Selittävä huomautus A Indikaattorien valinta ja käyttö

Transkriptio

1 Selittävä huomautus A Indikaattorien valinta ja käyttö Tässä selittävässä huomautuksessa kuvataan indikaattorien valintaa ja käyttöä ohjelman ja kansallisen strategian määrittelyn, täytäntöönpanon ja arvioinnin yhteydessä. Tässä huomautuksessa esitellään vaatimukset, jotka koskevat seuraavia: tavoitteet, indikaattorit ja kvantifiointi; yhteiset ja lisäindikaattorit; indikaattorien valinta ja käyttö maaseudun kehittämisohjelmissa sekä perusindikaattorien ja vaikutusindikaattorien välinen suhde; indikaattorien valinta ja käyttö kansallisissa strategioissa. 1. TAVOITTEET, INDIKAATTORIT JA KVANTIFIOINTI Uuden maaseudun kehittämisasetuksen mukaisesti tilanne analysoidaan sekä tavoitteet ja indikaattorit määritellään ja ilmoitetaan määrällisinä useassa eri vaiheessa seuraavasti: (1) kehittämistarpeiden määrittely tärkeimpien yhteisten ja kansallisten perusindikaattorien perusteella ja kansallisen strategian tavoitteiden asettaminen (kansallinen strategia); (2) ohjelma-alueen tarpeiden analysointi ja SWOT-analyysi sekä toimintalinjojen, tavoitteiden, toimenpiteiden ja indikaattorien määrittely ja ilmoittaminen määrällisinä (maaseudun kehittämisohjelma); (3) ennakkoarviointi ohjelman arvioimiseksi ja täydentämiseksi, SWOT-analyysi sekä toimintalinjojen, tavoitteiden, toimenpiteiden ja indikaattorien määrittely ja ilmoittaminen määrällisinä (maaseudun kehittämisohjelma); (4) ohjelman mukauttaminen ennakkoarvioinnin huomioon ottamiseksi (vaiheet 2 ja 3 voidaan toteuttaa iteratiivisena prosessina) (maaseudun kehittämisohjelma); (5) ohjelman esittäminen komissiolle, neuvottelut ja hyväksyminen (maaseudun kehittämisohjelma); (6) kansallisen strategian päivittäminen kaikkien indikaattorien huomioon ottamiseksi ja kvantifiointi ennakkoarvioinnin ja hyväksytyn ohjelman perusteella (kansallinen strategia). Tässä huomautuksessa annetaan käytännön ohjeita siitä, kuinka ohjelmia ja kansallisia strategioita koskevat indikaattorit valitaan ja kuinka niitä käytetään. Tähän käsikirjaan liitetyissä selittävissä huomautuksissa (ks. liitteessä 2 olevat selittävät huomautukset E K) annetaan täydellinen yhteisten indikaattorien luettelo, kuvataan perus-, tuotos-, tulos- ja vaikutusindikaattoreita ja annetaan esimerkkejä lisäindikaattoreista. AGRI FI-TRA-00.DOC 1

2 2. YHTEISET JA LISÄINDIKAATTORIT Koska yhteisillä indikaattoreilla ei pystytä osoittamaan kaikkia ohjelman toimien vaikutuksia varsinkaan kansallisten tavoitteiden ja aluekohtaisten toimenpiteiden osalta, ohjelmissa on tarpeen määritellä lisäindikaattoreita. Jäsenvaltioiden ja ohjelmakumppanien olisi kehitettävä lisäindikaattorit joustavasti mutta noudattaen yhteisiin seuranta- ja arviointisääntöihin sisältyviä indikaattorien käyttöä koskevia yleisiä periaatteita. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä lisäindikaattoreita monissa eri tilanteissa: kun yhteinen perusindikaattori ei ota huomioon ohjelma-alueen erityispiirteitä; kun vaikutusindikaattori ei kata lisätavoitetta tai kansallisessa strategiasuunnitelmassa tai ohjelmassa määriteltyä kansallista tavoitetta; kun yhteiset vaikutusindikaattorit eivät ole riittävän yksityiskohtaisia tai tarkkoja toimenpiteen laajempien etujen huomioon ottamiseksi tai kun tietylle toimenpiteelle ei ole olemassa yhteistä vaikutusindikaattoria. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kyseessä ovat aluekohtaiset erityistoimenpiteet (esim. maatalouden ympäristötoimenpiteet). Tällöin olisi määriteltävä asianmukaisia toimenpidekohtaisia vaikutusindikaattoreita; kun yhteiset tulosindikaattorit eivät ole riittävän yksityiskohtaisia tai tarkkoja toimenpiteen ensimmäisten vaikutusten huomioon ottamiseksi tai kun tietylle toimenpiteelle ei ole olemassa yhteistä tulosindikaattoria; kun yhteiset tuotosindikaattorit eivät ole riittävän yksityiskohtaisia tai tarkkoja toimenpiteeseen sisältyvien toimien huomioon ottamiseksi. Lisäindikaattoreita määrittelemällä jäsenvaltiot saavat joustovaraa niiden omia tarpeita vastaavan seuranta- ja arviointijärjestelmän luomista varten. Joustovaraa sovellettaessa on kuitenkin noudatettava maaseudun kehittämisasetusta ja vastaavaa tavoitteiden hierarkiaa. Lisäindikaattoreita määritellessään jäsenvaltioiden on varmistettava lisäindikaattorien tarkoituksenmukaisuus ja hyödyllisyys, määriteltävä indikaattorin tyyppi ja käyttö, varmistettava, että lisäindikaattori vastaa kyseisen indikaattori- ja tukitoimityypin osalta hyväksyttyjä laatuperusteita. Kunkin lisäindikaattorin osalta on suositeltavaa laatia yksityiskohtainen indikaattorikuvaus, jotta indikaattoreita on helpompi käyttää seurannassa ja arvioinnissa. 3. OHJELMIIN SISÄLTYVIEN INDIKAATTORIEN VALINTA JA KÄYTTÖ Perusindikaattorit Hallintoviranomaisten olisi tehtävä yhteisten tavoitteisiin liittyvien perusindikaattorien ja taustatilanteeseen liittyvien perusindikaattorien perusteella asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan a alakohdassa tarkoitettu analyysi ohjelma-alueen tilanteen vahvuuksista ja heikkouksista.

3 Tilanneanalyysi vahvuuksista ja heikkouksista, tilanteen korjaamiseksi valittu strategia ja ennakkoarviointi asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan a alakohta Kuvailkaa määrällisten tietojen avulla nykytilannetta kyseisellä maantieteellisellä alueella korostaen vahvuuksia ja heikkouksia, kehityseroja, tarpeita ja puutteita sekä maaseudun kehittämisen mahdollisuuksia tämän asetuksen liitteessä 6 määriteltyjen perusindikaattorien ja muiden asiaankuuluvien lisäindikaattorien perusteella. Kuvauksen tulisi sisältää ainakin seuraavat seikat: Maantieteellisen alueen yleinen sosioekonominen tilanne: maaseutualueen määrittely OECD:n määritelmän tai tarvittaessa muiden määritelmien mukaisesti; väestötilanne, mukaan luettuna analyysi ikä- ja sukupuolirakenteesta, muuttoliikkeestä sekä kaupunkien lähialueiden paineista ja syrjäisestä sijainnista aiheutuvista ongelmista; talousveturit, tuottavuus ja kasvu; työmarkkina, mukaan luettuina työllisyyden rakenne, työttömyys ja ammattitaidon tasot; yleinen maankäyttö ja maa-/metsätalouskäyttö sekä omistusrakenne ja tilojen keskimääräinen koko. Maa- ja metsätalousalan sekä elintarvikealan suorituskyky: maa- ja metsätalous- sekä elintarvikealojen kilpailukyky, mukaan luettuina rakenneuudistus- ja uudenaikaistamistarpeet; inhimillinen pääoma ja yrittäjyys; innovoinnin ja tiedonsiirron mahdollisuudet; laatu ja yhteisön vaatimusten noudattaminen. Ympäristö ja maankäyttö: maatilojen kohtaamat haitat alueilla, joilla on uhkana maanviljelyksen lopettaminen tai lähes häviäminen; luonnon monimuotoisuuden yleinen kuvaus erityisesti maa- ja metsätalouden yhteydessä, mukaan luettuina luonnonarvoltaan merkittävät maa- ja metsätalousjärjestelmät sekä Natura direktiivien täytäntöönpanon tilanne maa- /metsätalousmaalla; veden laatua ja määrää koskevat kuvaukset, maatalouden rooli veden käytössä/pilaantumisessa sekä nitraatti- ja vesipuitedirektiivien täytäntöönpano; ilmansaasteet ja ilmastonmuutos ja niiden yhteys maatalouteen: kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöt sekä yhteys jäsenvaltion/alueen toteuttamiin eri toimintasuunnitelmiin tai -aloitteisiin, joiden