Arto Rantanen. Vapaasti tuulettuvan radonputkiston vaikutus sisäilman radonpitoisuuteen yksikerroksisissa pientaloissa

Transkriptio

1 Arto Rantanen Vapaasti tuulettuvan radonputkiston vaikutus sisäilman radonpitoisuuteen yksikerroksisissa pientaloissa Opinnäytetyöt, Rakennusterveys 2015

2 ARTO RANTANEN Vapaasti tuulettuvan radonputkiston vaikutus sisäilman radonpitoisuuteen yksikerroksisissa pientaloissa Opinnäytetyöt Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2015 Aihealue: Rakennusterveys 1

3 Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate 2

4 TIIVISTELMÄ Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millainen vaikutus vapaasti tuulettuvalla radonputkistolla on sisäilman radonpitoisuuteen yksikerroksisissa pientaloissa, sekä pohtia hieman mitkä asiat vaikuttavat tuuletusjärjestelmän toimivuuteen ja sen radonpitoisuutta alentavaan vaikutukseen. Vuonna 2013 O. Holmgrenin ja H. Arvelan tekemän vastaavanlaisen tutkimuksessa käsiteltiin samaa asiaa, mutta tutkittavissa kohteissa ei ollut yhtään yksikerroksista pientaloa, vaan kaikki talot olivat puolitoista- tai kaksikerroksisia. Tässä työssä on tarkoitus keskittyä ainoastaan yksikerroksisiin, tasamaalla sijaitseviin pientaloihin. Tutkimuksen kohteena on kahdeksan keskiverto omakotitaloa, joista seitsemään on rakennusaikaan asennettu vapaasti tuulettuva radonputkisto ja yhdessä yhden imupisteen järjestelmä. Tutkittaviin kohteisiin viettiin jatkuvatoiminen ja tallentava radonmittari, joka tallensi sisäilman radonpitoisuuden keskiarvoa tunnin välein. Katolle johdettua tuuletusjärjestelmän poistoputkea suljettiin ja avattiin 3 4 päivän välein 6 8 kertaa. Tuuletusputkessa olevaan virtaukseen vaikuttaa moni tekijä. Virtaus syntyy täyttökerroksen ja ulkoilman lämpötilaeron seurauksena sekä tuulen vaikutuksesta. Työssä saatu yhtenevä tulos aiemmin tehtyjen tutkimustuloksien kanssa vahvistaa käsitystä vapaan tuuletus järjestelmän tehokkuudesta alentaa radonpitoisuutta. Rakennuspohjan tuuletusjärjestelmä alentaa painovoimaisenakin sisäilman radonpitoisuutta n. 40 %. AVAINSANAT radon, vapaasti tuulettuva, sisäilma, kenttätutkimus, radontorjunta 3

5 ABSTRACT The purpose of this thesis was to study the effect of the passive radon piping on the indoor radon gas level in one-floor single family houses and also to think about which things affect the functioning of the system and its impact on the mitigation of the radon gas indoors. The study made by O. Holmgren and H. Arvela in 2013 dealt with a similar subject but it didn t include any one-floor houses. All the houses in their study had one and a half or two floors. This thesis will only concentrate on onefloor single family houses which are situated on flat soil. Eight average houses were investigated. A passive radon piping had been installed in seven houses when being built while one of the houses had a system of one suction point. A continuous measuring device was taken into the houses. It recorded the average level of the indoor radon gas every hour. An exhaust pipe which was lead to the roof was closed and opened every three to four days. There were six to eight measuring periods in every house. Many factors affect the flow in the ventilation pipe. The flow is formed as a consequence of the differences in temperature between the gravel layer and the outdoor air and of the effect of the wind. The results of this thesis, which are consistent with the results of the earlier studies, confirm that the passive piping is an efficient way to mitigate the level of radon gas indoors. It reduces the level of the indoor radon gas about 40 %. KEYWORDS radon, passive piping, indoor air, field study, radon prevention 4

6 Esipuhe Rakennusurakoitsijana pientalotyömaiden radontorjuntatoimissa sekä oman kodin radonkorjaus puuhailujen myötä, aiheeseen oli jo hieman tullut paneuduttua ennen RTA-koulutusta. Koulutuksessa Olli Holmgrenin pitämillä radonluennoilla heräsi mielenkiinto aiheeseen lisää ja näin päädyin sitten tähän aiheeseen näyttötyössäni. Rakennuspohjan tuulettaminen on keskeisin tapa torjua tai ainakin vähentää radonin kulkeutumista sisäilmaan. Suorin mittauksin tehtyjä tutkimuksia aiheesta oli kovin vähän, joten niin sitten tutkittiin. Kiitos omakotitalojen asukkaille, jotka suhtautuivat myötämielisesti tähän työhön ja antoivat kotinsa tutkimuskäyttöön sekä tutkimuksen ohjauksesta Olli Holmgrenille ja Säteilyturvakeskukselle mittauskaluston käytöstä. Kiitos eläkevakuutusyhtiö ELO, koulutuksen aikaisesta taloudellisesta tuesta. Kiitos myös: Kari, Tiina, Soile, RTA opiskelijakaverit ja kotijoukot. Kiteellä Arto Rantanen 5

7 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1 Talo 1. mittaustulokset Taulukko 2 Talo 2. mittaustulokset Taulukko 3 Talo 3. mittaustulokset Taulukko 4 Talo 4. mittaustulokset Taulukko 5 Talo 5. mittaustulokset Taulukko 6 Talo 6. mittaustulokset Taulukko 7 Talo 7. mittaustulokset Taulukko 8 Talo 8. mittaustulokset Taulukko 9 yhteenveto kaikista kohteista KUVALUETTELO Kuva 1 Talo 1. pitoisuuden vaihtelu mittaus aikana Kuva 2 Talo 2. pitoisuuden vaihtelu mittaus aikana Kuva 3 Talo 3. pitoisuuden vaihtelu mittaus aikana Kuva 4 Talo 4. pitoisuuden vaihtelu mittaus aikana Kuva 5 Talo 5. pitoisuuden vaihtelu mittaus aikana Kuva 6 Talo 6. pitoisuuden vaihtelu mittaus aikana Kuva 7 Talo 7. pitoisuuden vaihtelu mittaus aikana Kuva 8 Talo 8. pitoisuuden vaihtelu mittaus aikana Kuva 9 Periaatekuva tuuletusjärjestelmästä Kuva 10 Alpha Guard radonmonitori KESKEISET LYHENTEET JA SYMBOLIT STUK Säteilyturvakeskus RT-KORTISTO Rakennustieto Oy:n julkaisema kortistomuotoinen tietokokoelma. RakMK Rakentamismääräyskokoelma 6

8 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO RADON MITÄ JA MISTÄ HISTORIAA TERVEYSVAIKUTUKSET RADON RAKENTAMISESSA MÄÄRÄYKSET JA RAJA-ARVOT KULKEUTUMINEN SISÄILMAAN TORJUMINEN UUDISRAKENTAMISESSA PERUSTAMISTAPA RAKENTEIDEN TIIVISTÄMINEN ILMANVAIHTO RAKENNUSPOHJAN TUULETUS TYÖN TARKOITUS JA MENETELMÄT KOHTEET TULOKSET TALO TALO TALO TALO TALO TALO TALO TALO TULOSTEN TARKASTELU JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO 7

