KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2016) 435 final KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Tiivistelmä vuotuisista täytäntöönpanokertomuksista, jotka koskevat vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta vuonna 2014 rahoitettuja toimenpideohjelmia FI FI

2 Tiivistelmä vuotuisista täytäntöönpanokertomuksista, jotka koskevat vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta vuonna 2014 rahoitettuja toimenpideohjelmia I Johdanto Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto (jäljempänä ˮrahastoˮ) perustettiin asetuksella (EU) N:o 223/ Sen tavoitteena on lieventää köyhyyden pahimpia muotoja, kuten asunnottomuutta, lasten köyhyyttä ja elintarvikepulaa, unionissa. Mainitun asetuksen mukaan rahastosta voidaan tukea yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä toimittamalla elintarvikkeita ja tavanomaisia kulutushyödykkeitä (kuten vaatteita, jalkineita ja hygieniatuotteita) tai järjestämällä sosiaalista osallisuutta edistävää toimintaa. Rahastosta voidaan rahoittaa myös elintarvikelahjoitusten keruuta ja jakelua ruuan haaskauksen torjumiseksi. Rahaston kokonaismäärärahat ovat miljoonaa euroa (nykyhintoina). Varojen jakautuminen jäsenvaltioittain on esitetty asetuksen (EU) N:o 223/2014 liitteessä III. Rahasto pannaan täytäntöön ohjelmakaudella kaikissa EU:n jäsenvaltioissa komission hyväksymien toimenpideohjelmien kautta. Jäsenvaltiot voivat päättää itse varojen käytöstä: ne voivat kehittää elintarvikkeina ja/tai perushyödykkeinä annettavan avun toimenpideohjelmaa (toimenpideohjelma I) ja/tai vähävaraisimpien sosiaalista osallisuutta edistävää toimenpideohjelmaa (toimenpideohjelma II). Jäsenvaltiot voivat myös määrittää itse kohderyhmät, erityiset tukimuodot ja ohjelmiensa maantieteellisen kattavuuden. Vaikka vähävaraisimpien sosiaalinen osallisuus on keskeisellä sijalla toimenpideohjelmassa II, se on myös olennainen osa toimenpideohjelmaa I. Aineellista apua on täydennettävä liitännäistoimenpiteillä, joilla edistetään loppukäyttäjien sosiaalista osallisuutta 2 (esimerkiksi ohjaamalla heidät asiaankuuluviin palveluihin, antamalla heille ohjeistusta tasapainoisesta ruokavaliosta ja tarjoamalla heille neuvontaa talousasioissa). Näin ollen toimenpideohjelmalla I vastataan heikoimmassa asemassa olevien perushyödyketarpeisiin ja autetaan heitä integroitumaan osaksi yhteiskuntaa. Rahaston ohjelmien täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä kumppaniorganisaatioiden kanssa. Nämä organisaatiot voivat olla julkisia elimiä tai voittoa tavoittelemattomia järjestöjä. Ne tarjoavat aineellista apua (toimenpideohjelma I) tai suunnittelevat ja toteuttavat sosiaalista osallisuutta edistäviä toimenpiteitä (toimenpideohjelma II) rahaston ohjelmien mukaisesti. Yhteistyön tuloksena rahastosta tuetaan myös kumppaniorganisaatioiden valmiuksien parantamista sosiaalipolitiikan alalla. Seurantaa koskevien rahaston sääntöjen mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain, viimeistään kuitenkin seuraavan kalenterivuoden 30. kesäkuuta, komissiolle kertomus ohjelmiensa 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 223/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta (EUVL L 72, , s. 1). 2 Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 4 kohdan mukaan liitännäistoimenpiteitä ei kuitenkaan tarvita, jos elintarvikkeita ja/tai perushyödykkeitä toimitetaan yksinomaan lastenhoitopalvelujen tai vastaavien palvelujen piirissä oleville vähävaraisimmille lapsille. 2

