Till riksdagens talman

Transkriptio

1 SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 998/2006 rd Kvalitetssäkring av kiropraktik och stärkande av patientsäkerheten Till riksdagens talman Finland har, som enda land i Norden, inte skyddad yrkestitel för kiropraktorer med högskoleexamen, vilket medför att vem som helst kan utge sig för att vara kiropraktor, starta en mottagning och (manipulativt) behandla patienter med nackoch ryggbesvär. I de Gula Sidorna i telefonkatalogen kan man under rubriken "Kiropraktorer" finna yrkesutövare med olika utbildningsbakgrund, även sådana utan utbildning. Bland annat påträffas osteopater, homeopater och akupunktörer under rubriken. Det ligger i samhällets intresse att, i likhet med kvalitetssäkringen av sjukvården och i syfte att öka patientsäkerheten, införa titelskydd för kiropraktorer med högskoleexamen. De ökade säkerhetskraven skulle medföra en säkrare marknad och okvalificerade "kiropraktorer" skulle vara tvungna att höja sin kompetens för att inkluderas inom skyddet för yrkestitel, eller byta yrkestitel som bättre motsvarar deras kunskaper. Världshälsoorganisationen WHO har uppgjort riktlinjer för kiropraktisk verksamhet och utbildning, vilka publicerades våren Riktlinjerna är mycket tydliga i sitt kvalitetskrav och en möjlighet kunde vara att följa dem. Riktlinjerna bekräftar behovet av högutbildade kiropraktorer för att uppnå effektiv vård och patientsäkerhet. WHO rekommenderar att man följer det oberoende kvalitetssäkringsorganet Council on Chiropractic Education International CCEI:s riktlinjer för att godkänna och ackreditera en utbildning till kiropraktor. Ackrediterade utbildningar i Europa finns vid Anglo-European College of Chiropractic (AECC) i England, IFEC i Paris, Frankrike, University of Glamorgan, Wales, och Syd-Dansk Universitet i Odense, Danmark av vilka alla utom IFEC är statligt finansierade utbildningar. Kvalitetskraven på yrkeskåren kiropraktorer borde höjas och titelskydd tilldelas kiropraktorer med utbildning från CCE-ackrediterade högskolor och universitet för detta skulle behövas en lagändring. Detta skulle stärka patientsäkerheten och säkra kvaliteten på kiropraktisk vård även i Finland. I Finland kan dessutom en kiropraktor med högskoleexamen inte utnyttja all den kunskap och den kompetens som hon/han besitter som högskoleutbildad kiropraktiker. Trots att utbildningen bland annat innefattar medicinskt radiologi/radiologisk teknik och att man utbildas i att utföra radiologiska utredningar, har en kiropraktiker i Finland inte rätt att ge remiss till röntgenundersökning. Ett grundligare beaktande av kiropraktorutbildningens innehåll och rätten för kiropraktorer med högskoleexamen att remittera patienter till röntgen borde därför utvecklas. Detta skulle medföra en inbesparning i såväl kostnad och tid för patienter, sjukvården och samhället, eftersom ett steg i remissförfarandet avlägsnas, diagnos påskyndas och vård därmed kan påbörjas fortare. Evidensbaserad forskning visar även att man kan uppnå besparingar i den statliga budgeten genom att via offentliga medel införa subventioner Version 2.1

2 för kiropraktisk verksamhet. Dessa skulle behöva vara i nivå med övriga Norden. I god demokratisk ordning skulle då fler medborgare få tillgång till denna effektiva behandlingsform, även de ekonomiskt missgynnade grupperna i samhället. Dessa åtgärder skulle även medföra en harmonisering med sjukvårdslagar i våra nordiska grannländer och därmed stimulera internationell handel med varor och tjänster inom branschen. Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller: Vad ämnar regeringen vidta för åtgärder för att skydda yrkestiteln kiropraktor, för att kvalitetssäkra den kiropraktiska vården och därmed utveckla patientsäkerheten, för att utveckla lagstiftningen så att högskoleutbildade kiropraktorer även skulle ha remissrätt för röntgenundersökning och vad ämnar regeringen göra för att utveckla en offentlig subventionering av kiropraktisk verksamhet som skulle stå sig i jämförelse med de andra nordiska länderna? Helsingfors den 19 december 2006 Eva Biaudet /sv 2

