LIITE. asiakirjaan. Energiaunionin kolmas tilannekatsaus. Jäsenvaltioiden, alueiden ja EU:n tason toimintapoliittiset huomiot

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2017) 688 final ANNEX 2 LIITE asiakirjaan KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE, ALUEIDEN KOMITEALLE JA EUROOPAN INVESTOINTIPANKILLE Energiaunionin kolmas tilannekatsaus Jäsenvaltioiden, alueiden ja EU:n tason toimintapoliittiset huomiot {SWD(2017) 384 final} - {SWD(2017) 385 final} - {SWD(2017) 386 final} - {SWD(2017) 387 final} - {SWD(2017) 388 final} - {SWD(2017) 389 final} - {SWD(2017) 390 final} - {SWD(2017) 391 final} - {SWD(2017) 392 final} - {SWD(2017) 393 final} - {SWD(2017) 394 final} - {SWD(2017) 395 final} - {SWD(2017) 396 final} - {SWD(2017) 397 final} - {SWD(2017) 398 final} - {SWD(2017) 399 final} - {SWD(2017) 401 final} - {SWD(2017) 402 final} - {SWD(2017) 404 final} - {SWD(2017) 405 final} - {SWD(2017) 406 final} - {SWD(2017) 407 final} - {SWD(2017) 408 final} - {SWD(2017) 409 final} - {SWD(2017) 411 final} - {SWD(2017) 412 final} - {SWD(2017) 413 final} - {SWD(2017) 414 final} FI FI

2 Kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat Jäsenvaltiot ovat alkaneet valmistella kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan vuosiksi komission ehdottaman mallin 1 mukaisesti. Suunnitelmissa on määrä esittää kansalliset panokset, joita tarvitaan energiaunionin tavoitteiden sekä vuodelle 2030 asetettujen ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseen. Runsaat kaksi kolmannesta jäsenvaltioista on käynnistänyt suunnitelmien laadintaa koskevan poliittisen prosessin tai valmistelee sitä. Yli puolet jäsenvaltioista on jo käynnistänyt julkisen kuulemisen suunnitelmista. Runsas kolmannes jäsenvaltioista on ilmoittanut komissiolle aloittaneensa suunnitelmien analyyttisen perustan laatimisen ja alueellisen yhteistyön valmistelun. Tähänastisen edistyksen pohjalta on nyt vauhditettava kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnosten laatimista ja viimeistelemistä. Energiaturvallisuus EU edistyy hyvää vauhtia energialähteiden, -reittien ja -toimittajien monipuolistamisessa. Mikä tärkeintä, fossiilisten polttoaineiden tarve on vuosina vähentynyt uusiutuvan energiantuotannon kehittämisen ansiosta yli 10 prosenttia verrattuna tilanteeseen ilman niiden kehittämistä. Jotkin jäsenvaltiot ovat edelleen täysin tai pääosin riippuvaisia yksittäisestä toimituslähteestä tai toimittajasta. Niitä ovat etenkin Bulgaria, Latvia, Slovakia, Suomi, Unkari ja Viro, jotka ovat erityisen riippuvaisia yhdestä yksittäisestä kaasuntoimittajasta (Venäjä). Jotkin jäsenvaltiot ovat vastaavassa tilanteessa, kun kyseessä ovat öljyn ja/tai hiilen toimitukset tai huomattava osa ydinpolttoaineen toimituksista. EU:n kaasuntoimitusten monipuolistamisstrategia perustuu kolmeen pääasialliseen toimintalinjaan: i) avoimet, likvidit ja joustavat nesteytetyn maakaasun (LNG) markkinat, ii) eteläinen kaasukäytävä ja iii) Välimeren kaasukaupan keskus. Uudet yhteenliitännät ja LNG-terminaalit sekä erityisesti yhteistä etua koskevat hankkeet (PCI-hankkeet) ovat helpottaneet kaasun toimitusvarmuuden parantamista viime vuosien aikana. Yhä suurempi osuus kaasun kysynnästä voidaan nykyään kattaa vaihtoehtoisten infrastruktuurien kautta. Enää yksi jäsenvaltio, Bulgaria, ei voisi täysin korvata ensisijaisen kaasuinfrastruktuurinsa toimitushäiriöitä 2. Euroopan laajuisten kaasuverkkojen toteuttamista on vauhditettava edelleen, jotta voidaan