3 täytäntöönpanosta 3. Komissio arvioi täytäntöönpanokertomukset ja tarvittaessa pyytää jäsenvaltioita tekemään muutoksia 4. Lisäksi komissio esittää jäsenvaltioiden kertomuksista tiivistelmän Euroopan parlamentille ja neuvostolle 5. Käsillä olevassa tiivistelmässä annetaan vuoden 2014 täytäntöönpanokertomusten tiedot siinä muodossa, jossa komissio on ne hyväksynyt 6. Tässä tiivistelmässä annetaan yleiskatsaus rahastoon liittyvään kehitykseen EU:n tasolla ja esitetään jäsenvaltioiden toimittamat tiedot kertomusten rakennetta mukaillen. Yhteisiä indikaattoreita koskevat arvot esitetään liitteessä. II Yleinen kehitys Rahastoa koskeva asetus julkaistiin maaliskuussa Jäsenvaltioiden ja komission väliset neuvottelut ohjelmien sisällöstä kestivät lähes koko vuoden. Tukikelpoisuuden alkamispäiväksi asetettiin 1. joulukuuta , mutta toimia oli toteutettu jo ennen joidenkin toimenpideohjelmien hyväksymistä. Suurin osa toimenpideohjelmista esiteltiin komissiolle syyskuun 2014 alussa. Yhteensä 25 ohjelmaa oli hyväksytty vuoden loppuun mennessä ja loput kolme (Saksan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan ohjelmat) hyväksyttiin vuoden 2015 alussa. Kunkin ohjelman hyväksymisen yhteydessä komissio maksoi asianomaiselle jäsenvaltiolle 11 prosenttia ohjelman talousarviosta ennakkorahoituksena. Tämä helpotti kiireellisen avun antamista yhteiskunnan vähävaraisimmille. Ohjelmasuunnittelusta ilmeni, että 24 jäsenvaltiota oli päättänyt panna täytäntöön toimenpideohjelman I ja 4 jäsenvaltiota toimenpideohjelman II. Jäsenvaltiot olivat päättäneet antaa apua seuraavasti: Toimenpideohjelman tyyppi Avun tyyppi Jäsenvaltiot Toimenpideohjelma I Elintarvikkeet Bulgaria, Viro, Espanja, Ranska, Malta, Portugali, Slovenia, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta (9) Toimenpideohjelma I Toimenpideohjelma I Toimenpideohjelma II Perushyödykkeinä annettava Itävalta, Kypros (2) apu 8 Elintarvikkeina ja perushyödykkeinä annettava apu Sosiaalista osallisuutta edistävät toimet Belgia, Tšekki, Irlanti, Kreikka, Kroatia, Italia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Portugali, Romania ja Slovakia (13) Saksa, Tanska, Alankomaat ja Ruotsi (4) III Toimenpideohjelmien täytäntöönpanon tila 3 Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 1 kohta. 4 Komissio hyväksyi viimeisimmänkin jäsenvaltioiden vuoden 2014 kertomuksista 11. huhtikuuta Tältä pohjalta määräytyi aikataulu komission omalle kertomukselle. 5 Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 9 kohta. 6 Tiivistelmän laatimishetkellä Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut vielä toimittanut vuosittaista täytäntöönpanokertomustaan. 7 Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 2 kohta. 8 Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 1 kohdassa annetulla perushyödykkeinä annettavan avun määritelmällä tarkoitetaan vähävaraisimpien henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja vähäarvoisia peruskulutustavaroita, esimerkiksi vaatteita, jalkineita, hygieniatarvikkeita, koulutarvikkeita ja makuupusseja. 3