3 Suomennos KK 998/2006 vp Eva Biaudet /r KIRJALLINEN KYSYMYS 998/2006 vp Kiropraktiikan laadun turvaaminen ja potilasturvallisuuden vahvistaminen Eduskunnan puhemiehelle Ainoana Pohjoismaana Suomella ei ole korkeakoulututkinnon suorittaneen kiropraktikon suojattua ammattinimikettä, minkä takia kuka tahansa voi ilmoittaa olevansa kiropraktikko, aloittaa vastaanoton ja niska- ja selkävaivoista kärsivien potilaiden (manipulatiivisen) hoidon. Puhelinluettelon Keltaisten Sivujen otsikon "Kiropraktikkoja" alla on eri koulutustaustaisia ja myös vailla koulutusta olevia ammatinharjoittajia. Otsikon alla on mm. osteopaatteja, homeopaatteja ja akupunktiohoitajia. Yhteiskunnan edun mukaista on sairaanhoidon laadun varmistamisen tapaan ja potilasturvallisuuden lisäämiseksi ottaa korkeakoulututkinnon suorittaneiden kiropraktikkojen ammattinimikkeen suoja käyttöön. Turvallisuusvaatimusten lisääminen tekisi markkinoista turvallisemmat, ja epäpätevät "kiropraktikot" joutuisivat nostamaan pätevyyttään saadakseen ammattinimikkeen suojan tai vaihtamaan ammattinimikkeen, joka vastaisi paremmin heidän osaamistaan. Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut kiropraktisen toiminnan ja koulutuksen suuntaviivat, jotka julkaistiin keväällä Suuntaviivojen laatuvaatimukset ovat hyvin selkeät, ja yhtenä mahdollisuutena olisi niiden noudattaminen. Suuntaviivat vahvistavat korkeasti koulutettujen kiropraktikkojen tarpeen tehokkaan hoidon ja potilasturvallisuuden saavuttamiseksi. WHO suosittaa riippumattoman laadunvarmistuselimen, CCEI:n (Council on Chiropractic Education International) suuntaviivojen noudattamista kiropraktikkokoulutuksen hyväksymiseksi ja tunnustamiseksi. Tunnustettuja koulutuksia Euroopassa ovat Englannissa Anglo-European College of Chiropractic (AECC), Ranskassa IFEC Pariisissa, Walesissa University of Glamorgan ja Tanskassa Syd-Dansk Universitet Odensessa. IFEC:n koulutusta lukuun ottamatta kaikki nämä ovat valtion rahoittamia koulutuksia. Kiropraktikkojen ammattikunnan laatuvaatimuksia tulisi korottaa ja antaa ammattinimikkeen suoja CCEI:n tunnustamista korkeakouluista ja yliopistoista koulutuksen saaneille kiropraktikoille. Tähän tarvittaisiin lainmuutosta. Tällä vahvistettaisiin potilasturvallisuutta ja turvattaisiin kiropraktisen hoidon laatu myös Suomessa. Suomessa korkeakoulututkinnon suorittanut kiropraktikko ei sitä paitsi voi hyödyntää kaikkia tietojaan ja kaikkea osaamistaan korkeakoulututkinnon suorittaneena kiropraktikkona. Siitä huolimatta, että koulutukseen sisältyy mm. lääketieteellistä radiologiaa/radiologista tekniikkaa ja että koulutusta annetaan radiologisten tutkimusten tekemiseen, kiropraktikolla ei Suomessa ole oikeutta antaa lähetettä röntgentutkimukseen. Tämän vuoksi kiropraktikkokoulutuksen sisältö olisikin otettava paremmin huomioon ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden kiropraktikkojen oikeutta lähettää potilaita röntgeniin tulisi kehittää. Tästä koituisi niin potilaalle, terveydenhuollolle kuin yhteiskunnallekin sekä kustannusten että ajan säästöä, koska yksi vaihe lähetteen antamisesta poistettaisiin, diagnoosia nopeutettaisiin ja hoito voitaisiin näin ollen aloittaa nopeammin. 3

