Saako maahanmuuttajalapsi olla lapsi?

Transkriptio

1 Väestöviesti 5/2004 Saako maahanmuuttajalapsi olla lapsi? Teksti: Anita Novitsky Lapsen minäkuva muotoutuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Käsitys omasta itsestään, omasta toiminnastaan, omasta arvostaan ja sen vaikutuksesta muihin rakentuu koko lapsuuden ja nuoruuden ajan peilisuhteessa muiden ihmisten parissa. Kun lapsi saa ympäröiviltä ihmisiltä palautetta toiminnastaan, hän muokkaa toimintaansa, joka taas vaikuttaa ympäristön reaktioihin. Lapselle alkaa muodostua käsitys itsestään, siitä kuka hän on, millainen hän on ja mikä hänessä on merkittävää ja tärkeää muiden ihmisten silmissä. Minäkuvan rakentuminen on koko elämän kestävä prosessi, jolle luodaan pohja lapsen tärkeimpien ihmissuhteiden kautta kotona, perheessä, päivähoidossa, koulussa ja kaveripiirissä. Jos ympäristö näkee ensisijaisesti maahanmuuttajan, pakolaisen, eri näköisen, eri uskonnon, eri kulttuurin edustajan ja vasta toissijaisesti lapsen, myös lapsi itse alkaa nähdä itsensä ympäristönsä silmin. Maahanmuuttajataustaisen lapsen lapsuus hukkuu maahanmuuttajuuden syövereihin. Suomalainen ympäristö ikään kuin pakottaa lapsen "edustamaan" kulttuurisia juuriaan ja ehkä jopa sellaista lähtömaata ja kulttuuria, jossa hän ei ole lainkaan asunut tai jonka hän tuntee huonosti tai ei lainkaan. Lapsen silmin tilanne voi näyttää tältä: "Eräänä joulupäivänä luokkalaiseni menivät kirkkoon. Minä jäin luokkaan, koska olen erimaalainen. Siksi minä erotunkin joukosta. koska olen erimaalainen." Elmedina, Kevätpörriäinen Maahanmuuttajataustainen lapsi joutuu elämässään suuriin saappaisiin, kun on samanaikaisesti sopeuduttava uuteen, opeteltava uutta, säilytettävä vanhaa, kunnioitettava perheen perinteitä, valittava arvojaan, sopeutettava käyttäytymistään ja etsittävä identiteettiään kahden kulttuurin välissä. Tehtävä on riittävän raskas ilman, että me aikuiset odotamme lapsen vielä opettavan meille ja koko muulle yhteiskunnalle kaiken itsestään ja kotikulttuuristaan. Jokainen opettaja tietää, ettei aina ole kivaa olla opettaja vapaa-aikanaankin. Jokainen lääkäri tietää, ettei aina ole kivaa olla lääkäri kaikille tutuille. Jokainen sosiaalityöntekijä, lakimies, putkimies, taksikuski jne. haluaa joskus olla jotain muuta kuin ammattinsa edustaja. Jokainen maahanmuuttajalapsikin haluaa joskus oikeuden olla vain lapsi. Kokemuksia maahanmuuttajataustaisten lasten arjesta Maahanmuuttajataustaisen lapsen kotiympäristön arvot ja käyttäytymisnormisto voivat poiketa koulussa ja lapsiyhteisössä noudatettavasta normistosta. Niinpä lapsi joutuu elämänsä testiin tullessaan mihin tahansa lapsiryhmään. Sanotaan, että lapset ovat suvaitsevaisia ja hyväksyvät helposti erilaisuutta, mutta jokaisen lapsiryhmän käyttäytymistä "ohjeistaa" tavalla tai toisella taustalla vaikuttavat aikuiset. Se voi tarkoittaa päiväkodin opettajaa, luokanvalvojaa, kerhonvetäjää, valmentajaa tai vanhempia. Todellisuudessa jokainen ryhmään tuleva lapsi "testataan" muiden lasten toimesta. Jos lapsen reaktio ja toiminta ovat ryhmän ns. odotusarvon mukaisia, lapsi hyväksytään ryhmän jäseneksi. Jos taas testaamisen tuloksena syntyy epäjohdonmukaisuus ryhmän odotusten ja lapsen reaktion välillä, syntyy ns. dissonanssiilmiö, joka on yksi mm. kiusaamisen syntyyn vaikuttavista ryhmädynaamisista tekijöistä. Maahanmuuttajataustaisten lasten reaktio on usein epäjohdonmukainen kotiympäristön, kasvatuksen ja kodin arvojen vuoksi. Niin on kuitenkin monien muidenkin lasten kohdalla. Aikuisten rooli tärkeä Aikuinen voi vaikuttaa lapsiryhmän odotusarvoihin. Niin me teemme usein suomalaistaustaisten lasten kanssa. Selitämme muille lapsille, nostamme lapsen statusta ryhmässä, teemme hänen toimintansa

