin muut hoitotieteen opiskelijat, valitsevatko opettajat väitöksensä aiheeksi yleisen hoitotieteellisen kysymyksen useammin kuin koulutukseen liittyvän kehittämisen vai väittelevätkö he esimerkiksi kasvatustieteissä. Kysymys on siinä mielessä merkityksellinen, että hoitotyön opettajat ovat avainasemassa vaikuttamassa uusiin hoitotyön sukupolviin. 50

54 Tiivistelmät Suulliset esitykset C2 OPETUKSEN DESIGN III Opetuksen design - Voisiko yhdessä tekeminen olla lääke hoitotyön koulutuksen keskeyttämiseen? Kukkonen Pia, sh, TtM, Turun yliopisto hoitotieteen laitos, HUS, hoitotyön kliininen opettaja; Salminen Leena, th, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Hoitotyön koulutuksen keskeyttäminen on kansainvälisesti tunnistettu ilmiö. Hoitotyön koulutuksen keskeyttämisen tunnusluvut vaihtelevat maittain, Suomessa koulutuksen keskeyttää n 9 % opiskelijoista, Australiassa 24,5% ja Englannissa 28%. Samaan aikaan terveysalalla vallitsee työvoimapula. Opiskelijat, jotka keskeyttävät koulutuksensa, pitkittävät työvoimapulaa. Opiskelijoiden opinnoissaan edistymisen ja ammattiin valmistumisen turvaaminen ovat tärkeitä hoitotyön koulutusta suunniteltaessa ja toteuttaessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kuka on hoitotyön koulutuksen keskeyttäjä, opiskelijoiden kokemuksia hoitotyön koulutuksen keskeyttämiseen johtaneista syistä ja löytää keinoja koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemiseen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat lukuvuoden aikana koulutuksensa keskeyttäneet hoitotyön opiskelijat. Tutkimukseen osallistui 25 opiskelijaa kahdesta eri ammattikorkeakoulusta Suomessa. Tutkimusaineisto kerättiin puhelinhaastatteluilla. Aineiston analysointimenetelminä käytettiin narratiivista sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella hoitotyön koulutuksen keskeyttäjät jaettiin neljään tyyppiin, jotka olivat koulua vaihtava opiskelija, elämänkriisin kohdannut opiskelija, väärän/epävarman uravalinnan tehnyt opiskelija ja ruuhkavuosia elävä opiskelija. Hoitotyön koulutuksen keskeyttämiseen yhteydessä olevat tekijät olivat alalle valikoituminen, sairaanhoitajan ammattikuvaan sekä työn vaatimuksiin liittyvät käsitykset, harjoitteluun liittyvät tekijät, opintoihin liittyvät tekijät ja henkilökohtaiset syyt. Yksittäisen hoitotyön opiskelijan koulutuksen keskeyttämisen taustalta löytyi yleensä useampi kuin vain yksi tekijä ja eri tekijöillä oli yhteisvaikutusta, mikä lopulta johti opiskelijan päätökseen keskeyttää koulutuksensa. Koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemisessä keskeistä on opiskelijan motivaation ylläpitäminen, opiskelujen tukeminen sekä opintojen joustavuuden mahdollistaminen. Opintojen aikana tärkeää on opiskelijan kokemus yhdessä tekemisestä. Opettaja ei saa jäädä opiskelijalle liian etäiseksi. Opiskelijat toivoivat opinnoilta opiskelijalähtöisyyttä. Opiskelijalähtöisyys merkitsi opiskelijoille opetuksen järjestämistä opiskelijan tarpeista käsin sekä opiskelijoiden yksilöllisyyden huomioista. Tämän mahdollistamiseksi opettajan tulee tuntea opiskelijat ja olla saatavilla kuormittavissa tilanteissa sekä seurattava opiskelijan edistymistä opinnoissaan. Opettaja on opiskelijan tiedollinen tuki. Opiskelijat arvostivat lähiopetusta. Opetukselta toivottiin monimuotoisuutta ja mahdollisuutta keskusteluun opettajan kanssa opetuksen aikana. Myös itsenäisissä tehtävissä opettajan osallistuminen koettiin tärkeäksi. Opettajan vahva käytännön kokemus opettavasta aiheesta ja sen jakaminen opiskelijoille opetuksessa koettiin pienentävän teorian ja käytännön välistä kuilua sekä edistävän harjoittelussa pärjäämistä. Tutkimuksen tulokset antavat kokemuksellista tietoa hoitotyön koulutuksen keskeyttämisestä opiskelijan näkökulmasta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää koulutuksen suunnittelussa sekä koulutuksen keskeyttämisen ennaltaehkäisemisessä. 51

55 Tiivistelmät Suulliset esitykset OIS-design - innovatiivinen näköala oppimiseen Gröhn-Rissanen Marja, TtM, Savonia ammattikorkeakoulu, terveysala, projektipäällikkö; Laulainen Sanna, YTT, Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, tutkijatohtori; Pennanen Helena, THM, Savonia ammattikorkeakoulu, terveysala, lehtori OIS (Open Innovative Space) -hankkeen lähtökohtana on suunnitella ja kehittää uudenlaista innovatiivisen oppimisen näköalaa (tilat, menetelmät, asenteet), joka mahdollistaa tulevaisuuden asiantuntijoiden paremman kouluttautumisen työelämän muuttuviin osaamisvaatimuksiin. Kehittämishankkeen taustalla vaikuttaa myös mahdollisuus vahvistaa koulutuksen kiinnostavuutta ja näin Savonia- ammattikorkeakoulun vetovoimaisuutta alueellisesti ja valtakunnallisesti. OIS- oppimisen kehittämisen periaatteena on vahvistaa opetuksen ja erityisesti oppimisen työelämäläheisyyttä, toiminnallisuutta, monialaisuutta, opiskelijakeskeisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Ne on johdettu ammattikorkeakoulun perustehtävästä. OIS-hanke ( ) on Savonia-ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston yhteinen Euroopan sosiaalirahaston ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen rahoittama monialainen kehittämishanke. Tässä esityksessä keskitytään yhteen hankkeen terveysalaan sijoittuvista opetuksen kehittämispiloteista (TYMON, moniammatillinen harjoittelu) ja havainnollistetaan sitä, miten oppimisen tiloja (fyysisiä, virtuaalisia, sosiaalisia ja mentaalisia) on uudelleen muotoiltu ja mitä kriittisiä tekijöitä sen onnistumiseen liittyy. Hankkeen esiteltävät tulokset perustuvat ao. kehittämispilotin tutkimukselliseen arviointiin (osallistujina opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat) sekä muuhun kokemustiedon käyttöön monivuotisesta kehittämisprosessista. Oppimisen ja opettamisen muutos kohti nykyaikaisia, monialaisia, autenttisia ja emergentteja työelämän tarpeita vastaavia toiminnallisia ja innovatiivisia muotoja edellyttää muutosta myös opiskelijoiden, opettajien ja työelämän yhteistyötahojen asenteissa, motivaatiossa ja osaamisessa (asiantuntijuuden jakamisesta kaikkien yhteiseen oppimiseen). Se edellyttää myös organisatorista ja kulttuurista lupaa toimia innovatiivisilla tavoilla aikaisempia pedagogisia konventioita kyseenalaistaen. Lisäksi koulutuksen rakenteiden (mm. lukujärjestykset, opsit) joustavuus on välttämätön osa oppimisen uudistamista. Erityisen tärkeäksi nousevat mentaalisten (mm. motivaatio, yhteishenki) tilojen lisäksi myös ns. fyysiset (erityiset OIS-)tilat, jotka luovat yhteistyölle ns. sosiaalisia tiloja (faktuaalisia ja virtuaalisia). Nämä tulokset havainnollistavat sen, että oppimisen tilojen uudelleen muotoilussa on tunnistettava ja huomioitava designin moninaisuus ja yhteys pedagogisiin periaatteisiin kuten interaktiiviseen pedagogiikkaan. OIS-hankkeen pilottien arviointitietoja on hyödynnetty hankkeen aikana ao. koulutusinnovaation kehittämiseen. Esityksessä havainnollistetaan tätä kehittämistyötä ja hankkeen hyödyntämistä laajemmin terveysalan koulutuksen osalta sekä yleisemmin ammattikorkeakoulun ja alueen työelämän uudistavan yhteistyön osalta. 52

56 Tiivistelmät Suulliset esitykset Teho Pro -hanke oppimisympäristöjen opetuksen/oppimisen, KIT-toiminnan ja palveluliiketoiminnan kehittäminen Haho Päivi, Metropolia, projektipäällikkö; Laine Päivi, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, koulutuspalveluvastaava, yliopettaja; Ruotsalainen Taru, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, kehityspäällikkö; Eriksson Elina, THT, dosentti (TY), Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, johtaja Koulutusalan organisaatiot niin perus- kuin korkeakouluissakin ovat kehittäneet oppimisympäristöjä ja -ratkaisuja uudistaakseen oppimista ja opetusta. Kansalliset tutkimuksen rahoittajat, muun muassa Tekes ja Suomen Akatemia ovat tukeneet oppimisratkaisujen kehittämiseen liittyvää innovaatiotoimintaa, soveltavaa tukimusta ja myös perustutkimusta. Rahoittajien kiinnostus opetusalaan kumpuaa suomalaisen perusopetuksen kansainvälisestä menestystarinasta ja opetusalan tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen liittyvistä mahdollisuuksista. Suomen korkea-aste ei ole ollut yhtä menestyksekäs kansainvälisessä vertailussa kuin perusaste. Siksi korkeakoulujen opetuksen, oppimisen ja oppimisympäristöjen kehittäminen ja tutkiminen on erityisen tärkeää. Teho Pro -hankkeessa ( ) kehitetään ja uudistetaan Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan oppimisympäristöjä. Hankkeen lopputuloksena syntyvät tuotteistetut oppimisympäristöt sekä oppimisympäristöjen toimintamalli, jota voidaan soveltaa erilaisissa koulutusorganisaatioissa ja -verkostoissa. Kehitettävät oppimisympäristöt ovat: simulaatio-, digitaalinen, itsenäisen oppimisen, näyttöön perustuvan toiminnan, lääkehoidon ja terveyden edistämisen oppimisympäristöt. Kehitettävät oppimisympäristöt on valittu pedagogiseen tai terveys- ja hoitoalan substanssiin liittyvän merkittävyyden mukaan. Oppimisympäristöjä on kehitetty yhteisesti kaikkien koulutusohjelmien tarpeiden näkökulmasta. Teho Pro - hankkeessa opetuksen/oppimisen, kehittämis-, innovaatio- ja tutkimustoiminnan (KITtoiminnan) ja palveluliiketoiminnan kehittäminen ovat oppimisympäristöjen uudistamisen keskiössä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja vertailla, mitä eri oppimisympäristöissä on Teho Pro - hankkeen aikana kehitetty opetuksen/oppimisen, KIT-toiminnan ja palveluliiketoiminnan näkökulmasta. Tutkimus on laadullinen vertaileva tapaustutkimus, jossa tutkittavat tapaukset ovat Teho Pro -hankkeessa kehitetyt oppimisympäristöt (n=6). Aineistona käytetään hankkeen aikana syntynyttä projektidokumentaatiota. Alustavien tulosten mukaan kehittämistoiminta on painottunut opetuksen/oppimisen kehittämiseen, seuraavaksi painottuu KIT-toiminnan kehittäminen ja vähiten kehittämistä on tapahtunut palveluliiketoiminnan näkökulmasta. Tarkemmat tutkimustulokset julkaistaan konferenssissa. 53

57 Tiivistelmät Suulliset esitykset C3 OPETUSTEKNOLOGIA III Digitaalisen opetuspelin kehittäminen hoitotyön oppimiseen Botha Elina, TtM, kätilö, terveydenhoitaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, päätoiminen tuntiopettaja; Koivula Meeri, TtT, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö, lehtori Pelien hyödyllisyyttä opetuskäytössä voidaan perustella monin eri tavoin. Digitaalisiin peleihin perustuva oppiminen vastaa nykyisten ja tulevien sukupolvien oppimistapoja ja -tarpeita. Pelien käyttö opetuksessa on motivoivaa, koska pelaaminen on hauskaa. Digitaalisten pelien käyttö opetuksessa on monipuolista ja mukautettavissa lähes mihin tahansa aiheeseen, informaatioon tai opittavaan taitoon. Oikein käytettynä pelit ovat tehokas opetuksen apuväline. Tämän projektin tavoitteena oli tuottaa digitaalinen opetuspeli, jonka avulla sairaanhoitajat ja sairaanhoitajaopiskelijat harjoittelevat hoidollista päätöksentekoa. Kehitystyö toteutettiin vuoden 2012 aikana yhteistyössä Tampereen Yliopiston, Tampereen Ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn- ja terveysalan koulutusohjelmien, sekä Vammalan Aluesairaalan kanssa. Tässä projektissa tuotetun oppimispelin rakentamisessa käytettiin mukautetusti hoitotyön päätöksenteon vaiheita, jotka muodostavat pelikokonaisuuden. Nämä vaiheet ovat lähtötilanteen selvittäminen, tarvittavan tiedon keruu, toiminnan suunnittelu, toteutus ja arviointi. Projektissa tuotettiin puhelimeen ladattavan opetuspelin prototyyppi, jonka kehitystyö jatkuu. Peliä kokeilleiden sairaanhoitajaopiskelijoiden palautteiden perusteella prototyyppi on pelaamaan houkutteleva, motivoiva, innostava ja hyvännäköinen. Tämän pelin avulla voi varmasti ja turvallisesti harjoitella hoitotyön päätöksentekoa ja siihen liittyviä taitoja. Peliä pyritään jatkossa kehittämään prototyyppimallista pelikokonaisuudeksi, jonka voisi ottaa työvälineeksi opetukseen. Tavoitteena on peli joka haastaisi sairaanhoitajia ja opiskelijoita oppimaan pelaamalla ja testaamaan taitojaan. Samalla he saisivat toiminnastaan reaaliaikaista palautetta turvallisessa harjoitteluympäristössä. Peliin on tulevaisuudessa luvassa erilaisia vaikeustasoja ja nopeampia versioita, jotka testaavat päätöksenteon lisäksi myös sen nopeutta. Tarkoituksena on myös lisätä pelirunkoon osioita, joiden avulla hoitajat voisivat harjoitella elvytystilanteita ja lääkelaskentaa. Potilastapauksia voidaan myös kehittää edelleen tuomalla peliin esimerkiksi eri-ikäisiä potilaita ja sen mukanaan tuomia erityistilanteita. Pelin käyttöä opetuksessa tukevat sen loputtomat kehittämismahdollisuudet ja innovatiivisuus. Konferenssissa voidaan esitellä pelin prototyyppiä. Vanhustyön opetus virtuaalimaailman ja -pelin avulla Heimo Pirjo, TtM, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, opiskelija; Saaranen Terhi, TtT, dosentti, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopistonlehtori; Kangasniemi Mari, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopistonlehtori Väestön ikääntyminen ja siten vanhusten hoidon ja palveluiden tarpeen kasvu ovat herättäneet erityistä kiinnostusta vanhustyön koulutukseen ja opetukseen. Koulutusta ja opetusta on kehitetty sekä erilaisten koulutusohjelmien, opetussisältöjen että opetusmenetelmien avulla. Opetusmenetelmistä erityisesti virtuaalimaailma ja -pelit ovat mielenkiinnon kohteina niiden monipuolisten soveltamismahdollisuuksien vuoksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sosiaali- ja terveysalan opettajien kokemuksia vanhustyön opetuksesta virtuaalimaailman ja -pelin avulla. Tavoitteena on saada tietoa virtu- 54

58 Tiivistelmät Suulliset esitykset aalimaailman ja -pelin soveltuvuudesta ja käytöstä vanhustyön opetuksessa, sekä niiden mahdollisuudesta kehittää vanhustyön opetusta entistä paremmin tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) millaisia erityispiirteitä virtuaalimaailma ja -peli tuovat vanhustyön opetusprosessiin; 2) millaisia osaamisvaatimuksia virtuaalimaailman ja -pelin käyttö asettavat vanhustyön opettajalle; 3) millaisia mahdollisuuksia virtuaalimaailman ja -pelin käyttö tuovat vanhustyön opetukselle tulevaisuudessa; ja 4) millaisia haasteita virtuaalimaailman ja -pelin käyttö tuovat vanhustyön opetukselle tulevaisuudessa. Aineisto kerättiin (n=9) vanhustyön opettajalta viidestä eri koulutusorganisaatiosta Itä- Suomen alueella kevään ja syksyn 2012 aikana. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna ryhmä-, pari- ja yksilöhaastatteluna. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan opettajat kokivat virtuaalimaailman ja -pelin innovatiivisena opetusmenetelmänä ja siihen rakennettu opetuksen sisältö soveltui hyvin vanhustyön opetukseen. Opetuksen suunnittelu, menetelmään perehtyminen ja sen hallinta vei aikaa enemmän kuin perinteiset opetusmenetelmät. Opettajat kokivat, että uusi menetelmä vaatii laajaa pedagogista osaamista, positiivista asennetta, haasteiden vastaanottokykyä ja hyviä ohjaustaitoja. Lisäksi opettajat näkivät uuden opetusmenetelmän mahdollisuutena kehittää opettajuutta. Virtuaaliset pelit koettiin opiskelijoille simulaatioharjoitteina, jotka palvelivat hyvin vanhustyön opetusta. Virtuaalimaailma puolestaan koettiin mahdollisuutena ajasta ja paikasta riippumattomaan opetukseen sekä moniammatilliseen ja kansainväliseen työskentelyyn. Opetuksen haasteina koettiin tietotekniset ongelmat ja menetelmän käytön jatkuvuuden turvaaminen. Virtuaalimaailma ja -peli tarjoavat vanhustyön opetukselle hyödyllisen ja ajankohtaisen pedagogisen lähestymistavan. Opettajille ne tarjoavat mahdollisuuden opetuksen monipuolistamiseen ja opiskelijoille uudenlaisen, innovatiivisen tavan oppia. Opettajan osaamista kuvaavat kompetenssit simulaatio-opetuksessa - järjestelmällinen katsaus Rekola Leena, FT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Hannula Leena, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, projektipäällikkö Terveys- ja hoitoalalla on keskeistä osata ja hallita kliinisiä taitoja, tehdä päätöksiä ja toimia moniammatillisissa ryhmissä. Näitä tekijöitä voidaan oppia ja kehittää simulaatioopetuksessa. Simulaation toteuttaminen jaetaan suunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen, tietoa tulevaan simulaatioon antavaan johdantoon, simulaatio- harjoitukseen ja jälkipuintiin. Opettajan toiminnassa korostuvat opetuksen suunnittelu, ongelmanratkaisun määrittely ja simulaation tarkkuus, opiskelijan tukeminen sekä reflektiiviseen ajatteluun kannustaminen. Jotta simulaatio-opetus olisi vaikuttavaa, opettajalta vaaditaan riittävää kliinistä osaamista, tutkimustiedon käyttöä sekä näyttöön perustuvaa simulaatio-opetuksen ja oppimisteorioiden hallintaa. Vaikka simulaatio-opetus on laajalle levinnyt sekä kansainvälisesti että kansallisesti terveys- ja hoitoalan koulutuksessa, on vielä vähän evidenssiä opettajalta edellytettävästä kompetenssista. Tämän järjestelmällisen katsauksen tarkoituksena on kuvata kansainvälisen kirjallisuuden avulla simulaatio-opetuksen edellyttämät opettajalta vaadittavat kompetenssit ja tekijät jotka edistävät kompetenssien kehittymistä. Tutkimustehtävinä on kuvata: 1.simulaatioopetukseen liittyviä opettajan kompetensseja, 2. kompetenssien kehittymistä edistäviä tekijöitä. 55

59 Tiivistelmät Suulliset esitykset Aineistoa haettiin tutkimustehtävien suunnassa Pubmed-, Web of Science-, Science Direkt-, EBSCOhost- sekä Cochrane tietokannoista huhti-, tokokuussa Hakusanoina käytettiin facilitator AND simula*, nursing education, patient simulation simulat* AND facilitator, simulat* AND learn AND educator,nurs*, learn*,lecturer* competence* qulificat* ja helth care sekä niiden yhdistelmiä. Otsikon ja abstraktin perusteella valittiin luettavaksi 62 koko artikkelia, joista lopulliseen analyysiin valikoitui 9 artikkelia. Artikkelit luettiin useaan kertaan läpi ja niistä laadittiin taulukot. Aineistoa kuvaavien käsitteiden tunnistaminen aloitettiin pelkistettyjen ilmauksien kokoamisella. Ilmauksella tarkoitettiin tutkimustehtäviin vastaavia mainintoja, jotka olivat sanoja tai useamman sanan muodostamia ajatuskokonaisuuksia. Pelkistetyistä ilmauksista muodostettiin pää- ja alaluokat. Alustavien tulosten mukaan opettajan kompetenssit liittyvät tiedolliseen, käyttäytymiseen sekä arvoihin ja asenteisiin liittyvään osaamiseen. Tiedolliset kompetenssit liittyivät opetettavan aihealueen teoreettiseen ja kliiniseen hallintaan, opetussuunnitelman tuntemiseen, teoriatietoon ryhmien toiminnasta, oppimisteorioiden hallintaan ja arviointiosaamiseen. Käyttäytymisen kompetenssit liittyvät simulaatiotehtävien laatimiseen ja valitsemiseen, teknologiaan ja sen hallintaan, toimintaan simulaatiotilanteessa, opiskelijoiden tukemiseen sekä jälkipuintiin. Arvoihin ja asenteisiin liittyivät roolimallina toimiminen, uskottavuus, opiskelijakeskisyys sekä avoimuus ja joustavuus. Kompetenssien kehittymistä edistivät simulaatiotaitojen harjoitteleminen ja asiantuntijapalaute, sekä simulaatio-opetuksen kehittämiseen osallistuminen. Tarkemmat tulokset esitetään konferenssissa. C4 EETTISET KYSYMYKSET OPPIMISESSA II Vanhustenhuollon etiikka täydennyskoulutusta hoitotyöntekijöille Stolt Minna, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopisto-opettaja; Koskenniemi Jaana, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, projektitutkija; Koskinen Sanna, TtM, Hoitotieteen valtakunnallinen tohtoriohjelma, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tohtorikoulutettava; Suhonen Riitta, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori Lähtökohdat Eettinen osaaminen on laadukkaan hoitotyön perusta kaikissa hoitoympäristöissä. Terveydenhuollon organisaatioilla on täydennyskoulutusvelvoite, jolla taataan hoitotyöntekijöiden kattava osaaminen kaikilla hoitotyön osa-alueilla, mukaan lukien eettinen osaaminen. Turun yliopiston hoitotieteen laitos on kehittänyt tutkimukseen perustuvan täydennyskoulutuskokonaisuuden vanhustenhuollon etiikasta. Tavoitteet Tavoitteena oli laatia täydennyskoulutuskokonaisuus vanhustenhuollon etiikasta hoitotyöntekijöille. Täydennyskoulutuksen tarkoituksena on, että osallistuja tunnistaa vanhustenhuollon keskeisiä eettisiä ongelmia sekä niiden ratkaisuvaihtoehtoja. Koulutuksen perimmäisenä tavoitteena on tuottaa koulutuksen osallistujille käytäntöön sovellettavaa tietoa perustuen tutkimuksiin sekä materiaalia lisäperehtymistä varten. 56

60 Tiivistelmät Suulliset esitykset Toteutus Täydennyskoulutuksen sisältöalueet kehitettiin tieteellisen tutkimustyön perusteella tutkimusryhmän toimesta. Täydennyskoulutus on 12 tuntia kestävä kokonaisuus, joka toteutetaan kolmena erillisenä neljän tunnin luentona kuukauden välein. Lisäksi opintojakson opiskelijat paneutuvat eettisiin kysymyksiin materiaalin avulla ja etsivät esimerkkejä omasta työyhteisöstään. Koulutus sisältää vanhustenhuollon ja potilaan hoitamiseen sekä hoitoympäristöihin liittyviä keskeisiä eettisiä lähtökohtia, kysymyksiä ja ratkaisuja, hoidon yksilöllisyyden tukemiseen ja kunnioittavaan kohteluun liittyviä kysymyksiä, sekä vetovoimaisen ja hyvin johdetun vanhustenhuollon kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Tulokset Koulutuksen tuloksellisuutta arvioidaan opintokokonaisuuden osalta keväällä Tämän pilottina toimivan opintojakson sisältöjä ja opetusmenetelmiä kehitetään opintojakson aikana ja palautteen perusteella. Tarkoituksena on kehittää opintokokonaisuus, joka toimisi interventiona eettisten kysymysten esille ottamiseen ja niihin puuttumiseen vanhustenhuollon erilaisissa toimintaympäristöissä. Arviointi ja hyödyntäminen Täydennyskoulutuskokonaisuutta voidaan hyödyntää laajasti erilaisissa vanhustenhuollon hoitoympäristöissä. Eettinen osaaminen on keskeinen hoitotyön osaamisvaatimus, ja tämän osaamisen merkitys tulee korostumaan lähitulevaisuudessa. Ammattilaisten eettinen arvo-osaaminen - muistipotilaan hoidon kulmakivi Koskenniemi Jaana, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, projektitutkija; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, ylihoitaja (sivutoimi); Suhonen Riitta, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori Tutkimuksen tausta Muistisairaat ikääntyneet muodostavat herkästi haavoittuvan potilasryhmän, joiden tarpeisiin ja toiveisiin vastaaminen edellyttää erikoisosaamista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Ikääntyneiden muistipotilaiden määrän kasvaessa tulevaisuudessa, tarvitaan koulutukseen tietoa siitä, miten he itse toivovat tulevansa kohdelluiksi erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon konteksteissa. Tässä tutkimuksessa yhdistyy ammattilaisten eettinen arvoosaaminen ja muistipotilaiden käytännön hoitotyö. Tarkoitus Tarkoituksena oli kuvata muistipotilaiden ja heidän läheistensä käsityksiä kunnioittavasta kohtelusta ja sen toteutumisesta koti- ja ympärivuorokautisessa hoidossa. Tutkimus on osa väitöskirjatutkimusta, jossa kehitetään mittari arvioimaan kunnioittavan kohtelun toteutumista ikääntyneiden hoitotyössä erilaisissa hoitotyön konteksteissa. Tutkimus toteutettiin kansainvälisen EU-tutkimushankkeen, RightTimePlaceCare(FP7-HEALTH-F ), yhteydessä. Tutkimus suoritettiin vain suomalaisille muistipotilaille. Menetelmät Metodina käytettiin avointa haastattelua, johon osallistui 20 muistipotilasta, joista 10 oli kotihoidossa ja 10 ympärivuorokautisessa hoidossa. Jokaisen muistipotilaan yhtä läheistä haastateltiin myös (n=20). Aineiston analyysissä käytettiin sisällön erittelyä ja tyypittelyä. Keskeiset tulokset Tulokset keskittyivät hoitaja-potilas-suhteeseen, jossa hoitajan ominaisuudet ja toiminnot kuvastivat kunnioittavaa kohtelua muistipotilaan hoitamisessa. Haastateltavien kuvausten perusteella hoitajat jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan miten hoitajan koettiin suhtautuvan 57

61 Tiivistelmät Suulliset esitykset muistipotilaisiin sekä vastaavan heidän tarpeisiinsa ja toiveisiinsa. Kunnioittavasti muistipotilasta kohtelevia hoitajia kuvattiin potilaskeskeisiksi ja ammattitaitoisiksi. He suhtautuivat potilaisiin ystävällisesti ja ymmärtävästi ja osoittivat hoitamisessa kärsivällisyyttä ja myötätuntoa. Toisen ryhmän hoitajia kuvattiin tehtäväkeskeisiksi; suhde potilaan kanssa jäi etäiseksi ja vuorovaikutus oli vähäistä. Hoitajien koettiin keskittyvän pääasiassa työtehtävien suorittamiseen. Kolmannen ryhmän muodostivat hoitajat, jotka koettiin ammattiin sopimattomiksi. Heitä kuvattiin välinpitämättömiksi ja heidän toimintansa koettiin epäystävällisenä. Johtopäätökset Muistipotilaan kunnioittava kohtelu perustuu hoitajan eettiseen arvo-osaamiseen, joka ilmenee välittämisenä sekä potilaan yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden tunnistamisena ja huomioimisena. Sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiden perus- ja jatkokoulutuksessa tulee selkeämmin huomioida hoitotyön arvoperustan merkitys ja keskeisyys hoidon hyvän laadun turvaamisessa. Yhteiskunnan suhtautuminen iäkkäisiin näkökulmia huomioitavaksi iäkkäiden hoitotyön etiikan koulutuksessa Koskinen Sanna, TtM, Hoitotieteen valtakunnallinen tohtoriohjelma, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tohtorikoulutettava; Salminen Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori Yhteiskunnan suhtautumisen iäkkäisiin on todettu vaihtelevan myönteisestä kielteiseen eikä hoitotyön opiskelijoiden suhtautuminen eroa yleisestä suhtautumisesta. Medialla on todettu olevan merkittävä osuus suhtautumisen muodostumisessa. Hoitotyön koulutuksen tutkimuksessa on hyödynnetty iäkkäitä esittäviä valokuvia ja maalauksia, mutta itse mediaan kohdistuvaa tutkimusta on tehty erittäin vähän. Median, kuten sanomalehtikirjoitusten, analysointi on hoitotyön koulutuksen tutkimuksessa hyödyllinen keino tulla tietoiseksi yhteiskunnan suhtautumisesta iäkkäisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on sanomalehtien välittämä kuva iäkkäistä yhteiskunnassa terveydenhuollon näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimustehtävät olivat: Miten iäkkääseen suhtaudutaan terveydenhuollossa ja yleisesti yhteiskunnassa terveydenhuollon näkökulmasta tarkasteltuna? Aineisto kerättiin levikiltään kolmesta suurimmasta suomalaisesta sanomalehdestä kolmen kuukauden aikana keväällä 2012 (sanomalehtiä n=268). Analyysiin valittiin 100 artikkelia valinta- ja poissulkukriteerien perusteella. Artikkelit analysoitiin aineistolähtöisesti temaattisella analyysillä. Tutkimuksen tuloksena muodostettiin iäkkään yhteiskuntaan osallistumista kuvaavat tyypit ja kuvaus yhteiskunnan suhtautumisesta iäkkäisiin. Iäkkäät osallistuvat yhteiskuntaan joko passiivisesti tai aktiivisesti. Passiivisesti osallistuvat ovat huolehdittavina, usein laitoshoidossa, ja he ovat riippuvaisia toisten avusta huonon fyysisen kuntonsa ja haurautensa takia. Aktiivisesti yhteiskuntaan osallistuvat pärjäävät itsenäisesti korkeintaan pienen avun turvin hyvän kuntonsa takia. He osallistuvat yhteiskunnan järjestämään toimintaan kantaen vastuuta terveytensä ylläpitämisestä. He osallistuvat myös itseään koskevien asioiden suunnitteluun ja päätöksentekoon yhteiskunnassa. Iäkkäisiin suhtaudutaan Suomessa neutraalisti ja osin hyvinkin myönteisesti. Iäkkäiden oikeudenmukaista kohtelua yhteiskunnassa halutaan edistää. Iäkkäiden katsotaan olevan samanarvoisia kuin ketkä tahansa muut kansalaiset. Iäkkäiden keskuudessa tasapuolisuuden tavoittelu sosiaali- ja terveyspalveluissa näyttää vähentävän mahdollisuuksia huomioida kukin iäkäs yksilöllisesti. 58

62 Tiivistelmät Suulliset esitykset Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään iäkkäiden hoitotyön koulutuksen suunnittelussa. Tulokset antavat aihetta kohdistaa huomiota etenkin iäkkäiden hoitotyön eettisiin näkökohtiin. Opiskelijoiden tulee olla tietoisia, että kaikki iäkkäät ovat täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä huolimatta hauraimpien iäkkäiden alentuneesta kyvystä ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnan toimintaan. Nämä iäkkäät tarvitsevat hoitajia toimimaan asianajajinaan. Lisäksi opiskelijoiden tulee osata kiinnittää huomiota iäkkäiden yksilöllisiin tarpeisiin. C5 OPETUKSEN KANSAINVÄLISTYMINEN II Globaalikasvatuksen toteuttaminen terveysalan koulutuksessa Wilkinson Lotta, Sh, TtK, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Kansallisten ja kansainvälisten suositusten mukaan kansainvälisyyskasvatuksen tulisi olla osa opetussuunnitelmaa peruskoulusta korkea-asteen koulutukseen. Viime vuosina vakiintunut globaalikasvatuksen käsite korostaa kansainvälisyyskasvatusta, joka huomioi globalisaation vaikutukset laajasta ja monitieteellisestä näkökulmasta. Globaalikasvatukseen sisältyy viisi teemaa: kehityspolitiikka, ihmisoikeudet, kestävä kehitys, monikulttuurisuus sekä rauhan edistäminen ja konfliktin ehkäisy. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata globaalikasvatuksen toteuttamista terveysalan koulutuksessa. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Minkälaisia tutkimuksia on tehty globaalikasvatuksen toteuttamisesta terveysalan koulutuksessa? 2) Miten globaalikasvatuksen teemat esiintyvät terveysalan koulutuksessa? ja 3) Miten globaalikasvatusta toteutetaan terveysalan koulutuksessa? Systemaattinen kirjallisuushaku suoritettiin vuosilta Cinahl (EBSCO), ERIC (EBSCO), PubMed (Medline) ja Proquest (ASSIA, PAIS, Physical Education Index, Proquest Dissertations & Theses A & I, Social Sciences Abstracts ja Sociological Abstracts) - tietokannoista tammikuussa Hakusanoina käytettiin termejä: education, health sciences, global education, global responsibility, global citizenship, world health, global health, internationality, international cooperation ja transcultural nursing. Hakutulos oli 717 artikkelia. Lisäksi suoritettiin manuaalinen haku valittujen artikkelien sisällysluetteloista. Mukaan otettiin aihetta käsittelevät empiiriset tutkimukset ja pois rajattiin tutkimukset, joissa oli globaali näkökulma koulutukseen esimerkiksi kansainvälisen yhteistyön muodossa, mutta ilman globaalikasvatuksen tavoitteita. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 27 artikkelia. Aineisto (n=27) analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia soveltaen. Aineistosta johdettiin neljä kategoriaa: vaihto-opiskelu, koulutusohjelmien sisällöt, koulutuksen antamat valmiudet ja muut-kategoria. Lisäksi aineistoa analysoitiin deduktiivisesti tarkastelemalla globaalikasvatuksen teemojen esiintymistä tutkimuksissa. Suurin osa tutkimuksista käsitteli vaihto-opiskelua. Globaalikasvatuksen toteuttamista oli tutkittu eniten lääketieteen koulutusohjelmissa, mutta myös hoitotyön ja terveystieteiden koulutusohjelmissa. Globaalikasvatuksen teemoista kehityspolitiikka, ihmisoikeudet, kestävä kehitys ja monikulttuurisuus esiintyivät tutkimuksissa useimmiten opiskelijoiden kokemusten kuvauksissa. Globaalikasvatusta toteutetaan eniten vaihto-opiskelun avulla. Koulutusohjelmissa sitä toteutetaan sekä erillisinä Global Health -kursseina että muuhun opetukseen sisällytettynä. Globaalikasvatuksen tutkimus on vähäistä terveysalalla ja erityisesti hoitotyön koulutuksessa, vaikka globaalikasvatus on esillä koulutuksen kansallisissa ja kansainvälisissä suosituksissa. Vaihto-opiskelu on hyvä tapa toteuttaa globaalikasvatusta, mutta tavoittaa vain osan opiskeli- 59

63 Tiivistelmät Suulliset esitykset joista. Kansainvälistymisen mahdollisuuksien tukeminen kotimaassa on keskeistä, jos halutaan tavoittaa nykyistä suurempi osa opiskelijoista. Maahanmuuttajien suomen kielen opetusta lukiossa kehitettävä vastaamaan korkeakouluopintojen vaatimuksia Komppa, Johanna, FT, VTK, Metropolia AMK Terveys- ja hoitoala, suomen kielen ja viestinnän lehtori Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymys Väitöstutkimukseni osallistuu suomi toisena kielenä -opetuksesta ja erityisesti ylioppilaskokeesta käytävään keskusteluun tuottamalla tekstintutkimukseen perustuvia havaintoja ja väitteitä suomea toisena kielenä kirjoittavien kirjoitelmista. Työn tavoitteena oli tuottaa deskriptiivistä tietoa suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeen kirjoitelmasta ja samalla testata erästä tekstin rakenteen teoreettista mallinnusta suomenkielisiin teksteihin (Rhetorical Structure Theory). Tutkimusongelmistani kysymys Millainen on suomi toisena kielenä -kirjoitelman rakenne retorisen rakenteen teorian valossa, ja mitä rakennetyyppejä aineistosta voi abstrahoida? fokusoi tarkastelemaan toisella kielellä kirjoittavien retorisia ratkaisuja. Aineistonkeruu ja analyysimenetelmät Tutkimusaineisto saatiin Ylioppilastutkintolautakunnasta. Aineisto koostui 137:stä keväällä 2001 kirjoitetusta kirjoitelmasta. Kirjoitelmat analysoitiin tekstilingvistisesti retorisen rakenteen teoriaa testaten ja soveltaen. Keskeiset tulokset ja johtopäätökset Tutkimukseni tuloksena on, että suomi toisena kielenä -kirjoitelma noudattaa perusrakenteeksi kutsumaani kokonaisrakenteen mallia, jonka sisällä voidaan aloitustavasta riippuen määritellä kolme rakennevaihtoehtoa. Aineistossani oli hyvin vähän muita rakennetyyppejä. Kirjoitelmien tekstin sisäiset retoriset suhteet ovat usein laajentavia ja täydentäviä (elaborative), mutta esimerkiksi syy-seuraussuhteita on käytetty vähän. Kirjoitelmien tehtävänannoissa annettua virikemateriaalia käytettiin vähän tai ei lainkaan. Ylioppilastutkinnon suorittaminen ja sen sisällä suomi toisena kielenä -ylioppilaskoe äidinkielen kokeen korvaavana kokeena tuottaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Jatkoopinnoissa erityisesti 3. asteella tarvitaan kirjallisen viestinnän taitoja, erityisesti argumentoinnin ja lähdemateriaalin hyödyntämisen kykyä. Suomi toisena kielenä -kokeen tehtävänannoissa ei kuitenkaan vaadita lähdemateriaalin käyttöä aiheen käsittelyn ja argumentoinnin osana vaan Kirjoittajia pyydettiin peilaamaan käsittelemäänsä aihetta omiin kokemuksiin. Tämä ymmärrettävästi tuotti omakohtaisia esimerkkejä ja selittää sitä, miksi tekstin retorisissa suhteissa korostuvat täydentävät ja laajentavat suhteet. Jatko-opintojen kannalta olisi tärkeää oppia käyttämään lähdemateriaalia, referoimaan ja käymään tekstissä keskustelua lähteiden kanssa. Suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeen kirjoitelmaa tulisi kehittää kohti argumentointia ja annetun lähdemateriaalin käsittelyä vaativampaa suuntaa. Kirjoitelmilta tulisi edellyttää vahvemmin aiheen käsittelyä niin, että kirjoittajan pohdintakyvyn ja argumentoinnin taidot kävisivät ilmi ja aiheen käsittelyssä pyrittäisiin konkretiasta myös kohti abstraktimpaa tarkastelua. 60

64 Tiivistelmät Suulliset esitykset Opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia terveysalan englanninkielisistä koulutusohjelmista Pitkäjärvi Mari-Anne, THM (väit), sh, Metropolia ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Eriksson Elina, THT, dosentti (TY), Metropolia ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, johtaja; Pitkälä Kaisu, LKT, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, perusterveydenhuollon ja yleislääketieteen osasto, professori Suomalaisen korkeakoulutuksen halutaan kansainvälistyvän, koska kansainvälistyminen vaikuttaa myönteisesti koulutuksen ja tutkimuksen laatuun, maan kilpailukykyyn ja edelleen kansalaisten hyvinvointiin. Englanninkielinen koulutustarjonta on korkeakoulutuksen kansainvälistymisen edellytys etenkin Suomessa, jonka virallisia kieliä hallitsevat vain harvat maailmassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tutkittua tietoa tukemaan ammattikorkeakoulujen terveysalan englanninkielisen koulutuksen kehittämistä Suomessa kuvaamalla ja analysoimalla opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia opetusmenetelmistä ja kliinisestä harjoittelusta. Tutkimuksessa käytettiin metodologista triangulaatiota. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa englanninkielisten koulutusohjelmien opettajat (n=18) ja opiskelijat (n=27) kuvasivat kokemuksiaan opetusmenetelmistä ja kliinisestä harjoittelusta fokusryhmähaastatteluissa. Aineisto käsiteltiin temaattisella sisällönanalyysillä. Toisessa vaiheessa kehitettiin haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta strukturoitu kyselylomake opiskelijoiden kokemusten lähempää tarkastelua varten. Lomakkeen opetusmenetelmiä koskevat väittämät ryhmiteltiin kuvaamaan seitsemää eri ulottuvuutta ja kliinistä harjoittelua koskevat väittämät viittä eri ulottuvuutta. Aineisto kerättiin 283 sairaanhoidon, terveydenhoidon ja fysioterapian opiskelijalta. Tilastollisessa analyysissä verrattiin kansainvälisten opiskelijoiden käsityksiä suomalaisten opiskelijoiden käsityksiin. Ensimmäisen vaiheen tulokset osoittivat, että sekä opiskelijat että opettajat kokivat opetuksen käytännönläheisyyden olevan tärkeän englanninkielisten opiskelijoiden oppimiselle. Monipuolisten ja opiskelijakeskeisten opetusmenetelmien käytön nähtiin edistävän oppimista monikulttuuristen opiskelijoiden keskuudessa. Kliinisen harjoittelun osuus koettiin haasteellisena, liittyen kansainvälisten opiskelijoiden heikkoon suomen- tai ruotsinkielen taitoon sekä heidän kielteisiin harjoittelukokemuksiinsa. Toisen vaiheen tulokset osoittivat, että opiskelijoilla oli pääosin myönteisiä kokemuksia opetusmenetelmistä. Opetuksen käytännönläheisyys ja oppimisyhteisön kulttuurinen monimuotoisuus olivat opiskelijoiden myönteisimpiä kokemuksia. Kielteisimmät kokemukset liittyivät arviointiin. Kansainväliset opiskelijat olivat tyytymättömämpiä elämäänsä kuin suomalaiset, mutta kaikkien opiskelijoiden motivaatio opintojen loppuun saattamiselle oli yhtä vahva. Sekä suomalaiset että kansainväliset opiskelijat kokivat olevansa tervetulleita kliiniseen harjoitteluun, mutta kansainväliset opiskelijat kokivat suomalaisia useammin, ettei kliininen oppimisympäristö tukenut heidän oppimistaan. Johtopäätöksenä todetaan, että monikulttuuristen, vieraalla kielellä opiskelevien ryhmien opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen tulee olla monipuolisia ja oppijakeskeisiä. Opiskeltavilla asioilla tulee olla selkeä kytkös työelämään. Interventiotutkimuksella voidaan hankkia lisää näyttöä opetusmenetelmien valintaan. Kliinisen harjoittelun oppimisympäristöön tulee kehittää malli tukemaan oppimista niissä tilanteissa joissa opiskelijan ja ohjaajan kielija kulttuuritaustat ovat erilaiset. Ammattikorkeakoulujen tulee arvioida käytössä olevat opiskelijoiden hyvinvointipalvelut. 61

65 Tiivistelmät Suulliset esitykset D1 OPPIMINEN ERILAISISSA TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ V Tutkimusklubitoiminnan ja simulaation yhdistäminen hoitohenkilökunnan osaamisen kehittämisessä Laaksonen Camilla, TtT, Turun ammattikorkeakoulu, terveysala; Paltta Hannele, TtL, Turun Ammattikorkeakoulu, terveysala, hoitotyön ja ensihoidon koulutusohjelmat, koulutuspäällikkö; von Schantz Marjale, TtT, Turun ammattikorkeakoulu, terveysala, T&K-päällikkö; Ylönen Minna, TtM, Turun kaupungin hyvinvointitoimiala, ylihoitaja; Soini Taina, THM, Turun kaupungin hyvinvointitoimiala, hallintoylihoitaja Lähtökohdat: Haasteet teoriatiedon siirtymisessä käytännön toimintaan on tunnistettu sekä terveysalan koulutusta että palveluja tuottavissa organisaatioissa. Tutkimusklubitoiminta ja simulaatio ovat menetelmiä joiden on esitetty tukevan teoriatiedon siirtymistä käytäntöön. Tavoitteet: Kehittää koulutusmalli joka tukee hoitajien osaamista ja käytännön toimintaa verenpainepotilaan hoitotyössä. Toteutus: Koulutusmallin suunnittelu käynnistyi 2012 ja mallin pilotointi toteutetaan tammimaaliskuu 2013 aikana. Koulutuksessa menetelmänä käytetään tutkimusklubien ja simulaation yhdistelmää, jossa NÄYTKÖ projektissa aikaisemmin kehitettyyn kuusivaiheiseen tutkimusklubiprosessiin liitetään simulaatio uutena, seitsemäntenä vaiheena. Koulutuksen käytännön suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu terveysalan opettajat, terveyspalvelujärjestelmän edustajat sekä opinnäytetyötä tekeviä hoitotyön opiskelijoita. Pilotointivaiheeseen osallistuu Turun hyvinvointitoimialan eri tulosalueilla työskentelevät vierivastuuhoitajat (sairaanhoitajia tai terveydenhoitajia n=30). Pilotointivaihetta arvioidaan hoitajille suunnatuilla palautelomakkeilla sekä simulaatioon liittyvällä tarkistuslistalla. Tulokset: Pilotointivaiheen tulokset ovat valmiit julkaistavaksi toukokuu 2013 loppuun mennessä ja tulokset julkaistaan konferenssiesityksessä, johon tämä tiivistelmä liittyy. Hyödyntäminen: Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää laajasti hoitotyön koulutuksessa ja näyttöön perustuvan hoitotyön edistämisessä kliinisessä hoitotyössä. Kenttätyö opettaa Voima Kyösti, MPH in Int'l Health, Diakonia-amk, kansainväliset asiat, lehtori; Kainulainen Sakari, YTT, dosentti, Diakonia-amk, erityisasiantuntija; Hälikkä Riikka, FM, Diakonia-amk, kansainvälisten asioiden päällikkö Arvojensa mukaisesti Diak pyrkii nostamaan heikossa asemassa olevien väestöryhmien ääntä kuuluviin tuottamalla tietoa arjen haasteista ja parantamalla yhteiskunnan valmiuksia vastata niihin. Kehittyvissä maissa tähän pyritään vahvistamalla paikallisten korkeakoulujen osaamista tutkittavilta alueilta (henkilökunnan osaaminen, tietämys, opetussisällöt) ja lisäämällä päätöksentekijöiden ymmärrystä kohdejoukon ongelmista (julkaisut, julkinen keskustelu, seminaarit). Koska kehittyvissä maissa kansalaisjärjestöt ovat sosiaali- ja terveysalalla usein pääasiallisia tuen, palveluiden ja yhteisötason tiedon tuottajia, niiden kytkeminen osaksi korkeakouluyhteistyötä on tärkeää. Arjen tieto nousee tasolta toiselle yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Diak on kehittänyt mallin, jossa opiskelijoiden pitkäkestoista harjoittelua on jäsennetty uudelleen. Lähtökohtana on valjastaa opiskelijoiden ja opettajien kehittyviin maihin kohdistuva kiinnostus palvelemaan paremmin paikallisia tiedon tuottamisen tarpeita. Noin kaksi viikkoa 62

66 Tiivistelmät Suulliset esitykset opiskelijoiden kolmesta kuuteen kuukautta kestävästä harjoittelusta toteutuu tuottamalla systemaattista tietoa yhteiskunnasta ja yhteisöstä, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä. Intensiivinen kaksiviikkoinen ohjelma sisältää tutkimusmenetelmäkoulutusta, tutkittavana olevan aiheen käsittelyä, tiedon keruun kenttätyössä, kootun tiedon tallentamisen, arvioinnin ja keskustelun ensimmäisistä pikaisista tuloksista. Myöhemmin seuraa tarkempi analyysi ja raportointi (artikkelit, raportit, opinnäytetyöt jne.). Tämäkin yhteistyössä eri toimijoiden (opiskelijat, opettajat, muut toimijat) kanssa. Tavoite on, että toiminta lisää ymmärrystä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asemasta, ja lisääntynyt ymmärrys näkyy opetuksen sisällöissä, menetelmissä, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja viranomaisten asenteissa ja työtavoissa. Eri korkeakoulujen opettajien, opiskelijoiden ja paikallisen väestön sekä kansalaisjärjestöjen tiiviin yhteistyön on mahdollistanut UM:n rahoittama NSS ohjelma tai muualta saatu rahoitus. Mallia on nyt kokeiltu kolmesti. Swasimaassa kartoitimme maaseudun vanhusten elämänlaatua. Nepalissa tutkittiin koululaisten hyvinvointia ja arvioimalla tupakanvastaisen toiminnan tuloksia. Viime syksynä testasimme mallin toimivuutta kolmannen kerran, nyt Botswanassa, jossa yhteistyössä kumppaneidemme Turun amk:n, Swazimaan ja Botswanan yliopistojen opiskelijoiden, opettajien ja paikallisten sosiaalityöntekijöiden kanssa syvennyimme niiden vanhusten haasteisiin, joiden vastuulla on AIDS orpojen lastenlastensa kasvu, kehitys ja hyvinvointi. Koulutuksen pedagogisen ajattelun lähtökohta on, että opiskelijat ovat keskiössä opettajien toimiessa tutoreina. Tämä korostuu erityisesti tutkimusinstrumentin rakentamisessa ja tiedonkeruussa. Opiskelijapalautteen mukaan tässä on onnistuttu, opiskelijat kokivat tehneensä jotakin oikeaa ja oppineensa. Tiivistetyn näyttötiedon hyödyntäminen terveysalan koulutuksessa. Montin Liisa, TtT, sh, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Korhonen Teija, TtT, sh, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, tutkija; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö; Eriksson Elina THT, dosentti (TY), Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, johtaja Terveydenhuoltolaki 313/2011 velvoittaa että, terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Näyttöön perustuva toiminta on parhaan saatavilla olevan ajantasaisen tiedon harkittua käyttöä asiakkaan/potilaan hoidossa sekä hänen läheistensä huomioimisessa. Parhaalla ajantasaisella tiedolla tarkoitetaan saatavilla olevaa, luotettavaksi arvioitua ja tiivistettyä tutkimustietoa tai muuta luotettavaa ulkopuolista näyttöä (esim. asiantuntijoiden konsensus asiasta), työntekijän kokemustietoa, tietoa toimintaympäristöstä ja resursseista sekä potilaalta ja asiakkaalta saatua tietoa. Suosituksessa paras mahdollinen tieto on tiivistetty helposti luettavaan ja hyödynnettävään muotoon. Metropolian Terveys- ja Hoitoalan Näyttöön perustuvan toiminnan oppimisympäristö on toiminut vuoden 2010 alusta. Tavoitteena on, että terveysalan opiskelijat oppivat opiskelun aikana etsimään ja hyödyntämään tiivistettyä tietoa toiminnassaan perustellusti. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tuettava opettajia toteuttamaan systemaattisesti näyttöön perustuvaa opetusta ja hyödyntämään mm. suosituksia. Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoala kuuluu Suomen JBI yhteistyökeskuksen yhteistyökumppaneihin. Käytössämme on englannin kielinen JBI-COnNECT+ ohjelmisto, 63

