Metso-yhteistoimintaverkostohankkeen loppuraportti. Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana (lokakuu 2009 joulukuu 2011)

Transkriptio

1 1 Metso-yhteistoimintaverkostohankkeen loppuraportti Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana (lokakuu 2009 joulukuu 2011) Suomen luonnonsuojeluliiton johtama yhteistoimintaverkostohanke, Hankkeen vastuullinen johtaja: Risto Sulkava

2 2 Sisällysluettelo 1. Hankkeen tavoitteet 3 2. Yhteistyökumppanit ja yhteistyömuodot 4 3. Tulokset Monimuotoisuus Ohje kuukkelialueen metsätaloustoimintaan Syntyneet suojeluhehtaarit ja luonnonhoitohankkeet Kuukkelihavaintojen keruu ja käyttö suojelutoimintaan Muita valtakunnallisia kehittämisehdotuksia Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys Kuukkeli ja luontomatkailu (Riikka Borg) Syntyneet innovaatiot ja jatkomahdollisuudet Onnistumiset ja epäonnistumiset Tulosten arviointi Ekologinen kestävyys Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys Innovaatiot ja yhteistoimintamalli Yhteistoiminnallisuus kuukkeliverkostossa (Riikka Borg) Kehitys-, resurssi. ja tutkimustarpeet Tiedotus Liite 1: Tiivistelmä 23 Muut liitteet

3 3 1. Hankkeen tavoitteet Alkuperäiset tavoitteet Hankkeen tavoitteena oli kuukkelin ja kuukkelimetsien lajiston ja uhanalaisten luontotyyppien suojelutason parantaminen (monet eri lajit ja mm. erilaiset korpityypit). Tavoitteena oli myös kokeilla ja kehittää uusia menetelmiä metsälajiston suojeluun (pysyvän suojelun ja erilaisten luonnonhoitohankkeiden sekä metsätalouden luonnonhoidon sekä perustoimenpiteiden kehittämismahdollisuuksien yhdistäminen). Tärkeä tavoite oli myös saada eri toimijat yhteistoimintaan, jolloin nykyisin hajallaan oleva tietotaito pyrittiin saamaan tehokkaammin METSO-ohjelman toteutuskäyttöön. Yleisen tietoisuuden lisäämiseen pyrittiin monipuolisen ja kaikkien osallistujien omalta osaltaan sopivilla tavoilla tukeman viestinnän avulla. Alkuperäisiä tavoitteita ei hankkeen aikana muutettu; uudet suojelumetsät, luonnonhoitohankkeet, tietotaidon lisääminen ja sen saatavuuden ja käytön parantaminen sekä uusien mallien kokeilu ja yhteistyön kehittäminen ovat olleet loppuun saakka hankkeen keskeisiä tavoitteita. Konkretiaa ja päätavoitteita tukevia osuuksia tavoitteisiin hankkeen edetessä kuitenkin lisättiin. Laajapohjainen yhteistyökumppanien verkosto tuotti paljon hyviä ideoita ja tiedon jalostusta. Osa näistä sisällytettiin hankkeeseen, vaikka ne eivät alkuperäiseen suunnitelmaan sisältyneetkään. Tavoitteiden tarkistukset Hankkeen aikana useampikin selvitys osoitti, että ihmiset tuntevat METSO-ohjelman heikosti, eikä siitä osata heille eri toimijoiden taholta aina edes kertoa. Tällöin myös kuukkelihankkeessa korostui tarve tehdä sen keinovalikossa keskeistä METSO-ohjelman mukaista suojelua ja sen mahdollisuuksia aiempaa tunnetummaksi, sekä yleisön että eri aktiivitoimijoiden keskuudessa. Tähän on pyritty lisäämällä METSOn parissa toimivien kuukkelihankkeen osallistujien tietotaitoa siitä millainen metsä voi METSO-suojeluun ylipäätään sopia (tässäkin on ollut yllättäen epäselvyyttä). Samoin on viestitty ja pyritty opastamaan eri tahoja hallinnolliset rajat ylittävistä METSOn tehokkaan toteutuksen keinoista. Viestintä oli oleellinen osa alkuperäistakin hankesuunnitelmaa, eli sitä lähinnä suunnattiin ilmenneiden tarpeiden mukaisesti. Viestinnässä nousi tarve myös hajauttaa alkuperäisen suunnitelman yksi kuukkeliesite kahdeksi eri kohderyhmille suunnatuksi esitteeksi. Tämän johdosta haettiin ja saatiin kuukkelihankkeen viestintäkäyttöön erillistä METSO- viestintärahoitusta. Tällä toteutettiin metsäammattilaisille suunnattu ohje, Metsänkäsittely kuukkelialueella, ja siihen liittyvä viestintäosuus. Samalla panostettiin enemmän METSOsta ja kuukkelista kertovan kuvanäyttelyn kierrättämiseen. METSO-viestintärahoituksella toteutettu lisähanke on raportoitu erikseen ko. rahoituksen sääntöjen mukaisesti. Hankkeen aikana nousi ohjausryhmissä esiin myös tarve lisätä tietoa kuukkelin esiintymisestä enemmän kuin oli alun perin suunniteltu. Kartoitukset olivat alkuperäisessäkin hankesuunnitelmassa, mutta alueellisten ryhmien suosituksesta kuukkelikartoituksiin hankittiin lisää ulkoista rahoitusta (metsäyhtiöiltä, Metsähallitukselta sekä alueellisilta lintu- ja luonnonsuojeluyhdistyksiltä). Tietohaasteeseen vastattiin menestyksekkäällä kartoitustoiminnalla 2010 ja Samalla laajennettiin yhteistyötä uudelle taholle ja aloitettiin Metsästäjäin keskusjärjestön (MKJ), sittemmin Suomen Riistakeskus, kanssa yleisökysely kuukkelihavainnoista Metsästäjä-lehdessä. Yleisöhavaintoja alettiin koota myös Suomen luonnonsuojeluliiton kuukkeli-nettisivuille sijoitetulla kuukkelihavaintojen ilmoitusmahdollisuudella (

4 4 2. Yhteistyökumppanit ja yhteistyömuodot Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana-hanke oli toiminta-alueeltaan laajin METSOyhteistoimintaverkosto (kuva 1). Myös yhteistyökumppanien määrä oli verkostohankkeista laajin. Kaikki alkuaan esisuostumuksen osallistumiseensa antaneet ja 2009 aloittaneet tahot olivat mukana kuukkeliverkostossa loppuun saakka. Mukaan tuli jokaisena toimintavuonna myös uusia halukkaita osallistujia. Valtakunnallisessa ohjausryhmässä olivat mukana edustajat Suomen luonnonsuojeluliitosta, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta, BirdLife Suomesta sekä Tampereen yliopistosta. Maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön edustajat osallistuivat kokouksiin aina ajankohtien sopiessa. Syksystä 2010 alkaen mukana oli myös Suomen Riistakeskuksen (entinen Metsästäjäin keskusjärjestö) edustaja. Kuva 1. Kuukkelihankkeen toiminnan kolme osa-aluetta. Hankkeen aikana alueet A ja B yhdistettiin, koska pääosa alueiden toimijoista oli samoja henkilöitä. Alueellisiin yhteistyöryhmiin (alueet A+B ja C, kuva 1) osallistuivat edustajat kaikista toiminta-alueen metsäkeskuksista (8 kpl), ELY-keskuksista (7 kpl), metsänomistajaliitoista (3 kpl), useat metsänhoitoyhdistykset (6 kpl), Suomen luonnonsuojeluliiton alueelliset luonnonsuojelupiirit (6 kpl) ja BirdLife Suomen alueelliset lintutieteelliset yhdistykset (6 kpl). Ainakin osalla hankealuetta, mm. maanomistuksensa sijainnin mukaisesti, kuukkelihankkeeseen osallistuivat myös Metsähallitus (sekä metsätalous että luontopalvelut), UPM, Tornator, Finsilva, riistanhoitopiirit (2 kpl) sekä Innofor oy. Tutkijoita hankkeeseen osallistui Jyväskylän yliopistosta (kuukkelin ekologiasta tulossa väitöskirja ja pro gradu-työ), Itäsuomen yliopistosta (tulossa metsätieteellinen tutkimus kuukkeliystävällisen metsänkäsittelyn kustannuksista), Tampereen yliopistosta (yhteistoiminnallisuustutkimus kuukkelihankkeesta) sekä Suupohjan kuukkeliprojektista ( ja Turun yliopistosta. Oppilaitosyhteistyö Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun kanssa alkoi kuukkelihankkeessa 2011, jolloin tuli vielä myös useampia yksittäisiä kiinnostuneita henkilöitä mukaan kuukkelihankkeeseen.

