rakennussuojelu <> esteettömyys - uusi hissi vanhaan kerrostaloon

Transkriptio

1 rakennussuojelu <> esteettömyys - uusi hissi vanhaan kerrostaloon arkkitehtuurin historian diplomityö valvoja: professori Vilhelm Helander ohjaaja: arkkitehti Satu Åkerblom tekijä: Sasu Hälikkä Sotera

2 Tiivistelmä / Abstract Tekijä: Sasu Hälikkä Pääaine: Arkkitehtuurin historia ja teoria Sivuaine: Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu Työn nimi: Rakennussuojelu <> esteettömyys - uusi hissi vanhaan kerrostaloon Professuurin koodi ja nimi: A-27, Arkkitehtuurin historia Työn valvoja: Professori Vilhelm Helander Työn ohjaaja: Arkkitehti Satu Åkerblom Tiivistelmä: Suomen kerrostaloista lähes puolet on hissittömiä. Portaat muodostavat monelle ylittämättömän esteen; vielä useammalle portaissa liikkuminen on vaivalloista tai jopa vaarallista. Väestön ikääntyessä yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä, että ihmiset pystyvät elämään omassa kodissaan mahdollisimman kauan, siksi hissien rakentamista vanhoihin taloihin tuetaan voimakkaasti. Nykyisin hissihankkeissa pohditaan ratkaisuvaihtoehtojen toimivuutta ja taloudellisuutta, mutta hissin lisäämisen arkkitehtoniset vaikutukset jäävät usein vähemmälle huomiolle. Hissin rakentamatta jättämistä on rakennussuojelun näkökulmasta pidetty toivottuna ratkaisuna. Hissin rakentaminen edistää kuitenkin myös rakennussuojelullista päämäärää, jos rakennuksen käytön säilymistä pidetään yhtenä suojelutavoitteista. Diplomityössä on etsitty näkökulmia, joista hissilisäyksen arkkitehtonisia vaikutuksia ja saavutettavaa esteettömyyden tasoa voidaan arvioida. Erityisesti tarkastellaan 1950-luvun jälkeen rakennettujen kerrostalojen porrashuoneisiin soveltuvia ratkaisuja. Työhön sisältyy kaksi eri-ikäiseen kerrostaloon tehtyä esimerkkisuunnitelmaa. Sivumäärä: 52 Avainsanat: rakennussuojelu, esteettömyys, hissit, jälkiasennushissit, porrashuone, asuinrakennukset, arkkitehtuuri Author: Sasu Hälikkä Major subject: History and Theory of Architecture Minor subject: Urban and Regional Planning Chair (code and name): A-27, History of Architecture Title: Building Preservation vs. Human Accessibility: a New Lift to an Old Block Supervisor: Professor Vilhelm Helander Tutor: Architect Satu Åkerblom Abstract: Nearly half of the blocks of flats in Finland lack a lift. For many people stairs are an insurmountable obstacle, for even more walking in stairs is laborious or even dangerous. With an ageing population, it is necessary for society that people could live in their own homes as long as possible. Therefore retrofitting lifts to existing blocks of flats is strongly supported. Functionality and economic aspects are ususally considered in retrofitting projects, whereas architectural issues are often left aside. The decision to not build a lift has often been regarded as the most desirable choice from the point of view of building preservation. Accessibility and building preservation are compatible aims if preserving the use of the building is one of the goals. The aim of the thesis is to present ways to evaluate the effects of retrofitting lifts on the architecture of the building and on the degree of accessibility. A special attention is paid to suitable retrofitting solutions to the late 19th century housing. Furthermore, the thesis contains two design suggestions for two buildings of different ages. Number of pages: 52 Keywords: building preservation, accessibility, lifts, retrofitting lifts, staircase, housing, architecture 2

3 Sisällysluettelo Tiivistelmä... Alkulause Johdanto... Osa I: Perusteet 1. Hissittömät kerrostalot Esteettömyys asuinrakennuksessa Rakennussuojelu Jälkiasennushissiratkaisut Hissilisäyksen vaikutus käytettävyyteen ja turvallisuuteen Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta... Osa II: Hissiratkaisujen arviointi 1. Elementtiporrastyypit Kaksivartinen porras Kiertyvä porras Yksivartinen porras Rakennusrungon ulkopuoliset ratkaisut... Osa III: Esimerkkisuunnitelmat 1. Asunto-osakeyhtiö Onni Asunto-osakeyhtiö Sunilantie