4 Evidenssipohjainen tutkimus osoittaa myös, että valtion budjetissa voidaan saada säästöjä tukemalla julkisin varoin kiropraktista toimintaa. Näiden tukien tulisi olla muiden Pohjoismaiden tasoa. Tällöin hyvässä demokraattisessa järjestyksessä useammat kansalaiset ja myös yhteiskunnassa taloudellisesti vaikeassa asemassa olevat ryhmät pääsisivät tähän hoitomuotoon. Nämä toimenpiteet johtaisivat myös terveydenhoitolakiemme harmonisointiin pohjoisten naapurimaidemme kanssa ja edistäisivät siten tämän alan tavaroiden ja palveluiden kansainvälistä kauppaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kiropraktikon ammattinimikkeen suojaamiseksi, kiropraktisen hoidon laadun turvaamiseksi ja siten potilasturvallisuuden parantamiseksi sekä lainsäädännön kehittämiseksi siten, että korkeakoulututkinnon suorittaneilla kiropraktikoilla on myös oikeus antaa lähete röntgentutkimuksiin ja mitä hallitus aikoo tehdä kiropraktisen toiminnan julkisen tukemisen kehittämiseksi siten, että se on vertailukelpoinen muiden Pohjoismaiden kanssa? Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2006 Eva Biaudet /r 4

5 Ministerin vastaus KK 998/2006 vp Eva Biaudet /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eva Biaudet n /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 998/2006 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kiropraktikon ammattinimikkeen suojaamiseksi, kiropraktisen hoidon laadun turvaamiseksi ja siten potilasturvallisuuden parantamiseksi sekä lainsäädännön kehittämiseksi siten, että korkeakoulututkinnon suorittaneilla kiropraktikoilla on myös oikeus antaa lähete röntgentutkimuksiin ja mitä hallitus aikoo tehdä kiropraktisen toiminnan julkisen tukemisen kehittämiseksi siten, että se on vertailukelpoinen muiden Pohjoismaiden kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) ja asetuksessa (564/1994) määritellään terveydenhuollon ammattihenkilöt. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja terveydenhuollon ammattinimikkeitä on mm. koulutettu kiropraktikko. Koulutettu kiropraktikko on asetuksella säädetty nimikesuojatuksi ammattihenkilön ammattinimikkeeksi. Sen sijaan kiropraktikko ei ole nimikesuojattu ammattinimike. Koulutetun kiropraktikon ammattiin johtavalla koulutuksella tarkoitetaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymää vähintään neljävuotista yhtenäistä koulutusta. Suomessa ei järjestetä koulutettujen kiropraktikkojen ammattiin johtavaa koulutusta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on hyväksynyt Doctor of Chiropractic-tutkinnon suorittamisen Maailman kiropraktikkoliiton (WFC) tai Euroopan kiropraktikkoliiton (ECU) ja Council on Chiropractic Education (CCE) hyväksymissä oppilaitoksissa koulutetun kiropraktikon ammattiin johtavaksi koulutukseksi. Lisäksi Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on Pohjoismaisen sopimuksen perusteella hakemuksesta merkinnyt terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin koulutettuna kiropraktikkona henkilön, joka on laillistettu kiropraktikko Ruotsissa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisterissä on tällä hetkellä 68 kiropraktikkoa. Uusia koulutettuja kiropraktikkoja on vuosina merkitty rekisteriin 30. Terveydenhuollon ammatinharjoittamisoikeuden ja suojatun nimikkeen käyttöoikeuden myöntäminen perustuu säännellyn koulutuksen suorittamiseen. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnan sääntelyn tarkoituksena on potilasturvallisuuden ja terveydenhuollon palveluiden laadun turvaaminen. Tämä tapahtuu varmistamalla, että terveydenhuollon ammattihenkilöillä on ammattitoiminnan edellyttämä koulutus, riittävä ammatillinen pätevyys ja ammattitoiminnan edellyttämät valmiudet. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitukset alueillaan ohjaavat ja valvovat terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa. Röntgenkuvien määrääminen ja tulkitseminen kuuluvat lääketieteellisiin, diagnostisiin toimenpiteisiin, joiden perusteella edetään taudinmääritykseen. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 :n mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoi- 5

