COMPONENTA. Yhtiö jolla on yhdeksän henkeä ja elämää

Transkriptio

1 COMPONENTA Yhtiö jolla on yhdeksän henkeä ja elämää

2 Sisällys 1918 Rauta- ja Metallivalimo Suomi perustetaan 1920-luku Pörssit romahtavat, valimo menestyy Valimon tuotteita tarvitaan sodassa ja rauhassa Omia tuotteita kehitetään luku Uusi johto ja suuria päätöksiä 1980-luvun loppu Santasalo pörssiin ja yhtiö jakautuu kahteen Lama Suomessa, pyörremyrsky yhtiössä Vuosituhat vaihtuu ja nykyinen Componenta syntyy Uudet ilmansuunnat, Hollanti ja Turkki

3 Teksti Selim Saukkomaa ja Harri Saukkomaa Lähteet Jukka Kortelainen: Suomivalimo Oy (1983) Juhani Aromäki: Juuri oikeaan aikaan Pienestä perhevalimosta Santasalo -JOT-konserniksi (1998) Componentan vuosikertomukset Heikki Lehtosen haastattelu

4 valurautainen komponentti raskaalle ajoneuvoteollisuudelle.

5 Johdanto Marraskuussa 2008 on kulunut 90 vuotta siitä, kun työnjohtaja Matti Lehtonen aloitti valimoliiketoiminnan Helsingissä. Vuosien mittaan yritys on orgaanisen kasvun ja yritysostojen kautta kasvanut pienestä suomalaisesta valimosta monikansalliseksi konserniksi. Tänä päivänä Componenta on Euroopan toiseksi suurin itsenäinen valukomponenttien toimittaja. Yrityksellä on tuotantolaitoksia Suomen lisäksi Turkissa, Hollannissa ja Ruotsissa, ja henkilöstön määrä on noin Rauta- ja Metallivalimo Suomen omistaja nimesi jo alkuvaiheessa yrityksensä tärkeimmiksi menestystekijöiksi tuotteiden korkean laadun, kilpailukykyiset hinnat ja nopeat toimitukset. Niiden lisäksi keskeistä oli hyvä asiakaspalvelu, joka perustui asiakkaiden tarpeiden ymmärtämiseen ja niiden täyttämiseen. Mainitut tekijät muodostavat myös nykyisen Componentan kilpailukyvyn perustan. Componentan historiassa on tapahtunut paljon. Vuosikymmenien aikana perheyritys on läpikäynyt nousun ja laskun vuosia, sota-ajat ja lamavuodet, joilla kaikilla on ollut oma vaikutuksensa yrityksen toimintaan. Joustavuutta, nopeaa päätöksentekoa ja sopeutumista uusiin tilanteisiin on tarvittu moneen otteeseen alati muuttuvassa ympäristössä. Tämä Harri ja Selim Saukkomaan kirjoittama Componentan tarina alkaa vuodesta 1918 ja päättyy syksyyn Tarinan kuvituksena on käytetty kuvia yrityksen toiminnasta ja tuotteista.

6 2 componenta lokomolle valettu kg painava tiilikoneen alusta.

7 1918 Rauta- ja Metallivalimo Suomi perustetaan valurautainen komponentti raskaalle ajoneuvoteollisuudelle. yrityksen perustaja matti lehtonen, Ennen paneutumista siihen, mitä tapahtui Arthur Söderholmin lakiasiaintoimistossa marraskuun 4. päivänä vuonna 1918, on hyvä katsoa yhdeksän vuoden päähän menneisyyteen, vuoteen Matti Lehtonen, tuleva Rauta- ja Metallivalimo Suomen toinen perustaja, oli perustanut ensimmäisen yrityksensä. Yritys ei kuitenkaan kestänyt kuin kolme vuotta 1900-luvun alun hurjassa rautateollisuuden kilpailussa. Se ei kuitenkaan lannistanut Tammelasta kotoisin olevaa, yritteliästä nuorukaista. Perustaessaan Rauta- ja Metallivalimo Suomen Matti Lehtonen oli jo 50-vuotias. Toinen perustajista, liikemies Viktor Tolska, oli ostanut aikaisemmin vuonna 1918 Santasaaren Tehtaat -nimiseltä yhtiöltä rauta- ja metallivalimon markalla. Myöhemmin Lehtonen maksoi Tolskalle omana osuutenaan markkaa. Venäjän luhistumisen takia kauppa oli epävarmaa. Ennen vuotta 1917 suomalaiset valimot pystyivät tekemään huikeita määriä tuottoa venäläisten ammus-, laivanrakennus- ja korjaustilausten kautta, mutta nämä ajat olivat jo ohi. Ensimmäisen vuoden alkupuolella uusi yhtiö sai enimmäkseen tilauksina laivojen pienehköjä osia. Nämä ostot olivat 40 prosenttia koko vuoden 1918 laskutuksesta. Yhteensä valurautakappaleita tuotettiin Rauta- ja Metallivalimo Suomessa 40 tonnia vuonna Seuraavana vuonna luku oli jo 96 tonnia. Tärkeimpiä asiakkaita näinä vuosina olivat Helsingin kaupungin rakennuskonttori, Verkkosaaren saha, Konetehdas Ahjo sekä Hankkija ja Elanto. Hakaniemen konepaja ja Arabian porsliinitehdas tulivat asiakkaiksi seuraavana vuonna. Useimpien näiden yhtiöiden hankinnoista vastasivat juurikin ne samat miehet, joita Matti Lehtonen oli kouluttanut tai joiden kanssa hän oli tehnyt töitä Hietalahden telakalla. yhdeksän henkeä ja elämää 3