4 Alkulause Konkreettinen aihe on johdattanut minut keskelle arvojen moniottelua. Yrityksistä huolimatta en ole onnistunut luomaan kalkyylia, joka kertoisi, koska suunnittelijan ratkaisu lähestyy ihanteellista tasapainoa rakennussuojelun ja esteettömyyden välillä tai koska se etääntyy siitä. Rakennustaiteelliset arvot ja rakennuksen käyttöön liittyvät arvot ovat siis yhteismitattomia! Vaikka eksaktia tapaa ratkaista arvoristiriitatapauksia ei olisikaan olemassa, ihminen kykenee ne ratkaisemaan sujuvasti kunhan saa riittävästi jäsennöityä tietoa ratkaistavasta ongelmasta. Tämä työ on eräs yritys järjestää tietoa helpommin käytettäväksi. Yksin tätä työtä en ole tehnyt. Suurin kiitos kuuluu työni ohjaajalle Satu Åkerblomille, jonka kannustus ja palaute ovat olleet elintärkeitä työn valmistumiselle. Eteenpäin on kannustanut myös työn valvoja, professori Vilhelm Helander, joka on ollut opintojeni ajan myös tutorini. Hänen vaikuttavat luentonsa saivat kiinnostukseni arkkitehtuurin historiaa kohtaan heräämään. Tutkimushankkeen eräänlaisia kummisetiä ovat olleet Erkki Mäkiö ja Tommi Lindh Museovirastosta. Tutkimushanke lähti liikkeelle heidän kanssaan käytyjen keskustelujen saattelemana. Hyvin antoisia olivat lukuisat asiantuntijahaastattelut, jotka tein viime syksynä. Haluan mainita kaksi tärkeää aineistoa, joiden avulla sain hyvän kokonaiskuvan suomalaisista porrashuoneista: Arkkitehtitoimisto Schulmanin tekemä Kruununhaan hissittömien porrashuoneiden inventointi sekä Rakennustietosäätiön kerrostalopiirustuskokoelma, kiitokset erityisesti Johanna Luhtalalle ja Heta Timoselle. Haluan myös kiittää professori Osmo Lappoa sekä Arkkitehtiosaston professoreita, jotka ovat kommentoineet työtäni. Kaikille työtovereilleni Soterassa ja läheisilleni kotona lämmin kiitos tuesta ja kannustuksesta! Espoossa Sasu Hälikkä 4

5 0. Johdanto Kuva 1. Onko tämä maailman vanhin jälkiasennushissi? Castel Sant Angelo Roomassa rakennettiin alunperin Rooman keisari Hadrianuksen mausoleumiksi, mutta myöhemmin se toimi mm. paavillisena linnoituksena. Paavi Clemente XII rakennutti sinne luvulla itselleen hissin, josta on jäljellä enää kuilu ja seinillä kulkevat johteet. (Kuva: Aleksi Räihä 2005) Esteettömyys tarkoittaa laajasti ymmärrettynä rakennetun ympäristön tai rakennusten toimivuutta ja käytettävyyttä. Tilan, olipa kyseessä ulko- tai sisätila, tulee täyttää käyttäjien liikkumisen ja toimimisen vaatimukset. Esteettömän tilan vastakohta on sellainen, jossa jokin käyttäjäryhmä ei pysty toimimaan. Täydellistä kaikkien käyttäjien vaatimukset huomioon ottavaa esteettömyyttä ei useinkaan voida saavuttaa. Suunnitteluratkaisujen esteettömyyden tasoa voidaan arvioida sen perusteella, kuinka monen eri käyttäjäryhmän vaatimukset ne täyttävät. Rakennussuojelu on rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojen säilyttämistä. Tällaiset arvot eivät ole vain historiallisia, vaan esimerkiksi käyttöarvo tai esteettinen arvo ovat niin ikään rakennussuojelun alaan kuuluvia. Rakennukset säilyvät yli ihmisiän, siksi rakentaminen ja rakennetun ympäristön vaaliminen ovat toimintaa, jonka vaikutukset välittyvät seuraaville sukupolville. Vanhat rakennukset eivät aina täytä nykyajan käytettävyysvaatimuksia. Kun niillä katsotaan olevan myös rakennussuojelullista erityisarvoa, esteettömyyden ja rakennussuojelun vaatimukset saattavat joutua ristiriitaan. Näitä yhteismitattomia arvoja ei voida suoraan asettaa rinnakkain. Sen sijaan olisi löydettävä ratkaisuja, joissa sekä esteettömyyden että rakennussuojelun tavoitteet toteutuvat mahdollisimman onnistuneesti. Parhaassa tapauksessa voidaan esteettömyydelle ja rakennussuojelulle löytää yhteinen päämäärä. Esteettömyyttä asuinrakennuksissa on pyritty edistämään yhteiskunnan voimakkaan tuen myötä rakentamalla hissejä hissittömiin kerrostaloihin. Hissien lisäämisestä on tullut samalla ajankohtainen rakennussuojelukysymys. Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtiosastolla toimivalla SOTERA-instituutilla (Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti) on vuosien kokemus esteettömän asumisen tutkimuksesta. Museovirastosta esitettiin, että rakennussuojelun ja esteettömyyden vastakkainasettelu ansaitsisi tutkimusta. Aloitteen seurauksena TeTT esteetön asuinrakennus -tutkimushankkeessa lähdettiin syksyllä 2004 selvittämään asuinkerrostalojen jälkiasennushissihankkeiden rakennussuojelullisia vaikutuksia ja esteettömyyden toteutumista. Yleensä edellä mainittuja aiheita on käsitelty erikseen, mikä ei ole ollut omiaan tukemaan rakennussuojelun ja esteettömyyden tavoitteiden yhtäaikaista toteutumista. TeTTtutkimuksen hissien lisäämistä käsittelevään osaan kuuluu tämä diplomityö sekä kesän 2005 aikana ilmestyvä samaa aihetta käsittelevä tutkimusraportti. Diplomityö koostuu kolmesta osasta. Ensimmäiseen osaan on koottu taustatietoa jälkiasennushissejä, esteettömyyttä ja rakennussuojelua käsittelevästä kirjallisuudesta ja lainsäädännöstä. Tietoja on päivitetty ja täydennetty haastattelemalla rakennussuojelun ja esteettömyyden asiantuntijoita, eri viranomaistahoja, kuten pelastuslaitoksen, rakennusvalvonnan, kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnittelun edustajia, sekä hissivalmistajan ja suunnittelijoiden edustajia. Toisessa osassa syvennytään viime sotien jälkeen rakennettuihin asuinkerrostaloihin, koska näissä on määrällisesti eniten hissittömiä porrashuoneita. Luvussa esitellään eri porrashuonetyyppeihin soveltuvat ratkaisut ja arvioidaan kussakin saavutettua esteettömyyden tasoa. Samassa yhteydessä tarkastellaan ratkaisuihin liittyviä rakennussuojelullisia ja arkkitehtonisia ongelmakohtia. Kolmannessa osassa esitetään kahteen eri-ikäiseen kohteeseen suunnitellut jälkiasennushissiratkaisut. Ensimmäinen on 1800-luvun lopussa rakennettu uusrenessanssikerrostalo. Toinen on 1960-luvulla rakennettu kuuden lähiökerrostalon ryhmä. 5

6 Osa I: Perusteet 1. Hissittömät kerrostalot asuinrakennuksia (kpl) on hissi Suomessa on asuinkerrostaloja yli kpl 1. Näistä hissittömien osuus on lähes puolet. Vuonna 1997 laskettiin kolmikerroksisissa ja tätä korkeammissa kerrostaloissa olevan hissitöntä porrashuonetta. Suurta muutosta näihin lukuihin ei ole tullut, sillä viime vuosina hissejä on vanhoihin taloihin asennettu vain noin 100 kappaletta vuodessa. 2 Tyypillinen hissitön kerrostalo on luvulla rakennettu ja 3 4-kerroksinen. Tuolloin rakennettiin määrällisesti eniten kerrostaloja, eivätkä rakennusmääräykset edellyttäneet hissiä alle viisikerroksisiin taloihin. Toinen hissien rakentamista ohjaava tekijä ovat olleet valtion Arava-säädökset. Niiden mukaan hissin sai valtion lainoittamassa asuntotuotannossa 1980-luvun alkuun saakka rakentaa vain vähintään viisikerroksisiin taloihin kpl / vuodessa yli 8 ei hissiä kerroksia Kuva 2. Vuonna 1985 tai sitä ennen rakennetut vähintään kolmikerroksiset asuinrakennukset kerroslukumäärän ja hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990) on hissi ei hissiä Ikääntyvä väestö Väestön ikärakenteessa on tapahtumassa selkeä muutos. Väestöennusteiden mukaan vuoteen 2040 mennessä yli neljäsosa väestöstä on 65 vuotta täyttäneitä. Nykyisin syntyvien lasten odotetaan elävän keskimäärin jo lähes 80-vuotiaiksi. 3 Toimintakyvyn heikkenemisen rajana pidetään 75 ikävuotta 4, joten tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä tarvitsee viimeisinä elinvuosinaan jonkinlaista apua päivittäisiin toimiinsa. Jos portaissa kulkeminen on vanhukselle vaivalloista ja epävarmaa, hänen ulkoilumahdollisuutensa heikkenevät. Liikunnan puute taas saattaa entisestään heikentää liikuntakykyä, ja pian asukas tarvitsee apua kaikkeen toimintaansa. Liikuntarajoitteisille soveltuvia asuntoja täytyy asuntomarkkinoilla olla tarjolla paljon enemmän kuin on niiden tarvitsijoita, sillä tällaisen asunnon ostajalta ei voida edellyttää liikuntarajoitteisuutta. Koska suuressa osassa liikuntarajoitteisille soveltuvista asunnoista asuu normaalisti liikkuvia, tullee sopivista asunnoista tulevaisuudessa pula. Yhteiskunnan näkökulmasta keskeinen ongelma on se, pystytäänkö kotona asuville vanhuksille tarjoamaan riittävästi