KULTTUURIANTROPOLOGIAN LAUDATUR-SEMINAARI

Transkriptio

1 KULTTUURIANTROPOLOGIAN LAUDATUR-SEMINAARI Ohjeistus Hannu I. Heikkinen, Taina Kinnunen, Aila Mustamo, Riitta-Marja Leinonen ja Anneli Meriläinen- Hyvärinen 2013

2 Sisällysluettelo Sisällysluettelo YLEISET OHJEET Seminaarin suorittaminen Omiin esityksiin valmistautuminen Opponointeihin valmistautuminen Pöytäkirja Tutkimussuunnitelma Käsikirjoitus Tiivistelmä ja kypsyysnäyte ANALYYSI JA PRO GRADUN RAKENNE Mitä on pro gradun tieteellisyys? Analysointi Gradun rakenne Johdantoluku TYYLI JA MUOTOILU Kirjoitustyyli huomioita erilaisten kirjoittamiskäsitysten pohjalta Tieteellisen tekstin synnit Viittaaminen haastattelumateriaaliin Lähdeviitteet Muotoiluohjeet Työn vieminen Laturiin HYÖDYLLISTÄ KIRJALLISUUTTA LIITTEET Pöytäkirjamalli Tiivistelmän/kypsyysnäytteen ohjeet Tekstin sisäiset lähdeviitteet

3 Lähdeluettelo Esimerkkejä erilaisista lähdekirjallisuustyypeistä Tekstin muotoilun ohjeet

4 1. YLEISET OHJEET 1.1. Seminaarin suorittaminen Kulttuuriantropologian seminaari aloitetaan syventävien opintojen vaiheessa silloin, kun oman pro gradun työstäminen on tullut ajankohtaiseksi. Seminaarin seuraamisen voi aloittaa jo ennen kuin tietää oman tutkimuksensa aiheen. Seminaari suoritetaan: 1) Osallistumalla aktiivisesti vähintään 10 seminaari-istuntoon omien esityskertojen lisäksi. Esitettäviin töihin tutustutaan etukäteen, ja niitä kommentoidaan istunnossa. Seminaarin tarkoituksena on oppia tutkimuksen tekoa ja tieteellistä argumentaatiota sekä auttaa kutakin esittäjää viemään työtään eteenpäin keskustelun avulla. 2) Osallistumalla joko syys- tai kevätlukukauden aloittavan seminaarin järjestäytymis- ja opetusistuntoihin. 3) Osallistumalla kirjaston tiedonhakuharjoituksiin, ellei ole suorittanut vastaavaa jokin muun kurssin kuten kandidaatinseminaarin yhteydessä. 4) Opponoimalla yhden käsikirjoituksen. On järkevää muodostaa työpareja, jotka opponoivat toisensa ristiin ja samalla perehtyvät hyvin oman työnsä lisäksi ainakin yhden muun tutkimuksen kehittymiseen ja ongelmakenttään. 5) Toimimalla käsikirjoituksen tarkastusseminaarin pöytäkirjanpitäjänä (ks. 1.4.) 6) Esittämällä noin 5-sivuisen tutkimussuunnitelman (ks. 1.5.). 7) Esittämällä noin 10-sivuisen laudaturesitelmän (teoreettis-metodologinen viitekehys ja oma sovellus) (ks. 1.6) 8) Esittämällä tutkimuksen noin sivuisen käsikirjoituksen (ks. 1.7.) 9) Käsikirjoitusseminaarissa työhön esitetään tarvittavat muutokset, jotka tekemällä työ on valmis painoon ja viralliseen tarkistukseen. Mikäli laajoja muutoksia esitetään, työ on vielä tarkistutettava ohjaajilla. 10) Tekemällä kypsyysnäytteen (ks. 1.8.) 1.2. Omiin esityksiin valmistautuminen Oman työn aiheesta käydään neuvottelemassa ainakin professorin, mutta myös tarvittaessa muun henkilökunnan tai tutkijoiden kanssa, minkä pohjalta aloitetaan tutkimussuunnitelman työstäminen. Aivan aluksi työn tekijän on tärkeää tehdä ensimmäiset kirjallisuushakunsa. Selvitä, miten aihetta/aihepiiriä on tutkittu aiemmin sekä Suomessa että kansainvälisesti ja mihin tutkimusperinteeseen tai -linjaan oma tutkimuksesi luultavimmin sijoittuu. Vaikka täsmälleen samasta aiheesta ei aluksi näyttäisi tulevan eteen sopivaa tutkimuskirjallisuutta, auttavaa tutkimuskirjallisuutta on yllin kyllin, ja huolellisen tiedonhaun jälkeen yleensä jopa liikaa. Mieti, 3

5 mitkä ovat tutkimuksesi tärkeimmät asiasanat ja etsi kirjallisuutta kulttuuriantropologian omista keskeisistä tietokannoista (tutustutaan ohjatussa tiedonhaussa) sekä lähitieteiden tietokannoista. Muista tarkistaa sekä kirja- että artikkelitietokannat. Asiasanoihin tulee sisällyttää sekä empiirisen tutkimusaiheen että teorian ja/tai metodologian kannalta keskeiset käsitteet. Hakusanoja ja niiden yhdistelmiä (boole-haku) tarvittaessa rajoitetaan ja tarkennetaan hakutulosten mukaan. Tutkimussuunnitelma on ytimekäs kuvaus 1) tutkimuksen lähtökohdista, taustasta ja yleistavoitteesta, 2) tärkeimmistä selvitettävistä tutkimuskysymyksistä ja/tai työhypoteeseista, sekä 3) teoreettismetodologisesta viitekehyksestä, siis siitä mistä näkökulmasta aikoo aihetta tarkastella ja miten saada vastaukset asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tutkimussuunnitelma ja sitä seuraava laudaturesitelmä lähetetään professorille viimeistään viikkoa ennen esitysajankohtaa. Osakäsikirjoitus toimitetaan vähintään kaksi viikkoa ennen esitystä. Professori välittää käsikirjoituksen kaikille seminaarilaisille hyvissä ajoin. Työ kannattaa lähettää PDF- tai RTF-tiedostona, jotta kaikki pystyvät avaamaan sen omalla koneellaan. Seminaarin alussa työn tekijä esittelee työnsä pääpiirteet (työn tausta, tutkimusongelmat, aineisto, teoria ja menetelmät) sekä keskeiset sen hetkistä työskentelyvaihetta koskevat kysymykset ja ongelmat hyödyntämällä esimerkiksi Power Pointia (vastaava ilmaisohjelma on Open Office Impress). Lähtöoletuksena kuitenkin on, että kaikki lukevat työn etukäteen ja valmistautuvat esittämään ainakin yhden kommentin. Omat esitysvuorot kannattaa varata niin hyvissä ajoin kuin se on mahdollista, ja varaukset ovat sitovia. Esitysajan peruuttaminen sairastumista tai muuta ylitsepääsemätöntä estettä lukuun ottamatta on luvallista ainoastaan silloin, kun ajan vaihtamisesta sopii jonkun toisen seminaarilaisen kanssa. Tämä estää seminaarin ruuhkautumisen ja toisten opiskelun epäoikeudenmukaisen hidastamisen. Tutkimussuunnitelmia ja laudaturesitelmiä voidaan käsitellä kaksi yhdessä istunnossa, mutta käsikirjoituksia vain yksi. Mikäli kaikille ei voida järjestää opponenttia, työn opponoi professori tai työn muu ohjaaja. Tarvittavasta lisäohjauksesta tekoprosessin aikana voi sopia professorin kanssa Opponointeihin valmistautuminen Opponoinnin tarkoituksena on esittää rakentavaa kritiikkiä käsiteltävästä työstä. Käsikirjoitusta arvioitaessa kiinnitetään huomio siihen, miten työn tekijä käsittelee tutkimusaihettaan teorian soveltamisen, aineiston analyysin sekä tieteellisen argumentoinnin puolesta. Huomio kiinnitetään myös siihen, miten teksti sisällöllisesti ja muodollisesti (lähdeviitteet) sidotaan aiempiin tutkimuksiin ja miten kirjoittaja hallitsee kielenkäytön. Myös lähdeluettelo tulee tarkastaa. Opponentti ja professori antavat kielivirheiden korjausehdotuksensa kirjallisesti merkitsemällä korjausehdotukset tulosteeseen tai kommentointityökalulla sähköiseen versioon. Seminaari-istunnossa ei pidä juuttua käsittelemään yksittäisiä virheitä, mutta toistuvista heikkouksista tulee huomauttaa, jos sellaisia on. Opponentin on tehtävä aina huomioistaan kirjallinen vapaamuotoinen dokumentti, jossa pääkohdat on listattu. Tämä toimii tekijälle ohjenuorana työn eteenpäin viemiseksi. Opponentti voi halutessaan johtaa keskustelua ja rohkaista muita seminaarilaisia esittämään näkemyksiään! Opponentin ei tule pyrkiä nolaamaan työn tekijää, mutta hänen ei tule automaattisesti 4

