MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen VALTIONEUVOSTON ASETUS KESTÄVÄN METSÄTALOUDEN MÄÄRÄAIKAISEN RAHOITUSLAIN VOIMAANTULOSTA JA VALTIONEUVOSTON ASETUS KESTÄVÄN METSÄTALOUDEN RAHOITUKSESTA 1. Laki ja asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta Metsätalouden rahoituksesta säädetään kestävän metsätalouden määräaikaisessa rahoituslaissa (34/2015), jäljempänä rahoituslaki. Lain voimaantulosäännöksen mukaan laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lain voimaanpano on säädetty valtioneuvoston asetuksella tehtäväksi sen vuoksi, että metsätalouden rahoitusta koskevaa tukiohjelmaa ei voi ottaa käyttöön ennen kuin komissio on sen hyväksynyt. Euroopan unionin komissio on 24 päivänä huhtikuuta 2015 hyväksynyt tukiohjelman. Kestävän metsätalouden määräaikaisessa rahoituslaissa säädetään uudesta metsätalouden rahoitusta koskevasta tukiohjelmasta. Aiempaa tukiohjelmaa koskevat lait on kumottu kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain ja kiinteistön yhteisomistajien osallistumisesta metsätalouden rahoituslainsäädännössä tarkoitettuun toimenpiteeseen annetun lain kumoamisesta annetulla lailla (35/2015). Kumoamislaki tuli voimaan 1 päivänä helmikuuta Kumoamislain siirtymäsäännösten mukaan rahoitusta koskeva asia voidaan kuitenkin ratkaista kumottujen lakien mukaisesti, jos rahoitusta haetaan viimeistään 17 päivänä huhtikuuta 2015 ja rahoitus myönnetään viimeistään 30 päivänä kesäkuuta Tarkoituksena on, ettei aikaisemman ja tulevan tukiohjelman väliin syntyisi taukoa. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että uusi tukiohjelma otettaisiin käyttöön mahdollisimman pian. 2. Voimaanpanoasetus (1. asetus) Esityksessä ehdotetaan laki pantavaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella Valtioneuvoston asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan Toimivalta: Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain voimaantulosäännös 3. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi kestävän metsätalouden rahoituksesta (2. asetus) Asetusehdotus perustuu rahoituslakiin ja sisältää säännökset tuensaajalle säädetyistä edellytyksistä, tukien määrästä ja niiden määräytymisen perusteista sekä muista lain säännöksiä täydentävistä tuen ehdoista ja määräytymisperusteista. Kuten rahoituslain 6 :ssä säädetään, toimenpiteet tulee suorittaa metsäalan hyvän ammattikäytännön mukaisesti. Esimerkkinä voidaan mainita Tapio Oy:n julkaisemien hyvän metsähoidon suositusten tai tien rakentamisessa Metsäteho Oy:n julkaisemien tienormien noudattaminen. Rahoitettavat toimenpiteet voidaan toteuttaa joko yhden tilan hankkeina tai usean tilan yhteisinä hankkeina lukuun ottamatta tien tekemistä ja metsäluonnon hoitoa, jot-

2 2 ka rahoitetaan vain tilojen yhteisinä hankkeina. Yhteismetsät muodostavat tästä poikkeuksen siten, että niiden tekemät työt voidaan katsoa yhteishankkeiksi. Rahoituslain tuet eroavat kumotun kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996), jäljempänä kumottu kemera-laki, mukaisista tuista tuen määrän määräytymisen osalta siinä, että tuki myönnettäisiin joko prosenttiosuutena hyväksyttävistä kustannuksista tai laskennallisten kustannusten perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö ei enää vahvista erillisiä keskikustannuksia, joihin laskennallinen tuki kumotun kemera-lain nojalla esimerkiksi nuoren metsän hoitotöissä tai metsänomistajan itse toteuttamissaan töissä perustui. Toteuttamissuunnitelmien laadinnasta aiheutuviin kustannuksiin ei enää myönnettäisi tukea ministeriön vahvistamin perustein, vaan tuki myönnettäisiin toimenpiteestä aiheutuvien kokonaiskustannusten perusteella. Ympäristötuen määräytymisperusteet esitetään yhteensovitettaviksi metsälain (1093/1996) säännösten kanssa. Myös tukivyöhykkeiden rajaukset muutetaan vastaamaan metsälain säännöksiä. Tuen määräytymisperusteita esitetään huomattavasti yksinkertaistettaviksi verrattuna kumotun kemera-lain säännöksiin. Muistion liitteessä 1 on esitetty, miten nuoren metsän hoidon tukijärjestelmä uudistettaisiin. Asetuksessa asetetaan rahoitettaville kohteiden koolle vähimmäisrajat siten, että varmistetaan valtion tuen myöntämisen tarkoituksenmukaisuus suhteessa toimenpiteistä sekä tuen saajille ja toimijoille että Suomen metsäkeskukselle aiheutuviin hallinnollisiin kustannuksiin. Tukitasoja esitetään alennettavaksi kaikissa toimenpiteissä verrattuna kumotun kemera-lain nojalla myönnettyihin tukiin. Toimivalta: Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain 4 4 mom., 10 4 mom., 11 3 mom., 12 3 mom., 13 5 mom., 14 3 mom., 15 4 mom., 16 3 mom., 17 3 mom., 18 2 mom., 19 5 mom. ja 21 2 mom. 4. Yksityiskohtaiset perustelut (2. asetus) 1. Soveltamisala. Asetuksessa säädettäisiin tarkemmin rahoituslain nojalla myönnettävien tukien ehdoista, määristä ja niiden määräytymisperusteista. Tuen myöntämisen ehdot kuvattaisiin toimenpiteittäin. 2. Pääasiallinen maatila- tai metsätalouden harjoittaminen. Rahoituslain 4 :n mukaan tuki myönnetään pääsääntöisesti yksityiselle maanomistajalle. Metsäluonnon hoitohankkeisiin tukea voidaan myöntää muullekin kuin yksityiselle maanomistajalle, jos tuella edistetään yksityismetsien hoitoa ja käyttöä. Juurikäävän torjuntaan tukea voidaan myöntää kaikille maanomistajalle valtiota lukuun ottamatta. Rahoituslaissa on määritelty yksityinen maanomistaja. Rahoituslain 4 :n 2 momentin 3 kohdan mukaan yhteisöt ja yhteenliittymät ovat yksityisiä maanomistajia, jos niiden pääasiallisena tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen. Lain 4 :n 2 momentin 4 kohdan mukaan säätiöt ovat yksityisiä maanomistajia, jos niiden toiminnasta pääosan muodostaa maatila- tai metsätalouden harjoittaminen. Ehdotettu 2 liittyy näihin kahteen säännökseen.