4 Edellä selostetun kehityksen mukaisesti jäsenvaltioiden enemmistö raportoi kertomuksessaan, että vuoden 2014 aikana valmisteltiin ohjelmia, kuultiin asianomaisia osapuolia ja käytiin neuvotteluja komission kanssa. Ohjelman täytäntöönpanon valmistelun yhteydessä myös nimettiin asiasta vastaavat viranomaiset (hallinto- ja todentamisviranomaiset) 9. Lisäksi muutamat jäsenvaltiot ryhtyivät valmistelemaan tietojärjestelmiään ja kävivät alustavia keskusteluja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa rahaston varoilla annettavan avun luonteesta. Koska rahastosta voidaan tukea menoja 1. joulukuuta 2013 alkaen, joidenkin toimenpideohjelman I täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden kertomuksista ilmeni, että ohjelmien täytäntöönpano oli aloitettu yhtä aikaa valmistelutyön kanssa vuonna Yhteisiä panos-, tuotos- ja tulosindikaattoreita koskevat arvot olivat siten positiivisia 10. Yhteensä 13 jäsenvaltiota (Belgia, Kypros, Espanja, Ranska, Italia, Liettua, Luxemburg, Latvia, Alankomaat, Puola, Portugali, Romania ja Slovenia) sitoi varoja toimiin. Vuoden 2014 lopussa toimiin oli sidottu yhteensä 330,7 miljoonaa euroa. Kahdeksan jäsenvaltiota (Belgia, Espanja, Ranska, Liettua, Romania, Puola, Portugali ja Slovenia) aloitti avun tarjoamisen jo vuonna Viidessä jäsenvaltiossa (Belgia, Espanja, Ranska, Liettua ja Romania) elintarvikkeiden tarjoamiseen liittyviin toimiin maksettiin yhteensä 95,9 miljoonaa euroa. Myös Italiassa ostettiin apuun tarkoitettuja tuotteita vuonna 2014, mutta niiden jakelu käynnistettiin vasta vuonna Edellä mainitut kahdeksan jäsenvaltiota saavuttivat tuloksia hyvin nopeasti rahastoa koskevan asetuksen mukaisen varhaisen menojen tukikelpoisuuden alkamispäivän ja suuren ennakkomaksun ansiosta. Ohjelmien varhaiseen käynnistymiseen vaikutti myös jäsenvaltioiden saama kokemus vuonna 2013 päättyneestä vähävaraisimmille suunnatusta EU:n elintarvikejakeluohjelmasta. Vuonna 2014 jaeltiin yhteensä tonnia elintarvikkeita edellä mainituissa kahdeksassa jäsenvaltiossa (Romanian osuus oli 42,3 prosenttia, Ranskan 28,8 prosenttia ja Espanjan 21,3 prosenttia). Tuotosindikaattorit osoittavat, että jakelussa oli jäsenvaltiokohtaisia eroja: toiset keskittyivät muutamaan tuoteryhmään, toiset valitsivat laajemman elintarvikevalikoiman. Ranska oli ainoa jäsenvaltio, joka jakeli tuotteita kaikista seitsemästä rahaston yhteisten indikaattoreiden kattamasta luokasta. Kaikissa kahdeksassa jäsenvaltiossa elintarvikkeita jaeltiin paketteina. Kahdessa jäsenvaltiossa (Belgia ja Espanja) loppukäyttäjille tarjottiin myös aterioita. Esimerkkejä elintarvikepaketeista: Belgia: kevytmaitoa, lohisäilykkeitä, makrillifileitä tomaattikastikkeessa, naudanlihaa, makaronia, perunahiutaleita, kuorittuja tomaatteja, herneitä ja porkkanoita, sieniä, hedelmäsekoitus kevyessä sokeriliemessä, maapähkinäöljyä, hilloa, aamiaismuroja ja vaniljavanukasjauhetta. Espanja: aikuisille 2 kg riisiä, 2 kg linssejä, 2 litraa maitoa, 1 kg pastaa, laatikollinen keksejä (800 g), säilykepurkillinen vihreitä papuja (780 g) ja säilykepurkillinen paistettuja tomaatteja (500 g); 9 Asetuksen (EU) N:o 223/ artikla. 10 Ks. komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1255/2014, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2014, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 223/2014 täydentämisestä vahvistamalla vuotuisten ja lopullisten täytäntöönpanokertomusten sisältö, mukaan luettuna yhteisten indikaattoreiden luettelo (EUVL L 337, , s. 48), liite. 4