8 1920-luku Pörssit romahtavat, valimo menestyy Vuonna 1921 valimo muutti Fleminginkatu 34:stä Kristiinankatu (nyk. Kirstinkatu) 8:aan, ja Matti Lehtonen teki talossa suuren remontin. Lopulta 29. maaliskuuta 1922 koko valimo siirtyi Matti Lehtosen nimiin. Kauppahinta oli markkaa. Kaupassa oli tiettyjä ehtoja, mutta Lehtonen oli tyytyväinen. Hänellä oli vihdoin oma valimo. Samalla hän otti töihin poikansa, B. M. Lehtosen, valimoon prokuristiksi ja hoitamaan erilaisia konttoriasioita. Ensi töikseen B. M. Lehtonen kirjoitti selkeät työntekijäohjeistukset. Työajat ja muut säännökset olivat selkeitä. Työpäivä alkoi kello seitsemän aamulla ja loppui kello neljä iltapäivällä. Lounastunti oli Työntekijän tuli valurautainen komponentti koneenrakennusteollisuudelle. olla työajan alussa kellon lyömällä työpaikallaan, valmiiksi puettuna. Työpisteeltä ei saanut lähteä ennen työpäivän loppumista tai tauon alkamista luvun alussa teollisuus oli alkanut ottaa tuulta siipiensä alle ja koko alan noususuhdanne oli käynnistymässä, tähän pääsi mukaan myös Matti Lehtosen yritys. Myös maatalouden tuotto Suomessa kasvoi vakaasti. Vuoteen 1924 tullessa valimo oli päässyt hyvään tahtiin ja saanut selvästi jalansijaa suomalaisilla markkinoilla. Tuona vuonna Kristiinankatu 8:ssa syttyi kuitenkin tulipalo. Koko valimon toiminta keskeytyi viikon ajaksi luku oli ollut kokonaisuutena suotuisa, koska maatalous koneistui voimakkaasti luvun lopussa kuitenkin talous rupesi takkuilemaan maailmanlaajuisesti. Ensin vuonna 1928 tuli kotimaassa maatalouden kannalta takaisku huonon sadon muodossa, ja lokakuussa 1929 koettiin New Yorkin pörssissä musta torstai ja pörssiromahdus, joka johti talouslamaan. Koska 1920-luku oli pääsääntöisesti ollut voitokas valimolle, Matti Lehtonen päätti vuokrata kaupungilta uuden tontin uutta rakennusta varten, Elimäenkadulta Vallilasta. Uuden rakennuksen tilavuus oli kuutiometriä. Lama tuntui tilauskirjoissa, mutta lainan ja 1920-luvun voimavarojen turvin Rautaja Metallivalimo Suomi selvisi siitä paremmin kuin useimmat suomalaiset yritykset. Syksyllä 1931 vaikutti siltä, että pahimmat turbulenssit olivat ohi, ja talous alkaisi kohentua. Suomen markkakin irrotettiin kultakannasta, kuten oli tehty jo aiemmin Englannissa punnan kanssa. Kotimarkkinat olivat elpymään päin. Vuosina työssäkäyvien määrä kasvoi 80 prosenttia. Lopulta tämän lamaa seuranneen noususuhdanteen ansiosta Matti Lehtonen sai ostettua valimon vuokratontin ja myös 4 componenta

9 viereisen tontin itselleen. Valimorakennusta laajennettiinkin sille heti samana vuonna. Matti Lehtonen ehti jo kerran 1930-luvun alkupuolella vetäytyä eläkkeelle, mutta hän koki sen niin tylsäksi, että pyysi pojaltaan pestiä valimon työnjohtajana. Ja näin tapahtuikin luvun loppupuolella valimo oli täydessä iskussa. Puimakoneiden ja kumitehtaan koneiden osat myivät uskomatonta vauhtia, työntekijämäärä alkoi lähennellä sataa ja naistyöntekijöitäkin oli kymmenkunta. Vuoden 1938 liikevaihto valimossa oli lähes seitsemän miljoonaa markkaa. Vuodesta 1919 oli 100 tonnin tuotanto kasvanut jo yli tonniin. Tehtailija Matti Lehtonen kuoli 70-vuotiaana 28. tammikuuta vuonna Perinnönjaossa itse valimo varoineen ja velkoineen siirtyi hänen ainoalle pojalleen, B. M. Lehtoselle. Kaikki muu omaisuus meni leskirouva Amanda Lehtoselle Valimon tuotteita tarvitaan sodassa ja rauhassa 30. marraskuuta vuonna 1939 syttyi sota Neuvostoliiton kanssa. Toinen maailmansota oli riehunut maailmalla jo syyskuusta asti. Vuosi 1939 oli vielä ennätyksellisen hyvä. Tuotantoa oli tonnia ja ulkomaista rautaa tuotiin enemmän kuin koskaan, 750 tonnia. Kun talvisota puhkesi, niin valimo rupesi valmistamaan valurautakamiinoita ja alumiinisia hevosten länkiä. Kamiinoiden raaka-aineet saatiin rautaromusta, jota varten järjestettiin yleisiä keräpyör än k aavaus. raudasta valettu koneenr akennuksen komponentti. yhdeksän henkeä ja elämää 5

