EU:N JA LATINALAISEN AMERIKAN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS

Transkriptio

1 EU:N JA LATINALAISEN AMERIKAN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS PÄÄTÖSLAUSELMA Ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin vastaaminen yhdessä: kohti Euroopan unionin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen koordinoitua strategiaa UNFCCC:n neuvottelujen puitteissa laadittu sosiaaliasioiden, henkilövaihdon, ympäristön sekä koulutus- ja kulttuuriasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen pohjalta Euroopan parlamentin yhteisesittelijä: Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisesittelijä: Peter Liese (PPE) Carlos Baraibar (Parlatino) Lauantai 15. toukokuuta 2010 Sevilla (Espanja) AT\ doc AP v01-00

2 EUROLAT 15. toukokuuta 2010 annettu päätöslauselma Sevilla (Espanja) [laadittu sosiaaliasioiden, henkilövaihdon, ympäristön sekä koulutus- ja kulttuuriasioiden valiokunnan mietinnön pohjalta] Ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin vastaaminen yhdessä: kohti Euroopan unionin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen koordinoitua strategiaa UNFCCC:n neuvottelujen puitteissa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarinen edustajakokous, joka ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Euroopan unionin maiden valtion- ja hallitusten päämiesten välillä Rio de Janeirossa ( kesäkuuta 1999), Madridissa ( toukokuuta 2002), Guadalajarassa ( toukokuuta 2004), Wienissä ( toukokuuta 2006) ja Limassa ( toukokuuta 2008) pidettyjen viiden huippukokouksen julkilausumat, ottaa huomioon 14. helmikuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman ilmastonmuutoksesta, ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC, 1992) ja siihen liitetyn ilmastonmuutosta koskevan Kioton pöytäkirjan (11. joulukuuta 1997), ottaa huomioon Kööpenhaminassa Tanskassa joulukuuta 2009 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) viidennentoista osapuolikonferenssin (COP 15) ja viidennen osapuolikonferenssin, joka toimi Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksena (COP/MOP 5), sekä Kööpenhaminan sitoumuksen, ottaa huomioon Balilla Indonesiassa joulukuuta 2007 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) kolmannentoista osapuolikonferenssin ja kolmannen osapuolikonferenssin, joka toimi Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksena (COP/MOP 3), ottaa huomioon Valenciassa Espanjassa 17. marraskuuta 2007 julkaistun Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännen arviointiraportin (AR4) johtopäätökset ja muut kansallisten hallitusten toimeksi antamat tai Yhdistyneiden Kansakuntien muiden elinten tekemät tutkimukset, ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymän EU:n ilmasto- ja energiapaketin, ottaa huomioon työjärjestyksen 16 artiklan, A. katsoo, että Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen lopputuloksen avulla ei vakiinnuteta kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuutta ilmakehässä sellaiselle tasolle, että se estäisi koko ekosysteemiä olemasta vaarassa, B. ottaa huomioon, että Maailmanpankin arvioiden mukaan kehitysmaat joutuvat kärsimään 80 prosenttia ilmastonmuutoksen vaikutuksista, vaikka ne ovat vastuussa ainoastaan 30 prosentista hiilidioksidipäästöjä; ottaa huomioon, että kaikkien Latinalaisen Amerikan maiden yhteenlasketut päästöt ylittävät hädin tuskin viisi prosenttia, kuten Itä-Aasian ja Latinalaisen Amerikan yhteistyöfoorumin (FEALAC) viimeisessä kokouksessa tuotiin esiin, C. ottaa huomioon, että erään riippumattoman tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa jo nykyisin yli kuolemantapausta vuosittain; ottaa huomioon, että kehitysmaissa AP v /9 AT\ doc