9 1. Johdanto 80-luvun puolivälissä lääkintöhallituksen kehotuksesta kunnissa aloitettiin kartoitukset korkeiden radonpitoisuuksien löytämiseksi suomalaisissa asunnoissa. Samaan aikaan aloitettiin myös tutkimustyö erilaisten korjaustoimenpiteiden löytämiseksi ja koetettiin löytää keinoja, joilla jo uudisrakentamisvaiheessa voitaisiin radonin kulkeutumista sisätiloihin estää tai ainakin vähentää. Pientalojen yleisin perustamistapa Suomessa on maanvarainen betonilaatta ja kevytharkkosokkeli. Talvella lämpötilasta johtuva paine-ero yhdessä edellä mainitun perustamistavan kanssa luovat edellytykset radonin kulkeutumiseksi sisätiloihin. Radon uudisrakentamisessa. (Arvela ym. 2010). Maaperässä olevan huokosilman radonpitoisuus on tavallisesti Bq/m³, joten pienikin alipaine asunnossa sekä maanvaraisessa laatassa olevat vuotoreitit nostavat sisäilman radonpitoisuuden helpostikin kovin suureksi. Yksi keskeisimpiä keinoja ehkäistä maaperässä olevan radonin kulkeutumista sisätiloihin on radonputkiston asentaminen sekä lattian rakenneliitosten ja läpivientien tiivistäminen. Radonturvalliseen rakentamiseen, sekä radonkorjaamiseen on nykyään hyvin tietoa saatavilla. Samoin radonin aiheuttamat riskit tiedostetaan ja torjuntatoimet uudisrakentamisessa huomioidaan yleisesti. Kenttätutkimuksin kerättyä tietoa vapaasti tuulettuvan järjestelmän vaikutuksista oli melko vähän ja yksikerroksisista pientaloista ei ollenkaan. Työn tarkoituksena oli myös hieman pohtia mitkä asiat vaikuttavat tuuletusjärjestelmän toimivuuteen ja radonpitoisuuteen sisäilmassa. 8

10 2. Radon 2.1 MITÄ JA MISTÄ Radon (²²²Rn) on maankuoressa uraanin ( 238 U) hajoamistuotteena syntyvä radioaktiivinen jalokaasu. Maankuoressa ja kaikessa kiviaineksessa sitä syntyy jatkuvasti. Se pääsee helposti liikkumaan maaperän huokosilmassa sekä siirtymään rakennuksiin sisälle tai juomaveteen. Hajuttomana, mauttomana ja värittömänä kaasuna sitä ei voi havaita muuten kuin mittaamalla erikoislaitteilla. Radioaktiivisena aineena sen määrää mitataan yksikössä becquerel (Bq), joka tarkoittaa yhden atomin hajoamista sekunnissa. Sisäilmassa olevan radonin ilmaistaan yksikössä (Bq/m³), joka tarkoittaa kuinka monta radonatomia hajoaa sekunnissa ilmakuutiota kohden. Asuntojen radonkorjaaminen (Arvela ym. 2012). Sisäilman radonpitoisuudet Suomessa ovat suuria verrattuna muuhun maailmaan. Tähän ovat syynä graniittisen kivilajimme suuri uraanipitoisuus, talvella oleva sisä/ulkolämpötilan suuri ero sekä rakennustekniset ominaisuudet. Koska radon liikkuu helposti huokoisessa ja helposti läpäisevässä maa-aineksessa kaasumaisen olomuotonsa vuoksi, hiekka- ja soraharjut ovatkin tyypillisiä alueita jossa sisäilmanradonpitoisuudet ovat korkeampia. Pahimpia radonalueita Suomessa ovat Etelä- ja Kaakkois-Suomi sekä Pirkanmaa. (Säteilyturvakeskus 2014). 2.2 HISTORIAA 1500-luvun puolivälissä, nykyisen Saksan ja Tšekin rajamailla alkaneen voimakkaan kaivostoiminnan myötä, pantiin merkille nuorten kaivosmiesten kuolevan hyvin usein keuhkosairauteen. Kaivosmiesten sairautta kutsuttiin aluksi vuorisairaudeksi ja myöhemmin Sneebergin keuhkosairaudeksi sen paikan mukaan, jossa kaivokset sijaitsivat. Koboltin, hopean ja kuparin louhinnan lisääntyessä 1800-luvun lopulle mennessä, myös sairaudet lisääntyivät. Paikallisten lääkärien mukaan keuhkosairau- 9

11 teen kuoli jopa 75 prosenttia alueen kaivosmiehistä ja vuonna 1879 tauti nimettiin keuhkosyöväksi. Keuhkosyövällä ymmärrettiin olevan selvä yhteys kaivostoimintaan, mutta sitä, mikä sairauden aiheutti, ei pystytty ymmärtämään. Radonin ensimmäiset mittaustulokset julkaistiin vuonna 1901 kun Marie ja Pierre Curie löysivät uraanipitoisesta malmista kaksi aikaisemmin tuntematonta alkuainetta, radium ja polonium. Radiumin havaittiin tuottavan radioaktiivista kaasua, joka nimettiin sittemmin radoniksi. Systemaattiset radon mittaukset kaivoksissa aloitettiin vasta luvulla, eikä sitä ennen kaivosmiesten saamaa säteilyä juurikaan huomioitu, vaan arseenia ja muuta pölyä pidettiin pääasiallisena sairauksien aiheuttajana. Ensimmäisen kerran vasta 1970-luvulla voitiin todeta radonin ja sen hajoamistuotteille altistumisen olevan riski sairastua keuhkosyöpään. Nämä arviot perustuivat jo laskennalliseen ja tilastolliseen epidemiologiaan. Suomessa asuntojen radonpitoisuutta alettiin tutkia 1970-luvun lopulla ja ongelmaksi asuntojemme sisäilmassa se todettiin 1980-luvun alussa. (Weltner ym. 2003). 2.3 TERVEYSVAIKUTUKSET Radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat sisäilmasta hengityksen mukana keuhkoihin, jossa ne takertuvat keuhkorakkuloihin. Keuhkorakkuloihin takertuneet hajoamistuotteet aiheuttavat säteilyllään riskin sairastua keuhkosyöpään. Radonin arvioidaan aiheuttavan Suomessa nykyään n. 300 keuhkosyöpätapausta vuodessa ja se on tupakan jälkeen merkittävä keuhkosyöpäriskin aiheuttaja. Jos radonin aiheuttamaa riskialtistusta verrataan tupakoitsijan riskiin sairastua keuhkosyöpään, täytyy tupakoimattoman altistua kymmeniä vuosia Bq/m³.n pitoisuuksille vastatakseen tupakoitsijan keuhkosyöpäriskiä. Tupakoitsijan altistuminen pienemmällekin radon pitoisuuksille lisää huomattavasti syöpäriskiä. (Weltner ym. 2003). 10