3 3 Pääasiallisella maatila- tai metsätalouden harjoittamisella tarkoitettaisiin yhteisön ja yhteenliittymän osalta sitä, että niiden liikevaihdosta ja tasearvosta yli puolet muodostuu maatila- tai metsätaloudesta viiden kalenterivuoden ajalta ennen tuen hakemista. Valtion tuki on tarkoitettu edistämään metsätalouden pitkäjänteistä harjoittamista ja metsästä saatavien tulojen määrä voi vaihdella huomattavastikin vuodesta toiseen, joten on perusteltua edellyttää tietoja viiden hakemusta edeltävän kalenterivuoden ajalta. Säätiöllä yli puolet liikevaihdosta ja tasearvosta tulisi muodostua maatila- tai metsätaloudesta, jotta sen toimintaa on tarkoituksenmukaista tukea valtion varoista. Maatilataloudeksi katsottaisiin maa- ja metsätalouden harjoittaminen. 3. Alueellinen eriyttäminen. Rahoituslain 10 :n mukaan tuet voidaan eriyttää alueittain metsätaloudellisten olosuhteiden ja hallinnollisten rajojen perusteella. Alueittain tehtävällä eriyttämisellä vähennetään eriarvoisuutta siten, että suhteessa suurempi tuki kohdistettaisiin niille, jotka harjoittavat metsätaloutta heikommissa luonnonolosuhteissa. Metsän tuotoltaan heikoimmilla alueilla on kannustavuuden kannalta perusteltua myöntää enemmän valtion tukea kuin suotuisemmille alueille, jotta metsäpolitiikan kannalta katsottuna tärkeitä toimenpiteitä saadaan ylipäätään aikaiseksi. Metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä annetussa valtioneuvoston asetuksen (1308/2013) 1 :ssä säädetään siitä, mitä tarkoitetaan pohjoisella, keskisellä ja eteläisellä Suomella. Aluejako kuvaa hyvin metsän kasvuolosuhteita ja se on tarkoituksenmukaista ottaa tuen alueellisen eriyttämisen perusteeksi. Aluejakoa käytetään myös taimikon varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon tuen myöntämisen edellytysten määrittelyssä (asetusehdotus 6 ja 9 ) sekä juurikäävän leviämisen riskialueen määrittelyssä (asetusehdotus 15 ). 4. Tuen määrän määräytyminen. Säännökset ovat sen mukaiset kuin komission antamissa Euroopan unionin suuntaviivoissa maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina säädetään arvonlisäveron osuutta koskevan kustannuksen tuesta, useammassa erässä maksettavan tuen diskonttauksesta, tukiintensiteetin ja hyväksyttävien kustannusten laskemisesta ja toimenpiteen toteuttamisen yhteydessä saatavien metsätalouden tulojen huomioimisesta tuesta päätettäessä. Kaikkia toimenpiteitä koskien tuloina huomioidaan vain työn toteuttamista koskevan rahoitushakemuksen jättämisen jälkeen tuen saajalle toimenpiteestä syntyvät metsätalouden tulot. Esimerkiksi suometsän hoidon yhteydessä ojalinjahakkuista syntyvät tulot maanomistajalle huomioidaan, jos linjat hakataan ojaston perkauksen ja kaivun yhteydessä. Arvonlisäveron osuudelle voidaan tukea myöntää kuten kumotun kemera-lainkin nojalla vain metsäluonnonhoitohankkeissa, jos tuen saaja ei voi vähentää arvonlisäveron osuutta omassa kirjanpidossaan Taimikon varhaishoito. Rahoituslain 11 :n 1 momentin mukaan tukea voidaan myöntää taimikon varhaisvaiheen perkaukseen ja harvennukseen sekä verhopuuston poistoon ja harvennukseen. Lain 11 :n 2 momentin mukaan kohteen tulee täyttää vähimmäispinta-alaa koskeva vaatimus. Asetusehdotuksen mukaan tukea voitaisiin myöntää pinta-alaltaan vähintään hehtaarin kohteelle, joka voi koostua useammasta vähintään puolen hehtaarin kuviosta. Hehtaaria laajemman kohteen rajaukseen ei useinkaan ole mahdollisuuksia, koska yksityismetsissä metsikkökuviot ovat pienialaisia ja taimikon varhaishoito tulee ajoittaa melko lyhyelle kasvatusjaksolle.

4 4 Jotta hallinnolliset kustannukset eivät nousisi kohtuuttoman suuriksi suhteessa myönnettävän tuen määrään, on tarpeen määrittää pienimmäksi kuviokooksi puoli hehtaaria, mikä on käytännössä muodostunut myös metsävaratiedoissa pienimmäksi erotettavaksi kuvion kooksi. Samansuuruinen kuvion vähimmäiskokovaatimus koskisi myös muita metsänhoidollisia toimenpiteitä juurikäävän torjuntaa lukuun ottamatta. Taimikon varhaishoidon tukea voidaan myöntää kohteelle, joka täyttää metsälain velvoitteet. Metsälain mukaan metsänomistajan uudistusvelvollisuus katsotaan täyttyneeksi, kun käsittelyalueelle on saatu aikaan riittävän tiheä, tasaisesti jakautunut keskipituudeltaan 50 senttimetrin pituinen taimikko, joka kehittymistä ei uhkaa välittömästi muu kasvillisuus. Taimikon varhaishoidossa poistetaan noin 1 3 metrin pituisesta taimikosta etukasvuiset ja muut taimikon kehitystä haittaavat puut. Rahoituslain 11 :n 2 momentin mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että kohde täyttää käsittelyn jälkeen puuston tiheyttä, poistumaa ja keskipituutta koskevat vaatimukset. Esityksen mukaan kohteelta tulisi poistaa eteläisessä ja keskisessä Suomessa vähintään runkoa hehtaarilta ja pohjoisessa Suomessa vastaavasti vähintään runkoa. Työn jälkeen taimikon keskipituuden tulisi olla vähintään 0,7 metriä ja enintään kolme metriä ja kasvatettavan puuston määrä saisi olla enintään runkoa hehtaarilla. Tukijärjestelmän tulee kannustaa ensisijaisesti metsän kehityksen kannalta toimenpiteiden oikea-aikaiseen ja kustannustehokkaaseen toteuttamiseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa puuston kehityksen kannalta välttämättömät taimikonhoitotyöt tehdään sitä alhaisemmat yleensä ovat työkustannukset. Tällöin myös valtion tuen tarve on vähäisempi kuin, jos taimikot hoitamattomina riukuuntuvat pahasti ja hoitotöiden kustannukset muodostuvat korkeiksi. Pääosa taimikon varhaishoidosta tehdään miestyönä, mutta kustannustehokkuuden parantamiseksi on kehitetty koneellista taimikon varhaishoitoa. Kasvatettavan puuston määrälle asetettu enintään rungon hehtaariraja mahdollistaa myös koneellisesti tehdyn taimikon kitkennän rahoituksen. Taimikon hoidon kustannukset vaihtelevat ja ovat Luonnonvarakeskuksen vuodelta 2013 keräämien kustannustietojen mukaan eteläisessä Suomessa noin 430 euroa, keskisessä Suomessa noin 375 euroa ja pohjoisessa Suomessa noin 370 euroa hehtaaria kohden. Taimikon varhaishoidon tukitasoksi esitetään 160 euroa hehtaaria kohden ja tukitaso olisi samansuuruinen koko maassa. Alueelliset erot otetaan rahoitusehdoissa huomioon siten, että rahoitukseen oikeuttavien poistettavien runkojen määrä olisi pohjoisessa Suomessa 2/3 eteläisessä ja keskisessä Suomessa vaadittavasta. Tuki myönnetään tehoalan perusteella siten, että hoitamattomat riistanhoitotiheiköt lasketaan mukaan tehoalaan. Koska hoidettavalle kohteelle on tarpeen jättää useampia perkaamattomia riistatiheikköjä, on tarpeen määrittää niiden yhteinen pinta-ala, joka voidaan vielä hyväksyä rahoitettavaan tehoalaan, jotta kohde tulee hoidettua asianmukaisesti taimikkona. Kumotun kemera-lain nojalla ei taimikon varhaishoitoon ole voinut myöntää tukea, joten tuen suuruutta ei voida verrata aikaisempaan. Nuoren metsän hoidon yhteydessä tukea on sen sijaan myönnetty varttuneen taimikon hoitoon ja tuen suuruus on ol-

