ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos

Transkriptio

1 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos ENIMMÄISLUOTOTUSSUHDE PANKKIEN NÄKÖKULMASTA HYVINKÄÄN TALOUSALUEELLA SEN ENNAKOITU MERKITYS JA VAIKUTUS HUOMIOITUNA ASIAKAS- JA TULOKSELLISUUSNÄKÖKULMAT Pro gradu -tutkielma, Yritysoikeus ja -talous Niko Uosukainen (268509) Erkki Kontkanen

2 2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos Yritysoikeus ja -talous UOSUKAINEN, NIKO: Enimmäisluototussuhde pankkien näkökulmasta Hyvinkään talousalueella sen ennakoitu merkitys ja vaikutus huomioituna asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat. Loan-to-Value (LTV) cap on banks perspective in Hyvinkää economic area it s anticipated significance and effect by taking into account customer and profitability perspectives. Pro gradu -tutkielma, 101 sivua ja 6 liitettä (8 sivua) Tutkielman ohjaaja: OTT Erkki Kontkanen Huhtikuu 2016 Avainsanat: enimmäisluototussuhde, järjestelmäriski, LTV, makrovakaus, tuloksellisuus Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella voimaan astuvaa enimmäisluototussuhdetta. Tavoitteena oli kartoittaa pankkien näkökulmasta, millaisia ennakoituja merkityksiä ja vaikutuksia enimmäisluototussuhteella voisi olla mahdollisesti pankeille, huomioituna asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat. Enimmäisluototussuhteesta säädetään tarkemmin laissa luottolaitostoiminnasta. Asuntolainamarkkinat ovat paikallisia ja myös tutkielman laajuutta ajatellen, rajattiin aihe kohdistumaan Hyvinkään talousalueella toimiviin pankkeihin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tulkitsevaa tapaustutkimusta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla (N=6) ja analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä käyttäen teemoittelua. Tutkielma on rakennettu siten, että viimeinen osio sisältää tiivistetysti koko tutkielman sisällön ja tulokset toimien ytimekkään yhteenvetona sekä mahdollistaen myös nopean pintapuolisen perehtymisen tutkielmaan. Haastatteluaineistosta ilmeni, etteivät pankkien edustajat usko sääntelyllä olevan suurta vaikutusta tai merkitystä asiakas- tai tuloksellisuusnäkökulmista katsottuna pankeille. Perusteina olivat, että luotonantopolitiikat sekä asiakkaiden luototussuhteet nähtiin jo nyt olevan tulevan sääntelyn mukaisia. Sääntely mahdollistaa jatkossakin 100 % rahoitukset kauppahintaan nähden riittävien lisävakuuksien avulla. Siten sääntelyn ei uskota olennaisesti rajoittavan luotonantoa nykyisestä. Lisäksi aiheen saaman mediatila nähtiin myös tukevan asiakkaiden tietoisuutta muutoksesta. Pankkien edustajien suhtautuminen sääntelyyn oli positiivista, sen nähtiin luovan yhteiset pelisäännöt sekä vaikuttavan säästämisenkulttuuriin. Pankkien edustajien mielipidettä jakoi näkemys vähentääkö enimmäisluototussuhde velkaantumista ja olisiko sääntelyssä pitänyt huomioida alueellisuutta. Vastaavasti maksukyvyn riittävä arviointi koettiin merkittävästi rajoittavan liiallista velkaantumista. Järkeväksi ei kuitenkaan nähty maksimi luotonhoitomenojen eli enimmäisvelkaantumissuhteen rajoittamista lailla. Aineistosta nousi esille paljon enemmän erilaisia vaikutuksia ja merkityksiä, mutta niiden painoarvo koettiin pieniksi tai olemattomiksi suuremmassa kuvassa. Esimerkiksi pankkien riskiottokyvyn ja kulutusluottojen kysynnän muuttuminen, ostettavien vakuuksien kohtalo, asiakkaiden kyvykkyys säästää sekä eriarvoisuuden korostuminen. Varsinkin sääntelyn tiukentamisella tai vain velallisen vakuuksien huomioimisella luototussuhdetta laskettaessa nähtäisiin olevan merkittävämpi vaikutus luotonantoon ja esiin nousseisiin vaikutuksiin. Lisäksi vaikka luotonanto vähenisikin, niin lainapuolen merkitys tuloksellisuusnäkökulmasta on kaventunut matalan korkotason ja korkokatteiden takia. Esimerkiksi säästämisellä nähdään olevan merkittävämpi rooli pankkien tuloksellisuuden kannalta, mutta lainapuolella on suuri rooli uusasiakashankinnassa. Mielenkiinnolla jäädään odottamaan, että millainen vaikutus lopulta sääntelyllä oikeasti tulee olemaan.

3 3 SISÄLTÖ KÄSITE- JA LYHENNELUETTELO JOHDANTO Tutkielman tausta, aihe ja näkökulma Tutkielman tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tutkielman lähtökohta Tutkimusmetodi Lähteet ja rakenteet MAKROVAKAUSPOLITIIKKA JA VAIKUTTAVAT TAHOT Tausta Financial Stability Board FSB Basel pankkivalvontakomitea BCBS ja Kansainvälinen järjestelypankki BIS Euroopan parlamentti ja CRD IV -paketti Euroopan pankkiviranomainen EBA Euroopan järjestelmäriskikomitea ESRB Finanssivalvonta ja Suomen Pankki ENIMMÄISLUOTOTUSSUHDE LAINAKATTONA Tausta Laki luottolaitostoiminnasta (610/2014) Näyttöä enimmäisluototussuhteen tuloksista ja tehokkuudesta Enimmäisluototussuhteeseen kohdistuvaa kritiikkiä Eri maiden käyttökokemuksia enimmäisluototussuhteesta SUOMEN MAKROVAKAUDELLINEN TILANNE JA LAINAMARKKINAT Tausta Pankit Suomessa ja niiden tuloksellinen toiminta Suomen rahoitusjärjestelmän vakaus ja asuntomarkkinat Suomen lainamarkkinat Enimmäisluototussuhteen vaikutus Ruotsissa lainamarkkinoihin Enimmäisluototussuhteen mahdollisia vaikutuksia Suomessa ENIMMÄISLUOTOTUSSUHDE PANKKIEN PERSPEKTIIVISTÄ Tutkielman toteuttaminen ja haastateltavien taustatiedot Tutkielman eettisyys ja luotettavuus Aineisto ja analyysi Tutkielman tulosten analysointi JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkielman toteutuminen Luotettavuus ja eettisyys Keskeiset tulokset Mahdolliset jatkotutkimukset LÄHTEET... 94

4 4 LIITTEET Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Haastatteluluvan kysyminen. Ajankohdan sopiminen haastattelulle. Tutkielmatiedote ja saatekirje haastateltaville + keskeiset käsitteet + teemat. Teemahaastattelulomake. Teemoittelukaavio. Havainnollistettu esimerkki analysointiprosessista. KUVIOT Kuvio 1. EU:ssa makrovakaus menetelmät välitavoitteeseen pääsemiseksi jaoteltuna eri säädösperustan mukaisesti Kuvio 2. Euroopan finanssivalvontajärjestelmä ja sen rakenne Kuvio 3. Kuvio 4. Esimerkki miten makrotaloudelliset tekijät ja talouden tilanteen kokonaisarvio voisivat vaikuttaa enimmäisluototussuhteen säätämiseen Makrovakaus menetelmien käyttöönotto Euroopan maissa asuntomarkkinoiden tasapainottomuutta sekä vieraassa valuutassa liiallista lainanantoa vastaan Kuvio 5. Keskimääräiset asuntolainamäärät vuosien varrella Kuvio 6. Kuvio 7. Asuntolainojen keskimääräiset luototussuhteet eri Euroopan maissa useamman vuoden ajalta Ruotsin asuntolainojen keskimääräiset luototussuhteet, niiden jakautuminen eri luototussuhteiden ja ikäryhmien sisällä vuosien 2011 ja 2014 välisenä aikana. 65 TAULUKOT Taulukko 1. Tilastokeskuksen PTT:n laskelmat keskituloisen omarahoitusosuuden säästämiseen kuluvasta ajasta eri kaupungeissa eri enimmäisluototussuhteilla. 66

5 5 KÄSITE- JA LYHENNELUETTELO Asuntolainasalkku (-portfolio) Basel BCBS BIS CEBS CGFS Counter-cyclical capital buffer DTI / LTI EBA / EPV EIOPA Enimmäisluototussuhde Enimmäisvelkaantumissuhde esimerkiksi koko Suomen kotitalouksien asuntolainoista muodostuva kokonaisuus tai yksittäisen pankin myöntämien asuntolainojen kokonaisuus, mitä tarkastellaan Basel on pankkivalvontakomitean säätämä vakavaraisuussäännöstö, minkä tarkoituksena on vakauttaa rahoitusjärjestelmää sekä vaikuttaa pankkien varainhankintaan, liiketoimintaan ja reaalitalouteen the Basel Committee on Banking Supervision, Basel pankkivalvontakomitea Bank for International Settlement, Kansainvälinen järjestelypankki, sen yhteydessä toimii Basel pankkivalvontakomitea the Committee of European Banking Supervisors, Euroopan pankkivalvontaviranomaisen komitea the Committee on the Global Financial System, virallista suomenkielistä nimeä ei löytynyt, mutta voisi tarkoittaa vapaasti suomennettuna maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän komiteaa vastasyklinen pääomapuskurivaatimus, viranomaisen pankeilta vaadittavien pääomien määrän säätely, jotta varmistetaan riittävä luotonanto yksityisille sektoreille mahdollisessa laskusuhdanteessa luottokuplan jälkeen debt-to-income (DTI), loan-to-income (LTI), velkaantumissuhde, velkaantumisaste eli lainanhoitomenot suhteutettuna nettotuloihin the European Banking Authority (EBA), Euroopan pankkiviranomainen (EPV) the European Insurance and Occupational Pensions Authority, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen lainakatto, viranomaisten joko suosittelema tai sitova yläraja luototussuhteelle asuntolainan myöntöhetkellä säätää miten paljon saa maksimissaan olla asiakkaiden luottojen hoitomenot suhteessa heidän tuloihin

6 6 ESFS ESMA ESRB FPC FSB General good IMF Interbanktalletus Järjestelmäriski Konsolidoimaton Käypäarvo Luototussuhde the European System of Financial Supervision, Euroopan Finanssivalvontajärjestelmä (EFVJ) the European Securities and Markets Authority, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen the European System Risk Board, Euroopan järjestelmäriskikomitea (ERJK) Financial Policy Committee, Iso-Britannian talouspoliittinen komitea the Financial Stability Board, Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä termi yleinen etu, perustuu isäntävaltion toimivaltaan (HE 39/2014 vp, 25) International Monetary Fund, Kansainvälinen valuuttarahasto konsernin sisäinen talletus systeemiriski, mikä heikentää rahoitusjärjestelmän vakautta huomattavasti heikentäen reaalitaloutta ja hyvinvointia, yhdeksi vakavaksi järjestelmäriskiksi katsotaan liiallinen luotonanto konsolidoitu -sanan vastakohta, mikä taas tarkoittaa yhdistämistä, esim. yksittäistilinpäätösten yhdistäminen konsernitilinpäätökseksi jonkun omaisuuserän kuten asunnon arvo juuri tarkasteluhetkellä, markkina-arvo, hinta mikä saataisiin jos omaisuus myytäisiin, saadaan selvitettyä markkinoiden tai asiantuntijan avulla loan-to-value (LTV), rahoitusaste, luototusaste saadaan laskemalla asuntolainojen määrä suhteutettuna niiden vakuutena olevien yhden tai useamman laissa säädetyn vakuuden käypäänarvoon katsottuna Luottolaitosdirektiivi CRD IV Makrovakaus Capital Requirements Directive, EU:n direktiivi, mikä antaa tietyt makrovakaus menetelmät jäsenmaiden kansallisten viranomaisten käyttöön tarkoittaa rahoitusjärjestelmän vakauden tarkastelua kokonaisuutena, se voi koskea laajaa tai rajoitettua aluetta kuten koko EU:ta tai kansallista rahoitusjärjestelmää, tarkastelun tavoitteena on tunnistaa ja havaita mahdolliset järjestelmäriskit

7 7 Makrovakauspolitiikka Makrovakaus menetelmä Mikrotason valvonta Mortgage Insurance, MI Omarahoitusosuus Sääntely Tuloksellisuus Vakavaraisuusasetus CRR Vastasyklinen luototussuhde Velkaloukku tarkoitetaan viranomaisen toimintaa makrovakaus menetelmien käytöstä, millä pyritään vaikuttamaan rahoitusjärjestelmään turvaten sen vakaus, tavoitteena estää tai lieventää vahingoittavia järjestelmäriskejä auttavat ylläpitämään ja vahvistamaan finanssimarkkinoiden vakautta estäen järjestelmäriskien syntymistä tai vahvistumista, enimmäisluototussuhde on yksi näistä menetelmistä jonkun tietyn rahoituslaitoksen tai rahoitusjärjestelmän tarkastelu ja arvioiminen kokonaisuutena USA asuntolainavakuutus, edellytetään jos luototussuhde nousee liian korkeaksi tarkoittaa vaadittavien säästöjen määrä asunnon oston rahoittamiseen, tietty prosenttiosuus asunnon velattomasta kauppahinnasta termi tarkoittaa tässä tutkielmassa voimaan tulevaa lakimuutosta enimmäisluototussuhteeseen liittyen tarkoitetaan pankkien tuloksen tekoa, lähinnä liikevoittoa eli heikentääkö lakimuutos pankkien tuloksenteko mahdollisuutta luotonantoa rajoitettaessa. Capital Requirements Regulation, EU:n asetus, mikä säätää yhdenmukaiset säännöt omiin varoihin ja vakavaraisuusvaatimuksiin liittyen sekä niiden laskemiseen counter-cyclical LTV, suhdetta kiristetään (alennetaan) talous- ja rahoitussuhdanteiden noususuhdanteessa ja kevennetään (korotetaan) laskusuhdanteessa negative equity, syntyy jos asunnon myynnistä saadaan vähemmän rahaa mitä tarvitaan sitä vastaan olevan asuntolainan poismaksamiseksi

8 8 1 JOHDANTO 1.1 Tutkielman tausta, aihe ja näkökulma Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella pankkien suhtautumista enimmäisluototussuhteen. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa pankkien näkökulmasta millaisia ennakoituja merkityksiä ja vaikutuksia enimmäisluototussuhteella voisi olla pankeille. Tässä huomioitiin tarkemmin asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat. Asiakasnäkökulma vaikuttaa pankkien tuloksellisuuteen, minkä vuoksi se myös huomioitiin tässä tutkielmassa. Nämä näkökulmat nousivat esille koska lakimuutoksella rajoitetaan pankkien luotonmyöntö mahdollisuutta. Alla on suoralainaus luottolaitostoimintalain (610/2014) 15 luvun 11 pykälästä, missä säädetään enimmäisluototussuhteesta. Tämä pro gradu -tutkielma perustuu kyseiseen lain kohtaan, joten oli järkevää liittää se tähän ilman referointia antamaan kokonaiskuvan asiasta. Luottolaitostoimintalaissa säädetään enimmäisluototussuhteesta seuraavasti: Luottolaitos saa myöntää kuluttajansuojalain 7 luvun 7 :n 4 kohdassa tarkoitettua asuntoluottoa enintään tämän pykälän mukaisen luototussuhteen mukaisen määrän. Luototussuhteella tarkoitetaan tässä pykälässä myönnettävän luoton määrää suhteessa luoton vakuudeksi annettujen vakuuksien käypään arvoon luoton myöntämishetkellä. Edellä 1 momentissa tarkoitettuna vakuutena ei oteta huomioon henkilötakausta. Edellä 1 momentissa tarkoitetun luoton määrä saa olla enintään 90 prosenttia vakuuksien käyvästä arvosta luottoa myönnettäessä. Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään, ensiasunnon hankintaa varten otetun luoton määrä saa olla enintään 95 prosenttia vakuuksien käyvästä arvosta luottoa myönnettäessä. Finanssivalvonta voi rahoitusvakauteen kohdistuvien riskien poikkeuksellisen kasvun rajoittamiseksi päättää alentaa edellä 3 ja 4 momentissa säädettyjä luoton

9 9 enimmäismääriä enintään 10 prosenttiyksiköllä. Finanssivalvonta voi myös rajoittaa muiden vakuuksien kuin esinevakuuksien huomioon ottamista luototussuhdetta laskettaessa, jos se on tarpeen tässä momentissa tarkoitettujen riskien hallitsemiseksi. Finanssivalvonnan on neljännesvuosittain tehtävä päätös tämän momentin nojalla tehdyn päätöksen muuttamisesta tai voimassaolon jatkamisesta. Finanssivalvonnan on internetsivustollaan julkistettava periaatteet, joita se noudattaa tämän momentin soveltamisedellytysten arvioinnissa. Tässä momentissa tarkoitetun päätöksen valmisteluun sovelletaan, mitä 10 luvun 4 :ssä säädetään. Päätös, jolla tässä pykälässä tarkoitettua luoton enimmäismäärää alennetaan, tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tekemisestä tai sitä myöhemmästä Finanssivalvonnan päättämästä ajankohdasta lukien. Finanssivalvonta voi antaa määräyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen vakuuksien ja niiden käyvän arvon tarkemmasta määrittelystä sekä niistä erityisistä tilanteista, joissa «luottolaitos» voi poiketa 3 ja 4 momentin mukaisista rajoituksista. 11 :ää sovelletaan alkaen. Enimmäisluototussuhde tarkoittaa yleisesti viranomaisten joko suosittelemaa tai sitovaa ylärajaa luototussuhteelle asuntolainan myöntöhetkellä. Lainan luototussuhde tarkoittaa lainan määrää suhteessa vakuutena olevien yhden tai useamman asuntovakuuden arvoon katsottuna. (Vauhkonen & Putkuri 2013, 87). Luototussuhteelle synonyymejä ovat luototusaste, rahoitusaste ja englanninkielinen lyhenne LTV suhde (loan-to-value ratio). Enimmäisluototussuhde tunnetaan myös puhekielellä lainakatto. Suomessa enimmäisluototussuhde tulee pakottavana käyttöön alkaen. Enimmäisluototussuhde on yksi makrovakaus menetelmistä, minkä tavoitteina on kuluttajasuojan parantaminen ja koko rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen. (Vauhkonen & Putkuri 2013, 88.) Makrovakauspoliitikalla tarkoitetaan viranomaisen toimintaa, millä pyritään vaikuttamaan rahoitusjärjestelmään turvaamalla sen vakaus valittujen menetelmien avulla. Tavoitteena on estää tai lieventää vahingoittavia järjestelmäriskejä. Tyypillisiä järjestelmäriskejä ovat esimerkiksi

10 10 luotonmyöntöprosessien keventyminen eli lainan helpompi saaminen noususuhdanteessa, lainanannon liiallinen kasvaminen ja kotitalouksien liiallinen velkaantuminen. (Tanskanen ym. 2012, 15.) Enimmäisluototussuhteen käyttöönotto pohjautuu tiukentuneeseen makrovakauspolitiikkaan, missä oli tarve kehittää makrovakauden valvontaa ja sen menetelmiä. Viimeisin finanssikriisi korosti tätä puutetta. (Tanskanen ym. 2012, 32.) Enimmäisluototussuhde on yksi makrovakaus menetelmistä, minkä tehokkuudesta on vielä vähän empiirisiä tutkimuksia ja näyttöjä. (Igan & Kang 2011, 4). Hallituksen esityksessä 39/2014 on tuotu monipuolisesti esille miksi enimmäisluototussuhde oli hyvä ottaa käyttöön. Päätöstä puolsi entisestään eräiden maiden viimeaikaiset positiiviset kokemukset enimmäisluototussuhteesta (HE 39/2014 vp, 24 25). Finanssivalvonnalla on valvontaviranomaisena myös oikeus määrätä enimmäisluototussuhdetta vielä 10prosenttiyksikköä tiukemmaksi, jos näkevät rahoitusvakauden sitä edellyttävän. Tämän taustalla on EU:n uudistettu vakavaraisuussääntely ja sen edellyttämä kyky yleisesti reagoida nopeasti tilanteiden niin vaatiessa estämään menetelmien tehottomuus (ESRB 2014b, 50; Timonen & Topi 2015, 4). EU:n lainsäädännön kautta tulevat vaatimukset jäsenmaille liittyen mm. makrovakauspolitiikkaan. EU voi edellyttää kaikilta samoja toimenpiteitä tai vaihtoehtoisesti jäsenmaille jää valinnanvapaus, että millä toimenpiteillä edetään EU:n vaatimusten saavuttamiseksi. (Finanssivalvonta 2014.) Suomi päätti ottaa omassa kansallisessa lainsäädännössä enimmäisluototussuhteen pakottavana käyttöön torjuakseen liiallista luotonantoa, mikä on yksi EU:n asettamista tavoitteista. Siten enimmäisluototussuhde ei ole EU:n edellyttämä käyttöönotettava menetelmä, vaan yksi menetelmä muiden joukossa minkä jäsenmaat voivat halutessaan ottaa käyttöön. (Timonen & Topi 2015, 15.) Enimmäisluototussuhde on myös kohdannut kritiikkiä. On huomattu, että maakohtaiset olosuhteet voivat vaikuttaa olennaisesti enimmäisluototussuhteen tehokkuuteen (European Central Bank 2014, 118). Lisäksi informaation saatavuudessa, kattavuudessa sekä määritelmissä on suuria eroja EU jäsenmaiden välillä, mikä heikentää menetelmien kehittämistyötä, soveltamista sekä tulosten vertailukelposuutta esimerkiksi enimmäisluototussuhteen tehokkuuden kohdalla (ESRB 2014b, 16 17). Näyttäisi puuttuvan myös yhtenevä ohjeistus luototussuhteeseen liittyen, mikä on aiheuttanut poikkeavia tulkintoja eri maissa ja näin heikentänyt tulosten vertailtavuutta (Palmroos 2012, 1). Koreassa on esimerkiksi ollut erilainen enimmäisluototussuhde käytössä eri alueilla (Igan & Kang 2011). Hallituksen esityksessä ei nostettu esille tulisiko Suo-