palveluja, jotta heidän ei tarvitsisi muuttaa palveluasuntoihin. Kotihoitopalvelut ovat kasvava menoerä kuntien taloudessa, mutta palveluasuminen on joka tapauksessa vielä kalliimpaa. Kansantaloudellisen merkityksen lisäksi kerrostalojen hissittömyys koskettaa meistä suurta osaa myös henkilökohtaisesti: voi pohtia, millaista on elää viimeisinä elinvuosinaan vankina omassa kodissaan, kun sieltä ei pääse ilman apua ulos, tai millaista on joutua muuttamaan omasta kodistaan laitokseen, koska alentunut liikuntakyky estää itsenäisen elämisen vanhanaikaisessa asuintalossa. tulevaisuudessa esteettömistä asunnoista tulee pula Kuva 3. Asuinkerrostalojen keskimääräinen vuosittainen rakentamisvolyymi hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990) Yhteiskunnan tuki Valtio tukee hissien rakentamista hissittömiin kerrostaloihin varsin avokätisesti. Kokonaistaloudellisesti on jälkiasennushissien rakentaminen hyvin edullista. Hissiasennuksesta syntyy yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, jos sen ansiosta voidaan vähentää kotihoitokäyntejä. Stakesin laskelmien mukaan yksi hissi on kokonaistaloudellisesti kannattava, mikäli sen ansiosta voidaan vähentää kuusi kotihoitokäyntiä viikossa. Asetettaessa vastakkain pelkästään ne kustannukset, jotka koituvat valtiolle hissirakentamiselle myönnetyn tuen muodossa, ja kotihoidon kustannukset, tulee hissi selkeästi edullisemmaksi. Eräässä tutkimuksessa palvelutaloon muuttaneista vanhuksista 13 % ilmoitti muuton syyksi oman asuintalonsa hissittömyyden 5. Jos hissillä voidaan siirtää laitosasumiseen siirtymistä myöhemmäksi, ovat syntyneet säästöt entistä suuremmat. 6 hissirakentaminen on kokonaistaloudellisesti kannattavaa 1) Tilastokeskus ) Stakes ) Tilastokeskus ) Stakes ) Rönkä ym s ) Stakes

7 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % * *ennuste Kuva 4. Väestörakenne Suomessa (lähde: Tilastokeskus 2004) Ikä Kuva 5. Eliniän odote syntymävuoden mukaan (lähde: Tilastokeskus 2004) kpl Miehet Naiset Kuva 6. ARA:n hissiavustukset vuosina (lähde: ARA) 65 v v v Valtion Asuntorahasto (ARA) myöntää avustusta asuinrakennusten korjaushankkeille, joissa tehdään mahdolliseksi liikuntaesteisen pääsy rakennukseen, asuntoon tai muihin asuinrakennuksen tiloihin. Valtion tukea hissihankkeille on voinut saada vuodesta 1990 lähtien 30 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Vuodesta 1997 avustuksen yläraja nostettiin 50 %:iin. 7 Lisäksi useat kunnat myöntävät 5 15 %:n lisäavustuksen ARA:n tukemiin hankkeisiin. Esimerkiksi Helsingissä on mahdollista saada jopa 60 % tukea hissihankkeen kaikista kustannuksista. Avustuksia myönnettäessä tarkastellaan kulkuyhteyksiä kokonaisuutena, jolloin rakennustoimiin voi liittyä muitakin muutoksia kuin hissin rakentaminen. Vaikka tavoitteena on mahdollisimman täydellinen esteettömyys, ei sen toteutuminen ole avustuksen ehdoton edellytys. Tukea on myönnetty myös hankkeille, joissa portaatonta kulkua hissille ei ole pystytty järkevällä ratkaisulla järjestämään. 8 Eräissä kaupungeissa hissirakentamisen edistämiseen on sitouduttu kaikilla hallinnonaloilla. Varsinkin Helsingissä rakennusvalvonta, kaupunkisuunnittelu, kaupunginmuseo ja pelastuslaitos ovat tehneet runsaasti yhteistyötä asian edistämiseksi. Eri sektoriviranomaiset ovat muokanneet omia vaatimuksiaan ja menettelytapojaan rakennuslupaprosessissa, jotta päämäärä lisätä hissirakentamista saavutettaisiin. Esimerkiksi kaupungin pelastuslaitos on sallinut portaiden kaventamisen. Samalla se kuitenkin valvoo, ettei talojen kokonaisturvallisuus pääse heikentymään. Useissa tapauksissa on hissihankeen ja portaiden kaventamisen yhteydessä saatu aikaan paloturvallisuuden kannalta suorastaan parannuksia, kun esimerkiksi portaiden kaventamisen ehdoksi on asetettu huoneistojen erottaminen nykyaikaiseen tapaan erillisiksi palo-osastoiksi lisäämällä huoneistoihin sisäpuoliset paloa pidättävät ovet. 9 Helsingissä perustettiin vuonna 2000 niin kutsuttu hissiprojekti, jonka tavoitteeksi asetettiin hissirakentamisen edistäminen sekä yksityisiin että kaupungin omistamiin asuntoihin. Kaupunkilaisten palveluksessa toimii hissiasiamies, joka neuvoo taloyhtiöitä ja isännöitsijöitä hissihankkeisiin liittyvissä kysymyksissä. Hissirakentaminen on vähäistä 1. Hissittömät kerrostalot Runsaasta tuesta ja markkinoinnista huolimatta hissinrakennushankkeita on toteutettu odotettua vähemmän. Avustuksia ARA on myöntänyt viime vuosina reilu 100 vuodessa 10. Stakesin laskelmien mukaan täytyisi hissejä asentaa kappaletta vuodessa, jos puolet hissittömistä kerrostaloista haluttaisiin varustaa hissillä seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. 