10 yksiä, ja länkiä valmistettiin alasammuttujen lentokoneiden alumiinirungoista. Valimon silloinen johtaja, B. M. Lehtonen oli isänmaallinen mies. Sotatarviketuotanto laitettiinkin valimossa johtajan tahdosta siviilituotannon ohi tärkeysjärjestyksessä. Suomivalimo valmisti päätuotteinaan käsikranaatteja ja putki- ja polkumiinoja. B. M. Lehtonen osallistui henkilökohtaisesti myös legendaarisen Suomi-munakäsikranaatin kehitystyöhön. B. M. Lehtonen oli ylpeä voidessaan tällä tavalla osallistua taisteluun isänmaan puolesta. Hän laskuttikin käytännössä pienimmän mahdollisen hinnan kaikista armeijalle menevistä tarvikkeista. B. M. Lehtonen ehti jopa perustaa valimoon oman suojeluskunnan, joka marssi yläkerrassa niin, että alakertaan kuului päivittäin saappaiden kopina. Sodan loppuvaiheilla valimolle tuli eteen uusi haaste. Armeija tarvitsi autoihinsa Fordin V8-moottorin sylintereitä. Varaosia ei enää saapunut Yhdysvalloista, ja armeijan autot uhkasivat pysähtyä keskellä sotaa. Suomessa ei kuitenkaan ollut malleja, joista Fordin sylintereitä olisi voitu valaa. B. M. Lehtonen ja tehtaan silloinen ylityönjohtaja Kalle Kuulas lähtivät siis vaikeissa oloissa Ruotsin kautta Saksaan etsimään valumalleja Fordin tehtailta. Uusimmat mallit jäivät saamatta, mutta Fordin tehtaan tekninen johtaja muisti nähneensä vanhat mallit pölyttymässä jossain varastossa. Ne löytyivät, ja ne toimitettiin Suomeen. Sylintereitä ehti valmistua muutama sata kappaletta ennen sodan loppumista. Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat välirauhansopimuksen 19. syyskuuta Suomen silloinen pääministeri J. K. Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa:»hirmuinen sopimus.» Yli kolme vuotta kestänyt jatkosota päättyi lopulta. Suomi oli saavuttanut torjuntavoiton, joka takasi maan itsenäisyyden. Neuvostoliitto taivutteli Yhdysvallat ja Iso-Britannian hyväksymään Teheranin konferenssissa vuonna 1943 tahtonsa vaatia Suomelta sotakorvauksia. Kaikkien inhimillisten kärsimyksien jälkeen siis Neuvostoliitto lähetti Suomelle valtavan laskun. Laskettiin, että maksuksi tarvittiin ainakin junanvaunullista tavaraa. Ehtojen mukaan sotakorvauksien määräaika oli vuoden 1950 loppuun mennessä, joskin sitä lopulta pidennettiin kahdella vuodella vuoteen Sotakorvauksien arvoksi arvioitiin 300 miljoonaa dollaria. Yllättävää listassa oli se, että korvaustavarasta olikin selvästi enemmän metallinjalostustuotteita kuin puunjalostustuotteita, joita Suomi olisi periaatteessa ollut valmiimpi tuottamaan isoja määriä. Rauta- ja Metallivalimo Suomi oli yksi konepajateollisuuden suurimmista tavarantoimittajista sotakorvauksissa. Valimon urakkalistaan oli merkitty»n pintakarkaistua valurautapyörää, eli ns. Griffin-pyörää». Aikataulut olivat kireät ja paine kasvoi sietämättömäksi. Pyörien valmistus takkuili, sillä valimolla ei ollut aikaisempaa kokemusta Griffin-pyörien valmistuksesta ja melkein kaikki pyörät hajosivat käsiin. Valimossa oli totuttu valmistamaan perinteisiä siltanosturipyöriä, jotka olivat paljon yksinkertaisempia valmistaa kuin Griffin-pyörät. B. M. Lehtonen yrittikin kuvailla vaikeuksia pyörien valmistamisessa Sotevan johdolle, joka vetosi puolittain painostaen Lehtosen»isänmaanrakkauteen» työn jatkamiseksi. Kaiken lisäksi Soteva ei halunnut enää kaiken vaivan jälkeen siirtää työtä muualle, vaikka Rosenlewin konepaja Porissa oli valmiina yrittämään seuraavaksi. Lopulta ongelma Griffin-pyörien kanssa ratkaistiin opintomatkalla Amerikkaan ja lainalla Suomen Pankista. Tuotanto lähti kiihtymään ja vuoden 1948 tuotanto olikin pitkään 1980-luvulle Suomivalimon ennätys. Valmista valua tehtiin tonnia. 6 componenta