12 3 Radon rakentamisessa 3.1 MÄÄRÄYKSET JA RAJA-ARVOT Sisäilman radonpitoisuus ei saisi ylittää Sosiaali- ja Terveysministeriön asetuksen 944/92 mukaan 400 Bq/m³ rajaa. Asetuksen mukaan uusi asunto tulisi suunnitella ja rakentaa siten, että sisäilman radon pitoisuus ei ylitä 200 Bq/m³ rajaa. Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D2, rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto (Ympäristöministeriö 2010) määritellään myös nuo samat em. raja-arvot. Sisäilmastoluokituksessa 2008 (RT , LVI , KH ) on asetettu S1 ja S2 luokan tiloille enimmäisarvoksi 100 Bq/m³ ja S3 luokan tiloille 300 Bq/m³. Radonpitoisuudella tässä tarkoitetaan vuoden keskiarvoa, jolle asunnossa altistutaan. Pitoisuus mitataan talviaikaan, vähintään kahden kuukauden aikaisena mittausjaksona. Mittaustuloksesta voidaan arvioida vuotuisen altistuksen keskiarvo.( Arvela ym. 2010). Rakentamismääräyskokoelman osassa B3, Pohjarakenteet (Ympäristöministeriö 2004) mukaan pohjarakenteita suunnitellessa ja rakentaessa radonriskit on otettava huomioon.( Arvela ym. 2010) Terveydensuojelulaki velvoittaa: Milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi. (Terveydensuolejulaki 1994, 27 ) 3.2 KULKEUTUMINEN SISÄILMAAN Pientalojen ylivoimaisesti suosituin alapohjarakenne ja perustamistapa on nykyään maanvarainen betonilaatta ja perusmuuri-/sokkelirakenteena kevytsoraharkko. Ky- 11

13 seinen rakenne mahdollistaa radonin sisälle kulkeutumisen. Betoni kutistuu kuivuessaan hieman, jolloin maanvaraisen laatan ja sokkelirakenteen väliin jää pieni rako. Kutistumarako, lattialaatan läpi tulevat erilaiset talotekniikan läpiviennit sekä mahdolliset kuivumisen aiheuttamat halkeamat laatassa luovat otolliset virtausreitit radonille. Nykyään perustuksien sisätäytöissä käytetään harvoja, hyvin ilmaa läpäiseviä sorakerroksia (kapillaarisoraa) kosteuskatkona, jotka suovat hyvät edellytykset ilmavirtauksille ja näin ollen myös radonin kulkeutumisen sisälle. Talvella suuri sisä- ja ulkoilman lämpötilaero aiheuttaa sisälle alipaineen ulkoilmaan nähden (hormi-ilmiö). Rakennus on alaosastaan alipainen ja ylöspäin alipaineisuus pienenee tai kääntyy jopa ylipaineiseksi ulkoilmaan nähden. Maaperässä olevan huokosilman radonpitoisuus on yleensä Bq/m³, joten pienikin ilmavuoto maanvastaisessa lattia- tai seinärakenteessa nostaa sisäilman radonpitoisuuden helposti satoihin becquereleihin, jos perustusrakenteissa on em. vuotoreittejä. Radonia voi kulkeutua sisälle myös liuenneena porakaivoveteen, josta se vapautuu vettä käsiteltäessä, esim. suihkussa tai pesukoneita käyttäessä. 4 Torjuminen uudisrakentamissa 4.1 PERUSTAMISTAPA Maanvaraista laattaa ja kevytharkkosokkelia pientaloissa käyttää 80 % uusista pientalorakentajista. Kyseinen perustustapa ilman muita torjuntatoimenpiteitä on radonin sisälle kulkeutumisen kannalta kuitenkin huono vaihtoehto (kohta 3.2). 12

14 Parempi vaihtoehto perustamiselle radonin kannalta olisi joko reunavahvistettu betonilaatta tai tuulettuva alapohja. Reunavahvistetussa laatassa ei jää sokkelirakenteen ja laatan väliin betonin kuivumisesta johtuvaa rakoa, mutta laatan läpi kulkevat läpiviennit on tiivistettävä samoin kuin maanvaraisessa laattarakenteessakin. Tuulettuvassa alapohjassa radon tuulettuu ja laimenee ilmanvirtauksien mukana eikä näin pääse kulkeutumaan sisätiloihin. Tämä perustustapa ei myöskään luo rakennuksen alla olevan maaperän huokosilmaa vastaan alipainetta niin kuin epätiivis laattarakenne. Rakentaminen tuulettuvalle alapohjalle onkin nykyään hieman lisääntynyt mm. tilaelementtirakentamisen myötä. 4.2 RAKENTEIDEN TIIVISTÄMINEN Uudisrakentamisessa radontorjunnan pääperiaate on estää maaperässä olevan radonpitoisen ilman kulkeutuminen sisälle. Tästä syystä alapohjarakenteiden, rakenneliitosten ja läpivientien tiiveyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suunniteltaessa ja toteuttaessa rakenneratkaisuja ja rakenteiden liittymäkohtia on niiden oltava sellaisia, että niissä ei aiheudu rakenneosien liikkumisesta johtuvaa epätiiveyttä. Tiivistystoimenpiteet on suunniteltava ja rakennettava niin, että ne täyttävät RakMK:n osan C2 Kosteus. Määräykset ja ohjeet 1998 vaatimukset. (Rakennustietosäätiö 2012). 4.3 ILMANVAIHTO Ilmanvaihdolla on merkittävä osa rakennuksen terveelliseen ja puhtaaseen sisäilmaan. Riittävä ja oikein säädetty ilmanvaihto vähentää/laimentaa sisäilman epäpuhtauksia ja myös radonpitoisuutta. RakMK:n osan D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Määräykset ja ohjeet 2012 mukaan sisäilmassa ei saisi olla haitallisia määriä kaasuja eikä muitakaan epäpuhtauksia. Painesuhteet tulisi olla säädetty niin että ne osaltaan vähentävät radonperäisen ilman kulkeutumista sisälle. (Rakennustietosäätiö 2012). 13

15 4.4 RAKENNUSPOHJAN TUULETUS Yksi keskeisin menetelmä ehkäistä radonpitoisen ilman kulkeutuminen sisäilmaan on laatan alla olevan täyttömaan tuulettaminen. Hyvin ilmaa läpäisevään kapillaarisorakerrokseen asennettava salaojaputkisto toimii jo painovoimaisestikin. Tarvittaessa se voidaan alipaineistaa katolle asetettavalla imurilla. Putkiston aiheuttama alipaine aiheuttaa virtauksen lattian alaiseen soratäyttöön ja näin huokosilman radonpitoisuus sekä virtaus sisäilmaan vähenevät. Kohdassa 4.2 mainitut tiivistys toimenpiteet luovat edellytykset hyvin toimivalle tuuletusjärjestelmälle. Mikäli rakenteisessa, rakenneliitoksissa ja läpivienneissä on ilmavuotoa, ei rakennuspohjan alipaineistaminenkaan toimi välttämättä toivotulla tavalla. Radon uudisrakentamisessa (Arvela ym. 2010). Vapaasti tuulettuva putkisto ja oikein tehdyt tiivistystoimenpiteet alentavat sisäilman radonpitoisuutta n. 50 %. Jos siitä huolimatta sisäilman radonpitoisuus ylittää kohdassa 3.1 määritetyt raja-arvot, katolle johdetun tuuletusputken päähän on helppo liittää imuri jolla virtausta voidaan tehostaa. Radontorjunnan tekniset ratkaisut tulisi huomioida jo uudisrakennuksen suunnitteluvaiheessa. Suunnitelmista tulisi käydä ilmi tapauskohtaisesti eri rakennusosien tiivistäminen sekä tuuletusjärjestelmä. Suunnittelu ja toteutusohjeita radonturvalliseen rakentamiseen on tarkemmin esitetty RT-ohjekortissa Radonin Torjunta (Rakennustietosäätiö 2012). 14