6 hyväksyäkään kaikkia työn esittäjän ratkaisuja kuulematta niiden perusteluja tai selvennyksiä. On hyvä myös pohtia mahdollisia suositeltavia vaihtoehtoja kritisoimiinsa seikkoihin. Seminaari-istunnossa opponentti esittää lyhyesti arvioinnin työn kokonaisuudesta, kun työn esittäjä on käyttänyt oman alkupuheenvuoronsa. Tämän jälkeen työ käydään läpi tarkemmin kohta kohdalta. Niin työn esittäjän kuin opponentin on syytä muistaa, että seminaariesitys on väline lopullisen päämäärän: pro gradun valmistumiseksi! Seminaariesitykseen ei siis pidä suhtautua itseisarvoisena ja pakollisena velvollisuutena mitä se opintovaatimusten näkökulmasta tietenkin on vaan mahdollisuutena keskustella omasta ja toisten töistä. Seminaarin yleistavoite on aina myös (tieteellisen) keskustelu- ja väittelytaidon, mutta myös esiintymisen opetteleminen Pöytäkirja Pöytäkirjaa pidetään seminaari-istunnoissa, joissa käsitellään pro gradujen osakäsikirjoituksia. Sihteeri valitaan seminaarin osallistujien joukosta. Jokainen seminaarilainen toimii sihteerinä kerran koko käsikirjoitusta käsiteltäessä. Pöytäkirjaa pidetään opiskelijan oikeusturvan vuoksi, jotta siitä voitaisiin myöhemmin tarkastaa, mitä ohjeita seminaarissa on annettu pro gradua varten. Työn esittäjä saa siitä oman kappaleen, josta hän voi itse tarkistaa muistinsa tueksi parannusehdotukset. Pöytäkirjaan merkitään seminaari-istunnon aika, paikka, osallistujat ja keskustelun pääkohdat. Erikseen mainitaan professori (puheenjohtaja), työn esittäjä, opponentti ja sihteeri. Keskustelusta muistiin merkitään professorin ja opponentin sekä seminaari-istunnon osallistujien kommentit käsikirjoituksen sisällöstä, rakenteesta ja muotoseikoista. Mallipöytäkirja on tämän ohjeen liitteenä (LIITE 1) Tutkimussuunnitelma Tutkimussuunnitelmasta tulee käydä ilmi lyhyesti (noin 5 sivua): a) Tutkimuksen otsikko (pää- ja alaotsikko), tekijä, opponentti, tutkimussuunnitelma ja esityspvm. b) Tutkimuksen ytimekäs tausta, tavoite ja erityisesti selvitettävät tutkimuskysymykset = tutkimusongelma c) Tutkimuksen aineiston, sen keruun ja mahdollisesti analyysin esisuunnitelma d) Tutkimuksen alustava keskeinen tutkimuskirjallisuus (teoreettinen kirjallisuus ja aihepiiriä käsittelevät aiemmat tutkimukset) e) Alustava teoreettinen viitekehys keskustelun pohjaksi f) Mahdollinen tutkimushypoteesi eli oletus tutkimustuloksista ja mahdolliset työhypoteesit, jos tutkimus perustuu jonkin etukäteisen oletuksen tai teoreettisen väitteen testaamiseen ja uudelleen muotoiluun (hypoteettisdeduktiivinen tutkimusote). g) alustava sisällysluettelo (dispositio, työn rakenne) 5

7 Teksti tulee otsikoida joko edellä mainitun rungon pohjalta tai vastaavasti. Yhdessä seminaari-istunnossa on mahdollista käydä läpi kaksi tutkimussuunnitelmaa Laudaturesitelmä Laudaturesitelmä kirjoitetaan suoraan jatkotyönä tutkimussuunnitelmalle, ja siitä seminaarissa käydyn keskustelun perusteella. Laudaturesitelmä on tutkimussuunnitelmaan verrattuna syvällisempi, noin 10 sivun tarkentunut kuvaus sovellettavasta teoreettismetodologisesta viitekehyksestä. Siihen kuuluu: a) Tutkimuksen tarkentunut otsikointi, tekijä, opponentti, laudaturesitelmä, esityspvm. b) Tutkimuksen tausta ja tarkentunut tavoite ja pääkysymykset ytimekkäästi = tutkimusongelma. c) Lyhyt kuvaus sen hetkisestä tutkimuksen aineistosta tai keruusuunnitelmasta. d) Tutkimussuunnitelman esittelyssä käydyn keskustelun perusteella sen hetkinen keskeinen teoreettisen tausta; tutkimuskirjallisuuden ja keskeisten käsitteiden esittely (teoreettisen kirjallisuuden ja aihepiiriä käsittelevän aiemman tutkimuksen perusteella). e) Alustava oma teoreettismetodologinen sovellus. Kuinka aikoo aineistoa käsitellä, analysoida ja miten teoriat ja käsitteet liittyvät tutkimuskysymykseen vastaamiseen tai ilmiön selittämiseen jne. Esimerkiksi, käytetty teoria määrittää valtasuhteiden ilmenemistavat ja näillä vallan määrittelyillä aineistosta analysoidaan ilmenneet vallankäytön muodot. f) Mahdolliset tarkentuneet hypoteesit tuloksista tai työhypoteesit, jos tutkimus perustuu jonkin etukäteisen oletuksen testaamiseen ja uudelleen muotoiluun (hypoteettisdeduktiivinen tutkimusote). g) sen hetkinen sisällysluettelo (dispositio, työn rakenne) 1.7. Käsikirjoitus Seminaarityö on koko hyväksyttäväksi tarkoitettu käsikirjoitus. Sen sijaan seminaarissa keskitytään käsittelemään: a) Tutkimuksen rakenne (dispositio); Otsikko ja sisällysluettelo mukaan lukien pää- ja alalukujen otsikot. Pyri otsikoimaan luvut niiden keskeisiä sisältöjä kuvaten. Otsikoiden on vastattava luvun sisältöä ja tähän perustuu työn rakenteen pohdinta disposition perusteella. b) Lähdeluettelo, muotoseikat lyhyesti, keskittyen käytettyyn tai puuttuvaan kirjallisuuteen / aineistoon. c) Tutkimuksen johdanto; painopiste tutkimuksen tavoitteiden ja tutkimuskysymysten asettelulla ja muotoilulla. Johtoajatus on, että tutkimus voi vastata asetettuihin kysymyksiin. d) Tutkimuksen teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat ja soveltaminen pääpiirteittäin. e) Aineiston käsittely tapauskohtaisesti ja tarpeen mukaan edeten. 6