11 pyörien tarkistusta. k alle järvinen ja valde forsblom»pumppaavat» isoa valua. yhdeksän henkeä ja elämää 7

12 seitsemän tonnin painoisia jylhä disc -runkoja valettiin pal jon helsingissä ja myöhemmin iisalmen valimossa. puhdis tamo 1940-luvulla. 8 componenta

13 Omia tuotteita kehitetään Griffin-pyörien avaamat rahahanat menivät kiinni kuitenkin kesäkuussa 1948, kun sotakorvaustoimitusten arvoa alennettiin 50 prosenttia ja jotkin toimitettavat tavarat pudotettiin listalta kokonaan, Griffin-pyörät näiden joukossa. Tämä»suuri anteeksianto» oli hyvä asia Suomelle, mutta valimolle se oli katastrofi. Sotakorvausten toimitusten varaan oli laskettu paljon, ja esimerkiksi uutta, Teollisuuskadulle valmistuvaa valimorakennusta jouduttiin lykkäämään. Valimossa huomattiin, että pelkästään tilaustöiden varassa oleminen oli epävarmaa. Valimon piti saada valikoimaansa omia tuottei- valurautaisia komponentteja koneenrakennusteollisuudelle. taan kompensoimaan aikoja, jolloin tilaustöitä oli vähän. Ensimmäisiä omia tuotteita olivat paineputkien muotokappaleet, joita valimo oli valmistanut alihankintapohjalla jo 1920-luvulta alkaen Helsingin kaupungin vesilaitokselle. Kun Yrjö M. Lehtonen 1960-luvulla nimitettiin yhtiön teknilliseksi ja kaupalliseksi johtajaksi, hän alkoi uudistaa valimoa nopeasti. Rauta- ja Metallivalimo Suomi tuotti nyt kaksi kolmasosaa liikevaihdostaan omien tuotteidensa kautta. Tilausvaluja tehtiin edelleen vaativille asiakkaille. Nämä työt pitivät valimon teknisen osaamisen huipputasolla. Näitä asiakkaita olivat mm. Suomen Autoteollisuus Oy, Kone ja Silta Oy, Wärtsilä ja Fiskars. Yrjö M. Lehtonen oli myös hyvä solmimaan uusia asiakassuhteita, sillä hän usein lähestyi suoraan yhtiöiden keskijohtoa ja asiantuntevia päätöksentekijöitä. Vuoden 1963 alussa valimotoiminta siirtyi uusiin tiloihin Teollisuuskadulle. Tämän valimon runko oli ehditty valaa jo vuonna Sotakorvaustoimitusten loppuminen siirsi kuitenkin muutosta luvulla yhtiössä elettiin muutosten ja modernisoimisen aikaa. Markan devalvaation myötä myös vientimarkkinat aukesivat. Valimo aloittikin voimakkaan vientimyynnin Ruotsiin ja Norjaan. yhdeksän henkeä ja elämää 9