16 Kuva 9. Periaatekuva tuuletusjärjestelmästä ja sen osista: 1 imukanavisto, 2 siirtokanava, 3 tiivistetty lattianläpivienti, 4 tuuletusputki, 5 kattoläpivienti, 6 sadehattu. 5 Työn tarkoitus ja menetelmät Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia mikä vaikutus vapaasti tuulettuvalla radonputkistolla on sisäilman radonpitoisuuteen 1-kerroksisissa pientaloissa. Tutkimus suoritettiin ns. kenttätutkimuksena, jossa sisäilman radonpitoisuutta mitattiin kahdeksasta eri pientalosta. Katolle johdettua tuuletusjärjestelmän poistoputkea suljettiin ja avattiin 3-4 päivän välein. Sulkemis- ja avausjaksoja kertyi yhteensä 6-8 kertaa/kohde ja näin ollen koko mittausjakso oli noin kolmen viikon mittainen. Mittaukset suoritettiin kahdessa jaksossa loka ja marraskuun alussa, koska käytössä oli vain neljä radonmittaria. Sulkemiseen käytettiin vahvaa muovipussia sekä kiristysliinaa. Lähes jokaisen avaus ja sulkemisjakson yhteydessä mitattiin tuuletusputkessa olevan ilman virtausta (il- 15

17 mamäärää l/s). Rakenteiden tiiveys, salaojituskerroksen ilmanläpäisevyys, ilman paineen muutos ja tuuli vaikuttavat tuuletusputkessa olevan virtauksen määrään. Jokaisesta kohteesta mitattiin myös rakennuksen ilmanvaihtuvuutta, katolla olevan ilmanvaihtojärjestelmän poistoputken päästä. Koska tutkittavat kohteet olivat melko uusia pientaloja, kaikissa taloissa ilmanvaihtojärjestelmänä oli koneellinen tulo- /poistojärjestelmä. Suurimmassa osassa kohteista oli käytössä ilmanvaihdon säätö- /mittausasiakirjat. Oikein suunniteltu, toteutettu ja säädetty ilmanvaihtojärjestelmä alentaa samassa suhteessa sisäilmanradonpitoisuutta kuin muitakin ilman epäpuhtauksia. Väärin säädetyt tulo- ja poistoilmamäärät voivat nostaa rakennuksen alipaineisuuden liian suureksi, joka lisää radonpitoisen ilman virtausta sisäilmaan. Ilmamäärien mittauksessa käytettiin siipipyöräanemometriä (Airflow LCA301). Asukkaiden kanssa sovittiin, että ilmanvaihtoa käytetään samalla tasolla, kuin normaalisti muulloinkin. Rakennuksen painesuhdetta ulkoilmaan mitattiin mikro manometrilla (TSI DPCALC-8710-AN2. Sisäilman radonpitoisuuden mittauksessa käytettiin jatkuvatoimista Alpha Guard radonmonitoria (kuva 10), joka tallensi radonpitoisuuden keskiarvoa tunnin välein. Käytössä oli myös toinen radonmonitori ja siihen liitettävä ilmapumppu, jolla voitiin imeä ilmaa n. 6 mm paksun letkun kautta esim. läpivienneistä tai muista vuotokohdista. Radonmonitori analysoi hetkellistä pitoisuutta 10min sykleissä. 16

18 Asukkailta kyseltiin tietoja mm. perustusmaan laadusta, täyttömaa-aineksista, lattialaatan halkeilusta, sekä seuraavia perustietoja. Muut perustiedot - Rakennusvuosi - Pinta-ala ja tilavuus ( tilavuus asuinpinta-alan mukaan) - Rakennuksen sijainti - Talotyyppi - Perustustapa - Ilmanvaihtotapa - Iv-mittauspöytäkirja - Imukanaviston muoto ja sijainti. Kuva 10. Alpha Guard radonmonitori. - Onko radonkaista perustusliitoksissa ja muut tiivistystoimet. - Halkeamat, läpiviennit ym. vuotoreitit laatassa Jokaisen sulkemis- ja avauskäynnin yhteydessä kirjattiin päivämäärä ja kellonaika, sääolosuhteet, ulkolämpötila sekä mitattiin tuuletusputkessa oleva ilmanvirtaus. Tuuletusputkesta mitattiin maaperästä tulevan ilman radonpitoisuutta putken ollessa suljettuna ja avattuna. Suljettuna ollessa mittaus suoritettiin pussin läpi tehdystä reiästä. 17

19 6 Kohteet Talot sijaitsevat Pohjois-Karjalassa Kiteen kunnan alueella, joka kuuluu osittain Salpausselän toiseen harjualueeseen (Kiteen kaupunki 2015). Alueella on hiekka- ja soraharjuja, harjualueilla asuntojen radonpitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia kuin harjualueita ympäröivillä alueilla. Säteilykeskuksen keräämän ( ) mittausaineiston perusteella kunnan keskimääräinen sisäilmanradonpitoisuus vuosikeskiarvolla on pientaloissa 260 Bq/m³, mutta alueella jossa osa tutkimuskohteistakin sijaitsee, pitoisuuksien alueelliset keskiarvot ovat olleet yli 600 Bq/m³. 200 Bq/m³:n ylityksiä asunnoista on 30 %:ssa ja 400 Bq/m³:n ylityksiä 12 %:ssa mitatuista 244:ssa asunnosta koko kunnan alueella. Kohteet valittiin kunnan rakennusvalvonnalta saadusta myönnettyjen rakennuslupien luettelosta. Radonturvallisen rakentamisen ohjeistus ja rakentamismääräykset uudistuivat (Arvela 2010), joten kohteita haettiin tämän ajankohdan jälkeen myönnetyistä rakennusluvista. Koska tutkimus kohdistui vapaasti tuulettuvaan radonputkistoon, ensimmäinen hakukriteeri oli luonnollisesti se, että rakennuksessa on tuo kyseinen, katolle asti johdettu tuuletusputkisto. Ajankohtaa aiemmin rakennetuista asunnoista todennäköisemmin harvemmasta tuo putkisto löytyy. Kahdeksasta tutkimukseen osallistuneesta kohteesta yhdessä ei ollut tuuletusputkistoa vaan yhden imupisteen järjestelmä, joka otettiin mukaan tutkimukseen vertailukohteena. Muita hakukriteereitä olivat, että rakennus on 1- kerroksinen ja että siinä on alapohjana maanvarainen betonilaatta. Kaikki talot ovat puurunkoisia. Tutkimuskohteet haettiin valikoituneesta aineistosta soittamalla suoraan asuntojen omistajille. Kaikki valittujen asuntojen asukkaat joilta tutkimukseen osallistumista tiedusteltiin, suhtautuivat asiaan erittäin myötämielisesti. 18