ratkaista jäljellä olevat jäsenvaltioiden väliset pullonkaulat (esim. Kroatia, Unkari, Romania, Bulgaria ja Kreikka; Portugali ja Espanja Ranskan kanssa; Baltian maat Liettuan kautta Puolaan). Lisäksi on varmistettava, että kaikkien jäsenvaltioiden kuluttajilla ja toimittajilla on pääsy nesteytetyn maakaasun kauppakeskuksiin. Maailmanmarkkinoiden kehitys ja kaasun 1 Energiaunionin hallintoa koskevan asetusehdotuksen (COM(2016) 759 final) liite I. 2 Sloveniakaan ei pysty kokonaan noudattamaan kyseistä sääntöä mutta on Luxemburgin ja Ruotsin tavoin vapautettu siitä. 1

3 kehittyminen maailmanlaajuiseksi hyödykkeeksi vaikuttaa Euroopan kaasuntoimituksiin. Tämä näkyi viime vuonna LNG:n tuonnin vähenemisenä Luoteis-Euroopassa, kun korkeampi hinta Aasian markkinoilla on houkutellut kaasukuljetuksia sinne. Eteläinen kaasukäytävä on edelleen ensisijainen strateginen hanke Euroopan energiavarmuusstrategiassa ja energiaunionistrategiassa. On erittäin tärkeää, että se valmistuu ajoissa, jotta Eurooppaan saadaan kaasua uusilta toimittajilta vuoteen 2020 mennessä. EU jatkaa aktiivista yhteydenpitoa kaikkiin käytävän toteuttamiseen osallistuviin sidosryhmiin. Itäisen Välimeren alueen merkitys kaasuntuottajana ja -viejänä on vahvistunut, kun alueelta (Israel, Kypros, Egypti) on äskettäin löydetty suuria maakaasukenttiä. Näissä maissa (mahdollisesti myös Libanonissa) on havaittu mahdollisuuksia hyödyntää vielä suurempia esiintymiä. Sen vuoksi on EU:n edun mukaista auttaa alueen maita hyödyntämään entistä paremmin energiavarojaan sekä kehittää molempia osapuolia hyödyttävää kaupallista yhteistyötä. Sähkön kysyntää lisäsi merkittävästi suurimmassa osassa Eurooppaa tammikuussa 2017 vallinnut kylmä sää. Vaikka vakavia sähkön toimitushäiriöitä ei tapahtunut, monet maat määräsivät vientirajoituksia tai nimenomaisia vientikieltoja, jotka heikensivät luottamusta sähkön sisämarkkinoihin ja toimitusvarmuuteen. Nämä tapahtumat osoittivat, että tarvitaan yhteisiä sääntöjä sähkökriisin ehkäisemiseksi, kriisiin varautumiseksi ja kriisin käsittelemiseksi entistä yhteisvastuullisemmin ja avoimemmin. Näin ollen on erittäin tärkeää, että lainsäätäjät hyväksyvät komission ehdotuksen asetukseksi riskeihin varautumisesta sähköalalla. Energian sisämarkkinat Sähköinfrastruktuuri Vuodeksi 2020 asetetun yhteenliitäntöjä koskevan 10 prosentin tavoitteen oli vuonna 2017 ylittänyt jo 17 jäsenvaltiota, ja monet muut jäsenvaltiot olivat varsin lähellä sitä. Euroopan laajuisten sähköverkkojen toteuttamista on vauhditettava, jotta voidaan parantaa toimitusvarmuutta, hallinnoida vaihtelua, parantaa uusiutuvien energialähteiden integrointia ja edistää energian sisämarkkinoita. Jotta sähkön sisämarkkinoiden yhdentymistä voidaan jatkaa Lounais-Euroopassa, Pohjois- Euroopassa ja Keski-Euroopassa (esim. Saksassa ja Puolassa) ja jotta voidaan edetä kohti Baltian maiden sähköverkkojen integroimista Euroopan sähköjärjestelmään synkronoinnin avulla, tarvitaan lisää sähköverkkojen yhteenliitäntöjä ja sisäisten siirtojohtojen vahvistamista. Tukkumarkkinat Sähköenergian tukkumarkkinat ovat jatkaneet yhdentymistä. Yhteensä 42:sta EU:n rajasta jo 30:llä 3 osallistutaan yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin 3 Asianomaisia maita ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Latvia, Liettua, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro. 2

