LOHIFOORUMI ESITYKSET LUONNONLOHIKANTOJEN TURVAAMISEKSI

Transkriptio

1 LOHIFOORUMI ESITYKSET LUONNONLOHIKANTOJEN TURVAAMISEKSI

2 JOHDANTO Luonnonlohikannat ovat jokikohtaisia ja perinnöllisesti erilaistuneita kantoja. Aiemmin lohi lisääntyi yli kahdessakymmenessä Suomen joessa, mutta nykyään alkuperäistä ja luontaisesti lisääntyvää lohikantaa tavataan vain Tornion- ja Simojoessa (RKTL). Lohenistutukset ovat lähes kaikki lainsäädäntöön perustuvia ns. velvoiteistutuksia, joiden avulla pyritään kompensoimaan pääosin lohijokien voimalaitosrakentamisesta aiheutuneita haittoja lohikannalle ja paikalliselle väestölle. Velvoiteistutukset perustuvat oikeudellisiin päätöksiin ja niihin liittyviin velvoitteisiin. Oulujoen, Iijoen ja Kemijoen edustalle on perustettu kalastuksen terminaalialue, joka on lähes vapaa lohenpyynnin rajoituksista (asetus 190/2008). Alueen tarkoitus on ollut mahdollistaa velvoitehoitona istutettujen lohien pyynti. Terminaalialueiden tehokas pyynti aiheuttaa tarkoituksettomia pyydystappioita myös jokiin vaeltaville luonnonlohille. Nykyään Itämeren lohi on peräisin sekä luonnonkudusta että istutuksista luvulla alkanut ajoverkoilla tapahtuva liikakalastus lähes tuhosi Tornion- ja Simojokien luonnonlohikannat. Sen vuoksi Suomi ryhtyi elvytysistutuksiin vuosina erityisesti Tornionjoella. Saatujen tulosten sekä kalastusrajoitusten perusteella niistä voitiin luopua ja nykyään lähes kaikki Tornion- ja Simojoista peräisin olevat vaelluspoikaset ovat pääosin luonnonkudusta lähtöisin. Historiallisesti lohen kalastus on tapahtunut kutujoissa ja niiden suuosissa. Siten kalastus on kohdistunut aina kyseisen joen kantaan. Vasta viimeisinä vuosikymmeninä kalastuspaine on siirtynyt lohien syönnös- ja kutuvaellusalueille. Merialueen kalastus on kohdistunut ns. sekakantoihin, koska eri joista lähtöisin olevat kannat syönnöstävät samoilla merialueilla myös kutuvaelluksen aikana ennen nousemistaan omiin kutujokiinsa. Sekakantojen kalastus on vaarantanut erityisesti pienten kutujokien luonnonlohikantojen tilan, koska istutettuja lohia ja luonnonlohia ei kyetä erottamaan kalastustilanteessa. Kansainvälisessä modernissa kalastuspolitiikassa ollaan pyrkimässä eroon lohien sekakantojen kalastamisesta, koska kalastuksessa ei kyetä huomioimaan eri kutujokien lohikantojen tilaa. Lisäksi sekakantojen kalastus on vastoin kansainvälisessä merioikeusyleissopimuksessa mainittua kutuvaltioperiaatetta (osa V, 66 artikla). Luonnonlohikantojen tilaa voidaan kuvata joen tuottamien vaelluspoikasten eli smolttien määränä suhteessa joen potentiaaliseen poikastuotantokykyyn. Joen tuotantokykyyn vaikuttaa mm. joesta vaeltavien poikasten eloonjäänti meressä, kalastuspaine meressä ja jokeen palaavien kutukalojen määrä. Mereen vaeltavien poikasten eloonjäänti on ollut erityisen heikkoa 2000-luvun ajan koko Itämeren alueella, joten vaelluspoikasten määrän ennustetaan kääntyvän laskuun. Lohikantojen säilyminen kestävällä tasolla edellyttää tiettyä vähimmäismäärää lohia kudulle. Mm. lisääntyneestä siimapyynnistä johtuvan kuolleisuuden takia vain pieni osa merelle lähteneistä poikasista palaa kotijokeensa kutemaan. Poikasten eloonjäännin heikkeneminen tarkoittaa, että kestävästi kalastettavien lohien määrä vähenee. Istuttujen 2