20 7 Tulokset Radonpitoisuuden alenema sulkemis - ja avausjaksojen välillä laskettiin kaavalla Kaava 1. CS - CA)/CS missä CS ja CA ovat sulkemis- ja avausjaksojen keskiarvoja. Alenema laskettiin vertaamalla avausjakson keskiarvoa edelliseen sulkemisjakson keskiarvoon sekä samalla tavalla vertaamalla avausjaksoa seuraavaan sulkemisjaksoon. 7.1 TALO 1 Rakennusvuosi on 2004 ja asuinpinta-ala 85m², tilavuus 226m³, 1-kerroksinen, harjakattoinen tasamaan talo. Loivassa pohjoisrinteessä, perusmaa soraa, sisätäytössä laatan alla oleva kapillaarikerros kivimurskaa, johon on sijoitettu silmukkamallinen imuputkisto. Perusmuuri kevytsoraharkosta ja alapohjarakenteena maanvarainen tb-laatta. Laatan ja perusmuurin liitoksessa ei ilmeisesti ole bitumikaistaa eikä muitakaan läpivientien tiivistyksiä. Asukkaan mukaan laatassa on hieman kuivumisen aiheuttamia hiushalkeamia. Saunassa sijaitsevan vesijohtoliittymän suojaputkesta mitattiin hetkellinen 5200 Bq/m³:n pitoisuus, putki tiivistettiin Ilmanvaihdon mittauspöytäkirjan mukaan ilmamäärät olivat: tulo 58 dm³/s ja poisto 60 dm³/s. Tyynessä säässä mitattu paine-ero ulkoilmaan nähden oli -2-3 Pa alipaineinen (ulkoilman lämpötila oli +10 C). Katolla olevan poistoputken päästä mitattu asuntoilmanvaihdon kokonaispoisto oli kertaalleen mitattuna 18 dm³/s (64,8 m³/h). Radonmittaus tehtiin Ulkolämpötila mittausjakson aikana vaihteli +10 C ja -2 C välillä. Radonputkiston tuuletusputkessa oleva virtaus oli keskimäärin 2 3 l/s. Suljettuna olleen jakson lopussa mitattu pitoisuus tuuletusputkessa oli Bq/m³. 19

21 - Koko mittausjakson radonpitoisuuden keskiarvo oli 168 Bq/m³. - Putkiston ollessa avattuna radonpitoisuuden keskimääräinen alenema suljettuna olleesseen jaksoon nähden oli 54 % tehdyn tiivistyksien jälkeistä arvoa ei huomioitu koko mittausjakson keskiarvossa. - Avoinna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 99 Bq/m³. - Suljettuna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 254 Bq/m³. - Suurin alenema oli 78 % ja pienin alenema 30 % (taulukko 1). - Tuuletusputkessa olevan ilman radonpitoisuus suljettuna oli Bq/m³ ja avattuna 1680 Bq/ Vaikka kohteessa todennäköisesti puuttuukin bitumikermi perusmuurin ja lattiarakenteen liitoksesta, tuuletusputkisto alentaa radonpitoisuutta siitä huolimatta melko tehokkaasti. Avoinna olevan jakson aikana melko tasaisena ja alhaisena pysyvästä pitoisuudesta voidaan myös päätellä putkiston hyvin toimiva/tuulettava vaikutus. Kun putki suljettiin avoinna olevan jakson jälkeen, radonpitoisuuden kohoaminen suljettuna olevien jaksojen keskiarvoon nousi n tunnin viiveellä. Avauksen jälkeen pitoisuus lähtee alenemaan melko nopeasti ja tasaantuu jokseenkin samalla viiveellä avausjaksojen keskiarvoon (kuva 1). Sisäilman radonpitoisuus pysyy todennäköisesti sallituissa rajoissa myös vuotuisena keskiarvona eikä näin ollen aiheuta toimenpiteitä pitoisuuden alentamiseksi. Kohteessa mittaushetkellä ollut ilmanvaihdon poistoilmamäärä oli n. 65 m 3 /h, joka vastaa 0,28 kertaista ilmanvaihtuvuutta. Asunnon ilmanvaihto on terveyden kannalta riittävää silloin, kun ilmanvaihtojärjestelmän aikaansaama ilmanvaihtuvuus on vähintään 0,5 m 3 /h kaikissa asuinhuoneissa (ilmanvaihtokerroin 0,5 1/h) (Asumisterveysohje 2003). Ilmanvaihtuvuus vaikuttaa osaltaan pitoisuuden määrään, mutta myös sulkemis- ja avausjaksojen jälkeisen muutoksen viiveeseen. 20

22 : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : :00 Taulukko 1. Talo 1 mittaustulokset. Mittausväli Tapahtuma Radon Bq/m³ Muutos Bq/m³ Alenema (%) Suljettu Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % Avoin* keskiarvo % Sisällä tehty läpivientien tiivistyskorjauksia Bq/m³ TALO 1 Aika Kuva 1. Talo 1. pitoisuus mittausaikana. Suljettu jakso merkitty punaisella laatikolla jossa yläreuna on suljetun jakson keskiarvossa. 7.2 TALO 2 Rakennusvuosi on 2004 ja asuinpinta-ala 129 m², tilavuus 370 m³, 1-kerroksinen, porrastettu loivanrinteen harjakattoinen talo. Perusmaa on soraa ja sisätäytössä laatan alla ei erillistä kapillaarikerrosta. Tässä kohteessa ei ole imuputkistoa, vaan yksi imupiste (betoninen kaivon pohjarengas ylösalaisin) keskellä taloa, josta johdettu 21

23 tuuletusputki katolle. Perusmuuri on kevytsoraharkosta ja alapohjarakenteena maanvarainen teräsbetonilaatta. Laatan ja perusmuurin liitoksissa ei ole bitumikermiä eikä muitakaan läpivientien tiivistyksiä. Lattiaporrastuksen kohdalla kulkee lattialaatan läpi tuleva kantavan seinän perusmuuri. Asukkaan mukaan laatassa on hieman kuivumisen aiheuttamia hiushalkeamia. Ilmanvaihdon mittauspöytäkirjan mukaan ilmamäärät olivat: tulo 57 dm³/s ja poisto 63 dm³/s. Tyynessä säässä mitattu paine-ero ulkoilmaan nähden oli -2 Pa alipaineinen (ulkolämpötila oli +10 C). Katolla olevan poistoputken päästä mitattu asuntoilmanvaihdon kokonaispoisto oli kertaalleen mitattuna 44 dm³/s. Radonmittaus tehtiin Ulkolämpötila mittausjakson aikana vaihteli +10 C ja -2 C välillä. Tuuletusputkessa oleva virtaus oli keskimäärin 1 l/s. - Koko mittausjakson radonpitoisuuden keskiarvo oli 306 Bq/m³. - Putkiston ollessa avattuna radonpitoisuuden keskimääräinen alenema suljettuna olleesseen jaksoon nähden oli 10 %. - Avoinna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 298 Bq/m³. - Suljettuna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 312 Bq/m³. - Suurin alenema oli 34 % ja pienin alenema -13 %. (taulukko 2) - Suljettuna olleen jakson lopussa mitattu pitoisuus tuuletusputkessa oli Bq/m³ ja avattuna olleen jakson lopussa Bq/m³. Koska kohteessa ei ole tuuletusputkistoa, ei se myöskään ole mukana laskettaessa kohteiden pitoisuusalenemien keskiarvoja lopputuloksissa. Talo, jossa tuuletusputkiston sijaan on vain yksi imupiste, otettiin mukaan vertailumielessä. Kyseisen kohteen rakennusaikaan uudistui radonturvallisen rakentamisen ohjeistus. Sen hetkisen, kunnan rakennusvalvonnan ohjeistuksen mukaan, tuo kaivon pohjarenkaasta tehtävä imupesä oli riittävä. Bitumikermillä tehtäviä rakenneliitosten tiivistyksiä ei myöskään tehty. Pohjalaatan alla olevaa harvaa kapillaarisoraa ei myöskään käytetty vielä kovin yleisesti. 22