5 5 lut noin euroa hehtaaria kohden siitä riippuen, onko työn tehnyt maanomistaja itse vai onko työ teetetty tilan ulkopuolisella työvoimalla, onko kohde ollut erityisen vaikea ja missä päin maata kohde on sijainnut (liite 2). Lisäksi työllisyysehtoisissa taimikonhoitokohteissa tukea on maksettu todellisten kustannusten perusteella aina 80 prosenttiin asti. Keskimääräinen tuki työllisyyskohteilla on vaihdellut alueittain ollen keskimäärin noin 450 euroa hehtaaria kohden. Työllisyysehtoinen taimikon hoidon tuki ei sisälly rahoituslain tukijärjestelmään. Tuen määrässä on otettu huomioon myös toteutusselvityksestä maksettu tuki. Taimikon varhaishoidon yhteydessä ei ole tarkoitus myöntää erikseen tukea pienpuun keräämiseen näiltä kohteilta, koska tuki kohdistuisi pelkästään verhopuuston poiston yhteydessä syntyvään pienpuuhun, jonka korjuu on yleensä taloudellisesti kannattavaa ilman valtion tukeakin. Kohteella ei olisi välitöntä hoidon tarvetta työn jälkeen, jos seuraavan viiden vuoden aikana ei kohteella arvioida tarvittavan tehdä metsänhoidollisia töitä Nuoren metsän hoito. Rahoituslain 12 :n 1 momentin mukaan nuoren metsän hoitona voidaan rahoittaa varttuneen taimikon perkausta ja harvennusta, verhopuuston poistoa ja harvennusta sekä nuoren metsän kunnostusta, jos toimenpide ei ole kaupallisesti kannattava. Nuoren metsän hoidolla estetään puuston liika tihentyminen ja laadullinen merkittävä heikentyminen ja siten altistuminen tuhoille ja korjuuvaurioille. Rahoituslain 12 :n 2 momentin mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että kohde täyttää toimenpiteen jälkeen muun muassa puuston tiheyttä ja poistumaa koskevat vaatimukset ja ettei kohteelle jää hoidon jälkeen välitöntä hoidon tarvetta. Esityksen mukaan hoitokohteen pinta-alan tulisi olla vähintään kaksi hehtaaria. Kohde voisi koostua useammasta kuviosta ja yksittäisen kuvion koon tulisi olla vähintään puoli hehtaaria. Nuoren metsän hoidolle on perustelua asettaa suurempi vähimmäispinta-alavaatimus kuin taimikon varhaishoidonkohteelle, koska nuoren metsän hoitotöitä voidaan tehdä pidemmällä aikajaksolla kuin taimikon varhaishoitoa. Nuoren metsän hoitoa on perusteltua rahoittaa jopa parin kymmenen vuoden aikana lähtien yli kolmimetrisistä taimikoista aina nuoren metsän hoitokohteisiin, joiden pohjapinta-alalla punnittu keskiläpimitta rinnankorkeudelta on enintään 16 senttimetriä. Näin ollen varhaishoitoa suurempia pinta-aloja on mahdollisuus löytää myös yhden tilan alueelta. Varttuneen taimikon perkauksessa ja harvennuksessa poistetaan yleensä 3 7 metrisestä taimikosta tuotantopuustolle haitalliset puut ja puusto harvennetaan tavoitetiheyteen, jossa metsikkö kasvatetaan ensiharvennukseen saakka. Nuoren metsän kunnostuksen tukemisella metsänomistajaa kannustetaan hoitamaan pienen taimikon ja ensimmäisen kaupallisen harvennushakkuun välisessä kehitysvaiheessa olevia metsiköitä. Nuoren metsän kunnostuksella edistetään aikanaan hoitamatta jääneiden taimikoiden harvennusta. Tällaisia varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä on yksityismetsissä satojatuhansia hehtaareita. Luonnonvarakeskuksen vuodelta 2013 olevien tietojen mukaan nuoren metsän kunnostuksen keskimääräiset kustannukset vaihtelevat 355 eurosta 393 euroon hehtaaria

6 6 kohden. Nuoren metsän hoidon tukitasoksi esitetään 230 euroa hehtaaria kohden ja tukitaso olisi samansuuruinen koko maassa. Alueellista eroa tasoitetaan sillä, että vaadittava vähimmäistyömäärä vaihtelisi sen mukaan sijaitseeko kohde pohjoisessa Suomessa vai muualla maassa. Tuen ehtojen mukaan pohjoisessa Suomessa tulisi kaataa vähintään 800 kappaletta kantoläpimitaltaan vähintään kolmen senttimetrin runkoa hehtaaria kohden ja eteläisessä sekä keskisessä Suomessa vähintään kappaletta kantoläpimitaltaan vähintään kolmen senttimetrin runkoa hehtaaria kohden. Jos kohteelta kerätään hoitotyön yhteydessä minimimäärä pienpuuta, voitaisiin tuki myöntää korotettuna. Korotettu tuki olisi 450 euroa hehtaaria kohden koko maassa. Asetuksessa esitetään, että korotettua pinta-alatukea voitaisiin myöntää, jos pienpuuta kerättäisiin pohjoisessa Suomessa vähintään 25 kiintokuutiometriä hehtaarilta ja muualla maassa vähintään 35 kiintokuutiometriä hehtaarilta. Pienpuun keräämisen kannalta esitettyä vähimmäismäärää on pidettävä toiminnan tehostamisen ja vaikuttavuuden kannalta tarkoituksenmukaisena. Kohde voisi jakautua useaan eri kuvioon. Jotta korotettu hoitotyön tuki kohdistuisi mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla pienpuun keräämisestä aiheutuviin kustannuksiin, korotetun pinta-alatuen ehdoista on tarpeen säätää yksityiskohtaisemmin kohteen kuviot huomioon ottaen. Koska varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä on yksityismetsissä satojatuhansia hehtaareita, on perusteltua pyrkiä varmistamaan, että korotettu pinta-alatuki kohdistuu vain sellaisille kuvioille, joilta todella kerätään pienpuuta. Jos korotettua tukea myönnetään koko kohteelle, tulee kaikilta kohteen kuvioilta kertyä pienpuuta. Pääsääntöisesti pienpuuta tulisi kertyä suuriltakin kuvioilta tasaisesti koko alueelta. Luonnonvarakeskuksen viimeisimpien eli vuodelta 2013 keräämien tilastotietojen mukaan nuoren metsän hoidon ja siihen liittyvän pienpuun keräämisen kustannukset vaihtelevat yhteensä eurosta euroon hehtaaria kohden. Edellä mainittuja kokonaiskustannuksia vähentää kerätyn pienpuuerän mahdollisesta myynnistä saatavat myyntitulot. Korotetun pinta-alatuen tukitasoa arvioitaessa on siten otettu huomioon keskimääräinen myyntitulo, joka pohjautuu siihen, että korjattu erä olisi keskimäärin 50 kuutiometriä hehtaarilta kohti ja kantohinta olisi arviolta noin 4 euroa kiintokuutiometriä kohden, jolloin tulot olisivat keskimäärin 200 euroa hehtaarilta. Korjatun erän keskimääräistä kokoa koskeva arvio perustuu aikaisemman energiapuun korjuutuen käytön tilastoihin, joiden mukaan valtion tuella tehdyissä energiapuun korjuukohteissa keskimääräinen energiapuukertymä on ollut viime vuosina noin 50 kiintokuutiometriä. Hallintokulujen suhteellista osuutta myönnettävän tuen määrään nähden ei ole perusteltua lisätä sen paremmin toimijoiden kuin Suomen metsäkeskuksen osalta, joten sekä hoitotyön ja pienpuun korjuun kustannukset että myyntitulot otetaan huomioon keskimääräisten toteutuneiden, tilastoitujen kustannusten ja tulojen pohjalta, eikä jokaisessa yksittäisessä hankkeessa toteutuneen perusteella. Rahoituslaissa korotettuun pinta-alatukeen ei sisälly kerätyn pienpuuerän luovutukseen liittyviä ehtoja, kuten kumotun kemera-lain energiapuun korjuutuessa oli. Kumotun kemera-lain nojalla energiapuun korjuutuen sai vain energiakäyttöön luovutetuille erille ja tällöin energiakäyttöön luovutettava vähimmäiserä oli 20 kiintokuutiometriä. Uuden rahoituslain mukainen korotettu pinta-alatuki voidaan myöntää pienpuun käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta riippumatta.

