RAUTIALA SIRPA, KUJANPÄÄ LIISA. Työterveyslaitoksen sisäilmapalveluiden sisällön ja toimintatavan muutos vuosina

Transkriptio

1 RAUTIALA SIRPA, KUJANPÄÄ LIISA Työterveyslaitoksen sisäilmapalveluiden sisällön ja toimintatavan muutos vuosina OPINNÄYTETYÖT, RAKENNUSTERVEYS 2013

2 Työterveyslaitoksen sisäilmapalveluiden sisällön ja toimintatavan muutos vuosina Liisa Kujanpää ja Sirpa Rautiala TIIVISTELMÄ Tämä on tiivistelmä ei julkisesta Rakennusterveys opinnäytetyöstä Työssä selvitettiin, miten Työterveyslaitoksen sisäilmapalvelujen sisältö ja toimintatavat ovat muuttuneet vuodesta 2007 vuoteen Aineistona oli 515 Työterveyslaitoksen DORIStietokantaan vuosina 2007, 2010 ja 2012 tallennettua sisäilmapalveluun liittyvää lausuntoa. Lisäksi tarkasteltiin vuonna 2013 tehtyjen lausuntojen sisältöä ja sitä, onko sisäilmapalvelujen toimintatapa edelleen muuttunut. Työterveyslaitoksen sisäilmapalveluissa on tapahtunut sekä sisällöllisiä että toimintatapaan liittyviä muutoksia viimeisten viiden vuoden aikana. Sisäilmapalvelussa on siirrytty ilman epäpuhtausmittauksista kokonaisvaltaisempiin ja suurempiin sisäilmastoselvityksiin, joissa huomioidaan koko rakennus, sen kunto ja sen vaikutus henkilökunnan kokemaan oireiluun. Selvitysprosessissa ollaan yhä useammin mukana vielä korjausten jälkeen selvittämässä niiden onnistumista. Palvelu on nykyisin myös yhdenmukaisempaa sisäilmastoselvityksen vähimmäissisällön määrittelyn takia. Vuosina 2012 ja 2013 on tehty yhä enemmän konsultointityyppistä palvelua, missä asiantuntijan rooli vastaa tilaajaohjeen selvitysvaiheen vetäjän tehtäviä. Työterveyslaitoksessa asiantuntijoiden kouluttautuminen rakennusterveysasiantuntijoiksi sekä yhteinen asioiden määrittely viime vuosina näkyy asiakaslähtöisempänä sisäilmapalveluna sekä lisääntyneenä asiakastyytyväisyytenä. Sisäilmaongelma ja sen syyt Sisäilmaongelma on monitahoinen käsite, jonka määrittely on vaikeaa. Se on terveyttä tai turvallisuutta vaarantava puute tai ongelma rakennuksessa, joka voi johtaa tilojen käyttäjien oireiluun tai aiheuttaa epäviihtyvyyttä (Tähtinen ym. 2012). Sisäilmaongelmien syynä voivat olla kosteus- ja mikrobivauriot, rakennusmateriaaleista peräisin olevat kemialliset päästöt, pölyt ja kuidut sekä vika ilmanvaihdon toimivuudessa tai riittämätön huolto ja kunnossapito. 1

