Toivomme, että SYLILLINEN herättää ajatuksia ja rakentavaa

Transkriptio

1 Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n jäsen ja tiedotuslehti 1/2013 Syömishäiriöpäivät extra Toivomme, että SYLILLINEN herättää ajatuksia ja rakentavaa keskustelua. Syömishäiriöliitto-SYLI ry toivottaa jäsenille, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille toimintarikasta vuotta 2013! Neuvontapuhelin päivystää arkimaanantaisin klo 9-15! Terveiset varapuheenjohtajalta -Toiminnanjohtajalta -ENSISYLI - projektin tuloksia ja tunnelmia -Ensitiedon merkitys psyykkisissä sairauksissa -Kun perheeseen tulee kutsumaton vieras - vanhemman puheenvuoro tiedon ja tuen tarpeesta -Lapsellamme on syömishäiriö - ajatuksia perhetyöstä ja vanhempien roolista nuoren ihmisen hoidossa -Syömishäiriöiden hoitopolun haasteet -Voiko ammattilainen ymmärtää sairasta mieltä? -Joka kymmenes tyttö kärsii tautiluokituksen mukaisesta syömishäiriöstä ennen 18 vuoden ikää -Nykyaikainen psykiatrinen hoito painottuu avohoitoon -Syömishäiriöpotilaiden elämänlaatu ja hoidon tuloksellisuus -Vertaistuki ja vapaaehtoistyö osana toipumisessa ja uuden minän löytymisessä -Tunnelmapaloja Syömishäiriöpäiviltä Kannanotto Vanhempien ja perheiden huomioiminen monilla alueilla puutteellista -Syömishäiriöinfopiste -Mielikuva Syömishäiriöliitosta -Syömishäiriöpäivät 2013 saivat loistavaa palautetta! -Kysely ammattilaisille Kokemusasiantuntijuus työvälineenä hoidon ja kuntoutuksen tukena -Elämää SALT-toimintakeskuksessa - villasukkia ja kuulluksi tulemista SYLILLINEN 1/2013

2 Terveiset varapuheenjohtajalta! Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n toimintavuosi 2013 lähti käyntiin kovalla rutistuksella eli Syömishäiriöpäivillä. Joka toinen vuosi järjestetyt seminaaripäivät pidettiin tällä kertaa Jyväskylässä, ja jälleen kerran osallistujamäärä kasvoi. Näiden kolmansien Syömishäiriöpäivien pääteemana oli vanhempien rooli hoitokokonaisuudessa ja ensimmäinen päivä oli otsikoitu teeman mukaan: Onko vanhemmilla sijaa hoitopolussa?. Toisena teemana tuotiin esille kokemusasiantuntijuuden merkitystä. Päivien yhteydessä liitto julkaisi kannanoton koskien vanhempien ja perheiden huomioimista syömishäiriösairauksien hoitokokonaisuuksissa. Kannanotto perustui liiton jäsenyhdistyksiltään ja läheisiltä saamaan palautteeseen. Syömishäiriöpäivien aluksi Jyväskylän kaupunki esitti oman tervehdyksensä. Alkuun oli myös varattu pieni yllätys, sillä liiton toiminnanjohtaja Marja-Leena Laiho-Lehto kukitettiin kiitoksin työstä, jota hän on nyt 10 vuoden ajan tehnyt tällä järjestökentällä. Kiitokset Mallu vielä kerran! Kiitokset ansaitsi ehdottomasti myös liiton projektivastaava Tea Viljanen. Paljon kiitosta saaneet järjestelyt olivat Tean käsialaa. Hän ansaitsee kiitokset myös vetämänsä ENSISYLI-projektin osalta, jonka loppuseminaarina tämänkertaiset Syömishäiriöpäivät toimivat. Puhujien luentomateriaalit löydät Syömishäiriöliiton nettisivulta. Tiivistelmät luennoista on koottu tähän SYLILLI- SEEN. Seminaaripäivillä jäin kaipaamaan ainoastaan aktiivisempaa keskustelua. Usein toivottu keskustelu ja kommentointi jäivät tällä kertaa niukoiksi. Medialtakin olisin ehkä toivonut suurempaa huomiota päivien teemoja kohtaan. Perheiden asema on yleensä ollut toimittajia kiinnostava aihe, ja kokemusasiantuntijuus ja sen käyttö kuntoutuksessa on saanut viime kuukausina monien muiden sairauksien osalta paljonkin huomiota mediassa. Katsoessani Syömishäiriöliiton toimintavuotta 2013 ilmaisen syvän huoleni syömishäiriötyön jatkuvuuden ja kehityksen osalta niin määrällisesti kuin laadullisestikin tarkasteltuna. Päärahoittajamme Raha-automaattiyhdistyksen tekemä jakoehdotus oli mielestäni hämmästyttävä ja pettymys toimintamme osalta. Varsinainen syömishäiriötyö ei saanut tarvittavaa rahoituksellista lisätukea. Toiminnan kautta todennettava kohderyhmien saavuttaminen tämän hetkisellä syömishäiriötyöhön varatulla rakenteella on suuri haaste valtakunnalliselle järjestölle. Mielestäni RAY:lle on syytä osoittaa kohteliasta kritiikkiä ristiriitaisesta strategisesta viestinnästä suhteessa jakoehdotuksiin ja esitettyihin perusteluihin. Tuntuu, että jokainen eteenpäin otettu askel on aina vain lyhyempi. On kuitenkin syytä asennoitua niin, että edessämme ei ole ongelmia, vaan ratkaisuja. Tämä on hyvä tilaisuus tuoda esille osaamistamme ja luovuuttamme. Tartutaan haasteisiin avoimesti ja aktiivisesti! Kevättä, uudistumista odottaen! Niko Heikka Syömishäiriöliitto-SYLI ry kerää listaa psykoterapeuteista, jotka ovat perehtyneet syömishäiriöön. Listan tarkoituksena on helpottaa syömishäiriöön sairastunutta löytämään itselleen sopiva psykoterapeutti. Linkin osoite: 2 SYLILLINEN 1/2013

3 Toiminnanjohtajalta Oli hauska tavata taas! SYLILLINEN Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n jäsen ja tiedotuslehti Päätoimittaja Marja-Leena Laiho-Lehto Toimitus ja ulkoasu Tea Viljanen Marita Haarala Kuvat Syömishäiriöliitto-SYLI ry Picasa verkkoalbumit Osoitteenmuutokset, peruutukset puh Ilmoitukset ja ilmoitushinnat SYLILLINEN lehti on Syömishäiriöliitto- SYLI ry:n julkaiseman tiedotus ja jäsenlehti. SYLILLINEN toimitetaan kaikille liiton jäsenyhdistyksiin kuuluville henkilö ja yhteisöjäsenille. SYLILLINEN toimii tiedotuskanavana myös yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille. SYLILLINEN 1/2013 on sähköinen julkaisu. Kolmansilla Syömishäiriöpäivillä tunnistin monia tuttuja kasvoja. On hienoa, että pääsette tulemaan uudestaan ja vielä hienompaa on, että olemme joka vuosi tavoittaneet Teitä enemmän. Tänä vuonna ilahdutti myös se, että mukana oli useita näytteilleasettajia. Uusia toimijoita ja yhteistyökumppaneita on mukava tavata. Kiitos liitolta saamistani yllätyskukista! Kymmeneen työvuoteeni on mahtunut monenlaista ylä- ja alamäkeä, hiljaisia hetkiä ei toimintavuoden aikana enää juurikaan ole. Onnekseni olen vuosien varrella saanut kokea samanlaisia järjestötyöntekijän tähtihetkiä kuten päivien viimeisen, kokemuspuheenvuoron käyttäneen Paula Rekilän puheenvuoro oli, nämä kokemukset kantavat pitkälle. On upeaa saada toimia kanssanne! Seuraavat Syömishäiriöpäivät toteutuvat Tampereella tammikuussa Niitä odotellessa työniloa ja aurinkoista kevättä toivottaen Marja-Leena Laiho-Lehto toiminnanjohtaja 3 SYLILLINEN 1/2013

4 ILMOITUKSET PAULIINA JUNTUNEN Psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti (YET, VET-koulutuksessa) Kela-kelpoisuus Syömishäiriöiden psykoterapia yli 10 vuoden kokemuksella (mm. Lapinlahden sairaalan sh-yksikkö ja Syömishäiriökeskus, oma vastaanotto Jyväskylässä vuodesta 2007) Tukikäynnit vanhemmille/puolisolle Työnohjausta Koulutusta Vastaanotto osoitteessa Vapaudenkatu 38C/Aprica Yhteystiedot: - pauliina.juntunen@saunalahti.fi - puh SYLILLINEN 1/2013

5 ILMOITUKSET SYÖMISHÄIRIÖTUKIPALVELUT Vastaanotto Vääksyssä ja Lahdessa Linda Taakala syömishäiriöterapeutti koulutus sosionomi AMK, kognitiivisen psykoterapian psykoterapeuttikoulutuksessa Perjantaina klo INFO SYÖMISHÄIRIÖISTÄ JA NIIDEN HOIDOSTA Mistä on kysymys? Kuinka kohdata? Miten toipumista voisi ymmärtää ja tukea? Kymintie 9 B 8, LAHTI Ilmoittautuminen mennessä Lindalle (kts. sivun alareuna) 20 / perhe tai ammattihenkilö Käteisellä tai tilisiirtona FI (Lindamaria Hyvinvoinnin tukip.) VIITENRO Ota maksukuitti mukaan! Tuki- /terapiatapaamiset (nuorille, perheille ja aikuisille) Vastaanottoaika 60 minuuttia Hinta Lahti 80 Vääksy 81 (+ Vääksyn Lääkärikeskuksen laskutuslisä 6,50 ) Lindamaria Hyvinvoinnin tukipalvelut SYÖMISHÄIRIÖTUKIPALVELUT Toimipaikat: Vääksyn Lääkärikeskus, Honkaniementie 7, Vääksy, ja Kymintie 9 B 8, Lahti Yhteydenotot: Linda Taakala , kontakti@lindamaria.fi SYLILLINEN 1/2013