67 Tiivistelmät Suulliset esitykset joka mahdollistaa esim. tiivistetyn tiedon hakemisen. JBI-suositukset perustuvat järjestelmällisiin katsauksiin sekä muuhun kriittisesti arvioituun tutkimustietoon. Ohjelmistossa suositukset ja muu tiivistetty tieto on jäsennelty aiheen mukaisesti, esim. Aged Care, Burns Care jne. Näyttöön perustuvan toiminnan oppimisympäristö kouluttaa Terveys- ja hoitoalan opettajia hyödyntämään JBI-COnNECT+ ohjelmistoa. Koulutuksiin on osallistunut eri aineiden opettajia. Suosituksia on hyödynnetty esimerkiksi kliinisessä harjoittelussa ja erilaisissa oppimistehtävissä. Englannin kielisten suositusten käyttö mahdollistaa myös kielen ja muun opetuksen integroinnin opiskelijoille mielekkäällä tavalla. D2 OPPIMINEN ERILAISISSA TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ VI Kuulokojepotilaan ohjaus kuulokojeen hankintaprosessin aikana Koski-Pärnä Kirsi, TtM, Terveystalo Pulssi, audionomi; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Huonokuuloisuus on yksi väestön yleisimpiä terveysongelmia. Suomessa huonokuuloisia arvioidaan olevan noin , ja heistä noin tarvitsee kuulon kuntoutusta ja ohjausta kuulokojeesta ja sen käytöstä. Kuulokojepotilaan saamaa ohjausta ei ole aikaisemmin paljon tutkittu. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kuulokojepotilaan ohjausta kuulokojeen hankintaprosessin aikana. Kohderyhmänä olivat aikuiset kuulokojepotilaat (N=250), jotka saivat uuden kuulokojeen. Aineisto kerättiin keväällä 2011 kaikista Suomen viidestä yliopistosairaalasta. Tutkimukseen osallistui 127 potilasta, vastausprosentti oli 51 %. Aineistonkeruumenetelmänä oli kysely. Kyselylomake muodostui taustatietoja, saatua ohjausta ja tiedonlähdettä mittaavista osioista. Tutkimuksessa käytettiin aikaisemmin kehitettyä mittaria (Hyvä hoito -mittari, Leino-Kilpi ym. 1994), joka muokattiin kuulokojepotilaille soveltuvaksi, sekä tätä tutkimusta varten laadittuja osioita. Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että suurin osa kuulokojepotilaista (98 %) oli mielestään saanut riittävästi ohjausta. Eniten tietoa ja ohjausta kuulokojepotilaat olivat saaneet audionomilta. Kuulokojepotilaista 97 % oli samaa mieltä siitä, että kuulokojeen käytön ja huollon ohjaus oli riittävää, kirjallinen materiaali oli selkeää ja ymmärrettävää, audionomilla oli riittävästi aikaa ohjata, audionomi oli ammattitaitoinen ja ohjasi hyvin kuulokojeen hankintaprosessin aikana. Kaikki kuulokojepotilaat olivat sitä mieltä, että audionomin antama ohjaus oli ymmärrettävää ja ohjaustilanne oli rauhallinen. Lähes puolet (44 %) kuulokojepotilaista oli eri mieltä siitä, että omaiset tai läheiset pidettiin jatkuvasti ajan tasalla hoitoa koskevissa asioissa. Kuulokojepotilaista lähes kymmenes (8 %) oli eri mieltä, että kuulokojeen käyttöä ja huoltoa harjoiteltiin ohjauksen yhteydessä riittävästi. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä kuulokojepotilaiden ohjausta ja ohjauksen oppimista. Potilaille välitettyä tietoa kuulokojeen hankintaprosessin aikana tulee kehittää. On varmistettava, että kuulokojepotilailla ja heidän omaisillaan on riittävästi tietoa, jotta he kykenevät saamansa tiedon avulla toimimaan entistä paremmin kotona, työssä ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Kuulokojepotilaiden ohjauksessa tulisi huomioida potilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet entistä paremmin. 64

68 Tiivistelmät Suulliset esitykset IkäEhyt - Lappilaisten ikäihmisten elämänhallinnan ja hyvinvoinnin tukeminen. Turulin Marita, TtM, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, hoitotyön opettaja, hankekoordinaattori; Jumisko Eija, FT, TtM, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, vanhustyön vs. yliopettaja, projektipäällikkö; Piekkari Jouni, Arkkitehti, Lapin yliopisto, projektikoordinaattori; Jänkälä Raimo, YTL, Lapin yliopisto, kehittämispäällikkö, projektikoordinaattori; Hiltunen Mirja, KK, KuvO, TaT, Lapin yliopisto, yliopistonlehtori; Kettunen Riitta, YTM, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, lehtori; Outila Marjo, YTM, Lapin yliopisto, tutkija; Vuontisjärvi Hanna-Riina, muotoilija-amk, Lapin yliopisto, tutkija; Åhman Jaana,TtM, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, lehtori IKÄEHYT-hankkeen ( ) tarkoituksena on lappilaisten ikäihmisten hyvinvoinnin, elämänlaadun ja elämänhallinnan tukeminen kehittämällä heille suunnattuja palvelumalleja ja työmenetelmiä. Taustalla on ikääntyvän väestön muuttuvat tarpeet sekä ymmärrys vanhenemisesta yksilöllisenä ja monikasvoisena ilmiönä. Hankkeen tutkimuksessa ja työmenetelminä on käytetty palvelumuotoilua. Hankkeen rahoittajia ovat ESR ja kunnat. Toteutus Toimijoina ovat Lapin korkeakoulukonserni (Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulut, Lapin yliopisto), 14 Lapin kuntaa, ikäihmiset, henkilöstö, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (POSKE) sekä hyvinvointialan yrittäjät ja yhdistykset. Ikäihmisen osallisuuden ja arvokkuuden kokemuksen sekä vanhustyön henkilöstön työn tukeminen ovat keskeisiä toimintaperiaatteita. Opiskelijoille hanke on moniammatillinen oppimisympäristö. Palvelumuotoilu on keskeisessä roolissa kehittämisessä. RAMK ja LAY vastaavat kulttuuri- ja taidepainotteisten toimintamallien kehittämisestä ja juurruttamisesta ikääntyneiden asuin- ja hoitoympäristöön pilottikunnissaan. Toiminnan sisältöinä ovat kuvataide, värien käyttö, musiikki, draama, muistelu, piha ja puutarha sekä lumi- ja jäärakentaminen. Yhteistyötä tehdään hoivayksiköiden, koulujen, järjestöjen kansalaisopistojen, teatterin ja kirjastojen kanssa. KTAMK vastaa kotihoidon RAI-järjestelmän käyttöönotosta Länsi-Pohjan alueella. Kotihoidon prosesseja ja palvelujen monituottajuutta vahvistetaan esimiesten ja henkilöstön koulutuksen sekä yhteisten palveluneuvonnan verkkosivujen laadinnalla. Lisäksi edistetään perhehoidon käyttöönottoa. Eri alojen ja oppilaitosten opiskelijat ovat keskeisessä roolissa työpajojen ohjaajina, taide- ja kulttuurituokioiden järjestäjinä, hoivayksiköiden kulttuuritapahtumien vuosikellojen rakentajina ja eri sukupolvien välisen yhteistoiminnan kehittäjinä. Opiskelijat tekevät työharjoittelujaksojaan projektityöntekijöiden ohjauksessa ja ovat tärkeässä roolissa myös tutkijoina. Tulokset ja arviointi Palvelumuotoilumenetelmä kehittämistyössä ja taiteen ja kulttuurin käyttö vanhustyön menetelmänä juurtuu. Ikääntyneiden palveluiden monituottajuus ja koordinointi vahvistuu. Tomintakyvyn arviointimallin käyttö tukee ikäihmisten hyvinvointia sekä tasapuolista ja oikeudenmukaista palvelujen saantia. Hankkeen tieteellinen johtoryhmä koordinoi monitieteellistä tutkimusta, jossa aineistoa on kerätty asiakkailta ja henkilöstöltä. Aineisto analysoidaan ja tulokset julkaistaan. Opiskelijoiden opinnäytetöitä on valmistunut useita. Hankkeen tavoitteiden toteutumista on arvioitu säännöllisesti (LAY) keräämällä palautetta ikäihmisiltä, henkilöstöltä ja opiskelijoilta. Hyödyntäminen Hankkeen tuloksia juurrutetaan tekemällä hankkeen loppuvaiheessa sopimukset jatkosta kuntien kanssa. Ammattikorkeakoulujen opintosuunnitelmiin pyritään lisäämään taiteen ja kulttuurin opintoja. Hankkeen toiminnasta ilmestyy videotallenne opinnäytetyönä. Lisäksi julkaistaan raportti ja artikkeleja. 65

69 Tiivistelmät Suulliset esitykset Potilaan lihavuusleikkaukseen liittyvät tiedontarpeet ja muutokset elämässä - haaste ohjaukselle ja koulutukselle Lusenius-Lüttjohann Virpi, TtM, HUS, Hyks, medisiininen tulosyksikkö, hoitotyön kliininen asiantuntija; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Lihavuus lisää monien sairauksien vaaraa, alentaa elämänlaatua ja toimintakykyä sekä aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa leikkaushoidolla. Lihavuusleikkausten määrät ovat nousseet voimakkaasti myös Suomessa viime vuosina. Lihavuusleikkaus vaatii elämäntapamuutoksia, joihin potilaan tulee sitoutua loppuelämäksi. Hoitotyön ja hoitotyön koulutuksen kannalta aihe on tärkeä erityisesti potilaan ohjauksen ja sen oppimisen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, lihavuusleikkaukseen liittyviä tiedontarpeita ja muutoksia elämään potilaiden kokemusten kautta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasohjauksen tueksi ja siten kehittää potilasohjausta potilaiden tarpeita vastaavaksi. Tutkimuskysymykset olivat: 1) minkälaisia lihavuusleikkaukseen liittyviä tiedontarpeita potilailla on ja 2) miten lihavuusleikkaus on muuttanut potilaiden elämää. Aineisto kerättiin kahdelta suomalaiselta internetin keskustelupalstalta syksyllä Aineisto muodostui vapaamuotoisista viesteistä (N=298). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Potilaiden lihavuusleikkaukseen liittyvät tiedontarpeet leikkauksen yhteydessä jakautuivat tiedontarpeeseen ennen lihavuusleikkausta, tiedontarpeeseen lihavuusleikkauksesta ja tiedontarpeeseen lihavuusleikkauksen jälkeisestä elämästä. Ennen leikkausta tiedontarpeet liittyivät leikkausta edeltäviin tapahtumiin ja leikkaukseen liittyviin käytännön asioihin. Tiedontarve leikkauksesta liittyi leikkauksen aikaisiin tapahtumiin ja sen riskeihin. Potilaiden suurin tiedontarve liittyi kuitenkin leikkauksen jälkeiseen elämään ja sen aiheuttamiin muutoksiin. Potilaiden kokemusten mukaan lihavuusleikkaus aiheutti monenlaisia muutoksia elämään. Ruokailutottumuksiin liittyviä muutoksia kuvattiin paljon, mutta lihavuusleikkaus muutti elämää kaikilla muillakin, fyysisillä, psyykkisillä ja sosiaalisilla, osa-alueilla. Vaikka elämänlaatu lisääntyikin selvästi, fyysiset muutokset aiheuttivat myös suuria psyykkisiä muutoksia. Näihin muutoksiin liittyen kuvattiin runsaasti ristiriitaisia tunteita. Tällaisiin suuriin psyykkisiin muutoksiin ei välttämättä osattu varautua ennen leikkausta. Johtopäätöksenä tulosten perusteella voidaan todeta, että potilailla on runsaasti lihavuusleikkaukseen liittyviä tiedontarpeita johtuen leikkauksen luonteesta. Lihavuusleikkaus muuttaa elämää kokonaisvaltaisesti. Potilaat tarvitsevat jatkuvaa ohjausta koko lihavuusleikkausprosessin ajan ja vielä sen jälkeenkin. Tuloksia voidaan hyödyntää, kun kehitetään potilaan ohjausta ja ohjauksen oppimista lihavuusleikkauksen yhteydessä potilaiden tarpeita vastaavaksi. 66

70 Tiivistelmät Suulliset esitykset D3 OPETUKSEN DESIGN IV Seksuaalikasvatusohjelma nuorten terveyskasvatusmenetelmänä Otranen Hannele, TtK, th, sh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos (kouluterveydenhoitaja, PTKY Karviainen), TtM-opiskelija; Virtanen Heli, TtM, sh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Hoitotieteen tohtoriohjelma, koordinaattori, TtT-opiskelija Hyvä seksuaaliterveys edistää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Nuorten seksuaaliterveys edellyttää, että nuori suhtautuu itseensä kunnioittavasti. Hyvän seksuaaliterveyden edellytyksiä ovat, että lapsi ja nuori saa oman ikä- ja kehitystasonsa mukaista tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä. Monipuolisen seksuaalikasvatuksen avulla nuoret oppivat suhtautumaan sekä omaan että kanssaihmisten seksuaalisuuteen positiivisella ja vastuullisella tavalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten seksuaalisuuteen liittyviä asenteita ja seksuaaliterveystietoa sekä arvioida mitä muutoksia näissä tapahtuu koulussa toteutetulla seksuaalikasvatusohjelmalla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää nuorten seksuaalikasvatuksen suunnittelussa, toteutuksessa, kehittämisessä ja arvioinnissa. Tutkimus toteutettiin yhdessä eteläsuomalaisessa yläkoulussa helmikuussa Kohderyhmänä oli vuotiaat koululaiset (n=54) ja heillä oli huoltajien kirjallinen lupa osallistua tutkimukseen. Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella ennen ja jälkeen seksuaalikasvatusohjelman. Kyselylomake sisälsi kymmenen Likert - asteikollista asenteeseen liittyvää mielipidekysymystä ja kymmenen strukturoitua kysymystä seksuaaliterveydestä. Seksuaalikasvatusohjelman aikana nuoret saivat koulussa seksuaalikasvatusta kaksi tuntia päivässä, yhden viikon ajan. Aineisto analysoitiin SPSS - ja SAS ohjelmalla. Tutkimustulokset osoittavat, että tyttöjen asenteet seksuaalisuuden monimuotoisuuteen olivat ennen seksuaalikasvatusohjelmaa hieman suvaitsevaisemmat kuin pojilla. Lisäksi tytöillä oli paremmat seksuaaliterveystiedot. Seksuaalisuuteen liittyvät tunteet kaikki nuoret kokivat hyvin tärkeänä sekä ennen että jälkeen seksuaalikasvatusohjelman. Kaikkien nuorten asenteet seksuaalisuuteen muuttuivat seksuaalikasvatusohjelman jälkeen tehdyssä kyselyssä suvaitsevaisemmaksi. Kontrollikyselyssä nuoret uskalsivat myös ilmaista kantansa seksuaalisuuteen liittyviin asioihin rohkeammin. Seksuaaliterveystiedot parantuivat. Erityisesti raskauden ehkäisyyn ja sukupuolitauteihin liittyvä tieto lisääntyi. Sukupuolten väliset erot asenteissa ja tiedoissa tasoittuivat ohjelman jälkeen. Tämän tutkimuksen perusteella kyseisellä interventiolla voidaan vaikuttaa nuorten seksuaalisuuteen liittyviin asenteisiin sekä parantaa heidän seksuaaliterveystietoa. Voidaan todeta, että vaikka tämä interventio vie resursseja perusopetuksesta sekä kouluterveydenhuollolta, tätä interventiota voi suositella opetusmenetelmänä nuorten seksuaalikasvatuksessa. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää seksuaaliterveyden ja sen ohjauksen opetuksessa ja oppimisessa. Lisäksi tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia seksuaalikasvatusohjelmia. 67

71 Tiivistelmät Suulliset esitykset Hyvinvointipäivät toimintaympäristönä aikuisten hoitotyön oppimisessa PERUTTU Ervelius Tiina, TtM, sh, Diakonia-ammattikorkeakoulu Oulun toimipiste, terveysalan lehtori; Pöykkö Ulla, TtM, sh, Diakonia-ammattikorkeakoulu Oulun toimipiste, terveysalan lehtori; Rättyä Lea, TtT, sh, TtM, sh, Diakonia-ammattikorkeakoulu Oulun toimipiste, aluekoordinaattori; Vuoti Maire, TtT, sh, Työikäiset-ESKO -hanke, projektipäällikkö Diakonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja- ja sairaanhoitaja-diakonissa-opiskelijat toteuttivat yhteistyössä Diakin, Oulun ev.lut. seurakuntien ja Työikäiset ESKO-hankkeen (Oulun kaupungin ja sote-järjestöjen ehkäisevän työn kärkihanke Oulussa) Hyvinvointipäivät syksyllä 2011 ja Toiminta käynnistyi Diakonia-ammattikorkeakoulun hallinnoiman ja THL:n rahoittaman kolmevuotisen hankkeen Terve sielu terveessä ruumiissa diakonissat terveyden edistämisen toimijoina puitteissa ja laajeni yhteistyöhön Pohjois-Pohjanmaan Sydänpiirin hallinnoiman Työikäiset ESKO-hankkeen kanssa. Hyvinvointipäivä on osa kolmannen lukukauden Aikuisten hoitotyön 30 op:n opintojaksoa, joka koostuu teoriaopinnoista 15 op ja käytännön harjoittelusta 15 op. Keskeisiä hoitotyön ja diakonisen hoitotyön opiskeltavia kokonaisuuksia ovat mm. aikuispotilaan kokonaishoito, kokonaisvaltainen terveyden edistäminen, potilaan ja läheisten ohjaus, hoitotyön toiminnot ja huono-osaisuuden ja syrjäytymisen tunnusmerkkien tunnistaminen. Tavoitteiden mukaisesti opiskelijat toteuttivat yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa Hyvinvointipäivät. Opiskelijat työstivät merkittävistä kansanterveydellisistä sairauksista posterit, jotka siirtyvät Eskohankkeen käyttöön keväällä Tavoitteena Hyvinvointipäiviin liittyvässä opiskelussa oli teoriaosaamisen syventäminen Aikuisten hoitotyössä kolmannen sektorin alueella kohderyhmiensä kanssa. Lukukauden alusta alkaen opiskelijat perehtyivät merkittäviin kansanterveydellisiin sairauksiin hoitotieteen ja sen eri lähitieteiden näkökulmista. Opiskelijat rakensivat osaamistaan opettajien ja lääkäreiden avainluentojen ja potilasjärjestöjen toiminnan lähtökohdista sekä verkkoalustalla loogisesti etenevien ryhmätehtävien avulla. Hoitotyön toimia opiskelijat toteuttivat RR-,pulssi-, PEF-, Inbody- ja BMI-mittauksilla ja niiden kautta yhdistyi potilasohjaus ja kokonaisvaltainen terveyden edistäminen. Palaute Hyvinvointipäivien toiminnasta on ollut positiivista: opiskelijat ovat aktiivisesti perehtyneet potilasjärjestöjen tekemään ehkäisevään työhön neuvonnan ja ohjauksen tehtävissä ja soveltaneet keräämäänsä tietoa ohjaten Hyvinvointipäivillä käyneitä asiantuntevasti. Opiskelijat osoittivat tiedonhallintaa ja osaamista kaikkien Aikuisten hoitotyön opintojakson tavoitteiden osalta. Opiskelijat kokivat Hyvinvointipäivien valmistelun työlääksi sekä aikataulujen yhteensovittamisen että tarvittavan tiedon ja taidon hankintojen näkökulmista. Yhteistyö seurakunnan kanssa on ollut luontevaa ja Hyvinvointipäivien toiminta on tukenut myös diakoniatyöntekijöiden asiakkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Opintojakson opettajat ovat kokeneet opiskelijoiden oppimisen olevan rikkaampaa, tavoitteellisempaa ja monipuolisempaa Hyvinvointipäivien kautta kuin pelkästään koulussa tapahtuva teoriaopiskelu. Hyvinvointipäivät ovat tulleet osaksi Aikuisten hoitotyön opintoja Diakin Oulun toimipisteessä ja toimintaa kehitetään edelleen yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. 68

72 Tiivistelmät Suulliset esitykset Hoitohenkilökunta tarvitsee koulutusta ikääntyneiden potilaiden jalkojenhoidosta Stolt Minna, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopisto-opettaja; Suhonen Riitta, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori; Puukka Pauli, VTM, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Turku, pääsuunnittelija; Viitanen Matti, LT, kliininen laitos, Turun yliopisto, professori; Voutilainen Päivi, TtT, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki, dosentti; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, ylihoitaja Tausta Ikääntyneiden jalkaterveyden edistäminen ja jalkavaivojen ennaltaehkäisy edellyttää hoitohenkilökunnalta ajantasaisia ja asianmukaisia tietoja. Tästä huolimatta, tutkimus tällä alueella on keskittynyt pitkälti hoitohenkilökunnan tietoihin diabeetikoiden jalkojenhoidosta, sen sijaan terveiden ikääntyneiden jalkaterveyden edistämiseen keskittyvä tutkimus on vähäistä. Tarkoitus Tämän korrelatiivisen kyselytutkimuksen tarkoituksena oli arvioida hoitohenkilökunnan tietoja ikääntyneiden potilaiden jalkojenhoitoon liittyen ja niihen yhteydessä olevia tekijöitä kotihoitoympäristössä sekä arvioida hoitohenkilökunnan lisäkoulutustarvetta. Menetelmät Aineisto kerättiin touko-lokakuun 2010 aikana yhdeksän kotihoito-organisaation kaikilta terveysalan ammattitutkinnon suorittaneilta hoitajilta (N=651, n=322, vastausosuus 50 %). Hoitajat vastasivat Hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotiedot -tietotestiin, joka koostuu 55 väittämästä jakautuen viiteen summamuuttujaan: 1) Jalkojen ihon rakenne, ongelmat ja hoito, 2) Varpaankynsien rakenne, ongelmat ja hoito, 3) Jalkojen rakenteellisten muutosten tunnistaminen ja hoito, 4) Sairauksiin liittyvien jalkaongelmien tunnistaminen ja hoito ja 5) Kenkien ominaisuuksien ja sopivuuden arviointi. Vastausasteikko oli oikein/väärin/en tiedä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tulokset Hoitajien jalkojenhoitotiedoissa tunnistettiin monia puutteita. Koko tietotestin osalta hoitajista 68,5 % vastasi oikein tietotestiin. Summamuuttujatasolla parhaiten hoitajat tiesivät jalkojen ihon ja varpaankynsien rakenteen, ongelmat ja hoidon (77.9 % vastasi oikein kumpaankin) sekä kenkien ominaisuuksien ja sopivuuden arvioinnin (74,1 %). Heikoimmat tiedot hoitajilla oli puolestaan sairauksiin liittyvien jalkaongelmien (64,9 %) sekä jalkojen rakenteellisten muutosten tunnistamisessa ja hoidossa (47,8 %). Korkeita tietotestin tuloksia selitti pitkä työkokemus nykyisessä työpaikassa ja osallistuminen täydennyskoulutukseen. Johtopäätökset Tietotestillä voidaan todeta hoitohenkilökunnan tiedolliset puutteet ikääntyneiden jalkojenhoidossa. Hoitajat tarvitset lisää tietoa ja täydennyskoulutusta ikääntyneiden jalkojenhoitoon liittyen, jotta he voivat ennaltaehkäistä, tunnistaa ja hoitaa ikääntyneiden jalkavaivoja ja siten edistää heidän aktiivista ja itsenäistä selviytymistä omassa kodissa niin pitkään kuin mahdollista. Hoitohenkilökunnalle on kehitettävä erilaisia koulutusinterventioita, joissa hyödynnetään sekä kasvokkain tapahtuvaa opetusta että sosiaalisen median eri työvälineitä. Lisäksi hoitohenkilökunnan ammatillisessa koulutuksessa on oltava riittävästi jalkojenhoidon opetusta. 69

73 Tiivistelmät Suulliset esitykset D4 OPETUSTEKNOLOGIA IV Terveyden edistämisen oppimisympäristön kehittäminen: esimerkkinä digitaaliset menetelmät ja simulaatio-oppiminen Mellin Oili-Katriina, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys- ja hoitoala, koulutusvastaava; Mellin Oili-Katriina, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys- ja hoitoala, koulutusvastaava; Tuula Toivanen-Labiad, THM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys- ja hoitoala, lehtori; Pirjo Tervo, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys- ja hoitoala, lehtori; Päivi Haarala, THM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys- ja hoitoala, koulutuspäällikkö; Päivi Haho, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö; Arja Liinamo, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys- ja hoitoala, yliopettaja Terveyden edistämisen oppimisympäristö, HealthPro, on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun, Teho Pro -hanketta ( ). HealthPro tukee yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen terveyden edistämisen asiantuntijuuden kehittymistä. Tavoitteena on tuottaa ja soveltaa erilaisia asiantuntijuuden kehittymistä tukevia opintosisältöjä, materiaaleja ja pedagogisia ratkaisuja opiskelijoiden ja opettajien käyttöön terveys- ja hoitoalan tutkinnoissa sekä hyödyntää muita Teho Pro -hankkeessa kehitettäviä oppimisympäristöjä terveyden edistämisen oppimisessa. HealthProssa on kehitetty muun muassa fyysisiä terveyden edistämisen tiloja, joissa on hyödynnetty digitaalisia ratkaisuja sekä sovellettu simulaatiota terveyden edistämisessä. Fyysisten tilojen, digitaalisten menetelmien ja simulaation käytön tavoitteena on lisätä opiskelijan osallisuutta, oppimisen vuorovaikutuksellisuutta sekä yhteisöllisyyttä terveyden edistämisen oppimisessa. Näillä opiskelumenetelmillä voidaan edistää asiakaslähtöisen terveyden edistämisen oppimista. Leikki ja rentoutuminen suun terveyden edistämisessä. Kehittämistyössä on tuotettu suuhygienistiopiskelijoiden innovaatioprojektina Leikki- ja rentoutustila hammaspelkoiselle lapselle. Tila toimii hyvin esimerkiksi suunhoidon opetusklinikalla hoidossa olevien lasten terveysvalmennuksessa. Digitaaliset menetelmät, kuten taulutietokone hammasaiheisine applikaationeen motivoi ja osallistaa lasta hyvän suuhygienian oppimiseen. Samalla se haastaa työntekijän ajanmukaisten menetelmien käyttöön terveyden edistämisessä. Leikki- ja rentoutustila on muunneltavissa tai siirrettävissä esimerkiksi päiväkotiin tai lapsen kotiin. Leikki-ikäisen lapsen terveystapaaminen ja neurologinen arviointi - Lene simulaatiossa. Lene-arvio on kattava työmenetelmä, jossa arvioidaan monipuolisesti lapsen kehitystä. Tämän monipuolisen työmenetelmän harjoittelu mahdollistuu lastenneuvolatyön luokkatilaan asennetun siirrettävän simulaatiojärjestelmän avulla. Opiskelijat voivat toteuttaa lapsen terveystapaamisen ja Lene-arvion tekemisen neuvolavastaanottoa vastaavassa tilassa, jaetulla vastuulla, kahden opiskelijan parityönä. Teoriaopinnoissa opiskeltua työmenetelmää voi harjoitella turvallisessa, rauhallisessa, mahdollisimman todenmukaisessa ympäristössä. Luokkahuoneessa kameroiden välityksellä näytön kautta työskentelyä seuraavalla opiskelijaryhmällä on mahdollisuus toteuttaa samanaikaisesti lapsen neurologisen kehityksen arviointia, vaikka he eivät itse ole tarkastuksen toteuttajina. Näin voidaan oppia tekemällä, näkemällä ja keskustelemalla. Varsinaista työskentelyä seuraava palautekeskustelu mahdollistaa reflektoinnin, itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin. Opiskelijat oppivat paitsi itse tarkastuksen sisältöä ja toteutusta niin myös tunnistamaan vahvuuksiaan ja kehittämishaasteitaan. Lisäksi simulaatio mahdollistaa terveydenedistämistyössä keskeisten terveyskeskustelutaitojen harjoittelun. Digitaaliset menetelmät ja simulaatio-oppiminen liitetään osaksi terveyden edistämisen opintojaksoja. Oppimisympäristön ja -menetelmien arviointia toteutetaan käyttäjäpalautteen avulla. 70

74 Tiivistelmät Suulliset esitykset Sosiaalinen media, opiskelu ja terveystieteiden opettajankoulutus Haapaniemi-Kahala Heidi, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Salminen Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Sosiaalinen media on tuonut oppimiseen ja opettamiseen uusia välineitä ja se on mahdollistanut uuden opetus- ja oppimiskulttuurin syntymisen. Sosiaalista mediaa ja sen eri muotoja voidaan hyödyntää koulutuksessa monilla tavoilla. Tietoteknologian kehittyminen on tuonut lisähaastetta hoitotyön opetukseen ja opettajien tieto- ja viestintäteknologitaitojen osaamiseen. Sosiaalisen median tulee sisältyä terveystieteiden opettajankoulutukseen ja opettajaopinnoissa tulee entistä enemmän hyödyntää sosiaalisen median eri muotoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden yliopiston terveystieteiden opettajaopiskelijoiden sosiaalisen median käyttöä opiskelussa ja päivittäisessä toiminnassa sekä opiskelijoiden sosiaaliseen mediaan liittyviä koulutustarpeita. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yleisimmin käytettyjen sosiaalisen median muotoja (blogit, wikit, Facebook, YouTube ja Second Life). Tutkimukseen osallistui 49 kolmen eri vuosikurssin opettajaopiskelijaa. Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomake muodostui kolmesta eri osiosta: 1) taustatiedot, 2) sosiaalisen median käyttö päivittäisten toimien ja opiskelun tukena ja 3) sosiaaliseen mediaan liittyvät koulutustarpeet. Sosiaalisen median käyttöä päivittäisten toimintojen ja opiskelun tukena arvioitiin Likertin viisiportaisella asteikolla ja koulutustarpeita yhdellä avoimella kysymyksellä. Vastausprosentti oli 96 %. Aineisto analysoitiin tilastollisesti ja sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan terveystieteiden opettajaopiskelijat käyttävät sosiaalista mediaa päivittäisten toimien ja opiskelun tukena, mutta joukossa oli myös sosiaalisen median muotoja, joiden käyttö oli vähäistä. Päivittäisten toimien tukena käytettiin eniten Facebookia ja toiseksi eniten YouTubea. Yli puolet opiskelijoista käytti Facebookia päivittäin. Puolestaan opiskelun tukena YouTube oli suosituin ja blogi toiseksi suosituin sosiaalisen median muoto. Second Lifea ei käyttänyt juuri kukaan. Opiskelijoiden koulutustarpeissa korostui vahvasti, että sosiaalisesta mediasta tarvitaan syvällisempää tietoa ja erityisesti käytännön esimerkkejä. Sosiaalisen median käytön harjoittelua opetuksessa kaivattiin lisää. Opettajaopiskelijoiden iällä, sukupuolella tai koulutuksen vaiheella ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttää sosiaalisen median käyttöön. Sosiaalista mediaa ja sen eri muotoja hyödyntää laaja-alaisemmin terveystieteiden opettajien koulutuksessa. Näin opettajaopiskelijat omaksuvat sosiaalisen median käytön ja mahdollisuudet jo opintojensa aikana ja pystyvät hyödyntämään niitä tulevassa työssään. Opiskelijoiden sähköinen työvuorosuunnittelu Tuomikoski Annukka, TtM, PPSHP, medisiininen tulosalue, opetuskoordinaattori; Huhtala Saija, TtM, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue, opetuskoordinaattori; Liljamo Pia, TtM, PPSHP, operatiivinen tulosalue, erikoissuunnittelija; Korhonen Anne, TtT, PPSHP, lasten ja naisten tulosalue, kliinisen hoitotieteen asiantuntija Tausta Varautuminen terveysalan henkilöstön riittävyyteen tulevaisuudessa on johtanut koulutuspaikkojen lisäämiseen. Tämä on lisännyt terveydenhuollon organisaatioiden tarvetta järjestää opiskelijoille käytännön harjoittelupaikkoja. Kolmivuorotyötä tekevissä harjoitteluyksiköissä on ollut ongelmana, että opiskelijat suosivat arkisin aamuvuoroja. Käytännön hoitotyössä koetaan vaikeana tarjota oppimisen kannalta riittävää ohjausta, jos yksikössä on samanai- 71

75 Tiivistelmät Suulliset esitykset kaisesti suuri määrä opiskelijoita. Opiskelijoiden tasaisella jakautumisella eri työvuoroihin voidaan mahdollistaa ohjaajan kanssa työskentely ja näin edistää oppimismahdollisuuksia oikeissa oppimisympäristöissä. Tämän takia Oulun yliopistollisessa sairaalassa on siirrytty opiskelijoiden sähköiseen työvuorosuunnitteluun. Tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sähköisen työvuorosuunnitteluohjelman vaikutuksia opiskelijoiden sijoittumiseen eri työvuoroihin harjoittelussa ja opiskelijoiden kokemuksia ohjelman käytöstä. Tutkimustehtävät 1) Millaisia muutoksia siirtyminen manuaalisesta työvuorosuunnittelusta sähköiseen työvuorosuunnitteluun tuo opiskelijoiden jakautumiseen eri työvuoroihin? 2) Miten opiskelijat arvioivat sähköisen ohjelman käyttöä työvuorosuunnittelussa? Menetelmät Tutkimus oli ennen - jälkeen asetelmalla toteutettu määrällinen tutkimus. Tutkimusaineisto muodostui opiskelijoiden työvuorotaulukkoon tekemistä työvuoroista ennen (n=2231) ja jälkeen (n=4197) työvuorosuunnitteluohjelman käyttöönoton sekä opiskelijoiden (n=236) kokemuksista ohjelman käytöstä. Aineisto analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmillä. Tulokset Sähköiseen ohjelmaan siirtyminen tasoitti eri työvuoroihin jakautumista. Erityisesti opiskelijoiden arkipäivänä tekemien aamuvuorojen määrä väheni 4,5 % ja viikonloppu aamuvuorojen määrä lisääntyi 1,3 %. Opiskelijat eivät tehneet yhtään kertaa kahta työvuoroa saman vuorokauden aikana siirryttäessä sähköiseen työvuorosuunnitteluun. Opiskelijoiden (n= 227) yleiset arviot sähköisen työvuorosuunnitteluohjelman käytöstä olivat hyvät. Vastaajista 79 % koki työvuorojen tekemisen sähköisellä ohjelmalla olevan helppoa tai jokseenkin helppoa. Suurin osa opiskelijoista (77 %) koki saaneensa riittävästi apua työvuorojen tekemiseen. Vastaajista 61 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että työvuorot jakautuivat opiskelijoiden kesken aikaisempaa tasaisemmin. Opiskelijoiden sähköinen työvuorosuunnittelu edistää opiskelijoiden tasaista jakautumista työvuoroihin ja edistää näin oppimismahdollisuuksien saamista entistä tehokkaammin. Opiskelijat myös tutustuvat jo opiskeluvaiheessa sähköiseen työvuorosuunnitteluohjelmaan ja saavat valmiuksia itsenäiseen työvuorosuunnitteluun työelämässä. D5 OPETUKSEN KANSAINVÄLISTYMINEN III ehealth Module for Bachelor Level Students Kuhalampi Katriina, THM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori; Palo Raija, TtM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, koulutusohjelmapäällikkö; Heikkilä Asta, TtT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, yksikön johtaja Kehitetty ehealth -opintojakso on osa kansainvälistä ICT for Health -hanketta, johon Suomesta osallistuivat Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Etelä-Pohjanmaan liitto. ICT for Health -hanke toteutui Itämeren alueen kahdeksan maan 19 partnerin yhteistyönä vuosina osana EU- ohjelmaa Baltic Sea Region Programme. 72

76 Tiivistelmät Suulliset esitykset Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön hoitotyön koulutusohjelmassa suunniteltiin ja toteutettiin hankkeeseen liittyvä Introduction to ehealth (3 cr) -opintojakso, jonka tavoitteena oli lisätä hoitotyön opiskelijoiden osaamista informaatioteknologian hyödyntämisestä terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa ja kehittämisessä. Käsitettä ehealth lähestyttiin kolmesta eri näkökulmasta: sähköinen terveyskertomus/kirjaaminen, telelääketiede/telehoitotyö ja terveysportaalit. Opintojakso pilotoitiin kahteen kertaan vuosina 2011 ja 2012 Seinäjoella ja siihen osallistui yhteensä 50 valmistumisvaiheen sairaanhoitajaopiskelijaa. Lisäksi opintojaksoa piloitoitiin Saksassa ja Liettuassa. Opintojakso pohjautui ehealth -käsitettä koskevaan tutkimustietoon. Opintojakso luotiin eurooppalaisen opintojaksosuunnitteluun pohjautuen. Oppimisen lähestymistapa oli konstruktivistinen. Opinnot toteutuivat opiskelijalähtöisesti hyödyntäen monimuotoisia oppimismenetelmiä, etenkin virtuaaliopintoja. Opintojakso koostui kolmesta osasta: ehealth -asiantuntijaluennot, opiskelijoiden itsenäiset kirjalliset oppimistehtävät sekä opiskelijoiden työstämät englanninkieliset seminaariesitykset suomalaisista ehealth - sovelluksista. Sovelluksina opiskelijat käyttivät hoitotyöstä nostamiaan esimerkkejä. Näin opintojakso integroitui käytännön hoitotyöhön ja sen ehealth -sovelluksiin. Opintojaksosta kerättiin kirjallinen opiskelijapalaute. Opiskelijat kertoivat oppineensa paljon ehealth -sovelluksista ja niiden hyödyntämisestä jokapäiväisessä hoitotyössä. Myös käsite ehealth oli tullut tutuksi. Opiskelijat kokivat oppineensa lisää myös Moodle- oppimisympäristössä ja englanninkielellä opiskelusta. Opiskelijapalautteen perusteella näyttää siltä, että opintojakson sisältö oli välttämätön ja tarpeellinen heidän ammatillisessa kehittymisessään, koska ehealth -sovelluksia hyödynnetään enenevässä määrin terveydenhuollossa. Opintojakson kehittäneiden opettajien mielestä opintojakson tavoitteet, sisältö ja oppimismenetelmät tukivat hyvin toisiaan. Opintojaksossa näyttäytyi opiskelijoille monimuotoinen ehealth -käsite sekä sen sovelluksien laajuus ja kehittymissuunnat terveydenhuollossa. Hoitotyön opintomoduulin pilotointi simulaatio- ja virtuaalioppimisympäristössä Törmänen Outi, TtT, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Tieranta Outi, TtM, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, projektipäällikkö, lehtori Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet Kehittämistyö on osa ESR-rahoitteista International Learning Modules for nursing Education (ILME) -projektia, jossa kehitetään hoitotyön opetusta yhteistyössä eurooppalaisten verkostonjäsenten kanssa potilasturvallisuuden parantamiseksi. Projektin aikana laaditaan kansainvälisiä opintomoduuleja hyödyntäen aiemmin tunnistettuja hyviä käytänteitä simulaatioja virtuaaliopetuksesta (TOVI-projekti). Laadituista opintomoduuleista pilotoidaan yksi Rovaniemen ammattikorkeakoulussa keväällä Pilottimoduuli on muodostettu ongelmaperustaisen pedagogiikan lähtökohdista ja sitä tukevia simulaatio- ja verkko-opetusmenetelmiä hyödyntäen. Tavoitteena on kehittää hoitotyön koulutusta vastaamaan työelämän yleisiin ja ammatillisiin osaamisalueisiin. Toteutus Pilottimoduulin sisältö muodostuu kolmesta teema-alueesta, jotka ovat sisätautipotilaan hoitotyö, kirurgisen potilaan hoitotyö ja kliinisen hoitotyön harjoittelu (yhteensä 15 op). Pilotointi toteutetaan muodostamalla tutkinto- ja vaihto-opiskelijoista kolme tutoriaaliryhmää, joista kaksi toteutetaan suomen ja yksi englannin kielellä. Teemat jakaantuvat sykleihin, jotka käynnistyvät erilaisilla hoitotyön työelämäläheisillä ongelmilla. Hoitotyön simulaatioita käytetään PBL-ongelmien esittämisessä ja tiedonhakumenetelmänä muiden menetelmien ohella. 73

77 Tiivistelmät Suulliset esitykset Opintomoduulin pilotoinnissa hyödynnetään virtuaaliopetusta oppimisalustan lisäksi tutoriaalien toteuttamisessa. Opiskelijoiden osaamisen arviointi muodostuu prosessi- ja tuotosarvioinnista. Tulokset ja arviointi Pilotointi tuottaa hoitotyön oppimiseen mallin toteutuksesta, jossa yhdistyvät uudella tavalla simulaatio- ja virtuaaliopetus, PBL-pedagogiikan soveltaminen sekä kansainvälisyys. Toteutusmalli lisää hoitotyön opiskelijoiden osaamisvalmiuksia toimia potilasturvallisesti kansainvälisessä työelämässä. Kehittämistyön arviointiin osallistuvat opiskelijat, opettajat, työelämän yhteistyökumppanit ja hankkeen projektipäällikkö. Hyödyntäminen Tuloksia voidaan hyödyntää opintomoduulin sisällön ja toteutuksen kehittämisessä pilotointiorganisaatiossa, kansallisella tasolla ja kansainvälisesti yhteistyössä verkosto-oppilaitosten kanssa. Lisäksi pilotoinnin tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä hoitotyön koulutuksen kansainvälistä sisältöä ja laatua, kehitettäessä kansainvälistä opiskelija- ja henkilöstöliikkuvuutta ja opintojen yhtenevyyttä kansainvälisesti. Nursing education in Estonia from Ehasalu Anne MA, University of Tampere, doctoral student, Research fellow of the chair of Nursing Tallinn Health Care College; Ernits, Ülle, MA, University of Tampere, doctoral student, Rector of the Tallinn Health Care College; Kadastik Reine, MD,Tallinn Health Care College Background: Nurses education has made big changes in Estonia within 10 last years. Before 1996 nursing curriculum length was 1 year and 10 months and main subjects were different diseases and treatment, which were taught by doctors. From 1996 Estonian nurses curriculum corresponds with European Union demands in quality and quantity. First nurses graduated in 2000 according to the new curriculum. Nursing education is coordinated by nurses, subjects in the curriculum are taught mainly by nurses with masters` degree. The aim: The aim of current research is to describe, how changes in nursing curriculum have influenced on nurses valuations about their education within 10 year period using Raatikainenvan Maanen`s nursing evaluation model. Theoretical frame: Theoretical frame is based on Raatikanen van Maanen`s three-step (A-traditional; B- individual-oriented; C-community-oriented) nursing evaluation model. Method: Data was collected from nurses, who were working in Estonian hospitals surgical and medical departments and who had as minimum 1,5 year working experience. In 1999 there was 517 respondents and in , because of diminishing acute hospital numbers in 10 last years, so there has been decrease in surgical and medical wards either. For analyses the SPSS statistical program was used. Results: Most changes in respondents evaluations about their education (probability value p>0,05) emerged in model community-oriented part: health promotion, scientific study results, solving social problems; in model individual oriented part: nursing models, supported students 74

78 Tiivistelmät Suulliset esitykset personal growth, religious matters taught. In traditional part of model fewer changes have occurred, knowledge based on medical facts was less mentioned. Conclusion: Nurses own decisions about their education assure that changes in curriculum have evoked changes in attitudes. The biggest changes have occurred towards advanced professional way of thinking. Fact that few changes have occurred in traditional way of thinking is evidence about our previous nursing history. 75

79 TIIVISTELMÄT Posteriesitykset 76

80 Posteriesitykset ohjelman mukaisessa järjestyksessä OPPIMINEN ERILAISISSA OPPIMISYMPÄRISTÖISSÄ m1. Kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden harjoittelupolku Meilahdessa pilotti syöpäpotilaan hoitopolku Haapa Toni, sh, TtM, HUS, Hyks operatiivinen tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja; Koota Elina, sh, TtM, HUS, Hyks medisiininen tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja. Kehittämistyön lähtökohdat Hoitotyön koulutuksen kansainvälistyminen asettaa työelämälle tarpeen vastata tähän muuttuvaan koulutuksen kenttään. Tutkimusten mukaan tiedetään, että vaihto-opiskelijoiden harjoittelujakso voi parhaimmillaan syventää tiedollista, taidollista sekä kulttuurista osaamista. Oppimisympäristöllä on keskeinen merkitys kansainvälisen opiskelijan ammatilliselle kasvulle ja kulttuurien kohtaamisen ymmärtämiselle. Kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden sijoittuminen ja koordinointi ohjattuun harjoitteluun on kuitenkin koettu käytännön työelämässä haasteelliseksi. Tarkoitus ja tavoitteet Kehittämishankkeen tarkoituksena on taata kansainvälisen vaihdon opiskelijoille harjoittelumahdollisuuksia Meilahden sairaala-alueella. Lisäksi tarkoituksena on muodostaa opiskelijalle potilaan hoitopolku-ajatteluun perustuva oppimisympäristö, jonka koordinoinnista vastaavat hoitotyön kliiniset opettajat. Tavoitteena on mahdollistaa laadukas oppiminen monipuolisessa oppimisympäristössä. Lisäksi harjoittelupolun mukaisen harjoittelun toteuttaminen jakaa ohjausvastuuta eri yksiköiden välillä. Toteutus Kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden harjoittelupolku toteutetaan pariharjoitteluna, jolloin mahdollistetaan opiskelijoiden keskinäinen vertaistuki ohjatussa harjoittelussa. Syöpäpotilaan hoitopolku-malli, jonka mukaisesti opiskelijat etenevät harjoittelussa muodostuu pre-, intra-, post- ja poliklinikkahoitotyöstä. Oppimispäiväkirjaa käytetään harjoittelun aikana reflektion tukena, jolloin mahdollinen opiskelijoiden kokema stressi minimoidaan. Lisäksi sen avulla syvennetään ammatillista kasvua ja kehitetään itseohjautuvuutta. Erillisiä reflektiokeskusteluja käydään harjoittelun aikana ja sen jälkeen, jotka pitää koulun opettaja yhdessä hoitotyön kliinisten opettajien kanssa. Reflektiokeskusteluissa syvennetään tuntemusta suomalaisesta hoitotyön historiasta ja hoitamisen kulttuurista, koska tutkimusten mukaan tiedetään, että ihmisen hyvä hoitaminen voi saada erilaisia merkityksiä eri kulttuureissa. Tulokset Kehittämishankkeen tuloksia tullaan arvioimaan sen toteuttamisen jälkeen maaliskuussa Opiskelijoiden kokemuksia kartoitetaan laadullisin menetelmin ja aineisto analysoidaan induktiivista sisällön analyysiä käyttäen. Arviointi ja hyödyntäminen Tuloksia voidaan hyödyntää kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden käytännön ohjatun harjoittelun sisällön kehittämisessä sekä organisaation sisällä että yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa. 77

81 m2. Hygieniapäivä opiskelijoille - teoriasta havainnointiin, reflektioon ja oppimiseen. Koota Elina, sh, TtM, Hyks medisiininen tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja; Ruuskanen Susanna, sh, TtM, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja Lähtökohdat Teoriatiedot sairaalahygieniaan liittyen opetetaan oppilaitoksissa. Käytännön harjoittelujaksolla teoriatiedot yhdistyvät käytännön työskentelytapoihin eri toimintaympäristöissä. Opittua teoriatietoa vahvemmaksi oppimiskokemukseksi opiskelijoilla nousee kuitenkin usein käytännön ohjaajalta matkimalla opitut menetelmät. Opitun teoriatiedon hyödyntämisen jäädessä vähemmälle, opiskelija saattaa oppia jo vanhentuneita sekä vääriä toimintatapoja. Tarkoitus ja tavoitteet Tarkoituksena on tuoda ajankohtaista sairaalahygienia asiaa opiskelijoiden tietoisuuteen teoriatiedon ja käytännön havainnoinnin kautta. Tavoitteena on, että opiskelijat oppivat oikeat tavat toimia eri tilanteissa reflektion avulla niin, että matkimalla oppiminen jäisi vähemmälle. Lisäksi tarkoituksena on myös tuottaa tietoa sairaalahygienian toteutumisesta ko. yksiköille havainnointimateriaalin avulla. Toteutus HYKS, Naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, Medisiininen tulosyksikkö sekä Hygieniahoitajat järjestävät yhteistyössä Lastenklinikalla ja Meilahden kolmiosairaalassa sillä hetkellä harjoittelussa oleville opiskelijoille sairaalahygienia-koulutusta huhtikuussa Suunniteltu koulutus on kolmivaiheinen. Koulutus sisältää teoriaopetusta sekä opiskelijat tekevät hygieniahoitajien suunnitteleman alkukokeen ja loppukokeen. Tämän jälkeen opiskelijat lähtevät omiin harjoitteluyksiköihin havainnoimaan hygienian toteutumista erillisen hygieniahoitajien tekemän havainnointilomakkeen avulla. III vaiheessa kliiniset opettajat ja hygieniahoitajat kokoavat saadut havainnot yhteen ja niistä koostetaan palauteosuus opiskelijoille ja lähetetään havainnoinnin kohteena olleiden yksiköiden esimiehille. Tulokset Hygieniapäivän tulokset analysoidaan sekä tilastollisesti että sisällönanalyysillä ja tulokset raportoidaan keväällä Raportti julkaistaan toukokuussa Arviointi ja hyödyntäminen Tuloksia voidaan hyödyntää opiskelijoiden harjoittelun sisällön kehittämisessä sekä organisaation sisällä että yhteistyössä oppilaitosten kanssa ja hoitohenkilökunnan hygieniaosaamisen vahvistamisessa. Hygieniakoulutus-projekti vahvistaa moniammatillista yhteistyötä ja antaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua työelämän kehittämiseen näyttöön perustuvan hoitotyön menetelmän kautta. 78

82 m3. TaitoPro, Itsenäisen oppimisen oppimisympäristö Hinkkanen Leena, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Koivisto Jaana-Maija, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Virtanen Mari, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Laine Päivi, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, koulutuspalveluvastaava, yliopettaja Itsenäisen oppimisen oppimisympäristön, TaitoPron, kehittäminen on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun Teho Pro -hanketta ( ). Hankkeen avulla kehitetään Terveys- ja hoitoalan oppimista, opetusta ja toimintaa oppimisympäristöjen näkökulmasta yhteistyössä opiskelijoiden, opettajien, työelämän ja yritysten kanssa. Hankkeen lopputuloksena syntyvät tuotteistetut oppimisympäristöt, joista yhtenä on itsenäisen oppimisen oppimisympäristö. Hankkeessa on luotu laadukkaat itsenäisen oppimisen oppimisympäristöt kaikkien Terveysja hoitoalan koulutusohjelmien opiskelijoiden käyttöön. Itsenäisen oppimisen oppimisympäristön tavoitteena on opiskelijoiden ammatillisen osaamisen vahvistaminen mahdollistamalla kliinisten taitojen harjoittelu itsenäisesti. Lisäksi tavoitteena on hyödyntää tulevaisuuden opetusteknologisia mahdollisuuksia mm. laatimalla virtuaalisia skenaarioita, joiden avulla opiskelijat voivat harjoitella hoidollista päätöksentekoa ja ongelmanratkaisukykyä erilaisissa tilanteissa ja toimintaympäristöissä itsenäisesti. Itsenäisen oppimisen oppimisympäristöissä opiskelijat voivat harjoitella itsenäisesti tai opiskelijatoverinsa kanssa erilaisten hoitonukkien, simulaattoreiden ja virtuaaliohjelmien avulla mm. elvytystä, perifeeristä laskimokanylointia, lääkehoidon toteuttamista, katetrointia, verenpaineen ja EKG:n mittaamista sekä laskimoverinäytteenottoa. Harjoittelun tukena voi hyödyntää näyttöön perustuvia toiminta-ohjeita ja virtuaalimateriaaleja, jotka ovat saatavissa Moodle-oppimisalustalla. Oppimisympäristöä on hyödynnetty ja voidaan hyödyntää aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa (AHOT) sekä valmistauduttaessa kliinisen osaamisen näyttöihin, simulaatio-opetukseen ja ohjattuun harjoitteluun. Osaamisen varmistamiseen on käytettävissä erilaisia tarkistuslistoja, joita voi hyödyntää itse- ja vertaisarvioinnissa. Myös videoinnin hyväksikäyttöä kehitetään opiskelijan itsearvioinnissa ja lisäksi oppimisen tueksi kehitetään virtuaalitutorointia ja vertaistukea. Itsenäisen oppimisen oppimisympäristö tukee erilaisia oppijoita heidän yksilöllisillä oppimispoluillaan, sillä opiskelijat voivat harjoitella omien oppimistarpeidensa mukaan. Luomalla mahdollisuudet omaehtoiseen opiskeluun, opiskelijan vastuu omasta oppimisestaan ja ammatillisesta kehittymisestään korostuu. Oppimisympäristö tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden vahvistaa kliinisiä taitojaan juuri silloin, kun se hänelle itselleen parhaiten sopii. Taito- Pron tilat ovat opiskelijoiden varattavissa viikolla aamusta iltaan. Itsenäinen opiskelu oppimisympäristössä on liitetty moniin opintojaksoihin osasuoritukseksi. Opiskelija käy harjoittelemassa kliinisiä taitojaan itsenäisesti ja toimittaa opettajalleen raportin tästä harjoittelustaan. Raporttia täyttäessään opiskelija reflektoi omaa kliinistä osaamistaan ja siinä kehittymistään. Opiskelija myös laatii itselleen kehittymishaasteita kliinisen osaamisensa vahvistamiseksi. Raportin opiskelijalta saatuaan opettaja kirjaa opiskelijan osasuorituksen opintojärjestelmään. 79