3 Kosteusvauriot Monissa rakennuksissa on kullekin rakentamisajankohdalle tyypillisiä vaurioherkkiä rakenteita (Heikkinen 2012). Kostuminen voi aiheuttaa materiaalien kemiallista ja mikrobiologista vaurioitumista. Kosteusvauriot johtuvat rakenteiden sietokyvyn ylittävästä kosteusrasituksesta. Lahottajasienten aiheuttamat vauriot heikentävät monien eri materiaalien lujuutta ja lyhentävät niiden suunniteltua käyttö- tai kestoikää (Kokko ym. 1999). Kemialliset yhdisteet Sisäilman kemiallisten epäpuhtauksien yleisimmät lähteet ovat rakennusmateriaalit, kalusteet ja tilassa käytettävät laitteet. Sisäilmasta on tunnistettu satoja materiaaleista vapautuvia kemiallisia yhdisteitä eli haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC). Toimistojen sisäilmassa aromaattisista yhdisteistä tolueeni, ksyleenit, bentseeni ja etyylibentseenit ovat yleisimpiä (Salonen ym. 2011). Vähäisemmässä määrin ongelmia aiheuttavat nykyään mm. formaldehydi (lastulevyt), PAH (kreosoottia sisältävät vesieristeet tai kreosootilla kyllästetty puutavara) ja PCB (elementtisaumat). Lattiapinnoitteista haihtuvat epäpuhtaudet ovat yleisiä sisäilmaongelmien aiheuttajia. Linoleumin raaka-aineena on käytetty pellavaöljyä tai muita öljytuotteita, jotka sisältävät epäpuhtauksia ja hapettuvat voimakkaasti vanhetessaan. Vanhasta linoleumista haihtuu erityisesti aldehydejä ja ketoneja (Bernstein ym. 2008). PVC-muovimatot valmistetaan muovista, johon on lisätty erilaisia lisäaineita, kuten pehmittimiä. Mattoteollisuus on vaihtanut pehmittimiä vuosien kuluessa, joten eri-ikäisistä muovimatoista voi kostumisen seurauksena vapautua sisäilmaan eri yhdisteitä, vanhoista 2- etyyli- 1-heksanolia ja uudemmista C 8 -C 11 -alkoholi-isomeerejä (Backlund 2013). 2

4 Mikrobit Korjaamaton kosteusvaurio voi johtaa mikrobikasvuun. Laboratoriokokeiden perusteella mikrobikasvu voi käynnistyä jo vuorokauden kuluttua materiaalin kastumisesta (Pasanen ym. 1992). Rautialan ym. (2002) mukaan rakenteet voivat myös käytännössä mikrobivaurioitua jo muutamassa päivässä, jos ne kastuvat esim. tulipalon sammutusvesistä. Samoin runsas veden käyttö siivouksessa voi vaurioittaa kuivien tilojen seinärakenteiden alaosia (Kujanpää ym. 2002). Kosteissa tiloissa levyrakenteisissa väliseinissä vesikalusteiden läpivienneistä pääsevä kosteus voi aiheuttaa mikrobikasvun ja mikrobien kulkeutumisen sisäilmaan (Reiman ym. 2002). Kostuneissa materiaaleissa kasvaa erilaisia homeita, hiivoja ja bakteereja. Mikrobikasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan epäpuhtauksia (itiöitä, allergeeneja, aineenvaihduntatuotteita), jotka voivat aiheuttaa ihmisille oireilua (Reiman ym. 2003, Reiman ym. 2005). Kosteusvaurioituneissa rakennuksissa tyypillisesti esiintyviä mikrobeja kutsutaan kosteusvaurioindikaattorimikrobeiksi. Kansainvälinen tutkijaryhmä on laatinut niistä listan (Samson ym. 1994), jota on täydennetty sitä mukaa kuin tieto kosteusvauriorakennusten mikrobeista Suomessa on lisääntynyt (Reiman ym. 2005, Asumisterveysopas 2009). Pölyt ja kuidut Sisäympäristön pöly koostuu pölypartikkeleista ja kuiduista, jotka ovat peräisin mm. ulkoilmasta, lämmitysjärjestelmistä, ihmisistä, vaatteista, ilmanvaihtojärjestelmistä ja rakennusmateriaaleista. Jos tuloilman suodatus ei ole riittävä, ulkoa voi kulkeutua esimerkiksi siitepölyä ja sieni-itiöitä sisäilmaan ilmanvaihtolaitteiston kautta. Tavanomaisimpia sisäilmassa esiintyviä ja ongelmia aiheuttavia kuituja ovat lasi- ja vuorivillakuidut, joita nimitetään yhteisellä nimellä teolliset mineraalikuidut ( ut/documents/teollisetmineraalikuidutteksti.pdf). Pinnoille laskeutuneen pölyn kuidut ovat useimmiten lähtöisin kattojen akustiikkalevyistä tai ilmanvaihtojärjestelmän ääni- tai lämmöneristeistä. Kuituja voi irrota huoltotöiden yhteydessä, materiaalin vanhetessa tai 3