11 Helsingissä suurin puute hisseistä on vanhoissa 1960-luvulla rakennetuissa lähiöissä, mutta avustuksia eniten hakevat ja saavat kantakaupungin vanhat taloyhtiöt 12. Kantakaupungin kerrostaloissa on tyypillisesti lähiötaloja enemmän kerroksia, ja siten niiden asukkailla on keskimäärin enemmän porrasaskelmia noustavana päästäkseen asuntoonsa. Siksi kantakaupungissa sijaitsevassa taloyhtiössä hissi on keskimääräiselle asukkaalle suhteellisesti suurempi parannus. Tätäkin merkittävämpi tekijä hissihankkeiden suosiolle kantakaupungissa saattaa olla kuitenkin taloudellinen 13. Matalammissa lähiötaloissa on yhtä potentiaalista hissiä kohti keskimäärin vähemmän asuntoneliöitä, jolloin asuntoneliötä kohden laskettuna hissin kustannukset ovat mahdollisesti korkeammat 14. Kantakaupungin alueella, jossa asuntojen hinnoilla ei näytä olevan ylärajaa, voidaan hissin olettaa nostavan edelleen kiinteistön ja siis asuntojen arvoa. Lähiöissä tällainen mahdollinen arvonnousu on todennäköisesti vähäisempää. Sen lisäksi, että kantakaupungin asukkailla on keskimääräistä paremmat taloudelliset edellytykset sijoittaa rahaa rakennushankkeeseen, on suuret perusparannusremontit näissä taloyhtiöissä usein jo tehty. Lähiötaloyhtiöillä saattaa pahimmillaan olla edessään useita kalliita ja välttämättömiä korjaushankkeita kuten putki- tai julkisivuremontti. Monilla vanhoilla taloyhtiöillä on lisäksi käytössään oiva rahoituskeino: yhä suositummaksi on tullut muuttaa ullakkokerros asuinkäyttöön, jolloin uusien asuinneliöiden tai rakennusoikeuden myynnistä saaduilla tuloilla taloyhtiö voi rahoittaa hissinrakentamisen. Valtion asuntorahasto viranomaisyhteistyötä hissirakentamisen edistämiseksi tuki ja tarve eivät kohtaa 7) Rönkä ym s ) Holappa. 9) Holappa, Rontu. 10) Valtion asuntorahaston korjausavustukset hissien rakentamiseen vuosina ) Stakes ) Holappa. 13) Wallenius. 14) Hissien kustannushaitari on erittäin suuri hissin sijoituspaikasta ja vaadittavista rakennustöistä riippuen. 7

8 2. Esteettömyys asuinrakennuksessa Rakennuksen esteettömyydellä tarkoitetaan laajasti ymmärrettynä rakennuksen toimivuutta ja turvallisuutta niissä tehtävissä, joihin se on tarkoitettu. Asunnon sisällä toimivuus on sitä, että asunnon varustetaso ja mitoitus vastaavat asukkaan tarpeita. Se, mikä on yhdelle toimiva ratkaisu, ei välttämättä ole ihanteellinen toiselle. Jo ihmisten pituuserot asettavat erilaiset mitoitusihanteet esimerkiksi keittiökalusteille. Asunnon sisäiset kynnykset ja tasoerot vaikeuttavat monien asukasryhmien toimintaa asunnossa ja tekevät itsenäisen selviytymisen joillekin mahdottomaksi. Asunnon ulkopuolisissa tiloissa esteettömyys on ennen kaikkea kulkureittien kuljettavuutta, sitä että asukas tai asuinrakennuksessa vieraileva pääsee asuntoon ja muihin asuinrakennuksen tiloihin. Nykyisin asuinrakennuksen toimivuudelle asetetaan aivan erilaiset vaatimukset kuin ennen. Syynä tähän ei ole ainoastaan nykyisen korkean elintason tuoma vaatimustason kasvu, vaan 1900-luvun kuluessa tapahtuneet muutokset kotielämän luonteessa. Joskus kotona asui useita sukupolvia, jolloin esimerkiksi vanhuksella oli aina ympärillään auttavia käsiä. Nykyisin vanhuudessa eletään enimmäkseen yksin tai kaksin toisen vanhuksen kanssa. Yhteiskunta on osittain ottanut sosiaalisen turvaverkon roolin. Vauraassakaan kodissa ei enää asu palvelijoita, jotka ovat aina paikalla kun apua tarvitaan. asumiskulttuuri on muuttunut Tasoerot Portaat ovat epävarmasti