11 11 messa eri alueilla rajoittaa enemmän tai vähemmän luotonantoa. Euroopan järjestelmäriskikomitean (jäljempänä ESRB) käsikirjassa on nostettu esille, että pankit saattavat yliarvostaa vakuuksiaan rahoituksen toteutumiseksi. Enimmäisluototussuhde voi myös vaikuttaa vuokratason kehitykseen. Vakuudettomien luottojen kysyntä omarahoitusosuuden kattamiseksi voi myös kasvaa, mikä nostaa lainanhoitomenoja ellei sitä myös rajoiteta. Jos sääntelyn ulkopuolelle jää esimerkiksi vähemmän säädelty sektori tai ulkomaalaiset toimijat, voi se auttaa kiertämään säätelyä. (ESRB 2014b, 62.) Tällaisia näkökulmia on noussut enimmäisluototussuhdetta kohtaan, joita käsitellään tarkemmin myöhemmin tässä tutkielmassa. Aihetta on käsitelty mediassa jonkin verran, mutta vähemmän varsinkin pankkien näkökulmasta. Tämän takia tutkielman näkökulmaksi otettiin pankkien näkökulma ja pankin suhtautuminen tulevaan enimmäisluototussuhteeseen. Tarkempina näkökulmina olivat tuloksellisuus ja siihen liittyen vahvasti myös asiakasnäkökulma. Tarkasteltiin myös nähdäänkö pankkien näkökulmasta enimmäisluototussuhteen rajoittavan liiketoiminnan tuloksellisuutta. Aihe oli ajankohtainen huomioiden sen voimaan astuminen Luottolaitostoimintalaki muuttui vuoden 2014 aikana, jolloin aihetta käsiteltiin enemmän mediassa Suomen talouden ja kuluttajien näkökulmasta. Lakimuutoksen taustalla oli Basel III -vakavaraisuussääntely (Kontkanen 2015, 28). Suomen Pankki, Finanssialan Keskusliitto ja Finanssivalvonta osallistuivat lakiluonnoksen valmisteluun ennen sen julkista lausuntokierrosta, mikä varmasti on myös mahdollistanut rahoitusalan näkökulmien huomioonottamisen lakiluonnoksen valmisteluvaiheessa (HE 39/2014 vp, 43). Tämän pohjalta nähtiin enimmäisluototussuhde mielenkiintoiseksi aiheeksi tutkielmalle varsinkin pankkien näkökulmasta tarkasteltuna. Suurin ongelma ja rajoite tutkielmalle olivat, ettei lakimuutos ole vielä astunut käytäntöön ja sen aiheuttamat vaikutukset eivät ole varmuudella selvillä. Konkreettisten vaikutusten puuttuminen rajoittikin tutkielmaa, joten näkökulmaksi otettiin sen ennakoitu merkitys ja vaikutus. Tutkielman toteutusta tuki kuitenkin se, että pankkien on oltava jo varautuneita tulevaan muutokseen sekä pohtinut sen tuomia mahdollisia vaikutuksia liiketoiminnan kannalta. Aiheesta ei yleisesti löytynyt kuin muutama pro gradu -tutkielma. Pulkkisen Jannen (2015) pro gradu -tutkielma viittasi lähimmäksi tämän pro gradu -tutkielman aihetta. Hänen pro gradu - tutkielmassa käsiteltiin enimmäisluototussuhdetta ja sen vaikutusta makrovakauden työvälineenä yleisesti. Siinä näkökulmana oli markkinoiden ylikuumeneminen ja kuluttajien ylivel-

12 12 kaantuminen. Tutkielmassa hän käsitteli, miten enimmäisluototussuhteella voisi hillitä paremmin markkinoiden ylikuumenemista ja kuluttajien ylivelkaantumista yhteiskunnan ja Euroopan talouden näkökulmasta. 1.2 Tutkielman tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella pankkien suhtautumista liittyen enimmäisluototussuhteeseen. Tavoitteena oli kartoittaa pankkien näkökulmasta millaisia ennakoituja merkityksiä ja vaikutuksia enimmäisluototussuhteella olisi pankeille. Suhtautuvatko pankit lakimuutokseen positiivisesti vai negatiivisesti ja minkä takia. Mahdollisesti löytyykö eroavia näkemyksiä pankkien suhtautumisista ja ennakoiduista vaikutuksista. Näkökulmina tässä tutkielmassa olivat asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat pankkien näkökulmasta katsottuna. Asiakasnäkökulmalla on yhteys pankkien tuloksellisuuteen, minkä takia se myös huomioitiin tässä tutkielmassa. Nämä näkökulmat nousivat esille koska sääntelyllä tullaan rajoittamaan pankkien luotonmyöntöä. Päätutkimuskysymys Millainen on pankkien näkökulmasta enimmäisluototussuhteen ennakoitu merkitys ja vaikutus Hyvinkään talousalueella huomioituna asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmat? Alatutkimuskysymykset Miten ja miksi pankit suhtautuvat tulevaan enimmäisluototussuhteeseen? Vaikuttaako lakimuutos miten lainankysyntään ja sen kautta pankin tuloksellisuuteen? Miten pankit uskovat asiakkaiden ottavan enimmäisluototussuhteen vastaan ja nähdäänkö sen hillitsevät kuluttajien velkaantumista? Päätutkimuskysymys oli tutkielman aihe, mihin tutkielmalla pyrittiin saamaan vastaus. Alatutkimuskysymyksiä oli kolme kappaletta, joiden kautta tavoiteltiin kokonaisvaltaisempaa vastausta päätutkimuskysymykseen. Alatutkimuskysymykset olivat laajoja osa-alueita, mutta niistä saatujen vastausten myötä katsottiin syntyvän kokonaiskuva päätutkimuskysymykseen. Ensimmäinen kysymys kuvasi laajemmin suhtautumista muutokseen, mikä antoi heti suunnan tutkielmalle. Seuraavat kysymykset tarkensivat asiakas- ja tuloksellisuusnäkökulmaa täydentäen päätutkimuskysymystä.

13 Tutkielman lähtökohta Tutkielman aihe rajattiin käsittämään Hyvinkään talousalueella toimivien pankkien näkökulmaa, millä tiivistettiin tutkielman laajuutta. Hyvinkäällä on kuusi eri pankkia, jotka tarjoavat asuntolainoja. Näitä ovat Danske Bank, Handelsbanken, Lammin Säästöpankki, Nordea, Osuuspankki ja S-pankki. Asuntomarkkinat ovat paikallisia ja riippuvat paikallisesta kysynnästä, mikä vaikuttaa sitä kautta myös lainankysyntään. Tämä puolsi keskittymään vain rajattuun talousalueeseen. Hyvinkää valikoitui tutkielman kohteeksi sen sijainnin perusteella. Hyvinkää on muuttovoittoinen kaupunki, missä on paljon rakennettu niin asuinrakennuksia kuin liikekeskuksia. Hyvinkää haluaa olla vuonna 2017 kasvava, vetovoimainen ja viihtyisä kaupunki metropolialueella. (Hyvinkää 2015.) Kaupunki sijaitsee lähellä Helsinkiä hyvien yhteyksien päässä, mikä houkuttelee myös Helsingissä työssäkäyviä muuttamaan Hyvinkäälle. Paikallisten välittäjien kautta on saatu kuva, että Hyvinkäällä asuntokauppa ei ole hiljentynyt merkittävästi, vaikka on ollut taloudellisesti hankalat ajat esillä. Näin luotonmyönnön rajoittamisen vaikutukset voivat nousta vahvemmin esille talousalueella, missä kysyntä on suurempaa kuin esimerkiksi hiljaisemmalla talousalueella. Pro gradu -tutkielman keskeiset käsitteet löytyvät tutkielman alusta ennen johdantoa. Siellä on tuotu esille käsitteet, mitä aihealueeseen liittyen nousi esille ja myös avattu niitä. Lisäksi sieltä löytyy myös tutkielmassa käytetyt lyhenteet. Keskeisimpinä käsitteinä pro gradu -tutkielmassa oli enimmäisluototussuhde, luototussuhde, järjestelmäriski, makrovakaus, makrovakauspolitiikka, makrovakaus menetelmä, luottolaitosdirektiivi CRD IV, tuloksellisuus ja vakavaraisuusasetus CRR. Tässä tutkielmassa käytetään termiä sääntely tarkoittaen voimaan tulevaa lakimuutosta enimmäisluototussuhteeseen liittyen. 1.4 Tutkimusmetodi Kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on tutkia tutkittavaa asiaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ymmärtäen sen laatua, ominaisuuksia ja merkityksiä. Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on löytää uusia tosiasioita toisin kuin kvantitatiivisessa tutkimuksessa, jonka tarkoituksena on todentaa olemassa olevia totuuksia ja väittämiä tilastojen sekä numeroiden avulla. (Hirsjärvi ym. 2009, 161.) Tutkimusmenetelmä tai -tyyppi määrää sen mitä tarkastellaan ja siten se erottaa tutkimusmenetelmät toisistaan (Hirsjärvi & Hurme 2008, 153). Tässä tutkiel-

14 14 massa tutkimusmenetelmänä käytettiin tulkitsevaa tapaustutkimusta eli casetutkimusta. Tulkitsevassa tapaustutkimuksessa tarkoituksena on tuoda esille myös eriäviä näkemyksiä sekä muodostaa ilmiöille merkityksiä pohdiskelevalla kirjoitustyylillä. (Piekkari & Welch 2011, 184, 187, 193.) Tapaustutkimus valittiin tähän tutkielmaan, koska se on ollut viimeisten vuosien aikana liiketaloustieteissä laadullisista menetelmistä yksi yleisimmin käytetty (Koskisen ym. 2005, 154). Varsinkin kansainvälisessä liiketoiminnan tutkimuksissa se on ollut kaikkein suosituin laadullisen tutkimuksen menetelmä (Piekkari & Welch 2011, 183). Lisäksi sen tarkastelunäkökulma nähtiin sopivan parhaiten tähän tutkielmaan. Kyseessä on joustava ja muuntautumiskykyinen menetelmä, mikä nähdään sen vahvuudeksi. Tapaustutkimuksessa on tarkoituksena tutkia jotain tiettyä tapausta tai ilmiötä tarkasti, kuten tässä tutkielmassa enimmäisluototussuhdetta. Tapaustutkimuksessa suositellaan, että ilmiötä tarkasteltaisiin aikaisempien tutkimusten valossa. Sen tarkoituksena on pääasiassa luoda uutta teoriaa tai tuottaa kausaalisia selityksiä tutkittavasta ilmiöstä. (Piekkari & Welch 2011, , 187, 193.) Tapaustutkimuksen nähdään myös sopivan aineistolähtöiseen analysointiin, koska se on saanut kritiikkiä subjektiivisuuteen liittyen (Saarela-Kinnunen & Eskola 2015, ). Tapaustutkimuksessa tutkittava tapaus voi olla lähes mikä vain ja tarkoituksena on pyrkiä kokoamaan tapauksesta tietoa monipuolisesti ja monella tapaa luodakseen syvällisempi ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä. Siinä nähdään olevan suurempi paino ilmiön ymmärtämisessä ja siitä oppimisesta kuin yleistämisessä. (Metsämuuronen 2008, ) Tapaustutkimuksessa on olennaista, että käsiteltävä aineisto muodostaa kokonaisuuden eli tapauksen, jonka tavoitteena on vastata kysymyksiin kuinka ja miksi. (Saarela-Kinnunen & Eskola 2015, ) Juuri tämä tuki miksi kyseinen tutkimusmenetelmä valittiin tähän tutkielmaan, koska aihe on vielä tuntematon ilmiö Suomessa. Haastatteluaineiston käyttö on havaittu olevan yleisin käytetty aineisto tapaustutkimuksessa (Piekkari & Welch 2011, 187). Haastattelun katsotaan sopivan tutkimukseen, jolla selvitetään mitä ihmiset ajattelevat, kokevat, tuntevat tai uskovat. Tapaustutkimuksen menetelminä voidaan käyttää myös kyselylomakkeita tai asenneskaaloja. Haastattelun nähdään soveltuvan parhaiten keräämän aineistoa tuntemattomasta tai vain vähän tutkitusta aiheesta. Haastattelutyyppejä ovat strukturoitu lomakehaastattelu, puolistrukturoitu haastattelu ja avoin haastattelu.

15 15 (Hirsjärvi ym. 2009, 185, 208.) Teemahaastattelua pidetään usein puolistrukturoituna haastatteluna, mutta se jakaa mielipiteitä. Puolistrukturoidussa haastattelussa on ominaista, että joku asia on lyöty lukkoon esimerkiksi kysymykset tai teemahaastattelussa teemat. (Hirsjärvi & Hurme 2009, 47; Koskinen ym. 2005, 104.) Varsinaisten teemojen lisäksi haastattelijalla voi olla käytössään tukilista eli apukysymyksiä, joiden avulla haastattelun kulkua voidaan edistää. Teemojen järjestys voi vaihdella haastattelutilanteessa, koska riippuen haastateltavan aktiivisuudesta voi olla loogisempaa edetä teemoja eri järjestyksessä. Puusa (2011, 81 83) korostaakin, että on mahdollista ja sallittua haastattelun ohjaaminen ilman kontrollointia. Teemahaastattelussa on kyse eräänlaisesta keskustelusta, vuorovaikutustilanteesta ja siten voi olla tärkeää aluksi keskustella yleisesti, pitää pieni esipuhe ja pyrkiä luomaan luottamuksellinen tila. (Eskola & Vastamäki 2015, 27, 29, 32.) Tarkoituksena teemahaastattelussa on löytää merkitykselliset vastaukset tutkimusongelmaan liittyen (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75). Teemahaastattelun nähdään siten olevan mahdollinen monenlaisten ilmiöiden tutkimiseen, mikä korostaa tutkittavien elämismaailmaa ja subjektiivisia käsityksiä tutkittavaa aihetta kohtaan (Puusa 2011, 81 83). Näiden perusteella päädyttiin valitsemaan teemahaastattelu tähän tutkielmaan aineiston keruumenetelmäksi, koska enimmäisluototussuhde on vähän tunnettu ja Suomessa tuntematon ilmiö. Teemat määriteltiin kirjallisuuskatsauksen ja tutkimuskysymysten pohjalta, koska ne perustuvat yleensä tutkittavasta asiasta jo tiedettyihin asioihin eli kirjallisuuskatsaukseen sekä tutkijan esiymmärrykseen (Puusa 2011, 82; Tuomi & Sarajärvi 2009, 75). Teemojen muodostamisessa tuli kuitenkin pohtia tarkkaan millä tavoin ne ohjaavat haastattelua ja että ne ovat ymmärrettäviä sekä mielenkiintoisia keskustelun aiheita (Puusa 2011, 82 83). Aineiston analyysitavaksi tuli valita tutkimuskysymykseen parhaiten vastauksen antava analyysimenetelmä. Analyysitavat jaetaan karkeasti selittäviin ja ymmärtämiseen pyrkiviin tapoihin. Tässä tutkielmassa pyrittiin ymmärtämään ilmiötä, niin käytettiin laadullisia analyysejä. (Hirsjärvi ym. 2009, 224.) Näin ollen sisällönanalyysin katsottiin sopivan parhaiten tähän tutkielmaan. Siinä oli tarkoituksena diskurssianalyysin tapaan toteuttaa tekstianalyysiä tavoitteena muodostaa tutkittavasta asiasta tiiviskuvaus ja kytkeä tulokset aiheesta tehtyihin muihin tutkimustuloksiin. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2009, 97.) Lisäksi valintaa puolsi se, että tapaustutkimuksessa tuli tuottaa tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman huolellinen ja yksityis-

16 16 kohtainen tapauskuvaus (Koskinen ym. 2005, ). Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti, koska ei ole vielä näyttöä enimmäisluototussuhteen vaikutuksesta Suomessa. Teorialähtöisessä analysoinnissa olisi aineistoa voitu verrata muiden maiden kokemuksiin, mutta teoriassa kritisoitiin nimenomaan maakohtaisten eroavaisuuksien vaikutusta enimmäisluototussuhteen tehokkuuteen (European Central Bank 2014, 118). Analysointiprosessia tarkastellaan tarkemmin kappaleessa Lähteet ja rakenteet Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään tarkemmin aiheeseen liittyvää teoriataustaa ja siihen liittyvien tutkimuksien tuloksia. Osio sisältää historiaa enimmäisluototussuhteelle, miksi se otetaan käyttöön Suomessa ja mitä sillä tavoitellaan. Tähän on vaikuttanut monet kansainväliset tahot, jotka myös käydään läpi. Eri tutkimusten pohjalta on tarkoitus tuoda esiin enimmäisluototussuhteen käyttöä muissa maissa ja millaisia kokemuksia sekä tuloksia sen soveltamisesta on ilmennyt. Kirjallisuuskatsaus tutkielmaan liittyen perustui paljon sähköisiin lähteisiin, joista osa oli mahdollista saada myös paperisina versioina. Myös eri toimijoiden Internet-sivut toimivat osittain lähteinä. Internetlähteiden käytössä oltiin kriittisiä, koska tiedon oikeellisuus ja paikkansa pitävyys olivat tärkeintä. Viitatuissa Internet-sivuissa oli kyse maailman, EU:n ja Suomen eri viranomaisten sivuista, jolloin siellä oleva tieto oli varmasti tarkistettu ja varmistettu useamman kerran ennen julkaisua. Yleisesti Internet-sivuille viittauksien taustalla oli, että sieltä löytyi EU:n tai Suomen erilaisten instituutioiden tuottamia raportteja että tutkimuksia aiheeseen liittyen. Myös lait, säännökset, esitykset ja muut vastaavat dokumentit käsittelivät paljon enimmäisluototussuhdetta, joita käytettiin lähteinä. Enimmäisluototussuhteesta ei löytynyt helposti kirjallisuuslähteitä eri paikkakuntien yliopistojen, ammattikorkeakoulujen tai kaupunkien kirjastoista. Tässä tutkielmassa on tähän mennessä käsitelty ensimmäisessä osiossa tutkielman tausta, aihe, näkökulmat, tarkoitus, tavoitteet sekä tutkimuskysymykset. Käytiin läpi myös tutkielman lähtökohtaa sekä tutkimusmetodia. Seuraavaksi syvennytään aiheeseen liittyvään teoriaosuuteen eli kootaan kirjallisuuskatsaus tutkielmalle. Toisessa osiossa käydään yleisesti läpi mitä makrovakauspolitiikka on sekä mitkä tahot siihen vaikuttavat. Aihetta käsitellään ensin maailman

17 17 tasolla edeten EU:n kautta Suomen tasolle. Samalla käydään läpi eri viranomaisia, jotka vaikuttavat makrovakauteen liittyviin asioihin antaen suosituksia, ohjeita tai pakottavia määräyksiä. Kolmannessa osiossa tarkastellaan enimmäisluototussuhdetta. Mitä se tarkoittaa ja miksi se Suomessa otetaan käyttöön sekä näyttöä sen tehokkuudesta ja siihen kohdistuvasta kritiikistä. Neljännessä osiossa tarkastellaan Suomen makrovakaudellista tilannetta ja lainamarkkinoita saadakseen kuva, että mikä on nykytilanne kun enimmäisluototussuhde otetaan käyttöön. Samassa yhteydessä tarkastellaan myös enimmäisluototussuhteen vaikutusta Ruotsin lainamarkkinoihin. Viides osio sisältää tutkimuksellisen osuuden. Kuudes eli viimeinen osio sisältää johtopäätökset keskeisimmistä tuloksista ja tiivistetyn kuvauksen koko tutkielman sisällöstä toimien ytimekkäänä yhteenvetona.

18 18 2 MAKROVAKAUSPOLITIIKKA JA VAIKUTTAVAT TAHOT 2.1 Tausta Makrovakaus tarkoittaa rahoitusjärjestelmän vakauden tarkastelua kokonaisuutena. Se voi koskea laajaa aluetta kuten koko EU:ta tai rajoittua pienempään alueeseen kuten kansalliseen rahoitusjärjestelmään. Mikrotason valvonnassa taas on kyse jonkun tietyn rahoituslaitoksen tai rajatumman rahoitusjärjestelmän tarkastelusta ja arvioimisesta kokonaisuutena. Tarkastelun tavoitteena on tunnistaa ja havaita mahdolliset järjestelmäriskit, mitä voi kohdistua huomattavasti heikentäen reaalitaloutta ja hyvinvointia. (Finanssivalvonta 2015b.) Makrovakauspoliitikalla taas tarkoitetaan viranomaisen toimintaa, millä pyritään vaikuttamaan rahoitusjärjestelmään turvaten sen vakaus. Tavoitteena on estää tai lieventää vahingoittavia järjestelmäriskejä etteivät ne pääse syntymään tai vahvistumaan. (Timonen & Topi 2015, 3.) Niiden toteutuessaan nähdään sen aiheuttavan merkittäviä kokonaistaloudellisia kustannuksia. Tyypillisiä järjestelmäriskejä ovat esimerkiksi luotonmyöntöprosessien keventyminen eli lainan helpompi saaminen noususuhdanteessa, lainanannon liiallinen kasvaminen ja kotitalouksien liiallinen velkaantuminen. Järjestelmäriskit jaetaan usein kahteen ryhmään, suhdanneperusteisiin ja rakenteellisiin. (Tanskanen ym. 2012, 15.) Suhdanneperusteisia järjestelmäriskejä voi olla poikkeuksellisen nopea kasvu luotonannossa ja velkaantuneisuudessa tai esimerkiksi kestämättömän korkeaksi nousseet eri varallisuuksien hinnat. Rakenteellisissa taas on kyse pidempiaikaisemmista riskeistä, kuten rahoituslaitosten suurista ja yhteisistä riskikeskittymistä tai pankkien järjestelmien keskittyneisyydestä sekä kytkeytyneisyydestä. Lisäksi jos jonkin yksittäisen rahoituslaitoksen merkitys on todella suuri koko rahoitusjärjestelmän toimivuudelle, luetaan myös se rakenteelliseksi järjestelmäriskiksi. (Alhonsuo ym. 2015a, 4.) Tähän perustuen Euroopan pankkiviranomainen (jäljempänä EBA) teki ohjeistuksen merkittävien toimijoiden tunnistamisesta ja Finanssivalvonta sen pohjalta tunnistamiskehikkoa. Makrovakauspolitiikkaa tarvitaan pienentämään pankkikriisien todennäköisyyttä sekä sen aiheuttamia vaikutuksia. Rahapolitiikalla pystytään vaikuttamaan ainoastaan hintojen vakauteen, mutta se ei yksin riitä varmistamaan koko järjestelmän vakautta. Makrovakauspolitiikka perustuu maailmanlaajuiseen sääntelyyn. (Timonen & Topi 2015, 3 4.) EU:ssa on panostettu makrovakauspolitiikan kehittämiseen estääkseen mahdollisten jäsenmaiden sisäisten taloushäiriöi-

19 19 den laajenemisen laajoiksi järjestelmäriskeiksi (Alho ym. 2013, 29). Euroopan unionissa makrovakauspolitiikka pohjautuu luottolaitosdirektiiviin CRD IV ja vakavaraisuusasetukseen CRR. Nämä astuivat voimaan Direktiivi ja asetus eroavat toisistaan niiden velvoittavuuden mukaan. Direktiivi tulee laittaa voimaan aina kansallisessa lainsäädännössä, kun asetus unionin laajuisena velvoittaa suoraan kaikkia EU:n jäsenmaita. (Finanssivalvonta 2014.) Tätä kautta Suomi ja muut EU jäsenmaat saivat menetelmät ja velvollisuudet makrovakauspolitiikan harjoittamiseen. ESRB antaa myös lisäksi suosituksia makrovakausviranomaisille makrovakauspolitiikan rakentamiseksi. (Timonen & Topi 2015, 3 4.) Myös Basel pankkivalvontakomitea (jäljempänä BCBS) ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF (jäljempänä IMF) ovat antaneet suosituksia lisäsääntelystä liittyen makrovakauden valvontaan (HE 39/2014 vp, 21.) Useissa Euroopan maissa on jo otettu makrovakaus menetelmiä käyttöön (ESRB 2014a, 4). Makrovakauden menetelmien valinnassa tulee huomioida mistä markkinoiden häiriöistä mahdollisesti johtuvasta järjestelmäriskistä on kyse. Eri menetelmät kohdistuvat eri toimijoihin kuten pankkisektoriin tai jopa suoraan kuluttajiin. Myös eri maissa markkinoiden rakenteet voivat olla erilaiset, mikä voi vaikuttaa menetelmien käyttöönottoon. Menetelmien käyttöönottamisessa on huomioitava niiden vaikutus myös muihin talouksiin ja rahoitusjärjestelmiin. Menetelmien valinnassa päätöksenteon tulisi perustua laajaan harkintaan rahoitusjärjestelmän tilanteesta riskit huomioiden sekä indikaattoreiden antamiin informaatioihin. (Timonen & Topi 2015, ) Suomessa on esimerkiksi pankkikriisien ennakointiin liittyen käytössä ennakoivia tunnuslukuja eli early warning indikaattoreita, joita ovat asuntojen hintojen nousu, luotonannon kasvuvauhti sekä mittarit liittyen arvopaperien hintoihin (Alhonsuo ym. 2015b, 4). Makrovakaus menetelmistä asuntoluottojen enimmäisluototussuhde on yksi eniten huomiota saanut ja käytetty menetelmä (Vauhkonen & Putkuri 2013, 87). Makrovakauspolitiikalla voidaan tavoitella sekä nousu- että laskusuhdanteiden hillitsemistä. Esimerkiksi lainamarkkinoilla noususuhdanteessa pitäisi hillitä luotonantoa ja laskusuhdanteessa taas vahvistaa luotonantoa. Mikro- ja makrotason sääntelyn välinen yhteistyön huomioiminen on myös erityisen tärkeää, koska molemmissa voi olla samanlaisia tavoitteita ja näin vältetään ristiriitaisuudet. Esimerkiksi pankeille makrovälineillä voidaan asettaa likviditeettiä tai pääomaa koskevia vaatimuksia, jotka yksittäisen pankin näkökulmasta vaikuttavat hyvin paljon mikrotason pankkisääntelyn kaltaiselta sääntelyltä. (Timonen & Topi 2015, )