5 ilmavirtausten mukana. Kuituja voi kulkeutua sisäilmaan myös rakenteiden lämmöneristeistä vuotoilmavirtausten mukana. Ilmanvaihdon ongelmat Ilmanvaihdon avulla rakennukseen tuodaan puhdasta ilmaa ja poistetaan ilmasta siihen kertyneitä epäpuhtauksia. Ilmanvaihdon toimimattomuus tai väärät ilmamäärät aiheuttavat monenlaisia sisäilmaongelmia. Riittämätön ilmanvaihto aiheuttaa tunkkaisuutta ja lämpötilaongelmia ja ilmanjakoon liittyvät ongelmat mm. vetoa. Epätasapainossa oleva ilmanvaihto voi puolestaan aiheuttaa liiallista alipainetta, jolloin epäpuhtaudet voivat kulkeutua rakenteista sisäilmaan vuotoilman mukana (Seppänen & Seppänen 1996). Ongelma liittyy erityisesti rakennuksiin, joissa on vain koneellinen poistoilmanvaihto (Backman ym. 2000). Ilmanvaihtojärjestelmä voi toimia myös kuitulähteenä, jos äänieristeinä on pinnoittamatonta, teollisista mineraalikuiduista valmistettua akustointimateriaalia. Tuloilmasuodattimissa voi kasvaa mikrobeja, jos sadevesi tai lumen sulamisvedet kastelevat suodattimet. Mikrobikasvun riskiä lisää tuloilmakoneen jaksottainen käyttö (Kokotti ym. 2002) ja riskiä pienentää mm. hienosuodattimen etupuolelle asennettu neulaputkipatteri (Halonen ym. 2003). Tuloilman mukana mikrobit kulkeutuvat sisäilmaan ja aiheuttavat oireilua. Toimintatavat sisäilmaongelman poistamiseksi Sisäilmaongelmien yleisyys Sisäilmaongelmat ovat yleisiä. Sisäilmaongelmia aiheuttavien merkittävien kosteus- ja homevaurioiden esiintyvyyden on arvioitu olevan toimistoissa 2,5-5 %, kouluissa ja päiväkodeissa % ja hoitolaitoksissa % kerrosalasta (Reijula ym. 2012). Noin 40 %:ssa suomalaisista sairaaloista on ilmanvaihdon aiheuttamia sisäilmaongelmia (Hellgren ym. 2011). Näissä rakennuksissa työskentelee ja viettää aikaa satoja tuhansia ihmisiä. 4

6 Kaiken kaikkiaan on esitetty, että sisäilmaongelmia esiintyy jopa joka toisessa rakennuksessa. Sisäilmaongelmista aiheutuneet kustannukset Sisäilmaongelmat ovat kansantaloudelle kalliita. Niiden poistaminen edellyttää usein raskaita investointeja rakenteiden korjauksiin ja ilmanvaihdon parannuksiin. Esimerkiksi sisäilmaongelmien syynä olevien merkittävien kosteusvaurioiden aiheuttamat kertaluontoiset korjauskustannukset olivat 1,2-1,6 miljardia euroa vuonna 2010 (Reijula ym. 2012). Lisäksi sisäilmaongelmat aiheuttavat vuosittain noin 1-1,5 miljardin euron menoerän (Lahtinen ym. 2006), joka sisältää oireista, sairauksista, niiden tutkimisesta, työkyvyn menettämisestä ja työtehon tuottavuuden laskusta aiheutuvat kustannukset. Sisäilmaongelmien poistaminen edellyttää yhteistyötä Sisäilmaongelmat ilmenevät työpaikoilla työntekijöiden oireiluna ja työperäisinä sairauksina (Seuri ym. 2000, Ruoppi ym. 2003, Patovirta ym. 2003). Terveyshaitat eivät yleensä ole pysyviä, vaan ne häviävät siirryttäessä pois tiloista. Ongelmien taustalla on usein monia samanaikaisia syitä ja niiden ratkaiseminen vaatii moniammatillista yhteistyötä. Syiden tunnistamiseen tarvitaan mm. rakennusteknistä, ilmanvaihtoon, epäpuhtauksiin ja niiden tunnistamiseen liittyvää sekä lääketieteellistä osaamista (Kujanpää ym. 2006), joka yhdistetään sisäilmastoselvitysprosessissa esim. työpaikkakohtaisen tai organisaation, kuten työpaikan sisäilmaryhmän kokouksissa. On tärkeää, että kiinteistöä koskevaan ongelmien ratkaisuprosessiin osallistuvat mm. kiinteistön omistajan, työntekijöiden, työnantajan ja työterveyshuollon edustajat. Avoin tiedottaminen prosessin etenemisestä on tärkeää (Lahtinen ym. 2006). Sisäilmaongelmien selvittäminen Osana Valtakunnallisia kosteus- ja hometalkoita on laadittu ohje tilaajalle sisäilmastoongelmien selvittämiseen (Tähtinen ym. 2012). Tilaajaohjeessa esitetään mm. kokonaisvaltainen lähestymistapa ja vaiheet sisäilmaongelmien ratkaisemiseen sekä tilaajan ja työnantajan vastuut. 5

