Sen johdosta, että minut kutsuttiin valtiosihteeri Jouni Lindin toimesta maa- ja metsätalousministeriön

Transkriptio

1 Antti Sorro Perhokalastaja PL ROVANIEMI Maa- ja Metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto PL VALTIONEUVOSTO Maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyyntö Dnro 3428/01/2007 Lohiasetustyöryhmä: Sen johdosta, että minut kutsuttiin valtiosihteeri Jouni Lindin toimesta maa- ja metsätalousministeriön kokoamaan työryhmään Lapin Vapaa-ajankalastajien edustajana nimeltä ja edelleen sen johdosta, ettei työryhmässä syntyneitä ministeriön vastaisia mielipiteitä mitenkään otettu huomioon, vaan ministeriö esitteli asetusehdotuksensa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle (paikalla ainakin ministeri Paavo Väyrynen ja kansanedustajat Erkki Pulliainen ja Hannes Manninen) valmiina jo ennen työryhmän työskentelyn loppumista ja edelleen sen johdosta, että kalatalousylitarkastaja Orian Bondestam esitteli työryhmän yhteiseksi muistioksi omaa muistiotaan, lausun seuraavaa. Työryhmän puheenjohtajana toiminut valtiosihteeri Jouni Lind painotti heti ensimmäisen kokouksen aluksi, ettei työryhmällä ole virallista asemaa, vaan työryhmä on epävirallinen kokoontuminen, joka ei tee minkäänlaisia päätöksiä. Jouni Lind kertoi, ettei työryhmän työskentelystä pidetä minkäänlaista pöytäkirjaa ja ettei siitä kirjoiteta minkäänlaista muistiota. Lind kutsui työryhmää reflektiotyöryhmäksi. Näin ollen en voi hyväksyä työryhmästä ja sen työskentelystä minkäänlaista yhteistä muistiota tai lausuntoa kenenkään tekemänä. Työryhmä kokoontui maa- ja metsätalousministeriössä neljä kertaa, , , ja ja siihen olivat kutsuttuina valtiosihteeri Jouni Lindin toimesta Ahvenamaan maakunnan hallitus, toimistopäällikkö Olof Karlström, Kalatalouden Keskusliitto ry, toiminnanjohtaja Markku Myllylä, Lapin Liitto, maakuntajohtaja Esko Lotvonen (Jaakko Ylitalo), Lapin Vapaa-ajankalastajat ry, varapuheenjoht. Antti Sorro, Satakuntaliitto, maakuntajohtaja Pertti Rajala, Suomen Ammattikalastajaliitto, toimitusjohtaja Kim Jordas, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry, toiminnanjoht. Ilkka Mäkelä (Hannu Lehtonen, Markku Markkula), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, tutkimusjohtaja Petri Suuronen, MMM, kala- ja riistaosasto, kalastusneuvos Markku Aro, MMM, kala- ja riistaosasto, kalastusneuvos Pentti Munne sekä MMM, kala- ja riistaosasto, kalatalousylitarkastaja Orian Bondestam. 1/6 Työryhmään osallistuneet ministeriön jäsenet olivat selkeästi lohen ammattikalastuksen puolella vähätellen vapaa-ajankalastuksen ja kalastusmatkailun merkitystä, josta esimerkkinä kalastusneuvos Markku Aron esittelmä ministeriön oma Tornion-Muonionjoen sosioekonominen tarkastelu, joka oli haparoiva ja naivi perustuen vanhoihin puhelinsoittoihin joillekin alueen kalastusmatkailuyrittäjille ja siitä tehtyyn listaan.