20 20 Committee on the Global Financial System (jäljempänä CGFS) käsitteli makrovakauspolitiikan kehittämistä julkaisemassaan raportissa vuonna CGFS toimii BCBS:n yhteydessä (Vauhkonen & Putkuri 2013, 92). Raportissa tuodaan ilmi miten makrovakauspolitiikka on vasta alkutekijöissä kehityksen ja käyttöönoton osalta. Tärkeänä on kehittää parempia indikaattoreita eli mittareita sekä malleja järjestelmäriskien määrittämiseen. Raportissa tuodaan yksityiskohtaisesti esiin miten valita ja soveltaa juuri oikeata menetelmää makrovakauden edistämiseksi. Tärkeää on tunnistaa oikea ajoitus milloin mikäkin menetelmä olisi otettava käyttöön, tai muuten se on vähemmän tehokas tai jopa tehoton. Liian ajoissa menetelmän käyttöönotosta voi seurata turhia kustannuksia ja lisäksi markkinaosapuolilla on enemmän aikaa kehittää strategioita välttääkseen tai kiertää sääntelyä heikentäen menetelmän vaikutusta. Raportista löytyy myös selkeä kuvio eri skenaarioista ja milloin olisi oikea aika tiukentaa tai keventää sääntelyä tai ottaa käyttöön menetelmiä riippuen taloudellisesta syklistä ja muista makrotalouden olosuhteista. Raportissa suositellaan myös eri indikaattoreita eri menetelmille kertomaan mikä taloudellinen sykli on menossa. (CGFS Working Group 2012, 3, 5, 7, 9.) Kyseiset indikaattorit löytyvät myös suomennettuna Vauhkosen ja Putkurin (2013, 93) artikkelista. Erilaisia makrovakauspolitiikan menetelmiä on listattu alla olevassa kuviossa (kuvio 1). Ne on jaoteltu siinä luottolaitosdirektiiviin, vakavaraisuusasetukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin menetelmiin. Lisäksi kuviossa tuodaan esiin välitavoitteet EU jäsenmaille makrovakauspolitiikan perustavoitteisiin pääsemiseksi. Siinä yhtenä tavoitteena on liiallisen luotonannon lieventäminen ja estäminen. Kunkin välitavoitteen kohdalle on yksilöity eri menetelmiä, joiden kautta ne nähdään saavutettavan. Vakavaraisuusasetus on kaikkia velvoittava, eli sen kohdalla olevat menetelmät ovat käytössä kaikissa EU-maissa. Direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osalta on kansallisia eroja ja ne vaihtelevat maittain, että mitä menetelmiä missäkin maassa käytetään. Enimmäisluototussuhde ei siten ole EU:n velvoittama toimenpide vaan vapaaehtoisesti kunkin jäsenmaan halutessaan käyttöönottama. (Timonen & Topi 2015, 7, ) Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy näistä menetelmistä enimmäisluototussuhteeseen, mikä on Suomessa säädetty käyttöön otettavaksi kansallisessa lainsäädännössä pakottavana astuen voimaan , tavoitteena liiallisen luotonannon kasvun lieventäminen ja estäminen.

21 21 Kuvio 1. EU:ssa makrovakaus menetelmät välitavoitteeseen pääsemiseksi jaoteltuna eri säädösperustan mukaisesti (Timonen & Topi 2015, 15). Makrovakauspolitiikka aiheuttaa kustannuksia mm. rahoituslaitoksille sekä lainanottajille, mitkä ovat välittömiä ja heti näkyvissä toisin kuin sen tuomat hyödyt. Hyödyt ilmenevät vasta myöhemmin ja voivat olla vaikeasti havaittavissa. Harvoin uhkaavan ongelman välttäminen saa suurta julkisuutta toisin kuin vahvistumaan päässyt järjestelmäriski. Järjestelmäriskin välttämisen syytä ei voida myös varmuudella välttämättä todeta. Siten makrovakauspolitiikan hyödyt ilmenevät silloin kun kaikki on hyvin. Kyseessä on ennaltaehkäisevää toimintaa ja siten siihen tulee investoida ajoissa. Jos toimiin ryhdytään liian myöhään jäävät hyödyt pieniksi tai jopa olemattomiksi. Tämän pohjalta on säädetty eri maissa makrovakausviranomainen huolehtimaan, että makrovakauspolitiikkaan liittyvään päätöksentekoon voidaan ryhtyä nopeasti. Se perustuu EU:n uudistettuun vakavaraisuussääntelyyn, mikä edellyttää sitä. Monissa EU jäsenmaissa makrovakausviranomainen on maan keskuspankki, finanssivalvoja, hallitus, ministeriö, erillinen neuvosto, komissio tai komitea. Suomessa on annettu valtuudet Finanssivalvonnan johtokunnalle päätöksentekoon esimerkiksi enimmäisluototussuhteen tiukentamisesta. (Timonen & Topi 2015, 4 6.) Finanssikriisi on tuonut esille, että monissa maissa nähdään tarve kehittää makrovakausvalvontaa sekä sen edellyttämiä menetelmiä, jotta finanssimarkkinoiden vakaus vahvistuu. Makrovakausvalvonnan kehittäminen on vasta alkutekijöissä kansainvälisesti ja se vaihtelee eri maissa painopisteiden osalta. Kokemusta menetelmien soveltamisesta on vähän, kuten enimmäisluototussuhteesta. (Tanskanen ym. 2012, 32.) Iso-Britannia on yksi Euroopan maista, missä kehi-

22 22 tystyö on pisimmällä. Sen talouspoliittinen komitea Financial Policy Committee (FPC) on tuonut esille ajatuksia enimmäisluototussuhteen sekä asiakkaan tuloihin perustuvan luotonmyöntämisrajoituksen hyödyllisyydestä. Yhdysvaltojen suhtautuminen makrovakausvalvontaan vastaa pitkälti Iso-Britanniaa. (Tanskanen ym. 2012, ) Myös muualla EU:ssa makrovakauspolitiikkaa toteutetaan aktiivisesti muun muassa Belgiassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa, Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä (Timonen & Topi 2015, 5). Suositukset makrovakaus menetelmistä, mitä Financial Stability Board (jäljempänä FSB), BCBS ja ESRB antavat, muodostavat kehikon ytimen, minkä pohjalta kehitystyötä tehdään (Tanskanen ym. 2012, 32). 2.2 Financial Stability Board FSB Kansainvälisellä tasolla makrovakausvalvontaa on kehitetty pääasiassa kolmella eri tasolla. Näitä ovat BCBS, ESRB ja FSB. FSB on G20-maiden perustama neuvosto, jonka tavoitteena on finanssimarkkinoiden laaja rakenteiden ja sääntelyn kehittäminen. Siitä on käytetty suomenkielisenä nimenä Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmää. Siinä käsitellään makrovakausvalvonnan tavoitteista, sen hallintaan sopivista menetelmistä sekä niiden käyttöä koskevasta päätöksentekojärjestelmästä. Järjestelmäriskin rajoittaminen on makrovalvonnan tavoite. Makrovakausvalvonnan keinoille ei ole olemassa FSB:n mukaan yhtenäistä kansainvälistäkehystä, vaan monissa maissa on käytössä eri valvontamenetelmiä. (Tanskanen ym. 2012, ) FSB:n julkaisemat käytännöt eivät ole laillisesti velvoittavia eikä niiden ole tarkoitus korvata normaalia kansallista tai alueellista sääntelyprosessia. Päinvastoin FSB:n tehtävänä on toimia koordinoivana elimenä ajaen eteenpäin toimintaohjelmaa vahvistaakseen rahoitusjärjestelmän vakautta. FSB:n tarkoituksena on asettaa kansainvälisesti hyväksyttyjä toimintamalleja ja vähimmäisvaatimuksia, jotka sen jäsenet voivat ottaa käyttöön kansallisella tasolla. (Financial Stability Board 2015.) Huhtikuussa 2012 FSB julkisti suosituksensa koskien kiinteistöluototusta. (Tanskanen ym. 2012, 26.) FSB:n vertaisarvioidussa raportissa (Peer Review Report) vuodelta 2011 suositellaan, että eri maissa tulisi ottaa käytäntöön jonkinlaiset standardit enimmäisluototussuhteen käyttöön liittyen. Joissakin maissa on vastaavasti käytössä pääomavaatimuksia, niiden saavuttamiseen vaikuttaa myös pankeilla luotoissa luototussuhteet. Sopivan enimmäisluototussuhteen nähdään

23 23 kuitenkin olevan tärkeä ja tehokas menetelmä riskien vähentämiseen pankkien asuntolainasalkuissa. (FSB 2011, 21.) 2.3 Basel pankkivalvontakomitea BCBS ja Kansainvälinen järjestelypankki BIS BCBS toimii Kansainvälisen järjestelypankin (jäljempänä BIS) yhteydessä (Kontkanen 2011, 29). BCBS koostuu jäsenistä seuraavista maista: Argentiina, Australia, Kanada, Kiina, Euroopan unioni, Ranska, Saksa, Hong Kong, Intia, Indonesia, Italia, Japani, Korea, Luxemburg, Meksiko, Alankomaat, Venäjä, Saudi Arabia, Singapore, Etelä-Afrikka, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Turkki, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Sen tavoitteena on parantaa ymmärrystä valvottaviin avaintekijöihin ja kehittää pankkivalvonnan laatua maailmanlaajuisesti. (Bank for international settlements 2015b.) BCBS on ensisijainen maailmanlaajuinen standardien asettaja pankeille liittyen vakauden sääntelyyn. Sen tehtävänä on parantaa taloudellista vakautta vahvistamalla pankkien sääntelyä, valvontaa ja käytäntöjä maailmanlaajuisesti. (Bank for international settlements 2015a.) Tämän BCBS varmistaa tarjoamalla foorumin tiedonjakamiseen liittyen valvonta-asioihin sekä luomalla standardeja ja suosituksia valvontaan liittyen edistääkseen maailmanlaajuista taloudellista vakautta (Bank for international settlements 2015c). BCBS on vuonna 1975 kymmenen maan keskuspankin pääjohtajan toimesta perustettu pankkivalvontaviranomaisten yhteistyöelin. Ensimmäinen Baselin komitean suositukset tulivat voimaan 1988 toimien pankkien vakavaraisuuden sääntelyn pohjana niin Euroopan unionin jäsenmaissa kuin lukuisissa muissakin maissa. Suosituksia uudistettiin ja tarkoituksena oli hyväksyä uudet Basel II säännökset vuonna 2003 niiden astuessa voimaan vuoden 2006 lopussa. (Jokivuolle & Launiainen 2003, 15.) Basel on pankkivalvontakomitean säätämä vakavaraisuussäännöstö ja siitä uusin versio Basel III valmistui vuonna Basel III astuu voimaan asteittain vuosien 2013 ja 2019 aikana, jonka jälkeen sitä tulee noudattaa kokonaisuutena. Basel III säätämisen aikana valmisteltiin myös EU:ssa luottolaitosdirektiiviä CRD IV ja EU:n vakavaraisuusasetusta CRR. Näiden tarkoituksena oli olla mahdollisimman yhdenmukaisia, huomioiden Basel III uudet suositukset. Basel III on laaja-alainen uudistuskokonaisuus pankkisääntelystä ja sen tarkoituksena on vakauttaa rahoitusjärjestelmää sekä vaikuttaa pankkien varainhankintaan, liiketoimintaan ja reaalitalouteen. (Vauhkonen 2010, )

24 24 BCBS arvioi kuitenkin, että sääntelyn kiristymisellä on vähäinen vaikutus pankkien asiakasluottojen hintaan sekä saatavuuteen. (Vauhkonen 2010, 29.) Basel III uudistuksen yhtenä tavoitteena on juuri makrovakauden valvonnan tehostaminen. Basel III vakavaraisuussäännöstä ei ole sitova vaan kyseessä on suositus, minkä kukin maa voi ottaa omassa lainasäädännössä huomioon. Suomeen Basel sääntely on siten tullut EU lainsäädännön luottolaitosdirektiivin CRD IV ja vakavaraisuusasetuksen CRR kautta. (Tanskanen ym. 2012, 16.) Finanssikriisi osoitti, että aikaisemmassa Basel II versiossa vaadittiin pankilta aivan liian vähän korkealaatuisia omia varoja suojautuakseen mahdollisia tappioita vastaan. Basel III:ssa asetetaan pankeille tiukempia vaatimuksia liittyen pääomapuskuriin ja maksuvalmiuteen sekä rajoitetaan vähimmäisomavaraisuusasteella velkaantumista. Tämän pohjalta G20 maiden valtioiden päämiehet antoivat valtuudet BCBS:lle uudistaa Basel II:sta sen puutteiden osalta. Siten Baselin uudistuksessa syntyi Basel III, jossa korjattiin Basel II:n puutteita sekä luotiin kokonaan uusia sääntely instrumentteja. BCBS:n mukaan uudistuksessa oli kaksi keskeisintä tavoitetta pankeille, ensimmäisenä kriisinsietokyvyn parantaminen ja toisena järjestelmäriskien pienentäminen. (Vauhkonen 2010, ) Basel II:n keskeinen sisältö perustuu kolmeen toisiaan täydentävään pilariin, joita ovat vähimmäispääomavaatimuksen laskenta, omien varojen riittävyyden kokonaisvaltainen arviointi ja julkistamisvaatimukset. Basel III:ssa pääasiassa uudistukset kohdentuvat ensimmäiseen pilariin eli vähimmäispääomavaatimuksen laskentaan. Siinä pystytään parantamaan pankkien kriisinsietokykyä kiristämällä laatuvaatimuksia ja lisäämällä vähimmäismäärää. Vähimmäispääomavaatimuksen laskennassa säädetään miten paljon pankilla tulee olla omia varoja mahdollisten luottoriskien, markkinariskien ja operatiivisten eli toimintariskien kattamiseen. Esimerkiksi luottoriskien osalta vaikuttavat mm. lainojen vakuuksina käytettävien vakuuksien määrä ja laatu vaadittavien omien varojen vähimmäismäärään. Siten mitä suurempi on luottoriskillisten tase-erien riskipitoisuus ja koko, kasvattaa se vaadittavien omien varojen vähimmäismäärää. Vastaavasti mitä pienempi luototussuhde asuntoluotoissa, sitä pienempi riskipitoisuus lainasalkussa ja tase-erissä edellyttävät vähemmän pääomavaatimuksia. Tässä yhtenä tekniikkana on juuri kattavien vakuuksien edellyttäminen asuntoluotoissa, jolloin tappioriskin mahdollisuus pankille on pienempi ja siten edellytys omien varojen määrälle pienempi. Omia varoja tulisi olla kaikkiaan ainakin 8 % riskipainotetuista saamisista. Periaatteessa luvun tulee kuitenkin olla vieläkin enemmän, jotta se kattaa myös toiseen pilariin kuuluvat riskit, kuten muut pankkitoi-

25 25 mintaan ja suhdannevaihteluihin liittyvät makrotaloudelliset riskit. Lisäksi uutena ominaisuutena on vähimmäisvaatimusten lisäksi uusi yleinen pääomapuskurivaatimus (capital conservation buffer), millä voidaan rajoittaa liiallista osinkojen ja bonusten jakamista kriisitilanteessa. (Vauhkonen 2010, ) Basel III:ssa säädetään myös vastasyklisestä pääomapuskurivaatimuksesta (counter-cyclical capital buffer) eli kansallisesta sääntelyinstrumentista. Siinä on tavoitteena vähentää järjestelmäriskejä eli systeemiriskejä liittyen pankkien keskinäisiin kytkentöihin ja luotonannon myötä syklisyyteen. Empiiristen tutkimuksien pohjalta on havaittu, että yksityisten sektorien nopea velkaantumisen kasvu on paras mittari ennakoimaan rahoituskriisejä. Siten järjestelmäriskejä voi syntyä liiallisesta kokonaisluotonannosta aiheuttaen suuria tappioita pankeille heikentäen niiden luotonantokykyä. Vastasyklinen pääomapuskuri pyrkii varmistamaan riittävästä luotonannosta yksityisille sektoreille mahdollisessa laskusuhdanteessa luottokuplan jälkeen. Tämä edellyttää riittävästi pääomia, jotta luotonanto toteutuu. Tämän pohjalta kansallisella viranomaisella on oikeus asettaa korkeintaan 2,5 % suuruinen kansallinen pääomapuskurivaatimus, mikäli katsovat luotonannon olevan liiallista kotimaassa. (Vauhkonen 2010, ) 2.4 Euroopan parlamentti ja CRD IV -paketti Euroopan parlamentti edustaa EU:n kansalaisia ja siellä on kaikista jäsenmaista vaaleilla valittuja edustajia päättämässä asioista. Se käyttää lainsäädäntövaltaa yhdessä Euroopan neuvoston kanssa ja myös valvoo muita toimielimiä EU:ssa. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli aikaisemmin käytetty nimitys yhteispäätösmenettelyssä yhdessä päättävät komission ehdotuksista. (Euroopan parlamentti 2015b.) Jos kyse olisi erityistapauksesta, jossa sovelletaan erityistä lainsäädäntämenettelyä, niin siinä Euroopan parlamentilla on vain neuvoa-antava asema (Euroopan parlamentti 2015c). Euroopan unionin tasolla Euroopan parlamentti ottaa käsittelyyn komission antamat säädösehdotukset mahdollisista lakimuutoksista tai uusista laeista. Euroopan parlamentti käsittelee ne yhdessä Euroopan unionin neuvoston kanssa eli ensin Euroopan parlamentti hyväksyy sen tai laittaa tarkistettavaksi takaisin komissiolle. Mikäli Euroopan parlamentti hyväksyy sen, niin menee se Euroopan unionin neuvostolle käsiteltäväksi. Euroopan unionin neuvosto joko hyväksyy sen, hylkää sen tai muuttaa sitä palauttaen sen takaisin Euroopan parlamentille toiseen käsittelyyn. Euroopan unionin neuvoston hyväksyessä ehdotuksen tai Euroopan parlamentin

26 26 hyväksyessä neuvoston muutokset toteutuu lakiehdotus. Euroopan parlamentin hylätessä Euroopan unionin neuvoston tekemät muutokset raukeaa säädös ja menettely päättyy. Sovittelukomitean käyttäminen on myös mahdollista tietyssä tilanteessa, mikäli Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti eivät pääse yhteisymmärrykseen. (Euroopan parlamentti 2015a.) Tällä mallilla EU:n lainsäädäntöä jatkuvasti kehitetään luoden joko uusia tai muutettuja direktiivejä tai asetuksia erinäisiin asioihin liittyen. Näin makrovakauspoliitiikkaan liittyvät luottolaitosdirektiivi CRD IV ja EU:n vakavaraisuusasetus CRR ovat myös astuneet voimaan. Näiden valmistelutyöhön ovat vaikuttaneet myös BCBS:n, IMF:n ja ESRB:n suositukset liittyen makrovakauden valvonnan lisäsääntelystä (HE 39/2014 vp, 21). Enimmäisluototussuhde ei ole kuitenkaan EU tasolla jäsenmaita velvoittava, vaan se on yksi mahdollinen EU:n jäsenmaiden kansallisella lainsäädännöllä käyttöönotettava makrovakaus menetelmä. Luottolaitosdirektiivistä CRD IV ja EU:n vakavaraisuusasetuksesta CRR käytetään myös yhteisnimitystä CRD IV -paketti. Tämän EU:n tekemän paketin tarkoituksena on vahvistaa pankkien riskienhallintaa sekä vakavaraisuus- ja likviditeettiasemaa, joiden kautta pankkien riskinkantokyky myös paranevat. Tämä CRD IV -paketti korvasi aikaisemmat luottolaitos- ja vakavaraisuusdirektiivit 2006/48/EY ja 2006/48/EY. Vakavaraisuusasetus CRR tuli voimaan ja luottolaitosdirektiivi CRD IV tuli voimaan (Finanssivalvonta 2014.) Direktiivi ja asetus esittivät useita makrovakaus menetelmiä, joista useita oli käytössä eri EU jäsenmaissa reilun vuoden jälkeen direktiivin ja asetuksen voimaan tulosta. Tästä löytyy ensimmäisiä käyttökokemuksia makrovakaus menetelmiin liittyen, mutta siitä ei ilmene miten ne ovat vaikuttaneet järjestelmäriskien vähenemiseen. CRD IV -paketin muodostama makrovakaus menetelmien viitekehys tarjoaa monipuolisesti ja joustavasti eri EU jäsenmaille makrovakaus menetelmiä käyttöönotettavaksi. Viitekehyksen vahvuutena nähdään sen vaikuttamismahdollisuus lukuisiin asioihin ja ongelmiin. Samalla se nähdään myös merkittävänä heikkoutena, koska siitä löytyy paljon päällekkäisiä menetelmiä. Tämä puoltaakin yhdenmukaistamisen jatkamista tulevaisuudessa. Tuloksien ei nähty vielä olevan riittävän objektiivisia ja relevantteja, vaikka menetelmiä oli laajasti käytetty EU maissa. (European Banking Authority 2015, 6 8, 12.) Luottolaitosdirektiivi CRD IV on Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston antama direktiivi 2013/36/EU yleisesti luottolaitostoimintaan liittyen. Se säätelee oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja siihen liittyviä vaatimuksia, kuten vakavaraisuusvalvontaa ja yli-