7 Uutena toimijana sisäilmaongelmien selvitysprosessiin on esitetty selvitysvaiheen vetäjää, jonka tilaaja valitsee heti alkuvaiheessa arvioimaan ongelman laajuutta ja tarvittavia selvityksiä. Vetäjän tehtäviin kuuluu lähtötietojen yhdistäminen ja arviointikäyntiin osallistuminen sekä tutkimussuunnitelman laatiminen sekä konsulttiryhmän kokoaminen ja ohjaaminen, tutkimussuunnitelmien ja osatutkimusten tarkastelu, selvitystyön seuranta ja laadunvarmistus, selvitysten laajentaminen tarvittaessa, kokonaiskuvan muodostaminen yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, tiedonsiirto korjaussuunnittelijoille ja korjaustyön toteuttajille sekä viestintä eri ryhmien välillä. Ajatuksena on, että selvitysvaiheen vetäjä toimii tilaajan tukena ja on avainasemassa selvitystyön ja korjausten onnistumisessa. Tilaajille runsas nimikkeistö tuottaa valinnan vaikeuksia, kun kosteus- ja homevaurioiden selvitys- ja korjaushankkeisiin haetaan päteviä tekijöitä. Eri pätevyyksien omaavilla ei aina ole selkeätä kuvaa mihin toimeksianto rajoittuu sekä mihin heillä on riittävä osaaminen ja pätevyys (Kokotti 2010). Tällaisia moniosaajia on Suomessa erittäin vähän, joten koulutusta ja nimikkeistön yhdenmukaistamista tarvitaan. Sisäilma-asiantuntijoiden koulutus Vasta viimevuosina on havaittu, että riittävää osaamista sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi ei ole. Lähtökohtana koulutuksen saamiseksi kaikkia asiantuntijoita koskevaksi on Kosteus- ja hometalkoiden toimintaohjelmaan sisältyvä valtioneuvoston periaatepäätös Osana Valtakunnallisia kosteus- ja hometalkoita on julkaistu loppuraportti (Kokotti 2013) koko maata käsittävän koulutuksen ja pätevöitymisen järjestämisestä sisäilmasto-ongelmien ratkaisemiseen. Työterveyslaitoksen sisäilmapalvelun kehitys Työterveyslaitoksella vuodesta 1998 sisäilmaselvityksiin on teknisen osuuden tehnyt rakennusinsinööri. Sitä ennen selvitykset olivat lähinnä työhygieenisiä mittauksia, joissa mitattiin ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia. Sisäilmapalvelu aloitettiin Kuopiossa ja nykyään sitä tarjotaan myös Oulussa, Tampereella, Turussa, Helsingissä ja Lappeenrannassa. Tavoitteena on ollut tarjota asiakkaille moniammatillista, kokonaisvaltaista sisäilmapalvelua 6