6 Ministerin vastaus dosta. Lääkärin suorittama lääketieteellinen röntgenkuvien tulkinta varmistaa sen, että kaikki diagnostiset vaihtoehdot tulevat otetuiksi huomioon. Oikeutta määrätä röntgenkuvia on arvioitava myös röntgenkuvauksen aiheuttaman säteilyrasituksen näkökulmasta. Säteilyn lääketieteellistä käyttöä koskevia säännöksiä on uudistettu Euroopan unionissa. Suomessa alettiin vuonna 2000 soveltaa säteilylain muutosta ja sosiaali- ja terveysministeriön asetusta säteilyn lääketieteellisestä käytöstä. Säännöksissä korostetaan lähettävän lääkärin vastuuta säteilylle altistavien toimenpiteiden oikeutuksen arvioinnissa. Potilaan tutkimus ja hoito sekä potilasturvallisuus toteutuvat parhaiten koulutetun kiropraktikon toimiessa yhteistyössä lääkärin kanssa. Päävastuu tuki- ja liikuntaelinten sairauksien hoidosta on julkisella terveydenhuollolla. Sairausvakuutuksesta korvataan vakuutetuille osa yksityisten terveydenhuoltopalvelujen käyttämisestä aiheutuneista kustannuksista. Sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella sairaanhoitona korvataan lääkärin määräämä tutkimus- ja hoitotoimenpide, kun tutkimuksen on suorittanut tai hoidon on antanut lääkäri, hammaslääkäri tai sairausvakuutuslain 1 luvun 4 :ssä tarkoitettu muu terveydenhuollon ammattihenkilö taikka kun toimenpide on tehty yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitetussa yksityisen terveydenhuollon toimintayksikössä. Kiropraktikkoa ei ole mainittu sairausvakuutuslaissa tällaisena muuna terveydenhuollon ammattihenkilönä. Fysioterapiana korvataan lääkärin määräämä terapeuttinen käsittely sekä lääkärin määräämä muu fysikaalinen hoito edellyttäen, että hoidon on antanut fysioterapeutti tai hoito on annettu edellä tarkoitetussa, fysioterapiapalveluja tuottavassa terveydenhuollon toimintayksikössä. Kiropraktikon antama hoito korvataan sairausvakuutuksesta, mikäli hän toimii edellä mainitun yksityisen terveydenhuollon toimintayksikön työntekijänä. Itsenäisenä ammatinharjoittajana annettua kiropraktikon hoitoa ei korvata. Fysioterapian yksityiskohtaista sisältöä tai sen tuottamiseksi tarvittavia hoitomenetelmiä ei sairausvakuutuksen fysioterapian korvaustaksan nimikkeellä ole määritelty. Lääkäri voi tarvittaessa antaa tästä yksityiskohtaiset ohjeet fysioterapeutille. Jos lääkärillä tai fysioterapeutilla on kiropraktikon koulutus ja hän käyttää hoidossaan kiropraktikon koulutukseen kuuluvia metodeja, hoito korvataan aikaperusteisena lääkärin vastaanottokäyntinä tai fysioterapian terapeuttisena harjoitteluna. Suomessa koulutetaan myös fysioterapeutteja, joilla on mahdollisuus suorittaa jatkoopintoja ortopedisesta manuaalisesta terapiasta (OMT-terapia). Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut syyskuussa 2006 sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutusta kehittävän työryhmän. Työryhmän tulee toimeksiantonsa mukaisesti selvittää muun muassa lääkärin määräämän tutkimuksen ja hoidon sekä fysioterapian korvattavuuden periaatteet. Työryhmän tavoitteena on, että sairausvakuutus täydentäisi parhaalla mahdollisella tavalla julkista terveydenhuoltoa käytettävissä olevat varat huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi parhaillaan myös terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lainsäädännön muutostarpeita. Selvitystyön aikana on keskusteltu toisiaan lähellä olevien nimikkeiden koulutettu kiropraktikko ja kiropraktikko eron selventämisestä. Ministeriö jatkaa kevään 2007 aikana Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja järjestöjen kanssa neuvotteluja tarvittavien toimenpiteiden suunnittelemiseksi. Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 2007 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 6

