PUISTOKÄVELYLLÄ VAASASSA

Transkriptio

1 PUISTOKÄVELYLLÄ VAASASSA

2 Vastuullinen julkaisija Teksti: Kansikuva: Kuvat: Havainnekuvat: Merenkurkun neuvosto Katarina Andersson, Christine Bonn ja Ann Holm, Vaasa Christine Bonn Christine Bonn, Ann Holm, Eija Kangas ja Seppo Lammi Christine Bonn Kartat: Vaasan kaupunki, mittaustoimi, lupa n:o 37/ 03 Taitto: Maria Jaskari ISBN Uusi korjattu painos, Vaasa parkerna fi_oma.pmd , 9:20

3 Viheralueet muodostavat kaupungin selkärangan ja toimivat sen keuhkoina. Kaupungin viheralueet ja sen luonto- ja kulttuuriarvot ovat erittäin tärkeitä kaupunkilaisten viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Viheralueet on säilytettävä ja niitä on hoidettava ja uudistettava virkistystä, elämyksiä ja biologista monimuotoisuutta ajatellen, sekä osana kaupungin historiallista kulttuuriperintöä. Vaasan kaupungin nykyinen vehreys on huomattava osa yhteistä kulttuuriperintöämme ja perustuu tietoiseen kaupunkisuunnitteluun. Vaasan kaupungin ensimmäinen kaupunkikaava vuodelta 1855 on omaa luokkaansa asutuksen, katuverkon ja viheralueiden vuorovaikutuksen suhteen. C. A. Setterberg suunnitteli kaupungin keskustaan puistikoita, puuistutuksin varustettuja katuja, sekä puistoja kaupungin rannoille. Viheralueet saivat kaavassa itseoikeutetun aseman niin esteettisistä kuin turvallisuussyistäkin. 3 3

4 PUISTOJA VAASASSA 1 Kaupungintalon puisto ja Kirkkopuisto > sivu 6 2 Hovioikeudenpuisto ja Satamapuisto > sivu 7 3 Setterbergin puisto > sivu 8 4 Onkilahdenpuisto > sivu 9 5 Kalaranta > sivu 10 6 Koivupuisto > sivu 11 7 Lehmuspuisto > sivu 12 8 Kustaanlinnanpuisto > sivu 13 9 Hietalahden puisto > sivu Kasarmintori > sivu 15 Vuonna 1852 tapahtuneen Vaasan palon jälkeen lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg sai tehtäväkseen laatia asemakaavan uudelle Vaasan kaupungille, joka rakennettaisiin Klemettilän niemelle. Silloisten tyyliihanteiden mukaisesti hän varasi tilaa useille viheralueille ja puistikkokaduille keskustaan. Setterbergin asemakaavassa Kauppapuistikko ja Kirkkopuistikko kulkevat pohjois-eteläsuunnassa kaupungin halki ja risteävät Hovioikeudenpuistikon, Vaasanpuistikon ja Korsholmanpuistikon kanssa. Puistikkojen oli määrä kaunistaa kaupunkia, mutta niiden tehtävänä oli myös erottaa eri kaupunginosat toisistaan ja lisäksi estää mahdollista tulipaloa leviämästä kaupunginosasta toiseen. Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet puiden reunustamiin katuihin pelkästään myönteisesti, vaan pitivät niitä liioiteltuina, sillä Vaasasta ei kuitenkaan saisi Pariisia. Setterbergin suunnitelmien mukaan Rantapuisto, jossa täsmällinen katukuvio kohtaa epäsäännöllisen rannan, oli määrä jättää luonnontilaan, koska puiston karuus ja epäsäännölliset muodot olisivat nostaneet katujen rakentamiskustannukset hyvin korkeiksi. Setterberg katsoi, että hieman luontoa parantelemalla tämä villin ihastuttava rantakaistale tarjoaa kaupungille kauniin englantilaistyylisen kävelypuiston. Hän sijoitti rantapuistoon vain kaksi julkista rakennusta, jotta ranta-alue jäisi yhtenäiseksi. Rannan kävelytie on edelleenkin yksi vaasalaisten suosikkialueista ja merenläheisen ja vihreän Vaasan tunnus. 4 parkerna fi_oma.pmd , 9:21