8 kaikilla paikkakunnilla. Eri alojen asiantuntijuus, kuten kemian, fysiikan, rakennustekniikan ja mikrobiologian, on pyritty ottamaan huomioon uusia työntekijöitä rekrytoitaessa ja tarvittaessa puuttuvaa osaamista on hankittu myös alihankintana. Lisäksi työterveyshuollon erikoistumisjaksolla olevat lääkärit osallistuvat terveysriskin arviointiin sisäilmastoselvityksissä. Työn tavoite Työn tavoitteena oli selvittää Työterveyslaitoksen sisäilmapalvelujen sisällössä ja toimintatavoissa tapahtuneita muutoksia vuodesta 2007 vuoteen Tavoitteena oli myös arvioida mahdollisten sisällöllisten ja toimintatapaan liittyvien muutosten laatua ja relevanssia palvelun asiakaslähtöisyyden kannalta. Aineisto ja menetelmät Aineistona oli Työterveyslaitoksen DORIS-tietokantaan vuosina 2007, 2010 ja 2012 tallennettuja sisäilmapalveluun liittyviä lausuntoja. Lausuntoja valittiin tarkasteluun sattumanvaraisesti kaikilta kuudelta paikkakunnalta vuodelta 2007 yhteensä 264 kpl, vuodelta kpl ja vuodelta kpl. Lausunnon perusteella arvioitiin palvelun sisältöä ja toimintatapaa. Myös vuonna 2013 tehtyjen lausuntojen sisältöä arvioitiin ja sitä, onko sisäilmapalvelujen toimintatapa edelleen muuttunut. Tulokset ja niiden tarkastelu Palvelun sisältö vuosina 2007, 2010 ja 2012 Sisäilmastoselvitykset ovat olleet vuosina 2010 ja 2012 suurempia kokonaisuuksia kuin vuonna Sisäilmastoselvityksiin liittyvien seurantakäyntien lukumäärä on lisääntynyt vuodesta 2007 vuoteen Työterveyslaitos on siten ollut mukana sisäilmaongelmien selvittämisessä vielä korjaustoimenpiteiden jälkeen ja työ on pyritty tekemään asiakkaan kannalta valmiiksi ongelman ratkaisuun asti. 7

9 Sisäilmastoselvitysten sisältö vuosina 2007, 2010 ja 2012 Systemaattinen taustatietojen hankinta vuosina 2010 ja 2012 on johtanut siihen, että on saatu parempi käsitys sisäilmaongelman aiheuttajasta ja laajuudesta. Sisäilmastoselvityksissä on tarkasteltu vuosina 2010 ja 2012 keskimäärin useampaa muuttujaa kuin vuonna Rakennuksen ja ilmanvaihdon arviointi on kuulunut vuonna 2010 yli 71%:iin ja vuonna 2012 jo yli 90%:iin sisäilmastoselvityksistä. Näihin perustuen on annettu toimenpidesuosituksia ongelmien tekniseksi ratkaisemiseksi. Lisäksi sisäilmastoselvityksiin on kuulunut sisäilmastokysely ja lääketieteellinen riskinarvio entistä useammin. Sisäilmastoselvitys on tuotteistettu vuonna 2012, joten palvelulla on tietty sisältö, yhteisesti sovittu toimintatapa ja korkea laatu, jota seurataan asiakastyytyväisyyyskyselyillä ja auditoinneilla. Uusi toimintatapa vuonna 2013 Vuoden 2013 aikana Työterveyslaitoksella on kirjoitettu yhä enenevässä määrin asiantuntijayhteenvetolausuntoja. Lausunnot on kirjoitettu saatujen tietojen ja Työterveyslaitoksen arviointikäynnin pohjalta ja niiden avulla asiakas on voinut jatkaa sisäilmaongelman selvitysprosessia ilman Työterveyslaitosta. Kohteissa on aiemmin ollut sisäilmaan liitettyä oireilua ja niissä on tehty useita erilaisia selvityksiä. Selvityksen tekijä on yleensä vaihtunut, joten kenellekään ei ole muodostunut kokonaiskuvaa tilanteesta. Todettuja paikallisia vaurioita ja vikoja on mahdollisesti korjattu, mutta työntekijöiden oireilu on jatkunut korjauksista huolimatta. 8