6 projektivastaava Tea Viljanen, Syömishäiriöliitto-SYLI ry ENSISYLI - projektin tuloksia ja tunnelmia Valtakunnalliset Syömishäiriöpäivät 2013 olivat myös liiton ENSISYLI-projektin loppuseminaari. RAY:n rahoittaman ENSISYLI-projektin ( ) päätavoitteena oli kehittää ensitietomalli syömishäiriöön sairastuneiden vanhemmille. Päätavoitetta tukivat ensitietomateriaalin tuottamiseen, toimialueen yhdistys- ja vertaistukitoimintaan sekä viestintään ja yhteistyöhön liittyvät tavoitteet. Syömishäiriöön sairastuneen oireilu ja sairauden kieltäminen on läheisille raskasta. Läheiset ovat epätietoisia siitä, mitä on tapahtunut ja mitä pitäisi tehdä. Sairastavan oireet ylittävät usein läheisten ymmärryskyvyn ja kommunikointi sairastavan kanssa on vaikeaa. Läheisten tarve saada tietoa siitä, mistä syömishäiriöissä oikeastaan on kyse, herääkin usein jo paljon aiemmin kuin itse sairastuneen kokema avuntarve. Helposti saavutettavissa oleva ja oikeanlainen tieto sairastumisesta, sairastamisesta, hoidosta ja paranemisprosessista, tukee läheisten omaa jaksamista ja auttaa läheisiä ymmärtämään sairastunutta paremmin. Läheisten oma jaksaminen ja oman selviytymisprosessin ymmärtäminen on tärkeää, koska tutkimusten mukaan jopa 38 % psyykkisesti sairastuneiden läheisistä masentuu kokemuksesta itse*. Ensitieto-opas Läheisten, ja erityisesti vanhempien tiedon ja tuen tarve oli lähtökohta ENSISYLI-projektin toiminnalle. Projektin alussa selvitettiin niitä keskeisiä kysymyksiä, joiden kanssa sairastuneiden vanhemmat elävät. Tämän selvitystyön rinnalla kartoitettiin löytyykö jo olemassa olevista oppaista vastauksia vanhempien esittämiin kysymyksiin. Kartoituksen lopputulemana projektissa päätettiin tuottaa vanhemmille tarkoitettu, kokemustiedon näkökulmasta kirjoitettu ensitieto-opas. Vuonna 2009 julkaistu Syömishäiriöt - mistä on kyse? ensitieto-opas toimii tiiviinä tietopakettina silloin, kun sairaus on perheessä uusi. Opas antaa perustiedot syömishäiriöistä myös niille, jotka työssään tai harrastustoiminnan parissa kohtaavat syömishäiriöön sairastuneita ja heidän perheitään. Ensitietooppaasta saatu palaute on ollut hyvää. Erityisesti opasta on kiitetty selkokielisyydestä ja kattavuudesta. Palautteen antajat ovat olleet läheisiä ja ammattilaisia. Hoitotyön ammattilaisilta tulleen palautteen mukaan opasta on käytetty vanhempien ensitieto-oppaana lisäksi myös sairastuneille tarkoitettuna psykoedukaatiomateriaalina. Aiemmin maksullinen opas on vuoden 2013 alusta asti ollut saatavilla ilmaiseksi toimituskuluja vastaan. Opas on luettavissa liiton nettisivuilta pdf:nä. Ensitietoryhmä vanhemmille Syömishäiriöt - mistä on kyse? ensitieto-oppaan sisältöjä on hyödynnetty myös vanhemmille tarkoitetun ensitietoryhmän suunnittelussa ja toteutuksessa. Ryhmän suunnittelussa ja ohjauksessa on käytetty myös Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:n Omaisen ABCopasta. Projektissa kehitetty ensitietoryhmä on tarkoitettu ensisijaisesti syömishäiriöön sairastuneiden vanhemmille, joille sairaus on uusi tai melko uusi. Ensitietoryhmän tavoitteena on antaa vanhemmille realistinen kuva sairaudesta ja sen etenemisestä sekä tietoa syömishäiriön hoidosta. Tarkoituksena on tukea vanhempien omaa jaksamista ja lisätä heidän ymmärrystään lapsen sairaudesta. Ensitietoryhmän aikana vanhempien on mahdollista saada toisiltaan vertaistukea. Ryhmän aikana selvitetään vanhempien halukkuutta jatkaa vapaamuotoisia vertaistukitapaamisia. Ryhmässä käsitellään jokaisella neljällä kerralla eri teemoja: *Syömishäiriöt mistä on kyse? tietopaketti, *Syömishäiriöiden hoito, *Arjen haasteet sekä *Vanhemman oma jaksaminen Tähän mennessä ryhmä on toteutettu kolme kertaa: kaksi kertaa Kuopiossa syömishäiriöiden hoidosta vastaavien terveydenhuollon yksiköiden kanssa ja kerran Jyväskylässä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa. Keväällä 2013 ryhmä on tarkoitus järjestää projektin toimesta vielä kertaalleen Tampereella. Jo toteutettuihin ensitietoryhmiin on osallistunut yhteensä 20 vanhempaa. Ryhmissä mukana olleilla vanhemmilla on ollut valtava tarve saada tietoa, puhua kokemuksistaan ja esittää kysymyksiä, joita ei ehkä aiemmin ole osannut kysyäkään. Vanhemmilta saatu palaute on ollut kiittävää. Vanhemmat ovat kokeneet, että ensitietoryhmä on ollut paikka, jossa voi keskustella ja kysyä avoimesti. Avoin ilmapiiri on mahdollistanut toisilta oppimisen. Vanhemmat ovat kiittäneet ensitietoryhmää konkreettisista, kokemustietoon perustuvista arjen neuvoista. Vanhemmille on ollut tärkeä huomata, että on muitakin perheitä, jotka elävät läpi samankaltaista vaihetta. Merkittäviä oivalluksia ovat olleet mm. se, että omasta jaksamisesta pitää huolehtia sekä ajatus siitä, että me selviämme kyllä. Jatkuu seuraavalla sivulla 6 SYLILLINEN 1/2013

7 Voisit olla onnellinen Vanhemmille ja läheisille suunnatun toiminnan ja tiedon lisäksi projektissa on tuotettu sairastuneille tarkoitettu materiaalia. Voisit olla onnellinen rohkaisun sanoja Sinulle, joka olet kohdannut syömishäiriön on tietopainotteisen oppaan sijaan materiaali, jossa on lähdetty liikkeelle niistä tunteista ja ajatuksista, joiden kanssa syömishäiriöön sairastunut tavallisesti elää. Teksti, kuvat ja taitto tarttuvat mm. häpeään, yksinäisyyteen, epätietoisuuteen ja pelkoon. Materiaalin tarkoituksena on rohkaista syömishäiriöön sairastunutta puhumaan tilanteestaan ja hakemaan siihen apua. Materiaalissa on lainauksia liiton syömishäiriöön sairastuneille tarkoitetulta keskustelupalstalta. Lainausten on tarkoitus toimia ikään kuin vertaistukena. Voisit olla onnellinen -materiaalin tekstin ja kuvituksen kommentointiin osallistui 20 henkilöä, joilla on omakohtainen kokemus syömishäiriöstä. Liiton nettisivuilta pdf:nä löytyvän ja toimituskuluja vastaan paperiversiona saatavan oppaan kuvitus ja taitto ovat Pia Raution käsialaa. Rahoitus oppaan tuottamiseen saatiin Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiöltä. Sama säätiö on myöntänyt avustuksen myös oppaan ruotsintamiseen. Ruotsinnosprojektin on tarkoitus toteutua tänä keväänä. Kehittämistarpeita ja haasteita Nyt projektin loppusuoralla oma huoleni, ja mielestäni suurin haaste, liittyy ensitietoryhmämallin juurtumiseen. Liiton henkilöresurssit ovat vähäiset ja toimipisteitäkin vain kolmella paikkakunnalla Suomessa, joten kysymys siitä kuka ohjaa ja koordinoi ensitietoryhmiä jatkossa on aiheellinen. Toivon, että kysymykseen löytyy joitain vastauksia tämän kevään aikana. Projektin aikana on käynyt selväksi, että aikuisten sairastavien läheisille tarkoitetulle materiaalille tuntuu olevan todellinen tarve. Tämä käy ilmi sekä oppaasta saaduista palautteista, neuvontapuhelimeen tulevista soitoista että vertaistukiryhmien keskusteluista. EN- SISYLI-projektissa tuotettu ensitieto-opas soveltuu toki osin myös aikuisten sairastavien läheisille, mutta mm. hoitoon liittyvät ohjeet eivät pidä aikuisten kohdalla paikkaansa. -Hoidosta kirjoittaminen tuntui ylipäätään oppaan haasteellisimmalta osuudelta, koska hoitopolut ja -tahot vaihtelevat paikkakunnittain ja alueittain myös alaikäisten osalta. Oppaassa jouduttiin pidättäytymään yleisessä hoitoon liittyvässä keskustelussa ja Lasten ja nuorten Käypä hoito-suosituksen teksteissä. (Aikuisten osalta Käypä hoito-suosituksen laatiminen on aloitettu tänä keväänä Duodecimin johdolla.) Toinen usein toivottu materiaali liittyy ravitsemukseen. Ns. yleispätevän ravitsemukseen ja syömishäiriöihin liittyvän oppaan laatiminen on kuitenkin kieltämättä melko haasteellinen tehtävä. Pidämme tämän toiveen joka tapauksessa mielessä ja pohdimme toteutustapaa mahdollisuuksien mukaan. Valtava oppimiskokemus ENSISYLI on ollut minulle projektin työntekijänä valtava oppimiskokemus. Olen itse koulutukseltani kauppatieteilijä ja vielä aiemmalta koulutukseltani restonomi. Olen välillä ollut sormi suussa ja esittänyt paljon tyhmiä kysymyksiä sosiaali- ja terveyssektorilla liikkuessani. Väitän, että niistä (tyhmistä kysymyksistä) on kuitenkin ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Oman koulutukseni vuoksi olen tarkastellut asioita usein palveluketju- ja asiakaspalveluajattelun kautta. Samoin olen tutkaillut asioita lempilapseni - viestinnän ja sen hyödyntämisen - näkökulmasta. Syömishäiriöiden parissa olen toiminut vuodesta 2004: ensin vapaaehtoisena yhdistyksessä, sitten luottamustehtävässä Syömishäiriöliitossa ja nyt viimeksi tässä projektissa vuodesta Olen tavannut satoja syömishäiriötä sairastavia, ja tämän projektin aikana kymmeniä ja taas kymmeniä vanhempia sekä eri alojen ammattilaisia - paljon mahtavia ihmisiä! Neuvontapuhelimessakin on tullut juteltua melkoisen määrän kanssa. Uskon, että minulle on syntynyt jonkinlainen - yleistettävissäkin oleva - kuva siitä, millaista on sairastaa ja millaista on olla vanhempi perheessä, jossa lapsi sairastaa. Joskus olen kokenut valtavaa riittämättömyyttä ihmisten hädän edessä. Toisaalta olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, mitä teen. Olen tullut siihen tulokseen, että se mitä teen, on riittävää. Usein pelkästään se, että kuuntelee, on paljon. - Ensitietoryhmä on tosin ollut siitä mieluisa työväline, että siinä voi antaa ihan konkreettisia, kokemukseen perustuvia arkielämän hyväksi koettuja vinkkejä. Minä ja me liitossa katselemme asioita ensisijaisesti sairastuneiden ja heidän läheistensä tarpeista käsin. Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus ovat - ja pitää olla - toimintamme ytimessä. Joskus voi tuntua siltä, että liitto on jatkuvasti kritisoimassa syömishäiriöön sairastuneiden hoitoa ja osoittamassa kehittämistarpeita. Tottahan on, että liitto syömishäiriöön sairastuneiden ja läheisten edustajana tuo esiin koettuja epäkohtia. Liitto ei kuitenkaan koskaan perusta näkemyksiään yksittäisten tapausten varaan, vaan tapaamme työssämme kymmeniä ja satoja sairastavia ja läheisiä, joiden kokemuksiin perustamme ajatuksemme ja kannanottomme. - Ilokseni voin kuitenkin todeta, että hoidon ja varsinkin siihen liittyvän keskustelun osalta olemme Suomessa huomattavasti paremmissa asemissa kuin missä olimme esimerkiksi vuoden 2009 Syömishäiriöpäivillä. Edelleen me kuitenkin painimme samojen tosiasioiden kanssa kuin aiemminkin: hoidon saamisessa ja hoidon laadussa on suuria alueellisia eroja ja vieläkin aikuisten syömishäiriöt tunnistetaan huonosti. Lämmin kiitos ensitietoryhmien toteuttamisen mahdollistaneille tahoille, projektin ohjausryhmälle, Väli- Suomen syömishäiriöperheet ry:lle sekä kaikille projektin toteuttamiseen jollain tavoin osallistuneelle! Tea *Nyman, M ja Stengård, E Mielenterveyspotilaiden omaisten hyvinvointi. Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry. Helsinki: Gummerus Kirjapaino Oy. 7 SYLILLINEN 1/2013

