Lausuntotiivistelmä kilpailulain muuttamista koskevasta lakiehdotuksesta

Transkriptio

1 Lausuntotiivistelmä kilpailulain muuttamista koskevasta lakiehdotuksesta Maa- ja metsätalousministeriö (jäljempänä MMM) Kannattaa ehdotusta. MMM:n mukaan TEM on laaja-alaisesti perehtynyt päivittäistavarakauppaan, erityisesti elintarvikekauppaan, ja sen kilpailutilanteeseen Euroopassa ja Suomessa. Useissa selvityksissä ja sidosryhmäkeskusteluissa on todettu elintarvikeketjun neuvotteluvoiman jakaantuneen epätasaisesti. Valtakunnallisesti toimivan suomalaisen elintarviketeollisuuden tuotteet eivät käytännössä voi olla pois kummankaan suuren kaupan toimijan valikoimista, sillä samalla menettää puolet markkinasta. Tällaisessa tilanteessa kauppa on käytännössä määräävässä markkina-asemassa. Elintarvikeketjun keskittynyt rakenne ja sen vaikutus ketjun toimintaan on ajankohtainen aihe keskustelussa Euroopassa ja Suomessa, jossa päivittäistavaramarkkinat ovat yhdet Euroopan keskittyneimmistä. Ehdotus puuttumisesta kaupan vahvaan asemaan lainsäädännöin keinoin on perusteltu ja ehdotettu markkinaosuusraja sopiva. Näin päästään puuttumaan molempien Suomessa kauppaa hallitsevien ketjujen toimintaan nykyistä paremmin. Jatkossa on tärkeää, että Kilpailuvirasto seuraa päivittäistavarakaupan käytäntöjä tarkasti ja valvonta resurssoidaan riittävästi. Samassa yhteydessä tulisi harkita myös ruoka-asiamiehen viran perustamista Kilpailuvirastoon. Ruokaasiamies voisi seurata elintarvikeketjun toimintaa, kerätä puolueetonta markkina-informaatiota, puuttua ruokaketjun toiminnassa havaitsemiinsa epäterveisiin ja hyvän kauppatavan vastaisiin piirteisiin, sekä lainsäädännön, että asemansa tuoman arvovallan puitteissa. MMM pitää tärkeänä, että myös muita terveen kilpailun ohjelmaan liittyviä päivittäistavarakaupan kilpailuun vaikuttavia tekijöitä, kuten Alkon myymälöiden sijoittumista ja kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyviä säännöksiä selvitetään ja kehitetään kilpailupolitiikan näkökulmasta. Ehdotus parantaa alkutuottajan asemaa vain siltä vähäiseltä osin, kuin tuottajat myyvät tuotteitaan suoraan kaupalle. Välillisesti muutos voi vaikuttaa elintarviketeollisuuden kyetessä maksamaan parempaa hintaa alkutuottajille, mutta alkutuottajan heikon aseman vuoksi on epävarmaa siirtyykö mahdollinen lisäarvo teollisuudesta tuottajille. Jatkossa onkin seurattava ehdotuksen vaikutuksia ja puututtava myös teollisuuden ja tuottajien väliseen kilpailutilanteeseen. Oikeusministeriö Ei lausuttavaa. Valtiovarainministeriö, kansantalousosasto Kannattaa ehdotusta. Kilpailun edistäminen on tärkeää paitsi kuluttajien etujen, myös tuottavuuden ja innovaatioiden takia. Kilpailun toimivuus vähittäiskaupassa vaikuttaa myös päivittäistavaroita tuottavien yritysten ja kuluttajien etuihin. Päivittäistavarakaupan kilpailulla voi olla kauskantoisia seurauksia teollisuuden menestykselle ja kuluttajien ostovoimalle. On tärkeää, että markkinoille tulon ja niiltä poistumisen esteet ovat matalat sekä teollisuudessa että vähittäiskaupassa. Näin ollen vähittäiskaupan keskittymistä ja sopimuskäytäntöjä on syytä seurata. Säännös paitsi laajentaisi kilpailuviranomaisten mahdollisuuksia puuttua markkinakäyttäytymiseen, myös yksinkertaistaisi selvityksiä. Viranomaiset voivat selvityksissään keskittyä sopimusten ja käyttäytymisen markkinavaikutuksiin. Säännös tukee markkinoille pääsyä ja edistää dynamiikan säilyttämistä sekä päivittäistavaroita valmistavassa teollisuudessa että vähittäiskaupassa. Ehdotus ei ole täysin ongelmaton. Kiinteä markkinaosuusraja on karkea väline. Korkeakin markkinaosuus voi olla ilmentymä tehokkaasta toiminnasta, ei kilpailun puutteesta. Jos asiakkaat voivat

2 kilpailuttaa potentiaaliset toimittajat, tehokkain yritys saavuttaa korkean markkinaosuuden ilman kilpailun heikkenemistä. Kilpailuviranomaisten vallan kasvu saattaa luoda vaaran, että menestyneiden yritysten toimintoja säädellään tarpeettomasti. Jo tällaisen sääntelyn uhka saattaa rajoittaa joidenkin tehostamistoimien käyttöä. Määräävän markkina-aseman valvominen saattaa myös johtaa joidenkin toimijoiden suosimiseen. Esimerkiksi rajanveto saalistushinnoittelun ja terveen, mutta aggressiivisen hintakilpailun välillä vaatii tarkkaa harkintaa. Vaarana saattaa myös olla, että yritys pyrkii ehdotetun sääntelyn avulla hakemaan neuvotteluvoimaa ratkaistakseen kiistan edukseen. Kilpailuvalvonnassa olisi pidettävä huolta, että sääntely edistää vain kilpailua, ei yksittäisen yrityksen tai kuluttajien etua. Säädöksellä on ilmeisesti tarkoitus antaa kilpailuviranomaisille paremmat keinot puuttua päivittäistavarakaupan hankintoihin liittyviin rajoituksiin. Yleisperusteluissa tähän viittaavaa oikeuskäytäntöä selostetaan laajasti, mutta yksityiskohtaisissa perusteluissa väärinkäyttö hankinnoissa vain mainitaan. Yksityiskohtaiset perustelut tulisi saattaa tältä osin yksiselitteisiksi ja selkeiksi. Markkinaoikeus Ei lausuttavaa. Korkein hallinto-oikeus Ei lausuttavaa. Kilpailuvirasto Suhtautuu kriittisesti ehdotukseen. Ulotettaessa määräävän markkina-aseman väärinkäyttösäännökset koskemaan tietyn markkinaosuusrajan ylittäviä toimijoita on tärkeää huolehtia siitä, että toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa ongelmiin. Ehdotuksessa tulisi vielä tarkemmin esittää, mitkä ongelmat ehdotetuilla toimenpiteillä halutaan ratkaista. Onko ongelmana kaupan liian vahva asema suhteessa tavarantoimittajiin vaiko pienempiin kauppoihin vai molempiin? Ongelmien yksilöimisen jälkeen tulisi harkita niitä varten räätälöityjä ratkaisuja. Viraston näkemyksen mukaan tulisikin vielä harkita muita keinoja päivittäistavarakaupan kilpailutilanteen parantamiseksi. Esimerkkejä potentiaalisista keinoista ovat laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa tai laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä. Lisäksi