5 5 Valtakunnallinen ohjausryhmä on kokoontunut 2-4 kertaa vuodessa ja alueelliset ryhmät kahdesti vuosittain. Valtakunnallinen ohjausryhmä on kokoontunut Helsingissä, mutta muut kokouspaikat ovat sijainneet kuukkelihankkeeseen paremmin sopivilla paikkakunnilla (Närpiö, Kauhajoki, Seinäjoki, Lapua, Lappajärvi, Jyväskylä, Kannonkoski, Liperi, Joensuu, Lappeenranta). Alueellisten kokousten osanottajamäärä on vaihdellut 10 ja 30 välillä, avoimissa loppuseminaareissa osallistujia oli Varsinaisten alueellisten ryhmien kokousten lisäksi on kokoonnuttu pienemmissä toimijaryhmissä tarpeen mukaan, mm. Pohjois-Karjalan - Savojen kuukkelikartoitusten ja metsänkäsittelykokeilujen tiimoilta, luonnonhoitohanke-mallin kanssa, MKJ:n kanssa kuukkelikyselyn tiimoilta, kuukkelinäyttelyn asioista, maanomistajille suunnatun kuukkeliesitteen valmistelussa, matkailutreffeillä ja joidenkin METSOsuojeluhankkeiden kanssa tehtävän yhteistyön tiimoilta. Osa kokoontumisista on ollut maastoretkeilyjä, joilla uusia ajatuksia on testattu maasto-olosuhteissa. Toukokuussa 2010 järjestettiin hankealueiden kaikkien toimijoiden yhteinen koko päivän seminaari ja maastoretkeily Ruovedellä. Seminaarin osallistui 40 innostunutta verkoston toimijaa kaikista osallistujamaakunnista. Seminaarissa koottiin yhteen maan parhaat kuukkelitutkijat ja saatiin paras kuukkelitietämys osallistujien käyttöön. Iltapäivällä käytiin Metlan koealoilla pohtimassa mahdollisuuksia soveltaa kuukkelikohteiden talousmetsien hoidossa erikoiskäsittelymalleja, kuten jatkuvaa kasvatusta. Erityismaininnan ansaitsee Heinäveden Pölläkkään tehty koko päivän maastokokous, jossa 15 metsäalan ammattilaista pohti vesisateessa, juuri ennen Juhannussaunaa, kuinka kuukkeliohje toimisi todellisilla kuukkelireviireillä tulossa olevissa käytännön metsätaloustoimissa. Hanke-esitelmiä on pidetty mm. kahdessa valtakunnallisessa METSO-seminaarissa, hakevetäjien tapaamisissa, muutamissa yleisötilaisuuksissa sekä pienemmille kohderyhmille suunnatuissa tilaisuuksissa (matkailuyrittäjät, METSO-yhteistyöryhmät, SLL:n tai BL:n paikallisyhdistysten kokousesitelmät yms.). Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoululla hankevetäjä luennoi opiskelijoille kuukkeliaiheesta 2011 ja kuukkelihanke oli esillä myös Jyväskylän- ja Aalto-yliopiston luennoilla. Maaliskuussa 2011 järjestettiin yhdessä Männikkömetsät ja rantojen raidat-yhteistoimintaverkoston kanssa matkailutreffit Kannonkosken Lakomäessä (tarkemmin kohdassa 3.2.1). Tilaisuudessa mm. ideoitiin mahdollisia kuukkelin hyödyntämismahdollisuuksia maaseutumatkailun vetovoimatekijänä. Matkailuyrittäjien pyynnöstä myös opastettiin osallistujia käytännössä siinä kuinka kuukkelin ruokintapaikka perustetaan, ja tuotettiin aiheesta lyhyt esite (esite löytyy sivuilta; Kuukkelihankkeen palautetta ja ajatuksia jatkossa tarvittavista toimista koottiin syksyllä 2011 järjestetyissä alueellisissa loppuseminaareissa (Lapualla ja Joensuussa) sekä Jyväskylässä järjestetyssä kaikille osallistujille yhteisessä työpajassa. Kuukkeliverkostohankeen toteutus oli koko hankkeen ajan laajasti yhteistoiminnallista. Yhteistyön keskeinen saavutus on yhteinen näkemys kuukkelin suojelumahdollisuuksista. Menetelmä tiivistettiin Metsänkäsittely kuukkelialueella-oppaaseen (liite 2). Hankkeessa tuotettiin myös erityisesti maanomistajille suunnattu esite kuukkelista. Yhteistoiminnallisuutta päämenetelmänä sovellettaessa Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Riikka Borg veti tilaisuuden dialogisen työpajan tai vastaavan erityiskeskustelun. Näin meneteltiin vuoden 2010 seminaarissa, kahdessa alueellisessa kokouksessa ja syksyn 2011 koontitilaisuudessa. Muissa kokoontumisissa hankevetäjä sovelsi yhteistoiminnallisia menetelmiä sopivaksi katsomallaan tavalla. Tilaisuuksista kerättiin myös palautetta. Kooste yhteistoiminnallisuuden onnistumisesta kuukkelihankkeessa on tutkija Riitta Borgin kirjoittamana kohdassa Oleellinen osa kuukkelihankkeen yhteistyötä on ollut laaja viestintä, jota osallistujat ovat hankevetäjän tuella toteuttaneet. Viestinnän voi olettaa tavoittaneen pääosan metsissä liikkuvia tai metsää omistavia suomalaisia kuukkelin levinneisyysalueella. Viestinnästä on tarkemmin kohdassa 5.

6 6 3. Tulokset 3.1 Monimuotoisuus Miten suojella lajia, jonka toimiva reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja yhtenäisen metsäpeitteinen? Tämä ongelma konkretisoitui hankkeen aikana, kun metsäpeitteen yhtenäisyysvaatimus kuukkelireviirillä havahdutti verkoston toimijat. Kun luottamus yhteistyökumppaneihin, tietopääoma lajin vaatimuksista ja metsäluonnon prosesseista sekä metsänhoidon ja luonnonsuojelun erilaisten yhdistelmien mahdollisuuksista lisääntyi, kyettiin alun mahdoton ongelma ratkaisemaan. Verkosto loi uutta tietoa ja sen pohjalta mallin, jolla kuukkelia kyetään aidosti suojelemaan. Hankkeen jälkeen suojelutoimien onnistuminen riippuu paljolti metsätaloustoimijoiden halusta toimia löydettyjen mahdollisuuksien mukaisesti Ohje kuukkelialueen metsätaloustoimintaan Kuukkeliverkoston keskeinen saavutus oli verkoston yhteisellä panostuksella tuotettu metsänkäsittelyohje kuukkelialueen metsätalouteen: Metsänkäsittely kuukkelialueella (liite 2). Ohjeen 7000 kappaleen painosta on vielä jonkin verran saatavilla painettuna Suomen luonnonsuojeluliitosta. Ohjeen ja kuukkeliesitteen saa myös ladattua sivustolta. Kuukkelireviirin toiminnan kannalta keskeistä on, että avoalueiden ja taimikoiden määrä on pieni, alle 15% pinta-alasta ja kuusivaltaisten metsien määrä reviirillä ylittää 30%. Lisäksi metsissä pitäisi olla runsaasti suojaa antavaa alikasvosta, eivätkä reviirit saisi olla avoalueiden toisistaan eristämiä. Kuukkelireviirin ydin, jossa pesä ja tärkeät talvivarastot sijaitsevat, on yleensä METSO-kriteerit täyttävää vanhaa metsää. Muu osa laajaa reviiriä voi olla monenlaista, esim. tiheitä nuoria metsiä, kalliomänniköitä ja rämeitä. Erilaisten metsien sisältyminen kuukkelin reviiriin tekee mahdolliseksi suojella lajia yhdistämällä erilaisia keinoja. Kuukkelin suojelussa tarvitaan perinteistä suojelua, luonnonhoitoa, muuttuvia metsänhoitokäytäntöjä ja nykyisten talousmetsien käsittelyn erityiskohteiden laajennettua käyttöä. Reviiriytimen säilyttäminen on helpointa tehdä suojelemalla se. METSO-aikana suosituinta on ollut vapaaehtoisesti tehtävä yksityismaan suojelualueen perustaminen. Omistaja saa tällöin puuston mukaisen hinnan verottomana ja samalla istutus sekä taimikonhoitokulut jäävät pois. Hinta on siis hyvä. Ydinten ympärillä toimittaessa, metsänhoitokäytäntöjä tulee muuttaa siten, että avoalueita syntyy vain vähän. Tähän on monia keinoja, joista erirakenteis- tai ns. jatkuvan kasvatuksen käyttö on keskeisimpiä. Kaikki suon ja metsän vaihettumisvyöhykkeet, korvet ja soistumat, vesistöjen ja purojen varret, jyrkänteet, metsäiset louhikot, rinteet sekä tarvittaessa tavallisia kangasmetsiäkin, tulisi kuukkelireviirillä säilyttää jatkuvapuustoisina. Myös laajennetut riistatiheiköt ovat yksi jatkuvapeitteisten alueiden lisäämisen keino. Metsiä voi siis kuukkelireviirillä hyödyntää myös puuntuotannossa, mutta menetelmiä on muutettava siten, että metsän riittävä peitteisyys säilytetään. Metsissä suositaan kuusta, mutta samalla säilytetään myös sekapuustoisuus. Esimerkiksi pihlaja, harmaaleppä, hieskoivu ja haapa laajentavat metsän sieni- ja hyönteisyhteisöä ja tästä monimuotoisuuden lisääntymisestä hyötyvät niin kuukkeli kuin metsäkanalinnutkin. Kuukkelireviirien välille tulee luoda aiempaa enemmän kytkeytyneisyyttä siis jatkuvapeitteisiä metsäyhteyksiä. Etenkin vaihettumisvyöhykkeiden, kaikenlaisten reunojen, merkitystä metsälajiston liikkumisväylinä tulee parantaa. Erirakenteisia reunavyöhykemetsiä tulee aktiivisesti synnyttää metsänhoidossa jo taimikko- ja harvennusvaiheista alkaen. Metsänkäsittelyohjeen pitkässä työstämisvaiheessa tuli kaikille osallistujille selväksi, että kuukkelin suojelua ei voida saattaa suotuisaksi pelkästään nykyisillä metsätalouden toimilla, mutta ei myöskään pelkästään totaalisuojelulla. Kuukkelit elävät eteläisessä Suomessa pääosin omistuspohjaltaan pirstoutuneilla talousmetsäalueilla, joilla laajan reviirin suojelu kokonaisuudessaan ei ole mahdollista, eikä suojelun