7 7 Kuten taimikon varhaishoitokohteilla tuki myönnettäisiin tehoalan perusteella siten, että hoitamattomat riistanhoitotiheiköt lasketaan alle 10 pinta-ala prosenttiin asti mukaan tehoalaan. Kumotun kemera-lain nojalla tukea on myönnetty nuoren metsän hoitoon euroa hehtaaria kohden riippuen työn tekijästä ja kohteen sijainnista (liite 2). Lisäksi työllisyysehtoisissa töissä tukea on voitu myönnetty 80 prosenttiin asti todellisista kustannuksista. Työllisyysehtoisia töitä on teetetty lähinnä Pohjois-Suomessa ja niihin on myönnetty tukea keskimäärin noin hehtaaria kohden. Tuen määrässä on otettu huomioon myös toteutusselvityksestä maksettu korvaus. Nuoren metsän hoidon yhteydessä korjatulle energiapuulle on voitu lisäksi myöntää tukea 7 euroa kiintokuutiometriä kohden. Energiapuun korjuun tukeminen ei sisälly rahoituslain nojalla tuettaviin toimenpiteisiin. Välitöntä hoidon tarvetta ei jäisi työn jälkeen, jos seuraavan viiden vuoden aikana ei kohteella arvioida tarvittavan tehdä metsänhoidollisia töitä Terveyslannoitus. Rahoituslain 13 :n 2 momentin mukaan kohteen tulee täyttää vähimmäispinta-alaa koskeva vaatimus. Lisäksi edellytetään, että työ tehdään sellaisissa metsissä, joiden puuston kehitys on metsänhoidollisista toimenpiteistä huolimatta taantuvaa maaperän ravinteiden epätasapainon vuoksi ja jotka voidaan saada elpymään lannoittamalla. Terveyslannoituskohteen vähimmäispinta-ala säädettäisiin samansuuruiseksi kuin nuoren metsän hoitokohteen vähimmäispinta-ala. Kohteen tulisi siten olla vähintään kaksi hehtaaria. Rahoitettavan terveyslannoituskohteen vähimmäisravinnetasoksi säädettäisiin puolukkaturvekankaan ravinnetasoa vastaava, jolla kasvavan puuston on tutkimusten perusteella vielä voitu osoittaa hyötyvän ravinnelisäyksestä. Terveyslannoitusta voidaan rahoittaa puuston eri kehitysvaiheissa. Työ tulisi tehdä niin, ettei terveyslannoituskohteella kymmeneen vuoteen olisi tarpeen tehdä hakkuita tai hoitotöitä, jotta lannoituksesta saataisiin täysimääräinen hyöty. Tästä syystä on myös tarpeen säätää, että jos lannoitettava kohde on taimikkoa, välttämättömät taimikon varhaishoitotyöt tulee olla tehty ja kasvatettavan taimikon keskipituuden tulee olla vähintään 0,7 metriä. Terveyslannoituksen tarvetta on yleensä ojitetuilla turv la, joilla varsinkin kaliumin ja fosforin puutos suhteessa puiden käytettävissä olevaan typen määrään aiheuttaa puuston kasvussa häiriöitä. Vanhoilla kaskialueilla, joita on erityisesti Savossa ja itäisessä Suomessa, esiintyvää boorinpuutosta voidaan kustannustehokkaasti korjata terveyslannoituksella. Puuntuhka, joka sisältää typpeä lukuun ottamatta muita metsänkasvulle tarpeellisia ravinteita runsaasti, on tutkitusti erinomainen lannoite varsinkin turv la, joilla luonnostaan esiintyy runsaasti typpeä muihin ravinteisiin verrattuna. Tuhka antaa riittävän pitkäaikaisen lannoitusvaikutuksen. Puun energiakäytön lisääntyessä tuhkaa muodostuu suuria määriä ja sen käyttöä ravinteiden kierrätyksessä voidaan edistää tukemalla turvemaiden terveyslannoitusta. Riittävän leveät suojakaistat vesistöjen varsilla estävät lannoituksen mahdolliset vesistövaikutukset ja ravinteiden joutumisen hukkaan.

8 8 Terveyslannoituksen tukiprosentiksi esitetään 40 prosenttia, mikä on keskimäärin noin kymmenen prosenttiyksikköä alempi kuin kumotun kemera-lain nojalla keskimäärin Etelä-Suomessa metsänterveyslannoituksen toteutuksesta aiheutuneisiin kustannuksiin myönnetty tuki. Vastaavasti muualla Suomessa tuen taso olisi parikymmentä prosenttia alhaisempi kuin kumotun kemera-lain nojalla säädetty. Tuki myönnettäisiin lannoituksesta aiheutuviin kohtuullisiin kokonaiskustannuksiin eikä suunnitteluun myönnettäisi erikseen tukea, kuten kumotun kemera-lain nojalla aikanaan myönnettiin Juurikäävän torjunta. Rahoituslain 14 :n 2 momentin mukaan juurikäävän torjunnan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että työ tehdään juurikäävän leviämisen riskialueella. Juurikäävän torjuntaa esitetään tuettavaksi koko maassa pohjoista Suomea lukuun ottamatta havupuuvaltaisissa metsissä tehtävien hakkuiden yhteydessä. Juurikäävän torjunta tulisi tehdä joko biologisella tai kemiallisella torjuntaaineella. Kantojen nostoa torjuntakeinona ei tuettaisi. Tukijärjestelmän yksinkertaistamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista säätää tuen määrästä erikseen kasvatushakkuissa ja erikseen uudistushakkuissa kuten kumotun lain nojalla on säädetty. Tuen määräksi esitetään 70 euroa hehtaaria kohden, joka olisi noin kymmenen prosenttiyksikköä alempi kuin kumotun kemera-lain nojalla myönnetty tuen määrä keskimäärin. Tuen määrää on perusteltua alentaa, koska tuensaajajoukko laajenee samoin torjunta-aika ja -alue, mikä merkitsee tähän tarkoitukseen varattavan vuosittaisen määrärahan voimakasta kasvua suhteessa muihin toimenpiteisiin, joissa myös tuen tasoa esitetään alennettavaksi. Pienimmälle myönnettävälle tuen määrälle ei ole asetettu alarajaa Suometsän hoito. Rahoituslain 15 :n mukaan tukea voidaan myöntää ennestään ojitetun alueen ojaston kunnostukseen, vesiensuojelutoimenpiteisiin ja sellaisten piennarteiden tekemiseen, jotka liittyvät ojitetun alueen kunnostukseen. Suometsän hoitokohteet tulisi rajata siten, että heikkotuottoisia kohteita ei rahoiteta valtion varoin. Puuston kasvun tulee olla selvästi elpynyt uudisojituksen jälkeen. Tutkimusten perusteella on taloudellisesti tarkoituksenmukaista edellyttää hoitotoimenpiteiden jälkeen rahoitettavalta kohteelta vähintään puolentoista kiintokuutiometrin vuotuista kasvua hehtaaria kohden. Tällöin kohteen ravinteisuustason alarajaksi tulisi kuivan kankaan (varputurvekangas) ravinteisuustasoa vastaava lukuun ottamatta pohjoista Suomea, jossa alaraja olisi kuivahkon kankaan (puolukkaturvekangas II) ravinteisuustaso. Kohteen puuston tulisi olla kasvukykyistä ja eikä siinä saisi esiintyä sellaisia kasvuhäiriöitä, joita ei terveyslannoituksella voida korjata. Suometsän hoidon rahoittamista ei voida pitää taloudellisesti järkevänä, jos puuston kasvatus edellyttää toistuvia lannoituksia saman kiertoajan kuluessa. Suometsän hoitokohteen puusto ei saa olla ylitiheää, jotta puusto pystyy täysimääräisesti hyödyntämään ojien kunnostuksen vesitaloutta parantavan vaikutuksen. Hoidettu metsä käyttää maassa kuivatuksen ansiosta syntyneen, happipitoisen maakerroksen ravinteet parhaalla mahdollisella tavalla. Piennartien tekeminen on tarkoituksenmukaista ulottaa turvemaalta kantavalle maapohjalle asti, jotta siitä on käytännössä hyötyä suometsän hoito- ja korjuutöissä.