voitaisiin harkita, miten näitä olemassa olevia keinoja voitaisiin terävöittää. Viraston mukaan on epäselvää, missä määrin määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellolla pystytään korjaamaan päivittäistavarakaupan kilpailutilanteessa havaittuja ongelmia. Ehdotetun säännöksen toimivuuteen liittyy vääriä odotuksia. Kilpailulain kieltoja ei ole lähtökohtaisesti tarkoitus soveltaa elinkeinonharjoittajien välisiin riita-asioihin eikä niillä ole myöskään tarkoitus antaa suojaa kauppakumppanin mielivaltaisilta tai kohtuuttomilta menettelytavoilta, ellei samalla ole kyse kilpailun rakenteeseen ylipäätään vaikuttavista menettelytavoista. Kilpailulain määräävän markkina-aseman väärinkäyttökieltoa tulkitaan yhdenmukaisesti SEUT 102 artiklan kanssa, jolloin pääpaino on poissulkevissa menettelytavoissa ja puhtaasti hyväksikäyttävien menettelytapojen osalta puuttumiskynnys on varsin korkealla. Poissuljenta yksipuolisin menettelytavoin saattaa olla varsin epätodennäköistä päivittäistavarakaupan nykytilanteessa, jossa markkinoilla toimii kaksi melko tasavahvaa toimijaa. On mahdollista, että virasto saisi ehdotuksen myötä huomattavan määrän toimenpidepyyntöjä mm. valikoimiin ottamisesta. Väärinkäyttökiellolla voidaan kuitenkin puuttua lähinnä kilpailun rakenteeseen, mutta sillä ei voida sanella kaupan valikoimapolitiikkaa. Jos määräävässä asemassa olevalla yrityksellä tulkittaisiin olevan yleinen tasapuolisuusvelvoite, tällä voisi olla markkinoiden toimintaa ja kehitystä jähmettävä vaikutus. Se kaventaisi merkittävästi toimijoiden mahdollisuuksia tukea markkinoille tulevia tai pienempiä paikallisia tavarantoimittajia ja kaupan omien merkkien aiheuttama kilpailupaine saattaisi laimentua. Viraston mielestä esityksen väärinkäyttömuotoja koskeva osio tulisi jättää esityksestä pois, koska muotoilut voivat johtaa harhaan sen suhteen, millaisiin menettelytapoihin olisi mahdollista puuttua väärinkäyttönä. Väärinkäytön osalta tulkinta-avuksi riittävät aiemmat HE:t ja SEUT 102 artiklan soveltamiskäytäntö.

3 Laki tulisi voimaan tullessaan todennäköisesti lisäämään olennaisesti viraston työmäärää. Kuluttajavirasto Suhtautuu ehdotukseen myönteisesti. Kuluttajavirasto suhtautuu myönteisesti hankkeisiin, joilla lisätään tai pyritään varmistamaan kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. Kilpailulain muutos antaisi valvontaviranomaisille mahdollisuuden tarvittaessa puuttua kuluttajien vaihtoehtoja kaventaviin tai hintatasoa nostaviin menettelyihin, jos niillä on kielteisiä kilpailuvaikutuksia. Päivittäistavarakaupassa kuluttajan neuvotteluvoima toteutuu yleensä vain mahdollisuutena joko ostaa tai jättää ostamatta ja yrittää vaihtaa kauppaa. Jos ja kun kilpailulain muutoksen vaikutuksia päivittäistavarakaupan kilpailutilanteeseen seurataan, huomiota olisi tärkeä kiinnittää myös kehityksen kuluttajavaikutuksiin. Evira Ei lausuttavaa. Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta (ei lausunut) Aalto yliopisto (ei lausunut) Suomen Kilpailuoikeudellinen Yhdistys ry (jäljempänä SKY) Suhtautuu kriittisesti esitysluonnokseen kilpailuoikeudellisesta ja lainsäädäntöteknisestä näkökulmasta. SKY kannustaa ministeriötä jatkamaan kilpailuvaikutusten arviointia, koska kyse on kilpailupolitiikan kannalta erittäin merkittävästä lakiehdotuksesta, joka saattaa viivoittaa Suomen kilpailuoikeuden ja politiikan kehitystä vuosiksi eteenpäin. Kyse on ensimmäisestä Suomen EU:n liittymisen jälkeisestä merkittävästä kilpailulain muutoksesta, jossa ei ole kysymys Suomen lainsäädännön harmonisoimisesta EU:n kilpailulainsäädäntöön. Ehdotuksen tulisi perustua yksityiskohtaiseen taloudelliseen selvitykseen esityksen vaikutuksista ja ehdotuksen käytännön tulkintatilanteita olisi arvioitava esityksessä lähemmin. Esityksessä ei esim. kuvata, onko vähittäiskaupan markkinoilla tällä hetkellä kohtuuttomia/syrjiviä kauppatapoja, mitä ne ovat ja mikä on niiden vaikutus kilpailun toimivuuteen eikä sitä, mitkä olisivat vaihtoehtoiset tavat puuttua ongelmaan. Ehdotuksen tavoitteet ja vaikutukset (ml. syy-seuraussuhteet) jäävät monelta osin epäselviksi ja perustelemattomiksi eikä esityksen perusteella voi arvioida onko lakimuutos paras tapa edetä. Epätäsmällisyys hankaloittaa ehdotuksen taloudellisten vaikutusten arviointia ja ehdotuksen kohdeyritysten itsearviointia. Ehdotukseen tulisi myös kirjata, ettei ehdotuksen tarkoituksena ole tarjota oikeussuojakeinoja yksittäisten sopimusriitojen ratkaisuun. Riskinä on, että tietyt toimijat käyttävät lakimuutosta sopimusoikeudellisten tarkoitusperiensä edistämiseen ja Kilpailuvirastolle tulee perusteeton valitustulva. Esitys voi nostaa viraston työmäärää. Kilpailuoikeudellisen sääntelyn painopiste on ollut tähän asti Suomessa ja EU:ssa erityissääntelyä poissulkevaa. Jos jokin toimiala edellyttää erityistä kilpailusääntelyä, se olisi toteutettava kuten energiaja viestintämarkkinoiden osalta on tehty eli erillisellä, perusteellisesti valmistellulla sääntelyllä ja toimialaan soveltuvilla valvontakeinoilla. Esitys on myös ristiriitainen, koska sen mukaan yhtäältä jatketaan aiemman määräävän markkinaaseman väärinkäytön mukaisen oikeuskäytännön soveltamista, mutta samalla tehdään muutoksia, joiden johdosta vakiintunutta oikeuskäytäntöä ei tosiasiassa jatkossa sovellettaisi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan epäillyn väärinkäytön arviointi on erottamattomassa yhteydessä yrityksen markkina-asemaan. Esimerkiksi alennuskäytäntö voi olla joko kilpailua edistävää tai kilpailijoita poissulkevaa riippuen markkinavoimasta, joka ei ole pääteltävissä suoraan markkinaosuudesta. Esitykseen on otettu aiemmista kotimaisista kilpailulaeista ja EU:n oikeuskäytännöstä poikkeavia tulkintoja siitä, millainen toiminta voisi olla väärinkäyttöä (esim. myynti/ostomarkkinat).