83 m4. Näyttöön perustuvaa perehdytystä terveysalan opiskelijoille Hujanen Taija, TtM, KYS, kliinisen hoitotyön opettaja; Koota Elina, TtM, HUS, hoitotyön kliininen opettaja; Kylmälä Anne, Carea, VTM-opiskelija, osastonhoitaja; Laatikainen Kaisa, TtM, PKSSK, opetuskoordinaattori; Sivonen Pirkko, OYS, THM, opetuskoordinaattori; Taam- Ukkonen Minna, TtM, KYS, ylihoitaja; Tarr Tiina, TtM, VSSHP, opetuskoordinaattori; Teuho Susanna,TtM-opiskelija, TAYS, opetusylihoitaja Lähtökohdat ja tavoitteet Terveysalan opiskelijoiden harjoitteluun liittyvän perehdytyksen merkityksen tärkeys on kiistaton. Tutkimusten mukaan harjoittelun kokonaisvaltaisella ja hyvällä perehdytyksellä autetaan opiskelijaa omaksumaan tarkoituksenmukaiset toimintatavat, lisäämään tyytyväisyyttä harjoittelujaksoon, poistamaan mahdollisia pelkoja ja jännitystä sekä kokemaan itsensä tervetulleeksi työyksikköön. Perehdytys koetaan merkittäväksi tekijäksi harjoitteluun sitoutumiselle ja sen onnistumiselle. Valtakunnallisen opiskelijaohjauksen kehittämisverkoston (ValOpe) tavoitteena on kehittää työnantajanäkökulmasta laadukasta opiskelijaohjausta ja vahvistaa näyttöön perustuvia opiskelijaohjauskäytäntöjä sekä opiskelijaohjauksen asiantuntijuutta ja vertaistukea, lisätä terveysalan vetovoimaisuutta ja edistää rekrytointia. Kehittämisverkosto on jakaantunut alaverkostoihin, joista yksi on opiskelijaperehdytyksen alaverkosto. Opiskelijaperehdytyksen alaverkosto aloitti työskentelyn Tämän alaverkoston tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa hyviä opiskelijaperehdytyksen käytäntöjä sekä benchmarkata opiskelijaohjauksen laadunmittauksen perehdytykseen liittyviä tunnuslukuja. Alaverkoston tavoitteena oli laatia yhtenäinen terveysalan opiskelijaperehdytysrunko eri terveysalan organisaatioiden käyttöön. Toteutus Opiskelijaperehdytysrunko pohjautuu Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin julkaisemiin opiskelijaohjauksen laatusuosituksiin, Lautinen-Niemen YAMK-työhön Opiskelijoiden perehdytys verkossa (Lautinen-Niemi, H. 2012), Moodle-verkko-oppimisympäristössä (KYS) olevaan Hoitotyön opiskelijoiden yleisperehdytykseen sekä verkoston jäsenten kokemustietoon. Opiskelijaperehdytysrunkosta on kerätty palautetta eri sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden edustajilta esim. ylihoitajilta, kliinisen hoitotyön opettajilta, amk:n hoitotyön opettajilta, opiskelijoilta ja opiskelijavastaavilta. Tulokset Terveysalan opiskelijoiden yleisperehdytys jakaantuu viiteen osioon: 1. Yleiset ohjeet 1.1 Opiskelijan oikeudet ja velvollisuudet 1.2 Hygieniaohjeet 1.3 Neulanpisto- ja verikontaktitapaturmat 1.4 Terveydentilaan liittyvät ohjeet 1.5 Muita ohjeita 2. Turvallisuus osana toimintaa 2.1 Tietoturva 2.2 Potilasturvallisuus 2.3 Vaaratapahtumien raportointi 2.4 Toiminta poikkeusoloissa 3. Lääkehoito 3.1 Opiskelijan osallistuminen lääkehoitoon 3.2 Lääkehoitopassi 4. Opiskelijasta ammattilaiseksi 4.1 Eettinen osaaminen 80

84 4.2 Kollegiaalisuuden 10 kultaista sääntöä 5. Organisaatio ja hallinto opiskelijan tukena 5.1 Organisaatiorakenne 5.2 Strategia 5.3 Lait ja säädökset 5.4 Ekologisuus 5.5 Linkkejä Hyödyntäminen Organisaatiot voivat muokata opiskelijaperehdytysrunkoa omiin tarpeisiinsa ja laittaa sen omille internet-sivuilleen. Siten opiskelijat voivat perehtyä harjoitteluorganisaatioon verkossa ajasta ja paikasta riippumatta. Näin opiskelijan tullessa työyksikköön voivat ohjaajat keskittyä heti yksikkökohtaiseen perehdytykseen, jolloin perehdytys nopeutuu ja ohjausresursseja säästyy. Lisäksi materiaaliin voi palata tarvittaessa harjoittelujakson aikana. Opiskelijaohjaajat voivat siis hyödyntää materiaalia myös päivittäisessä ohjaustyössään. m5. Opiskelijoiden odotuksia hoitotyön opettajille näyttöön perustuvan toiminnan edistämisestä Laapio Emilia, TtM, Saimaan ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, lehtori; Koivula Meeri, TtT, dosentti, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö/hoitotiede, lehtori; Salminen Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata millaisia odotuksia hoitotyön opiskelijoilla on opettajien näyttöön perustuvan toiminnan edistämisestä. Tutkimuksen aineisto muodostui strukturoidun sähköisen kyselylomakkeen lopussa olleen avoimen kysymyksen vastauksista joita antoi 114 kolmannen vuoden hoitotyön opiskelijaa. Vastaajat opiskelivat yhdeksässä eri puolella Suomea sijaitsevassa ammattikorkeakoulussa. Tutkimustehtävänä oli kuvata millaisia odotuksia opiskelijoilla on opettajien näyttöön perustuvan toiminnan edistämisestä? Opiskelijoiden odotuksia koskeva avoin kysymys analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Pelkistykset ryhmiteltiin sisältöään vastaaviin alaluokkiin. Ryhmittelyn jälkeen alaluokat nimettiin sisältöä kuvaavilla nimillä. Alaluokat ryhmiteltiin sisällön mukaisesti yläluokkiin ja edelleen pääluokkiin. Tulokset Opiskelijat odottivat opettajien edistävän näyttöön perustuvaa toimintaa tutkimustietoa levittämällä, hoitotyön osaamisella, kehittämistoiminnalla ja tiedeperustaisella opetuksella. Tutkimustiedon levittämiseen liittyvät odotukset kuvaa tutkimustiedon opettamista opiskelijoille ja tutkimustiedon välittämistä käytäntöön. Opiskelijat toivoivat, että opettaja esittelee ja jakaa uusinta tutkimustietoa opetuksessaan. Opiskelijat toivoivat opettajan välittävän käytännön kentälle tutkimustietoa. Opettajan hoitotyön osaamiseen liittyvät odotukset muodostuvat hoitotyön opettajan tietojen ja taitojen ylläpitämisestä ja opettajan käytäntöön soveltamisen osaamisesta. Opiskelijat toivoivat, että opettajalla on ajantasaiset tiedot ja opettaja työskentelee ajoittain käytännön hoitotyössä. Opettajan kehittämistoimintaan liittyvät odotukset muodostuvat opettajan tutkimustiedon ja käytännön yhdistämisestä, aktiivisesta työelämäyhteistyöstä ja opiskelijan tukemisesta. Opettajilta toivottiin yhteneväistä näkemystä näyttöön perustuvasta toiminnasta, tutkimusten lukemista, roolimallina toimimista ja hoitotyön kehittämistä. Tiedeperustaiseen opetukseen liittyvät odotukset kuvaa opetusta jonka lähtökohtana on tutkimustieto, tiedonkäsittelytaitojen opetusta ja tutkimustiedon eläväksi tekemistä opetustilan- 81

85 teissa. Opetuksen ja opetusmateriaalin odotettiin perustuvan uusimpaan tutkimustietoon ja tuottavan ymmärtämistä. Opiskelijat toivoivat tiedonhaun opetusta hoitotyön opettajien johdolla sekä tiedonhaun opetusta nykyistä aikaisemmassa vaiheessa koulutusta. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että hoitotyön opiskelijat odottavat hoitotyön opettajilta sekä tutkimustietoon että ajantasaiseen hoitotyön käytäntöön pohjautuvaa opetusta sekä tutkimustiedon laaja-alaista ja innovatiivista käyttöä opetuksessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön opetuksen ja hoitotyön opettajakoulutuksen kehittämisessä sekä näyttöön perustuvan toiminnan tehostamisessa. m6. Aikuisopiskelijoiden kokemuksia sulautuvasta oppimisesta Jokinen Pirkko TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Mikkonen Irma, KT, Savoniaammattikorkeakoulu, yliopettaja Savonia-ammattikorkeakoulussa alkoi keväällä 2010 kolmivuotinen ESR-rahoitteinen hanke, SaWe - Sairaanhoitajaksi verkostoissa ja verkoissa. Hankkeessa pilotoidaan aikuiskoulutusmalli, joka toteutuu perinteisiä ja uusia opetusmuotoja käyttäen sulautuvana opetuksena. Sulautuvan opetuksen ja käytössä olevien tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla luodaan oppimisympäristö, jossa mahdollistuu koulutusorganisaation sekä terveysalan organisaatioiden henkilöstöjen ja opiskelijoiden avoin vuorovaikutus ja yhteisöllinen oppiminen. Hankkeeseen liittyy tutkimusta. Opiskelijoita koskevan tutkimusosion tarkoituksena on kuvata aikuisopiskelijoiden kokemuksia sulautuvan oppimisen menetelmällä toteutetusta sairaanhoitajakoulutuksesta. Opiskelijoilta on kerätty aineistoa tähän mennessä kaksi kertaa (tammikuu 2011 ja 2012) ja nyt on menossa kolmas aineistokeruuvaihe (tammikuu 2013). Tutkimusaineisto kerätään kyselylomakkeella, jossa oli opetusjärjestelyihin, oppimisympäristöön, oppimiseen, opintojen sisältöön, ryhmässä oppimiseen, opiskelijoiden saamaan tukeen ja työpaikkamentorointiin liittyviä väittämiä sekä avoimia kysymyksiä koulutuksesta ja sen vaikutuksesta ammattiuraan. Väittämät analysoidaan tilastollisin menetelmin ja avoimien kysymysten vastaukset sisällön analyysillä. Tähän mennessä tulokset osoittavat muun muassa, että opiskelijat ovat pääosin tyytyväisiä sulautuvan oppimisen menetelmällä toteutettuun sairaanhoitajakoulutukseen. Vaikka opiskelijat ovat tyytymättömimpiä lähiopetuksen opintojen sisältöihin, lähes kaikki ovat tyytyväisiä koulutuksen sisältöihin kokonaisuudessaan, ajankohtaisuuteen, työelämäläheisyyteen ja oppimistehtäviin. Kiinteissä oppimisryhmissä tapahtuvaa opiskelua ja oppimista pidetään hyvänä. Opiskelijat kokevat saavansa oppimista edistävää tukea opiskelijakavereilta, opettajilta ja kollegoilta. Tärkein oppimista edistävä tuki tulee läheisiltä. Avointen kysymysten vastaustausten perusteella parasta koulutuksessa on uuden oppiminen, harjoittelut ja tuen saanti. Opiskelijat kokevat etenkin hoitamisen, ammatillisen kehittymisen, oppimisen ja opiskelun sekä itseilmaisun taitojen kehittyneen. Harjoittelujen myötä opiskelijat kokevat näkökulmansa hoitamiseen laajentuneen. Harjoittelut edesauttavat verkostojen luomista. Avoimissa vastauksissaan opiskelijat korostavat vertaisilta ja oppimisen pienryhmältä saamansa tuen merkitystä opintojen etenemisessä. Ongelmallisimpana asiana opiskelijat kokevat työn, opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamisen. Tulevaisuutensa sairaanhoitajina opiskelijat kokevat valoisana. Mukanaolo uudenlaisen koulutusmallin kehittämisessä on haasteellista opiskelijoille. Kehittämisessä mukanaolo edellyttää opiskelijoilta poisoppimista vanhoista toimintatavoista, epävarmuuden sietoa ja uskallusta heittäytyä kokeilemaan sellaistakin, minkä lopputulosta ei ihan tarkkaan tiedetä. Opiskelijat ovat kuitenkin ilmi selvästi ylpeitä pilottiryhmässä opiskele- 82

86 misen tuomasta erityisasemasta ammattikorkeakoulussa ja tämä on osaltaan ehkä vahvistanut opiskelijaryhmän yhteenkuuluvuutta ja yhteisvastuullisuutta. m7. Terveystieteiden opettajakoulutuksesta vankilaopettajaksi erilainen uramahdollisuus Lukana Anne, TtM, sh, th, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtT-opiskelija, IJKK, Riihimäen vankilan vastuuopettaja; Salminen Leena, TtT, sh, th, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Leino-Kilpi Helena, THT, sh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori ja VSSHP, sivutoiminen ylihoitaja Tausta Opettajakoulutuksen suorittaneet terveystieteen maisterit työllistyvät hyvin ja sijoittuvat monipuolisiin työtehtäviin, kuten opettajiksi ammattikorkeakouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin sekä erilaisiin asiantuntija- ja suunnittelutehtäviin. Yksi erilainen uramahdollisuus on työllistyä ammatilliseen erityisoppilaitokseen vankilaopettajaksi. Suomessa vankeusrangaistusta kärsii vuosittain noin 6000 henkilöä. Vangeista noin 50 % osallistuu koulutukseen vankeusrangaistuksensa aikana. Eniten vankiloissa järjestetään ammatillista koulutusta ja perusopetusta. Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus järjestää ammatilliseen peruskoulutukseen (AVA) ja/tai työhön ja itsenäiseen elämään (TYVA) valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta Riihimäen, Jokelan ja Suomenlinnan vankiloissa. Tarkoitus ja tavoitteet Tarkoituksena on kuvata ammatillisen erityisoppilaitoksen järjestämän vankilaopetuksen sisältöä ja opetustyön lähtökohtia opettajan ja opiskelijan näkökulmista. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä opettajakoulutuksen suorittaneen terveystieteen maisterin erilaisista uramahdollisuuksista. Tulokset Vankiloissa toteutettava AVA ja TYVA koulutus sisältää opiskeluvalmiuksia, toimintakyvyn edistämistä, työelämävalmiuksia ja valinnaisia opintoja. Yksittäisiä oppiaineita ovat esimerkiksi oppimaan oppiminen, viestintä ja vuorovaikutus, kielet, matematiikka, tietotekniikka, yhteiskunnassa toimiminen, itsetuntemus ja sosiaaliset taidot, arkielämäntaidot, terveystieto, taide ja kulttuuri sekä työelämään valmentautuminen. Koulutuksen laajuus on ov. Opetuksen perustana on yhteistyössä opiskelijan kanssa laadittu HOJKS ja HOPS. Opettaja työskentelee opiskelijaryhmän kanssa vankilassa itsenäisesti, pääosin ilman opettaja- tai ohjaajatyöparia. Opettajalle kuuluu lähes kaikkien oppiaineiden opetus. Opetus kestää päivittäin 7 8 oppituntia. Käytössä ei ole internettiä tai vakiintuneita oppikirjoja, joten opetus vaatii runsaasti valmistelua. Vankilaopettajalta odotetaan erityisosaamista, kykyä kohdata erilaisia ihmisiä ja taitoa tunnistaa erilaisia oppijoita. Hyvä itsetunto, joustavuus ja soveltuvuus vankilaympäristöön ovat tärkeitä ominaisuuksia. Vankilaopetuksen keskiössä on turvallisuus ja vankila opetusympäristönä luo siten omat vaatimuksensa opetukselle. Opiskelijat ovat eripituisia vankeusrangaistuksia kärsiviä vankeja. Opiskelijaryhmässä on 8 10 vankiopiskelijaa. Opiskelijat ovat haastavia, sillä heillä tulee olla jokin erityisopetuksen peruste, kuten psyykkinen pitkäaikaissairaus tai vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriö, päästäkseen erityisopetukseen. Yleisiä ovat myös lukemiseen, kirjoittamiseen, matematiikkaan sekä keskittymiskykyyn ja hahmottamiseen liittyvät ongelmat sekä runsaasta päihteidenkäytöstä seuranneet vaikutukset ja sosiaalinen syrjäytyminen. 83

87 Lopuksi Terveystieteiden opettajakoulutus antaa hyvät valmiudet toimia monipuolisissa opetusalan työtehtävissä, kuten ammatillisen erityisoppilaitoksen vankilaopettajana. m8. Mekaanisesti ventiloidun potilaan hoitotoimien hallinta mittarien kehittäminen ja validointi Jansson Miia, TtM, Oulun yliopisto, yliopisto-opettaja; Ala-Kokko Tero, LKT, Oulun yliopistollinen sairaala, professori; Kyngäs Helvi, THT, Oulun yliopisto, professori Erilaisten oppimisympäristöjen vaikuttavuuden ja tehohoitajien ammatillisen osaamisen arviointi vaativat luotettavia työvälineitä. Ammatillinen erityisosaaminen edellyttää lisä- ja täydennyskoulutusta, joiden avulla sairaanhoitaja pystyy saavuttamaan ammatillisesti tehohoitotyön vaatiman tieto- ja taitotason. Teho-osastoilla hoidetaan vuosittain tuhansia potilaita, joista 40 60% kärsii hoitojakson aikana hengitysvajauksesta, jonka hoitaminen vaatii resursseja ja laitteita. Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää ja validoida kysely ja havainnointimittari sairaanhoitajien tieto- ja taitotason mittaamiseksi mekaanisesti ventiloitujen potilaiden hoitotoimien hallinnan kehittämiseksi ja simulaatiokoulutuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi. Tämän lisäksi tutkimus on metodologinen esimerkki siitä, miten simulaatio-oppimisympäristöä voidaan hyödyntää havainnointimittarin validointitutkimuksessa. Kirjallisuuskatsauksen mukaan mekaanisesti ventiloitujen potilaiden hoitotoimien hallinnassa korostuvat intubaation ja mekaanisen ventilaation optimoiminen sekä aspiraation ja kolonisaation ehkäiseminen. Mittarit koostuvat kahdesta osa-alueesta, joiden ilmeis- ja sisältövaliditeettia arvioitiin asiantuntijapaneelissa (n = 16). Tämän lisäksi havainnointimittarin reliabiliteettia arvioitiin toisto- (n = 40) ja rinnakkaismittauksilla (n = 23) niin simulaatio oppimisympäristössä kuin käytännön hoitotyössä satunnaisesti valittujen tehohoitajien keskuudessa vuosien aikana. Kysely ja havainnointimittarin ilmeis- ja sisältövaliditeettia arvioitiin 4-portaisella asteikolla sekä toisto- ja rinnakkaismittausten yhtenevyyttä Cohenin Kappakertoimella sekä yksimielisyysprosentilla. Mittari osoittautuivat valideiksi ja reliaabeliksi mittaamaan sairaanhoitajien tieto- ja taitotasoa mekaanisesti ventiloitujen potilaiden hoitotoimien hallinnan arvioimiseksi niin simulaatio-oppimisympäristössä kuin käytännön hoitotyössä. Kysely- ja havainnointimittareita voidaan hyödyntää sekä hoitotyön perus-, että täydennyskoulutuksessa sekä aikaisemman osaamisen arviointitoiminnassa. Tämän lisäksi mittareita voidaan hyödyntää simulaatio-oppimisympäristöissä ja käytännön hoitotyössä hoitotoiminen hallinnan arvioinnissa. Lisätutkimusta tarvitaan yleistettävyyden parantamiseksi. 84

88 m9. Työssäoppiminen sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen koulutuksessa Rintala Tuula-Maria, THM, TAMK, lehtori; Paloposki Sanna, TtM, TAMK, lehtori Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmäärääminen on uusi tehtäväalue sairaanhoitajille. Rajatun lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyden saaminen edellyttää lisäkoulutusta, jonka laajuus on 45 opintopistettä. Sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen lisäkoulutus koostuu farmakologian, reseptiopin, kliinisen lääketieteen ja tautiopin sekä hoitotyön opinnoista. Teoreettista opiskelua tukee käytännön opiskelu/työssäoppiminen terveydenhuollon toimintayksikössä. Erikoispätevyyden edellyttämä osaaminen osoitetaan osaamisen näytöllä, johon kuuluvat valtakunnallinen kirjallinen koe ja työelämässä tapahtuva näyttö. Työelämässä osaamisen näyttö muodostuu 12:sta hyväksytysti suoritetusta erilaisesta lääkkeenmääräämiseen liittyvästä päätöksentekoprosessista, joista opiskelija tekee kirjallisen selvityksen kuvaa ja perustelee teoriatiedolla. Opintojen loppuvaiheessa TAMKin Sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen ryhmän opiskelijoille tehtiin kysely työssäoppimisesta. Kyselyyn vastasi 17 opiskelijaa. Työssä tapahtuvaa oppimista ohjasi lääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutettu laillistettu lääkäri, joka myös osallistui osaamisen näytön arviointiin. Työssäoppimisen aikana itse kukin opiskelija tutki 12 potilasta rajatun lääkkeenmääräämisen eri alueilta (lääkehoidon aloittaminen, lääkehoidon jatkaminen). Pääosassa tapauksia opiskelija oli tutkinut potilaan ensin itsenäisesti ja sitten lääkäri hänen jälkeensä. Tapauksiin liittyen lääkäri oli ohjannut opiskelijalla potilaan tutkimiseen liittyviä asioita, erotusdiagnostiikkaa ja lääkehoitoa sekä lisäksi yleensä lääketieteelliseen hoitoon liittyviä asioita. Palaute itse kustakin tapauksesta käytiin läpi yleensä heti tilanteen jälkeen suullisesti ja lisäksi vielä sen jälkeen, kun opiskelija oli palauttanut tapauspäiväkirjan lääkärille arvioitavaksi. Suullisen palautteen lisäksi lääkäri antoi kirjallista palautetta tapauspäiväkirjaan. Tapauspäiväkirjat koettiin laajoina ja monipuolisina ja niiden kautta opittiin kiinnittämään huomiota kokonaisvaltaisesti potilaan tilanteeseen ja lääkehoitoon syvällisemmin, esimerkiksi interaktioihin ja haittavaikutuksiin. Kaiken kaikkiaan työssäoppiminen koettiin erittäin hyödyllisenä lääkehoidon osaamisen syventämisen ja kehittämisen kannalta. Kyselyn tuloksia tullaan hyödyntämään sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen koulutuksen kehittämisessä. m10. FramiPro - Innovatiivinen oppimis- ja kehittämisympäristö opiskelijoille, yrityksille ja kehittäjille Kemppainen Virpi, TtM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, hoitotyön lehtori; Palo Raija, THM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, koulutuspäällikkö Tausta FramiPro on Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) syksyllä 2012 pilottikokeiluna alkanut monialainen oppimisympäristö. FramiProhon osallistuvat opiskelijat suorittavat kokopäiväisesti opintopistettä yhteistoiminnallisesti eri alojen innovatiivisissa (TKI) projekteissa tutkien, kokeillen ja yrittäjämäisiä työskentelytapoja harjoitellen. FramiProssa painotetaan luovuutta, itseohjautuvuutta, ongelmanratkaisutaitoja sekä oppimista tekemisen ja kehittämiseen kautta. FramiProssa opiskelija - kehittää moniammatillista osaamistaan ja identiteettiään - kehittää itseään ja omia taitojaan kehittämistyössä - saa kokemusta työskentelystä elinkeinoelämän ja eri ammattiryhmiin kuuluvien yhteistyökumppanien tasavertaisena kollegana 85

89 - kehittää itseopiskeluntaitojaan ja ongelmaratkaisukykyään FramiPron pilottivaihe oli tarkoitettu koulutusohjelmasta riippuen vuoden opiskelijoille, jotka olivat edenneet opinnoissaan hyvin ja joilla katsottiin olevan hyvät mahdollisuudet menestyä projektimuotoisissa opinnoissa. FramiPron opiskelijavalinta tapahtui valintakokeella ja haastattelulla. FramiPro- ohjelmaan pystyi hakeutumaan vuonna seuraavista koulutusohjelmista: - Hoitotyön ko - Kone- ja tuotantotekniikan ko - Liiketalouden ko - Metsätalouden ko - Muotoilun ko - Palvelujen tuottamisen ja johtamisen ko - Pk-yrittäjyyden ko Miten opiskelu FramiProssa tapahtui? 1) Opinnot alkoivat kahden viikon yhteisillä ja intensiivisillä projektityöskentelyn teoriaopinnoilla. Opintojen alussa oli myös projektien toimeksiantajien tapaamisia. 2) Seuraavaksi alkoi projekteissa työskentely, johon kuului myös viikoittaiset yhteistapaamiset, projektiryhmien itsenäinen työskentely, yritysvierailut, työpajat ja seminaarit. 3) Opiskelijat harjoittelivat projektityöskentelyn hallintaa eri projektityöntekijöiden rooleissa, jakoivat asiantuntijuuttaan ja reflektoivat omaa oppimistaan. Mitä hoitotyön opiskelija oppii FramiProssa? Monialainen ja innovatiivinen FramiPron oppimisympäristö kehitti hoitotyön opiskelijoiden kehittämisosaamista, neuvottelu-, vuorovaikutus ja esimies- ja alaistaitoja. FramiPro tarjosi hoitotyön opiskelijoille myös opinnäytetyönaiheita ja sen kautta tarjoutui harjoittelumahdollisuuksia. Koska projektien toimeksiantajat olivat todellisia yrityksiä tai yhteisöjä, hoitotyön opiskelijoille tarjoutui myös mahdollisuus työllistyä FramiPron opintojen kautta. Mitä FramiProssa tapahtuu tulevaisuudessa? Pilottivaiheen opiskelijoiden antama palaute oli erittäin positiivista ja kukin opiskelija saavutti projektioppimiselle asettamansa tavoitteet. Tulevaisuudessa FramiProsta on tarkoitus tehdä SeAMKin pysyvä kaikkien koulutusohjelmien monialainen oppimisympäristö. m11. Sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät Sulosaari, Virpi, sh, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtT- opiskelija; Huupponen, Risto, LKT, Turun yliopisto, biolääketieteen laitos, Farmakologia, lääkekehitys ja lääkehoito professori; Leino-Kilpi Helena, sh, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais- Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen edellyttää hyvää lääkehoidon osaamista; tietoja ja taitoja sekä kykyä tehdä päätöksiä erilaisissa hoitotyön toimintaympäristöissä potilaan yksilöllinen terveydentila huomioon ottaen (Sulosaari ym. 2011). Aikaisemmissa tutkimuksissa on lääkehoidon osaamisessa raportoitu puutteita sekä sairaanhoitajilla että sairaanhoitajaopiskelijoilla (mm. Grandell-Niemi ym. 2006). Koulutuksen kehittämiseksi lääkehoidon osaamisen monipuolinen arviointi ja osaamista selittävien tekijöiden tarkastelu on tarpeen (Sulosaari ym. 2012). 86

90 Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamista ja tunnistaa osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen asetelma oli vertaileva tutkimusasetelma. Vastaajista 49 % oli 2 ja 51 % 7 lukukauden sairaanhoitajaopiskelijoita (n=666/ vastauspr.51 %). Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselyllä. Lääkehoidon osaamisen arvioimiseen käytettiin tietotestiä, lääkelaskutestiä ja potilastapauksia. Lääkelaskennan testissä 17 % (n=113) laski kaikki tehtävät oikein, ka 7/10p. Lääkehoidon teorian testissä kukaan ei saanut kaikkia oikein (30p), ka 22p/30p. 2 ja 7 lukukauden opiskelijoilla ei ollut eroa lääkehoidon teoria ja lääkelaskentatestin tuloksissa. Potilastapausten ratkaisuissa neljä opiskelijaa sai täydet pisteet, ka 8/14p. Lääkehoidon osaamiseen olivat yhteydessä lääkehoidon teorian osaamisessa lääkehoitopassi, lääkehoidon teorian arvosana, oppimisstrategiasta vaikeudet oppimisen säätelyssä, aktiivisuus opiskelussa ja itseluottamus. Potilastapausten ratkaisuun olivat yhteydessä lukukausi ja vaikeudet oppimisen säätelyssä. Lääkelaskennan osaamiseen yhteydessä olivat laskimen käyttö, matematiikan arvosana, pitkän matematiikan suorittaminen ja vaikeudet oppimisen säätelyssä. Tutkimuksen perusteella tulokset ovat hieman paremmat verrattaessa aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimuksen tulosten avulla voidaan tulevaisuudessa kehittää lääkehoidon opetusta ja oppimisen tuloksellisuutta. m12. Tutkitun tiedon käyttö näyttöön perustuvassa hoitotyössä valmistuvien hoitotyön opiskelijoiden osaaminen ja oppiminen kliinisessä harjoittelussa Heikkilä Asta, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, post doc -tutkija, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, johtaja; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Katajisto Jouko, VTM, Turun yliopisto, tilastotieteen laitos; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, ylihoitaja Näyttöön perustuvan hoitotyön merkitys on erityisesti 2000-luvulla kasvanut ja saanut vahvan aseman suomalaisessa ja kansainvälisessä yhteiskunnallisessa sekä terveydenhuoltoa ja alan koulutusta koskevassa keskustelussa. Oleellista näyttöön perustuvassa hoitotyössä on tieteellisten tutkimusten käyttö. Tutkitun tiedon käytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä tutkimustiedon hankintaa, lukemista, arviointia ja käyttöönottoa. Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotyön opiskelijoilla on puutteita tutkimustiedon käytön osaamisessa. Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida valmistumisvaiheessa olevien hoitotyön opiskelijoiden tutkitun tiedon käytön osaamista sekä osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitotyön koulutuksen opetussisältöjen ja -menetelmien kehittämisessä näyttöön perustuvan toiminnan edistämiseksi. Tutkimusaineiston keruu ja analyysi Tutkimusaineisto kerättiin vuonna 2012 strukturoidulla TuTiK-verkkokyselyllä kolmen ammattikorkeakoulun valmistumisvaiheessa olevilta hoitotyön opiskelijoilta (n=261, vastausprosentti 70 %). TuTiK-mittari mittaa suhtautumista tutkitun tiedon käyttöön sekä tietoja (tietotesti) ja taitoja. Tutkimusaineiston tilastolliset analyysit toteutetaan keväällä Tutkimuksen tulokset Alustavien tulosten perusteella hoitotyön opiskelijoiden suhtautuminen tutkitun tiedon käyttöä kohtaan oli melko myönteistä. Tietoja tutkitun tiedon käytöstä mitattiin tietotestillä (31 muuttujaa), ja opiskelijoista hieman alle puolet tiesi kysytyt asiat. Opiskelijat arvioivat omat tutkitun tiedon käytön taitonsa hieman keskinkertaista paremmiksi. Opiskelijoiden näkemysten mu- 87

91 kaan tutkitun tiedon käytön oppimista kliinisessä harjoittelussa ei ollut erityisen vahvasti tuettu. Lopulliset tulokset ovat raportoitavissa VOT konferenssissa. Johtopäätökset Hoitotyön koulutuksessa on edelleen jatkettava tuloksellisten toimenpiteiden innovointia näyttöön perustuvan toiminnan edistämiseksi. Hoitotyön opettajien, kliinisen harjoittelun ohjaajien ja esimiesten sekä opiskelijoiden tulisi nykyistä vahvemmin sitoutua omassa toiminnassaan tutkitun tiedon käytön oppimistavoitteiden saavuttamiseen. m13. TUTKAillen kohti näyttöön perustuvampaa hoitotyötä Nummelin Merja sh, TtM, VSSHP, ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos, kliinisen hoitotyön asiantuntija; Ervast Minna, sh, TtM, TYKS, Toimenpide-, teho- ja kivunhoidon palvelualue, kliinisen hoitotyön asiantuntija; Hautaniemi Soili, sh, klö, TtM, TYKS, naistenklinikka, kliinisen hoitotyön asiantuntija; Klemetti Seija, sh, TtT, TYKS, operatiivinen toimiala ja syöpätaudit, kliinisen hoitotyön asiantuntija; Korin Heidi, rh, TtM, VSSHP, VSKK, kliinisen hoitotyön asiantuntija; Kurikka Tarja, sh, th, TtM, VSSHP/Loimaan aluesairaala, kliinisen hoitotyön asiantuntija; Laine Heidi, sh, TtM, VSSHP, Hoitotyön toimisto, va. kehittämisylihoitaja; Leppänen Tiina, sh, TtM, TYKS, toimenpide-, teho- ja kivunhoidon palvelualue, osastonhoitaja; Tanttu Pia-Maria, sh, TtM, TYKS, medisiininen toimialue, kliinisen hoitotyön asiantuntija; Viljanen- Peuraniemi Mari, sh, TtM, TYKS, vatsaelinkirurgian ja urologian klinikka, vs. kliinisen hoitotyön asiantuntija; Välimäki Maritta, esh,, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja Koulutuksen lähtökohdat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) strategian sekä hoitotyön toimintaohjelman vuosille tavoitteena on tukea ja kehittää näyttöön perustuvaa toimintaa. VSSHPssä pilotoitiin syksyllä 2012 hoitotyöntekijöille suunnattua Tutkittua tietoa käytännön avuksi -koulutusta (TUTKA). Tavoitteet TUTKA -koulutuksen tavoitteena oli vahvistaa ja kehittää hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa toimintaa ja sitä kautta parantaa hoitotyön laatua. Toteutus VSSHPn kliinisen hoitotyön asiantuntijat suunnittelivat yhdessä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen sekä VSSHPn Hoitotyön toimiston suunnittelijoiden kanssa TUTKA-koulutuksen (yht. 6 tuntia). Kouluttajina ja vastuuhenkilöinä toimivat kliinisen hoitotyön asiantuntijat. Koulutus rakentui kolmesta sessiosta: 1) orientaatio, 2) tiedonhaku ja 3) näytön luotettavuuden arviointi. Orientaation tavoitteena oli luoda käsitys näyttöön perustuvasta toiminnasta ja auttaa opiskelijoita ymmärtämään tutkitun tiedon käytön merkitys hoitotyössä. Sessio toteutettiin aktivoivana luentona. Tiedonhakusessiossa tutustuttiin sähköisiin tietokantoihin sekä autettiin opiskelijoita harjaantumaan tiedonhakutaidoissa. Opettajat esittelivät tiedonhakua, ja osallistujat tekivät hakuja ohjatusti. Näytön luotettavuuden arviointia käsittelevässä sessiossa tavoitteena oli perehtyä tutkimusartikkelin lukemiseen sekä tutustua määrällisen ja laadullisen tutkimusartikkelin luotettavuuden arviointiin. Sessio toteutettiin ohjattuna ryhmäkeskusteluna. Moodle -oppimisalustaa käytettiin sekä materiaalipankkina että tiedottamisessa. Arviointimenetelmät TUTKA -koulutukseen osallistuneilta (n = 15) pyydettiin palautetta suullisesti sekä kirjallisesti (strukturoitu kyselylomake; Likert asteikko 1-5; 5=täysin samaa mieltä, 1=täysin eri mieltä). Kysymyksillä kartoitettiin osallistujien kokemuksia koulutuksesta. Lisäksi avoimilla kysymyksillä selvitettiin, miten koulutusta voisi kehittää ja mikä koulutuksessa oli parasta. 88

92 Tulokset Kyselylomakkeeseen vastanneiden (n=10) mukaan kokemukset TUTKA -koulutuksesta olivat hyvät (ka 3.89, kh 0,72). Osallistujat olivat tyytyväisiä koulutukseen ja he olivat myös sitoutuneita. Koulutuksen sisältö vastasi odotuksia ja opetusmenetelmät tukivat oppimista. Koulutukseen liittyvää informaatiota oli sopivasti. Moodlen käyttö tuki oppimista ja verkkomateriaalin määrä oli sopiva. Koulutus syvensi aikaisempaa osaamista ja innosti hakemaan näyttöön perustuvaa tietoa. Koulutus edisti myös teoreettisen tiedon soveltamista käytäntöön, mikä innosti hoitotyön kehittämiseen. Jatkossa toivottiin enemmän tiedonhakuharjoituksia, lisää aikaa keskustelulle sekä tiedon omaksumiseen. Lisäksi osallistujien toivottiin olevan samalla lähtötasolla. Johtopäätökset TUTKA -koulutus koettiin tarpeelliseksi ja toimintaa tullaan jatkamaan VSSHPssa. m14. Hammaskeijut monta näkökulmaa oppimiseen Lehinsalo Marja, suuhygienisti, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto, Suun terveydenhuolto, terveyden edistämisen asiantuntija; Ukkola Riitta, suuhygienisti, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto, Suun terveydenhuolto, johtava suuhygienisti Taustaa Helsingin kaupungin Suun terveydenhuolto palkkasi kesätöihin 2012 hammashoitaja- ja suuhygienistiopiskelijoita, jotka jalkautuivat Hammaskeijuiksi leikkipuistoihin ja vanhusten palvelutaloon. Heille järjestettiin perehdytyspäivä, jossa tutustuttiin suun terveydenhuollon toimintaan ja terveyden edistämisen tavoitteisiin ja keinoihin. Tavoitteet; keijut oppijina ja opettajina Hammaskeijut oppivat toisiltaan, tukihenkilöhammashoitajalta ja työskentelemällä eri ammattiryhmien kanssa yhteistyössä. He ohjasivat asiakkaita suun terveyden itsehoitoon ja opettivat kädestä pitäen autettavan potilaan suun hoitamisessa. Tämä vahvisti tulevan ammattiroolin kehittymistä. Toteutus Leikkipuistot valittiin sosioekonomisin perustein alueilta, joilla tiedetään olevan paljon hoidon tarvetta ja syrjäytymisvaarassa olevia perheitä. Toiminta toteutettiin etsivällä, perhekeskeisellä ja salutogeenisellä työtavalla. Hammaskeijuja perehdytettiin erityisesti kohtaamaan maahanmuuttajataustaisia perheitä. Leikkipuistoissa tavoitettiin myös lapsia, jotka eivät olleet käyneet tarkastuksessa kotiin lähetetystä tarkastuskehotteesta huolimatta. Heidät ohjattiin tarkastukseen leikkipuistossa vierailevaan liikkuvaan suunhoitoyksikköön, Liisuun. Hammaskeijut opettivat hampaiden puhdistusta, jakoivat tietoa ksylitolista, järjestivät hammasaiheisia kilpailuja ja leikkejä lapsille. Opetusmenetelmänä oli leikki ja voimaannuttava työtapa. Lapsille luettiin hammasaiheisia satukirjoja, pelattiin hammasaiheisia muistipelejä ja pidettiin tietokilpailuja. Hampaiden hoitamisesta pyrittiin tekemään mukavaa ja antamaan hammashoidosta positiivinen mielikuva. Myös hammashoitopelkoa käsiteltiin. Vanhusten palvelutalossa suun hoidon ohjauksella haluttiin aktivoida ja rohkaista henkilökuntaa vanhusten hampaiden ja suun hoitoon. Hammaskeijut opettivat oikeita otteita autettavan potilaan suun hoidossa. Vanhukset saivat puhtaan ja raikkaan suun ja henkilökunta uusinta tietoa suunhoidossa. 89

93 Tulokset ja niiden hyödyntäminen Kesän aikana hammaskeijut tavoittivat noin 2400 lasta ja aikuista henkilökohtaiseen kontaktiin leikkipuistoissa. Palvelutalossa toteutettiin 160 vanhukselle yksilöllinen suun puhdistus ja opastettiin heidän hoitajiaan autettavan henkilön suun puhdistukseen. Toiminta oli monelta osalta onnistunut, joten vastaavanlaista toimintaa tullaan jatkossakin kehittämään. Melko vapaamuotoinen ja luova toiminta motivoi Hammaskeijut kehittämään omaa työtänsä ja menetelmiä aktiivisesti koko ajan. Heille keijuina toimiminen oli erilainen ja antoisa oppimiskokemus ja kesätyö. Keijujen kokemukset kesän toiminnasta olivat positiivisia. Lapsilta ja vanhemmilta sekä yhteistyökumppaneilta saatiin erinomaista ja kannustavaa palautetta. m15. Työnjaon- ja tiimityön kehittäminen ja pilotointi Vuosaaren hammashoitolassa. Kärkinen Anna-Liisa, suuhygienisti, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto, Suun terveydenhuolto, johtava suuhygienisti; Varsio Sinikka, HLT, EHL (terveydenhuolto), Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto, Suun terveydenhuolto, ylihammaslääkäri Lähtökohdat Vuosaaren hammashoitolaan oli ollut vaikea saada rekrytoitua henkilökuntaa mm. alueen väestön suuren hoidon tarpeen vuoksi. Lähtötilanteen resursseilla ja perinteisillä toimintatavoilla perusvastuuväestön (alle 18-vuotiaiden, vanhusväestön, laitospotilaiden ja kehitysvammaisten) suunhoitoa ei voitu toteuttaa oikea-aikaisesti. Poiketen muiden Helsingin hammashoitoloiden tilanteesta Vuosaaren alueen koululaisten määräaikaiskutsut, jopa suuren riskin potilailla, suun terveystarkastuksiin ja hoitoihin olivat myöhässä noin vuoden, lisäksi aikuispotilaiden määrä oli vähäinen. Tavoitteet Tavoitteena oli kehittää toimiva tiimi- ja työnjakomalli, jonka avulla Vuosaaren alueen perusvastuuväestö hoidetaan oikea-aikaisesti eri ammattiryhmien osaamista hyödyntäen siten, että potilaan hoidosta muodostuisi saumattomasti jatkuva kokonaisuus ja että aikuisväestön osuutta hoidetuista potilaista voitaisiin lisätä. Tavoitteena oli Vuosaaren hammashoitolan vetovoimaisuuden lisääminen työntekijöiden rekrytoimiseksi ja lisätä henkilökunnan omaan työhön ja työhyvinvointiin vaikuttamismahdollisuuksia. Toteutus Projektia vietiin eteenpäin kolmessa kehittämispäivässä henkilökunnan omana suunnittelutyönä sekä henkilökunnasta ja lähiesimiehistä muodostetun projektiryhmän avulla. Projektin toteutus jaettiin kolmeen vaiheeseen: ensimmäisen vaiheessa käynnistettiin tiimimäisen toiminnan suunnittelu, toisessa vaiheessa valmistauduttiin konkreettisesti tiimimäiseen toimintaan ja kolmannessa vaiheessa pilotoitiin suunniteltua tiimien toimintaa. Työmenetelminä käytettiin suunnittelutyötä varten laadittuja työkirjoja, henkilöstökyselyjä ja ulkopuolista kouluttajaa. Tulokset Projektin tuotoksena syntyi malli tiimimäisestä toiminnasta, jossa määriteltiin, mikä tiimin rakenteen ja toiminnan on oltava, jotta potilaan tutkimus- ja hoitoprosessit toteutuisivat potilaan kannalta sujuvasti ja tuottaisivat terveyttä. Arvokeskustelun ja henkilöstökyselyjen pohjalta laadittiin arkiarvot, hoitolan pelisäännöt, tiimipalaverien käytännöt, tiimin jäsenten ja esimiehen rooli ja vastuut, konsultaatiokäytännöt sekä ehdotus toimintasuunnitelmasta. Lisäksi laadittiin tiimien osaamisprofiilit. 90

94 Arviointi ja hyödyntäminen Tiimien muodostaminen onnistui. Tiimityömallin käyttöönotto on selkiyttänyt Vuosaaren hoitolan toimintaa siten, että jokainen tiimi tietää, mistä osasta perusvastuuväestöä sen tulee kantaa vastuuta. Tiimityömallin vakiintumisen myötä työntekijöiden oman ajanvarauskirjan hallinta on parantunut, ja Vuosaaren alueen perusvastuuväestön määräaikaiskutsutilanne on saatu hallintaan. Henkilöstöresursseja on saatu lisättyä, ja projektissa luodut tiimin rakenteet mahdollistavat tiimien keskittymisen jatkossa potilaiden hoitoprosessin kehittämiseen. Tiimityömallia hyödynnetään myös Myllypuron uudessa hammashoitolassa. Mallia on jatkossa tarkoitus laajentaa myös muualle suun terveydenhuoltoon. m16. Opinnäytetyöpankista katetta työelämään! Ruuskanen Susanna, Sh, TtM, HUS, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja; Lindfors Kirsi, sh, TtM, HUS, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, hoitotyön kliininen asiantuntija Lähtökohdat Naisten- ja lastentautien tulosyksikköön tuli vuosittain runsaasti pyyntöjä koskien opiskelijoiden opinnäytetöiden tekemistä yhteistyössä käytännön työelämän kanssa. Opinnäytetöiden runsaus ja aiheiden päällekkäisyys aiheutti jatkohyödyntämisen ongelmia ja ohjausprosessin sekavuutta. Ohjeistuksen monimutkaisuus ja puutteellisuus sekä yhteistyöhankkeet lisäsivät osaltaan sekavuutta opinnäytetyöprosessissa käytännön työelämän näkökulmasta. Tavoitteet Opinnäytetyöpankin perustamisen tavoitteena oli yhtenäistää ja selkiyttää opinnäytetöiden tekemistä ja ohjeistusta. Yhtenevien ohjeiden avulla pyrittiin selkiyttämään opiskelijalle opinnäytetyöprosessin polkua ja työn tekemisen vaatimuksia käytännön työelämän näkökulmasta. Kokonaisuutena pyrittiin hallitumpaan ajankäyttöön ja laadukkaampiin, työelämälähtöisiin opinnäytetöihin. Toteutus Hyks, Naisten- ja lastentautien tulosyksikön opinnäytetyöpankki perustettiin keväällä Syksyn 2009 aikana lastentautien yksiköistä kartoitettiin kehittämistyöaiheita joita muokattiin opinnäytetöihin sopiviksi ja kirjattiin sähköiseen seurantajärjestelmään. Työelämälähtöiset opinnäytetyöpyynnöt tulevat keskitetysti hoitotyön kliiniselle opettajalle ja asiantuntijalle. Aiheita ehdotetaan opiskelijoille heidän mielenkiintonsa mukaan huomioiden kehittämistyön kiireellisyys ja laajuus sekä jatkuvuus. Opinnäytetyöpankkia hyödyntävät ammattikorkeakouluopiskelijat, Ylemmät ammattikorkeakouluopiskelijat, ja pro gradu vaiheessa olevat yliopistoopiskelijat. Tulokset, arviointi ja hyödyntäminen Opinnäytetyöpankin aiheista on työstetty noin kolmekymmentä valmista opinnäytetyötä jotka palvelevat hoitotyön kehittämistä. Opinnäytetöiden tekeminen kuvatun prosessin mukaan on tiivistänyt moniammatillista yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä. Yhteneväisten ohjeiden ja prosessin seurannan avulla opinnäytetyöt täyttävät HUS:n kriteerit ja yhteistyö ja työnjako oppilaitosten kanssa on selkiytynyt. Opiskelijoille opinnäytetyöpankki on tuonut lisämotivaatiota, helpotusta ja turvaa haasteelliseen prosessiin. Tällä hetkellä opinnäytetyöt kohdistuvat paremmin käytännön hoitotyöhön. Töiden hyödynnettävyys on parantunut ja jatkokehittämisaiheet nousevat nyt valmiista töistä. Opinnäytetöiden tekemisessä näkyy tutkimuksellisuus ja näyttöön perustuvan toiminnan vahvistuminen. 91

95 m17. Opiskelutyyppi - suhteellisen pysyvä kokemus hoitotyön opiskelijoilla Tuomi Jouni, FT, Tampereen ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Zvanut Bostjan, University of Primoska, Slovenia, assistant professor; Äimälä Anna-Mari, THM, Tampereen ammattikorkekoulu, lehtori Tutkimus on osa laajempaa opiskeluhyvinvoinnin edistämishanketta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida opiskeluhyvinvointiin liittyvän opiskelutyypin pysyvyyttä opiskelun aikana ja kohdallisuutta opiskelijan arvioimana. Tutkimusongelmana oli, muuttuuko opiskelutyyppi opiskelun aikana? Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäinen osa muodostui kaksivuotisesta hoitotyön opiskelijoiden seurantatutkimuksesta. Opiskeluhyvinvointikyselyn avulla on luotu neljä opiskelutyyppiä; kuormittava, passivoiva, leppoisa ja aktivoiva opiskelutyyppi. Tutkimuksessa verrattiin hoitotyön opiskelijoiden sijoittumista näihin eri tyyppeihin opiskelun puolivälissä ja opiskelun lopussa. Tutkimuksessa kyettiin seuraamaan vain niitä opiskelijoita, jotka antoivat nimensä tutkijoiden käyttöön (N=45). Analyysin apuna käytettiin SPSS 20.0-ohjelmaa. Tulokset esitetään frekvensseinä ja prosentteina. Toisessa osiossa henkilökohtaiset tulokset esitettiin sähköpostitse kullekin opiskelijalle ja pyydettiin sanallista palautetta tyyppiarvion kohdallisuudesta. Vastaukset olivat sanallisesti niukkoja, ja vastausprosentti jäi alhaiseksi, 20% (n=9). Tulosten mukaan vastanneista opiskelijoista 55% (n=25) koki opiskelun samantyyppisenä opiskelun puolivälissä ja lopussa. Suurimmat muutokset suuntautuivat leppoisasta opiskelutyypistä joko aktivoivaan tyyppiin (20 %; n=9) tai passivoivaan tyyppiin (9%; n=4). Passivoivasta tyypistä yksittäisiä siirtymiä tehtiin kaikkiin kolmeen opiskelutyyppiin. Kaikki, jotka ottivat kantaa tyyppiarvioin kohdallisuuteen omalla kohdallaan (n=9), arvioivat tuloksen kuvaavan varsin onnistuneesti heidän kokemustaan opiskelustaan. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tämän tutkimuksen perusteella opiskelutyyppi vaikuttaisi olevan suhteellisen pysyvä opiskelijoiden kokemus. Tulosten mukaan vaikuttaa myös siltä, että passivoivasta tai kuormittavasta opiskelutyypistä on vaikea nousta leppoisaan tai aktivoivaan opiskelutyyppiin. Opiskeluhyvinvointikyselyn mukaan kyse on ensisijassa opiskelun hallinnan puutteen pysyvyydestä. He edustavat opiskeluhyvinvoinnin riskiryhmää, johon koulutuksen aikana olisi välttämätöntä saada yhteys. Tulosten mukaan positiivista on erityisesti se, että opiskelun etenemisen myötä opiskelijat kokevat opiskelun aktivoivana. Kyselyn muuttujien mukaan kyse on ensisijassa hyvän opiskelun hallinnan tunteen pysyvyydestä samalla, kun opiskelun vaativuuden koetaan lisääntyvän. Tuloksiin pitää suhtautua suurella varauksella, ehkä suuntaa antavina, koska otoskoko oli pieni. Tutkimusta tullaan jatkamaan suurentamalla otoskokoa (N >150). 92