27 27 velkaantumisriskiä. Se määrää, että toimivaltaisten viranomaisten tulee huolehtia luottolaitoksien omaavan riittävät toimenpiteet, menettelyt ja toimintapolitiikat, joilla valvotaan, havaitaan ja hallitaan ylivelkaantumisriskiä. Tämä edellyttää, että luottolaitokset toimivat riittävän varovaisesti huomioiden mahdollisen ylivelkaantumisriskin ja mahdollisten tappioiden aiheuttaman omien varojen vähenemisen. Tämä direktiivi tulee laittaa täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä. (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2013b, 338, 354, 383, 423.) Lyhenne CRD IV tulee Capital Requirements Directive IV ja se antaa tietyt makrovakaus menetelmät kansallisten viranomaisten käyttöön (Vauhkonen & Putkuri 2013, 85). Hallituksen esityksessä perusteltiin tällä enimmäisluototussuhteen säätämistä laissa ja Finanssivalvontaa vahtimaan sekä tarvittaessa tiukentaa sitä (HE 39/2014 vp, 35, 42). Myös Valtiovarainministeriön makrovakaustyöryhmä näki, että direktiivissä tarkoitettu kansallinen toimivaltainen viranomainen tulisi Suomessa olla Finanssivalvonta (Tanskanen ym. 2012, 11). EU:n vakavaraisuusasetus CRR eli Capital Requirements Regulation on myös Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston antama asetus n:o 575/2013. Se täydentää nykyistä EU:n lainsäädäntöä antamalla yhdenmukaiset säännöt omiin varoihin ja vakavaraisuusvaatimuksiin liittyen sekä niiden laskemiseksi. Se sisältää myös säännöksiä suuriin asiakasriskeihin, velkaantumiseen liittyviin raportointivaatimuksiin, julkistamisvaatimuksiin sekä sisäiseen hallinnointiin ja valvontaan liittyen. (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2013a, 18, 121.) Asetuksessa säädetään myös maksuvalmiudesta sekä vähimmäisomavaraisuusasteesta ja sen laskemisesta (Finanssivalvonta 2014). Asetuksessa muun muassa edellytetään rahoituslaitoksia raportoimaan toimivaltaiselle viranomaiselle eli Suomessa Finanssivalvonnalle tappiot vastuista, joissa on asuin kiinteistö vakuutena. Toimivaltaisen viranomaisen on taas julkaistava vuosittain kootusti saamansa tiedot eteenpäin. Asetuksessa säädetään luottoriskiä koskevista pääomavaatimuksista, jotka liittyvät vahvasti pankin toimintaan. (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2013a, 68 69, 72.) Näin ollen kattavat ja realistisesti käypään arvoon arvostetut vakuudet asuntoluotoissa suojaavat paremmin mahdollisia pankin tappioita luottotappioihin liittyen ja siten mitä parempi vakuustilanne asuntoluotoissa edellyttää pankeilta vähemmän sitomaan pääomia niiden turvaksi. Tämä on muun muassa vaikuttanut lakimuutokseen enimmäisluototussuhteen säätämisestä. Asetuksessa säädetään luottoriskien vähentämistä koskien vakuudellista luotonantoa myöntäviin laitoksiin. Se sisältää tarkat vaatimukset rahoitus- sekä kiinteistövakuuksia koskien. Esi-

28 28 merkiksi asuin kiinteistöjen osalta on ainakin kolmen vuoden välein seurattava kiinteistön arvon kehitystä tai jos ilmenee tietoja joiden pohjalta on arviointi suoritettava useammin. Asetus tulee voimaan heti seuraavana päivänä kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja on siten kaikilta osiltaan velvoittava ja tulee soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa sellaisenaan. (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2013a, 122, , 294.) 2.5 Euroopan pankkiviranomainen EBA EBA on perustettu ja on osa Euroopan finanssivalvontajärjestelmää (ESFS) (kuvio 2) (EBA 2012, 3). Euroopan finanssivalvontajärjestelmän uudistustyö aloitettiin vuonna 2009 finanssikriisin korostamien puutteiden vuoksi ja uusi valvontajärjestelmä käynnistyi vuoden 2011 alusta. Kolme valvontaviranomaista muodostavat järjestelmän, joita ovat EBA, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA). Lisäksi ESRB, Euroopan valvontaviranomaisten yhteistyöelin ja kansalliset valvontaviranomaiset kuuluvat järjestelmään. Uudistettu järjestelmä antoi laajemmat toimivaltuudet sekä täsmällisemmät asemat viranomaisille finanssimarkkinoiden valvontaan ja koordinointiin liittyen perustuen komission ehdottamiin asetuksiin. (Kontkanen 2015, ) EBA on tässä tarkemmin tarkastelun kohteena. Kuvio 2. Euroopan finanssivalvontajärjestelmä ja sen rakenne (Kontkanen 2015, 41).

29 29 EBA peri edeltäjältään Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealta (CEBS) sen tehtäviä. Ennen EBA:n perustamista heikkoutena oli, ettei komitea pystynyt tekemään päätöksiä ja koordinoimaan niitä Euroopan unionissa. (EBA 2012, 3, 5.) EBA on riippumaton sääntely- ja valvontaelin EU:ssa. EBA vastaa Euroopan parlamentille ja unionin neuvostolle sekä komissiolle toiminnastaan. Sen tehtävänä on varmistaa pankkialan toiminnan tehokkuus ja yhdenmukaisuus EU:ssa vakauden sääntelyn ja valvonnan kautta. Sen tehtävänä on huolehtia EU:n finanssialan sääntelyn ja valvonnan tehokkuudesta, ajanmukaisuudesta ja yhdenmukaisuudesta sekä sen kautta parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. EBA myös säännöllisesti suorittaa EU:n laajuisia stressitestejä sekä laatii riskinarviointiraportteja arvioidakseen pankkialan haavoittuvuutta ja riskejä EU:ssa (EBA 2015a). EBA toimii myös avainasemassa uuden Basel III sääntelyviitekehyksen toimeenpanijana Euroopan unionissa (EBA 2015b). EBA:n päätehtävä on laatia Euroopan pankkialalle ohjekirja eli sääntökirja, mikä sisältää tekniset ohjeet ja standardit sekä tarjota yhdenmukaiset vakavaraisuussäännöt EU:n finanssilaitoksille. Sääntökirjalla varmistetaan riittävä suoja ja tasapuoliset toimintaedellytykset koko EU:ssa tallettajille, sijoittajille sekä kuluttajille. (EBA 2015a.) Muun muassa EU:n vakavaraisuusasetus CRR tuli pankkisektorille voimaan vuoden 2014 alusta, mikä on osa EU:n yhteistä sääntökirjaa. Sääntökirja täydentyikin vuoden 2014 aikana lukuisilla teknisillä standardeilla, joita EBA laati liittyen EU:n vakavaraisuusasetukseen CRR, luottolaitosdirektiiviin CRD IV ja elvytys- sekä kriisinratkaisudirektiiveihin. Myös tulevina vuosina EBA:n on laadittava näihin liittyviä erilaisia teknisiä standardeja ja ohjeita. (Finanssivalvonnan johtokunta 2015, ) EBA:n laatima yhtenäistetty eurooppalainen sääntökirja on sitova ja suoraan täytäntöönpanokelpoinen jokaisessa jäsenmaassa Euroopan unionissa. Se on osoittautunut tärkeäksi sisämarkkinoiden yhtenäistämisessä ja lujittamisessa, koska EU-maissa on edelleen merkittäviä eroja sääntelypuitteissa luoden epätasaveroiset ja hajanaiset toimintaedellytykset. (EBA 2012, 3 6.) EBA:n laatimien sääntelystandardien sekä ohjeiden tarkoituksena on noudattaa ja selkeyttää myös Basel III -sääntelykehystä rahoituslaitoksille (Euroopan pankkiviranomainen 2013, 3). Lisäksi EBA:lle on annettu tehtäväksi laatia valvontakäsikirja, minkä tulee käsittää valvontaprosessien ja -menetelmien parhaimmat käytännöt ja sen tavoitteena on edistää niitä eri puolilla EU:ta. Valvontakäsikirja ei ole sitova, mutta kuitenkin odotetaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten sitä noudattavan. EBA:lla on myös keskeinen rooli kuluttajasuojan edistämisessä muun muassa finanssituotteiden markkinoilla koskien kiinteistövakuudellisia luottoja ja henkilöluottoja. (Euroopan pankkiviranomainen 2014, 5.) Näiden myöntämiseen liittyen EBA on

30 30 julkaisut lausunnot muun muassa hyvistä käytännöistä lainojen myöntämiseen liittyen (Good Practices for Responsible Mortgage Lending) sekä takaisinmaksuvaikeuksiin liittyen (Good Practices for the Treatment of Borrowers in Mortgage Payment Difficulties). Siinä EBA:n tehtävänä oli kartoittaa hyvät käytännöt vastuulliseen asuntolainan myöntämiseen liittyen EU:n jäsenmaille sovellettavaksi. Käytännöt perustuvat FSB:n suosituksiin. Se sisältää myös yksilöityjä lukuisia lisäkäytäntöjä, joista osa voi olla liian erikoisia ja siten sopimattomia kaikille kansallisille markkinoille. Esille nousevat muun muassa luotonhakijan antamien tietojen paikkansa pitävyyden tarkistaminen, riittävän velanhoidon kattavuuden vaatiminen ja sopivan enimmäisluototussuhteen soveltaminen. Tulisi myös huomioida tulevaisuuden mahdolliset tuomat negatiiviset muutokset ja niiden vaikutus asuntolainanhakijan luotonhoitoon kuten korkojen nousu. (Enria 2013a, 4 5, 7; Enria 2013b.) EBA on tehnyt myös paljon yhteistyötä monien eri organisaatioiden kuten BCBS:n, IMF:n ja FSB:n kanssa. Säännöllinen yhteydenpito eri EU:n ulkopuolisten maiden toimijoihin nähdään tärkeäksi. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset ajatushautomot sekä sääntely- ja valvontaviranomaiset, jotka antavat kansainvälisiä ohjeita ja suosituksia koskien finanssimarkkinoita. (Euroopan pankkiviranomainen 2014, 7 8). 2.6 Euroopan järjestelmäriskikomitea ESRB ESRB toimii Frankfurtissa ja sen tehtävänä on finanssijärjestelmän makrovakauden valvonta ja tavoitteena estää sekä ehkäistä järjestelmäriskien syntymistä ja vahvistumista rahoitusvakauteen liittyen. ESRB tehtävänä on myös edistää finanssialalla makrotalouden kehitystä. ESRB koostuu keskuspankeista ja valvojista. ESRB ja Euroopan valvontaviranomaiset työskentelevät yhteistyössä vaihtaen keskenään tietoja riskeihin liittyen, mitä molemmat osapuolet tarvitsevat omia tehtäviään hoitaessa. ESRB antaa varoituksia ja tarvittaessa suosituksia parantaviin toimiin, jos havaitsevat huomattavia riskejä liittyen makrotason vakauteen EU:n finanssijärjestelmän valvonnassa. Varoitukset tai suositukset ESRB antaa tarvittavassa laajuudessa eli ne voivat kohdistua yhteen tai useampaan jäsenmaahan, Euroopan tai kansalliselle valvontaviranomaiselle tai jopa koko EU:hun. (Finanssivalvonta 2013.) ESRB vastaa nimenomaan EU:ssa makrotason vakauden valvomisesta tavoitteena estää ja lieventää EU:n rahoitusvakautta uhkaavia järjestelmäriskejä. Sen tehtävänä on listata ja yksilöidä

31 31 eri järjestelmäriskit, mitkä edellyttävät makrovakauspoliittisia toimia. Sillä on valtuus kannustaa ryhtymään tiettyihin toimiin makrovakauspolitiikan tavoitteiden täyttymiseksi sekä ennalta ehkäistä passiivisuutta menetelmien käyttöön liittyen. Tähän viimeiseen liittyen ESRB:llä on oikeus keskeyttää jonkin menetelmän soveltaminen tai edellyttää jonkin menetelmän aktivoimista tietyissä yhteyksissä. Se vastaa, että toimivaltaiset valvontaviranomaiset jäsenmaissa soveltavat riittävän tehokkaasti eri makrovakaus menetelmiä, jotta järjestelmäriskien estäminen ja lieventäminen on tehokasta että yhdenmukaista EU:ssa. Vakavaraisuusdirektiivi ja -asetus edellyttävät ESRB:tä antamaan lausuntoja ja suosituksia makrovakauteen liittyen. (Euroopan järjestelmäriskikomitea 2014, 3 4.) Kriisi osoitti, että viranomaisilta puuttui sopivia työkaluja ja menetelmiä järjestelmäriskien huomaamiseen. Tämän korjaamiseksi yhtenä keinona oli ESRB:n perustaminen, jonka tavoitteena on kehittää makrovakauspolitiikkaa. ESRB:n toteuttamasta käsikirjasta ilmenee eri makrovakaus menetelmiä, niiden soveltamista eri maissa sekä millaisia tuloksia niistä on saatu. Sen tehtävänä on toimia makrovakauspolitiikan viitekehyksenä. Siinä nousee muun muassa esille, että enimmäisluototussuhde perustuu yksinomaan EU:ssa jäsenmaiden kansalliseen lainsäädäntöön. Sen nähdään vaikuttavan suoraan luotonantoon vähentämällä pankkien luottotappioita sekä kuluttajien maksukyvyttömyyttä. Ongelmaksi on muun muassa huomattu, että EU:n sisällä on suuria eroja maiden välillä informaation saatavuudessa, kattavuudessa sekä määritelmissä, mikä heikentää menetelmien kehittämistä ja soveltamista. Tätä tulee parantaa esimerkiksi enimmäisluototussuhteeseen liittyen, jotta tieto olisi vertailukelpoista maiden välillä. Jäsenmaissa eri menetelmillä voidaan tavoitella samoja makrovakauspoliikan tavoitteita, jolloin sovellettavista menetelmistä tulisi mahdollisimman tarkasti kuvata mihin riskiin ja miksi niitä käytetään. Siten tulosten vertailu olisi luotettavampaa. (ESRB 2014b, 4, 8, 10, 16 17, 45, 50.) 2.7 Finanssivalvonta ja Suomen Pankki Laki Finanssivalvonnasta (878/2008) määrittelee Finanssivalvonnan toimintaa, tehtäviä ja valtuuksia. Finanssivalvonta on valvontatoiminnassaan sekä päätöksenteossa itsenäinen, vaikka toimii hallinnollisesti Suomen Pankin yhteydessä. Suomen Pankin tehtävänä on hintatason vakauden ylläpito Euroopan unionista tehtyjen sopimusten mukaisesti sekä Euroopan keskuspankin rahapolitiikan toteuttaminen. Suomen Pankki julkaisee arvion Suomen rahoitusjärjestelmän vakaudesta kaksi kertaa vuodessa julkaisemassaan lehdessä Euro & talous. (Tanskanen ym. 2012, ) Pankkivalvontaan liittyen Suomen Pankin rooli on toimia keskuspankkina sekä

32 32 huolehtia esimerkiksi maksu- ja rahoitusjärjestelmän tehokkuudesta että luotettavuudesta (Kontkanen 2015, 39). Finanssivalvonnan tavoitteena on finanssimarkkinoiden vakauden ja yleisen luottamuksen ylläpitäminen. Finanssivalvonnan tulee valvoa finanssimarkkinoilla toimivien toimijoiden toimintaa sekä markkinoilla hyväksi havaittujen menettelytapojen noudattamisen edistämistä. Finanssivalvonnan vuoden 2014 toimintakertomuksen (Finanssivalvonta 2015c, 2) mukaan se on osa ESFS -järjestelmää sekä osa yhteistä euroalueen pankkivalvontaa. Tämä edellyttää sille määrättyjen laitosten, esimerkiksi luottolaitosten valvontaa ja vakauden varmistamista sekä vakuutettujen etujen turvaamista. Yhtenä tehtävänä on myös toimilupien myöntäminen finanssimarkkinoilla toimiville toimijoille ja seurata, että ne noudattavat niitä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Finanssivalvonta myös antaa erilaisia määräyksiä lain pohjalta liittyen finanssimarkkinoiden toimintaan ja tarvittaessa tekee aloitteita finanssimarkkinalainsäädännön kehittämiseksi. Finanssivalvonnalla on käytettävissä erilaisia makro- ja mikrovakausvalvonnallisia elementtejä, kuten enimmäisluototussuhteen kiristäminen. (Tanskanen ym. 2012, ) Makrovakaus menetelmien käytöstä on säädetty joko EU-lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä. Lisäksi makrovälineiden käyttöä ohjaavat eri ESRB:n suosittelemat ohjeistukset. (Finanssivalvonta 2015a.) Finanssivalvonta pitää huolen, että sen valvonnan alaisilla toimijoilla on riittävästi pääomia mahdollisten toiminnasta aiheutuvien riskien sekä tappioiden kattamiseen. Tätä kautta toimijat myös selviävät sitoumuksistaan. Tarvittaessa tiettyjen edellytysten täyttyessä Finanssivalvonnalla on oikeus asettaa pankille lisäpääomavaatimus päivitetyn luottolaitostoimintalain perusteella. Edellytyksenä on, että pääomataso on toiminnan riskeihin katsottuna riittämätön. Lisäksi Finanssivalvonta vahtii, että informaatio asiakkaille ja sijoittajille on laadultaan hyvää liittyen tuotteisiin, palveluihin sekä palveluntarjoajiin. Finanssikriisin syitä arvioitaessa huomattiin, että kriisiytyneissä maissa luotonanto kasvoi holtittomasti asuntoluotoissa. Tähän perustuen luottolaitostoimintalain perusteella Finanssivalvonta voi myös rajoittaa asuntoluoton määrää luoton vakuuksiin nähden alkaen. Finanssivalvonta on osallistunut myös EBA:n työhön liittyen merkittävien toimijoiden määrittämiseen ja tunnistamiseen. On myös ollut muitakin hankkeita mihin Finanssivalvonta on osallistunut ja siten saanut tuotua esille Suomen finanssimarkkinoiden kannalta tärkeät asiat. (Finanssivalvonta 2015c, 2, 4, 9, 12.) Merkittävien toimijoiden tunnistamisessa on kyse merkittävien luottolaitoksien määrittämisestä rahoitusvakauden

33 33 kannalta. EBA:n ohjeistus valmistui joulukuussa 2014 ja Finanssivalvonnan valmistelema kansallinen tunnistamiskehikko sen pohjalta tulisi valmistua vuoden 2015 aikana. (Finanssivalvonnan johtokunta 2015, 8.)

34 34 3 ENIMMÄISLUOTOTUSSUHDE LAINAKATTONA 3.1 Tausta Enimmäisluototussuhteen tavoitteena on kuluttajasuojan parantaminen ja koko rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen. Enimmäisluototussuhde voi olla vaihtuva tai kiinteä. Vaihtuvassa valvontaviranomaisella on oikeus muuttaa sen tasoa tilanteen mukaan, jolloin sitä kutsutaan vastasykliseksi enimmäisluototussuhteeksi. Siinä kyse on, että talous- ja rahoitussuhdanteen nousuvaiheessa sitä kiristetään eli alennetaan ja vastaavasti laskusuhdanteessa kevennetään eli korotetaan. Lisäksi joissakin maissa sen suuruuteen voi myös vaikuttaa asunnon sijainti, asuntolainan suuruus tai asuntolainan valuutta. (Vauhkonen & Putkuri 2013, 88.) Enimmäisluototussuhde on yleinen Aasiassa ja Euroopassa ja se on otettu joko noususuhdanteen aikana tai maailmanlaajuisen talouskriisin aikana yleensä käyttöön (Lim ym. 2011, 64). Euroopan maista ei ole kuitenkaan paljoa tuloksia sen tehokkuudesta, koska se on monissa tapauksissa otettu vasta lähiaikoina käyttöön (ESRB 2014b, 55). Luotonmäärää rajoitettaessa riittävästi asunnon arvoon katsottuna rajoittaa se kotitalouksien velkaantumista ja samalla rauhoittaa asuntojen hintojen nousuja (Lim ym. 2011, 64). Luotonanto tunnistetaan yleensä talouden kiihdyttämisen tekijänä tai vaikuttajana (Almeida ym. 2006). Enimmäisluototussuhteen nähdään olevan avainmenetelmä liiallista luotonantoa ja velkaantumista vastaan (ESRB 2014a, 11). Enimmäisluototussuhdetta on laajasti käytetty niin mikrokuin makrovakauden menetelmänä (CGFS Working Group 2012, 27). Siten enimmäisluototussuhde on yksi makrovakauden valvontaan liittyvistä toimenpiteistä. Seuraavaksi tarkastellaan tarkemmin enimmäisluototussuhdetta ja sen merkitystä sekä sitä puoltavia että vastustavia seikkoja. 3.2 Laki luottolaitostoiminnasta (610/2014) Lakia luottolaitostoiminnasta päivitettiin vuonna 2014 hallituksen esityksen pohjalta. Lain muutoksen taustalla on EU:n luottolaitoksia koskevaan luottolaitosdirektiiviin CRD IV ja vakavaraisuusasetukseen CRR, joihin taas on vaikuttanut kansainvälinen pankkisääntely Basel III ja sen tuomat uudistukset. Yhtenä muutoksena on voimaan astuva enimmäisluototussuhde, mistä säädetään luottolaitostoimintalain 15 luvun 11 pykälässä. Sen pohjalta ensiasunnon ostajalle voidaan maksimissaan myöntää 95 % asuntolainaa luoton vakuudeksi annettavien

35 35 vakuuksien käyvistä arvoista laskettuna. Muiden asuntolainojen osalta lainamäärä voi maksimissaan olla 90 %. Lisäksi Finanssivalvonnalle annettiin valtuus tarvittaessa alentaa eli kiristää enimmillään 10 prosenttiyksiköllä enimmäisluototussuhdetta. Alentamisen taustalla tulee täyttyä tietyt edellytykset, mitkä on laissa tarkemmin mainittu. (HE 39/2014 vp, 1.) Tämä valtuus perustuu EU:n uudistettuun vakavaraisuussääntelyyn ja sen edellyttämään kykyyn pystyä reagoimaan nopeasti tilanteen niin vaatiessa estääkseen menetelmän tehottomuus (ESRB 2014b, 50; Timonen & Topi 2015, 4). Lakimuutoksen taustalla oli siten luottolaitosdirektiivi CRD IV ja EU:n vakavaraisuusasetus CRR, joiden täytäntöön paneminen ja huomioiminen edellyttivät muutoksia Suomen kansallisessa lainsäädännössä koskien muun muassa lakia luottolaitostoiminnasta. Taustalla oli yleisesti makrovakauden tehostaminen ja valvonta. Kuitenkin luottolaitostoimintalaissa säädetty enimmäisluototussuhde on yksi EU:n jäsenmaiden vapaaehtoisesti kansallisella tasolla käyttöönotettava menetelmä, minkä nähdään olevan yksi pankkijärjestelmän keino hillitä kokonaistaloudellisten riskien syntymistä. Suomessa tästä ei ole aikaisemmin säädetty laissa, vaan oli ainoastaan Finanssivalvonnan ei-sitova suositus välttää yli 90 % rahoituksien myöntämistä (Tanskanen ym. 2012, 49). Enimmäisluototussuhdetta perusteltiin erityisesti, että se hillitsee kotitalouksien liiallista velkaantumista ja siten vaimentaa asuntojen hintojen liiallista nousua eli markkinoiden ylikuumenemista. Enimmäisluototussuhteen käyttöönotolle nähtiin Suomessa painavat perusteet ja sitä puolsi entisestään viimeaikaiset saadut positiiviset kokemukset eräistä maista. Tämä puolsi enimmäisluototussuhteen sisällyttämistä lakiin toimien yhtenä makrovakausvalvonnan menetelmänä ja samalla ollen yksi keinoa tavoitella EU:n asettamia tavoitteita. EU-lainsäädännön pakottavia vaatimuksia ovat esimerkiksi vakavaraisuusvaatimukset sisältäen mahdollisen lisäpääomavaatimuksen, maksuvalmiusvaatimukset, vähimmäisomavaraisuusaste, seuraamusjärjestelmä ja luottolaitosten valvonta määräykset. (HE 39/2014 vp, 13 14, 17 19, 21, ) Hallituksen esityksessä tuodaan esiin, että enimmäisluototussuhteella on tarkoitus rajoittaa asuntomarkkinoiden ylikuumenemista suuren kokonaistaloudellisen merkityksen takia. Ei kuitenkaan nähdä samanlaista tarvetta esimerkiksi muiden vakuudellisten luottojen osalta. Tavoitteena oli kuitenkin säätää suhteellisen lieväksi, mutta kuitenkin mahdollisuutta tiukentaa sitä tarvittaessa asuntomarkkinoihin liittyvien riskien voimakkaasti kasvaessa. Haluttiin myös säätää se lievemmäksi ensiasunnonostajien osalta. Hallituksen esityksessä tuotiin myös esille, että