8 Ylilääkäri Juha Katajamäki, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, psykiatrian toimialue, kuntoutus Ensitiedon merkitys psyykkisissä sairauksissa Mielenterveyden ongelmat ovat hyvin tavallisia. Ne vaikeuttavat joka viidennen aikuisen arkipäivässä selviytymistä. Psykiatriset sairaalapaikat ovat Suomessa vähentyneet 25 vuodessa noin 75 %. Samanaikaisesti avohoidon voimavarat ovat lisääntyneet, mutta varsin hitaasti. Myöskään peruspalvelut eivät ole vielä kehittyneet riittävän laadukkaiksi. Omaisten vaikuttamismahdollisuudet sen sijaan ovat lisääntyneet ja mukaanotto hoitoprosessiin yleistynyt. Samoin kokemusasiantuntijoiden panos kehittämistyössä on vahvasti kasvamassa. Haasteena on palveluiden pirstaleisuus. Oikeaa ovea kokonaisvaltaisen hoidon ja tuen saamiseksi on vaikea löytää. Haasteena on myös hoitoprosessien toimimattomuus: hoidot jäävät herkästi kesken tai asiakkaat putoavat hoidon piiristä. Kuitenkin esimerkiksi Euroopan mittakaavassa henkilöstöresurssit mielenterveystyössä ovat Suomessa huippuluokkaa. Mielenterveysongelmat vaikeuttavat usein henkilön vuorovaikutusta ympäristön kanssa ja aiheuttavat vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Oireet ilmenevät käyttäytymisen tasolla. Käyttäytyminen herättää lähipiirissä paljon kysymyksiä: Olenko tehnyt jotain väärin, koska hän käyttäytyy noin? ; Mitä perheellemme tapahtuu? jne. Ensitiedon erilaisia näkökulmia Ensitiedon keskeinen haaste on, miten ja milloin sitä annetaan. Erilaisia näkökulmia ovat ensitieto tiedonjakamisena, ensitieto diagnoosi - näkökulmasta, johon kuuluu myös keskustelu häpeäleimasta (stigmasta) sekä ensitieto perhekeskeisestä lähtökohdasta. Ensitiedon tavoitteena on itseymmärryksen vahvistuminen sekä vastausten antaminen kysymyksiin Mistä on kyse? ja Mitä voin tehdä?. Ensitietoon tiedonjakamisena kuuluu yleensä tietoa sairauden oireista, tietoa siitä, mistä sairaus johtuu (biologisia ja psykologisia selitysmalleja, stressi-haavoittuvuus malli), tietoa hoitojärjestelmästä ja hoidon sisällöstä sekä tietoa siitä, miten hoitoon hakeudutaan. Ensitietoa voidaan antaa sekä sairastuneelle itselleen että hänen läheisilleen ja muulle lähipiirille, kuten työpaikalle tai kouluun. Ensitieto diagnoosinkeskeisestä (Tautiluokitus, ICD 10), lääketieteellisestä näkökulmasta toimii yhteistyön välineenä ja helpottaa yhteistä keskustelua, mutta vaarana on että se kapeuttaa kokonaiskuvaa. Kuva: sairauden vaikutus arkielämässä Ensitietokeskusteluun kuuluu olennaisesti myös keskustelu häpeäleimasta tai stigmasta: diagnoosi antaa ongelmille ja muuttuneelle käytökselle nimen, mutta samalla se tuo tullessaan mielensairauksiin edelleen vahvasti liittyvän stigman, joka voi johtaa siihen, että sairastunut ja hänen läheisensä eristäytyvät vielä aiempaa enemmän. Katajamäen mukaan stigma ei rajoitu pelkästään sairastaviin ja läheisiin, vaan se koskettaa myös hoitohenkilöstöä. Esimerkiksi lääkärien erikoistumisalana psykiatria ei ole kovinkaan suosittu muihin erikoistumisaloihin verrattuna. Ensitiedon perhekeskeisessä näkökulma huomio on sairastuneen sijaan perhekokonaisuudessa, jolloin voidaan tukea koko perheen hyvinvointia. Teksti: Juha Katajamäen luentodiojen pohjalta Tea Viljanen 8 SYLILLINEN 1/2013

9 Äidin kokemuspuheenvuoro Kun perheeseen tulee kutsumaton vieras - vanhemman puheenvuoro tiedon ja tuen tarpeesta Syömishäiriön varhainen tunnistaminen on haasteellinen tehtävä, koska syömishäiriöön sairastuminen on asteittainen ja pitkällinen prosessi. Hankalaksi tilanteen tekee myös se, että sairastunut pyrkii salaamaan oireensa. Syömishäiriön alkuvaiheessa sairastunut yleensä kokee, että kaikki haluavat parantaa hänet, mutta hän ei sitä halua. Muiden huoli herääkin yleensä aikaisemmin. Sairastuneen toiminta tuntuu läheisistä raivostuttavalta, pelottavalta ja aiheuttaa perheenjäsenten kesken herkästi jatkuvaa riitelyä, koska kukaan ei oikeastaan tiedä, miten olisi järkevintä toimia. Sairastumisen merkit Syömishäiriöpäivillä 2013 kokemuspuheenvuoron pitäneen äidin tytär sairastui syömishäiriöön 13-vuotiaana. Äidin mukaan ensimmäiset merkit sairastumisesta oli, jälkikäteen ajateltuna, nähtävissä ehkä jo aiemminkin. Tytär osasi kuitenkin salata oireensa, ja alkuun esimerkiksi tytön innostus liikkumiseen tuntui ihan hyvältä myös vanhemmista. Myös se että tytöllä oli poikaystävä, antoi äidille vaikutelman, että asiat eivät varmaankaan ole kauhean hullusti. Totuus alkoi paljastua, kun tyttö laski alituiseen kaloreita, paastosi, piilotteli ruokaa ja lisäsi jatkuvasti liikuntaa. Syömishäiriölle tyypillinen täydellisyyteen pyrkiminen näkyi mm. hyvien kouluarvosanojen tavoittelussa: arvosanasta 8 seurasi maailmanloppu. Lopullinen tunnistaminen tapahtui poikaystävän avulla. Alun anoreksiatyyppisen oireilun jälkeen seurasi ahmintaa, oksentelua, viiltelyä, masennusta, ahdistuneisuutta ja unettomuutta. Perheen arki alkoi täyttyä tyttären raivokohtauksista ja riitelystä. Tyttö eristäytyi ystävistään ja perheeltään. Syiden etsintää Kokemuspuheenvuoron pitänyt äiti kertoi siitä, miten hän ja hänen miehensä etsivät syytä tyttären sairastumiseen itsestään, miettivät menneisyyden tapahtumia, kokivat häpeää ja epäonnistumista vanhempina. Toisaalta, äiti kertoi että vanhempana uskoo ehkä liian pitkään, että kyllä me pärjätään tai että meidän pitää pärjätä. Toisinaan äiti kertookin miettineensä, että tekeekö tyttö kaiken tuon tahallaan tai jos oireet ovatkin lopulta vain murrosiän merkkejä? Edes omista tuntemuksistaan ei aina voinut olla varma. Hoitoa ja ongelmien pahenemista Tytär joutui odottamaan hoitoon pääsyä jonkin aikaan, koska terveyskeskuspsykologi jolla hän oli käynyt, jäi pitkälle sairauslomalle, eikä psykologille osoitettu heti sijaista. Terveyskeskuspsykologin sijainen nosti sitten kädet heti pystyyn, ja totesi, että tytön pitää päästä nuorisopsykiatrialle osastohoitoon, jonne hän pääsi omalääkärin lähetteellä viideksi viikoksi. Kotiutuksen jälkeen tyttöä hoidettiin nuorisopsykiatrian poliklinikalla, mutta ongelmat jatkuivat ja pahenivatkin. Tyttö halusi itse osastohoitoon ahdistuksen vuoksi, mutta hoitoa jatkettiin paria lyhyttä osastojaksoa lukuun ottamatta avohoitona. - Kouluterveydenhoitajalla seuranta oli painokeskeistä, vaikka syömisellä oireilu oli jäänyt ahdistuksen, viiltelyn ja muun oireilun alle. Tyttö ei saanut koulussa mitään erityistukea, eikä hänen tilannettaan seurattu: hän saattoi istua koulun vessassa itkemässä ja viiltelemässä useita tunteja, kertoi äiti. Koko perhe sairastaa -Jatkuva huoli sairastuneesta ja huoli myös sairastuneen sisaruksista on todella kuluttavaa. Itse sairaus on pelottava, ja pelko myös sairastuneen tulevaisuudesta aiheuttaa vanhemmissa suurta epätoivoa, kertoi kokemuspuheenvuoron pitänyt äiti. Hän korostikin sitä, että sairauden myötä koko perheen sairastuu. - Elämästä tulee helposti päivystystä: koko ajan olet valppaana ja valmiina pelastamaan tyttöä. Se, että on suurin piirtein 24 tuntia vuorokaudesta auton avaimet kädessä, on todella uuvuttavaa, summasi äiti. - Jotenkin sitä oli niin lamaannuksissa, että itselleen ei osannut hakea apua. Sitä oli jotenkin niin sotkeentunut tilanteeseen. Jostain olisimme kaivanneet ns. pysäyttämistä ja jonkun kertomaan, ettei meidän tarvitse pärjätä yksin. Aallonpohjalta ylöspäin Noin vuosi ensimmäisen osastojakson jälkeen tuli totaalinen aallonpohja. Tytär yritti itsemurhaa. Yritystä seurasi viikon intensiivijakso nuorisopsykiatrian osastolla. Myös vanhemmat osallistuivat tälle jaksolle. Äiti kertoi jakson olleen rankka, mutta todella välttämätön koko perheelle. Itsemurhayritys oli käännekohta tyttären sairastamisessa. Sen jälkeen on menty pikku hiljaa kohti parempaa. Myös koululta saatu tuki lisääntyi huomattavasti yrityksen jälkeen. Myös perhetyö aloitettiin tässä vaiheessa. Tänä päivänä kodin ilmapiiri on hyvä ja luottamus kasvaa hiljalleen. Tyttö on saanut yläasteelta päästötodistuksen ja jatkaa opiskelujaan. - Pieni huoli elää vieläkin takaraivossa, mutta se ei hallitse perheemme arkea. Asiat vielä kipeitä, mutta ne pystyy jo eriyttämään nykyisyydestä, kertoi äiti. Näin jälkikäteen äiti miettii sitä, että koululta saatava tuki olisi pitänyt tulla mukaan kuvioon jo paljon aiemmin, koska se osoittautui koko perheen kannalta todella merkittäväksi. Lisäksi hän peräänkuuluttaa perhetyön tärkeyttä ja syömishäiriötietotaitojen lisäämistä pienten kuntien terveyskeskuksiin. Luennon pohjalta tekstin kirjoittaneet Tea Viljanen ja Riitta Palovuori 9 SYLILLINEN 1/2013