4 (day-ahead market coupling). Rajayhdysjohtojen tehokkaammasta käytöstä saadaan tehokkuushyötyjä, joiden ansiosta voidaan parantaa sosiaalista hyvinvointia kaikkialla EU:ssa. Markkinoiden yhteen kytkeminen kaikilla niillä Euroopan rajoilla, joilla käytiin vuoden 2016 lopussa edelleen seuraavan vuorokauden kapasiteettia koskevia eksplisiittisiä huutokauppoja, tuottaisi vuosittain yli 200 miljoonaa euroa, jotka voitaisiin käyttää sosiaaliseen hyvinvointiin 4. Markkinoiden yhdentämisen jatkaminen edellyttää tiiviimpää koordinointia naapurimaiden kanssa. Suuri määrä sähköyhdysjohtojen kapasiteettia jää käyttämättä, koska toimintaa ei koordinoida vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelijöiden välillä 5. Useiden jäsenvaltioiden esimerkit osoittavat, että koordinoitu kapasiteetinlaskenta voi lisätä merkittävästi rajat ylittävää kauppaa, mikä hyödyttää kuluttajia. Monet jäsenvaltiot ovat edistyneet hyvin tukkumarkkinoidensa avaamisessa kilpailulle. Tuorein esimerkki tästä on Suomen kaasumarkkinalain uudistaminen, joka avaa kaasumarkkinat kilpailulle, kun Balticconnector-hanke (Suomen ja Viron välinen kaasuyhdysputki) saadaan päätökseen. Valinnan mahdollisuudet ja toimitusvarmuus ovat yleensä parantuneet jäsenvaltioissa, joissa sähkö- ja kaasumarkkinat on avattu kilpailulle. Muissa maissa markkinat ovat sen sijaan keskittyneet EU:n keskitasoa vahvemmin, ja kilpailun vähäisyys johtaa hintojen nousuun ja toimitusvarmuuden heikkenemiseen. Monet jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet täysimääräisesti täytäntöön sääntöjä, jotka ovat tarpeen kilpailukykyisten ja likvidien markkinoiden, erityisesti kaasun tukkumarkkinoiden, varmistamiseksi. Lisäksi vakiintuneilla yrityksillä on edelleen huomattava markkinavoima joissakin jäsenvaltiossa. Kilpailusääntöjen täytäntöönpano on edelleen keskeisessä asemassa avointen ja kilpailukykyisten markkinoiden varmistamisessa. Valtioiden koordinoimattomat toimenpiteet vääristävät yhä useammin markkinoiden ja investointisignaaleja, mikä aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia kuluttajille. Tukijärjestelmien mukauttaminen markkinapohjaisten mallien mukaan (esim. tarjouskilpailujen avulla) ja rajat ylittävien kapasiteettimarkkinoiden avaaminen voi vähentää huomattavasti markkinoiden vääristymistä, kuten monissa jäsenvaltioissa on voitu todeta. Vähittäismarkkinat ja kuluttajat Teollisuusasiakkaiden tapauksessa sähkön vähittäishinnat ovat yhdenmukaistuneet EU-maissa muutaman viime vuoden aikana. Yhä useammat jäsenvaltiot ovat hiljattain onnistuneesti lopettaneet loppukäyttäjähintojen sääntelyn (Irlanti, Latvia). Noin puolessa jäsenvaltioista kotitalouksien maksamia hintoja säännellään kuitenkin edelleen eriasteisesti, mikä on esteenä kysyntäpuolen osallistumiselle ja vähittäismarkkinoiden kilpailulle sekä saattaa vähentää investointeja energiatehokkuuteen. 4 ACER/CEER Annual Report on the Results of Monitoring the Internal Electricity and Gas Markets in 2016 Electricity Wholesale Markets Volume, lokakuu Ks. ACER/CEER ANNUAL REPORT ON THE RESULTS OF MONITORING THE INTERNAL ELECTRICITY MARKETS IN 2016, luku Wholesale Markets, 3.2 ja 3.3 kohta. 3