36 36 on perusteltua pohtia tulisiko sallia myös asiakkaan mahdollisesti muiden vakuuksien huomioon ottaminen enimmäisluototussuhdetta laskettaessa. Tämän ei nähty heikentävän velkaantumisen hillitsemistä ja kuten lakimuutoksesta huomaa, meni ehdotus läpi. Erityisesti ehdotettiin, että ensiasunnon hankkimisen kohdalla asiakkaan muut vakuudet voitaisiin huomioida. Esitettiin, että vain esinevakuudet hyväksyttäisiin enimmäisluototussuhdetta laskettaessa eikä esimerkiksi luotto-ja rahoituslaitoksen, julkisyhteisön tai vakuutusyhtiön myöntämää takausta tai lainaturvavakuutusta. Hallituksen esityksessä myös painotettiin, että lakimuutos on ulotettava koskemaan myös ulkomaisten luottolaitosten Suomessa toimivia sivuliikkeitä perustuen sen kuuluvan isäntävaltion toimivaltaan general good eli yleisen edun termin nojalla. (HE 39/2014 vp, 25, ) Uudistetussa luottolaitostoimintalaissa (610/2014) 15 luvun 11 pykälän 1 momentissa säädetään, että: luoton vakuudeksi annettujen vakuuksien. Tämän voi ymmärtää, että luototussuhdetta laskettaessa voidaan huomioida kaikki luotonhakijan asuntoluoton vakuudeksi antamat reaalivakuudet. Näin ollen voi haettavan asuntoluoton määrä olla 100 % tai yli ostettavan kohteen kauppahinnasta, jos kokonaisuutena luototussuhde jää alle 90 % tai 95 %. Luototussuhde laskettiin jakamalla omat asuntolainat vakuutena olevien reaalivakuuksien käypien arvojen yhteissummalla. Enimmäisluototussuhteen tarkoituksena on hillitä ja vaimentaa kotitalouksien liiallista velkaantumista, mutta kuten hallituksen esityksessä tuotiin ilmi, ei tämän nähdä sitä riskeeraavan. Varsinkin ensiasunnonostajia sääntelyn sisältö tukee, koska se mahdollistaa edelleen 100 % rahoituksen kohteeseen nähden, kunhan on riittävästi lisävakuuksia. Hallituksen esityksessä pohdittiin myös enimmäisluototussuhteen tuomia vaikutuksia. Esiin nostettiin, että enimmäisluototussuhteen katsotaan vähentävän kotitalouksien halukkuutta ottaa suuria asuntoluottoja niihin edellytettävän omarahoitusosuuden suuruuden takia. Tämä hillitsisi kotitalouksien velkaantumista ja vastaavasti asuntojen hintojen nousua. Pankin näkökulmasta luottotappiot pienenisivät perustuen siihen, että asuntolainoissa olisi kattavammat vakuudet sitovan enimmäisluototussuhteen takia. Näin luottotappioriski realisointitilanteessa pienisi. (HE 39/2014 vp, 42.) Maksukyvyttömyystilanteessa on ilmeinen merkitys luototussuhteella, koska mitä pienempi se on, sitä suuremman hinnan laskun asunnonarvossa velallinen kestää, ilman että joutuu velkaloukkuun (negative equity) (Tanskanen ym. 2012, 11, 49 50). Tällä hetkellä jos lainan määrä on alun perin ollut koko asunnonkauppahinnan verran tai jopa enemmän, niin riittää vain pieni lasku asuntojen hinnoissa muuttamaan myynnin tappiolliseksi aiheuttaen velkaloukun mikäli tilanne edellyttää asunnosta luopumista. Myös korkea luototussuhde kuvaa

37 37 korkeampaa velkaisuutta ja siten velalliset ovat myös helpommin haavoittuvaisia korkotasojen muutoksiin (ESRB 2014b, 67). EBA on antanut takaisinmaksuvaikeuksiin koskevia hyviä käytäntöjä, joissa luotonmyöntäjän tulisi huomioida ennakoivia varoitusmerkkejä tulevista maksuhäiriöistä. Näitä ovat esimerkiksi velallisen pyyntö maksuvapaasta tai että voi maksaa lainaerän myöhässä. Velkojan tulisi jo heti alkuvaiheessa olla yhteydessä velalliseen ja ottaa asia esille kartoittaen velallisen taloudellinen tilanne. Samassa siinä määritellään myös luotonantajan velvollisuutta raportoida maksuvaikeuksissa olevat joka kvartaalilta sekä mahdollisia ratkaisuja tilanteiden selvittämiseksi. (Enria 2013b, 7, 9; Enria 2015, 7.) Kuitenkaan pelkän enimmäisluototussuhteen ei nähdä olevan riittävä lääke vaan se edellyttää lisäksi huolellista arviointia sekä tarkastelua lainahakijoiden maksukykyyn liittyen. Siten ei välttämättä enimmäisluototussuhteesta tarvitse tehdä pakottavaa, jos luotonmyöntäjät ovat riittävän varovaisia ja eivät jousta siitä kilpailutilanteen paineen alla. (FSB 2011, ) Crowe ym. (2011b) tutkimuksessa korostetaankin, että tulisi pohtia tarkasti onko enimmäisluototussuhteen parempi ja tehokkaampi perustua omaan harkintavaltaan vai sääntelyyn. Finanssivalvonta antoikin Suomessa pankeille suosituksen keväällä 2010 suhtautumaan pidättäytyvästi yli 90 % luototussuhteisten asuntoluottojen myöntämisessä. Rahoituksen ylittäessä 90 % luototussuhteen suositeltiin myös arvioimaan asiakkaan maksukyky ja hakemaan luottopäätös korkeammalta päättäjätasolta. Heti marraskuussa 2010 Finanssivalvonta teki otantakyselyn, joka osoitti että yhä merkittävässä osassa luototussuhde oli yli 90 % uusissa asuntolainoissa. Ensiasuntolainoista yli puolessa oli luototussuhde yli 90 %. Tämä kertoi, ettei Finanssivalvonnan suosituksella ollut välitöntä vaikutusta käyttäytymiseen pankkien ja lainaottajien parissa. (Tanskanen ym. 2012, ) Finanssivalvonta toteutti myös toisen otantakyselyn vuonna 2012, minkä tulokset eivät poikenneet olennaisesti verrattaessa vuoden 2010 vastaavaan tutkimukseen (Finanssivalvonta 2012, 1, 8). Suosituksen tehon katsotaan olevan myös vähäinen, jos pankit eivät koe asuntoluotonantoa riskipitoisena liiketoimintansa kannalta tai niistä aiheutuneet luottotappiot ovat jääneet pieniksi lähihistoriassa. (Vauhkonen & Putkuri 2013, 89.) Suomessa asuntolainoista johtuneet luottotappiot ovatkin jääneet historiassa hyvin pieniksi (Tanskanen ym. 2012, 50).

38 38 Myös ylivelkaantumisen hillitsemiseksi nähdään tarpeellisena positiivisen luottorekisterin käyttöön ottaminen ja tulisi viivytyksettä toteuttaa sitä varten tarvittavat lainsäädännönmuutokset (Tanskanen ym. 2012, 11). Tulokset Hong Kong SAR:sta osoittavat, että luotonmäärää katsottaessa lainahakijat jättivät kertomatta muiden luottojen määrät, mikä helpotti suuremman asuntolainan saamisessa (Crowe ym. 2011a, 21). Tämä liittyy enimmäisvelkaantumissuhteen soveltamiseen, missä on rajoitettu ettei lainojen hoitomenot saa olla yli tiettyä prosenttiosuutta nettotuloihin katsottuna. Tämän ei kuitenkaan tässä vaiheessa nähty olevan ajankohtainen hallituksen esityksessä, vaan edellyttää myöhempää arviointia (HE 39/2014 vp, 36). Positiivinen luottorekisteri kertoisi pankeille heti mitä kaikkia lainoja asiakkailla on ja missä, mikä vähentäisi ylivelkaantumista ja parantaisi vastuullista luotonantoa. Sitovankin enimmäisluototussuhteen tehokkuutta voi heikentää se, ettei pankkeja estetä myöntämästä puuttuvaa omarahoitusosuutta esimerkiksi erillisenä vakuudettomana kulutusluottona. Kuitenkin huomioiden vakuudettomien luottojen hinnoitteluperusteet ja muu yleisesti niiden myöntämisessä noudatettu käytäntö, ei tätä arvioitu merkittäväksi asiaksi edellyttäen lisäsääntelyä. (Tanskanen ym. 2012, 49, 57.) Ruotsissa on ollut enimmäisluototussuhde käytössä jo useamman vuoden ja Ruotsin Finanssivalvonnan vuoden 2014 tilaston mukaan suunnilleen 8 % on ottanut vakuudetonta luottoa rahoittaakseen asuntonsa. Vakuudettomien lainojen osuus on kuitenkin vain 0,9 % uuden luotonannon kokonaisuudesta. Vakuudettomissa luotoissa suurin osa pankeista edellyttää laina-ajaksi maksimissaan 10 vuotta. (Finansinspektionen 2015, 9.) Tämä osoittaa, ettei Ruotsissa kulutusluottojen kysynnässä ole tapahtunut suurta muutosta enimmäisluototussuhteen myötä. Ruotsissa näyttää kuitenkin olevan Suomeen verrattuna enemmän kotitalouksilla varallisuutta ja että vanhemmilla on mahdollisuus tukea enemmän nuoria asunnon rahoittamisessa (Alho ym.2013, 32). EBA:n tekemästä ohjeistuksesta ilmeneekin, ettei rahoittajan tulisi hyväksyä käsirahaksi tai omarahoitusosuudeksi kuin asiakkaan itse säästämät säästöt. Luotonantajan tulisi varmistua, ettei kyseessä ole esimerkiksi toiselta rahoittajalta peräisin oleva omarahoitusosuus. Ohjeessa kutsutaan kyseessä olevan varovainen luototussuhde asianmukaisella käsirahalla, mikä ilmenee EBA:n ohjeessa numero 13 liittyen vastuulliseen asuntolainan myöntämiseen. EBA:n ohjeistus vastaa FSB:n periaatetta kohta 3.2. (Enria 2013a, 13.) Myös hyvässä käytännössä numero 14, mikä vastaa FSB:n periaatetta 3.3, tuodaan esiin vakuuden arvon realistinen arvostaminen ja

39 39 kaikkien sen vakuutena olevien lainojen huomioiminen luototussuhdetta laskettaessa. Siinä painotetaan myös maksuvaran riittävää varmistamista ja luototussuhteen tarkistamista uutta luottoa myönnettäessä. (Enria 2013a, 13.) ESRB:n käsikirjassa tuodaan ilmi, että mahdolliset vaikutukset pankeille enimmäisluototussuhteen käyttöön ottamisesta voisi olla lainankysynnän laskeminen sekä lainanottajien maksukyvyttömyyden sekä luottoriskien todennäköisyyden pieneneminen. Varsinkin pienemmän luototussuhteen nähdään vaikuttavan eniten pankkien riskin pienemiseen. Enimmäisluototussuhteen vaikutusta voi myös vahvistaa pankkien mahdolliset ennakoidut tiukennukset riskienhallintakäytännöissään politiikan kiristymisen valossa. Vastaavasti odotukset tulevasta kiristymisestä voivat myös epävakauttaa markkinoita luomalla kysyntäryntäyksen ennen enimmäisluototussuhteen voimaan tuloa. (ESRB 2014b, ) Alla olevassa kuviossa (kuvio 3) on hyvin ytimekkäästi tuotu esiin miten enimmäisluototussuhdetta tulisi säädellä eri talouden tilanteissa. Kuten Suomessa kansallisella lainsäädännöllä otetaan pakottavana enimmäisluototussuhde käyttöön antaen kuitenkin Finanssivalvonnalle valtuus tarvittaessa tiukentaa sitä, jos siihen liittyvät edellytykset täyttyvät. Crowe ym. (2011a, 26 27) esittävät, että yksi toimiva makrovakauden menetelmä on muuttuva enimmäisluototussuhde vastasyklisellä tavalla. Siinä kyse on, että enimmäisluototussuhdetta tiukennetaan markkinoiden ylikuumentuessa. Tätä indikoi kotitalouksien liika velkaantuminen ja asuntojen hintatason liiallinen nousu. Tiukentamalla enimmäisluototussuhdetta vähennetään luotonantoa, mikä vähentää asuntojen kysyntää pysäyttäen asuntojen hintojen nousun. Päinvastoin keventämällä sääntelyä toteutetaan elvyttävää makrovakauspolitiikkaa, missä taas lisätään luotonantoa, minkä nähdään nostavan asuntojen kysyntää ja hintoja. Tähän ja muihinkin makrovakaus menetelmien säätämiseen liittyvistä indikaattoreista kerrotaan tarkemmin CGFS Working Groupin (2012, 10) dokumentissa ja enimmäisluototussuhteeseen liittyen ainakin löytyy suomennettuna Vauhkosen ja Putkurin (2013, 93) dokumentissa. Aihe huomioiden, ei niitä tarkemmin käydä läpi tässä tutkielmassa. Eri menetelmiin on olemassa erilaisia indikaattoreita, joiden avulla voi tehdä ratkaisuja eri menetelmien käyttöönottamisesta tai kuten enimmäisluototussuhteen tiukentamisesta.

40 40 Kuvio 3. Esimerkki miten makrotaloudelliset tekijät ja talouden tilanteen kokonaisarvio voisivat vaikuttaa enimmäisluototussuhteen säätämiseen (Alho ym. 2014, 30). 3.3 Näyttöä enimmäisluototussuhteen tuloksista ja tehokkuudesta ESRB:n käsikirjassa on myös listattu enimmäisluototussuhdetta puoltavia ja vastustavia asioita. Puoltavina tekijöinä ovat markkinoiden vakauden edistäminen, jonkinlaiset kokemukset tuloksista sekä tarkalla sääntelyllä saada se koskemaan kaikkia pankkeja, myös ulkomaalaisia sivuliikkeitä. (ESRB 2014b, 54 55, 62.) Enimmäisluototussuhde todetaan yleisimmäksi ratkaisuksi asuntomarkkinoiden tasapainottamiseen, koska sen kautta velallisella ei ole niin paljoa lainaa asuntoa vastaan eli niin sanotusti omistusosuus on suurempi. Se kannustaa paremmin hoitamaan lainaa, mikä taas alentaa pankin tappioriskiä. Tämä vakauttaa rahoitusjärjestelmää ja mahdollisesti alentaa asuntoluottojen kasvua. (European Central Bank 2014, 116, 118, 121.) Tässä osiossa tullaan tarkemmin katsomaan millaisia tuloksia enimmäisluototussuhteen soveltamisesta on saatu aikaiseksi erilaisten artikkeleiden pohjalta. Yleisesti makrovakaus menetelmien nähdään parhaiten estävän asuntomarkkinoiden ja muiden omaisuuserien ylikuumenemista. Näissä tapauksissa enimmäisluototussuhde on ollut yhtenä menetelmänä mukana. Lim ym. (2011) toteutettu regressioanalyysi 49 maan aineiston pohjalta osoitti useamman makrovakaus menetelmän, muun muassa enimmäisluototussuhteen vähentävän syklisyyttä. Allen ja Carlettin (2011) viitekehys sisältää pakottavan enimmäisluototussuhteen, korotukset veroihin liittyen asuntojen ja kiinteistöjen omistusten siirroissa, korotukset vuosittaisiin kiinteistöveroihin sekä suorat rajoitukset asuntojen lainoitukseen. Verotukselliset ja rahapolitiikan keinojen ei nähty olevan niin tehokkaita asuntomarkkinoiden ylikuumentumisen estämisessä kuin mitä makrovakaus menetelmät olivat (Crowe ym. 2011b).

41 41 On myös huomattu läheinen yhteys liiallisen luotonannon, asuntomarkkinoiden hintakuplien ja pankkikriisien välillä. Tulokset pohjautuvat kirjallisuuteen ja empiirisiin tutkimuksiin. Yhtenä ratkaisuna nähdään viranomaisten asettamat määrälliset rajoitteet luotonantoon liittyen asuntomarkkinoilla. Panagopoulos ja Vlamis (2009) esittävät ratkaisuksi enimmäisluototussuhdetta ja jaksottaista sekä säännöllistä asuntojen arvojen tarkistamista. Intian pankkien Basel III normien käyttöönottamista on myös tutkittu. BIS on todennut, että pankkien vakavaraisuus on suuressa roolissa pankkien kaatumiseen liittyen. Monikansallisten pankkien Intiassa nähtiin olevan paremmin varautuneita taloudellisia kriisejä vastaan vahvemmalla pääomapohjalla kuin kansalliset pankit. Tämä on hyvä merkki huomioiden, että monikansalliset pankit ovat alttiimpia talouskriiseissä. Lisäksi pankkien kaatumisen syyksi nähtiin olevan muitakin syitä kuin pelkkä riittämätön pääoma kuten esimerkiksi lainat ja niiden riskisyys. (Gupta & Bhat 2014; Subramoniam 2015.) Useammista tutkimusten tuloksista ja tieteellisistä artikkeleista nousee esille, että suurempi luototussuhde asuntolainassa kasvattaa riskiä pankin näkökulmasta luottotappion syntymiseen ja asuntoportfolion laadun heikkenemiseen. Viiveet asuntolainoissa sekä suuri luototussuhde ennakoi suuremmalla todennäköisyydellä luottotappiota. Suuremman luottotappioriskin omaavat luotonottajat valitsevat korkeamman luototussuhteen pienen sijaan. Myös laina-ajan ja korkotyypin nähtiin kuvaavan riskisyyttä. Esimerkiksi asuntolainassa, missä luototussuhde oli 95 %, oli huomattavasti suurempi todennäköisyys luottotappioon kuin lainassa missä oli vain 80 %. Perusteena nähtiin olevan, että suuremman luototussuhteen omaavissa asuntolainoissa riittää pelkästään pieni asuntojen hintojen lasku sekä maksuvaikeudet aiheuttamaan velkaloukun ja mahdollisen luottotappion pankille. Siten nähdään korkeamman luototussuhteen kasvattavan riskiä lainan hoitamatta jättämiseen ja luottoriskiin. (Ambrose ym. 1997; Avery ym. 1996, Ben- Shahar 2006; Ben-Shahar 2008; Hong Kong Monetary Authority 2011; Wu & Lin 2012.) USA:ssa oli tutkittu lainoja vuosien 1975 ja 1983 väliseltä ajalta ja tulokset osoittivat, että luototussuhteen ollessa välillä % on siinä luottoriskin syntyminen tuplasti todennäköisempää kuin esimerkiksi luototussuhteen ollessa % tai jopa viisi kertaa todennäköisempää kuin % luototussuhteen omaavien lainojen kohdalla. Taas Hong Kongissa oli enimmäisluototussuhde käytössä ja asuntojen hinnat laskivat merkittävästi, yli 40 % syyskuusta 1997 syyskuuhun 1998 asti. Silti asuntolainoissa ilmeni velkarästejä vain alle 1,43 % lainoista, mikä on matala taso kansainvälisellä standardeilla katsottuna ja osoittaa jo yksin enimmäisluototussuhteen vähentävän pankkien luottoriskejä säilyttäen pankkien asuntoluottoportfolion laadun.