96 m18. "Olen nuori, kaunis ja vapaa... klo 16 Se alkaa... Hoitotyön opiskelijoiden tarinoita opiskelun hallinnasta Tuomi Jouni, FT, Tampereen ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Äimälä Anna-Mari, THM, Tampereen ammattikorkekoulu, lehtori Tämä tutkimus on osa laajempaa opiskeluhyvinvoinnin edistämishaketta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön opiskelijoiden ajatuksia opiskelun hallinnasta. Tutkimustehtävä 1: Mistä opiskelijat puhuvat, kun he puhuvat opiskelun hallinnasta? ja tutkimustehtävä 2: Miten opiskelijat puhuvat opiskelun hallinnasta. Tuloksia käytetään mm. opiskeluhyvinvointi -lomakkeen väitteiden arviointiin. Aineisto kerättiin eläytymismenetelmän avulla. Siinä opiskelijoille annettiin sattumanvaraisesti kaksi erilaista tarinaa, joista toinen kertoi opiskelun hallinnasta ja toinen hallinnan menettämisestä. Opiskelijan tehtävänä oli kuvitella, miten kyseiseen tilanteeseen oli päädytty. Tarinat oli kirjoitettu A4 paperille, johon oli jätetty tila opiskelijan tarinalle. Tähän raporttiin otettiin mukaan vain opiskelun hallinnasta kertovat tarinat (N=30). Kaikki vastaajat olivat naisia. Aineiston analyysissä käytettiin apuna sisällönanalyysiä ja positioinnin teoriaa. Tuloksena kuvataan kolme tapaa positioida opiskelija suhteessa opiskelun hallintaan. Yhdessä tarinassa korostui koulun asettaminen ensisijaiseksi. Keskeistä tarinoissa oli koulun ja muun elämän tasapaino. Näissä korostui oppimisorientoituneisuus. Toisessa tarinassa muu elämä asetettiin ensisijaiseksi. Tällöin keskeistä opiskelun hallinnassa oli, ettei koulu häiritse muuta elämään. Näissä tarinoissa oli vahva koulusta vapaan ajan korostus. Kolmannessa tarinassa asiat laitettiin tärkeysjärjestykseen. Keskeisiä oli se, että koulu pyritään hoitamaan hyvin, mutta tilanteet muuttuvat koko ajan. Viime mainituissa tarinoissa korostui perheellisyys. Tulosten tulkinnassa on syytä huomata, että aineisto kerättiin eläytymismenetelmällä, joka perustuu fiktiivisiin tarinoihin. Menetelmän metodologian mukaan on kuitenkin perusteltua olettaa, että yksittäisten lähellä omaa elämään olevien tarinoiden elementit eivät ole täysin keksittyjä, vaan ne perustuvat omiin, jaettuihin tai kuultuihin kokemuksiin. Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta, että opiskelijoilla on erilaiset ja ristiriitaiset ajatukset, siitä, mistä opiskelun hallinnassa on kyse, ja että he puhuvat siitä hyvin eri tavoin. Tulosten merkitys opiskeluhyvinvointi -lomakkeen arvioinnin ja kehittämisen kannalta on haasteellinen, koska asia, joka toiselle on merkityksellinen, saattaa olla toiselle merkityksetön jo elämäntilanteeseen liittyen ja opiskelusta riippumatta. m19. Sairaanhoitajien kokemukset kouluikäisten lasten voimaannuttavan diabetesohjauksen toteuttamisesta Kelo Marjatta, THM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, lehtori; Mäenpää Inger, TtM, HYKS naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, johtava ylihoitaja; Eriksson Elina, THT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, johtaja Metropolia Ammattikorkeakoulun ja HYKS, Naisten- ja lastentautien tulosyksikön yhteistyöprojektissa kehitettiin näyttöön perustuen voimaannuttavaa ohjausta. Ohjausinterventio kehitettiin kouluikäisten lasten verensokerin mittaamisen ohjaukseen, diabeteksen alkuohjauksessa. Lastenosaston sairaanhoitajat koulutettiin intervention toteuttamiseen ja tämän jälkeen interventiota testattiin vuoden ajan osastolla. 93

97 Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia voimaannuttavan ohjauksen toteuttamisesta. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten sairaanhoitajat toteuttivat intervention mukaista ohjausta ja millaisia haasteita he kokivat sen toteuttamisessa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla ohjaustilanteiden jälkeen ohjausintervention toteuttaneilta sairaanhoitajilta. Aineisto koostui 11 ohjauksen kuvauksesta. Aineisto analysoitiin sekä induktiivisella että deduktiivisella sisällön analyysilla. Sairaanhoitajat kuvasivat intervention mukaista ohjauksen toteutusta, jossa ohjauksen perustana oli monipuolinen aikaisempien tietojen, taitojen ja kokemusten sekä ohjaustarpeiden kartoitus. Ohjauksen suunnittelussa otettiin huomioon lapsen yksilöllisyys ja asetettiin tieto-, taito-, kokemus- ja asennetavoitteita. Ohjaus toteutettiin voimaannuttavan ohjauksen keinoin, lapsi- ja perhelähtöisesti. Ohjauksen arvioinnissa painottui lapsen ja perheen osallistuminen. Ohjauksen toteuttamisessa sairaanhoitajat kuvasivat kolmenlaisia haasteita: Hallintoon ja johtamiseen liittyvät haasteet sisälsivät puutteita tiedonkulussa ja resursseissa sekä sairaanhoitajien osaamisessa. Toisaalta sairaanhoitajat kuvasivat horjumistaan perinteisen ja voimaannuttavan ohjauksen välillä, mikä näkyi niin, että he tiesivät voimaannuttavan ohjauksen menetelmät, mutteivat aina toimineet niiden mukaisesti. Kolmantena haasteena sairaanhoitajat kuvasivat lapsen tai vanhemman tilannetta, jossa lapsen ja vanhempien ohjaukseen osallistuminen oli vähäistä sokista johtuen. Sairaanhoitajat olivat osin sisäistäneet voimaannuttavan ohjauksen toteuttamisen, mutta kokivat myös haasteita sen toteuttamisessa. Siirtyminen näyttöön perustuvaan toimintaan edellyttää koulutuksen lisäksi myös muita muutosta tukevia tekijöitä, jotka tulisi ottaa huomioon hoitotyön käytäntöjä kehitettäessä. m20. Näyttöön perustuvan hoitotyön oppiminen ohjatussa harjoittelussa klinikkaopettajan ja lähiohjaajan yhteistyöllä. Majasaari Hilkka, THM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori; Mäki-Kala Katri, THM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori; Kontkanen Päivi, TtM, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen keskussairaala, operativiinen toiminta-alue, ylihoitaja; Panula Liisa, SHJ, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen keskussairaala, konservatiivinen toiminta-alue, ylihoitaja; Rouvala Christina, TtM, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen keskussairaala, hallintoylihoitaja; Palo Raija, TtM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, hoitotyön koulutusohjelmapäällikkö; Heikkilä Asta, TtT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, yksikön johtaja Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) sosiaali- ja terveysalan yksikön ja Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (EPSHP) erikoissairaanhoidon alueen edustajien kanssa luotiin yhteistyössä klinikka-opettajamallin sovellus, jossa klinikkaopettaja tukee opiskelijaa näyttöön perustuvan hoitotyön oppimisessa sekä lähiohjaajaa näyttöön perustuvan hoitotyön käyttöönotossa ja ohjauksen pedagogisessa osaamisessa. Keväällä 2012 aloitettiin klinikkaopettaja-mallin pilotointi yhdellä konservatiivisen toimintaalueen osastolla ja keväällä 2013 pilotointia laajennettiin kolmelle konservatiivisen alueen osastolle sekä operatiivisen toiminta-alueen leikkaus- ja anestesiayksikköön. Molemmat pilotoinnit käynnistyivät lähiohjaajien ohjaajakoulutuksella, jonka teemoina olivat Opiskelijoiden harjoittelun ohjaus sekä Näyttöön perustuva hoitotyö. Klinikkaopettaja toimi koulutuksen koordinoijana ja pääasiallisena kouluttajana. 94

98 Molempien pilotointien eri vaiheissa kerättiin arviointitietoa harjoittelun lähiohjaajilta, osastonhoitajilta sekä opiskelijoilta. Kevään 2012 pilotoinnin jälkeen opiskelijat pitivät harjoittelua aikaisempaa suunnitelmallisempana. Opiskelijan ja ohjaajan keskinäinen vuorovaikutus oli molemminpuolista ja opiskelijat kokivat saavuttaneensa ammatillisen kasvun oppimistavoitteet hyvin. Näyttöön perustuvan hoitotyön oppimistehtävä tuki opiskelijan käytännön reflektiota ja näyttöön perustuvan hoitotyön merkityksen oivallusta. Lähiohjaajat sitoutuivat ohjaukseen ja ohjaustaidot sekä suhtautuminen opiskelijaan koettiin hyviksi. Klinikkaopettajuus toimi hyvin opiskelijan näyttöön perustuvan hoitotyön oppimisen tukemisessa, mutta lähiohjaajat ja klinikkaopettaja eivät löytäneet yhteistä aikaa näyttöön perustuvan hoitotyön oppimisympäristön luomiseen osastolla. Laajennettuun pilotointiin osallistuvissa yksiköissä opiskelijat opiskelevat ohjatussa harjoittelussa keväällä 2013, jolloin kerätään myös opiskelijoiden oppimisen arviointitietoa. Opiskelijoiden näyttöön perustuvan hoitotyön oppimistuloksien arviointitietoa ja lähiohjaajien opiskelijan näyttöön perustuvan toiminnan ohjausvalmiuksien arviointitietoa tullaan hyödyntämään harjoittelun ohjauksen jatkokehittämisessä. Kevään 2013 pilotoinnin tuloksia esitetään posterissa kesäkuussa m21. Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaaminen. Lankinen Iira, SH, TtM, TtT-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, ensihoidon koulutusohjelma, lehtori; Eriksson Elina, ESH, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, dosentti; Maija Hupli, ESH, THT, hoitotieteen laitos, Turun yliopisto, lehtori; Leino-Kilpi Helena, ESH, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori Tarkoitus Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista ja osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tavoitteena oli määrittää päivystyshoitotyön osaamisen nykytaso ja tehdä tarvittavat ehdotukset sairaanhoitajakoulutuksen kehittämiseen. Empiirinen toteutus Sairaanhoitajaopiskelijoiden (n=382) päivystyshoitotyön osaamista ja osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä arvioitiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä mittarilla. Päivystyshoitotyön osaamisen arviointi toteutettiin itsearviointina. Osaamista arvioitiin VAS -janalla (asteikko 0-100) arvon 100 ollessa optimaalinen taso. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tavoiteltavaksi osaamisen tasoksi asetettiin 80 olettaen opiskelijoiden osaamisen vielä kehittyvän työkokemuksen myötä. Sairaanhoitajaopiskelijat olivat valmistumisvaiheessa olevia nuorisoasteen opiskelijoita yhdeksästä ammattikorkeakoulusta eri puolilta Suomea. Aineistonkeruu toteutettiin postikyselynä vastausajan ollessa neljä viikkoa. Tutkimukseen osallistui 208 sairaanhoitajaopiskelijaa ja vastausprosentti oli 55 %. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulokset Sairaanhoitajaopiskelijoiden (n=208) keski-ikä oli 25.6 vuotta. Neljäsosalla (n=50) oli aikaisempi terveysalan tutkinto (lähihoitajan tutkinto). Suurin osa opiskelijoista (n=199) oli työskennellyt terveysalalla sairaanhoitajaopintojen aikana. Yli neljäsosa (n=58) oli harkinnut keskeyttävänsä sairaanhoitajaopinnot jossakin opintojen vaiheessa. Keskeyttämisen syyt olivat epävarmuus uravalinnasta, jaksamiseen liittyvät ongelmat ja motivaation puute. Valtaosalla opiskelijoista (n=175) oli muodostunut käsitys siitä, missä haluaa työskennellä valmistuttuaan. Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaaminen (ka 69.3) oli alle tavoiteltavan osaamisen tason (taso 80). Opiskelijoilla oli mielestään eniten eettistä osaamista (ka 77.3) sekä vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista (ka 76.2) ja vähiten päätöksenteko- 95

99 osaamista (ka 63.2) ja kliinistä osaamista (ka 64.8). Opiskelijoilla oli osaamista erityisesti ammattiroolin osaamisessa (ka 81.8) sekä vuorovaikutuksen ja yhteistyön sisällön osaamisessa (ka 78.3). Vähiten osaamista oli triagen (ka 55.7) ja äkillisten päätöksentekotilanteiden osaamisessa (ka 57.6) sekä diagnosointia tukevassa osaamisessa (ka 55.0). Opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista selitti eniten aikaisempi terveysalan tutkinto. Jatkokehittämis- ja tutkimusehdotukset Sairaanhoitajakoulutuksen kehittämisehdotukset kohdistuvat päivystyshoitotyön opetuksen sisällölliseen ja määrälliseen kehittämiseen. Kehittämisehdotukset kohdistuvat myös osaamisen arviointiin, opetusmenetelmiin ja urasuunnitteluun. Jatkotutkimusehdotukset kohdistuvat päivystyshoitotyön osaamisen arvioinnin ja osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden edelleen tutkimiseen. Asiasanat: Päivystyshoitotyö, osaaminen, sairaanhoitajaopiskelija, itsearviointi m22. Ohjaajakouluttajatoiminta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä Arsalo Irmeli, KM, klö, VSSHP, naistenklinikka, ohjaajakouluttaja; Boucht Sirkku, sh, VSSHP, lasten ja nuorten klinikka, ohjaajakouluttaja; Ellonen Kirsti, THM, sho, Turun ammattikorkeakoulu, ohjaajakouluttaja; Mattila Eeva, KM, Turun ammattikorkeakoulu, ohjaajakouluttaja; Silvola Jaana, THM, Turun ammattikorkeakoulu, ohjaajakouluttaja; Strandell-Laine Camilla, TtM, Turun ammattikorkeakoulu, ohjaajakouluttaja; Syrjäläinen-Lindberg Minna,TtM, Yrkeshögskolan Novia, ohjaajakouluttaja; Tarr Tiina, TtM, VSSHP, Hoitotyön toimisto, opetuskoordinaattori; Teuri Riikka, TtM, Turun ammattikorkeakoulu, ohjaajakouluttaja Lähtökohdat Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun ja Yrkeshögskola Novian kanssa toteutettu ohjaajakouluttajatoimintaa vuoden 2012 alusta. Sairaanhoitopiirissä toimii 8 ohjaajakouluttajaa, joista 6 on ammattikorkeakoulun lehtoreita ja 2 sairaanhoitopiirin projektisuunnittelijaa. Ohjaajakouluttaja toimii näyttöön perustuvan opiskelijaohjauksen suunnittelussa ja kehittämisessä yhteistyössä henkilökunnan kanssa. Toimintaa on hoitotyön ja ensihoidon koulutusohjelmien opiskelijoiden harjoitteluyksiköissä tulos-, toimija palvelualueilla sekä aluesairaaloissa. Tavoitteet ja toteutus Tavoitteena on kehittää laadukasta opiskelijaohjausta ja näin turvata laadukas ja turvallinen potilashoito sekä vahvistaa näyttöön perustuvia opiskelijaohjauskäytäntöjä. Lisäksi vahvistetaan opiskelijaohjauksen asiantuntijuutta ja vertaistukea sekä terveysalan vetovoimaisuutta. Toiminnalla luodaan hyvät ja tasalaatuiset pedagogiset edellytykset laadukkaalle näyttöön perustuvalle opiskelijaohjaukselle. Ohjaajakouluttajan keskeisenä tehtävänä on opiskelijavastaavien ja lähiohjaajien pedagoginen tukeminen ja kouluttajana toiminen. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategian ja hoitotyön toimintaohjelma vuosille mukaisesti tiiviillä sairaanhoitopiirin ja oppilaitosten yhteistyöllä kehitetään opiskelijaohjauksen ja oppimisympäristöjen laatua. Ohjaajakouluttajatoiminnan mallissa kuvataan yhteistyötä, jonka avulla asetetut tavoitteet pyritään saavuttamaan. Innovatiivisella yhteistyöllä ammattikorkeakoulujen ja työelämän välillä voidaan kehittää opiskelijaohjausta ja tukea opiskelijavastaavia. Yhteistyön lisääminen ammattikorkeakoulun ja työelämän välillä on edellytys sille, että ohjaajat saavat riittävästi tukea opiskelijoiden ohjaamiseen. Opiskelijavastaavien pedagogista osaamista vahvistetaan järjestämällä koulutus- ja kehittämispäiviä, osastotunteja ja opiskelijavastaavien tiimipalavereja. 96

100 Arviointi ja hyödyntäminen Ohjaajakouluttajatoimintaa tullaan arvioimaan sähköisen kyselyn avulla toukokuussa Tulokset raportoidaan Vaikuttavat oppimisympäristöt terveysalalla- konferenssissa posteriesityksenä. Posterissa esitellään myös ohjaajakouluttajatoiminnan malli. Tuloksia hyödynnetään toimintamallin edelleen kehittämisessä ja jalkauttamisessa. m23. Terveysalan ohjatun harjoittelun kehittäminen työelämäyhteistyössä Kanerva Anne-Maria, TtT, Satakunnan ammattikorkeakoulu, terveys-osaamisalue, lehtori; Olli Seija, TtT, Satakunnan ammattikorkeakoulu, terveys-osaamisalue, päätoiminen tuntiopettaja; Kujala Marita, THM, Satakunnan ammattikorkeakoulu, terveys-osaamisalue, kliininen opettaja; Leppänen Erja, THM, Satakunnan ammattikorkeakoulu, hyvinvointiosaamisalue, kliininen opettaja; Moisio Eeva-Liisa, KTM, Satakunnan ammattikorkeakoulu Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) terveysalan ja Satakunnan sairaanhoitopiirin (SATSHP) välistä ohjattuun harjoitteluun liittyvää yhteistyötä oli tarve tiivistää mm. siksi, että ei ollut yhteistä sopimusta ja käsitystä oppilaitoksen ohjaavien opettajien ja harjoittelun lähiohjaajien/opiskelijavastaavien tehtävistä ja vastuista. Lisäksi oli tarve tämän päivän opiskelijoiden työ- ja opiskeluorientaatio huomioiden uudistaa harjoitteluun liittyviä opetus- ja ohjausmenetelmiä niin, että ne vastaavat uutta tietoa oppimisesta. Tässä kehittämishankkeessa opiskelija nähdään aktiivisena toimijana kasvumatkalla osaavaksi terveysalan ammattilaiseksi. Kliininen opettaja nähdään pedagogiikan ja lähiohjaaja/opiskelijavastaava sisällön asiantuntijana. Kehittämishankkeen tavoitteena oli yhtenäistää ja kehittää harjoittelun ohjaukseen osallistuvien kliinisten opettajien ja lähiohjaajien/opiskelijavastaavien ohjauskäytäntöjä paremmin opiskelijoiden oppimista ja ammatillista kasvua tukeviksi. Tavoitteeseen pyrittiin erilaisin opiskelijoihin ja lähiohjaajiin/opiskelijavastaaviin kohdistuvin interventioin. Interventioiden valinnassa hyödynnettiin ohjatusta harjoittelusta laadittua kirjallisuuskatsausta sekä harjoittelun kehittämiseen osallistuvien kokemusta. Valintaan, joka tehtiin yhteistyössä SAMK:n ja SATSHP:n edustajien kanssa, vaikuttivat myös käytettävissä olevat resurssit. Opiskelijan oppimista ja ammatillista kasvua tuettiin aikaisempaa suunnitellummin. Tämä toteutui panostamalla mm. harjoittelua edeltäviin ja harjoittelun jälkeisiin tilaisuuksiin oppilaitoksella sekä harjoittelunaikaisiin tavoitekeskusteluihin verkko-oppimisympäristössä ja moniammatillisiin reflektiokeskusteluihin. Ohjausosaamisen kehittyminen mahdollistettiin mm. luomalla aikaisempaa tiiviimmät kliinisten opettajien, lähiohjaajien/ opiskelijavastaavien yhteistyösuhteet ja uudenlaiset yhteistyökanavat (AC-yhteys), toteuttamalla täydennyskoulutusta yhteisesti valituista teemoista sekä osallistamalla lähiohjaajat opiskelijoiden moniammatillisiin reflektiokeskusteluihin. Arviointitutkimus kohdistuu interventioiden toteutumiseen ja tarpeellisuuteen. Tutkimusaineisto kerättiin opiskelijoilta käyttäen ryhmähaastattelua, SAMK:n kliinisiltä opettajilta ja SATSHP:n hoitotyön klinikkaopettajalta haastattelulla ja lähiohjaajilta/opiskelijavastaavilta tätä tutkimusta varten laaditulla strukturoidulla e-kyselyllä. Osa arviointitutkimuksen aineistosta kerättiin kolmessa vaiheessa ja saatuja tuloksia sekä harjoitteluyksiköistä saatua palautetta hyödynnettiin interventioiden kehittämisessä jo hankkeen aikana. Tutkimustulosten ja muun palautteen perusteella lisääntynyt oppilaitos työelämä -yhteistyö koettiin myönteisenä ja interventiot tarpeellisena. Alustavien tulosten perusteella tuli esille hankkeen toteuttamiseen sekä sen sisältöön liittyviä kehittämishaasteita. Muun muassa tiedottamisen uudenlaisesta yhteistyöstä tulee olla oikein ajoitettua ja kattavaa sekä oppilaitoksessa että sairaanhoitopiirissä ja työnjaon interventioi- 97

101 den osalta osapuolien kesken yhdessä suunnittelemaa. Kehittämishaasteet otetaan huomioon oppilaitos työelämä yhteistyössä, kun hyväksi havaittuja ohjauskäytäntöjä vakiinnutetaan ja edelleen kehitetään. m24. Terveyden edistämisen työmenetelmien kehittäminen kumppanuusyhteistyönä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin Sosiaali- ja terveysviraston kesken Lassila Asta, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, lehtori, projektipäällikkö; Viitala Hanna, TtM, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto, perhepalvelujen johtaja; Haarala Päivi, THM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, koulutuspäällikkö; Liinamo Arja, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja Työelämän kehittäminen on yksi ammattikorkeakoulun perustehtävistä. Kumppanuudessa toteutettava kehittämisyhteistyö muodostaa aidon kehittämis- ja tutkimustyön oppimisympäristön ammatilliseen korkeakoulutukseen. Vuodesta 2009 Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto ovat toteuttaneet kumppanuusyhteistyönä hanketta, jonka tavoitteena on palvella sekä työelämää että terveydenhoitajatyön opetuksen kehittämistä. Hanke toimii työelämälähtöisesti neuvola- ja perhetyön yksikön, kouluterveydenhuollon yksikön ja opiskeluterveydenhuollon kehittämistarpeiden pohjalta. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi ja terveyden edistäminen ovat kansallisten terveyspoliittisten ohjelmien tärkeimpiä tavoitteita. Terveyttä edistävien työmenetelmien arviointi ja kehittäminen -hanke etenee prosessina yhteistyössä toimijoiden kesken. Yhteistyön käynnistyessä (2009) laadittiin kehittämishankkeen suunnitelma, joka pohjautuu mm. terveyden edistämisen palvelujen arvioinnin näkökulmiin (Ovretveit 2001) ja eri kehittämistyön menetelmien soveltamiseen. Yhteistyön suunnitelma päivitetään vuosittain kohdentaen terveyden edistämisen käytäntöjen arviointi- ja kehittämistehtävät ajankohtaiseen työelämän kehittämistarpeeseen. Ammattikorkeakoulun opiskelijat osallistuvat hankkeeseen opinnäyte- ja oppimistehtävin. Terveyttä edistävien työmenetelmien arviointi ja kehittäminen -hanke kohdistuu mm. asetuksen (338/2011) mukaiseen toimintaan. Tarkoituksena on yhteistyössä arvioida terveyden edistämisen työmenetelmien toteutumista, hyväksi koettuja käytäntöjä ja kehittämistarpeita. Terveyden edistämisen käytäntöjä tarkastellaan sekä asiakkaiden palvelujen toteutumisen että ammattihenkilöstön käytäntöjen ja osaamisen näkökulmista. Arviointia on tehty äitiys- ja lastenneuvolatyössä mm. varhaisen vuorovaikutuksen ja parisuhteen tukemisen ja erityistuen tarpeen tunnistamisen ja tukemisen käytännöistä terveydenhoitajan näkökulmasta. Sähköisestä asioinnista on saatu kokemuksia niin neuvola-asiakkailta kuin terveydenhoitajilta. EPDS -seulan ja AUDIT -lomakkeen hyödyntämistä neuvolatyössä on selvitetty havainnoimalla. Parhaillaan kartoitetaan asiakkaiden ja päiväkotihenkilöstön kokemuksia neuvolan laajoista terveystarkastuksista. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa on kuvattu psykiatrisen sairaanhoitajan roolia nuorten mielenterveyden edistämisessä. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa on arvioitu terveyden edistämisen sisältöjä ja menetelmiä havainnoimalla seksuaaliterveyden ja mielenterveyden edistämistä ja ylipainon ja päihteiden käytön ehkäisyä. Seksuaaliterveyden edistämiseen on tuotettu materiaalia. Kehittämisen aiheet ovat nousseet koko hankkeen ajan työelämästä. Yhteistyö on täydentänyt sosiaali- ja terveysviraston omaa kehittämistyötä ja opiskelijoiden terveydenhoitajatyön ja kehittämistyön osaaminen on syventynyt. Kehittämistyö jatkuu edelleen ja jo valmistuneet arviointiselvitykset ovat raportoitu opinnäytetöissä, jotka löytyvät osoitteesta 98

102 m25. Hoitotyön opiskelijoiden motivaatio itsenäiseen opiskeluun taitopajoissa Hinkkanen Leena, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, terveydenhuollon lehtori; Havio Anna, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, sairaanhoitajaopiskelija; Haho Päivi, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, teho pro - hankkeen projektipäällikkö Anna Havion opinnäytetyö kuuluu Metropolia Ammattikorkeakoulun Teho Pro -hankkeeseen. Opinnäytetyö liittyy yhteen oppimisympäristöön, TaitoProhon itsenäisen oppimisen oppimisympäristöön. TaitoProssa on taitopajoja, joihin opiskelija voi mennä harjoittelemaan kliinisiä taitojaan joko yksin tai pareittain teoria- ja laboraatio-opetuksen jälkeen valmistautuessaan kliinisen osaamisen taitokokeisiin, simulaatioon tai harjoitteluun. TaitoPro tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden vahvistaa kliinisiä taitojaan juuri silloin, kun se hänelle itselleen parhaiten sopii. Taitopajat ovat opiskelijoiden varattavissa viikolla aamusta iltaan. Tavoitteena on, että opiskelijat ottavat vastuuta omasta oppimisestaan sekä oppivat tunnistamaan omia oppimistarpeitaan kliinisen osaamisen suhteen ja motivoituvat kehittämään taitojaan edelleen. Opiskelijat kokevat kliiniset taitonsa riittämättömiksi ja itsenäisen harjoittelun hyödylliseksi, mutta siitä huolimatta opiskelijoiden hakeutuminen omaehtoisesti harjoittelemaan oppimisympäristöön on ollut vähäistä. Tämän vuoksi itsenäinen opiskelu taitopajoissa on liitetty useisiin opintojaksoihin osasuoritukseksi. Opiskelija käy harjoittelemassa kliinisiä taitojaan itsenäisesti taitopajassa ja toimittaa opettajalleen raportin tästä harjoittelustaan. Raportissa opiskelija reflektoi kliinisen osaamisensa kehittymistä. Raportin saatuaan opettajaa kirjaa suorituksen opintojärjestelmään. Tavoitteena on kuitenkin jatkossa lisätä hoitotyön opiskelijoiden itsenäisen oppimisympäristön omaehtoista hyödyntämistä. Tämän vuoksi opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata hoitotyön opiskelijoiden motivaatiota itsenäiseen opiskeluun taitopajoissa. Opinnäytetyössä haetaan vastauksia kysymyksiin, mitkä tekijät lisäävät/ vähentävät hoitotyön opiskelijoiden motivaatiota omaehtoiseen itsenäiseen opiskeluun taitopajoissa. Itsenäinen opiskelu hoitoalalla, myös koulutuksen jälkeen, on tärkeää, koska hoitoalan työntekijät vastaavat hoitotyön kehittämisestä ja oman alansa asiantuntijuudesta. Oman osaamisen jatkuva kehittäminen kuuluu jo laadukkaan hoitotyön vaatimuksiinkin. Opinnäytetyön aineisto kerätään Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoilta teemahaastattelulla ja analysoidaan sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tuloksia hyödynnetään TaitoProon itsenäisen oppimisen oppimisympäristön kehittämiseen. Opinnäytetyö valmistuu kevään 2013 aikana, ja tulokset esitetään konferenssissa. m26. Tehohoitotyön kompetenssi on moninaista ja se on huomioitava koulutuksessa Lakanmaa Riitta-Liisa, TtT, Turun ammattikorkeakoulu, terveysala, hoitotyön lehtori; Suominen Tarja, THT, Turun yliopisto ja Tampereen yliopisto, dosentti, professori; Ritmala-Castrén Marita, TtM, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, kliinisen hoitotyön asiantuntija; Leino- Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja Tausta Tehohoitotyö on oma hoitotyön erikoisalansa ja tämä erikoisala asettaa sairaanhoitajille omia kompetenssivaatimuksia. Tehohoitotyössä on kyse kriittisesti sairaan potilaan ja hänen läheisensä hoitamisesta. Potilasta hoidetaan kokonaisvaltaisesti, hänen elintoimintojansa tark- 99

103 kaillaan jatkuvasti ja niitä ylläpidetään keinotekoisesti. Tarkoituksena on voittaa aikaa sairauden tai elinhäiriön hoitamiseksi. Tehohoitotyön kompetenssia on tutkittu niukasti. Yleinen kompetenssin määrittely ei ole riittävää hoitotyön erikoisalojen kompetenssin koulutuksessa. Tarvitaan tarkempia määrittelyjä erikoisalojen koulutuksen käyttöön. Tarkoitus ja tavoite Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja määritellä tehohoitotyön kompetenssi ja kompetenssivaatimukset. Tutkimuskysymykset 1. Mitä on tehohoitotyön kompetenssi? 2. Mitkä ovat tehohoitotyön kompetenssivaatimukset? Menetelmä ja aineiston analyysi Tehohoitotyön kompetenssi määriteltiin kirjallisuuskatsauksen avulla (n=45 empiiristä tutkimusta) ja tehohoitotyön pätevyysvaatimukset määriteltiin Delphi tutkimuksella, johon osallistui 45 tehohoitotyön asiantuntijaa. Analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi ja kuvaavat tilastotieteelliset menetelmät. Tulokset Tehohoitotyön kompetenssi voidaan jakaa kliiniseen ja yleiseen ammatilliseen kompetenssiin. Kompetenssi voidaan määritellä tehohoitotyön tietoperustaksi, taitoperustaksi, asenne ja arvoperustaksi, tehohoitotyön kokemusperustaksi ja tehosairaanhoitajan persoonaperustaksi. Lisäksi pääluokat voidaan jakaa kymmeneen alaluokkaan ja edelleen vielä konkreettisiin tehohoitotyön teemoihin. Tehohoitotyössä korostuu etiikka: kliinisessä kompetenssissa, professionaalisessa hoitotyössä ja sairaanhoitajan persoonallisissa piirteissä. Tehohoitotyössä lisäksi korostuu kliininen kompetenssi ja erityisesti hoitotyön toimenpiteiden suorittaminen. Johtopäätökset Tehohoitotyön kompetenssi on moniulotteinen käsite. Hoitotyön erikoisalojen koulutuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa on huomioitava kompetenssin erityispiirteet ja sisältöalueet. m27. Kuopion yliopistollinen sairaala (KYS) edistää näyttöön perustuvaa hoitotyötä järjestelmällisellä koulutuksella Kvist Tarja, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopistotutkija; Mäntynen Raija, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkija; Miettinen Merja, FT, dosentti, Pohjois- Savon sairaanhoitopiiri, hallintoylihoitaja; Tervo-Heikkinen Tarja, TtT, PSSHP, kliinisen hoitotyön asiantuntija Lähtökohdat Vuonna 2010 voimaan tullut Terveydenhuoltolaki velvoittaa terveydenhuoltoa järjestämään toimintansa niin, että se perustuu näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Kansalliset hoitotyön toimintaohjelmat ovat painottaneet näyttöön perustuvan hoitotyön (NPH) tärkeyttä. NPH on nostettu pääteemaksi myös KYSin hoitotyön toimintaohjelmassa. KYS on yhdessä Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa järjestänyt tavoitteellista NPH-koulutusta vuodesta 2009 alkaen. Tavoitteet Hankkeen tavoitteena on järjestelmällisellä hoitotyön henkilöstön ja johtajien kouluttamisella ja näyttöön perustuvaa toimintaa tukevilla neuvostoilla ja verkostoitumisella edistää NPHleviämistä ja muuttumista eläväksi käytännöksi sairaalassa. 100

104 NPH-koulutusten tavoitteina on, että hoitotyöntekijä tunnistaa käytännön ongelmia ja ratkaisee niitä näyttöön perustuen hakemalla tutkittua tietoa, jota hän arvioi kriittisesti ja monipuolisesti. Hoitotyöntekijä käyttää näyttöä käytännössä ja muuttaa toimintaansa näyttöön perustuvaksi. NPJ-koulutuksen jälkeen johtaja pystyy johtamaan toimintaa näyttöön perustuen ja tukemaan NPH:n toteutumista. Toteutus Koulutusinterventiot ovat Näyttöön perustuva hoitotyö eläväksi (NPH)- koulutukset ja sekä Näyttöön perustuva johtaminen (NPJ)- koulutus Opiskelu tapahtui lähiopiskeluna ja verkko-opiskeluna sekä itsenäisenä ja ryhmätyöskentelynä. Kaikki koulutukset ovat sisältäneen koulutusta tiedonhausta. Neuvosto ja verkostotoimintaa on toteutettu Hoitotyön tutkimusneuvostossa jo lähes viisi vuotta ja Näyttöön perustuva hoitotyö (NPH) -neuvosto aloitti vuonna Näiden lisäksi NPH -vastuuhenkilöverkosto käynnistää toiminnan Eri ryhmien toiminta on suunniteltu toisiaan tukevaksi. NPH koulutuksissa osallistujat (N=31 ja N= 42) lähestyivät NPH:ta työyksiköistä lähteneiden kehittämistarpeiden kautta. Kehittämistyöt valmistuivat yksilö- tai paritöinä samalla kun tieto ja ymmärrys NPH:sta kasvoi. NPJ- koulutus oli alueellinen ja tavoitteena oli antaa hoitotyön johtajille (N=47) mahdollisuus verkostoitua alueellisesti organisaatioiden välillä samalla kun johtajat työstivät eri ryhmätyöt eri teema-alueista. Tulosten hyödyntäminen Opiskelijat ovat kokeneet koulutuksen lisänneen ymmärrystä näyttöön perustuvasta toiminnasta ja he ovat käyttäneet koulutuksen tuottamaa osaamista omassa käytännön toiminnassaan. Monipuolisten työskentelytavat ovat edistäneet oppimista ja alueellisina koulutukset tulevat yhtenäistämään käytäntöjä koko KYS ervassa. Koulutusten tuloksia on raportoitu julkaisuna, esityksinä koulutuksissa ja kansallisissa sekä kansainvälisissä konferensseissa. Koulutuksia kehitetään edelleen saadun palautteen perusteella. m28. TKI-työn ja opetuksen kehittämisprojektista saadut tulokset ja kehittämishaasteet Sarajärvi Anneli, Terveystieteiden tohtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Salmela Marja, Filosofian tohtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, tutkija lehtori; Eriksson Elina, THT, dosentti (TY), Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoalan johtaja Kehittämisprojektin tarkoituksena oli kartoittaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyön (TKI) ja opetuksen integraation kehittämisprojektin pohjalta saatuja tuloksia ja kehittämishaasteita opettajien ja opiskelijoiden kuvaamana. Tavoitteena oli kehittää TKI-työn ja opetuksenintegrointia terveysalan koulutuksessa ja työelämässä. Aluksi laadittiin TKI-työn ja opetuksen integraation toimenpideohjelma, jonka perustaksi haastateltiin 40 hoitotyön opettajaa ja 32 TKI-työn opettajaa. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä. Saatujen tulosten pohjalta laadittiin pilotoinnin tavoitteet ja suoritettiin pilotointi hoitotyön koulutusohjelmassa. Pilotoinnin tavoitteena oli kehittää vaihtoehtoisia toimintakäytänteitä ja luoda uusia toimintatapoja TKItyön ja opetuksen toteuttamiseksi. Pilotoinnissa TKI-työn ja opetuksen integrointi nivottiin käytössä oleviin opetussuunnitelmiin ja meneillään oleviin työelämän kehittämisprojekteihin. Pilotointiin osallistui koordinoiva yliopettaja, kolme ohjaajaa ja 11 käytännön harjoittelun ohjaajaa sekä 96 opiskelijaa. Pilotoinnin jälkeen aineisto kerättiin käytännön harjoittelun ohjaajilta kirjallisina dokumentteina ja ryhmähaastatteluna. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Opiskelijoilta kerättiin aineisto kyselylomakkeella ja aineisto analysoitiin tilastollisesti. Pilotoinnista saatujen tulosten pohjalta kehittämishaasteiksi nousi opetussuunnitelman kehittäminen, oppimisympäristöjen monipuolistaminen ja luokkaopetuksen vähentäminen, työelämäyhteistyön lisääminen siten, että työelämän edustajat ovat tiiviisti mukana opetussuunni- 101

105 telmien ja opetuksen kehittämisessä sekä opettajien TKI- osaamisen vahvistaminen. Tuloksista tarkemmin konferenssiesityksessä. Avainsanat: tutkimus- ja kehitystyö, integrointi, opetuksen kehittäminen OPETUSTEKNOLOGIA m29. Digitaalisten hammasröntgentutkimusten laadunvarmistuksen verkko-oppiminen Metsälä Eija, FT Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Henner Anja, FT Oulunseudun Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Hårsaker Vanja, PhD student, Oslo and Åkershus University College of Applied Sciences; Stranden Erling, PhD, Assistant professor Buskerud University College, Professor; Varonen Heidi, TtM Metropolia Ammattikorkeakoulu, lehtori; Sorakari-Mikkonen Leila, KM SHO, Metropolia Ammattikorkeakoulu, lehtori;vähäkangas Pia, Metropolia Ammattikorkeakoulu, lehtori; Kukkes Tiina, MSc, Tartu Health Care College, lecturer; Parviainen Teuvo, RT, Säteilyturvakeskus, ylitarkastaja; Muru Laura-Liisa, RT,Tartu Health Care College, röntgenhoitaja; Ekholm Marja, HLT, EHL, yliopistolehtori Lähtökohdat Väestön hammasröntgentutkimuksista saamat säteilyannokset ovat hyvin alhaisia. Silti niihin tulee kiinnittää erityistä huomiota koska Euroopassa kuvantamistutkimuksista jopa kolmannes on hammasröntgentutkimuksia ja niitä suoritetaan kaikille ikäryhmille pienistä lapsista iäkkäisiin. Tällöin kuvantamistutkimuksia suorittavan terveydenhuollon henkilökunnan on varmistettava riittävä säteilysuojaus. Hammasröntgenkuvauksen laadunvarmistuksen tarkoituksena on varmistaa kuvauksen riittävä ja asianmukainen diagnostinen informaatio pitäen kuitenkin säteilyannokset niin alhaisena kuin mahdollista. Tavoitteet Tutkimus ja kehittämishankkeen tavoitteena on tutkia hammaskuvantamisen laadunvarmistuksen tarvetta sekä kehittää näyttöön perustuvaa hammasröntgentutkimusten laadunvarmistusta. Toteutus Projektia koordinoi Metropolia ammattikorkeakoulu. Hankkeen partnerit ovat Oulunseudun ammattikorkeakoulu, Säteilyturvakeskus, Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitos, Oslo and Akershus University College of Applied Sciences ja Tartu Health Care College. Sitä rahoittivat siinä mukana olevat organisaatiot ja Norwegian Center for International Cooperation in Higher Education (SIU). Se aloitettiin syksyllä 2011 ja se kestää kolme ja puoli vuotta. Tulokset Hankkeen tuotoksia ovat ammattikorkeakoulun perustutkintotasoinen ja Masters-tason näyttöön perustuvat opintokokonaisuudet hammasröntgentutkimusten laadunvarmistukseen. Nämä sisältävät opetussuunnitelman arviointikriteereineen sekä verkkopohjaisen opetusmateriaalin. Projektissa hyödynnetään ja juurrutetaan aiemmassa hankkeessa kehitettyä näyttöön perustuvan opetussuunnitelman kehittämisen mallia. Hyödyntäminen Kehitetyt koulutukset otetaan käyttöön ensi vaiheessa hankkeessa mukana olevissa oppilaitoksissa ja maissa osin osana tutkintoon johtavaa koulutusta sekä lisäksi täydennyskoulutusmuotoisena. Myöhemmin koulutukset tarjotaan avoimesti käyttöön myös muihin oppilaitoksiin ja maihin. 102

106 m30. Terveystieteiden maisteriopiskelijoiden kokemuksia simulaatiosta oppimismenetelmänä ammatillisten vuorovaikutustaitojen opiskelussa. Kellomäki Marjaana, TtK, terveystieteiden maisteriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos; Saaranen Terhi, dosentti, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopistonlehtori; Vaajoki Anne, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkijatohtori; Hyvärinen Marja-Leena, FT, Itä-Suomen yliopisto, kielikeskus, puheviestinnän lehtori Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotiedettä pääaineenaan opiskelevien terveystieteiden maisteriopiskelijoiden kokemuksia simulaatio-oppimismenetelmästä ammatillisten vuorovaikutustaitojen opiskelussa Haastavat puheviestintätilanteet -opintojaksolla. Simulaation skenaariot liittyivät erilaisiin työelämän haastaviin vuorovaikutustilanteisiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa menetelmän kehittämiseksi siten, että se edistäisi mahdollisimman hyvin opiskelijoiden ammatillista vuorovaikutusosaamista, joka on tärkeä osa terveysalan asiantuntijuutta ja ammattitaitoa. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin, mitä opiskelijat ovat kokeneet oppineensa ammatillisesta vuorovaikutusosaamisesta simulaatioharjoituksissa ja mitkä tekijät vaikuttivat oppimiseen. Tutkimusaineisto koostui keväällä 2012 Itä-Suomen yliopistossa haastavat puheviestintätilanteet -opintojaksolle osallistuneiden opiskelijoiden merkityksellisiä oppimiskokemuksia käsittelevistä kirjoitelmista (N=47). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tulosten mukaan opiskelijat kokivat oppineensa simulaatioharjoitusten avulla neuvottelu- ja ryhmäviestintätaitoja sekä erilaisia viestintätyylejä. Opiskelijat kuvasivat ammatillisten vuorovaikutustaitojensa kehittyneen simulaatioharjoitusten myötä. Simulaatiotilanteessa esille tullutta vuorovaikutusta peilattiin oman työuran mukanaan tuomiin kokemuksiin ja pohdittiin opitun soveltamista tulevaan työhön terveydenhuollon asiantuntijana, johtajana tai opettajana. Tulosten mukaan oppimista tapahtui simulaatioharjoituksessa sekä toimijan että tarkkailijan roolissa. Lisäksi oppimiseen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä olivat simulaatio-opetuksen suunnittelu, skenaariot, simulaatioharjoitusten ohjaus ja opettajien toiminta simulaatioharjoitusten aikana. Kaikki simulaation eri vaiheet koettiin oppimisen kannalta merkityksellisiksi. Erityisen merkityksellisenä pidettiin purkukeskustelua, jossa korostuivat reflektointi, opettajien ohjaus sekä toimijoiden roolien purku. Myös ryhmän vuorovaikutuksella, henkilökohtaisilla tunteilla ja aiemmilla kokemuksilla oli tärkeä yhteys opiskelijan oppimiskokemukseen. Tuloksia voidaan hyödyntää terveysalan asiantuntijoiden vuorovaikutuskoulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. Simulaatio näyttäisi edistävän ammatillisten vuorovaikutustaitojen oppimista. Lisätutkimusta tulosten vahvistamiseksi tarvitaan eri koulutusaloilla ja kohderyhmillä. Jatkossa on tärkeää tehdä vertailevaa tutkimusta eri opetusmenetelmien välillä ja selvittää, onko eri opetusmenetelmillä eroa ammatillisten vuorovaikutustaitojen oppimisessa. m31. Yhteisöllisyyttä verkko-opintoihin. Jokelainen Merja, THM, Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmen yksikkö, lehtori; Jauhiainen Annikki, TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmen yksikkö, yliopettaja; Jokinen Pirkko, TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopion terveysalan yksikkö, yliopettaja; Ruokonen Tarja, THM, Karelia-ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan keskus, lehtori Karelia-ammattikorkeakoulun ja Savonia-ammattikorkeakoulun kolme koulutusyksiköä suunnitteli monimuotoistetun sairaanhoitaja (AMK) -koulutuksen opetussuunnitelman aikuiskoulutukseen. Koulutus aloitettiin syksyllä 2012 kaikissa kolmessa yksikössä. Koulutus toteutetaan yhteistyössä monimuotoisesti hyödyntäen videoneuvottelua, verkko- ja muita autenttisia op- 103

107 pimisympäristöjä. Oppimisnäkemyksessämme korostetaan yhteisöllistä oppimista ja itsenäistä tiedonhankintaa. Tätä näkemystä pyrimme toteuttamaan myös verkko-oppimisessa. Hoitotyön filosofiset, tieteelliset ja kulttuuriset perusteet -opintojakso (5 op) toteutettiin yhteisesti asiantuntijaopetuksena videoneuvotteluna ja erilaisin verkko-oppimisen menetelmin. Yhteisöllinen oppiminen sisällytettiin verkkotutoriaalityöskentelyyn, joka on yksi ongelmaperustaisen oppimisen sovellus verkkoympäristöön. Opintojaksossa toteutettiin kaksi verkkotutoriaalia. Ensimmäisessä tutoriaalissa herätteenä oli lehtiartikkeli hoitohenkilökunnan käytöksestä, joka liittyi hyvän hoitotyön teemaan. Toinen tutoriaali keskittyi monikulttuuriseen hoitotyöhön; maahanmuuttajaan sairaanhoitajan vastaanotolla. Verkkotutoriaalityöskentelyä varten kolmen koulutusyksikön opiskelijat, joita oli yhteensä 64, jaettiin kuuteen tutoriaaliryhmään. Seitsenvaiheinen tutoriaalisykli ajoittui kahden viikon ajalle ja toteutui verkossa etukäteen sovitun aikataulun mukaan. Vaikka tutoriaalityöskentely verkossa oli kaikille uusi ja erilainen tapa opiskella, opiskelijat itseohjautuvasti ryhmäytyivät ja omaksuivat varsin nopeasti sekä erilaiset roolit että syklin. Yhteisöllisen oppimisen periaate toteutui, sillä keskustelut, kommentit ja ehdotukset yhteiseksi oppimistehtäväksi olivat pääosin aktiivisia ja monipuolisia ja lopullisena synteesinä muodostui joko käsitekartta tai kattava raportti. Opiskelijoilta kerättiin palautetta verkkotutoriaalityöskentelystä ja yhteisöllisestä oppimisesta verkkoympäristössä. Tutoraalityöskentely verkossa koettiin yleisesti mukavaksi, mielenkiintoiseksi, tehokkaaksi ja erittäin hyväksi tavaksi oppia. Opiskelijoiden mielestä sen avulla sai paljon uutta tietoa ja se paransi heidän tiimityöskentely- ja tiedonhankintataitojaan. Toisaalta verkkotutoriaaleja pidettiin myös raskaina, vaativina ja aikataulullisesti sitovina. Edellytyksenä tutoriaalityöskentelylle verkossa koettiin ryhmäläisten positiivinen asenne ja sitoutuminen yhteiseen toimintaan. Kehitettävinä asioina tuotiin esille muun muassa uuden oppimistavan laajempi etukäteisperehdytys, aikataulutuksen sopivuus sekä ohjeistuksen ja arvioinnin tarkkuus. Yhteisöllisyyttä verkkoopinnoissa tulee edistää ja kehittämistä jatkaa, koska ongelmaperustainen oppiminen tutoriaalityöskentelynä verkossa on käyttökelpoinen opiskelumuoto erityisesti aikuisopiskelussa, jossa korostuu reflektointi, yhteistyö ja vastuunottaminen niin omasta kuin koko ryhmän oppimisesta. m32. Sairaanhoitajien koulutustarpeet laskimoperäisen säärihaavapotilaan hoitotyössä integroitu kirjallisuuskatsaus Ylönen Minna, Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos, TtT-opiskelija; Stolt Minna, TtM, Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos, TtTopiskelija; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos, professori; Suhonen Riitta, TtT, Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos, professori Tausta Laskimoperäinen säärihaava on seurausta alaraajan laskimoiden vajaatoiminnasta. Laskimoperäiset säärihaavat aiheuttavat potilaille useita jokapäiväisen elämän ongelmia. Tuloksellinen laskimoperäisen säärihaavapotilaan hoito vaatii sairaanhoitajilta kokonaisvaltaista näyttöön perustuvien suositusten mukaista tietoa haavanhoidosta ja potilaan yksilöllisestä tilanteesta. Tarkoitus ja tutkimusongelma Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tunnistaa sairaanhoitajien koulutustarpeita laskimoperäisen säärihaavan hoitotyössä. Katsauksessa haettiin vastausta tutkimusongelmaan: Mitkä ovat sairaanhoitajien koulutustarpeet laskimoperäisen säärihaavapotilaan hoitotyössä? 104

108 Aineistonkeruu ja analyysimenetelmät Aineisto kerättiin sähköisistä tietokannoista: MEDLINE, CINAHL, ja COCHRANE LIBRARY tammikuussa Hakujen tuloksena oli 174 viitettä. Artikkelien analyysin perusteella 16 artikkelia, mitkä kuvasivat sairaanhoitajien tietoa laskimoperäisen säärihaavapotilaan hoitotyöstä, sisällytettiin kirjallisuuskatsaukseen. Kirjallisuuskatsauksessa käytettiin integroidun kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Tarkoituksena oli yhdistää eri tutkimusten tuloksia kokonaisvaltaiseksi ja loogiseksi kokonaisuudeksi. Tutkimuksia arvioitiin niiden metodologisten lähtökohtien perusteella joko CONSORT-, STROBE-, PRISMA- tai COREQ kriteeristöllä Tulokset Sairaanhoitajien laskimoperäisen säärihaavapotilaan hoitotyön liittyvät tiedot eivät vastanneet nykyisiä näyttöön perustuvia suosituksia. Tulosten analyysin perusteella sairaanhoitajien koulutustarpeet luokiteltiin neljään teema-alueeseen: 1. Tiedon puute fysiologiasta ja säärihaavan paranemisprosessista, mihin sisältyy tiedon puute haavan diagnoosista ja etiologiasta. 2. Tiedon puute säärihaavan arvioinnista, mihin sisältyy tiedon puute haavan ja ympäröivän ihon tarkkailusta, molempien jalkojen tutkimisesta, kivun arvioinnista, dokumentoinnista, haavan piirtämisestä ja valokuvaamisesta sekä haava-alueen mittaamisesta. 3. Tiedon puute säärihaavan paikallishoidosta ja sidoksista, mihin sisältyy tiedon puute käsien pesusta, haavan puhdistamisesta, sidosten vaihtamisen useudesta, erilaisista sidoksista ja haavaa ympäröivän ihon hoidosta. 4. Tiedon puute kompressiohoidosta, mihin sisältyy tiedon puute siitä milloin ja miten kompressiota ja mikä on erityyppisten kompressiosidosten tarkoitus ja tehokkuus. Johtopäätökset Sairaanhoitajilla on useita laskimoperäisen säärihaavapotilaan hoitotyön koulutustarpeita. Oikea tieto toiminnan perustana on tärkeää, jotta sairaanhoitajat osaavat oikealla tavalla tukea haavan paranemista ja välttää aiheuttamasta potilaalle lisävahinkoa. Jatkossa on tarvetta kehittää jatkuva täydennyskoulutusohjelma laskimoperäisen säärihaavapotilaan hoitotyöstä ja miettiä lisäksi uudenlaisia oppimismenetelmiä. m33. Sulautuva opetus ammatillisten vuorovaikutustaitojen kehittämisen tukena Haapaniemi-Kahala Heidi, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Salminen Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Sairaanhoitaja kohtaa työssään päivittäin erilaisia vuorovaikutustilanteita ja sen vuoksi ammatilliset vuorovaikutustaidot ovat yksi hoitajan keskeisistä työvälineistä. Ammatillinen vuorovaikutus on taitona monipuolinen ja sitä usein pidetään itsestään selvänä. Tästä johtuen vuorovaikutustaitojen opettaminen on tärkeää hoitotyön koulutuksessa. Ammatillisten vuorovaikutustaitojen opettaminen koetaan usein haastavaksi. Hoitotyön koulutuksessa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota vuorovaikutustaitojen opettamiseen ja oppimiseen. Eräässä eteläsuomalaisessa ammattikorkeakoulussa päätettiin kehittää ammatillisten vuorovaikutustaitojen opetusta hoitotyön koulutuksessa. Osana kehitysprojektia toteutettiin puolikokeellinen tutkimus, jonka tarkoituksena oli arvioida valitun opetusmenetelmän, sulautuvan opetuksen (blended learning), yhteyttä sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillisten vuorovaikutustaitojen osaamiseen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 78 sairaanhoitajaopiskelijaa (koeryhmässä 35 ja verrokkiryhmässä 43 opiskelijaa). Koeryhmien opetuksessa sulautettiin yhteen verkko-, simulaatio- ja lähiopetusta. Verrokkiryhmien opetus toteutettiin luento- ja ryhmäopetuksena. 105