liikkuvalle eräs keskeisin kulkureitteihin liittyvä este asuinrakennuksessa. Kynnyksiä voidaan helposti tasoittaa ja oviaukkoja useissa tapauksissa leventää, mutta tasoerojen poisto ei ole aivan yksinkertaista. Portaat eivät ainoastaan estä eräiden henkilöiden pääsyn rakennukseen ja rakennuksesta ulos, vaan muodostavat myös merkittävän loukkaantumisriskin. Bengt-Vilhelm Levón on arvioinut, että porrastapaturmia tapahtuu Suomessa vuosittain noin Ruotsissa on tutkittu porrastapaturmia ja portaissa liikkumista. Tutkimusten mukaan suurin osa onnettomuuksista sattuu portaita alaspäin kuljettaessa, ja kantamukset pahentavat tapaturman seurauksia. Eniten porrastapaturmia sattuu lapsille ja vanhuksille. 1 Nykypäiviin saakka hissiin on suhtauduttu pikemmin ylellisyyskapineena kuin välttämättömänä tai edes hyödyllisenä apuneuvona. Sittemmin siitä on tullut rakennusten vakiovaruste, jota pidetään välttämättömänä ei ainoastaan erityiskäyttäjäryhmien takia vaan yhtä lailla kenen tahansa apuvälineenä. Hissi on sähkötoiminen kone, jota koskevat erityiset hissimääräykset. Hissikuilu on se rakennuksen osa, jossa hissi liikkuu. Siihen ei saa asentaa mitään hissin toimintaan kuulumattomia osia. Hissin toiminta-alueelle ei myöskään kukaan muu saa kajota kuin erityisesti hissien tekniikkaan koulutuksen saanut henkilö. Hissin lisäksi on olemassa muitakin tasonvaihtolaitteita, esimerkiksi porrashissit ja vammaishissit. Kun hissitekniikkaa ohjaa Euroopan unionin hissidirektiivi, muista tasonvaihtolaitteista on säädetty konedirektiivissä. Porrashissit ovat tasonvaihtolaitteista kaikkein keveimpiä. Niissä on istuin tai kuljetustaso, joka liikkuu portaan viereen asennettua kiskoa pitkin tasolta toiselle. Toinen konedirektiivin mukainen laitetyyppi on vammaishissi, jota kutsutaan myös kevythissiksi. Se on tavallista hissiä hitaampi ja pystyy kuljettamaan hissiä vähemmän kuormaa. Turvamääräyksistä johtuen vammaishissi liikkuu vain, kun käyttäjä pitää painonapin pohjaan painettuna. Sekä porrashissi että vammaishissi vievät konehuoneettomina ja kevytrakenteisina hyvin vähän tilaa ja soveltuvat siksi paikkoihin, joihin varsinaista hissiä ei ole tilaa asentaa. hissit Kuva 7. Porrashissi. (Kuva: KONE Hissit Oy) 1) Ekman ym s

9 2. Esteettömyys asuinrakennuksessa Esteettömyys ja rakentamisen ohjaus Rakentaminen on meillä tarkasti säädeltyä toimintaa luodaanhan siinä yhteistä ympäristöä monen sukupolven käytettäväksi. Esteettömyys on käsitteenä tullut rakentamisen ohjaukseen varsin myöhään. Ensimmäinen maininta liikkumisesteisille soveltuvasta ympäristöstä tuli Suomen rakennuslainsäädäntöön vuonna 1973, kun rakennusasetukseen kirjattiin, että yleisölle tarkoitettujen tilojen suunnittelussa tuli ottaa huomioon myös henkilöt, joiden liikuntakyky tai kyky suunnistautua on iän, vamman tai sairauden takia rajoittunut. Vuonna 1979 vaatimus sai konkreettisemman asun, kun astui voimaan rakentamismääräyskokoelman osa F1, Liikkumisesteetön rakentaminen. Sekin käsitteli vain julkisten tilojen rakentamista. Asuntohallitus asetti vuonna 1989 työryhmän pohtimaan asuntorakentamisen ohjausta liikkumisesteisille paremmin soveltuvaksi. 2 Vuonna 1994 tuli rakentamismääräyskokoelmaan ensimmäinen asuntorakentamista ohjaava osa G1, Asuntosuunnittelu. Siinä asetettiin vaatimus, että vähintään nelikerroksisiin kerrostaloihin tuli asentaa pyörätuolinkäyttäjälle soveltuva hissi. Myös kolmikerroksisiin taloihin piti asentaa hissi, jos porrasyhteyttä kohti oli vähintään kuusi asuntoa sisäänkäyntitason yläpuolisissa kerroksissa. Tähän sääntöön oli kuitenkin poikkeus: silloin, kun tontin maantasokerroksen kerrosalasta oli pääosa suunniteltu liikkumisesteisille soveltuviksi asunnoiksi, ei kolmikerroksiseen taloon tarvittu hissiä. Viimeksi mainittuun sääntöön sisältyy ristiriita. Koska maantasokerrokseen muuttajilta ei voida edellyttää liikuntaesteisyyttä, eivät liikuntaesteisille suunniteltujen asuntojen kysyntä ja tarjonta välttämättä kohtaa. Toisaalta, jos yläkerran asukas vammautuu, ei häntä lohduta se, että samassa taloyhtiössä on