PL 293. Suomi. Kolarissa sijaitsevan Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivosalueen ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeva lausunto.

Transkriptio

1 Havs och Vatten myndigheten (meri- ja vesiviranomainen) Lausunto Dnro Vastaanottaja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Teidän PL 293 diaarinumeronne Käsittelijä Ohivalinta Oulu Niklas Edvinsson Suomi Valvontaohjeista ja Ruotsin ympäristökaaren (miljöbalken) mukaisista tutkimuksista vastaava Kolarissa sijaitsevan Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivosalueen ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeva lausunto. Ruotsin meri- ja vesiviranomainen (HaV) on rajajokisopimuksen (SFS 2010:897) mukainen valvontaviranomainen. Meri- ja vesiviranomainen on antanut Pohjois-Suomen aluehallintoviraston välityksellä mahdollisuuden ottaa kantaa Suomen Länsi-Lapissa sijaitsevan Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivosalueen (PSAVI/3224/2015) ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeviin hakemusasiakirjoihin. Viranomainen antaa seuraavan lausunnon. Meri- ja vesiviranomaisen kanta HaV katsoo, että Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ei tulisi myöntää lupaa toiminnalle sen nykyisessä muodossa, koska hakemuksen perusteista ei pysty päättelemään, millaisia ympäristövaikutuksia Hannukainen Mininig Oy:llä (jäljempänä yhtiö) tulee olemaan Muonionjokeen. Näin ollen ei ole taattu, että haetulla toiminnalla ei olisi luvattomia ympäristövaikutuksia. HaV katsoo, että Hannukainen Mining Oy:n (jäljempänä yhtiö) antama selvitys on laaja sekä hyvin vaikeaselkoinen, ja että on vaikea ymmärtää tarkkaan kuormitusta, jota asiakirjoissa pyritään kuvaamaan. HaV katsoo edelleen, että toimintaa ei pidä aloittaa, ennen kuin mahdollinen lupa tulee lainvoimaiseksi. Näin on toimittava, koska on olemassa merkittävä ympäristöriski, ja asia on kiistanalainen. HaV katsoo lisääntyneen kuormituksen niin merkittäväksi, että se saattaisi vaarantaa mahdollisuuden kyseistä vesimuodostumaa koskevien, voimassa olevien tavoitteiden/ympäristönlaatunormien (SE ) täyttämiseen Muonionjoessa (2000/60/EG, 2008/105/EG). Asian kuvaus HaV on tiedottanut hakemuksesta Ruotsissa Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen 18 artiklan mukaisesti. Jäljempänä on koottu yhteen Norrbottenin lääninhallituksen ja suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission toimittamien lausuntojen sisällöt. HaV on pohjimmiltaan näiden johtopäätösten kannalla, ja lausunnot liitetään kokonaisuudessaan osaksi tätä lausuntoa. Koosteiden jälkeen selvitetään HaV:n täydentävät näkökohdat. Meri- ja Käyntiosoite ja Puhelin Pankkisiirto vesiviranomainen Gullbergs Strandgata 15 Faksi Organisaatiotunnus Box Göteborg Göteborg

2 Valvontaelinten lausunnot 2/8 Norrbottenin lääninhallitus Seuraavassa yhteenveto Norrbottenin lääninhallituksen esityksestä. Voimassa oleva Natura-arviointi (Ruotsin luonnonsuojelulain 65 ): Sen perusteella, mitä yhtiö on selvittänyt hakemusasiakirjoissa, ja mitä asiassa muuten on tullut esiin, lääninhallitus arvioi, että haetun luvan myöntämiselle yhtiölle ei ole riittävästi perusteita. Lääninhallitus vastustaa näin ollen yhtiön pyyntöä saada lupa haettuun toimintaan ja siihen liittyviin toimenpiteisiin. On syytä kyseenalaistaa syyt, joihin yhtiö nojaa laskelmissaan ja arvioissaan, etenkin kun kyse on kyseisiin vesistöihin kohdistuvista todellisista vaikutuksista, jotka aiheutuvat suunnitellusta Hannukaisen prosessijäteveden päästämisestä esimerkiksi tärkeään Muonionjokeen sekä sen sivujokiin kuten Äkäsjokeen. Tämä koskee niin suunniteltua toiminta-aikaa kuin toiminnan lopettamista ja sulkemista. Yhtiö tuntuu perustavan vaikutuksia koskevat arvionsa ja johtopäätöksensä ristiriitaiseen, vaikeasti todennettavaan ja läpinäkymättömään aineistoon. Hannukaisen malmin sisältämän suhteellisen suuren sulfidisisällön vuoksi on käytettävä hyvin suuria määriä ksantaanien muodossa olevia rikastuskemikaaleja, jotka ovat myrkyllisiä vedessä eläville organismeille kuten lohikaloille ja kalanpoikasille. Yhtiö ei ole pystynyt tarpeeksi uskottavalla ja läpinäkyvällä tavalla osoittamaan ja päättelemään, minkälaisina määrinä ja jäännöspitoisuuksina sekä kemikaaleja että muita aineita kuten sulfideja kaikkine ilmenemismuotoineen (anionit ja kationit), kipsisaoste jne. tulee esiintymään prosessijätevedessä. Tästä asiasta ei tunnu olevan oikein täydellistä kuvaa. Näihin vaikuttaa myös prosessin sisäinen kierto, joka tavallisesti johtaa metallien rikastumiseen, samoin kuin vallitsevat kylmät arktiset ilmasto-olosuhteet, jotka heikentävät huomattavasti etenkin ksantaanien hajoamista. Sekä Ruotsin että Suomen vesistöt ovat kukin itsessään ja kokonaisuutenaan luonnonarvoltaan hyvin merkittäviä, ja niissä elää erityisen suojeltavia lohikalakantoja, joiden elinkelpoisuus ja lisääntyminen eivät saa vaarantua huomattavalla tavalla. Sivujoki Äkäsjoki on tänä päivänä ainoa Tornionjoen sivujoki, jossa on suuri mereen vaeltavan taimenen tiheys, joten sivujoki on kokonaisuutenaan erityisen arvokas jokijärjestelmä. Mikäli taimenen tiheys alenee kaivostoiminnan seurauksena Äkäsjoessa, kalan vaellustaipumus voi vähentyä ja mahdollisuudet taimenen vahvistamiseen jokijärjestelmässä heikkenisivät huomattavasti. Sillä olisi negatiivinen vaikutus koko Tornionjokilaakson ja rannikkoalueen kalastusmahdollisuuksiin pitkälle tulevaisuuteen. Lääninhallitus katsoo, että kaikki seikat huomioon ottaen on aihetta kyseenalaistaa yhtiön nk. Natura-arviointi, joka koskee Hannukaisen hakemaa toimintaa ja siihen kuuluvien toimenpiteiden todellisia vaikutuksia Torne och Kalix älvsystem - nimiseen Natura alueeseen, johon Muonionjoen vesistö tiettyine sivujokineen kuuluu. Niin ikään voidaan kyseenalaistaa, onko vuonna 2014 suoritettu Naturaarviointi edes merkityksellinen ottaen huomioon, miten ristiriitaisia ja hankalasti todennettavia tietoja yhtiö on sen jälkeen esittänyt Natura-alueeseen kohdistuvista vaikutuksista. Koska yhtiön selvitys varotoimista ja toimenpiteistä ympäristövaikutusten estämiseksi perustuu pohjimmiltaan virheellisiin, epäselviin ja ristiriitaisiin tieteellisiin todisteisiin, katsoo lääninhallitus kohtuudella, että veden laadun tai määrän olennaista heikkenemistä alueen vesistössä ei voida sulkea pois, mikä on ristiriidassa luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittaman merkityskynnyksen kanssa.

3 3/8 Toisekseen ottaen huomioon, että nykyinen Natura-arviointi ei voi koskaan olla luotettavampi kuin se, mikä on laskelmien perustana, ei tässä yhteydessä voida jättää huomiotta, että yhtiöllä ei tunnu olevan mitään dokumentoitua kokemusperäistä ja syvempää tieteellisesti perusteltua tietoa tyypillisistä ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista ja seurauksista, jotka liittyvät yhdistettyyn Iron-Ore-Copper-Gold-prosessiin (IOCG). Voimassa oleva EU-lainsäädäntö: Lääninhallitus arvioi edelleen, että yhtiö ei ole Natura-arviointikysymystä ja sen täydennyksiä koskevassa esityksessään ottanut huomioon nyttemmin vakiintuneen EU-tuomioistuimen käytännön sisältöä sen suhteen, milloin Natura lupa vaaditaan (ks. 7. syyskuuta 2004 annettu tuomio asiassa C-127/02, s. 29, Waddenzee). Tässä tuomiossa ilmoitetaan muun muassa objektiivisten kriteereiden perusteella, milloin riskit huomioon ottaen ei voida sulkea pois suunnitelmien/hankkeiden merkittävää vaikutusta sellaiseen luonnonalueeseen. Kun otetaan huomioon Hannukaisen suunnittelemaan toimintaan liittyvät epäselvät ja ristiriitaiset tiedot, prosessijäteveden varsinaiset päästöt ja niiden vaikutus kyseiseen vesimuodostumaan, lääninhallitus tiedostaa, että yhtiö ei ole liioin ottanut huomioon EU-tuomioistuimen asiassa C-461/13 1. heinäkuuta 2015 antaman tuomion sisältöä asiassa C-461/13 (Bund für Umvelt und Naturschutz Deutschland, Weser). Tässä tuomiossa ilmoitetaan, että toimintalupaa ei saa antaa toiminnalle, joka vaarantaa pintavesimuodostuman hyvän tilan saavuttamisen tai hyvän ekologisen potentiaalin ja pintaveden hyvän kemiallisen tilan. Lääninhallitus katsoo tässä asiassa, että yhtiön esittämän tutkimusmateriaalin perusteella on aihetta sekä kohtuulliseen että huomattavaan epäilyyn mainitun vaikutuksen suhteen. Vaikutus Ruotsin Natura alueeseen:

4 Ruotsia koskevaa Muonionjoen vesistön osaa koskevien suunnitellun toiminnan päästöjen osalta vaaditaan lisäksi Ruotsin lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, että hankkeen huomattavaa ympäristövaikutusta Natura alueeseen ei tarvitse selvittää etukäteen, jotta lupa-asia tutkittaisiin miljöbalkenin 7 luvun 28a :n mukaisesti (Natura-luvan tutkinta). Sellainen kartoitus pitää tehdä niin pian kuin on todennäköistä, että sellainen vaikutus on olemassa (NJA 2013 s. 613 kohta 10 ja EU-tuomioistuimen edellä mainittu tuomio asiassa C-127/02, kohta 41, Waddenzee). Natura 2000-lupa edellyttää, että lupaviranomainen voi punnita kaikkia toiminnan näkökohtia ja kartoittaa yhteisesti suojeltuun alueeseen kohdistuvia vaikutuksia. Lupaviranomainen tarvitsee perustan pystyäkseen määrittelemään ehdot, joita tarvitaan estettäessä alueen elinympäristöille ja lajeille aiheutuvat vahingot tai huomattavat häiriöt. Kuten edellä on mainittu EU-käytännön yhteydessä, lääninhallituksen arvion mukaan ei ole olemassa perustetta, jonka nojalla voidaan ratkaista niiden toimenpiteiden ja turvatoimien riittävyys, joihin yhtiö vetoaa Hannukaisen toiminnan osalta vahinkojen välttämiseksi Natura alueella. Nykyiset kaivannaisjätteet: Lääninhallitus katsoo, että yhtiö ei ole jätteenkäsittelysuunnitelmallaan esittänyt riittävää tieteellisesti perusteltua näyttöä, jonka mukaan kaivannaisjätealueiden sulkeminen asiaankuuluvilla peittämistoimenpiteillä olisi riittävä rajoittamaan hapen ja siten oksidaation määrää alla olevassa mahdollisesti happoa muodostavassa kaivannaisjätteessä/pyriitissä (PAF). Tämän tarkoituksena on rajoittaa merkittävästi happaman ja metallipitoisen suotoveden päästöjä, niin etteivät kyseinen Natura-alue ja vesimuodostumat (Äkäsjoki ym.) vaarannu. Yhtiö ei ole siten esittänyt riittävän seikkaperäisesti sulkemistoimien riittävyyttä sen saavuttamiseksi, mitä säädetään ympäristönsuojelulain yleisten periaatteiden 4 :ssä (kohdat 1-4) hankaluuksien ehkäisemisestä, varovaisuusperiaatteesta, parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteesta sekä parhaan käytännön periaatteesta ympäristön näkökulmasta katsottuna. o Sama pätee siihen, mitä sulkemisen merkityksellisistä näkökohdista säädetään 15.maaliskuuta 2006 annetussa EU-direktiivissä 2006/21/EY, joka koskee kaivannaisteollisuuden jätteiden käsittelyä ja direktiivin 2004/35/EY muuttamista. Lääninhallituksen arvion mukaan se rahamäärä, jonka yhtiö on esittänyt ympäristönsuojelulain 59 :n mukaisena ehdotuksena rahoitusvakuudeksi, ei ole riittävä. o Yhtiön selvitys ei kaikkien merkityksellisten näkökohtien osalta riitä siihen, mitä 15.maaliskuuta 2006 annetussa EU-direktiivissä 2006/21/EY määrätään kaivannaisteollisuuden jätteiden käsittelystä ja rahoitusvakuuksia koskevan direktiivin 2004/35/EY rahoitusvakuuksia koskevan 14 artiklan muuttamisesta. o Lääninhallitus arvioi, että välttämättömien sulkemis- ja jälkikäsittelytoimien kulut ovat todennäköisesti olennaisesti korkeammat, kuin mitä yhtiö antaa ymmärtää. Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio 4/8 Komissio katsoo rajajokisopimukseen viitaten, että luvan tutkinnassa on käsiteltävä yksityiskohtaisesti arviota mahdollisista ympäristöriskeistä sekä yhteenlasketuista ja kumulatiivisista vaikutuksista vastaanottovesistöön riittävän kattavin perustein. Luvan tutkinnan perusedellytyksinä tulisi olla ympäristöön kohdistuvien riskien tutkittu minimointi ja varovaisuusperiaate. On olennaista, että Muonionjokea ja Tornion-Muonion vesialuetta tarkastellaan tutkinnassa kokonaisuutena, niin kuin sitä on tarkasteltu yhteisenä resurssina Suomen ja Ruotsin välisessä rajajokisopimuksessa. Lopuksi komissio toteaa lausunnossa esitettyihin näkökohtiin viitaten, että komissio ei

5 pysty tukemaan luvan vesilain mukaista myöntämistä valmistelevaa työtä varten, eikä liioin toiminnan aloittamista, ennen kuin ympäristölupa on tullut lainvoimaiseksi. 5/8 Perustelut HaV:lla on ollut vaikeuksia luoda hakemuksessa esitettyjen tietojen ja liitteiden perusteella kokonaiskuvaa veden käsittelystä ja Muonionjoen kokonaiskuormituksesta. Kokonaisarvion antamista asiassa on vaikeuttanut myös se, että hakemuksessa viitataan sellaisessa asiakirjassa oleviin tietoihin, jonka on laatinut joku toinen hakija Hannukaisen kaivoksen aiemman lupaprosessin puitteissa. HaV:ia askarruttaa yhtiön esittämä vesitase. Liitteessä Hannukaisen kaivoshanke - vesihuollon ja vedenkäsittelyn lisensointivaihe selvitettyihin osavirtauksiin liittyy useita epävarmuustekijöitä. Hakemuksessa on myös tietoja, jotka arvioidaan ristiriitaisiksi. Tämän lausunnon arviot pohjautuvat näin ollen potentiaaliseen maksimaaliseen Muonionjoen kuormitukseen hakemuksessa ilmoitettujen virtatietojen sekä ehdotettujen luparajoitusten perusteella. Esimerkkinä voidaan mainita, että hakemuksessa ilmoitetuissa luvuissa (sivulla 150) näyttää olevan laskuvirhe, koska ilmoitetun maksimaalisen virtauksen kuormituksen tulisi olla n. 1,6 % keskivirtaamasta ja n. 26 % jokivirtaamasta, jossa on tilapäisesti alavesi. Käytettäessä sivulla 155 ilmoitettuja lukuja, joita käytetään laskettaessa saman vastaanottovesistön sulfaattikuormitusta, kuormitukseksi saadaan n. 2 % keskivirtaamasta ja n. 18 % alavesivirtaamasta. Käytetyistä luvuista riippumatta nämä luvut arvioidaan merkityksellisiksi Muonionjoen kaltaiselle joelle. Kun tähän sisällytetään yksinkertaistetut laskelmat vesimuodostuman pitoisuuksista hetkellisenä kokonaislaimentumana Muonionjokeen hakemuksen sivulla 156 ehdotettujen luparajoitusten ja edellä kuvatun virtauksen rasituksen perusteella, HaV arvioi, että pitoisuudet tulevat lisääntymään merkittävästi. Meri- ja vesiviranomainen ei näin ollen yhdy yhtiön arviointiin vaikutusten vähäpätöisyydestä. Valitettavasti ei kuitenkaan voida ratkaista, muodostavatko yhtiön selvittämät pitoisuudet biokäytettävän fraktion, irtofraktion vai tarkoitetaanko niillä kokonaispitoisuuksia, joilla on tässä yhteydessä suuri merkitys. HaV ei yhdy yhtiön arviointiin, jonka mukaan muita parametrejä kuin ehdotetut luparajoitukset ei katsottaisi merkityksellisiksi. Esimerkiksi alavesivirtaaman sulfaattipitoisuuksien arvioidaan olevan vaarassa lisääntyä niin, että ne voivat väliaikaisesti vaikuttaa ekosysteemien toimintaan. Uraania esiintyy myös sellaisina pitoisuuksina, että kansallinen arviointiperuste, jonka mukaan uraania pidetään Ruotsissa erityisen saastuttavana aineena, saattaisi vaarantua. HaV:n tekemien yksinkertaistettujen laskelmien mukaan Muonionjokeen tapahtuvan kokonaislaimentuman jälkeen on nähtävissä keskivirtaaman pitoisuuksia, jotka ylittävät kansallisen arviointiperusteen n. 2,5-kertaisesti ja alavesivirtaamalla n. 22-kertaisesti (toimintavuosina 16-19). HaV ei pysty tutustumaan lähetetyssä materiaalissa oleviin laskelmiin, joihin viitataan ja jotka vahvistavat, että ehdotettuihin luparajoituksiin ei sisältyisi riskiä Muonionjoen ympäristönlaatunormin vaarantumisesta. Laadittavia ympäristönlaatunormeja ei voida soveltaa vesipolitiikan puitedirektiivissä 1 toiminnallisina vaatimuksina yksittäisen ympäröiviin vesiin vaikuttavan toiminnan osalta. HaV haluaa niin ikään korostaa, että vesidirektiivin tytärdirektiivissä 2008/105/EY käytetyt arvot (ympäristönlaatunormit) ovat ensisijaisesti arvoja, jotka voivat osoittaa kohtuuttoman ympäristövaikutuksen vesimuodostumatasolla, ja että näissä arvoissa ei ilmoiteta hyväksyttävää tasoa kuormitukselle, jonka yksittäinen toiminta aiheuttaa vesiympäristölle, ja että ne eivät anna oikeutta saastuttaa ilmoitettuun tasoon saakka. Toiminnan harjoittajan tulee aina pyrkiä minimoimaan vaarallisten aineitten päästöt soveltuvan tekniikan ja muiden toimenpiteiden avulla. Ympäristövaikutus on tietenkin minimoitava niin ikään niiden päästöjen osalta, joihin ei sisälly normin ylitystä. HaV katsoo siksi, että ei ole suositeltavaa, että luparajoitukset perustuvat yhtiön ehdottamaan menetelmään. HaV katsoo myös, että on asiatonta soveltaa 1 Direktiivi 2000/60/EY - yhteisön vesipolitiikan puitteet.

6 laimentamista puhdistusmenetelmänä sellaisessa laajuudessa kuin yhtiö sen aikoo tehdä. Meri- ja vesiviranomainen katsoo, että ehdotetut luparajoitukset eivät täytä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimuksia. Hakemuksen mukaan esimerkiksi kuparille asetettu luparajoitus on 5-kertainen korkeimpaan raportoituun arvoon nähden ja 250 kertaa suurempi kuin käytössä olevissa laitoksissa raportoitu alhaisin arvo, joka on ilmoitettu ajantasaisessa BREF-dokumentissa 1. Ehdotettu nikkelin luparajoitus on 3-kertainen korkeimpaan raportoituun arvoon nähden ja 30 kertaa suurempi kuin alhaisin raportoitu arvo käytössä olevissa laitoksissa. Ottaen huomioon paras käyttökelpoinen tekniikka, 6/8 1 Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities (2009), Best Available Techniques (BAT) reference Document for the Management of Waste from Extractive Industries, E Garbarino ct al., Euroopan komissio.