8 f) Painopiste, yhteenveto! Asetettuihin tutkimuskysymyksiin on vastattava lyhyesti tutkimuksen lopussa. Käsikirjoituksen normaali pituus lähdeluetteloineen ja liitteineen on noin sivua. Työ jätetään tarkastukseen vasta siinä vaiheessa, kun työn kokonaisrakenne on pääpiirteissään valmis. Käsikirjoitusseminaari on työn viimeistelyä varten. Tämä on hedelmällinen hetki testata työn toimivuutta lukijoilla ja seminaarista saatu palaute auttaa hiomaan työn valmiiksi Tiivistelmä ja kypsyysnäyte Pro gradun tiivistelmä on samalla myös maisterintutkintoon kuuluva kypsyysnäyte. Tarkemmat ohjeet löytyvät Humanistisen tiedekunnan opinto-oppaasta kohdasta Maisterintutkinnon kypsyysnäyte ja tämän ohjeen liitteestä (LIITE 2). 2. ANALYYSI JA PRO GRADUN RAKENNE 2.1. Mitä on pro gradun tieteellisyys? Pro gradu on tieteellinen argumentaatio ja puheenvuoro rajatusta tutkimuskysymyksestä. Se perustuu tieteellisillä tutkimusmenetelmillä saavutettuihin tutkimustuloksiin, jotka esitetään yleisesti hyväksytyllä tieteellisellä kirjoitustyylillä. Tutkielma osallistuu tieteelliseen keskusteluun lähdeviitoituksen kautta (ks. 3.3.). Se paikantuu jo olemassa olevaan tutkimukseen kertoessaan, mihin keskusteluun tai tutkimusalaan se liittyy ja mitä uutta kyseisen tutkimuksen aineisto, käytetty teoria, metodologia, tulkitsemisnäkökulma tai muut seikat tuovat siihen. Tämän vuoksi tarkoituksenmukainen ja riittävän laaja tiedonhaku on tärkeä. Pro gradussa esitetään kohtuullisessa määrin uusia tutkimuskysymyksiä ja/tai -tuloksia sekä mahdollisesti ideoita tarvittavasta lisätutkimuksesta. Teksti rakentuu jonkin selkeän tarkastelunäkökulman ympärille. Näkökulmaa rajaavat käytetty menetelmä, tutkimusaineiston laatu sekä valittu teoreettinen viitekehys. Näiden pitää olla yhteensopivat tutkimuskysymysten selvittämisen kanssa. Pro gradun tarkoituksena on osoittaa valmius pienimuotoiseen itsenäiseen tutkimustyöhön sekä akateeminen oppineisuus esittelemällä hyödynnetty tutkimus- ja teoriakirjallisuus. Tämä ei ole sama asia kuin esimerkiksi esseen kirjoittaminen tenttikirjallisuuden pohjalta vaan pro gradussa teorian esittelyn tulee olla tiiviisti yhteydessä omaan tutkimusaiheeseen. On pohdittava jokaisen työn kohdalla erikseen, kuinka paljon sovelletun teorian ja metodologian yleisiä taustoja on tuotava esiin oman tarkastelunäkökulman tekemiseksi lukijalle ymmärrettäväksi. Tämä pätee myös tutkittavan ilmiön yleiseen taustoittamiseen. On harkittava, millaisia esimerkiksi historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia seikkoja on syytä tuoda esiin tutkimusaiheen tarkoituksenmukaiseksi taustoittamiseksi. Tiede on ensisijaisesti systemaattista toimintaa. Menestyvä tutkija on kuitenkin sekä järjestelmällinen että luova. Tieteellisestä muotokielestä huolimatta opinnäyte, kuten kaikki tutkimus, perustuu sekä systemaattiseen etenemiseen että luovaan ajatteluun, ja ne toteutuvat pitkälti kirjoittamisprosessissa. Analyysi on usein kirjoittamista, mutta myös karsimista, turhan ja perusteettoman poistamista. On 7

9 normaalia että lopulliset tutkimuskysymykset, menetelmät, käsitteet ja saadut vastaukset tarkentuvat kirjoittamisen analyysin edetessä Analysointi Ensimmäinen vaihe on aineiston läpilukeminen niin huolellisesti, että se muodostuu tutuksi. Tähän vaiheeseen kannattaa uhrata aikaa, sillä siten oleelliset tutkittavan kulttuurin/ilmiön/kysymyksen osaalueet, muodot ja teemat alkavat hahmottua. Samoin informantit ja muu aineistolähteet tulevat tarpeeksi tutuiksi. Aineistolta on syytä kysyä ihan ensimmäiseksi, pystytäänkö sillä vastaamaan asetettuun tutkimuskysymykseen. Jos ei, onko hankittava lisää aineistoa vai muotoiltava tutkimuskysymys uudestaan? On myös pohdittava, mikä aineiston sisällössä vastaa ennakko-odotuksiasi sekä mikä materiaalissa on yhteneväistä, yllättävää ja ristiriitaista. Onko todellakin kyse ristiriidasta vai keksitkö, mikä piirre/käsite voisi yhdistää näennäisesti ristiriitaisetkin tulokset tai mikä ne voisi selittää? Vai onko tutkimustulos pikemminkin se, että jokin asia on ristiriitainen. Kulttuuri on ihmisten jakamia käsityksiä, tekniikoita ja toimintatapoja, joita he ovat oppineet ja luoneet antaessaan ja organisoidessaan merkityksiä tiloille, paikoille, esineille, tapahtumille, käyttäytymiselle jne. Kulttuurinen merkitys voi olla jokin käyttäytymisen, ajattelun tai kokemuksen abstrakti rakenne, läpäisevä arvo, ydinsymboli, periaate, uskomus, käsitys, maailmankuva, kognitiivinen kategoria tai tekninen toimintamalli. Näiden kulttuuristen merkitysten analysointi on tutkijan tehtävä ja tutkimuksen teoreettismetodologinen ongelma on kuinka tämä analyysi tehdään. Aineistoa järjestellään osa-alueittain ja teemoittain esimerkiksi haastattelukysymysten pohjalta tai etsittyjen vastausten tai ilmiötä selittävien kategorioiden mukaan. Muistuta mieleesi heti analyysia aloittaessasi, että haastattelukysymykset eivät ole koskaan täysin yhtenevät tutkimuskysymysten kanssa. Tutkimuksessa tulkinta ja johtopäätökset on vietävä emic-tasolta etic-tasolle. Tutkijan on uskallettava tehdä oma tulkintansa tutkittavien tulkinnoista. Aineiston analyysissä on mahdollista hyödyntää mm. sisällönanalyysia, joka on eräänlainen perusanalyysimenetelmä ja jota voidaan käyttää kaikissa laadullisen tutkimuksen perinteissä. Perusoperaatio on pinota tai kategorisoida esimerkiksi samantyyppisiä vastauksia omiin kategorioihinsa. Diskurssianalyysi puolestaan liittyy muun muassa konstruktionistiseen ja vallan mekanismeja tutkivaan otteeseen. Lisäksi aineistoa on mahdollista analysoida esimerkiksi etsimällä tekstin narratiivisia (kertomuksellisia) rakenteita tai pyytämällä alun perin tutkittavia tuottamaan narratiiveja. Jotkut tietokoneohjelmat, kuten Nvivo ja SPSS, voivat olla hyödyllisiä apuvälineitä analyysissa. Lisätietoa erilaisista analyysimenetelmistä saat luennoilta sekä menetelmäoppaista, joita on mainittu tämän ohjeistuksen kirjallisuusluettelossa Gradun rakenne Kolmitasoinen otsikointi on pro graduissa tavallisin. Otsikoita ja niiden alaista sisältöä järjestettäessä on syytä kiinnittää huomio siihen, että kokonaisuus on tasapainoinen. Hyvin pitkät luvut vaativat sisällön jakamista edelleen pienempiin osiin ja uusien alaotsikkojen keksimistä. Hyvin lyhyet tekstinpätkät kannattaa otsikoineen yhdistää toisiin lukuihin. 8

