Viite: Kainuun Ely-keskuksen päätös Dnro KAIELY/5/07.00/2010

Transkriptio

1 Helsingissä, Vaasan hallinto-oikeus Viite: Kainuun Ely-keskuksen päätös Dnro KAIELY/5/07.00/2010 ASIA: VALITUS KAINUUN ELY-KESKUKSEN PÄÄTÖKSESTÄ VALITTAJA Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu Helsinki Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii Kainuun Ely-keskuksen päätöksen kumoamista ja Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminnan keskeyttämistä alla esitettävin perustein. Toiminta aiheuttaa ja on jo aiheuttanut YSL:n 86 pykälässä tarkoitettua merkittävää välitöntä ympäristön pilaantumista. Haittaa ei voida poistaa siten kuin Kainuun Ely-keskus päätöksessään olettaa vaan se edellyttää toiminnan keskeyttämistä. Perustelut 1. Ympäristön pilaantuminen Talvivaara Sotkamo Oy:n toiminnasta aiheutuneet päästöt ovat pilanneet alapuolisia vesistöjä sekä pohjavettä. Näytteenotto- ja muut selvitykset osoittavat, että haitta-aineiden pitoisuudet ovat selvästi kohonneet vesistöissä. Tutkimukset osoittavat mitattujen pitoisuuksien olevan selvästi haitallisia eliöille. Järvien ekosysteemi on kokonaisuus, jossa pieneliöille aiheutettu haitta välillisesti haittaa koko ekosysteemiä. Ely-keskus on päätöstä tehdessään käyttänyt ympäristön pilaantumisen arvioinnissa vain pientä osaa käytettävissä olevasta aineistosta, lähinnä toiminnanharjoittajan itsensä suorittaman velvoitetarkkailun tuloksia. Pohjois-Savon Ely-keskuksen alueella suoritetut mittaukset on jätetty huomioimatta. Kainuun Ely-keskuksen olisi tullut tehdä arviointi ympäristön pilaantumisesta eikä hyväksyä toiminnanharjoittajan näkemystä asiasta sellaisenaan. Kainuun Ely-keskus toteaa päätöksessään, että lähimpien purkuvesistöjen vesien kerrostumisen osalta YSL 86 :ssä tarkoitettua pilaantumisen mahdollisuutta ei voida täysin sulkea pois. Arvio on tehty siitä huolimatta, että kaikkia arvioita haitta-aineiden määristä ja niiden vaikutuksista ei ole käytetty arviota tehtäessä. Erityisesti ekosysteemin häiriintymisen vaikutus näyttää kokonaan jääneen arvioimatta. Tämän asiakirjan liitteessä 1 (Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin muistutus Talvivaaran laajennuksen yva:sta) esitetään sulfaattipitoisten vesien vaikutuksia pieneliöihin vesissä. Niiden kuoleminen ja ravintoketjun katkeaminen aiheuttaa vaikutuksia kalakantoihin. Ekosysteemin häiriö on osoitus merkittävästä pilaantumisesta. Päätöksen perustelujen perusteella näyttää siltä, että arvioinnissa ei ole otettu huomioon mm. Pohjois-Savon Ely-keskuksen analyysejä. Myös päätöksen liitteenä olleen Pöyryn vesistömalliraportin (tämän asiakirjan liitteenä 2: TALVIVAARA SOTKAMO OY Arvio

2 Talvivaaran kaivoksen vesistövaikutuksista) mukaan sulfaatin ja natriumin suhteet ovat erilaiset kuin mitä noissa vesistöissä Pohjois-Savon Ely-keskuksen mittausten mukaan on, joten raportin luotettavuus ei ole korkea. Talvivaaran teettämät vesianalyysit ovat ehkä kohtuullisen oikeita, mutta niiden ottopaikat eivät ole kattavia eikä kaikki rikki ei ole sulfaattia eikä tiosulfaattia. Vesianalyysien viiveet voivat aiheuttaa näytteissä hapettumista eikä analyysi kerro silloin totuutta siitä, mitä yhdisteitä järvissä on. Rikkiyhdisteiden muuttuminen toisiksi yhdisteiksi on osoitus siitä, että kerrostuneiden vesien hapettomissa oloissa tapahtuu kemiallisia reaktioita. On erityisen haitallista, mikäli vedessä syntyy niiden tuloksena rikkivetyä. Lehdistössäkin on todettu, että Kainuun