2 ymmärrettäväksi leimaamatta häntä. Maahanmuuttajataustaisten lasten ollessa kyseessä selitämme liian usein vastaanottavalle ryhmälle kaiken johtuvan siitä, että testattava on maahanmuuttaja ja toivomme lasten olevan suvaitsevaisia ja ymmärtävän asian. Luomme siis kuvan, että maahanmuuttajalapsi on automaattisesti jollain lailla poikkeava lapsi. Näin toimimalla lapsiryhmän ennakko-odotukseksi muodostuu erilaisuus, ja miten tahansa lapsi toimii, hänen odotetaan käyttäytyvän toisin. Lapsi rooliensa ympäröimänä Maahanmuuttajatausta tekee lapsesta erilaisen, ja me aikuiset leimaamme lapsen maahanmuuttajaksi kaikkien lasten silmissä sen sijaan, että työstäisimme lapsen reaktioiden ymmärtämistä yhdessä ryhmän kanssa. Aikuiset ovat kirjoittamattomien sopimusten perusteella luoneet maahanmuuttajataustaisten lasten "diagnoosiksi" maahanmuuttaja, josta lapset pyrkivät varsinkin nuoruusiässä voimakkaasti eroon tai sopeutuvat katkerasti roolinsa ikuisina maahanmuuttajina. Oiva kysymys onkin, milloin maahanmuuttajalapsi saa lakata olemasta maahanmuuttaja? "Vielä viisi vuotta sitten minä olin koululainen. Kotona minä olin tytär. Nyt minä olen koulussa maahanmuuttaja, virastossa paluumuuttaja, kotona tulkki ja kulttuuriavustaja, ikätovereiden keskuudessa venäläinen ja kadulla kummajainen. Venäjällä käydessäni olen suomalainen. Oikeasti minä olen 15-vuotias nuori." Leimaamistä vältettävä Lapset eivät kuitenkaan ole pieniä aikuisia, joka ymmärtäisivät erilaisuuden maahanmuuttajuuden kautta. He haluavat kavereikseen toisia lapsia. Lapsille ei ole merkitystä, onko kaverina maahanmuuttajataustainen lapsi, jos aikuiset eivät tee asiasta leimaavaa. Ja valitettavasti me suvaitsevaisuutta korostavat aikuiset liian usein teemme juuri niin. Leimaamme lapsen maahanmuuttajaksi, ennen kuin hän on edes astunut päiväkodin/koulun ovesta sisään. Monikulttuuristen ja maahanmuuttajataustaisten lasten tärkein tavoite on saada olla lapsi muiden lasten joukossa, muiden lasten hyväksyminä ei erilaisuuden lähettiläinä. Aikuisten tehtävänä on opetella näkemään ennen kaikkea lapsi maahanmuuttajuuden ollessa pelkkä lapsuuden lisämauste. Otteita vihkosesta Katsaus islamilaiseen maailmaan Naiset, perhe ja seksuaaliterveys Kirjoittajat: Sylvia Akar ja Marja Tiilikainen Islam uskonto ja elämäntapa

3 Islam on 1400 vuotta vanha uskonto, joka syntyi Arabian niemimaalla, mutta levisi pian laajoille alueille Lähiitään, Afrikan mantereelle ja Aasiaan. Islamilainen maailma kattaa valtavan rikkaan ja monipuolisen kulttuurien kirjon. Levitessään nopeaan tahtiin laajalle alueelle islam ei vain muuttanut paikalliskulttuureja vaan sopeutui harvinaislaatuisen joustavasti paikallisiin tapoihin ja olosuhteisiin. Siksi emme voi puhua islamista muuttumattomana ja tarkasti määriteltynä ilmiönä, vaan meidän tulee ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet ja erilaiset tulkinnat. Muslimit sanovat usein, että islam on paitsi uskonto, myös elämäntapa. Tämä pitää varmasti ainakin osittain paikkansa, sillä muslimioppineet ovat pyrkineet antamaan ohjeita paitsi uskovien hengelliseen elämään, myös jokapäiväisen elämän kysymyksiin. Uskonnollinen laki, shari a, säätelee yhä monissa islamilaisissa yhteisöissä sekä avioitumista että avioeroa, lasten huoltajuutta, elatusta ja perinnönjakoa. Islamilaisten