5 pikkulapsille 4 purkkia maitopohjaista vieroitusvalmistetta (800 g) ja 8 pakkausta lasten purkkiruokaa (250 g kappale). Romania: 3 kg vehnäjauhoja, 3 kg maissijauhoja, pastaa, 2 litraa öljyä, 2 kg sokeria ja 12 kappaletta lihasäilykkeitä. Useimmissa jäsenvaltioissa tuotteiden ostaminen tapahtuu keskitetysti. Kumppaniorganisaatiot huolehtivat avun toimittamisesta ja jakelusta. Koska ostamiseen sovelletaan julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, tuen jakelun säännöllisyyden kannalta on olennaista, että kansalliset viranomaiset pystyvät käynnistämään hankintamenettelyjä nopeasti ja tehokkaasti. Vuonna 2014 rahastosta sai apua noin henkilöä (joista oli naisia). Arvioiden mukaan loppukuluttajista oli enintään 15-vuotiaita noin neljännes ( henkeä) ja vähintään 65- vuotiaita henkeä. Loppukäyttäjistä arviolta henkilöä oli vammaisia, maahanmuuttajia, ulkomaalaistaustaisia henkilöitä (mukaan lukien pakolaiset) tai vähemmistöihin kuuluvia ja asunnottomia. Rahastosta vuonna 2014 tuettujen henkilöiden lukumäärä ylittää selvästi alkuperäisen ennusteen. Rahastoa koskevan asetusehdotuksen vaikutustenarvioinnissa 11 arvioitiin, että rahastosta voidaan antaa tukea 1,96 2,13 miljoonalle henkilölle vuodessa. On huomattava, että komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1255/2014 mukaan arvot, jotka koskevat yhteisiä indikaattoreita rahastosta tuettavien henkilöiden lukumäärälle, perustuvat kumppaniorganisaatioiden antamiin arvioihin. Jäsenvaltiot raportoivat toteuttaneensa elintarvikkeiden jakelun ohella monenlaisia liitännäistoimenpiteitä, muun muassa seuraavia: ruoanvalmistusta ja -säilytystä koskeva neuvonta sekä henkilökohtaista hygieniaa koskeva neuvonta (Liettua); ohjaaminen asianmukaisiin sosiaalipalveluihin (Belgia ja Ranska); henkilökohtainen neuvonta ja työpajat, jotka liittyvät loppukäyttäjien saatavilla oleviin ohjelmiin terveiden elämäntapojen ja stressinhallinnan alalla (Slovenia); psykologinen ja terapeuttinen tuki, ruoanvalmistuskurssit sekä valistustoimet ravitsemuksen, ruoan haaskauksen vähentämisen ja kotitalouden raha-asioiden hoidon alalla (Puola). Liitännäistoimenpiteet ovat olennainen osa toimenpideohjelman I täytäntöönpanoa. Sen vuoksi komissio odottaa, että kaikki jäsenvaltiot toimittavat yksityiskohtaisia tietoja toteuttamistaan toimista vuoden 2015 kertomuksissaan. Toimenpideohjelman II valinneiden jäsenvaltioiden toimittamista kertomuksista ilmenee, että täytäntöönpano on ollut vähäistä vuonna Tämä johtuu osittain siitä, että Ruotsissa ja Saksassa ohjelmat hyväksyttiin suhteellisen myöhään (vasta vuonna 2015). IV Horisontaaliset periaatteet 11 SWD(2012) 350 final. 5

6 Koordinointi Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja unionin muiden asiaankuuluvien politiikan alojen kanssa 12 Kysymystä ESR:n ja rahaston toiminnan välisestä koordinoinnista käsiteltiin jo ohjelman valmisteluvaiheessa. Kunkin jäsenvaltion oli esitettävä ohjelmassaan, miten se aikoi varmistaa tehokkaan koordinoinnin. Jotkin jäsenvaltioista asettivat painopisteeksi kaksinkertaisen rahoituksen välttämisen, toiset menivät askelta pidemmälle ja tarkastelivat mahdollisuutta toteuttaa täydentäviä