5 5 Vaasan kaupunki, mittaustoimi, lupa n:o 37/ 03 parkerna fi_oma.pmd , 9:21

6 1 KAUPUNGINTALON PUISTO JA KIRKKOPUISTO Keskeiselle puistoalueelle Hovioikeudenpuistikon ja Vaasanpuistikon väliin sijoitettiin kaupungin kirkko ja raatihuone, joka korvattiin 1880-luvulla uudella ja suuremmalla kaupungintalolla. Useimpien muiden aikansa julkisten rakennusten tavoin Pyhän Kolminaisuuden kirkko on C. A. Setterbergin suunnittelema. Kirkko valmistui vuonna Setterberg laati myös kirkkoa ympäröivän puiston suunnitelman, josta toteutettiin kuitenkin vain puistoaluetta ympäröivä kuusiaita. Samalta ajalta ovat peräisin myös kirkon läntisen ja itäisen sisäänkäynnin neljä lehmusta, jotka lahjoitti kauppias Calamnius. Kirkkopuistoa uudistettiin vuonna 1890 kaupunginpuutarhuri Sundinin suunnitelman mukaisesti. Kuusiaita poistettiin, jolloin puiston istutukset pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Puiston läpi vedettiin myös kävelyteitä. Puiston lukuisista vanhoista puista tavallisimpia ovat puistolehmus, metsävaahtera ja eurooppalainen lehtikuusi. Myös saarni, tammi, ruhtinaanpoppeli, laakeripoppeli ja vuorijalava viihtyvät hyvin puistossa ja ovat kasvaneet komeiksi. Vuonna 1959 paljastettiin kuvanveistäjien Väinö ja Matti Aaltosen pronssinen Luotsi-patsas kirkon ja kaupungintalon välissä. Pian 150-vuotisen historiansa aikana Kirkkopuisto on muuttunut rauhallisesta aidatusta oleskelupuistosta avoimeksi ja reheväksi viheralueeksi. Kaupungintalo rakennettiin ruotsalaisen arkkitehti Magnus Isaeuksen piirustusten mukaan ja vihittiin käyttöön vuonna Kaupungintalon puiston ensimmäiset luonnokset lienee laatinut tukholmalainen puutarha-arkkitehti S. Lindh, mutta mitään konkreettisia Lindhin suunnitelmia arkistoista ei ole löytynyt. Puiston puut ovat kuitenkin yli satavuotiaita. Yleisimmät puulajit ovat puistolehmus ja metsävaahtera, mutta puistossa on myös tammia, vuorijalavia, saarnia ja hevoskastanjoita. Kaupungintalon puistossa on useita Vaasan historian merkkimiesten patsaita. Puiston pohjoiskulmassa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin veistämä pronssipatsas kauppaneuvos Joachim Kurténista. Patsas pystytettiin vuonna 1908 uuden Vaasan ensimmäisenä patsaana. Vastaavalle paikalle Vaasanpuistikon varrelle pystytettiin vuonna 1949 kuvanveistäjä Lauri Leppäsen veistämä pronssipatsas kauppaneuvos A.A. Levónista. Raastuvankadun ja Hovioikeudenpuistikon kulmassa on Väinö ja Matti Aaltosen suunnittelema säveltäjä Toivo Kuulan muistomerkki, joka paljastettiin vuonna parkerna fi_oma.pmd , 9:21

