- Alueen yleisestä geologiasta. -Pyhäsalmi-Mullikkorame-Lahnavuori( D, C, B ja D seka Jouni Luukas KENTTATY~RAPORTTI

Transkriptio

1 Jouni Luukas KENTTATY~RAPORTTI -Pyhäsalmi-Mullikkorame-Lahnavuori( D, C, B ja D seka 3324 OlA, B ja C) -Venetpalon alue ja Yleistä Kesän 1990 kenttatyölkaudella (2kk) tekijä revidoi Pyhasalmen-Mullikkorameen-.- Lahnavuoren aluetta tehden rakennegeologisia havaintoja. Litologiset tutkimukset on tehty tältä alueelta jo aikaisempina kenttätyökausina eri tekijöiden toimesta, joten tässä tutkimuksessa ei tehty varsinaisia paljastumahavaintoja. Toisena tutkimuskohteena oli Karsamaen alueelle sijoittuva Venetpalon doomirakenne lahiymparistöineen. Tutkimustulokset on koottu makroskooppisten rakenteiden osalta 1 : ja 1 : mittakaavaisille tektonisia paapiirteita osoittaville kartoille. Ensinmainittu kartta kasittaa lehdet D, C, B ja D seka kokonaisuudessaan. Jälkimmäinen kartta kasittaa kokonaisuudessaan Salahmin 1: karttalehden (3324) seka sitä ympäröivät alueet Pyhajarven (3321), Kiuruveden (3323) Karsamaen (3322) ja Pyhannan (3413) lehdillä. - Alueen yleisestä geologiasta 1: mittakaavaisen kartan kasittama alue voidaan jakaa 1) Salahmin-Nalannön alueen karjalaiseen (kalevaiseen) alueeseen, jota luonnehtivat vaihtelevasti metamorfoituneet turbidiittiset syvän meren sedimentit ja 2) Kiuruveden-Pyhasalmen-Venetpalon svekofennialaiseen alueeseen, jota luonnehtivat erityyppiset vulkaaniset ja vulkanosedimentogeeniset kivet. Näiden välille tekijä ehdottaa tektonista rajapintaa (ylityöntöpinta), joka kulkee Kiuruvedelta Ohenmaen kautta Lahnavuorelle. Svekokarelidisia syvakivia (pääasiassa granitoideja) esiintyy runsaimmin Venetpalon doomin SE-, W- ja N-puolella.

2 2 Alueen suurrakennetta dominoi Salahmin lehdellä likimain N-S -suuntaiset D2-antiformisynformirakenteet, joita on poimutettu edelleen D3-vaiheessa Oulujarven hiertovyöhykkeelle tyypillisessä SW-NE -suuntaisessa poimutuksessa. Samat rakennepiirteet on havaittavissa myös Venetpalon alueella. Talle alueelle tyypillisenä piirteenä kuuluu myös runsas SW-NE -suuntainen vasenkatinen siirrostus, joka edustaa Oulujarven hiertovyöhykkeeseen kuuluvan Auhon paasiirroksen lounaisinta horse tai1 -tyyppistä strike slip siirroksen kuoleentumisvyöhyketta. Talle siirrostukselle on tavattu myös Raahe-Laatokka -linjaan kuuluvia konjugaattisiirroksia pääasiassa Karsamaen ja Kiuruveden lehdilta. PYHÄSALMEN-MULLIKKO~N-LAHNAWOREN RAKENTEISTA Tutkimusalueelta on havaittu lähes kaikista suprakrustalisista kivilajeista liuskeisuus ja kiillerikaammissa kivilajeissa myös tähän yhtyva raitaisuus, joka on tulkittu Dl-vaiheen aikana syntyneeksi akselitasoliuskeisuudeksi. Sl-liuskeisuus yhtyy yleensa kivilajeissa näkyvään primaariseen kerroksellisuuteen 6,). Tämä näkyy erittäin hyvin mm. Liittoperan-Palomäen happamissa tuffeissa. S1 on havaittavissa yleensa kaikista sitä avoimesti - poimuttavien F2-poimujen harjaosilta. D,-vaiheen poimuja ei ole varmuudella havaittu tutkimusalueelta, mutta niiden on arveltu olevan isokliinisia makaavia poimuja, jotka ovat syntyneet svekokarelidisen orogenian ensimmäisissä ylityöntöjen luonnehtimissa poimutusvaiheissa lehden Kattilakankaalla on D2-vaiheessa poimutettu isokliininen F1-poimu, joka edustanee tyypillistä Dl-rakennetta (kuva 2 b). Samantyyppisiä poimuja on esitetty olevan myös Pyhäsalmen kaivoksessa, Paulinvuorella, Salahmissa ja Nalannön alueella. Aeromagneettisilla harmaasavykartoilla näkyvät tiukat-isokliiniset poimut esim. Remesjoella ( ) ja Isolla Joutomaella ( ) voivat edustaa joko Dl- tai D2-vaihetta.