3 tapahtuu 99 prosenttia näistä kuolemista ja elää 98 prosenttia ihmisistä, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa vakavasti; ottaa huomioon, että 90 prosenttia ilmastonmuutoksen aiheuttamista taloudellisista tappioista kohdistuu kehitysmaihin,1 D. ottaa huomioon, että hillitsemis- ja sopeutumistoimet ovat äärimmäisen tärkeitä; ottaa huomioon, että historiallisesti vastuu ilmastonmuutoksesta lankeaa teollisuusmaille; ottaa huomioon, että kehitysmaat ovat vaikuttaneet ilmastonmuutokseen vähiten, mutta kärsivät eniten sen seurauksista; ottaa huomioon, ettei kehitysmailla ole käytettävissään riittäviä varoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi, E. ottaa huomioon, että eräät Latinalaisen Amerikan maat, kuten Honduras ja Peru, on luokiteltu yhdessä Bangladeshin kanssa kolmen ilmastonmuutokselle alttiimman maan joukkoon maailmassa, ja ottaa huomioon aavikoitumisen ja metsien häviämisen merkittävät vaikutukset sekä sen, että Latinalaiseen Amerikkaan suuressa määrin vaikuttavat ilmiöt, kuten pyörremyrskyt ja lajien sukupuuttoon kuoleminen, ovat yleistyneet, sekä lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttaman maailmanlaajuisen uhkan konkreettiset, hälyttävät ja erittäin merkitykselliset esimerkit, kuten Amazonin sademetsän tilan tai Bolivian jäätiköistä aiheutuvan vaaran, F. katsoo, että Kööpenhaminan sitoumus ei ole riittävän kunnianhimoinen, jotta sen avulla voitaisiin vastata ilmasto-ongelmaan, ja että Kööpenhaminan ilmastokokouksen ainoa virallinen tulos oli päätös siitä, että prosessia jatketaan ja sopimukseen pyritään pääsemään Meksikossa joulukuussa 2010, G. ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien Maailman elintarvikeohjelma on osoittanut, että ilmastonmuutoksen odotetaan kiihtyvän entisestään Latinalaisessa Amerikassa aavikoitumisen, kuivien kausien yleisyyden, jäätiköiden vetäytymisen ja trooppisten pyörremyrskyjen voimakkuuden osalta; katsoo, että näistä ilmastonmuutoksen vaikutuksista koituu vakavia seuraamuksia maataloudelle, elintarviketurvalle, vedenjakelulle, kansanterveydelle, kiinteälle omaisuudelle, elolliselle elämälle ja ekosysteemeille, H. ottaa huomioon, että metsäkato aiheuttaa jopa 20 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä ja että metsäkadon pysäyttäminen on määritelty yhdeksi kustannustehokkaimmista tavoista vähentää kyseisiä päästöjä, 1. korostaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on ihmiskunnalle yksi merkityksellisimmistä asioista, ellei jopa kaikkein tärkein, ja että maapallon nykyisyyden ja tulevaisuuden, luonnon ja ihmisten kannalta on keskeisen tärkeää saada käynnissä olevissa kansainvälisissä neuvotteluissa aikaan merkittäviä tuloksia; 2. pitää valitettavana sitä, että Kööpenhaminan ilmastokokous ei johtanut toivottuihin sopimuksiin vaarallisen ilmastonmuutoksen estämiseksi ja kansainvälinen yleisö joutui pettymään sen jälkeen, kun sen odotukset olivat olleet korkealla viidennessätoista osapuolikonferenssissa saavutettavien tulosten osalta; 3. on valmis tukemaan kaikkia vuoropuheluun kannustavia kansainvälisen tason foorumeja ja aloitteita, mutta koska ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, toistaa uskovansa, että Yhdistyneillä Kansakunnilla olisi oltava neuvotteluissa, päätöksenteossa ja kansainvälisen tason sitovissa sopimuksissa keskeinen asema; 1 Human Impact Report: Climate Change The Anatomy of a Silent Crisis (julkaisija Global Humanitarian Forum Geneve 2009). AT\ doc 3/9 AP v01-00