7 7 vaikuttavuutta ajatellen usein edes mielekästä. Muuttuvalla metsänkäsittelymallilla lajin suojelua voidaan kuitenkin tehostaa erittäin merkittävästi. Metsänkäsittelyohjeiden saaminen yleiseen käyttöön on vasta edessä jalkautukseen saakka pääseminen oli reilussa kahdessa vuodessa yksinkertaisesti mahdotonta. Toisaalta hankehakemuksessakaan ei edes unelmoitu pääsemisestä näin pitkälle. Nyt tarvitaan toimijoiden lisäkoulutusta, menetelmien käytäntöön viemistä ja tulosten arviointia sekä toimenpiteiden seurantatutkimusta. Kuukkelista tuotettiin myös etenkin maanomistajille suunnattu esitettä. Siitä otettiin 5000 kappaleen painos joka tilattiin eri sidosryhmätoimijoiden käyttöön välittömästi. Tarvetta METSO-ohjelmaa kuukkelin kautta popularisoineelle esitteelle siis tuntui olevan kappaleen lisäpainosta on vielä vähän jäljellä ja sitä sekä myös Metsänkäsittely kuukkelialueella-ohjetta, jaetaan yhä mm. kiertävän METSO-kuvanäyttelyn yhteydessä ja Selkämeren luontokuvan näyttelytiloissa ( Näyttely.aspx?docID=10428 ). Esitteen ja ohjeen voi myös ladata sivulta Syntyneet suojeluhehtaarit ja luonnonhoitohankkeet Hankealueiden kuukkelimetsiin syntyi (tai on prosessissa, eli syntymässä) hankkeen aikana yhteensä noin 1100 ha suojelualueita, noin 88 erillistä metsää (Taulukko 1). Kaikkia suojelumetsiä ei varmaankaan kuukkelihanke eikä sen tekemä METSO-mainonta synnyttänyt. Osa muutenkin syntyvistä METSO-suojelualueista luultavasti vain sattui osumaan kuukkelireviirille tai hyvään kuukkelimetsään. Osa suojelupäätöksistä kuitenkin lähti varmasti vireille kuukkeliverkoston viestinnän sysäyksestä ja pieni osa kohteista suojeltiin maanomistajien pyynnöstä nimenomaan kuukkelihankeen omina toimina. Kuukkelihankkeen tuottama suojeluhyöty ei hankkeen loppuessa ole vielä päättynyt. Moni suojelupäätös tunnetusti vaatii aikaa kypsyäkseen ja on oletettavaa, että tehty viestintä tuottaa tulosta vielä useamman seuraavan vuoden aikana. Jonkinlaista kuvaa erilaisten suojelukohteiden syntymisestä antaa hankeajalta Pohjois-Karjalan kuukkelinsuojelukohteista koottu listaus (taulukko 2). Liitteeseen 5 on taulukon 2 tietojen lisäksi koottu mm. suojelukohteiden ja pinta-aloja, tietojen ilmoittajat sekä toiminta-alueet. Kuukkeli-luonnonhoitohankkeiden syntymisen helpottamiseksi kuukkelihankkeessa tehtiin yleisohje luonnonhoitohankkeen aloittamisesta. Ohje oli suunnattu metsäkeskuksille ja muiden mahdollisille toimijoille (liite 4). Kuukkelihankkeen myötävaikutuksella alkoi neljä eri metsäkeskusten vetämää luonnonhoitohanketta (Vimpeli-Lappajärven alueelle, Virroille, Kannonkoskelle ja läntisen Pohjois-Karjalan alueelle). Näissä on tähän mennessä syntynyt noin 40 ha ympäristötukikohteita (taulukko 1). Näistä osa on kuukkelimetsiin syntyneitä metsälakikohteita, osassa mm. ennallistetaan aktiivisella luonnonhoidolla kohteen korpea. Kaikki neljä luonnonhoitohanketta jatkavat vielä kuukkelihankkeen päätyttyä ainakin vuoden tai muutamia (liitteenä 7 Vimpelissä käytetty metsänomistajakutsu luonnonhoitohankkeen aloitustilaisuuteen). On oletettavaa, että jokaisessa neljässä Metsäkeskuksen vetämässä kuukkeli-luonnonhoitohankkeessa syntyy tulevina vuosina lisää sekä ympäristötukikohteita että muita suojelualueita. Hankkeissa ei ole vielä varsinaisesti ehditty aloittaa luonnonhoidon toteutusvaihetta, eli ainakin ennallistamiskohteiden konkretisoitumisen pääosa on vielä edessäpäin (liite 5).

8 8 Taulukko 1 Kuukkelihankkeen aikana 10/ /2011 hankealueen kuukkelireviireille tai lajille kelvollisiin kuukkelimetsiin syntyneet ja suojeluprosessissa olevat (todennäköisesti syntyvät) suojelualueet kunnittain. Kunta Suojelu ha Ymp.tukikohteita Vimpeli 12,7 14,7 Lapua 25,8 Virrat 10 Kurikka 1,5 Närpiö 10,1 Kristiinankaupunki 27,7 Keuruu 34 Saarijärvi 6 Pihtipudas 9 Viitasaari 15 Karstula 14 Leppävirta 7,8 Konnevesi 200 Multia 35 Äänekoski 2 Heinävesi 237 Juva 86 Punkaharju 71 Juuka 118 Kontiolahti 46,4 Polvijärvi 24,9 7 Liperi 34 7 Outokumpu 46 2 Parikkala 19,5 Ruokolahti 23,5 YHT. 1106,9 40,7

9 9 Taulukko 2 Pohjois-Karjalan kuukkelihankkeessa syntyneet ja syntymässä olevat suojelukohteet - Kooste raportointia varten (Hannu Lehtoranta Metsäkekskus P-K, Janne Leppänen MK P-K, Mika Pirinen ELY P-K, Risto Sulkava). VALMIIT KOHTEET: Ostot: Juuka, Hali, Marttila Juuka, Kajoo, Kuusela YSA: Kontiolahti, Puso, Liipola, Kontiolahti, Puso, Riihimäki Kontiolahti, Puso, Sormusenaho Polvijärvi, Martonvaara, Mäntyaho Ymp.tuki: Juuka, Martikainen Liperi, Ikonen 34,5 ha 9,4 ha 43,9 ha 9,9 ha 7,1 ha 9,4 ha 4,9 ha 31,3 ha 2,8 ha (korpi ennallistaminen) 2,2 ha (korpi ennallistaminen) PROSESSISSA OLEVAT: Ostot ja YSAt: Liperi, Korpivaara, Kalliopelto Outokumpu, Viuruniemi, Kortesalo Juuka, Hali, Peräpalsta Juuka, Kajoo, Vaaranpää Juuka, Hali, Riihelä Outokumpu, Tolonen METSO-tarjouslomake lähdössä ELY:een: Juuka, Hali, Purola Juuka, Kajoo, Rinnevaara Liperi, Louhela Polvijärvi, Kaartala Kontiolahti, Naukkarinen YMP.TUKI tekeillä: Liperi, Aittolampi Liperi, Arola 1 ha 1 ha 14,0 ha 26,0 ha 29,7 ha 5,0 ha 9,7 ha n. 20 ha 104,4 ha ha (YSA) 7,9 ha (myynti) 20,0 ha (myynti) n. 20 ha (YSA) n. 20 ha (YSA) n ha Tehdyt toimenpiteet: Puustoiset suot- Metsohenkinen luonnonhoitohanke (metsäkeskus): ennallistamiset, maanomistajien kirjelähestyminen kuukkelista (Juuka 104 kpl, Liperi-Outokumpu-Polvijärvi 314 kpl). Kuukkelihankkeen näkyvyys (lehdistö, alueradio, valokuvanäyttely, tilaisuudet). Hyvin toimiva yhteistyö MK-ELY-keskus välillä.