9 9 Vesilain (587/2011) nojalla ELY-keskukselle toimitettavassa ojitusilmoituksessa on kuvattava suometsän hoidon yhteydessä tehtävät vesiensuojelutoimenpiteet. Vesiensuojelun kannalta tarpeellisia ja kustannustehokkaita toimenpiteitä kunnostusojitusten yhteydessä on tutkittu aktiivisesti 1990-luvun alusta lähtien. Tutkimusten perusteella tärkeintä on estää kiintoaineiden kulkeutuminen ojista purkautuvan veden mukana pienvesiin ojaston kunnostuksen yhteydessä. Ojaston kunnostamiseen ei ole tarkoituksenmukaista myöntää tukea, ellei samalla huolehdita asianmukaisten vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttamisesta riittävällä tavalla. Asetuksessa lueteltaisiin rahoitettaviksi ne toimenpiteet, jotka ovat käytännön metsätaloudessa osoittautuneet kustannustehokkaimmiksi vesiensuojelumenetelmiksi. Suometsän hoidon tuen tasoksi esitetään koko maassa 70 % silloin, kun rahoitettavan kohteen koko on vähintään 5 hehtaaria. Tällöin kyseessä on useimmiten useamman tilan yhteishanke, jossa suunnittelukustannukset muodostuvat huomattavasti korkeammiksi ja vesiensuojelutoimenpiteet pienempiä kohteita vaativimmiksi. Tällaiset laajemmat suometsän hoitohankkeet eivät ole toteutettavissa ilman, että julkisen tuen taso on riittävän korkea. Laajimmat suometsän hoitokohteet sijaitsevat Etelä-, Keskija Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa, joten tuen porrastamisessa on otettu huomioon metsätaloudelliset olosuhteet. Kumotun kemera-lain nojalla on vuonna 2014 myönnetty tukea Kainuussa, Pohjois- Pohjanmaalla ja Lapissa keskimäärin noin 80 prosenttia ja muulla Suomessa keskimäärin noin 65 prosenttia kunnostusojitushankkeiden keskikustannuksiin. Vähintään viiden hehtaarin kohteilla valtion tuki olisi keskimäärin muutaman prosenttiyksikön alempi kuin kumotun kemera-lain nojalla on myönnetty kunnostusojitukseen. Tuki olisi 40 prosenttia silloin, kun rahoitettavan kohteen koko olisi yli kaksi hehtaaria mutta enintään viisi hehtaaria. Tällaiset hankkeet ovat yleensä yhden tilan kohteita, joiden yhteydessä vesiensuojelutoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset eivät ole niin kalliita eikä niiden suunnittelu vaadi niin suurta ammattitaitoa kuin suuremmissa kohteissa. Tällöin tuki olisi huomattavasti alhaisempi kuin mitä kumotun kemera-lain nojalla on myönnetty. Tällaiset suometsän hoitokohteet painottuvat eteläiseen Suomeen Metsätien tekeminen. Rahoituslain 16 :n mukaan yksityistien perusparannus voi sisältää joko koko tien tai tien osan perusparannuksen taikka rakenteen, rakennelman, varastoalueen tai sillan perusparannusta. Yksityistien perusparannus voi käsittää myös uuden metsätien rakentamista. Uuden tien rakentaminen voi koskea koko tien rakentamista tai metsätiehen liittyvän erillisen varasto-alueen rakentamista. Valtion tukea myönnettäisiin vain usean tilan yhteisenä toteuttaviin hankkeisiin lukuun ottamatta yhteismetsän hankkeita. Metsäteitä on yksityistiloilla noin km ja ne on pääosin rahoitettu valtion myöntämillä metsänparannusvaroilla, minkä lisäksi metsäteitä on valtion ja metsäteollisuuden omistamilla mailla. Alemman asteiseen tieverkkoon kuuluvat myös muut yksityistiet kuin metsätiet. Metsätalouden kuljetukset edellyttävät koko tieverkoston käyttötarkoitustaan vastaavaa kuntoa metsästä tuotantolaitoksiin. Alemman asteisella tieverkolla on merkittävä rooli paikalliselle asutukselle, elinkeinotoiminnalle, virkistyskäytölle ja pelastustoimelle. Rahoitettavan metsätiehankkeen tulee liittyä saumattomasti kelirikkoaikoja lukuun ottamatta ympärivuotisesti liikennöitävään tiestöön. Selvitysten mukaan alemmanasteinen tieverkon kunto on jatkuvasti heikentynyt ja