3 vaelluspoikasten huonosta selviytymisestä johtuen Itämeren altaan lohi on luonnonkudusta syntyvien lohien varassa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) mukaan Itämeren lohijokien luonnonvaraisen poikastuotannon arvioitiin olleen vuonna 2008 noin 2,5 miljoonaa poikasta (1,9 3,4 milj.). Itämeren luonnonlohijoet voisivat tuottaa enimmillään noin 3,4 miljoonaa luonnon kudusta peräisin olevaa poikasta (2,6 5,1 milj.). Tornionjoki tuottaa noin kolmanneksen kaikista Itämereen vaeltavista luonnonpoikasista. Torniojoen on arvioitu tuottaneen vuonna 2010 reilut 1,2 miljoonaa vaelluspoikasta ja Simojoen yli vaelluspoikasta. Tornion- ja Simojoen poikastuotanto vastaa noin puolta koko Pohjanlahden luonnonpoikastuotannosta ja kaikki Pohjanlahden joet tuottavat yli 90 prosenttia koko Itämeren alueen jokien luonnonlohista. Lohityöryhmän välimietinnön (2011) mukaan vuosina luonnonpoikasia vaelsi mereen alle puolet viljeltyjen poikasten määrästä. RKTL arvioi Torniojoen luonnonkudusta syntyneiden vaelluspoikasten eloonjäännin keskimäärin 2,5-kertaiseksi viljeltyihin lohiin verrattuna. 70 prosenttia mereen tulevista vaelluspoikasista on peräisin istutuksista, joten istutettujen poikasten kuolevuus on luonnon kudusta syntyneitä poikasia suurempi. Vuonna 2009 istutettujen poikasten eloonjäänti oli vain 5 prosenttia. Viimeisten viiden vuoden ajan luonnonpoikasten eloonjäänti on ollut noin 10 prosenttia. Kalastuksen kannalta matalan eloonjäännin aikana luonnontuotannosta syntyvien lohien merkitys korostuu huomattavasti: luonnonkantojen osuus poikastuotannosta on vain kolmannes, mutta ammattikalastuksen lohisaaliista yli puolet on luonnonkudusta syntyneitä kaloja. Tilannetta voidaan parantaa kalastusta vähentämällä. Luonnonlohen osuus lohisaaliista on merkittävä. Vuonna 2010 Ahvenanmaan merialueen saaliista noin 90 prosenttia oli luonnonlohta. Perämeren alueen saaliista luonnonlohta oli yli 80 prosenttia. Molemmilla merialueilla luonnonlohen osuus saaliista kasvoi edellisiin vuosiin nähden. Itämeren pääaltaan lohikalastuksesta luonnonlohen osuus oli lähes 80 prosenttia, kun vielä vuonna 2009 osuus oli 60 prosenttia (ICES WGBAST 2011). Lohityöryhmän mukaan (2011) Nousukalojen määrä on laskenut Perämeren joissa vuodesta 2009 vuoteen 2010: Tornionjoessa laskua on ollut 53 prosenttia, Simojoessa noin 63 prosenttia ja Ruotsin puolella prosenttia. RKTL:n mukaan vuonna 2009 Tornionjokeen nousi noin lohta ja vuonna 2010 vain noin lohta. Vuonna 2011 jokeen nousi hieman yli lohta. Torniojokeen tulisi nousta moninkertainen määrä luonnonlohia. Suomen kalastusmatkailun kehittämisen valtakunnallisessa toimenpideohjelman mukaan kalastusmatkailu sisältää merkittävää kasvupotentiaalia ja on yksi luontoon suuntautuvan matkailun tärkeimmistä osa-alueista. Aluekehityksen näkökulmasta elinkeino tarjoaa mahdollisuuden lisätä työpaikkoja ja hyvinvointia maaseudulla. Esimerkiksi Tenojoella käy vuosittain lähes varsinaista kalastusmatkailijaa, 3