42 42 Positiivista korrelaatiota on myös löydetty luototussuhteen ja luottoriskin väliltä varsinkin saman luottoluokituksen omaavien velallisten ryhmässä. Tällä on myös nähty olevan merkittävä vaikutus hinnoittelustrategiaan. (Ambrose ym. 1997; Avery ym. 1996, Ben-Shahar 2006; Ben- Shahar 2008; Hong Kong Monetary Authority 2011; Wu & Lin 2012.) Jokivuolle ja Peura (2003) esittivät riskilainamallin (a model of risky debt), missä vakuuden arvo korreloi mahdollisen luottotappioriskin kanssa. Samalla myös tutkittiin mikä on riittävä vakuudenmäärä luoton turvaamiseksi halutulle tasolle. Tulosten pohjalta malli nähtiin hyödylliseksi muun muassa enimmäisluototussuhteen tason säätämisessä. Malli esittää olennaiset tekijät ja niiden vaikutukset, mitä tulisi huomioida esimerkiksi päättäessä sopivan enimmäisluototussuhteen tason ohjeistusta luotonannossa. Tulokset osoittavatkin, että on tärkeää tiedostaa vakuusarvon volatiliteetti, vakuusarvon ja velallisen omaisuuden arvon välinen korrelaatio ja velallisen todennäköisyys maksukyvyttömyyteen, mitkä ilmenevät mallista. Archer ym. (2002) nostavat kuitenkin esille, että luototussuhteen ja luottoriskin väliltä ei löytyisi empiiristä suhdetta. Luottoriskiin vaikuttaa ennemmin vakuutena olevan kohteen ominaisuudet ja varusteet, sijainti ja rahavirran suhteuttaminen velan määrään eli velkaantumissuhteen huomioiminen. Nähdäänkin, että matala luototussuhde asuntolainassa ei pienennä todennäköisyyttä lainan laiminlyöntiin kuin korkeampi luototussuhde vaan ennemmin maksukyky ja vakuutena olevan varallisuuden ominaisuudet eli miten helposti sekä hyvään hintaan se on tarvittaessa realisoitavissa. Kuitenkin enimmäisluototussuhde omalla tavallaan rajoittaa velkaantumista, koska siinä edellytetään tietty osuus omia säästöjä tai muuta varallisuutta. Myös Harrison ym (2004) osoittivat, ettei luototussuhde aina korreloi positiivisesti luottotappioriskin kanssa. Maksukyvyttömyyden kustannuksien suuruuden nähtiin vaikuttavan luototussuhteen suuruuteen riskinottajien parissa. Ensiasunnon ostajiin kohdistuvalla luototusohjeistuksella nähtiin olevan merkittävä vaikutus asuntojen hintoihin. On arvioitu, että 10 prosenttiyksikön lasku ensiasunnon ostajien enimmäisluototussuhteessa aiheuttaisi 10 prosenttiyksikön laskun asuntojen hintatasossa. Näin ollen luotonmyöntöpolitiikalla nähdään olevan suuri vaikutus asuntojen hintatason nousuihin ja laskuihin. Varsinkin luotonmyönnön keventämisellä ja riskisillä taloudellisilla toimilla on yhteys varallisuuskupliin esimerkiksi asuntomarkkinoiden ylikuumenemiseen liittyen. Enimmäisluototussuhteella on mahdollisuus estää joitakin riskejä mitä nousu- ja laskusuhdanteet aiheuttavat. Yhdysvalloissa vertailtiin eri kaupunkien luototussuhteita ja tuloksista ilmeni, että korkeamman

43 43 luototussuhteen omaavissa kaupungeissa tulotason lasku ja muut olennaiset shokit tai muutokset herkemmin vaikuttivat asuntojen sekä muiden omaisuuksien hintoihin. Vastaavat tulokset saatiin myös kun vertailtiin eri maiden välisiä eroja. (Almeida ym. 2006; Funke & Paetz 2012, 20; Igan & Kang 2011; Lamont & Stein 1999.) Enimmäisluototussuhteen nähdään tehokkaasti hillitsevän velkaantumisen kasvua ja samalla sillä on suuri rooli vähentäessä asuntolainoista syntyviä luottotappioita asuntojen hintojen laskiessa. Enimmäisluototussuhteen soveltumisella koetaan pystyvän vaikuttamaan kotitalouksien velkaantumisen, asuntojen hintojen sekä luotonannon kasvun hillitsemiseen. Sillä pystyttiin estämään asuntojen hintojen laskua ja ongelmien kasaantumista lainanottajien puolella, varsinkin joutumasta vakavaan velkaantumiseen. Myös enimmäisluototussuhteen nähdään enemmän rauhoittavan asuntojen hintojen heilahtelua kuin enimmäisvelkaantumissuhteen, perustuen Korean tuloksiin. Siellä molempien käyttöönotosta seurasi markkinoiden hiljentyminen merkittävästi kolmen kuukauden sisällä ja asuntojen hintakehityksen vaimentuminen vasta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua. Asuntojen hintakehityksen vaimentumiseen nähtiin vaikuttavan ostajien suunnitelmien lykkäys odotuksena hintojen lasku tulevaisuudessa. Luotonantajien näkökulmasta enimmäisluototussuhteella saavuttiin myös paremmat elpymisluvut maksuvaikeuksista. Se on kuitenkin valtiosta riippuvainen, eli paikallinen lainantarjonta ja -kysyntä vaikuttavat paljon enimmäisluototussuhteen kalibrointiin eli sen tason ja tiukkuuden säätämiseen. Samoin on painotettu, että on tarkkaan pohdittava tulisiko sen olla omaan harkintavaltaan perustuva vai kaikkia sitova, jotta olisi mahdollisimman tehokas. On myös esitetty tuloksia että enimmäisluototussuhteella olisi kuitenkin vain vähäinen vaikutus asuntolainan kysyntään, mikä taas on riippuvainen asuntojen kysynnästä. Tämän pohjalta enimmäisluototussuhteen ei nähtäisi vahvasti vaikuttavan asuntomarkkinoiden vakauttamiseen. (Crowe ym. 2011a; Crowe ym. 2011b; Igan ja Kang 2011; Lim ym. 2011, 64; Wong ym ) Kuluttajien persoonallisuudella ja luonteella sekä enimmäisluototussuhteella nähdään olevan yhteyttä. Tutkimuksessa datana käytettiin Ruotsin lainamarkkinoista ja siinä kotitaloudet jaettiin maltillisiin ja malttamattomiin kotitalouksiin. Huomattiin, että vakuuksien rajoitusta kevennettäessä asuntojen kysyntä kasvoi johtaen asuntojen hintojen nousuun ja investointiin sekä lisäsi kulutusta malttamattomien parissa. Tämä osoitti, että mitä kevyempi enimmäisluototussuhde voimassa, sitä velkaantuneempia malttamattomat kotitaloudet olivat. Tuloksista siten ilmeni, että asuntovakuus ja luototussuhde ovat tärkeitä tekijöitä joidenkin kriisien vahvistami-

44 44 sessa. (Walentin 2014.) Luonteenpiirteiden pohjalta taas itseluottavaisemmilla ja vaikutusvaltaisemmilla henkilöillä oli suuremmat luototussuhteen asuntolainoissa toisin kuin heidän peilikuvillaan, joilla oli negatiivinen korrelaatio asuntojen arvoon ja luototussuhteisiin katsottuna. Tulokset osoittivat, että itseensä ja kykyihinsä luottavaisemmat ihmiset ottavat suurempia lainoja uskoen, että pystyvät vaikuttamaan tapahtumien kulkuun paremmin. (Wang ym ) Toisessa tutkimuksessa tutkittiin Iso-Britannian asuntolainatilastoa erääntyneiden hoitamattomien lainojen osalta. Ilmeni, että mitä suurempi luototussuhde lainassa oli, sitä vapaaehtoisemmin ja nopeammin lainanottajat halusivat asunnostaan luopua. Kriisi asuntomarkkinoilla ja pelko asuntojen hintojen laskusta nopeutti myyntiä vielä entisestään. Myös korkotasolla ja palkkatasolla oli tähän vaikutusta. (Lambrecht ym ) 3.4 Enimmäisluototussuhteeseen kohdistuvaa kritiikkiä Makrovakaus menetelmien käytöstä on ilmennyt myös kritiikkiä ja huonoja puolia. Näistä joitakin on noussut jo esille kirjallisuuskatsauksen varrella. Tässä tarkastellaan tarkemmin asiaa liittyen ainoastaan enimmäisluototussuhteeseen. Yhdeksi ongelmaksi nähdään esimerkiksi haasteet suhdannevaihteluissa, että milloin on oikea aika tehdä muutoksia. Säätämisen pelko ja poliittiset paineet voivat nousta negatiivisiksi tekijöiksi, jolloin ei uskalleta tehdä ratkaisua. Makrovakaus menetelmien kalibrointi on jo lähtökohtaisesti vaikeaa. (Flores & Ruscher 2014, 29.) Makrovakaus menetelmien oikea kalibrointi ja sen ajoittaminen ei ole helppoja toteuttaa. Esimerkiksi Koreassa asuntomarkkinoiden ylikuumentumisen pelossa liian tiukka sääntely aiheutti, että markkinoista tulikin liian heikot, mikä taas edellytti viranomaisia keventämään sääntelyä, kuten enimmäisluototussuhdetta. (Crowe ym. 2011a, 22.) Enimmäisluototussuhteella on myös ongelmallinen kaksoisrooli pankeilla. Ensinnäkin se toimii riskienhallinnan menetelmänä pankkien mikrovalvonnassa sekä makrovakaudellisena mekanismina ohjaten taloudellista aktiviteettia. Enimmäisluototussuhteen kiristyessä parantaa se myös pankin riskienhallintaa. Mutta jos on luottolama ja on tarve elvyttävään makrovakauspolitiikkaan (kuvio 2), tarkoittaa se enimmäisluototussuhteen keventämistä, mikä taas kasvattaa riskienhallintaa pankin näkökulmasta. (Lahtinen ym. 2014, ) Enimmäisluototussuhteen keventäminen nähdään tutkimuksen mukaan ajankohtaiseksi vain silloin kun on tarve elvyttävään makrovakauspolitiikkaan (Wong ym. 2014, 16).

45 45 Asuntojen kysynnän jyrkässä laskussa voidaan kuitenkin tarvita myös muitakin menetelmiä, koska pelkällä enimmäisluototussuhteen keventämisellä saadaan vain rajoitettu vakautusefekti luotonannon kasvuun. (Wong ym.2014, 16.) ESRB:n käsikirjassa tuodaankin ilmi, että nimenomaan pankkeihin kohdistuvat menetelmät voivat olla helpompia toteuttaa kuin kuluttajiin kohdistuva enimmäisluototussuhde. Tämä voi helposti horjuttaa markkinoita kysyntäryntäyksellä ennen sääntelyn voimaan tuloa. (ESRB 2014b, 45.) Kritiikkiä on myös noussut enimmäisluototussuhteesta seuraavissa asioissa. On huomattu, että maakohtaiset olosuhteet voivat vaikuttaa olennaisesti enimmäisluototussuhteen tehokkuuteen (European Central Bank 2014, 118). Lisäksi informaation saatavuudessa, kattavuudessa sekä määritelmissä on suuria eroja EU jäsenmaiden välillä, mikä heikentää menetelmien kehittämistyötä, soveltamista sekä tulosten vertailukelpoisuutta esimerkiksi enimmäisluototussuhteen tehokkuuden kohdalla (ESRB 2014b, 16 17). Tulisi tarkemmin tutkia millaisena versiona enimmäisluototussuhde on eri maissa käytössä ja voisiko kaikissa olla samanlaisena, jotta ongelma tietojen heterogeenisuudesta vertailukelvottomuudesta vähenisi (ESRB 2014b, 70). Myös näyttäisi puuttuvan yhtenevä ohjeistus luototussuhteeseen liittyen, mikä on aiheuttanut poikkeavia tulkintoja eri maissa heikentäen tulosten vertailtavuutta (Palmroos 2012, 1). Finanssivalvonta julkaisi muistion LtV määrittely vuonna 2012, mikä käsitteli luototussuhteen laskemista. Siinä tuotiin ilmi, että luototussuhteen tulkinta poikkeaa maittain toisistaan saatujen kokemusten perusteella. Todennäköisesti erilaisten tulkintojen nähdään johtuvan toisistaan poikkeavista luotonantokäytännöistä, lainsäädännöstä ja sääntelystä. On myös huomattu että pelkkä toimintaympäristön erilaisuus ei ole syy erilaisiin lukuihin luototussuhteissa vaan myös maiden pankkien kesken laskenta poikkeaa toisistaan. Tulkinnan erilaisuuteen nähdään vaikuttavan liian yksinkertaiseen muotoon jätetty laskusääntö. Laskusääntö on helppo jos vakuutena olevaan kohteeseen liittyy vain yksi laina. Tästä ei ole erikseen mainintaa Baselin dokumentaatiossa. Esimerkiksi Suomessa ongelmia tuottaa, koska lainakäytännöt poikkeavat huomattavasti yllä mainitusta kuviosta. Suomessa voi lainassa velallisia olla useita ja niiden suhteellista osuutta ei ole määritelty. Velallisilla voi olla myös useita lainoja yhdessä tai erikseen liittyen samaan tai eri kohteisiin. Myös vakuutena olevaan kohteeseen voi liittyä suuriakin taloyhtiölainoja. Kyseisessä Finanssivalvonnan muistiossa käydään näitä tarkemmin läpi laskentaohjeiden kanssa. (Palmroos 2012, 1.)

46 46 ESRB:n käsikirjassa on nostettu esiin, että pankit saattavat yliarvostaa vakuuksiaan rahoituksen toteutumiseksi (ESRB 2014b, 62). Cummings ja Epley (2012) artikkelissa korostettiin vakuuksien oikean arvostamisen tärkeyttä. Luotonantajille epätarkat vakuuksien arvostukset voivat lisätä markkina- ja talousriskejä. Tässä suuressa roolissa nähdään kyky lukea markkinahintojen trendejä, jotta pystytään oikein määrittelemään virallinen markkinahinta. Varsinkin rahoituslaitoksille tällä on suuri merkitys luototussuhteisiin liittyvien ohjeiden kautta. Tämän voi nähdä tärkeänä tekijänä enimmäisluototussuhteeseen liittyen, että oikeasti selvitetään ja käytetään puolueetonta arviota vakuuden käypänä arvona kyseisen markkinatilanteen mukaan. Enimmäisluototussuhde voi myös vaikuttaa vuokratason kehitykseen, jos rajoitetaan liikaa ihmisten mahdollisuutta ottaa asuntolaina ja ostaa asunto. Vakuudettomien luottojen kysyntä omarahoitusosuuden kattamiseksi voi myös kasvaa, mikä nostaa lainanhoitomenoja ellei sitä myös rajoiteta. (ESRB 2014b, 62.) Koreassa on esimerkiksi ollut erilainen enimmäisluototussuhde käytössä eri alueilla (Igan & Kang 2011). Tulisi pohtia edellytetäänkö erilaista enimmäisluototussuhdetta esimerkiksi maaseudulle kuin kaupunkiin ja onko huomioitava myös maantieteellisesti eri markkinatilanteet. Vai otetaanko yksi sama enimmäisluototussuhde käyttöön koko maahan. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa (Lamont & Stein 1999) tuloksista ilmeni, että korkeamman luototussuhteen omaavissa kaupungeissa tulotason lasku ja olennaiset muut muutokset sekä shokit herkemmin vaikuttivat asuntojen sekä muiden omaisuuksien hintoihin. Almeida ym. (2006) tutkimuksen tulokset osoittivat samaa asuntojen hintoihin nähden, mutta siinä tutkittiin maiden välisiä eroja. Enimmäisluototussuhteen käyttöönottamisessa on huomattu olevan se huono puoli, että lainahakijat ovat löytäneet helposti tavan kiertää sääntelyä. Esimerkiksi USA:ssa asuntomarkkinoiden ylikuumenemisen aikaan oli tavanomaista niputtaa lainoja, jolloin vältettiin siellä edellytettävä asuntolainavakuutus lainaa kohden, jos sen luototussuhde nousi yli 80 %. Koreassa säädettiin matalampi enimmäisluototussuhde alle 3 vuoden asuntolainoille, mikä kannusti lainanhakijoita ottamaan laina-ajaksi 3 vuotta ja 1 päivä. Lisäksi sääntelyn kiertämiseksi velalliset siirsivät riskiä asuntolainojen osalta ottamalla lainoja sääntelyn ulkopuolella olevilta luottoyhtiöiltä, mitkä eivät ole perinteisiä pankkeja ja siten kuulu sääntelyn piiriin. (Crowe ym. 2011a, 21.) Tämä korostaa kaikkien mahdollisten eri näkökulmien pohtimista välttääkseen sääntelyn kiertely. Jos enimmäisluototussuhdetta ei säädetä koskemaan kaikkia markkinoiden segmenttejä, voi kehittyä sääntelyn kiertäviä ratkaisuja (Flores & Ruscher 2014, 29). Jos sääntelyn ulkopuolelle jää esimerkiksi vähemmän säädelty sektori tai ulkomaalaiset toimijat, voi se auttaa

47 47 kiertämään säätelyä (ESRB 2014b, 62). Esimerkiksi Nordea-konserni suunnittelee konsernirakenteensa muuttamista sivukonttoripohjaiseksi Suomessa. Luottolaitostoimintalain enimmäisluototussuhde koskee kuitenkin myös ulkomaisten pankkien sivuliikkeitä. (Alhonsuo ym. 2015b, 8.) CGFS:n raportissa nostetaan myös esiin aukkoja ja mahdollisia tahattomia seurauksia. Markkinoilla voi olla ala mikä ei kuulu sääntelyn piiriin, kuten ulkomaiset pankit, vaikka tuovat markkinoille luottoja. Tulisi varmistaa, että nämä myös kuuluvat sääntelyn piiriin. Markkinoille saattaa myös tulla jonkinlaisia osa-osto ja osa-vuokra asuntomalleja, millä pystytään kiertämään sääntelyä. Vakuudettomat ei-asuntolainat myös nousevat esille, että jos niillä pystyy pelaamaan asuntojen rahoittamisessa. (CGFS Working Group 2012, 29.) Kaikissa maissa ei enimmäisluototussuhteen ylittävä luototus ole kiellettyä, kunhan se on vakuudetonta luottoa tai siinä on muuta vakuutta kuin ostettava asunto. Esimerkiksi Hong Kong, Italia ja Kanada edellyttävät yli enimmäisluototussuhteen luototuksessa lainaturvavakuutusta. (Vauhkonen & Putkuri 2013, 88.) 3.5 Eri maiden käyttökokemuksia enimmäisluototussuhteesta IMF:n tutkijoiden selvityksen mukaan ainakin noin 30 maassa on käytetty enimmäisluototussuhdetta (Vauhkonen & Putkuri 2013, 87). Euroopan maista enimmäisluototussuhde olisi käytössä yhdeksässä maassa joko suosituksena tai pakottavana maiden kansallisen lainsäädännön perusteella (ESRB 2014b, 200). Kokemusten vertailua vaikeuttaa kuitenkin tietojen heterogeenisuus, koska määritelmät ja menetelmät eroavat huomattavasti maittain (ESRB 2014b, 70). Tähän on kerätty muutamasta maasta kokemuksia enimmäisluototussuhteen käytöstä, mutta tarkemmin eroja eri maissa sovellettujen enimmäisluototussuhteiden käytöstä ei pystytty tähän yhteyteen lisäämään. Se tarvitsisi enemmän resursseja ja vielä syvällisempää perehtymistä sekä sen laajuus muodostuisi ongelmaksi tälle tutkielmalle. IMF:n mukaan löytyy myönteisiä kokemuksia enimmäisluototussuhteen käytöstä varsinkin rajoittaessa asuntojen hintojen jyrkkää laskemista laskusuhdanteissa. IMF myös suositteli Suomea ottamaan käyttöön enimmäisluototussuhteen maaraportissaan. (Tanskanen ym. 2012, 34 36, 49.) Enimmäisluototussuhteesta on erilaisia käytäntöjä käytössä, joissakin maissa ne ovat sitovia, joissakin suosituksia ja joissakin ilmenevät toisten vaatimusten kautta. Esimerkiksi pääomavaatimukset niin sanotusti edellyttävät enimmäisluototussuhteen huomioimista, sillä mitä

48 48 vähemmän on luototettu vakuuden arvoon nähden, niin sitä pienemmästä riskisyydestä on kyse mikä edellyttää vähemmän sitomaan pääomia (Enria 2013a, 12). Tutkimusten ja saatavilla olevan tiedon pohjalta enimmäisluototussuhde on tai on ollut käytössä muualla maailmassa Kiinassa, Hong Kongissa, Intiassa, Koreassa, Singaporessa, Turkissa, Kanadassa, Malesiassa, Israelissa ja Thaimaassa (FSB 2011, 21; Igan & Kang 2011, 4; Vauhkonen & Putkuri 2013, 87). Euroopassa se on tai ollut käytössä sitovana tai suosituksena Alankomailla, Espanjalla, Kroatialla, Kyproksella, Latvialla, Liettualla, Norjalla, Puolalla, Romanialla, Ruotsilla, Slovakialla, Suomella, Tanskalla ja Unkarilla. Suomella se oli käytössä suosituksen muodossa ei-sitovana. (ESRB 2014b, 200; European Central Bank 2014, 116; Flores & Ruscher 2014, 30.) Joihinkin näistä maista on tehty tutkimuksia ja niiden pohjalta joistakin maista on saatu positiivisia tuloksia enimmäisluototussuhteesta ja joissakin se ei ole olennaisesti muuttanut tilannetta. Esimerkiksi Norjassa se vähensi luotonantoa, mutta asuntojen hintojen nousua se ei pysäyttänyt. Vuonna 2009 tyypillinen luototussuhde oli FSB jäsenmailla % välillä. Kiina, Hong Kong, Intia, Korea ja Singapore ovat ottaneet enimmäisluototussuhteen käyttöön poliittisena työkaluna hillitäkseen ylikuumentuvaa asuntomarkkinaa tai taatakseen rahoitusjärjestelmän vakaus. Alemman enimmäisluototussuhteen nähdään luovan paremman puskurin mahdollista velan takaisinmaksun laiminlyöntiä. (FSB 2011, 21.) Kanadassa ovat finanssikriisin aikanakin finanssimarkkinat säilyneet melko vakaina. Kanadassa on enimmäisluototussuhde ollut käytössä pitkän aikaa ja se on siellä staattinen rajoite lainsäädännössä, joka lievennettiin 65 prosentista 80 % keväällä (Tanskanen ym. 2012, 36.) Euroalueen neljännesvuosittainen raportti 2/2014 listaa Euroopan unionin maiden tilannetta asuntolainojen tyypillisestä laina-ajan pituudesta, vallitsevasta korkotasosta sekä tyypillisestä luototussuhteesta. Laina-ajan tyypillinen pituus perustuu vuoden 2007 tietoihin, korkotaso vuosien 2003 ja 2006 väliseltä ajalta eri tietolähteiden pohjalta sekä tyypillinen luototussuhde perustuu vuoden 2011 tietoihin. Tulokset ovat esitetty taulukon muodossa. Siinä on 28 maata eli kaikki EU:n jäsenmaat. EU:n jäsenmaista neljällä on keskimäärin korkea luototussuhde ja näitä maita ovat Belgia, Latvia, Alankomaat ja Romania. Keskitasoa on eniten yhteensä 16 maalla. Matalataso on kuudella maalla, joita ovat Viro, Italia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Liettua. Ainoastaan Kroatialta ei pystytty tuottamaan keskimääräistä luototussuhdetta. (Flores & Ruscher 2014, 30.)

49 49 Euroopan keskuspankin 4/2014 Financial Stability Review:ssä tuodaan taulukon muodossa esiin muun muassa yleisimmistä makrovakaus menetelmien käytöstä Euroopan maissa vuodesta 1990 alkaen (kuvio 4). Enimmäisluototussuhde todetaan yleisimmäksi ratkaisuksi asuntomarkkinoiden tasapainottamiseen, koska sen kautta velallisella ei ole niin paljoa lainaa asuntoa vastaan eli niin sanotusti omistusosuus on suurempi. Se kannustaa paremmin hoitamaan lainaa, mikä taas alentaa pankin tappioriskiä. Tämä vakauttaa rahoitusjärjestelmää ja mahdollisesti alentaa asuntoluottojen kasvua. Kuvion mukaan 10 maassa eli Tanskassa, Unkarissa, Latviassa, Liettuassa, Alankomaissa, Norjassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Ruotsissa on enimmäisluototussuhde käytössä. (European Central Bank 2014, 116.) Enimmäisluototussuhde onkin yksi yleisin makrovakauden menetelmä mitä sovelletaan Euroopan maissa. Tulokset sen soveltamisesta osoittavat, että enimmäisluototussuhteen vaikutukset vaihtelevat ja siihen vaikuttaa merkittävästi maakohtaiset olosuhteet. Näyttää kuitenkin, että enimmäisluototussuhteet otettiin käyttöön vasta pitkän ajan jälkeen asuntojen hintainflaation ja luotonannon kasvun alettua. Vaikka enimmäisluototussuhde on perusmenetelmä asuntomarkkinoiden tasapainottamiseen, ovat kuitenkin jotkut maat käyttäneet muitakin menetelmiä. Belgiassa esimerkiksi vaadittiin pankkeja kasvattamaan riskipainoja entisestään 5 %. Sveitsissä taas on otettu käyttöön vastasyklinen pääomapuskuri, jonka määrää korotettiin heinäkuussa %:sta 2 %:iin. Sveitsi näkee kuitenkin sen sisältävän useita haasteita. (European Central Bank 2014, 118, 121.)