3 D2-vaiheen rakenteista ovat paljastumamittakaavassa selvimmin havaittavissa F2- poimut, joita ovat lähes kaikki alueelta havaitut poimurakenteet. F2-poimutukseen liittyvä akselitasoliuskeisuus on kehittynyt happamiin kivlajeihin yleensa varsin heikosti, mutta sensijaan kiillerikkaammissa kivilajeissa S2-liuskeisuus on varsin selvästi kehitynyt. D2-rakennesuunnat ovat Kiuruveden ja Salahmin lehdillä yleensa SE-NW -suuntaisia, mika nakyy mm. aeromagneettisen kartan anomalioiden suuntina. Pyhasalmen-Liittovuoren-Torvelan alueella D2-rakennesuunnat ovat sen sijaan SSW-NNE -suuntaisia, mika on ilmeisesti sekundaarinen suunta, sillä myös Torvelasta on havaittavissa SE-NW - suuntainen D2-rakennesuunta (kuva 9a). Tämä sekundaarinen rakennesuunta on voinut syntyä siten, että SE-NW -suuntainen SIl2 poimutetaan Ahokylan-Rapisevan D2-D3 - rakenteen tavoin mutkalle D3-poimutuksessa. Tähän viittaisi myös aeromagneettisen kartan anomaliakuvio Raippamaella, jossa SE-NW -suuntainen S2-rakenne poimutetaan avoimesti SW-NE suuntaan lehdellä sijaitsevalla Leipämäellä (kuva la ja b) (Pa , AT , Kattilakankaalla (kuva 2) (Pa , AT ) näkyvät avoimet F2-poimut edustavat tyypillisimmillään D2-rakennetta ko. alueella. Vastaavia rakenteita nakyy myös Palekankaalla ja hieman lannempana Viitamäellä. Pyhäsalmen-Kiuruveden välisellä maantiellä Kytö-lankankaan tieleikkauksessa esiintyvä F2-poimutus on tiukkaa-avointa ja poimuakselikaateeltaan hyvin vaihtelevaa. Suuremmassa mittakaavassa myös kivilajien kulut heijastavat avointa F2-poimutusta. Esimerkiksi Joutokankaiden alueella happamissa tuffiiteissa esiintyvät emaksiset vulkaniittivalikerrokset ovat poimuttuneet vasenkatisesti kaakkoon päin suuntautuvan poimuakselin ympäri. Vastaava rakennepiirre nakyy myös aeromagneettisilla kartoilla anomalioiden vasenkatisena poimuttumisena.

