Rikosasianajajan. käsikirja. Markku Fredman

Transkriptio

1 Rikosasianajajan käsikirja Markku Fredman TALENTUM Helsinki 2013

2 Copyright Talentum Media Oy ja kirjoittaja Kansi: Lauri Karmila Sivunvalmistus: NotePad ISBN ISBN (sähkökirja) BALTOprint Liettua 2013 Palaute kirjasta:

3 Aarno Arvelan muistolle Alkusanat Tämän kirjan kirjoittaminen on jatkoa osuudelleni kirjassa Esitutkinta ja pakkokeinot (Talentum 2012). Tuota kirjaa kirjoittaessani pyrin laajentamaan kohderyhmää myös rikosjuttuja hoitaviin asianajajiin. Havaitsin, ettei Suomessa loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon kirjoitettu opastusta rikosjuttuja hoitavalle asianajajalle. Työ on pitänyt oppia pitkälti kantapään kautta ja vanhempien kollegoiden opastamana. Ne, jotka eivät ole päässeet kokeneemman oppiin, ovat valitettavasti usein toistaneet virheellisiä ja puutteellisia menettelyitä. Yritystoimintaa yksin harjoittavat asianajajat eivät ole voineet luetuttaa tekstejään esimiehellään tai kollegallaan ja saada heiltä palautetta. Olen tähän kirjaan koonnut oppeja, joita olen itse saanut vuonna 1987 alkaneella asianajourallani. Paljon olen oppinut myös tätä kirjaa kirjoittaessani, ja siltä osin kyse on omasta näkemyksestäni hyvistä käytänteistä, joiden suhteen kehitys ei välttämättä vielä ole päätepisteessään. Paljon on sellaista, minkä voi tehdä toisin. Toivon kuitenkin, että tämä kirja herättää pohdiskelua siitä, miten parhaalla tavalla voimme edistää päämiehen etua ja oikeutta sekä prosessien sujumista samalla kun yhteiskunta jatkuvasti vähentää panostustaan oikeudenhoitoon. Kirja on kirjoitettu rikosasianajajille ja sellaisiksi aikoville avuksi heidän työssään sekä asianomistajan avustajana että syytetyn puolustajana. Hyvät käytänteet ovat toki tarpeen myös niille lakimiehille, V

4 Alkusanat jotka satunnaisesti hoitavat rikosasioita. Vuoden 2013 alusta voimaan tulleen oikeudenkäyntiavustajalain myötä kirjan kohderyhmään kuuluvat myös luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat, jotka ovat velvollisia noudattamaan hyvää asianajotapaa ja ovat myös julkisen valvonnan alaisia. Kirjassa on selostettu hyvän asianajotavan sisältö sekä tapa, jolla sitä uusien lakien mukaan valvotaan. Tässä kirjassa viitataan vuoden 2014 alusta voimaan tuleviin esitutkinta- ja pakkokeinolakeihin. Myös luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain siirtymäkausi päättyy tuona samana ajankohtana. Kirja alkaa johdantoluvulla, jossa käsitellään historiaa ja asianajajakunnan merkitystä yhteiskunnassa. Toisessa luvussa selostetaan asianajotoimintaa koskevia säännöksiä ja määräyksiä rikosjuttuja hoitavan lakimiehen näkökulmasta. Esillä ovat asianajajalaki, laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista, esitutkintalaki sekä hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet. Luvussa selostetaan myös julkista oikeusapua, puolustusta ja asianomistajan avustamista koskevia säännöksiä. Kolmannessa luvussa esitellään rikosprosessia koskevat säännökset ja menettelyt. Luku alkaa rikosilmoituksen tekemisestä ja päättyy tuomion täytäntöönpanoon ja ylimääräiseen muutoksenhakuun. Erityisen tarkasti tuo luku paneutuu sellaisiin kysymyksiin, jotka mielestäni ovat ongelmallisia. Asianosaisen oikeus saada viranomaiselta tietoja ja tämän oikeuden peilikuvana viranomaisella olevan tiedon hyödyntämiskielto ovat tässä lavealti esitettyinä, koska niiden osalta käsitykset ovat kehitysvaiheessa ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat luoneet paineita perinteisten käsitysten uudelleenarviointiin. Sama koskee ns. Salduz-periaatetta eli rikoksesta epäillyn mahdollisuutta saada avustaja kuulusteluun esitutkinnassa. Myös tunnistamismenettelyt olen käsitellyt melko tarkasti, koska niiden suhteen syyttäjät ja tuomioistuimet ovat hyväksyneet aivan kelvottomia menettelytapoja, joissa poliisi pitäytyy, kunnes nykymenoon puututaan. Neljäs luku käsittelee tiettyjä erityisprosesseja, kuten lähestymiskieltoa, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista, vangin siirtoa kotimaahansa sekä pitkäaikaisvankien vapauttamista ja armahdusta. Mukana on myös lyhyet esitykset rikoksentekijän karkottamisesta ja ihmisoikeusvalituksista. VI