10 Teoreettismetodologinen esittely saa kattaa korkeintaan kolmasosan kokonaistekstistä, ja analyysilukuja olisi useissa tapauksissa suositeltavaa olla kahden tai useamman pääluvun verran. Tämä on tavallisesti lukijaystävällisin ratkaisu, sillä päälukujen otsikkojen kuvatessa tutkimustuloksia lukijalle hahmottuu heti sisällysluettelosta tutkimuksen keskeiset teemat. Tutkimusaineisto voidaan analysoida, eritellä ja otsikointeineen esittää lukijalle esimerkiksi seuraavien periaatteiden mukaisesti: Aineistolähtöisyys (induktiivinen analyysitapa): työn pää- ja alaluvut otsikkoineen laaditaan aineistosta nousevien keskeisten teemojen tai tutkijan niistä tekemien abstrahointien pohjalta (esim. Grounded theory) Teoreettiset lähtökohdat ohjenuorana (deduktiivinen tutkimusmalli): aineistoa tulkitaan tiukasti valitusta teoreettisesta näkökulmasta, jolloin myös otsikot voivat sisältää teoreettisia käsitteitä. Heuristinen kehä (tai hypoteettisdeduktiivinen tutkimusmalli): asetetaan oletuksia, joita testataan, pyritään osoittamaan vääräksi (falsifioimaan) ja joita muotoillaan uudelleen analyysin edetessä. Kronologinen/kenttäorientoitunut tutkimus: teksti kuvaa tutkimusprosessia ja etenee esimerkiksi kronologisesti tai episodeittain kenttätyön ehdoilla (mukailee klassista etnografista kuvailevaa kertomusta tutkimuskohteesta) Kansojen ja alakulttuurien kokonaisvaltaisen etnografisen esittelyn perinteinen malli, jolloin pääluvut käsittävät esim. seuraavat osa-alueet: 1) historia 2 ) yhteisö 3) käytännöt (rituaalit) 4) uskomukset (arvot, asenteet, ideologia) 5) kulttuuri-ilmiöiden liittyminen toisiinsa, funktiot, alkuperä tms. Tutkielman rakenteelle ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa kaavaa vaan jokainen ratkaisee itse, mikä on omasta mielestä toimivin tapa jäsentää työn sisältö. Valitsipa minkä rakenteen tahansa aineisto pitää aina enemmän tai vähemmän pakottaa lukujen alaisuuteen; asiat liittyvät yhteen ja usein on vaikeuksia päättää, missä yhteydessä kutakin asiaa käsittelisi. On vain tehtävä päätös asioiden käsittelyjärjestyksestä ja pääsääntöisesti noudatettava otsikoinnin mukaista tekstinkuljetusta. Usein tekstissä on kuitenkin vaihtelevilla painotuksilla kuljetettava rinnakkain teoriaa, aineistoa ja sen hankintaa (mukaan luettuna tutkijan itsereflektio ja muu aineiston arviointi) sekä muita tutkimuksia, vaikka nämä kaikki yleensä esitellään pääpiirteittäin erikseen omissa alaluvuissaan. Tekstiä voi havainnollistaa ja elävöittää kartoilla, kuvilla ja taulukoilla. Ne numeroidaan juoksevilla numeroilla, ja niihin lisätään kuvatekstit. Jos käyttää muita kuin omia kuvia tai karttoja, tulee huolehtia, ettei riko tekijänoikeuslakia! Karttoihin, kuviin ja taulukoihin viitataan tekstissä, esimerkiksi (kuva 2). Tutkielman loppuun voi tulla myös liitteitä. Liitteisiin sijoitetaan yleensä esimerkiksi haastattelukysymykset, kuvia tai taulukoita. Kaikkiin liitteisiin pitää viitata tekstissä esimerkiksi merkinnällä (Liite 1). 9

11 2.4. Johdantoluku Johdanto on tutkimuksen tärkein luku; sen pohjalta tutkimus tulee lukijalle ymmärrettäväksi tai ei. Johdannossa esitetään teoreettiset ja etnografiset tutkimusongelmat. Teoreettinen tutkimusongelma asettaa tutkimuksen näkökulman, tavoitteen ja menetelmällisen lähestymistavan yleisellä tasolla. Sen muotoilussa näkyy yleensä tutkimuksessa sovellettu teoria. Etnografiset tutkimusongelmat ovat aineiston hankinnassa ja analyysissa asetettuja konkreettisia kysymyksiä ja niihin vastataan empiiristä aineistoa esittelemällä. Etnografinen tutkimusongelma koostuu aineistolle esitetyistä kysymyksistä, ja saaduilla vastauksilla pystytään vastaamaan tutkimuksen kokonaistavoitteeseen asetettuun teoreettiseen tutkimusongelmaan. Johdannon voi rakentaa esimerkiksi seuraavilla tavoilla: 1) Asia kerralla selväksi -kaava: Mitä, missä, milloin, miksi ja miten? Vastaa kaikkiin näihin kysymyksiin kertoen omasta tutkimuksestasi! Mitä ja keitä tutkit, missä, milloin olet tehnyt kenttätyösi, miksi olet valinnut aiheesi, miten olet sitä tutkinut ja miten/missä järjestyksessä aiot valottaa aihettasi lukijalle? Johdannon tarkoituksena on tarjota peruskartta tutkittavasta maastosta Johdannossa siis kerrotaan koko gradun tuleva sisältö lyhyesti: tutkimuksen aihe ja tausta, teoreettinen näkökulma, aineisto, tutkimuksen paikka suhteessa aiempaan tieteelliseen keskusteluun aiheesta, tutkimuksen tavoite (mitä halutaan osoittaa tai todentaa) ja tutkimuksen rakenne 2) Tyylitelty intro: lukijan runollisempi houkutteleminen ja kuljettaminen aiheeseen: Tarjoaa lupauksen kiinnostavasta matkasta tuntemattomaan maastoon. Tehokeinona esimerkiksi lyhyt etnografinen kuvaus tutkimuskohteesta, huomio asioiden yleisestä tilasta (esim. jonkin ilmiön arkipäiväistymisestä, arkaluonteisuudesta jne.), omakohtainen kokemus tai suora, mielenkiintoa herättävä lainaus haastateltavalta tai muualta. Keskeinen teema/teemat tarjotaan esimerkiksi kysymyksen/kysymysten muodossa. Tyylilaji vaatii kuitenkin johdantoa seuraavan teoria, menetelmä, tutkimusalue ja aineistoluvun, jossa yksiselitteisesti annetaan kuva tutkimuksen taustasta. Jos et ole varma tyylisi pettämättömyydestä, kokeile ensin vaihtoehtoa 1. Perustekstiä voi rikastuttaa ja elävöittää tarpeen mukaan. Edellä mainittua kahta tyyliä voi myös sekoitella keskenään. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kirjoittaminen on tiedon välittämistä. 3. TYYLI JA MUOTOILU 10

12 3.1. Kirjoitustyyli huomioita erilaisten kirjoittamiskäsitysten pohjalta Tärkein asia tekstissä on, että se tulee ymmärretyksi. Minimalistinen ja hallittu perusteksti on etenkin aloittelevalle kirjoittajalle aina parempi vaihtoehto kuin ylitsevuotava oma ääni ja tehosteiden vyöry. Kaikilla tehokeinoilla on oltava syynsä ja tehtävänsä. Tärkeimmät kriteerit kelpoiselle ja hyvälle tekstille ovat seuraavat: a) Punaisen langan pysyminen kirkkaana läpi tekstin (mahdollisesti yhdistettynä hallittuihin harhaaskeliin). b) Oikeakielisyys (mahdollisesti yhdistettynä hallittuihin ja tarkoituksellisiin rikkeisiin). c) Tekstin looginen soljuminen eteenpäin eli virkkeiden ja kappaleiden sitominen toisiinsa. Suosi kuitenkin sen lyhyempää ilmaisua, mitä vaikeammasta asiasta on kyse. sanat toisaalta, kuitenkin, myös, lisäksi, -kin-pääte, joka tapauksessa, näin ollen, täten, siten, toisin sanoen, tästä huolimatta ovat äärimmäisen tärkeitä ja niiden käyttö on yksinkertaisesti hallittava ymmärrettävän tekstin tuottamiseksi Jos jokin kriteereistä ei täyty, koko teksti ontuu! Erinomaiseen tekstiin vaaditaan edellä mainittujen lisäksi omaperäisyyttä. Se tarkoittaa, että kirjoitus on kirjoittajansa tyylinen ( oma ääni ). Tähän voi päästä vain kirjoittamalla paljon. Omaperäisyys on usein myös kirjoittamisen iloa, joka näkyy tekstistä. On ehdottoman tärkeää, että kirjoittamista pidetään yllä jatkuvasti ja että sen ohessa luetaan paljon sekä omaan alaan että aiheeseen liittyvää tieteellistä tekstiä. Kaunokirjallisuuttakaan ei sovi unohtaa; varsinkin tutkimusta kirjoitettaessa siitä on apua. Omaperäinen kirjoitustyyli tarkoittaa usein omaperäisiä havaintoja ja tutkimustuloksia ( hauki on kala haukius koostuu kalan kategorian lisäksi suhteesta muihin kaloihin ). Lisäksi kannattaa pitää mielessä että hyvä kirjoittaja on myös kriittinen ja luopuu reippaasti turhista sivujuonteista ja epäolennaisuuksista. Karsiminen on yhtä tärkeää kuin uuden kirjoittaminen. Etnografiaan/haastatteluihin perustuvan tutkimuksen aikamuoto Tutkielmassa kuvataan etnografisia havaintoja ja tapahtumia muun muassa haastattelutilanteista. Kerrottaessa, mitä haastateltava sanoi tai mitä hän ajattelee tai kuvattaessa kentän tapahtumia törmätään siihen pulmalliseen seikkaan, etnografisen tilanteen ainutkertaisuus ei taivu normaaleihin aika- ja paikkakoordinaatteihin: Verbien preesens-muoto, kuten ilmaus kohtaan haastateltavan, joka katsoo taivaalle ja sanoo tuntevansa iloa..., on tehokas ilmaisumuoto, mutta voi antaa vaikutelman asioiden muuttumattomuudesta ja naiivista todistelusta: olen täällä ja raportoin tapahtumista Verbien imperfekti-muoto, kuten ilmaus kohtasin haastateltavan, joka katsoi taivaalle ja sanoi tuntevansa iloa viittaa rajatummin tiettyyn tilanteeseen, kuten haastattelutilanteeseen, haastateltavan tekoon tai muuhun tapahtumaan tutkimushetkellä) 11