toimia. Komissio pitää tätä erityisen myönteisenä. Yleensä ottaen on määritetty selkeästi, mille toimille voidaan maksaa tukea mistäkin rahastosta (Itävalta ja Liettua). Lisäksi jäsenvaltiot ovat kehittäneet erilaisia koordinointimekanismeja, muun muassa molemmille rahastoille yhteisiä hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä, yhteisiä valintakomiteoita hankkeita varten (Luxemburg) ja neuvoa-antavia ryhmiä, jotka ehdottavat tuensaajalaitoksille tapoja tehdä yhteistyötä (Puola). Espanjassa rahaston ohjelmien loppukäyttäjiä kannustetaan osallistumaan sosiaalista osallisuutta edistäviin ESR:n toimenpiteisiin. Sukupuolten välinen tasa-arvo, sukupuolinäkökohtien huomioon ottaminen ja syrjinnän estäminen 13 Useimmat jäsenvaltiot selostavat kertomuksissaan, miten ne ovat sisällyttäneet sukupuolten välisen tasaarvon ja syrjinnän torjumisen osaksi ohjelmiensa täytäntöönpanosääntöjä. Vähävaraisimmat henkilöt määritetään useimmissa tapauksissa taloudellisten kriteerien perusteella. Näin voidaan tuen saannin osalta estää syrjintä sukupuolen, alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden taikka sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Jotkin jäsenvaltiot (Bulgaria ja Malta) ottavat tuen myöntämisen yhteydessä huomioon myös yhteiskunnallisia kriteerejä (esimerkiksi lapsiperheet ja yksinhuoltajat). Lisäksi jäsenvaltiot ovat suunnitelleet tukensa siten, että voidaan täyttää erityyppisten vähävaraisimpien väestöryhmien tarpeet (esimerkiksi Itävallassa asetetaan saataville valikoima tyttöjen ja poikien koulureppuja). Tšekissä ja Puolassa toimien valintamenettely on suunniteltu nimenomaisesti siten, että voidaan varmistaa sukupuolten välinen tasa-arvo ja syrjimättömyys. Lisäksi kumppaniorganisaatioilla on avun toimittamisen yhteydessä tärkeä asema sukupuolten välisen tasa-arvon ja syrjimättömyyden takaamisen kannalta. Latviassa kumppaniorganisaatiot voivat tarjota elintarvikkeina ja perushyödykkeinä annettavaa apua asuinpaikkakunnalla avun vastaanottajan pyynnöstä. Ilmasto- ja ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen ruoan haaskauksen vähentämiseksi 14 Jotta voitaisiin vähentää ruoan haaskausta, jäsenvaltiot valitsevat apuun tarkoitetut elintarvikkeet seuraavien kriteerien perusteella: kestävä, helposti säilytettävä ja pitkäikäinen. Luxemburgissa järjestetään elintarvikemyymälöiden keskuudessa valistuskampanjoita lahjoitusten edistämiseksi. Puolassa kannustetaan ostamaan ympäristöystävälliseen paperiin pakattuja elintarvikkeita, koska tällainen paperi on nopeasti biohajoavaa ja kierrätettävää. Romaniassa tuetaan elintarvikejakeluohjelmalla paperinkulutuksen vähentämistä ja materiaalien uusiokäyttöä. Tasapainoisen ruokavalion edistäminen vähävaraisimpien parissa Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 6 kohta. 13 Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 11 kohta. 14 Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 13 kohta. 6