4 joiden kalastuslupatulot ovat noin miljoona euroa ja alueelle jäävä muu tulo noin 3 miljoonaa euroa vuodessa. Kalastusmatkailun saalisvarmuus tulee turvata, sillä matkailusta saatavat tulot ovat hyödynnettävissä koko Suomen rannikolla ja rannikkojoissa. Lohikantojen hoitopolitiikan tulee siirtyä istutuskeskeisestä hoidosta luonnonlohikantojen vahvistamiseen Vuonna 2010 ammattikalastajien lohisaaliin arvo oli 0,9 miljoonaa euroa. Lohen osuus kokonaissaaliista oli noin 0,18 prosenttia ja kokonaissaaliin arvosta 3,5 prosenttia (RKTL). Nykymuotoinen ammattikalastus ei maksimoi yhteiskunnan lohesta saamaa kokonaishyötyä. Valtiontalouden tarkastusviraston (2007) mukaan virkistyskalastajien osuutta lohisaaliista tulisi lisätä. Virkistyskalastuksen tuottama lisähyöty olisi moninkertainen merikalastuksen vähennyksen aiheuttamiin tappioiden verrattuna. VTV:n mukaan lohen hyödyntäminen enemmän osana matkailuelinkeinoa olisi yhteiskuntataloudellisesti perusteltua. 4

5 TOIMENPIDE-ESITYKSET LUONNONLOHIKANNAN TURVAAMISEKSI YK:n Merioikeusyleissopimuksen mukaan Suomella on suuri vastuu Itämeren lohikantojen hoidosta ja hyödyntämisessä. On Suomen edun mukaista korostaa ns. kutuvaltioperiaatteen noudattamista. Suomen tulee kantaa vastuu jokien luonnonlohikannoista ja alkuperävaltiona Suomen tulee painottaa lohikantojen suojelutarvetta koko Itämeren alueella. Merioikeusyleissopimus velvoittaa Suomelta aktiivisia toimia Itämeren kalastuksen säätelyssä. Kansallisilla päätöksillä on edelleenkin suurin rooli lohikantojen turvaamisessa. Suomen tulee vahvistaa Euroopan komission esitys uudeksi yhteiseksi kalastuspolitiikaksi sekä ehdotus Itämeren lohikannan ja kyseistä kantaa hyödyntävien kalastuksien monivuotisesta suunnitelmasta. Lohen vaelluspoikasten luontainen eloonjäänti on laskenut vuosituhannen vaihteesta noin puoleen, joten lohien kokonaiskuolevuus (luontainen ja kalastuskuolevuus) merivaelluksen aikana on nyt selvästi suurempaa kuin vuosituhannen vaihteessa. Tämä tulee huomioida kalastusmääräyksiä kehitettäessä. Toimenpiteiden tavoitteena on luonnonlohikannan 90 % poikastuotanto joen poikastuotantopotentiaalista. KANSALLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ Toimenpide 1: Lohenpyyntialueet ja -ajat palautetaan 258/1996 asetuksen tasolle Historiatiedot osoittavat, että 258/1996 asetus paransi lohikannan tilaa ja useampi emokala pääsi nousemaan rannikkoa pitkin kutujokeensa. Suurimmat (yli 3 v.) lohet vaeltavat kutujokiin ensimmäisinä parvina. Useamman merivuoden naaraat tasaavat poikastuotannon vuosittaista vaihtelua (ks. Vähä ym. 2007). Aikasäätelyllä pyritään varmistamaan, että nämä arvokkaimmat kutijat pääsevät nousemaan kutujokeensa. Toimenpide 2: Lohien pyynti ja myynti tulee muuttaa luvanvaraiseksi ja toiminnan tulee perustua kalastajakohtaisiin kiintiöihin Lohisaaliin kiintiömäärä tulee määritellä jokikohtaisen, heikoimman lohikannan tilan mukaan. Ammattikalastajien pyyntiponnistusten ja lohisaaliin määrää tulee vähentyä, jotta lohikannat vahvistuvat. Poikastuotanto saadaan kasvamaan vain vähentämällä merikalastusta. Kaikki pyyntimuodot tulee kiintiöidä niin meressä kuin jokialueilla. Kiintiön määrittämisessä tulee soveltaa Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan sekakantoja kalastettaessa kalastus mitoitetaan kalastuksen kohteeksi joutuvan heikoimman lohikannan tilan mukaan. 2.1 Vapaa-ajankalastajien käyttämät ammattimaiset pyydykset tulee kieltää 5