7 2 HOVIOIKEUDENPUISTO JA SATAMAPUISTO Valtion virastotalo, jossa toimivat hovioikeus ja lääninhallitus, oli valtion paloturvallisuusvaatimusten johdosta sijoitettava erilleen muusta rakennuskannasta. C. A. Setterberg valitsi siksi Hovioikeudentalon tontiksi Hovioikeudenpuistikon päässä sijaitsevan kukkulan, joka vietti jyrkästi alas rantaan. Uusgoottilaiseen tyyliin rakennetusta virastotalosta oli pakahduttavan kaunis näköala merelle. Setterberg laati suunnitelmia myös puistoaluetta varten vuosina 1855 ja Conrad Lindborg laati uuden puistosuunnitelman vuonna 1895 ja Paul Olsson vuonna Nykyisin jyrkkä rinne mereen on porrastettu ja rantaviiva kivetty. Hovioikeudenpuistikon ja nykyisin pysäköintipaikkana toimivan toritilan suuntaan rakennettiin kolme hevosenkengänmuotoista muuria. Keskimmäiseen on istutettu pensaita sekä yksi- ja useampivuotisia kukkia. Myös meren puolella on puoliympyrän muotoinen kukkapenkki jonka keskellä on aurinkokello. Lähempänä Vaasanpuistikkoa seisoo Jääkäripatsas ja sen alapuolella on rinneistutus, jossa on keväisin kukkivia sipulikukkia sekä monivuotisia kukkia. Hovioikeudenpuistoa on nuorennettu istuttamalla vanhojen puistolehmusten keskelle nuoria puita; rauduskoivuja, vuorijalavia, lehtikuusia, metsävaahteroita ja saarnia. Hovioikeudenpuistossa sijaitsee myös Rantapaviljonki, jonka Setterberg piirsi sokerileipuri Sebastian Corayn lukuun. Se toimii nykyisin kesäravintolana. Rantapaviljongin pohjoispuolella Hovioikeudenpuistikko muuttuu Satamapuistoksi, joka ulottuu aina Academilliin, Åbo Akademin uusiin korkeakoulutiloihin, jotka on rakennettu entisiin höyrymyllyn rakennuksiin. Alhaalla Satamapuiston laiturin tuntumassa oleva vanha Tullipakkahuone toimii nykyisin taidemuseona. Kaupungin satamatoiminnot sijaitsivat aikaisemmin tällä sisäsataman alueella Palosaaren salmen ulkosataman lisäksi. Puiston keskellä on arkkitehti Fredrik Thesleffin suunnittelema pieni jugendtyylinen kioskirakennus vuodelta Puiston puista ja pensaista mainittakoon rauduskoivu, lehtikuusi, serbiankuusi, mänty, siperianmänty, metsävaahtera, suomenpihlaja, mongolianvaahtera ja unkarinsyreeni. 7 parkerna fi_oma.pmd , 9:21

8 3 SETTERBERGIN PUISTO Setterbergin asemakaavaluonnoksessa vuodelta 1855 nykyisen Setterbergin puiston alue oli varattu sosieteettitalolle. Näitä suunnitelmia ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Vuosisadan vaihteessa paikalle perustettiin sen sijaan puisto, joka kulki aluksi nimellä Lastenpuisto. Vuonna 1966 puiston nimeksi muutettiin Setterbergin puisto arkkitehti C. A. Setterbergin mukaan, koska tämä uuden Vaasan suunnittelija asui puistoon rajoittuvalla tontilla osoitteessa Rantakatu 4. Setterbergin pieni uusgoottilaista tyyliä edustava yksityistalo toimii nykyään päiväkotina. Itse Setterbergin puisto on rakennettu kahteen tasoon, jonka ylempi osa on tarkoitettu leikkiä varten. Alempi osa on muotoilultaan täsmällinen suihkulähteineen ja patsaineen. Veistokset hankittiin vuonna 1929 Vaasan Höyryleipomo Oy:n puiston kaunistukseksi lahjoittamin varoin. Veistokset ovat helleenisten veistosten jäljennöksiä ja esittävät Borghesialaista miekkailijaa, Lepäävää Merkuriusta, Poikaa ja hanhea, Venusta miekkoineen sekä Apolloa. Vuonna 1924 saatiin lisälahjoitus, jolla hankittiin kaupungininsinööri I. I. Holmingin suunnittelema suihkulähde. Puistoa ympäröivät vanhat lehmukset, ja puistoon suihkulähteen ympärille on istutettu koristeomenapuita ja pilvikirsikoita. Tasojen välisessä rinteessä kasvaa ruusuangervo ja taikinamarja. Puiston alaosassa on yksivuotisten kukkien penkkejä. 8 parkerna fi_oma.pmd , 9:21