4 4. kehottaa kansainvälistä yhteisöä vahvistamaan ponnisteluja tehokkaan sitovan sopimuksen aikaan saamiseksi joulukuussa 2010 Meksikossa pidettävään kokoukseen mennessä; 5. katsoo, että lisäksi on tarpeen tehdä työtä jo tällä hetkellä väistämättömiin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi, etenkin kaikista haavoittuvimmilla alueilla, joita ovat esimerkiksi rannikko- ja vuoristoalueet, saaret ja saaristot sekä kuivuudesta ja veden puutteesta kärsivät alueet; 6. on sitä mieltä, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kahdenvälisen strategisen kumppanuuden ja kaikkien sen jäsenten on asetettava ilmastonmuutoksen hillitseminen, ilmastonmuutoksen syyt ja joidenkin maiden, kuten Keski-Amerikan maiden, kasvava haavoittuvuus ehdottomalle etusijalle poliittisella kahden alueen asialistallaan sen estämiseksi, että nykyinen merkittävä ilmastokatastrofi kiihtyy; 7. katsoo, että kansallisten ja alueellisten parlamentaarikkojen on osallistuttava prosessiin; on sitä mieltä, että Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenten on sitouduttava keskittämään ponnistelunsa kansainvälisten neuvottelujen onnistumiseen pyrkimyksenä saada aikaan sitova yleisen edun mukainen kansainvälinen sopimus, mutta lisäksi myös julkisen politiikan rohkaisemiseen tavoitteena edistää puhtaan kehityksen mekanismia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista sekä, mikäli se on tarpeen, säädösten antamiseen; 8. painottaa, että ratkaisuja tarjoavat investoinnit energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan, metsäkadon pysäyttäminen, ihmisten käyttäytymisen muuttaminen kestävämmän tuotanto- ja kulutusmallin mukaiseksi, poliittinen sitoutuminen ja kansainvälinen yhteisvastuu päästöjen vähentämiseksi henkeä kohden; katsoo, että keskustelua eivät saisi hallita malthusilaisuuden tai uusmalthusilaisuuden kaltaiset teoriat, joiden mukaan keskeinen ongelma on väestönkasvu; 9. on sitä mieltä, että ilmastonmuutosta koskevat kansainväliset sopimukset edistävät vakautta ja varmuutta, jota sijoittajat tarvitsevat sitoakseen varoja vähähiiliseen talouteen, ja että lisääntynyt yhteistyö ja viralliset sitoumukset valtioiden ja alueiden välillä voivat näin ollen helpottaa maailmanlaajuisia investointeja puhtaaseen energiaan, vihreisiin työpaikkoihin ja vihreään talouteen; 10. painottaa, että rahoitus- ja talouskriisiä ei saisi käyttää tekosyynä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävien toimien toteuttamatta jättämiselle, koska toiminnan laiminlyöminen ja kansainvälisten neuvottelujen epäonnistuminen johtaisivat paljon voimakkaampaan ja pitkäkestoisempaan kriisiin eikä pelkästään taloudelliseen; on sitä vastoin sitä mieltä, että talouskriisejä olisi hyödynnettävä haasteena investoida energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan, trooppisten metsien ja muiden maailmanlaajuisten hiilinielujen suojelemiseen sekä uudenaikaiseen teknologiaan ja tällä tavoin luotava uusia työpaikkoja ja kestävää kasvua, vahvistettava kilpailukykyä ja vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä; 11. painottaa, että etenkin köyhät valtiot ja köyhät väestönosat ovat alttiita ilmastonmuutokselle, ja tämän vuoksi köyhyyden torjuntaa ja ilmastonmuutoksen torjuntaa ei pitäisi nähdä ristiriitana; AP v /9 AT\ doc