avulla pyritään saavuttamaan kansainväliset tavoitteet, mukaan luettuina menettelyohjeet ammoniakkipäästöjen alentamiseksi (yleissopimus valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta); bioenergian käyttö; maaperän laadun kuvaukset (vesi- ja tuulieroosio, orgaaninen aines, saastuminen) ja suojelu, torjunta-aineiden käyttö, luonnonmukainen maatalous ja eläinten hyvinvointi; suojaavien ja suojeltujen metsäalueiden laajuus, suuren tai keskisuuren metsäpaloriskin metsäalueet, metsäpinta-alan keskimääräinen vuosittainen muutos. Edellä tarkoitettuihin kuvauksiin olisi liitettävä määrälliset tiedot. Maaseudun elinkeinoelämä ja elämänlaatu: maaseudun elinkeinoelämän rakenne, vaihtoehtoisten työllisyysmahdollisuuksien luomisen esteet, mikroyritysten perustaminen ja matkailu; palvelujen tarjonta maaseutualueilla, infrastruktuuritarpeet, kulttuuriperintö ja rakennettu ympäristö kylissä; kehittämistä koskevat henkilökohtaiset toimintaedellytykset ja paikalliset valmiudet, hallintotapa mukaan luettuna. Leader: niiden jäsenvaltioiden väestö ja pinta-ala, joissa sovellettiin alhaalta ylöspäin suuntautuvia yhdennettyjä maaseudun kehittämisstrategioita (Leader+ ja muut kansalliset ja EU:n yhteisrahoittamat ohjelmat) ohjelmakaudella Indikaattorien valinta ja käyttö: Analyysissä olisi kuvattava kaikkia yhteisiä tavoitteisiin liittyviä perusindikaattoreita ja periaatteessa kaikkia taustatilanteeseen liittyviä perusindikaattoreita, sillä asetuksessa ja yhteisön strategisissa suuntaviivoissa vahvistetut tavoitteet asetetaan tämän analyysin perusteella. Erityisesti strategisiin suuntaviivoihin ja kansallisiin strategioihin sisältyvien EU:n ensisijaisten tavoitteiden osalta olisi perusteltava selkeästi, jos EU:n ensisijaista tavoitetta ei valita. Jäsenvaltioiden/hallintoviranomaisten olisi käsiteltävä kaikkia aiheita 16 artiklan a alakohdassa edellytetyssä analyysissä ja täydennettävä yhteisiä indikaattoreita aiheellisilla lisäindikaattoreilla ja -tiedoilla. Lisäindikaattoreita olisi määriteltävä

4 erityisesti silloin, kun perustason tilanne voidaan määritellä paremmin muiden lisäindikaattorien avulla eivätkä yhteiset indikaattorit kuvaa riittävästi alueellisia tai paikallisia tarpeita. Jäsenvaltioiden/hallintoviranomaisten olisi varmistettava, että perusindikaattoreita voidaan käyttää ohjelmaan sisältyvien kaikkien tavoitteiden vaikutusarvioinnin tukena. Jäsenvaltiot voivat käyttää maaseutualueita määritellessään vaihtoehtoisia määritelmiä OECD:n määritelmän täydentämiseksi. Menetelmä ja luokittelu olisi esitettävä ohjelmassa. Tiedot: Jos yhteistä indikaattoria koskevat tiedot eivät ole jäsenvaltiossa käyttävissä kansallisella tai alueellisella tasolla, olisi vaihtoehtoisia kansallisia tai alueellisia indikaattoreita täydennettävä aiheellisilla tiedoilla. Jos mitään tietoja ei ole käytettävissä EU:n tai jäsenvaltion tasolla, voidaan käyttää laadullista arviointia. Vertailukelpoisuuden vuoksi komissio on mahdollisuuksien mukaan valinnut yhteisen viitevuoden tietojen verrattavuuden varmistamiseksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valita muita vuosia, mikäli tämä parantaa analyysin laatua. Ohjelmakauden aikana komissio pyrkii varmistamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden yhteisön toimielinten kanssa, että kaikkia yhteisiä perusindikaattoreita koskevat tiedot ovat käytettävissä kansallisella tasolla. Ulkoiset asiantuntijat voivat täydentää indikaattoreita, tietokokonaisuuksia ja kvantifiointia ennakkoarvioinnin yhteydessä. Perustiedot olisi päivitettävä säännöllisesti sitä mukaa, kun uudet tiedot ovat