6 Toimenpide 3: Lohen myyntiin ja ostoon tulee luoda säädökset Lohen myynti tulee sallia vain luvanvaraisten ammattikalastajien tuotteille. Luonnonlohta ei saa myydä lohenpyynnin kieltoaikana. Vapaa-ajankalastajien lohen kaupallinen myynti tulee kieltää. Kaikki myytäväksi pyydetyt lohet tulee merkitä ulkoisella, esimerkiksi suusta kiduskannen ympäri kiinnitettävällä merkillä, josta selviää lohen alkuperä ja lohen pyytäjän tiedot. Merkintä tulee suorittaa ennen aluksen tuloa satamaan. Merkitsemättömästä lohesta määrätään riittävän tuntuvat sanktiot. Lohen jalostuksen, tukkukaupan ja vähittäiskaupan tulee säilyttää kalan alkuperäinen merkintä ja pitää ostoistaan kirjanpitoa. Merkkejä tulee jakaa kiintiömäärän mukaan. Toiminta tukee myös elintarvikkeiden jäljitettävyyden periaatetta. Toimenpide 4: Terminaalialueiden pyynnin ei tule alkaa aikaisemmin kuin rajajokisopimuksen toimialueella Terminaali alueet luotiin istutettujen lohien pyyntiä varten. Alueet ovat osoittautuneet toimimattomiksi, sillä mereen istutettuja lohia ei saada pyydettyä takaisin eikä yksistään näiden istukkaiden pyynti ole taloudellisesti kannattavaa. Terminaalialueilla pyydetään myös vaarantunutta luonnonlohta. Kemijoen terminaalialueen kalastusta tulee säädellä ja synkronisoida se Suomalaisruotsalaisen rajajokisopimuksen kalastusjärjestelyiden kanssa. Toimenpide 5: Lohen arvo tulee määritellä rikoslainsäädäntöä varten Lohelle tulee säätää ohjeellinen arvo. Arvon tulee toimia kalastusrikoksia ennaltaehkäisevänä pelotteena. Kalastuslain rangaistussäädökset on arvioitava uudelleen. Toimenpide 6: Vaelluskaloille tulee laatia kansallinen hoitosuunnitelma Suunnitelmassa tulee huomioida myös kalastusmatkailun kehittäminen. Kalastusmatkailu ja yrittäminen tulee luokitella yhtäläisesti ammattikalastuksen kanssa. Toimenpide 7: Dioksiinipitoisten kalojen merkinnät tulee muuttaa selkeämmiksi ja suositukset tulee muuttaa varoituksiksi Dioksiinikalojen pakkauksien merkinnän tarkoitus on olla varoittava. Nämä tuotteet tulee merkitä selkeämmin ja tiedotusta tulee tehostaa. Toimenpide 8: Hylkeiden määrää tulee vähentää Vahva hyljekanta aiheuttaa menetyksiä ammattikalastukselle. Toimenpide 9: Nykyisen Rajajokisopimuksen suomat mahdollisuudet tulee pyrkiä hyödyntämään tehokkaasti lohen suojelemiseksi Torniojoen kalastussääntö mahdollistaa lohenkalastuksen sääntelyn. Lohen kalastus sopimukseen kuuluvalla joen suualueella voidaan muuttaa aloitettavaksi Myös muun kalan pyynti voidaan muuttaa aloitettavaksi samaan aikaan. Jokialueella voidaan lyhentää pyyntiaikoja ja rajoittaa ns. perinteistä pyyntiä luonnonlohikannan tilan parantamiseksi. Lohenpyynnin ja ns. muun kalan pyynnin samanaikainen aloitus vähentää valvonnan tarvetta ja tuo resurssisäästöjä. Toimenpide 10: Vaelluskalateiden rakentamiseen tulee osoittaa valtion rahoitusta Toimenpide 11: YK:n Merioikeusyleissopimuksen V osan 66 artiklan soveltamisesta ja toteuttamisesta tulee tuottaa oikeudellinen selvitys Selvitys tulee tuottaa ennen kuin Suomi antaa lopullisen kannanottonsa yhteisen kalastuspolitiikan muutoksesta ja Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Itämeren lohikannan ja kyseistä kantaa hyödyntävien kalastuksien monivuotisesta suunnitelmasta. 6

7 Liite 1. SAP II Lausunto LAUSUNTO Maa- ja metsätalousministeriö PL Valtioneuvosto Viite: Lausuntopyyntö MMM Euroopan komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Itämeren lohikannan ja kyseistä kantaa hyödyntävien kalastuksien monivuotisesta suunnitelmasta KOM(2011) 470 Itämeren lohikantojen hoitosuunnitelma on odotettu linjaus lohikantojen hoidosta ja kalastuksesta kestävän hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Kokonaisuutena suunnitelma on kattava ja kannatettava. Suunnitelman