7 haetun toiminnan laajuus, muoto sekä sijainti HaV katsoo, että lupaehtoja on aiheellista tiukentaa yhtiön tarjoamiin ehtoihin verrattuna. HaV haluaa selkeyttää, että on hyvin tärkeää välttää negatiivista vaikutusta kalakantoihin, jotka sisältyvät Natura 2000:n määräyksiin. Esimerkiksi mahdollinen vaikutus loheen on hyvin merkityksellinen, kun nykyisen kannan arvioidaan olevan eräs maailman arvokkaimmista lohikannoista, jolla on ratkaiseva merkitys koko Itämeren alueelle 1 2. Työssä on jatkuvasti kysymys kestävien, muun muassa lohi- ja taimenkantojen, vakiinnuttamisesta4. HaV pitää hyvin sopimattomana, että tätä työtä pyrittäisiin vaikeuttamaan sekä että tähän elinympäristöön vaikutettaisiin. HaV:n mukaan ei ole varmaa, etteikö haettu toiminta johtaisi siihen. Edellä ilmoitettuun viitaten meri- ja vesiviranomainen katsoo yhteenvetona, että Pohjois- Suomen aluehallintoviraston ei tule myöntää lupaa toiminnalle sen nykyisessä muodossa. Päätöksen tästä lausunnosta on laatinut osastopäällikkö Mats Svensson selvittäjä Niklas Edvinssonin esityksestä. Asian lopulliseen käsittelyyn ovat osallistuneet myös yksikönpäällikkö Ann Lundström sekä yrityksen lakimies Karin Wall. Liitteet: Hannukainen Mining Oy:n ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeva lausunto Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshanketta varten Kolarissa, Suomessa. Norrbottenin lääninhallitus,. Ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeva lausunto, Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivosalue, Kolari. Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio, Jäljennös: Norrbottenin lääninhallitus Suomalaisruotsalainen rajajokikomissio Ruotsin ympäristönsuojeluvirasto 1 gransalvsoverenskommelse/overenskommelser-om-fiskefragor-i-torne-alv-inomgransalvsoverenskommelsen.html 2 Tornionjoen lohen, meritaimenen ja vaellussiian kanta - yhteinen ruotsalaissuomalainen biologinen perusta asianmukaisten kalastussääntöjen arvioinnille vuodelle SLU ID: SLU.aqua , Luke ID 522/ /2019. Ruotsin maatalouskorkeakoulu, Luke Naturresursinstitut,

8

9 LAUSUNTO 1 (27) Päiväy s Lääninhallitus Norrbotten Havs- och vattenmyndigheten Box GÖTEBORG Liittyen Hannukainen Mining Oy:n ympäristö- ja vesitalouslupaa koskevaan hakemukseen Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshanketta varten Kolarissa, Suomessa Teidän diaarinumeronne: Meri- ja vesiviranomainen (jäljempänä HaV) on Ruotsin valvontaviranomaisena Ruotsin ja Suomen välisen rajajokisopimuksen mukaisesti antanut Norrbottenin lääninhallitukselle mahdollisuuden lausua edellä mainitussa asiassa, joka koskee Hannukainen Mining Oy:n (jäljempänä yhtiö) ympäristö- ja vesitalouslupahakemusta Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshanketta varten. Lääninhallitus esittää edellä mainitun johdosta seuraavan YHTEENVEDON Hakemus ja Natura-arviointi (luonnonsuojelulain 65 ) Lääninhallitus arvioi yhtiön hakemusmenettelyssä tekemien selvitysten ja muiden asiassa esiin tulleiden seikkojen perusteella, että haetun luvan käsittelylle ei ole olemassa riittäviä syitä. Lääninhallitus vastustaa näin ollen yhtiön pyyntöä saada lupa haetulle toiminnalle ja siihen liittyville toimenpiteille. On syytä kyseenalaistaa syyt, joihin yhtiö nojaa laskelmissaan ja arvioissaan, etenkin kun kyse on kyseisiin vesistöihin kohdistuvista todellisista vaikutuksista, jotka aiheutuvat suunnitellusta Hannukaisen prosessijäteveden päästämisestä esimerkiksi tärkeään Muonionjokeen sekä sen sivujokiin kuten Äkäsjokeen. POSTIOSOITE LULEÅ KÄYNTIOSOITE Stationsgatan 5 S-POSTI norrbotten@lansstyrelsen.se INTERNET

10 LAUSUNTO 2 (27) Tämä koskee niin suunniteltua toiminta-aikaa kuin toiminnan lopettamista ja sulkemista. PUHELIN FAKSI

11 LAUSUNTO 3 (27) Yhtiö tuntuu perustavan vaikutuksia koskevat arvionsa ja johtopäätöksensä ristiriitaiseen, vaikeasti todennettavaan ja läpinäkymättömään aineistoon. Hannukaisen malmin sisältämän suhteellisen suuren sulfidisisällön vuoksi on käytettävä hyvin suuria määriä ksantaanien muodossa olevia rikastuskemikaaleja, jotka ovat myrkyllisiä vedessä eläville organismeille kuten lohikaloille ja kalanpoikasille. Yhtiö ei ole pystynyt tarpeeksi uskottavalla ja läpinäkyvällä tavalla osoittamaan ja päättelemään, minkälaisina määrinä ja jäännöspitoisuuksina sekä kemikaaleja että muita aineita kuten sulfideja kaikkine ilmenemismuotoineen (anionit ja kationit), kipsisaoste jne. tulee esiintymään. Tästä asiasta ei tunnu olevan oikein täydellistä kuvaa. Näihin vaikuttaa myös prosessin sisäinen kierto, joka tavallisesti johtaa metallien rikastumiseen, samoin kuin vallitsevat kylmät arktiset ilmasto-olosuhteet, jotka heikentävät huomattavasti etenkin ksantaanien hajoamista. Sekä Ruotsin että Suomen vesistöt ovat kukin itsessään ja kokonaisuutenaan luonnonarvoltaan hyvin merkittäviä, ja niissä elää suojeltavia lohikalakantoja, joiden elinkelpoisuus ja lisääntyminen eivät saa vaarantua huomattavalla tavalla. Sivujoki Äkäsjoki on tänä päivänä ainoa Tornionjoen sivujoki, jossa on suuri mereen vaeltavan taimenen tiheys, joten sivujoki on kokonaisuutenaan erityisen arvokas jokijärjestelmä. Mikäli taimenen tiheys alenee kaivostoiminnan seurauksena Äkäsjoessa, kalan vaellustaipumus voi vähentyä ja mahdollisuudet taimenen vahvistamiseen jokijärjestelmässä heikkenisivät huomattavasti. Sillä olisi negatiivinen vaikutus koko Tornionjokilaakson ja rannikkoalueen kalastusmahdollisuuksiin pitkälle tulevaisuuteen. Lääninhallitus katsoo, että kaikki seikat huomioon ottaen on aihetta kyseenalaistaa yhtiön niin kutsuttu Natura-arviointi, joka koskee Hannukaisen hakemaa toimintaa ja siihen kuuluvien toimenpiteiden todellisia vaikutuksia Torne och Kalix älvsystem - nimiseen Natura alueeseen, johon Muonionjoen vesistö tiettyine sivujokineen kuuluu. Niin ikään voidaan kyseenalaistaa, onko vuonna 2014 suoritettu Naturaarviointi edes merkityksellinen ottaen huomioon, miten ristiriitaisia ja hankalasti todennettavia tietoja yhtiö on sen jälkeen esittänyt Natura-alueeseen kohdistuvista vaikutuksista. Koska yhtiön selvitys varotoimista ja toimenpiteistä ympäristövaikutusten estämiseksi perustuu pohjimmiltaan virheellisiin, epäselviin ja ristiriitaisiin tieteellisiin todisteisiin, lääninhallitus katsoo kohtuudella, että veden laadun tai määrän olennaista heikkenemistä alueen vesistössä ei voida sulkea pois, mikä on ristiriidassa luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittaman merkityskynnyksen kanssa. Toisekseen ottaen huomioon, että nykyinen Natura-arviointi ei voi koskaan olla luotettavampi kuin se, mikä on laskelmien perustana, ei tässä yhteydessä voida jättää huomiotta, että yhtiöllä ei tunnu olevan mitään dokumentoitua kokemusperäistä ja syvempää tieteellisesti perusteltua tietoa tyypillisistä ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista ja seurauksista, jotka liittyvät yhdistettyyn Iron-Ore-Copper-Gold-prosessiin (IOCG).

12 LAUSUNTO 4 (27) EU:n lainsäädäntö Lääninhallitus arvioi edelleen, että siinä, mitä yhtiö on selvittänyt Naturaarviointikysymyksessä asiaankuuluvine täydennyksineen, ei ole otettu huomioon nyt vakiintuneen EU-tuomioistuimen käytäntöä koskien sitä, milloin Natura lupaa vaaditaan (ks. 7. syyskuuta 2004 annettu tuomio asiassa C-127/02, s. 29, Waddenzee). Tässä tuomiossa ilmoitetaan muun muassa objektiivisten kriteereiden perusteella, milloin riskit huomioon ottaen ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että suunnitelmat/hankkeet vaikuttaisivat merkittävästi sellaiseen luonnonalueeseen. Kun otetaan huomioon Hannukaisen suunnittelemaan toimintaan liittyvät epäselvät ja ristiriitaiset tiedot, prosessijäteveden varsinaiset päästöt ja niiden vaikutus kyseiseen vesimuodostumaan, lääninhallitus tiedostaa, että yhtiö ei ole liioin ottanut huomioon EU-tuomioistuimen asiassa C-461/13 1. heinäkuuta 2015 antaman tuomion sisältöä asiassa C-461/13 (Bund für Umvelt und Naturschutz Deutschland, Weser). Tässä tuomiossa ilmoitetaan, että toimintalupaa ei saa antaa toiminnalle, joka vaarantaa pintavesimuodostuman hyvän tilan saavuttamisen tai hyvän ekologisen potentiaalin ja pintaveden hyvän kemiallisen tilan. Lääninhallitus katsoo tässä asiassa, että yhtiön esittämän tutkimusmateriaalin perusteella on aihetta sekä kohtuulliseen että huomattavaan epäilyyn mainitun vaikutuksen suhteen. Vaikutus Ruotsin Natura alueeseen Ruotsin lainsäädännön ja käytännön mukaisesti Ruotsia koskevaa Muonionjoen vesistön osaa koskevien toiminnan päästöjen suhteen vaaditaan lisäksi, että hankkeen huomattavaa ympäristövaikutusta Natura alueeseen ei tarvitse selvittää, jotta lupa-asiaa alettaisiin tutkia miljöbalkenin 7 luvun 28a :n mukaisesti (Natura-luvan tutkinta). Sellainen tutkimus pitää tehdä niin pian kuin näyttää todennäköiseltä, että sellainen vaikutus on olemassa (NJA 2013 s. 613 kohta 10 ja EU-tuomioistuimen edellä mainittu tuomio asiassa C-127/02, kohta 41, Waddenzee). Natura lupa edellyttää, että valvontaviranomainen voi punnita kaikkia toiminnan näkökohtia ja tutkia yhteisesti suojeltuun alueeseen kohdistuvia vaikutuksia. Perusteen on annettava lupaviranomaiselle edellytykset niiden ehtojen määrittelemiseen, joita tarvitaan estämään alueen elinympäristöille ja lajeille aiheutuvat vahingot tai huomattavat häiriöt. Kuten edellä on mainittu EU-käytännön yhteydessä, lääninhallituksen arvion mukaan ei ole olemassa perustetta, jonka nojalla voidaan ratkaista niiden toimenpiteiden ja turvatoimien riittävyys, joihin yhtiö vetoaa Hannukaisen toiminnan osalta vahinkojen välttämiseksi Natura alueella.