10 10 erityisesti siltojen kunto rajoittaa jo tällä hetkellä optimaalista nykyaikaisen kuljetuskaluston käyttöä. Rahoitettavilta tiehankkeilta edellytettäisiinkin hyvän ammattikäytännön mukaisten metsätienormien mukaisia rakenteita. Metsätien tekemisessä olisi yksityisteiden perusparannuksen tuki korkeampi kuin uuden tien rakentamisessa, jotta valtion varoin pystyttäisiin turvaamaan jo olemassa olevan metsätieverkoston käyttötarkoitustaan vastaava kunto. Yksityistien perusparannuksessa tuen määrä olisi eteläisessä Suomessa 40 prosenttia, keskisessä Suomessa 50 prosenttia ja pohjoisessa Suomessa 60 prosenttia hyväksyttävistä kohtuullisista kustannuksista. Sillan korjauksen suunnittelu ja toteuttaminen vaatii erityisosaamista, joten siihen on perusteltua myöntää muuta tien perusparannusta kymmenellä prosenttiyksiköllä korkeampi tuki. Tällöin ne yksityistiet, joiden sillat ovat esteenä tien käyttöön, tulisivat todennäköisimmin rahoitettaviksi. Vastaavat tukiprosentit olisivat uuden tien rakentamisen yhteydessä 30, 40 ja 50 prosenttia. Rahoitusta ei ole tarkoituksenmukaista osittaa hyvin lyhyille tiepätkille. Perusparannettavan yksityistien tulisi olla vähintään 500 metriä ja sillä tehtävistä kuljetuksista yli 30 prosenttia tulisi olla metsätalouden kuljetuksia. Kumotun kemera-lain nojalla edellytettiin metsäkuljetusten osuudeksi yli 40 prosenttia, mutta koska usein vapaaajanasunnoille määritellyt tieyksiköt ovat melko korkeita, on metsäkuljetusten osuus rajoittanut kemera-rahoituksen saamista metsätalouden kuljetuksiin tarvittavan yksityistien perusparannukseen. Ajoradan päällysrakenteen leveydeksi esitetään yksityistien perusparannuksessa vähintään 3,6 metriä. Uusien teiden osalta päällysrakenteen leveydeksi esitetään vähintään 4,0 metriä, koska uudet rakennettavat metsätiet ovat tilojen yhteishankkeita, jotka ovat tieluokaltaan yleensä vähintään alueteitä. Ajoradan riittävällä leveydellä on suuri merkitys teiden käyttökelpoisuuden kannalta ottaen huomioon, että puutavaraautojen enimmäismittoja ja -massoja on viime vuosina korotettu. Kuljetuskalustoa uusitaan jatkuvasti, jotta puunkuljetusten kustannustehokkuus paranisi. Onkin perusteltua, että uudet metsätiet rakennetaan vastaamaan tiestön liikennöitävyydelle tulleisiin uusiin haasteisiin. Kumotun kemera-lain nojalla tien perusparannukseen myönnetyn tuen suuruus oli keskimäärin vuonna 2014 eteläisessä Suomessa ja Kainuussa noin 50 prosenttia ja uuden metsätien rakentamisessa noin 40 prosenttia kaikista hankkeiden aiheuttamista kustannuksista. Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa vastaavat tuen määrät ovat olleet noin 65 prosenttia ja reilu 50 prosenttia. Tuen määrä on edelleen perusteltua porrastaa pohjois-etelä suunnassa, koska metsätalouden kannattavuus on heikompaa ja metsätalouden kuljetusmatkat ovat pidempiä pohjoista kohti mentäessä. Pidempien metsäteiden rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvat tilakohtaiset kustannukset ovat korkeammat pohjoisessa Suomessa kuin eteläisessä Suomessa. Perusparannettavan yksityistien tarkoituksenmukainen käyttö ja kuljetustarpeiden lisääntyminen edellyttävät joissakin tapauksissa uuden haarautuvan tien rakentamista osana perusparannusta. Uuden haarautuvan tien osuutta hankkeesta on tarpeen rajoittaa, jotta hankkeen rahoitus vastaisi yksityistien perusparannuksen rahoitusehtoja. Perusparannettavan yksityistien tulisi alun perin olla rakennettu teknisesti varsitien

11 11 normeja vastaavaksi, etteivät perusparannuksesta aiheutuvat kustannukset nouse kohtuuttoman suuriksi. Jos puunkuljetusta varten on aikanaan rakennettu esimerkiksi talvitie, on sen muuttaminen ympärivuotisia kuljetuksia kestäväksi rahoitettavissa uuden tien rakentamisen rahoitusehdoin. Rahoitettavan uuden metsätien pituus riippuisi tien vaikutusalueelta vuosittain korjattavissa olevasta puumäärästä. Lyhyin rahoitettava uusi tie olisi 500 metriä. Myös tietiheydestä säädettäisiin, jotta tieverkosto vastaisi käyttötarkoitustaan. Tieverkkoa ei ole syytä rakentaa liian tiheäksi, jottei sen ylläpito muodostuisi tiekunnalle jatkossa liian raskaaksi. Toisaalta tietiheyden tulisi olla riittävä, jotta puun huollon kustannustehokkuuden lisäksi myös metsänhoitotyöt tulevat tarkoituksenmukaisella tavalla hoidettua Ympäristötuki ja metsäluonnon hoitohankkeet. Rahoituslain 19 :ssä säädetään ympäristötuesta. Vuosittain käytettävissä oleva ympäristötuki tulisi ensisijaisesti kohdistaa metsälaissa säädettyjen erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiiteiden turvaamiseen. Määrärahojen riittävyys vaikuttaa siihen, kuinka paljon muita METSO-toimintaohjelmassa ehdotettuja suojeltavia kohteita voidaan ympäristötukisopimusten piiriin hyväksyä. Ympäristötuen määräytymisen perusteet ovat rahoituslaissa sovitettu yhteen metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttämisvelvollisuuden kanssa, mutta ovat muutoin sen mukaiset kuin kumotun kemera-lain säännöksissä. Ympäristötuen suuruus määräytyisi säilytettävän kohteen peruskorvauksen ja hakkuuarvokorvauksen summasta, josta on vähennetty maanomistajan omavastuu. Tuki olisi kolmasosa tästä summasta ja maksettaisiin kymmenvuotisen sopimuksen hyväksymisen yhteydessä. Määritelmä perustuu teoreettisesti arvioituun puumäärän uusiutumisnopeuteen ja käytännössä toteutuneisiin hakkuumääriin Etelä-Suomessa. Nykyinen puuston tilavuus on hakattavissa kestävästi niin, että keskimäärin kolmessakymmenessä vuodessa vastaava puumäärä on saatu aikaan hakatun tilalle. Ympäristötuen laskennassa käytettävistä puukuutiometrin kantohinnoista esitetään annettavaksi erillinen valtioneuvoston asetus (esitys 3.) lain voimaan tulon yhteydessä. Kumotun kemera-lain nojalla puukuutiometrin kantohinta määriteltiin metsäkeskusalueyksiköittäin kolmen edellisen kalenterivuoden puukuutiometrin keskikantohinnan aritmeettisena keskiarvona. Maa- ja metsätalousministeriö antoi vuosittain yleensä elokuussa Metsäntutkimuslaitoksen esityksen perusteella asetuksen ympäristötuen laskennassa käytettävistä puukuutiometrin hinnoista. Peruskorvaus perustuu sopimusalueen pinta-alaan ja sen suuruus saadaan kertomalla maakuntapohjaisesti määritellyn alueen puukuutiometrin kantohinta kymmenellä kutakin alkavaa hehtaaria kohden. Hakkuualuekorvaus perustuu kohteella olevan puuston määrään, joka kerrotaan puukuutiometrin kantohinnalla. Maanomistajan omavastuu määräytyy metsälain 11 :n mukaisesti ja omavastuun laskennassa käytetään asetuksella säädettävää puukuutiometrin kantohintaa. Ympäristötukisopimuksen valmistelu korvataan maanomistajaa tässä työssä avustavalle toimijalle kohtuullisesti aiheutuvien kustannusten nojalla kuitenkin niin, että tuki on enintään 20 prosenttia sopimuskohteelle myönnettävän ympäristötuen määrästä. Mitä isompi kohde sitä korkeammiksi sopimuksen valmistelukustannukset