2 Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Petri Suuronen esiintyi työryhmässä erikoisesti. Puolueettoman tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajan sijaan hän tuntui olevan kala- ja riistaosaston elinkeinokalatalousyksikön jäsenten ja ammattikalastajien takuumies. Tästä esimerkkinä Petri Suurosen työryhmälle antama kuva "Pohjanlahden rannikon ammattikalastuksen kohteina olevien saalislajien arvojen prosenttiosuudet vuonna 2006" (Maa- ja metsätalousministeriön asetusesityksen liitteenä oleva muistio , kuva 4), jonka perusteella ministeriö esittää seuraavaa: "Kuvassa 4 on esitetty Pohjanlahden rannikon ammattikalastajien saalislajien arvojen prosentuaaliset osuudet. Pohjanlahdella lohi, siika ja ahven muodostavat kaikki osaltaan yhden keskeisen tukijalan (kuva 4), jonka menetys tulonmuodostuksessa uhkaisi koko elinkeinoa. Lohen merkitys saaliin arvossa on prosenttia. Tämän tulonlähteen alentuminen taikka jääminen pois voi tehdä kalastustoiminnasta kokonaisuudessaan taloudellisesti kannattamatonta. Tällöin vaarana on, että kotimaisen luonnonkalan tarjonta vähenee ratkaisevasti ja siihen liittyvät työpaikat menetetään." Kysyttäessä asiaa Petri Suuroselta, tämä vastasi 15.1.: "Käsittääkseni tuollaiseen prosenttilukuun päädytään kun tarkastellaan lohisaaliin arvoa sellaisten rannikkokalastajien saaliissa, joille lohi ylipäätänsä näyttelee jotain merkitystä." Kuvaa luovuttaessaan hän kertoi, kuten ministeriö asetusesityksessään, sen kuvaavan lohen merkitystä koko Pohjanlahden rannikkokalastukselle antaen näin ollen harhaanjohtavaa tietoa. Asetusesityksen perusteena olevassa kuvassa lohen merkitystä Pohjanlahden rannikkokalastajille kuvataan huomattavasti suuremmaksi kuin se todellisuudessa on. Tutkimusjohtaja Petri Suurosen kuva on tehty väärin: kuvasta puuttuu kokonaan kuha, jonka arvo Pohjanlahden ammattikalastajille on yhtä suuri kuin lohen. Suurosen tavalla laskien kuhan saalisarvo oli vuonna 2006 yli 11 %. Tutkimusjohtaja Suurosen kuvassa maininnalla lohikalat lohen merkityksestä on tehty harhaanjohtavan suuri 22,4 %. Suurosen tavalla (kun mukaan ei lasketa silakkaa ja kilohailia) kuvattuna lohen oikea osuus olisi pitänyt olla 11,7 % eli noin puolet Suurosen antamasta tiedosta. Tämä vie pohjan, paitsi ministeriön esitykseltä, kaikilta tutkimusjohtaja Petri Suurosen tässä yhteydessä esittelemiltä kuvaesityksiltä ja lausumilta, eikä niitä näin ollen pidä voida käyttää ainakaan puolueettoman tahon perusteena lohen ammattikalastuksen perustaksi. Mainittakoon samalla, että Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos on luokitellut Itämeren alueen lohet ja merialueilta jokiin vaeltavat taimenet erittäin uhanalaisiksi (RKTL, Uhanalaiset kalat, internetsivut ). Näin ollen katson velvollisuudekseni antaa oman henkilökohtaisen lausuntoni maa- ja metsätalousministeriön lausuntopyyntöön Dnro 3428/01/2007. Lausunto lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simojoella sekä lohiasetuksen 258/1982 ja kalastusasetuksen 1116/1982 muuttamisesta Sosioekonomia: 2/6 Ajankohtaisin ja paras olemassa oleva tutkielma lohen sosioekonomisesta vaikutuksesta Tornion-Muonionjoella ja sen ympäristössä on Valtiontalouden tarkastusviraston julkaiseman toiminnantarkastuskertomuksen 155/2007, Kalatalouden kehittäminen, liite 1 (sivut 44-50). Siitä