13 LAUSUNTO 5 (27) Kaivannaisjätteet Lääninhallitus katsoo, että yhtiö ei ole jätteenkäsittelysuunnitelmallaan esittänyt riittävää tieteellisesti perusteltua näyttöä, jonka mukaan kaivannaisjätealueiden sulkeminen asiaankuuluvilla peittämistoimenpiteillä olisi riittävä rajoittamaan hapen ja siten oksidaation määrää alla olevassa mahdollisesti happoa muodostavassa kaivannaisjätteessä/pyriitissä (PAF). Tämän tarkoituksena on rajoittaa merkittävästi happaman ja metallipitoisen suotoveden päästöjä, niin etteivät kyseinen Natura-alue ja vesimuodostumat (Äkäsjoki ym.) vaarannu. Yhtiö ei ole siten esittänyt riittävän seikkaperäisesti sulkemistoimien riittävyyttä sen saavuttamiseksi, mitä säädetään ympäristönsuojelulain yleisten periaatteiden 4 :ssä (kohdat 1-4) hankaluuksien ehkäisemisestä, varovaisuusperiaatteesta, parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteesta sekä parhaan käytännön periaatteesta ympäristön näkökulmasta katsottuna. Sama koskee sitä, mitä sulkemisesta säädetään kaikkien merkityksellisten näkökohtien osalta 15.maaliskuuta 2006 annetussa EU-direktiivissä 2006/21/EY, joka koskee kaivannaisteollisuuden jätteiden käsittelyä ja direktiivin 2004/35/EY muuttamista. Lääninhallituksen arvion mukaan se rahamäärä, jonka yhtiö on esittänyt ympäristönsuojelulain 59 :n mukaisena ehdotuksena rahoitusvakuudeksi, ei ole riittävä. Yhtiön selvitys ei kaikkien merkityksellisten näkökohtien osalta riitä siihen, mitä 15.maaliskuuta 2006 annetussa EU-direktiivissä 2006/21/EY määrätään kaivannaisteollisuuden jätteiden käsittelystä ja rahoitusvakuuksia koskevan direktiivin 2004/35/EY 14 artiklan muuttamisesta. Lääninhallitus arvioi, että tarvittavien sulkemis- ja jälkikäsittelytoimien kulut ovat todennäköisesti olennaisesti suuremmat kuin yhtiössä väitetään.

14 LAUSUNTO 6 (27) ASIAN SELVITTÄMINEN Yhtiön hakemus Yhtiön hakemuksesta käy lyhykäisyydessään ilmi, että yhtiö hakee ympäristö- ja vesitalouslupaa harjoittaakseen kaivostoimintaa Hannukaisessa ja Rautovaarassa noin 30 km 2 :n alueella. Alue sijaitsee noin 15 km:n päässä Ruotsin ja Suomen välisestä rajajoesta, Muonionjoesta. Suunniteltu kaivostoiminta koskee Tornion- ja Muonionjokien valuma-alueen vesijärjestelmää ja käsittää kyseisen toiminnan prosessivesien päästön Muonionjokeen. Hakemus koskee kaivostoimintaa kahdessa avolouhoskaivoksessa Hannukaisessa ja Kuervitikossa. Hannukaisessa kaivostoimintaa on suoritettu aiemmin kahdessa avolouhoksessa (Laurinoja ja Kuorevaara), jotka ovat nyt vesitäytteisiä. Kuervitikossa ei sitä vastoin ole harjoitettu aiemmin mitään kaivostoimintaa. Kaivostoiminta tulee käsittämään sekä rautamalmin/magnetiitin, josta tulee päätuote, sekä sivutuotteena kullan/kuparin, jota on kutsuttu myös nimellä Iron-Ore-Copper-Gold (IOCG). Suunniteltu toiminta tulee tuottamaan täydellä tuotantoteholla 2 Mt magnetiittirikastetta vuodessa ja t kultakuparirikastetta. Murskattu malmi on suunniteltu kuljetettavaksi n. 8 km:n pituisella hihnakuljettimella Hannukaisesta Rautuvaara-nimiselle alueelle, jossa malmi rikastetaan ja kaivannaisjätteet varastoidaan erityisiin rikastushiekka- ja laskeutusaltaisiin (jäljempänä hiekka- ja selkeytysvarasto). Mainitulla (Ratuvaaran) alueella, samoin kuin Hannukaisessa, kaivostoimintaa on harjoitettu aiemmin sekä maanalaisena että avolouhoksena tapahtuvana toimintana, jälkimmäistä kahtena avolouhoksena. Ratuvaarassa on samoin entuudestaan varastoitua sivukiveä/sivukivikasoja, samoin hiekkavarasto kaivannaisjätteille rikastushiekan/rikastushiekka-alueen muodossa. Tätä aluetta on tarkoitus käyttää tulevaa rikastushiekkaa varten nyt suunnitellussa toiminnassa. Ennen kaivostoiminnan aloittamista Hannukaisen alueen vanhat avolouhosjärvet Laurinojalla ja Kuorevaarassa tyhjennetään vedestä, määrät ovat suuruudeltaan 3,7 Mm 3 ja 0,3 Mm 3. Avolouhoksen vesi johdetaan putkilinjaa pitkin Muonionjokeen. Jos putkijärjestelmä ei ole selkeä, yhtiö johtaa sen sijaan 2,0 Mm 3 hyvälaatuista vettä (pintavettä) Laurinojan avolouhokselta Äkäsjoen vesistöön. Kuorevaaran avolouhoksen vesi johdetaan putkilinjaa pitkin Muonionjokeen. Tyhjennyksen arvioidaan kestävän noin kuusi kuukautta. Rautovaaran kaksi vanhaa vähäisempää avolouhosta tyhjennetään osittain suunnitellun tuotannon alkaessa. Näin toimitaan siksi, että avolouhosta tullaan käyttämään varastona runsasrikkiselle rikastushiekalle. Hakemuksesta käy ilmi, että tyhjennys tapahtuu valvotusti Rautiovaaran alapuolella olevan nevan/kosteikon kautta ja edelleen Niesajoen vesistöön 3-4 kuukauden kuluessa. Mikäli Rautiovaaran laskeutusallas ja poistoputki Muonionjokeen ovat toimintakunnossa, johdetaan vesi näistä avolouhoksista putkilinjaa pitkin Muonionjokeen.

15 LAUSUNTO 7 (27) Hakemusasiakirjoista käy niin ikään ilmi, että kaivostoiminnassa muodostuvan kaivannaisjätteen, sivukiven ja irtomaan määrä on keskimäärin 26 Mt vuodessa ja rikastushiekan määrä noin 4,4 Mt vuodessa. Edelleen käy ilmi, että malmin louhinnan arvioidaan kestävän vuoden 2020 lopusta vuoden 2038 loppuun. Alustavasti suunnitellaan kaivostoiminnan aloittamista aiemmin louhimattomassa Kuervitikossa 11 vuoden jälkeen Hannukaisen malmin louhinnan alkamisesta, siis vuoden 2031 paikkeilla. Kaivoksen kokonaiskäyttöaika mineraalivarojen mukaisesti on keskimäärin 27 vuotta (vuodet ), joista varsinainen tuotantovaihe kestää noin 19 vuotta. LÄÄNINHALLITUKSEN ARVIOINTI Natura alue nimeltä Torne och Kalix älvsystem Natura-arviointikysymyksen käsittely Lääninhallitus katsoo, että on aihetta kyseenalaistaa yhtiön myös Natura-arvioinniksi kutsuttu arviointi, joka koskee Hannukaisen hakemaa toimintaa ja siihen kuuluvien toimenpiteiden todellista vaikutusta Torne och Kalix älvsystem -nimiseen Natura alueeseen, johon Muonionjoen vesistö tiettyine sivujokineen kuuluu. Niin ikään voidaan kyseenalaistaa, voidaanko vuonna 2014 suoritettua Natura-arviointia edes pitää merkityksellisenä ottaen huomioon, miten ristiriitaisia ja hankalasti todennettavia tietoja yhtiö on sen jälkeen esittänyt Natura-alueeseen kohdistuvista vaikutuksista; ks. jäljempänä. Lääninhallitus on joka tapauksessa ymmärtänyt kyseisestä alkuperäismateriaalista, että yhtiö katsoo esittämällään Natura-arvioinnilla, että seuraukset kyseessä oleville direktiiviluontotyypeille ja lajeille ovat vähimmillään vähäisiä ja enimmillään kohtuullisia alueilla, joihin haettu Hannukaisen toiminta asiaankuuluvine toimenpiteineen kohdistuu. Tämä pätee yhtiön mukaan sillä edellytyksellä, että suoritetaan seurauksia lieventäviä toimenpiteitä sekä toiminnan aikana että kaivostoiminnan lopettamisen ja sulkemisen jälkeen. Ennen kuin lääninhallitus palaa lyhyesti siihen, mitä yhtiö on esittänyt Natura-arvioinnista, ja miten viranomainen jäljempänä perustelee oman arvionsa yhtiön arviointien puutteellisuuksien suhteen, läänihallitus haluaa erityisesti huomauttaa edelliseen viitaten, että kysymyksen käsittelystä saa hyvin hajanaisen ja ristiriitaisen vaikutelman, josta puuttuu toivottu selkeys. Lääninhallitus on tosin ymmärtänyt yhtiön hakemusasiakirjoista (hakemus aluehallintokeskukselle 15. helmikuuta 2016, sekä PÖYRY 17. helmikuuta 2016), että luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 :n mukaisen alustavan Natura-arvioinnin on suorittanut kaivosprojektin aikaisempi omistaja Northland Mines Oy (ks. kappale 4. Arvio ympäristöseurauksista ja Natura-arviointi, s. 4). Lääninhallitus tiedostaa, että tässä on kysymys hakemusasiakirjoihin liitetystä Naturaarviointiraportista (Ramböll ), josta Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jäljempänä ELY-keskus, on jättänyt lausuntonsa alun perin 15. syyskuuta 2015 luonnonsuojelulain 65 :n mukaisesti.