Ely-keskuksen ja Pohjois-Savon Ely-keskuksen tulkinnat vesistön pilaantumisen määrästä poikkeavat toisistaan. Koska Kainuun Ely-keskuskin myöntää, että vesien pilaantumista voidaan pitää merkittävänä ja Pohjois-Savon Ely-keskus pitää pilaantumista pahempana kuin Kainuun Ely-keskus, voitaneen pilaantumista pitää sellaisena, että ympäristönsuojelulain 86 :n merkittävyyskynnys on ylitetty. Pöyryn raportin mukaan Kenttämittausten tulosten perusteella voidaan arvioida, että epäsuotuisissa oloissa veden ph voisi laskea äkillisesti alle 4:n eli happamoitua Salmisessa ja Kalliojärvessä sekä Kolmisopessa Kalliojoen edustalla että paikoin välivedessä. Vuoksen suunnalla riski on lähinnä Kivijärvessä. (liite 2, sivu 85) Vastaavaa ilmiötä tapahtuu todennäköisesti pienessä mittakaavassa jo tällä hetkellä. Vesien kemia ei ole stabiili, mikä näkyy mm rikkiyhdisteissä ja sulfaatin ja natriumin suhteiden muuttumisena eri näytteenottopisteiden välillä. Kaivoksen raportti tarkkailusta 2011, osa IVa Pintavesien tarkkailu (tämän asiakirjan liite 3), toteaa myös selkeästi, että vesien ympäristölaatunormit on ylitetty. Samassa raportissa on useita osoituksia merkittävistä haitallisten aineiden pitoisuuksista. Vaikka Talvivaara Sotkamo Oy ja Kainuun Elykeskus väittävät, että vesien tila ei enää pahene, raportti näyttää toista. Esimerkiksi happipitoisuuskäyrät ovat olleet raportin mukaan laskevia koko ajan. Myös viimeisimmät mittausraportit huhtikuulta 2012 osoittavat, että käännettä parempaan ei ole tapahtunut. Kalastusraporteista ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että vesien tila ei olisi huonontunut. Kalastajat ovat em. raporttien mukaan ja haastatteluissa todenneet, että kuhaa on pitänyt kalastaa eri tavoin kuin ennen (lähempänä pintaa). Kalansaalis olisi romahtanut, jos kalastus olisi pysynyt vakiona. Toisaalta isot kalat kestävät hieman paremmin huonoja olosuhteita kuin mäti tai aivan pienet kalat. Muutokset kalastossa näkyvät vasta muutaman vuoden viiveellä. Kalastustapojen muutos on vähentänyt vesien pilaantumisen vaikutusta saaliiden määriin. Pintavesien tarkkailuraportin sivulla 26 viitataan eräiden aineiden LC 50 -arvoihin. Arvot on esitetty kullekin aineelle erikseen. On kuitenkin todennäköistä, että sinkin, nikkelin ja muiden vastaavien aineiden yhteisvaikutuksen vuoksi yksittäisen aineen pitoisuus on haitallisempaa jo paljon alhaisemmilla arvoilla. Mittaustulosten mukaiset pitoisuudet todennäköisesti vähentävät selvästi vesikirppuja ja muita pieneliöitä. Se taas vähentää erityisesti kalanpoikasten selviämismahdollisuuksia. Edellä mainitut haitta-arviot perustuvat toiminnanharjoittajan tilaamiin mittauksiin. Pohjois-Savon Ely-keskuksen mukaan mittaustuloksia ei ole esitetty luotettavasti (lausunto dnro POSELY/23/07.04/2010, tämän asiakirjan liitteenä 5). Sen lisäksi tämän valituksen liitteenä 4 olevassa esityskalvosarjassa (Kainuun Ely-keskus, Räisänen) kalvossa 10 todetaan, että näytteet saattavat muuttua hapettumisen johdosta ennen analysointia. Kun suuri osa laboratoriomittauksista on tilattu kauempana sijaitsevalta alihankkijalta, muutokset näytteissä saattavat olla yleisiä. Räisäsen kalvosarjan sivu 12 osoittaa, mikä on todellisen pilaantumisen tilanne. Raskas, suolapitoinen vesi on painunut järvien pohjaan. Suurin osa näytteistä on otettu lähempänä pintaa. Pohjalla oleva vesi on hapetonta tai lähes hapetonta. Hapettomissa olosuhteissa vedessä tapahtuu kemiallisia reaktioita.