7 Ministerns svar KK 998/2006 vp Eva Biaudet /r Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 998/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Eva Biaudet /sv: Vad ämnar regeringen vidta för åtgärder för att skydda yrkestiteln kiropraktor, för att kvalitetssäkra den kiropraktiska vården och därmed utveckla patientsäkerheten, för att utveckla lagstiftningen så att högskoleutbildade kiropraktorer även skulle ha remissrätt för röntgenundersökning och vad ämnar regeringen göra för att utveckla en offentlig subventionering av kiropraktisk verksamhet som skulle stå sig i jämförelse med de andra nordiska länderna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I förordningen (564/1994) och lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994) definieras yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. De yrkesbeteckningar som avses i 2 1 mom. 2 punkten i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården är bl.a. utbildad kiropraktiker. Utbildad kiropraktiker är enligt förordningen en skyddad yrkesbeteckning för en yrkesutbildad person. Däremot är kiropraktiker inte en skyddad yrkesbeteckning. Med utbildning som leder till yrket som utbildad kiropraktiker avses en minst fyraårig enhetlig utbildning som godkänts av Rättsskyddscentralen för hälsovården. I Finland ordnas inte utbildning som leder till yrket som utbildad kiropraktiker. Rättsskyddscentralen för hälsovården har godkänt examen som Doctor of Chiropractic som avläggs vid läroanstalter som godkänts av kiropraktiska världsfederationen (WFC) eller den europeiska kiropraktorunionen (ECU) och kiropraktorkårens kontrollinstans (CCE) som en examen som leder till yrket som utbildad kiropraktiker. Dessutom har Rättsskyddscentralen för hälsovården på basis av en nordisk överenskommelse på ansökan fört in en person som är legitimerad kiropraktiker i Sverige som utbildad kiropraktiker i centralregistret över yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. I centralregistret över yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården finns för närvarande 68 kiropraktiker. Under åren fördes 30 nya utbildade kiropraktiker in i registret. För att rätten att utöva ett yrke inom hälso- och sjukvården och rätten att använda en skyddad yrkesbeteckning skall kunna beviljas måste föreskriven utbildning ha genomgåtts. Syftet med regleringen av verksamhet som bedrivs av yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården är att trygga patientsäkerheten och kvaliteten på hälso- och sjukvårdstjänster. Detta sker genom att det säkerställs att yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården har sådan utbildning som yrkesverksamheten förutsätter, tillräcklig yrkeskompetens och sådana färdigheter som yrkesverksamheten kräver. Rättsskyddscentralen för hälsovården och länsstyrelserna styr och övervakar inom sina områden verksamhet som bedrivs av yrkesutbildade personer inom hälsooch sjukvården. Att ordinera och tolka röntgenbilder hör till medicinska diagnostiska åtgärder genom vilka en diagnos ställs. Enligt 22 i lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården beslutar legitimerade läkare om medicinska undersökningar av en patient, ställer diagnos och beslutar 7