16 LAUSUNTO 8 (27) Yhtiön edellä mainitun hakemuksen 4 kappaleesta käy niin ikään ilmi, että Ruotsin viranomaiset ovat pyytäneet lausuntoa Natura-arvioinnista, koska Tornionjoen-Muonionjoen vesialue kuuluu niin ikään Ruotsin Natura verkostoon, sekä että prosessiin sisällytetään Hannukaisen kaivoshanketta koskeva lausuntopyyntö Espoon sopimuksen mukaisesti. Hakemuksesta käy edelleen ilmi, että Lapin ELY-keskus on antanut edellä mainitusti lausuntonsa Natura-arvioinnista 15. syyskuuta 2015, ja että lausunnon mukaan arviointia olisi täydennettävä, mikä yhtiön mukaan on tapahtunut. Lääninhallitus käsittää, että on osin epäselvää, millaista täydentämistä sen jälkeen olisi suoritettu, ja mitä siitä on käännetty, siinä laajuudessa, että se vaikuttaisi nyt lääninhallituksen arviointiin asiassa. Lääninhallitus toteaa joka tapauksessa, että ELY-keskus on todennut 28. syyskuuta 2016 antamallaan lausunnolla, että yhtiö on täydentänyt Natura-arviointia, samaan aikaan kun ELYkeskus on esittänyt useita näkökohtia yhtiön arviointien puutteista. Lisäksi lääninhallitus on ymmärtänyt eräästä yhtiön 10. syyskuuta 2018 (Pöyry) Naturaarviointiasiassa antamasta lausunnosta, jota ei ole ruotsinnettu, että yhtiö on antanut kysymyksestä lisäkommentteja. Lääninhallituksen mainitusta lausunnosta saaman käsityksen mukaan yhtiö on ilmoittanut, että hankkeeseen alkuperäisen Natura-arvioinnin (2014) jälkeen tehdyt muutokset vähentävät kyseisten vesistöjen kokonaiskuormitusta. Yhtiön mukaan käytännön seuraukset tästä ovat lievemmät kuin ne, joita on esitetty aiemmin Tornionjoen ja Muonionjoen Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten yhteydessä. Lääninhallitus ymmärtää yhtiön väitteen viimeisen kysymyksestä annetun lausunnon kautta sekä vaikeaselkoisena että osin perusteettomana, katso muut kommentit jäljempänä. Natura-arviointi (luonnonsuojelulain 65 ) Asiatietoja Edellä mainittujen epäselvyyksien ja ristiriitaisten tietojen ohella - yhdistettyinä siihen, miten Natura-arviointikysymystä on käsitelty ja arvioitu yhtiössä ajan mittaan, siis vuodesta 2014 tähän päivään - lääninhallitus katsoo, että on syytä kyseenalaistaa yhtiön esityksen oikeellisuus Natura-alueeseen kohdistuvaa vaikutusta koskevassa asiassa. Kuten edellä on mainittu, lääninhallitus on mieltänyt yhtiön alkuperäisenä kokonaiskäsityksenä, että kyseisiin direktiivin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvat seuraukset ovat vähimmillään vähäiset ja enimmillään kohtuulliset niillä luonnonalueilla, joita haettu Hannukaisen toiminta koskee (ks. Natura-arviointi, Ramböll , kappale 12 Yhteenvedon s. 57). Siitä käy ilmi, että tämä on voimassa sillä ehdolla, että suoritetaan näitä seurauksia lieventäviä toimenpiteitä.

17 LAUSUNTO 9 (27) Yhtiö on niin ikään esittänyt Natura-arvioinnin avulla, että seuraukset Niesaselän Naturaalueille sekä Tornion ja Kalixin jokijärjestelmälle on katsottava kokonaisuudessaan vähäisiksi, ja Tornionjoen ja Muonionjoen vesijärjestelmälle kohtuullisen negatiivisiksi. Lisäksi yhtiö katsoo, että merkittäviä seurauksia pystytään estämään lieventämistoimilla niin laajasti, että veden laatu tai määrä alueen vesistössä ei heikkene olennaisesti, jolloin hankkeen läpivienti ei ylitä luonnonsuojelulain 65 :ssä tarkoitettua merkityskynnystä (ks. s. 57). Kuten edellä on mainittu, lääninhallitus on antanut ymmärtää yhtiön myöhemmästä, 10.syyskuuta 2018 (Pöyry) antamasta lausunnosta, että yhtiö väittää nyt osin ristiriitaisesti, että hankkeessa tapahtuneet muutokset vuonna 2014 toteutetun alkuperäisen Natura-arvioinnin jälkeen alentavat kyseisen vesistön kokonaiskuormitusta. Mitä yhtiö sitten oikeastaan tarkoittaakin, lääninhallituksen mukaan on kuitenkin syytä kyseenalaistaa yhtiön asiassa tekemät päätelmät siitä, että haettu toiminta ei ylitä luonnonsuojelulain 65 :ssä tarkoitettua merkityskynnystä (ks. s. 57). Lähtökohta Eräänä tärkeänä lähtökohtana yhtiön nyt ajankohtaista Natura-arviointia koskevien väitteiden arvioinnissa on se, että enemmän tai vähemmän kehittyneiden laskentamallien perusteella saadut tulokset eivät koskaan voi olla luotettavampia kuin sen perusteen laatu, jolle laskelmat rakentuvat. Muussa tapauksessa laskentatulosten arvo voi olla hyvin rajallinen ja/tai pahimmassa tapauksessa harhaanjohtava. Lääninhallitus ei ole sinänsä kyennyt löytämään ilmeisiä virheellisyyksiä yhtiön tämänhetkistä ympäristötilannetta Hannukaisen kaivosteollisuusalueella koskevista kuvauksista, joihin sisältyy vesitäytteisissä avolouhoksissa ja alueen alavirtaan sijaitsevissa vesistöissä esiintyvien aineiden pitoisuuksia jne. Tiettyjä keskeisiä indikaattoreita koskevissa tiedoissa on kuitenkin erinäisiä epäselvyyksiä, jotka liittyvät tämänhetkiseen ympäristötilanteeseen ja lähemmän arvion tekemiseen haetun toiminnan vaikutuksesta mahdollisuuteen saavuttaa suotuisa suojelutaso Natura alueella alavirtaan Hannukaisen alueeseen nähden. Kyse on muun muassa biologisiin, fysikaalis-kemikaalisiin ja hydromorfologisiin tietoihin perustuvista laatutekijöistä (ks. jäljempänä EU-lainsäädännön mukaan sitovat periaatteet). Sitä vastoin on syytä kyseenalaistaa, mille yhtiö perustaa laskelmansa ja arvionsa siitä, millainen vaikutus kyseiseen vesistöön tulee kohdistumaan sekä suunniteltuna käyttöaikana että toiminnan lopettamisen ja sulkemisen jälkeen. Toisekseen ottaen huomioon, että nykyinen Natura-arviointi ei voi koskaan olla luotettavampi kuin se, mihin laskelmat perustuvat, ei tässä yhteydessä voida jättää huomiotta, että yhtiöllä ei tunnu olevan mitään dokumentoitua kokemusperäistä ja syvempää tieteellisesti perusteltua tietoa tyypillisistä ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista ja seurauksista, jotka liittyvät yhdistettyyn Iron-Ore-Copper-Gold-prosessiin (IOCG).

18 LAUSUNTO 10 (27) Siksi on erityisen tärkeää - toisin kuin lääninhallitus käsittää yhtiön toimineen - että yhtiö todella pystyy perustelemaan ja todistamaan kaikki tärkeät syyt, joille yhtiön vaikutusta koskevat väittämät rakentuvat. Muussa tapauksessa yhtiön selvityksiä voidaan pitää niin kuin nyt paljolti epäuskottavina, mutta niiden voidaan nähdä pikemminkin rakentuvan suuressa määrin teoreettisten ja optimististen toiveiden varaan. Sikäli kuin lääninhallitus tietää asiasta, yhtiön suunnittelema tämäntyyppinen suhteellisen mutkikas Iron-Ore- Copper-Gold prosessi (IOCG) ei ole tavallinen Euroopassa, ja siitä saadut yhtiön väittämät käytännön kokemukset ovat vastaavasti varsin rajalliset. Tämäntyyppisiä prosesseja käytetään sen sijaan tietyissä maissa kuten Australiassa, missä vallitsevat aivan toisenlaiset ilmastolliset perusedellytykset kuin Pohjois-Euroopan arktisessa ilmastossa. Vaikutus Jotta saataisiin käsitys yhtiön esittämien, kyseisiin vesimuodostumiin ja Natura-alueisiin kohdistuvaa vaikutusta koskevien arvioiden ja tulosten oikeellisuudesta, läpinäkyvyydestä ja uskottavuudesta, lääninhallitus on esittänyt, että on tärkeää voida päätellä ja seurata, miten yhtiön johtopäätökset liittyvät suoritetusta malmien koerikastuksesta ja muista kokeista, joita yhtiö väittää suorittaneensa, saatuihin tuloksiin. Sama pätee siihen, miten suoritetun koerikastuksen tulokset liittyvät todellisiin prosessin edellytyksiin ja mitkä yhtiön väittämät virtausskenaariot/virtaamat kyseisissä vesistöissä ovat näiden laskelmien ja arvioiden perustana. Tämä kaikki siksi, että voidaan saada asianmukainen arvio siitä, millaisen vaikutuksen haettu toiminta tuo mukanaan. Kappaleessa Toimintavaihe, s. 125 (Pöyry) yhtiö on muun muassa ilmoittanut käyttäneensä hydrogeokemiallisia mallilaskelmia sekä staattisia ja kineettisiä laboratoriokokeita, joita on tehty kaivannaisjätteelle. Ei kuitenkaan käy ilmi, mitä mahdollisuuksia ja rajoituksia hydrogeokemiallisissa mallilaskelmissa on asiaankuuluvine virhelähteineen, ja onko otettu huomioon kaikki tärkeät laboratoriokokeiden tulokset, ts. kaikki prosessiveteen kuuluvat ionit. Äsken mainitulla on puolestaan merkitystä esitettyjen tulosten oikeellisuuden ja virheen jatkumisen kannalta. Yhtiön suoritetusta koerikastuksesta esittämien tulosten johdosta lääninhallitus kuitenkin ymmärtää, että on hyvin vaikeaa saada selkeä ja läpinäkyvä kytkentä siihen päästökuvaan, jonka yhtiö haluaa liittää kyseisiin luontoalueisiin ja vesimuodostumiin. Tämä koskee sekä käyttövaihetta että käytön lopettamista ja sulkemista. Lääninhallituksen havaintojen mukaan yhtiön erään myöhemmän (mahdollisesti tuoreimman) koerikastusraportin tulokset osoittavat, että kemikaalien käyttöä on kuvattu kolme kertaa verrattuna siihen, mitä lääninhallitus on todennut yhtiön kuvanneen aiemmin suoritetussa ympäristövaikutusten kuvausmenettelyssä (YVA-menettely). Sen vuoksi lääninhallitus pohtiikin, mikä lopulta pitää paikkansa ja millä perusteilla.