14 luku Uusi johto ja suuria päätöksiä 13. helmikuuta vuonna 1973 valta vaihtui Rauta- ja Metallivalimo Suomessa. Isän ja pojan kahdenkeskeisessä kokouksessa päätettiin, että jo 72-vuotias B. M. Lehtonen väistyy toimitusjohtajan asemasta ja tilalle tulisi 42-vuotias Yrjö M. Lehtonen. Hänen mielensä kuhisi uusia ideoita ja toimintatapoja. Hän päätti myös samalla, että omien poikiensa kanssa hän pyrkii järjestämään sukupolvenvaihdoksen ajoissa. Se olisi sekä isän että yrityksen etu. Uudet työolosuhdemääräykset ja niiden kohtuuttomat kustannukset Helsingin valimossa oli yksi syy siihen, että Yrjö M. Lehtonen päätti lopettaa valimon Helsingissä ja perustaa vuonna 1975 uuden valimon Iisalmeen. Myös Helsingin ylipormestari painosti raskasta teollisuutta poistumaan pääkaupungista. Iisalmesta ostettiinkin valimoa varten 7,5 hehtaarin tontti. Koko investointi tulisi maksamaan noin r audas ta vale ttu koneenrakennuskomponentti. kymmenen miljoonaa markkaa, lähestulkoon vuosittaisen liikevaihdon verran. Iisalmen valimon käynnistyessä työntekijöitä oli 46. Helsinkiläiset eivät kuitenkaan halunneet siirtyä Iisalmeen. Iäkkäimmät jäivät mieluummin eläkkeelle ja nuoremmat siirtyivät yhtiön toisille osastoille tai toisiin valimoihin kokonaan luvun puoliväli oli muutenkin ongelmallinen. Laskusuhdanne osui pahasti myös Rauta- ja Metallivalimo Suomeen. Suuret tilausasiakkaat kuten Wärtsilä ja Lokomo supistivat voimakkaasti tilauksiaan. Vuoden 1976 pelastivat jotenkuten norjalaisen Esco Armaturfabrikin merkittävät tilaukset. Silti liikevaihto pieneni prosentin verran edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 1974 yhtiön nimi muutettiin Suomivalimo Oy:ksi. Lopulta vuoden 1977 lopussa yhtiön johtokunta päätti lakkauttaa Helsingin valimon kokonaan. Alun perin oli ajateltu, että Helsingin valimo jatkaisi 1980-luvun vaihteeseen saakka, ainakin. Pöytäkirjaan päätöksestä jäi vain niukka merkintä, mutta Yrjö M. Lehtoselle se oli yksi hänen uransa vaikeimpia ratkaisuja. Kävi kuitenkin lopulta ilmi, että ratkaisu oli täysin oikea. Valimon olinpaikkana Iisalmi toimi mainiosti luvun alussa vuosikatsauksen luvut näyttivät jälleen synkeiltä. Vuorineuvos Olavi Jaakkola, joka oli aloittanut vuonna 1979 Suomivalimon hallituksessa ja Olli Arppe kuuntelivat vakavina Yrjö M. Lehtosen raporttia. Kauppa ei oikeastaan käynyt ja liikevaihto oli jäänyt edellisen vuoden tasolle, 32 miljoonaan markkaan. Lama oli syvenemässä jälleen, sen arveltiin jatkuvan koko vuoden Pientä lohtua toi kuitenkin 2,5 miljoonan markan kauppa Neuvostoliittoon. Yrjö M. Lehtosen mukaan kaupalla turvattiin yhtiön työllisyys ja tavoitteisiin pääsy sille vuodelle. Silti yhtiön tulokset vuosina olivat tappiollisia. Jotain uutta oli pakko keksiä. 10 componenta

15 valur autainen vaihdelaatikon tukivarsi raskaalle ajoneuvoteollisuudelle. b.m. lehtonen ja yrjö m. lehtonen sopivat vallanvaihdosta vuonna Yhtiön johdon avuksi tuli yritystalouden kouluttaja ja konsultti Mika Kamensky. Hän uskoi, että strategisen johtamisen aika koittaa vielä Suomessakin, ja halusi Suomivalimon olevan ensimmäisiä suomalaisia yrityksiä, jossa sitä kokeiltaisiin. Lopulta hänet kutsuttiin Suomivalimon ja myöhemmin sekä JOT-Yhtiöiden että Santasalo-Vaihteiden hallituksien jäseneksi. Kamenskyn analyysien jäljiltä kävi ilmi, että ainoa järkevä selviytymisstrategia yritykselle juuri nyt olisi kasvattaa yritysostojen kautta niin markkinaosuutta kuin liiketoimintapohjaakin. Vaikka ajat olivat vaikeat, niin raha ei ollut sinänsä ongelma. Yrjö M. Lehtosella oli hyvät suhteet Suomen Yhdyspankkiin. Ensimmäinen yrityskauppa vuonna 1984 oli Iisalmen konepaja, josta Partek halusi päästä eroon. Seuraavaksi samana vuonna ostettiin pumppujen maahantuoja ja valmistaja Tekno- Montan kolmella miljoonalla markalla, jonka arvokas tontti Herttoniemessä myytiin pian pois seitsemällä miljoonalla markalla, mikä taas riitti omarahoitusosuudeksi Niemisen Valimon ostoon saman vuoden joulukuussa. Vuoden 1985 tammikuussa ostettiin Satakunnan Valu, melko halvalla sekin. Saman vuoden syyskuussa ostettiin perinteikäs Högforsin Valimo. Tätä seurasi vielä muutamia muita yrityskauppoja, joilla kasvatettiin konsernin kokoa. Yksi tärkeimmistä oli Santasalo-Vaihteiden osto vuonna 1986, mikä avasi täysin uusia markkinoita ja aloja Suomivalimolle. yhdeksän henkeä ja elämää 11