10 10 Virroilla Luonnonhoitohankkeessa on tarjottu maanomistajille kuukkelipainotteisen metsäsuunnittelun mahdollisuutta (kuva 2). Kuva 2. Virroilla käytetty kuukkelipainotteisen metsäsuunnitelman tilauslomake Kuukkelihavaintojen keruu ja käyttö suojelutoimintaan Kuukkelihankkeessa myös tuettiin lintuharrastajien tekemää kuukkelien etsintätyötä. Näissä kuukkelikartoituksissa löytyi kahdeksasta Pohjois-Pohjanmaan eteläpuoleisesta maakunnasta yhteensä 68 uutta kuukkelireviiriä. Pääosa näistä löytyi Pohjois-Karjalan ja Etelä- sekä Pohjois-Savon rajaseudulta (58 reviiriä), jossa näyttäisi olevan koko Etelä-Suomen tärkein kuukkelikeskittymä. Alue muodostaa myös eteläpohjoissuuntaisen levittäytymisvyöhykkeen, josta kuukkelikannalle välttämätön geenivaihto pohjoisen paremmilta kuukkelimailta etelään vielä onnistuu (kuva 3). Muualta uusia kuukkeleita löytyi harmillisen vähän se kuitenkin kertoo kuukkelin todellisesta ahdingosta eteläisessä Suomessa. Pohjois-Karjalassa kertynyttä kuukkelitietoa myös hyödynnettiin Metsä- ja ELY-keskusten yhteistyössä hienosti. Maastokartoituksissa löytyneet kuukkelireviirit paikannettiin ilmakuvilta ja kaikille kilometrin säteellä havaintopaikasta sijaitsevien mahdollisia kuukkelireviirin metsäytimiä sisältävien metsien omistajille lähetettiin suoramarkkinointikirje (liite 6). Kirje valmisteltiin viranomaisten ja kuukkelihankkeen kanssa yhteistyönä. Kirjeessä kerrottiin kuukkelista, METSO-mahdollisuuksista ja mukana oli kuukkelihankkeen tuottama esite sekä tietysti suorat yhteystiedot keskeisille toimijoille. Tieto kuukkelista ja sen suojelumahdollisuuksista meni kirjelähestymisissä siis suoraan maanomistajille. Vaikka palaute kirjelähestymiseen oli melko vähäistä, se oli positiivista. Aika jolloin suojeluarvot johtivat aavistushakkuisiin, näyttäisi olevan historiaa. Kirjelähestyminen myös helpottaa varmasti jatkolähestymistä yleensähän suojelupäätöksen syntyä edeltää useampi vaihe, joista tiedon saanti suojeluarvoja sisältävästä kohteesta on ensimmäinen. Kuukkelihankeen päätyttyä on kuitenkin epäselvää, saadaanko jatkolähestymisiä, eli kakkosvaiheen kohdennettua markkinointia, nyt tehtyä.

11 11 Pohjois-Karjalan suoramarkkinointimetodia kannattaisi käyttää muuallakin. Suoramarkkinoinnilla voidaan kohdentaa METSO-suojelua haluttuihin ympäristöihin ja arvokkaimmille kohteille tai alueille. Suojelun kohdentaminen on ollut yksi koko METSO-ohjelman pullonkauloista. Onnistunut suoramarkkinointikokeilu oli yksi kuukkelihankkeen valtakunnallisia METSO-ohjelman kehittämiseen liittyviä tuloksia. Kuva 3 Pohjois-Karjalan ja Savojen rajaseuduilta 2010 löytyneet kuukkelireviirit yhden kilometrin säteisellä (eli reviirin keskimääräisen koon ilmaisevalla) rasterilla merkittynä kartan koilliskulmalta Kaavilta löytyi vielä 8 uutta reviiriä ja Heinävedeltä sekä Juvalta, kartta-alueen länsi- ja lounaispuolelta, saatiin useampia yleisöhavaintoja. Kuukkelikartoitusten lisäksi havaintoja myös kyseltiin median kautta. SLL:n kuukkelisivuilla ( voi yhä ilmoittaa havaintoja (ja niitä tuleekin yhä viikottain), vaikka nyt hankkeen päätyttyä havainnot olisi hyvä laittaa suoraan BirdLife Suomen ylläpitämään Tiira-lintutietopalveluun ( Eniten yleisöhavaintoja tuotti Metsästäjä-lehden kanssa yhteistyössä tehty kysely. Yhteensä kyselyihin ilmoitettiin hankkeen aikana noin 450 kuukkelia 200 eri reviiriltä. Näistä hankealueelta tuli tieto noin 165 yksilöstä, 43 reviirillä.

12 12 Havaintotietojen merkitys kuukkelin suojelunmahdollisuuksissa korostui hankkeen aikana monessa eri yhteydessä. Nykyisellään havainnot ovat pääosin metsäalan toimijoiden ja myös ympäristöviranomaisten tietämättömissä. Tilanne ei helpota kuukkelin suojelua. Nyt kun menetelmät lajin huomioimiseen metsätaloustoimissa ovat olemassa, havaintotiedot kannattaisikin vapauttaa metsäalan toimijoiden vastuulliseen käyttöön. Jatkossa olisi hyvä myös kehittää mahdollisuutta liittää kuukkelin reviiritiedot niiden uhanalaislajien lajihavaintojen joukkoon, joista tiedot liikkuvat säännöllisesti ympäristö- ja metsäviranomaisten välillä. Ilman tietoa reviirien sijainnista, mitään laajamittaisempia muutoksia kuukkelikohteiden metsien käsittelyssä on turha ajatella tapahtuvan Muita valtakunnallisia kehittämisehdotuksia Muita valtakunnallisia kehittämisehdotuksia tehtiin kuukkelihankkeen tuottaman kokemuksen myötä mm. ELY- ja Metsäkeskusten yhteistyön parantamiseksi ja etenkin kaikkien eri suojeluvaihtoehtojen maanomistajalle tarjoamisen edistämiseksi. Tältä osin tilanne on kahdessa vuodessa parantunut ainakin viranomaistahojen välillä selvästi ja joillakin alueilla muidenkin toimijoiden osalta. Toisaalta yhä on runsaasti tilanteita, joissa ympäristötukirahoituksen vähyyttä käytetään tekosyynä METSOsuojelusopimusten teon vähäisyyteen, eikä maanomistaja aina saa puolueetonta tietoa siitä, että ELYkeskuksen puolella rahoitus suojeluun riittäisi ja olisi taloudellisesti kannattava vaihtoehto. Huomiota kiinnitettiin myös suojeluprosessien joustavoittamiseen ja nopeuteen. Nopeat periaatepäätökset tietyn kohteen suojelun onnistumisesta olisivat keskeisen tärkeitä esimerkiksi luontoarvoiltaan parhaiden myrskyvauriokohteiden saamiseksi suojelun piiriin. Tässä olisi yhä kehittämisen varaa. Epäselvyyttä on yllättäen ollut runsaasti myös METSO-kriteeristön käytössä. Varsin moni METSO-kelpoinen metsä saa edelleen esimerkiksi MHY:en ammattilaiselta tuomion suojelukelvottomana. Toisinaan maanomistajat ovat ymmärtäneet pyytää arviota myös muualta ja heidän toiveensa mukaisesti alue on päätynyt suojeluun mutta todennäköisesti näkyviin tulee vain marginaalinen osa vääristä tulkinnoista. Keskeisin tietotaidon lisäämisen tarve on siinä, että METSO III-luokan ns. tavallinen talousmetsä tulee, maanomistajan suojelua halutessa, suojelukelpoiseksi pääsääntöisesti aina silloin, jos se liittyy METSO I/II kriteeriluokan suojeluun päätyvään kohteeseen. Nyt moni kohde jää kokonaan suojelematta, koska paras ydinalue on liian pieni, vaikka ympärillä olisi laajastikin nopeasti suojeluarvoiltaan ykkösluokkaiseksi kehittyvää talousmetsää. Myös suojelukohteiden arvojen määrittelyyn ja päällekkäiseen työhön kohteilla kiinnitettiin huomiota. Esimerkiksi valmistelusopimusten ja valmistelevien tahojen osaamisen hyödynnyksessä oli alkuvaiheessa runsaasti parannettavaa. Paikoin tässä onkin tullut paljon kehitystä parempaan, mutta järkeistämistä ja toimintatapojen kehittämistä myös viranomaistoiminnassa riittää yhä. Osin valmistelusopimuksia tekevien tahojen tuomaa helpotusta ympäristöviranomaisten resurssipulaan ei vieläkään ole osattu ottaa täysimääräisesti käyttöön. Kuukkelihankkeen loppuvaiheessa nostettiin selvästi esille metsälain uudistuksessa tarvittavia muutoksia. Jatkuvan kasvatuksen vapautuminen ja saattaminen tasavertaiseen asemaan avohakkuumetsätalouden kanssa, on myös kuukkelin suojelun kannalta keskeinen uudistus. Jatkuvan kasvatuksen hyväksymisen lisäksi tärkeää on myös mahdollistaa soiden, esimerkiksi tuottoisienkin korpien, ennallistaminen. Korven tai kohtuullisesti kasvavan rämeen ennallistaminen vaatii käytännössä uudistusvelvoitteen poistamista aina kun maanomistaja haluaa priorisoida alueellaan ennallistamista. Nyt uudistamisvelvoitteen piiriin näyttäisi olevan jäämässä esimerkiksi kaikki korvet ja pääosa kuukkelille tärkeistä rämetyypeistä. Toivottavasti tilanne vielä muuttuu. Kuukkelihankkeen tuottama malli jossa ydinalueilla toteutetaan tiukempaa suojelua ja laajemmalla alueella välimuotoista suojelun ja metsätalouden yhdistelmää (kuva 4), sopisi lähestymistapana myös