19 LAUSUNTO 11 (27) Lääninhallitus on ymmärtänyt, että asiassa on oltava myös tuloksia koerikastuksesta, jonka yhtiö on teettänyt vuonna 2017, ja jonka tulos poikkeaa merkittävästi nyt ajankohtaisessa hakumenettelyssä selvitetyistä tuloksista. Tähän saattaisi sisältyä vielä suurempi vaikutus kyseisiin vesimuodostumiin, kuin mitä yhtiö väittää nyt esittämällään asiakirja-aineistolla. Lääninhallitus pohtii nyt tässä sitä, pitääkö tämä paikkansa ja miksi viranomainen ei ole saanut tutustua näiden koerikastusten tuloksiin tässä tapauksessa. Edellä mainittu muutos kemikaalien käytössä merkitsisi näin ollen aivan toisenlaista metalleista ja reagenssien jäännöspitoisuuksista (kolmea ksantaani-tyyppiä) koostuvaa suunnitellusta tuotannosta tulevaa päästökuormitusta Muonionjokeen, kuin mitä yhtiö väittää. Ottaen huomioon, että nämä reagenssit (ksantaanit) ovat lisäksi hyvin toksisia, ei lääninhallituksen arvion mukaan voida liioin sulkea pois, että toksisia vaikutuksia voi tietyissä olosuhteissa ilmetä myös kaloissa ja muissa kyseisen vesistön vedessä elävissä organismeissa. Ne ksantaanimäärät, joita voidaan tulla käyttämään, näyttävät toisekseen huomattavan korkeilta, eikä yhtiö kykene osoittamaan läpinäkyviksi ja riittävästi tieteellisesti todennettaviksi niitä jäännöspitoisuuksia (0,02 mg/l Rautuvaarasta), jotka yhtiön mukaan tulevat jäämään prosessijäteveteen. Näin sekä ottaen huomioon prosessin sisäinen prosessijätevesikierto, joka väistämättä tulee tapahtumaan, ja jonka aikana tapahtuu aineiden ja epäpuhtauksien, niiden joukossa metallien (kationit) ja sulfaattien, kerääntymistä. On myös tietoa, että ksantaattien vuotuinen määrä olisi 190 kg pitoisuuden ollessa 0,5 mikrogr/l. Lääninhallituksen mielestä on epäselvää, vetoaako yhtiö näihin tietoihin, ja mihin nämä tiedot siinä tapauksessa perustuvat. Lääninhallitus näkee aivan yksinkertaisesti, että yhtiön eri yhteyksissä esittämät tiedot ovat epäselviä ja ristiriitaisia. Samanaikaisesti on epäselvää, mihin yhtiö perustaa väitteensä, että ksantaanien jäännöspitoisuudet eivät olisi toksisia kyseisten vesistöjen vedessä eläville organismeille. Lääninhallitus on tässä yhteydessä käsittänyt, että yhtiö katsoo turvalliseksi jäännöspitoisuudeksi 0,268 mg/l (yhtiön vastaus 8. kesäkuuta 2018, s. 47). Lääninhallitus käsittää, että samassa yhteydessä on epäselvää, minkä varaan yhtiö rakentaa riskiarvionsa, mihin turvallisuustekijään yhtiön arvio perustuu ja minkälaisella aikavälillä (long term, short term) vedessä elävät organismit tulevat altistumaan ksantaaneille. Lääninhallitus ei ole tiedostanut, arvioiko yhtiö jäännöspitoisuuksia ja vaikutusta sen perusteella, mitä ilmoitetaan seuraavassa: Guidance on information requirements and chemical safety assessment Chapter R10, Characterization of dose (concentration) response for environment (ECHA homesite). Toinen hyvin tärkeä vaikutusaspekti on, miten nopeasti ja/tai hitaasti reagenssien (ksantaanien) jäännöspitoisuudet hajoavat Hannukaisen leveysasteiden kylmässä ja arktisessa ilmanalassa. Lääninhallituksen mukaan yhtiön väittämää, että kyseessä olisi suhteellisen nopea tai vaihtoehtoisesti täydellinen hajoaminen, ei ole riittävästi tieteellisesti todennettu.

20 LAUSUNTO 12 (27) Lääninhallituksen kokemus kaivostoiminnan valvontaviranomaisena Norrbottenin läänissä on päinvastainen: monien reagenssien hajoaminen on hyvin hidasta näiden leveysasteiden ilmanalassa. Lääninhallituksen käsityksen mukaan kalkin annostelu ehkäisee ksantaanien tarkoitettua prosessivesivaikutusta, mistä voi aiheutua lisäannostelun tarve erään sellaisen lausunnon mukaan, johon lääninhallitus on asiassa tutustunut (Heiskanen, 10.joulukuuta 2018). Se voi vuorostaan johtaa huomattavasti korkeampiin poistettavan prosessijäteveden jäännöspitoisuuksiin. Koerikastuksesta esitettyjen tulosten perusteella lääninhallitus toteaa joka tapauksessa olevan selvää, että malmi, jota Hannukaisella on tarkoitus louhia, tulee tuottamaan huomattavia määriä sulfaattia. Sulfaatit näyttävät olevan sitoutuneina useisiin kationeihin/metalleihin. Asiaan kuuluu, että yhtiö ei näyttäisi selvittäneen, millainen ionibalanssi (sekä anionit että kationit) prosessijätevedessä syntyy tieteeseen perustuen vallitsevien prosessin edellytysten ja kemiakaalien käytön seurauksena. Se on merkittävä puute, joka vaikuttaa haitallisesti mahdollisuuteen arvioida todellista Natura-alueeseen ja vesimuodostumiin kohdistuvaa vaikutusta. Tässä yhteydessä voidaan edelleen mainita, että lääninhallituksen käsityksen mukaan on olemassa epäselvyyttä liittyen hyvin korkeisiin sulfaattipitoisuuksiin (3500 mg/l), jotka voivat tulla kuormittamaan Natura-aluetta, ja niiden vaikutukseen vedessä eläviin organismeihin. Sama koskee suunnitellun toiminnan päästökuvaa ja uraanin vaikutusta. Sen perusteella mitä yhtiö on selvittänyt alustavassa Natura-arvioinnissa, ja mitä sittemmin on täydennytty eri vaiheissa, lääninhallitus katsoo olevan epäselvää, mitkä aineiden pitoisuudet oikeastaan ovat voimassa, ja mihin yhtiö näyttää perustavan arvionsa ja johtopäätöksensä. Näin ollen yhtiön esittämä materiaali on hajanaista, vaikeasti todennettavaa ja läpinäkymätöntä. Kysyttäessä yhtiön arviointi- ja laskelmaperusteisiin liittyviä vaikutuksia ja epäselvyyksiä, merkityksellisiä ovat myös virtaustiedot. Yhtiön virtaamia ja vedentasoa koskevasta selvityksestä, kappale , s. 102, käy muun muassa ilmi, että alavesivirtaama (NQ) on otettu huomioon ainoastaan yleisten ympäristöhallinnon virtausmallijärjestelmän mukaisten virtaamatietojen pohjalta, koska kyseisillä alueilla ei ole mitään virtaamien mittausasemia. Vaikka yhtiö onkin ilmoittanut, että virtaamia on tutkittu Äkäsjoella kolmella havaintopaikalla, lääninhallitus katsoo, että kysymys ei voi olla siitä, että yhtiö olisi onnistunut näin lyhyessä ajassa selvittämään tarkemmin, mistä alavesi- tai myös matalimmasta alavesivirtaamasta kyseisessä vesistössä on kysymys. Se tarkoittaa käytännössä, että yhtiöllä on virhelähde myös niissä esittämissään laskelmissa, jotka koskevat aineiden pitoisuuksia siinä prosessijätevedessä, jota yhtiö suunnittelee päästävänsä haetusta toiminnasta. Lääninhallitus katsoo, että tärkeiden arvioiden, jotka koskevat Natura-alueisiin ja vesimuodostumiin kohdistuvaa vaikutusta, tulee perustua sellaisiin virtaustilanteisiin, joissa herkkyys vedessä elävien organismien osalta on suurimmillaan, tarkemmin ottaen siis silloin, kun edustava prosessiveden päästäminen tapahtuu alavesitason (LLQ) ollessa alimmillaan. Nyt puheena olevilla leveysasteilla se tapahtuu tavallisesti talven jälkipuoliskolla (maaliskuussa). Näyttää siltä, että yhtiö ei ole ottanut tätä huomioon riittävässä laajuudessa, ja se on merkittävä virhe. Se voi puolestaan johtaa suurempiin