12 12 yleensä muodostuvat, koska puuston arviointi ja kohteen rajaus vievät enemmän aikaa. Ympäristötukikohteelle laaditaan joskus myös hoito- ja kunnossapitosuunnitelma. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kuusettuvat lehtokohteet tai liiaksi taimettuvat paahderinteet, jotka vaativat hoitotöitä säilytettävien ominaispiirteiden turvaamiseksi. Hoitotöiden suunnittelu- ja toteutuskustannukset korvattaisiin kuitenkin niin, että mahdollisesti hoitotyöstä tuen saajalle syntyvät puun myyntitulot vähennettäisiin aiheutuneista kustannuksista. Usein näiden töiden suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaa muu kuin maanomistaja. Rahoituslain 21 :ssä säädetään metsäluonnon hoitohankkeista. Metsäluonnon hoitotyönä tehtävästä kulotuksesta säädettäisiin, että sillä tarkoitetaan nimenomaan hakkuutähteiden ja pintakasvillisuuden polttamista ja mahdollisesti jätettyjen säästöpuiden polttamista. Maanomistajille korvattaisiin säästöpuiden polttamisesta aiheutuva taloudellinen menetys, jonka määräytymisessä käytettäisiin maakuntapohjaisella aluejaolla säädettyjä puukuutiometrin kantohintoja. Metsäluonnon hoitotoimenpiteiden rahoituksen suuntaamisessa vaikuttavimpiin kohteisiin otetaan käyttöön hankehakumenettely. Metsäkeskuksen asettamaan määräaikaan mennessä tulleita hakemuksia voidaan arvioida yhtenäisin perustein ja rahoitusta voidaan myöntää metsäluonnon hoidon kannalta alueellisesti merkittäviin hankkeisiin. 30. Voimaantulosäännös. Komissio hyväksyi tukijärjestelmän Valtioneuvoston asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi metsätalouden ympäristötuen laskennassa käytettävästä puukuutiometrin kantohinnasta (3. asetus) 1. Puukuutiometrin kantohinnat. Metsätalouden ympäristötuen laskennassa esitetään käytettäväksi maakuntapohjaisesti määritellyn alueen puukuutiometrin kantohintaa. Alueet vastaavat maakunnallisten metsäneuvostojen alueita. Alueittaisista kantohinnoista esitetään annettavaksi erillinen valtioneuvoston asetus lain voimaan tulon yhteydessä. Luonnonvarakeskuksella virallisena tilastoviranomaisena on julkaisukalenteri, johon pohjautuen vuoden 2014 puunhintatilastot julkaistaan Tarkoitus on, että vuosien puukuutiometrin keskikantohintojen aritmeettiset keskiarvot lasketaan maakuntapohjaisella aluejaolla kuluvan vuoden kesäkuun loppuun mennessä ja valtioneuvoston asetusta ympäristötuen laskennassa käytettävästä puukuutiometrin kantohinnasta tarkistetaan Luonnonvarakeskuksesta saatavien tietojen perusteella kuluvan vuoden syyskuun alkuun mennessä. Kantohinnat selvitettäisiin vuosittain, mutta tarkoituksena on, ettei keskikantohintoja muuteta, ellei muutos ole jonkin alueen osalta yli 10 prosenttia. Puukuutiometrin kantohintoja käytetään perusarvokorvauksen, hakkuukorvauksen ja maanomistajan omavastuuosuuden laskennassa sekä metsäluonnon hoitohankkeena tehtävän kulotuksen taloudellista menetystä määriteltäessä. Toimivalta: Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain 10 4 mom.

13 13 6. Vaikutukset valtion talouteen Kestävän metsätalouden tukia koskevan lainsäädännön nojalla tehtäviin päätöksiin on valtion talousarviossa vuodelle 2015 varattu määrärahaa 51,23 miljoonaa euroa momentilla Tästä määrärahasta on Suomen metsäkeskukselle osoitettu kumotun kemera-lain nojalla käytettäväksi 43,3 miljoonaa euroa. Momentille olevasta 45 miljoonan euron myöntämisvaltuudesta on metsäkeskukselle osoitettu vastaavasti 39,82 miljoonaa euroa. Rahoituslain tukiin on siten jäänyt määrärahaa käytettäväksi kuluvana vuonna 7,93 miljoonaa euroa ja myöntämisvaltuutta 5,18 miljoonaa euroa. Lisäksi momentille (Pienpuun energiatuki) on myönnetty 7 miljoonaa euroa kumotun kemera-lain nojalla myönnettävän energiapuun korjuutuen maksamiseen. Lisäksi vuonna 2015 on käytettävissä vuodelta 2014 siirtynyttä määrärahaa 15,763 miljoonaa euroa. Siirtyvän määrärahan suuruus johtuu siitä, ettei lakia pienpuun energiatuesta (101/2011) ole saatettu voimaan, koska EU:n komissio ei ole hyväksynyt lakiin sisältyvää tukijärjestelmää. Tästä syystä ja uusien valtiontukisääntöjen vuoksi maa- ja metsätalousministeriö peruutti pienpuun energiatuen notifioinnin helmikuussa Vuodelle 2015 siirtyneestä määrärahasta 8,72 miljoonaa euroa on osoitettu metsäkeskukselle kumotun kemera-lain nojalla myönnettäväksi energiapuun korjuuseen. Tarkoituksena on, että metsäkeskukselle osoittamatta jäänyt määräraha 13,98 miljoonaa euroa käytetään rahoituslain nojalla myönnettävään tukeen. Tästä syystä maa- ja metsätalousministeriö tulee valmistelemaan talousarvioesityksen muutoksen vuoden 2015 aikana, jonka nojalla olisi vuoden 2015 aikana rahoituslain toimenpiteisiin käytettävissä momenteilta ja kumotun kemeralain nojalla käyttämättä jäävät määrärahat. Koska tukipäätöksiä voidaan tehdä vain myöntämisvaltuuden puitteissa, tulee ministeriö esittämään myöntämisvaltuuden lisäämistä siten, ettei sen määrä rajoittaisi kaikkien käytettävissä olevien määrärahojen täysimääräistä käyttöä loppuvuonna. Ympäristötukisopimusten ja metsäluonnon hoitohankkeiden rahoittamiseen on varattu vuonna 2015 määrärahaa 6,027 miljoonaa euroa momentille Määrärahasta on metsäkeskukselle osoitettu kumotun kemera-lain nojalla käytettäväksi ympäristötukisopimuksiin 2,3 miljoonaa euroa ja metsäluonnon hoitohankkeisiin 2,19 miljoonaa euroa eli yhteensä 4,49 miljoonaa euroa lopun jäädessä rahoituslain nojalla osoitettavaksi. Kumotun kemera-lain nojalla rahoituspäätökset tehdään metsäkeskuksessa mennessä. Rahoituslain nojalla arvioidaan vuosittain tarvittavan määrärahaa ympäristötukisopimuksiin ja metsäluonnon hoitohankkeisiin yhteensä noin 6 miljoonaa euroa ja muihin toimenpiteisiin noin 68 miljoonaa euroa. Myöntämisvaltuutta tarvittaisiin vuosittain momentille noin 70 miljoonaa euroa, jotta töiden hyväksyminen ja toteutus sujuisi mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Taimikon varhaishoidon määräksi arvioidaan noin hehtaariksi ja tuen ollessa 160 euroa hehtaaria kohden, vuosittainen määrärahan tarve olisi noin 16,0 miljoonaa euroa. Nuoren metsän hoitotyön suorite määrä arvioidaan olevan noin hehtaaria ja tarvittavan vuosittaisen määrärahan suuruudeksi noin 17,25 miljoonaa euroa, jos tuen määrä on 230 euroa hehtaaria kohden. Jos nuoren metsän hoitokohteilta noin hehtaarilta kerätään pienpuuta, tarvitaan sen rahoittamiseen noin 7,7 miljoonaa euroa. Yh-