3 Pöyryn raportti Arvio Talvivaaran kaivoksen vesistövaikutuksista käsittelee luvussa 5.1. vesien happamoitumista. Kohdan lopussa esitetään kuvaus, miten äkillinen happamoitumispiikki esiintyy. Hapettomissa tiloissa tapahtuu myös muita kemiallisia reaktioita. Tuloksena saattaa olla myös rikkivetyä, mikä on erittäin haitallista vedessä. Talvivaaran aiheuttamia suolaisen veden kerrostumia voidaan pitää merkittävänä vesien pilaamisena jo sellaisenaan, mutta myös niiden aiheuttamien tunnistamattomien prosessien kautta. Selkeänä esimerkkinä muutoksista, joita ei ole mitattu, on natriumin, rikin kokonaismäärän ja sulfaattien suhteen muuttuminen. Luvut osoittavat, että kaikki rikki ei ole enää sulfaatteina. Raporteissa ei kuitenkaan kerrota, mitä aineita vesissä on. Päästöt ilmaan ovat myös jatkuvia ja haitallisia. Rikkiyhdistepäästöjen osalta yhtiö vetoaa metallinerotuslaitokseen, josta hönkäpäästöt puhdistetaan hallitusti. Kaivoksen omien raporttien ja biokasaliuotuksesta tehtyjen tutkimusten mukaan kuitenkin myös kasoista voi vapautua haitallisia rikkiyhdisteitä (liite 7, opinnäytetyö, esim sivu 21: Anaerobiset sulfaatin pelkistäjämikrobit tuottavat rikkivetyä... ). Suunniteltu prosessi edellyttää oikeaa happipitoisuutta sekä veden ja kemikaalien tasapainoa. Isoissa kasoissa olosuhteet eivät ole tasaiset eivätkä täysin hallittavissa. Kasoissa tapahtuu paakkuuntumista ja sinne syntyy hapettomia alueita. Sellaisissa kohdissa syntyy bakteeritoiminnan tuloksena rikkivetyä ja muita haitallisia yhdisteitä. Päästöt eivät siis lopu vaikka hönkäpäästöt saataisiinkin hallintaan. Bioliuotuskasojen määrä lisääntyy jatkuvasti. Samanaikaisesti ilmastus- ja kasteluputkissa esiintyy normaaleja vikoja. Mitä enemmän materiaalia on kasoissa, sitä pahemmaksi muodostuvat kasoista syntyvät kaasupäästöt. Tilanne on pahimmillaan silloin, kun pyritään mahdollisimman tehokkaaseen liuotukseen. Pohjavesien seurantamittauksissa (liitteenä 6) on havaittu kohonneita haitallisten aineiden pitoisuuksia. Talvivaara on keväällä 2012 varastoinut prosessivettä avolouhokseen. Avolouhosta ei ole eristetty pohjavedestä. Yhtiö suunnittelee tiedotteiden mukaan porakaivojen poraamista kaivosalueelle. Se tarkoittaisi puhtaan veden käytön lisäämistä. Prosessin vesikierto on entistä vähemmän suljettu. Pohjaveden runsas käyttö laskee pohjaveden pintaa ja nopeuttaa kaivosalueella likaisen veden imeytymistä pohjaveteen. Lisäksi on todennäköistä, että avolouhoksen prosessiliuoksista valuu erittäin haitallista liuosta pohjavesiin. Suunnitellut toimet eivät vähennä pohjaveden pilaantumista vaan lisäävät sitä. 2. Haitan poistamisen mahdollisuudet Kainuun Ely-keskus toteaa valituksenalaisessa päätöksessään, että Talvivaara Sotkamo Oy:n päästöt ovat vähenemässä ja suunnitellut toimet riittävät lopettamaan vesien pilaamisen. Tulkinta perustuu virheellisiin oletuksiin vesien tilasta ja päästöjen vähenemisestä. Edellisessä kohdassa esitettiin perustelut väitteelle, että vesien tila on huonompi kuin mitä Kainuun Ely-keskus päätöksessään esittää. Huonompi vesien tila edellyttää nopeampia toimia ja suurempia