4 Kansainvälisestä vertailusta tulee mielikuva, että se ei ole täysin objektiivinen, vaan siinä on haettu perusteluita esitettävälle muutokselle. Esimerkiksi Ruotsia ja Iso-Britanniaa ei käsitellä. Turun kauppakorkeakoulu, CRE, Tutkimus- ja koulutuskeskus (ei lausuntoa) Elinkeinoelämän Keskusliitto ry EK suhtautuu esitykseen kriittisesti yleisistä kilpailuoikeudellisista ja poliittisista syistä johtuen. Sääntelyn tarpeellisuudesta vallitsee toimialakohtaisesti erilaisia näkemyksiä. Ehdotettu sääntely olisi joustamaton eikä antaisi lain soveltajalle mahdollisuutta tapauksen erityispiirteiden huomioimiseen. Kilpailusääntelyn eheys ja tasapainoisuus kärsisivät yhtä toimialaa koskevien poikkeuksien johdosta ja sääntelystä tulisi monimutkaisempaa. Kilpailulain tulisi yleislakina ulottaa vaikutuksensa samalla tavalla kaikkiin yrityksiin ja toimialoihin. Ongelma ei poistuisi myöskään säätämällä asiasta erillislaissa. EK:n mukaan ehdotuksessa määriteltäisiin, mitä pidetään kilpailuoikeudessa päivittäistavarakaupan markkinoina. EK:n mukaan markkinat ja toimialat elävät, eikä niitä voida määritellä sääntelyssä tarkkarajaisesti. Yhden toimialan sääntelyssä on uhkakuvana myös se, että poikkeavaa sääntelyä tehtäisiin jatkossa muillekin toimialoille. Sääntelytapa on myös siten joustamaton, että se ei antaisi tuomioistuimelle mahdollisuutta huomioida kunkin tapauksen olosuhteita. Joskus markkinat voivat toimia hyvin, vaikka jollain toimijalla olisi ehdotettua suurempi markkinaosuus ja joskus pienemmänkin markkinaosuuden haltija voi saada niin vahvan aseman, että se vääristää kilpailua. Nykyinen 7 antaa joustavan mahdollisuuden puuttua todellisten kilpailuvaikutusten perusteella. Ehdotus tarkoittaisi sitä, että relevanteilla markkinoilla ei olisi päivittäistavarakaupan määräävän markkina-aseman määrittelyssä merkitystä. Olisi siis merkityksetöntä, kuinka paljon yrityksen tarjoamille hyödykkeille vaihtoehtoisia hyödykkeitä olisi tosiasiallisesti saatavilla tai miten helposti alalle voisi tulla. Ehdotuksessa merkitystä ei annettaisi myöskään relevanteille maantieteellisille markkinoille. Myöskään tehokkuusetuja tai kuluttajia hyödyttäviä vaikutuksia ei huomioitaisi määräävän markkina-aseman syntymisessä päivittäistavarakaupassa. Markkinaosuusrajaa EK pitää matalahkona. Prosenttimäärä ei saisi olla kovin matala, kun määräävä markkina-aseman katsotaan poikkeuksetta syntyvän markkinaosuuden perusteella. Komission määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä markkinoiden sulkemiseksi koskevan tiedonannon mukaan yritys ei yleensä ole määräävässä markkina-asemassa, mikäli sen markkinaosuus on alle 40 %. Kilpailulaki on uusi laki, eikä sen muuttaminen ole perusteltua tässä vaiheessa. Jos päivittäistavarakaupan kilpailussa on ongelmia, ne tulee ratkaista markkinatoimijoiden välisin neuvotteluin. EK pitää yritysvaikutusten arviointia puutteellisena, koska siinä ei ole käsitelty sääntelytavan periaatteellista merkitystä eikä mahdollisia heijastusvaikutuksia muille toimialoille ja vaikutukset yrityskauppoihin on ohitettu liian kevyesti. EK:n käsityksen mukaan säännös laajentaisi mahdollisuuksia puuttua yrityskauppaan päivittäistavarakaupan toimialalla siitä huolimatta, että määräävä markkinaasema ei ole enää ainoa ratkaiseva tekijä yrityskauppavalvonnassa. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry Kannattaa ehdotusta, mutta pitää sitä riittämättömänä. MTK vaatii lainsäädäntöä tai pakollisen Code of Conductin käyttöönottoa Suomessa ja kauppaasiamiestä valvomaan kaupan toimintatapoja. Lisäksi MTK vaatii, että elintarvikeketjun hinnoittelun tulee olla läpinäkyvää, kaupan on oltava reilua myös ruuan tuottajille ja että valtion tulee puuttua vain kauppaa hyödyttäviin kaupan omiin merkkeihin. Myös kuluttajan ruuasta maksaman hinnan tulisi jakautua nykyistä tasaisemmin kaupan, elintarviketeollisuuden ja maataloustuottajien kesken.

5 MTK:n mukaan tutkintapyyntö virastolle tulisi voida tehdä nimettömästi, koska moni elinkeinonharjoittaja ei uskalla tehdä tutkintapyyntöä. Pahimmassa tapauksessa tutkintapyynnön tekijän nimi menee epäillyn tietoon, mutta virasto priorisoi tapauksensa siten, että tapaus jätetään lopulta tutkimatta. Suomen Kuluttajaliitto ry Kannattaa ehdotusta. Kuluttajaliitto pitää myös rajausta tarkoituksenmukaisena. Rajaus suuntaa huomioon aikaisempaa varhemmin kilpailutilanteisiin, joissa yhden elinkeinonharjoittajan tai yhteenliittymän osuus saa määräävää merkitystä. Kuluttajaliitto katsoo, että ehdotetun muutoksen lisäksi on tarpeellista edelleen selvittää keskittyneen päivittäistavarakaupan hintarakenteita, kilpailun toimivuutta ja neuvotteluvoimaa ketjun eri vaiheissa alkutuotannossa, jalostuksessa, tukku- ja vähittäiskaupassa. Suomen Yrittäjät ry (jäljempänä SY) Kannattaa esitystä. Esityksen toteuttaminen edistäisi markkinoiden toimivuutta ja parantaisi pienten yritysten asemaa päivittäistavarakaupan markkinoilla. Esityksellä ei ole sellaisia kielteisiä vaikutuksia, jotka haittaisivat päivittäistavarakaupan ketjujen asemaa kohtuuttomasti. Esitys on tasapainoinen ja turvaa edellytykset puuttua mahdollisiin määräävän markkina-aseman väärinkäyttötapauksiin selvästi paremmin kuin nykyinen lainsäädäntö. Pienten tavarantoimittajien asema vahvistuu ehdotetun säännöksen myötä. Markkinoiden toimivuuden parantaminen koituu viime kädessä kuluttajien eduksi. Sääntely ei ole tarpeetonta, eikä SY näe asiassa sellaisia riskejä, että markkinatoimijoiden käyttäytymistä ohjattaisiin liiketaloudellisesti epätarkoituksenmukaisesti. Arvio markkinoiden nykytilasta ja muutoksen tarpeesta on tehty poikkeuksellisen hyvin. Jatkovalmistelussa tulisi kuitenkin arvioida