huolimatta, että kalastusneuvos Markku Aron lohiasetustyöryhmässä esittelmä ministeriön oma Tornion-Muonionjoen sosioekonominen tarkastelu ei perustunut minkäänlaiseen taloudelliseen arviointiin, kalastusneuvos Aro oli uutisvälineessä (Radio Perämeri) julistamassa, ettei VTV:n esitys lohenpyynnin luvanvaraisuudesta ole realistinen ja että "muutoksia merikalastuksen rajoittamiseen ei ole tulossa." Ruotsin Fiskeriverket julkisti samaan aikaan tehdyn sosioekonomisen tutkimuksensa kalastusmatkailun edellytyksistä Ruotsissa (Fritidsfiske och fritidsfiskebaserad verksamhet). Tässä yhteydessä on erittäin huomionarvoista se, että selvityksen mukaan vapaa-ajankalastuksen kansantaloudellinen merkitys on Ruotsissa yli kym-

3 3/6 menkertainen ammattikalastukseen nähden. Vapaa-ajankalastuksesta saatu voitto on Ruotsissa lähes miljardi kruunua samaan aikaan kun ammattikalastuksesta saatu voitto on 75 miljoonaa kruunua. Tämä tukee täydelisesti mainittua Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksen liitteenä olevaa Tornion-Muonionjoen sosioekonomista raporttia. Näin ollen kaikki se, mitä VTV tarkastuskertomuksen liitteessä 1 lausuu, on valtion oman talousviraston sosioekonomisena lausuntona erityistä syytä ottaa todesta lohiasetusta asetettaessa. VTV mainitsee mm: "Vuoden 2006 kyselyaineiston mukaan kalastuspäiviä Tornionjoella oli yhteensä noin , josta paikallisten osuus oli päivää ja ulkopaikkakuntalaisten osuus päivää. Kertomalla kalastuspäivien lukumäärä estimoidulla kuluttajan ylimäärällä saadaan arvio Tornionjoen virkistyskalastajien nettohyödystä. Tämä on noin 6,6 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä paikalllisten osuus on noin 3,8 miljoonaa euroa ja ulkopaikkakuntalaisten osuus noin 2,8 miljoonaa euroa." (sivu 48) "Ulkopaikkakuntalaisten toteutuneet matkakustannukset olivat noin 103* = 1,6 miljoonaa euroa. Tulokset osoittavat, että ulkopaikkakuntalaisetkin saavat virkistyskalastuksesta merkittäviä hyötyjä yli niiden kustannusten, joita itse kalastusmatkat aiheuttavat." (sivu 49) "Olennaista ei ole kuitenkaan kalastuksesta saatu kokonaishyöty vaan yhteiskunnallisten nettohyötyjen muutos, jos lohiresurssien jaossa tapahtuu muutoksia....kuinka suuri olisi muutos virkistyskalastajien yhteenlasketussa nettohyödyssä? Jos arvioidaan, että suuremmat lohisaaliit toisivat joelle pääasiassa ulkopaikkakuntalaisia, joiden yhteenlasketut kalastuspäivät lisääntyisivät esimerkiksi 30 %, nettohyödyn lisäys olisi noin euroa." (sivu 49) "Kun verrataan muutoksia lohen virkistys- ja merikalastuksen tuottamista nettohyödyistä, niin havaitaan, että sivutoimisen merikalastuksen lisärajoittamiselle Pohjanlahdella on olemassa varsin selviä yhteiskuntataloudellisia perusteita." (sivu 50) Valtiontalouden tarkastusvirasto lausuukin tarkastuslauselmansa lopuksi: "Nykyinen lohenkalastus ei maksimoi yhteiskunnan lohesta saamaa kokonaishyötyä. Tarkastusvirasto katsoo, että lohen hyödyntäminen osana matkailuelinkeinoa olisi yhteiskuntataloudellisesti perusteltua." (sivu 39) Lohiasetustyöryhmässä sosioekonomiasta käyty keskustelu oli hapuilevaa, koska ministeriöllä ei ollut keskustelun pohjaksi taloudellista tutkimustietoa asiasta. Ministeriö ei halunnut mitenkään huomioida vapaa-ajankalastuksesta ja siitä syntyneestä matkailukalastuksesta saatavilla olevia arvioita, koska työryhmässä