4 lehdellä sijaitsevalla Raippamäellä tiukahko F2-rakenne nakyy seka aeromagneettisella kartalla että mesoskooppisessa mittakaavassa myös alueen paljastumissa. Paljastumissa F2-poimut ovat vasenkätisia ja poimutyyliltäan avoimia (Pa , AT ) ja lehtien alueella esiintyvien F2-poimujen katisyyksista voidaan ehdottaa D2-antiformia Raippamaen-Korpijoen alueelle ja D2-synformia Kytölänkan- kaan-toisenmäenvuoren alueelle. Liittoperan-Mullikkorämeen alueella D2-rakenteet ovat harvalukuisempia ja esiintyvat aeromagneettisen kartan perusteella SSW-NNE -suunnassa. Alueen happanissa tuf feissa on näkyvissä muutamia selviä F2-poimuja, joihin ei ole kuitenkaan kehittynyt litologisista syistä selvää S2-liuskeisuutta. Liittoperän-Pienenmäen alueella nakyy tiukka F2- poimutus (kuva 3) (Pa234/65, AT2 124/85), joka nakyy ilmeisesti myös aeromagneettisella kartoilla. Sama F2-poimutus on havaittavissa myös Mullikkorämeen kaivoksessa viistotunnelin raitaisessa sertissä So/l:n avoimena poimuttumisena, mutta Pa2 suuntautuu talla etelään päin. D2-vaiheen suurrakennetta on vaikea hahmottaa talla alueella runsaiden intruusioiden vuoksi. Samantyyppiset rakennepiirteet esiintyvät myös Paulinvuoren alueella. Graniitti-intruusioiden keskellä sijaitsevissa Tetrinmaen emäksisissä tyynylaavoissa on havaittavissa vain vähäisiä rakosuuntia D2 -deformaation merkkeinä. Herkeyksen-Pyöreäkankaan alueilla ( ) esiintyy tiukkoja F2-poimuja, joille on luonteenomaista heikko tai olematon akselitasoliuskeisuus (S2), siirrospinnat AT2:n suunnassa ja So/,-rakenteen hiertyminen ja myloniittiutuminen F2-poimujen kylkiosilla (kuvat 4a,4b 5a ja 5b). Nuoremmat siirrospinnat ( 300 ja 60 suunnat) deformoivat näitä rakenteita (kuvat 6a ja b). Samalla alueella esiintyy runsaasti intrusiivisia kivilajeja, jotka sotkevat osaltaan alueen suurrakenteen hahmottamista. Pahkakankaan alueella ( B) esiintyviä happamia ja emäksisiä laavoja ja niihin liittyviä kiisuuntumia on poimutettu avoimeen tyyliin vasenkätisesti likimain lounaaseen

5 pain suuntautuvan poimuakselin ympäri. Akselitasoliuskeisuus on heikosti kehittynyt, mutta sen sijaan tässä tasossa esiintyy Pyöreäkankaalla esiintyvien poimujen tavoin vasenkatisia siirroksia (kuvat 7, 8a ja 8b). F2-poimujen kyljet ovat voimakkaasti myloniittiutuneita ja niitä leikkaa nuorempi oikeakatinen siirrostus (kuva 8a). Tällä alueella on nähtävissä, että lehden lounaisosan SE-NW -suuntainen rajapinta aeromagneettisella kartalla aiheutuu erityyppisistä intruusioista, jotka ovat tunkeutuneen svekokarelidisen orogenian poimutusvaiheiden aikana suprakrustaalisten kivilajien sekaan. Torvelan Leskiskankaalla ja Lauttasaaren alueella ( C) esiintyvät F2-rakenteet on transponoitu SW-NE -suuntaan, mikä nakyy myös aeromagneettisen kartan anomalioiden suuntana. Jalkimmaisella alueella nakyy lounaaseen pain suuntautuvia F2-pienoispoimuja. Paljastumassa 134-JPP-88 (kuvat 9a ja b) emaksisia juonia on poimutettu vasenkatisesti avoimeen tyyliin. Tämän poimutuksen akselitaso poikkeaa huomattavasti edellisesta (AT ) ja edustanee primaärisempaa D2-rakennesuuntaa. Leskiskankaan happaman agglomeraatin heitteleet ovat litistyneet voimakkaasti S2-tasossa (kuva 10), joka on joutunut edelleen intensiivisen D,-siirrostuksen deformoimaksi. D3-rakennetta voisi edustaa S2-rakenteen kiertyminen SE-NW -suunnasta SSW-NNE - suuntaan samaan tapaan kuin Salahmin-Nalannön alueen suuret D2-rakenteet on poimutettu D3-vaiheessa Rapisevan antiformiksi. Tällaiseen rakenteeseen viittaisi Raippamaen alueella aeromagneettisella kartalla näkyvän F2-poimun NW-osan uudelleenpoimutusja mahdollisesti myös C lehden Riitavuoren alueen vastaava aeromagneettisen kartan poimukuvio. Lisäksi F3-poimurakenteita esiintyy runsaasti Venetpalon alueella, missä ne muodostavat interferenssikuvioita D2-rakenteiden kanssa.