21 LAUSUNTO 13 (27) sisään tulevien aineiden pitoisuuksiin, joille vedessä elävät organismit altistuvat kyseisissä vesistöissä verrattuna tilanteeseen, jolloin laskelmissa huomioidaan vain keskivirtaama tai myös alavesivirtaama (NQ). Esimerkkinä voidaan mainita, että sitä mitä yhtiö on alkuperäisessä hakemuksessaan ja täydentävässä materiaalissa selvittänyt muun muassa virtauskysymyksestä (keskivirtaama) ja pitoisuuksista rakennusvaiheen, käyttövaiheen, toiminnan jälkeisen vaiheen aikana, samoin kuin vaikutuksesta kalastukseen (ks. kohta 104, 105, 106 täydennyspyyntö, s , Pöyry) ei lääninhallituksen arvion perusteella voida todentaa, ja/tai siitä ei voida päätellä, mihin tiedot perustuvat. Lääninhallitus toteaa niin ikään, että yhtiö on ilmoittanut hakemuksellaan muun muassa, että jos yksi vesireitti, Laurinojan direktiiviluontotyyppiin kuuluva puro paikallisine taimenkantoineen tuhoutuisi suunniteltujen rakennustoimenpiteitten seurauksena, loheen ja taimeneen kohdistuvat seuraukset voidaan rakennusaikana silti rajoittaa Vakeajoen ja Kivivuopinojan vesireittien alempiin osiin, joihin suspendoituvat aineet voivat laskeutua jne. Lääninhallitus haluaa tässä muistuttaa, että taimen on rauhoitettu ympäri vuoden koko rajajoessa ja keväisin ja syksyisin rannikkoalueella. Rauhoittamisen syynä on populaatioiden heikko tila. Äkäsjoki on tänä päivänä ainoa Tornionjoen sivujoki, jossa on suuri mereen vaeltavan taimenen tiheys, joten sivujoki on kokonaisuudessaan erityisen arvokas jokijärjestelmä. Mikäli taimenen tiheys alenee kaivostoiminnan seurauksena Äkäsjoessa, kalan vaellustaipumus voi vähentyä ja mahdollisuudet taimenen vahvistamiseen jokijärjestelmässä heikkenisivät huomattavasti. Sillä olisi lääninhallituksen arvion mukaan negatiivinen vaikutus koko Tornionjokilaakson ja rannikkoalueen kalastusmahdollisuuksiin pitkälle tulevaisuuteen. EU:n lainsäädäntö Natura-arviointi Lääninhallitus arvioi edelleen, että siinä, mitä yhtiö on selvittänyt Natura-arviointikysymyksessä asiaankuuluvine täydennyksineen, ei ole otettu huomioon nyt vakiintuneen EU-tuomioistuimen käytäntöä koskien sitä, milloin Natura lupaa vaaditaan (ks. 7. syyskuuta 2004 annettu tuomio asiassa C-127/02, s. 29, Waddenzee). Tässä tuomiossa ilmoitetaan muun muassa objektiivisten kriteereiden perusteella, milloin riskit huomioon ottaen ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että suunnitelmat/hankkeet vaikuttaisivat merkittävästi sellaiseen luonnonalueeseen. Lääninhallitus katsoo tässä asiassa, että yhtiön esittämän tutkimusmateriaalin perusteella on aihetta sekä kohtuulliseen että huomattavaan epäilyyn mainitun vaikutuksen suhteen. Edelleen laji- ja luontotyyppidirektiivin 6.2 artiklasta (neuvoston direktiivi 92/43/ETY) käy ilmi, että jäsenvaltioiden pitää ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin estääkseen luontotyyppien heikkenemistä ja lajeja koskevia häiriöitä. Nämä velvollisuudet koskevat kaikkinaista toimintaa ja toimenpiteitä sekä alueen sisällä että sen ulkopuolella.

22 LAUSUNTO 14 (27) EU-tuomioistuin on lisäksi vahvistanut käytännön, jonka mukaan jäsenvaltioiden velvollisuudet estää heikkenemistä ja häiriöitä äskettäin mainitun artiklan mukaisesti kattavat myös käynnissä olevat toimet (ks. ratkaisut C-392/97, C-117/00 ja C-441/03). Vesimuodostumiin kohdistuvan kielletyn vaikutuksen riski Mitä tulee Hannukaisen hakeman toiminnan vaikutukseen kyseisiin vesimuodostumiin sellaisenaan, lääninhallitus katsoo, ettei ole varmistettu, että toimintojen päästöt eivät johtaisi heikkenemiseen, mitä kutsutaan myös kielletyksi vaikutukseksi. Tällä maininnalla lääninhallitus tarkoittaa, että ei riitä, että vain yksi laatutekijöistä (biologinen, fysikaalis-kemiallinen ja hydromorfologinen) heikkenee yhden luokan verran, jotta vaikutusta tarkasteltaisiin kiellettynä vaikutuksena, ks. EU-tuomioistuimen 1. heinäkuuta 2015 antama ennakkoratkaisu asiassa C-461/13 (Bund für Umvelt und Naturschutz Deutschland, vesistön osaa koskevat toimenpiteet Weser). Lääninhallituksen käsityksen mukaan yhtiö on tietoinen siitä, että ympäristönlaatunormien vettä koskevat määräykset ovat osa 23. lokakuuta 2000 annetun yhteisön vesipolitiikan puitteiden laatimista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin nro 2000/60/EY täytäntöönpanoa (vesipuitedirektiivi). Vettä koskevat ympäristönlaatunormit ilmaisevat, millainen laatu vesimuodostuman tulee saavuttaa tiettynä ajankohtana, ja se tarkoittaa vesiympäristön ekologista ja kemiallista tilaa. Lääninhallitus arvioi sitä vastoin sen perusteella, mitä yhtiö on esittänyt hakemuksissaan, että yhtiö ei tunnu selvittäneen itselleen EU-tuomioistuimen käytäntöä yllä mainitun asiassa C- 461/13 annetun tuomion (Weser-tuomio) välityksellä. Äsken mainitun tuomion perusteella tuomioistuin otti kantaa useisiin kysymyksiin siitä, miten puitedirektiivin vettä koskevaa 4.1a artiklaa tulisi tulkita. Tuomioistuin tuli asiassa siihen tulokseen, että toimintalupaa ei saa antaa toiminnalle, joka vaarantaa pintavesimuodostuman hyvän tilan tai hyvän ekologisen potentiaalin ja pintaveden hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen pintavesimuodostumassa direktiivissä ilmoitettuna ajankohtana. Tuomioistuin on edelleen tuomiollaan määrittänyt, että käsite tilan heikkeneminen on tulkittava siten, että heikkeneminen tapahtuu heti, kun vähintään yhden laatutekijän tila heikkenee direktiivin liitteen V mukaisesti yhden luokan verran, vaikka tämä heikkeneminen ei johdakaan vesimuodostuman luokituksen heikkenemiseen kokonaisuudessaan. Jos nykyinen laatutekijä on jo alimmassa luokassa, jokaisen tämän tekijän heikkenemisen katsotaan käsittävän tilan heikkenemisen direktiivin tarkoittamassa mielessä. Jos tuomio herättäneekin joukon kysymyksiä liittyen vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon, kuten että onko kyseisellä artiklalla suora vaikutus, miten 4.7 artiklan poikkeusmääräystä on tarkoitus soveltaa kansallisten sääntöjen perusteella, tuomioon sisältyy kuitenkin ajatus, että ekologisen tilan normien sisältöä on tiukennettu niiden aiempaan tulkintaan verrattuna.

23 LAUSUNTO 15 (27) Lääninhallituksen käsityksen mukaan EU-tuomioistuimen edellä mainittujen ennakkoratkaisujen (Weser) mukaan sekä vettä koskevat ympäristönlaatunormit että ekologista statusta ja ekologista potentiaalia koskevat normit ovat pakottavia ja ratkaisevia arvioitaessa, voidaanko jokin toiminta sallia vai ei. Siihen sisältyy näin ollen velvollisuus sekä parantaa että ehkäistä vesimuodostumien heikkenemistä unionissa tavoiteltujen laatupäämäärien saavuttamiseksi. Se merkitsee vuorostaan velvollisuutta säilyttää tai palauttaa sekä pintavesimuodostelmien hyvä tila, hyvä ekologinen potentiaali että hyvä kemiallinen tila, ts. että kaikkia vettä koskevia ympäristönlaatunormeja tulee tarkastella raja-arvonormeina. Ottaen huomioon, että yhtiö näyttää monessa tärkeässä suhteessa perustavan arvionsa ja johtopäätöksensä kyseisiin vesimuodostumiin kohdistuvien vaikutusten suhteen ristiriitaiseen, vaikeasti todennettavaan ja läpinäkymättömään materiaaliin, lääninhallitus arvioi, ettei ole mahdollista saada riittävää selvyyttä niiden aineiden pitoisuuksista, jotka eivät aiheuta tilan heikkenemistä tai vaaranna hyvää tilaa. Niin kuin edellä mainittiin, kysymys on muun muassa merkittävistä epäselvyyksistä suhteessa sekä ionitasapainoon, ksantaanin käyttöön että jäännöspitoisuuksiin sekä toiminnan aikana että sen lopettamisen jälkeen. Vaikutus Natura alueeseen ja vesimuodostumiin Ruotsissa Ruotsia koskevaa Muonionjoen vesistön osaa koskevien suunnitellun toiminnan päästöjen osalta vaaditaan lisäksi Ruotsin lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, että hankkeen huomattavaa ympäristövaikutusta Natura alueeseen ei tarvitse selvittää etukäteen, jotta lupa-asia tutkittaisiin miljöbalkenin 7 luvun 28a :n mukaisesti (Natura-lupa-asian tutkinta). Sellainen kartoitus pitää tehdä niin pian kuin on todennäköistä, että sellainen vaikutus on olemassa (NJA 2013 s. 613 kohta 10 ja EU-tuomioistuimen edellä mainittu tuomio asiassa C-127/02, kohta 41, Waddenzee). Natura lupa edellyttää, että lupaviranomainen voi punnita kaikkia toiminnan näkökohtia ja tutkia yhteisesti suojeltuun alueeseen kohdistuvia vaikutuksia. Lupaviranomainen tarvitsee perustan pystyäkseen määrittelemään ehdot, joita tarvitaan estämään alueen elinympäristöille ja lajeille aiheutuvat vahingot tai huomattavat häiriöt. Lääninhallitus katsoo, että päästöpitoisuuksien hyväksynnässä lähtökohtana on pidettävä ympäristönsuojelulain varovaisuusperiaatetta ja pitoisuuksia, jotka eivät aiheuta tilan heikkenemistä tai vaaranna hyvää tilaa. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Ruotsissa vesistöjen biologisia laatutekijöitä ovat pohjaeläimistö, kalat ja kasvit/piilevät. Jos piilevän esiintyminen vesistössä on arvioitu hyväksi, mutta pohjaeläimistö vain kohtuulliseksi, ekologinen kokonaistila arvioidaan ainoastaan kohtuulliseksi. Se tarkoittaa, että piilevän tila ei saa heikentyä kohtuulliseksi, vaikka ekologinen kokonaistila arvioidaankin kohtuulliseksi; tämä on hyvin tärkeä asia.