esille tulleiden arvioiden huomioonottaminen muuttaisi puheenjohtajan mukaan lohenkalastuksen rakennetta. Jo 1970-luvulla Skotlannissa todettiin, että ammattimainen merikalastus tuottaa 90 % lohisaaliista, mutta vain 10 % lohen kalastuksen arvosta. Joissa tapahtuvassa vapaa-ajankalastukseen perustuvalle matkailulle luvut ovat päinvastaiset: 10% saalis tuotaa 90 % lohenkalastuksen arvosta. Vuonna 2006 Ruotsissa ammattikalastajien vuosisaalis oli n lohta arvoltaan alle 8 milj. kruunua. Vapaa-ajankalastuksesta Mörrum-joella saadaan lähes yhtä paljon pelkästään lupatuloina. 400:sta Mörrum-joelta saadusta lohesta syntyvän liikevaihdon lasketaan olevan n. 50 milj. kruunua. Kehitys on ollut huima: 30 vuodessa vapaaajankalastuksen yhdeksänkertainen tuottavuus on noussut 1000-kertaiseksi. Tornio-Muoniojoen lohisaalis vuonna 2006 oli kiloa. Lohta pyytävät matkailukalastajat käyttivät jokilaakson palveluja n. 1,6 milj. edestä, mikä tekee n. 140 saatua lohikiloa kohti ja noin 420 matkailukalastajan saamaa saaliskiloa kohden (kolmannes jokilaakson lohisaaliista). Samana vuonna ammattikalastajien saalis Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella oli yhteensä kiloa ja sen arvo 0,935 milj., eli 3,86 euroa kilolta (alv 0). Näin ollen Tornio-Muoniojoen matkailukalastuksessa lohesta saatava kilohinta on laskentatavasta riippuen kertainen verrattuna lohen kilohintaan ammattikalastajan saaliina.

4 Jokivarsien kalastusmatkailu on tuottavaa toimintaa, joka työllisyyttä lisäävänä tulee ottaa huomioon hallinnossa ja nyt asetettavassa lohiasetuksessa, kuten hallitusohjelma siitä mainitsee: "Kalatalouden ohjelman puitteissa kehitetään elinkeino- ja matkailukalataloutta." -On täysin mahdotonta ylläpitää matkailukalastusta ja ammattikalastusta yhtäaikaa maksimaalisina. Taloudellinen kasvu voi lohesta tulla vain tappiollisen meripyynnin lopettamisesta. Jokikalastus tuottaa tulosta nopeasti, kun taas satsaus merelle tuottaa pitkäaikaisen ylikalastuksen johdosta edelleen tappiota ja mikä pahinta, vaarantaa luonnonlohen olemassaolon jo lähitulevaisuudessa. Lohen todellista merkitystä rannikon ammattikalastajalle laskettaessa on huomioitava, ettei ammattikalastajien ryhmä ole homogeninen. Rannikkokalastajat, jotka lohta ovat pyytäneet, eivät ole olleet 100 %:sesti ammattikalastajia, vaan kalastuksen osuus vuositulosta on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ollut esim 20 % tai puolet. Näin ollen lohen merkitys rannikon ammattikalastajalle, joka ei pyydä silakkaa ja kilohailia, on ollut vain 2-6 % vuositulosta (vuonna 2006 lohen osuus oli 11,7 % kalastustulosta kun mukaan ei lasketa silakkaa ja kilohailia). Näin ollen lohen meripyynnin lopettaminen ei tee "kalastustoiminnasta kokonaisuudessaan taloudellisesti kannattamatonta." kuten ministeriö väittää. Lohen meripyynnin lopettaminen ei vaaranna kotimaisen kalan tarjontaa eikä siihen liittyviä työpaikkojakaan voi näin ollen menettää. Varhennettu kalastus: 4/6 Varhennettu meripyynti aiheutti voimakkaan vastustuksen jo ennen sen asettamista eikä sitä pidetty sopivana ajoverkkokallastuksen korvaajana edes ylimenokaudella Riista- ja kalantutkimuslaitos RKTL varoitti sen seurauksista ministeriötä lausunnossaan (114/401/2004): "Ylimenokauden kalastus tulisi esitetyssä muodossaan merkittävästi lisäämään luonnonlohiin kohdistuvaa