13 Mikäli et jostain syystä halua korostaa autenttista kenttätyöhetkeä toimiva vaihtoehto on se, että viittaat haastatteluhetkeen imperfektillä ja asioiden pysyvämpiin olotiloihin, kuten haastateltavan ajattelutapaan, mielipiteisiin, suunnitelmiin jne. sekä omaan johtopäätökseesi preesensillä. Haasteltavani Matti sanoi nykyään ajattelevansa avioliittoaan pelkkänä oikeudellisena siteenä hänen ja lastensa äidin välillä. Puhuessaan asiasta hän totesi kyynisellä äänensävyllä, ettei hänellä ole enää rakkaussuhdetta vaimoonsa. Uutta rakkautta tuntui myös olevan mahdotonta löytää. Matilla ei siis ole uskoa romanttiseen parisuhteeseen, mitä kuvaa myös hänen usein toistamansa puhe ihmissuhteiden yleisestä tunnekylmyydestä. Syyksi tilaansa Matti arveli olevan sen, että hänen isänsä oli ollut välinpitämätön psykopaatti. Tekstissä voidaan siis käyttää sekä preesensiä että imperfektiä, mutta on tärkeää muistaa aikamuotojen vastinparit asiayhteyksittäin! preesens perfekti: Haastateltavat kertovat, että heillä on jo pitkään ollut vaikeuksia sopeutua nykytilanteeseen. Erityisesti Ailalla on ollut univaikeuksia ja ärtymystä jatkuvasti. Huomaa, että tässä esimerkissä kuvataan sitä, että haastateltavilla oli tutkimushetkellä edelleen vaikeuksia. Mikäli perfektit olisivat pluskvamperfektissä: heillä oli ollut vaikeuksia, Ailalla oli ollut ja virkkeen alku olisi kuitenkin edelleen preesensissä haastateltavat kertovat, lukija saisi käsityksen, että vaikeudet olivat jo loppuneet haastatteluhetkellä. imperfekti pluskvamperfekti: Haastateltavat kertoivat, että heillä oli jo pitkään ollut Tutkijan läsnäolo tekstissä Antropologin läsnäolo tekstissä ilmenee usealla eri tasolla, jonka tuloksena teksti voi olla a) käsiteorientoitunut, b) kenttäorientoitunut tai c) tekstiorientoitunut (Hazan 1995). Käsiteorientoituneessa tutkimuksessa korostuu tutkijan a priori valitsema teoreettinen malli, joka ohjaa etnografiaa ja kentän esittelyä. Tutkija häivyttää itsensä mahdollisimman vähiin kuvatessaan tutkimusmenetelmiään. Myös kenttää painottavassa tutkimuksessa tutkija pyrkii häivyttämään oman persoonansa ja antaa tutkimuskohteen puhua puolestaan. Tekstuaalinen painotus puolestaan merkitsee sitä, että tutkija tuo tekstissään esiin omien positioidensa vaikutusta tutkimusprosessiin ja kenttään. Nämä tasot muokkaavat kuvailua, mutta eivät ole toisensa poissulkevia; useimmat etnografiat muovautuvat käsitteiden, kentän ja tekstin vuoropuheluna tutkijan mielessä Tieteellisen tekstin synnit Turhat sivistyssanat Konteksti yhteys, ympäristö Anomalia kummallisuus, outo olio, jne. ilmaisuja voi keksiä itse yhteyden mukaan! 12

14 Essentiaalinen olemuksellinen Representaatio esitys Diskurssi puhetapa Kvalitatiivinen laadullinen Feminiininen naisellinen Kapulakielisyys Keskeisinä teoreettisina lähtökohtina toimivat keskeisinä teoreettisina lähtökohtina ovat TAI teoreettisesti tutkimus perustuu Harjoitan analyysiä analysoin Tutkimusta tehtiin lääkäreiden piirissä lääkärit tutkivat Suoritan haastattelututkimuksen haastattelen Käsitysten tasolla käsityksissä Talo rakennettiin kirvesmiesten toimesta kirvesmiehet rakensivat talon Haastateltavien taholta ei tullut kieltävää kommenttia haastateltavat eivät kieltäneet Suosi suoraa verbimuotoa ja vapaudu substantiivitaudista! Turhat kieltoilmaukset Jonka merkitystä ei tulisi aliarvioida Jonka merkitys tulisi huomioida Matti ei nähnyt mitään estettä olla tulematta kutsuille Matti päätti tulla kutsuille Tekstin puisevuus Miten mielenkiintoisista aiheista saadaan aikaiseksi niin tavattoman tylsiä tutkimuksia?! Yllä lainattu antropologi Mary Louise Prattin (1986) kysymys viittaa siihen merkilliseen seikkaan, että kääntäessään tutkimuskenttänsä tieteen kielelle antropologi onnistuu usein kadottamaan aiheensa rikkauden ja elävyyden. Kirjoittajan onkin syytä pitää mielessä, että tutkimus täytyy myydä lukijalle. Antropologi tekee tämän usein miettimällä, miten tekisi lukijalle oudon tutuksi ja toisaalta tutun oudoksi. Toisin sanoen hän pohtii, miten johdattaa lukija kulttuurisen eksotiikan pariin johdonmukaisesti, ymmärrettävästi ja kiinnostavasti sekä toisaalta, miten avata uudenlaisia ja yllättäviä näkökulmia tuttuun 13