päästövähennyksiä kuin mihin kaivos Ely-keskuksen olettamien toimenpiteiden avulla kykenee. Talvivaara-yhtiö ei ole kyennyt tuottamaan suunniteltua määrää metallia. Se pyrkii jatkuvasti tehostamaan tuotantoa suunnitellulle tasolle. Samanaikaisesti se hakee toiminnan laajennuslupaa ja uuden toiminnan (uraanin talteenotto) aloittamista. Vaikka tuotettua metallitonnia kohden päästöt vähenisivät uusien puhdistusmenetelmien myötä, kasvava tuotanto samanaikaisesti lisää niitä. Jotta vesistöt voisivat toipua tähän mennessä tapahtuneesta saastumisesta, päästöjä tulee vähentää paljon ja nopeasti. Ainoa tapa tehdä se riittävän nopeasti on vähentää tuotantoa. Yhtiön esittämät investointiohjelmat ja puhdistusmenetelmien parannukset eivät ole riittäviä, niiden toimivuudesta kaivoksen olosuhteissa ja kyseisen alueen sääoloissa ei ole varmuutta eikä niiden aikataulusta ole varmuutta etenkään suunnitellun tasoisen puhdistustehon saavuttamisen osalta. Talvivaaralle on asetettu vesistöön päästettävälle vedelle enimmäismäärä. Kyseinen enimmäismäärä vettä päästetään vesistöön jo nykyisellä tuotannolla. Kun tuotantomäärät kasvavat ja kemikaalien käyttömäärät kasvavat huomattavasti, ilman erityistoimia vesimäärän kemikaalipitoisuus kasvaisi saman verran kuin kemikaalien käyttömäärä. Suunniteltujen puhdistusjärjestelyjen jälkeiset päästöt

4 on laskettu nykyisillä tuotanto- ja kemikaalimäärillä. Suuremmilla kemikaalimäärillä pitoisuudet päästettävässä vesimäärässä kasvavat, koska vesimäärää ei voi kasvattaa. Suunniteltuja toimia ei voi pitää riittävinä siten, kuin Kainuun Ely-keskus olettaa. Pöyryn raportissa todetaan seuraavaa: Koska jälkikäsittelykentille tulevia ja lähteviä ainemääriä ei ole mitattu, tarkkaa kuvaa kenttien toimivuudesta ei ole käytettävissä. Osa muutoksista johtuu laimenemisesta ja Vuoksen suunnalla aineita voi pidättyä/muuntua Lumelantien altaassa. Ilmeisesti kuitenkin mm. sulfaatin ja mangaanin osalta kentille pidättyminen on aika vähäistä, jolloin LONEkuormitus/ainemäärät kuvaavat vesistökuormitusta, joka jakautuu suurin piirtein tasan purkusuuntien kesken. Pintavalutuskentälle jäävästä aineksesta voi liueta haitta-aineita valuvaan veteen. Kuormitus tulee siis jatkumaan jonkin aikaa senkin jälkeen, kun puhdistuslaitoksen teho alkaa olla riittävä. Pöyryn raportti Arvio Talvivaaran kaivoksen vesistövaikutuksista sisältää arvioita muutosten nopeudesta. Raportissa on todettu, että päästöjen väheneminen ei näy vesien tilassa heti vaan viiveellä. Talvivaaran raporttien mukaan viive voi olla puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Suunnitelmat kalvopuhdistuksesta toteavat, että kalvoa on kokeiltu vain pienessä mittakaavassa. Jo niissä kokeissa oli havaittu ongelmia. On erittäin todennäköistä, että laitos ei toimi täydellä teholla suunnitellussa ajassa. On myös mahdollista, että suunniteltua puhdistustehoa ei saavuteta. Edes optimaalinen puhdistusteho ei takaa järvien tilan parantumista. Mikäli vesi puhdistuu suolattomaksi, se ei sekoitu järvien syvänteiden suolaisiin vesiin. Talvivaara Sotkamo Oy on kyennyt tuottamaan metalleja vain murto-osan