saatavilla. Komissio pyrkii varmistamaan, että yhteisiä indikaattoreita koskevat tiedot päivitetään säännöllisesti. Jäsenvaltiot/hallintoviranomaiset ovat kuitenkin edelleen vastuussa kansallista tasoa alemman tason tiedoista ja kansallisista lisäindikaattoreista. Ohjelman vaikutusten ja perussuuntausten välinen suhde Perustason tilanteen analyysiä käytetään ohjelman SWOT-analyysin perustana, minkä vuoksi se muodostaa osan ohjelman tavoitteiden ja toimintalinjojen valinnan analyyttisistä perusteluista. Perustaso kuvastaa ohjelma-alueen tilannetta ja on ohjelman strategian määrittelyn ehdoton edellytys. Monissa tapauksissa ohjelman vaikutuksia ei ole mahdollista yhdistää välittömästi perussuuntauksiin tukitoimen laajuuden tai asianmukaisen tason perustietojen puuttumisen vuoksi. Ohjelman vaikutuksia arvioitaessa vaikutustenarvioinnissa tulisi tästä syystä käyttää alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Arvioijien olisi pyrittävä arvioimaan ohjelman vaikutusten ja perussuuntausten välistä yhteyttä; tätä ei ole välttämätöntä kvantifioida. Vaikutusindikaattorit Yhteisiin seuranta- ja arviointisääntöihin sisältyy seitsemän yhteistä vaikutusindikaattoria, jotka liittyvät kasvuun, työpaikkoihin, tuottavuuteen, biodiversiteettiin, luonnonarvoltaan arvokkaisiin alueisiin, vesistöihin ja

5 ilmastonmuutokseen. Nämä indikaattorit kuvaavat yksiselitteisesti Eurooppa-neuvostossa ja maaseudun kehittämistä koskevissa strategisissa suuntaviivoissa vahvistettuja tavoitteita. Ohjelman kokonaisvaikutus olisi arvioitava näiden seitsemän indikaattorin perusteella, jotta arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon ohjelman kaikkien toimintalinjojen vaikutus 1. Yhteisiä vaikutusindikaattoreita olisi täydennettävä ohjelmakohtaisilla lisäindikaattoreilla, joissa otetaan huomioon kaikki ohjelmatason tavoitteet ja osatavoitteet sekä kansalliset tavoitteet. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaikutuksia koskeva lisäindikaattori määritellään, kun toimenpiteen tavoitteet mainitaan erikseen maaseudun kehittämistä koskevissa yhteisön strategisissa suuntaviivoissa tai niiden omassa kansallisessa strategiassa eikä yhteinen vaikutusindikaattori kata näitä tavoitteita. Arvioinnissa on käsiteltävä maaseudun kehittämisprosessiin kohdistuvaa vaikutusta. Hallintoviranomaisen on varmistettava, että arvioijilla on arviointia tehdessään käytettävissään riittävästi tietoa yleisistä suuntauksista, tuotoksista ja tuloksista. Vaikutusten arvioinnista ja kvantifioinnista vastaavat riippumattomat arvioijat. Arvioijien on usein tarpeen tutkia asiaa tarkemmin ja analysoida laatua yksityiskohtaisemmin voidakseen arvioida vaikutusta ja tulkita perustietoja ohjelman tuensaajien keskuudessa. Vaikutusindikaattorit olisi yleensä ilmaistava i) absoluuttisina määrinä (kustannustehokkuuden arvioimiseksi) ja ii) suhteessa niihin tuensaajiin, joihin tukitoimi vaikuttaa suoraan, ja tarvittaessa niihin, joihin se vaikuttaa välillisesti. Maaseudun kehittämisasetuksessa korostetaan vaikutusten kvantifiointia erityisesti suhteessa perustason tilanteeseen. Vaikka perustilanne ja vaikutus on mahdollista arvioida välittömien ja välillisten tuensaajien tasolla, monissa tapauksissa arviointi on vaikeampaa yleisempien perussuuntausten yhteydessä ohjelma-alueen tasolla. Kuten edellä todetaan, tämä voi johtua tukitoimen pienimuotoisuudesta tai asianmukaisten perustietojen puuttumisesta. Tästä syystä vaikutukset olisi arvioitava alhaalta ylöspäin seuraavasti: Ensiksi ohjelman arvioijan olisi arvioitava vaikutus välittömien ja välillisten tuensaajien tasolla käyttäen vastaavien