15 kulttuuriympäristöön. Tutkimuksen on tarkoitus olla kiinnostava teksti, joka ei tapa aiheen ja aineiston mielenkiintoisuutta! Asiallisuus ja tylsyys eivät ole sama asia. Tekstin tulee olla oikeakielistä. Silti liika pitäytyminen muotoseikoissa voi tappaa tekstin soljuvuuden ja omaehtoisen ajattelun. Vältä luettelomaista tyyliä. Jotta lukijan on helpompi eläytyä tutkimuskenttääsi, informanteille voi keksiä peitenimet eikä kutsua heitä Informantti 1:ksi, Informantti 2:ksi jne. Sen sijaan tutkimuksen kannalta olennaiset taustat, kuten sukupuoli, ikä tai etnisyys, on syytä näkyä joko keksityissä nimissä tai koodeissa, kuten Liisa 40v. tai saamelainen mies 20v. Liiallista toistoa pitää välttää; esimerkiksi informanttia voi kutsua haastateltavaksi tai tutkimukseen osallistujaksi. Teksti elävöityy, kun siinä sekoitetaan erilaisia elementtejä: teoriaa, aikaisempia tutkimuksia ja kenttätyöhavaintoja. Tyylillä on heikkoutena se, että silloin lukijakunta rajautuu yleensä akateemiseen yleisöön. Tieteellinen teksti on kuitenkin pääasiassa aina aineiston pohjalta käytyä kriittistä keskustelua muiden tutkijoiden kanssa. Kulttuuriantropologian laudaturseminaarin ainoana päämääränä on pidetty gradun valmistumista (esim. Guru 2003: ). Kenttätöitä tehdessäni havaitsin kuitenkin, että monille opiskelijoille sillä on myös yhteisöllistä merkitystä. Seminaarissa verkostoidutaan ja luodaan ystävyyssuhteita, joista arvellaan olevan iloa myös tulevaisuudessa, kuten Niina kuvaa. Kyllä sitä niinku monta kertaa on istuttu Humuksessa sen seminaarin jälkeen. Kyllä mä luulen, että niinku joku niistä voi joskus vaikka antaa vihjeen niinku jostakin työpaikasta. (Liisa Suomalainen 21v.) Epäkiinnostava itsereflektio Itsereflektio on yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan välttämätöntä antropologisessa tutkimuksessa. Sitä ei kuitenkaan pidä ymmärtää itsetarkoituksena vaan tutkimuksen metodologian tarkennuksena. Toimiessamme itse tutkimuksemme metodologisina instrumentteina erityisesti kenttätyössä meidän on tiedostettava instrumenttimme vaikutus aineiston keruuseen. Harkitse siis tarkkaan, millaiset tutkimuksen henkilökohtaiset lähtökohdat, kokemukset kentällä jne. on tutkimuksen luotettavuuden kannalta tarpeellista kertoa lukijalle Viittaaminen haastattelumateriaaliin Antropologisessa tutkimuksessa on erittäin tärkeää huomioida tutkimuseettiset kysymykset. Haastateltaville täytyy kertoa, mihin heidän vastauksiaan käytetään ja mitä päämääriä tutkimuksella on. Tutkimuksesta ei saa koitua vahinkoa informanteille tai tutkittavalle yhteisölle. Toisaalta tutkijaa sitoo vastuu tiedeyhteisölle. Tutkimuksessa on uskallettava käsitellä myös yllättäviä, arkaluonteisia ja jopa kiellettyjä asioita. Tutkittavilla on myös oltava oikeus esiintyä omilla nimillään tutkimuksessa niin halutessaan. Kyse on myös älyllisistä tekijänoikeuksista. Haastateltavien koodinimet ja muut tutkimuksen kannalta tarpeelliset tiedot heistä liitetään lähdeluetteloon otsikon Haastateltavat alle, heti lähdeluettelon alkuun. Muista aina selvittää etukäteen, saatko käyttää oikeita nimiä vai suojaatko haastateltavat. Käytä myös omaa harkintaasi siinä, millaisten tietojen esiintuominen haastateltavasta on tarkoituksenmukaista ja lukijan kannalta mielenkiintoista kulloinkin käsiteltävän asian yhteydessä. Ota huomioon, että yksityiskohtia yhdistelemällä lukija saattaa 14

16 tunnistaa informantin. Erityisen arkaluontoisten aiheiden sekä haastateltavien anonymiteetin vaarantavien asioiden käsittelyn yhteydessä voi viitata esimerkiksi erääseen informanttiin yksilöimättä häntä. Pura haastattelut sanasta sanaan. Voit kuitenkin poistaa tautologioita (niinku, tota noin yms), puuroutunutta puhetta ja selkeitä epäoleellisuuksia. Käytä purussa kolmea pistettä lauseen sisällä viittaamaan poistettuun kohtaan. Haastateltavien lausuntoihin viittaaminen leipätekstissä Antropologisessa tutkimuksessa on suositeltavaa käyttää suoria lainauksia, koska ne ilmaisevat emicperspektiivin osuvimmin ja elävöittävät tekstiä. Antropologinen tutkimus ei useimpien koulukuntien mielestä saa olla pelkästään meidän puhetta heistä eli tutkijan käsitteistöllä esiintuotuja tulkintoja tutkittavista. Esitä myös dialogeja, jos se on aiheellista. Harkitse kuitenkin suorien lainauksien tarpeellisuus tarkkaan: älä käytä niitä liikaa, koska liikaa käytettyinä ne uuvuttavat lukijaa. Lisäksi sinun tulee leipätekstissäsi analysoida lainauksissa esiin tulevat keskeisimmät asiat; tutkimusaineiston analysointi on sinun, ei lukijan tehtävä. Tarkista vielä lopuksi, mitä voit karsia suorista lainauksista. Useiden virkkeiden suorat lainaukset on syytä erottaa tekstiin omaksi sisennetyksi kappaleekseen, jolloin ei tarvita lainausmerkkejä tai kursiiveja. Laita lähdeviite haastattelupätkän loppuun, jos hänen tietona eivät tule leipätekstissä ennen tai jälkeen lainauksen esiin. Lyhyet lainaukset voi sisällyttää muuhun tekstiin käyttämällä esim. kaksoispistettä ja lainausmerkkejä (kokonainen lause tai virke) tai sisällyttämällä pätkä haastateltavan puheesta muuhun virkkeeseen. Esimerkkejä (Tainan tutkimuksesta): Russell kommentoi erästä Gold s Gymilla treenaavaa Mr. Olympia-kilpailujen ennakkosuosikkia näin: -- Oletko koskaan nähnyt Mr. Z:aa? Katsopa hänen silmiä, kuinka surulliset ne ovat. Hän on saanut kaiken, mutta on surullisimman ja yksinäisimmän näköinen ihminen maailmassa. Jälkiruuaksi hän halusi ehdottomasti tietyn makuista Ben & Jerry s jäätelöä, jota metsästimme ympäri Beverly Hillsia, koska jäätelö oli loppunut Herbin kantakaupasta. Seuraavassa pieni ote illalliskeskustelustamme: -- (Ruoka-annoksemme tuodaan pöytään) Oh man, herkullista! Maistapa yhtä tällaista kylkipalaa, sinun on pakko maistaa! Niin hyvää (Maistelemme toistemme ruokia ja puhumme annoksistamme. Kaikki on Herbin mielestä taivaallisen hyvää.) - Tänä iltana, jos emme olisi tulleet tänne, olisimme voineet mennä Hollywoodiin ja tilata pizzaa ja ostaa marketista pullollisen hyvää viiniä ja Ben&Jerryn jäätelöä, aah, miten hyvää? Sinä lasket siis kaiken tarkkaan mutta sinulla on yksi päiväsi viikossa taivaassa 15