50 50 Kuvio 4. Makrovakaus menetelmien käyttöönotto Euroopan maissa asuntomarkkinoiden tasapainottomuutta sekä vieraassa valuutassa liiallista lainanantoa vastaan (European Central Bank 2014, 116). Baltian maissa eli Virossa, Latviassa ja Liettuassa kotitalouksien lainataso on pysynyt alle euroalueen keskiarvon, mutta vuosien 2004 ja 2007 välillä korkotaso näissä maissa oli korkeimpia EU:ssa. Samalla myös asuntojen ja kulutushyödykkeiden hinnat nousivat merkittävästi. Tämä johtui talouden kukoistuksesta ja ulkomaisten pankkien laajentumisesta alueella. Maaliskuussa 2007 Latvia otti enimmäisluototussuhteen käyttöön 90 % tasolla asuntolainoissa torjuakseen inflaatiota ja tarjotakseen kestävämmät lainamarkkinat. Tuloksista ei kuitenkaan voida varmuudella sanoa, että oliko enimmäisluototussuhteella ainoastaan vaikutusta asuntojen hintojen ja luottotason kasvun laskuun. Samalla vanhimmat pankit muuttivat myös strategiaansa sekä tuli taantuma, joilla saattoi olla myös vaikutusta asuntolainojen kysynnän laskuun. Latviassa enimmäisluototussuhde yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa osaltaan vaimensi asuntojen hintojen sekä lainamäärien kasvua. Muutokset otettiin kuitenkin liian myöhään käyttöön, että niillä olisi voitu turvata pankkeja ja velallisia finanssikriisistä johtuneesta asuntomarkkinoiden laskusuhdanteesta. (European Central Bank 2014, 118, 120.)

51 51 Liettuassa tapahtui vastaavanlaiset muutokset, mutta ollen vähemmän rajut Latviaan verrattuna. Liettuan toivuttua talouskriisistä otti se käyttöön vuonna 2011 Responsible Lending Regulation -toimintatavat eli vastuullisen lainaamisen säännöt. Siinä suosituksena oli uusiin asuntolainoihin 85 % enimmäisluototussuhde, maksimissaan 40 % enimmäisvelkaantumissuhde ja lainaajaksi maksimissaan 40 vuotta. Muutos laski hiukan asuntojen hintoja, mutta luotonmäärän kasvun hidastamiseen sillä ei ollut merkittävää vaikutusta. (European Central Bank 2014, , 120.) Vuodesta 2000 lähtien Alankomaissa, Norjassa ja Ruotsissa on ollut ominaista kotitalouksien kasvava velkataakka, korkea luototussuhde asuntolainoissa ja korkea lyhennysvapaiden käyttö. Lyhennysvapaan aikana lainasta maksetaan vain korkoja eli lainan pääoma ei lyhene, jolloin laina-aika pitenee jos lainanlyhennys pysyy samana. Alankomaissa käytettiin paljon verokannustimia, mitkä kannustivat ennemmin ottamaan lainaa kuin säästämään ja lyhentämään velkoja. Vuonna 2009 uusissa asuntolainoissa keskimääräisesti nimellinen luototussuhde oli 120 %. Asuntojen hinnat olivat nousseet melkein koko 2000-luvun ja luototussuhteen ollessa korkealla sekä alhainen lainojen takaisinmaksu johti siihen, että Alankomaissa oli EU:n korkein kotitalouksien bruttovelkataso. Finanssikriisin puhjetessa 2007 asuntojen arvot laskivat noin 30 % jolloin asuntoluottojen saldot olivat korkeammat kuin asuntojen arvot. Tämä edellytti kansallisia uudistuksia asumiseen ja asuntolainamarkkinoihin liittyen ja siten elokuussa 2011 viranomaiset asettivat enimmäisluototussuhteeksi 106 % astuen voimaan vuodesta 2012 asteittain laskien tasoon 100 % vuoteen 2018 mennessä. Myös asuntolainojen vähennysoikeutta verotuksessa heikennettiin. Tuloksena asuntojen arvojen laskeva trendi säilyi edelleen ja luotonanto laski jyrkästi kääntyen sen jälkeen nousuun, mutta jääden kuitenkin matalalle tasolle. (European Central Bank 2014, 119.) ESRB:n raportista ilmenee, että Alankomaissa olisi enimmäisluototussuhde otettu käyttöön vasta tammikuussa 2013 (ESRB 2014a, 5). Norjassa talous ja asuntomarkkinat pysyivät suurimmaksi osaksi suojassa maailmanlaajuiselta talouden hidastumiselta johtuen finanssikriisistä. Sen seurauksena johtunut matala korkotaso aiheutti kuitenkin, että Norjassa oli Euroopan vahvin asuntojen hintojen nousu ja kotitalouksien velkaantuminen. Sen seurauksena otettiin käyttöön maaliskuussa 2010 suositus 90 % enimmäisluototussuhteesta edistääkseen kestävämpiä asuntomarkkinoita. (ESRB 2014a, 5; European Central Bank 2014, 119.) Suositus on maan keskuspankin mukaan suhteellisen voimakas (Shauman & Pösö 2012, 19 20). Lokakuussa 2010 oli kuitenkin edelleen 40 %:ssa uusissa

52 52 asuntolainoissa luototussuhde yli 90 %, mutta yllättävää kuitenkin, että se oli rajoittanut asuntolainojen kasvua sekä asuntojen hintojen nousua. Tämän pohjalta laskettiin suositusta enimmäisluototussuhteesta 85 %:iin joulukuussa Sen jälkeiset asuntolainamarkkinatutkimukset osoittivatkin asteittaista laskua luototussuhteissa ja 2013 asuntojen hinnat jatkoivat kasvamista kun lainojen kasvu hidastui merkittävästi. Tämä johtui joko enimmäisluototussuhteesta tai tiukentuneista Basel III vaatimuksista. (European Central Bank 2014, ) Enimmäisluototussuhteen ei kuitenkaan nähdä suoraan vaikuttavan lainanoton kustannuksiin vaan rajoittavat vain tietyn ryhmän lainanottoa. Tästä voi seurata, että vaikka lainanantoa rajoitetaan, niin asuntojen hintojen nousu saattaa jatkua. Tämä kertoo, että markkinoilla on riittävästi rikkaista ostamassa edelleen asuntoja, ilman niin suurta lainoituksen tarvetta. (CGFS Working Group 2012, 28.) Ruotsi on pyrkinyt ennakoimaan EU:n tulevaa sääntelyä liittyen makrovakauteen (Tanskanen ym. 2012, 35). Siellä otettiin enimmäisluototussuhde käyttöön lokakuussa 2010 (ESRB 2014a, 5). Tähän päädyttiin, kun Ruotsissa asuntojen hinnat laskivat hieman syyskuussa 2008 johtuen Lehman Brothersin kaatumisesta, mutta asuntomarkkinat elpyivät nopeasti matalan korkotasoympäristön avulla. Lokakuussa 2010 Ruotsin valvontaviranomainen sääti 85 % enimmäisluototussuhteen suojellakseen kuluttajia sekä vakauttaakseen luottomarkkinoita. (European Central Bank 2014, 120.) Tarkoituksena sääntelyllä oli estää muun muassa korkeiden luottosuhteiden käyttö kilpailuvälineenä ja kitkeäkseen pois epäterve kehitys luottomarkkinoilla (Tanskanen ym. 2012, 35). Aikaisemmin luototussuhde oli jopa 95 % mikä oli normaalia suurempi markkinoilla kilpailun takia ja enimmäisluototussuhde 85 % todellakin rikkoi luototussuhteen kasvavan trendin. Enimmäisluototussuhteella ei näyttänyt olevan olennaista vaikutusta asuntojen hintojen ja luotonannon kasvun osalta, koska ne eivät olennaisesti muuttuneet. (European Central Bank 2014, 120.) Ruotsissa on enimmäisluototussuhde käytössä suosituksen muodossa. Suositus on kuitenkin maan keskuspankin mukaan suhteellisen voimakas. Ylisuurten lainojen osuus on laskenut uusista lainoista. Enimmäisluototussuhteen toimivuutta on hankala arvioida markkinoiden muuttuessa samalla varovaisempaan suuntaan. (Shauman & Pösö 2012, ) Enimmäisluototussuhteesta on vähän empiirisiä tutkimuksia ja näyttöä sen tehokkuudesta makrovakauden menetelmänä, koska se on ollut vain harvassa maassa pakollisena rajoitteena käytössä ja vain lyhyen aikaa. Näitä maita ovat pääasiassa Korea, Hong Kong SAR, Singapore ja Malesia, jotka ovat ottaneet käyttöön kyseisen mallin. IMF Working Paper tutkii enimmäisluo-

53 53 totussuhteen ja enimmäisvelkaantumissuhteen vaikutusta asuntojen hintojen muutoksiin, paikallisten asuntomarkkinoiden aktiivisuuteen sekä kotitalouksien velkaantumiseen Koreassa. Aineisto on vuosien 2001 ja 2009 väliltä. Tuloksista ilmeni että asuntomarkkinoiden aktiivisuus laski kolmen kuukauden aikana kun tiukennukset enimmäisluototussuhteesta otettiin käyttöön. Hintojen lasku tuli myöhemmin, noin kuuden kuukauden aikajanalla. Näihin muutoksiin nähtiin nimenomaan enimmäisluototussuhteen vaikuttavan toisin kuin enimmäisvelkaantumissuhde. Lisäksi tulosten pohjalta ennakoidaan, että asuntojen hintojen ei odoteta nousevan niin paljoa tulevaisuudessa poliittisten toimien takia. Tämän nähdään enemmän vaikuttavan jo asunnon omistajiin myyntiä ajatellen kuin ensiasunnon ostajia. Koreassa enimmäisluototussuhde on vaihdellut useampaan kertaan ja vaihdellut myös alueittain ja rahoituslaitoksittain, että missä niitä sovelletaan. Vuonna 2002 enimmäisluototussuhde säädettiin ja sen tasoksi määräytyi 60 %. Tämän jälkeen se on tiukentunut ja keventynyt vaihdellen jopa 40 %:sta 70 %:iin. (Igan & Kang 2011, 4, 8, 16, 23.) Hong Kongissa otettiin vuonna 1991 enimmäisluototussuhde 70 % käyttöön ensin yritysten osalta ja myöhemmin laajentaen koskemaan myös asuntoluottoja. Vuonna 1995 pankeille annettiin yleisohje varovaisesta asuntojen arvostamisesta myönnettäessä asuntoluottoja. Lokakuusta 1997 heinäkuuhun 2003 välisenä aikana Hong Kongin asuntojen hinnat laskivat yhteensä 66 % ja sääntelyn tuloksena liikkeellä olevista asuntolainoista vain 1,4 %:ssa olivat erät myöhässä yli 3 kuukauden ajalta. Kuitenkaan pelkkä enimmäisluototussuhde ei ole riittävä lääke vaan lisäksi edellytetään huolellista arviointia ja lainahakijoiden maksukyvyn riittävää tarkastelua. Siten ei välttämättä enimmäisluototussuhteesta tarvitse tehdä pakottavaa, jos luotonmyöntäjät ovat riittävän varovaisia ja eivät jousta siitä kilpailutilanteen paineen alla. (FSB 2011, )

54 54 4 SUOMEN MAKROVAKAUDELLINEN TILANNE JA LAINAMARK- KINAT 4.1 Tausta Tässä vaiheessa on hyvä tarkastella tarkemmin Suomen pankkeja ja yleisesti niiden toimintaperiaatteita, varsinkin tuottavuus- ja tuloksellisuusnäkökulmista. Tarkoituksena on selvittää millainen on Suomen makrovakaudellinen tilanne sekä tämän hetken lainamarkkinat. Tämä katsaus nähdään tärkeäksi, jotta tiedetään missä tilanteessa Suomen lainamarkkinat ovat kun enimmäisluototussuhde otetaan käyttöön. Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan asiantuntijoiden yhteistyössä toteuttamat makrovakausraportit painottuvat erityisesti luotonantoon, asuntomarkkinoihin ja kotitalouksien velkaantumiseen sekä markkinoiden vakauteen. Ensin tarkastellaan yleisesti pankkitoimintaa Suomessa, sitten rahoitusjärjestelmän vakautta että asuntomarkkinoita sekä vielä tarkemmin lainamarkkinoita ja luototussuhteita. Pelkästään Hyvinkään talousalueeseen liittyen ei löytynyt vastaavaa tietoa, joten tullaan käsittelemään Suomen tilannetta kokonaisuutena. Lähtökohtaisesti Suomen lainamarkkinat koetaan olevan hyvällä tasolla, mutta kotitalouksien korkea velkaantuneisuus huolestuttaa. Tämän ei kuitenkaan nähdä aiheuttavan välitöntä huolta, mutta edellyttää tarkempaa seurantaa. Asuntojen hinnoittelussa ei nähdä olevan ylihinnoittelun piirteitä ja pankkien vakavaraisuus on pysynyt hyvällä tasolla. (Alhonsuo ym. 2015a; Staff Working Document 2015.) Ruotsilla on ollut jo lokakuusta 2010 lähtien käytössä enimmäisluototussuhde ja siten on tässä yhteydessä mielenkiintoista lopuksi vielä tehdä tarkempi katsaus Ruotsin lainamarkkinoihin ja miten enimmäisluototussuhde on siellä vaikuttanut. Ruotsin lainamarkkinat kuitenkin poikkeavat Suomen lainamarkkinoista muun muassa laina-ajan osalta, joten taas maakohtaiset erot nousevat esille (Finanssialan Keskusliitto 2014). Lopuksi on myös pohdittu enimmäisluototussuhteen mahdollisia vaikutuksia Suomelle edellä käydyn teorian pohjalta. 4.2 Pankit Suomessa ja niiden tuloksellinen toiminta Pankit kuuluvat osaksi finanssialaa ja myös rahoitusmarkkinat ovat yhä enemmän kansainvälistyneet viime aikoina. Pankeille on myös tärkeää hinta, laatu ja tuotevalikoima kuten kilpailukeinot yritystoiminnassa yleensä. Finanssiala koostuu pankki-, sijoitus- ja vakuutuspalveluja

55 55 tarjoavista yrityksistä. (Kontkanen 2015, ) Pankkitoiminta taas jakaantuu vähittäispankkitoimintaan sekä tukkupankki- ja pääomamarkkinasidonnaiseen toimintaan (Alhonsuo ym. 2012, 89, 92). Vähittäispankkitoiminta käsittää kotitalouksien ja pienten sekä keskikokoisten yritysten tarvitsemat pankkipalvelut. Siten siihen kuuluu anto- ja ottolainauspalvelut sekä kortti ja maksuliikepalvelut. Myös kotitalouksien varallisuudenhoito on osa vähittäispankkitoimintaa. Anto- ja ottolainaus tarkoittaa luoton myöntämistä ja talletusten vastaanottamista kuluttajilta. (Alhonsuo ym. 2012, 92.) Pankkien pääomasta onkin yli 90 % velkaa joko yleisölle tai muille luottolaitoksille (Kontkanen 2015, 10). Nykyään rahastotuotteet, varallisuuden hoito ja sijoitusneuvonta sekä vakuutustarjonta ovat yleistyneet vähittäispankkitoiminnassa (Alhonsuo ym. 2012, 92). Tukkupankkitoiminnassa on kyse pankkien ja muiden rahoitusalan yritysten välisistä markkinoista liittyen talletuksiin, johdannaisiin ja luottoihin. Tukkupankkitoiminnalla on tärkeä rooli pankkien rahoitusriskin ja likviditeetin hallinnassa. Pääomamarkkinasidonnaisessa pankkitoiminnassa on taas kyse pankkien suuryrityksille tarjoamista pankkipalveluista. Ne poikkeavat vähittäispankkitoiminnan palveluista ja tässä on kyse erilaisista takauksista arvopapereiden liikkeeseen laskemiseen liittyen, syndikoiduista luotoista joissa useampi rahoittaja myöntää luoton jakaakseen luotonannon riskiä, yritysjärjestelyjen rahoittamisesta sekä varallisuuden hoitoon liittyvästä neuvonnasta. Tästä käytetään myös nimitystä investointipankkitoiminta, mikä sisältää sekä tukkupankkitoiminnan ja pääomamarkkinasidonnaisen toiminnan osia. (Alhonsuo ym. 2012, 89, ) Rahoituslaitokset taas jakautuvat pankkeihin eli talletuspankkeihin, kiinnitysluottopankkeihin, rahoitusyhtiöihin, luottokorttiyhtiöihin ja erityisluottolaitoksiin. Rahoitus- ja luottokorttiyhtiöissä on kyse kulutusluottojen tarjoamisesta tietyn esineen rahoittamiseen. Kiinnitysluottopankit taas saavat laskea liikkeelle joukkovelkakirjalainoja, jotka ovat vakuudellisia. Niiden pohjalta hankituista varoista ne saavat myöntää yleisölle vakuudellisia luottoja, kuten asuntoluottopankit asuntolainoja. Luotot edellyttävät kiinteistökiinnityksiä, julkisyhteisön takausta tai kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiön osakkeita vakuudeksi, mitä vastaan luottoja voidaan myöntää. Suomessa kiinnitysluottopankkien osuus on huomattavasti pienempi kuin muissa maissa, missä asuntolainojen myöntö saattaa tapahtua pääasiassa näiden kautta. Erityisluottolaitokset Suomessa omistaa julkinen sektori. Ne täydentävät markkinoita kantamalla sellaista rahoitusriskiä mitä yksityinen rahoittaja ei pysty kantamaan. Näitä ovat esimerkiksi Finnvera ja Kuntarahoitus

56 56 Oy. Tässä yhteydessä katsotaan tarkemmin vain pankkeja eli talletuspankkeja. (Kontkanen 2015, ) Talletuspankit jakautuvat niiden yhteisömuodon perusteella liike-, osuus- tai säästöpankkeihin. Liikepankit toimivat yleensä koko maassa kun taas osuus- ja säästöpankit ovat paikallispankkeja toimien rajoitetummalla alueella. Paikallispankit muodostuvat kolmesta kilpailevasta ryhmästä, joita ovat OP-Pohjola -ryhmä, säästöpankkiryhmä ja paikallisosuuspankkiryhmä. Paikallispankeilla on keskuspankki, mikä on liikepankkimuotoinen keskusrahalaitos. Ulkomaisten pankkien merkitys on kasvanut viime vuosina Suomessa ja ne toimivat joko sivukonttori tai tytärpankin muodossa. Talletuspankit nimensä mukaisesti hankkivat talletuksia yleisöltä ja välittävät rahoitusta luotonannolla. Luotonannosta asuntolainojen osuus on suurin, mutta lisäksi myönnetään kulutusluottoja ja opintolainoja. (Kontkanen 2015, ) Pankkitoiminnassa voidaan erottaa kolme ydinaluetta, joita ovat rahoituksen välittäminen, maksuliikenne ja riskienhallinta (Kontkanen 2015, 11). Pankkien pääasiallinen toiminta on ottaa vastaan asiakkailta talletuksia ja sijoittaa niitä eteenpäin antamalla lainaa asiakkaille. Talletuksille pankki maksaa korkoa ollen periaatteessa velkaa tallettaja-asiakkaalle heiltä saamistaan varoistaan. Vastaavasti pankit saavat korkotuottoja asiakkailta myöntäessään heille lainaa. Pankin tulokseen vaikuttaa siten merkittävästi saatujen talletusten ja myönnettyjen luottojen välinen korkoero. Lisäksi pankit saavat muitakin tuottoja esimerkiksi erilaisista otto- ja antolainauksen sekä säästämisen ja sijoittamisen tuotteista ja palveluista. Pankkien toiminta perustuu pitkälti vieraalla pääomalla operoimiseen eli talletusten keräämiseen sekä muulla varainhankinnalla. Pankkien kulurakenne muodostuu suurimmaksi osaksi ottolainauksen eli talletusten sekä varainhankinnan korkomenoista ja henkilöstöstä sekä hallintokuluista kuten markkinoinnista, kiinteistöistä, tietoliikenteestä ja tietotekniikasta. Arvonalentumiset luotoissa eli luottotappiot muodostavat myös oman kuluerän. Näin verojen ja osinkojen jälkeen jäljelle jäävä tulos kasvattaa omia pääomia mahdollistaen liiketoiminnan laajentamisen. (Alhonsuo ym. 2012, 90.) Pankkien omien pääomien määrä vaikuttaa pankkien vakavaraisuuden tasoon. Vakavaraisuuden sääntelyä on Baselin komitean sekä Euroopan unionin kautta kehitetty jatkuvasti ja luottolaitosten kannalta varsinkin Basel III sisälsi suuria muutoksia. Basel III astuu voimaan vaiheittain aikana. Omaisuuserien riskipitoisuus vaikuttaa millainen vähimmäisvaatimus on asetettu sen omalle pääomalle tavoitteena parantaa pankkien kriisinsietokykyä. Esimerkiksi

57 57 vakuuksien riskejä vähentävä vaikutus huomioidaan entistä laajemmin. (Kontkanen 2015, 28, 30.) 4.3 Suomen rahoitusjärjestelmän vakaus ja asuntomarkkinat Makrovakausraportti on Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan asiantuntijoiden yhteistyössä toteutettu raportti painottuen erityisesti luotonantoon, asuntomarkkinoihin ja kotitalouksien velkaantumiseen sekä markkinoiden vakauteen Suomessa. Ensimmäinen makrovakausraportti ilmestyi kesäkuussa 2015 ja jatkossa se ilmestyy aina puolivuosittain. Raportissa korostettiin että vakavimmat talous- ja pankkikriisit ovat liittyneet asuntomarkkinoiden ylikuumenemiseen ja asuntoluotonannon nopeaan kasvuun. Siten makrovakausanalyysissä asuntoluotonantoon ja asuntomarkkinoihin liittyvien riskien seuranta ja arviointi ovat tärkeässä osassa. Tällä hetkellä alkuvuoden 2015 pohjalta suhdannesidonnaiset vakausuhkat Suomen rahoitusjärjestelmässä ovat hieman pienentyneet. Epävarmuutta on kuitenkin luottokannan kehityksen osalta, koska kotitalouksilla velkaantumissuhde on korkea sekä asuntoluottojen nostot ovat kasvaneet kevään 2015 aikana. Asuntolainakanta on pitkään hidastunut, mutta on tasaantunut nyt kevään 2015 aikana näyttäen piristymisen merkkejä asuntoluotonannossa. Odotetaankin kotitalouksien luotonkysynnän jatkuvan hieman vilkkaampana edelliseen vuoteen verrattuna. Suomen asuntomarkkinoilla ei näytä olevan merkittävää ylihinnoittelua, kuitenkin riski mahdollisesta asuntojen hintojen laskusta on mahdollinen varsinkin, jos reaalitalouden kehitys jäisi ennakoitua selvästi heikommaksi. Matalan korkotason ja rahoitusmarkkinoiden likviditeettisyyden saatetaan nähdä kiihdyttävän luotonantoa. (Alhonsuo ym. 2015a, 4 5, 7, 18.) Joulukuussa 2015 julkaistun tuoreemman raportin pohjalta tilanne ei ole olennaisesti muuttunut, vaan vakausuhkat Suomen rahoitusjärjestelmään liittyen ovat pysyneet ennallaan. Kotitalouksien velkaantuminen on varsin hidasta, mutta jatkanut kasvua. Viimeisten kuukausien aikana on asuntoluotonannon vuosikasvu asteen nopeutunut pysytellen kuitenkin kahden prosentin tasolla. Vastaavasti vuoden takaiseen verrattuna asuntojen suhteellinen hintataso on laskenut hieman. Koko pankkisektorin pankkien vakavaraisuustilanne on pysynyt hyvällä tasolla. Järjestämättömien lainojen määrät ovat pysyneet hyvin vähäisinä lainakantaan suhteutettuna ollen euroalueen alhaisimpia. Kesäkuun 2015 tilanteen mukaan luku oli noin 1,1 miljardia euroa eli 1,2 % asuntolainakannasta. Järjestämättömien kulutusluottosaamisten osuus oli vähän yli 3 %. Maksuhäiriöisten henkilöiden määrä oli 8,5 % aikuisväestöstä syyskuussa 2015, mikä on kasvanut ennätyksellisen suureksi. Kotimaisten pankkien tuotoista korkokatteiden suhteellinen