13 13 metsäkanalintujen tai monien muiden metsälajien suojeluun. Ajattelumalli sopii myös esimerkiksi metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen (monet ML 10 kohteet) säilyttämiseen. Keskeisin ongelma metsälakikohteiden osalta on ollut se, että ne on tulkittu liian pienialaisiksi. Liian pienet kohteet eivät ole kyenneet täyttämään tehtäväänsä, eli säilyttämään monimuotoisuutta, jonka säilyttämiseksi ne on synnytetty. Ydinalue - ympäristön välimuotoinen käsittely ajattelu mahdollistaisi pienkohteiden luontoarvojen säilyttämisen, aiheuttamatta merkittäviä kustannuksia. Välimuotoisen suojelun (avohakkuuttoman metsätalouden) hyödyntäminen pienialaisten suojeluarvojen säilyttämisen tehostamisessa sopisi parhaiten turvemaiden ja lehtojen erityiskohteille, mutta myös erilaisille reuna-alueille. Mallin hyödyntämistä myös metsälain uudistuksessa kannattaisi vielä harkita. Kuva 4 Kaavakuva toimintamallista kuukkelialueella (Metsänkäsittely kuukkelialueella - ohjeesta). Mallia voisi soveltaa moniin muihinkin lajeihin ja tilanteisiin. Ajatus lyhyesti: 1. Ydinalueet ovat arvokkaita muullekin metsäluonnolle -> ne pyritään säilyttämään pysyvästi (METSO-keinopaletti). 2. Reviirille ei tehdä laajoja tai runsaita avoalueita -> metsätaloudessa käyttöön avohakkuuttoman metsätalouden menetelmiä. 3. Maisematasolla parannetaan kytkeytyneisyyttä tehostetuin talousmetsän hoitotoimin -> mm. soiden ja vesien reunoilla säilytetään tai sinne synnytetään aktiivisin toimin jatkuvapuustoiset, tavanomaista leveämmät suojavyöhykkeet. Muuallakin puuston monipuolisuus ja alikasvos säilytetään metsänhoitotöissä.

14 Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys Hankkeessa kipukohtia yhteistoiminnallisin menetelmin ratkoneen Riika Borgin mukaan verkoston hyvä henki vahvistui yli odotusten. Yhteistyöhalu ja onnistuminen synnyttivät uusia toimijaverkostoja, uutta tietoa ja toimintatapoja. Reilu kaksi vuotta on kuitenkin tavattoman lyhyt aika, kun uuden luominen alkaa ns. tyhjästä ; puolin jos toisin hieman epäluuloisesta ilmapiiristä. Yhteistyö eri toimijoiden välillä parani hankkeen aikana erittäin merkittävästi. Luodut suhteet helpottavat varasti jatkossakin yhteistoimintaa. Osa luoduista kanavista on tuottanut jo suoria suojeluhyötyjä ja hyödyt jatkuvat varmasti hankkeen päätyttyäkin. Tärkein kehittynyt asia lienee tiedonvaihdon lisääntyminen ja eri suojeluvaihtoehtojen ristiin-tarjoamisen yleistyminen, eli etenkin Metsä- ja ELY-keskusten välillä tapahtuva asiakkaiden ohjaaminen suojelutulosten kannalta järkevimmän vaihtoehdon piiriin. Suojelualueiden hankinnassa ja suuntaamisessa tapahtuneen kehityksen lisäksi toimintaohjeiden rakentamisessa päästiin pitkälle. Toteutukseen ei vielä juurikaan päästy. Metsänkäsittely kuukkelialueella ohjeen toteutuksen mahdollisia kustannuksia kuitenkin arvioitiin mallinnustutkimuksessa Itä-Suomen yliopistossa. Tutkimus julkaistaan 2012 (Pukkala, Sulkava, Jaakkola & Lähde: Maintaining Siberian jay habitat quality through uneven-aged forest management), mutta jo nyt voidaan sanoa, että toteutuksen kustannusvaikutukset näyttävät varsin kohtuullisilta. Metsänomistajan tulot laskisivat kuukkeliystävällisessä metsänhoidossa ehkä 10-20% (kuva 5). Metsänkäsittelyohjeen lisäksi tuotettiin maanomistajille suunnattu kuukkeliesite ja matkailuyrittäjille mm. ohjeet kuukkelin ruokintapaikan, kuukkelibaarin, perustamiseen ( Matkailutreffit olivat yritys saada kuukkelihankkeessa laajempi sosiaalisten vaikutusten positiivinen kierre alkuun. Tilaisuus onnistui, mutta ajatusten laajentaminen vaatisi lisätyötä. Laajaa sosiaalis-taloudellista hyötyä voisi syntyä myös oppilaitosyhteistyössä Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun kanssa. Ajatus kuukkelipainotteisten metsäsuunnittelijoiden koulutuksen kehittämisestä ja tämän linkittyminen yhteen metsäyhtiöiden ja Metsähallituksen mailla olevien kuukkelireviirien suunnittelutarpeista, voisi synnyttää merkittäviä työllistymismahdollisuuksia syrjäseudulle. Tämä voisi poikia myös uutta yrittäjyyttä. Kehitystyö jäi kuukkelihankkeessa kuitenkin kesken. Aihe ei ollut alkuperäisessä hankesuunnitelmassa ja on esimerkki laajasta innovaatiokokonaisuudesta, joita hyvin toiminut verkosto tuotti. Aihe vaatisi toteutuakseen jatkotyötä. Maanomistajien suhtautuminen kuukkelihankkeeseen on ollut positiivista. Hankkeeseen on tullut lisää osallistujia hankkeen edetessä myös metsänomistajista ja heidän etujärjestöistään (mm. Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi ja Mo-liitto Pohjois-Karjala sekä metsänhoitoyhdistysten edustajia). Yhteistyö on sujunut hyvin. Ensimmäisten kokousten kenties keskeisin anti oli liennytys. Eri toimijoiden saaminen keskusteluun on tuonut positiivisia suhteita ja parantanut keskusteluyhteyksiä ja verkostoja myös alueellisesti. Negatiivista palautetta ei ole tullut.