tarkemmin K-ja S-ryhmän eroa siltä osin, että K-ryhmässä kauppiaat toimivat yrittäjinä. Ehdotuksessa todetaan, että alueellisilla ja paikallisilla markkinoilla toimivia päivittäistavarakauppoja ei saateta valvonnan piiriin, vaan valvontaa toteutetaan kaupparyhmätasolla. Lähestymistapa on oikea, mutta HE:ssä tulisi antaa syvällisempi kuva kaupan suurten ryhmien toimintaperiaatteista. Yritysvaikutusarvioon SY toivoo arvioita myös pienten tavarantoimittajien ja muiden sopimuskumppanien asemaan (myönteinen vaikutus) K- ja S-ryhmän lisäksi. Lisäksi SY tuo esiin, että jatkossa voisi olla tarvetta arvioida toimialakohtaisen sääntelyn tarvetta myös muilla keskittyneillä aloilla. Elintarviketeollisuusliitto ry (jäljempänä ETL) Kannattaa lakiesitystä, vaikka pitäää ensisijaisena ratkaisuna markkinatoimijoiden itsesääntelyä, jos siihen löytyisi edellytyksiä. ETL tuo lausunnossa esille eräitä ongelmallisina pitämiään päivittäistavarakaupan ilmiöitä ja esittää niiden esille tuomista lakiesityksen perusteluissa. Liitto viittaa private label tuotteiden kilpailua vääristäviin vaikutuksiin, elintarvikkeiden ostamiseen liittyvien oheispalvelujen myyntiin elintarviketeollisuudelle (markkinointi, asiakastieto, logistiikka) sekä päivittäistavarakaupan vähittäismyyntiä ja kuluttajakäyttäytymistä koskevan tilastotiedon saannin vaikeuksiin. Ilman asianmukaista markkinatietoa teollisuuden on vaikea innovoida ja kasvattaa kotimaista jalostusarvoa. Markkinatiedon puuttuminen heijastuu kuluttajiin heikompina valikoimina, harhaanjohtavina hintamielikuvina tai puutteellisena saatavuutena. Tilastotiedon puuttuminen tekee myös mahdollisen hintasyrjinnän toteamisen vaikeaksi. Liitto tuo esille myös kaupan ja teollisuuden välisten toimitussopimusten hinnoittelujaksoa koskeviin ehtoihin liittyviä ongelmia. Pitkät hinnoittelujaksot asettavat teollisuudelle suuria haasteita raakaaineiden hintakehityksen ennakoinnissa, voivat johtaa riskinsiirtoon tavarantoimittajalle ja ne vahvistavat kaupan kaksoisroolia private label tuotteiden kehittäjänä.

6 Lakiesitys ei yksin riitä terveen kilpailun edistämiseksi päivittäistavarakaupassa. Lisäksi tarvittaisiin mahdollisuus (ehdottoman) anonyymin toimenpidepyynnön tekemiseen Kilpailuvirastolle, Kilpailuviraston ja markkinaoikeuden käsittelyssä olisi noudatettava määräaikoja nopean käsittelyn varmistamiseksi, Kilpailuviraston tulisi osoittaa nimetty virkamiespanos elintarvikealan kysymyksiä varten ja että lakiesityksen tulisi parantaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä myös paikallistasolla. Päivittäistavarakauppa ry PTY Ei kannata ehdotusta. PTY:n mukaan sääntelyn kiristämisen sijaan sääntelyä tulisi purkaa. Sääntely vaikeuttaa vähittäiskaupan toimintaa ja estää uusien toimijoiden markkinoille tuloa. Sijoittumisen sääntely, apteekkilupajärjestelmä ja alkoholin vähittäismyyntimonopoli vaikeuttavat tasapuolisten kilpailuedellytysten luomista. PTY pitää ongelmallisena erillissääntelyn kohdentamista yksittäiselle toimialalle sekä vain yhtä ruokaketjun osaa koskevaksi. Yritysvaikutusten arviointi on tehty tältä osin puutteellisesti. Suomen Kaupan Liitto Ei kannata. Kaupan Liitto toivoo sääntelyn purkamista sääntelyn kiristämisen sijasta. Esim. vähittäiskaupan sijoittumista koskeva sääntely estää uusien yritysten markkinoille tuloa. HE-luonnos sisältää olettaman lisäsääntelyn markkinoiden toimintaa parantavasta vaikutuksesta. Liitto pitää ongelmallisena määräävää markkina-asemaa koskevan erillissääntelyn kohdentamista yksittäiselle toimialalle sekä vain yhtä ruokaketjun osaa koskevaksi. Tällaisella sääntelytavalla voi olla heijastusvaikutuksia myös muille toimialoille. Tältä osin yritysvaikutusten arviointi on tehty puutteellisesti. Ennen kilpailulain avaamista tulisi tehdä kokonaisvaltainen selvitys elintarvikeketjun toiminnasta. Pakottavaa sääntelyä tehokkaampi malli olisi Euroopan laajuisen itsesääntelymekanismin luominen päivittäistavaraketjun kauppatapojen kehittämiseksi. Tämä työ on jo käynnissä EU:ssa. Sidosryhmäkeskustelussa maataloustuottajat, elintarviketeollisuus ja kauppa pyrkivät kehittämään koko ketjulle hyvän kauppatavan periaatteet. Erikoiskaupan liitto ry Ei lausuttavaa, koska rajautuu päivittäistavarakaupan toimialaan. Suomen Asianajajaliitto Suhtautuu myönteisesti ehdotukseen, mutta toivoo selvennyksiä tietyiltä osin. Muutoksella poistettaisiin viranomaiselta tarve määritellä relevantit markkinat, joilla epäilty väärinkäyttö ilmenee. Tässä suhteessa viranomaisen puuttumismahdollisuus olennaisesti helpottuu tai ainakin selkeytyy. Tämä on lain perimmäinen tarkoitus. Markkinoilla toimivien kannalta lakiehdotuksen voidaan uskoa lisäävän tietoisuutta siitä, mitä määräävässä markkina-asemassa olevilta edellytetään, koska lakimuutoksen jälkeen epätietoisuutta ei ole siitä, mihin tahoihin kilpailulain määräävää markkina-asemaa koskevia säännöksiä sovelletaan. Tavoitteiden mukaisesti lakimuutos sekä selkeyttää kilpailuviranomaisen puuttumisedellytyksiä että vahvistaa määräävän markkina-aseman vaikutuspiirissä olevien mahdollisuuksia saattaa epäilty aseman väärinkäyttö kilpailuviranomaisen tutkittavaksi. Väärinkäyttönä pidettävän menettelyn arviointia ei muuteta ehdotuksella. Näin päivittäistavarakaupan toimijoita ei tässä suhteessa aseteta muista eroavaan asemaan kilpailulain toimeenpanossa. Asianajajaliitto pitää tätä perusteltuna. Ottamatta kantaa siihen, onko ehdotettu 30 prosentin markkinaosuusraja tarkoituksenmukainen, Asianajajaliitto katsoo, että täsmällisen markkinaosuusrajan asettaminen sinänsä selkeyttää päivittäistavarakaupassa määräävän markkina-aseman määrittelyä ja siitä johtuvaa lain soveltamisen ennustettavuutta.