myös liikuntaesteisille suunniteltuja asuntoja. Yhteiskunnan ohjauksella pyritäänkin siihen, että markkinoilla olisi riittävä määrä tarjolla liikuntaesteisille soveltuvia asuntoja. Tämän vuoden maaliskuussa tulivat voimaan uudet F1- ja G1-asetukset, joissa on tiukennettu ympäristön esteettömyyteen liittyviä määräyksiä. Kerrostalot täytyy nykyisin varustaa pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjille soveltuvalla hissillä jo silloin, kun käynti johonkin asuinhuoneistoon on sisäänkäyntikerros mukaan lukien rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Esteettömyyttä on asetuksessa käsitelty aiempaa kokonaisvaltaisemmin, sillä jo rakennuksen ulkopuoliset kulkuyhteydet tulee tehdä liikuntaesteiselle soveltuviksi. Uudessa asetuksessa osaa F1, Esteetön rakennus, sovelletaan myös asuinrakennuksiin niiltä osin kun asuntorakentamista käsittelevessä G1:ssä määrätään rakennuksen soveltumisesta myös liikuntaesteisen käyttöön. Eräs asuinrakennusten esteettömyyteen vaikuttava säännöstö on ollut valtion lainoittamaa, niin kutsuttua Arava-asuntotuotantoa ohjaava normisto. Vuoteen 1982 saakka valtion lainoittamassa Arava-rakentamisessa hissi sallittiin vain vähintään 5-kerroksisiin taloihin. Arava-ohjeissa hissiä edellyttävä vähimmäiskerroslukumäärä laski vaiheittain ensin neljään vuonna 1982 ja vuonna 1990 kolmeen kuitenkin edellyttäen porrashuonetta kohdin olevan yhteenlasketun huoneistoalan ylittävän 700 m². Arava-normiston seurauksena maahamme on rakennettu runsaasti juuri kolmi- nelikerroksisia hissittömiä taloja. 3 rakennuslainsäädäntö uudet rakennusmääräykset Arava-tuotanto Esteettömyys vanhoissa asuinrakennuksissa Rakentamista ohjaavat säädökset antavat paljon tulkinnanmahdollisuuksia olemassa olevien rakennusten muutoshankkeisiin. Rakennusmääräyskokoelman määräykset koskevat rakennuksia, joiden lupahakemukset ovat tulleet vireille asetuksen voimaantulon jälkeen. Kun vanhat rakennukset eivät välttämättä edes alun perin ole täyttäneet nykyisiä määräyksiä esimerkiksi paloturvallisuuden suhteen, on selvää, että muutoshankkeissa joudutaan analysoimaan huolellisesti uudistuksen aiheuttamat vaikutukset. Valvovan viranomaisen tehtävänä on varmistaa, ettei muutosrakentamisessa tapahdu oleellista heikennystä olemassa olevaan tasoon nähden, vaikka vanhan rakennuksen kaikinpuolista uudistamista nykymääräyksiä vastaavaksi ei voidakaan vaatia. Maankäyttö- ja rakennuslain 13 :n kolmannessa momentissa säädetään rakennusmääräyskokoelman määräysten soveltamisesta korjausrakentamiseen seuraavaa: Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät. Myös Ympäristöministeriö on jättänyt paikallisviranomaisille paljon valtaa harkita muutostöitä tapauskohtaisesti. 2) Könkkölä 2003 s ) Sama s. 18 9

10 2. Esteettömyys asuinrakennuksessa Tavoitteena korjaus- ja muutoshankkeissa on kokonaisuuden parannus. Esimerkiksi jälkiasennushissi voi parantaa jokapäiväistä turvallisuutta, kun porrastapaturmariski vähenee. Vaikka samalla poistumistie saattaa kaventua, voidaan riskejä analysoimalla kokonaisturvallisuuden havaita ehkä parantuvan. Jos sektoriviranomaiset pitävät jonkin rakennuksen kohdalla oman vastuualueensa saavutetusta tasosta joustamattomasti kiinni, voi kokonaisuuden kannalta selkeä parannus jäädä toteutumatta. Näin on valitettavasti tilanne monissa suomalaisissa kaupungeissa, joissa pelastusviranomainen ei salli vähäisintäkään portaan kaventamista alle nykyvaatimuksen mukaisen 1200 mm:n. Helsingissä eri viranomaisten yhteistyöllä pyritään kaikkien osa-alueiden kannalta aikaisempaa parempaan tilanteeseen. Esimerkiksi pelastusviranomainen on salliessaan portaan kaventamisen kiinnittänyt huomiota talon yleiseen paloturvallisuuteen ja eräissä tapauksissa edellyttänyt talon muun paloturvallisuuden parantamista. Vanhoissa taloissa asuntojen tulipaloa huonosti kestävät ovet esimerkiksi muodostavat merkittävämmän riskin paloturvallisuuden kannalta kuin portaan leveys. Tällaisessa tapauksessa pelastuslaitos on asettanut portaan kaventamisen ehdoksi asuntojen paloa pidättävän lisäoven asentamisen asunnon puolelle. Toinen parannuskeino on ollut niin kutsuttujen kuivanousujen lisääminen porraskäytävään. Kuivanousu on tyhjä putki, jossa on liityntä jokaisella kerrostasanteella. Sammutustilanteessa vesi johdetaan kerroksiin nousua pitkin. Kun portaat säilyvät vapaina sammutusletkuista, portaissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. 4 tavoitteena kokonaisturvallisuuden ja -käytettävyyden parannus Kuva 8. Jälkiasennushissin yhteydessä asennettu kuivanousu. 4) Rontu. 10