17 Kuka haluaa mennä piiloon? Kuka haluaa olla ruma? Mieti!... Kun sä teet sitä lopputyötä, niin eikö siihen vois ihan hyvin kuvia laittaa. Jos joku vaan suostuu kuvattavaksi, sellanen jumalattoman lihava ihminen... ihan vertailun vuoksi. "Tässä on se sun miehes, mutta ethän sä voi missään tappauksesa tykätä"... Kielletäänhän me muutaki tosiasiaa. (Ammattilainen.) -- Toinen haastateltava huokaili, että "täällä ihmiset jaetaan karsinoihin", minkä vuoksi hän toivoi pääsevänsä joskus "autaammille vesille" tarkoittaen tietysti Kaliforniaa. Haastatteluihin viittaaminen tutkijan johtopäätöksinä Tutkijalla on lupa tehdä haastattelumateriaalia koskevia tulkintoja ja johtopäätöksiä. Muista kuitenkin esittää ne niin, että haastattelumateriaalista löytyy tulkinnallesi tukea ja todisteita (mieti tätä jokaisen johtopäätöksesi kohdalla). Muista, että teet oikeutta jokaiselle haastateltavallesi, jotka sanovat käsiteltävänä olevasta aiheesta jotain; tulkinta on vuoropuhelua yleistysten ja säröjen välillä. Tuo tarvittaessa esiin, sanovatko kaikki jostain aiheesta mielenkiintoisen paljon tai ovatko kaikki haastateltavat mielenkiintoisen yksimielisiä tai erimielisiä jostain asiasta. Älä sorru liikaan tunnollisuuteen ja nippelitiedon vyöryttämiseen vaan ajattele lukijaa! Analyysi on pitkälle valitsemista ja karsintaa. Haastattelujen lisäksi tutkimuksessa voi kuvata muita havaintoja kenttätöistä. Niistä kannattaakin pitää kenttäpäiväkirjaa. Valokuvauksen yhteydessä valokuvapäiväkirja muistiinpanoineen on välttämätön. ANNA AINEISTON PUHUA SINULLE JA JAA SE LUKIJOITTESI ILOKSI!! 3.4. Lähdeviitteet Tieteellisessä tekstissä lähdeviitteillä osoitetaan, mistä tieto on peräisin. Niillä avulla erotetaan omat väitteet muiden tutkijoiden tuloksista ja annetaan kunnia ajatusten keksimisestä sille, jolle se kuuluu. Niiden ansiosta lukijalla on myös mahdollisuus tarkistaa kirjoittajan väitteitä. Viittauskäytäntöjä on monenlaisia, ja ne vaihtelevat tieteenalojen ja julkaisijan välillä. Nämä pitää selvittää tapauskohtaisesti. Kulttuuriantropologian opinnäytteissä käytetään Oulun yliopiston Acta-julkaisusarjan lähdeviittaustyyliä. Lähdeviitteiden tarkoitus on helpottaa tekstin ymmärtämistä, ei vaikeuttaa sitä. Tärkeintä niissä on, että ne ovat selkeitä, johdonmukaisia ja helposti lukijoiden ymmärrettävissä. Ei ole mikään häpeä avata lähteiden käyttöä myös itse tekstissä. Esimerkki: Kappaleen alkuosa on omia tutkimustuloksia. Kappaleen loppuosa on Gurun ajatuksia. Pelkkä lähdeviite ei riitä osoittamaan, missä omat ajatukset muuttuvat Gurun ajatukseksi. Aineistostani käy ilmi, että kulttuuriantropologian laudaturseminaari on siirtymäriitti, jonka myötä opiskelija siirtyy opiskelun jälkeiseen elämään. Gunnar Guru on havainnut, että seminaarikäytäntöihin liittyy rituaalinomaisia piirteitä yleisemminkin yliopistomaailmassa. Olen 16

18 hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että tutkijan tulisikin tarkastella, miten ne vaikuttavat opiskelijan kokemuksiin, kun hän irtautuu lopulta opiskelijayhteisöstä. (Guru 2003: ) Ohjeet lähdeviittausten ja kirjallisuusluettelon laatimiseen ovat Oulun yliopiston kirjaston sivuilla osoitteessa (polku: etusivu -> tiedonhaku aloittain -> humanistiset tieteet -> kulttuuriantropologia). Ohjeet ovat myös tämän oppaan liitteenä. Viittaaminen sanomalehti- ja nettiaineistoon Mikäli aineistona käytetään sanomalehden juttuja, niihin viitataan toimittajan nimellä ja päivämäärällä (Maija Meikäläinen ), tai jos kirjoittaja ei käy ilmi niin lehden nimellä ja päivämäärällä (Kaleva tai STT ). Jos toimittajan nimi käy ilmi, lähde toimittajan nimen mukaan lähdeluetteloon, muutoin lehden mukaan. Selventävät alaviitteet Tekstinsisäisten lähdeviitteiden lisäksi voidaan käyttää alaviitteitä, joissa annetaan lisätietoa käsiteltävästä asiasta. Alaviitteissä voi olla myös lähdeviitteitä. Niissä ei kuitenkaan saa olla mitään tekstin ymmärtämisen kannalta oleellista vaan pikemminkin yksittäisiä pikkutietoja tai huomautuksia, jotka kuitenkin halutaan mukaan tutkimukseen. Pääasialliseen alaviitteiden käyttöön Oulun yliopiston Acta sarjalla on omat sääntönsä ja nämä voidaan sallia perustellusta syystä. Alaviitteet ovat erityisesti puolusteltavissa mikäli viitteet muodostuvat pitkiksi. Näin on usein esimerkiksi arkistolähteiden kanssa. Tällöin ohjeita voi katsoa Oulun yliopiston historiatieteiden ohjeista Manuale Historiae. Alkuperäis- ja toisen käden lähteet Kirjallisuuteen viitatessa pitäisi pyrkiä käyttämään alkuperäislähteitä. Joskus niitä kuitenkaan ei ole mahdollista saada luettavaksi, jolloin täytyy tyytyä niin sanottuihin toisen käden lähteisiin, joissa joku toinen kuvaa alkuperäislähteiden sisältöä. Nämä tulkinnat eivät välttämättä ole täysin luotettavia, joten alkuperäisteos kannattaa panna lähdeluetteloon vain siinä tapauksessa, että se on ennestään erittäin tuttu. Muutoin lähdeluetteloon pannaan se teos, josta tiedot on hankittu. Tällöin lukijat huomaavat, että kirjoittaja on käyttänyt toisen käden tietoja eikä häntä voida syyttää käytetyn teoksen mahdollisista virheistä. Mikäli julkaisun alkuperäinen painovuosi poikkeaa merkittävästi käytetystä on alkuperäinen painovuosi syytä merkitä hakasulkeisiin. (Bennett 2005 [1976]). Jos alkuperäisteosta ei tule lähdeluetteloon, sen voi esitellä tekstissä. Esimerkki: Kirjoittaja käyttää Tuomo Tutkijan teoriaa, mutta hänellä on käytössään vain Gunnar Gurun teos, jossa Tutkijan teoriaa referoidaan. Tällöin lähdeluetteloon tulee vain Guru. Lyhenteet Tuomo Tutkija väitti vuonna 1994 ilmestyneessä teoksessaan Täydellinen teoria, että kulttuuriantropologit ovat kiinnostuneempia teoriasta kuin normaalit ihmiset (Guru 2003: 45 56). Tutkimuksissa näkee usein lyhenteitä ks. (=katso) ja vrt. (=vertaa). Katso kertoo, mistä voi saada lisätietoja asiasta; sillä viitataan yleisluontoiseen seikkaan tai jo useamman tutkijan saamiin tuloksiin. Näin tutkija voi osoittaa oman perehtyneisyytensä tutkimusalalla käytyyn keskusteluun ja antaa kunnian aiemmille tutkijoille. 17

19 Tuomo Tutkijan väitteet ovat herättäneet monenlaisia reaktioita. Niitä ovat kritisoineet muun muassa uusmarxilaiset, joiden mielestä teoriassa ei oteta tarpeeksi huomioon humanistien ideologisia valtasuhteita. Feministiset tutkijat ovat huomauttaneet, että teoriassa sivutetaan myös sukupuolen rakentuminen osana kulttuuriantropologin ammatillista identiteettiä (Ks. esim. Guru 2003, 75.) Vertaa viittaa puolestaan jossain määrin omista eroaviin tutkimustuloksiin tai väitteisiin tai kohteen puolesta erilaiseen tutkimukseen. Esimerkiksi verrattava tutkimus on tehty eri maassa tai käsite määritelty erikielellä. Tällöin viittaus voi harvoin olla suora. Kuitenkaan ei ole yhtenäistä käytäntöä, kuinka paljon tulosten pitäisi erota, joten yleensä on viisainta esitellä tulosten erot ja yhteneväisyydet lyhyesti itse tekstissä. Etenkin näin on jos asia on tutkimuksen kannalta olennainen. Englanninkielisessä tekstissä katso on see ja vertaa on cf.. Voidaan kirjoittaa myös see e.g. eli katso myös. Suomenkielisessä tekstissä käytetään suomenkielisiä lyhenteitä. Kansainvälisissä julkaisuissa voi käyttää joko englannin- tai latinankielisiä lyhenteitä. Lähdeviitteissä ja -luettelossa usein käytettyjä latinankielisiä lyhenteitä: Ib./Ibid./Ibidem. = samassa (lähteessä) E.g. (exempli gratia) = esimerkiksi I.e. (id est) = toisin sanoen (kirjaimellisesti se on ) S.a. (sine anno) = painovuotta ei mainittu S.l. (sine loco) = kustannuspaikkaa ei mainittu S.n. (sine nomine) = kirjoittajan nimeä ei mainittu Et al. (et alii) = ja muut, ynnä muut 3.5. Muotoiluohjeet Oppiaineen sivulla on myös doc-muotoinen Opinnäytepohja, jossa on valmiina kaikki opinnäytetyössä tarvittavat muotoilut, kuten fontit, marginaalit ja rivivälit. Pohjan voi tallentaa omalle koneelleen ja kirjoittaa oman tekstinsä sen päälle. Muotoilut voi tehdä myös ilman pohjaa sivulla ja tämän oppaan liitteenä olevien ohjeiden mukaan. Opinnäytetyössä tulee olla kansilehti, sisällysluettelo, varsinainen teksti lukuihin jaoteltuna sekä lähdeluettelo. Näidenkin muotoiluohjeet löytyvät muotoilupohjasta. Kansilehteen merkitään se päivämäärä, jolloin työ esitetään seminaarissa. Viitteiden muotoiluun voi käyttää RefWorks-ohjelmaa, jonka käyttöohjeet löydät linkin takaa kirjaston sivuilta. Sitä ei kuitenkaan ole pakko käyttää, vaan viitteet voi muotoilla myös manuaalisesti. 18