15 15 Optimirakenne Puita/ha Max nykyarvo 3% Poista Jätä Läpimitta, cm Puita/ha Nykyarvo + Habitaatti Säilyy ruokailuhabitaattina Läpimitta, cm Poista Jätä Puita/ha Habitaatti Säilyy tn. myös pesimishabitaattina Poista Jätä Läpimitta, cm Nyky Nyky+ Habi Habi Nykyarvo, /ha Kertymä, m 3 /ha/v Jäävä PPA, m 2 /ha Max läpimitta, cm Kuva 5 Kuukkelireviirin käsittely jatkuvapeitteisenä ja siitä mahdollisesti aiheutuvat kulut. Vertailukohtana on ollut taloudellisuutta painottava erirakenteiskasvatusmalli, jota on muutettu kuukkelin elinympäristövaatimukset huomioon ottavaksi. Kasvatusmallissa hakkuussa jätettävien puiden tiheydellä ja läpimittajakaumalla suositaan kuukkelin ruokailu- tai pesimisympäristön piirteitä. 3.3 Kuukkeli ja luontomatkailu (Riikka Borg) Kuukkeliverkosto järjesti yhdessä Männikkömetsät ja rantojen raidat hankkeen kanssa Luontomatkailutreffit Kannonkoskella Risto Sulkava piti alustuksen kuukkelin liittämisestä matkailuun. Alustusta seurasi paljon kysymyksiä, ja huomattiin, että kuukkeli saattaisi olla hyvä lisä luontomatkailulle, siis esimerkiksi metsäkahveille tai muun retken yhteyteen. Kuukkelin saattaa saada käymään ruokinnalla, missä sen sitten helposti bongaa. Vakituiselle kahvipaikallekin kuukkeli saattaa oppia tulemaan. Tämä kuitenkin vaatii kuukkelien "kouluttamista" ennen kuin toimintaa voi aloittaa. Tietenkin myös kuukkelimetsän pitää pysyä elinvoimaisena ja peitteisenä, jotta kuukkeli viihtyy alueella. 100-prosenttista bongaustakuuta ei koskaan voi kuukkeli- tai muilla retkillä antaa, mutta vanhassa metsässä retkeily lienee niin hieno elämys, että kuukkelin näkemättä jääminen ei haittaa. Kuukkeliin liittyy paljon uskomuksia ja tarinoita, ja niiden kertominen opastamisen yhteydessä tuo lisää elämyksellisyyttä luontoretkelle. Kuukkelimatkailun edistäminen voisi olla luontevaa liittää luonnonhoitohankkeisiin, joissa on mukana useampia metsänomistajia. Pienimuotoisen kuukkelimatkailutoiminnan järjestäminen kuukkelimetsissä yhteistyössä luontomatkailuyrittäjien kanssa voisi lisätä metsänomistajan kiinnostusta pitää metsä pehmeämmin hoidettuna, ja näin myös kuukkelin säilyminen metsissä olisi mahdollista.

16 Syntyneet innovaatiot ja jatkomahdollisuudet Keskeisin innovaatio oli löytää menetelmä ja yhteinen näkemys siitä, miten kuukkelia ylipäätään voidaan eteläisessäkin Suomessa suojella. Menetelmän soveltuminen suoraan mm. metsäkanalintujen ja monien muidenkin metsälajien elinolosuhteiden parantamiseen, oli toinen keskeinen havainto. Ekologisten tulosten esittelyn yhteydessä (3.1) on kerrottu myös useampia muita hankkeen aikana syntyneitä innovaatioita. Uusia innovaatiota syntyi mm. kuukkelialueiden metsäsuunnitteluun, sen opetukseen ja aiheesta poikiviin yrittäjyysmahdollisuuksiin. Yhteistyössä syntyneiden metsänkäsittelyohjeiden kokeilu- ja tutkimushanke olisi Itä-Suomessa jo kohtuullisen pitkälle valmisteltu, mutta toteutus jäi kuukkelihankkeen päättyessä roikkumaan. Havaintotietojen käyttöön liittyvät innovaatiot kyettiin osin toteuttamaankin Pohjois-Karjalassa. Kuukkelialueella toimimisen periaate - ydinalueen suojelusta, ympärillä tapahtuvien toimien sopeuttamiseen siten, että suojeluarvot säilyvät (kuva 4) - on hyödynnettävissä oleva innovaatio monessa muussakin kuin kuukkelin yhteydessä. Malli mahdollistaa esimerkiksi merkittävän suojelualueiden kytkeytyneisyyden parantamiseen, vesiensuojelun tehostamisen tai maisema- ja virkistyskäyttöarvojen parantamisen. Lisäksi siitä ei näyttäisi aiheutuvan merkittäviä kustannuksia (kuva 5). Kuukkelihankkeen innovaatiot olivat keskeinen taustatekijä reunavyöhykkeiden merkitystä korostavassa ja nyt jo alkaneessa Suomen Riistakeskuksen vetämässä Riistaa reunoilta-yhteistoimintaverkostohankkeessa. Se jatkaakin omalla tavallaan kuukkelihankkeen luomalta pohjalta, ja osin kuukkelihankkeessa luotujen yhteistyösuhteiden ja menetelmienkin pohjalta. 3.5 Onnistumiset ja epäonnistumiset Kokoukset ovat vuoden 2009 katseluvaiheen jälkeen olleet kaikkialla erittäin hyvähenkisiä ja osallistujat aktiivisia. Yhteistoiminnallisuus onnistui hankkeessa hyvin ja toiminnan tuloksena syntyneet kuukkeliesite ja ohje metsänkäsittelyyn kuukkelialueella olivat merkittävä saavutus. Kuitenkin etenkin metsänhoitoyhdistysten osallistuminen on vaihdellut siten, että vaikka uusiakin osallistujia on välillä tullut, toiset taas ovat puuttuneet. Kaikkineen MHY:en osallistuminen on ollut turhan harvojen aktiivisten henkilöiden varassa. Hieman samanlainen kuva on jäänyt METSO-ohjelman kehittämiseen pyrkineistä kuukkelihankkeen aloitteista. Sektorirajat ylittävä yhteistyö parani, mutta jäi joidenkin MHY:en alueilla varsin vaatimattomaksi. Toki joillakin toisilla alueilla kehitys oli parempaa. Viranomaistahojen välisen yhteistyön paraneminen oli selkeämpää. Suojelualueiden syntymistulos ylitti varmasti kaikkien odotukset. Yllätys puolestaan oli myös se, kuinka vähän ympäristötuella kyettiin kuukkelikohteissa toimimaan. Ylivoimainen pääosa suojelutuloksista tuli nimenomaan perinteisen suojelun kautta (taulukko 1). 4. Tulosten arviointi 4.1 Ekologinen kestävyys Tärkeiksi kuukkelialueiksi osoittautuivat etenkin laajat yhtenäiset metsäalueet, joilla on pienehköjä vanhanmetsänalueita ja lähellä laajasti pääosin nuorehkoa (30-60-vuotiasta), tiheää talousmetsää. Kuukkelireviirin ydinalue on korpi tai muu vanha kuusivaltainen ja yleensä erirakenteinen metsä.