suunnitellusta määrästä. Mikäli laitos pääsee suunniteltuihin määriin ja sen lisäksi kykenee kasvattamaan tuotantoaan hakemuksissa esittämällään tavalla, toiminnan lisääntyminen kumoaa osan tehostuneen vedenpuhdistuksen hyödystä. Suunnitellut toimet eivät siten vähennä riittävästi päästöjä. Dokumenttien mukaan kaivos tehostaa vesistöön laskettavien vesien neutralointia kalkilla. Neutralointireaktion tulos on jokin kemiallinen suola. Neutralointi siis lisää suolapitoisuutta. Toisaalta vesi on niin hapanta, että sitä on pakko neutraloida. Laitos on tilanteessa, jossa normaalit toimet eivät tule vähentämään vesistökuormitusta riittävästi. Pohjois-Savon Ely-keskuksen arvion mukaan tilanteen paraneminen ei ole itsestään selvää. Se pitää mahdollisena, että nykyinen kerrostuneisuus säilyy, vaikka tuleva vesi olisi nykyistä puhtaampaa. Talvivaaran suunnittelema vedenpuhdistuslaitoskaan ei poista vedestä riittävästi haitallisia aineita. Suolojen määrä ylittää senkin jälkeen alunperin arvioidun määrän. Vesistöt saattaisivat juuri ja juuri kestää uuden suunnitelman mukaiset päästöt, mutta se edellyttää, että tilanne normalisoituu (eli kerrostuneisuus poistuu) sitä ennen. Yhteenveto Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä Talvivaaran toiminta on aiheuttanut sellaista välitöntä ympäristön pilaantumista, että ympäristönsuojelulain 86 :n vaatimus täyttyy. Sen lisäksi arvioidut toimet eivät tule riittävästi poistamaan haittoja. Luonnonsuojeluliiton arvion mukaan kesän lämpimät vedet tulevat pahentamaan tilannetta. Talvivaara ei ole esittänyt sellaisia suunnitelmia, jotka mahdollistaisivat vesien tilan palaamisen normaalille tasolle. Tehtävät parannusprojektit eivät ole riittäviä. Raporttien mukaan tilanteen paraneminen vie pari vuotta vielä sen jälkeen, kun päästöt loppuvat. Ainoa tapa vähentää päästöjä riittävästi ja riittävän nopeasti, on toiminnan keskeyttäminen. Keskeyttäminen on tehtävä tietenkin hallitusti ja siten, ettei itse keskeytys lisää päästöjä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi louhinnan lopettamista kokonaan ja bioliuotustehon laskemista sellaiselle tasolle, jossa prosessi tuottaa vähäisimmän mahdollisen määrän pilaantunutta vettä. Luonnonsuojeluliitolla ei ole mahdollisuutta arvioida parasta tapaa keskeyttää toiminta.

5 Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja Lisätietoja SLL:n hallituksen jäsen Pertti Sundqvist, puh: , s-posti: Liitteet 1. Pohjois-Savon Luonnonsuojelupiiri ry:n muistutus Talvivaaran kaivosalueen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta 2. TALVIVAARA SOTKAMO OY Arvio Talvivaaran kaivoksen vesistövaikutuksista 3. TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU PDF-dokumentti, Kainuun Ely-keskus, Marja Liisa Räisänen, ympäristösuojelu: Kaivostoiminnan päästöjen ja ympäristövaikutusten valvonnan ja tarkkailun kehittämishaasteet Talvivaara-case 5. Pohjois-Savon ELY-keskuksen lausunto Talvivaaran kaivoksen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta 6. Mittausraportti Talvivaaran kalliopohjaveden tarkkailu Opinnäytetyö, Hannu Heikkinen: Biologinen rikastus