kalastusta." RKTL totesikin, että: "Lohen pituuteen perustuvaa valikointia ei siis voida pitää edes väliaikaisesti käyttökelpoisena keinona luonnonlohikantojen suojelemiseksi." Viime kesänä päättyneen lohiasetuksen, Valikoiva kalastus (397/2004), aikana lohen varhennettu meripyynti toteutettiin valikoivana, jota varten tehtiin tuolloin aivan uudenlaisia, hylkeenkestäviä dyneema-rysiä. Varhennetun lohiasetuksen alkaessa kesällä 2005 siihen ehti mukaan 37 kalastajaa 75 rysällä, kesällä 2007 pyynnissä oli jo 57 kalastajaa 113 rysällä. Kun kesällä 2005 pyyntiaikaa varhennettiin viikolla ja kesällä 2007 kahdella viikolla, kasvoi varhennetun meripyynnin pyyntiponnistus kahdessa vuodessa kolmekertaiseksi. Nyt valikoinnista aiotaan luopua, jotta rannikkon ammattikalastajat voisivat osallistua varhennettuun pyyntiin kaikilla rysillä. Tämä tarkoittaa luonnonlohien emokalaparviin kohdistuvan pyyntiponnistuksen entisestään moninkertaistuvaa kasvua, kun rannikkokalastajilla on mahdollisuus pyytää lohta koko sen pohjoiseen vaeltavasta parvesta koko Pohjanlahden rannikon matkalla. -On suorastaan uskomatonta, että ministeriö haluaa tällaiseen ryhtyä, vaikka hyvin tietää sen vaarantavan erityisesti pienten jokien erittäin uhanalaiset luonnonlohikannat. Tästä on hyvänä esimerkkinä Simojoen kanta, joka romahti katastrofaalisen heikkoon tilaan lohiasetuksen (397/2004) aikana. Varhennettu meripyynti ei näin ollen toteuta kalastuslain 1 :n ehtoa: "Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon." Varhennetusta meripyynnistä päätettäessä (397/2004) asetukseen liitettiin ehtoja, kuten "Mikäli lohenkalastuksesta koejaksolla aiheutuu luonnonlohikannoille haitallisia seuraamuksia, ministeriö esittää viipymättä asetukseen tarvittavat muutokset." sekä "Maa- ja metsätalousministeriö seuraa vaikutuksia lohenkalastuksesta riippuvaisiin elinkeinoihin, niin että varmistetaan muun muassa kalastusmatkailun mahdollisuuksien hyvä kehitys, niin että pohjoisten jokien kalakantoihin perustuva vetovoima voi kasvaa merkittävästi." Jo varhennetun meripyynnin aikana nähtiin, että lohikannat romahtivat. Pääministeri Matti Vanhanen totesi Pellossa lohisaaliiden pudonneen vuonna 2006 merellä n. 40 % ja jokialueilla n. 50 %. Pääministerin mukaan tämä merkitsee sitä, että lohiasetuksen Valikoiva kalastus (397/2004) yhtey-

5 dessä kirjatut ponsilausumien ehdot lankeavat ja varhennetusta rannikkokalastuksesta tulee luopua. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan varhennettua meripyyntiä jatkettiin asetusajan loppuun saakka. Seuraukset ovat tiedossa, joten luonnonlohien merellä vaeltaviin emokalaparviin ei pidä kohdistaa minkäänlaista ammattikalastusta. Terminaalialueet: Kannanottoni: 5/6 Terminaalikalastusalueet tulee lopettaa. Meri-istukkaiden pyyntiä varten perustettujen terminaalikalastusalueiden sovittuna edellytyksenä oli, että meri-istukkaat merkitään. Tämä piti aloittaa viimeistään 2004 keväästä alkaen rasvaeväleikkauksin, kuten maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja asian ilmoitti: "Istutettavien lohenpoikasten rasvaevien leikkausohjelma on tarkoitus aloittaa kuluvana vuonna siten, että kaikki vuonna 2004 ja sen jälkeen Suomesta istutettavat lohen vaelluspoikaset olisivat merkittyjä". Ruotsi aloitti, Suomi ei. Maa- ja metsätalousministeriön, Kalatalouden keskusliiton ja