6 Kuitenkaan paljastumissa ei ollut havaittavissa F3-poimuja, johon suurimpana syynä on varmasti syvakivien intrudoituminen strategisimpiin osiin kuviteltua F3-poimua. Osaltaan asiaan vaikuttaa varmasti myös paljasturnien puute Raippamaen-Lahnavuoren alueelta ja kivilajityyppi, joka ei varmaankaan suosi plastisten poimujen kehittymistä. Esimerkiksi alueen happamat kivilajit ovat deformoituneet hauraaseen tyyliin jo D2- vaiheessa. P. Huomo (raportti 1980) on esittänyt Paulinvuorelta D3-vaiheen poimutuksen, jossa AT3:n suunta on Kompression suunnksi hän on ehdottanut , joka on likimain vastaava myös Salahmin-Pyhannan alueen Dgrakenteissa. D4-siirroksiksi on nimetty konjugaattipareittain esiintyvät vasenkatiset SW-NE-suuntaiset ja oikeakätiset SE-NW-suuntaiset siirrokset. Ensinmainitut liittyvat nk. Oulujarven hiertovyöhykkeeseen Auhon paasiirroksen suuntaisiksi haarasiirroksiksi ja muodostavat alueella horse tail-rakenteen. Tälle konjugaattiset oikeakatiset siirrokset liittyvät Raahe-Laatokka -linjan suuntaisiin siirroksiin. Konjugaattipari on syntynyt N-Skompression tuloksena. Vasenkatisia D4-siirroksia on havaittavissa runsbasti Liittoperan-Venetpalon doomin - välisestä maastosta. Etelaisimmat siirrokset on havaittu Pyhasalmen kaivoksen alueelta malmia deformoivana systeemina (F5-rakenne Koistisen raportissa). Siirrokset nakyvat selvästi aeromagneettisilla kartoilla ja osin myös maastonmuotoina. Esim. Lohvanperal- 1a siirroksen kohdalla on siirroksen suuntainen lampi ja suo. Kalliopaljastumissa siirrokset nakyvat usein mitättömän suuruisina rako-tai hiertopintoina (kuvat 11, 12 ja 13). Tällaisesta esimerkkinä mainittakoon Liittoperalla esiintyvä D4-siirros, jonka paasiirrospintaa ei havaittu maastosta, mutta jonka vaikutus näkyi läheisissä tuffeissa pieninä vasenkatisina siirroksina tai rakopintoina (kuvat lla ja b). Usein samassa suunnassa esiintyy myös kvartsi- ja pegmatiittijuonia.

7 Näyttävin vasenkatinen siirros esiintyy Torvelan Leskiskankaalla (kuvat 14a, b ja c), jossa vasenkatinen siirros hiertää ja transponoi SOI,-rakenteet siirrostason suuntaan. Siirroksessa havaitaan kauniisti myloniittisen hiertopinnan kaareutuminen ja haarautuminen jo paljastumamittakaavassa. Epäselväksi jaa kuinka paljon merkitystä D4- siirroksilla on aikaisempien deformaatiorakenteiden uudelleensuuntauttajana (transponoijana) myös suuremmassa mittakaavassa. Periaatteessa on täysin mahdollista, että Mullikkorameen-Torvelan alueen SW-NE-suuntaus aiheutuu myös voimakkaan D4- siirrostuksen transponnoinnista. Vasenkatiset SW-NE-suuntaiset siirrokset nakyvat erittain selvästi happamissa tuf feissa ja tuffiiteissa, joissa kivilajissa on jonkinlaista primaarista raitaisuutta (SOI. Aeromagneettisilla harmaasavykartoilla nämä siirrokset nakyvat magneetisten anomalioiden pieninä vasenkatisina nytkayksina. Suurin siirtymä on Venetpalon doomin SW-puolelle sijoittuvalla siirroksella. Oikeakatisia Raahe-Laatokka-linjan suuntaisia siirroksia voidaan hahmottaa harmaasavykartoilta useita. Merkittävin on Mulllikkorameen malmissakin näkyvä SE-NWsuuntainen rakopinta, joka liittyy suurempaan oikeakatiseen kaakkoon päin jatkuvaan siirrokseen. Muita oikeakatisia siirroksia esiintyy Salahmin lehden lounaisnurkasta happamista tuffeista mm. Pyöreakankaalta (kuva) ja Lahnavuorelta. Tutkimusalueen happamissa tuffiiteissa on näkyvilla varsin yleisesti likimain E-W - suuntaisia rakopintoja (esim. kuvat 6a ja b, llb). Vastaava rakosuunta näkyy erittain selvänä myös Pyhäsalmen ja Mullikkorameen kaivoksissa. Tähän rakosuuntaan ei liity yleisesti havaittavaa siirrostusta, mutta sen arvellaan kuitenkin syntyneen viimeisissa deformaatiovaiheissa, jolloin horisontaalinen kompressio on lakannut ja vertikaalinen litostaattinen paine on aiheuttanut E-W- ja N-S-suuntaista normaalisiirrostusta.