9 4 ONKILAHDENPUISTO Kaupungin pohjoisraja kulki Onkilahden rannassa, kun Vaasa perustettiin luvulla. Onkilahti on vähitellen liitetty kaupunkiin luvun jälkeen Onkilahden alue on vaiheittain muutettu osaksi Vaasan keskustan puistojärjestelmää. Maankohoamisen sekä läheisten teollisuuslaitosten päästöjen vuoksi Onkilahtea jouduttiin aluksi ruoppaamaan kahden metrin syvyyteen. Rantaviiva paalutettiin ja ruoppausmassat käytettiin 10 ha:n kokoisen puiston perustamiseen. Onkilahden kunnostustöitä ja vihreän rantakeitaan luomista on johtanut maisema-arkkitehti Jorma Panu. Ruoppaustyöt kustansivat Vaasan kaupunki ja Wärtsilä Finland Oy. Onkilahden eteläosa toimii nyt jälleen hyvin ekologisesti. Puiston rannat ovat pääosin avoimia nurmikoita, mutta lähemmäs asutusta on istutettu puita, pääasiassa tammia ja leppiä. Kaislikko kätkee rantojen paalutuksen. Onkilahden pohjoisrannalle paljastettiin vuonna 1998 kirjailija Venny Kontturin muistomerkki. Luonnonkivipatsas muistolaattoineen pystytettiin paikalle, joka sijaitsee lähellä kirjailijan kotitaloa. Lännempänä lähellä Wolffintietä seisoo hollantilaisen taiteilijan Lucien den Arendin metalliveistos Vera vuodelta Vera-taideteos on käsitetty mm. Onkilahden rannalla toimivassa Wärtsilä-konsernissa päivittäin sovellettavan korkean teknologian allegoriaksi. Puiston rakennustyöt jatkuvat edelleen ja suunnitteilla on rantapergolan ja lasten kahluualtaan rakentaminen. Onkilahden puisto on kaupungin asukkaiden suosima ulkoilualue niin kesäisin kuin talvisinkin. 9 parkerna fi_oma.pmd , 9:22

10 5 KALARANTA Kalaranta ulottuu Vaasanpuistikolta Lääninvankilaan. Maanmittaustoimisto valmistui puistoalueelle Vaasanpuistikon ja Rantakadun risteykseen vuonna Talon piirsi Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Jac. Ahrenberg. Kalarannan puisto viettää jyrkästi mereen ja on talvisin suosittu pulkkamäki. Sorakäytävät penkkeineen ja kukkaistutuksineen halkovat aluetta ristiin rastiin. Puiston lukuisista puista tavallisimpia ovat rauduskoivut, puistolehmukset, metsävaahterat ja lehtikuuset. Vähäisemmässä määrin puistossa kasvaa saarnia, berliininpoppeleita, vuorijalavia, kartiojalavia, tammia, pilvikirsikoita ja tuohituomia. Pensaista mainittakoon mm. puistojasmike, sinikuusama, pensashanhikki, kiiltävä tuhkapensas, tuomipihlaja, koivuangervo, kurttulehtiruusu ja rusokuusama, sekä tyrniistutus aivan rannassa. Puiston yläosassa, Rauhankadun päässä, on Vaasassa syntyneen runoilija Jarl Hemmerin muistoksi vuonna 1993 pystytetty patsas. Lintunainen-niminen pronssipatsas on taitelija Carl-Gustaf Liliuksen tuotantoa. Saaristossa viihtyvät vaasalaiset kiinnittävät veneensä kesäisin Kalarannan laitureihin. Kalarannan laiturialueella ovat myös kesäravintola sekä ravintolalaiva. 10 parkerna fi_oma.pmd , 9:22