24 Kohteessa oli kuitenkin imupesästä katolle johdettu tuuletusputki, joten vertailun vuoksi suoritettiin vastaavat mittaukset kuin muistakin kohteista. Kuten tuloksista nähdään, kyseisen järjestelmän toimivuus ainakin tässä kohteessa jäi melko vaatimattomaksi. Talviaikaan purkilla mitattavan vuosikeskiarvon tulos tulee todennäköisesti olemaan korkeampi kuin nyt mitattu pitoisuuden keskiarvo. Toimenpiteitä sisäilman radonpitoisuuden alentamiseksi suositellaan. Kohteessa mittaushetkellä ollut ilmanvaihdon poistoilmamäärä oli n. 158 m³/h, joka vastaa 0,42 kertaista ilmanvaihtuvuutta. Taulukko 2. Talo 2. mittaustulokset. Taulukko 2. Talo 2 mittaustulokset. Mittausväli Tapahtuma Radon Bq/m³ Muutos Bq/m³ Alenema (%) Suljettu Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % % 23

25 : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : :00 Bq/m³ 600 TALO Kuva 2. Talon 2. pitoisuus mittausaikana. Suljettu jakso merkitty punaisella laatikolla jossa yläreuna on suljetun jakson keskiarvossa. Aika 7.3 TALO 3 Rakennusvuosi on 2009 ja asuinpinta-ala 150 m², tilavuus 390 m³, 1-kerroksinen, harjakattoinen tasamaan talo. Talo sijaitsee järvelle avautuvassa itärinteessä. Perusmaa on multamoreeni ja sisätäytössä laatan alla oleva kapillaarikerros kivimurskaa, johon silmukkamallinen imuputkisto on sijoitettu. Perusmuuri on kevytsoraharkosta ja alapohjarakenteena maanvarainen teräsbetonilaatta. Laatan ja perusmuurin liitoksessa bitumikermi, mutta ei muita erityisiä läpivientien tiivistyksiä. Ilmanvaihdon mittauspöytäkirjan mukaan ilmamäärät olivat: tulo 86 dm³/s ja poisto 94 dm³/s. Tyynessä säässä mitattu paine-ero ulkoilmaan nähden oli n.-5 Pa alipaineinen (ulkolämpötila +10 C). Katolla olevan poistoputken päästä mitattu asuntoilmanvaihdon kokonaispoisto oli kertaalleen mitattuna 44 dm³/s. Radonmittaus tehtiin Ulkolämpötila mittausjakson aikana vaihteli +10 C ja -2 C välillä. Tuuletusputkessa oleva virtaus oli keskimäärin 2 3 l/s. 24

26 - Koko mittausjakson radonpitoisuuden keskiarvo oli 49 Bq/m³. - Putkiston ollessa avattuna radonpitoisuuden keskimääräinen alenema suljettuna olleesseen jaksoon nähden oli 30 %. - Avoinna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 40 Bq/m³. - Suljettuna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 57 Bq/m³. - Suurin alenema oli 40 % ja pienin alenema 19 % (taulukko 3). - Suljettuna olleen jakson lopussa mitattu pitoisuus tuuletusputkessa oli 1780 Bq/m³ ja avattuna olleen jakson lopussa 5750 Bq/m³. Kohteessa sisäilman radonpitoisuus oli melko pieni, joten suurta eroa suljettuna ja avoinna olevien jaksojen välille ei syntynyt, mutta selkeä 30 % n. alenema kuitenkin. Perusmaa ei rakenteeltaan ole rakennuspaikalla kovin hyvin ilmaa läpäisevää ainesta, vaan tiiviimpää multamoreenia. Koko mittausjakson keskiarvoon nähden pitoisuus oli kuitenkin melko vaihtelevaa (kuva 3). Rakennuksen sijainnin vuoksi tuulella on pitoisuuden vaihteluun merkittävä vaikutus. Pienempikin vaihtelu tosin korostuu jo vuorokausitasollakin näin pienillä arvoilla. Tuuletusputkessa oleva virtaus ja tuulettava vaikutus oli melko vähäinen, mutta maaperän alhaisesta radonpitoisuudesta sekä huonosta ilman läpäisevyydestä johtuen sisäilman pitoisuus ei nouse kovin suureksi. Kohteessa mittaushetkellä ollut ilmanvaihdon poistoilmamäärä oli n. 158 m³/h, joka vastaa 0,4 kertaista ilmanvaihtuvuutta. 25

27 : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : :00 Taulukko 3. Talo 3 mittaustulokset. Mittausväli Tapahtuma Radon Bq/m³ Muutos Bq/m³ Alenema (%) Suljettu Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % Keskiarvo % Bq/m³ TALO 3 Kuva 3. Talon 3. pitoisuus mittausaikana. Suljettu jakso merkitty punaisella laatikolla jossa yläreuna on suljetun jakson keskiarvossa. Aika 7.4 TALO 4 Rakennusvuosi on 2013 ja asuinpinta-ala 140 m², tilavuus n. 400 m³, 1-kerroksinen, harjakattoinen tasamaan talo. 26

28 Talo on pohjoisrinteessä ja rakennuspaikan perusmaa on soraa, sisätäytössä laatan alla oleva kapillaarikerros kivimurskaa, johon silmukkamallinen imuputkisto sijoitettu. Perusmuuri on kevytsoraharkosta ja alapohjarakenteena maanvarainen teräsbetonilaatta. Laatan ja perusmuurin liitoksessa bitumikermi, mutta ei muita erityisiä läpivientien tiivistyksiä. Teknisessä tilassa tiivistämättömiä läpivientien suojaputkia, joita asukkaan toimesta tiivistettiin, viimeisen avoimen jakson puolivälissä. Ilmanvaihdon mittauspöytäkirjan mukaan ilmamäärät olivat: tulo 70 dm³/s ja poisto 81 dm³/s. Tyynessä säässä mitattu paine-ero ulkoilmaan nähden oli -2-3 Pa alipaineinen (ulkolämpötila +10 C). Katolla olevan poistoputken päästä mitattu asuntoilmanvaihdon kokonaispoisto oli kertaalleen mitattuna 55 dm³/s. Radonmittaus tehtiin Ulkolämpötila mittausjakson aikana vaihteli +10 C ja -2 C välillä. Tuuletusputkessa oleva virtaus oli keskimäärin 5 l/s. - Koko mittausjakson radonpitoisuuden keskiarvo oli 68 Bq/m³. - Putkiston ollessa avattuna radonpitoisuuden keskimääräinen alenema suljettuna olleeseen jaksoon nähden oli 31 %. Tiivistyksien jälkeistä arvoa ei huomioitu koko mittausjakson keskiarvossa. - Avoinna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 59 Bq/m³. - Suljettuna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 84 Bq/m³. - Suurin alenema oli 35 % ja pienin alenema 20 % (taulukko 4). - Suljettuna olleen jakson lopussa mitattu pitoisuus tuuletusputkessa oli 2200 Bq/m³ ja avattuna olleen jakson lopussa 1160 Bq/m³. Pitoisuudet eivät tässäkään kohteessa ole kovin suuria, mutta putkiston tuulettava ja pitoisuutta alentava vaikutus voidaan havaita selkeästi. Pitoisuus lähtee sulkemisen jälkeen nousuun pienellä viiveellä ja saavuttaa jakson keskiarvon noin vuorokaudessa. Avauksen jälkeen pitoisuus kääntyy puolestaan laskuun hieman nopeammin (kuva 4). Tuuletusputken virtaus on tässä kohteessa jo lähellä radonimurille mitoitettavaa ilmavirtaa. Radonimurille mitoitettava ilmamäärä on 0,05 dm3/s jokaista 27