11 3. Rakennussuojelu Rakennettuun ympäristöömme liittyy arvoja, arvokkaina pidettyjä asioita ja ominaisuuksia, joiden säilymistä pidämme toivottavana. Suojelun tehtävä on säilyttää näitä arvoja ja välittää niitä edelleen tuleville sukupolville. Tällaisia arvoja ovat esimerkiksi kulttuurihistorialliset ja esteettiset arvot. Eräs tärkeimmistä rakennukseen liittyvistä arvoista on sen käyttö. Vaikka arvot ovat jossain määrin aikakaudesta riippuvia, ovat ne samalla kulttuuriin sidottuja ja siten välittyvät muodossa tai toisessa sukupolvelta toiselle. Rakennettu ympäristö on meille yhteinen ja säilyy pidempään kuin itse elämme. Siksi sen vaalimisessa ja kehittämisessä on kysymys pitkäjänteisestä toiminnasta. Kulttuuriympäristön todellinen vaaliminen on mahdollista vain mikäli eri toimijat pystyvät sitoutumaan joihinkin yhteisiin päämääriin. yhteiset päämäärät suojelun onnistumisen edellytys Kulttuurihistoriallinen arvo Kulttuurihistoriallisesti rakennus voi olla edustava esimerkki aikansa arkkitehtuurista. Asuinrakennus voi olla ainoa elävä todiste tietyn aikakauden ja sosiaaliluokan asumiskulttuurista. Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo voi perustua myös harvinaisuuteen, joko siten, että se on yksi viimeisiä säilyneitä aikansa rakennustyypin edustajia, tai että jo valmistuttuaan se on ollut ainutlaatuinen erikoisuus. Alkuperäisyys on monessa yhteydessä mainittu kulttuurihistoriallinen arvo mutta rakennuksen kohdalla ei aivan kiistaton 1. Alkuperäisyyden vaalinta johtaa usein ristiriitaan rakennuksen käyttöarvon kanssa, ja äärimmilleen vietynä se saattaa uhata koko rakennuksen olemassaoloa, sillä rakennuksen ylläpitoon kuuluu olennaisesti rakennusosien uudistaminen ja kunnostaminen. Rakennussuojelun asiantuntijat joutuvat pohtimaan, säilyykö rakennus alkuperäisempänä, jos sen kunnostuksessa käytetään samoja materiaaleja ja työtapoja kuin rakennusta rakennettaessa. Entä miten tulee suhtautua rakennukseen, jonka eri rakennusvaiheissa on jo käytetty erilaisia materiaaleja? Mitkä niistä edustavat oikeaa alkuperäisyyttä? Runsaasti kulttuurihistoriaa voi sisältyä rakennukseen, jonka rakennushistoria sisältää useita eri vaiheita: tätä kutsutaan kerroksisuudeksi. Eri-ikäiset rakennusosat kertovat eri aikakausista, eri aikojen ihanteista ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksista. Rakennuksella voi olla korkea symboliarvo, jos se on ollut esimerkiksi jonkin merkittävän historiallisen tapahtuman näyttämönä. Asuinrakennusten symboliarvoa todistavat lukuisat talojen seiniin kiinnitetyt entisistä asukkaista kertovat laatat. edustavuus harvinaisuus alkuperäisyys kerroksisuus symboliarvo Esteettinen arvo Rakennukset ja rakennettu ympäristö synnyttävät esteettisiä kokemuksia. Estetiikan riippumattomuudesta muista arvoista on eriäviä näkemyksiä, mutta varsinkin ympäristöön ja siis rakentamiseen liittyviä esteettisiä arvoja lienee vaikea erottaa muista arvoista 2. Luonnonmukaisuus, ekologisuus, toimivuus, tyylipuhtaus, kalleus, harvinaisuus ja ainutlaatuisuus voivat olla rakennetussa ympäristössä koettuun esteettiseen elämykseen vaikuttavia seikkoja. Tietämys rakennuksen historiasta, suunnittelijan pyrkimyksistä tai rakennusajankohdan ihanteista saattavat kohottaa rakennuksen esteettistä arvoa. Puhtaat esteettiset ominaisuudet, vaikkapa muodon jännitteisyys tai suhteiden harmonisuus jos tällaisia täysin riippumattomina edes on olemassa jäävät helposti muiden arvojen taustalle. arvojen keskinäinen riippuvuus 1) Mm. Sinisalo on nähnyt tämän ongelmana. 2) Sepänmaa 1991, s