17 17 Ydinalueen ulkopuolella kuukkelireviiriin kuuluu vaihtelevia metsiä; eri-ikäisiä kuusikoita, kalliometsiä, korpia ja soiden rämelaiteita, toisinaan myös varttuneita mäntyvaltaisia mutta kuusialikasvoksellisia metsiä ja pienvesien ympärysmetsiä. Kuukkelin kanssa samoja metsiä käyttävät myös mm. pyy, riekko, metso, pohjantikka, pikkusieppo, puukiipijä, monet haukat ja pöllöt, puhumattakaan pienemmistä ötököistä tai sammal, jäkälä ja sienilajeista. Esimerkiksi myyriä syövät petolinnut ovat tärkeitä myyrien tiheyshuippujen tasaajia, jotka pienentävät myyrien metsätaloudelle aiheuttamia tuhoja. Kuukkelielinympäristöistä korvet ovat voimakkaasti vähentyneet. Korpien ja rämeiden ennalleen palauttamisesta ja vaihettumisvyöhykkeiden uudenlaisesta käsittelystä hyötyvät kuukkelin ohella mm. kanalinnut ja monet muut lajit. Myös monet muut kuukkeliympäristöt ovat monimuotoisuudelle arvokkaita ja myös METSO-ohjelmassa priorisoituja elinympäristöjä. Kuukkelin reviiriytimenä toimiva vanha metsä kannattaa suojella. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä säilyttämään kuukkelia. Tarvitaan siis kuvan 4 kaltaista mallia joka yhdistää suojelun ja talouskäytön. Välimuotoista suojelua ja muutoksia metsätaloustoimissa tarvitaan kuukkelin säilyttämiseksi useamman neliökilometrin alueella. Keinoina ovat mm. avohakkuuton metsätalous, laajennetut ja aina puustoisina säilytettävät suojavyöhykkeet vesistöjen ja soiden laidoilla, alikasvoksen ja tavallista laajempien riistatiheikköjen säästäminen, korpien palauttaminen sekä kuusen suosiminen, unohtamatta metsän sekapuustoisena säilyttämistä. METSO-ohjelman kriteerit määrittelevät milloin alue kelpaa korvattavaksi. Yleensä kuukkelin metsän ydinalue - omistajan niin halutessa kelpaa ja siihen voi liittää laajemminkin nk. rajatapausmetsiä. Kuukkelihankkeen tuottamat tai alkuun avustamat yli 1000 em. kaltaista suojeltua metsähehtaaria lienevät jo sinänsä riittävä arvio hankkeen ekologisten tavoitteiden toteutumisesta. Metsänkäsittely kuukkelialueella ohjeen laajamittaisella käyttöönotolla olisi kuitenkin vielä vaikuttavampia seurauksia. Mahdollisuus on nyt luotu, mutta toteutuminen on kiinni mm. kaikkien metsäalan toimijoiden halusta. 4.2 Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys Kuukkelihanke edisti suojelun sosiaalista hyväksyttävyyttä ja loi uusia yhteistyösuhteita eri toimijoiden ja sektoreiden välille. Luottamuksen paranemisesta kertoo esimerkiksi suhtautuminen kuukkelikartoitusiin. Ne herättivät loppuvuodesta 2009 vielä epäilyjä ja siirtyivät vuodelle Kuitenkin 2010 syksyllä kartoituksiin saatiin jo hankkeen osallistujilta (mm. metsäyhtiöltä ja Metsähallitukselta) lisärahoitustakin. Liennytys on siis toiminut, yhteistyö syventynyt ja luottamus parantunut. Taloudellisista aspekteista toteutui ainakin syrjäseutujen aluetalouteen hankkeen myötä tuloutettujen suojelukorvausten muodossa tullut piristysruiske. Matkailuun ja metsäsuunnitteluun liittyneet taloudelliset innovaatiot saatiin alkuun, mutta ne jäivät kuitenkin odottamaan laajamittaisempaa jatkototeutusta. Virkistysmahdollisuuksiin ja maisemaan liittyvät innovaatiot puolestaan jäivät vielä aika tavalla alkutekijöihinsä toki nämäkin yhtymäkohdat keksittiin vasta hankkeen kuluessa, eli ne olivat hankkeeseen suunnitellun toiminnan päälle tuotettua lisäarvoa. Jos metsänkäsittelyohje otetaan laajamittaiseen käyttöön, sillä voi olla merkittävä asema koko metsäsektorin yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden, legitimiteetin, ylläpidossa muuttuvien arvojen yhteiskunnassa.

18 Innovaatiot ja yhteistoimintamalli Joustava toiminta on uutta luomaan pyrkivien hankkeiden toiminnassa välttämätöntä, sillä uudet innovaatiot syntyvät juuri uudenlaisten yhteistyöverkostojen toiminnan kautta. Innovaatioita ei voi koskaan täysin ennakoida. Kuukkelihankkeessa yhteistoiminta saatiin toimimaan erinomaisesti. Siitä seurasi myös useita merkittäviä oivalluksia. Nämä voivat hyödyttää monimuotoisuuden turvaamisessa erittäin merkittävästi, jos ne vain otetaan laajamittaisempaan käyttöön (mm. kuva 4). Kuukkelihanke toimi niin kuin METSO-yhteistoimintaverkoston kai tulisi toimiakin: loi ennakkoluulottomasti uutta, levitti tietoa ja paljasti ongelmakohtia sekä teki kehittämisehdotuksia. Samaan aikaan syntyi runsaasti yhteistyösuhteita. Metlan yhteistoimintaverkostoselvityksessä (Rantala, Leskinen, Hujala, Kurttila 2011: Arvio METSO-ohjelman yhteistoimintaverkostohankkeiden vaikuttavuudesta ja kehittämistarpeista) kuukkelihankkeen arvioitiin onnistuneen varsin hyvin mm. kokonaan uuden yhteistyöverkoston synnyttämisessä ja tiedotuksessaan. Kuukkelin suojelussa erilaisten keinojen yhdistelmä on välttämätön; perinteistä suojelua ytimiin ja ympärille luonnonhoitoa, muuttuvia metsänhoitokäytäntöjä ja talousmetsien erityiskohteiden laajennettua käyttöä. Tämä innovaatio voisi jatkossa parantaa suojelun hyväksyttävyyttä myös muiden lajien ja ympäristöjen yhteydessä toimittaessa, sillä menetelmä antaa arvostusta myös metsien muulle kuin puuntuotannolliselle käytölle, mm. perinteiselle virkistyskäytölle metsästykselle sekä mahdollistaa myös vesiensuojelun ja maisemien säilyttämisen aiempaa paremmin Yhteistoiminnallisuus Kuukkeliverkostossa Riikka Borg (Tampereen yliopisto) Yhteistoiminnallisuuden tausta Nimensä mukaisesti metsiensuojelun yhteistoimintaverkostoissa toimitaan yhdessä ja yhteisesti metsiensuojelun edistämiseksi. Käsitteenä yhteistoiminta on kuitenkin avara, ja sen voi ymmärtää hyvin monella eri tapaa. Yhteistoiminnallisuuden voi tulkita esimerkiksi tehtyjen päätösten lähettämisenä organisaatioiden välillä, toiminnan suunnitteluksi yhteistyössä eri viranomaisten kesken tai laajapohjaisena toimintaa sekä viranomaisten että muiden toimijoiden kesken. Yhteistoimintaa onkin tulkittu eri tavoin eri yhteistoimintaverkostoissa, mutta keskiarvona jokainen verkosto lienee yhdistänyt kaikkia edellä mainittuja tulkintoja omanlaisekseen yhdistelmäksi. Joka tapauksessa kaikkiin verkostoihin on pyritty saamaan edustajia kaikilta mahdollisilta metsätoimijatahoilta, ja verkostojen asioista on päätetty yhdessä, yleensä verkostojen ohjausryhmissä. Kuukkeliverkostossa yhteistoiminnallisuus on nostettu selkeästi sekä työmenetelmäksi että verkoston tavoitteeksi. Yhteistyön esteiden madaltaminen ja yleinen luonnonsuojeluun liittyvien asenteiden liennyttäminen ovat olleet verkoston toiminnassa läsnä koko sen toiminnan ajan. Yhteistoiminnan vahvistuminen onkin verkostossa onnistunut varmasti yli odotusten. Yhteistoiminnallisuutta on ollut tarkoitus vahvistaa myös verkostossa mukana olleen tutkimusprojektin kautta. Dialogiset työpajat ja kahden verkoston yhteinen luontomatkailutapaaminen järjestettiin sillä ajatuksella, että yhteistoiminnalle kehittyisi lisää mahdollisuuksia ja eri toimijoiden väliset yhteydet vahvistuisivat. Yhteistoiminnallisuuden toteutuminen Kuukkeliverkostossa Yhteistoimintaa ei käsitteen avaruuden takia voi riittävän laajasti arvioida normatiivisesti, siis hyvin huonosti akselilla. Huonoksikin koettu yhteistoiminta on kuitenkin ollut yhteistoimintaa, ja hyvin mennyt yhteistoiminta ei välttämättä ole ollut hyvää kaikkien mielestä. Siksi onkin järkevämpää pohtia