5 Energiaköyhyyttä olisi torjuttava tehokkaammin jäsenvaltioiden tasolla. Valtaosassa jäsenvaltioita energiaköyhyyttä ei nykyään määritellä kansallisessa lainsäädännössä. Energiaköyhät kotitaloudet olisi tunnistettava paremmin ja energiaköyhyyden kehittymistä olisi seurattava, jotta sen vastaiset toimet voitaisiin kohdentaa paremmin. Niitä voisivat olla energiatehokkuustoimenpiteet, kuten erityisesti energiaköyhiin kotitalouksiin kohdistettavat rakennusten pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat, sekä sosiaalipoliittiset toimenpiteet, kuten kohdennettu toimeentulotuki. Energiatehokkuus ja energian kysynnän hillitseminen Energiatehokkuuden alalla on edistytty merkittävästi. Primäärienergian kokonaiskulutus väheni laman jälkeisinä vuosina, mikä osoittaa, että talouden elpyminen ja talouskasvu saavutettiin, vaikka energian kysyntä ei lisääntynyt. Vuonna 2015 unionin primäärienergian kulutus oli vain 3 prosenttia vuoden 2020 primäärienergian kulutustavoitetta suurempi, ja energian loppukulutus oli jo alle vuoden 2020 tavoitteen. Vuoteen 2014 verrattuna sekä primäärienergian kulutus että energian loppukulutus olivat kuitenkin suuremmat vuonna 2015, ja niiden odotetaan vuonna 2016 kasvavan edelleen. Osasyynä kasvuun ovat ilmaston vaihtelut ja fossiilisten polttoaineiden hintojen lasku. Ilmoitetut vuoden 2020 kansalliset tavoitteet vastaavat kaiken kaikkiaan energian loppukulutusta koskevaa EU:n tavoitetasoa, mutta primäärienergian kulutuksen osalta ero tavoitetasoon nähden on nyt suurempi. Jäsenvaltiot edistyvät hyvää vauhtia energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan mukaisten energiansäästöjen saavuttamisessa. Ne olivat vuonna 2015 edistyneet lineaarisen vähentämisen kehityspolkua paremmin yhteisissä pyrkimyksissään saavuttaa EU:n vuoden 2020 säästötavoitteet. Tärkeimpänä tehtävänä on nostaa EU:n rakennuskannan peruskorjausastetta. Rakennusten osuus EU:ssa käytettävästä energiasta on noin 40 prosenttia. Monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön kunnianhimoisia politiikkoja peruskorjaustarpeen täyttämiseksi. Ne käyttävät muun muassa taloudellisia kannustimia ja tukijärjestelmiä, muun muassa Euroopan rakenne- ja investointirahastoja. Parantamalla rakennusten peruskorjausten rahoittamiseen tarkoitettujen houkuttelevien rahoitustuotteiden saatavuutta lisätään merkittävästi mahdollisuuksia myös yksityisten investointien käyttöön. Tämä kävi ilmi Euroopan strategisten investointien rahaston käytön yhteydessä, kun Île de Francen alue Ranskassa onnistui saamaan pitkäaikaisen matalakorkoisen lainan jopa asunnon peruskorjaukseen. Useimmissa jäsenvaltioissa energiatehokkuutta on edelleen parannettava liikennealalla, myös toimenpiteillä, joilla edistetään siirtymistä julkisiin liikennevälineisiin sekä nolla- ja vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöä. Tässä yhteydessä olisi edelleen kiinnitettävä erityistä huomiota sähköisen liikkuvuuden edistämiseen ja tukemiseen, mukaan lukien latausinfrastruktuurin käyttöönoton 4

6 nopeuttaminen. Tämä otetaan huomioon myös ehdotuksessa rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin muuttamisesta 6. Hiilestä irtautuminen Useimpien jäsenvaltioiden odotetaan saavuttavan taakanjakopäätöksen mukaiset vuoden 2020 tavoitteensa päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla. Vain muutamien jäsenvaltioiden tulee toteuttaa lisätoimenpiteitä tai hyödyntää joustomahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti Belgiaa, Irlantia, Itävaltaa, Luxemburgia, Maltaa, Saksaa ja Suomea. Vuosina Malta ylitti tavoitteensa. Vuodelle 2016 tehtyjen alustavien arvioiden mukaan Belgia, Irlanti, Malta ja Suomi ylittänevät tavoitteensa päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla. Jäsenvaltioiden päästöoikeuksien huutokaupasta päästökauppajärjestelmässä (ETS) saamat tulot antavat merkittävän panoksen energiaunionin toimiin. Jäsenvaltiot saivat lähes 