109 Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla tätä tutkimusta varten kehitetyllä Ammatillinen vuorovaikutus -kyselylomakkeella, joka muodostui 50 vuorovaikutusosaamista kuvaavasta muuttujasta. Muuttujat jaettiin neljään eri osa-alueeseen (yleiset vuorovaikutus-, vuorovaikutusprosessi-, vuorovaikutustilanne- ja moniammatilliset vuorovaikutustaidot). Koe- ja verrokkiryhmien sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillisten vuorovaikutustaitojen osaamista arvioitiin opetuksen alussa ja lopussa samalla kyselyllä. Kyselylomakkeessa ammatillista vuorovaikutusosaamista arvioitiin Likertin viisiportaisella asteikolla. Lisäksi koeryhmien opiskelijoilta kysyttiin opintojakson lopussa heidän kokemuksiaan sulautuvasta opetuksesta. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisesti ja sisällönanalyysillä. Vastausprosentti oli alku- (94%) ja loppumittauksessa (93%) hyvä. Tutkimustulosten perusteella koe- ja verrokkiryhmien ammatillinen vuorovaikutusosaaminen oli jo alkumittauksessa hyvällä tasolla. Koeryhmien ammatillinen vuorovaikutusosaaminen oli opintojakson lopussa tilastollisesti merkitsevästi parempi kaikilla vuorovaikutuksen osaalueilla, kun puolestaan verrokkiryhmien vuorovaikutusosaaminen oli tilastollisesti merkitsevästi parempi vain vuorovaikutusprosessitaidoissa. Koe- ja verrokkiryhmien sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillinen vuorovaikutusosaaminen parantui mittausten välillä eniten vuorovaikutusprosessitaidoissa. Sulautuva opetusmenetelmä osoittautui opiskelijoiden mielestä positiiviseksi opetusmenetelmäksi ja he kokivat eri opetusmuotojen tukeneen hyvin heidän oppimistaan opintojaksolla. Tutkimuksen mukaan sulautuva opetus soveltui ammatillisten vuorovaikutustaitojen opettamiseen ja se edisti sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillisten vuorovaikutustaitojen osaamista opintojakson aikana. Ammatillisten vuorovaikutustaitojen opettamista hoitotyön koulutuksessa voidaan kehittää entisestään ja sulautuvaa opetusta voidaan hyödyntää myös muiden opintojaksojen opettamisessa. OPETUKSEN DESIGN m34. Vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalveluiden design - toimintamallin kehittäminen Liinamo Arja, TtT, Metropolia AMK, terveys- ja hoitoala, yliopettaja; Rekola Leena, FT, Metropolia AMK, terveys- ja hoitoala, yliopettaja; Linna Anna, YTM, Metropolia AMK, terveys- ja hoitoala, assistentti; Honkanummi Eeva, VTM, Espoon kaupunki, Metropolia AMK, terveysja hoitoala, asiantuntija; Eriksson Elina, THT, dosentti (TY), Metropolia AMK, terveys- ja hoitoala, johtaja Hankkeen tarkoitus on kehittää terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kehittämishankkeiden laatua ja vaikuttavuutta tukeva toimintamalli, joka perustuu sekä tieteelliseen että empiiriseen kuntahankkeista kerättyyn asiantuntija- ja kokemusnäyttöön. Hanke on osa Metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelmaa (Katu- Metro), jonka edistää ja tukee monitieteistä kaupunkitutkimusta ja kehittämistoimintaa yhteistyössä alueen korkeakoulujen, kuntien ja valtionhallinnon kanssa. Tässä kuvattavan toimintamallin kehittämishankkeen toteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoala ja kumppaneina ovat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungit. Vuosina hankkeessa arvioitiin alueella toteutettuja terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen hankkeita tutkijoiden toteuttaman hankedokumentteihin perustuvan arvioinnin sekä hanketoimijoiden itsearvioinnin avulla ja toteutettiin systemaattinen kirjallisuushaku ja - katsaus. Hankearviointien tulosten perustella kehittämishaasteita ovat esimerkiksi hankkeen intervention teoria- tai näyttöön perustuvuus, toimijoiden osallistaminen hankeprosessiin, 106

110 prosessin ja tulosten arviointi, tulosten ja kehitettyjen toimintatapojen ja innovaatioiden laajempi hyödyntäminen ja levitys. Kansainvälisen tutkimusnäytön perusteella on tunnistettu yksilö- sekä yhteisö- ja aluetasolla vaikuttavien terveyden edistämisen intervention piirteitä sekä hankkeiden laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen kehitettyjä menetelmiä. Saadun näytön perusteella on vuonna 2012 jäsennetty alustava malli hankkeiden toteutukseen, ohjaukseen ja tulosten käyttöönottoon, juurruttamiseen ja levittämiseen. Vuosina toimintamallin kehittäminen etenee yhteistoiminnallisesti yhteistyökunnista valittujen pilottihankkeiden toteuttajien kanssa. Toimintamallin kehittämisprosessi perustuu teoriaan oppivasta organisaatiosta sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimintaperiaatteisiin. Keskeistä on toimijoiden fasilitointi, kumppanuus ja valtaannuttaminen, monialainen ja ylisektotoraalinen yhteistyö, kontekstuaalisuus, holistisuus ja tasa-arvoisuus. Kehittämisprosessi toteutuu pilottihankkeiden kanssa yhteisissä säännöllisissä työpajoissa sekä suunnitelmallisilla kehittämistehtävillä. Tavoitteena on tuottaa kuntien käyttöön soveltuva toimintamalli sekä mallin soveltamista tukevat työkalut ja koulutusmoduuli. m35. Lasten ja nuorten tupakointia ennaltaehkäisevän ohjauksen kehittäminen voimavaraistumista tukeva näkökulma Parisod Heidi, sh/th, TtK, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Rankinen Sirkku, sh, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtT-opiskelija, tutkija Tutkimuksen tausta Tupakointi on merkittävin ennaltaehkäistävissä olevista kuolleisuuden aiheuttajista ja se aiheuttaa maailmanlaajuisesti lähes kuusi miljoonaa kuolemaa vuosittain. Tämän lisäksi tupakointi on huomattava riskitekijä monissa syövissä, keuhkosairauksissa sekä sydän- ja verisuonitaudeissa. Yksilöön kohdistuvien haittojen lisäksi tupakointi aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle sekä haittaa ympäristölle. Vuonna 2011 suomalaisista 18-vuotiasta tytöistä 23 prosenttia ja saman ikäisistä pojista 29 prosenttia ilmoitti tupakoivansa päivittäin. Jo 12- vuotiailla oli tupakkakokeiluja, mutta päivittäinen tupakointi oli tämän ikäisillä vielä harvinaista. Vuonna 2009 suomalaiset nuoret tupakoivat toiseksi eniten OECD-maiden nuorista. Monet tupakointia ennaltaehkäisevistä ohjausinterventiosta eivät rohkaise nuoria itse osallistumaan ympäristöönsä liittyvään vaikuttamiseen. Voimavaraistumista tukevan ohjauksen näkökulmasta keskeistä ohjauksessa kuitenkin olisi muun muassa ohjattavan aktiivinen rooli. Voimavaraistuminen voidaan nähdä prosessina, joka johtaa itseohjautuvaan ja terveyttä edistävään käyttäytymiseen. Tutkimuksen tarkoitus ja aineistonkeruu Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata, minkälaisia alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille kohdistettuja tupakointia ennaltaehkäiseviä voimavaraistumista tukevia ohjausinterventioita on kehitetty. Kirjallisuushaku toteutettiin Pubmed (MEDLINE)-, Cinahl-, ERIC- ja Cochrane-tietokannoista loka-joulukuussa Keskeiset tulokset Kirjallisuushaulla löydettiin seitsemän voimavaraistumista tukevaa lasten ja nuorten tupakoinnin ennaltaehkäisyyn tarkoitettua ohjausinterventiota. Näissä interventioissa lapsilla ja nuorilla oli keskeinen rooli tupakoinnin ennaltaehkäisyssä. Interventiot keskittyivät pitkälti lasten ja nuorten itse esille tuomiin tupakointiin liittyviin epäkohtiin ympäristöissään ja aikuisten tuella lasten ja nuorten itse suunnittelemiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Kolmessa interventiossa nuoret käyttivät valokuvausta epäkohtien tunnistamisessa ja kahdessa käytettiin ikätovereita tupakointiin liittyvän ohjauksen toteuttamisessa. Yksi interventioista keskittyi lisäksi nuorten medialukutaidon kehittämiseen ja tupakointia ihannoivan informaation tunnistamiseen. Interventioiden tavoitteena oli muun muassa tupakointiin liittyvien asenteiden 107

111 muuttaminen ja nuorten aktivointi ympäristöönsä liittyvässä vaikuttamisessa sekä siten tupakoinnin vähentyminen voimavaraistumisen kautta. Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet Lapsille ja nuorille kohdistettavaa tupakointia ennaltaehkäisevää ohjausta suunniteltaessa voimavaraistumista tukeva ohjaus tuo uuden näkökulman ohjauksen toteutukseen. Ohjausta ei tulisi nähdä vain ylhäältä alaspäin toteutettuna ohjauksena, vaan sellaisena, jossa myös lapsilla ja nuorilla on aktiivinen rooli. m36. Kuvallinen ilmaisu vuorovaikutustaitojen oppimisessa Aho Jukka, TtM, sh, Savonia-ammattikorkeakoulu, lehtori; Koskinen Liisa, TtT, esh, Savoniaammattikorkeakoulu, yliopettaja; Nurro Marjukka, KM, esh, Savonia-ammattikorkeakoulu, lehtori Tutkimuksen tausta: Luovia terapioita on käytetty mielenterveystyössä sekä hoidon että diagnostiikan välineinä 1950-luvulta lähtien. Tutkimukset osoittavat, että kuvallinen ilmaisu (piirtäminen ja maalaaminen) voi stimuloida potilaan tunneilmaisua, lievittää ahdistusta, helpottaa vaikeiden asioiden käsittelyä ja edistää itsetuntemusta. Kuvallista ilmaisua on sittemmin sovellettu hoitotyön koulutuksessa ammatillisen itsetuntemuksen lisäämisen ja ihmissuhdetaitojen opetuksen välineinä erityisesti Britanniassa. Savonia-ammattikorkeakoulussa maalaustekniikka otettiin mielenterveys- ja päihdetyön harjoittelun seminaaripäivän opetusmenetelmäksi vuonna Päivän aikana opiskelijaryhmä (10 15) ohjataan maalaamaan vesiväreillä tuotos omasta harjoittelun aikaisesta asiakas-opiskelijasuhteestaan, minkä jälkeen seinalle nostetut hoitosuhteet analysoidaan reflektoiden ja vuorovaikutuksen erilaisia elementtejä esille nostaen. Tutkimustehtävä: Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia kuvallisen ilmaisun käytöstä vuorovaikutustaitojen oppimisessa. Tavoitteena oli saada tietoa maalaamistekniikan hyödynnettävyydestä hoitotyön opetuksessa. Aineiston keruu ja analyysi: Aineisto koostui 51:stä esseetä ja se kerättiin syksyllä 2011 siten, että jokaisen seminaaripäivän (4) päätteeksi opiskelijat ohjattiin tietokoneluokkaan, missä heitä pyydettiin kirjoittamaan essee aiheesta: Minä tässä ja nyt - kokemukseni maalaamisesta hoidollisten vuorovaikutustaitojen oppimisessa. Essee pyydettiin toimittamaan sähköpostilla opintojakson vastuuopettajille. Aineiston analyysissa hyödynnettiin induktiivista sisällönanalyysia Keskeiset tulokset: Seminaari oli yhteydessä erilaisiin tunteisiin, itseilmaisuun ja vuorovaikutuksen monitasoisuuteen. Värien käyttö aktivoi tunteita ja auttoi ilmaisemaan hoitosuhteen erilaisia sävyjä ja asiakkaan sairaudentilaa. Maalaamisen hiljaisuus aktivoi erilaisia hoitosuhteeseen liittyviä tunteita. Seminaarin tunneskaala koostui empatiasta, tunneilmaisun helppoudesta, kokemuksen jakamisen terapeuttisuudesta, mutta myös maalaamisen aiheuttamasta ahdistuksesta ja pettymyksestä tilanteeseen. Maalaaminen oli itseilmaisun väline, sillä se jäsensi opiskelijoiden ajattelua ja tuki hiljaistenkin osallistumista. Maalaamistekniikka toi keskusteluun syvällisen aspektin ja auttoi oppimaan toisilta. Seminaari mahdollisti toisten tulkintojen kuulemisen sekä kuvan ja sanan yhdistämisen. Se auttoi opiskelijoita ymmärtämään vuorovaikutuksen monitasoisuutta ja kuuntelun tärkeyttä toisen ymmärtämisessä. Johtopäätökset: Maalaamistekniikan käyttö mahdollistaa myönteisten ja kielteisten tunteiden aktivoitumisen tuntitilanteessa ja edellyttää opettajalta hyvää tuntikokonaisuuden hallintaa ja menetelmään perehtymistä. Instrukitovaihe on opetuksellisesti keskeinen: maalauksia ei ver- 108

112 rata toisiinsa; opiskelijan on hyvä tuoda itsensä mukaan maalaukseensa. Opiskelijoiden tulisi oivaltaa, että tekniikkaa voi hyödyntää hoitotyön menetelmänä erilaisten asiakkaiden kanssa. m37. Tutkimustiedon käyttö hoitotyön opetuksessa opiskelijoiden arvioimana Laapio Emilia, TtM, Saimaan ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, lehtori; Koivula Meeri, TtT, dosentti, Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö/hoitotiede, lehtori; Salminen Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön opettajien tutkimustiedon käyttöä opetuksessa opiskelijoiden arvioimana sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseen vastasi 202 kolmannen vuoden hoitotyön opiskelijaa. Vastaajat opiskelivat yhdeksässä eri puolella Suomea sijaitsevassa ammattikorkeakoulussa. Tutkimustehtävät: 1. Miten paljon opiskelijat arvioivat hoitotyön opettajien käyttävän tutkimustietoa opetuksessa? 2. Millainen yhteys on opiskelijoiden taustamuuttujilla ja heidän arvioillaan opettajan tutkimustiedon käytöstä? Tutkimuksen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Muuttujista muodostettiin faktorianalyysin perusteella summamuuttujat: tutkimustiedon käyttöön aktivoiva opetus, näyttöön perustuva opetus, monitieteinen opetus ja perinteinen hoitotyön opetus. Summamuuttujille laskettiin Cronbach Alpha arvot ja näin varmistettiin sisäinen johdonmukaisuus. Koska summamuuttujat olivat jakaumiltaan vinoja päädyttiin tilastollisessa analyysissä käyttämään eiparametrisiä testejä (Mann Whitney U ja Spearmanin järjestyskorrelaatiota). Tulokset Opiskelijat arvioivat näyttöön perustuvaa opetusta olevan eniten ja perinteistä hoitotyön opetusta toiseksi eniten. Tutkimustiedon käyttöön aktivoivaa ja monitieteistä opetusta opiskelijat arvioivat olevan vähiten. Naisopiskelijat arvioivat hoitotyön opettajien opetuksen olevan enemmän tutkimustiedon käyttöön aktivoivaa kuin miesopiskelijat. Aikaisemman terveysalan koulutuksen saaneet arvioivat näyttöön perustuvaa opetusta ja monitieteistä opetusta olevan enemmän kuin ei ammatillisesti koulutetut. Opiskelijat, joilla ei ole aikaisempaa terveydenhuollon koulutusta tai työkokemusta arvioivat perinteistä hoitotyön opetusta olevan enemmän kuin opiskelijat, joilla oli jo jokin terveydenhuollon koulutus. Johtopäätökset 1. Hoitotyön opetus ammattikorkeakouluissa on opiskelijoiden mukaan pääosin näyttöön perustuvaa. 2. Naisopiskelijat tunnistavat miehiä enemmän tutkimustiedon käyttöön aktivoivaa opetusta. 3. Aikaisemman terveysalan koulutuksen saaneet opiskelijat tunnistavat tieteelliseen tietoon perustuvaa opetusta paremmin kuin ei ammatillisesti koulutetut. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön opetuksen ja hoitotyön opettajakoulutuksen kehittämisessä. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää näyttöön perustuvan toiminnan tehostamisessa ja koulutuksessa. Hoitotyön opettajien tutkimustiedon käyttöä opetusmateriaaleissa ja oppimistehtävissä tulisi kehittää ja tutkia lisää. 109

113 m38. Johtamisen kehittäminen kumppanuusvalmennuksen avulla Auroran sairaalan akuutti-toiminnassa Tiina Pehkonen, TtM, Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveysvirasto, psykiatria- ja päihdepalvelut, ylihoitaja; Leena Turpeinen, LL, Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveysvirasto, psykiatria- ja päihdepalvelut, johtajapsykiatri Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston (ent. terveyskeskus ja sosiaalivirasto) psykiatria- ja päihdepalvelut tuottaa pääosan helsinkiläisten aikuisten psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja päihdehuollon palveluista. Psykiatria- ja päihdepalvelut jaetaan seitsemään yksikköön. Auroran sairaala kuuluu psykiatrinen sairaalahoito- ja päivystys yksikköön. Vuonna 2010 ylilääkärin ja ylihoitaja lähtivät kehittämään johtamista Auroran sairaalan akuuttitoiminnassa apulaisylilääkäri-osastonhoitaja työparien kumppanuusvalmennuksen avulla. Myös ylilääkäri ja ylihoitajat osallistuivat valmennukseen. Kumppanuusvalmennuksen tavoitteena oli esimiesosaamisen vahvistaminen ja potilaan saaman hoidon tasalaatuistaminen. Kumppanuusvalmennus järjestettiin Helsingin kaupungin Oiva-akatemian toimesta. Valmennus käynnistyi toukokuussa 2010 kehittämiskonsultin valmennettaville vetämässä aloitustilaisuudessa. Tilaisuudessa esiteltiin valmennusohjelmaa ja keskusteltiin valmennuksen toteutuksesta ja sisällöistä. Valmennuksen alussa osallistujille tehtiin DISC 2.0 Plus henkilöarviointi. Valmennus toteutui syksyn 2010-syksyn 2011 aikana. Se sisälsi yhteisiä koulutuspäiviä, apulaisylilääkäri-osastonhoitaja työparien coaching-tapaamisia konsultin johdolla ja välitehtäviä. Kumppanuusvalmennuksen tuloksena Auroran sairaalan akuuttitoimintaan juurtui niin sanottu kumppanuusjohtamisen malli, jossa lääkäri- ja hoitotyönjohtajat toimivat työpareina potilaan parhaan mahdollisen hoidon varmistamiseksi. Apualisylilääkäri ja hänen vastuualueensa yksikköjen osastonhoitajat muodostavat säännöllisesti kokoontuvan kumppanuusryhmän. Kumppanuusryhmän tehtävänä on yksikköjen välisen yhteistyön vahvistaminen, potilaan hoidon käytäntöjen yhtenäistäminen ja yhteinen koulutussuunnittelu. Ryhmässä lähiesimiehet jakavat tietämystään, kokemuksiaan ja saavat tukea toisiltaan. Kumppanuusryhmien toimintaa ohjaa kumppanuusvalmennuksen tuotoksena akuuttitoimintaan luotu tuloskortti. Myös ylilääkäri ja ylihoitaja tapaavat säännöllisesti ja suunnittelevat yksikön toimintaa yhdessä. Kumppanuusvalmennus on systematisoinut lääkäri- ja hoitotyönjohtajien toimintaa organisaation strategian jalkauttamiseksi ja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Potilaan hoidon käytännöt ovat yhtenäistyneet. Kumppanuusjohtaminen on osa organisaation laadunvarmistusta. Toimintaa suunnitellaan, kehitetään ja arvioidaan yhdessä. Kumppanuusvalmennukseen osallistuneet ovat omaksuneet kumppanuusjohtamisen toimintatavakseen. Työtapaa kehitetään edelleen muun muassa yhteisissä koulutustilaisuuksissa. Kumppanuusjohtamisen jatkumo edellyttää myös uusien esimiesten perehdyttämistä mallin mukaiseen. 110

114 m39. Yhteisöllistä oppimista vierianalytiikan opetuksessa Tuominen Raini, TtM, Turun ammattikorkeakoulu, lehtori Vieritestauksen hyvät käytänteet eli VIENO hankkeen tavoitteena on varmistaa vieritestausten luotettavuus potilasturvallisuuden toteutumiseksi. Hankkeessa kehitetään bioanalytiikan ja hoitotyön koulutusohjelmien opiskelijoiden vierianalytiikan opetusta Turun amk:ssa. Bioanalyytikko-opiskelijat (7. lukukausi) suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä opettajan kanssa hoitotyön (2. lk) opiskelijoiden kliiniset laboratoriotutkimukset opintojakson (1op). Opintojakson tavoitteena on mm. oppia laadukas näytteenotto ja ymmärtää tavallisimpien laboratoriotutkimusten merkitys. Opintojakso muodostuu teoria- ja laboraatio-opetuksesta sekä Optiman verkkooppimisalustan verkkomateriaalista ja verkkotehtävistä. Teoriaopetuksen (6h) bioanalyytikkoopiskelijat toteuttavat ryhminä valitsemastaan aihealueesta. Opiskelija oppii selittämään moniammatillisesti alansa käsitteet, ymmärtää vieritestauksen haasteet laboratorion ulkopuolella, kehittyy moniammatillisessa yhteistyössä ja saa valmiuksia esittämiseen. Vieritestauslaboraatioita (4h/hoitotyön opiskelija) ohjatessaan bioanalyytikko-opiskelijat kehittävät ohjaamisvalmiuksiaan. Laboraatioissa bioanalyytikko-opiskelijat ohjaavat omaa hoitotyön opiskelijaparia, joten odottelua ei synny ja lisäkysymyksiin on aikaa. Opiskelijat oppivat toistensa tulevista ammateista ja saavat okemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä. Verkkotehtäviin vastatessaan hoitotyön opiskelija voi hyödyntää oppimisalustalle tallennettuja esityksiä ja opettajan alustalle tallentamaa materiaalia. Bioanalyytikko-opiskelijat tarkistavat verkkotehtävät, vastaavat mahdollisiin kysymyksiin ja antavat palautetta. Tämä valmentaa selkeään kirjalliseen viestintään ja kannustavan palautteen antamiseen. Suullista palautetta ryhmänä toimineet ohjaaja ja ohjattavat opiskelijat antavat toisilleen jokaisen laboraation lopussa. Opettaja antaa palautteen teoriaopetuksesta ja jokaiselle laboraation päätyttyä. Lisäksi palautetta kerätään bioanalytiikko-opiskelijoilta palautepäivänä ja hoitotyön opiskelijoilta verkko-oppimisalustalla. Palaute on ollut positiivista, toteutus on koettu hyväksi ja monipuoliseksi oppimistavaksi. Hoitotyön opiskelijat ovat kokeneet erittäin hyväksi henkilökohtaisen ohjaajan. Laboraatiot ja verkkotehtävät ovat haastaneet bioanalytiikan opiskelijat miettimään perusteluja ja antamaan kannustavaa palautetta. Hoitotyön opiskelijat ovat kokeneet verkkotehtävät oppimista tukeviksi, tehtäviin annetaan palaute ja lisäkysymyksiin vastattu. Verkkotehtäviä on jopa toivottu lisää. Kahdesti vuodessa erilaisena toteutuva opintojakso asettaa opettajalle haasteita toteutuksellisesti ja ajallisesti. Opettajan tulee vastata opintosuunnitelman tavoitteiden toteutumisesta ja olla avoin opiskelijoiden innovaatioille. On antoisaa nähdä, opetusten ja ohjausten edetessä, bioanalyytikko-opiskelijoiden ammatillinen kasvu. Kokemuksesta saatu tieto lisää varmuutta tuoda esille oleellista tietoa. Opettaja saa esityksiä seuratessaan nähdä innovaatiota opetettavan asian selittämisessä ja esilletuomisessa. Asiat voi opettaa ja perustella erinomaisesti monin eri tavoin. 111

115 m40. Moniammatillista oppimista potilaan parhaaksi (MOPP) Tuomikoski Annukka, TtM, PPSHP, opetuskoordinaattori; Herukka Katja, sh-opiskelija, Oamk sote; Järvi Sari, sh-opiskelija, Oamk sote; Sandelin Pirkko, TtT, Oamk Sote, yliopettaja; Järvi Sari; Kourilehto Hannele; Kurkela Emilia; Lundström Ritva; Moilanen Kati; Suutari Sonja, Oamk sote, opiskelijoita Lähtökohdat Oulun yliopistollinen sairaala (OYS) ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö (Oamk sote) käynnistivät syksyllä 2011 Moniammatillisella yhteistyöllä potilaiden parhaaksi yhteistyöhankkeen. Hankkeen ideointi ja opiskelijoiden rekrytointi tapahtuivat samana syksynä. Moniammatillisen ja koulutusohjelmat ylittävän työryhmän säännölliset tapaamiset kaksi kertaa kuukaudessa alkoivat keväällä Työryhmään kuuluu kolme sairaanhoitaja-, kaksi terveydenhoitaja- ja kaksi bioanalyytikko-opiskelijaa, OYS:n hygieniahoitaja, opetuskoordinaattori, apulaisosastonhoitaja ja hyvinvointipäällikkö sekä Oamkin yliopettaja. Tavoite Moniammatillisella yhteistyöllä potilaiden parhaaksi hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa ja menetelmiä, joiden avulla OYS:n henkilökunta osaltaan voi ylläpitää ja kehittää osaamistaan ja edistää potilaiden turvallista ja korkeatasoista hoitoa. Oamkin terveysalan opiskelijoiden tavoitteena on osata tutkia, kehittää ja tuottaa tietoa koskien potilaiden turvallista ja korkeatasoista hoitoa moniammatillisessa, monialaisessa, koulutusohjelmat ylittävässä ja tiiviisti työelämään liittyvässä hankkeessa. MOPP -hankkeen tarkoituksena on kehittää moniammatillinen ja työelämälähtöinen opinnäytetyökokonaisuus OYS:n henkilökunnan kausiinfluenssarokotekattavuuden edistämiseksi. Toteutus Hankkeessa tuotetaan neljä opinnäytetyötä. Ensimmäisen opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kvantitatiivisella lähestymistavalla OYS:n henkilökunnan tietoja ja suhtautumista koskien kausi-influenssarokotusta ennen heille suunnattavaa kausi-influenssarokottamista koskevaa kampanjaa. Sairaanhoidon opiskelija kerää aineiston kyselylomakkeella Webropol -ohjelmaa hyödyntäen sähköpostitse. Toisessa opinnäytetyössä kaksi sairaanhoidon opiskelijaa suunnittelee ja toteuttaa kausi-influenssarokottamista koskevan kampanjan henkilökunnalle. Sen tavoitteena on nostaa OYS:n henkilökunnan kausi-influenssarokotekattavuutta. Kampanjan suunnittelussa hyödynnetään aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia. Kolmannessa opinnäytetyössä bioanalyytikko opiskelijat ottavat pintanäytteitä OYS:n erilaisilta pinnoilta. Näytteet viljellään bakteerien kasvatusmaljoille. Viljelyn tulokset esitetään postereissa. Posterit ovat esillä henkilökunnalle suunnatussa kampanjassa. Neljännen opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kvantitatiivisella lähestymistavalla OYS:n henkilökunnan tietoja ja suhtautumista koskien kausi-influenssarokotusta heille suunnatun kausi-influenssarokottamista koskevan kampanjan jälkeen. Kaksi terveydenhoitaja opiskelijaa kerää aineiston samalla kyselylomakkeella, jolla henkilökunnalle tehtiin kysely ennen kampanjaa. Tutkimustuloksia vertaillaan edellisvuosien rokotusmenekkeihin: Kampanjan vaikuttavuutta influenssarokotekattavuuteen analysoidaan yhdessä työterveyshuollon henkilöstön kanssa. Osahankkeiden tutkimustulokset valmistuvat vuosien aikana. 112

116 m41. Hyvä syntymä hanke Koski, Pirjo, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, kätilökoulutus, projektipäällikkö; Pienimaa Anna-Kaisa, KM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, kätilökoulutus, koulutusvastaava; Haarala Päivi ThM, Metropolia ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, koulutuspäällikkö Synnytyksen hoito tapahtuu Suomessa lähes yksinomaan sairaaloissa. Synnytyksen hoitoa luonnehtii korkea teknologian käyttö sekä lukuisat lääketieteelliset toimenpiteet. Kätilö on synnyttäjän tärkein tukija, vaikka synnytyksessä olisikin mukana naisen kumppani. Synnyttäjän tukemisesta on niukasti suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä tutkittua tietoa. Synnyttäjän tuella tarkoitetaan fyysistä, emotionaalista, tiedollista ja sosiaalista kätilön tarjoamaa synnytyksen aikaista. Tukea tarjotaan sekä synnyttäjälle että hänen kumppanilleen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan tuki synnytyksen aikana vaikuttaa myönteisesti synnytyksen kulkuun ja vähentää joidenkin synnytystoimenpiteiden tarvetta. Synnyttäjän tuesta ei ole Suomessa selkeää määrittelyä, eikä sitä juuri dokumentoida synnytyskertomuksiin. Hyvä syntymä- hankkeen tarkoituksena on selvittää synnyttäjien, isien ja synnytyksiä hoitavien kätilöiden näkemyksiä synnytyksen aikaisesta tuesta koko synnytysprosessin ajan. Tavoitteena on kehittää synnyttäjän tukemisen hoitokäytäntöä ja syntymän hoidon opetusta. Riittävän tuen seurauksena odotetaan synnytyskokemuksen muodostuvan myönteisemmäksi ja synnytystoimenpiteiden vähentyvän. Hankkeeseen liittyvät aineiston keruut toteutetaan kyselytutkimuksena synnyttäneille äideille (mukaan ei oteta elektiivisiä sektioita) ja isille sekä kätilöille ennen ja jälkeen koulutusintervention. Tutkimuksiin pyydettävien synnyttäjien lukumäärä on 1500, synnytyksessä mukana olleiden isien lukumäärä on 1500 (tai voi jäädä pienemmäksi) ja kätilöiden lukumäärä on 172 yhteensä koe- ja kontrollisairaaloista. Koesairaaloina ovat Hyvinkään sairaala ja Oulun yliopistollinen sairaala. Verrokkisairaaloita ovat Kuopion ja Tampereen yliopistollinen sairaala, Salon aluesairaala ja Kanta-Hämeen keskussairaala. Kyselylomakkeet muokattiin suomalaiseen kulttuuriin soveltuviksi aikaisemmin tuotetuista kansainvälisistä kyselylomakkeista ja niihin saatiin lupa niiden kehittäjiltä. Alkukyselyt toteutettiin kaikissa sairaaloissa keväällä ja kesällä 2012 ja koulutusinterventiot vuoden 2012 lopulla. Loppukyselyt aloitettiin verrokkisairaaloissa vuoden 2012 lopulla ja koesairaaloissa vuoden 2013 alussa. Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijat tekevät hankkeeseen useita opinnäytetöitä hyödyntäen kertynyttä aineistoa. Aineistosta on tekeillä myös yksi pro gradu- tutkimus. Hankkeen lopussa koko aineistosta kirjoitetaan tieteellisiä artikkeleita ja tuotetaan esityksiä valtakunnallisille (mm. Kätilöpäiville) ja kansainvälisille (mm. Metropolian kv- viikko, ICM:n ja EMA:n konferensseihin) koulutuspäiville projektin viestintäsuunnitelman mukaisesti. Hankkeen toimijoita ovat Metropolia ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan kätilökoulutus, Hyvinkään sairaalan ja Oulun yliopistollinen sairaalan synnytysosastot, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Kätilöliitto. Hankkeen suurin rahoittaja on kätilökoulutus. 113

117 Koulutuksen kansainvälisyys m42. Malawi-Sambia-Suomi yhteistyöprojekti hoitotyön koulutuksen Kansainvälistäjänä Ahokas Aija, KM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, kv-lehtori; Koski Pirjo TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori (kätilötyön koulutusohjelma) Suomen korkeakoulujen kansainvälisyyden yleiset tavoitteet on määritelty korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa (Opetusministeriön julkaisuja 2009:21). Metropoliassa kansainvälisyys on osana kaikkia opintoja (Metropolian strategia ).Yhteistyö ulkomaisten yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa mahdollistaa vuosittain sadoille opiskelijoillemme opiskelun tai harjoittelun ulkomailla. Metropolian terveys- ja hoitoala koordinoi MaZaFi 2- projektia. Yhteistyön alku käynnistyi Malawissa vuonna 1999 University of Malawi/ Kamuzu College of Nursing ja Malawi College of Health Sciences kanssa. Yhteistyön pohjalla oli Mannerheimin lastensuojeluyhdistyksen ja Väestöliiton työ Malawissa. CIMOn hallinnoima North-South Higher Education Institution Network Programme mahdollisti vuodesta 2004 lähtien vastavuoroisen verkostotoiminnan, ja Malawi Zambia Health Care Project sai alkunsa. Verkostoon liittyi sambialainen Lusaka School of Nursing / University Teaching Hospital vuonna 2004 ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu vuonna Vuodesta 2007 lähtien verkosto on toiminut North-South-South HEI Network Programmen avulla ja jatkuu nykyisin MaZaFi 2 nimellä. MaZaFi 2 ( ) projektin tavoitteena on edistää hoitotyön koulutuksen kehittämistä kaikissa partnerikorkeakouluissa laadukkaan opetuksen ja oppimisen avulla. Erityinen painopistealue on teorian ja käytännön välisen kuilun kaventaminen hyvän teoreettisen ymmärryksen sekä vahvan kliinisen osaamisen avulla. Tämän avulla edistetään myös monikulttuurista viestintää korkeakoulujen välillä. MaZaFi 2:n painopistealueena on Näyttöön perustuva hoitotyö ja kehittämiskohteina opetussuunnitelma, teoriaopinnot sekä harjoittelu oppilaitoksissa ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Vuodesta 1999 lähtien verkoston kautta Malawiin ja Sambiaan on lähtenyt vaihtoon 85 opiskelijaa. NSS-ohjelman rahoituksen turvin vuoden 2004 jälkeen Suomeen on tullut yhteensä 28 opiskelijaa. Vaihtoon lähteviä opettajia on ollut yhteensä 16 ja saapuvia opettajia 20. Verkoston toiminnan periaatteena onkin vastavuoroisuus. Intensiiviviikkoja on toteutettu kahdesti, vuonna 2010 Lilongwessa (Developing Clinical Tutoring) ja vuonna 2012 Lusakassa (Evidence Based Practice). Verkosto toimii aktiivisesti yhteistyössä ja jakaa osaamistaan sekä mm. intensiiviviikkojen opetusmateriaalia yhteistyökorkeakoulujen kesken. Projektiin haetaan jatkorahoitusta keväällä Jatkossa keskitytään johtamisen, hoitotyön tutkimuksen, opetusmenetelmien sekä kliinisten taitojen kehittämiseen. 114

118 m43. Opetuksen kansainvälistymisen haasteita ammattikorkeakoululle ja työelämälle Partamiess Sanna, TtM Laurea-ammattikorkeakoulu, kehittämispäällikkö; Ora-Hyytiäinen Elina KT Laurea-ammattikorkeakoulu, yliopettaja Opetuksen kansainvälistyminen tuo mukanaan oppimisympäristöjen muutostarpeen. Oppiminen kehittämistyössä on Laurean pedagoginen toimintatapa ja siinä työelämän kanssa toteutettavat kehittämishankkeet ovat oppimisympäristöinä. Vuorovaikutus kansainvälisten kumppanien kanssa edellyttää uusien työvälineiden käyttöönottoa ja käyttöön liittyvää osaamista. Kielitaito ja sosiaalisen median välineisiin liittyvää osaamista tarvitaan jo tällä hetkellä laajasti oppimisessa, mutta erityisesti tiedon jakamisessa ja uuden osaamisen tuottamisessa kansainvälisten koulutuksen ja työelämän kumppanien kanssa. Laurea Lohjan kampuksen kehittämishanke Social Media and Adult Trainings (SMAT) on Eu-rahoitteinen kahdeksan aikuiskoulutusorganisaation kaksivuotinen ( ) yhteistyöprojekti, jossa vahvistetaan sosiaalisen median käyttötaitoja ja kansainvälistä yhdessä toimimista sekä lisätään koulutuksen edellytyksiä käyttää sosiaalista mediaa hyväksi. SMAT hankkeessa jokainen osapuoli kehittää yhteisten tavoitteiden lisäksi omien tarpeidensa mukaisia asioita. Laurea Lohjan kampuksen kehittämiskohteeksi valittiin työelämäkumppaneiden ja opettajien kansainvälisessä yhteistyössä tarvittavien taitojen vahvistaminen. Laurea Lohjan kampuksella on toteutettu sosiaalisen median käyttöä selvittänyt kysely. Sen tulosten perusteella kehittämiskohteet valittiin; opettajien ja työelämäedustajien sosiaalisen median käyttö oppimisessa ja koulutuksessa oli pienellä ryhmällä aktiivista, mutta suurella joukolla vähäistä tai jopa puuttui kokonaan. Opettajat (n = 11) ja työelämäedustajat (n = 15) raportoivat yhteisten kehittämisprojektiensa tuloksia kansainvälisissä konferensseissa muodostamissaan kirjoittamisryhmissä. Yhteisen ymmärryksen muodostaminen ja vieraalla kielellä raportoiminen, konferensseihin osallistuminen sekä kansainvälisellä foorumilla esiintyminen tuottavat tarvittavia taitoja. Ryhmät työskentelevät ohjattuina, ohjaajina toimivat englannin sekä TKI työn opettajat. Ohjaus tapahtuu sosiaalisen median välineitä käyttäen. Ryhmät saavat myös vertaistukea toisiltaan sosiaalisen median kautta. SMAT hankkeeseen osallistuvat kansainväliset kumppanit järjestävät yhdessä 5 työseminaaria hankkeen aikana. Työseminaarit toteutuvat eri puolilla Eurooppaa ja näistä kaksi on jo toteutunut. Jo toteutuneisiin seminaareihin on osallistunut kirjoittamistyöryhmistä 12 jäsentä. Opetuksen kansainvälistyminen on välttämätöntä, jotta saamme myös muiden maiden kokemukset ja parhaat käytänteet käyttöömme tutkimustiedon lisäksi. Kansainvälistyminen tuo kuitenkin mukanaan uusia haasteita niin koulutukselle kuin työelämällekin. Uusien työvälineiden käyttöön liittyvä osaaminen on tärkeää turvata yhteistyössä toimiville. Toimiminen yhteistyöhankkeissa tuottaa motivoivalla tavalla osaamista. m44. Kansainvälinen Empowering Patient Education -opintokokonaisuus Rankinen Sirkku, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkija; Heikkinen Katja, TtT, Turun ammattikorkeakoulu, lehtori; Kesänen Jukka, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkija; Ryhänen Anne, TtT, Turun kaupunki, hyvinvointitoimiala, ylihoitaja; Salanterä Sanna, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori; Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja; Siekkinen Mervi, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkija; Vaartio- Rajalin Heli, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkija; Virtanen Heli, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, koordinaattori; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja. Potilasohjaus on mukana monissa kansallisissa ja kansainvälisissä terveyspoliittisissa kannanotoissa. Potilasohjauksen toteuttaminen edellyttää potilaiden osallistumista. Tällöin poti- 115

119 lasohjauksen pitää tukea potilaiden voimavaraistumista ja potilasohjausta toteutettaessa pitää kunnioittaa potilaan oikeutta saada tietää terveydentilastaan ja siihen liittyvistä ongelmatilanteista. Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen Potilasohjaus-projektin tarkoituksena on kehittää potilasohjausta siten, että se tukee nykyistä enemmän potilaiden voimavaraistumista terveydenhuollon eri osa-alueilla. Olemme kehittäneet kansainvälisen Empowering Patient Education - opintokokonaisuuden (25 opintopistettä), jota on testattu ja kehitetty edelleen vuodesta 2008 lähtien ( Opintokokonaisuus on herättänyt laajaa kansainvälistä kiinnostusta. Opintokokonaisuuteen on osallistunut opiskelijoita useasta eri maasta kuten Alankomaista, Espanjasta, Irlannista, Islannista, Itävallasta, Kreikasta, Liettuasta, Portugalista, Puolasta, Ruotsista, Saksasta, Suomesta, Sveitsistä ja Yhdysvalloista. Suurin osa opiskelijoista on ollut hoito- tai terveystieteiden perus- ja jatko-opiskelijoita, mutta opintokokonaisuuteen on osallistunut myös muiden tieteenalojen opiskelijoita sekä hoitotyön käytännössä työskenteleviä hoitotyöntekijöitä. Opintokokonaisuus soveltuu kaikille voimavaraistumista tukevasta potilasohjauksesta kiinnostuneille henkilöille. Opintokokonaisuuden tarkoituksena on kuvata voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen teoreettista ja metodologista perustaa, syventää ymmärrystä voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen analysoinnista, toteuttamisesta ja tutkimuksen tekemisestä sekä arvioida voimavaraistumista tukevaa potilasohjausta sekä kliinisessä että tutkimusympäristössä. Voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen opintokokonaisuuden laadun arviointi on jatkuvaa. Opetusta kehitetään opiskelijoiden palautteiden perusteella. Opetusmenetelmät sisältävät luento-opetusta, interaktiivista verkostotyöskentelyä ja vaihettain tapahtuvaa katsausartikkelin tekemisen opetusta. Tämä kansainvälinen teoreettinen opintokokonaisuus antaa perustan voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen kehittämiselle eri terveydenhuollon osa-alueilla. Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Oppimateriaalin tuottajapalkinnon saivat professorit Helena Leino-Kilpi ja Sanna Salanterä tutkimusryhmineen Empowering Patient Education -opintokokonaisuuden luomisesta vuonna Empowering Patient Education - opintokokonaisuuden vahvuutena on siinä sovellettavat nykyaikaiset opetussmenetelmät. Opintokokonaisuus on ainutlaatuinen hoitotieteen alalla, myös kansainvälisesti tarkasteltuna. m45. ehealth opintojakson pilotointi hoitotyön koulutuksessa Kuhalampi Katriina, THM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori; Palo Raija, TtM, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, koulutusohjelmapäällikkö; Heikkilä Asta, TtT, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, yksikön johtaja Kehitetty ehealth -opintojakso on osa kansainvälistä ICT for Health -hanketta, johon Suomesta osallistuivat Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Etelä-Pohjanmaan liitto. ICT for Health -hanke toteutui Itämeren alueen kahdeksan maan 19 partnerin yhteistyönä vuosina osana EU- ohjelmaa Baltic Sea Region Programme. Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön hoitotyön koulutusohjelmassa suunniteltiin ja toteutettiin hankkeeseen liittyvä Introduction to ehealth (3 cr) opintojakso, jonka tavoitteena oli lisätä hoitotyön opiskelijoiden osaamista informaatiotekno- 116

120 logian hyödyntämisestä terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa ja kehittämisessä. Käsitettä ehealth lähestyttiin kolmesta eri näkökulmasta: sähköinen terveyskertomus/kirjaaminen, telelääketiede/telehoitotyö ja terveysportaalit. Opintojakso pilotoitiin kahteen kertaan vuosina 2011 ja 2012 Seinäjoella ja siihen osallistui yhteensä 50 valmistumisvaiheen sairaanhoitajaopiskelijaa. Lisäksi opintojaksoa piloitoitiin Saksassa ja Liettuassa. Opintojakso pohjautui ehealth -käsitettä koskevaan tutkimustietoon. Opintojakso luotiin eurooppalaisen opintojaksosuunnitteluun pohjautuen. Oppimisen lähestymistapa oli konstruktivistinen. Opinnot toteutuivat opiskelijalähtöisesti hyödyntäen monimuotoisia oppimismenetelmiä, etenkin virtuaaliopintoja. Opintojakso koostui kolmesta osasta: ehealth -asiantuntijaluennot, opiskelijoiden itsenäiset kirjalliset oppimistehtävät sekä opiskelijoiden työstämät englanninkieliset seminaariesitykset suomalaisista ehealth - sovelluksista. Sovelluksina opiskelijat käyttivät hoitotyöstä nostamiaan esimerkkejä. Näin opintojakso integroitui käytännön hoitotyöhön ja sen ehealth -sovelluksiin. Opintojaksosta kerättiin kirjallinen opiskelijapalaute. Opiskelijat kertoivat oppineensa paljon ehealth -sovelluksista ja niiden hyödyntämisestä jokapäiväisessä hoitotyössä. Myös käsite ehealth oli tullut tutuksi. Opiskelijat kokivat oppineensa lisää myös Moodle- oppimisympäristössä ja englanninkielellä opiskelusta. Opiskelijapalautteen perusteella näyttää siltä, että opintojakson sisältö oli välttämätön ja tarpeellinen heidän ammatillisessa kehittymisessään, koska ehealth -sovelluksia hyödynnetään enenevässä määrin terveydenhuollossa. Opintojakson kehittäneiden opettajien mielestä opintojakson tavoitteet, sisältö ja oppimismenetelmät tukivat hyvin toisiaan. Opintojaksossa näyttäytyi opiskelijoille monimuotoinen ehealth -käsite sekä sen sovelluksien laajuus ja kehittymissuunnat terveydenhuollossa. m46. Näyttöön perustuvaa ohjaamista kansainvälisesti kokemuksia opintomatkasta Tallinnan terveydenhuollon ammattikorkeakouluun Oksala Annika, bioanalyytikko, Metropolia ammattikorkeakoulu, YAMK-opiskelija; Kalam- Salminen, Ly, Terveystieteiden tohtori, Metropolia ammattikorkeakoulu, lehtori Metropolia ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan klusterin Kliininen asiantuntija YAMKkoulutusohjelma on solminut vuonna 2011 yhteistyösopimuksen Tallinnan terveydenhuollon ammattikorkeakoulun (Tervishoiu Kõrgkool) sairaanhoidon koulutusohjelman kanssa. Sopimuksen mukaisesti YAMK kliininen asiantuntija koulutusohjelman opiskelijat käyvät vuosittain osana opintojaan Tallinnassa opettamassa sikäläisiä AMK opiskelijoita. Ensimmäinen yhteistyösopimuksen piiriin kuuluva opintomatka tehtiin vuonna 2012 ja tammikuussa 2013 toinen matka. Tammikuussa Terveys- ja hoitoalan YAMK-opiskelijaa kahden opettajan johdolla suuntasivat Tallinnaan opettamaan sairaanhoitajaopiskelijoita. Opintomatkan tarkoituksena oli järjestää kaksipäiväinen näyttöön perustuva seminaari, jossa ensimmäisenä päivänä keskityttiin teoriaopetukseen käytännönläheisistä hoitotyön aiheista ja toisena päivänä harjoitettiin kädentaitoja työpajoissa. Kliinisen asiantuntijuuden opiskelijat valmistautuivat seminaariin tekemällä systemaattisen tiedonhaun aiheestaan, tekemällä oppija-analyysin, suunnittelemalla havainnollistamiskeinot ja valmistelemalla englanninkielisen esityksen. He suunnittelivat myös visuaalisesti miellyttävän esitteen seminaarista aikatauluineen. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului teoriaopetus käytännönläheisistä hoitotyön toimenpiteistä. Teemoja oli sairaanhoidon, radiografian ja bioanalytiikan aihealueilta. Teoriaosuudet sisälsivät johdatuksen aiheeseen ja toimenpiteen protokollan. Toisena päivänä järjestettiin työpajat, joissa kädentaitoja harjoitettiin simulaatioin. 117

121 Seminaaria varten oli laadittu palautelomake, joka pyydettiin täyttämään kummankin päivän päätteeksi. Lisäksi ohjaamassa olleet kliininen asiantuntija YAMK opiskelijat suorittivat vertaisarvioinnit ja itsearvioinnit. Kaikkien aiheiden keskiarvoksi saatiin 4,85 (likert-tyyppinen asteikko 1-5), eli varsin hyvä. Suoraa palautetta saatiin myös ja kohderyhmä (sairaanhoitajaopiskelijat ja heidän opettajansa) oli tyytyväinen siihen, että he saivat harjoittaa taitojaan työelämässä toimivien ammattilaisten johdolla, jolloin käytäntö ja teoria nivoutuivat hyvien käytäntöjen ympärille. Kliininen asiantuntija YAMK opiskelijoiden kokemukset olivat myös erittäin positiiviset. Sairaanhoidon opiskelijat olivat innostuneita, tunnollisia ja kielitaitoisia osallistujia. Kliiniset asiantuntija-opiskelijat toivat myös esille, että voittivat seminaaria edeltävän jännityksen ja saivat lisää varmuutta esiintymiseen. Kysyttäessä heiltä, mitä he tekisivät toisin jos lähtisivät toteuttamaan samanlaista seminaaria uudelleen, he luottaisivat enemmän itseensä. He painottivat huolellista valmistelua ja perehtyneisyyttä aiheeseen. Kehittämiskohteiksi he nostivat kohderyhmän esitietojen merkityksen. He olisivat halunneet tietää kohderyhmästään tarkemmin, jotta olisivat voineet luoda materiaalin juuri kohderyhmän tarpeita vastaavaksi. Yhteistyötä on tarkoitus jatkaa ja kehittää monimuotoisia oppimisympäristöjä kansainvälistä toimintaa tukien. OPPIMINEN ERILAISISSA OPPIMISYMPÄRISTÖISSÄ t1. Osastonhoitajien kokemukset ja kehittämisajatukset terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelusta Halme Annika, TtM, HUS, HYKS, aoh; Koivula Meeri, TtT, dosentti, Tampereen yliopisto, lehtori; Särkioja Tarja, TtM, HUS, HYKS, orp, ylihoitaja Osastonhoitajien toiminnalla on suuri merkitys terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelussa, koska he luovat johtamaansa yksikköön harjoittelun oppimisympäristön. Osastonhoitajien tehtävänä on luoda harjoittelun edellytykset sekä varmistaa henkilöstön riittävyys ja osaaminen. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle vastavalmistuneiden hoitajien tehokkaan rekrytoinnin merkitys korostuu. Terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelusta osastonhoitajien näkökulmasta on tehty aiemmin vain vähän tutkimusta sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidossa toimivien osastonhoitajien kokemuksia terveysalan opiskelijoiden käytännön harjoittelusta ja sen kehittämisestä sekä kehittämisen haasteista. Tutkimusta varten haastateltiin erään yliopistosairaalan operatiivisen tulosyksikön osastonhoitajia (n=10). Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluna. Haastattelut litteroitiin sanasta sanaan ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Osastonhoitajat kokivat, että he voivat lisätä yksikön vetovoimaisuutta opiskelijoiden harjoittelun avulla ja että heillä on vastuu opiskelijoiden harjoittelun suunnittelusta ja toteuttamisesta. Haastateltavilla oli kokemuksia harjoittelun kehittämiseksi tehtävästä yhteistyöstä ja eri yksiköiden harjoittelun yhtenäistämisestä. Heillä oli myös kokemuksia harjoittelun kehittämisen laadukkaasta toteutumisesta. Harjoittelun kehittämisen haasteita olivat harjoitteluyksiköiden rajalliset voimavarat. Haasteiksi koettiin myös osastonhoitajan kokonaisvastuu harjoittelusta, harjoittelupaikan saamisen organisointi sekä vähentynyt opettajajohtoisuus opiskelijoiden harjoittelussa. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää opiskelijoiden harjoittelun kehittämisessä ja hoitotyön johtamisessa. Ammattikorkeakouluissa on vähennetty hoitotyön opettajan ohjausta 118