10 Ylilääkäri Anna-Lisa Isomaa, Pietarsaaren Sosiaali- ja terveysviraston syömishäiriöklinikka Lapsellamme on syömishäiriö - ajatuksia perhetyöstä ja vanhempien roolista nuoren ihmisen hoidossa Syömishäiriö puhkeaa useimmiten nuoruusvuosina, kehityskautena, jolloin identiteetti muodostuu. Sairaus vaikuttaa lapsen tai nuoren kehitykseen, aikuistumiseen ja itsenäistymiseen niin, että hän joutuu usein turvautumaan vanhempiinsa uudelleen. Nuoren syömishäiriö paljastuu vanhemmille yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sairastamista on kestänyt jo jonkin aikaa. Sairaus aiheuttaa väistämättä vanhemmissa suurta ahdistusta ja pelkoa. Vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä miksi lapsi ei syö ja miksi hän voi huonosti. Usein vanhemmat eivät myöskään tiedä, mistä hakea apua. Yhteistyösuhde sairautta vastaan Syömishäiriö muuttaa perheen vuorovaikutussuhteita, ja eristää perheen helposti muista ihmisistä. Perheen arkeen saattaa pesiytyä outoja, syömishäiriön aiheuttamia toimintatapoja, ellei niihin puututa hyvissä ajoin. Syömishäiriö koskettaa koko perhettä. Myös sairastuneen sisarukset tarvitsevat syömishäiriötietoa ja tukea. On tärkeää tietää, että sairaus näyttäytyy toisinaan kotona huomattavasti vaikeampana kuin esimerkiksi osastohoidossa. Syömishäiriön vaikeusasteesta riippuen, perheet ovat hyvin erilaisten haasteiden edessä. Varhainen hoitoon hakeutuminen, hyvä hoitoon perehdyttäminen, luottamuksellisen ja turvallisen hoitoympäristön luominen sekä tarvittaessa oikeanlainen intensiivihoito ovat avainasemassa sairaudesta selviytymisen kannalta. Hoitavan tahon ja perheen välille on pyrittävä luomaan tavoitteellinen yhteistyösuhde, jossa mm. sovitaan yhteisten hoitolinjojen noudattamisesta sekä kotona että hoitopaikassa. Vanhemmat voivat paremmin auttaa syömishäiriöön sairastunutta nuorta, mikäli he saavat riittävästi tietoa sairaudesta, jakavat keskenään vastuuta hoidosta ja osallistuvat vanhempien keskusteluihin poliklinikalla. Moni vanhempi on saanut arvokasta tukea vertaistukiryhmistä, jossa vanhemmat jakavat kokemuksiaan sairastuneen rinnalla elämisestä.. Kotioloissa perheen tulee noudattaa hoitavalta taholta saatuja käytännön ohjeita ja päätöksiä sekä tukea nuorta syömään ruokaohjelman mukaisesti. Nuoren on usein helpompi syödä, jos vanhemmat syövät hänen kanssaan samanlaisen annoksen. Syöminen ahdistaa nuorta, joten ruokailun jälkeen olisi hyvä viettää yhteistä aikaa mieluisan tekemisen parissa. On tärkeää kysellä nuoren ajatuksia ja tunteita, jotka liittyvät hänen syömishäiriöönsä. Syyllistämistä, sairauden salailua, laihduttamispuheita ja tyytymätöntä valitusta omasta kehosta on pyrittävä välttämään. Itsestä huolehtiminen, avun ja tuen hakeminen sekä tarvittaessa sairaslomalle hakeutuminen auttavat jaksamaan eteenpäin. Hoitoon ilman lähetettä Pietarsaaressa toimii erikoissairaanhoitoa ylläpitävä terveyskeskus, johon Fredrika-klinikka kuuluu osana psykiatrian avohoitoa. Syömishäiriöpoliklinikalla on hoidettu syömishäiriöön sairastuneita vuotiaita nuoria jo 10 vuoden ajan. Klinikan yhteydessä on päiväosasto, joka on ollut toiminnassa kaksi vuotta. Poliklinikan hoitoon pääsee ilman lähetettä. Nuori käy poliklinikalla hoidossa 1-3 tuntia viikossa ja muulloin hän on tietysti vanhempien vastuulla. Sairastuneen läheiset otetaan hoidossa huomioon. He voivat myös osallistua ruokailuun osastolla yhdessä nuoren kanssa. Tällä hetkellä poliklinikalla tehdään 5-vuoden seurantatutkimusta, jolla kerätään tietoa syömishäiriön ennusteesta ja nuorten pärjäämisestä elämässä (opiskelu, työ, seurustelu, lapset). Tutkimukseen kuuluu myös avoimia kysymyksiä liittyen heidän ajatuksiin miksi he aikoinaan sairastuivat syömishäiriöön, mikä auttoi heitä paranemaan ja mitä he ajattelevat siitä mitä on olla terve. Alustavat tulokset ovat toiveikkaita. Teksti: Anna-Lisa Isomaan luennon pohjalta Riitta Palovuori ja Tea Viljanen LT, osastonylilääkäri Jaana Ruuska, Tampereen yliopistollieen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualue Syömishäiriöiden hoitopolun haasteet Syömishäiriöt ovat eritoten nuorten, alle 25-vuotiaiden naisten sairaus. Nuoruusiässä laihuushäiriöt ovat kolmanneksi yleisin krooninen sairaus, jonka elämänaikainen esiintyvyys on Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 2.2 % (yleensä noin 1 %). Syömishäiriö kestää keskimäärin noin 7 vuotta, jona aikana potilaalla esiintyy usein sekä laihuus- että ahmimishäiriöitä. Lievistä ja varhain tunnistetuista syömishäiriöistä voi parantua nopeastikin, mutta mikäli sairaus jää tunnistamatta tai kyse on vaikeasta häiriöstä, niin se voi kroonistua tai johtaa jopa kuolemaan. Syömishäiriötä sairastavat nuoret kärsivät usein (60%) myös jostain muusta psyykkisestä häiriöstä, kuten psykoosista, affektiivisista häiriöistä, riippuvuuteen tai impulsiivisuuteen liittyvistä ongelmista, ylivilkkaudesta (ADHD) tai autismista. Hoidon onnistumisen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää tunnistaa mistä psyykkisestä häiriöstä on kyse. Hoidon eteneminen Käypä hoito -suosituksen mukaan Käypähoito-suosituksen mukaan syömishäiriöön sairastuneen hoito aloitetaan yleensä perusterveydenhuollon tai kouluterveyshuollon piirissä. Syömishäiriöitä hoidetaan avohoidon puolella silloin, kun suhteellinen paino on yli 70 % pituuden mukaisesta keskipainosta tai paino/pituus indeksi (BMI) on yli 13. Potilaalta hoito edellyttää hoitomyönteisyyttä ja perheen tai muun sosiaalisen verkoston tukea. Hoidon alkuvaiheessa keskitytään ravitsemustilan korjaamiseen, normaalin syömisen tukemiseen ja ahdistusten hallintaan. Somaattisen tilan parantuessa nuoren hoito jatkuu psykoterapeuttisin menetelmin, esim. kognitiivisena terapiana. Lasten ja nuorten kohdalla mikä tahansa terapia voi kuitenkin tulla kyseeseen. Hoito toteutetaan aina yhteistyössä vanhempien kanssa. Moniammatilliseen osastohoitoon nuori ohjataan silloin, kun hän on huomattavan alipainoinen pituuteen nähden, hänellä ilmenee vakavia elektrolyytti- tai aineenvaihduntatasapainohäiriöitä ja mahdollisesti sydämen toimintaan liittyviä muutoksia. Näiden somaattisten kriteerien lisäksi sairastuneella on monesti psykoottisia oireita, itsetuhoisuutta tai hän kärsii vakavasta masennuksesta ja perheongelmista. Kaikissa hoitopolun eri vaiheissa on kiinnitettävä huomiota siihen, että hoitohenkilöiden vaihtuvuus on mahdollisimman vähäistä ja tiedonkulku eri hoitotahojen välillä toimii saumattomasti. Keskeisiä haasteita Syömishäiriöiden hoito on haasteellista, koska kyseessä on vakava, mutta suhteellisen harvinainen sairaus. Syömishäiriöiden hoito edellyttää aina moniammatillista (somaattinen/psykiatrinen) erityisosaamista, jossa sairauden varhainen tunnistaminen ja intensiivinen hoito parantavat nuoren mahdollisuuksia toipua sairaudesta. Toipuminen vie aikaa ja vaatii huomattavia hoidollisia resursseja, joten hoito myös maksaa paljon. Erityisen haasteellista on hoidon järjestäminen 18 vuotta täyttäneille nuorille, jotka ohjataan aikuispuolen psykiatriseen hoitoon. Hoitopaikkojen vaihtuminen saattaa hidastaa nuoren toipumista, samoin kuin toimivien, koko maata kattavien yhteneväisten hoitokäytänteiden ja kokemuksellisen tiedon puute. Hoidon haasteellisuutta lisää myös sairastuneen vaikeus luopua syömishäiriöoireistaan, huono sosiaalinen sopeutuvuus ja mielenterveyteen liittyvien ongelmien jatkuminen. Teksti: Riitta Palovuori ja Tea Viljanen Jaana Ruuskan luennon pohjalta 10 SYLILLINEN 1/2013

11 Psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti Pauliina Juntunen Voiko ammattilainen ymmärtää sairasta mieltä? Ei liene epäselvää, että syömishäiriöt ovat sairauden erityislaadun ymmärtämistä ja erityisosaamista vaativia sairauksia. Erityisosaaminen puuttuu kuitenkin edelleen monelta hoitavalta taholta, ja myös erikoistuneet yksiköt tarvitsevat jatkuvaa lisäkoulutusta ja työnohjausta. Koska hoidon ja ymmärryksen taso vaihtelee, vertaistuen merkitys on korostunut syömishäiriöiden kohdalla enemmän kuin monen muun psyykkisen sairauden kohdalla. Mitä meidän siis pitäisi ymmärtää, jotta hoidon laatu ja tulokset paranisivat? Tärkeintä olisi ymmärtää, että sairaan mielen ymmärtäminen tarkoittaa ennen kaikkea hoitokäytäntöjen sovittamista asiakkaan tilanteeseen ja tarpeisiin. Akuutti tilanne vaatii erilaisia käytäntöjä kuin pitkälle edennyt toipuminen. Akuutisti sairas syömishäiriöpotilas vaatii hoitavalta taholta vastuun kantamista, läsnäoloa, lempeyttä ja motivointia. Motivointi on siis hoitavan tahon tehtävä, ei asiakkaan ominaisuus, joka määrittelee, millaista hoitoa (josko minkäänlaista) hän voi saada. Jokainen akuutisti sairas syömishäiriöpotilas on ambivalentti muutoksen suhteen, ja vaikeus ymmärtää tätä ambivalenssia on yksi keskeisimmistä hoidon etenemistä jarruttavista tekijöistä. Samoin on varmistettava, että kun hoitoa tarjotaan, hoito on johdonmukaista ja turvallista, ja sitä on mahdollista saada riittävän tiiviisti ja riittävän pitkään. Epäonnistumisen kokemukset vahvistavat sairautta. Toisaalta pidemmälle paranemisprosessissa ehtinyt asiakas hyötyy suoremmasta lähestymistavasta, jossa häntä altistetaan ahdistukselle sen sijaan, että tällaisia tilanteita vältettäisiin tai tyydyttäisiin jotenkuten pärjäämiseen tai sairauden kanssa elämisen opetteluun. Viime vuosina autismin kirjon häiriön (aspergerin oireyhtymän) ja syömishäiriön yhteys on herättänyt paljon huomiota ja keskustelua. Aspergerin oireyhtymän ja syömishäiriön piirteet ovat osin hyvin samankaltaisia, mikä voi johtaa ylidiagnosointiin, mutta toisaalta tytöt/naiset, joilla on aspergerin syndrooma tunnistetaan edelleen huonosti. Tunnistaminen olisi kuitenkin tärkeää, koska se auttaa asiakkaan ymmärtämisessä, hoidon suunnittelussa, erilaisten tukimuotojen saamisessa sekä ennen kaikkea asiakkaan itsetuntemuksen lisäämisessä (itsetunnon ja identiteetin työstämisessä). Tunnistamisessa auttaa huomion kiinnittäminen mahdollisiin sosiaalisiin vaikeuksiin tai poikkeavuuksiin ja vuorovaikutuksen ongelmiin tai erikoisuuksiin. Kehityspsykologian tohtori, Suomen syömishäiriöyhdistyksen puheenjohtaja Rasmus Isomaa Joka kymmenes tyttö kärsii tautiluokituksen mukaisesta syömishäiriöstä ennen 18 vuoden ikää - syömishäiriöt yhteydessä painon hahmottamiseen sekä psyykkiseen vointiin Syömishäiriöt ovat vakavia psyykkisiä häiriöitä jotka aiheuttavat merkittävää kärsimystä sairastuneille ja heidän läheisilleen. Suurin osa syömishäiriöistä kehittyy nuoruusiässä ja ne ovat selvästi tavallisempia tyttöjen kuin poikien keskuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää syömishäiriöiden esiintyvyyttä nuorilla. Tavoitteena oli myös tutkia painon hahmottamista sekä ennustaa syömishäiriöön sairastumisen riskiä eri syiden takia laihduttavissa nuorissa. Tutkimuksen kohderyhmänä oli kaikki Pietarsaaren, Pedersören, Luodon ja Uusikaarlepyyn yhdeksäsluokkalaiset (N = 595, vastausprosentti 98 %) lukuvuonna Kyselyiden ja haastatteluiden sekä kolmen vuoden seurannan perusteella voidaan todeta syömishäiriöiden olevan tavallisia tyttöjen keskuudessa ja laihduttaminen masentuneen mielialan tai epämääräisen lihavuuden tunteen takia olevan vahva syömishäiriöiden riskitekijä. Joka kymmenes tyttö oli kärsinyt tautiluokituksen mukaisesta syömishäiriöstä ennen 18 vuoden ikää. Suurin osa syömishäiriöistä oli epätyypillisiä, eli kliinisesti merkittäviä syömishäiriöitä, jotka eivät täyttäneet anoreksian tai bulimian kriteerejä, mutta merkitsivät suurta kärsimystä sekä uhkaa nuoren kehitykselle. Pojilla syömishäiriöitä ei esiintynyt. Ylipaino oli tavallisempaa poikien kuin tyttöjen keskuudessa, mutta lähes puolet tytöistä koki olevansa ylipainoisia. Kansainvälisten painorajojen avulla todettiin että joka kolmas tyttö koki perusteettomasti olevansa ylipainoinen ja että joka seitsemäs poika koki perusteettomasti olevansa alipainoinen. Perusteettomasti koettu ylipaino oli tytöillä yhteydessä masennukseen, sosiaaliseen ahdistuneisuuteen, huonoon itsetuntoon ja syömishäiriöihin. Koettu alipaino oli pojilla yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen. Tutkimuksessa laihduttajat jaoteltiin neljään ryhmään laihdutuksen syyn perusteella. Masentuneen mielialan tai epämääräisen lihavuuden tunteen takia laihduttavilla oli 15-kertainen riski sairastua syömishäiriöön verrattuna turhamaisuuden tai todellisen ylipainon takia laihduttaviin nuoriin. Yhteenvetona voidaan todeta syömishäiriöiden olevan tavallisia tytöillä ja syömishäiriöiden olevan yhteydessä painon hahmottamiseen sekä psyykkiseen vointiin. Tietoa syömishäiriöiden kehityksestä tarvitaan sairastumisen vähentämiseksi ja syömishäiriöistä kärsivien auttamiseksi. Tyypilliset syömishäiriöt ovat harvinaisia pojilla, mutta perusteettoman alipainon kokemisen merkitykset sekä seuraukset kaipaavat lisää tutkimusta. 11 SYLILLINEN 1/2013