10 Työterveyslaitoksen rooli em. tapauksissa on ollut kokonaiskuvan muodostaminen ongelmasta ja sen syistä sekä jatkotoimenpiteiden suositteleminen. Tilauksiin on usein kuulunut Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden tekemä arviointikäynti, jossa on aistinvaraisesti ja suoraan osoittavilla mittalaitteilla arvioitu rakenteiden kuntoa ja ilmanvaihdon toimivuutta. Prosessi on usein päättynyt Työterveyslaitoksen osalta asiantuntijalausunnon kirjoittamiseen sekä lausunnon toimittamisen jälkeen pidettyyn palautetilaisuuteen. Palautetilaisuutta on pidetty tärkeänä asioiden monimutkaisuuden takia. Tavoitteena on tämän kaltaisen palvelun valtakunnallinen tarjoaminen. Johtopäätökset Työterveyslaitoksen sisäilmapalveluissa on tapahtunut sekä sisällöllisiä että toimintatapaan liittyviä muutoksia viimeisten viiden vuoden aikana. Sisäilmapalvelussa on siirrytty vuosien aikana ilman epäpuhtausmittauksista kokonaisvaltaisempiin ja suurempiin sisäilmastoselvityksiin, joissa huomioidaan koko rakennus, sen kunto ja sen vaikutus henkilökunnan kokemaan oireiluun. Lisäksi selvitysprosessissa ollaan yhä useammin mukana vielä korjausten jälkeen selvittämässä niiden onnistumista. Palvelu on nykyisin myös yhdenmukaisempaa, koska vuonna 2012 sisäilmastoselvitys tuotteistettiin. Vuosina 2012 ja 2013 on tehty yhä enemmän konsultointityyppistä palvelua, missä asiantuntijan rooli vastaa tilaajaohjeen selvitysvaiheen vetäjän tehtäviä. Tavoitteena on, että palvelua voidaan tarjota jatkossa valtakunnallisesti. Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot sekä Eduskunnan mietintö asettavat pätevyysvaatimuksia kosteus- ja homevaurioiden tai sisäilmasto-ongelmien selvityksissä toimiville asiantuntijoille. Työterveyslaitoksessa asiantuntijoiden kouluttautuminen 9

11 rakennusterveysasiantuntijoiksi sekä yhteinen asioiden määrittely viime vuosina näkyy asiakaslähtöisempänä sisäilmapalveluna sekä lisääntyneenä asiakastyytyväisyytenä. Kiitokset Suuret kiitokset tämän työn valmistumisesta kuuluvat ohjaajillemme vanhempi asiantuntija Marjut Reimanille Työterveyslaitokselle ja suunnittelija Helmi Kokotille Itä-Suomen yliopistoon. Lähdeluettelo Asumisterveysopas. 3. korjattu painos. Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen (STM:n oppaita 2003:1) soveltamisopas. Ympäristö ja terveys-lehti Backlund P. Lattiapäällysteiden uudet kosteusindikaattorit. kaattorit/sivut/default.aspx, Työterveyslaitos Luettu Backman E, Hyvärinen M, Lindberg, R, Reiman M, Seuri M, Kokotti H: The effect of air leakage through the moisture damaged structures in a school building having mechanical exhaust ventilation. Proceedings of Healthy Buildings Vol. 3: Bernstein JA, Alexis N, Bacchaus H, Bernstein L, Fritz P, Horner E, Li N, Mason S, Nel A, Oullette J, Reijula K, Reponen T, Sentzer J, Smith A, Tarlo S. The health effects of nonindustrial indoot air pollution. J Allergy Clin Immunol 121, 3, Halonen R, Kokotti H, Kujanpää L, Keskikuru T, Reiman M: The capability of a needle heat exchanger to prevent moisture and microbial damage of the fine filter. In Healthy Buildings 2003: Proceedings of ISIAQ 7th International Conference. Vol 2, TK Wai, C Sekhar, D Cheong, eds. Healthy Buildings 2003, Singapore, 2003, pp Heikkinen P. Tunnista ja tutki riskirakenne. Opetusmateriaali. Pientalojen riskirakenteet. riskirakenne2012.pdf. Luettu Hellgren U, Hyvärinen M, Holopainen R, Reijula K. perceived indoor air quality, air-related symptoms and ventilation in Finnish hospitals. International Journal of Occupational Medicine and Environmental Health 24(1):48-56 (2011). 10