29 maanvastaista lattia- tai seinäneliömetriä kohden (RT-ohjekortti ja LVI , Rakennustieto Oy, 2003). Tässä kohteessa mitoitusilmavirta em. ohjeen mukaan olisi 7 l/s. Teknisessä tilassa olevia, lattian läpi tulevia suojaputkia tiivistettiin asukkaan toimesta Viimeisen kahden päivän aikana pitoisuus laski n. 25 %, avoinna olleiden jaksojen keskiarvoon nähden. Alenemaan on voinut vaikuttaa myös monet muutkin seikat, kuten tuuli, lämpötila jne. Kohteessa mittaushetkellä ollut ilmanvaihdon poistoilmamäärä oli n. 168 m³/h, joka vastaa 0,42 kertaista ilmanvaihtuvuutta. Taulukko 4. Talo 4 mittaustulokset. Mittausväli Tapahtuma Radon Muutos (Bq) Muutos- % Alenema (%) Suljettu Avoin % 31 % Suljettu % 34 % Avoin % 32 % Suljettu % 34 % Avoin % 35 % Suljettu % 30 % Avoin % 20 % Avoin* % Keskiarvo % Kohteessa on tehty tiivistyskorjauksia

30 : : : : Bq/m³ 250 TALO Aika Kuva 4. Talon 4. pitoisuus mittausaikana. Suljettu jakso merkitty punaisella laatikolla jossa yläreuna on suljetun jakson keskiarvossa. 7.5 TALO 5 Rakennusvuosi 2005, asuinpinta-ala 146 m², tilavuus n.400 m³, 1-kerroksinen, lapekattoinen tasamaan talo. Talo sijaitsee loivassa pohjoisrinteessä, jonka perusmaa on soraa, sisätäytössä laatan alla olevasta kapillaarikerroksesta ei tietoa. Perusmuuri on kevytsoraharkosta ja alapohjarakenteena maanvarainen tb-laatta. Laatan ja perusmuurin liitoksessa todennäköisesti bitumikermi. Ilmanvaihdon mittauspöytäkirjan mukaan ilmamäärät olivat: tulo 83 dm³/s ja poisto 84 dm³/s. Tyynessä säässä mitattu paine-ero ulkoilmaan nähden oli -2-3 Pa alipaineinen (ulkolämpötila +1 C). Katolla olevan poistoputken päästä mitattu asuntoilmanvaihdon kokonaispoisto oli kertaalleen mitattuna 38 dm³/s. Radonmittaus tehtiin Ulkolämpötila mittausjakson aikana vaihteli 0 C ja -5 C välillä. Tuuletusputkessa oleva virtaus oli keskimäärin 2 l/s. 29

31 - Koko mittausjakson radonpitoisuuden keskiarvo oli 159 Bq/m³. - Putkiston ollessa avattuna radonpitoisuuden keskimääräinen alenema suljettuna olleeseen jaksoon nähden oli 33 %. - Avoinna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 128 Bq/m³. - Suljettuna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 189 Bq/m³. - Suurin alenema oli 40 % ja pienin alenema 27 % (taulukko 5). - Suljettuna olleen jakson lopussa mitattu pitoisuus tuuletusputkessa oli 6700 Bq/m³ ja avattuna olleen jakson lopussa 1150 Bq/m³. Kohde on rakennettu ajankohtana, jolloin uusia radontorjunnan ohjeistuksia otettiin käyttöön. Imuputkisto tuuletusputkineen oli asennettu, mutta rakenneliitosten tiivistyksistä ei ole varmuutta. Kaikkialla ei vielä välttämättä käytetty kapillaarikerroksiakaan sisätäytöissä. Koska virtausmäärät tuuletusputkessa olivat kohtalaisen pieniä, hyvin ilmaa läpäisevän kapillaarikerroksen voisi olettaa puuttuvan lattian alaisesta sisätäytöstä. Tuuletusjärjestelmä toimii kuitenkin kohtalaisen pieneen virtausmäärään nähden melko hyvin ja alentaa sisäilman radonpitoisuutta riittävästi. Suljettuna ja avattuna olevat jaksot toistuvat myös melko säännöllisenä (kuva 5). Avoimena olleiden mittausjaksojen keskiarvon ollessa 128 Bq/m³, ei toden näköisesti purkilla mitattava pitkänajan keskiarvokaan nouse yli toimenpiderajan. Kohteessa mittaushetkellä ollut ilmanvaihdon poistoilmamäärä oli n. 136 m³/h, joka vastaa 0,34 kertaista ilmanvaihtuvuutta. 30

32 : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : :00 Taulukko 5. Talo 5 mittaustulokset. Mittausväli Tapahtuma Radon Bq/m³ Muutos Bq/m³ Alenema (%) Suljettu Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % % Bq/³ TALO Kuva 5. Talon 5. pitoisuus mittausaikana.. Suljettu jakso merkitty punaisella laatikolla jossa yläreuna on suljetun jakson keskiarvossa. Aika 31

33 7.6 TALO 6 Rakennusvuosi on 2013 ja asuinpinta-ala 124 m², tilavuus n. 350 m³, 1-kerroksinen, harjakattoinen tasamaan talo. Talo sijaitsee pientaloalueella, jonka perusmaa on soramoreenia, kapillaarikerros läpi talon antura tason alapuolella, jossa silmukkamallinen imuputkisto. Peruskallio nousee näkyviin talon molemmilla puolilla, mutta perustuksia ei ole tarvinnut louhia. Perusmuuri on kevytsoraharkosta ja alapohjarakenteena maanvarainen teräsbetonilaatta. Laatan ja perusmuurin liitoksessa on bitumikermi, mutta ei muita erityisiä läpivientien tiivistyksiä. Teknisessä tilassa on tiivistämättömiä läpivientien suojaputkia. Ilmanvaihdon mittauspöytäkirjan mukaan ilmamäärät olivat: tulo 59 dm³/s ja poisto 62 dm³/s. Tyynessä säässä mitattu paine-ero ulkoilmaan nähden oli n. -3 Pa alipaineinen (ulkolämpötila - 4 C). Radonmittaus tehtiin Ulkolämpötila mittausjakson aikana vaihteli 0 C ja -5 C välillä. Tuuletusputkessa oleva virtaus oli keskimäärin 5 l/s. - Koko mittausjakson radonpitoisuuden keskiarvo oli 73Bq/m³. - Putkiston ollessa avattuna radonpitoisuuden keskimääräinen alenema suljettuna olleeseen jaksoon nähden oli 64 %. - Avoinna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 40 Bq/m³. - Suljettuna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 106 Bq/m³. - suurin alenema oli 69 % ja pienin alenema 61 % (taulukko 6). Vaikka kohteessa sisäilman radonpitoisuudet eivät olleetkaan kovin suuria, tässä kohteessa tuuletusjärjestelmän toimivuudella saatiin parhaat tulokset. Alenemat jokaisen avoinna olleen jakson aikana olivat tasaisesti yli 60 %. Tuuletusputken avaamisen jälkeen pitoisuus laski avausjaksojen keskiarvon tasalle n tunnin kuluessa ja vastaavasti nousi sulkemisen jälkeen jaksojen keskiarvoon n tunnin ku- 32