5 12. korostaa, että hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on arvioinut, että päästöjen olisi käännyttävä laskuun ennen vuotta 2015 ja niitä olisi edelleen vähennettävä vähintään prosenttiin nykyisistä päästöistä vuoteen 2050 mennessä1; 13. painottaa, että IPCC on päätynyt siihen, että teollisuusmaiden päästöjä on vähennettävä vuoden 1990 tasoihin verrattuna prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja prosenttia vuoteen 2050 mennessä, samalla kun Latinalaisessa Amerikassa, Lähi-idässä ja Aasian keskusjohtoisissa valtioissa on saavutettava merkittävä poikkeama perusurasta2; katsoo näin ollen, että kaikkien valtioiden on välttämätöntä hyväksyä YK:n ehdotuksia vastaavat vähentämisohjelmat; katsoo, että päästövähennyksiä olisi valvottava ja seurattava vähennysohjelmien täytäntöönpanon ja niiden vaikutuksen kokonaispäästöihin arvioimiseksi; 14. korostaa, että vuoden 2020 tavoite on keskeisen tärkeä, koska jos päästöt kasvavat liikaa, saatetaan saavuttaa ilmaston "kriittiset pisteet", jolloin tulevat sukupolvet eivät kykene vaikuttamaan ilmastonmuutokseen ponnistelivatpa ne miten lujasti tahansa; 15. pitää myönteisenä joidenkin Latinalaisen Amerikan valtioiden ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjunnassa; etenkin pitää myönteisenä esimerkkiä, jonka Costa Rica antaa sitoumuksellaan vähentää tuntuvasti hiilidioksidipäästöjä ollakseen hiilineutraali vuoteen 2021 mennessä, esimerkkiä, jonka Meksiko antaa sitoutuessaan vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 50 prosenttia alle vuoden 2002 tason vuoteen 2050 mennessä ja asettaessaan samalla vuotta 2012 koskevaksi tavoitteeksi vähentää päästöjä 50 miljoonaa tonnia vuodessa nykyhetkestä vuoteen 2012 asti, sekä Brasilian pyrkimyksiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 39 prosenttia nykykehitykseen verrattuna; 16. pitää myönteisenä joidenkin muiden kehitysmaiden ja nopean talouskasvun maiden ponnisteluja, etenkin Malediivien sitoumusta tulla hiilineutraaliksi jo vuonna 2019; 17. painottaa, että EU:n ilmasto- ja energiapaketti, johon sisältyy mahdollisuus ottaa tavoitteeksi 30 prosentin vähennys vuoteen 1990 verrattuna, jos muut teollisuusmaat ryhtyvät vastaaviin toimiin ja nopean talouskasvun maat ottavat kantaakseen toisenlaisen vastuun kuin liitteen I maat, on edelleen eräs kunnianhimoisimmista teollisuusmaiden tekemistä ehdotuksista; pitää kuitenkin myönteisenä myös Norjan sitoutumista prosentin vähennykseen ja Japanin sitoutumista 25 prosentin vähennykseen; 18. kehottaa muita UNFCCC:n osapuolia, ja etenkin Yhdysvaltoja, Intiaa, Kiinaa ja Venäjää seuraamaan Costa Rican, Meksikon, Brasilian, Malediivien, EU:n, Norjan ja Japanin antamaa esimerkkiä; 19. pitää valitettavana sitä, että Yhdysvaltojen ja Kiinan tekemät sitoumukset eivät ole läheskään riittäviä ja että ne eivät näin ollen edesauttaneet tehokkaasti Kööpenhaminan konferenssin onnistumista; 20. korostaa, että Yhdysvallat päästää ilmaan 20 prosenttia maailman päästöistä sen väestön edustaessa vain neljää prosenttia maailman väestöstä ja että myöskään kongressissa esitellyt suunnitelmat eivät muuta tilannetta merkittävästi lyhyellä aikavälillä; korostaa, että Kiina on maailman suurin päästöjen aiheuttaja, jonka päästöt henkeä kohden ovat jo nyt huomattavasti suuremmat kuin useimmissa Latinalaisen Amerikan maissa, muissa kehitysmaissa ja nopean talouskasvun maissa, ja että Kiinan sitoutuminen ei ole riittävää 1 Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljänteen arviointiraporttiin liittyvä kolmannen työryhmän osuus. 2 Katso edellinen alaviite. AT\ doc 5/9 AP v01-00