tavoitteet ovat sopusoinnussa kansainvälisten sopimusten ja velvoitteiden kanssa sekä Lapin liiton ja allekirjoittaneiden kuntien mielipiteiden kanssa. Erityisenä ansiona koemme, että hoitosuunnitelmassa huomioidaan YK:n merioikeusyleissopimus ja sen V osan 66 artikla eli ns. kutuvaltioperiaate sekä kaupallisen pyynnin lisäksi myös vapaa-ajanpyynti ja matkailu. Lohi on jokinen luonnonvara, sillä anadromiset lohikannat syntyvät joissa - ilman jokia ei ole lohta. Luonnonlohikannoista on huolehdittava niin, etteivät luonnonlohikannat vaarannu ja että kannat pysyvät vahvoina. Lapin liiton kanta on, että komission esittämät toimenpiteet ovat tarpeellisia. Komission toimeenpanovallan tulee olla laajennettavissa tilanteessa, jossa lohikantojen suojelu vaatii toimenpiteitä seurannan ja tuloksellisuuden tehostamiseksi. Kansalliset TAC-kiintiöt on mitoitettu meriviljelylohien perusteella. Luonnonlohimäärä ei riitä täyttämään nykyistä lohikiintiöiden saalismäärää. Luonnonlohikantojen elinkeinokalastusta voidaan jatkaa vain luonnonlohikantoihin mukautetulla järjestelmällä, jossa saaliskiintiöt asetetaan luonnonlohikannan mukaan lohenpyyntiin luvan saaneiden elinkeinokalastajien kalastajakohtaisina kiintiöinä. Lohen kaupallisessa pyynnissä saavutetaan paras tuottavuus ja panos-hyötysuhde, kun myynti sallitaan vain kiintiökalastajien merkeillä varustetuille lohille. Järjestelmä tulee luoda nopeasti reagoivaksi, mikäli luonnonolosuhteissa, post-smolttien eloonjäämisasteessa tms. tapahtuu äkillisiä ja ennalta-arvaamattomia muutoksia. 7

8 YK:n merioikeusyleissopimuksen V osan artiklaa 66 tulee toteuttaa myös muutoin, kuin pelkästään asetusluonnoksen mainitsemaa yhteistoimintaa painottamalla. Suomella ja Ruotsilla on Merioikeusyleissopimuksen mukaan suurin vastuu Itämeren lohikantojen hoidosta ja myös suurin oikeus niiden hyödyntämiseen. On Suomen edun mukaista korostaa ns. kutuvaltioperiaatteen noudattamista. Suomen tulee kantaa vastuu jokien luonnonlohikannoista ja alkuperävaltiona painottaa lohikantojen suojelutarvetta koko Itämeren alueella. Merioikeusyleissopimus velvoittaa Suomelta aktiivisia toimia Itämeren kalastuksen säätelyssä erityisesti luonnonlohen osalta. Lohikantojen hoitosuunnitelman ehdotuksessa esitetään tavoitteeksi 75 % smoltti- eli vaelluspoikastuotantoa jokaisessa luonnonlohijoessa 10 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta, mutta annetaan jäsenmaille mahdollisuus määritellä tätä korkeampi taso. Kannatamme 75 % minimitasoesitystä. Lapin liitto ja allekirjoittaneet kunnat katsovat kuitenkin, että Itämeren alueen tärkeimmissä lohijoissa ja erityisesti Torniojoessa tulee tavoitteeksi asettaa 90 % smolttituotanto suhteessa joen potentiaaliseen poikastuotantokykyyn lyhyemmässä ajassa kuin esitetyssä 10 vuodessa. Jokialueiden TAC-tason määrittämistä varten on luotava kansallinen, eri intressiryhmät sitouttava strategia. Työ tulee aloittaa mahdollisimman pian. Jokialueiden saalismäärän reaaliaikainen seuranta on mahdollista toteuttaa kalastuskuolevuustason määrittämiseksi. Kannatamme tietojen ajantasaista julkaisemista asianmukaisilla verkkosivuilla. Lohien sekakantakalastusta tulee rajoittaa Merioikeusyleissopimuksen V osan 66 artiklan ehdoin. Sekakantakalastuksen minimoimiseksi kalastus tulee rajata jokisuihin. Säilyttämistoimenpiteiden tulee perustua jokikohtaisiin