34 luttua. Suljettuna ja avattuna olevat jaksot toistuivat myös melko säännöllisenä (kuva 6). Erinomaiseen tulokseen alenemassa vaikuttaa järjestelmän hyvä ilmanvirtaavuus (5 l/s), joka on tässä kohteessa jo lähellä radonimurille mitoitettavaa ilmavirtaa. Kohteessa ei mitattu ilmanvaihdon poistoilmamäärä, mutta säätöpöytäkirjan mukaan kokonaispoisto on 226 m³/h, joka vastaa 0,65 kertaista ilmanvaihtuvuutta. Taulukko 6. Talo 6 mittaustulokset Mittausväli Tapahtuma Radon Bq/m3 Muutos Bq/m3 Alenema (%) Suljettu Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % % Kuva 6. Talon 6. pitoisuus mittausaikana.. Suljettu jakso merkitty punaisella laatikolla jossa yläreuna on suljetun jakson keskiarvossa. 33

35 7.7 TALO 7 Rakennusvuosi on 2013, asuinpinta-ala 128 m², tilavuus n. 350 m³, 1-kerroksinen, lapekattoinen, porrastettu loivan rinteen talo. Rakennuspaikan perusmaa on soraa ja kapillaarikerros sijaitsee läpi talon, anturatason alapuolella, jossa silmukkamallinen imuputkisto. Perusmuuri on kevytsoraharkosta ja alapohjarakenteena maanvarainen tb-laatta. Lattiaporrastuksen kohdalla kulkee lattialaatan läpi tuleva kantavan seinän perusmuuri. Laatan ja perusmuurin liitoksessa on bitumikermi, mutta kantavan seinän perustuksesta se todennäköisesti puuttuu. Teknisessä tilassa on tiivistämättömiä läpivientien suojaputkia. Ilmanvaihdon mittauspöytäkirjan mukaan ilmamäärät olivat: tulo 65 dm³/s ja poisto 68 dm³/s. Katolla olevan poistoputken päästä mitattu kokonaispoisto oli kertaalleen mitattuna 49 dm³/s. Tyynessä säässä mitattu paine-ero ulkoilmaan nähden oli n. -8 Pa alipaineinen (ulkolämpötila -2 C). Radonmittaus tehtiin Ulkolämpötila mittausjakson aikana vaihteli 0 C ja -5 C välillä. Tuuletusputkessa oleva virtaus oli keskimäärin 0,5 l/s. - Koko mittausjakson radonpitoisuuden keskiarvo oli 861 Bq/m³. - Putkiston ollessa avattuna radonpitoisuuden keskimääräinen alenema suljettuna olleeseen jaksoon nähden oli 17 %. - Avoinna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 767Bq/m³. - Suljettuna olleiden mittausjaksojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 956 Bq/m³. - Suurin alenema oli 27 % ja pienin alenema 10 % (taulukko 7). - Suljettuna olleen jakson lopussa mitattu pitoisuus tuuletusputkessa oli 8600 Bq/m³. Kohteessa sisäilman radonpitoisuudet olivat selvästi korkeimmat, kun tuuletusjärjestelmän vaikutus alenemaan taas kaikkein huonoin. Tuuletusjärjestelmä ei jostain 34

36 syystä toimi niin kuin sen pitäisi, koska virtaama tuuletusputkessa oli lähes olematon. Järjestelmän huonoon toimivuuteen voi olla syynä imu-tai tuuletusputkiston rikkoontuminen tai tukkeutuminen rakennusaikana. Virtausta ei myöskään synny, jos tuuletusputken vaakaosuus kallistuu niin, että siihen on mahdollista jäädä vesilukko kosteuden tiivistyessä. Mikäli tuuletusjärjestelmä on kunnossa, imuputkiston sijainnillakaan ei pitäisi olla suurta merkitytystä sen toimivuuteen, koska kohteessa no: 6, imuputkisto on sijoitettu samalla tavalla, varsinaisen sisätäytön alapuolella olevaan salaoja/kapillaarikerrokseen. Rakennus oli painesuhteeltaan ulkoilmaan nähden melko alipaineinen, mikä edes auttaa rakennuksen alla olevan radonpitoisen ilman kulkeutumista sisälle. Keskellä taloa olevan kantavan seinän tiivistämättömät rakenneliitokset sekä avoimet putkiläpiviennit teknisessä tilassa ovat reittejä alipaineen tuomalle radonpitoiselle ilmalle. Kohteessa mittaushetkellä ollut ilmanvaihdon poistoilmamäärä oli n. 176 m³/h, joka vastaa 0,5 kertaista ilmanvaihtuvuutta. Mittausjakson jälkeen talon painesuhdetta ulkoilmaan mitattiin jatkuvatoimisella ja rekisteröivällä paine-ero mittarilla viikon ajan. Kaaviosta voidaan todeta paine-eron muutokset, kun järjestelmää on säädetty 9.12 ja Varaavan takan käyttö ja näkyy myös selvänä alipaineen nousuna. Valitettavasti radonmittausta ja paine-eron seurantamittausta ei tehty samaan aikaan, jolloin mittaustuloksia olisi voinut verrata toisiinsa (kuva7.1). Radonpitoisuuden alentamiseksi suositellaan huippuimurin kytkemistä radonputkistoon. Läpiviennit kannattaa myös tiivistää.. Jos huippuimuri ei laske tarpeeksi si- 35

37 säilman radonpitoisuutta, tuuletusjärjestelmää voi yrittää kuvata mahdollisen vian löytämiseksi esim. viemärikameralla. Kuva 7.1. Paineseuranta kohteesta 7 Taulukko 7. Talo 7 mittaustulokset. Mittausväli Tapahtuma Radon Muutos (Bq) Alenema (%) Suljettu Avoin % Suljettu % Avoin % Suljettu % Avoin % Keskiarvo % 36

38 : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : :00 Radon kbq/m3 1,600 TALO 7 1,400 1,200 1,000 0,800 0,600 0,400 0,200 0,000 Kuva 7. Talon 7 pitoisuus mittausaikana.. Suljettu jakso merkitty punaisella laatikolla jossa yläreuna on jakson keskiarvossa. Aika 7.8 TALO 8 Rakennusvuosi on 2011 ja asuinpinta-ala 149 m², tilavuus n. 400 m³, 1-kerroksinen, harjakattoinen, porrastettu loivan rinteen talo. Talo sijaitsee etelään avautuvalla rinteellä. Perusmaa rakennuspaikalla on multamoreenia. Sisätäytössä laatan alla oleva kapillaarikerros on kivimurskaa, johon silmukkamallinen imuputkisto on sijoitettu. Perusmuuri on kevytsoraharkosta ja alapohjarakenteena maanvarainen teräsbetonilaatta. Laatan ja perusmuurien liitoksessa on bitumikermi, mutta ilmeisesti ei muita erityisiä läpivientien tiivistyksiä. Ilmanvaihdon mittauspöytäkirjan mukaan ilmamäärät olivat: tulo 77 dm³/s ja poisto 82 dm³/s. Tyynessä säässä mitattu paine-ero ulkoilmaan nähden oli n.-3 Pa alipaineinen (ulkolämpötila -2 C). Katolla olevan poistoputken 37