122 opiskelijoiden harjoittelun aikana. Harjoitteluyksiköissä toivottiin kuitenkin, että opettajat kävisivät tapaamassa opiskelijoita useammin ja että he olisivat läsnä arvioinneissa. Tämä voitaisiin toteuttaa myös ilman opettajien fyysistä läsnäoloa videoneuvotteluna tai Skype puheluna, jotta tilaisuuden vaatima interaktiivisuus toteutuisi. Opiskelijoiden käytännön harjoittelun ohjauksen kehittämistä suunniteltaessa olisi tärkeää kohdentaa harjoitteluyksikön henkilöstöresursseja siten, että ohjaajilla olisi riittävästi aikaa keskittyä opiskelijoiden ohjaukseen. t2. Voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen toteutuminen Tasala Leena, TtM-opiskelija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Virtanen Heli, TtM, TtTopiskelija, Hoitotieteen valtakunnallinen tohtoriohjelma, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, koordinaattori; Leino-Kilpi, Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori Päiväkirurgiset leikkaukset ovat lisääntyneet merkittävästi 2000-luvulla. Uusin teknologia ja kehittyneet anestesiatekniikat mahdollistavat yhä vaativampien leikkausten tekemisen päiväkirurgisesti. Lyhentynyt sairaalassaoloaika tuottaa taloudellisen hyödyn lisäksi potilaalle mahdollisuuden nopeaan kotiutumiseen. Päiväkirurgiassa sairaanhoitajan toiminta on vaativaa ja aika ohjaukseen ja tiedon välittämiseen on rajoittunut. Potilasohjauksen tärkeys korostuu lyhyen sairaalassa oloajan ja potilaiden kasvaneiden tiedollisten odotusten myötä. Potilasohjaus on vuorovaikutukseen perustuvaa, tavoitteellista keskustelua yhdessä potilaan kanssa. Tasa-arvoisessa vuorovaikutussuhteessa on merkitystä sanallisen viestinnän rinnalla myös sanattomalla viestinnällä. Voimavaraistumista tukeva potilasohjaus tukee potilaan omien voimien hyödyntämistä niin, että hän selviytyy saadun ohjauksen avulla leikkauksen jälkeen. Hyvän, tasa-arvoisen vuorovaikutuksen lisäksi potilas tarvitsee tietoa tuekseen. Saavuttaakseen voimavaraistumisen tunteen potilas tarvitsee tietoa, joka voidaan jakaa biofysiologiseen, toiminnalliseen, kokemukselliseen, eettiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen osa-alueeseen. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sairaanhoitajan toteuttamaa päiväkirurgisten potilaiden ohjausta potilaan kotiutuessa sairaalasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, mitä tapahtuu ohjaustilanteessa ja mitä tietoa siinä välitetään. Tutkimus toteutettiin erikoissairaanhoidon päiväkirurgisessa yksikössä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin osallistumatonta havainnointia. Sairaanhoitajan ja potilaan väliset kotiutusohjauskeskustelut (n = 12) videoitiin. Aineisto analysoitiin deduktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa aineistosta haettiin voimavaraistumista tukevan keskustelun aloituksen, etenemisen ja lopetuksen piirteitä ja potilaan osallistumista tukevaa sanallista ja sanatonta vuorovaikutusta. Toisessa vaiheessa aineistosta haettiin keskustelun sisältöön liittyviä voimavaraistumista tukevan tiedon piirteitä. Tutkimuksen tulokset raportoidaan kevään 2013 aikana. Alustavien tulosten mukaan potilasohjaus toteutuu pääsääntöisesti hoitajalähtöisesti. Potilaan osallistumisen tukeminen ohjauksen aikana on alustavien tulosten mukaan vähäistä. Tavoitteita ohjauskeskustelulle ei asetettu. Potilasta ei rohkaistu osallistumaan ohjauskeskusteluun. Sairaanhoitajat olivat kuitenkin ystävällisiä ohjauskeskustelun aikana ja vuorovaikutus oli pääosin välitöntä. Potilasohjaus sisällöllisesti painottuu bio-fysiologisen (haavan hoito, peseytyminen, kivun hoito ja komplikaatiot) ja toiminnallisen (liikkuminen; harjoitteet ja rajoitteet) tiedon saamiseen. Potilaat saivat vähän tietoa kokemuksellisesta, eettisestä, sosiaalisesta ja taloudellisesta tiedon osa-alueesta. 119

123 Tutkimuksesta tuotettua tietoa voidaan hyödyntää päiväkirurgisten potilaiden ohjauksen opetuksessa, hoitotyöntekijöiden peruskoulutuksessa ja sairaanhoitajien täydennyskoulutusohjelmissa. t3. Kahden valintamenetelmän yhteys hoitotyön opiskelijoiden kolmannen lukukauden osaamiseen ja opintomenestykseen Talman Kirsi, TtT-opiskelija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Metropolia ammattikorkeakoulu, terveyden- ja hoitoalan klusteri, lehtori; Eriksson Elina, THT, Metropolia ammattikorkeakoulu, terveyden- ja hoitoalan klusteri, johtaja; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, ylihoitaja Hoitotyön opiskelijavalintojen tarkoituksena on valita koulutukseen opiskelijoita, jotka ovat alalle sopivia, motivoituneita, ja jotka menestyvät teoreettisissa ja kliinisissä opinnoissa. Samalla pyritään karsimaan opiskelijat, joilla saattaa olla ongelmia mielenterveyden, päihdeaineiden, sosiaalisen sopeutumisen ja motivaation kanssa. Opiskelijavalinnat ovat prosesseina aikaa vieviä ja kustannuksiltaan kalliita. Suomessa hoitotyön opiskelijavalinnoissa on erilaisilla testeillä pitkät perinteet. Aiemmat kansalliset tutkimukset ovat keskittyneet kapeiden osaalueiden ennustamiseen (opintomenestys, sosiaaliset taidot) tai valintakriteereiden toimivuuden arviointiin. Laaja-alaisille seurantatutkimuksille on tarvetta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kahden valintamenetelmän yhteyttä hoitotyön opiskelijoiden osaamiseen ja opintomenestykseen kolmannella lukukaudella. Tutkimusongelmat olivat: 1) onko valintamenetelmällä yhteyttä hoitotyön opiskelijoiden osaamiseen ja 2) onko valintamenetelmällä yhteyttä hoitotyön opiskelijoiden opintomenestykseen. Tutkimuksen kohderyhmänä oli yhdessä pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulussa tammikuun 2003 tammikuun 2005 välisenä aikana opintonsa aloittaneet hoitotyön opiskelijat, jotka jaettiin kahteen kohorttiin sen mukaan, millä valintamenetelmällä heidät oli valittu (1=soveltuvuuskoe ja opettajan haastattelu, 2=kirjallinen koe). Opiskelijoiden osaamista seurattiin tutkimukseen kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella (OSAA), jolla mitattiin osaamista seitsemällä osa-alueella kolmannella lukukaudella vuosien aikana. Lisäksi opintorekistereistä, suorituksista laskettiin opintomenestystä kuvaavia keskiarvoja. Aineisto analysoidaan tilastollisilla menetelmillä, SAS tilasto-ohjelmalla. Tulokset ovat esitettävissä konferenssissa. Tulosten perusteella voidaan tehdä alustavia johtopäätöksiä valintamenetelmien toimivuudesta. 120

124 t4. Uusi oppimisen tila - Flo vie mukanaan Hirvonen Marja-Riitta, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Inkilä Päivi, tradenomi, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, assistentti; Virtanen Mari, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Virtanen-Vaaranmaa Hannele, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Haho, Päivi TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö; Eriksson Elina, THT, dosentti (TY), Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, johtaja Tiedon nopean uusiutumisen ja uusien opetusmenetelmien vuoksi myös oppimisympäristöjen on kehityttävä. Niitä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Fyysinen näkökulma tarkoittaa tilaa, tekninen opetusteknologiaa, sosiaalinen näkökulma käsittelee vuorovaikutusta. Pedagogisessa näkökulmassa arvioidaan oppimisympäristöä oppimista tukevana. Metropolia Ammattikorkeakoulun terveys- ja hoitoalalla on kehitetty yhteisöllinen ja aktiivinen oppimisympäristö, FloSpace. Se inspiroi sekä kannustaa osallistumiseen ja vastuulliseen opiskeluun. Uusi oppimisteknologia tukee oppimista ja tekee opiskelusta joustavaa ja monimuotoista. Lisäksi tavoitteena on ollut laatia opettajien koulutus- ja tukimalli, kouluttaa opettaja käyttämään tilaa ja opetusteknologiaa sekä arvioida tilan ja opetusteknologisten ratkaisujen vaikutusta vuorovaikutukseen ja oppimiseen. Suunnitteluryhmä on toiminut verkostomaisesti, yhteistyössä ydinosaajien, vastuuhenkilöiden ja yritysten kanssa. Tila suunniteltiin kevään 2012 aikana ja varusteltiin opetusteknisin ratkaisuin ja kalustein. Se otettiin opetuskäyttöön lokakuussa Opettajien koulutussuunnitelma laadittiin keväällä ja koulutukset aloitettiin syyskuussa. Tutkimussuunnitelma laadittiin syksyllä Opettajien koulutusta jatketaan keväällä 2013 saatuja kokemuksia hyödyntäen. Kehittämistyön tuloksena on tähän mennessä syntynyt uusi oppimisen tila, FloSpace sekä opettajien systemaattinen koulutus- ja tukimalli. Tila tukee monimuotoista oppimista. Kalusteratkaisut ovat joustavia, esteettisiä ja moderneja. Tilassa on kosketustaulu, kannettavia tietokoneita ja tabletteja. Opettajien koulutus koostuu kolmesta osasta: perus- ja jatkokoulutuksesta sekä työpajasta. Niihin on osallistunut syksyllä 2012 noin 40 opettajaa. Koulutuksissa keskeistä on tilan ja kosketustaulun monipuolinen käyttö. Tukea opettajille tarjotaan henkilökohtaisesi ja reaaliaikaisesti verkossa. Käyttökokemusten ja pedagogisten ratkaisujen jakamiseen on luotu tolkkutuokiot. Yritysten kanssa on syntynyt yhteistyöverkosto. Palautetta on kerätty opettajille pidetyistä koulutuksista sekä tilan käyttökokemuksista. Koulutus on ollut sidoksissa opettajien omaan opetukseen ja sisältänyt myös harjoittelumahdollisuuden. Palaute koulutuksista on ollut pääsääntöisesti erinomaista. Niitä on pidetty innostavina ja motivoivina. Kokemukset tilan käytöstä ovat olleet positiivisia. Tilaa on pidetty mielenkiintoisena ja haastavana sekä osallistumiseen aktivoivana. Kosketustaulu on mahdollistanut mm. asioiden havainnollistamisen. Jatkossa arviointitietoa kerätään opiskelijoilta ja opettajilta oppimisen, opettamisen ja opiskelun näkökulmista. Hankkeesta saatuja kokemuksia ja arviointitietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä uudenlaisia ja vuorovaikutteisia, opetusteknologiaa hyödyntäviä oppimisympäristöjä korkeakouluissa. Opettajien koulutus- ja tukimalli soveltuu ammattikorkeakouluihin laajemmin. 121

125 t5. Hoitotyön asiantuntijuuden kehittyminen kotihoidon avoimessa oppimisympäristössä Packalen Leena THL, Hamk, hoitotyö, yliopettaja; Sanerma Päivi KT, THM, Hamk, hoitotyö, tutkija-yliopettaja Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet Hoitotyön osaamisen perusta rakentuu hoitotieteen tieto- ja arvoperustasta. Hoitotieteelliseen ajatteluun ohjaaminen on hoitotyön koulutuksessa tärkeä tehtävä, jotta opiskelija omaksuu oman alansa ajattelun toimintansa lähtökohdaksi. Asiantuntijuuden kehittymisessä on tärkeää kyetä integroimaan tiedollinen ja käytännöllinen osaaminen Kehittämistyön tavoitteena oli: 1. Luoda uudenlainen koulutuksellinen malli kehittyä hoitotyön asiantuntijuudessa avoimessa oppimisympäristössä 2. Vahvistaa opiskelijan asiantuntijuuteen kehittymistä oppimalla kykyä reflektoida hoitotieteellisen tiedon merkitystä asiakastyössä. Kehittämistyön toteutus Kehittämistyö toteutettiin yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin Ikäihmisten hoivan ja palvelujen kanssa. Kehittämistyön taustalla oli Interreg 4-rahotteinen RECO-projekti, jonka yhtenä tavoitteena oli kehittää koulutuksellisia malleja ikäihmisten hyvinvoinnin kehittämiseksi. Projekti toteutettiin vuosina eurooppalaisena yhteistyönä hyviä käytäntöjä vaihtaen. Opiskelijat opiskelivat Hoitotyön lähtökohdat opintojakson (4 op) tekemällä kotikäyntejä opiskelijaparille nimetyn kotihoidon asiakkaan luo lukuvuoden ajan. Opiskelijan oppimistavoitteena oli tunnistaa hoitotieteen tietoperusta ja keskeiset käsitteet jäsentäessään hoitotyötä sekä osata soveltaa hoitotyön eettisiä ohjeita ja periaatteita omassa toiminnassaan ja ymmärtää näyttöön perustuvan hoitotyötä merkitystä. Opiskelu tapahtui yhteistyössä asiakkaan, hänen omahoitajansa ja kotihoidon työryhmän kanssa. Oppimista rytmittivät oppimistehtävät, joissa tieto ja kokemukset vuoropuhelivat, virtuaalinen oppimisympäristö ja opintopiirityöskentely tukivat sitä. Kehittämistyön tulokset Kehittämistyön avulla rakennettiin kotihoitoon pysyvä avoin oppimisympäristö. Tällä hetkellä siellä opiskellaan asiakastyön lisäksi moniammatillisuutta, mentorointia, ennakoivia kotikäyntejä ja syvennetään ohjausosaamista. Opiskelijat (n= 60) kuvasivat oppimistaan oppimistehtävissä (n=42), joita analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Tulosten perusteella keskeisiä oppimistuloksia olivat ammatillisen identiteetin vahvistuminen, hoitotyön asiantuntijuusalueen tunnistaminen ja hoitotyön merkityksen ymmärtäminen asiakkaan hyvinvoinnille sekä eettisyysosaamisen kehittyminen. Opiskelijoiden mukaan opiskelu avoimessa oppimisympäristössä oli vaativuudessaan mielekästä. Jatkuva pohdinta vei oppimista eteenpäin. Asiakkaaseen tutustuminen auttoi ymmärtämään hänen ihmisyyttään ja arkeaan. Se konkretisoi hoitotyön liittyvän ihmis- ja tehtävävastuun, joka taas auttoi ymmärtämään tutkitun ja ajantasaisen tiedon käyttämisen tärkeyden. Kehittämistyön arviointi ja hyödyntäminen Avoin oppimisympäristö kotihoidossa palvelee tällä hetkellä erityisesti hoitotyön opiskelijoiden asiantuntijuuteen kehittymistä. Seuraavassa vaiheessa tavoitellaan kotihoidon työntekijöiden ammatillisen osaamisen kehittymistä. Toimintaa kehitetään yhteistyössä niin, että tavoitteena on kaikkien osallistuvien saama hyöty. 122

126 t6. Innovatiivisesti verkossa: avoin ja verkostomainen toimintatapa kehittämisprojekti Toivola Tiina, kasvatustieteiden kandidaatti, Jyväskylän yliopisto; Pirilä Kaarina, KT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, hyvinvointi ja toimintakyky yksikkö, yliopettaja Kehittämistyön lähtökohta Metropolia ammattikorkeakoulun Hyvinvointi ja toimintakyky -yksikössä toteutettiin vuonna 2012 Avoin ja verkostomainen toimintatapa -kehittämisprojekti integroituna innovaatioopintoihin Tavoitteet Tarkoituksena oli, että projektissa luodaan osaamisen ja tiedon jakamisen avoimia ja verkostomaisia toimintatapoja, joka synnyttävät jaettua asiantuntijuutta ja hyviä yhteisiä käytänteitä. Tavoitteena oli myös verkostomaisen toiminnan muotojen ja mahdollisuuksien selvittäminen ja tukeminen, sekä selvittää opiskelijoiden kokemuksia uudentyyppisestä opiskelusta. Toteutus Opintojaksolle osallistui 45 opintojensa puolivälissä olevaa hyvinvointi - ja toimintakykyyksikön eri koulutusohjelman opiskelijaa. Kehittämisprojektin aluksi yksikön opettajille tehtiin esikysely, jossa opettajat arvioivat mielestään avoimen ja verkostomaisen toiminnan suurimmat haitat ja hyödyt. Opettajat nostivat esikyselyssä esille haittoina mm: tiedon tuottaminen kaikille on työlästä, tekijänoikeuskysymykset ovat epäselviä/hankalia, väärinkäsitysten ja väärinkäytön mahdollisuudet lisääntyvät. Hyötyinä opettajat mainitsivat mm: opetuksen kehittäminen helpottuu, opetuksen läpinäkyvyys palvelee yhtenäisen opintokokonaisuuden syntymistä opetuksen laatu paranee Kehittämisprojekti toteutettiin opiskelijoiden innovaatio-opintoihin integroituna. Moodleoppimisalustalle suunniteltiin innovaatio-opintojen syventävä kurssi Innovatiivisesti verkossa. Alustalle kerättiin eri yksiköiden asiantuntijoiden valmistamia innovaatioihin/innovointiin monipuolisesti liittyviä mikrovideoita. Opiskelijat keskustelivat verkossa moniammatillisissa pienryhmissä videoiden herättämistä ajatuksista sekä laativat yhteisen loppuyhteenvedon. Lisäksi jokainen teki oman reflektion. Opintojakson lopuksi osa opiskelijoista ja luennon tehneistä opettajista osallistui focus group haastatteluun. Tulokset Yli puolelle opiskelijoista tämä oli ensimmäinen verkko-opiskelukokemus. Kurssi koettiin opiskelumuotona mielenkiintoiseksi. Videot herättivät erittäin paljon moniammatillista keskustelua ja opiskelijat toivoivat jatkossa enemmän tämän tyyppistä yhteistyötä eri ammatteihin valmistuvien opiskelijoiden kesken. Haastatteluaineistossa ja reflektiotehtävissä toistui kokemus siitä, että kurssi opetti uudenlaisia näkökulmia innovaatioista. Useat tutkittavista kokivat verkko-opiskelun hyödylliseksi opiskelumenetelmänä, sillä verkko-opiskelun ajateltiin lisääntyvän tulevaisuudessa. Verkkoluennoilta kaipaamaan jäätiin vastavuoroisuutta, joka tulee kontaktiopetuksessa usein automaattisesti. Opiskelijalta vaaditaan verkossa myös epävarmuuden sietämistä verkko-opiskelun asettamien erityishaasteiden vuoksi. Opettajien mielestä moniammatillisen asiantuntijuuden laajempi hyödyntäminen on ehdottoman tärkeää, mutta ongelma on, miten opettajia saataisiin mukaan? Resurssit nähtiin ongelmaksi, lisäksi käytettävän tekniikan tulisi olla toimivampaa. Pilottiin osallistuminen koettiin kuitenkin erittäin antoisaksi ja tällaista toimintaa toivottiin lisää. 123

127 Hyödyntäminen Verkko-opiskelussa tulisi pyrkiä verkostomaiseen tiedon luomiseen. Olisi jatkoa ajatellen tärkeää miettiä, kuinka verkko-oppimisympäristöstä saisi kehitettyä pedagogisin ja teknisin keinoin opiskelijoita motivoivamman. t7. Verkostoituneen kulttuurin malli vaikuttavan oppimisympäristön mahdollistajana - Gerontologisen hoitotyön täydennyskoulutus Hynynen Marja-Anneli, TtM, Savonia-ammattikorkeakoulu, lehtori; Äijö Marja, TtL, Savoniaammattikorkeakoulu, yliopettaja; Tiikkainen Pirjo, THT, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, asiantuntija; Teeri Sari, TtT, Satakunnan ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Karttunen Sirkka- Liisa, TtL, Tampereen ammattikorkeakoulu, opettaja, täydennyskoulutus ja myytävät palvelut; Routasalo Pirkko, THT, Turun ammattikorkeakoulu, yliopettaja Verkostoituneen kulttuurin malli gerontologisen hoitotyön osaamisen kehittämisessä on ollut edistämässä ja voimaannuttamassa yhteistä eettistä arvopohjaa iäkkäiden ihmisten hoitotyöhön. Suomessa gerontologisen hoitotyön oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus on ollut yksi aikuiskoulutuksen muoto, joka tarjosi työelämälähtöistä osaamisen kehittämistä työssä käyville sairaanhoitajille. Koulutuksen laajuus oli 30 op, josta vähintään puolet tapahtuu työpaikalla koulutetun mentorin tuella. Koulutusta järjestettiin vuosina viiden eri ammattikorkeakoulun välisenä yhteistyönä. Gerontologisen hoitotyön koulutuksen arvopohja oli työelämälähtöisyydessä ja sitoutuneisuudessa yhteistyöhön, jossa osaaminen ja oppiminen olivat jaettua. Koulutuksen rakenne, opetussuunnitelma ja toimintatavat perustuivat verkostoitumiseen ja sitoutuneeseen toimintaan. Verkostojen keskeisinä toimijoina olivat sekä itse opiskelijat, heidän mentorinsa ja työpaikan muut työntekijät että koulutusorganisaatioiden opettajat ja muut asiantuntijat. Osaamisen kehittämisen tavoitteena oli, että gerontologinen sairaanhoitaja kykenee tekemään itsenäisiä päätöksiä ikääntyneen ihmisen monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi hoitotieteelliseen ja monitieteiseen gerontologiseen näyttöön perustuen. Opiskelijat edistivät omissa työyhteisöissään näyttöön perustuvaa hoitotyötä työelämälähtöisten oppimistehtävien ja kehittämistehtävien kautta. Oppiminen osoitettiin osaamisen näytöillä kuten työelämälähtöisillä kehittämistöillä ja henkilökunnan koulutuksella. Iäkkäiden ihmisten hoitoon liittyvät riskit lisääntyvät ja potilasturvallisuus vaarantuu, kun hoitotyön tekijöillä on hyvin erilaiset koulutustaustat ja osaaminen. Gerontologisen hoidon osaamisen kehittämisellä voidaan edistää sekä hoidon laatua että alan vetovoimaa. Osaava gerontologinen sairaanhoitaja on korkeatasoisen hoidon puolestapuhuja ja avain arvostavaan ikäihmisten kohteluun. 124

128 t8. Tulevaisuus lasten erikoissairaanhoidossa -kehittämishanke Salmela Marja, FT, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Lindfors Kirsi, TtM, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, hoitotyön kliininen asiantuntija; Lindqvist Ki, Esh, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, osastonhoitaja; Kiesvaara Satu, TtM, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, osastonhoitaja; Kovalainen Tuula, Sh, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, osastonhoitaja; Peltomäki Marja, TtM, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, osastonhoitaja; Ruuskanen Susanna, TtM, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, hoitotyön kliininen opettaja; Tuhkanen Anita, TtM, Hyks naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, osastoryhmän päällikkö, ylihoitaja Lasten ja nuorten monimuotoiset ongelmat, perheiden lisääntyneet palveluntarpeet sekä hoidon vaativuus edellyttävät uudistuvia toimintatapoja ja potilaslähtöistä toimintaa. Tulevaisuus lasten erikoissairaanhoidossa -kehittämishanke pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen. Hanke on kolmevuotinen ( ) ja se toteutetaan yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Hyks Naisten ja lastentautien tulosyksikön kanssa. Tulevaisuus lasten erikoissairaanhoidossa -hankkeen tavoitteena on: 1. kehittää potilaslähtöisiä, lasten ja perheiden tarpeita vastaavia hoitotyön toimintakäytäntöjä 2. kehittää yhtenäisiä hoitokäytäntöjä, saumatonta hoitoketjun toimintaa ja lapsen ja perheen voimavaroja vahvistavaa verkostomaista työskentelyä. 3. vahvistaa lasten ja perheiden hoitotyössä ja hoitotyön koulutuksessa työskentelevien asiantuntijuutta ja yhteistyötä. Hankkeessa käydään keskustelua lasten ja nuorten hoitotyön toimintamuodoista ja käytänteistä sekä vastataan työelämän kehittämistarpeisiin tiedekioskin mallia hyödyntäen. Tiedekioskissa hoitotyössä ilmennyt kehittämishaaste muokataan tutkimus- tai kehitystyöksi, joissa ammattikorkeakoulun opiskelijat toimivat tiiviissä yhteistyössä lasten ja nuorten sairaalan edustajien kanssa Living Lab työkalua mukaillen. Ammattikorkeakoulu opiskelijat ja opettajat yhteistyössä sairaalan henkilökunnan kanssa tuottavat materiaalia hoitotyön kehittämiseen aikaisempaan tutkimustietoon ja muuhun näyttöön perustuen. Näytön avulla yhtenäistetään hoitokäytäntöjä ja luodaan uusia tai entistä laadukkaampia palveluita tai materiaalia hoitotyön käyttöön. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen. TuLE -hanke keskittyy hoitotyön konkreettiseen kehittämiseen. Hanke vahvistaa hoitotyön osaamista ja antaa siihen välineitä. Viime kädessä hankkeesta hyötyvät erityisesti HYKS:ssä hoidettavat lapset ja perheet, kun hankkeessa kehitetään potilas- ja perhelähtöisiä palvelu- ja hoitokokonaisuuksia sekä verkostomaista työskentelyä. t9. Iloa ja eloa arkeen projekti Arvinen Kaija, TtM, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Steniuksen kampus, pt. tuntiopettaja; Eronen-Levonen Ella, TtM-opiskelija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Steniuksen kampus, pt. tuntiopettaja; Kujala Pirkko, KM, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Steniuksen kampus, lehtori Iloa ja eloa arkeen projekti on Rauman kaupungin Kaunisjärven vanhainkodin, Ikäkeskuksen intervalliyksikön, palvelukeskus Mansikkapaikan ja Satakunnan ammattikorkeakoulun terveys-osaamisalue Rauman toteuttama yhteistyöprojekti. 125

129 Projektiin osallistuivat Kaunisjärven vanhainkodin Kielokoti, Lummekoti, Kaislakoti, Hakakoti ja Riihikoti; Ikäkeskuksen Intervalliyksikkö; Palvelukeskus Mansikkapaikan Honkala, Koivula ja Tammela; Satakunnan ammattikorkeakoulun terveys-osaamisalue Rauman 58 hoitotyönopiskelijaa ryhmästä NHT12SR ja kolme opettajaa. Projekti oli osa kahta hoitotyön ammattiin perehtymisen opintojaksoa, jotka toteutuivat pääosin opiskelijoiden ensimmäisenä lukukautena. Projektin tavoitteena oli, että opiskelijat olivat ylimääräisenä lisänä vanhuksen arjessa. Opiskelijan roolina oli vanhuksen kohtaaminen yksilönä ja virikkeellisyyden lisääminen vanhuksen arkeen. Tavoitteena oli kehittää opiskelijan vuorovaikutustaitoja, yhteistoiminnallisuutta ja ennakkoluulottomuutta ikääntymistä kohtaan. Projektin taustalla on tieto siitä, että hoitotyön opiskelussa ja oppimisessa tulisi enenevässä määrin hyödyntää projektityöskentelyä sekä kehittää työelämän ja ammattikorkeakoulun välistä yhteistyötä monipuolisemmaksi ja luontevammaksi. Lisäksi taustalla on tarve tuoda työelämän ja ammattikorkeakoulun toimintakulttuureita toisilleen tutummaksi. Projektiopiskelussa yhdistyy opiskelu, toiminta, työ ja kehittäminen. Projekti toteutui välisenä aikana. Opiskelijaryhmä jakaantui eri yksikköihin, joissa opiskelijaparille nimettiin oman kummivanhus, jonka luona he vierailivat kerran viikossa. Vierailujen yhteydessä opiskelijat ja vanhukset mm. keskustelivat, ulkoilivat, kahvittelivat ja lukivat. Tämän lisäksi opiskelijat järjestivät yksiköissä viriketoimintaa myös muille vanhuksille. Projektiin liittyen opiskelijat kirjoittivat oppimispäiväkirjaa ja kokoontuivat koululle reflektiopäiviin. Lisäksi he kokosivat pienryhmissä virikekansion yksiköiden myöhempään käyttöä varten. Muina pienryhmätyöskentelyn aiheina oli vanhuksen ja hoitotyöntekijän välisen vuorovaikutuksen teoriatiedon etsiminen, projektin arviointikyselyn toteuttaminen ja posterin tekeminen. Projekti päättyi opiskelijoiden koululla järjestämään tilaisuuteen, jossa yhteenvedon kaltaisesti tarkasteltiin projektin onnistumista. Tilaisuuteen osallistui opiskelijoiden lisäksi yhteistyötahojen henkilökuntaa ja opettajia. Opiskelijat laativat projektista tyytyväisyyskyselylomakkeen, johon vastasi projektiin osallistuneita asukkaita, hoitohenkilökuntaa ja opiskelijoita. Tulosten perusteella kaikki kyselyyn osallistuneista vanhukset kokivat vierailuhetket mukaviksi. Enemmistö hoitohenkilökunnasta koki projektin positiivisena. Viriketoimintaa olisi toivottu enemmänkin. Suurin osa opiskelijoista koki projektista olevan hyötyä vuorovaikutustaitojen kehittämisessä vanhusten kanssa. t10. Muistipotilaiden hoito osaamisvaade terveysalan koulutukselle ja ammattilaisille Stolt Minna, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopisto-opettaja; Röberg Susanne, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Koskenniemi Jaana, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, projektitutkija; Koskinen Sanna, TtM, Turun yliopisto, Hoitotieteen valtakunnallinen tohtoriohjelma, hoitotieteen laitos, tohtorikoulutettava; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-suomen sairaanhoitopiiri, ylihoitaja (sivutoimi); Suhonen Riitta, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori Tutkimuksen tausta Muistipotilaiden määrä lisääntyy yhteiskunnassamme voimakkaasti. Useilla sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreilla on yhä enemmän potilaita, jotka sairastavat eriasteisia muistihäiriöitä. Tämän potilasryhmän hoitaminen vaatii erityisosaamista hoitoketjun jokaisessa vaiheessa ja koulutuksen tulee vastata näihin tarpeisiin. Muistipotilaiden hoidon ja palveluiden 126

130 toimivuutta kartoitettiin kansainvälisessä kahdeksan Euroopan maan tutkimushankkeessa, RightTimePlaceCare(FP7-HEALTH-F ), jonka tuloksista voidaan tehdä päätelmiä myös terveysalan koulutukseen. Tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, päättäjien, muistipotilaiden ja läheisten näkemyksiä tiedonkulun, vuorovaikutuksen ja yhteistyön toteutumisesta muistipotilaiden ja heidän läheistensä hoidossa. Tavoitteena oli selvittää tiedonkulkua, vuorovaikutusta ja yhteistyötä edistäviä sekä niitä rajoittavia tekijöitä. Tulosten perusteella tunnistetaan vaatimuksia myös terveysalan koulutukselle. Menetelmät Tutkimuksen suomalainen aineisto kerättiin focus group -haastatteluilla kahden Varsinais- Suomen kuntayhtymän (yhdeksän kunnan) alueelta muistipotilailta (n=6), heidän läheisiltään (n=12), hoitotyön ammattilaisilta (n=14) ja poliittisilta päättäjiltä (n=12). Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Keskeiset tulokset Muistipotilaiden hoito on vaativa kokonaisuus, joka edellyttää ammattitaitoa ja osaamista. Se edellyttää kykyjä hoidon ja palvelujen koordinointiin ja joustavaan moniammatilliseen yhteistyöhön. Eri ammattiryhmien osaamisen tehokasta hyödyntämistä edistää yhtenäinen potilastietojärjestelmä, joka mahdollistaa potilasta koskevan tiedonkulun jatkuvuuden ja tiedon ajantasaisuuden. Ammattilaisilta odotettiin työhönsä sitoutumista, tietojen ja taitojen ajantasaisuutta sekä eettistä valveutuneisuutta, jotta he kykenevät vastaamaan muistipotilaiden ja heidän läheistensä yksilöllisiin tiedon, tuen ja avun tarpeisiin muistisairauden kaikissa vaiheissa. Ammattilaisten osaamista rajoittivat erityisesti puutteelliset tiedot muistisairauksista ja niiden hoidosta, kotiin saatavista palveluista sekä muistipotilaan toimintakyvyn ylläpitämisestä. Ammattilaisten vuorovaikutustaitoja korostettiin hoitoketjun jokaisessa vaiheessa ja erityisen tärkeänä pidettiin muistipotilaiden ja heidän läheistensä arvostavaa kohtelua. Johtopäätökset Tutkimus osoitti, että sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiden peruskoulutuksessa tulee aikaisempaa selkeämmin huomioida ikääntyvän väestön hoitamisen erityisosaaminen. Lisäksi tulee organisoidusti kehittää jo työelämässä olevien ammattilaisten tietojen ja taitojen päivittämiskoulutusta. Koulutuksessa tulee erityisesti panostaa tietoon muistisairauksista sekä taitoihin kohdata muistipotilas ja hänen läheisensä. Muistisairauksien ennaltaehkäisy ja hoito tulee liittää koulutuksessa elämänkaaren jokaiseen vaiheeseen, sillä vastuu niiden hoidosta koskee jokaista sosiaali- ja terveysalan ammattilaista. t11. Ikääntynyt lonkkamurtumapotilas turvallisesti kotiin Somersaari Katja, fysioterapeutti YAMK, Oulunkylän kuntoutussairaala, fysioterapeutti Turvallisen kotiutumisen kehittäminen Oulunkylän kuntoutussairaalassa Tämä tutkiva kehittämistyö on Metropolian ylemmän ammattikorkeakoulun Kuntoutuksen koulutusohjelman opinnäytetyö, jonka tarkoituksena oli kehittää kuntoutujalähtöisesti ikääntyneen lonkkamurtumapotilaan turvallista kotiutumisprosessia. Kehittämistyön tarve oli työelämälähtöinen ja se on osa Oulunkylän kuntoutussairaalan kotiuttavan kuntoutuksen kehittämistä. Kehittämistehtävinä oli selvittää, mitkä tekijät ikääntyneen lonkkamurtumapotilaan näkökulmasta edistävät / heikentävät turvallista kotiutumista sekä kuvata, mitä ovat turvallisen kotiutumisprosessin onnistumisen tekijät ja keinot. Tehtävänä oli myös tuottaa kuvaus siitä, minkälaiset ovat ne ydintekijät toimintaohjeiden sisällössä, jotka tukevat ikääntyneen lonkkamurtumapotilaan turvallista kotiutumista. 127

131 Kehittämistyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa ja laadullista tutkimusotetta. Prosessissa erottui kolme selkeää vaihetta: tutkimusmetodilta ja aineiston analysoinnin osuudelta lonkkamurtumapotilaiden haastatteluvaihe, yhteiskehittämisen vaihe hoito- ja kuntoutusosaston henkilökunnan kanssa sekä reflektoinnin ja kehittämistoiminnan hyväksynnän vaihe organisaation johdon kanssa. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällön analyysin avulla. Ikääntyneet lonkkamurtumapotilaat kokivat turvallista kotiutumista edistäviksi tekijöiksi sisäisten ja ulkoisten turvallisuustekijöiden sekä henkilökuntaan kohdistuvien toiveiden ja odotusten täyttymisen. Heikentävinä tekijöinä potilaat kokivat epävarmuutta ja pelkoa kotona ja kotiympäristössä selviytymisessä sekä tyytymättömyyttä hoito- ja kuntoutushenkilökunnan vuorovaikutusta sekä toimintaa kohtaan. Potilaat kokivat epävarmuutta siitä, tulevatko he saamaan apua ja palveluita kotiuduttuaan sekä kuntoutumiseen ja kotiympäristön haasteisiin liittyen. Henkilökunnan kokemat turvallisen kotiutumisen onnistumisen keinot muodostuivat toimenpiteistä, joilla pyritään luomaan potilaan ja muiden toimijoiden välille informatiivinen sekä potilaan osallisuutta, luottamusta ja turvallisuutta tukeva vuorovaikutussuhde. Kehittämistyön tuotoksena syntyi toimintaohjeet, jotka sisältävät ydintekijät ikääntyneen lonkkamurtumapotilaan turvallisen kotiutumisen tueksi. Ydintekijöiksi muodostuivat tehtävänjaon ja organisoinnin selkeyttäminen sekä informoinnin tehostaminen eri toimijoiden välillä, potilaan ja omaisten osallisuuden tukeminen potilaan kuntoutumisessa ja kotiutumisessa sekä potilaan sisäisten turvallisuustekijöiden huomioon ottaminen kotiutuessa vuorovaikutuksen ja vertaistuen keinoin. Kehittämistyön hyöty on ollut konkreettinen ja se on käynnistänyt jatkohoito- ja kuntoutusosastolla uusia toimintatapoja, esimerkiksi psykososiaalisen kotiutumista tukevan ryhmän, ikääntyneen potilaan turvattomuuden tunteen tunnistamisen sekä siihen reagoimisen tueksi. Tämän kehittämistyön tulokset ovat hyödynnettävissä myös muissa samankaltaisissa kuntoutus- ja kotiutustoimintaa toteuttavissa kehittämismyönteisissä sairaaloissa. t12. KUMMILUOKKATOIMINTA HOITOTYÖN OPISKELIJOIDEN AMMATTIIN KASVAMI- SEN TUKENA Pelander Tiina, TtT, sh, Turun ammattikorkeakoulu, vt. yliopettaja; Kummel Maika, FT, TtM, Turun ammattikorkeakoulu lehtori; Hedman Anne, TtM, Salon aluesairaala johtava ylihoitaja; Laine Heidi, TtM, Turun yliopistollinen keskussairaala, va.kehittämisylihoitaja Lähtökohdat Tulevaisuuden sairaala - Hoitotyön kehittämisprojekti (Hoi-Pro) on Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) ja Turun ammattikorkeakoulun (Turun AMK) yhteinen projekti. Kehittämisprojektin yhtenä päätavoitteena on lisätä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin vetovoimaisuutta ja tehdä toimialuekohtainen terveyspalvelujen tuottamisen malli tutuksi alan opiskelijoille. Kummiluokkatoiminta -osatehtävässä on suunniteltu kummiluokkatoiminnan mallia vuonna 2009 mukana olleiden opiskelijoiden ja opiskelijaohjaajina työskentelevien avainsairaanhoitajien näkökulmasta. Systemaattisemmin kehitetty kummiluokkatoiminta on aloitettu pilottina 2012 aloittaneille hoitotyön opiskelijoille sekä Salossa että Turussa. Tavoitteet Kummiluokkatoiminnan tavoitteet ovat: opiskeluun sitoutumisen edistäminen opiskelumotivaation edistäminen, opiskelun keskeytymisten vähentäminen, hoitotyön ammattiin ja eri ammattiryhmiin tutustuttaminen, opiskelun loppuunsaattamisen tukeminen ja työelämään 128

132 motivointi/rekrytointi. Kummiluokkatoiminnan tavoitteena on myös opetussuunnitelman vuositeemojen mukaisesti edesauttaa opiskelijan osaamista ja ammattiin kasvamista. Toteutus Salossa kummiluokilla on pääkummit, jotka ovat Salon aluesairaalan sekä Salon terveyskeskuksen johtavat hoitajat sekä varsinaisina lähikummeina 2 sairaanhoitajaa sisätautien yksiköstä sairaanhoitajaopiskelijoille sekä 2 terveydenhoitajaa terveyskeskuksesta terveydenhoitajaopiskelijoille. Lähikummit ovat opiskelijoiden mukana koko opiskeluajan ja tapaavat ryhmää ainakin kerran lukukaudessa. Kummiluokkatoiminta on suunniteltu opetussuunnitelman eri lukukausien tiettyihin opintojaksoihin. Tutoropettaja sopii opetussuunnitelman eri opintojaksoihin liittyvät opintokäynnit, luennot tai työpajat yhdessä kummien kanssa hyvissä ajoin alustavan suunnitelman mukaisesti. Kummiluokkatoiminnan alkaessa syksyllä 2012 opiskelijat toivoivat erityisesti tutustumiskäyntejä sairaalan eri osastoille, kertomuksia sairaanhoitajan/terveydenhoitajan työstä sekä yhteistyötä ja tukea kummeilta. Hyödyntäminen Kummiluokkatoiminnan kautta opiskelijoilla on opiskelun alusta alkaen omat lähikumminsa, jotka tuovat opiskelijoille opintojen alusta asti käytännön työelämän haasteita pohdittavaksi yhdessä tutoropettajan kanssa, samalla tutoropettajan työelämäyhteydet paranevat. Kummiluokkatoiminta antaa upean mahdollisuuden sitouttaa tulevia hoitotyön ammattilaisia organisaatioon. Kummiluokkien säännöllisillä tapaamisilla organisaation edustajien kanssa ja tutustumiskäynneillä eri yksiköihin opiskelijoiden organisaatiotuntemus syvenee sekä toiminnan ymmärrys lisääntyy. Organisaation tuttuus vahvistavat motivaatiota työskennellä organisaatiossa valmistumisensa jälkeen. t13. Terveydenhoitajaopiskelijoiden voimavaraistumista tukevan ohjauskeskustelun osaaminen vauvaperhe asiakkaana Lahti Sari, th, TtM-opiskelija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Virtanen Heli TtM, esh, TtTopiskelija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Hoitotieteen valtakunnallinen tohtoriohjelma, koordinaattori; Leino-Kilpi Helena THT, esh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, ylihoitaja Vanhemmat voivat kokea vauvan syntymän jälkeisen ajan stressaavana ja tällöin he tarvitsevat tukea ja apua uudessa elämäntilanteessaan. Neuvolan terveydenhoitajilla on tärkeä rooli ammatillisen tuen tarjoajina perheelle. Asiakkaan voimavaraistumista tukeva ohjaaminen on yksi terveydenhoitajan keskeisistä työmenetelmistä myös vauvaperheen kohdalla. Onkin tärkeää, että voimavaroja tukeva työskentelytapa omaksutaan jo opintojen aikana. Voimavaroja tukevan ohjauksen osaamista terveydenhoitajaopintojen päättymisvaiheessa ei ole aikaisemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida terveydenhoitajaopiskelijoiden vauvaperheen voimavaroja tukevan ohjauskeskustelun osaamista. Tutkimustehtävät olivat: Miten terveydenhoitajaopiskelijat tukevat vauvaperheiden voimavaraistumista perheen ohjauskeskustelun aikana? Mitä tietoa terveydenhoitajaopiskelijoiden toteuttama voimavaraistumista tukeva ohjauskeskustelu sisältää? Aineisto kerättiin kahdesta eteläsuomalaisesta ammattikorkeakoulusta vuonna 2012 valmistumassa olevilta terveydenhoitajaopiskelijoilta (n= 23), jotka olivat suorittaneet lapsiperheiden terveydenhoitajatyön opinnot. Aineistonkeruu tapahtui esseekirjoitus-menetelmällä. Analyysimenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysia. Analyysin teoreettinen viitekehys perustui aikaisempaan tutkittuun tietoon voimavaroja tukevan ohjauskeskustelun menetelmistä ja sisällöstä. 129

133 Alustavat tulokset osoittivat opiskelijoiden tuoneen kirjoituksissaan pääasiassa hyvin esille voimavaraistumista tukevan ohjauskeskustelun menetelmiä, erityisesti asiakasperheen voimavarojen korostamista sekä vanhempien itseluottamuksen vahvistamista. Luottamuksellisen suhteen luomisen elementtejä, kuten asiakaslähtöistä keskustelua, oli kuvannut suurin osa opiskelijoista. Perheen asianajajana toimiminen tuli esille vain muutamasta kirjoituksesta. Kaikkien opiskelijoiden ohjaus sisälsi bio-fysiologisen ja toiminnallisen alueen tietoa. Myös vanhempien kokemukset, lähinnä huolet ja jaksaminen sisältyivät ohjauskeskusteluihin. Yhteenvetona todetaan, että pääasiassa opiskelijat osasivat käyttää voimavaraistumista tukevan ohjauksen menetelmiä vauvaperheen ohjauskeskustelussa kirjoitusten perusteella. Osa opiskelijoista oli kuitenkin kuvannut tarjoavansa vanhemmille lähinnä vauvan kasvuun ja hoitoon liittyvää tietoa. Johtopäätöksenä todetaan suurimman osan opiskelijoista saavuttaneen koulutuksensa aikana valmiuksia voimavaraistumista tukevan ohjuskeskustelun menetelmien osaamiseen. Ohjauskeskustelun sisältö painottuu bio-fysiologiseen ja toiminnalliseen tietoon. Eettisen ja taloudellisen alueen tietoon liittyviä asioita ei tullut lainkaan esille, mutta pääasiallisesti opiskelijat olivatkin pyrkineet vastaamaan vanhempien esille tuomaan ohjauksen tarpeeseen. t14. Lääkehoidon oppimisympäristö oppimisen ja opetuksen innovoijana ja uudistajana Lukkari Liisa, THM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Rehn Katja, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Vaherkoski Ulla, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Sipilä Marianne, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, koulutuspäällikkö; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö Kehitämme Metropolia Ammattikorkeakoulussa Lääkehoidon oppimisympäristöä osana Teho Pro - hanketta, joka on Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan kehittämis- ja tutkimushanke ( ). Hankkeen tarkoituksena on uudistaa oppimista, toimintaa ja opetusta kuuden eri oppimisympäristön näkökulmasta. Teho Pro -hankkeen tavoitteena on luoda moderneja oppimisympäristöjä, jotka ovat rajattomia ja uudistuvat jatkuvasti. Oppimisympäristöjen avulla on mahdollista oppia monilla eri tavoilla ja opiskella myös ajasta ja paikasta riippumatta. Tavoitteena on, että oppimisympäristöt erottuvat ammattikorkeakoulujen kentällä monipuolisuudella, laaja-alaisuudella, tutkimustiedon tuottamisella, verkostomaisella ja palveluorientoituneella ajattelutavalla sekä järjestelmällisen yritysyhteistyön hyödyntämisellä. Lääkehoidon oppimisympäristöä kehitettiin konstruktivistista tutkimusotetta (Kasanen & Lukka & Siitonen 1993) mukaillen eli lähdettiin lääkehoidon oppimiseen liittyvistä käytännön ongelmista ja kehittämishaasteista, tarkasteltiin aiheeseen liittyvää tutkimustietoa ja innovoiden luotiin toimiva oppimisympäristö. Kehittämisessä olivat mukana opiskelijat, opettajat, yritykset, terveydenhuollon palveluorganisaatiot sekä tiedeyhteisö. Opiskelijat tuottivat tietoa ja sisältöä oppimisympäristölle innovaatio- ja opinnäytetöiden kautta, jonka pohjalta ideoitiin lääkehoidon oppimista ja opettamista. Lääkehoidon oppimisympäristön tavoitteena on kehittää opetusta ja tarjota opiskelijoille vaihtoehtoisia mahdollisuuksia oppia turvallista lääkehoitoa uusituissa tiloissa, nykyaikaisten välineiden ja menetelmien avulla. Keskeistä lääkehoidon oppimisympäristössä on, että opettaminen ja oppiminen sekä kehittäminen tapahtuvat aktiivisessa vuorovaikutuksessa opettajien, opiskelijoiden ja yhteistyökumppaneiden välillä. Tarjoamme uusia työkaluja oppimiseen, kehitämme näyttöön perustuvaa pedagogiikkaa sekä tuemme opettajien ammatillista uudis- 130

134 tumista. Lääkehoidon oppimisympäristössä on uudistettu lääkelaskennan tukitoimia ja tehty niistä ohjeita ja prosessikuvauksia. Kehitetty Moodle-oppimisympäristö tarjoaa vaihtoehtoisen tavan opiskella itsenäisesti sekä tehdä arvioita omasta osaamisesta. Lääkehoidon oppimisympäristön tarkoitus on tukea opiskelijan oppimisprosessia sekä saada oppimisprosessin eteneminen sujuvaksi ja monimuotoiseksi. Lääkehoidon oppimisympäristöä hahmotetaan kolmen ulottuvuuden avulla: fyysinen, digitaalinen ja verkostomainen. Fyysiseen ympäristöön kuuluu kaksi luokkahuonetta, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella lääkehoitoa todellisuutta vastaavassa ympäristössä nykyaikaisin välinein. Digitaalisessa ympäristössä on erilaisia verkkomateriaaleja kuten itsenäiset lääkelaskuharjoitukset ja lääkelaskupeli. Verkostomaisen oppimisympäristön tarkoituksena on kehittää tutkimuksen ja innovaatioiden kautta ympäristöä yhdessä opettajien, opiskelijoiden, kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Lääkehoidon oppimisympäristöä kehitetään KIT-toiminnan (kehittämis- innovaatio- ja tutkimustoiminnan) kautta. Testaamme jatkuvasti oppimisympäristön käytännön toimivuutta esimerkiksi suoran opiskelijapalautteen ja opinnäytetöiden avulla sekä tutkimalla tekemiemme ratkaisujen onnistumista. Testausten ja palautteen avulla viemme toimintaa eteenpäin ja haemme uusia ratkaisuja varmistaaksemme opiskelijoiden ja terveydenhuollon ammattilaisten turvallisen lääkehoidon osaamisen. t15. Hoitotyön lähiesimiesten näyttöön perustuvan tiedon käytön edistäminen - koulutus ja osaamistason kartoitus Kauppi Kaisa, TtK, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opisk. TtT-opisk; Makkonen Pekka, TtM, TtT-opisk. VSSHP:N Psykiatrian tulosalue, va. ylihoitaja; Rannikko Virve, TtM, VSSHP:N Psykiatrian tulosalue, kliinisen hoitotyön asiantuntija Lähtökohdat: Hoitotyön tulee perustua näyttöön perustuvaan tietoon. Jotta lähtökohta toteutuu, tulee hoitohenkilökunnan omata siihen vaadittavia taitoja, kuten tiedonhaku sekä tutkitun tiedon ymmärtäminen ja hyödyntäminen. Lähiesimiesten asenteella ja motivaatiolla on merkitystä, kuinka näyttöön perustuvaa tietoa hyödynnetään osana jokapäiväistä toimintaa. Tämän vuoksi on tarpeellista selvittää lähiesimiesten näyttöön perustuvaan toimintaan tarvittavia taitoja sekä järjestää heidän tarpeitaan vastaavaa koulutusta. Tavoitteet: Kehittämistyön tavoitteena oli edistää Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, Psykiatrian Tulosalueen apulaisosastonhoitajien ja osastonhoitajien (lähiesimiesten) tiedonhaun osaamista ja sen käyttöä koulutuksen avulla. Toteutus: Koulutus suunniteltiin vastaamaan lähiesimiesten tarpeita, joka kartoitettiin webropol-kyselyllä, joka lähetettiin 33 lähiesimiehelle, joista 28 vastasi (85%). Koulutuksen suunnittelussa hyödynnettiin vastaajien omaa osaamistason arviota sekä toiveita koulutuksen sisällöstä. Tulokset: Enemmistö vastaajista arvioi tiedonhaun taitojensa olevan keskivertotasolla ja alle puolet koki tietokantojen käytön hankalaksi. Lähiesimiehet käyttivät työssään useimmiten suomenkielisiä tietokantoja ja puolet vastaajista ilmoitti pystyvänsä käyttämään työaikaansa tiedonhakuun ja artikkeleiden lukemiseen. Suurin osa vastaajista luki hoitotyöhön liittyviä artikkeleita, joista suurin osa oli suomenkielisiä. Julkaisujen englanninkielisyys koettiinkin haasteelliseksi. Vastaajat arvioivat osaavansa hyödyntää tieteellistä tietoa työssään. Puolet vastaajista oli osallistunut aiemmin tiedonhaun koulutukseen, joita oli järjestetty työorganisaatiossa tai ammatillisiin opintoihin kuuluvana koulutuksena. Vastaajat toivoivat koulutusta lähiopetuksena keskittyen erityisesti hakukoneiden käyttöön ja tiedonhaun 131