15,8 miljardia euroa EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupoista vuosina Niistä noin 80 prosenttia on käytetty tai aiotaan käyttää ilmastoon ja energiaan liittyviin tarkoituksiin. Jäsenvaltiot käyttävät kaikkein suurimman osuuden näistä tuloista kotimaan sisällä uusiutuvaan energiaan ja seuraavaksi suurimmat osuudet energiatehokkuuteen ja kestävään liikenteeseen. Vuonna 2016 EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen päästöt vähenivät 1,75 miljardiin tonniin eli 2,9 prosenttia ja olivat vuodelle 2020 asetettua tavoitetta pienemmät. Huutokauppamäärää vähennettiin kolmannen kerran sovitun takapainotuksen avulla vuonna EU:n päästökauppajärjestelmän tarjonta supistui silloin 200 miljoonalla päästöoikeudella. Päästölupien tarjonnan ja kysynnän välisen rakenteellisen epätasapainon korjaamiseksi hiilimarkkinoilla ja EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokauppatarjonnan joustavoittamiseksi vuonna 2015 sovittiin markkinavakausvarannon luomisesta. Markkinavakausvaranto otetaan käyttöön vuonna Komissio julkaisi liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän ensimmäisen kerran toukokuussa Niitä oli kaikkiaan 1,69 miljardia. Uusiutuva energia Jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa vuoden 2020 sitovat tavoitteensa, niiden on jatkettava ja joidenkin niistä on tehostettava toimiaan, koska kehityspolku jyrkkenee lähestyttäessä vuotta Vuonna 2015 suurin osa jäsenvaltioista oli jo ylittänyt kauden keskimääräisen ohjeellisen kehityspolkunsa tavoitteen. Vain kolmen jäsenvaltion (Alankomaat, Luxemburg ja Ranska) uusiutuvan energian osuus oli vuonna 2015 alle niiden kauden ohjeellisen keskimääräisen kehityspolun. Yksitoista jäsenvaltiota on jo ylittänyt uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteensa vuodelle Uusiutuvaa energiaa käsitellään yhä useammin alueellisilla yhteistyöfoorumeilla, joita ovat muun muassa Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma 6 COM(2016) 765 final. 5

7 (BEMIP) ja keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitäntöjen korkean tason työryhmä (CESEC). Ne ovat menestyksekkäästi ulottaneet toimintansa uusille yhteistyöalueille, kuten sähkö, uusiutuva energia ja energiatehokkuus. Alueellinen yhteistyö voi tuottaa uusia kustannustehokkaita mahdollisuuksia uusiutuvien energialähteiden käyttöön koko EU:ssa. Tämä todettiin äskettäin Tanskan ja Saksan yhteisessä pilottitarjouksessa. Vakailla ja ennakoitavilla sääntelykehyksillä on erityisen tärkeä rooli pyrittäessä helpottamaan kustannustehokkaiden uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Uusiutuviin energialähteisiin liittyvien hankkeiden tukemiseen käytettävien tarjouskilpailujen viimeaikainen hyvä menestys esimerkiksi Alankomaissa, Saksassa, Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on osoittanut sijoittajien luottamuksen tekniseen kehitykseen, hyvään politiikan suunnitteluun ja sähkömarkkinoiden uudistuksiin. Tällaisista hyvistä käytännöistä olisi otettava oppia ja niitä olisi levitettävä kaikkialle unioniin. Kun uusiutuvan energian teknologioiden kustannukset ovat vähentyneet muutamien viime vuosien aikana, kuluttajat ovat saaneet mahdollisuuden tuottaa yhä enemmän omaa uusiutuvaa energiaa ja sitä on voitu ottaa laajemmin käyttöön. Euroopan unionissa on yli energiayhteisöä. Esimerkiksi Saksassa yksityishenkilöt omistavat 50 prosenttia tuotantokapasiteetista ja tuottavat sähköä kustannuksilla, jotka ovat kilpailukykyisiä suurten