11 6 KOIVUPUISTO Koivupuisto sijaitsee kauniissa meren suuntaan viettävässä länsirinteessä. Setterbergin kaupunkikaavassa vuodelta 1855 alue oli suunniteltu toriksi. Alue muotoutui kuitenkin vähitellen pehmeästi rantaan laskeutuvaksi puistoksi. Amerikkalainen maisemaarkkitehti Kurt Meyers laati vuonna 1987 alueelle uuden omaleimaisen puistosuunnitelman suihkulähteineen ja luonnonkivipuroineen. Puron varrella on arkkitehti ja kuvanveistäjä Matti Visannin muotoilema graniittinen karhupatsas. Koivut, joiden mukaan puisto on saanut nimensä, hallitsevat puistoa edelleen. Avoimille nurmikoille on istutettu useita pensaslajeja, ja Rantakadulle johtavien loivasti porrastettujen sorakäytävien väliin monivuotisia kukkia. Puistossa kasvaa norjalainen morsiusangervo, keijuangervo, pilvikirsikka, vaivaiskoivu, tavallinen syreeni ja jalosyreeni. Puistossa on myös ikivihreitä pesäkuusia, tuijia ja katajia. Keväällä puistossa kukkivat sipulikasvit, esim. krookus, sinililja ja narsissi. 11 parkerna fi_oma.pmd , 9:22

12 7 LEHMUSPUISTO Kalarannasta etelään sijaitsee Lehmuspuisto. H. Reval laati vuonna 1937 puistosuunnitelmaehdotuksen tälle Kruunumakasiinin ja sairaala-alueen väliselle viheralueelle. Puiston rakenne sorakäytävineen ja pienine aukioineen noudattaa edelleen Revalin suunnitelmaa. Alueen avoin ja puistomainen luonne muuttuu sitä luonnollisemmaksi ja koskemattomammaksi, mitä lähemmäs Kustaanlinnanpuistoa edetään. Puistolehmusten lisäksi puistossa kasvaa metsävaahteroita, saarnia, lehtikuusia, serbian- kuusia, mäntyjä, vuorijalavia, ruhtinaan-poppeleita ja rauduskoivuja. Pensaista mainittakoon kultaherukka, syreeni, idänkanukka ja virpi-angervo. Vuonna 1958 puistoon istutettiin berliinipoppeleita, jotka saavat vankilan ympäristön poikkeamaan luonteeltaan rannan kävelytien muista osista. Lehmuspuistossa sijaitsee kaksi Setterbergin ajalta peräisin olevaa julkista rakennusta lääninvankila vuodelta 1863 sekä Kruunumakasiini vuodelta Makasiinin edustalla, rannan puolella on nykyisin leikkipaikka. 12 parkerna fi_oma.pmd , 9:22

13 8 KUSTAANLINNANPUISTO Rantakadun eteläpäästä alkaa Kustaanlinnanpuiston alue. Puiston pohjoisosa koostuu metsäalueesta paljaine kallioineen. Rannan kävelytie on muuttunut Kustaanlinnanpuiston uimarannalle johtavaksi soratieksi. Uimarannalla oli aikaisemmin kaksi suurta uimahuonetta, yksi miehille ja toinen naisille, ja myös pieniä yksityisiä perheuimaloita. Nykyisin jäljellä on vain naisten uimahuone, joka siirrettiin paikalle Lehmuspuistosta 1930-luvulla. Kevätauringon alkaessa lämmittää uimahuoneen terassi täyttyy kaikenikäisistä aurinkoa palvovista naisista. Puiston kasvillisuus koostuu vanhoista kuusista, männyistä, metsävaahteroista, vuorijalavista, koivuista ja lepistä. Puistossa viihtyvät myös oravat sekä joukko eri lintulajeja. 13 parkerna fi_oma.pmd , 9:23