maiden perhelaki noudattaa shari an antamaa mallia eri maissa eri tavoin; monin paikoin käydään vilkasta keskustelua siitä, miten paljon uskonnon pitäisi ylipäänsä vaikuttaa lainsäädäntöön. Käytännön ratkaisut vaihtelevat ääripäistä toiseen: Turkissa lainsäädäntövalta on kokonaan eriytetty uskonnosta, Iranissa kaikille laeille täytyy viime kädessä saada uskonnollisen vartijainneuvoston hyväksyntä. Valtaosassa muslimiyhteisöjä lainsäädäntövalta toimii itsenäisesti, mutta selvästi islamin periaatteiden vastaisia uudistuksia on vaikea ellei mahdoton saada läpi. Muslimiperhe Perhe on islamilaisen yhteiskunnan perusyksikkö. Islamilaisissa maissa perheellä ja sukulaisuudella on usein laajempia sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisiakin ulottuvuuksia kuin mihin pohjoismaisessa ydinperheajattelussa on totuttu. Muslimiperhe on suurperhe, joka tarjoaa lapselle elinikäisen sosiaalisen, emotionaalisen ja taloudellisen tukiverkoston, jossa yhteistyötä ja jaettua vastuuta pidetään itsestään selvänä. Islamilaisissa yhteisöissä sekä naisten että miesten yksin eläminen on harvinaista. Naimattomat tytöt ja pojat asuvat vanhempiensa kanssa ja lesket tai eronneet palaavat usein perheensä pariin. Muslimiperheessä saattaakin elää yhdessä monta sukupolvea. Perinteisesti perhe huolehtii pienten lasten ja vanhusten hoidosta, ja esimerkiksi suomalainen vanhainkotijärjestelmä onkin herättänyt kummastusta muslimimaahanmuuttajien keskuudessa. Muslimiperheissä isovanhempia ja vanhuksia kunnioitetaan suuresti, ja he voivat toimia tärkeällä tavalla välittäjinä vaikkapa puolisoiden tai lasten ja vanhempien välisissä ristiriitatilanteissa. Tänä päivänä monet suurperheet ovat hajonneet lisääntyneen liikkuvuuden, sotien ja pakolaisuuden seurauksena. Tästä huolimatta transnationaaliset, maantieteelliset rajat ylittävät perhesiteet ovat säilyneet monille muslimiperheille tärkeinä. Esimerkiksi Suomessa asuvat somalialaiset ylläpitävät maailmanlaajuisia perheverkostoja modernin teknologian kuten puhelimen, faksin ja internetin kautta. Lasten saaminen on muslimeille tärkeää. Lapset ovat Jumalan lahja ja pieninä he ovat suuren ihastuksen kohde. Lapset, erityisesti pojat, jatkavat ja vahvistavat isän sukulinjaa, mutta myös tytöt ovat tervetulleita. Äidit saattavat toivoa tytärtä avuksi kotitöihin ja myöhemmin tyttären avioituminen voi joissain kulttuureissa tietää morsiusmaksuja sulhasen perheeltä. Muslimiäidit saavat lisää vaikutusvaltaa perheessä ja yhteisössä lastensa kautta. Lisäksi lasten olemassaolo on tärkeää sekä äidin että isän vanhuuden turvaamiseksi, sillä omat lapset voidaan rinnastaa meikäläiseen sosiaaliturvaan tai eläkkeeseen: lasten velvollisuus on huolehtia ikääntyneistä vanhemmistaan. Lapsettomuus islamilaisessa avioliitossa on suuri ongelma, joka voi johtaa avioeroon tai toisen vaimon ottamiseen. Moniavioisuus

4 Islamilainen laki sallii rajoitetun polygamian. Sen mukaan miehellä voi yhtä aikaa olla enintään neljä vaimoa. Moniavioisuuden yleisyydestä on hyvin vaikea saada luotettavia tietoja, mutta se on käymässä yhä harvinaisemmaksi. Melkein kaikissa islamilaisissa maissa moniavioisuutta on rajoitettu lailla siten, että miehen on pystyttävä tuomioistuimessa perustelemaan halunsa ottaa toinen vaimo, edelliselle vaimolle on ilmoitettava asiasta ja vaimolla on oikeus vaatia avioliiton purkamista, mikäli hän ei hyväksy miehensä uutta avioliittoa. Tunisiassa ja Turkissa polygamia on kokonaan kielletty. Mielipiteet monivaimoisuudesta muslimien