vaatimuksiin ja toimenpiteiden soveltamispaikka tulee määritellä mereen suuntautuvien vaellusreittien perusteella komission esityksen mukaisesti. Lohikantojen hoitosuunnitelman tavoitteet voidaan saavuttaa vain lisäämällä kudulle nousevien kalojen määrää kalastusta vähentämällä. Lohikantojen hoitosuunnitelmassa tulee huomioida jokeen palaavien lohien yksilömäärä, jotta kestävä vaelluspoikastuotanto saadaan toteutettua. Meren kalastuskuolevuustaso 0,1 on kannatettava esitys, joka antaa heikoille lohikannoille edellytyksiä toipua. Elinkeinokalastuksen lohisaalit ovat romahtaneet. Tämän vuoksi lohen vaelluspoikasistutusten lopettaminen luonnonlohikantojen kestävyyden turvaamiseksi ja kalastuksen säätelemiseksi on ehdottoman kannatettavaa. Rakennettujen jokien palautusistutusten kriteereistä on päätettävä jokikohtaisesti tehtyjen suunnitelmien perusteella. Palautusistutusten tukeminen Euroopan kalatalousrahastosta koetaan myönteiseksi, sillä lohenkalastuksen osuutta ammattikalastuksessa tulee vähentää. Rakennettujen jokien osalta kompensaatiovastuu tulee säilyttää haitan aiheuttajalla. Velvoiteistutusten lopettaminen ei poista kompensaatiovastuuta, joka voidaan muuttaa 8

9 esimerkiksi kalatie- tai maksuvelvoitteeksi. Siirtymäajaksi esitetty 7 vuotta on todennäköisesti liian lyhyt aika kalateiden rakentamista ja mahdollisia oikeusprosesseja ajatellen. Tavoitteena esitettynä seitsemän vuotta on kuitenkin hyvä lähtökohta toiminnan toteuttamiselle. Toimenpiteen toteutuksessa tulee huomioida, että tällaisen joen lohikanta voi pahimmillaan hävitä ja kuolla sukupuuttoon, jos istutukset lopetetaan. Tällaisen tilanteen varalta tulee tehdä ennakoivat suunnitelmat ja perustaa esimerkiksi geenipankkeja. Kalastuspäiväkirjan käyttö ja sen välitön täyttäminen sekä ennakkoilmoitusvelvollisuuden soveltaminen kaikkiin aluksiin on kannatettava toimenpide. Myös virkistyskalastuspalveluja tarjoavien alusten saalis tulee laskea osaksi kansallista TACia. Meritaimenkannoille ja anadromisille siikakannoille tulee laatia kantojenhoitosuunnitelmat, jotka tulee sovittaa yhteen muiden anadromisten kantojen hoitosuunnitelmien kanssa. Lohikatojen hoitosuunnitelmassa esitetään, että matkailualan osalta kasvumahdollisuudet lisääntyvät, kun luonnonlohen kalastusmahdollisuudet lisääntyvät merissä ja joissa. Tämän voi katsoa olevan pitkän ajan tavoite. Asiassa tulee huomioida aikaväli ennen kuin lohikannat ovat kestävästi suotuisan suojelun tasolla. Komission tulee pitää huolta siitä, että kansallisesti määrättävät jokikohtaiset TACit toteutuvat asianmukaisesti ja jokiin myönnetään matkailun ja vapaa-ajan pyynnin mahdollistava määrä kalastuslupia. Merialueiden TAC täytyy olla mitoitettu suhteessa joille myönnettäviin TACeihin. Lohikantojen hoitosuunnitelmaa tulee selventää myös seuraavilta osin: - Asetuksen rikkomisesta tulee määrätä selkeät sanktiot - Rajajokien TACien jakoperusteet - Sekakantakalastuksen ja ajosiimapyynnin tulee vähentyä tavoitteiden mukaan. Millä keinoilla komissio puuttuu asiaan? - Miten jokivarsien asianomaiset eli stakeholderit sitoutetaan eri työryhmien työhön (esim. BSRAC)? - Kalastuksen valvontaa tulee tarkentaa: myytäväksi tarkoitettujen lohien myyntiä tulee valvoa lohien merkinnöillä. Elintarvike tulee pystyä jäljittämään. Kaikki myytäväksi pyydetyt lohet tulee merkitä ulkoisella, esimerkiksi suuhun kiinnitettävällä merkillä, josta selviää lohen alkuperä ja lohen pyytäjän tiedot. Merkintä tulee suorittaa ennen aluksen tuloa satamaan. Toimenpide edesauttaa ammattikalastajien tavoitteita, sillä ns. harmaan kalan pyynti saadaan näin loppumaan. Ennen kuin asetus Itämeren luonnonlohikantojen hoitosuunnitelmasta saadaan voimaan, tulee komission toteuttaa nykyistä voimakkaampia toimenpiteitä Itämeren altaan 9