12 Perheterapeutti, TtM Anita Ryöppönen HYKS Psykiatrian tulosyksikkö, Syömishäiriöklinikka Nykyaikainen psykiatrinen hoito painottuu avohoitoon Hyks on yhdistänyt nuorten syömishäiriöyksikön sekä aikuisten syömishäiriöklinikan yhdeksi uudeksi klinikaksi 2013 alusta alkaen. Yhdistämisen myötä Hyks tarjoaa jatkossa laadukkaita avohoitopainotteisia palveluja kaikenikäisille syömishäiriöpotilaille. Valtaosa syömishäiriöistä alkaa tutkimusten mukaan yleensä nuoruusiässä. Aikuisten syömishäiriöpotilaiden hoitomallin pohjana ovat lasten ja nuorten syömishäiriöiden Käypä hoito -suositus sekä kansainväliset hoitosuositukset. Syömishäiriöpotilaiden hoidossa nuorilla ja aikuisilla on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia ja yhdistyminen tuo mukanaan monenlaisia synergiaetuja. Yhdistymisen myötä syömishäiriöpotilaiden hoitoa voidaan jatkaa Hyksissä saumattomasti samojen asiantuntijoiden ja hoitohenkilökunnan kanssa. Nykyaikainen psykiatrinen hoito painottuu avohoitoon, niin myös uudessa Hyksin Syömishäiriöklinikassa. Hoito toteutetaan polikliinisesti ja yhä useammin potilaan kotona hänelle itselleen tutussa elinympäristössä. Uudessa Syömishäiriöklinikassa jalkautuvaa hoitotyötä tekee 5 hoitajaa. Jalkautuva hoitotyö on yksi hoitotyön muodoista ja osa potilaan laajempaa hoitokokonaisuutta. Hoitotyö on täsmäsyömisen harjoittelua ja ruokailuun liittyvää ahdistuksen lievittämistä. Jalkautuva hoitaja lähtee potilaan toimintaympäristöön (koti, koulu, kauppa, ravintola, sairaala, asumisyksikkö, päiväosasto). Kotikäynnillä jalkautuva työryhmä tukee niin sovittaessa ruokaostosten teossa ja ohjaa ruoanvalmistamisessa. Perheateriat ovat osa jalkautuvan työryhmän avohoitopainotteista tukea perheelle perhetapaamisten ja paritapaamisten lisäksi. Syömishäiriöyksikkö tarjoaa vuotiaille anoreksiaa sairastaville jatkoryhmän psykodraamamenetelmällä. Asioita lähestytään keskustellen psykodraaman avulla, tavoitteena ylläpitää syömisen hallintaa ja ravitsemustilan korjaantumista sekä lisätä itsetuntemusta ja keinoja ongelmien työstämiseen. Ryhmä kokoontuu 2 tuntia kerralla vuoden ajan, 2-3 viikon välein. Avohoitotoiminnan tueksi uuteen syömishäiriöklinikkaan kuuluvat 12-paikkainen kokovuorokausiosasto, 2 kriisipaikkaa sekä 8 päiväpaikkaa (klo 8-18). 12 SYLILLINEN 1/2013

13 LL Veera Pohjolainen Syömishäiriöpotilaiden elämänlaatu ja hoidon tuloksellisuus sairauden vakavuus huomioiden hoidon hinta on kohtuullinen Veera Pohjolainen puhui Syömishäiriöpäivillä mielenkiintoisesta ja hyvin tarpeellisesta aiheesta. Pohjolainen kertoi, että Suomessa ei juuri ole aiemmin tutkittu syömishäiriöiden hoidon vaikuttavuutta, ja on epäselvää, kuinka tehokkaita Suomessa sovelletut hoitomenetelmät ovat ja tuottavatko nykyiset hoitomenetelmät kansainvälisesti vertailukelpoisia tuloksia. Meillä ei siis ole tietoa siitä, mikä merkitys hoidolla on toipumisen kannalta. Pohjolainen kertoi, että syömishäiriöpotilaiden elämänlaatu on tutkitusti huono, ja että hoidon jälkeenkin elämänlaatu on usein huonompi kuin normaaliväestön, vaikka hoidon avulla elämänlaatu onkin kohentunut. Pohjolaisen mukaan huomionarvoista on, että syömishäiriöpotilailla myös osittainen oireilu voi vaikuttaa huomattavast i e l ä m ä n l a a t u u n. Toisaalta, on myös todettu, että anoreksiassa, vaiheessa jossa sairastuneella ei ole hoitomotivaatiota eikä välttämättä sairaudentuntoa, sairastunut voi kokea elämänlaatunsa varsin hyväksi. Sairastunut ei siis tässä vaiheessa välttämättä huomaa elämänlaatunsa heikkenemistä, koska oire itsessään on sairastuneelle tärkeämpi. BEDpotilailla koettu elämänlaatu on kaikkein huonoin. Elämänlaadun mittaaminen Elämänlaatumittarit jaetaan geneerisiin ja sairaus-spesifeihin. Geneerisiä ovat mm. NHP, SF-36, EQ-5 ja 15-D. Sairaus-spesifisiä syömishäiriöissä ovat the Eating Disorders Quality of Life Instrument (EDQOL) ja the Clinical Impairment Assessment (CIA). Geneerinen mittari 15-D* on tärkeä, koska se mittaa terveyteen liittyviä fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia dimensioita, ja erityisesti siksi koska se mittaa, miten potilas itse kokee voivansa ja onko hän itse kokenut voivansa paremmin. 15-D tuo hoidon tuloksellisuuden mittaamiseen mukaan kokonaisvaltaisuuden: esimerkiksi painon korjaantumisen lisäksi huomioidaan elämänlaadun paraneminen. 15-D:llä päästään käsiksi myös siihen, kokeeko potilas hoidosta olleen hyötyä. Syömishäiriöhoidon hinta On arvioitu, että syömishäiriöpotilaiden hoidon kustannukset ovat huomattavia. Esimerkiksi USA:ssa vakuutusyhtiöt ovat rajoittaneet hoitojen korvaamisia. Hoidon kustannuksia arvioitaessa pitää kuitenkin huomioida myös hoidon tuloksellisuus. Esimerkiksi anoreksian 2-vuotisen hoidon hinta USA:ssa on $, mutta hoito on silti kustannusvaikuttavaa, koska huomioon pitää ottaa myös sairauden vakavuus (korkea kuolleisuus) ja potilaiden nuori ikä. Britannian NICE (National Institute for Clinical Excellence) suosittelee QALY:n (quality adjusted life years) käyttöä mittavälineenä terveydenhuollon tuloksellisuutta arvioitaessa. QA- LY:n avulla voidaan jossakin määrin vertailla erilaisten hoitojen vaikuttavuutta keskenään. Suomessa tekeillä oleva seurantatutkimus hoidon tuloksellisuudesta Pohjolainen on ollut mukana tutkimusryhmässä**, joka on selvittänyt syömishäiriöiden hoidon tuloksellisuutta seuraavin kysymyksin: toipuvatko syömishäiriöpotilaat; väheneekö oireilu; paraneeko elämänlaatu; mitä hoito maksaa ja onko hoito kallista? Tutkimus on suoritettu haastattelu- ja lomaketutkimuksena. Tutkimuskohteena ovat olleet HYKS:n syömishäiriöyksikköön vuosina hoitoon tulleet, uudet potilaat. Tutkimuksessa käytettiin Syömishäiriöoireet (EDI)-mittaria ja Elämänlaatu (15D) - mittaria. Tutkimukseen osallistuneille tehtiin 6 kk, 2 v (5 ja 8v) seuranta. Hoidon kustannukset saatiin Ecomed- tietokannasta. Aineisto koostuu 248 potilaasta (anoreksia, n=39, 6kk ja 2 v tulokset; Bulimia, n=72, 6kk tulokset; BED ja EDNOS potilaiden n pieni). Elämänlaadun paraneminen pitkäaikainen prosessi Tutkimustulokset osoittavat, että hoidon alussa potilaiden elämänlaatu oli merkittävästi heikentynyt lähes kaikilla elämänosa-alueilla 15-D:llä mitattuna. Hoidon aikana tapahtui tilastollisesti merkittävää parannusta 6 kk:n ja kahden vuoden seurannassa. Koetussa elämänlaadussa oli kuitenkin edelleen merkittävä ero normaaliväestöön verrattuna. Pohjolaisen mukaan alustava tulos 8 vuoden seurannasta kertoo, että potilaiden elämänlaatu on parantunut entisestään, mutta edelleen elämänlaadussa on eroja verrattuna normaaliväestöön Syömishäiriöiden hoito on kustannusvaikuttavaa Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan bulimian hoito on erittäin kustannusvaikuttavaa Qaly:lla mitattuna. Anoreksian hoidon kustannukset ovat huomattavat, mutta kuitenkin samalla tasolla kuin monen muun erikoissairaanhoidon toimenpiteen. Anoreksian ennuste ja kuolleisuus huomioonottaen, on hoidon hinta kohtuullinen Veera Pohjolaisen luennon pohjalta kirjoittaneet Tea Viljanen ja Marja Koskinen * ** Pohjolainen Veera, City of Helsinki, department of psychiatry and University of Helsinki, Helsinki, Finland; Räsänen Pirjo, Hopital District of Helsinki and Uusimaa and Finnish Office for Health Technology. Assesment.(FINOHTA), Helsinki, Finland; Roine Risto P., Hopital District of Helsinki and Uusimaa, Helsinki, Finland, Sintonen Harri University of Helsinki, Helsinki, Finland; Koponen Salla, Department of Psychiatry, University of Helsinki and Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Helsinki, Finland; Karlsson Hasse, Department of Psychiatry, University of Turku and Turku University Central Hospital, Turku, Finland 13 SYLILLINEN 1/2013

14 Suomenkielenopiskelija Paula Rekilä Vertaistuki ja vapaaehtoistyö osana toipumisessa ja uuden minän löytymisessä Tehdään mielikuvaharjoitus. Olet pimeässä kellarissa. Siellä on kylmä ja todella epämukavaa. Olet siellä yksin. Tiedät, että ylempänä on kerroksia. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kerrosta. Haluaisit pois kellarista. Ensin ensimmäiseen kerrokseen, mutta lopulta ihan ylös asti. Sinun pitäisi valita, käytätkö portaita vai liukuportaita. Kumman valitset? - näin aloitti puheenvuoronsa Syömishäiriöpäivien 2013 viimeinen luennoitsija. Paula kertoo, että kysymykseen ei ole mitään oikeaa vastausta. Hän kertoo, että mielikuvaharjoituksen pimeä ja kylmä kellari on hänen kokemuksensa syömishäiriöstä. Hän itse valitsi liukuportaat, jotta pääsi pois kellarista. - Portaita pitkin ei välttämättä olisi jaksanut. Vertaistuki edustaa hänelle liukuportaita. Vertaistuki auttoi häntä pääsemään ensimmäiseen kerrokseen, ehkä toiseenkin. Aivan ylimpiin kerroksiin Paula pääsi jo omin voimin. Hän kertoo pohtineensa toipumisprosessinsa alussa kysymyksiä kuten Kuka minä olen? Mitä minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elän? Miksi selvisin? Mitkä ovat minun vahvuuteni ja heikkouteni? Miten voisin auttaa muita? Syömishäiriötä sairastaessaan Paula kuvailee nähneensä sairauden ja terveyden mustavalkoisena asiana: joko sitä on sairas tai täysin terve. - Sitä ajatteli, että sairauden jälkeen minusta on jäljellä vain tyhjä kuori. Kun sairaus poistuu, eli kun paranee, "minusta" ei ole mitään jäljellä, koska ei ole mitään käsitystä "minusta". Minua ei ollut olemassa silloin, kun sairasti. Tavallaan sairaus täytti elämän ja "minut". Kun ei ole sairautta, ei ole minua, Paula sanoo. - Vähitellen tajusin sen, että kun sairaus alkaa väistyä, minä pääsee esiin. Paula kuvailee vertaistukitoimintaa ja vapaaehtoistyötä yhdistyksessä* turvallisena ja luotettavana ympäristönä, jossa oli mahdollista käsitellä epäonnistumisia ja vaikeita tunteita jne. Vapaaehtoistyössä sai opetella olemaan riittävän hyvä ja löytää raameja omille voimavaroille. Yhdistyksessä toimiminen kehitti itsetuntemusta ja realistista käsitystä omista voimavaroista. Vertaistuen merkitys on Paulan mielestä ennen kaikkea kokemusten ja oivallusten jakamisessa, yhdessä oppimisessa. Sairastunut saa uusia näkökulmia omaan sairastumiseensa ja toipumiseen, ja antaa eväitä syyllisyydestä, häpeästä ja raskaista kokemuksista vapautumiseen. Paula kertoo, että omalle sairastumiselle on tärkeää löytää merkitys. Syömishäiriö on osa elämäntarinaani, mutta tarinani on myös paljon muuta. Se on myös aika ennen sairastumista ja aika sairastamisen jälleen. *Paula on toiminut vertaistukiryhmänohjaajana ja puheenjohtajana Pohjois-Suomen syömishäiriöperheet ry:ssä sekä liiton hallituksen jäsenenä. Teksti Paula Rekilän luennon pohjalta Tea Viljanen ja Marja Koskinen 14 SYLILLINEN 1/2013