markkinatoimijoiden kustannuksiin verrattuna. Jäsenvaltioiden olisi jatkettava pyrkimyksiään sen varmistamiseksi, että uusiutuvan energian omaan energiankulutukseen ei sovelleta tarpeettoman rajoittavia ehtoja. Paikalliset toimet Paikallisilla toimilla on edistetty merkittävästi uusiutuvan energian kehittämistä paikallisella tasolla. Tästä esimerkkinä ovat Bredan kaupungin asukkaiden toteuttamat toimet Alankomaissa. Yli kaupunkia EU-maissa ja niiden ulkopuolella on mukana kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimushankkeessa. EU:n väestöstä yli 31 prosenttia asuu alueilla, joilla toteutetaan kunnianhimoisia ilmasto- ja energia-aloitteita. Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky Euroopan teollisuudella, tutkimuslaitoksilla ja yliopistojen innovaatiotoimijoilla on yleisesti ottaen hyvä asema globaalissa energiaympäristössä. EU:n osuus kansainvälisistä uusiutuvaan energiaan liittyvistä patenteista on 35 prosenttia 7, mikä antaa sille johtoaseman keskeisen vähähiilisen teknologian innovoinnissa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvät innovaatiot ovat lisääntyneet merkittävästi Euroopassa pääasiassa puhtaiden energiateknologioiden ja liikenteen alalla. Lisätoimet ovat kuitenkin tarpeen, jotta nämä innovaatiot saadaan vietyä nopeasti ja onnistuneesti sisä- ja vientimarkkinoille sekä muutettua kasvuksi ja työpaikoiksi. SET-suunnitelma on EU:n tason täytäntöönpanomekanismi energiaunionin viidennen ulottuvuuden toteuttamiseksi ja ainoa puhtaan energian tutkimusta ja 7 Euroopan komissio / Yhteinen tutkimuskeskus (Euroopan patenttiviraston tietojen pohjalta). 6

8 innovointia koskeva yhteinen foorumi teollisille toimijoille, maille ja tutkimuslaitoksille. Meneillään olevassa täytäntöönpanoprosessissa pyritään saavuttamaan kaikille kymmenelle SET-suunnitelman toimelle asetetut tavoitteet ja vahvistetaan viime vuonna annetut sitoumukset, mikä on erittäin tärkeä edistysaskel. Jäsenvaltioiden on kuitenkin pidettävä entistä aktiivisemmin ja yhteisesti yhteyttä tutkimusalan ja teollisuuden toimijoihin voidakseen osoittaa toteuttaneensa konkreettisia yhteistyötoimia, joilla täytetään tähän tarkoitukseen asetetut tavoitteet. Lisäksi SET-suunnitelman tulisi toimia tietokeskuksena ja tukea jäsenvaltioita näille ehdotettujen uusien velvoitteiden täyttämisessä. Velvoitteiden mukaan jäsenvaltioiden on suunniteltava tutkimusta, innovointia ja kilpailukykyä koskevia konkreettisia indikaattoreita kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien viidennessä ulottuvuudessa sekä raportoitava niistä energiaunionin hallintoa koskevan ehdotuksen mukaisesti. Yksityisellä sektorilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että uudet tuotteet, teknologiat ja palvelut pääsevät onnistuneesti markkinoille. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat erityisen tärkeitä tässä yhteydessä. Sen vuoksi Horisontti ohjelmassa on varattu huomattavia resursseja tämäntyyppistä yhteistyötä varten. Strategisessa liikennealan tutkimus- ja innovointiohjelmassa (Strategic Transport Research and Innovation Agenda, STRIA) 8 kuvataan seitsemää liikennealan tutkimuksen ja innovoinnin painopistealuetta, joilla on määrä tulevaisuudessa käsitellä liikennealan irtautumista hiilestä. Jäsenvaltioista koostuva hallintoryhmä alkaa näiden etenemissuunnitelmien perusteella marraskuussa 2017 valvoa keskeisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, seurata prosessia ja koordinoida tutkimustoimia. 8 SWD (2017)223. 7