6 verrattuna muiden nopean talouskasvun maiden ja jopa joidenkin kehitysmaiden sitoutumiseen; 21. kehottaa osapuolia ratkaisemaan muita politiikanaloja koskevat kiistat ja ristiriidat liitteen I maiden ja muiden kuin liitteen I maiden välillä; 22. painottaa, että vaikka ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeva sopimus on tärkein ja haastavin tehtävä, kansainväliseen sopimukseen on sisällyttävä asianmukainen taloudellisten ja teknologisten resurssien siirto teollisuusmaista ja nopean talouskasvun maista etenkin vähiten kehittyneille maille ja pienille saarivaltioille hillitsemis- ja sopeutumistoimia varten; 23. pitää tämän vuoksi myönteisinä Meksikon, Norjan, Tanskan ja Euroopan komission tekemiä konkreettisia ehdotuksia tarvittavan rahoituksen kokoamiseksi; pitää myönteisenä Kööpenhaminassa saavutettua merkittävää mutta ei riittävää edistymistä luotaessa Kööpenhaminan vihreä ilmastorahasto; 24. ilmaisee olevansa kohtuullisen tyytyväinen Kööpenhaminassa aikaan saatuun sopimukseen osoittaa 30 miljardia dollaria ajanjaksolle hillitsemis- ja sopeutumistoimenpiteisiin kehitysmaissa ja ymmärtää tämän olevan ainoastaan ensiaskel sitoumuksessa saavuttaa 100 miljoonaa dollaria vuoteen 2020 mennessä; pyytää kuitenkin selventämään välittömästi, millaisin osuuksin lahjoittajat osallistuvat tähän rahoitukseen ja miten se jaetaan edunsaajamaiden kesken; 25. painottaa, että sekä kansainvälisen ilmailun että merenkulun on oltava osa UNFCCC:n alaista kansainvälistä sopimusta; katsoo, että sopimuksen olisi sisällettävä samat sitovat vähennystavoitteet kuin teollisuusmaidenkin osalta, ja merkittävä osa päästöoikeuksista olisi jaettava huutokaupan avulla siten, että huomattava osa huutokaupasta saaduista tuloista varataan etukäteen päästövähennystoimenpiteisiin ja sopeutumistoimenpiteisiin kehitysmaissa; selventää, että kyseessä on toimenpide, jossa sovellettaisiin "saastuttaja maksaa" -periaatetta, mikä tuottaisi lisää varoja ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeutumistoimiin etenkin vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä saarivaltioissa; pitää erittäin valitettavana sitä, että tässä asiassa ei saavutettu Kööpenhaminassa edistystä ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä vahvistamaan pyrkimyksiä päästä myönteiseen tulokseen, joka johtaa ilmailun ja merenkulun aiheuttamien päästöjen merkittäviin vähennyksiin Meksikossa; 26. haluaa kehottaa viranomaisia, jotka osallistuvat toukokuuta 2010 Rio de Janeirossa pidettävään ensimmäiseen Latinalaisen Amerikan ja EU:n väliseen siviili-ilmailualan huippukokoukseen, vahvistamaan siviili-ilmailualan yhteistyötä Latinalaisen Amerikan ja EU:n välillä, luomaan Meksikon ja EU:n välisen ilmailualan kaupan helpottamiseksi vaadittavat olosuhteet, etenkin kun kyse on lentosuunnistuksesta, ja edistämään turvallisempaa, tehokkaampaa ja kestävämpää liikennettä; 27. suosittelee, että UNFCCC:n alaisten taloudellisten resurssien jakamisessa olisi hyödynnettävä olemassa olevia kehitysyhteistyön periaatteita ja ohjeita, kuten hyvää hallintoa; katsoo, että etenkin rahasiirtoihin kohdistuva demokraattinen valvonta on keskeisen tärkeää, ja pitää myönteisenä Kööpenhaminassa saavutettua tähän liittyvää edistymistä; painottaa kuitenkin, että määrärahojen, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen kehitysmaissa, olisi toimittava lisärahoituksena, eikä niitä saisi irrottaa jo olemassa olevista kehitysmäärärahoista, mikä edellyttää kansainväliseltä yhteisöltä innovatiivisten rahoitusmekanismien kehittämistä; AP v /9 AT\ doc

7 28. huomauttaa, että uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinkoenergia, tuulienergia ja geoterminen energia, hyödyntäminen ja laajamittainen käyttö, on merkittävä vaihtoehtoinen keino vastata energiatarpeisiin ja hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, ja tämän vuoksi suosittelee, että resurssit, tieteellinen yhteistyö ja teknologia, julkinen politiikka ja politiikkojen toteuttaminen sekä kannustimet yksityisiä investointeja varten valjastettaisiin tähän tarkoitukseen yhdessä kaikkien muiden sellaisten toimenpiteiden kanssa, jotka mahdollistavat