8 VENETPALON ALUEEN RAKENNETULKINTA MAKROSKOOPPISESSA MITTAKAA- VASSA Talla alueella tehtiin rakennegeologisia havaintoja lähinnä doomin länsipuolella Kaskelan alueella ja doomin itäpuolella Rööringinmaen-Porkankankaan alueella. Alueen aeromagneettisilta kartoilta on havaittavissa useita D2/D3-interferenssirakenteita. Kaskelan alueella F2-poimutus on ilmeisesti avointa ja oikeakatista poimuakselin ollessa likimain horisontaalinen ja pohjoiseen pain kaatuva (kuvat 17 ja 21). Poimutuksen akselitaso on likimain N-S -suuntainen. Kaskelan alueella suurrakenne on länteen pain aukeava D2-synformi, jonka itakylki on paljastuneena heti oligoklaasigneissien lansipuolella. Tata rakennetta poimuttaa likimain E-W -suuntainen F3-poimutus, joka näkyy Kaskelassa avoimina vasenkatisina poimuina (kuvat 18, 19, 20 ja 21). Makroskooppinen rakenne on identtinen Salahmin lehden D2/D3 -interferenssikuvioon ja siitä voidaan esittää seuraavanlainen rakennekehitysmalli. Tilanne D2-vaiheen jälkeen: >, ---y 31. Le%c.rv,q 4 s, SW-NE suuntainen kompressio aiheuttaa SE(-S)-NNW(-N) -suuntaisia D2-synformi- antiformirakenteita. Syntyneet antiformit ovat ilmeisesti en échelon muotoisia. A, on noin 10 km pitkä ja SSE-NNW -suuntainen antiformi, joka on ilmeisesti depressoitunut seka pohjois- että etelapaastaan nuorempien suprakrustaalisten sarjojen alle. A,:n jatkuminen etelaanpain on varsin mahdollista, mutta nuorempien graniittien tunkeutumisen vuoksi tata on vaikea arvioida. A2 on samantyyppinen antiformi, jonka etelapaa on depressiivinen, mutta jonka pohjoispaa jatkuu mahdollisesti luoteeseen pain.

9 S, on A,:n SW- ja W-puolelle sijoittuva vulkaanisista-sedimenttisista kivista koostuva synformirakenne (ns. Kaskelan synformi). S2 on vastaavanlainen synformi edellisten D2-antiformien välissä. Molemmissa synformeissa F2-poimutus on avointa-tiukkaa ja akselitasoltaan varsin pystyasentoista (esim. Kaskela, Kallioneva ja Sarakangas). Antiformeissa F2-poimutus on ollut avoimempaa ilmeisesti kompetenttierosta johtuen. Tämän vaiheen poimutus voidaan korreloida laajemmissa puitteissa D2-vaiheen poimu- tukseen Salahmissa ja Kiimimgin liuskejaksolla. Kaaviokuva Karsamaen lehden iareunan rakenteista D2-vaiheen poimutuksen jälkeen. Kuvan mittakaava on mielivaltainen.

10 Tilanne D3-vaiheen jälkeen: '\ D2-vaiheessa syntyneitä synformi-antiformirakenteita on poimutettu uudelleen jännityskentässä, jossa maksimaalinen puristus on ollut likimain - NW-SE -, suunnassa. Tällainen kenttä on aiheuttanut D2-rakenteiden uudelleenpoimutuksen sulkeutuviksi D2/D3-doomi- allasrakenteiksi, jotka erottuvat erittäin hyvin aeromagneettisilta kartoilta. Vastaavan- laisia rakenteita on syntynyt myös Pyhannän-Salahmin alueelle. Venetpalon doomi on syntynyt D2-vaiheen antiformin (A,) ja D3-vaiheen antiformin interferenssirakenteena, joka näkyy myös paljastumamittakaavassa. Tätä rakennetta voidaan verrata Salahmin-Pyhannän alueen Ahokylän D2-antiformin ja Rapisevan D3- antiformin interferenssikuvioon. Vastaavanlainen doomirakenne on syntynyt A2-antiformin ja D3-antiformin yhtymakohtaan. Aeromagneettisen harmaasävykartan tulkinnan perusteella Kärsämaen lehden pohjoisreunassa on toinen D3-antiformi, joka aiheuttaa lisää samantyyppisia doomirakenteita. ~llasrakenteka on syntynyt puolestaan D2-synformien (S, ja S2) ja D3-synformien yhtymäkohtaan Venetpalon doomin luoteis- ja kaakkoispuolelle. Nämä rakenteet ovat kuitenkin varsin yleisesti graniittien intrudoimia ja täten vaikeasti hahmotettavissa maastosta. Venetpalon doomin SE-puoleinen allas on lisäksi SW-NE -suuntaisen vasenkatisen siirroksen deformoima.