7 Asianajajaliitto kiinnittää kuitenkin huomiota tarpeeseen selkeyttää, mitkä kaikki alueelliset toimijat otetaan huomioon määriteltäessä määräävässä markkina-asemassa olevaa ryhmittymää, eli miten uusi sääntely soveltuu juridisesti itsenäisiin paikallisiin tai alueellisiin toimijoihin, joilla on toiminnallinen liittymä valtakunnalliseen päivittäistavarakaupparyhmittymään. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Kannattaa ehdotusta. SAK ehdottaa perusteellisempaa selvitystä päivittäistavarakaupan keskittymisen vaikutuksista ja julkisen vallan mahdollisuuksista puuttua siihen. Jatkotyössä voisi pohtia koko arvoketjua alkutuotannosta kuluttajan ostotapahtumaan, kauppakonsernien laajenemista päivittäistavarakaupan ulkopuolelle, kanta-asiakkuusohjelmia, kaupan ostajavaltaa, Alkon sijoittumispolitiikkaa ja kaavoitusta. Lausunnossa kutakin ehdotettua jatkoselvityksen aihetta on käsitelty erikseen. Palvelualojen ammattiliitto PAM Kannattaa ehdotusta. Ehdotuksen markkinaosuusraja vastaa jo useissa muissa Euroopan maissa olevaa lainsäädäntöä ja on PAM:n mukaan perusteltu Suomen tilanteessa. PAM:n mukaan valmistelussa olisi hyvä seurata myös ALKO:n myymälöiden sijoittumista. Myös muiden toimialojen osalta olisi hyvä tarkastella, olisiko niilläkin tarvetta ottaa käyttöön 30 %:n markkinaosuusraja. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry Kannattaa ehdotusta. Palkansaajien kannalta elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat korkeita. Akava ry Kannattaa esitystä. Akavan mielestä on selvää, että epäterveisiin kauppatapoihin puuttuminen helpottuu uuden säännöksen perusteella. Säännöksen vaikutukset ovat kuitenkin rajalliset koska sillä ei puututa keskittyneeseen rakenteeseen. Lausunnossa tuodaan esiin keskittyneeseen rakenteeseen liittyvinä seikkoina kaavoitus, maankäyttö, liikenne sekä maatalouden, elintarviketeollisuuden ja vähittäiskaupan markkinaolosuhteet. Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta Vastustaa ehdotusta. SOK vastustaa sitä, että elinkeinonharjoittajan katsottaisiin olevan määräävässä markkina-asemassa sekä päivittäistavaroiden vähittäismyyntimarkkinoilla että hankintamarkkinoilla, jos elinkeinonharjoittajan markkinaosuus päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoista Suomessa on vähintään 30 %. Sääntelyä ei tulisi ulottaa vähittäismyyntiin, jossa kilpailu toimii ja hyödyt välittyvät kuluttajille. Kilpailun jatkumiseksi sääntelyä tulisi poistaa (kaavoitus, kaupan sijoittuminen, aukioloajat, alkoholi, itsehoitolääkkeet). Säännöksen tulisi soveltua vain niihin relevantteihin hankintamarkkinoihin, joilla suomalaisella vähittäiskaupan toimijalla on yli 30 % markkinaosuus. Lausunnon mukaan päivittäistavaroiden hankintamarkkinoiden relevantteja maantieteellisiä markkinoita on yleensä pidetty tuoteryhmästä riippuen maailmanlaajuisina, Euroopan laajuisina, kansallisina tai paikallisina. SOK katsoo, ettei suomalaisella päivittäistavarakaupalla ole markkinavoimaa kansainvälisillä hankintamarkkinoilla eikä suuria kansainvälisillä markkinoilla toimivia tavarantoimittajia kohtaan. Esityksessä ei ole arvioitu kilpailijoiden kansainvälistä hankintavoimaa (esim. Lidl), eikä päivittäistavaroiden toimittajien vahvaa markkina-asemaa omilla tuotemarkkinoillaan. Esitys johtaisi siihen, ettei kaupalla olisi perusteita asettaa kotimaisia elintarvikkeita ulkomaisia parempaan asemaan ja että suomalaisten pienten tavarantoimittajien määrä supistuisi ja suurten tavarantoimittajien asema vahvistuisi.

8 Juridisesti ongelmallista ehdotuksessa on, että hankinta- ja vähittäismarkkinat sekä niitä koskeva oikeuskäytäntö samaistetaan toisiinsa kilpailun taloustieteen vastaisesti. Kun päivittäistavaroiden vähittäismyyntimarkkina on tyypillisesti paikallinen, useimpien tuotteiden hankintamarkkinat ovat globaaleja tai vähintään Euroopan laajuisia. Ehdotuksessa yleisen oikeuskäytännön mukainen tapauskohtainen relevanttien markkinoiden määrittely ja markkinavoiman arviointi sivuutetaan. Ehdotus ei SOK:n mukaan toteutuessaan parantaisi kilpailun toimivuutta päivittäistavaramarkkinoilla. Ehdotus jäykistäisi kilpailua ja olisi omiaan nostamaan ruuan hintaa. Sääntely tulisi kohdistaa mahdollisen konkreettisen ongelman ratkaisemiseen. Sääntelyn tulisi olla selkeää ja täsmällistä ja se tulisi toteuttaa käytännesääntöjen muodossa. Esityksessä kaupalle asetetaan käytännössä mahdottomia ja oikeuskäytännön vastaisia määräyksiä kuten esimerkiksi hankintahintojen tasapuolisuusvelvoite ja velvoite katteiden yhdenmukaisuuteen. Lisäksi ehdotus koskee perusteettomasti vain yhtä toimialaa ja se on tulkinnanvarainen, epäselvä ja kohtuuton. Myös vaikutusarvio on epärealistinen ja riittämätön. Kesko Oyj (toivoi tiivistelmänsä kirjaamista sellaisenaan lausuntotiivistelmään) Ei kannata ehdotusta. Nykyisen kilpailulain 4 :n 2 momentin mukaan määräävä asema määritellään taloudellisen kokonaisarvioinnin perusteella. Vain markkinoiden kokonaistarkastelulla voidaan luotettavasti arvioida sitä, onko yritys todellisuudessa määräävässä asemassa vai ei. Määräävä asema on yrityksellä, joka on selkeä markkinajohtaja ja joka hallitsee markkinoita. Toisena johtavana periaatteena on ollut se, että kilpailulaki koskee yhdenmukaisesti kaikkia elinkeinonaloja. Ehdotuksen mukaan määräävän aseman olemassaoloa ei enää lainkaan selvitettäisi, vaan määräävän aseman olemassaolo todettaisiin yksinomaan