hankkeiden tuotos- ja tulosindikaattoreita, tutkimus- ja vertailutietoja sekä kertoimia, aiempia kokemuksia ja arviointeja (kahteen kertaan laskemisen huomioon ottamiseksi ja hukka-, siirtymä- ja kerrannaisvaikutusten laskemiseksi). Tietoja olisi verrattava ohjelma-alueen vertailutilanteeseen ja taustatilanteen suuntauksiin. Toiseksi arvioijan olisi arvioitava vaikutus yleiseen suuntaukseen ohjelma-alueen tasolla (perussuuntaus), mikäli vaikutus on mahdollinen/tilastollisesti merkittävä muihin tekijöihin verrattuna. Jollei tämä ole mahdollista, olisi arvioijan tehtävä yleinen laadullinen arviointi. Arviointiverkosto kehittää vaikutusten arvioinnissa käytettävää menetelmää edelleen ohjelmakauden aikana. 1 Esimerkiksi kaikki neljä toimintalinjaa voivat edistää uusiutuvan energian tuotannon kehittämistä. Ympäristöinvestoinnit täydentävät maatalouden ympäristösitoumuksia. Tämä helpottaa niin ikään yhdennettyjen hankkeiden arviointia.

6 Tuotos- ja tulosindikaattorit Ohjelmaan olisi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan c alakohdassa säädetyt indikaattorit liitteessä 1 lueteltujen yhteisten tulosindikaattorien mukaisesti. Tuloksia koskevat lisäindikaattorit olisi valittava siten, että ne vastaavat kaikkia valittuihin toimenpiteisiin liittyviä tavoitteita varsinkin, jos ne ovat kansallisten tavoitteiden mukaisia. Tuotoksia koskevat lisäindikaattorit olisi valittava siten, että ne vastaavat kaikkia toimenpiteeseen sisältyviä toimia. Ulkoiset asiantuntijat voivat täydentää indikaattoreita ja kvantifiointia ennakkoarvioinnin ja jatkuvan arvioinnin yhteydessä. 4. INDIKAATTORIEN VALINTA JA KÄYTTÖ KANSALLISISSA STRATEGIOISSA Asetuksen (EY) N:o 1698/ artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen sekä ympäristötilanteen perustason analyysistä ja tarkoituksenmukaisten indikaattorien vahvistamisesta. Suunnitelman olisi sisällettävä lyhyt analyysi jäsenvaltion taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta sekä ympäristötilanteesta, ja siinä olisi vahvistettava yhteisten seuranta- ja arviointisääntöjen mukaiset perusindikaattorit. Perustason tilanteen analyysiin olisi sisällytettävä ainakin seuraavat seikat: maataloustuotteita jalostavan elintarviketeollisuuden (maatalous ja jalostus) ja tarvittaessa metsätalousalan taloudellinen tilanne/kilpailukyky sekä vahvuudet/heikkoudet ja tarpeet fyysisten ja inhimillisten pääomainvestointien kannalta; yleinen ympäristötilanne biodiversiteetin (Natura alueet ja muut luonnonarvoltaan merkittävät maa- ja metsätalousjärjestelmät), veden (maa- ja metsätalouden asema vesihuollossa veden määrän ja laadun osalta vesipuitedirektiivin suhteen) ja ilmastomuutoksen (maa- ja metsätalouden asema) suhteen sekä tarpeiden tunnistaminen näillä kolmella alueella; maaseutualueiden yleinen sosioekonominen tilanne, josta käy ilmi vahvuudet/heikkoudet ja tarpeet (monipuolistaminen, elämänlaatu ja valmiuksien kehittäminen). Jäsenvaltioiden olisi ehdotettava vähintään tärkeimpiä perusindikaattoreita (jotka on merkitty asteriskilla *). Kunkin indikaattorin kansallista yhteyttä ja tarvittaessa tärkeimpiä vaihteluja alueellisella tasolla on kommentoitava. Aluksi suunnitelmassa olisi ehdotettava perusindikaattoreille (jotka ovat yhteisten seuranta- ja arviointisääntöjen mukaisia) määrällisiä tavoitteita (tarvittaessa välietappeja ja kauden loppua koskevia tavoitteita), jotka eritellään tarvittaessa sukupuolen ja iän mukaan. Tavoitteiden tulisi olla SMART-periaatteen 2 mukaisia sekä riittävän 2 SMART: erikseen määritetty, mitattavissa oleva, saavutettavissa oleva, olennainen ja oikein ajoitettu.