5 Alkusanat Viidennessä luvussa on malliasiakirjoja rikosasianajajan tarpeisiin. Kirja on kirjoitettu asianajajan työn ohessa noin vuoden aikana. Tämän myötä kirjaan on ehkä jäänyt epätasaisuutta ja toistoa. Toisaalta olen pyrkinyt kirjoittamaan jaksoista ehyet kokonaisuudet, koska kyse on käsikirjasta, jota ei ole tarkoitettu luettavaksi kerralla kannesta kanteen vaan tarpeen mukaan sieltä täältä. Olen kuitenkin pyrkinyt varustamaan tekstin ristiviitteillä siten, että lukija saa tiedon siitä, missä muussa jaksossa tietty teema on esillä. Jaksojen lopussa on aiheeseen liittyvä kirjallisuusluettelo. Näissä luetteloissa en ole viitannut aihetta koskeviin perusteoksiin, joihin tulisi viitata lähes jokaisessa kohdin. Näihin perusteoksiin on kuitenkin viitattu, jos tekstissä on kyseisiä teoksia siteerattu tai kommentoitu. Kiitän Suomen Asianajajaliiton Säätiötä, joka on asianajaja Aarno Arvelan muistorahastosta tukenut kirjoitustyötäni siten, että olen voinut rauhallisin mielin keventää työtaakkaani pysyäkseni kustantajalle lupaamassani aikataulussa. Kiitän kustannuspäällikkö Arja Lappeteläistä, joka sai houkuteltua minut jatkamaan kirjoituspuuhia esitutkintakirjan jälkeen. Hänen yllyttämänään jäin pohtimaan, millaisen kirjan haluaisin kirjoittaa. Olen hyödyntänyt tässä kirjassa aiempia tekstejäni, muun muassa vuonna 2011 hyväksyttyä julkisuuskysymyksiin liittyvää lisensiaatintyötä. Minulla on ollut tilaisuus osallistua Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean, Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan sekä Todistelutoimikunnan työhön. Lisäksi olin jäsenenä syyttäjän toimenkuvan kehittämistä ja oikeussuojakeinoja oikeudenkäynnin viipymistä vastaan valmistelleissa työryhmissä sekä Suomen Asianajajaliiton työryhmässä, joka arvioi asianajotoiminnan sääntelyn vaihtoehtoja. Näiden valmisteluelinten näkemykset ovat tunnistettavissa tekstissä. Myös kuusi vuotta Suomen Asianajajaliiton hallituksessa olivat avartavia, ja siinä yhteydessä asianajajien valvontamenettelytkin tulivat tutuiksi. Osallistuminen näihin tehtäviin on syventänyt näkemystäni rikosasianajajan roolista. Tämä teos ei olisi voinut syntyä ilman näitä monipuolisia keskusteluja tuomarien, syyttäjien ja poliisien sekä yliopistotutkijoiden ja erilaisia toimeksiantoja hoitavien kollegojen kanssa. Kiitos heille kaikille. VII

6 Alkusanat Kiitän myös kirjoituksen luonnosversioita lukeneita ja kommentteja esittäneitä. Olen saanut ajatuksia herättäviä ja kehittäviä kommentteja aina niin kannustavalta professori Dan Frändeltä, oikeusneuvos Pertti Välimäeltä, hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldtiltä ja kollegoiltani Riitta Leppiniemeltä, Jarkko Männistöltä ja Ari Haloselta sekä toimistomme asianajajilta Ulf Månssonilta, Jussi Sarvikiveltä ja Maija Häyriseltä. Hovioikeudenviskaali Tiina Väisänen ja hallitussihteeri Eva Tams ovat vastanneet avuliaasti kyselyihini käytännöistä ja terminologiasta. Myös muita olen vaivannut yksittäisillä kysymyksillä. Kustannustoimittaja Taija Haapaniemi on asiantuntevasti ja ripeästi saattanut tekstin julkaisukelpoiseen muotoon. Erityisen lämmin kiitos vaimolleni Elinalle, joka yli 15 vuoden asianajokokemuksella on lukenut koko käsikirjoituksen läpi ja esittänyt isoja ja pieniä kommentteja. Lisäksi hän on pitkälti mahdollistanut keskittymiseni kirjoittamiseen työpäivien jälkeen ja viikonloppuina. Vallilassa huhtikuun 21. päivänä 2013 Markku Fredman VIII