15 Tunnelmapaloja Syömishäiriöpäiviltä 2013 Tähtireportterimme Tuuli Kalari (harjoittelijana liiton SALT-hankkeessa Tampereella ja Katri Mikkilä (liiton hallituksen jäsen) kysyivät Syömishäiriöpäiviin osallistujilta Kuka olet ja mistä tulet?, Miksi tulit Syömishäiriöpäiville? ja Minkälainen on ollut Syömishäiriöpäivien anti? Haastateltava: Psykologi Paula Salminen Kaustisilta Työskentelen psykiatrian aluepoliklinikalla yli 16-vuotiaiden mielenterveyspotilaiden kanssa. Osallistun päiville kollegani lääkäri Kirsti Kalliokosken kanssa. Toivomme saavamme koulutuksesta ennen kaikkea erilaisia käytännön työkaluja sairastavien hoidossa eteen tuleviin tilanteisiin. Olemme hyvin tyytyväisiä Syömishäiriöpäivien antiin. Olemme saaneet juuri niitä kaipaamiamme käytännön täsmätyökaluja omaan työhön, esimerkiksi ruokailutilanteisiin. Haastateltava: Lääkäri Niina Laakko Turusta Työskentelen nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. Kohtaan työssäni myös syömishäiriötä sairastavia. Koulutukset antavat uusia erilaisia näkökulmia aiheeseen, ja erityisesti minua kiinnostaa muun muassa se, miten syömishäiriöiden hoito on järjestetty eri puolilla Suomea. Tästä aiheesta olisin voinut kuulla vielä lisääkin. Myös ohjeet vanhempien kanssa työskentelyyn tulivat tarpeeseen, ja äidin kokemuspuheenvuoro oli mieleenpainuva. Kuulisin mielelläni myös esimerkiksi pidempään syömishäiriötä sairastaneen henkilön tarinan, koska kohtaan monia tällaisia omassa työssäni. Haastateltava: Sairaanhoitaja Pirjo Viinanen Savonlinnasta Työskentelen keskussairaalassa lastentautien, naistentautien ja rintakirurgian osastolla. Kohtaan työssäni lastenosastolla lisääntyvissä määrin syömishäiriötä sairastavia potilaita. Tässä työssä kokee usein suurta riittämättömyyden tunnetta, ja kaipaan ennen kaikkea apua ja neuvoja erilaisiin käytännön tilanteisiin. Osallistuin jo Oulun Syömishäiriöpäiville Niiden innostamana tulin nyt mielelläni uudestaan. Olen tyytyväinen myös näihin Syömishäiriöpäiviin. Olen saanut kaipaamiani käytännön työkaluja työhöni. Erityisesti mieleen jäi äidin kokemuspuheenvuoro, ja se miten työkavereiden keskinäinen tuki ja yhteistyö auttavat todella paljon syömishäiriöiden hoidossa. Haastateltava: Toimintaterapeuttiopettaja Maaret Rutanen Jyväskylästä Työskentelen juuri nyt Jyväskylän ammattikorkeakoulun IIRO-hankkeessa, jossa kehitetään interaktiivista ryhmänohjauksen toimintamallia nuorten lihavuuden hoitoon. Osallistui päiville IIRO-hankkeen myötä, olemme mukana myös näytteilleasettajana. Olen todella tyytyväinen päiville osallistumisesta. IIRO-hanke ja syömishäiriöasia liittyvät olennaisesti toisiinsa. Aiheen parissa toimivien ammattilaisten verkostoituminen on erittäin tärkeää. Tätä haastavaa aihetta pitää katsoa monesta näkökulmasta. - Alan ammattilaisten yhteistyö ja verkostoituminen on niin tärkeää, että olisin kokenut mielekkääksi esimerkiksi jonkinlaiset work-shop -henkiset keskustelut. Näissä työryhmissä syömishäiriöitä hoitavat henkilöt voisivat tutustua toisiinsa ja vaihtaa ajatuksiaan. Syömishäiriöpäivät ovat kehittäneen myös omaa opettajuuttaani. Haastateltava: ravitsemusterapeutti Saara Karjalainen Turusta Työskentelen tällä hetkellä freelancerina. Kohtaan työssäni paljon syömishäiriötä sairastavia asiakkaita, joten hän halu kehittää omaa työtäni toi minut päiville. Tiistain luennot käsittelivät syömishäiriöitä minun näkökulmastani liiankin yleisellä tasolla, mutta keskiviikon luennot olivat erittäin antoisia. Erityisesti tykkäsin Pauliina Juntusen esityksestä sen konkreettisen sisällön vuoksi. Toivoisinkin Syömishäiriöpäiviltä vielä lisää mahdollisimman käytännönläheistä asiaa. Haastateltava: Sairaanhoitaja ja perheterapeutti Esko Mälkki Jyväskylästä Työskentelen keskussairaalan psykiatrisella osastolla. Olen hiljattain siirtynyt työskentelemään lasten osastolta aikuisten osastolle. Tässä uudessa tehtävässä kohtaan myös syömishäiriötä sairastavia, joten aihe vaatii perehtymistä. Olen tyytyväinen Syömishäiriöpäivien antiin. Olen saanut paljon sellaista, jota voin hyödyntää omassa työssäni. Tiivis työyhteisö on ratkaisevan tärkeä syömishäiriöiden hoidossa. Sulattelen vielä ajatuksia, enkä osaa vielä esittää erityisiä toiveita tulevan suhteen, mutta Jyväskylässä työskentelevänä hoitajana minua mietityttää kovasti paikallinen syömishäiriöiden hoidon tilanne. 15 SYLILLINEN 1/2013

16 Kannanotto Vanhempien ja perheiden huomioiminen monilla alueilla puutteellista Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n hallitus: Vanhempien ja perheiden huomioiminen monilla alueilla puutteellista Syömishäiriö koskettaa Suomessa tuhansia perheitä Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n hallitus julkaisi Syömishäiriöpäivillä 2013 kannanoton, jossa se osoittaa huolensa vanhempien ja perheiden saaman tiedon ja tuen riittävyydestä. Keskeisiä ongelmia ovat moniammatillisen hoitotyön näyttäytyminen monimutkaisena sekä epätietoisuus hoitosuunnitelmista. Kannanotto Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettaman työryhmän laatima Lasten ja nuorten Käypä hoito-suositus on ollut olemassa jo vuosia. Käypä hoito-suositus tarjoaa rungon hoidon järjestämiselle alueellisesti ja paikallisesti. Suosituksessa nostetaan useassa kohtaa esille vanhempien ja perheiden huomioiminen ja tukeminen. Vanhempien kanssa tehtävä työ on monilla alueilla kuitenkin puutteellista. Monet vanhemmat kokevat, että he eivät saa riittävästi konkreettisia neuvoja ja tukea arjesta selviämiseen, eivätkä tietoa hoidon etenemisestä. Syömishäiriöiden hoito perustuu moniammatillisuuteen, mikä on sairauden psykosomaattisen luonteen vuoksi tärkeää. Läheisille ja sairastuneille moniammatillinen työ näyttäytyy kuitenkin usein epäselvänä kuviona, josta kenelläkään ei tunnu olevan kokonaisvastuuta tai -käsitystä. Syömishäiriöliitto-SYLI ry on huolissaan siitä, että monin paikoin osaava ja sitoutunut hoitohenkilöstö ei pysty tekemään todellista yhteistyötä, koska työn resursointi, tiedonkulku ja rakenteet eivät tue sitä. Moniammatillinen ei saa tarkoittaa monimutkaista. Potilaan ja perheen tiedossa oleva ajantasainen hoitosuunnitelma on yksi kahdestatoista Käypä hoitosuositukseen kirjatusta, hoidon laadun seuraamiseen määritellystä kriteeristä. Tämä on vanhempien ja sairastuneidenkin näkökulmasta iso asia ja tärkeä kriteeri, joka ei riittävästi toteudu. Syömishäiriöön liittyy paljon kysymysmerkkejä mm. sairauden etenemisen ja keston osalta. Hoidon etenemisestä pitäisi silti pystyä keskustelemaan. Vanhemmat kokevat, että hoitolinjauksia ei perustella, eivätkä he saa tietoa siitä, millaisella aikataululla hoidon tuloksia arvioidaan tai mitä vaihtoehtoja on käytettävissä, jos tuloksia ei synny. Syömishäiriöliitto-SYLI ry toivoo, että hoidosta voidaan käydä avointa keskustelua. Yhteisymmärrys hoitosuunnitelmasta tukee sekä perheen jaksamista että hoitotyön onnistumista. Vanhempien ja perheiden tukeminen on tärkeää niin inhimillisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Tutkimusten mukaan jopa 38 % psyykkisesti sairastuneiden läheisistä masentuu kokemuksesta itse (Nyman, Stengård 2001). Syömishäiriö koskettaa Suomessa satojatuhansia ihmisiä, kun sairastuneiden lisäksi lukuun lasketaan mukaan vanhemmat ja muut läheiset. Erikoislääkäri, Suomen Akatemian tutkijatohtori Anu Raevuori Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitokselta esittää, että suomalaisista vuotiaista henkeä on jossain elämänsä vaiheessa sairastanut psykiatrisen häiriön kriteerit täyttävän syömishäiriön*. Raevuoren esittämästä luvusta puuttuu BED:n (binge eating disorder, ahmintahäiriö) esiintyvyys, koska sen yleisyyttä ei ole Suomessa tutkittu. Raevuoren mukaan BED on kuitenkin kansainvälisten tutkimustulosten mukaan todennäköisesti yleisin syömishäiriön muoto. 16 SYLILLINEN 1/2013