16 1980-luvun loppu Santasalo pörssiin ja yhtiö jakautuu kahteen Santasalo-Vaihteet aloitti kaupan jälkeen itsenäisenä osakeyhtiönä. Se vietiin myös pörssiin vuonna Maailman osakemarkkinat olivat romahtaneet täsmälleen vuosi ennen osakeantia, mutta vuonna 1988 markkinat olivat suotuisat. Santasalon osakkeet merkittiin muutamassa tunnissa. Lehtosen suvulle osakkeista jäi 77 prosenttia, mutta ensimmäistä kertaa Lehtosen suvun perheyhtiö oli vienyt yhtiön pörssiin. Vuonna 1990 Lehtosen perhe joutui ratkaisemaan myös sukupolvenvaihdoksen. Yrjö M. Lehtosen ratkaisu toteutettiin lokakuussa Ratkaisun seurauksena Santasalo-Vaihteet siirtyi Heikki Lehtosen omistukseen. Samalla JOT-Yhtiöt Oy:n omistajiksi tulivat Ari, Antti, Anna-Maria ja Yrjö M. Lehtonen, joka kuitenkin piti äänivallan omassa hallussaan. JOT-Yhtiöiden toimitusjohtajaksi nimitettiin Antti Lehtonen. Heikki Lehtonen johtaisi tästä eteenpäin omaa yhtiötään, Santasalo- Vaihteita. valurautainen s taattorin runko koneenrakennusteollisuudelle. heikki lehtonen aloitti santasalovaihteiden toimitusjohta jana vuonna componenta

17 Lama Suomessa, pyörremyrsky yhtiössä JOT-Yhtiöiden valimoryhmän johtaja Yrjö Julin tiesi jo kesällä 1991, ettei kaikki ole ihan niinkuin pitäisi. Syksyllä se oli jo varmaa. Suomea odottaisi seuraavina vuosina ennenkokematon massatyöttömyys ja yhä vain syvenevä lama. Suomi ajelehti finanssimarkkinoilla lähellä konkurssia ja Kansainvälisen valuuttarahaston haltuunottoa.»vahvan markan politiikka» oli ollut keskuspankin ja poliitikkojen virallinen oppi. Sen varassa suomalaiset yritykset olivat rahoittaneet toimintaansa valuuttalainoilla, jotka näyttivät edullisilta, mutta ne sisälsivät pommin. Konsernin toimitusjohtaja Antti Lehtonen tuskaili»pahinta ei ole laman syvyys, vaan sen ennakoitu pituus.» Rahoitusmarkkinat olivat jo 1980-luvun lopulla alkaneet riistäytyä käsistä ja viimeinen naula arkkuun oli se, kun markka päästettiin kellumaan vuonna Optimistisempien arvioiden mukaan talous alkaisi elpyä jo vuoden kuluttua, syksyllä Pessimistit valurautainen poikittaistuki raskaalle ajoneuvoteollisuudelle. arvioivat, että realistisia elpymisen merkkejä voitaisiin nähdä 1990-luvun loppupuolella. Jälkeenpäin kävi ilmi, että toukokuu 1993 oli oikeastaan laman käännekohta. Antti Lehtonen kuitenkin vakuutti JOT- Yhtiöiden tiedotuslehdessä, että konserni jatkaisi taistelua»luonnonvoimia» vastaan. Laskutus kärsi laman aikana jopa 20 prosenttia. Urhoollinen taistelu vaati kuitenkin uhrinsa. JOT-Yhtiöiden valuuttalainoja ei ollut riittävästi suojattu, joten kurssitappiot kaatuivat yhtiön niskaan. JOT-Yhtiöt oli velkaantunut 1980-luvulla, jolloin se teki monia yrityskauppoja. Nyt näiden kauppojen vaatimien lainojen lyhennykset osuivat keskelle pahinta lamaa, ja vielä kallistuneella valuutalla. Vaikka yhtiö oli kohdannut monia vaikeita aikoja 75 vuoden aikana, 1990-luvun alun lamassa oli jo kysymys perheyhtiön elämästä ja kuolemasta. Ratkaisu oli se, että Heikki Lehtosen omistama ja johtama Santasalo-Vaihteet osti 24 prosenttia JOT-Yhtiöt Oy:n osakkeista vuodenvaihteessa Näin Ari ja Antti Lehtonen saivat rahaa, jonka he sijoittivat jälleen yhtöön. Yhtiö sai vaarallisen verenvuodon tyrehtymään hetkeksi. Tilanne ei ollut kuitenkaan ratkennut lopullisesti. Rahahanat olivat menneet kiinni monilta yrityksiltä vuonna JOT-Yhtiöiden tulevaisuus vaati lisää ratkaisuja. Heikki Lehtonen joutui keväällä 1993 päättämään, miten perheyhtiö pelastetaan. Ainoa ratkaisu oli se, että Santasalo-Vaihteet Oy osti kaikki JOT-Yhtiöt Oy:n osakkeet. Samalla Heikki Lehtonen joutui ottamaan elämänsä suurimman riskin. Hänestä tuli myös perheyhtiön pääomistaja ja johtaja. Näillä ratkaisuilla luotiin myös perusta nykyiselle Componentalle. Uusi nimi hankittiin vasta paljon myöhemmin Ruotsista. yhdeksän henkeä ja elämää 13