135 käytännön seikkoihin. Muita toiveita oli paperinen koulutusmateriaali, foorumi, jossa aihetta voisi pohtia, mahdollisuus käyttää työaikaa tiedonhakuun, koulutusten toistuminen vuosittain ja pääsy useampiin tietokantoihin. Arviointi: Koulutus arvioidaan webropol-kyselyllä, joka lähetetään osallistujille koulutuksen jälkeen. Arviointikysely sisältää seitsemän kohtaa keskittyen niin koulutuksen arviointiin kuin taitojen edistymisen arviointiin. Hyödyntäminen: Kaikkiaan koulutus hyödyttää koko organisaatiota edistäen näyttöön perustuvan toiminnan käyttöä. Osaamistason kartoitus tarjoaa kuvailevaa tietoa hoitotyön lähiesimiesten tiedonhaun ja käytön vahvuuksista ja heikkouksista. t16. Osaaminen osana strategiaa Kauppila Wiveka, esh, VTM, VSSHP, lasten ja nuorten klinikka, ylihoitaja; Boucht Sirkku, esh, VSSHP, lasten ja nuorten klinikka, suunnittelija; Tuominen Outi, sh, TtM-opiskelija, VSSHP, lasten ja nuorten klinikka, aoh Lasten ja nuorten klinikka on sairaala sairaalan sisällä. Täällä hoidetaan potilaita viidellä eri vastuualueella kattaen, lastentaudit, lastenneurologian, lasten ja nuorten kirurgian, vastasyntyneet sekä lasten ja nuorten veri ja syöpätaudit. Strategiassamme olemme priorisoineet osaavan henkilökunnan ensimmäiseksi, koska korkeatasoista, vaikuttavaa ja näyttöön perustuvaa yksilöllistä hoitoa ei voida antaa, mikäli henkilökunta ei ole osaava. Sairaanhoitajan työtehtävät ovat vaihtelevia ja työ painottuu eri osaamisalueisiin yksiköstä riippuen, heiltä vaaditaan laajaa perusosaamista sekä erikoisosaamista; jopa hyvin suppeilla erikoisosaamisalueilla. Oppiminen on nostettu lasten ja nuorten klinikalla keskeiseksi tekijäksi. Tähän pyritään hyvän perehdytyksen ja sisäisen koulutuksen kehittämisellä. Haluamme olla vetovoimainen ja laadukas työympäristö opiskelijoille sekä työntekijöillemme. Opiskelijoiden kliinisen oppimisympäristön ja hoitotyön toimintaympäristöjen kehittämisen tueksi olemme aloittaneet kaksivuotisen ohjaajakouluttaja-projektin. Nyky-yhteiskunta vaatii osaamista perhekeskeisyyden, sosiaalipediatrian ja henkilökunnan liikkuvuuden sekä nopeaa reagointia muuttuville tarpeille. Panostamme osaavaan henkilöstöön, koska tiedämme, että lähitulevaisuudessa kohtaamme suuria haasteita hoitohenkilökunnan rekrytoimisessa. Vastaamme osaamistarpeeseen perusosaamisen laajentamisella erikoisosaamisalueille, siirrämme myös erikoisosaamista yli aikaisempien osastorajojen. Osaamista syvennämme mm. Vanhemmat vahvasti mukana - valtakunnallisella projektilla, missä havainnoidaan vauvan käyttäytymistä yhdessä vanhempien kanssa. Havainnoinnista saatuja tietoja hyödynnetään vauvan käsittelyn, hoivan ja vuorovaikutuksen suunnittelussa. Klinikallamme käynnistyy myös pitkäaikaissairaiden lasten perheiden psykososiaalisen tukemisen hanke. Hankkeella vastataan lisääntyneeseen psykososiaalisen osaamisen tarpeeseen. Opimme myös muualta, tekemällä yhteistyötä Musiikki ja hyvinvointi -hankkeessa Turun konservatorion kanssa. Hoitotyön laatua tukee hoitotyön systemaattisen kirjaamisen projekti yhteistyössä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Yhteistyötä tehdään myös kuvakommunikaatioiden ja kivun hoidon alueella. Panostamme myös henkilöstöresurssien sijoitteluun, todellisen tarpeen mukaan varahenkilöstön ja henkilöstön liikkuvuudella yli yksikkörajojen. Henkilöstön sijoittelun tueksi kehitetään sähköinen varausjärjestelmä, joka toteutetaan opinnäytetyönä. Sähköisen varausjärjestel- 132

136 män kehittäminen on osa Turun yliopiston Hoitotieteenlaitoksen ja VSSHP:n välistä yhteistyötä. t17. Näyttöön perustuvan toiminnan oppimisympäristö Korhonen Teija, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, tutkija; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, projektipäällikkö; Ruotsalainen Taru, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, kehityspäällikkö; Eriksson Elina, TtT, dosentti (TY), Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, johtaja Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys ja hoitoalan näyttöön perustuvan toiminnan oppimisympäristön tarkoituksena on tukea näyttöön perustuvaa toimintaa edistävää johtamis- ja toimintakulttuuria terveysalan koulutus- ja - palveluorganisaatioissa. Oppimisympäristössä näyttöön perustuvaa toimintaa (NPT) terveydenhuollossa tarkastellaan yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen, kliinisen hoidon ja yksittäisen työntekijän tasolla. NPT:n kehittämisen ja juurruttamisen kannalta keskeisessä asemassa ovat terveydenhuollon eri tasoilla toimivat johtajat. Oppimisympäristössä tarkastelemme terveysalan eri ammattiryhmien sekä johtajien rooleja, osaamista ja osaamisvaatimusten tunnistamista näyttöön perustuvan toiminnan eri tasoilla. Toimimme yhteistyössä Suomen JBI: yhteistyökeskuksen kanssa. Oppimisympäristö tarjoaa koulutus-, verkosto-, viestintä-, seminaari- ja asiantuntijapalveluita sekä verkkomateriaalia. Palvelut suunnitellaan yhdessä asiakkaan ja kohderyhmän tarpeiden mukaiseksi. Näyttöön perustuvan toiminnan oppimisympäristö tarjoaa myös opiskelijoille ja opettajille erilaisia asiantuntija- ja konsultaatiopalveluita sekä verkkomateriaalia. Näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseksi ja eri toimijoiden roolien selkeyttämiseksi on kehitetty sekä kansallisia, että kansainvälisiä tukirakenteita, joita oppimisympäristössä hyödynnetään. Käytössämme oleva COnNECT+ ohjelmisto tarjoaa mahdollisuuksia mm. tiivistetyn tutkimustiedon hakemiseen ja vallitsevien terveydenhuollon käytäntöjen arviointiin, niiden kehittämiseen sekä uudelleen arviointiin. Terveys- ja hoitoalan opettajille oppimisympäristö järjestää koulutusta ohjelmiston käyttöön. Lähtökohtana on, että Metropolia Ammattikorkeakoulussa kätilöt, terveydenhoitajat, ensihoitajat, sairaanhoitajat, suuhygienistit, bioanalyytikot ja röntgenhoitajat hankkivat koulutuksen aikana osaamista arvioida kriittisesti olemassa olevia käytäntöjä, hyödyntää näyttöön perustuvaa tietoa yksittäisen asiakkaan hoidossa ja kehittää yhtenäisiä käytäntöjä yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa. YAMK:sta valmistuvien osaaminen kohdentuu NPT:n kehittämiseen terveydenhuollossa. Jotta opiskelijoilla olisi kehittää osaamistaan jo opiskeluaikana, otamme myös vastaan toimeksiantoja AMK ja YAMK opiskelijoiden opinnäytetöiden ja innovaatioprojekteiksi, jotka mahdollistavat myös näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen organisaatioissa. Näyttöön perustuvaa oppimisympäristöä kehitetään edelleen parhaillaan käynnissä olevassa Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan Teho Pro kehittämis- ja tutkimushankkeessa. Hankkeessa yhtenä tavoitteena on, että NPT:aa viedään systemaattisesti kaikkiin terveysalan koulutusohjelmien opetussuunnitelmiin. Oppimisympäristöjen kehittäminen on kansainvälistä, ja niiden rakentamisessa. 133

137 t18. Liikunnalla terveyttä -projekti: asiaa terveyden edistämisestä ja sydänpotilaan liikunnasta Kauhanen Lotta, TtK, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Laine Heidi, sh, TtM, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, hoitotyön toimisto, va. kehittämisylihoitaja; Pohjola Minna, th ylempi AMK, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, hoitotyön toimisto, suunnittelija; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Kehittämistyön lähtökohdat Terveyden edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn näkökulma on terveyspolitiikassa esillä näkyvästi ja myös Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP) on kirjannut terveyden edistämisen yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi vuosille VSSHP julkaisi vuonna ensimmäisen terveyden edistämisen toimintasuunnitelmansa, joka päivitettiin vuonna Suunnitelma sisältää keinoja terveyden edistämiseen erikoissairaanhoidossa. Liikunnalla terveyttä -projektin tavoitteena oli lisätä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin päivitetyn terveyden edistämisen suunnitelman tunnettavuutta ja liikuntaosaamista sydäntoimialueen henkilökunnalla. Liikuntaosaaminen oli projektin toinen sisältöalue, koska hyvät liikuntatottumukset ovat osallisena useamman terveyden edistämisen suunnitelmassa käsiteltyjen terveysongelmien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Lisäksi liikunta on oleellinen osa sydänpotilaiden kuntoutumista, ja asia, josta sydänpotilaiden hoidossa puhutaan yleensä liian vähän. Toteutus Projektin kohderyhmänä oli sydäntoimialueen osastojen hoitohenkilökunta. Projektin menetelminä olivat koulutustilaisuudet ja projektiin tuotetut koulutusmateriaalit sekä henkilökuntaa motivoivat interventiot. Koulutustilaisuuksia järjestettiin yhteensä kahdeksan, kaksi kullakin osastolla. Projekti toteutettiin osana terveystieteiden maisteriopintoihin kuuluvaa kliinisen hoitotieteen sekä terveydenhuollon hallinnon ja johtamisen harjoittelua. Koulutustilaisuudet toteutettiin osastotunneilla syksyllä Tilaisuuksissa käsiteltiin terveyden edistämisen suunnitelmaa, sen tavoitteita ja perusteluja sekä liikuntaosaamiseen liittyviä asioita, kuten liikunnan terveysvaikutuksia, liikkumattomuuden haittavaikutuksia, sydänpotilaiden liikuntaa ja liikuntainterventioita. Lisäksi osastot saivat lainaksi askelmittareita, ja koulutuksiin osallistuneille tarjottiin mahdollisuutta kehonkoostumusmittaukseen. Koulutustilaisuuksiin osallistui yhteensä 97 kohdeosastojen työntekijää. Tulokset ja arviointi Projektin ja koulutustilaisuuksien onnistumista arvioitiin henkilökunnan täyttämien itsearviointi- ja palautelomakkeiden avulla. Lomakkeet olivat strukturoituja ja sisälsivät lisäksi yhden avoimen kysymyksen. Ensimmäisen osastotunnin jälkeen 92 % (n=51) ja toisen osastotunnin jälkeen 91 % (n=46) oli sitä mieltä, että koulutus lisäsi tietoa terveyden edistämisen suunnitelmasta. Vastaajista 90 % (n= 51) oli sitä mieltä, että koulutus lisäsi tietoja liikunnasta. Koulutuksiin osallistuneet olivat tyytyväisiä myös heille kohdistettuihin motivointikeinoihin, askelmittarien käyttöön ja kehonkoostumusmittauksiin. Hyödyntäminen Projektista saadun palautteen perusteella, suunniteltua koulutusta ja materiaaleja voidaan jatkossa hyödyntää terveyden edistämisen ja liikuntaosaamisen koulutuksissa myös muilla toimialueilla. 134

138 t19. Terveysalan koulutuksen tutkimusryhmä Turun yliopistossa tavoitteena vaikuttavuutta ja laatua koulutustutkimukseen Salminen Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Koskinen Sanna, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, tohtorikoulutettava; Leino-Kilpi Helena, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja RENE-tutkimusryhmän tämän hetkiset tutkijat: Asta Heikkilä TtT, Johanna Jalonen TtK, Riitta-Liisa Lakanmaa TtT, Sini Koivula TtK, Johanna Kostiainen TtM, Päivi Laine TtT, Pasi Miettinen TtK, Jonna Pakkanen TtK, Mikko Saarikoski dos, Anu Sjköd-Nurmi TtK, Suikkala Arja TtT, Virpi Sulosaari TtM, Kirsi Talman TtM, Riikka Tuominen TtK. Terveysalan koulutus tarvitsee näyttöön perustuvaa tietopohjaa toiminalleen. Myös opetusmenetelmien on pohjauduttava näyttöön. Vaikuttavista oppimisympäristöistä voidaan puhua vasta, kun ne perustuvat luotettavaan tutkimustietoon. Terveysalan koulutuksen tutkimuksen vähyys ja metodinen yksipuolisuus on todettu useissa yhteyksissä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, ja tutkimuksen julkaisukanaviakin on melko vähän. Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella on perustettu tutkimusryhmä, Research in Nursing Education at the University of Turku (RENE), terveysalan koulutustutkimuksen edistämiseksi. Tämän esityksen tavoitteena on kuvata perustetun tutkimusryhmän tavoitteita ja toimintaa. Tutkimusryhmä RENE:n toiminnan tavoitteena on edistää terveysalan koulutuksen tutkimusta ja taata sen korkea laatu. RENE-ryhmän tavoitteena on myös tukea terveysalan koulutuksen tutkijoiden urakehitystä. Toiminta kohdistuu tutkimustarpeen arviointiin, tutkimuksen toteutukseen ja tutkimustulosten systemaattiseen implementointiin yhdessä ammattikorkeakoulujen, terveysalan muiden koulutustahojen ja terveyspalveluorganisaatioiden kanssa. RENE-ryhmä kokoaa eri vaiheessa tutkijan uraa olevat koulutustutkijat yhteen. Se toimii myös koulutustutkimuksen asiantuntijafoorumina. RENE-tutkimusryhmässä on mukana Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella koulutustutkimusta tekeviä eri vaiheen opiskelijoita kandidaatin vaiheesta post doc -vaiheen tutkijoihin sekä laitoksen opettajia ja professoreita. Tavoitteena on taata tutkimustoiminnan jatkuvuus ja tukea eri vaiheen opiskelijoita ja tutkijoita. RENE on tähän mennessä koonnut terveysalan koulutuksen tutkijat yhteen keskustelemaan tutkimuksesta. Post doc -tutkijat ovat tätä kautta löytäneet itselleen tutkimusryhmäänsä nuorempia tutkijoita. Nuoremmat tutkijat ovat voineet tuoda keskusteluun omia tutkimuksen tekoon liittyviä kysymyksiään. Keskeistä on ollut yhteinen tutkimuksen teon osaamisen jakaminen. Tulevaisuudessa toimintaa on tarkoitus laajentaa sekä kansalliselle että kansainväliselle tasolle. t20. Osaavia opettajia terveystieteiden opettajankoulutus Turun yliopistossa Salminen Leena, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Leino-Kilpi Helena, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, sivutoiminen ylihoitaja Terveysalan opettajat ovat avainasemassa toteuttamassa terveysalan koulutusta. Terveystieteiden opettajankoulutus vaihtelee EU-maissa paljon. Opettajankoulutusta ei säädellä EUtasoisesti, vaikka hoitotyön koulutusta säätelee EU-direktiivi. 135

139 Tämän esityksen tavoitteena on kuvata terveystieteiden opettajankoulutusta Turun yliopistossa. Terveystieteiden opettajankoulutuksen tavoitteena on, että valmistuttuaan opiskelija osaa opettaa ja työskennellä itsenäisesti sosiaali- ja terveysalan koulutuksen opetus- ja muissa vaativissa asiantuntijatehtävissä tai yrittäjänä. Opiskelija osaa hyödyntää ja arvioida kasvatus- ja hoitotieteen lähestymistapoja opetustoiminnassaan tutkittuun tietoon perustuen. Terveysalan opettajakoulutus tuottaa pätevyyden toimia opettajana ammattikorkeakouluissa ja toisen asteen sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksessa sekä erilaisissa tehtävissä, joissa opettajanpätevyys katsotaan ansioksi. Opinnot toteutetaan yhteistyössä kasvatustieteellisen tiedekunnan kanssa. Terveystieteiden opettajankoulutuksen opinnot (70 op) koostuvat kasvatus- tai aikuiskasvatustieteen opinnoista (25 op) ja hoitotieteen didaktiikan opinnoista (45 op). Opiskelu tapahtuu luento-, pienryhmä- ja verkkotyöskentelynä sekä opetusharjoitteluna erilaisissa ympäristöissä. Suuren osan opinnoista muodostaa itsenäinen opiskelu. Opettajaopiskelijat suorittavat harjoittelunsa ammattikorkeakouluissa, toiseen asteen oppilaitoksissa lähihoitajakoulutuksessa, terveyspalveluorganisaatioissa, hoitotieteen laitoksella ja kansainvälisenä harjoitteluna. Opetusharjoittelua toteutetaan perinteisin opetusmuodoin, verkko-opetuksena, sosiaalista mediaa hyödyntäen niin nuorisoasteen koulutuksissa kuin henkilökuntakoulutuksissakin. Terveysalan koulutuksen tutkimus on yksi hoitotieteen laitoksen neljästä päätutkimusalueesta. Se tuottaa tutkimustietoa opettajankoulutuksen käyttöön ja kehittämiseen. Opettajaopiskelijoista suurin osa tekee tutkielmansa osana terveysalan koulutuksen tutkimusprojekteja. Vuosittain valmistuu noin 10 koulutusaiheista pro gradu -tutkielmaa ja keskimäärin kaksi koulutusaiheista väitöskirjatutkimusta. Opettajiksi valmistuvien terveystieteiden maistereiden työllisyystilanne on hyvä. Turun yliopistosta valmistuu vuosittain opettajaa, joista 6 8 on osallistunut vähintään yhteen kansainväliseen harjoittelujaksoon joko ulkomailla opiskellen tai opettaen kansainvälisiä ryhmiä ammattikorkeakouluissa. Opetustyön lisäksi valmistuneita terveystieteiden maistereita työskentelee eri terveyspalveluorganisaatioiden ja vapaaehtoisjärjestöjen koulutus-, tutkimus-, suunnittelu- ja hallintotehtävissä sekä yrittäjinä. t21. Näyttöön perustuvan toiminnan systemaattinen integrointi opetussuunnitelmaan prosessin kuvaus Korhonen Teija, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, tutkija; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, projektipäällikkö; Eriksson Elina, THT, dosentti (TY), Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, johtaja Terveydenhuolto laki velvoittaa, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Näyttöön perustuva toiminta ja näyttöön perustuvien yhtenäisten hoitokäytäntöjen soveltaminen ja kehittäminen on nostettu kehittämiskohteeksi myös neuvolatoiminnasta ja koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta annetussa asetuksessa (A 338/2011) sekä kansallisissa sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelmissa. Näyttöön perustuvan toiminnan lähtökohtana ovat havainnot siitä, että terveydenhuollon menetelmien perustelut ovat epäselviä samoin kuin se, miten käytetyt menetelmät vaikuttavat asiakkaan terveyteen. Tavoitteena onkin, että käytetyt menetelmät perustuvat tieteelliseen, systemaattisesti koottuun ja arvioituun tietoon. Näyttöön perustuva toiminta sisältää monia vaiheita, joita ovat tutkimustiedon hankinta, tiivistäminen, tiivistetyn tiedon levittäminen ja 136

140 hyödyntäminen käytännön toiminnassa sekä tiedon käytön vaikutusten arviointi. Toiminnan vaativin kohta on se, miten näyttöön perustuva toiminta todentuu potilashoidossa, yksittäisten potilaiden kohdalla. Kliinisessä hoitotyössä toimivien esim. sairaanhoitajien tehtävänä on omissa toimintaympäristöissään näyttöön perustuvien hoito- ja hoitotyön suositusten, ohjeiden ja toimintatapojen käyttäminen potilaan hoidossa. Hoitotyöntekijät käyttävät näyttöön perustuvaa tietoa asiakkaiden ja potilaiden tarpeiden määrittämisessä, hoitotyön tavoitteiden asettamisessa, hoitotoimenpiteiden valinnassa ja hoitotulosten arvioinnissa. Näyttöön perustuva toiminta on jaettu päätöksenteon prosessi hoitotyöntekijän, potilaan ja hänen läheisten kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on asettanut tavoitteeksi, että ammattikorkeakoulun hoitotyönkoulutusohjelmasta valmistuneet ymmärtävät näyttöön perustuvan hoitotyön ja sen merkityksen, osaavat hakea tiivistettyä tutkimustietoa ja hyödyntää sitä päätöksenteossa. Teho Pro on Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan tutkimus- ja kehittämishanke ( ), jossa uudistetaan oppimista, opetusta ja toimintaa kuuden eri oppimisympäristön mm. näyttöön perustuvan oppimisympäristön näkökulmasta. Metropolia ammattikorkeakoulun, Terveys- ja hoitoalan näyttöön perustuvan toiminnan oppimisympäristön tavoitteena on integroida näyttöön perustuva toiminta systemaattisesti kaikkiin terveysalan opetussuunnitelmiin. Kevään 2013 aikana tavoitteena on suunnitella näyttöön perustuvan toiminnan oppimisprosessi Degree Programme in Nursing koulutuksen opetussuunnitelmaan. Kokemukset prosessin etenemisestä esitellään konferenssissa kesäkuussa t22. Opetuksen ja tki-toiminnan integrointi monialaisena yhteistyönä hoitotyön ja logistiikan opiskelijoiden yhteistyö. Ahonen Leena TtM, HAMK, lehtori; Valkonen Milla, DI tuotantotalous, HAMK, logistiikan asiantuntija Hämeen ammattikorkeakoulussa tki-toiminnan yhtenä tavoitteena on kehittää aitoja oppimisja innovaatioympäristöjä, joissa asiakkaat, opiskelijat ja opettajat kohtaavat. Konkreettisesti tämä tapahtuu opintojaksojen ja hankkeiden toteutuksissa, joissa pyrkimyksenä on luoda monialaisia oppimisympäristöjä. EAKR- rahoitteinen Hyvinvoinnin toimitusketjut Forssan seudulla (HyvoT) -projekti vastaa osaltaan Forssan seudun tarpeeseen kehittää hyvinvointiin liittyviä palveluja. Toimitusketjua, palvelun ja asiakkaan kohtaamista ja tarvittavien palvelujen oikea-aikaisuutta kehittämällä voidaan lisätä vaikuttavuutta sosiaali- ja terveyspalveluihin tulevaisuudessa. Projektissa tavoitteena on mallintaa ja analysoida prosessien tieto-, asiakas- ja materiaalivirtaa sekä kehittää toimintoja. Projektissa kehitetään toimintamallia hyvinvointiin liittyviin projekti- ja opinnäytetyötehtäviin, jotka toteutetaan eri koulutusalojen opiskelijoiden yhteistyönä hyvinvointisektorin hyväksi. HyvoT-projektiin liittyen logistiikan ja hoitotyön opiskelijat suorittivat yhteistyössä projektityön hoitotarvikkeiden tilausprosesseihin liittyen keväällä Työn tavoitteena oli selvittää, kuinka materiaaleja tilataan kohdeyksikössä ja piirtää nykyisestä tilausprosessista prosessikuvaus MS Visio ohjelmalla. Tämän lisäksi opiskelijoiden tavoitteena oli miettiä, kuinka näitä erilaisia tilausprosesseja voitaisiin yhtenäistää, tai millainen olisi ihanteellinen tilausprosessi. Projekti toteutettiin kursseilla Ammattialan tietotyövälineet (logistiikka) ja Hyvinvointiteknologia hoitotyössä (hoitotyö). Projektityön toteutuminen suunniteltiin kahdeksan viikon ajanjaksolle. Opiskelijat kävivät pienryhmissä tutustumassa kohdeyksikköönsä yhden iltapäivän ajan, yhteensä mukana oli 137

141 seitsemän palvelukeskusta tai erikoissairaanhoidon osastoa. Tämän käynnin aikana opiskelijat esittivät hoitohenkilökunnan edustajalle/edustajille kysymyksiä ja selvittivät tilausprosessin toteutumista. Käynnin jälkeen opiskelijat jatkoivat yhdessä työskentelyä ja piirsivät tilausprosessin prosessikaavion muotoon MS Visio ohjelmalla. Opiskelijoiden kesken pidetyssä seminaarissa kukin ryhmä esitti oman yksikkönsä tilausprosessin ja he miettivät miten tilausprosesseja voitaisiin yhtenäistää ja millainen olisi ihanteellinen tilausprosessi myös hoitajien ajankäyttö huomioiden. Lopuksi pidettiin vielä asiakasseminaari, johon kutsuttiin kaikkien kohdeyksiköiden edustajat. Opiskelijoiden palaute projektityöstä oli pääosin positiivista. Opiskelijat myös kokivat, että asian opiskelu projektityön muodossa on mielenkiintoisempaa kuin asian opiskelu normaaleilla oppitunneilla. Työelämän edustajat kokivat tämäntyyppisen työskentelyn ja yhteistyön hyödyllisenä. Keväällä 2013 toteutetaan seuraava opetukseen integroitu monialainen projektitehtävä, jossa tavoitteena on tutkia, miten työajankäyttö jakaantuu kohdeyksikössä eri toimintojen kesken. Lisäksi tavoitteena on selvittää kohdeyksikön toiminnan prosessien etenemistä. t23. Opiskelijoiden kokemuksia itsenäisestä harjoittelusta Hinkkanen Leena, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala; Perkiökangas Venla, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala; Haho Päivi, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö Venla Perkiökankaan opinnäytetyö kuuluu Metropolia Ammattikorkeakoulun Teho Pro - hankkeeseen. Opinnäytetyö liittyy yhteen oppimisympäristöön, TaitoProhon itsenäisen oppimisen oppimisympäristöön. TaitoProssa on taitopajoja, joihin opiskelija voi mennä harjoittelemaan kliinisiä taitojaan joko yksin tai pareittain teoria- ja laboraatio-opetuksen jälkeen valmistautuessaan kliinisen osaamisen taitokokeisiin, simulaatioon tai ohjattuun harjoitteluun. Ensimmäisen lukukauden sairaanhoitajaopiskelijoilla itsenäinen harjoittelu TaitoProssa kuuluu osasuorituksena kliinisen hoitotyön perusteiden -opintojaksoon. Teoria- ja laboraatioopintojen sekä pitkäaikaisosastoilla suoritetun harjoittelun jälkeen opiskelijoilla on kliinistä osaamista mittaavaa taitokoe, joka arvioidaan hyväksytty/hylätty-asteikolla. Ennen taitokoetta opiskelijat käyvät itsenäisesti harjoittelemassa TaitoProssa. Opiskelijat harjoittelevat mm. verenpaineen mittaamista, katetrointia, nenämahaletkun laittamista sekä hengitysvaikeuksista kärsivän potilaan avustamista. Tavoitteena on, että opiskelijan kliininen osaaminen vahvistuu sekä hän saa varmuutta työskentelyynsä. Hyötynä tästä on, että potilasturvallisuus lisääntyy hoitotyössä ja näin myös hoidon laatu paranee. Itsenäisen harjoittelun jälkeen opiskelijat täyttävät opettajien laatiman raportin ja palauttavat sen opettajalleen. Raportissa on sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä. Raporttia täyttäessään opiskelija reflektoi omaa kliinistä osaamistaan ja siinä kehittymistään. Opiskelija myös laatii itselleen kehittymishaasteita kliinisen osaamisensa kehittämiseen. Raportissa on kysymyksiä myös taitopajojen toimivuudesta sekä hyödyllisyydestä. Raportin opiskelijalta saatuaan opettaja kirjaa opiskelijan osasuorituksen opintojärjestelmään. Opinnäytetyön aineisto kerätään näistä raporteista (N=75). Opinnäytetyössä kuvataan, millaisia kokemuksia sairaanhoitajaopiskelijoilla on itsenäisestä harjoittelusta TaitoProssa sekä miten opiskelijat kokevat itsenäisen harjoittelun kehittävän kliinistä osaamistaan. Tarkoituk- 138

142 sena on saada tietoa itsenäisen harjoittelun hyödyllisyydestä opiskelijan kliinisen osaamisen kehittämisessä. Opinnäytetyön aineisto käsitellään sisällön analyysillä. Opinnäytetyöstä saatuja tuloksia voidaan käyttää itsenäisen oppimisen oppimisympäristön eli TaitoPron kehittämiseen. Opinnäytetyö valmistuu kevään 2013 aikana, ja tulokset raportoidaan konferenssissa. t24. Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien kokemuksia perhekeskeisen hoitotyön oppimisesta Lehtimäki Taru, sh, TtK, TtM-opiskelija, TAMK, opettaja; Rantanen Anja, TtT, TaY, lehtori; Marja Kaunonen, TtT, TaY, PSHP, professori Perhekeskeisen hoitotyön tutkimus on keskeinen hoitotieteen tutkimusalue 2000-luvun Suomessa. Sairaanhoitajakoulutuksessa opiskelijoiden oppiminen pohjautuu näyttöön perustuvan tiedon käytäntöön soveltamiseen ja näiden taitojen kehittymiseen. Aiemman tutkimustiedon mukaan sairaanhoitajakoulutus tuottaa osaamista perhekeskeiseen hoitotyöhön. Tutkimusten mukaan sairaanhoitajat ovat kuitenkin epävarmoja perheiden kohtaamistaidoistaan tai kokevat taitonsa puutteellisiksi. Tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita, miten vastavalmistuneet sairaanhoitajat kokivat oppineensa perhekeskeistä hoitotyötä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien oppimiskokemuksia perhekeskeisen hoitotyön suhteen sairaanhoitajakoulutuksen aikana. Tavoitteena oli tuottaa tietoa perhekeskeisen hoitotyön opettamiseen ja oppimisen tukemiseen sekä täydennyskoulutuksen tarpeisiin. Aineisto koostui 13 sairaanhoitajan haastattelusta. Sairaanhoitajat työskentelivät perus- tai erikoissairaanhoidossa aikuispotilaiden hoitotyössä. He olivat valmistuneet enintään kaksi vuotta ja valmistuneet vähintään kaksi kuukautta ennen aineistonkeruuta. Erillisiä perhekeskeisen hoitotyön opintojaksokokonaisuuksia opiskelijoilla ei ollut sairaanhoitajakoulutuksen aikana. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Alustavien tulosten mukaan sairaanhoitajat oppivat perhekeskeistä hoitotyötä teoreettisesti, käytännön hoitotyössä sekä pohtien ja toisilta mallia ottaen. Lopulliset tutkimustulokset valmistuvat kevään aikana ja esitellään konferenssissa. Tulosten odotetaan olevan hyödynnettävissä hoitotyön opetuksessa sairaanhoitaja- ja täydennyskoulutuksessa sekä sairaanhoitajien perehdyttämisessä. t25. Vastavuoroisuus ja yksilöllisyys lähtökohtana ohjatun harjoittelun ohjauskeskusteluissa Kostiainen Johanna, sh, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Uudenkaupungin kaupunki, sosiaali- ja terveyskeskus, osastonhoitaja; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Ohjatun harjoittelun ohjaajan ja opiskelijan välisen vuorovaikutuksen merkitys ohjatun harjoittelun onnistumiseen on huomattava. Ohjaussuhteen vuorovaikutuksesta suuri osa on tavoitteellista opiskelijan ja ohjaajan välistä keskustelua. Tätä vuorovaikutusta voidaan kuvata käsitteellä ohjauskeskustelu. 139

143 Tarkoitus ja tutkimustehtävät Tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä ohjauskeskustelun käsite hoitotyön ohjatun harjoittelun kontekstissa Schwartz-Barcottin ja Kimin (2000) kolmiportaisen hybridisen käsiteanalyysimallin avulla. Tutkimustehtävinä olivat: 1) miten ohjauskeskustelun käsitettä kuvataan valitussa kirjallisuudessa, 2) miten osastojen opiskelijavastaavat kuvaavat käsitettä ja 3) mitä on ohjauskeskustelu hoitotyön ohjatussa harjoittelussa aineistojen synteesin perustuen. Aineiston keruu ja analysointimenetelmät Tutkimuksen teoreettisessa vaiheessa ohjauskeskustelun käsitettä kuvailtiin kasvatustieteen julkaisuihin pohjautuvan kirjallisuuskatsauksen avulla (n=14 erityyppistä julkaisua vuosilta ). Empiirisessä vaiheessa aineisto kerättiin kaksivaiheisesti hoitotyön kontekstissa. Ensimmäisessä vaiheessa osastojen opiskelijavastaavina toimivat sairaanhoitajat (n=4) kirjoittivat kuvauksen aiheesta mitä sisältää ohjauskeskustelu. Toisessa vaiheessa edellisen perusteella luotu määritelmä todennettiin ja tarkennettiin opiskelijavastaavien (n=3) ryhmäkeskustelun avulla. Analyyttisessa vaiheessa yhdistettiin aikaisemmissa vaiheissa koottu aineisto ja niiden osatulokset, jotta ohjauskeskustelun käsitteen ominaispiirteet voitiin määritellä. Analyysimenetelminä olivat sekä induktiivinen, että deduktiivinen sisällönanalyysi ja temaattinen luenta. Tulokset ja niihin perustuvat johtopäätökset Ohjauskeskustelu kuvattiin ohjaajan ja opiskelijan välisenä vastavuoroisena vuorovaikutustapahtumana, joka perustuu yksilöllisyyteen. Tämän mahdollistavat positiivinen keskusteluilmapiiri ja keskusteluun osallistujien kokemus jaetusta asiantuntijuudesta. Tavoitteena on yhteisen ymmärtämyksen lisääntyminen, jolloin opiskelijan lisäksi ohjaajakin voi oppia. Ohjauskeskustelu on yksi ohjaussuhteen keskeisistä osa-alueista, ja sen määrittely on merkityksellistä, jotta toisaalta voidaan parantaa ohjatun harjoittelun ohjauksen laatua ja toisaalta tuottaa ohjaajille käyttökelpoisia työkaluja tämän toteuttamiseksi. Tämän tutkimuksen tuloksena syntynyttä määritelmää ja sen visuaalista kuvausta voidaan jo sellaisenaan käyttää viitekehyksenä luotaessa käytännön ohjeita ja suunniteltaessa koulutusta ohjatun harjoittelun ohjaajille. Laajempialainen käyttöönotto edellyttää vielä lisätutkimusta mallin käsitteistön, rakenteen ja sisällön suhteen. OPETUSTEKNOLOGIA t26. Simuloidut oppimisympäristöt hoitotyön koulutuksessa Heikkinen Katja, TtT, Turun AMK, terveysala, lehtori; Säämänen Jari, TtT, Turun AMK, terveysala, yliopettaja; Niemelä Katriina, TtM, Turun AMK, terveysala, lehtori; Havisto Anu, tradenomi, Turun AMK, terveysala, opetuksen IT-tuki; Aatsinki Petteri, Turun AMK, terveysala, lehtori; Toivonen Seli, TtM, Turun AMK, terveysala, lehtori Simulaatio-oppimisympäristö jäljittelee mahdollisimman realistisesti todellista hoitotyön tilannetta. Simuloidussa tilanteessa on tarkoituksena mahdollistaa opiskelijan harjaantuminen toimimaan vaativissa tilanteissa. Tilanteet ovat usein sellaisia, ettei niitä voi harjoitella tai niiden harjoittelu on vaikeaa ja satunnaista todellisissa hoitotyön ympäristöissä. Simulaatioiden avulla voidaan saavuttaa erinomaisia valmiuksia työelämään, vaikuttavia oppimistuloksia ja kehittää päätöksenteko- ja ryhmätyötaitoja. Turun ammattikorkeakoulun terveysalalla opiskelijat voivat harjoitella useissa erilaisissa simulaatio-oppimisympäristöissä. Turun AMK.ssa on muutamien viimeisten vuosien aikana kehitetty niin simulaatio tiloja luokkatilanteisiin kuin virtuaalisia ympäristöjä: Second Life. Tätä kehittämistyötä on tehty aktiivisesti hanketoiminnan kautta. Lisäksi nk. ammatillisen osaamisen ja viranomaisyhteistyön kehittäminen ensi- ja akuuttihoidossa AMOVIRKE -projektin ta- 140

144 voitteena on ollut selvittää ensi- ja akuuttihoitotyössä työskentelevien henkilöiden ammatilliseen osaamiseen ja viranomaisyhteistyöhön liittyviä kehittymis- ja kehittämistarpeita. Näihin simulaatio-oppimisympäristöjä kehittäviin hankkeisiin on aktiivisesti osallistunut nimetty joukko opettajia sekä opiskelijoita terveysalalta sekä työelämäedustajia. Tuloksena hankkeissa on syntynyt lukuisia oppimiskokemuksia niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Simulaatiota on onnistuttu kiinnittämään entistä kiinteämmin osaksi opiskelijan opintoja alusta alkaen. Systemaattista arviointia ei ole toistaiseksi toteutettu, mutta kokemukset ovat olleet positiivisia ja opiskelijat ovat olleet motivoituneita opiskelemaan uudenlaisissa oppimisympäristöissä. Simuloitujen oppimisympäristöjen jatkuva kehittäminen ja opiskelijoiden mahdollisuus opiskella todellisuutta mukailevissa oppimisympäristöissä motivoivat ja innostavat opiskelijoita. Vaikutukset ovat positiivisia niin opiskelijoiden motivaation kuin osaamisen näkökulmasta. Saavutettua osaamista ja oppimiskokemuksia voidaan hyödyntää tulevissa ammateissa. t27. Virtuaalipotilaan kehittäminen kliinisten arviointi- ja päätöksentekotaitojen oppimiseen hoitotyön koulutuksessa Koivisto Jaana-Maija, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, lehtori; Lamminaho Tomi, FM, Medictes, Senior Consultant; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, projektipäällikkö; Eriksson Elina, THT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, johtaja Virtuaalipotilas on hoitotyön virtuaalinen oppimisympäristö, jossa opiskelijat voivat harjoitella kliinisiä arviointi- ja päätöksentekotaitoja simuloimalla todellisuutta vastaavia potilasskenaarioita. Virtuaalipotilaan kehittäminen on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan yksikön Teho Pro -hanketta ( ), jonka tarkoituksena on kehittää terveysja hoitoalan opetusta oppimisympäristöjen näkökulmasta sekä uudistaa organisaation johtamista, toimintatapaa ja toimintakulttuuria. Virtuaalipotilas tarjoaa uudenlaisen tavan opiskella kliinistä osaamista ja siihen liittyvää päätöksentekoa hoitotyön koulutuksessa ja työelämän täydennyskoulutuksessa. Virtuaalipedagogiikan mahdollisuuksia suositellaan käytettäväksi hoitotyön koulutuksessa enenevässä määrin ja tulevaisuudessa virtuaalisilla potilailla on merkittävä rooli terveysalan koulutuksessa. Opiskelijat ovat tottuneita virtuaalisten maailmojen käyttäjiä ja koulutusorganisaatioiden menestyksen kannalta on tärkeää uudistaa nykyisiä opetusmenetelmiä opiskelijoiden mielenkiinnon ja opiskelumotivaation herättämiseksi ja osaamisen ylläpitämiseksi. Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 52 ) edellyttää hoitotyön ammattilaisilta hoidon tarpeen arviointiin liittyvää osaamista ja yhdeksi kehittämishaasteeksi on nostettu kliinisten arviointitaitojen osaamisen vahvistaminen. Virtuaalipotilaan avulla opiskelijat voivat kehittää potilaan kliinisen tilan arviointitaitoja, kliinisiä päätöksentekotaitoja sekä johtamis- ja tiimityötaitoja. Potilasskenaario rakentuu potilaan esitiedoista, haastattelusta, tutkimisesta, oireenmukaisesta hoidosta ja jatkohoidon määrittelystä. Lopuksi opiskelija saa palautteen suorituksestaan. Potilasskenaarioiden tulee olla todellisuutta vastaavia, jotta oppimistavoitteisiin päästään. Virtuaalipotilaan kehittämisessä skenaarioiden laadinnassa tehdään yhteistyötä paikallisten asiantuntijoiden kanssa ja potilastapausten laatuun kiinnitetään erityisen paljon huomiota. Hyvin todellisuutta vastaavat skenaariot motivoivat oppimista simuloiduissa tilanteissa ja virtuaalipotilaalla on todettu olevan merkittävä opetuksellinen arvo. Niiden on todettu olevan helppoja käyttää ja innostavia. Virtuaalipotilasta voi hyödyntää myös arviointimenetelmänä. 141

145 Virtuaalipotilasta kehitetään yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun, kliinisten asiantuntijoiden ja Medictes Oy:n kanssa. Medictes Oy on kokenut ja tunnustettu osaaja terveydenhuollon tietojärjestelmien kehitystyössä. Virtuaalipotilas on turvallinen ympäristö kliinisten arviointi- ja päätöksentekotaitojen harjoitteluun ja se edistää potilasturvallisuutta tarjoamalla opiskelijoille mahdollisuuden vahvistaa kliinistä osaamistaan simuloiduissa tilanteissa ennen todellisia potilastilanteita. s t28. Älyä soludiagnostiikan opiskeluun Eskin Carmen, bioanalyytikko-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, opiskelija; Hellgrén Heidi, bioanalyytikko-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys- ja hoitoala, opiskelija; Virtanen Mari, TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveysja hoitoala, lehtori; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö; Eriksson Elina, THT, dosentti (TY), Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, johtaja Sytologia on soluoppia ja osa bioanalyytikoiden työtä patologian laboratorioissa. Diagnostiikka perustuu solujen muodon ja rakenteen ja niiden muutosten visuaaliseen tunnistamiseen mikroskoopin avulla. Koulutuksen aikana työhön saadaan riittävä teoriatieto sekä alustavat valmiudet näytteiden mikroskopoimiseen ja sen myötä mahdollisuus jatkokouluttautumiseen työpaikoilla erityisasiantuntijuutta vaativiin tehtäviin. Sytologinen diagnostiikka ja sen opiskelu ovat osoittautuneet haastaviksi ja sen kehittämiseksi on tehty jo aiemmin useita kokeiluja. Opetusteknologian hyödyntäminen soludiagnostiikan opetuksessa liittyy Metropolian Teho Pro -oppimisympäristöhankkeeseen, jossa luodaan uusia tapoja oppia ja opettaa. Kevään 2013 aikana tehdään bioanalytiikan koulutusohjelmassa opinnäytetyö, jonka tavoitteena on tukea itsenäistä opiskelua haastavaksi koetun aihealueen parissa. Sisällöt itsenäiseen opiskeluun on valittu vahvistamaan solumuutosten tunnistamista normaalien ja muuttuneiden solujen välillä, edeten jatkuvasti haastavimpiin ja yksityiskohtaisempiin tehtäviin. Sisällöt tukevat löydösten toistuvaa työstämistä ja kertaamista, osaamisen vahvistumiseksi. Työn tavoitteena on luoda itsenäiseen opiskeluun liittyvää kuvallista opiskelumateriaalia, jota on mahdollista käyttää oppilaitoksen kosketustauluilla sekä ohjatusti että itsenäisesti. Tehtäviä voidaan myös työstää opiskelijoiden omilla koneilla, joten opiskelu voidaan irrottaa ajasta ja paikasta. Itsenäisen opiskelun kokonaisuuteen kuuluu ohjattu tehtäväsessio (2 x 45 min) sekä itsenäinen työskentely ilman ohjausta (4 x 45 min). Ennen itsenäistä työskentelyä opiskelijoilla teetetään teoriaosaamiseen pohjautuva kysely, jolla kartoitetaan osaamisen lähtötaso. Harjoittelun merkitystä ja vaikuttavuutta kartoitetaan toisella kyselyllä, itsenäisen vaiheen päättyessä. Alustavien tulosten mukaan opiskelijoiden varmuus selkeiden solumuutosten tulkitsemiseksi vahvistui tehtäviä työstämällä ja niitä kertaamalla. Opiskelijat kokivat itsenäisen harjoittelun merkitykselliseksi, sen koettiin myös lisäävän varmuutta työelämään siirtymistä ajatellen. Lisäksi erityiskiitosta saivat modernit opetusmenetelmät ja sitä tukeva älyteknologia, joka on tehnyt opiskelusta innostavaa ja mahdollistanut uudenlaisia oppimisen tapoja. 142

146 t29. Mitä simulaatiolla tulisi opettaa ensihoidon koulutuksissa? Haastattelututkimus ensihoidon simulaatio-opetuksen asiantuntijoille Salonen Hannu, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Vaajoki Anne, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, tutkijatohtori; Saaranen Terhi, dosentti, TtT, Itä- Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, yliopistonlehtori Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä simulaatio-opetusmetodilla tulisi ensihoidon koulutuksissa opettaa ja millaisia potilasturvallisuuteen liittyviä asioita huomioidaan käytettäessä simulaatio-opetusmenetelmää. Tässä tutkimuksessa simulaatiolla tarkoitettiin kokonaisvaltaista simulaatio-oppimisprosessia (full scale simulaatiota). Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdella ryhmäteemahaastattelulla kevään 2012 aikana. Haastatteluun osallistui ensihoidon ja simulaatio-opetuksen asiantuntijoita (n=13) eripuolilta Suomea. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tulosten perusteella ensihoidon simulaatio-opetuksen asiantuntijat kokivat, että simulaatiolla tulee erityisesti opettaa ensihoitotyön kokonaisuuden hahmottamista. Haastateltavien mukaan simulaatioharjoitteissa on huomioitava erityisesti ensihoitotyön ei -tekniset taitovaatimukset. Näiden taitojen hallintaa voi opettaa simulaatioharjoitteilla, joissa harjoitteen tavoite on asetettu mahdollisimman hyvin vastaamaan opetettavan asiakokonaisuuden oppimista. Tällöin potilastapaukset tulee olla keskeisimpiä ensihoitotyössä kohdattavia potilastilanteita. Toisaalta on myös harjoiteltava harvinaisempia potilasturvallisuuden kannalta kriittisiä potilaan peruselintoimintoihin liittyviä häiriötilanteita. Ensihoidon simulaatio-opetuksen asiantuntijat painottivat potilasturvallisuuden huomioimista jo harjoitteeseen asetetuissa tavoitteissa sekä simulaatioharjoitteiden arvioinnissa. Potilasturvallisuuden toteutumisen arviointiin tulee asettaa selkeät kriteerit muun arvioitavan osaamisen rinnalle. Erityisesti simulaatio-opetuksessa on huomioitava tiimityön merkitys potilasturvallisuuteen. Pari- ja ryhmätyötaitojen hallinnan opetus tulee aloittaa mahdollisimman varhain käyttäen hyväksi jo olemassa olevia turvallisen toiminnan varmistavia viitekehyksiä. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että simulaatiomenetelmällä tulee ensihoidon koulutuksissa opettaa ensihoitotyössä vaadittava ensihoitajan sisäinen toimintamalli ja varmentaa tähän toimintamalliin liittyvä osaaminen. Simulaatiolla voidaan todentaa pari- ja tiimityöskentelyn osaamisen merkitystä ensihoitotyössä. Keskeistä on, että simulaatio-opetusmetodi näkyy terveysalan koulutusten opetussuunnitelmissa. Tällöin simulaatio-opetuksen resursointiin liittyvät asiat tulee huomioitua suunnitellusti. Lisäksi simulaatioharjoitteen tavoitteet ja vaatimustaso on suunniteltava ajankohdallisesti siten, että ne parhaiten tukevat oppimista. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää ensihoidon koulutuksien suunnittelussa ja opetussuunnitelmien valmistelussa. Tuloksia voidaan myös soveltaa simulaatioharjoitteen tavoitteen asettelussa sekä yksittäisen ensihoidon simulaatioharjoituksen toteuttamisessa. t30. Toimintamallin kehittäminen terveysalan opiskelijoiden kliinisen harjoittelun haasteellisiin tilanteisiin Halme Annika, TtM, HUS, HYKS, Peijaksen sairaala, aoh; Särkioja Tarja, TtM, HUS, HYKS Projektityön taustalla oli terveysalan opiskelijoiden kliinisen harjoittelun käytänteistä ja alkuperehdytyksestä tehty kartoitus. Kartoituksessa tuli esille, että opiskelijoiden harjoittelun aikana tapahtuvaan tapaamiseen suunnattuja opettajien resursseja oli vähennetty. Opiskelijoiden ohjaajat kaipasivat opettajien tukea harjoittelun haasteellisten tilanteiden varhaisessa tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa. Tällaisiin tilanteisiin ei ollut olemassa 143

147 työkalua, joten sitä ryhdyttiin kehittämään yhteistyössä Peijaksen sairaalan operatiivisen tulosyksikön ja Tikkurilan Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa projektityön keinoin. Suunnitteluvaiheessa kerättiin projektiryhmä ja projektin ohjausryhmä. Projektiryhmään saatiin mukaan kuusi terveysalan opiskelijaa. Ohjausryhmään kuului Peijaksen sairaalan operatiivisen tulosyksiön osastoryhmän päällikkö ja kliininen opettaja sekä kaksi Tikkurilan Laurean hoitotyön lehtoria. Projektipäällikkö teki tiedonhakua (Medic, Sinahl, Googel Scholar ja käsihaku), tutustui tutkimustietoon ja muuhun kirjallisuuteen, mitä aiheesta löytyi. Projektiryhmän opiskelijat ja projektipäällikkö haastattelivat Peijaksen kirurgisten vuodeosastojen, kirurgian poliklinikan, leikkaus- ja anestesiaosastojen sekä päiväkirurgian yksikön osastonhoitajat (n=7). Opiskelijat kirjoittivat haastattelustaan opinnoissaan laadittavan kehittämistehtävän (2 op), jonka he toimittivat projektipäällikölle. Projektipäällikkö kokosi haastatteluiden tulokset ja analysoi ne sisällönanalyysi-menetelmällä. Aiemman tutkimustiedon ja osastonhoitajien haastattelujen perusteella kehitettiin kaksi versiota varhaisen puuttumisen mallista kliinisen harjoittelun haasteellisiin tilanteisiin. Ensimmäinen niistä oli puu, jonka juuret kuvaavat harjoittelun vahvaa pohjautumista lakiin ja asetukseen, harjoittelun sopimuksiin, opetussuunnitelmaan, harjoittelun tavoitteisiin, teoriatietoon, harjoittelun sitoumukseen ja hylätyn/täydennettävän harjoittelun kriteereihin. Runkona ovat harjoittelun tukijat/mahdollistajat, joita ovat osastoryhmän päällikkö, harjoittelun ohjaava opettaja, kliininen opettaja, osastonhoitaja, opiskelijavastaavat sekä opiskelijan harjoittelun ohjaajat. Oksat kuvaavat haasteellisia tilanteita; kulttuurin ja kielitaidon aiheuttamia haasteita, terveysongelmia, harjoittelun hylkäämisen uhkaa, alaistaitojen kehittämishaasteita, tieto-taidon kehittämishaasteita ja pistotapaturmia. Jokaisella oksalla toiminta etenee opiskelijan ja ohjaajan keskustelusta edeten tilanteen mukaisesti. Puu-mallin rinnalle kehitettiin kaavio, jossa haasteellisten tilanteiden varhainen tunnistaminen ja sen jälkeiset vaiheet kirjaamisineen tulevat esille pelkistetymmin. Molempia versioita voidaan käyttää yhdessä tai erikseen. Toimintamalli terveysalan opiskelijoiden harjoittelun haasteellisiin tilanteisiin lisää kaikkien osapuolien oikeusturvaa ja asioiden eettistä käsittelyä. Toimintamalliin liittyvän toimintaohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa varhaista puuttumista haasteellisiin tilanteisiin, dokumentoida asiat ja auttaa opiskelijoita saavuttamaan harjoittelun tavoitteensa. t31. Verkko-opetus terveysalan opettajien arvioimana Palander Sara, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveysalan opettajien arvioita verkko-opetuksen tärkeydestä sekä toteutumisesta terveysalan opettajien työssä. Verkko-opetus jaettiin vuorovaikutusosaamiseen, joka sisälsi opettajan roolin, tunneyhteyden luomisen sekä verbaalisen kommunikoinnin ja pedagogisten ratkaisujen -osa-alueen sekä tekniseen osaamiseen, joka sisälsi ajan hallinnan, tieto- ja viestintätekniikan sekä sosiaalisen median -osa-alueen. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2012 kirjallisuuskatsauksen pohjalta tätä tutkimusta varten laaditulla sähköisellä kyselylomakkeella, jossa oli taustatietojen (n=10) lisäksi strukturoituja väittämiä (n=55). Tutkimukseen osallistuneet terveysalan opettajat (N=150) olivat opettajina kahdeksassa eri ammattikorkeakoulussa ympäri Suomea. Vastausprosentti oli 27 %. Tutkimusaineisto analysoitiin SAS 9.2 tilasto-ohjelman avulla. Aineiston kuvailussa käytettiin sijainnin frekvenssejä, prosentteja ja tunnuslukuja. Verkko-opetuksen tärkeyttä ja toteutumista mittaavien osa-alueiden yhteyttä taustamuuttujiin tarkasteltiin varianssi- ja regressioanalyysin keinoin. Verkko-opetuksen osa-alueiden tilastollista yhteyttä toisiinsa tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. 144