58 58 osuus on laskenut. Tähän on vaikuttanut varmasti asuntolainojen marginaalien laskeminen. Pankkien oikealla riskien arvioinnilla sekä luotonannon hinnoittelulla on suuri merkitys rahoitusjärjestelmän ja talouskehityksen vakauteen ehkäisemällä liiallinen tai liian vähäinen luototus sekä riskinotto. (Alhonsuo ym. 2015b, 4, 7 8, 13, 19, 22.) Euroalueen rahalaitosten taseiden yhteismäärästä Suomen rahalaitosten osuus pysyi noin 2 prosentin tasolla vuonna Suurimmat taseet olivat Ranskassa ja Saksassa. Suomen rahalaitosten taseiden saamispuolten suurin erä oli lainat ja ne kohdistuivat lähinnä Suomeen. Suomessa vuoden 2014 lopussa toimi 304 rahalaitosta, joka muodostui Suomen Pankista, 291 luottolaitoksesta ja 12 rahamarkkinarahastosta. Määrä laski vähän johtuen osuuspankki- ja säästöpankkiryhmien fuusioista. Euromaissa rahalaitoksien määrä oli vuonna 2014 lopussa Eniten rahalaitoksia euromaissa on Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Italiassa. (Kuussaari ym. 2015, 5 7, 24.) Luottolaitoksille varainhankinnan tärkein erä on talletukset. Pääosa talletuksista on suomalaisten kotitalouksien tekemiä muodostuen käyttely- ja määräaikaistileistä. Talletuskanta on kuitenkin supistunut hienoisesti vuodesta 2013 alkaen ja jatkui edelleen vuonna 2014 ollen 1 % pienempi vuoden 2014 lopussa kuin mitä oli vuoden 2013 lopussa. Vähenemisen syynä nähdään matala korkotaso ja vastaavasti korkeammat tuotto-odotukset sijoitusrahastoista, joihin tehtyjen sijoitusten määrät ovat kasvaneet vuosien 2013 ja 2014 aikana. Interbanktalletusten eli konsernin sisäisten talletusten osuus kaikista talletuksista oli 24 % mikä on merkittävä osuus. Varainhankinta koostuu myös yleisön talletusten lisäksi luottolaitosten liikkeelle laskemista velkapapereista sekä velkakirjarahoituksesta. Velkakirjapapereiden osuus kasvoi noin 9 % vuodesta 2013 ja vuodesta 2009 vuoteen 2014 verrattuna on niiden kanta kasvanut melkein 50 %. Vuonna 2014 ei markkinaehtoisen rahoituksen saamisella ollut vaikeuksia suomalaisilla rahoituslaitoksilla. (Kuussaari ym. 2015, 8 9, ) Vuoden 2014 lopussa kotitalouksien lainojen osuus oli 55 % eli 119 miljardia euroa koko yleisön lainakannasta. Yleisön lainakanta kattaa niin lainat kotitalouksille, yrityksille, julkiyhteisöille kuin vakuutusyhtiöille ja muille rahoituslaitoksille pois lukien rahalaitokset. Kotitalouksien lainakanta on pysynyt siten samalla tasolla kuin vuonna 2013 ja sitä ennen se oli 60 % luokkaa. Vuonna 2014 Suomessa kotitalouksien uusien asuntolainojen osuus oli 15 miljardia euroa eli keskimäärin 1,25 miljardia euroa kuukautta kohden, mikä vastaa vuoden 2013 tasoa. Euroalueeseen verrattuna Suomen lainakannan kasvu on nopeampaa vaikkakin se on hidastunut

59 59 vuodesta Lainojen kysynnän hidastumisen nähdään johtuvan taloudellisesta epävarmuudesta. Kuitenkin kotitaloudet ovat velkaantuneet lisää huolimatta asuntolainamarkkinoiden hiljaisuudesta. Tähän vaikuttaa muun muassa asunto-osakeyhtiöiden korjausrahoitukset, jotka ovat loppupeleissä kotitalouksien lainaa. (Kuussaari ym. 2015, ) Esimerkiksi asuntolainan kysyntä on suurempaa pääkaupunkiseudulla verrattuna muualla Suomessa, jos katsoo asuntolainojen määriä. Tietenkin asuntojen hintataso myös vaikuttaa asuntolainanmääriin, koska pääkaupunkiseudulla asunnot ovat yleensä kalliimpia ja siten tarvitaan enemmän asuntolainaa. Varsinkin maaseutukunnissa ovat asuntolainojen määrät pienentyneet. Vuoden 2014 tilaston mukaan pääkaupunkiseudulla oli keskimääräinen asuntolainan määrä yli euroa suurempi kuin maaseutukunnissa. Jos vuonna 2014 asuntolainojen kasvuvauhti oli keskimäärin 1,7 % Suomessa, niin pääkaupunkiseudun keskimääräinen asuntolainamäärä kasvoi edellisestä vuodesta 5,7 %. (Kuussaari ym. 2015, 12, 14.) Asuntojen reaaliset hinnat olivat vuonna 2015 keskimäärin asteen matalammat kolmannella neljänneksellä edellisen vuoden tilanteeseen verrattuna. Tarkemmin katsottuna pääkaupunkiseudulla hinnat kuitenkin nousivat 0,3 % kun muualla Suomessa laskivat 0,6 %. (Alhonsuo ym. 2015b, 20.) Hintojen laskun nähtiin johtuvan Suomen talouden heikosta kehityksestä. Lisäksi kasvukeskusten ulkopuolella on paikoitellen hintojen lasku ollut selvästi jyrkempää kuin keskimäärin koko maassa. (Alhonsuo ym. 2015a, ) Riskinsietokyky Suomen pankkisektorilla on säilynyt hyvällä tasolla ja on jopa parantunut johtuen pankkien parannettuaan vakavaraisuussuhteitaan. Myös huolimatta heikosta taloustilanteesta talletuspankkien vakavaraisuus on Suomessa säilynyt vahvana. Suomesta löytyy tällä hetkellä rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäviä luottolaitoksia neljä kappaletta, joita ovat Danske Bank Oyj, Kuntarahoitus Oyj, Nordea Pankki Suomi Oyj ja OP Ryhmä. Tällä hetkellä nähdään globaalisti suurimmaksi riskiksi mahdollisen rahoitusmarkkinoiden ylikuumeneminen, mikä vaikuttaisi myös Suomeen. Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ylikuumentuessa voisi se nostaa omaisuuserien hintoja ja kiihdyttää mahdollisesti luotonantoa tuottohakuisten sijoitusvirtojen kautta. Mittarit liittyen luotonannon kasvuun nähdäänkin monien tutkimusten pohjalta hyviksi ennakoiviksi tunnusluvuiksi pankkikriisien osalta. Tutkimukset myös osoittavat, että kotitalouksien voimakas velkaantuminen indikoi erityisen vakavia ja pitkäkestoisia finanssikriisejä. Perusteluna on se, että kotitalouksien korkea velkaantumisaste voi vaikuttaa pankkien luottoriskien ohella myös suoraan kulutuksen kautta reaalitalouteen. Tällä hetkellä velkaantuneisuuden taso Suomen kotitaloussektorilla on historiallisen korkea. Velkaantuminen

60 60 on jatkunut heikosta talouskehityksestä huolimatta, vaikka velkaantuminen onkin ollut aiempaa hitaampaa. (Alhonsuo ym. 2015a, 8 9, 12 13, 23.) Euroopan keskuspankin julkaisemassa arvioinnissa lokakuussa 2014 vahvistuu, että Suomen kolmella suurimmalla pankilla on riittävät pääomapuskurit selviytymiseen vaikeista olosuhteista. Kolmen suurimman pankin markkinaosuus on yli 75 % varoilla mitattuna. Talouden vakaus on hyvällä tasolla eri indikaattorien perusteella. Esimerkiksi yksi indikaattori on järjestämättömät lainat, joita on ollut keskimäärin vuosina alle 1 % lainakannasta, ollen alhaisin luku EU:ssa. Tämä kertoo, että pankeissa on osattu myöntää lainat asiakkaille, jotka pystyvät hoitamaan velkansa. Kotitalouksista vuonna 2012 Suomessa noin 20 prosentilla oli velan osuus vuosituloistaan yli 200 %, joista noin 5 prosentilla osuus oli yli 400 % vuosituloista. Suomen kotitalouksissa vuosina velkaantuminen lisääntyi merkittävästi johtuen asuntolainan kysynnästä, mutta viime aikoina on kasvu merkittävästi hidastunut. (Staff Working Document 2015, 36 38, 44.) Vuoden 2013 tilanne kertoi, että asuntolainojen kohdalla noin 13 % oli velan osuus yli 500 % vuosittaisesta rahatulosta mikä osoittaa velkaantumisen kasvua edellisestä vuodesta (Alhonsuo ym. 2015b, 19). Yksityisen sektorin velkataso ei kuitenkaan näytä aiheuttavan välitöntä huolta, mutta edellyttää tiivistä seuraamista. Velkataso yksityisellä sektorille näyttää vakiintuneen hieman EU:n keskiarvoa korkeammalle. Rahoitussektori Suomessa on kuitenkin terve ja velanhoitokustannukset ovat alhaiset, joten ei ole suurta painetta velkaantumisen vähentämiseen. Lisäksi asuntojen hintojen nousun pysähtyminen kuvastaa, ettei kotitalouksien velkaantuminen tule lisääntymään lähitulevaisuudessa. (Staff Working Document 2015, 2.) Pankkibarometrin III/2015 mukaan pankinjohtajat kuitenkin ennustavat, että kotitalouksien luotonkysynnän arvioidaan jatkuvan vilkkaampana kuin vuosi sitten vastaavana ajankohtana. Pankkibarometriin osallistui 94 pankin edustajaa 7 eri pankkiryhmästä ja näistä 47 oli henkilöpuolen asiakkaista vastaavia pankinjohtajia, esimiehiä tai luottopäälliköitä. (Finanssialan Keskusliitto 2015a, 1 2.) Luotonannon voimakas kasvu voi myös heikentää luottolaitosten omavaraisuussuhteita heikentäen tappionkantokykyä, koska niiden taseet ja velkaantuneisuus kasvavat. Siten suuria muutoksia luottolaitosten taseiden koossa, rakenteessa tai toimintatavoissa on hyvä seurata. Suomessa pankkisektorin varainhankinta muodostuu suurimmaksi osaksi markkinarahoituksesta eli kotitalouksien luotottamisesta ollen erityisen altis stressitilanteille rahoitusmarkkinoilla. Pankkisektorilla nopeat muutokset varainhankinnan rakenteessa voi ennakoida tai pahentaa

61 61 pankkikriisiä. Myös pankkien virheellinen hinnoittelu luotonannossa tai riskien arviointi voi johtaa liian vähäiseen tai liialliseen luotonantoon ja riskinottoon. Rahoitusmarkkinoiden tämän hetkistä tilaa voidaan kuvata esimerkiksi stressi-indeksin avulla, joka antaa kattavan ja ajankohtaisen kuvan eri osa-alueiden epävarmuutta kuvaavien mittareiden pohjalta. (Alhonsuo ym. 2015a, 8, 14 15, 17.) 4.4 Suomen lainamarkkinat Suomen Pankin tilastoista ilmenee tuoreimmat tiedot Suomen lainakannasta. Vuoden 2015 aikana otettujen uusien asuntolainojen takaisinmaksuaika oli keskimäärin 18v7kk. Pisimmät olivat keskimäärin vuotta, koska Suomessa ei myönnetä ikuisia asuntolainoja. Syyskuussa 2015 keskikorko oli 1,43 % ja laskennallinen asuntolainamarginaali 1,29 %. (Suomen Pankki 2015.) Uusissa asuntolainoissa keskikorko olikin laskenut ennätyksellisen matalaksi. (Alhonsuo ym. 2015b, ) Alkuvuodesta 2016 tilanne asuntolainoissa on pysynyt aika samana, mutta korkotasot ovat laskeneet edelleen vuoden 2015 tasosta. Laskennallinen marginaali oli 1,24 % ja huomioituna viitekorko oli keskikorko 1,30 %. Viitekoron tasoa painotettiin, koska sen osuus oli vain 0,06 %, joten asuntolainojen korko muodostui lähtökohtaisesti pelkästä marginaalista. Helmikuussa 2016 meni 12kk Euribor ensimmäistä kertaa negatiiviseksi, muiden viitekorkojen ollen negatiivisia jo pidemmän aikaa. Tällä hetkellä uusien asuntolainojen ehdoissa on sovittu, että viitekorko on vähintään nolla eli asiakkaiden on maksettava ainakin marginaali. (Suomen Pankki 2016b.) Keskimääräiset asuntolainamäärät ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan, mutta vuoden 2015 aikana olivat kuitenkin asuntolainojen keskikoot lähteneet laskuun, kuten alla olevasta kuviosta huomaa (kuvio 5). Sen mukaan keskimäärin 2015 kotitalouksien asuntolaina oli euroa. Pääkaupunkiseudulla oli asuntolainojen saldo keskimäärin euroa kun muualla Suomessa euroa. Asuntolainamäärät ovat kuitenkin pienentyneet melkein ympäri Suomen, pääkaupunkiseudullakin 11 %. (Finanssialan Keskusliitto 2015b, 10, 25.) Esimerkiksi vuonna 2012 asuntoluottojen marginaalien keskiarvo oli 1 %, mistä on noustu vuosien varrella. Valtaosassa lyhennystapana oli annuiteetti tai kiinteä tasaerä ja markkinakorot olivat kasvattaneet suosiota prime -korkoon nähden. (Finanssivalvonta 2012, 1 5.) Vuonna 2014 oli euribor korkoihin sidottu 94 % lainoista. Suomen ja euroalueen välillä joulukuussa 2014 keskikorko oli Suomessa 1,6 % ja vastaavasti euroalueella 2,8 %. Euroalueen maissa oli yleisempää sitoa asuntolainan korko useamman vuoden kiinteisiin korkoihin varautuakseen korkojen nousuihin.

62 62 Kiinteissä koroissa korko pysyy samana koko sovitun kiinteän koron voimassaoloajan vaikka markkinakorot muuttuisivat. Keskimääräinen takaisinmaksuaika oli asteen kasvanut edellisiin vuosiin nähden. Kulutusluottojen kanta oli 13,5 miljardia euroa joulukuussa 2014 kotitalouksien osalta. Vuoteen 2013 verrattuna oli nousua 0,4 miljardia euroa ja vuosimuutoksena se oli 4,8 %. Näistä pankkien myöntämien kulutusluottojen osuus oli lähes 90 %. (Kuussaari ym. 2015, ) Kuvio 5. Keskimääräiset asuntolainamäärät vuosien varrella (Finanssialan Keskusliitto 2015b, 25). Marraskuun 2014 tietojen pohjalta ilmenee, että kotitalouksien velkamäärä kasvoi Suomessa 2 % vuositasolla mitattuna. Siitä asuntolainojen kasvu oli 1,6 %, mikä nähtiin vaatimattomaksi luvuksi. Kulutusluotot lisääntyivät taas melko paljon. Yllättävää on, että asunto-osakeyhtiöillä on vuositasolla lainamäärä kasvanut yli 10 %. Asunto-osakeyhtiöiden ottamat lainat sisältyvät kotitalouksien pitkäaikaisiin lainoihin, koska kotitaloudet vastaavat niistä viime kädessä. Luotonanto on siten kasvanut taantumasta huolimatta. Euroalueeseen verrattuna netto lainoittivat suomalaiset pankit reaalitaloutta eniten eli BKT:sta 7,7 %. (Staff Working Document 2015, ) Vuonna 2010 Finanssivalvonta antoi pankeille suosituksen maksuvaralaskelman tekemisestä kaikkien uusien asuntolaina-asiakkaiden kanssa sekä pidättäytymään yli 90 % luototusasteisten asuntolainojen myöntämisestä. Vakavaraisuuslaskelmassa alle 70 % luototussuhteiset luotot

63 63 nähtiin vähempiriskisinä, minkä takia suositeltiin riittävän omarahoituksen edellyttämistä. Suositus olikin tiukempi kuin nyt lain kautta voimaan tuleva enimmäisluototussuhde. Suosituksessa suositeltiin välttämään yli 90 % luototuksia, mikä laskettiin jakamalla asuntolainat velallisen omien vakuuksien käyvillä arvoilla. Vastaavasti voimaan tuleva sääntely onkin kevyempi, koska siinä luototussuhdetta laskettaessa huomioidaan myös muut vakuutena olevat vakuudet kuin pelkästään velallisen omistamat vakuudet. Suosituksen taustalla oli se, että hintakilpailu oli kiristynyt kovasti ja nähtiin riskiksi pankkien kannattavuuden vaarantuminen pidemmällä aikavälillä. Myös hinnoittelun perusteita korostettiin, että kokonaiskorkomarginaalin pitäisi kattaa pankin toiminnan kustannukset että riskit. (Tuominen & Vesala 2010.) Suosituksessa myös edellytettiin maksuvaralaskelmassa käytettävän vähintään 6 % laskennallista korkoa korkeintaan 25 vuoden laina-ajalla laskettuna. Tiukennetulla maksuvaran arvioinnilla pyrittiin, että asiakkaat ymmärtävät paremmin mahdollisen korkojen nousun vaikutuksen, minkä takia edellytettiin maksuvaralaskelman läpikäyntiä asiakkaiden kanssa. Heikoksi maksuvaraksi määriteltiin, että jos lainanhoitomenot nettokuukausituloihin katsottuna olivat yli 40 % stressatulla 6 % korkotasolla. Otannassa 40 % maksuvaralaskelman raja rikkoutui 25 % luotoista ja tämä osoitti miten tärkeää on huomioida kaikki kortti- ja kulutusluototkin maksuvaraa arvioitaessa. Luototussuhteiden tasot pysyivät lähes muuttumattomina vuosien 2010 ja 2012 vertailuissa eli Finanssivalvonnan suosituksella ei näyttänyt olleen vaikutusta rajoittamaan luotonantoa. (Tuominen & Vesala 2010; Finanssivalvonta 2012, 6 8.) Vuoden 2011 tilastojen mukaan Suomen keskimääräinen enimmäisluototussuhde oli keskitasoa (Flores & Ruscher 2014, 30). Keskimääräisten luototussuhteiden tasoa on mitattu Euroopan maissa eri vuosilta, mikä ilmenee ESRB:n käsikirjasta. Siinä Suomen osalta oli vain kahdelta vuodelta keskimääräiset luototussuhteet. Vuoden 2007 taso oli 81 % ja vuoden 2012 taso 87 %. Alla olevasta kuviosta (kuvio 6) näkee tarkasti vertailussa olleet maat ja niiden keskimääräiset luototussuhteet. Jos vertaa tuoreimpia lukuja eli vuoden 2012 tasoja, niin huomaa että Suomen taso oli kaikista korkein. Vertailua vaikeuttaa kuitenkin tietojen heterogeenisuus, koska määritelmät ja menetelmät eroavat huomattavasti maittain. (ESRB 2014b, 70.) Vuonna 2012 Finanssivalvonta teki toisen otantatutkimuksen henkilöasiakkaiden asuntoluotoista. Siinä tuloksia on verrattu aikaisempaan kyselyn tuloksiin, mikä tehtiin vuonna Vuoden 2012 tuloksista ilmeni, että 37 % myönnetyistä kaikista asuntolainoista oli yli suositellun 90 % luototussuhteen. Näistä noin 75 % oli yli 100 % luototussuhteella myönnettyjä, mutta niissä ylitykset olivat pieniä. Ensiasunnon ostajilla oli huomattavasti enemmän yli 90 % luototussuhteen lainoja kuin

64 64 asunnon vaihtajilla. Ensiasunnon ostajien lainoista 56 %:lla oli luototussuhde yli 90 %, mikä nähtiin erittäin huolestuttavana piirteenä (Vauhkonen & Putkuri 2013, 92, 97). Kuvio 6. Asuntolainojen keskimääräiset luototussuhteet eri Euroopan maissa useamman vuoden ajalta (ESRB 2014b, 70). 4.5 Enimmäisluototussuhteen vaikutus Ruotsissa lainamarkkinoihin Ruotsin Finanssivalvonnan 2015 raportista asuntolainoihin liittyen ilmenee, että Ruotsissa luototussuhde on pysynyt vuodesta 2013 muuttumattomana ollessa keskimäärin 67 % (kuvio 7). On kuitenkin yleistynyt, että luototussuhde vaihtelee lainoissa välillä %. Vaikka enimmäisluototussuhde 85 % säädettiin voimaan, niin silti on edelleen mahdollista ottaa lainaa yli sen, jos erotuksen otti vakuudettomana luottona. Enimmäisluototussuhteen nähtiin ilmiselvästi vaikuttaneet kotitalouksien velkaantumiseen alentavasti. Yhä vähemmän kotitalouksista otti lainaa yli enimmäisluototussuhde rajan ja neljänneksen kotitalouksien luototussuhteista liikkuu 84,5 85,5 % välillä (kuvio 7). (Finansinspektionen 2015, 8 9.) Vuoden 2014 tilaston mukaan suunnilleen 8 % on ottanut vakuudetonta luottoa asunnon rahoittamiseen. Vakuudettomien lainojen osuus oli kuitenkin vain 0,9 % uuden luotonannon koko-

65 65 naisuudesta. Vakuudettomissa luotoissa suurin osa pankeista edellyttää laina-ajaksi maksimissaan 10 vuotta. Nuorten kohdalla enimmäisluototussuhde oli korkein ja taso laski iän mukaan (kuvio 7). Kuitenkin iäkkäämpien kohdalla on tapahtunut kasvua aikaisempiin vuosiin verrattuna enimmäisluototussuhteen tasoon nähden. Nuorilla suurta tasoa selittää se, ettei heillä ole ollut mahdollisuutta säästää niin paljoa omarahoitusta asunnon ostoon. Näyttää, että suurin luototussuhde on keskituloisten luokassa, mutta periaatteessa tuloluokkien välillä ei ole suurta eroa. Syynä voi olla se, että parempi tuloisemmat ostivat kalliimpia asuntoja, joten lainan tarve suhteessa asunnon hintaan pysyi samalla tasolla. Ruotsin kotitalouksien velan osuus vuosituloista oli pysynyt muuttumattomana ollen keskimäärin 366 %. (Finansinspektionen 2015, 8 9.) Alla olevista kuvioista (kuvio 7) näkee Ruotsin tilannetta enimmäisluototussuhteen osalta ja tulee olemaan mielenkiintoista, miten jakautuminen tapahtuu Suomessa sääntelyn astuessa voimaan. Kuvio 7. Ruotsin asuntolainojen keskimääräiset luototussuhteet, niiden jakautuminen eri luototussuhteiden ja ikäryhmien sisällä vuosien 2011 ja 2014 välisenä aikana (Finansinspektionen 2015, 8 9). 4.6 Enimmäisluototussuhteen mahdollisia vaikutuksia Suomessa Tämä osio on kasattu edellä käsiteltyjen teoriaosuuksien pohjalta. Tässä tarkastellaan enimmäisluototussuhteen mahdollisia vaikutuksia Suomen kannalta perustuen muiden maiden tuloksiin ja huomioihin. Vaikka kokemukset muista maista antavat suuntaa, niin ilmeni myös teoriaosuudessa, että jokainen maa on omanlaisensa ja siten vaikutukset voivat vaihdella myös