18 santasalon kiinan-tehtaan avajaisia vie tettiin vuonna Vuosituhat vaihtuu ja nykyinen Componenta syntyy valurautainen planeetankantaja tuulivoimateollisuudelle luvulla Santasalo-JOT-konserni kasvoi kansainvälisesti. Kasvu vaati paljon pääomia, jotka olivat sekä rahaa että henkisiä sijoituksia. Yhtiön kapeat johtamisresurssit olivat tiukoilla, kun ostettuja yhtiöitä piti ottaa haltuun ja yhdistää konsernin aikaisempiin toimintatapoihin. Kaikki ostokset eivät olleet onnistuneita. Vuonna 1997 konserni osti kaksi yritystä: Asko Components -yhtiön ja ruotsalaisen Componenta Industrin liiketoiminnan. Yritysostojen jälkeen JOT Components -konserni kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi valukomponenttien ja taottujen komponenttien tuottajaksi. Konsernin liikevaihto kasvoi samalla ensimmäistä kertaa yli miljardin markan. Yritysostos Ruotsissa johti siihen, että JOT Componentsin tuotannosta yli puolet oli Ruotsissa. Myös työntekijöistä puolet oli Ruotsissa ja puolet Suomessa. Ruotsista ostetut valimoyritykset osoittautuivat liian kalliiksi yritysten kuntoon verrattuna. Yrityskauppa osoittautui jälkeenpäin katsottuna virheeksi. Ostajat eivät päässeet tutkimaan yritystä riittävästi, koska ostokohde oli listautumassa pörssiin. Ruotsalaisyrityksellä oli seitsemän yksikköä, joista vain kaksi oli samassa liiketoiminnassa kuin JOT Components. Viidestä yksiköstä ostajien piti päästä eroon. Lopulta myös nämä kaksi yksikköä sulautuivat ostajan liiketoimintaan. Vuonna 1997 tehtyä yritysostoa seuraavat 14 componenta

19 vuodet olivat vaativaa aikaa. Yrityksiä lopetettiin, yrityksiä saneerattiin. Konsernin johto joutui käyttämään kaiken ajan saneeraamiseen. Jälkeenpäin JOT Components arvioi, että ruotsalaisyrityksestä jouduttiin maksamaan liikaa, mutta vielä kalliimpaa oli johdon aika, joka kului vain saneeraamiseen. Sekin oli vaikeampaa kuin kukaan olisi uskonut. Alvestan valimo päätettiin lakkauttaa vuonna Ruotsin ammattiyhdistysliike valitti lakkauttamisesta EU:n komissiolle. Komissio puolestaan päätti vuonna 2004, että Karkkilan kaupungin kiinteistöostot olisivat olleet laitonta tukea Componentalle. Componenta valitti päätöksestä EY:n tuomioistuimeen. Prosessi on yhä kesken. Vuonna 1999 Heikki Lehtonen sai yhteydenoton Metso-konsernilta, jolla oli omaa vaihdetuotantoa Jyväskylän Rautpohjassa. Metso halusi ostaa Santasalon vaihdeliiketoiminnan. Metso ei ollut kiinnostunut uudesta Kiinan tehtaasta, mutta sitä kiinnostivat Suomen, Saksan ja Kanadan tehtaat. Yrityskauppa tehtiin marraskuun lopussa Samalla konserni päätti keskittyä valamaan teollisuuden tarvitsemia komponentteja. Yksi kierros oli päättynyt, ja yhtiö olisi jälleen valimoyritys. Vuonna 2001 Kiinan tehtaan toinen omistaja SEW-Eurodrive osti Componentan osuuden tehtaasta. Yhtiö sai omansa pois. Kiinan vaihdetehdas on kasvanut nopeasti, ja nyt se on maailman suurin vaihdetehdas ja Kiinan markkinajohtaja. Strategian valitseminen ei ollut helppoa. Yhtiön johto ja pääomistaja Heikki Lehtonen näki, että valimotuotteissa olisi mahdollisuuksia kasvaa suureksi toimijaksi Euroopassa. Yhtiö oli palannut juurilleen. Ja vuoden 2000 alusta se toimi nimellä Componenta. Nimi oli tullut Ruotsista yrityskaupan mukana. Mitään muuta yrityskaupasta ei jäänyt jäljelle Uudet ilmansuunnat, Hollanti ja Turkki valurautainen komponentti raskaalle ajneuvoteollisuudelle. Maailmantalouden hyytyminen ei jättänyt Componentaakaan rauhaan vuosina Talouteen syntynyt internet-kupla puhkesi vuonna Ja vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-isku New Yorkissa jähmetti talouskasvun. Vuonna 2001 Componenta ei päässytkään tulostavoitteisiinsa, ja myös vuosi 2002 näytti tiukalta. Samalla ruotsalaisyrityksen saneeraukset jatkuivat. Yhtiön johdolle ei jäänyt aikaa strategian luontiin tulevaisuutta varten. Strategiatyötä päästiin tekemään vuonna Componenta määritteli strategiansa vuoteen 2006 saakka.»componenta on vuoteen 2006 mennessä kehittynyt yritykseksi, joka on halutuin yhteistyökumppani valukomponentteja ja -ratkaisuja suunniteltaessa ja toteutettaessa», Heikki Lehtonen kertoi toimitusjohtajan katsauksessaan vuoden 2002 vuosikertomuksessa. yhdeksän henkeä ja elämää 15