11 Kaaviokuva D2/D3-interferenssirakenteista D3-poimutuksen jälkeen. Mittakaava 1:lOO 000.

12 Kuva 1 a. Oikeakatinen F2-poimutus Leipamaen kiillerikkaassa happamassa tuffiitissa. x= , y= Kuva lb. Vastaava poimutus graniittiutuneemmassa gneississa aedellisen paikan laheisyydest a. Kuva 2a. Avoimesti ja vasenkatisesti D2-vaiheessa poimuttunut hapan tuffiitti. Poimutus nakyy erittäin selvästi valikerroksena olevan emaksisen raidan poimuttumisena. Kattilakangas x= , y= Kuva 2b. Yksityiskohta edellisesta. F2-poimun oikealla kyljella emaksinen raita näyttaisi olevan isoklinaalisesti poimutettu Dl-vaiheessa. Kuva 3. Tiukka F2-poimurakenne Pienenmäen happamassa tuffiitissa. Pa2=34/65, AT2=1 24/85. x= , y= Kuva 4a. Avoimen F2-poimun harjaosaa, jossa on nakyvilla happaman tuffiitin SoIlpinnan poimutus. Akselitasossa esiintyy vain heikko rakopinta ja siirrostus. Herkeys A, 222-KER-88. Kuva 4b. Saman F2-poimun kylkiosaa, jossa on nakyvilla tuffiitin SoIl-pintaa leikkaava vasenkatinen siirrostus AT2:n suunnassa. Siirrospintaan liittyy myloniitiutumista. Kuva 5a. Tiukka F2-poimu happamassa tuffiitissa Pyöreakankaalla. Poimun akselitaso (kompassin nauhan suunnassa) on likimain N-S. Kynan suunassa (60190) on D4-vaiheen oikeakatinen siirros. x= , y= Kuva 5b. Sama kohde hieman lähempää. Kuva 6a. Tiukka F2-poimu edellisen kuvan osoittaman poimun kylkiosalta. Kynan suunta tassa tapauksessa osoittaa oikeakatista siirtymaa suunnassa , mikä vastaa D4- siirrostuksen SW-NE-suuntaista komponenttia. Kuvassa nakyy myös nuorin E-Wsuuntainen rakoilu. Kuva 6b. Sama kallio. Happamassa tuffiitissa nakyy N-S-suuntainen myloniittiutumisen aiheuttava siirrossuunta, konjugaattipareittain esiintyvä D4-siirrostus seka nuorin E-Wsuuntainen rakoilu. Kuva 7. Hapan-indermediaarinen tuffiitti Pahkakankaan N-puoleisella metsasaarekkeella. Kiven SoIl-rakennetta on poimutettu tassa tapauksessa avoimesti ja vasenkatisesti etelään painuvan Pa2:n ympäri. Pyöreäkankaan tavoin myös taalla AT2:n suunnassa on siirrostusta (vas.kat.) ja siihen liittyvää myloniittuitumista. x= , y= Kuva 8a. Yleiskuva tiukasta F2-poimusta Pahkakankaan N-puoleiselta metsasaarekkeelta edellisen kuvan osoittaman poimun läheisyydestä. Pa2=70/60, AT2= 90180, leikkaava oikeakatinen siirros x= , y=