Suomen ammattikalastajaliiton toimintamalli, jossa merialueita pidetään peltoina ja lohta sieltä kerättävänä viljana, ei enää vuosiin ole ollut taloudellisesti kestävällä pohjalla. Viljelykustannukset ovat kasvaneet samalla kun lohesta saatu hinta on pudonnut niin, ettei Lohen meripyynti ole enää vuosiin ollut tuottavaa toimintaa. Lohen meriviljely on maksanut vuosittain 7-10 milj. ja siitä on saatu 1-1,5 milj.. Tulos on vieläkin kehnompi, kun mukaan lasketaan lohipyydyksiin annetut tuet. Lohen merilaiduntamisen oikea kuva paljastuu, kun huomioidaan, että suurin osa Suomen lohisaaliista on pyydetty rysillä. Selkä- ja Perämerellä sekä vain meri-istukkaiden kalastamista varten perustetuilla terminaalialueilla pyydetään nyt %:sesti luonnonlohta. Lohen luonnonvastainen merilaiduntaminen on tullut tiensä päähän. Itämerellä vaeltavat lohet ovat nyt Simojoen, Tornio-Muonionjoen ja muiden Pohjanlahden jokien jokista luonnonvaraa, josta Suomen tulee kantaa vastuuta. Lohen meri-istukkaat ja niiden pyytäminen terminaaleissa on suuri uhka luonnonlohikannoille, joten meri-istuttaminen ja terminaalikalastustoiminta tulee lopettaa. Lohisaaliita merellä jaettaessa pitäisi muistaa, että lähes kolmannes Itämeren alueen lohista tulee Tornion-Muonionjoen poikastuotannosta. Itämeren kokonaissaaliista Tornion-Muonionjoen saaliit eivät ole täyttäneet prosentin puolikastakaan. Mukaan on laskettava merellä rehottava kontrolloimaton kalastus, joka Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n mukaan on kolmannes Itämeren meripyynnistä. Laiton kalastus mukaan lukien Itämeren alueen lohisaaliit on pyydystetty yli 95 %:sesti merialuilta ja vain alle 5 % on saatu joista. ICES:n mukaan luonnonlohen tulevaisuuskuva lohiasetusalueella on uhkaava, jos ammattikalastusta merellä jatketaan: Tänä vuonna tehtyjen päätöksien seuraukset näkyvät vasta muutaman vuoden kuluttua. Mikäli Itämerenalueen lohikiintiöstä pyydetään tänäkin vuonna puolet eli n lohta, Tornion-Muonionjoen poikastuotanto putoaa neljän vuoden kuluessa nyt vallitsevalta tasolta kolmannekseen ollen enää vain 20 % joen tuotantopotentiaalista. Simojoella poikastuotanto ei olisi edes kymmenettä osaa joen poikastuotantokapasiteetista. En voi mitenkään hyväksyä sitä, että jokiemme lohikannat tuhotaan väärin perustein asetetulla meripyynnillä. Itämerellä vaeltavat luonnonlohikannat ovat kantoja, josta on sovittu YK:n merioikeussopimuksen 66. artiklassa "States in whose rivers anadromous stocks originate shall have the primary interest in and responsibility for such stocks." eli: Valtioiden tulee kantaa vastuu joissaan alkunsa saavista ja niihin kutemaan nousevista kalakannoista ja asettaa nämä ensisijaiseen etupiiriinsä. Tätä sanotaan kutuvaltioperiaatteeksi. Meidän kansallisen etumme mukaista on, että kutuvaltioperiaatetta ryhdytään pikimmiten noudattamaan lohen kalastuksessa myös Itämerellä. Joki on lohen syntymäkoti ja jokeen lohi nousee sukuansa jatkamaan. Tämä on fakta, se eettinen pohja, jolle kansanedustajiemme, ministeriemme ja virkoihin valittujen tulee päätöksentekonsa perustaa. Ja toimia sen mukaiseksi myös kansainvälisesti. Oikea ratkaisu on lopettaa lohen ammattikalastus kokonaan kaikilla merialueilla. Tämä on kansallisen etumme mukaista. Kun itse lopetamme lohen ammattikalastuksen merialueillamme, voimme vaatia muilta samaa.