mielivaltaisen ja keinotekoisen alhaisen päivittäistavarakaupan toimijan 30 %:n markkinaosuuden perusteella siitäkin huolimatta, että kaikki taloudelliset tosiseikat puhuisivat määräävän aseman olemassaoloa vastaan. Ehdotus on Ruokakeskoa ja K-ruokakauppiaita syrjivä. Suomen päivittäistavaramarkkinoita tällä hetkellä hallitsevan S-ryhmän markkinaosuus on yli 45 %. Tästä johtuen sillä todennäköisesti on määräävä markkina-asema nykyisen kilpailulain perusteella. Uudella säännöksellä ei siten ole ratkaisevaa merkitystä S-ryhmän kannalta. Vakiintuneista kilpailuoikeudellisista periaatteista poiketen sen pienempi kilpailija saatettaisiin lainmuutoksen johdosta kuitenkin keinotekoisesti määräävää markkina-asemaa koskevan väärinkäyttövalvonnan alle. Ruokakesko ei ole nykyisen kilpailulain perusteella määräävässä markkina-asemassa. Ruokakeskon muut kilpailijat, mm. Lidl Suomi Ky ja Suomen Lähikauppa Oy, on puolestaan jätetty ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle. Vaikka ehdotettu 7a on pyritty kirjoittamaan muodollisesti neutraaliin muotoon, tosiasiassa säännöksen vaikutukset kohdistuvat vain Ruokakeskoon ja K-ruokakauppiaisiin. Ehdotusta perustellaan tarpeella säädellä kaupan ostajavoimaa eli käytännössä niitä ehtoja, joilla kauppa ostaa tuotteita elintarviketeollisuudelta. Tähän nähden ristiriitaisesti 30 %:n markkinaosuusrajan täyttyminen laskettaisiin K-ruokakauppiaiden yhteenlasketun vähittäismyynnin eikä Ruokakeskon ostojen perusteella. Laskemistapa ylikorostaa Ruokakeskon ostajavoimaa verrattuna siihen, mikä se todellisuudessa päivittäistavaroiden hankintamarkkinoilla on, kun asiaa arvioidaan todellista ostajavoimaa koskevilla mittareilla. Ehdotuksessa ei oteta muutoinkaan huomioon Ruokakeskon ja K-ruokakauppiaiden vertikaalista toimintamallia ja Ruokakeskon hajautunutta ostajavoimaa. K-ruokakauppiaat ostavat merkittävän osan myymistään päivittäistavaroista muualta kuin Ruokakeskolta. Ruokakeskon ja K-ruokakauppiaiden vertikaalisessa yhteistyössä kyse on vajaan itsenäisen elinkeinonharjoittajan pitkäaikaisiin ketjusopimuksiin perustuvasta ketjuyhteistyöstä, ei määräävän aseman väärinkäytöstä. Ehdotus ei huomioi mitenkään sitä, että neuvotteluvoimaa voi olla sekä ostajalla että myyjällä. Ehdotuksessa ei ole millään tavalla arvioitu suurten kansainvälisten ja kotimaisten elintarvikeyritysten vahvaa neuvotteluasemaa suhteessa kauppaan. Myös Suomeen sijoittautuneen kansainvälisesti toimivan Lidl:n todellisen ostajavoiman vaikutus on jätetty arvioimatta.

9 Ehdotus on tarpeeton. Voimassaolevan kilpailulain 7 :n perusteella voidaan jo puuttua mahdolliseen määräävän aseman väärinkäyttöön. Kilpailulain 5 :n kilpailua rajoittavien sopimusten kielto tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet puuttua mahdollisiin epäkohtiin päivittäistavarakaupan toimijoiden ostotoiminnassa. Ehdotuksessa on laiminlyöty lähes kokonaan sen arviointi, miten päivittäistavarakaupan toimijoiden väitettyihin kilpailunvastaisiin menettelytapoihin voidaan puuttua jo olemassa olevan sääntelyn perusteella. Sääntelyn "helppous" viranomaistoiminnan näkökulmasta ei saa olla peruste uudelle sääntelylle. Ehdotuksessa todetaan, että tarkoituksena ei ole muuttaa nykyisen väärinkäyttökiellon sisältöä, vaan säilyttää nykyisen kilpailulain 7 ennallaan. Tähän nähden ristiriitaisesti esityksen perusteluissa listataan joukko menettelytapoja, jotka jatkossa ilmentäisivät ostajan määräävän aseman väärinkäyttöä. Ongelmallista on se, ettei listattuja menettelytapoja, toisin kuin TEM:n ehdotuksesta voi päätellä, ainakaan kokonaisuudessaan voida pitää ostajan määräävän aseman väärinkäyttönä vallitsevan EU:n tai kotimaisen oikeuskäytännön perusteella. Ehdotuksen perusteella on siten hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta ennakoida, milloin menettelyyn puututaan ja milloin ei. TEM:n kansainvälinen selvitys osoittaa, että lakiehdotuksen malli poikkeaa merkittävästi kansainvälisistä esikuvista. Kansainvälinen selvitys on tehty pintapuolisesti ja jopa tarkoitushakuisesti sen osoittamiseksi, että vastaavia sääntelymalleja olisi otettu käyttöön Euroopan Unionin jäsenvaltioissa. Kansainvälisissä esikuvissa tietyn markkinaosuusrajan ylittäminen luo legaalisen olettaman määräävästä asemasta, jonka yritys voi kumota vastanäytöllä. Tällä estetään pahimmat virheratkaisut, mihin ehdotukseen sisällytetty absoluuttinen sääntö väistämättä johtaa. TEM:n ehdotus on heikosti harkittu, sisäisesti ristiriitainen ja johtaisi toteutuessaan merkittävään oikeudelliseen epävarmuuteen. Vaikutusten arviointi on ehdotuksen osalta täysin laiminlyöty. Todennäköisesti säädösehdotus toteutuessaan nostaisi kuluttajahintoja. Ehdotus on siten kuluttajien kannalta haitallinen. Ehdotus horjuttaisi kohtuuttomalla tavalla jo syntyneitä sopimussuhteita ja terveen kilpailun ohjelman tavoitteisiin nähden varsin ironisella tavalla toimisi kilpailuneutraliteettia vastaan. Ehdotus rikkoo myös yhdenvertaisuutta ja omaisuuden suojaa koskevia perustuslaillisia periaatteita. Ehdotettua hallituksen esitystä ei tule antaa eduskunnalle. Suomen Lähikauppa Oy Ei ota suoraan kantaa ehdotuksen tarpeellisuuteen, mutta voidaan tulkita, että kannattaa ehdollisesti. Lähikaupalla ei ole tiedossa, miten laajalti kilpailunvastaisia toimintatapoja on käytössä ja mikä niiden merkitys on. Lakimuutos tulee antaa vain, jos nykyinen laki ei tarjoa Kilpailuvirastolle