7 Jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet elintarvikeostoihin liittyviin eritelmiin terveyden suojelua ja elintarviketurvallisuutta koskevia vaatimuksia. Ennen jaeltavien elintarvikkeiden valitsemista ne kuulevat kumppaniorganisaatioita, työmarkkinaosapuolia, toimivaltaisia viranomaisia ja asiantuntijoita. Belgia on päivittänyt tuoteluettelonsa kuultuaan terveysalan asiantuntijoita. Luxemburg on perustanut foorumin, jolla voidaan keskustella kumppaniorganisaatioiden kanssa ravitsemukseen, elintarviketurvallisuuteen, tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen liittyvistä kysymyksistä. Italia on mukauttanut elintarvikeluetteloaan alueellisten ruokavalioiden mukaiseksi. Espanja taas on laatinut elintarvikkeina annettavan avun luettelonsa noudattaen ravitsemusta, liikuntaa ja liikalihavuuden ehkäisemistä koskevaa kansallista strategiaa. Ranskassa tiettyjen tuotteiden maku testataan hankintamenettelyn yhteydessä, jotta niiden laatu on jakeluvaatimusten mukainen. Bulgariassa ruokaloita valitaan ohjelmaan muun muassa sen perusteella, täyttävätkö ne elintarviketurvallisuutta koskevat vaatimukset ja edistävätkö ne osaltaan loppukäyttäjien tasapainoista ruokavaliota. Jossakin vaiheessa ohjelmakautta jäsenvaltioiden ja komission on tarkasteltava mahdollisuutta rahoittaa rahastosta tuoreiden elintarvikkeiden toimittamista vähävaraisimmille ja arvioitava rahaston valmiuksia tämän suhteen. V Päätelmä Rahaston ohjelmien erityistavoitteena on lieventää köyhyyden pahimpia muotoja rahastosta annettavan tuen rajoissa. Ohjelmat on kohdennettu väestöryhmiin, jotka ovat kaikkein hankalimmin tuen saavutettavissa. Tuki pyritään antamaan välittömänä apuna. Lisäksi ohjelmiin liittyvä sosiaalisen osallisuuden näkökohta auttaa integroimaan heikommassa asemassa olevia yhteiskuntaan. Nämä ohjelmien piirteet korostavat rahaston erityistä merkitystä: tuki kohdennetaan väestöryhmiin, jotka eivät välttämättä pysty saamaan tukea suoraan muista EU:n rahoitusvälineistä, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot). Rahaston tuotosindikaattorit osoittavat, että rahastosta annettava tuki saavutti jo vuonna 2014 suuren osan kohderyhmistä. Koska rahaston talousarvio ei ole tarpeeksi suuri kaikkien köyhyysriskin alaisten (122,3 miljoonaa henkilöä EU:ssa vuonna ) auttamiseksi, rahaston panos yleiseen pyrkimykseen vähentää köyhyyttä EU:ssa jää rajalliseksi. Tästä syystä on ehdottoman tärkeää, että rahaston toimintaa täydennetään muilla välineillä ja toimenpiteillä sekä EU:n että kansallisella tasolla. Oletusarvona on, että vuoden 2015 kertomuksista ilmenee, että yhä useampia rahaston ohjelmia pannaan täytäntöön yhä useammissa jäsenvaltioissa. Tämä tulee näkymään myös komissiolle toimitettavien maksupyyntöjen lukumäärässä ja toimintaohjelman II täytäntöönpanossa. Komissio pyrkii siihen, että vuoden 2015 kertomukset sisältävät kattavia ja riittäviä tietoja rahaston ohjelmien täytäntöönpanotavoista kussakin jäsenvaltiossa. Tämä on erityisen tärkeää täsmällisen näkemyksen saamiseksi rahaston täytäntöönpanosta EU:n tasolla. Rahasto oli alun perinkin suunniteltu yksinkertaisesti hallinnoitavaksi välineeksi, jolla kyetään tarttumaan kiireellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tämän vuoksi rahaston varainkäyttöä koskevat säännöt ovat yksinkertaisemmat kuin ERI-rahastojen vastaavat säännöt. Rahaston toimenpiteiden menestys riippuu siitä, kykenevätkö jäsenvaltiot säilyttämään täytäntöönpanosäännökset 15 Asetuksen (EU) N:o 223/ artiklan 13 kohta. 16 Tietolähde: Eurostat.. 7

8 yksinkertaisina ohjelmakauden aikana ja pidättäytymään lisäämästä hallinnollista taakkaa enemmän kuin rahaston oikeuskehyksen mukaan on tarpeen. 8