uusiutuvien energialähteiden näkyvämmän aseman EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen energiamallissa; 29. panee merkille Ecuadorin hallituksen Yasuni-hanketta koskevan ehdotuksen ja pyytää kaikkia asianosaisia tutkimaan edelleen, miten sitä voitaisiin parhaalla tavalla tukea ja noudattaa samalla edellä esitettyjä periaatteita; 30. korostaa, miten keskeisen tärkeää on estää metsäkadon jatkuminen trooppisissa metsissä; katsoo, että Latinalaisen Amerikan maille on annettava tukea turvautumalla ohjelmiin ja mekanismeihin, joiden avulla kanavoidaan varoja trooppisten metsien suojeluun, esimerkkinä Yhdistyneiden Kansakuntien REDD-ohjelma; katsoo, että erilaiset mahdollisuudet investoida metsiin olisi tutkittava kaikilta osin ja tarvittaessa otettava käyttöön, samoin kuin tehokkaat järjestelmät metsäkadon vakavuusasteiden arvioimiseksi; 31. on sitä mieltä, että keskeisen tärkeäksi osaksi kansainvälistä sopimusta olisi nostettava metsäkadon pysäyttäminen maailmanlaajuisesti vuoteen 2020 mennessä ja laittomien metsänhakkuiden lopettaminen turvautumalla välittömiin toimenpiteisiin laittomien hakkuiden ja laittoman puukaupan torjumiseksi; tämän vuoksi ehdottaa kaikille edustajakokoukseen osallistuville tahoille, että ne hyväksyisivät ja soveltaisivat samanlaisia toimenpiteitä kuin mitä EU on ottanut käyttöön kieltääkseen laittoman puun tuonnin kolmansista maista kokonaan; suosittelee lisäksi toteuttamaan yhdessä amerikkalaisten hallitusten ja alkuperäisyhteisöjen sekä eurooppalaisten maanviljelijöiden kanssa istutussuunnitelmia, joissa käytetään metsien alkuperäistä lajistoa; 32. korostaa, miten tärkeää on liittää toisiinsa erilaiset maailmanlaajuiset päästökauppajärjestelmät maailmanlaajuisten päästökauppamarkkinoiden puitteissa YK:n piirissä; tunnustaa, että tämä edellyttää, että järjestelmät sisältävät 2 C:n tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavien vähennysten mukaiset sitovat päästökatot merkittäviä taloudenaloja varten, mikä tarkoittaa teollisuusmaiden osalta prosentin kotimaisia vähennyksiä vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä ja nopean talouskasvun maiden osalta prosentin vähennyksiä nykykehitykseen verrattuna, sekä luotettavia valvontaan, raportointiin ja todentamiseen liittyviä sääntöjä; korostaa, että joustavia mekanismeja on rajoitettava; pyytää EU:n jäsenvaltioita sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioita tekemään ehdotuksia sellaisten äänestyssääntöjen soveltamisesta UNFCCC:n / Kioton pöytäkirjan puitteissa, jotka perustuvat tarvittaessa eri kriteerien pohjalta laskettuihin huomattaviin enemmistöihin, jotta mahdollistetaan nopeampi edistyminen neuvotteluissa sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta, joka vastaa tieteellisiä suosituksia vähennyksistä, joita tarvitaan ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 2 C:een teollistumista edeltävään aikaan verrattuna; 33. ehdottaa näin ollen, että EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kahdenvälistä strategista kumppanuutta käytettäisiin kehyksenä neuvotteluille, jotka johtavat päästökauppaan liittyviin yhdennettyihin maailmanlaajuisiin hiilimarkkinoihin; katsoo, että välttämätön askel tähän suuntaan olisi EU:n ja Latinalaisen Amerikan välinen AT\ doc 7/9 AP v01-00