8 Ministerns svar om vården och behandlingen i samband därmed. Läkarens medicinska tolkning av röntgenbilderna säkerställer att alla diagnostiska alternativ blir beaktade. Rätten att ordinera röntgenbilder skall bedömas även med tanke på den strålningsbelastning som röntgenfotograferingen orsakar. Bestämmelserna om medicinsk användning av strålning har reviderats inom Europeiska unionen. I Finland började man år 2000 tillämpa en ändring av strålskyddslagen samt social- och hälsovårdsministeriets förordning om medicinsk användning av strålning. I bestämmelserna betonas den remitterande läkarens ansvar vid bedömning av om den åtgärd som medför exponering är berättigad. Undersökningen och behandlingen av patienten samt patientsäkerheten förverkligas bäst genom att den utbildade kiropraktikern samarbetar med en läkare. Det är den offentliga hälso- och sjukvården som bär huvudansvaret för vården av sjukdomar i rörelseorganen. Sjukförsäkringen ersätter de försäkrade en del av kostnaderna för anlitandet av privata hälso- och sjukvårdstjänster. På basis av sjukförsäkringslagen (1224/2004) ersätts undersöknings- och vårdåtgärder som föreskrivits av en läkare eller en tandläkare som sjukvård, om undersökningen eller vården har utförts eller getts av en sådan annan yrkesutbildad person inom hälso- och sjukvården som avses i 1 kap. 4 i sjukförsäkringslagen eller om åtgärden har vidtagits vid en sådan verksamhetsenhet inom den privata hälso- och sjukvården som avses i lagen om privat hälso- och sjukvård (152/1990). Kiropraktiker nämns inte i sjukförsäkringslagen som sådana andra yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Terapeutisk behandling som ordinerats av läkare samt annan fysikalisk behandling som ordinerats av läkare ersätts som fysioterapi förutsatt att behandlingen har getts av en fysioterapeut eller vid en sådan ovan avsedd verksamhetsenhet inom hälso- och sjukvård som producerar fysioterapitjänster. Behandling som ges av en kiropraktiker ersätts av sjukförsäkringen, om kiropraktikern är anställd vid en ovan nämnd privat verksamhetsenhet inom hälso- och sjukvården. Kiropraktisk behandling som getts av en självständig yrkesutövare ersätts inte. Det detaljerade innehållet i fysioterapin eller de behandlingsmetoder som behövs för att producera den definieras inte i sjukförsäkringens ersättningstaxa för fysioterapi. Läkaren kan vid behov ge detaljerade anvisningar om detta till fysioterapeuten. Om läkaren eller fysioterapeuten har utbildning som kiropraktiker och i sin vård använder metoder som hör till utbildningen för kiropraktiker, ersätts vården på basis av tid som besök vid läkarmottagning eller terapeutisk praktik i fysioterapi. I Finland utbildas även fysioterapeuter som har möjlighet att bedriva fortsatta studier i ortopedisk manuell terapi (OMT-terapi). Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte i september 2006 en arbetsgrupp som utvecklar sjukförsäkringens sjukvårdsförsäkring. Arbetsgruppen skall i enlighet med sitt uppdrag bl.a. utreda principerna för när av läkare föreskriven undersökning och vård samt fysioterapi kan ersättas. Arbetsgruppens mål är att sjukförsäkringen på bästa möjliga sätt skall komplettera den offentliga sjuk- och hälsovården med hänsyn till disponibla medel. Social- och hälsovårdsministeriet bedömer som bäst även behoven av ändringar i lagstiftningen om yrkesutbildade personer inom hälsooch sjukvården. Under utredningsarbetet har man diskuterat frågan om att förtydliga skillnaden mellan de närliggande beteckningarna utbildad kiropraktiker och kiropraktiker. Ministeriet fortsätter under våren 2007 förhandlingarna med Rättsskyddscentralen för hälsovården och organisationerna för att planera de nödvändiga åtgärderna. Helsingfors den 9 januari Omsorgsminister Liisa Hyssälä