20 Componenta oli päättänyt lopettaa ruotsalaisen Osbyn konepajan, jonka kannattavuus oli ollut yhden asiakkaan varassa. Kun suurin asiakas, Scania, vaihtoi toiseen alihankkijaan, kannattavuus oli vaihtunut tappioksi. Konepaja suljettiin vuonna Alvestan valimon siirtäminen Karkkilaan vuonna 2004 päätti Ruotsista ostettujen yksiköiden saneerausvaiheen. Maaliskuussa 2005 Componenta osti enemmistön hollantilaisen valimoyrityksen, De Globen osakkeista. Hieman aikaisemmin Componenta oli luopunut lämmitykseen erikoistuneen Thermian vähemmistöosuudesta, millä rahoitettiin Hollannin ostos. Myöhemmin selvisi, että valimo Hollannista oli hyvä hankinta. Componenta käänsi De Globen kannattavaksi. Maksettu hinta ei ollut korkea yhtiön suorituskykyyn verrattuna. Alusta lähtien Componentan ja De Globen myynti ja asiakaskunta täydensivät toisiaan. Componentan strategiaksi alkoi hahmottua kunnianhimoinen tavoite: yhtiö halusi olla valukomponenttien markkinajohtaja Euroopassa vuoteen 2010 mennessä. Tavoite hyväksyttiin Componentan hallituksessa vuonna Uusi, kunnianhimoinen strategia vaati sekä orgaanista kasvua että yritysostoja. Vuonna 2005 Hollannin valimoa oli järjestelty osaksi Componentan organisaatiota ja yrityskulttuuria. Karkkilan valimoa oli uusittu. Ja myös Pietarsaaressa oli rakennettu lisää tuotantokapasiteettia. Henkilökohtaisesti Heikki Lehtonen oli ottamassa tiikerinloikkaa maaliskuussa Hän istui lentokoneessa ja katseli suuren kaupungin valomerta. Meressä oli laivoja ankkuroituna. Tiellä kulki autoja ruuhkaksi saakka, vaikka oli ilta. Moskeijoiden terävät minareetit puhkoivat ilmaa. Lehtonen mietti, mitä hän oli tekemässä tässä kaupungissa, jota hän ei tuntenut. Ja tässä tarkistusmittausta orhangazin uudessa konepa jassa turkissa. orhangazin uusi konepaja otettiin käyttöön syksyllä componenta

21 alumiinis ta valettu komponentti autoteollisuudelle. maassa, jonka kulttuurista ja kielestä hänellä ei ollut aavistustakaan. Pian hän laskeutui Istanbuliin, ja näin alkoi prosessi, joka johti Componentan historian suurimpaan yritysostoon. Componenta oli saanut tiedon, että turkkilainen Koc-ryhmittymä halusi luopua valimoyrityksestään, Döktasista. Kun Lehtonen tapasi yrityksen johdon ja kävi Döktasin valimossa, hän huokasi helpotuksesta. Yritys oli hyvässä kunnossa, johto osasi asiansa ja puhui englantia. Kauppaa hierottiin seuraavat kuukaudet. Ennen elokuuta Componenta ei tiennyt, oliko se loppusuoralla kilpailussa, jossa olivat mukana Componentan lisäksi monet muutkin pelurit. Elokuussa kaupankäynti muuttui vakavaksi. Componentan tuli järjestää rahoitus, mikä ei ollut yksinkertaista. Viime hetkellä ostokseen saatiin pankkien ryhmittymä, joka rahoitti yli 150 miljoonan euron kaupan. Componenta oli tehnyt tiikerinloikan. Se oli ostanut yhtiön, joka tuotti korkealaatuista rautavalua, alumiinivalua ja autojen vanteita. Oston jälkeen Componenta siirtyi johtavien eurooppalaisten yhtiöiden sarjaan: Componenta oli nyt Euroopan toiseksi suurin itsenäinen valukomponenttiyritys. Yhtiön henkilömäärä lähes kaksinkertaistui: Componentassa oli vuoden 2006 lopussa ihmistä. Suomalaisten työntekijöiden osuus oli enää 22 prosenttia. Componentasta oli tullut myös monikulttuurinen yhtiö. Componentan toimitusjohtaja Heikki Lehtonen uskoo, että perheyrityksen geeniperimässä on iskunkestävyyttä. Yhtiö on selvinnyt 90 vuoden aikana sodista, pörssiromahduksista, maailman mullistuksista, omista virheistä ja asiakkaiden ja markkinoiden muuttumisesta. Lehtosen perhe on nähnyt neljän sukupolven aikana monia haasteellisia aikoja. Componenta oli osoittautunut yhtiöksi, jolla oli yhdeksän elämää. Vähintään. yhdeksän henkeä ja elämää 17

22 18 componenta

23 orhangazin valimon keernavar as to. yhdeksän henkeä ja elämää 19

24

25

26