8 päästökauppajärjestelmä, johon mahdollisuuksien mukaan kuuluisi myös Amerikan Yhdysvallat; 34. kehottaa valtioita sitoutumaan selkeästi vähentämään useiden eri alojen päästöjä, kuten maatalouden ja karjankasvatuksen sekä liikenteen päästöjä, sekä rakentamisesta, pienteollisuudesta jne. aiheutuvia päästöjä; 35. korostaa, että uusiutuvien energialähteiden jatkuvaa kehittämistä Latinalaisessa Amerikassa olisi tuettava mahdollisimman mittavalla tietämyksen jakamisella ja teknologian siirtämisellä muista maista; 36. korostaa, että biopolttoaineista voi olla merkittävää apua siirryttäessä vähähiiliseen talouteen, mutta biopolttoainesatojen hyvä hallinnointi on keskeisen tärkeää metsäkadon ja elintarviketurvaan ja biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien haittavaikutusten estämiseksi; katsoo, että biopolttoaineita tuotettaessa keskeisen tärkeää on kestävä lähestymistapa; katsoo, että alkuperäiskansojen oikeuksia olisi kaikilta osin kunnioitettava aiheutettaessa biopolttoaineiden tuotannon vuoksi maankäytön muutoksia; haluaa korostaa, että 80 prosenttia strategisista ekosysteemeistä sijaitsee alkuperäiskansojen alueilla, esimerkiksi Amazonin alueella, Andeilla tai rannikolla; painottaa, että vaikutukset elintarvikehuoltoon olisi arvioitava huolellisesti sen välttämiseksi, että puute elintarvikkeista pahenee; korostaa, että monien Latinalaisen Amerikan maiden biopolttoainetuotannossa jo noudatetaan näitä periaatteita; 37. ehdottaa, että EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kahdenvälisen strategisen kumppanuuden avulla pyrittäisiin luomaan biopolttoaineiden tuotantoon liittyviä keskinäisiä standardeja ja tuotteen laatusertifikaatti sekä määriteltäisiin ja hyväksyttäisiin mekanismit ja elin, joka vastaa sertifikaatin myöntämisestä; katsoo, että yhteisyrityksiä eurooppalaisen tuonnin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen viennin välillä olisi rohkaistava; katsoo, että hallituksia olisi tuettava kestävien biopolttoainepolitiikkojen laadinnassa ja ensisijaista huomiota olisi kiinnitettävä edellä mainittuihin periaatteisiin; 38. suosittelee, että EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kahdenvälisen strategisen kumppanuuden avulla pyrittäisiin yhdenmukaistamaan kaikki muut monenväliset ja kahdenväliset sopimukset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvien mahdollisimman kunnianhimoisten tavoitteiden osalta; 39. kehottaa kumppanuuden osapuolia osallistumaan innokkaasti kokouksiin, joiden avulla valmistaudutaan Meksikossa pidettävään 16. osapuolikonferenssiin, jotta ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvä maailmanlaajuinen, sitova sopimus voidaan viimein saada aikaan; 40. valmistauduttaessa Méxicon kaupungissa pidettävään 16. osapuolikonferenssiin kehottaa kaikkia osapuolia tekemään työtä Kööpenhaminan sitoumuksen ja Euroopan unionin jo tekemien päästövähennyssitoumusten perusteella, jotta saavutettaisiin kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova kahden asteen tavoitteen edellyttämä sopimus; 41. korostaa tarvetta aloittaa välittömästi työ ja neuvottelut, jotta seuraavassa ilmastokokouksessa, joka on tarkoitus pitää Meksikossa vuoden 2010 lopulla, on mahdollista saada aikaan konkreettisia sopimuksia, jotka johtavat kaikkien tarpeita vastaavan uuden välineen allekirjoittamiseen; AP v /9 AT\ doc

9 * * * 42. kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin neuvostolle ja Euroopan komissiolle sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksille ja kaikille Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioille, Latinalaisen Amerikan parlamentille, Keski-Amerikan parlamentille, Andien parlamentille ja Mercosurin parlamentille, Keski-Amerikan yhdentymisjärjestelmän sihteeristölle, Caricomille, Andien yhteisön sihteeristölle, Mercosurin pysyvien edustajien komitealle ja Latinalaisen Amerikan talousjärjestelmän pysyvälle sihteeristölle, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja UNFCCC:n sihteeristölle. AT\ doc 9/9 AP v01-00