riittäviä keinoja puuttua kilpailua vääristäviin toimintatapoihin. Lähikaupalla ei ole tietoa, onko virasto suorittanut arviota horisontaalisesti järjestäytyneiden, suurempien kaupan ryhmittymien ilmeisesti KL 6 :ään perustuvaan hankintayhteistyöhön. Lähikauppa pitää tärkeänä, että työtä jatketaan kaavoituksesta johtuvien markkinoille pääsyn esteiden poistamiseksi ja Alko Oy:n sijoittautumiseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Ehdotetun säännöksen tavoitteiden täyttyminen tulee riippumaan Kilpailuviraston lain täytäntöönpanosta, aktiivisuudesta ja resursseista. Lakimuutoksen ennaltaehkäisevää tai itsesääntelevää vaikutusta ei tule yliarvioida. Tulevassa tapausarvioinnissa jouduttaneen punnitsemaan sellaisia käytäntöjä, jotka saattavat osaltaan vähentää kuluttajahintojen nousupainetta, mutta jotka toisaalta saatetaan nähdä syrjivinä tai muutoin kilpailua vääristävinä. Oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden vuoksi on olennaista, että virasto oma-aloitteisesti huolehtii siitä, että elintarvikeketjun toimijoilla on riittävä käsitys viraston määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvistä näkemyksistä. Lähikauppa pitääkin tarpeellisena, että virasto antaa lakimuutosta koskevat suuntaviivat, joissa arvioidaan viraston selvityksessä esille tuotujen käytäntöjen suhdetta määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltoon. Lähikaupan arvion mukaan lain rajaaminen koskemaan ainoastaan keskusliikkeiden ohjaamia menettelyjä on omiaan olennaisesti vähentämään lain käytännön merkitystä ja lisäämään pitkiin

10 oikeusprosesseihin johtavia tulkintaerimielisyyksiä. Kilpailun kannalta lienee yhdentekevää, käytetäänkö kilpailua vääristävää ostajavoimaa valtakunnallisella tasolla vai tehdäänkö järjestelyt alueellisesti tai paikallisesti. Nykyisen muotoilun mukaisesti olisi raskasta aina erikseen selvittää (tarkastuksin tai muuten), onko kyse keskusliikkeen ohjauksesta ja määräävästä markkina-asemasta. Viittaus keskusliikkeen myötävaikutuksella syntyneiden liiketoimintaratkaisujen toimeenpanosta tai muista vastaavista keskusliikkeen tai ryhmän yhteisistä toimenpiteistä on epäselvä. Lakia olisi myös helppo kiertää siirtämällä asiat keskushallintotasolta alueelliselle tai paikalliselle tasolle, jolloin määräävää markkina-asemaa koskevat asiat tulisivat käsiteltäviksi normaalisti ilman 7 a :n tavoiteltua vaikutusta. Perusteluissa tulisi tuoda selvästi ilmi, että kaupalla on jatkossakin mahdollisuus vapaan harkintansa mukaan ottaa valikoimiinsa oman liiketoimintansa ja kuluttajien edun kannalta sopiviksi katsomansa tuotteet, ottaen huomioon mm. hyllytilan asettamat rajoitukset. Lisäksi perustelut jättävät epäselväksi, koetaanko nykyiset kaupan omiin merkkeihin liittyvät käytännöt ongelmallisiksi ja onko ehdotuksella tarkoitus muuttaa käytäntöä. Lähikaupalle on myös epäselvää, kuuluisivatko lain soveltamisalaan yhteisöt, jotka palvelevat useaa pienempää kaupan ryhmittymää tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymää, joista yhdenkään osuus ei ylitä 30 %:n rajaa, mutta joiden yhteenlaskettu osuus saattaisi ylittää rajan (Tuko Logistics). Stockmann Oyj (ei lausuntoa) Lidl Suomi Ky Kannattaa ehdotusta, vaikka suhtautuu lähtökohtaisesti kielteisesti sääntelyyn. Lidlin kannalta ehdotus on positiivinen ja erityisesti ostotoimintojen näkökulmasta muutos tulee olemaan erityisen hyvä. Isot teollisuuden toimijat ja kauppa joutuvat olemaan jatkossa toiminnassaan varovaisempia ja mahdollisen määräävän markkina-aseman sääntöjä rikkovien toimintatapojen riski pienenee. Lausunnonantajat, joita ei mainittu erikseen lausuntopyynnössä Tampereen yliopisto, yritysjuridiikan professori Pertti Virtanen Suhtautuu kriittisesti esitykseen. Virtasen mukaan toimialakohtaista sääntelyä ei voida pitää järkevänä ratkaisuna, koska se voi periaatteessa johtaa yhä lisääntyvään sektorikohtaiseen sääntelyyn. Tämä romuttaisi kilpailulain luonteen markkinoiden toimintaa koskevana yleislakina. Ehdotuksessa ei ole nostettu esille mitään erityisen merkittäviä ongelmia, joihin ehdotetun lain muutoksen avulla voitaisiin puuttua. Ehdotus on ongelmallinen myös siksi, ettei ole varmaa onko esitetty säännös tarkoitettu oletukseksi vai ei. Ovatko päivittäistavarakaupan suuryritykset (eli käytännössä S-ryhmä ja Kesko) kaikissa tilanteissa aina määräävässä markkina-asemassa? Vai voivatko ne todistaa, ettei tällaista asemaa jossain tapauksessa ole ollut? Tarkempaa pohtimista vaatisi myös se, miten lain muutos saattaisi vaikuttaa em. tahojen toimintaan. Määräävässä markkina-asemassa olevaan yritykseen kohdistuu muun ohella diskriminointikielto ja velvollisuus huolehtia jäljellä olevasta kilpailusta. Esityksessä vain todetaan, ettei ole tarkoitus puuttua siihen, mitä väärinkäytöllä on 7 :ssä tarkoitettu, mutta mahdollisia käytännön tason vaikutuksia ei tuoda esille. Lakitekstiä tulisi myös selventää siten, että siitä ilmenee mihin se todellisuudessa soveltuu. Mitä tarkoitetaan alueellisilla ja paikallisilla markkinoilla? Järkevänä voitaisiin pitää säädöksen rajaamista yksiselitteisesti ostajan markkinavoimaan, jota esitysluonnoksessakin lähinnä arvioidaan. Virtasen mukaan asiassa voitaisiin pohtia mallin ottamista Saksan riippuvuutta koskevasta sääntelystä. Tämän sääntelyn tavoitteena on ollut puuttumiskynnyksen alentaminen ja se soveltuu nimenomaan ostajan markkinavoimatilanteisiin.