10 salakalastuksen ja väärinkäytösten poistamiseksi. Itämeren pääaltaan ajosiimakalastusta tulee rajoittaa voimakkaasti ja vuoden 2012 lohenkalastuskiintiöt tulee saattaa voimaan komission esittämällä tavalla. Yhteisen kalastuspolitiikan käsittelyä tulee kiirehtiä. Maa- ja metsätalousministeriön tulee käsitellä ja hyväksyä luonnos nopealla aikataululla. Luonnonlohikannoissa voi tapahtua lyhyelläkin aikavälillä suuria muutoksia. Luonnonlohikannat ovat taantuneet hälyttävästi viime vuosina. Tämän vuoksi Suomen tulee toimia aktiivisesti, jotta asetettujen tavoitteiden vaatimiin toimenpiteisiin ryhdytään jo ennen asetuksen voimaantuloa. Kansallisilla päätöksillä on edelleen suurin rooli Perämeren kaaren jokien lohikantojen turvaamisessa, koska 90 % Itämerellä syönnöstävistä luonnonlohikannoista lisääntyy Perämereen laskevissa joissa. Nämä lohet vaeltavat kutujokiinsa Pohjanlahden Suomen puoleista rannikkoa pitkin. Suomen tulee rajoittaa rannikkokalastustaan saattamalla voimaan 258/1996 asetuksen lohenpyyntialueet ja aikarajat jo ensi vuodeksi. Esko Lotvonen Maakuntajohtaja Rovaniemen ja Tornion kaupungit sekä Muonion, Keminmaan, Tervolan, Pellon ja Enontekiön kunnat ovat ilmoittaneet yhtyvänsä Lapin liiton lausuntoon. 10

11 Liite 2. Euroopan yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeva lausunto LAUSUNTO Maa- ja metsätalousvaliokunta Eduskunta Viite: Lausuntopyyntö EU/2011/1399, U 30/2011 vp Suomen valtioneuvosto antoi kirjelmän Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta (YKP) Maa- ja metsätalous-valiokunta pyysi Lapin liiton lausunnon asiasta Komission esittämät perusteet YKP:n tavoitteiden tarkastamiseen ovat kannatettavia. YKP:n tulee pyrkiä monivuotisiin kalastuksenhoitosuunnitelmiin ja alueellistamaan luonnonvarojen säilyttämistä koskevat toimenpiteet merialuekohtaisen lähestymistavan mukaisesti. Kannatamme yhteisen kalastuspolitiikan yleisiä tavoitteita komission ehdotuksen mukaan. Erityiseksi ansioksi koemme, että komissio esittää YKP:ssä sovellettavaksi ennalta varautuvaa sekä ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa. Kalastuskiintiöiden jakoperusteita tulee tarkentaa niin, että kansalliset kalastusalueet ja joet sekä niiden elinkeinot saavat kalastuksesta ja kalastukseen perustuvasta matkailusta riittävän toimeentulon takaavan elinkeinon. Merialueen kalastuskiintiöiden siirtomahdollisuus tulee todennäköisesti johtamaan ylikapasiteetin vähenemiseen ja kalastuksen taloudellisen kannattavuuden nousemiseen YKP:n tavoitteita tukien. Läheisyysperiaatetta tulee tarkentaa keskeisten intressiryhmien vastuuta korostavaksi. YKP:hen tulee luoda kaksijako anadromisten kalakantojen hoidon periaatteille ja muiden kalakantojen hoidon periaatteille. Anadromiset eli jokiin lisääntymään nousevat kalakannat, kuten luonnonlohi ja vaellussiika, tulee eriyttää yhteisessä kalastuspolitiikassa. Anadromisten kalakantojen hoidon periaatteet tulee toteuttaa, kuten