14 9 HIETALAHDEN PUISTO Hietalahdenpuistolla ja Hietalahden huvilalla on pitkä ja monivaiheinen historia. Metsäalue alkoi muuttua puistoksi todennäköisesti jo 1830-luvun lopulla, jolloin se siirtyi lääketieteen tohtori Fredric Gabriel Sanmarkin omistukseen. Sanmark, joka oli kiinnostunut puutarhanhoidosta, istutti alueelle uusia puita. Sanmarkin ajoilta puistossa on vielä jäljellä joitakin lehmuksia ja yksi strobusmänty, jotka rauhoitettiin vuonna Sandvikin tila siirtyi vuonna 1843 hovioikeudenasessori Carl Johan Boyn omistukseen. Boy halusi rakentaa puistoon asuintalon ja hän kääntyi tässä asiassa Uumajan maaseurakunnan kappalaisena ja varapastorina toimineen Johan Anders Linderin puoleen. Linder oli lisäksi itseoppinut arkkitehti ja hänen piirustustensa mukaan rakennettiin empiretyylinen rakennus, joka valmistui vuonna Linder osallistui luultavasti myös itse puiston suunnitteluun. Boyn aikana Hietalahden tila eli muutoinkin kukoistuskauttaan vilkkaine seuraelämineen ja runsaine juhlineen. Vieraista mainittakoon mm. Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg. Runoilija Jacob Tegengren, joka syntyi ja asui jonkin aikaa Hietalahden huvilassa, on kuvaillut puistoa sanoin ja piirroksin. Hietalahden puisto vanhoine, komeine puineen on nykyisin suosittu ulkoilualue. Koivujen ja vaahteroiden lisäksi puistossa on mänty- ja kuusimetsikköjä kiemurtelevine polkuineen. Huvilaa laajennettiin 1930-luvulla suurella puolipyöreällä lasiverannalla etelän suuntaan. Verannan alapuolella levittäytyy nurmikko kohti rantaa. Vuodesta 1988 Hietalahdenpuiston koillisosassa on ollut ystävyyskuntapuisto. Hietalahden puistoon rajoittuu myös Bragen ulkoilmamuseo. 14 parkerna fi_oma.pmd , 9:23

15 10 KASARMINTORI Pyhän Kolminaisuuden kirkon tavoin arkkitehti Setterberg sijoitti myös ortodoksisen kirkon harjanteelle, jolla Kirkkopuistikko kulkee pohjois-eteläsuunnassa halki kaupungin. Kirkoilla on siten kaupunkitilassa keskeinen asema ja kumpaakin ympäröi arvokkaasti oma suorakulmion muotoinen viheralueensa. Kun Setterbergin ortodoksista kirkkoa koskevat suunnitelmat oli hyväksytty, karua ja kallioista metsäaluetta saatettiin alkaa muuttaa kasarmialueeksi, jonka keskellä oli ortodoksinen kirkko. Kirkon valmistuessa vuonna 1862 sitä ympäröi yhä laaja ja avoin alue, joka muuttui vähitellen suunnitelluksi Aleksanterintoriksi, nykyiseksi Kasarmintoriksi. Suunnitelmien mukaan kirkon ympärille oli määrä perustaa puisto puuistutuksineen ja aitoineen, mutta tarkoitusta varten ei ollut määrärahaa. Kirkkoa nykyisin ympäröivä matala kivimuuri rakennettiin vasta 1950-luvulla. Tuolloin kivettiin myös kirkkoa ympäröivä käytävä ja istutettiin pensaita muurin sisäpuolelle. Puiston eteläosa on nykyään rehevä vaahteroineen, pensaineen ja havupuineen. Vuonna 2000 laadittiin puiston puuston uudistamissuunnitelma, joka toteutetaan vähitellen. Kasarmintorin pohjoispäässä on avoin sorakenttä pallopelejä varten. Kirkon eteläpuolella on leikkipuisto ja kenttäkanuunojen ympäröimänä nk. Perinnemuuri. Muuriin on kiinnitetty alueella toimineiden sotilasjoukko-osastojen muistolaatat. Paikalla on myös Pohjanmaan jääkäripataljoonan muistomerkki. 15 parkerna fi_oma.pmd , 9:23

16 Tässä esitteessä voit lukea niistä kauniista kävelyalueista, joita Vaasan puistot tarjoavat. Yhteystiedot: Merenkurkun neuvosto: +358 (0) (0) Vaasan kaupunki, Kaupunkisuunnittelu: +358 (0) EUROOPAN UNIONI Euroopan aluekehitysrahasto 28 parkerna fi_oma.pmd , 9:26