12 Kokko E, Ojanen T, Salonvaara M, Hukka A, Viitanen H: Puurakenteiden kosteustekninen toiminta. VTT Rakennustekniikka. Espoo Kokotti H, Kujanpää L, Halonen R, Keskikuru T, Reiman M: Operation time of the ventilation system as a cause of microbial contamination of the infiltration filter. In Indoor Air 2002: Proceedings of the 9th International Conference on Indoor Air Quality and Climate, Vol. 1, H Levin, ed., Indoor Air 2002, Santa Cruz, California, 2002, pp Kokotti H. Kosteus- ja homevaurio- sekä muiden sisäilmaongelmien asiantuntijoiden koulutuksen ja pätevöitymisen kehittäminen ja synkronointi. Loppuraportti 2013 YM. Kosteus- ja hometalkoot. Kujanpää L, Reiman M, Kujanpää R: Mold damages caused by water used in cleaning - microbiological aspects. In Indoor Air 2002: Proceedings of the 9th International Conference on Indoor Air Quality and Climate, Vol. 1, H Levin, ed., Indoor Air 2002, Santa Cruz, California, 2002, pp Kujanpää L, Reiman M, Kujanpää R: Prioritization of buildings' renovation based on multidisciplinary risk assessment. Healthy Buildings June 2006, Lisboa, Portugal. Abstracts, p.310. Lahtinen M, Lappalainen S, Reijula K. Sisäilman hyväksi. Toimintamalli vaikeiden sisäilmaongelmien ratkaisuun. Helsinki: Työterveyslaitos Pasanen A-L, Heinonen-Tanski H, Kalliokoski P, Jantunen M. Fungal micro-colonies on indoor surfaces-an explanation for the base level fungal spore counts in indoor air. Atmospheric Environment 26B(1): Patovirta RL, Reiman M, Husman T, Haverinen U, Toivola M, Nevalainen A. Mould specific IgG antibodies connected with sinusitis in teachers of mould damaged school: a two-year followup study. Int J Occup Med Environ Health. 2003; 16(3): Rautiala S, Nevalainen A, Kalliokoski P. Firefighting efforts may lead to massive fungal growth and exposure within one week. A case report. International Journal of Occupational Medicine and Environmental Health 15: , Reijula K, Ahonen G, Alenius, H, Holopainen R, Lappalainen S, Palomäki E, Reiman M. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/

13 Reiman M, Yli-Pirilä P, Kujanpää L, Kokotti H, Seuri M, Halonen R, Asikainen V, Raunemaa T: Coincidence of microbial findings, complaints and symptoms in a building. In Healthy Buildings 2003: Proceedings of ISIAQ 7th International Conference. Vol 3, TK Wai, C Sekhar, D Cheong, eds. Healthy Buildings 2003, Singapore, 2003, pp Reiman M, Kujanpää L, Junttila S, Lappalainen S, Lindroos O, Pasanen A-L, Rajala R, Rautiala S, Reijula K, Tuomi T. Rakennusten kosteusvaurioita kuvastava mikrobisto. Ympäristö ja Terveys-lehti 8:2005, s Reiman MH, Kujanpää LA, Kujanpää RT: Perception assessment in moisture damaged buildings. In Indoor Air 2005: Proceedings of the 10th International Conference on Indoor Air Quality and Climate. Y Xudong, Z Bin, Z Rongyi, eds. Indoor Air 2005, Beijing, 2005, pp Ruoppi P, Husman T, Reiman M, Nuutinen J, Hyvärinen A, Nevalainen A: Nasal symptoms among residents in moldy housing. Scand J Work Environ Health. 2003;29:6: Salonen H, Lappalainen S, Lahtinen M, Holopainen R, Palomäki E, Koskela H, Backlund P, Niemelä R, Pasanen A-L, Reijula K. Toimiston sisäilmaston tutkiminen. Helsinki: Työterveyslaitos Samson RA, Flannigan B, Flannigan ME, Verhoeff AP, Adan AP, Hoektsra ES, eds. Health implications of fungi in indoor environments. Amsterdam, The Netherlands, Elsevier Seuri M, Husman K, Kinnunen H, Reiman M, Kreus R, Kuronen P, Lehtomäki K, Paananen M: An outbreak of respiratory diseases among workers at water-damaged building a case report. Indoor Air 2000; 10: Seppänen O, Seppänen M. Rakennusten Sisäilmasto ja LVI-tekniikka, Sisäilmayhdistys, Espoo Tähtinen K, Lappalainen S, Palomäki E, Rautio-Laine S, Reiman M. Työterveyslaitos. Helsingin kaupunki, Senaatti-kiinteistöt, Sipoon kunta, Suomen Sisäilmakeskus Oy & Vahanen Oy. Tilaajan ohje sisäilmasto-ongelman selvittämiseen ores.pdf. Luettu