6 Ruotsi on kanssamme samassa asemassa ja on varmasti valmis vaatimaan kutuvaltioperiaatteen toteuttamista Itämeren alueella, kun vain annamme esimerkin ja esitämme asian ruotsalaisille. Fiskerivärket esitti erittäin voimakkaan kannanoton tuomalla julki, että EU:n kalastuspolitiikka on epäonnistunut ja että nyt tarvitaan voimakkaita kansallisia toimenpiteitä kalakantojen pelastamiseksi. Fiskeriverket in edellä mainitun sosioekonomisen tutkimuksen jälkeen Ruotsissa tuntuu nyt puhaltavan kokonaan uudet tuulet. Tänään Ruotsin maatalousministeri Eskil Erlandsson on ilmoittanut, että Ruotsin kalastuslaivastoa pienennetään 30 %, siihen käytetään 200 milj. kruunua. Vapaa-ajankalastus nähdään Ruotsissa suurena mahdollisuutena. Muualla maailmassa tämä on huomattu jo vuosia ja vuosikymmeniä sitten ja suuria rahamääriä käytetään kalakantojen palauttamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. On erittäin valitettavaa, että meillä Suomessa käytetään suuria rahamääriä vaelluskalakantoja heikentävien pyyntimenetelmien kehittämiseksi ja kannattamattomien meriistutusten jatkamiseksi. Toivon, että lohen todellinen arvo kalastusmatkailuelinolle ymmärretään vihdoin myös meillä Suomessa. Kun lohta ei Itämeren merialueilla pyydetä, se synnyttää nopeasti laajoille alueille kalastusmatkailun, joka helposti tuottaa nettohyötynä enemmän kuin merialueiden koko ammattikalastus tuottaa bruttona. Lohiasetus: Edellä olevaan perustaen vastustan ministeriön esitystä ja esitän lohiasetukseen sisällytettäväksi seuraavaa: Lohen ammattikalastus kielletään. Lohen pyynti ja sen myynti tehdään luvanvaraiseksi. Terminaalialueet lopetetaan. Kalastusasetus: Edellä olevaan perustaen vastustan ministeriön esitystä ja esitän kalastusasetukseen sisällytettäväksi seuraavaa: 14 :n kohta "Merilohen valikoivaa kalastusta saa harjoittaa isorysällä, jonka..." ei enää valikoivan kalastuksen päätyttyä kuulu asetukseen ja tulee näin ollen alakohtineen 1-3 poistaa asetuksesta. 19 :n esitys meritaimenen alamitan nostamisen 50 cm sijaan meritaimen tulee sen erityisen uhanalaisuuden vuoksi rauhoittaa kokonaan. Jos tätä ei parempien vastakkaisien perusteiden perusteella tehdä, meritaimenen alamitaksi tulee asettaa 60 cm. Kalastuslakia uudistettaessa alamittoja on tarkastettava kautta linjan. Rovaniemellä tammikuun 29. päivänä 2008 Antti Sorro perhokalastaja 6/6