17 Syömishäiriöinfopiste ennaltaehkäisevää materiaalia koulujen ja oppilaitosten käyttöön Mielikuva Syömishäiriöliitto -SYLI ry:stä Syömishäiriöliitto-SYLI ry on laatinut nuorille suunnatun infomateriaalin syömishäiriöistä. Materiaalin kohderyhmänä ovat n vuotiaat nuoret. Syömishäiriöinfopisteeseen sisältyy 15 minuutin pituinen video sekä neljä rolluppia. Syömishäiriöinfopiste on tuotettu Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n Olet Arvokas projektissa, jonka yhtenä tavoitteena oli tuottaa ennaltaehkäisevää materiaalia nuorille. Syömishäiriöinfopiste kertoo syömishäiriöistä realistisesti ja ymmärrettävästi. Koulu tai oppilaitos voi lainata materiaalin käyttöönsä esimerkiksi terveystiedon tunnille, teemapäiviin tms. tilaisuuksiin. Syömishäiriöliitto- SYLI ry:n toimistoilta. Materiaalin on tarkoitus toimia ns. kylmäasemana. Siihen tutustumiseen ei välttämättä tarvita ohjaajaa, vaan ohjaajana toimii video ja sitä täydentävät rollupit. Videolla kokemuksen ääni Videolla kertojan ääni käsittelee sairauden kulkua syömishäiriön kaaren avulla. Kolmen sairastuneen ja yhden läheisen kommentit avaavat syömishäiriön eri vaiheita kokemusnäkökulmasta. Materiaaliin kuuluvissa rollupeissa kuvataan mm. syömishäiriöön liittyviä oireita. Miten syömishäiriö voi näkyä? listaa niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin merkkejä sairaudesta, kuten väsymystä ja sosiaalisista suhteista vetäytymistä. Kielteisten ajatusten kehä kertoo, miten negatiiviset ajatukset muodostavat noidankehän, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Normaalia -epänormaalia-rollupissa kuvataan sitä, millaista on terveen ihmisen syöminen ja miten se eroaa sairastuneen ruokailusta. Muutos -rollup kertoo katselijalle, mitä asioita sairaudesta paranemiseen liittyy. Rollupeissa käydään siis läpi sairauden erityispiirteitä, ja annetaan tietoa sairastuneen ajatus- ja tunnemaailmasta. Toimituskuluja vastaan Materiaali julkaistiin Syömishäiriöpäivillä Sen lainaaminen aloitetaan kevään kuluessa. Syömishäiriöinfopisteeseen kuuluu 1 DVD-levy, 4 kpl 80x200cm rollup telinettä ja 100 kpl nuorille suunnattuja flyereita, joissa on auttavien numeroiden ja nettisivujen yhteystiedot. Lainaus on maksutonta, mutta mahdolliset toimituskulut tulevat materiaalia lainaavan tahon maksettavaksi. Tarkemmat ohjeet ja lainauksen ehdot saa liiton Turun keskustoimistolta, Oulun aluetoimistolta ja Tampereen toimintakeskuksesta ja lähiaikoina myös liiton nettisivuilta ja facebookista. Liitto kysyi Syömishäiriöpäiviin osallistuneilta ammattilaisilta mielikuvia Syömishäiriöliitosta. Vastauksia kyselyyn saatiin 97. Tähän on koottu kyselyn tulokset sen enempää niitä analysoimatta. Hyödynnämme tuloksia muiden selvitystöidemme yhteydessä. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että liitto edustaa syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään, kuten asian laita onkin. Lisäksi 61 vastaajaa koki, että liitto edustaa myös syömishäiriötyötä tekeviä. Ammattilaisten edustaminen ei kuitenkaan kuulu liiton sääntöjen mukaisiin tehtäviin. Vastaajista 86 koki, että liitto on aktiivinen toimija syömishäiriöiden tunnettuuden lisäämisessä. Tosin, vastaajista vain 36 koki, että liitto on ollut näkyvästi mediassa viimeisen vuoden aikana. Peräti 43 vastaajaa ei osannut sanoa medianäkyvyyteen liittyvää kantaansa. Liiton viestintää piti uskottavana 92 vastaajaa. Vain 58 koki, että Syömishäiriöliitto tunnetaan syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä keskuudessa. Sen sijaan 79 vastaajan mielestä liitto tunnetaan syömishäiriötyötä tekevien parissa. Liittoa pidetään kuitenkin merkittävänä kokemusasiantuntijana (86 vastaajaa) ja helposti lähestyttävänä (77). Vastaajista 47 koki, että liittoa halutaan kuulla alueellisen syömishäiriöhoidon järjestämisessä, ja 42 oli sitä mieltä, että liittoa kuullaan syömishäiriöiden hoitoon liittyvissä valtakunnallisissa linjauksissa. 60 vastaajaa koki, että liiton kannanottoja arvostetaan. Vastaajista 51 vastasi en osaa sanoa kysymykseen liiton työntekijöiden määrästä. Vastaajista 36 oli sitä mieltä, että liitto työllistää yli 10 henkilöä. Oikea määrä on noin puolet vähemmän. 52 vastaajan mielestä liitolla on toimipiste vähintään viidessä kaupungissa. Oikea vastaus on kolmessa kaupungissa. 17 SYLILLINEN 1/2013

18 Syömishäiriöpäivät 2013 saivat loistavaa palautetta! Osallistujaennätys! Syömishäiriöpäivien osallistujakunta on ollut perinteisesti varsin moniammatillinen. Niin tänäkin vuonna. Suurin ammattiryhmä oli sairaanhoitajat. Toiseksi eniten edustettuina olivat lääkärit. Lisäksi oli iso joukko edustajia erilaisista ammattikunnista kuten psykologit, terveydenhoitajat, lähihoitajat, perheterapeutit, ravitsemussuunnittelijat ja fysioterapeutit. Syömishäiriöpäivien osallistujamäärä oli tänä vuonna lähes 180, kun mukaan laskettiin myös luennoitsijat ja liiton omaväki (hallitus ja työntekijät). Keräsimme palautetta kaikilta muilta paitsi omalta porukalta. Vastausprosentiksi muodostui mukavat 70%. Lähes puolet vastaajista kertoi saaneensa tiedon päivistä työpaikalta, neljännes liiton nettisivuilta ja vajaa neljännes sähköpostitiedotuksen kautta. Monipuolista ja asiantuntevaa Pyysimme osallistujia arvioimaan luennoitsijoiden asiantuntemusta ja kiinnostavuutta yhdellä arvosanalla (1=hyvä, 2=melko hyvä, 3 = melko huono, 4= huono, 5=en osaa sanoa). Kaikkien luentojen kokonaisarvosanaksi tuli 1.6, joten voimme iloksemme todeta, että onnistuimme luennoitsijarekrytoinnissa varsin hyvin! Yleisön suosikkeja olivat erityisesti äidin pitämä kokemuspuheenvuoro Kun perheeseen tulee kutsumaton vieras, Anna- Lisa Isomaan luento Lapsellamme on syömishäiriö - ajatuksia perhetyöstä... sekä Pauliina Juntusen luento Voiko ammattilainen ymmärtää sairasta mieltä?. Vastaajien mukaan parasta päivissä oli mm. monipuoliset asiantuntijat, toisiaan täydentävät näkökulmat ja ajankohtaiset aiheet sekä kokemuslähtöisyys. Keskiviikon luentokokonaisuutta kiitettiin konkreettisuudesta: todellisia tapahtumia ja eväitä omaan työhön. Monipuoliset, huolellisesti valmistellut luennot ja esitykset; aikataulussa pysyminen. Erittäin laadukas, onnistunut kokonaisuus, kiitos. Tulen toisenakin vuonna. Kysymykset ja kommentit uupuivat Osa vastaajista jäi kaipaamaan samaa kuin mekin. Loistavan palautteen saaneet luennot herättivät hämmästyttävän vähän kysymyksiä ja kommentteja. Aiemmilla Syömishäiriöpäivillä (2009 ja 2011) keskustelu oli varsin vilkasta. Jäimme miettimään, oliko tila sellainen, että se ei rohkaissut kysymään, vai mistä oli kyse. Muutamassa palautteessa ehdotettiinkin, että jatkossa olisi hyvä miettiä esimerkiksi jotain herätetuokioita, workshopratkaisuja tai rinnakkaisseminaareja keskustelun herättämiseksi. Muutamassa palautteessa pohdittiin myös sitä, oliko yleisö liian heterogeeninen. Muutaman osallistujan mielestä osallistujien erilaiset taustat olivat pelkästään positiivinen ja mielenkiintoinen asetelma. Osallistujakunta tosiaan muodostui monenlaisista sotesektorin ammattien edustajista. Mukana oli myös muutamia sairastuneiden läheisiä, joko maksavina osallistujina tai yhdistysten ja liiton luottamushenkilön roolissa. Itse sairastaneita päivillä oli mukana lähinnä liiton ja yhdistysten edustajina talkootyöhengessä. - Syömishäiriöliitto-SYLI ry edustaa syömishäiriöön sairastuneita ja heidän läheisiään. Toistaiseksi emme ole katsoneet tarpeelliseksi sulkea päiviä pelkästään ammattilaisseminaariksi, mutta pidämme asian mielessä. Aikuiset, pojat, muutakin kuin anoreksia Muutamissa palautteissa toivottiin, että päivillä olisi ollut enemmän asiaa aikuisten ja toisaalta myös lasten sekä poikien syömishäiriöistä. Joissain palautteissa toivottiin luentoa myös bulimiasta ja muista syömishäiriöistä. - Nämä palautteet ilahduttivat kovasti, koska Syömishäiriöliitto on jo pitkään tuonut esille näitä samoja teemoja. Pyrimme kaikessa viestinnässämme kertomaan, että syömishäiriö on muutakin kuin anoreksia, ja että syömishäiriöön voi sairastua niin tytöt ja pojat kuin naiset ja miehetkin. Syömishäiriö ei katso ikää eikä sukupuolta. Valitettavan usein, varsinkin kun puhutaan syömishäiriöiden hoidosta, puhutaan vain anoreksiasta. Lisäksi toivottiin liikunta-alan edustajan puheenvuoroa, esimerkkejä erilaisista hoitomalleista Suomessa ja ulkomailla sekä esimerkiksi sairaanhoitajan tai fysioterapeutin kokemuksia akuutin vaiheen osastohoidosta. Myös aivan konkreettisia työvälineitä (Mitä sanon? Miten puhun? Miten hoidan?) toivottiin muutamassa palautteessa. Muutamassa palautteessa jäätiin kaipaamaan sairastuneen puheenvuoroa. Toisen päivän viimeinen luento Vertaistuki ja yhdistystoiminta osana uuden minän löytymistä oli nimenomaan kokemuspuheenvuoro. Pahoittelumme, jos ja kun se ei käynyt ilmi luennon otsikosta. Pidämme nämäkin palautteet mielessä, kun kokoamme seuraavien Syömishäiriöpäivien ohjelmaa. Meille voi myös ehdottaa innostavia ja asiantuntevia luennoitsijoita näistä aiheista. Ahtautta ja aikatauluja Onnistuimme hienosti myös järjestelyjen osalta. Yleisarvosanaksi ilmoittautumisen selkeydestä, ennakkotiedotuksen riittävyydestä, rekisteröinnin helppoudesta, ohjelman aikataulutuksesta, seminaaripaikasta, ruokailusta ja opasteista saimme 1.2 (asteikolla 1=hyvä, 2=melko hyvä, 3 = melko huono, 4= huono, 5=en osaa sanoa). Muutamissa palautteissa moitittiin seminaaritilan ahtautta: luentosalin penkkiriveillä oli hankala liikkua. Lisäksi muutamassa palautteessa toivottiin osallistujalistan lisäämistä luentokansioon. Aikataulussa sen sijaan pysyimme hyvin! Tärkeä kohtaamispaikka syömishäiriötyötä tekeville. Mukava ilmapiiri! Nähdään viimeistään Tampereella Syömishäiriöpäivillä 2015! Teksti Tea Viljanen 18 SYLILLINEN 1/2013