13 Kuva 8b. Yksityiskohta edellisesta. Kuva 9a. Emaksisten juonien ja happaman tuf f in poimutus F2-vaiheessa. Kompassin nauhan suunnassa AT2=250/80=S JPP-88, Torvelan Leskiskangas. Kuva 9b. Rakennesuunnat edellisen F2-poimurakenteen kyljelta. S2= (kompassin nauhan suunta), S3= (kynän suunta). Kuva 10. Hapan tuffibreksia Torvelan Leskiskankaalta, jossa on näkyvillä heitteleiden litistyminen S2-tasossa. Kompassin nauhan suunnassa on emaksisia juonia ja S2-liuskeisuutta leikkaava vasenkatinen D4-siirros. Kuva lla ja b. Vasenkatinen hiertopinta, joka liittyy vasenkatiseen D4-siirrokseen Pienenmäen indermediaarisessa tuf f iitissa. x= , y= Kuva 12. HApan-indermediaarinen tuffiitti Liittovuoren kaakkoispuolelta x= , y= Voimakasta S2-liuskeisuutta ( ) on siirrostettu vasenkatisesti suunnissa ja Kuva 13. Oikeakatinen siirros ja siihen liittyvä myloniittisauma happaman tuffiitin ja uraliittiporfyriitin (ylaosa) kontaktin suunnassa. Siirros edustanee D4-vaihetta ja liittyy jonkinasteisena epajatkuvuutena aeromagneettisen kartan epajatkuvuuteen. Herkeys Kuva 14a. Selvästi haarautuva ja kaareutunut D4-vaiheen siirros, joka deformoi S2- liuskeisuutta Torvelan Leskiskankaalla (1 37- JPP-88). Kuva 14b. D4-vaiheen vasenkatinen siirros (102/90), joka deformoi mm. emaksisia juonia. (1 37- J PP-88) Kuva 14c. Saman siirroksen deformaatio amfiboliitin ja happaman kiven kontaktissa. Siirrospinnat jatkuvat kloriittitaytteisina saumoina myös amfiboliitissa. Huomaa S2- liuskeisuuden kaareutumisen. ( 137- JPP-88) Kuva 15. Pahkakankaan N-puoleisella metsasaarekkeella metsatien laidassa on paljastuneena happaman tuffin ja sitä intrudoivan dioriittisen syvakiven kontakti.tama aiheuttaa aeromagneettisella kartalla näkyvän epajatkuvuuden lehden SWkulmassa. Kuva 16. Avoin vasenkatinen F2-vaiheen poimutus Kurppaansaaren pohjoisimmissa kalliopaljastumissa. Tämä kohta edustaa F2-poimun harjaosaa ja siitä on nähtävissä, että Pa2 on pohjoiseen pain suuntautuva ja lähes horisontaalinen. Kuva 17. Avoin loivasti itään pain kaatuva F3-vaiheen poimu Kurppaansaaren N-osissa. Kuva 18. Sama poimutus saman kallion etelareunalla. Kuva 19. Avoin vasenkatinen F3-poimutus Kurppaansaaren N-osissa. Pa3 kaatuu loivasti itaanpain. AT3 likimai E-W-suuntainen (kompassin nauhan suunta)

14 Kuva 20a. Avoin F2-poimu Kurppaansaaren N-osissa. Kuva 20b. Yksityiskohta edellisen poimun harjaosasta. AT2=S2 on likimain N-S-suuntainen (kompassin nauhan suunta). S2 nakyy selvänä biotiitisuomujen maaraamana liuskeisuutena. Kuva 21. Avoin itään päin loivasti kaatuva F3-poimu Kurppaansaaren eteläosien lantisimmissä paljastumissa. Pa3= AT2=S2= Kuva 22. F3-poimun kylkiosaa, jossa nakyy voimakas S3-liuskeisuus (S2= 22/90) kompassin nauhan suunnassa. Samassa suunnassa on vasenkätistä D3-vaiheeseen liittyvää siirrostusta. F3-poimutus on tällä kyljella vasenkätistä. Kuva 23. D2- ja D3-vaiheiden poimutusta suuremman F3-poimun kylkiosalla. S3-liuskeisuus on kehittynyt selvästi F2-poimurakenteen päälle. Kuva 24. D2 ja D3-vaiheiden aiheuttama interferenssikuvio Kurppaansaaren eteläosissa (sama kallio kuin kuvissa 22 ja 23). Interferenssikuvio vastaa likipitäen aeromagneettisen kartan kilometriluokan poimuinterferenssia.

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24