parissa vaihtelevat suuresti. Monet ovat sitä mieltä, että käytäntö ei sovellu nyky-yhteiskuntaan ja sotii naisten oikeuksia vastaan. Osa pitää sitä Jumalan miehille antamana oikeutena, johon ei saisi puuttua. Joissakin tapauksissa muslimit pitävät toisen vaimon hankkimista oikeutettuna silloin, jos ensimmäinen vaimo on sairas tai jos hän ei voi saada lapsia. Jotkut muslimit puolustavat polygamian sallimista, koska se estää laittomat suhteet, aviottomien lasten syntymisen ja sukupuolitautien tarttumisen. Avioero Avioerot ovat nykyisin varsin yleisiä myös muslimien parissa. Avioeroa ei pidetä suositeltavana, mutta jos pari ei tule toimeen keskenään eikä sovittelu auta, ero on mahdollinen. On hyvin yleistä ja myös suositeltavaa, että eronneet menevät uudelleen naimisiin. Miehen on huomattavasti helpompi saada ero kuin naisen. Islamilainen perhelaki tuntee monia erilaisia avioerotyyppejä, jotka laki määrittelee tarkasti. Talaq, jossa mies erottaa vaimonsa, on kuitenkin vain miehen käytössä. Nainen voi hakea eroa tuomioistuimesta. Päteviä syitä eron saamiselle ovat esimerkiksi miehen väkivaltaisuus, kyvyttömyys huolehtia perheen tarpeista tai impotenssi. Islamilainen laki määrittelee myös sellaisen avioerotyypin, jossa vaimo voi saada eron palauttamalla liittoa solmittaessa saamansa morsiusrahan tai osan siitä. Eron tullessa voimaan molemmat osapuolet pitävät oman omaisuutensa, sillä islamilaiseen avioliittokäsitykseen ei kuulu yhteisomistus. Lasten huoltajuus eron jälkeen jakautuu siten, että pienet lapset jäävät äidin, isommat isän luokse. Taloudellinen vastuu on kuitenkin aina lasten isällä. Muslimit Euroopassa ja Suomessa Muslimien tulo Eurooppaan erityisesti toisen maailmansodan jälkeen liittyi yleiseen työvoimapulaan. Muslimiväestö koostui 1970-luvun puoliväliin saakka pääosin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajista, jotka olivat tavallisesti perheettömiä miehiä. Tämän jälkeen maahanmuuttajien demografinen rakenne alkoi muuttua perheenyhdistämisten tuloksena. Samalla uudenlaiset käytännölliset kysymykset, kuten uskonnon opetuksen järjestäminen lapsille, nousivat ajankohtaisiksi. Euroopassa olevien muslimien määrää on vaikea arvioida. Luokittelu kansalaisuuden mukaan ei useinkaan enää riitä, koska varsinkin toisen ja kolmannen sukupolven maahanmuuttajilla on tavallisesti asuinmaan kansalaisuus. Muslimeiksi ei voida myöskään luokitella automaattisesti kaikkia niitä maahanmuuttajia, jotka ovat lähtöisin jostain muslimienemmistöisestä maasta. Lisäksi muslimi-identiteetti on hyvin moniulotteinen käsite. Suomen muslimien historia ulottuu 1800-luvun alkupuolelle, jolloin ensimmäiset muslimit saapuivat maahan Venäjän armeijan palveluksessa ja kauppiaina. Tataarit, joista monet saapuivat maahan alun perin kauppamatkoillaan, perustivat Suomen ensimmäisen pysyvän muslimien yhteisön. Heidän maahanmuuttonsa alkoi 1870-luvulla ja jatkui aina 1930-luvulle saakka. Heitä on Suomessa nykyisin noin 800. Toinen muslimien ryhmä Suomessa ovat muslimeiksi kääntyneet suomalaiset. Heitä arvioidaan olevan noin 500, mutta heidän määränsä on kasvamassa. Monet käännynnäisistä ovat muslimien kanssa avioituneita suomalaisia naisia. Kolmas ja merkittävin muslimien ryhmä Suomessa ovat maahanmuuttajina Suomeen tulleet muslimit. Suomeen muutti 1960-luvulta lähtien yksittäisiä, pääasiassa miespuolisia muslimeja Välimeren alueelta. Muslimien määrän selvä kasvu Suomessa ajoittuu kuitenkin 1990-luvulle, jolloin maahanmuuttajien määrä Suomessa muutenkin moninkertaistui. Monet näistä uusista muslimimaahanmuuttajista ovat saapuneet Suomeen pakolaisina ja turvapaikanhakijoina. Suomessa on arviolta lähes muslimia, mikäli mukaan lasketaan tataarit, suomalaiset käännynnäiset sekä ne maahanmuuttajat, jotka puhuvat äidinkielenään esimerkiksi somalia, arabiaa tai muita kieliä, joita