19 Kysely ammattilaisille Kokemusasiantuntijuus työvälineenä hoidon ja kuntoutuksen tukena Syömishäiriöliitto-SYLI ry työstää parhaillaan hankehakemusta, jonka tavoitteena on edistää kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä syömishäiriöhoitotyössä ja sairaudesta toipumisessa. Tätä hanketta varten liitto keräsi Syömishäiriöpäiville 2013 osallistuneilta ammattilaisilta palautetta siitä, millaisena mahdollisuutena syömishäiriöistä kiinnostuneet sosiaali- ja terveysalan toimijat näkevät kokemusasiantuntijuuden, ja mitä kokemusasiantuntijuus ylipäätään herättää syömishäiriöitä hoitavissa ja syömishäiriöön sairastuneita kohtaavissa henkilöissä. Kyselyssä tiedusteltiin myös vastaajien käsityksiä ja kokemusta syömishäiriöstä. Näitä kysyimme. Vastausvaihtoehtoina näissä oli kyllä, ei tai en osaa sanoa. 1) Voiko syömishäiriöistä parantua mielestäsi kokonaan? 2) Voiko mielestäsi syömishäiriötä sairastanut toimia terveydenhuollossa syömishäiriötyössä (terveydenhuollon ammattilaisena)? 3) Koetko, että työyhteisössäsi voisi puhua avoimesti omasta syömishäiriötaustasta (sairaudestaan)? 4) Voisiko omaa syömishäiriötaustaa (kokemusta sairaudesta) käyttää mielestäsi työvälineenä potilastyössä? 5) Koetko, että kokemusasiantuntijuus voisi tuoda lisäarvoa hoitotyöhön? 6) Olisitko valmis toimimaan yhteistyössä tehtävään koulutuksen saaneen kokemusasiantuntijan kanssa? 7) Missä asioissa luulet, että kokemusasiantuntijuudesta/koulutuksen saaneesta kokemusasiantuntijasta voisi olla eniten apua hoitotyössä? Valitse kolme tärkeintä: m u u t o s t e n t e k e m i s e e n m o t i v o i n t i, *psykoedukaation realisointi (miten syömishäiriö ja sen seuraukset todellisuudessa tuntuvat), *tuki arkielämässä (ruokailu, ruuanlaitto, kaupassa käynti jne.),* toivon ylläpitäminen, *mahdollisuus konsultoida kokemusasiantuntijaa hankalissa tilanteissa, *osastohoidosta avohoitoon siirryttäessä, *hoitohenkilöstön ymmärryksen lisääminen syömishäiriöistä, luottamuksen rakentuminen hoitohenkilöstön ja potilaan välillä, *ei mikään näistä, *muu, mikä 8) Onko sinulla omakohtaista kokemusta syömishäiriöstä? Vastauksia saatiin yhteensä 92 kappaletta. Suurin osa palautteeseen vastaajista oli ammattinimikkeeltään sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia (mukaan lukien mielenterveyshoitajat tai psykiatriset sairaanhoitajat). Hoitajien lisäksi vastaajista löytyi lääkäreitä sekä mm. fysio-, ravitsemus- ja psykoterapeuttejakin. Muutama vastaajista toimi ohjaajana tai opet- tajana sosiaalialalla. Vastaajista lähes kaikki olivat naisia. Vastauksia saatiin tasaisesti koko työssä käyvältä ikäryhmältä (väliltä vuotta). Vastauksia saatiin yhteensä 92 kappaletta. Suurin osa palautteeseen vastaajista oli ammattinimikkeeltään sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia (mukaan lukien mielenterveyshoitajat tai psykiatriset sairaanhoitajat). Hoitajien lisäksi vastaajista löytyi lääkäreitä sekä mm. fysio-, ravitsemus- ja psykoterapeuttejakin. Muutama vastaajista toimi ohjaajana tai opettajana sosiaalialalla. Vastaajista lähes kaikki olivat naisia. Vastauksia saatiin tasaisesti koko työssä käyvältä ikäryhmältä (väliltä vuotta). Vastaajista 74 oli sitä mieltä, että syömishäiriöstä voi parantua kokonaan. Vastaajista 11 piti kokonaan parantumista mahdottomana. Muutamaan vastaukseen oli kirjoitettu pohdintaa siitä, miten parantuminen määritellään, ja joissain vastauksissa selvennettiin, että jollain tavalla syömishäiriö ja riski sairastua siihen uudelleen jatkuvat mukana koko elämän ajan. Vastaajista 80 vastaajat koki, että syömishäiriötä itse sairastanut pystyy toimimaan terveydenhuollon ammattilaisena. Syömishäiriöstä puhumisen avoimuudesta vastaajat olivat kuitenkin montaa mieltä: vastaajista 20 koki, että omasta syömishäiriötaustasta (sairaudesta) ei voisi kertoa omassa työyhteisössä. 34 vastaajaa ei osannut sanoa voisiko omasta sairaushistoriasta kertoa työyhteisössä. Suurin osa vastaajista (85) katsoi, että omaa sairastamistaustaa voi hyödyntää hoitotyössä. Myönteisen suhtautumisen lisäksi kysymys oman kokemuksen työvälineenä käyttämisestä herätti pohdintaa ja epäröintiä. Ei-vastaajia (2) huoletti muun muassa se, kuinka hyvin ammattilainen on työstänyt oman sairautensa. Nämä näkökohdat tulisikin luonnollisesti ottaa huomioon kokemusasiantuntijoita käytettäessä. Suurin osa vastaajista (88) koki, että kokemusasiantuntijuus voisi tuoda lisäarvoa hoitotyöhön. Muutamat en osaa sanoa -vastaukset kertoivat ehkä asian uutuudesta ja tuntemattomuudesta tai mahdollisesti myös esimerkiksi tutkimustiedon puutteesta. Hankkeen käytännön toteutumisen kannalta positiivista valoa antaa kuitenkin kuudennen kysymyksen vastaukset, joiden mukaan yhtä vastaajaa lukuun ottamatta kaikki ovat valmiita toimimaan yhteistyössä tehtävään koulutuksen saaneen kokemusasiantuntijan kanssa. Kokemusasiantuntijuudesta ajateltiin olevan hyötyä toivon ylläpitämisessä (54 ääntä ). hoitoon motivoinnissa (43) muutosten tekemiseen motivoinnissa (41). Paljon kannatusta sai myös hoitohenkilöstön ymmärryksen lisääminen syömishäiriöistä -vaihtoehto (52). Kokemusasiantuntijuudesta nähtiin olevan hyötyä myös esimerkiksi psykoedukaation realisoinnissa (42) ja jonkin verran myös arkielämän tukena (32). Mahdollisuus konsultoida kokemusasiantuntijaa hankalissa tilanteissa sai sekin 25 ääntä. Viimeisessä kysymyksessä vastaajilta kysyttiin heidän omakohtaisista kokemuksistaan syömishäiriön sairastamisesta. Suurinta osaa vastanneista syömishäiriö ei koskettanut henkilökohtaisesti, mutta joukkoon mahtui kuitenkin myös vastauksia, joissa oli omakohtaista kokemusta. Vastaajien oma kokemus syömishäiriöstä oli syntynyt joko läheisen roolissa (19) tai itse sairastavana (9). Kokonaisuudessaan syömishäiriöhoitotyötä tekeviltä ammattilaisilta saadusta palautteesta voi vetää varsin positiivisia johtopäätöksiä. Kokemusasiantuntijuuteen asennoidutaan avoimen kiinnostuneesti, mutta toki aiheeseen liittyy odotetusti myös kysymyksiä. Vastaajilla oli selvästi näkemystä siitä, millä tavalla kokemusasiantuntijuutta voisi hyödyntää käytännön työssä. Teksti: Tuuli Kalari ja Tea Viljanen VASTAA KYSELYYN! Jos olet hoitotyön ammattilainen, etkä vielä ole vastannut kokemusasiantuntijuutta koskevaan kyselyyn, voit käydä vastaamassa liiton kotisivuilla tai facebookin kautta asti! Onko sinulla omakohtaista kokemusta syömishäiriöstä? Me keräämme myös sairastuneiden ajatuksia kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisestä osana hoitoa ja toipumista. Kyselylomakkeen löydät liiton nettisivuilta ja facebookista asti. 19 SYLILLINEN 1/2013

20 Harjoittelija Tuuli Kalari Elämää SALT-toimintakeskuksessa - villasukkia ja kuulluksi tulemista Sain tutkivan journalistin tehtävän raportoida SALT-toimintakeskuksen kuulumisia täältä Tampereelta. SALT-toimintakeskus ilmestyi keskuuteemme kesällä 2012, omaa rooliaan tunnustellen ja asiakkaita uusiin tiloihin tavoitellen. Minä olen pian suorittanut sosiaalipsykologian opiskeluihini kuuluvan harjoittelun täällä SALT:ssa, eräänlaisena pilottihankkeena, kuten toimintakeskuksessa toiminnanohjaajana toimivan Ritva Näräkän kanssa harjoitteluni arvokkaasti nimesimme. Koenkin jonkinlaista vertaistoveruutta tätä SALT-toimintakeskusta kohtaan. Molemmat olemme vielä uramme alussa. - Siksi kohtaamme harjoittelupaikkani kanssa myös samoja uran käynnistymiseen liittyviä kysymyksiä kuten, mistä löytyy tulevaisuutemme rahoittaja? Tai, miten sijoitun muiden ammatillisten toimijoiden joukkoon? Konkreettista ja erityistä Pilotti-hankkeesta johtuen harjoittelupaikassani moni asia tapahtuu ensi kertaa ja hieman kokeiluluonteisesti, mutta toisaalta kaikki on ihanan konkreettista ja yksinkertaista. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että internet-yhteys ei toimi, jos ei joku sitä laita toimimaan. Työpaikan seinällä ei tikitä kelloa, jos joku ei ole tikittäjää vielä asentanut. Toisaalta palkkakuittini eivät myöskään huku raskaaseen byrokratiaan, kun palkanlaskijallakin on ohuessa organisaatiossa kasvot. Muutenkin työpaikan henkilöstösuhteet ovat suorat ja selkeät. Esimerkiksi harjoittelunohjaajani ja ainut työkaverini Ritva löytyy viereisestä huoneesta. Hän myös tietää välittömästi, mitä minulle milloinkin oikeasti ihmisenä kuuluu. Se on aika erityistä näinkin virallisten työsuhteiden valossa. Villasukka-tyyli palvelee vuorovaikutusta Nämä kaikki konkreettiset havainnot kuvaavat sitä todellisuutta, mitä täällä SALT:in arjessa tapahtuu. Tai yleensähän täällä on hyvin hiljaista ja rauhallista, ellemme juoruile Ritvan kanssa pikkuruisessa keittiössä. Tämän kirjoitelman tarkoituksena on nyt kertoa teille hieman lisää SALT:sta - erityisesti niiden kuukausien osalta, jotka minä olen toimintakeskuksen mukana harjoitellut toimimista ja työntekoa tässä yhteiskunnassa. Kuluneen puolen vuoden aikana SALT-hanke on ennen kaikkea luonut konkreettista olomuotoaan toimintakeskuksena. Tampereen Aleksanterinkadulta löytyvissä SALT:in tiloissa verhot ovat nousseet tankoihin, viherkasvit jääneet henkiin ja monta kynttilää on poltettu kahvikuppeja kumotessa. Tällainen fyysisen ulkoasun ja elävän toiminnan luominen ovat mielestäni erittäin tärkeitä saavutuksia SALT:lle. Toimintakeskuksesta välittyvän tunnelman merkityksen tajuaa aina niinä hetkinä, kun uusi ihminen astuu SALT:n olohuoneeseen. Olipa tänne tulevan vierailijan tavoitteena sitten avautua syömiseen liittyvistä murheistaan tai sopia ammatillisista yhteistyökuvioista, niin asioiden hoitoa edistävät huomattavasti pöydällä valuvat kynttilät ja piparipurkin tuoksu, jos tätä aistimaisemaa vertaa esimerkiksi virastojen kopiokoneen kohinaan tai hoitolaitosten kliinisyyteen. Moni SALT:iin uskaltautunut vierailija onkin huokaissut, että ainakin täältä välittyi mukava tunnelma, ja tekin ootte niin tommosia. Näitä kohtaamisia pohtiessani olen oppinut sen, miten SALT:n konkreettiseen olomuotoon kuuluva villasukka-tyyli ja lattiatyynyt palvelevat strategisesti erilaisia vuorovaikutustilanteita. Tunnelman ja fyysisen ympäristön merkitys korostuvat vielä entisestään, kun lähestytään arkaluonteisia puheenaiheita. Henkilökohtainen kahvittelukupponen Tässä kirjoituksessani yritän nyt pysyä mahdollisimman konkreettisella tasolla kertoessani havaintoja kasvuiässä olevan toimintakeskuksen kuulumisista. Niinpä raportoin teille eräästä ajatuksia herättäneestä astiakaapin tapahtumasta. Joulun jälkeen eräänä tiistai-iltana tiskattavien astioiden joukkoon oli ilmestynyt uusi muki, joka poikkesi selkeästi SALT:n virallisesta Teema-sarjasta. Eikä tässä vielä kaikki, sillä seuraavana tiistai-iltana tämän persoonallisia merkityksiä kantavan mukin seuraan liittyi toinenkin jotenkin henkilökohtaiselta vaikuttava kahvittelukupponen. Pian minusta tiskaajana alkoi tuntua siltä, että nyt joku on tekemässä tänne kotia. Astioita tiskatessa, joka on ydinosaamistani parhaimmillaan, ehtii miettiä näihin mukeihin liittyviä merkityksiä. Niitä on varmasti monia hyvin henkilökohtaiselle tasolle jääviä, mutta SALT:in näkökulmasta ajattelen, että mukien tänne kotiutuminen kertoo jotain toimintakeskuksen onnistuneesta itsensä luomisesta ja oman paikkansa ansaitsemisesta. Jatkuu seuraavalla sivulla 20 SYLILLINEN 1/2013