19 19 yhteistoiminnallisuuden toteutumista Kuukkeliverkostossa, toisin sanoen sitä, millaiset toiminnot ovat edesauttaneet kuukkelitoimijoiden yhteistoiminnallisuutta. Kuukkeliverkostolle on alusta alkaen ollut luonteenomaista suuri innostus kuukkelin suojelua kohtaan. Jaettu innostus ja kuukkeliasian kokeminen tärkeäksi laajalti koko toimijakentässä on mahdollistanut aktiivisen verkoston kehittymisen ja halun ratkaista myös esiin nousevia ongelmia. Kuukkeliverkoston hyvä henki on syntynyt yhteisestä innostuksesta, vaikka innostuksen taustalla olisikin hyvin erilaisia motiiveja ja taustavaikutteita. Verkostossa on haluttu olla mukana, paitsi seuraamassa toiminnan etenemistä, myös toimimassa yhdessä kuukkelin ja muun metsäluonnon hyväksi. Tästä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kuukkeli-luonnonhoitohankkeet, joita verkoston aikana käynnisteltiin lopulta neljällä alueella eri puolilla Suomea. Luonnonhoitohankkeista tullee Kuukkeliverkoston työn jatkajia, vaikka verkosto ei samanlaisena jatkukaan. Selkeä johtajuus on ollut Kuukkeliverkoston yhteistoiminnallisuudelle eduksi. Kuukkelihankkeen vetäjän rooli on muotoutunut verkoston solmukohdaksi, jonka kautta kulkee tietoa ja jonka johdolla uusi tieto muovautuu. Verkoston pysyminen ehjänä ja kuitenkin muuttuvaisena ja laajentuvana on ollut selkeän johtajuuden ansiota. Johtajuus ei kuitenkaan ole tarkoittanut dominoivaa ja autoritaarista (kuten usein Suomessa), vaan neuvottelevaa ja kuuntelevaa sekä ennen kaikkea keskustelevaa, verkostomaiseen toimintatapaan suuntautuvaa. Kuukkeliverkoston yhteistoiminnallisuuden tärkein rakennuspalikka on ollut kuukkeliesitteiden ja metsänkäsittelyyn tarkoitetun kuukkelityöohjeen laatiminen koko verkoston yhteisellä panostuksella. Kuukkeliohjeiden laadinta on ollut iso osa verkoston toimintaa käynnistysvaiheen jälkeen. Ohjeen aloittaminen yhteistyössä ensin Kuukkeliseminaarissa keväällä 2010 ja ohjeen monet kommenttikierrokset ovat kiinnittäneet toimijoita verkostoon. Esitteiden ja ohjeen laadinta on ollut yhteistoimintaa selkeimmillään. Kuukkeliohjeet ovat myös käsin kosketeltava tulos yhteistoiminnasta. Kuukkeliohjeiden laatiminen on luonut ja muokannut uutta tietoa kuukkelista, toisin sanoen yhteistoiminta on muokannut verkostoa myös uudeksi tietoverkostoksi. Verkostossa mukana olleet kuukkelitoimijat vievät verkoston toiminnan aikana kertynyttä tietoa ja yhteistoimintamalleja varmasti myös omiin organisaatioihinsa, mikä omalta osaltaan vie verkoston toimintaa eteenpäin. Yhteistoiminnan kehittymiselle on myös ollut Kuukkeliverkostossa tärkeää se, että verkosto on ollut avoin uusille toimijoille ja myös aktiivisesti hakenut uusia yhteistyökumppaneita verkostoon. Yhteistyö metsästäjien kanssa laajensi verkostoa ja toi myös lisää tietoa verkoston käyttöön. Yhteenveto Yhteistoiminnallisuus on toteutunut Kuukkeliverkostossa monin tavoin. Tärkeintä yhteistoiminnallisuuden toteutumisessa on ollut konkreettinen yhdessä tekeminen, kuukkeliesitteiden muokkaaminen ja muovaaminen kaikkine erimielisyyksineen ja niiden ylittämisineen. Selkeä, mutta kuunteleva ja neuvotteleva ja ulospäin suuntautuva johtajuus on osaltaan edesauttanut yhteistoiminnan kehittymistä aktiiviseksi. Innostus ja avoimuus ovat mahdollistaneet sen, että Kuukkeliverkostossa on voitu tarttua erilaisiin matkan varrella kehittyneisiin ideoihin (kuten yhteinen seminaari, yhteistyö metsästäjien kanssa, Kuukkeli-luonnonhoitohankkeet). 4.4 Kehitys-, resurssi. ja tutkimustarpeet Kohdassa on kerrottu useita valtakunnallisia kehittämisehdotuksia. Useat kesken jääneet innovaatiot vaatisivat toteutuakseen jatkotyötä. Etenkin Pohjois-Karjalan kuukkelialueen metsänkäsittelymallin kokeilu-, lisäselvitys-, opetus-, yrittäjyys-, tutkimus- ja valtavirtaistamishanke olisi todella tärkeätä saattaa liikkeelle.

20 20 Tässä jatkohankkeessa Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa metsäyhtiöiden (UPM ja Tornator) ja metsähallituksen maille osuvilla kolmella kuukkelireviirillä sekä yhdellä Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun harjoitusmetsässä olevalla reviirillä tulisi tehdä kuukkelipainotteiset suunnitelmat metsänkäsittelyohjeen mukaisesti. Näihin kokeiluihin tulisi liittää tutkimustoimintaa. Tutkimus- ja kehitystoimintaa yritettiin jo aloittaa, mutta käynnistäminen oli liian hidasta. Tämän kaltainen jatkotutkimus ei myöskään ollut kuukkelihankkeen alkuperäisissä tavoitteissa. Kokeilut ja tutkimus tulisi kuitenkin saada käyntiin vaikka kuukkelihanke päättyikin. Valmiit koealueet, aktiiviset toimijat ja toimiva yhteistyöverkosto mahdollistaisivat luotujen metsänkäsittelyohjeiden toimivuuden testaamisen, tarvittaessa tarkentamisen ja samaan aikaan menetelmien viemisen käytännön toimijoiden arkityöhön, jossa lopulta vasta mitataan saavutettujen hyötyjen vaikuttavuus. Oppilaitosyhteistyö mahdollistaisi myös koulutuksellisia hyötyjä ja vaikutuksia tulevien metsäammattilaisten osaamispohjaan ja sitä kautta työllistymismahdollisuuksiin. Jatkolla olisi myös suora kytkös neljässä maakunnassa alkaneiden kuukkelipainotteisten luonnonhoitohankkeiden jatkotoimintaan ja kuukkelihavaintojen METSO-hyödynnykseen ja havaintotietojen vaihdon parantamiseen. Kaikkineen jatkokehitystyöllä voisi olla suuri merkitys metsälajiston suojelumahdollisuuksien parantamisessa eteläisessä Suomessa. 5. Tiedotus Kuukkeli osoittautui viestinnällisesti kiinnostavaksi kärkilajiksi. Metsämiehen sielu, tulilla istujan kaveri, on positiivinen ja näyttävä. Kuukkelihanke tuotti noin 20 suurta lehtijuttua ja yli 40 pienempää juttua, pääosin maakunta-, paikallis- ja metsäalan lehtiin. Lehtiartikkelit kuukkelihankkeesta ja METSO-ohjelmasta on hankkeen toiminnan tuloksena julkaistu mm. seuraavissa lehdissä (osassa useitakin juttuja): Aamulehti, Aarre, Etelä-Karjalan sanomat, Etelä-Saimaa, Heinäveden Lehti, Hippiäinen, Huvudtstadbladet, Ilkka, Itä-Savo, Jämsänseutu, Kainuun Sanomat, Karjalainen, Keskisuomalainen, Keurusseudun Luonto, KMV-lehti, Kurun Sanomat, Lapin Kansa, Laukaalainen, Lieksan Lehti, Länsi-Savo, Luonnonsuojelija, Maaseudun Tulevaisuus, Metsästäjä, Metsälehti, Metsään-lehti, Outokummun Sanomat, Parikkalan-Rautjärven Sanomat, Pogostan Sanomat, Pohjalainen, Pohjolan Sanomat, Saarijärveläinen, Sampo-lehti, SavonSanomat, Suomen Luonto, Suomen Kuvalehti, Suomenselän Linnut, Suomenselän Sanomat, Suur-Keuruu, Sähköviesti, Terve Metsä, Tiira, Tornatorin ja UPM:n asiakaslehdet, Uutisvuoksi, Ylöjärven Sanomat. Kuukkeli oli mukana myös monissa lumituho- ja myrskytuho-jutuissa, joita julkaistiin noin pääosin pienissä paikallislehdissä kevään ja kesän 2010 aikana. Kuukkelista on kuultu myös Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan alueradiossa, Kirkon ympäristöpäivillä, Kuntamarkkinoilla ja tietysti monissa METSO-ohjelmaan liittyvissä tilaisuuksissa ja seminaareissa. Kuukkelihanke on pariin kertaan ollut esillä myös sivustolla ja METSO-uutiskirjeessä. Kuvassa 6 on joitakin poimintoja kuukkelihankkeen tuottamista lehtiartikkeleista. Loppuraportin liitteeksi sisällytetään myös joitakin julkaistuja artikkeleita. Kuukkelihankkeelle tehtiin syksyllä 2009 omat nettisivut ( Sivuille on mm ohjattu ilmoittamaan kuukkelihavaintoja monissa lehtijutuissa sekä muilta nettisivuilla. Sivuilla on myös melko laaja tietopaketti kuukkelihankkeen eri tapahtumien esitelmiä ja raportteja. Sivusto onkin ollut kävijämäärältään kohtuullisen vilkas ja tuottanut kohtuullisesti myös yhteydenottoja. Kuukkelihankkeen tiivistetyistä tuloksista on jo sivustolla juttu ja loppuseminaarien useimmat esitelmät löytyvät myös nettisivuilta. Myös tämä loppuraportti liitetään kuukkelisivuille aikanaan. Hankkeen tuloksista koostetaan vielä kevään 2012 aikana myös koostejulkaisu BirdLife Suomen julkaisemaan Linnut-vuosikirjaan.