5 puhutaan muslimienemmistöisissä maissa. Kaikki näistä maista muuttaneet eivät tietenkään ole muslimeja. Suurin yksittäinen muslimiryhmä Suomessa ovat somalialaiset vuoden 2003 lopussa somalia äidinkielenään puhuvien määrä oli Maantieteellisesti tarkasteltuna muslimitaustaiset maahanmuuttajat Suomessa ovat pääosin lähtöisin Somaliasta, entisen Jugoslavian alueelta, Irakista, Iranista, Turkista, Afganistanista ja Pohjois-Afrikasta. Katsaus islamilaiseen maailmaan Naiset, perhe ja seksuaaliterveys Islamilaisuus on usein suomalaisille vierasta, vaikka meillä on asunut jo pitkään islamilaisia vähemmistöjä. Monet suomalaiset ovat myös olleet tekemisissä islamilaisten maiden ja muslimien kanssa jo vuosikymmenten ajan esimerkiksi kehitysyhteistyössä. Tästä huolimatta monilla on harhaanjohtavia käsityksiä islamilaisuudesta, ja siihen yhdistetään virheellisesti käytöstapoja ja lakeja, jotka pohjaavat pikemminkin paikallistapoihin kuin itse islamilaisuuteen. Tästä tunnetuin esimerkki lienee tyttöjen sukuelinten silpominen, joka on lähinnä Afrikassa käytössä. Väestöliiton Kehitysyhteistyön tuottamassa uudessa väestötietosarjan vihkosessa Katsaus islamilaiseen maailmaan Naiset, perhe ja seksuaaliterveys tarkastellaan tyttöjen ja naisten asemaan, perhe-elämään ja seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä islamin näkökulmasta. Julkaisussa aihetta lähestytään niin sanotun normatiivisen islamin, islamilaisten maiden perhelakien, paikallisten käytäntöjen ja perinnäistapojen sekä Eurooppaan muuttaneiden muslimien näkökulmasta. Julkaisun ovat kirjoittaneet FM Sylvia Akar ja FT Marja Tiilikainen. Sylvia Akar toimii Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksen arabian kielen ja islamin tutkimuksen assistenttina ja Marja Tiilikainen projektipäällikkönä Ihmisoikeusliitossa. Vihkonen on suunnattu erityisesti opettajille, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle, islamilaisissa maissa kehitysprojekteissa työskenteleville sekä Suomessa muslimiperheitä työssään kohtaaville. Se sopii hyvin myös kaikille muille islamista ja erityisesti musliminaisten elämästä kiinnostuneille. Vihkonen on maksuton ja sitä voi tilata Väestöliiton Kehitysyhteistyöstä puh. (09) /Mirkka Mattila tai Paula Alkio tai sähköpostitse: mirkka.mattila@vaestoliitto.fi tai paula.alkio@vaestoliitto.fi. Julkaisuja Väestöliiton Kehitysyhteistyö on valmistanut suomenkielisen tiivistelmän YK:n väestörahaston vuosiraportista State of World Population Kymmenen vuotta sitten 179 valtiota allekirjoitti Kairossa pidetyssä YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa 20-vuotisen toimintaohjelman, joka sisälsi tavoitteita mm. naisten aseman, sukupuolten välisen tasa-arvon, ihmisten hyvinvoinnin ja yksilön oikeuksien parantamiseksi. Toimintaohjelma peräänkuulutti lisääntymisterveyden ja oikeuksien takaamista kaikille kestävän kehityksen ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden tila maailmassa -julkaisussa tarkastellaan, miten kymmenen vuotta sitten asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa on onnistuttu. Julkaisu on maksuton ja sitä voi tilata Väestöliitosta,

6 puh. (09) /Mirkka Mattila tai Paula Alkio tai sähköpostitse: tai