148 Opettajat pitivät verkko-opetuksen eri osa-alueita tärkeinä ja puolet osa-alueista (opettajan rooli, tunneyhteyden luominen ja tieto- ja viestintätekniikka) myös toteutui opettajien arvioiden mukaan hyvin. Tärkeimmäksi osa-alueeksi verkko-opetuksessa opettajat arvioivat tietoja viestintätekniikan, joka myös toteutui opettajien arvioiden mukaan parhaiten. Vähiten tärkeäksi osa-alueeksi verkko-opetuksessa opettajat arvioivat sosiaalisen median -osa-alueen, joka myös toteutui heidän arvioidensa mukaan heikoiten. Tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida opettajien verkko-osaamista. Opettajilla oli verkko-opetuksessa monia vahvuuksia, mutta toisaalta myös kehittämisalueita. Kehittymishaasteet liittyvät muun muassa verkko-oppimisympäristön monipuoliseen hyödyntämiseen, sosiaalisen median käyttöön opetuksessa sekä opiskelijoiden yhteisöllisyyden tukemiseen verkko-opiskelussa. OPETUKSEN DESIGN t32. Yhdessä oppien - asiakkaan, potilaan ja läheisen alkuhaastattelu eri toimintaympäristöissä Jussila Aino-Liisa, TtT, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori; Kiviniemi Liisa, TtT, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, yliopettaja; Alakulppi Juha, KM, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, lehtori; Sandelin Pirkko, TtT, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, yliopettaja Kehittämistyön lähtökohdat: Oulun seudun ammattikorkeakoulun toiminnan yhtenä painoalana on terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen uusien toimintamallien kehittäminen. Tämä tarkoittaa opetuksen ja tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminnan yhdistämistä, monialaisten oppimisympäristöjen kehittämistä sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän tiedon tuottamista ja soveltamista. Tavoite: Asiakas-, potilas- ja käyttäjälähtöisen alkuhaastatteluhankkeen tavoitteena on tuottaa yhdessä oppien asiakkaiden, potilaiden, läheisten, opiskelijoiden, opettajien ja työelämän edustajien kanssa palvelumuotoilumenetelmiä hyödyntäen voimaannuttava alkuhaastattelumalli sosiaali- ja terveysalan erilaisiin toimintaympäristöihin. Toteutus: Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotetaan osallistavan yhdessä oppimisen avulla asiakas- ja käyttäjälähtöisen alkuhaastattelumallin ydinsisällöt. Aineisto kerätään simulaatio-oppimisympäristössä ammattikorkeakoululla ja kansainvälisissä sosiaali- ja terveysalan oppimisympäristöissä. Kansainvälisessä toimintaympäristössä tuotettu aineisto perustuu terveysalan suomalaisten opiskelijoiden kokemuksiin ja havaintoihin asiakkaan ja läheisen alkuhaastattelutilanteista Keniassa. Aineisto analysoidaan käyttäen sisällön analyysiä. Hankkeen toisessa vaiheessa asiakkaat, potilaat, läheiset, opiskelijat, opettajat ja työelämänedustajat suunnittelevat ja tuottavat yhdessä alkuhaastattelumallin hyödyntäen ensimmäisen vaiheen tutkimustuloksia ja palvelumuotoilumenetelmiä, kuten toimintaympäristöjen ja kontekstien kartoituksia, asiakassafareja, -polkukarttoja, palvelupolkuja, -tuokioita, roolipelejä sekä tulevaisuuden ennustamisen ja luovan ajattelun menetelmiä käyttäen. Ensimmäisen vaiheen tuloksia: Keniassa kansainvälisessä vaihdossa olleiden opiskelijoiden keräämän aineiston alustavien tulosten mukaan tyyni puhe, puhumattomuus ja vaikeista asioista vaikeneminen olivat alkuhaastattelun keskeisiä ominaisuuksia. Alkuhaastattelun tavoitteena oli kuitenkin tiedon saaminen asiakkaan ja hänen perheensä tilanteesta sekä tiedon jakaminen terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Mukana haastattelutilanteessa saattoi olla asi- 145

149 akkaan perheenjäseniä, muita asiakkaita sekä työntekijöitä. Työntekijä saattoi kesken haastattelun vaihtua ja sen myötä vaihtuivat myös kysymysten sisällöt. Haastattelutilanteessa näkyi asiakkaan kunnioitus työntekijää kohtaan. Alkuhaastattelumallin hyödyntäminen ja arviointi: Alkuhaastattelumallin tavoitteena on vastata asiakkaiden, potilaiden ja läheisten sekä sosiaali- ja terveysalan palveluja tarjoavien tavoitteita. Hankeen kolmannessa vaiheessa tuotettua mallia, arvioivat asiakkaat, potilaat, läheiset, opiskelijat, opettajat ja työelämänedustajat sosiaali- ja terveysalan erilaisissa oppimisympäristöissä. t33. Seksuaaliterveysasema. fi- uuden oppimista uudella tavalla Vuohtoniemi Karoliina, Suomen virtuaaliamk, projektipäällikkö Sosiaali- ja terveysministeriön koulutustarvekartoitusten mukaan väestön seksuaaliterveyden tietous ja monipuolinen seksuaaliterveysneuvonta on puutteellista ja seksitautien ehkäisy kaipaisi vahvistusta. Lisäksi seksuaaliterveyden opetuksessa on oppilaitoskohtaisia eroja ja puutteita. Seksuaaliterveyden verkko-aineistot ovat suljetuissa ympäristöissä eivätkä täten ole kaikkien hyödynnettävissä. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö toteaa terveyden edistämisen laatusuosituksessaan(stm 2006), että terveydenhuollon henkilöstön osaamista seksuaaliterveyden aihealuilla tulisi tehostaa. Seksuaaliterveyden aineistojen tulisi olla kaikkien saatavilla ja sisältää muutakin kuin tekstipohjaista tietoa. Opetuksen ja oppimisen tulisi olla vuorovaikutteista ja perustua monipuolisiin lähestymistapoihin. Näihin tarpeisiin lähti vuoden 2011 alussa vastaamaan AYVOT- hanke, jonka tavoitteena on ollut kehittää Avoin, Yhteisöllinen, Virtuaalinen Oppimisympäristö, jonka substanssi on seksuaaliterveys. Hankkeen vastuuorganisaatioksi valikoitu Suomen virtuaaliammattikorkeakoulun kehittämisyksikkö. Hanketta on ollut toteuttamassa Hiv-tukikeskus, Turun amk, Lahden amk, Laurea, Jyväskylän amk, Centria- amk, Hämeen amk, Sexpo ja Diakonissalaitos. Seksuaaliterveyttä laadukkaasti verkossa Seksuaaliterveysasema.fi valittiin hankkeessa luotavan oppimisympäristön nimeksi, Moodle oppimisalustaksi ja nyt osoite seksuaaliterveysasema.fi on maaliskuun 2013 alusta palvellut seksuaaliterveydestä tietoa etsiviä opiskelijoita ja kansalaisia. Seksuaaliterveysasema pohjautuu ajatukseen elämänmittaisesta seksuaaliterveydestä ja sivustolla on kursseja lapsen seksuaaliterveydestä ikääntyneen seksuaaliterveyteen ja koko elämän kirjo siltä väliltä. Osa kursseista on selkeästi suunnattu enemmän jo alalla toimiville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja osa sopii kaikille seksuaaliterveydestä kiinnostuneille. Seksuaaliterveysasema sisältää yhteensä 9 eri kurssia, joiden laajuus vaihtelee kolmesta viiteentoista opintopisteeseen. Seksuaaliterveysasema on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat opiskella tai päivittää seksuaaliterveyden tietämystään. Kaikki materiaalit on sivustolla saatavilla ilmaiseksi, mutta koska ympäristö on suunnattu amk- ja toisen asteen opiskelijoille, on kursseja suorittavan kirjauduttava avoimen amk:n opiskelijaksi ja kurssin suorittamiseksi on maksettava osallistumismaksu. Materiaalit on tuotettu yhteistyössä hankkeessa mukana olevien ammattikorkeakoulujen ja järjestöjen kesken ja materiaalien luotettavuutta ja ajantasaisuutta on arvioitu pitkin matkaa. Materiaalit ovatkin laadukkaita ja innostavia seksuaaliterveyden ammattilaisten tekemiä oppimateriaaleja, joiden päivityksestä vastaavat ympäristöä käyttävät oppilaitokset. Seksuaaliterveysaseman oppimateriaalit ovat hyvin monipuolisia; olihan materiaalien tekstipitoisuus yksi syy lähteä hanketta toteuttamaan. Hankkeessa toteutettiin kahdeksan videota, joilla asiantuntijat kertovat ja keskustelevat eri seksuaaliterveyden ja seksuaalisuuden aiheis- 146

150 ta. Lisäksi oppimisympäristön aineistoihin on koottu jo aiemmin julkaistuja seksuaaliterveyden videoita, jotka tukevat ja elävöittävät oppimista. Ympäristön kuvat ja graafiset elementit auttavat kokonaisuuksien hahmottamisessa ja tukevat oppimista. Jokaisella kurssilla on oppimistehtävät, jotka pohjautuvat ajatukseen autenttisesta oppimisesta; opitaan tosielämän caseista ja keskustelemalla ja jakamalla tietoa muiden kanssa, ei vain kirjoittamalla esseitä. Ympäristössä on sekä Moodlen omia keskustelufoorumeita että Facebookin kommenttikenttiä, joissa keskusteluihin voi osallistua vaikka ei olisikaan kirjautunut oppilaitoksen opiskelijaksi. Seksuaaliterveysaseman lisäksi hankkeessa luotiin DIGMA- ympäristö,digma on avoin yhteisöllinen oppimisympäristö. Ympäristö on tarkoitettu kaikkien opettajien ja oppijoiden käyttöön. DIGMAA ylläpitävä VirtuaaliAMK-verkosto tarjoaa Moodle-pohjaisen oppimisympäristön ja mahdollisuuden rakentaa kursseja sekä kurssikonaisuuksia nettiin. DIGMA sisältää myös kaikille avoimia materiaaleja, kuten Seksuaaliterveysaseman. Opettaja voi hyödyntää DIGMA- ympäristöä opetustyössään rakentamalla joko avoimia tai suljettuja sisältöjä haluamastaan aihealueista. DIGMA tarjoaa Moodlen monipuoliset pedagogiset aineistot ja työkalut sekä informaatiolukutaidon aineistot. Opiskelija voi hyödyntää vapaasti ympäristön vavoimia sisältöjä itseopiskeluaineistoina. Tietoa ammattilaisille Osa seksuaaliterveysaseman materiaaleista on suunnattu selkeästi jo ammatissaan toimiville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Esimerkiksi Matkailijan seksuaaliterveys- kurssi tarjoaa tärkeää tietoa kaikille, jotka työssään kohtaavat matkailijoita ja täten heidän pitäisi osata antaa matkailijoille myös seksuaaliterveysneuvontaa. Tälle kurssille toteutettiin myös video, jolla matkailuterveyden asiantuntija kertoo näkemyksistään matkailuterveydestä ja matkalle lähtijät pohtivat kohdemaansa seksitautiriskejä. Seksuaalisuus ja sairaus- kurssilla käsitellään eri sairauksien ja terveydentilojen vaikutusta seksuaalisuuteen. Miten vammautuminen, syövät, diabetes tai vaikka elämäntavat vaikuttavat seksuaalisuuteen ja miten hoitohenkilökunta voi huomioida ja ottaa puheeksi seksuaalisuuden asiakkaiden kanssa. Kurssin materiaaleja tukee video gynekologisista syövistä ja niiden merkityksestä seksuaalisuudelle. Moninaisuus; seksuaalisuus, sukupuoli ja kulttuuri- kurssi tarjoaa tietoa ja oppimistehtäviä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta sekä eri kulttuurien näkökulmia seksuaalisuuteen. Isossa roolissa kurssilla on oppijan omien asenteiden ja arvojen ravistelu ja pohdiskelu yhdessä ryhmän kanssa. Osa kurssista on tarkoitettu ammattilaisille työn tueksi ja osa taas on käytännön läheisempiä materiaaleja ja suunnattu ympäristöstä tietoa etsiville kansalaisille kuten esimerkiksi homo- ja bi- osion Seksiä miesten kesken ja Seksiä naisten kesken- osiot. Liikkuvaa kuvaa tällä kurssilla edustaa mm. Jussi Nissisen haastattelu homomiesten kulttuureista. Aikuisen seksuaalisuus- kurssi tarjoaa raikkaan näkökulman seksuaalisuuteen. Kurssi ottaa huomioon kaikki aikuisen elämän osa-alueet ja muutokset ja antaa tilaa opiskelijan itse pohdiskella ajatuksiaan ja asenteitaan. Kurssilla käsitellään niin fetissejä, monisuhteita, avioliittoa, pedofiliaa kuin pikkulapsiperhettä ja avioeroakin. Turvallista seksiä- kurssi sisältää 8 eri osiota, jotka kaikki tuovat oman näkökulmansa turvalliseen seksuaaliterveyteen. Kurssi koostuu seksuaalioikeuksista, seksuaalilainsäädännöstä, ehkäisystä ja raskauden keskeytyksestä, seksitaudeista, hivistä, seksitaudeista ja seksuaalisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Seksitautien ja hivin osiossa näkökulma on sekä kansalaisen että ammattilaisen; osiota voi hyödyntää tiedon etsimiseen mutta ne toimivat erittäin hyvin vaikka sukupuolitauti- tai infektiotautipolin perehdyttämisessä. Hiviä on käsitelty laajasti ottaen huomioon mm. hiviä pelkäävät, riskikäyttäytyjät, ammattilaiset terveydenhuollossa ja alan opiskelijat, jotka eivät perusopinnoissaan saa riittävästi tietoa hivistä. Osiosta löytyy keskustelualueita ja oppimistehtäviä hivistä ja seksitaudeista ja Hiv-tukikeskuksella 147

151 toteuttettu video hiv-testitilanteesta asiakkaan näkökulmasta on osa kokonaisuutta. Turvallista seksiä- kurssi saa lopullisen muotonsa huhtikuussa t34. Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien ammatillinen pätevyys ja työympäristö sekä niiden välinen yhteys Ruoppa Eija, esh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Meretoja Riitta, TtT, dosentti, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; kehittämispäällikkö, HUS, tutkimusjohto; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Vastavalmistuneet sairaanhoitajat kohtaavat haasteellisia työympäristöjä siirtyessään työelämään. Hoidon laadun ja turvallisuuden takaamiseksi vastavalmistuneiden sairaanhoitajien ammatillisen pätevyyden kehittymiseen vaikuttaviin tekijöihin tulisi kiinnittää huomiota. Työympäristöllä on tärkeä osuus ammatillisen pätevyyden kehittymisen ja työelämään siirtymisen tukemisessa Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vastavalmistuneiden sairaanhoitajien itsearvioitua ammatillista pätevyyttä ja työympäristöä sekä niiden välistä yhteyttä. Tutkimukseen osallistuvat vastavalmistuneet sairaanhoitajat valittiin poikkileikkausotantana sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn ja Sairaanhoitajaliiton rekistereistä. Ammatillista pätevyyttä arvioitiin Sairaanhoitajien ammattipätevyysmittarilla (NCS, Meretoja 2003) ja työympäristöä Practice Environment Scale of the Nursing Work Index -mittarilla (PES-NWI, Lake 2002). NCS-mittari koostuu seitsemästä osa-alueesta, joita ovat auttaminen, ohjaaminen, tarkkailutehtävä, tilannehallinta, hoitotoimen hallinta, laadunvarmistus, työrooli ja 73 ammattipätevyysmuuttujasta. Toiminnan laatua mitataan VASasteikolla (0 = kuvaa toimintaa huonosti, 100 = kuvaa toimintaa erittäin hyvin) ja toiminnan tiheyttä mitataan Likert-asteikolla (0= ei sovellettavissa työtehtäviin, 1= hyvin harvoin, 2= satunnaisesti ja 3= erittäin usein). PES-NWI-mittari koostuu viidestä hoitotyön osa-alueesta, joita ovat sairaanhoitajien osallistuminen työpaikan toimintoihin, hoitotyön perusta laadukkaalle hoitotyölle, hoitotyön johtajan kyvykkyys, johtamistaidot ja hoitajien tukeminen, henkilöstön ja voimavarojen riittävyys sekä ja lääkärin välinen kollegiaalisuus ja 31 muuttujasta. Muuttujan toteutumista työympäristössä arvioidaan Likert-asteikolla (1= vahvasti eri mieltä, 4= vahvasti samaa mieltä). Aineisto kerättiin sähköpostikyselynä (n=318) ja analysoitiin SPSS -tilasto-ohjelmalla. Vastavalmistuneet sairaanhoitajat arvioivat ammatillisen kokonaispätevyytensä hyvälle tasolle ja osa-alueista ammatillisen pätevyytensä toteutuvan parhaiten auttamisen, tarkkailutehtävien ja tilannehallinnan osa-alueilla. Ammatillisen pätevyyden arvioitiin toteutuvan huonoiten hoitotoimien hallinnan alueella, mutta kuitenkin hyvällä tasolla olevaksi. Vastavalmistuneet sairaanhoitajat arvioivat työympäristönsä yleisesti positiiviseksi. Positiivisimmaksi he arvioivat kollegiaalisuuden sairaanhoitaja lääkäri-suhteessa. Negatiiviseksi he arvioivat henkilökunnan voimavarojen riittävyyden. Lopulliset tulokset ovat esitettävissä konferenssissa. Hoitotyön johdolla on vastavalmistuneiden sairaanhoitajien ammatillisen pätevyyden kehittymisen tukemisessa tärkeä rooli. Työympäristön tuki vastavalmistuneiden sairaanhoitajien pätevyyden kehittymisessä ja työelämään siirtyessä luo edellytykset turvallisen hoitotyön toteutumiselle ja ammattiin sitoutumiselle. 148

152 t35. Yhdessä oppimassa vanhusten hoitotyötä Suikkala Arja, TtT, Diakonia-ammattikorkeakoulu, kehittämisryhmän vastaava; Kivelä Eeva, TtM, Diakonia-ammattikorkeakoulu, lehtori, hanke- ja tutkimustoiminnan koordinaattori; Käyhkö Pirjo, TtM, Diakonia-ammattikorkeakoulu, lehtori Suomen väestöstä yli 65-vuotiaiden osuuden arvioidaan nousevan nykyisestä 18 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Vanhustenhoidon ja ikääntyneiden terveyspalveluiden kasvava tarve haastaa hoitotyön koulutuksen ja hoitotyön käytännön pohtimaan yhdessä keinoja, miten hoitotyön opiskelijat saadaan kiinnostumaan vanhusten hoitotyöstä. Tämän kehittämishankkeen tavoitteina oli uudistaa vanhusten hoitotyön opetusta integroimalla teoriaopetusta vanhusten hoitotyön käytäntöön, lisätä hoitotyön opiskelijoiden kiinnostusta vanhusten hoitotyön opintoja kohtaan ja vahvistaa opiskelijoiden mielikuvaa vanhusten hoitotyöstä mielekkäänä hoitotyön alana. Kehittämishankkeessa osa vanhusten hoitotyön opintokokonaisuuden teoriaopintojen tavoitteista ja sisällöistä toteutettiin autenttisissa hoivasairaalan ja hoivakotien toimintaympäristöissä vuoden 2012 aikana yhdessä neljännen lukukauden hoitotyön koulutusohjelman opiskelijoiden, vanhusten hoitotyön opettajien ja vanhusten hoitotyössä työskentelevien sairaanhoitajien kanssa. Opetuksessa ja oppimisessa korostuivat asiakas-/potilaskeskeinen ja asiakkaan/potilaan osallisuutta ja toimintakykyä tukeva hoitotyö sekä vanhusten hoitotyöhön liittyvät hoitotyön toiminnot. Opiskelijoiden itsearviointien, asiakas-/potilaspalautteiden sekä opettajien ja sairaanhoitajien palautteiden perusteella hoivasairaala ja hoivakodit tarjosivat oppimisympäristön, jossa vanhusten hoitotyön asiantuntemus ja hiljainen tieto sekä vanhusten kokemustieto palvelivat sekä opiskelijoiden oppimista että hoitotyön henkilöstön osaamisen kehittämistä. Oppimistilanteet olivat avoimia, keskustelevia ja teorian ja käytännön integrointia edistäviä. Erityisesti autenttinen oppimisympäristö tuki opiskelijan oppimista ja sitoutti oppimiseen. Vanhukset kokemusasiantuntijoina auttoivat opiskelijoita ymmärtämään vanhuksia ja kohtaamaan heidät yksilöinä ja persoonina. Mukana olo kehittämishankkeessa rikkoi positiivisesti arjen rutiineja sekä mahdollisti asiantuntijuuden jakamisen ja vanhusten hoitotyössä tarvittavan osaamisen syventämisen. Hankkeen konkreettisia tuotoksia olivat vanhusten elämäntarinakuvaukset ja vanhusten osallisuutta ja toimintakykyä tukevat oppaat hoitotyön henkilöstön käyttöön. Lisäksi opiskelijat toteuttivat hoivasairaalassa ja hoivakodeissa vanhusten osallisuutta ja toimintakykyä tukevia toimintatuokioita. t36. Yhdessä kirjoittamalla perhehoitotyön asiantuntijuus näkyväksi Jussila Aino-Liisa, TtT, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, lehtori; Mäenpää Pia, TtM, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, lehtori Kehittämistyön lähtökohdat: Syöpään sairastuneen ja hänen läheisensä hoito ja hoitotyö - erikoistumisopintojen lähtökohtana oli perhehoitotyön toteutus huomioiden perheen selviytyminen ja potilaan ja läheisten elämän vakautuminen. Koulutus toteutettiin Oulun seudun ammattikorkeakoulussa vuonna Tämän vuoden toteutuksessa korostettiin opiskelijoiden ja opettajien yhdessä kirjoittamista oppimismenetelmänä. Tavoitteet: Hankkeen tavoitteena oli, että opiskelijoiden ja opettajien yhdessä kirjoittamisen avulla syvennetään syöpään sairastuneen ja hänen läheisensä perhehoitotyön osaamista näyttöön perustuvasti ja tehdään asiantuntijuutta näkyväksi kirjoittamalla ammattilehtiartikkeleita erikoistumisopintojen kehittämistehtävistä. 149

153 Toteutus: Opiskelijoiden ja opettajien yhdessä kirjoittamisen design oli suunniteltu seuraavasti: ensimmäisessä vaiheessa opiskelijat laativat kirjallisuushakujen perusteella kotiesseen oman kehittämistehtävänsä aihepiiristä ja opiskelijatoverit ja opettajat vertaisarvioivat ne kirjallisesti; toisessa vaiheessa opiskelijat muokkaavat kotiesseitään vertaisarviointien perusteella; kolmannessa vaiheessa opiskelijat laativat näyttöön perustuen kehittämistehtävälle projektisuunnitelman; neljännessä vaiheessa he toteuttavat opiskelijatovereiden ja opettajien vertaisarviointeja hyödyntäen kehittämistehtävän, esimerkiksi potilas- ja/tai läheisohjeen tai ohjeen henkilökunnalle; viidennessä vaiheessa opiskelijat ja opettajat kirjoittavat yhdessä ammattilehtiartikkelin kyseisestä kehittämistehtävästä. Tulokset: Erikoistumisopintojen opiskelijaryhmä koostui 16 opiskelijasta, jotka olivat koulutukseltaan sairaan- tai terveydenhoitajia. He toteuttivat kymmenen kehittämistehtävää työnantajiensa kanssa sovituista aihepiireistä kuten potilas- ja läheishuoneen perustaminen yliopistosairaalaan, potilaiden ja läheisten te lat paikallisessa syöpäyhdistyksessä, ohjeistus syöpää sairastavan lapsen vajaaravitsemuksen ehkäisystä lapsen vanhemmille, kirjallinen potilasohje naiselle ja läheiselle rintaproteesin käytöstä, ohje gynekologista syöpää sairastavan ja läheisen tukemisesta osastohoidon aikana, ohjeistus perusterveydenhuollon henkilökunnalle ja kotisaattohoitoringin työntekijöille, ohje henkilökunnalle sytostaattien turvallisesta käsittelystä, opas VAS-kipumittarin käytöstä perusterveydenhuollon hoitajille ja tiedote paikallislehteen syöpäsairaanhoitajatoiminnan aloittamisesta. Arviointi ja hyödyntäminen: Erikoistumisopinnoissa kouluttautuneet syvensivät perhehoitotyön osaamistaan. He toivat osaamistaan esille toteuttaessaan työnantajilta saamiaan kehittämistehtäviä ja kirjoittaessaan niistä yhdessä opettajiensa kanssa ammattilehdissä. Opiskelijoiden ja opettajien yhdessä kirjoittaminen osoittautui onnistuneeksi opetuksen designiksi. t37. Täydennyskoulutuksen edut ja osallistumisen esteet - hoitotyöntekijän näkökulma Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori; Terävä Jaana, TtM, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Terveydenhuollon täydennyskoulutus on lailla ja asetuksilla säädeltyä, lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on antanut täydennyskoulutussuosituksen. Tavoitteena on terveydenhuoltohenkilöstön osaamisen varmistaminen, ylläpitäminen ja kehittäminen. Jokaisen hoitotyöntekijän velvollisuus on ylläpitää ja kehittää oman ammattitoimintansa edellyttämää ammattitaitoaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä etuja täydennyskoulutuksesta on hoitotyöntekijöille ja mikä estää hoitotyöntekijöiden täydennyskoulutukseen osallistumisen. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat yliopistollisen keskussairaalan sisätautien ja kirurgian vuodeosastojen vakituiset hoitotyöntekijät: sairaanhoitajat, perushoitajat, osastonhoitajat ja apulaisosastonhoitajat (N=266). Tutkimukseen osallistui 154 hoitotyöntekijää. Vastausprosentti oli 58 %. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi kaksi avointa kysymystä. Täydennyskoulutukseen osallistumisen etuja kysyttiin 15 väittämällä ja yhdellä avoimella kysymyksellä, osallistumisen esteitä 16 väittämällä ja yhdellä avoimella kysymyksellä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti ja avointen kysymysten vastaukset luokiteltiin niiden sisällön mukaan. Tulosten mukaan tärkeimmät yksittäiset täydennyskoulutukseen liittyvät edut olivat tiedon saanti, ammatillisen kasvun kehittyminen ja osaamisen jatkuva kehittyminen. Vähiten tär- 150

154 keimpiä etuja olivat palkkauksen paraneminen, korkeampaan asemaan nousu ja vuorovaikutustaitojen paraneminen. Suurimmat täydennyskoulutukseen osallistumisen esteet olivat henkilöstöpula, useamman hoitotyöntekijän halu osallistua koulutuksiin samana päivänä ja kiire. Pienimmät esteet täydennyskoulutukseen osallistumiseen olivat osa-aikatyö, eläkeiän lähestyminen ja perhesyyt. Tutkimustulokset antavat tietoa siitä, mitä etuja täydennyskoulutuksesta saadaan hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Täydennyskoulutukseen osallistumisen esteiden selvittäminen antaa tietoa siitä, mitkä ovat suurimmat syyt siihen, miksei täydennyskoulutuksiin osallistuta. Tulokset osoittavat täydennyskoulutuksen tärkeyden hoitotyöntekijöille. t38. Työterveyshuollon opetuksen toteutuminen terveydenhoitajakoulutuksessa Myyryläinen Anne, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Rautio Maria, TtT, Työterveyslaitos, kehittämispäällikkö; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Opetusministeriö asetti vuonna 2005 Terveysalan ammattikorkeakoulutus -työryhmän, jonka yhtenä tehtävänä oli tarkistaa terveysalan ammattikorkeakoulutuksen opinnot vastaamaan Kansallisen terveyshankkeen osaamisvaatimuksia sekä laatia suunnitelma erikoistumisopintojen osaamiskuvausten ja keskeisten opintojen laatimiseksi. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti yhtenä kehittämislinjauksena on ollut työterveyshuollon koulutuksen kehittäminen. Tämä selvitystyö on osa sosiaali- ja terveysministeriön (STM) Työterveyslaitokselle toimeksi antamaa selvityspyyntöä. Tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin STM:n informaatio-ohjaus näkyy terveydenhoitajakoulutuksen suunnittelussa ja koulutuksen toteuttamisessa työterveyshuollon opintojen osalta, onko työterveyshuollon sisältöalueet huomioitu opintokokonaisuuden toteutuksessa ja miten työterveyshuollon opetus on käytännössä toteutettu terveydenhoitajakoulutuksessa. Kysely terveydenhoitajakoulutusta järjestävien ammattikorkeakoulujen työterveyshuollon koulutuksesta vastaaville koulutusalajohtajille, koulutuspäälliköille ja lehtoreille (N=61) toteutettiin sähköisenä Webropol -kyselynä syksyllä Kyselylomake koostui 18 valintakysymyksestä ja neljästä avoimesta kysymyksestä. Kysymysten vastaukset analysoitiin tilastollisesti ja sisällön luokittelun avulla. Kyselyyn osallistui yhteensä 27 lehtoria ja koulutuspäällikköä 20 ammattikorkeakoulusta (N=23). Vastaajista 89 % ilmoitti, että heillä on työterveyshuollon pätevyys ja työterveyshuollon käytännön kokemus. Teoreettisten opintojen laajuus oli vastaajista 63 %:n mukaan vähintään neljä opintopistettä (vaihteluväli 1-6). Käytännön harjoittelun pituuden ilmoitti 85 % olevan neljä viikkoa tai pidempi (vaihteluväli 0-7). Kaikkien vastaajien mukaan heidän oppilaitoksessaan oli työterveyshuollon opintokokonaisuudessa huomioitu hyvän työterveyshuoltokäytännön mukainen työskentely ja 63 %:n mukaan Hyvään työterveyshuoltokäytäntöön sisältyvät ohjauksen ja neuvonnan mallit ja menetelmät (TANO). Vastaajista 93 %:n mielestä opetuksen toteuttamisessa tarvitaan yhteistyötä eri asiantuntijatahojen kanssa. Selvitystyön tuloksia voidaan hyödyntää koulutusta koskevan lainsäädännön valmistelemisessa, ammattikorkeakouluille annettavan ohjeistuksen laatimisessa sekä terveydenhoitajakoulutuksen kehittämisessä. Ammattikorkeakoulut voivat lisäksi hyödyntää selvitystyössä saatuja tuloksia itsearvioinnissa ja benchmarkkauksessa. 151

155 t39. Tekstilaji ja yhteisö. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö tekstinä Aino Vuorijärvi FL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on terveysalan koulutuksen ja työelämän yhteistyössä tärkeä tekstilaji. Tässä tutkimuksessa sitä lähestytään lingvistisen tekstilajitutkimuksen menetelmin. Tutkimuksen pääaineistona on 40 terveysalan opinnäytetyötä, jotka on tehty työelämän toimeksiannosta. Tekstianalyysiä täydentävää kontekstitietoa tekstilajista on hankittu muun muassa opinnäytetyön opettajaohjaajille tehdyn ohjatun kyselyn avulla. Aineiston opinnäytetyöt jakautuvat toteuttamistapansa mukaan kahteen alalajiin: tutkimus- ja tuotetyyppisiin opinnäytetöihin. Kokonaisrakenteeltaan tutkimustyyppiset opinnäytetyöt noudattavat perinteistä tutkielmamallia (IMRD) ja tuotetyyppiset topiikkiperustaista jäsennystä. Tutkimuksessa tekstiaineistoa analysoidaan erikoiskielten tutkimuksessa kehitetyn siirtoanalyysin avulla (Dudley-Evans 1986, 1994; Swales 1990, Bhatia 1993). Menetelmän analyysiyksikkö on siirto, jolla tarkoitetaan koko tekstin viestintätarkoituksia vaiheittain toteuttavaa tekstijaksoa, jolla on myös tunnistettavaa lingvististä vastaavuutta tekstissä. Laajan aineiston analyysi on kohdennettu opinnäytetyön diskussioon, jota kyselyosioon vastanneet opettajaohjaajat pitävät työelämälukijalle tärkeänä tekstinosana. Analyysissä kahta erityyppisen opinnäytetyön diskussiota verrataan toisiinsa, koko aineistoon ja opinnäytetyön kokonaisrakenteeseen. Tuloksena on kuvaus diskussion funktionaalisesta jäsennyksestä: sen sisältämistä siirtotyypeistä ja niitä todentavista kielenaineksista. Tutkittujen piirteiden todetaan liittyvän esimerkiksi tekstin propositionaalisen varmuusasteen ilmaisemiseen ja laajemmin kirjoittajan ja lukijan väliseen vuoropuheluun. Erityyppisten opinnäytetöiden diskussioiden skemaattinen rakenne on melko samanlainen, vaikka hallitsevat siirtotyypit vaihtelevat. Tutkimustyyppisen työn diskussio jäsentyy tulosvetoisesti, kun taas tuotetyön diskussio rakentuu prosessin kulun mukaan. Prototyyppinen diskussio alkaa lukijaa orientoivilla siirroilla, jatkuu syklisesti toistuvien tulos- tai prosessisiirtojen sekä niitä vetoketjumaisesti taustoittavien lisäsiirtojen varassa ja päättyy joko opinnäytetyön tekijän ammatillista osaamista evaluoiviin reflektiosiirtoihin tai diskurssiyhteisölle esitettyihin suosituksiin. Koko tutkimuksen perusteella suositussiirto on ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tekstilajispesifinen piirre ja työelämälukijalle erityisen tärkeä toiminto tekstissä. Tutkimus osoittaa, että ammattikorkeakoulun opinnäytetyö on sekä vakaa että vaihteleva tekstilaji. Aiempaan tutkimustekstejä koskevaan tutkimukseen verrattuna tutkimustyyppinen työ diskussioineen on tuotetyötä selvästi konventionaalisempi. Eroista huolimatta terveysalan opinnäytetyön kaksi varianttia ovat tässä tutkimuksessa tarkasteltujen tekstikonventioiden perusteella sekä tavoitteiltaan, skemaattiselta rakenteeltaan että tyypillisiltä kielenaineksiltaan riittävän samanlaisia ollakseen samaa tekstilajia sekä täyttääkseen opinnäytetyön tehtävät ja siihen kohdistuvat odotukset. Variaatio on silti tärkeää tunnistaa ja ottaa varsinkin opinnäytetyön tekstinohjauksessa huomioon. 152

156 t40. Oppimisympäristöt osaksi opetusta ja opiskelua Rissanen Riikka, KM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, palveluvastaava; Laine Päivi, TtT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, koulutuspalveluvastaava, yliopettaja; Haho Päivi, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, terveys- ja hoitoala, Teho Pro -hankkeen projektipäällikkö Hanketoiminnan haasteena on yleensä hankkeen aikana karttuneen osaamisen ja oivallusten saaminen ja jakaminen laajemman yhteisön käyttöön. Hankekielen käsitteet kuten tulosten levittäminen, jalkauttaminen, juurruttaminen, käytötönotto ja implementointi kuvaavat tavoitetekoja, joiden kautta jotakin merkittävää ja vaikuttavaa jää itämään ja elämään hankkeiden päättyessä. Teho Pro -hankkeen tehtävänä on ollut tuottaa uusia näkökulmia, tiloja, välineitä ja pedagogisia toimintatapoja, jotka lisäävät opetukseen ja opiskeluun monipuolisuutta, joustavuutta, mielekkyyttä ja työelämän todellisuutta vastaavia tilanteita terveys- ja hoitoalan koulutuksessa. Kokemukset Teho Pro -hankkeen oppimisympäristöistä ja niiden toiminnan saamisesta osaksi opetus- ja opiskelutoimintaa ovat rohkaisevia ja osoittavat, että hanke voi juurruttaa uusia toimintatapoja ja jopa synnyttää uudistavan toimintakulttuurin, joka parhaimmassa tapauksessa jää elämään hankkeen jälkeen. Oppimisympäristöjen näkyväksi tekeminen on yksi juurtumisen edistäjä. Teho Pro - hankkeessa kehitettyjen ja tuettujen oppimisympäristöjen hyödyntämisessä oleellista on, että opettajakunta on tullut tietoiseksi kyseisten oppimisympäristöjen olemassaolosta ja mahdollisuuksista. Esimerkiksi viime vuonna koulutusyksikön henkilöstön kehittämistilaisuuksista yksi keskittyi oppimisympäristöjen esittelyyn ja yhteiskehittelyyn. Koulutusvastaaville ja päällikkötason toimijoille on järjestetty tutustumiskierroksia oppimisympäristöihin. Lisäksi hankkeen oppimisympäristöjen tuloksista ja toiminnasta on viestitty talon sisäisten tiedotteiden muodossa. Toinen juurtumisen edistäjä on tutkintokohtainen opetussuunnitelmaprosessi. Hankkeessa kehitettyjä oppimisympäristöjä on tarjottu systemaattisesti hyödynnettäväksi opetussuunnitelmatyössä. Oppimisympäristöjen toiminta ja niiden tarjoamat opetuksen ja oppimisen mahdollisuudet on nivottu suoraan opetussuunnitelmiin. Esimerkiksi Simulaatiooppimisympäristöstä tehdyssä koosteessa kuvataan, millä opintojaksoilla ja miten paljon simulaatioympäristöä hyödynnetään ja mitkä ovat sen käytön tavoitteet ensihoidonkoulutusohjelmassa. Samankaltaiset koulutusohjelmakohtaiset esimerkit on laadittu myös muista hankkeessa kehitetyistä oppimisympäristöistä. Ne tarjoavat konkreettisia malleja opetussuunnitelmatyöhön. Kehittämistyössä tärkeänä linkkinä on toiminut koulutusvastaavien foorumi, jonne koulutusohjelmakohtaiset esimerkit on viety pohdittaviksi. Koulutusvastaavat ovat puolestaan koordinoineet oman koulutusohjelmansa opetussuunnitelmien kehittämistyötä ja välittäneet toteutusesimerkkejä omiin koulutusohjelmiin ja opettajille. Koulutusohjelmilla on päätösvalta siitä, miten oppimisympäristöjä tehdään näkyväksi ja miten ne opetussuunnitelmaprosessissa ja lopulta opintojaksoilla toteutuvat. Kolmas uusien oppimisympäristöjen juurtumista edistävä tekijä on oppimisympäristöjen kehittämisessä mukana olevat aktiiviset opettajat, jotka ovat itse rohkeasti kehittäneet ja kokeilleet uusia pedagogisia toteutustapoja. Esimerkiksi digitaalisen oppimisympäristön järjestämät kosketusnäyttötaulun käyttökoulutukset ovat jo muokanneet useasta opintojaksosta aiempaa vuorovaikutteisempia, digitaalisia materiaaleja hyödyntäviä toteutuksia. Se on rohkaissut opettajakuntaa laajemminkin osallistumaan uusien opetusteknologioiden käytön koulutuksiin ja viemään ideoita opetussuunnitelmatyöhön. Konferenssiesityksessä kuvataan tarkemmin konkreettisia toimintatapoja ja esimerkkejä pedagogisista toteutuksista, joiden kautta hankkeen uudet oppimisympäristöt ovat muotoutu- 153

157 neet osaksi opetus- ja opiskelutoimintaa Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan opetuksessa. EETTISET KYSYMYKSET t41. Pakon käytön vähentäminen nuorisopsykiatriassa: sitomiselle löytyy vaihtoehtoja. Hottinen Anja, THM, TtT-opiskelija, HUS, HYKS Psykiatria, kliininen asiantuntija; Kontio Raija, TtT, HUS, Hyvinkään sairaanhoitoalue, psykiatria, tulosyksikön varajohtaja; Soininen Päivi, TtM, TtT-opiskelija, HUS, Hyvinkään sairaanhoitoalue, psykiatria, osastoryhmän päällikkö; Välimäki Maritta, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori VSSHP, ylihoitaja (sivutoimi); Joffe Grigori, dosentti, LT, HUS, HYKS Psykiatria, toimialajohtaja; Lindberg Nina, dosentti, LT, HUS, HYKS Nuorisopsykiatria, klinikkaryhmän johtaja, Hyvinkään sairaanhoitoalue, psykiatria, osastonylilääkäri Lähtökohdat: Tavoitteena vähentää potilaiden rajoittamista psykiatrisissa sairaaloissa 40 % nykyisestä vuoteen 2015 mennessä (Mieli-2009). Tavoitteet: 1) vähentää pakon käyttöä 40 % vuodesta 2011 vuoteen 2015, 2) ottaa käyttöön vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä tutkimustietoon pohjautuen. Toteutus: HUS Nuorisopsykiatrian Vaihtoehtoja pakolle hankkeessa on otettu käyttöön tutkimustietoon pohjautuen kehittämisehdotuksia ja vaihtoehtoja. Sitomisen ja kiinnipitämisen vuosittaiset tavoiteluvut (kesto ja lukumäärä) on asetettu tuloskorttiin vastuualueittain ja yksiköittäin. Vastuualueittain on laadittu myös toimenpideohjelma, jonka toteutumista seurataan yhdessä tunnuslukujen kanssa säännöllisesti osavuosikatsausten yhteydessä. Tulokset: 1) Sitomis- ja kiinnipitoluvut ovat vähentyneet merkittävästi (Taulukko 1). 2) Kliinisten työkalujen käyttöönotto ja ohjeet hoitoyksiköille: psykiatrinen hoitotahto, väkivallan arviointilomake, sitomisen ja kiinnipitämisen seurantalomake sekä purkulomake ja jälkipurkulomake. Arviointi: Hyvin alkaneen kehityksen eteneminen tulee turvata jatkuvalla, systemaattisella työllä yhdessä henkilökunnan sekä nuorten kanssa. Haasteena toimintamallien muutoksessa on samanaikaiset muut muutokset organisaatiossa (vuodeosastopaikkoja on vähennetty radikaalisti vuoden 2012 aikana ja hoidon painopistettä on siirretty avohoitoon). Haasteena on myös sitomiselle ja kiinnipidolle vaihtoehtoisten toimintatapojen ja hoitomenetelmien käyttöönotto (rauhoittumishuone) ja potilaan osallisuuden lisääminen hoidossa (hoitotahdon käyttöön otto). Tavoitteiden asettaminen ei yksin riitä, vaan tarvitaan myös uusien keinojen samanaikaista vientiä käytäntöön. Hyödyntäminen: Tutkitun tiedon pohjalta laaditut käytännöt yhtenäistyvät kaikilla alueilla HUS Nuorisopsykiatriassa. Yhdessä laadittuja ohjeita, potilasoppaita ja lomakkeita käytetään samalla tavoin eri sairaanhoitoalueilla. Työnkierron avulla perehdytään hyvin toimiviin käytäntöihin. Koulutusten antia yhdistetään ja hyödynnetään koko sairaanhoitopiirissä, jonka seurauksena nuoret saavat tasalaatuista hoitoa eri alueilla. 154

158 t42. Terveydenhoitajaopiskelijoiden ja terveydenhoitajien tiedot rokottamisesta Nikula Anne, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Metropolia ammattikorkeakoulu, lehtori; Nohynek Hanna, LT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Rokotusten ja immuunisuojan osasto, Helsinki, ylilääkäri; Puukka Pauli, VTM, Väes tötutkimusyksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Turku, pääsuunnittelija; Leino-Kilpi Helena, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, professori Taustaa Rokottaminen on yksi kustannus-vaikuttavimmista terveyden edistämisen keinoista, jonka laadukas ja tehokas toteuttaminen vaatii erityistä koulutusta. Rokotuksilla voidaan säästää ihmisiä kuolemilta ja vammautumisilta sekä ehkäistä heitä sairastumasta vakaviin infektiosairauksiin ja niiden jälkitauteihin. Rokottamisen tärkeys sekä rokotusten hyötyjen ja haittojen syvällinen ymmärtäminen on viime vuosina jälleen noussut näkyvästi esiin mm. maailmanlaajuisen sikainfluenssapandemian ja sen jälkeisen narkolepsiakohun takia. Rokottaminen edellyttää rokottajilta vankkaa koulutuksellista tietopohjaa, säännöllistä rokottamista ja tietojen päivittämistä. Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida suomalaisten valmistuvien terveydenhoitajaopiskelijoiden ja terveydenhoitajien tietoja rokottamisesta ja rokotteista. Aineisto ja tutkimusmenetelmä Aineistot kerättiin valtakunnallisesti tutkimusta varten laaditulla tietotestillä vuonna 2008 valmistuvilta terveydenhoitajaopiskelijoilta (n=129) ja työssä olevilta terveydenhoitajilta (n=405), joiden työhön kuului rokottaminen. Tietotasoa mitattiin kuuden osa-alueen tietoväittämillä: rokotussuosituksien (10 väittämää), rokotusten yleisten kontraindikaatioiden (12 väittämää), suositeltavien pistospaikkojen (6 väittämää), anafylaktisen reaktion hoitamisen (7 väittämää), aseptisen työskentelyn (5 väittämää) ja rokotteiden nimien (18 väittämää) tietämisellä. Aineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin. Keskeiset tulokset Terveydenhoitajat menestyivät opiskelijoita paremmin tietotestissä. Valmistuvat terveydenhoitajaopiskelijat tiesivät hyvin rokotussuositukset (90 %), rokottamisen esteet (89 %) ja mahdollisen rokotteesta johtuvan allergisen reaktion hoitamisen (83 %). Aseptisessa työskentelyssä (78 %), pistospaikkojen tietämisessä (77 %) ja rokotteiden nimien tuntemisessa (56 %) oli puutteita. Terveydenhoitajat tiesivät hyvin rokotussuositukset (93 %), rokottamisen esteet (88 %) ja pistospaikat kehon eri osissa eri-ikäisillä (83 %). Tiedoissa oli jonkin verran puutteita aseptisessa työskentelyssä (77 %), rokottamiseen mahdollisesti liittyvän äkillisen yliherkkyysreaktion hoitamisessa (79 %) ja rokotteiden nimien tuntemisessa (78%). Johtopäätökset Tietotestiä voidaan käyttää rokottajien rokotustietojen arvioimiseen sekä kansallisesti että kansainvälisesti, kun otetaan huomioon eri maiden rokotussuositukset. Rokottajilta edellytettävä tietotaso tulisi määrittää osaamisvaatimukseksi, ja tietoja tulisi testata säännöllisesti määräajoin. Tuloksia voidaan hyödyntää rokottajien koulutuksessa, hoitotyön käytännössä, hallinnossa ja tutkimuksessa. 155

159 MUUT AIHEET t43. Hoitotyön opiskelijoiden tiedot ja käsitykset hoitoon liittyvistä infektioista ja niiden torjunnasta Schneider Jaana, TtK, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Hupli Maija, THT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, lehtori Terveydenhuollossa hoitoon liittyvät infektiot lisääntyvät koko ajan antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien levitessä, väestön ikääntyessä, matkustelun yleistyessä sekä potilaiden invasiivisten hoitojen määrän kasvaessa, jolloin terveydenhuoltohenkilöstön infektioiden torjuntatoimet ovat yhä tärkeämmässä asemassa. Infektioiden torjunnan opettamiseen tulisi myös kiinnittää huomiota yhä enenevässä määrin. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön opiskelijoiden tietoja ja käsityksiä hoitoon liittyvistä infektioista ja infektioiden torjunnasta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisesti kyselylomakkeella, joka muodostui taustakysymyksistä, tietotestistä ja käsitykset -osioista, joissa oli Likert -asteikon tyyppiset 3- ja 5-portaiset asteikot. Lisäksi lomakkeessa oli avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli kolmannen lukuvuoden sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja- ja kätilöopiskelijat (N=214) kahdesta ammattikorkeakoulusta. Kyselyyn vastasi 112 opiskelijaa, joten vastausprosentti oli 52 %. Aineisto analysoitiin tilastollisesti ja sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan suurin osa hoitotyön opiskelijoista (76 %) arvioi oman infektioiden torjunnan osaamisensa hyväksi tai kiitettäväksi. Tärkeimmiksi asioiksi infektioiden torjunnan kannalta he kokivat aseptisen omantunnon, ohjatussa harjoittelussa ja koulun harjoittelutunneilla opitut asiat sekä työkokemuksen infektiopotilaan hoitamisesta. Infektioiden torjuntaa eniten heikentäviä tekijöitä olivat osastojen rakenteelliset epäkohdat (esim. ylipaikat), kiire sekä tiedon ja kokemuksen puute. Tietotestin tulosten mukaan hoitotyön opiskelijoilla oli keskimääräisesti hyvät tiedot infektioista ja niiden torjunnasta (78 %). Opiskelijoista 66 % oli sitä mieltä, että heidän opiskeluohjelmaansa on sisältynyt vain vähän opetusta hoitoon liittyvien infektioiden torjunnasta. Tutkimuksen lopulliset tulokset on esitettävissä konferenssissa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoitotyön opiskelijoiden tiedot ja käsitykset olivat osittain hyvin yhteneväiset infektioiden torjuntasuositusten ja kirjallisuuden kanssa, mutta infektioiden torjunnan oikeaoppisessa käytännön toteuttamis-tiedoissa oli puutteita. Infektioiden torjunnan opetusta tulisi lisätä integroiden sitä koko koulutuksen ajalle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön koulutuksen kehittämisessä, ja ne voivat herättää keskustelua infektioiden torjunnan toteuttamisesta käytännössä. 156

160 t44. Potilasohjauksen vaikuttavuus perheen suun terveyden edistämisessä Liukkonen Seija, Ttk, shg, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, TtM-opiskelija; Virtanen Heli, TtM, sh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, hoitotieteen tohtoriohjelma, TtT-opiskelija, koordinaattori; Laaksonen Camilla, TtT, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos post doc -tutkija, Turun ammattikorkeakoulu, terveysala, opettaja Tutkimuksen tausta. Ensimmäistä lastaan odottavien perheiden terveysneuvonta suun terveydestä on tärkeää jo raskauden alkuvaiheessa. Odotusaikana perheet saavat terveysneuvontaa ja tietoa siitä, miten he voivat vaikuttaa suun terveyden edistämiseen ehkäisemällä kariesbakteeritartunta, suun ja hampaiden puhtaudella, terveellisellä ravinnolla sekä fluorin ja ksylitolin käytöllä. Tutkimuksen tarkoitus. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata potilasohjauksen menetelmiä ja niiden vaikuttavuutta perheen suun terveyden edistämisessä. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, minkälaista potilasohjausta perheet saavat suun terveyden edistämiseksi sekä miten vaikuttavaa potilasohjaus on perheen suun terveyden edistämisessä. Aineistonkeruu. Tiedonhaku suoritettiin systemaattisella kirjallisuushaulla Pico-mallin mukaan Medic, Cinahl ja Pubmed -tietokannoista. Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin käyttämällä suomen- ja englanninkielisiä sanoja. Lisäksi hakuja tehtiin manuaalisesti artikkeleiden lähdeluetteloiden perusteella. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin tutkimuksia, jotka oli julkaistu vuosina , koskivat perhettä ja ennaltaehkäisevää hoitoa, karieksen ehkäisyä ja neuvontaa, potilasohjausta, motivoivaa haastatteluneuvontaa sekä potilasohjauksen vaikuttavuutta. Poissulkukriteerinä olivat tutkimusten liittyminen raskaana olevien naisten iensairauksiin. Keskeiset tulokset. Tulosten mukaan potilasohjausmenetelminä käytettiin motivoivaa haastattelumenetelmää, suullista terveysneuvontaa, puhelinseurantaa, kirjallista terveyden edistämismateriaalia ja audiovisuaalisia esityksiä. Lähes kaikkien menetelmien käyttö laski karieksen esiintyvyyttä. Motivoiva haastattelumenetelmä oli tehokkaampi potilasohjausmenetelmä verrattaessa perinteiseen terveysneuvontaan. Kirjallisella terveyskasvatusmateriaalilla ja audiovisuaalisilla potilasohjausmenetelmillä sekä puhelinseurannalla oli myös positiivisia vaikutuksia vanhempien ja lasten suun terveyteen. Johtopäätökset. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että potilasohjauksen menetelmillä voidaan vaikuttaa ensimmäistä lastaan odottavien perheiden sekä heidän lastensa suun terveyteen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää potilasohjauksen ja erityisesti suun terveydenedistämisen suunnittelussa, toteutuksessa ja kehittämisessä. Lisäksi menetelmiä voidaan käyttää potilasohjauksen ja suun terveydenhuollon opetuksessa ja oppimisessa. 157

161 Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveysala Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos TERVETULOA KOLMANTEEN TERVEYSALAN KOULUTUKSEN KANSALLISEEN KONFERENSSIIN !