7 kohdennettuja ja realistisia suhteessa (arvioituun) käytettävissä olevaan (kansalliseen ja EU:n) rahoitukseen ja (hallinnollisiin) täytäntöönpanovalmiuksiin. Suunnitelman olisi sisällettävä niin EU:n tavoitteet kuin kansalliset määrälliset tavoitteet, jotka perustuvat perustason tilanteen analyysiin, sekä niiden painotukset ja tasapainoisuus. Kansallisiin strategiasuunnitelmiin sisältyvät tavoitteet ja niitä vastaavat indikaattorit määritellään kahdessa vaiheessa: (1) Jäsenvaltiot määrittelevät kansallisessa strategiasuunnitelmassaan (ensimmäinen vaihe) tärkeimmät vaikutusindikaattorit (jotka perustuvat yhteisiin sääntöihin ja vastaavat kansallisia tavoitteita). Jos kansallisia tavoitteita on tässä vaiheessa vaikea ilmoittaa määrällisinä, jäsenvaltioiden olisi laadittava laadullinen arvio maaseudun kehittämisohjelman vaikutuksesta. Strategisiin suuntaviivoihin sisältyvien EU:n ensisijaisten tavoitteiden osalta olisi perusteltava selkeästi, jos EU:n ensisijaista tavoitetta ei valita. Kansallisia indikaattoreita olisi ehdotettava silloin, kun perustason tilanne voidaan määritellä paremmin lisäindikaattorien avulla varsinkin, jos yhteiset indikaattorit eivät kuvaa riittävästi alueellisia tai paikallisia tarpeita. On tärkeää, että kansallisessa strategissa määritellään tärkeimmät suuntaukset kansallista tasoa alemmilla tai alueellisilla tasoilla ja esitetään niistä yhteenveto. (2) Sen jälkeen, kun ohjelmat on hyväksytty (toinen vaihe) kansallista strategiaa olisi mukautettava siten, että siihen voidaan sisällyttää kaikki tarkoituksenmukaiset yhteiset indikaattorit (perus-, vaikutus-, tulos- ja tuotosindikaattorit) ja ennakkoarviointien perusteella määritellyt määrälliset tavoitteet. Tarkistettu asiakirja muodostaa strategisen raportoinnin perustan. Tietovaatimuksiin sovelletaan samoja periaatteita kuin edellä kuvattuihin maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyviin perusindikaattoreihin. Jos tiedot eivät ole jossakin jäsenvaltiossa käyttävissä kansallisella tai alueellisella tasolla, olisi kansalliset tai alueelliset indikaattorit määriteltävä aiheellisten tietojen perusteella. Jos mitään tietoja ei ole käytettävissä EU:n tai jäsenvaltion tasolla, voidaan käyttää laadullista arviointia. Vertailukelpoisuuden vuoksi komissio on mahdollisuuksien mukaan valinnut yhteisen viitevuoden tietojen verrattavuuden varmistamiseksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valita muita vuosia, mikäli tämä parantaa analyysin laatua. Komissio pyrkii ohjelmakauden aikana varmistamaan, että kaikkia yhteisiä perusindikaattoreita koskevat tiedot ovat käytettävissä ainakin kansallisella tasolla. Arviointiverkosto pyrkii kehittämään menetelmiä ja indikaattoreita edelleen niin kansallisella kuin EU:n tasolla.