11 Keskuskauppakamari Suhtautuu esitykseen kriittisesti. Keskuskauppakamarin mielestä ehdotuksessa on väärä lähtökohtaolettama, jonka mukaan päivittäistavarakaupan kilpailu ei toimisi tai että se toimisi kilpailulakien vastaisesti. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, johon tulisi puuttua muilla keinoilla. Keskuskauppakamari kritisoi säädösvalmistelua ja poikkeamista vakiintuneista kilpailuoikeudellisista periaatteista. Säädösvalmistelun ongelmana Keskuskauppakamari pitää ehdotuksen valmistelua ilman keskeisten sidosryhmien myötävaikutusta ja avoimuuden puutetta valmisteluvaiheessa. Tämän katsotaan johtavan muun muassa puutteisiin vaikutusarvioinnissa, jossa ei esitellä vaikutusarvioinnin perusteita eikä esitetä arvioita vaikutuksista kotitalouksiin ja kuluttajahintoihin. Yritysvaikutuksia ei ole arvioitu oikein, eikä huomioon ole otettu vaikutuksia kohdeyritysten kansainväliseen kilpailukykyyn hankintamarkkinoilla. Myös kansainvälistä vertailua pidetään ongelmallisena, koska vertailua muihin pohjoismaihin ei ole tehty. Kansainvälisen vertailun puutteellisuudesta katsotaan johtuvan sen, että huomiota ei ole kiinnitetty eräissä maissa käytössä olevaan järjestelmään, jossa määräävän markkina-aseman olettamaa vastaan voidaan esittää vastanäyttöä ja sen, että analyysi eri kansainvälisten sääntelymallien sopivuudesta Suomeen puuttuu. Kilpailuoikeudellisten periaatteiden osalta esityksen ongelmana pidetään yleislakina pidettävään kilpailulakiin tehtävää alakohtaista erityissääntelyä. Keskuskauppakamari myös huomauttaa, että elintarviketeollisuus, kauppa ja maataloustuottajat neuvottelevat yhteisistä pelisäännöistä EUn komission johdolla, ja näiden neuvottelujen lopputulosta olisi odotettava ennen jatkovalmistelua. Lausunnossa kritisoidaan määräävän markkina-aseman toteamista markkinaosuusrajan avulla ja todetaan, että markkinaosuus ei kerro yksinään riittävästi markkinavoimasta. Ehdotettua rajaa pidetään liian alhaisena ja keinotekoisena. EUn ja Suomen oikeuskäytännöstä ei löydy esimerkkitapausta, jossa määräävä asema olisi todettu 30 %:n markkinaosuudella. Lausunnossa kritisoidaan sääntelyn ulottamista myyntimarkkinoihin, vaikka myynnin markkinoilla tutkimuksissa ei olla havaittu ongelmia. Edelleen huomiota kiinnitetään osto- ja myyntimarkkinan kilpailuvaikutusten esittämiseen toistensa peilikuvana sekä hintasyrjintää koskevien näkemysten virheellisyyteen. Keskuskauppakamari pitää puutteena sitä, ettei esityksessä arvioida, miten havaittuihin ongelmin voitaisiin puuttua voimassa olevalla lainsäädännöllä ja lisäksi tulisi selvittää ruokakorin hinnanmuodostusta kokonaisuutena. Lausunnon mukaan käytännesääntöjen laatiminen alalle vastaisi paremmin EUssa esitettyjä linjauksia (High Level Forum for a Better Functioning Food Supply Chain). Svenska Lantbruksproducenters Centralförbund SLC r.f. Kannattaa ehdotusta, mutta pitää tarpeellisena jatkoselvitystä, jossa harkittaisiin kauppa-asiamies instituution käyttöä Suomessa. Liiton mukaan esitysluonnoksen ongelma on siinä, ettei se mainittavasti paranna markkinavoiman epätasaista jakautumista elintarvikeketjussa. K-kauppiasliitto Ei kannata ehdotusta. Määräävän markkina-aseman soveltaminen ehdotetulla tavalla päivittäistavarakauppaan ei toisi ratkaisua esille tuotuihin ongelmiin. Esitys johtaisi todennäköisesti kuluttajahintojen nousuun, valikoimien supistumiseen ja jopa tuotteiden laadun heikkenemiseen. Sääntely voisi nostaa hintoja, koska sääntelyn kustannukset, mm. nousevat hankintakustannukset, voisivat siirtyä kuluttajahintoihin. Muutos vaikeuttaisi pienten ja keskisuurten elintarvikeyritysten mahdollisuuksia saada tuotteitaan myyntiin.

12 Sen sijaan että kilpailulakiin tehtäisiin keinotekoinen muutos, tulisi selvittää monipuolisesti ruokakorin hintaan vaikuttavat tekijät myös tuottajaportaassa ja elintarviketeollisuudessa. Ehdotuksesta ei käy ilmi, miten ja millä mekanismilla muutos vähentäisi kaupan keskittymistä, alentaisi ruuan hintaa tai muutoin edistäisi kuluttajan asemaa. Muutos lisäisi K-kauppiasyrittäjän kohtaamaa byrokratiaa ja kustannuksia. Liiton mukaan ehdotus myös rikkoo kilpailuneutraliteettia, koska se näennäisestä neutraaliudestaan huolimatta koskee vain K-ryhmää (S mahdollisesti nytkin mma:ssa). Lisäksi on ristiriitaista, että markkinaosuusraja määräytyy vähittäismyynnin mukaan eikä hankintamarkkinan mukaan, vaikka ehdotusta perustellaan tarpeella säädellä suurimpien toimijoiden ostajavoimaa eli ehtoja joilla kaupan ketjut ostavat hyödykkeitä elintarviketeollisuudelta. Ongelmallista on liiton mukaan myös se, että ehdotus ulottaisi määräävän markkina-aseman velvoitteet (rajoitteet sopimusvapauteen) tahoon, jolla ei ole määräävää asemaa vakiintuneiden määräävää markkina-asemaa koskevien kriteerien mukaan. Lausunnossa kritisoidaan myös sitä, että ehdotus asettaisi itsenäisinä yrittäjinä toimivat K- ruokakauppiaat samalle viivalle S-ryhmän kanssa. On väärin laskea K-ruokakauppiaiden paikallisia myynnin markkinaosuuksia yhteen ja käsitellä summa K-ryhmän markkinaosuutena. K-ruokakauppias on itsenäinen yrittäjä, joka vastaa itse tuloksestaan ja riskeistään. Kauppias saa ostaa tavaransa mistä haluaa, eikä hänellä ole ostopakkoa Ruokakeskosta. Kilpailuoikeudellisesti on ongelmallista laskea Ruokakeskon markkinaosuuteen sellaisia K-ruokakauppiaiden paikallisia ostoja, jotka tapahtuvat muulta taholta kuin Ruokakeskolta. EU:n ja Suomen oikeuskäytännöstä ei löydy tapauksia, joissa yrityksen olisi todettu olevan määräävässä markkina-asemassa pelkästään 30 % markkinaosuuden perusteella. Ehdotettua markkinaosuusrajaa voidaan pitää jopa mielivaltaisena. Lisäksi ehdotuksessa ei olisi kyse laillisesta olettamasta, vaan jäykästä säännöstä, jota vastaan ei voisi edes esittää vastanäyttöä. Ehdotuksen perusteella jää epäselväksi ketä se lopulta koskee, minkälaiset menettelyt katsottaisiin väärinkäytöksi ja milloin niihin puututtaisiin. Kohteena olevat yritykset kantavat riskin lain tulkinnasta. Ehdotus johtaisi varovaisuuteen päätöksenteossa. Lausunnon mukaan ehdotus on epäselvä myös siltä osin, milloin sääntelyn vaikutukset ulottuisivat yksittäisiin kauppiasyrittäjiin, koska ketjun myötävaikutusta on jossain määrin aina kun kyse on kauppaketjun puitteissa harjoitetusta yhteistyöstä (esim. osa hankinnoista Ruokakeskosta). Minimani Yhtiöt Oy Kannattaa ehdotusta, mutta pitää ehdotuksen valmistelua osin kapea-alaisena, koska päivittäistavarakaupan pienimpiä toimijoita ei ole kuultu valmisteluvaiheessa. Lausunnossa tuodaan esille, että hypermarkettien hallinnan merkityksen vuoksi kilpailutilannetta tulisi tarkastella paikallisista tai suurten keskuskaupunkien lähtökohdista eikä valtakunnallisesti. Yhtiö esittää Alkon tuotteiden myynnin sallimista päivittäistavarakaupoista PTY ry:n mallin mukaisesti, maankäyttö- ja rakennuslakiin otettavaa säännöstä, jonka mukaan kunnalla tulisi olla tarjolla tasavertaisia hypermarketkaavoja uusille toimijoille ja että kaavamuutosprosessille määriteltäisiin aikataulu. Lausunnossa esitetään ehdotuksesta poistettavaksi epämääräisiä ilmaisuja kuten tavanomainen kilpailukeino, oma etevämmyys ja vakiintunut käytäntö. Lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että päivittäistavarakaupan tilastoja ei ole ollut pienten kaupan ja elintarviketeollisuuden toimijoiden käytössä sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto kielsi Nielsenin keräämät tilastot, vaan tilastotieto on vain kaupan suurten toimijoiden käytössä.

13 13