14 14 teensä nuoren metsän hoitokohteiden tarvitsema määräraha olisi siten noin 24,95 miljoonaa euroa. Terveyslannoituksen arvioidaan tarvittavan noin 1,3 miljoonaa euroa, jolla lannoitettaisiin noin hehtaaria. Määrärahan tarve on riippuvainen lannoitevalmisteiden kustannuksista ja lannoitustavasta. Suometsän hoidon suoritemääriksi arvioidaan noin hehtaaria vuodessa ja vastaavasti tarvittavan määrärahan suuruudeksi noin 7,0 miljoonaa hehtaaria. Yksityistien perusparannukseen ja uuden tien rakentamisen arvioidaan vuosittain tarvittavan yhteensä noin 11,7 miljoona euroa. Juurikäävän torjunta-alue ja -aika laajenevat samoin tuensaajien joukko, mikä merkitsee torjunta-alueen laajenemista arviolta ainakin hehtaariin. Määrärahan tarve olisi tällöin noin 7 miljoonaa euroa (70 euroa/ha). Tukijärjestelmän puitteissa arvioidaan voitava työllistää vuosittain noin henkilötyövuotta. Työllisyysvaikutukset riippuvat siitä mitä toimenpiteitä vuosittain rahoitetaan ja missä laajuudessa. Koneellistamisen kehittyminen lisää toisaalta töiden kustannustehokkuutta mutta vähentää suoria työllisyysvaikutuksia. Kaikkein työllistävimpiä töitä ovat taimikon varhaishoito ja nuoren metsän hoito sekä siihen liittyvä pienpuun kerääminen. Tilastojen mukaan metsätalouden välillinen työllisyysvaikutus on noin 1,5-kertainen. Valtiontuki generoi yksityisen rahoituksen metsänhoito- ja metsänparannustöihin. Maanomistajien omarahoitusosuus kasvaa esityksen myötä. 7. Valmistelu ja laintarkastus Asetusluonnoksesta (valtioneuvoston asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta; 2. asetus) pyydettiin lausunnot 35 taholta. Lausunnon antoivat työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, liikenneministeriö, valtiovarainministeriö, Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Maaseutuvirasto, Suomen metsäkeskus, Suomen metsäkeskuksen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan metsäneuvosto, Suomen riistakeskus, Bioenergia ry, Koneyrittäjät, Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry., Maa ja - metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC r.f., Maailma luonnonsäätiö (WWF), Puuliitto, Metsäteollisuus ry, Metsänhoitoyhdistys Ylä-Lappi, Suomen tieyhdistys, Etämetsänomistajien Liitto ry, OTSO metsäpalvelut, Verdera Oy sekä Kemijärven, Kuusamon, Posion ja Sallan yhteismetsät yhteisen lausuntonsa. Joissakin lausunnoissa esitettiin rahoitusehtojen yksityiskohtaisempaa täsmentämistä esimerkiksi taimikon varhaishoidossa ja nuoren metsän hoidossa. Maanomistajien taholta nuoren metsän hoidon yhteydessä kerättävän pienpuuerän ehdotettua vähimmäispuumäärää pidettiin liian korkeana. Erityisesti Pohjois-Suomen maanomistajien huolena oli nuoren metsän hoidossa korotetun pinta-alatuen rahoitusehdoissa edellytetty pienpuun määrän suuruus, joka pohjoisiin oloihin nähden katsotaan liian korkeaksi. Toisaalta koneyrittäjät totesivat tältä osin rahoitusehtojen ohjaavan nuoren metsän hoitotyöt kustannustehokkaisiin kohteisiin.

15 15 Ympäristöviranomaiset esittivät metsien biologisen monimuotoisuuden ja vesiensuojelutoimenpiteiden ehdotettua tarkempaa säätelyä. Puuliitto esitti harmaan työvoiman käytön estämiseen liittyvää sääntelyä asetukseen. Toisaalta eräissä lausunnoissa esitettiin yksikertaisempia rahoitusehtoja ja hallinnoinnin vähentämistä. Suurimmassa osassa lausunnoista ei tuen tasoon ollut huomauttamista. Osassa lausunnoista esitettiin muutoksia seikkoihin, joista on säädetty rahoituslaissa. Lausuntojen perusteella esityksen valmistelua on jatkettu ja esitystä tarkennettu. Asetusehdotukset ovat olleet tarkastettavina oikeusministeriön lainvalmisteluosaston laintarkastusyksikössä.

16 16 LIITE 1 KUMOTUN KEMERA-LAIN NOJALLA MYÖNNETTY TUKI NUOREN METSÄN HOITOON Tuen määrä vaihteli tukivyöhykkeittäin ja tukea myönnettiin erikseen varsinaiseen työn toteutukseen ja erikseen työn jälkeisen toteutusselvityksen laadintaan. Lisäksi työllisyysehtoisissa töissä tuki myönnettiin toteutuneiden kustannusten perusteella. Tuki työkustannuksiin Tukivyöhykkeet 50 % 60 % 70 % Euroa hehtaaria kohden keskikustannuksista Keskikustannus 186 /ha ,6 130,2 278 /ha ,8 194,6 270 /ha /ha 210,5 252,6 294,7 Työllisyysehtoisen max 80 % todellisista kustannuksista. Tällöin tuki ollut noin 500 /ha. Tuki toteutusselvitykseen 42,1 /ha alle 2,6 ha kohteissa ,2 /ha 2,6 ha ja sitä suuremmissa kohteissa Työllisyysehtoisissa kohteissa 54 /ha alle 2,6 ha kohteissa Työllisyysehtoisissa kohteissa /ha 2,6 ha ja sitä suuremmissa kohteissa Lisäksi 4,21 /ha kohteilta, joilta korjataan energiapuuta. Tietyissä kunnissa Pohjois-Pohjanmaalla toteutusselvitystuki 7% korotettuna ja III vyöhykkeellä 17 korotettuna EHDOTETTU UUDEN RAHOITUSLAIN MUKAINEN TUKI Tuki samansuuruinen koko maassa Rahoitusehdot vaihtelevat tukivyöhykkeittäin poistettava runkoluku, jäävän puuston määrä ja kerättävän pienpuun määrä Taimikon varhaishoito tuki 160 /ha Nuoren metsän hoito tuen määrä 230 /ha korotettu pinta-alatuki 450 /ha

17 17 LIITE 2 Taimikon varhaishoito Nuoren metsän hoito Ehdotettu tuki 160 /ha } 230 /ha } Keskimääräinen tuki kumotun lain nojalla 237 /ha Korotettu pinta-alatuki 450 /ha 640 /ha Juurikäävän torjunta 70 /ha 75 /ha Terveyslannoitus 40 % 52 % Suometsän hoito laaja pieni Uusi metsätie silta Yksityistien perusparannus silta 70 % 40 % % % % % 77 % % % Luvut ovat vain suuntaa antavia arvioita, koska kumotun kemera-lain tukivyöhykkeet poikkeavat rahoituslain tukivyöhykkeitä erityisesti keskisen Suomen osalta. Lisäksi taimikon varhaishoidon tuki on uusi toimenpide. Toisaalta nuoren metsän hoidon työlajiin sisältyi kumotun lain nojalla myös taimikonhoitoa, joten kumotun lain mukainen keskimäärin vastaa osittain sekä taimikon varhaishoidon että nuoren metsän hoidon tukitasoa ( } ). Siltoja korjataan keskimäärin 20 kappaletta vuosittain yksityistien perusparannuksen yhteydessä.