20 3.6 Työn vieminen Laturiin Kun pro gradu -työ on valmis, opiskelija tekee siitä pitkäaikaissäilytykseen soveltuvan PDF/A-version ja syöttää sen sitten Laturi järjestelmään tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. Hyväksymisen jälkeen työ siirtyy järjestelmästä yliopiston arkistoon sekä saataville tietyille työasemille kirjaston tiloihin. Mikäli opiskelija on antanut luvan, työ tulee saataville myös avoimeen Jultika-julkaisuarkistoon. HYÖDYLLISTÄ KIRJALLISUUTTA Hazan H (1995) The Ethnographer s Textual Presence: On Three Forms of Anthropological Authorship. Cultural Anthropology 10(3): Karisto A (2009) Maukas gradu. Tampere, Vastapaino. Kinnunen M & Löytty M (1999) Iso gee: gradua ei jätetä! Tampere, Vastapaino. Pietikäinen, S. & Mäntynen A. (2009) Kurssi kohti diskurssia. Tampere, Vastapaino. Ruusuvuori J & Tiittula L (toim.) (2005) Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere, Vastapaino. Ruusuvuori, J. & Nikander P. & Hyvärinen M. (toim.) (2010) Haastattelun analyysi. Tampere, Vastapaino. Svinhufvud K (2007) Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Helsinki, Tammi. Tuomi, J. & Sarajärvi A (2003). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki, Tammi. 19

21 LIITTEET LIITE 1 Pöytäkirjamalli OULUN YLIOPISTO PÖYTÄKIRJA Kulttuuriantropologian laudaturseminaari Paikka: HU 111 Läsnä: Professori Gunnar Guru (puheenjohtaja) Työn esittäjä Olli Opiskelija Opponentti Veera Vasta-Hankanen Sihteeri Kirsti Kynänen Kaisa Kenttänen, Jaana Johtopäätös, Aune Aloittelija Esitettävä pro gradu: Kulttuuriantropologian laudaturseminaari rituaaliteorian valossa Professori avasi seminaarin klo Yleistä Olli Opiskelija esitteli työnsä pääkohdat (jotka ovat.) Opponentti kommentoi Professori kommentoi.. 2. Rakenne Opponentti kommentoi Professori kommentoi 3. Luku sejase Opponentti kommentoi Kaisa Kenttänen kommentoi Opponentti kommentoi. Jne.. Professori päätti seminaarin klo

22 LIITE 2 Tiivistelmän/kypsyysnäytteen ohjeet Kypsyysnäytteessä opiskelija osoittaa perehtyneisyytensä opinnäytteen alaan ja osoittaa kielitaitonsa joko suomen tai ruotsin kielessä. Opiskelija, jonka äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, kirjoittaa kypsyysnäytteen äidinkielellään tai sillä kielellä, jolla tutkielma on kirjoitettu. Kypsyysnäytteen voi kirjoittaa äidinkielellä, jos se on yliopistossa edustettuna oleva kieli. Osaamistavoite: Opiskelija osaa kirjoittaa annetun tehtävänasettelun pohjalta kieleltään ja sisällöltään viimeistellyn esseen, jossa hän pystyy esittelemään arvioivasti tutkielmansa teoreettista ja metodista taustaa sekä keskeisiä tuloksia. Kandidaatintutkinnon kypsyysnäyte kirjoitetaan tenttitilaisuudessa. Kypsyysnäytteen pituus on käsin kirjoitettuna noin yksi konseptiarkki (neljä sivua, noin 500 sanaa). Tenttivastaus on esseetyyppinen, tutkielman aihepiiriin liittyvästä aiheesta kirjoitettu, analyyttinen ja ehyt kokonaisuus, jossa opiskelija esittelee ja analysoi tutkimuksensa aineistoa, tutkimusmenetelmiä ja tuloksia. Kypsyysnäytteestä ei anneta opintopisteitä. Kypsyysnäytteen kieliasun arvioi suomen tai ruotsin kielen asiantuntija ja sisällön oppiaineen opettaja, suomen ja saamen kielessä kuitenkin vain oppiaineen opettaja. Kypsyysnäyte arvioidaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Kypsyysnäytteen hyväksymisestä päättää koulutusdekaani sisällön tarkastajan ja kielen tarkastajan lausuntojen perusteella. Kypsyysnäytteen kirjoittamiseksi opiskelija saa yhden tai useamman vaihtoehtoisen otsikon. Kypsyysnäytteiden on kieliasun osalta täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset. 1. Teksti on luettavaa, ja isot ja pienet kirjaimet sekä sanarajat erottuvat. 2. Kirjoituksella on otsikko. Sisällön ja otsikon tulee vastata toisiaan. 3. Teksti on jaettu selvästi erottuviin kappaleisiin. 4. Oikeinkirjoituksen ja välimerkkien käytön perusasiat ovat kunnossa. 5. Virkkeiden ja lauseiden väliset suhteet on ilmaistu selkeästi. 6. Sanajärjestys on yksiselitteinen ja palvelee informaation välittymistä. 7. Tyyli on asiatyyliä. 8. Teksti etenee kielen varassa eikä esimerkiksi kaavojen, kaavioiden tai kuvien varassa. 9. Kirjoitus on rakenteeltaan jäsennelty ja yhtenäinen kokonaisuus. 10. Lukijan on ymmärrettävä teksti. Kirjoittaja ei saa olettaa, että lukija on tutustunut hänen tutkielmaansa. Kirjoitus voidaan hylätä, jos siinä on monia erilaisia virheitä tai jos siinä esiintyy suuria ja toistuvia ongelmia joillakin em. alueista. Maisterintutkinnon kypsyysnäyte voidaan suorittaa kahdella vaihtoehtoisella tavalla: 1. Jos suomen tai ruotsin kielen taitoa ei ole osoitettu kandidaatintutkinnossa, kypsyysnäyte kirjoitetaan tenttitilaisuudessa. Ks. kandidaatintutkinnon kypsyysnäyte, s Jos opiskelija on kandidaatintutkinnossaan kirjoittanut kypsyysnäytteen ja osoittanut suomen tai ruotsin kielen hallinnan, maisterintutkinnon kypsyysnäytteeksi hyväksytään pro gradu tutkielmasta suomen tai ruotsin kielellä (ts. opiskelijan koulusivistyskielellä) kirjoitettu tiivistelmä. Jos tutkielma on kirjoitettu jollain muulla kielellä kuin äidinkielellä, opiskelijan tulee kirjoittaa myös äidinkielinen (suomi/ruotsi) tiivistelmä. Osaamistavoite: Opiskelija pystyy esittelemään tutkielmansa keskeisiä metodisia lähtökohtia, tuloksia ja johtopäätöksiä asiantuntevasti, tiiviisti ja valikoivasti. Tiivistelmästä tulee ilmetä: tutkielman aihe tutkimuksen kohde, aineisto ja tarkoitus käytetyt tutkimusmenetelmät (mikäli tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja perustuu tiettyyn kirjalliseen materiaaliin, on mainittava tärkeimmät lähdeteokset; mikäli tutkimus on luonteeltaan empiirinen, on mainittava käytetyt metodit) 21