Euroopan komissio esittää uudessa lohenhoitosuunnitelmassaan, noudattaen YK:n merioikeusyleissopimusta, jonka V osan 66 pykälässä anadromisten kalakantojen hallinnasta säädetään muista kalalajeista erillisenä. YK:n merioikeusyleissopimus sai lainvoiman Suomessa (524/1996). Sopimus tulee huomioida YKP:n rakenteista ja toimenpiteistä päätettäessä. Suomella ja Ruotsilla on merioikeusyleissopimuksen mukaisina alkuperävaltioina suurin vastuu mm. Itämeren anadromisten lohikantojen hoidosta ja myös suurin oikeus niiden hyödyntämiseen. Suomen tulee kantaa vastuu anadromisista kalakannoistaan ja alkuperävaltiona painottaa niiden suojelutarvetta koko Itämeren alueella. 11

12 Merioikeusyleissopimus velvoittaa Suomelta aktiivisia toimia Itämeren kalastuksen säätelyssä. Anadromisten kantojen hoidon periaatteet poikkeavat muiden merellisten lajien hoidon ja käytön kestävyyden periaatteista. Sekakantakalastuksen välttämiseksi merikalastus tulee ohjata jokisuihin, jossa eri kantojen tila voidaan huomioida kalastuskiintiöitä määrättäessä. Tällöin anadromisten kalakantojen kalastus ja mm. ajosiima niiden pyyntimuotona lopetettaisiin merellä. Ajosiimapyynnin kieltoa tukee komission tavoite saaliskalojen poisheiton kieltämisestä. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää voida suoraan soveltaa anadromisten kantojen hoidossa. Esitetty periaate MSY (Maximum Sustainable Yeld, maksimaalinen kestävän hyödyntämisen taso), on yleisesti ottaen hyvä, mutta sitä ei tule soveltaa anadromisiin kalakantoihin. Maksimaalisen saalistuoton saavuttamiseksi Euroopan komissio on monivuotisen lohenhoitosuunnitelman yhteydessä esittänyt tavoitteekseen 75 prosentin poikastuotantotaso potentiaalituotannosta. Tämä tavoite voidaan saavuttaa kohtuullisen pienillä emolohimäärillä. On huomattava, että MSY-tasosta puhuttaessa tarkoitetaan saaliin biomassaa. Vähälukuisten anadromisten kalakantojen osalta suurinta tuottoa täytyy tarkastella eri näkökulmasta. Saaliin määrän asemasta on syytä tarkastella anadromisten kalakantojen suurinta taloudellista tuottoa. Suurin tuotto lohesta saadaan, kun lohi pyydetään virkistyskalastuksena kalastusmatkailun osana. Kalastusmatkailu perustuu saalisvarmuuteen ja suureen määrään lohia joessa, jota ei voi mitoittaa merellisellä saalistuottokäsitteellä MSY. Jokeen nousevien lohien määrää voidaan toki arvioida myös poikastuotannon määrällä. Tällöin tulisi kuitenkin puhua vähintään 90 prosentin tasosta suhteessa potentiaalituotantoon. Suuri poikastuotanto elvyttää köyhtyneitä kalakantoja ja mahdollistaa paremman sopeutumisen tuleviin ympäristömuutoksiin. Mainituin perustein anadromiset kalakannat tulee eriyttää muista merellisistä kalakannoista. Lisäksi lohien pyynnin ja myynnin tulee olla luvanvaraista. Myytäväksi tarkoitettujen lohien pyyntiä ja myyntiä voidaan valvoa esimerkiksi suusta kiduskannen ympäri kiinnitettävällä merkillä. Merkit tulee jakaa kiintiölukumäärän mukaan. Toiminta tukee myös elintarvikkeiden jäljitettävyyden periaatetta. Jokialueet ja jokivarsien ihmiset (stakeholder) tulee huomioida myös yhteisessä kalastuspolitiikassa ja Suomen yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevissa tavoitteissa ja päätöksenteossa. Yhteisen kalastuspolitiikan käsittelyä tulee kiirehtiä. Suomen tulee käsitellä ja hyväksyä ehdotus nopealla aikataululla. Esko Lotvonen Maakuntajohtaja 12