24 LAUSUNTO 16 (27) Edellä mainitun mukaisesti lääninhallitus arvioi, ettei liioin ole olemassa perustetta sen ratkaisemiselle, ovatko yhtiön Hannukaisen toiminnan osalta esittämät toimenpiteet ja turvatoimet riittäviä vahinkojen estämiseksi Natura alueella. Lääninhallitus pitää vaikeaselkoisena perustetta, johon yhtiö viittaa Muonionjokeen kohdistuvan kokonaisvaikutuksen arvioinnin suhteen koskien sekä nyt haettua toimintaa Hannukaisessa että niin kutsuttua Kaunisvaaran toimintaa (Tapulin kaivos ja rikastamo). Paitsi että yhtiön omassa, Hannukaisen vaikutuksia koskevassa selvityksessä on epäselvyyksiä, lääninhallitus katsoo, että yhtiön arviointiperuste Kaunisvaaran toiminnan (Tapulin kaivos) vaikutuksesta on epäselvä, eikä sen laatua ole varmistettu kaikin tärkein osin. Toiminnan lopettaminen ja sulkeminen Mahdollisen happoa muodostavan kaivannaisjätteen (PAF) peittäminen Yhtiön aiemmin esittämistä hakemusasiakirjoista käy ilmi, että yhtiö etsii muodollisesti lupaa malmin louhintaan, rikastamiseen, kaivannaisjätteen läjitykseen, rikastushiekka- ja laskeutusaltaiden perustamiseen (jäljempänä hiekka- ja selkeytysallas). Yhtiö on esittänyt hakemusasiakirjoissaan, kappale 3 Kaivoksen sulkeminen, s ja kappale 17 Kaivannaisjätteet, s , miten yhtiö suunnittelee kaivostoiminnan lopettamisen ja sulkemisen, sekä miten kaivannaisjätettä käsitellään. Yhtiö on täydentänyt myös erinäisiä tietoja (ks. kappale 76, s , Pöyry) pohjarakenteiden osalta koskien sen varmistamista, että pohjavesi ja PAF-sivukivivarastosta valuva vesi virtaavat kohti avolouhosta, sekä miten sitä käsitellään jne. Hakemukseen on liitetty myös (liite 4) muodollinen jätteenkäsittelysuunnitelma, joka on päivätty 29. maaliskuuta 2018 (Pöyry). Jätteenkäsittelysuunnitelman kappaleesta Kaivannaisjätealueiden sulkeminen, s. 9396, käy vuorostaan ilmi, miten yhtiö aikoo sulkea happoa muodostamattoman kaivannaisjätteen, jota kutsutaan myös NAF-sivukivivarastoksi, mahdollisen happoa muodostavan kaivannaisjätteen, jota kutsutaan myös PAF-sivukivivarastoksi (sekä rikastushiekka-alueen, koskien sekä runsasettä vähärikkistä hiekkaa (LIMS). Sen mukaan PAF-sivukivialueen päälle aiotaan myös rakentaa pintarakenne, joka vähentää veden ja hapen kulkeutumista. Sivukiven pinta tasataan 0,5 m vahvuisella maakerroksella, niin että muodostuu vakaa ja tasainen alusta tiivistyskerrokseksi asennettavalle bentoniittimatolle. Tiivistysrakenne peitetään sen jälkeen metrin vahvuisella moreenikerroksella ja 0,2 m humuspitoisella maakerroksella ja kasvitetaan (kuva 11-3). Mitä tulee NAF-sivukivialueeseen, yhtiö on esittänyt, että se on peitettävä 0,3-0,5 metrin paksuisella irtomaakerroksella ja 0,2-metrisellä kerroksella humuspitoista maata. Pinta kasvitetaan (kuva 11-2).

25 LAUSUNTO 17 (27) Edelleen tulee ilmi, että runsasrikkisen rikastushiekan annetaan kuivua ja hiekan asettua. Hiekka tiivistyy 80 % kiintoainepitoisuuteen, jolloin sen päällä voidaan liikkua. Runsasrikkisen rikastushiekan pitoisuuden arvioidaan kestävän neljä vuotta. Tänä aikana pumpataan vettä vedenkäsittelylaitokseen. Kuivuneen hiekan päälle rakennetaan tiivis pintarakenne, joka koostuu bentoniittimatosta ja HDPE-muovikalvosta. Tiivistysrakenteen päälle rakennetaan 0,5 m mineraalinen kuivatuskerros, 0,5 m moreenikerros ja 0,2 m humuspitoinen kasvikerros (kuva 11-5). Yhtiön yllä mainittuja peittämistoimenpiteitä koskeva vaatimus perustuu kappaleeseen Vaatimusten määrittely PAF-alueiden pohjarakenteelle, s Lähtökohta Lääninhallitus katsoo, että kaivannaisjätteen käsittelykysymys ei ole tärkeä ainoastaan sulkemisen näkökulmasta, vaan myös rahoitusvakuuden asettamisen suhteen, mitä viranomainen kommentoi jäljempänä. Lääninhallitus katsoo kuitenkin, että on syytä kyseenalaistaa, missä määrin yhtiön jätteenkäsittelysuunnitelmassa ja hakemusasiakirjoissa muutoin esitetyt sulkemistoimenpiteet ovat riittäviä sen saavuttamiseksi, mitä ympäristönsuojelulain 4 :n yleisissä periaatteissa (kohdat 1-4) säädetään ehkäisystä ja haittojen minimoinnista, varovaisuusperiaatteista, parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteesta sekä ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteesta. Lääninhallitus katsoo niin ikään, että on syytä kyseenalaistaa, missä määrin esitetyt sulkemistoimenpiteet ovat riittäviä sen saavuttamiseksi, mitä säädetään 15. maaliskuuta 2006 annetussa EU-direktiivissä 2006/21/EY, joka käsittelee kaivannaisteollisuuden jätteiden käsittelyä ja direktiivin 2004/35/EY muuttamista. Merkitystä on muun muassa sillä, mitä käy ilmi direktiivin 5 artiklasta, joka koskee jätteenkäsittelysuunnitelman päämääriä, 12 artiklasta, joka koskee menettelyitä jätteenkäsittelylaitosten sulkemisen aikana ja sen jälkeen, 13 artiklasta, joka koskee veden tilan, ilman ja maan saastumisen pahenemisen ehkäisyä, sekä 14 artiklasta, joka koskee rahoitusvakuutta, ks. jäljempänä. Lääninhallituksen näkökohdat perustuvat edellä mainitun säännöstön ohella suuressa määrin viranomaisen suhteellisen pitkään kokemukseen suurimittaisen sulfidimalmin louhinnan vaikutuksista Norrbottenin läänissä, ja siellä etenkin Boliden Mineral AB:n Jällivaaran Aitikgruva-kaivoksella. Tässä kaivoksessa louhitaan matalapitoista malmia. Mainitun kaivoksen kaivannaisjätteellä on useita yhtäläisyyksiä sen sulfidipitoisen kaivannaisjätteen kanssa, jota yhtiö aikoo käsitellä Hannukaisessa. Lääninhallitus tarkoittaa tällä, että vaikka malmin sulfidipitoisuus ei ole keskimäärin huomattavan korkea (5,5 %), on olemassa suhteellisen alhainen puskurointikyky/neutralisointipotentiaali, jotka on otettava huomioon. Lääninhallitus on kuitenkin tiedostanut, että sulfidisisältö voi olla korkeampi nyt puheena olevan malmin osissa, mikä on hyvin tärkeä ottaa huomioon.

26

27 LAUSUNTO 17 (27) Tähän sisältyy ilmeinen pitkäaikaisten negatiivisten ympäristövaikutusten vaara, jota ei voida hyväksyä ilman ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla varmistetaan todella, että näin ei pääse tapahtumaan. Sitä yhtiö ei ole lääninhallituksen mukaan osoittanut Hannukaisen kaivannaisjätteen käsittelykysymyksessä, ks. jäljempänä. Tähän tulevat lisäksi lääninhallituksen kokemukset niistä pitkäaikaisvaikutuksia koskevista kysymyksenasetteluista, joista on keskusteltu perusteellisesti Uumajan käräjäoikeuden maa- ja ympäristötuomioistuimessa (lupaviranomainen) tutkittaessa aiemman toiminnanharjoittajan Northland Resources AB:n hakemusta kaivostoiminnan lisäämiseksi Kaunisvaarassa, Sahavaarassa, asia nro M Kyseisessä asiassa tehty hakemus peruutettiin sittemmin Northland Resources AB:n konkurssin vuoksi (konkurssipesän toimesta). Äsken mainitussa tutkimuksessa osoittautui kuitenkin, että Northland Resources AB:llä ei ollut pitävää strategiaa mahdollisesti happoa muodostavan kaivannaisjätteen vaikutusten käsittelemiseksi lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä. Mainittu yhtiö ei kyennyt osoittamaan, että ehdotetut varastoidun kaivannaisjätteen sulkemistoimenpiteet varmistaisivat, että ympäristövaikutukset voidaan/voitiin rajoittaa sellaisessa laajuudessa, että kyseisiin Natura alueisiin, kuten Muonionjoen sivujokiin, ei vaikuteta negatiivisesti. Lääninhallituksen arvioinnin mukaan huomattava osa Hannukaisen haetusta toiminnasta koskee vaikutuksia ihmisen terveyteen ja ympäristöön, ja se liittyy myös kaivannaisjätteen käsittelyyn ja varastointiin. Näin etenkin kun kysymys on suhteellisen suurista sivukivimääristä, joista merkittävä osa on mahdollisesti happoa muodostavaa (42 %, mikä vastaa n. 190 Mt), joka on louhittava ja varastoitava, jotta päästään malmin luo. Lääninhallituksen mittaamalla mitalla sen magnetiittipitoisuus on sitä paitsi suhteellisen matala. Se taas puolestaan tarkoittaa, että on louhittava huomattavia määriä sivukiveä jokaisen louhittavissa olevan magnetiittitonnin hyödyntämiseksi. Esimerkkinä vastaavasta sulfidipitoisesta magnetiitista voidaan mainita, että Sahavaaran malmi osoittaa sivukiven määrän kohoavan arviota 4,5-kertaiseksi (tonnisto) louhitun malmin määrään nähden, josta kolmannes on mahdollisesti happoa muodostavaa sivukiveä (PAF). Se tarkoittaa, että sellaiselle sivukivelle vaaditaan suhteellisen suuria jätealueita, jotka puolestaan voivat saada aikaan hapanta ja metallipitoista suotovettä, mikä johtaa vakaviin ympäristövaikutuksiin. Näin voi käydä, jos riittäviin suojatoimiin ei ryhdytä ennen sulkemista ja sen yhteydessä. Mainitussa mielessä lääninhallitus näkee puutteita myös yhtiön esittämissä toimenpiteissä, jotka koskevat kaivannaisjätealueiden sulkemista Hannukaisessa. Tämä liittyy etenkin alueisiin, jotka sisältävät mahdollista happoa muodostavaa kaivannaisjätettä (PAF) sekä sivukiven että rikastushiekan osalta.

28 LAUSUNTO 18 Päiväy (27) Lääninhallitus Norrbotten Rikastushiekan varastointi ja varastointialueiden sulkeminen (PAF ja NAF) Hannukaisen kaivannaisjätteellä on ilmeisiä yhtäläisyyksiä Kaunisvaarassa, Sahavaarassa olevan sulfidipitoisen kaivannaisjätteen kanssa. Lääninhallitus toteaa myös, että yhtiö tuntuu omaksuneen Hannukaisessa tietyiltä osin samankaltaisen kaivannaisjätteiden käsittelytavan. Koska tässä suunnitellaan sellaisten teknisten ratkaisujen soveltamista, jotka eivät ole aivan ongelmattomia ympäristönäkökohtien suhteen, lääninhallitus katsoo, että on syytä paneutua asiaan tarkemmin. Yhtiön jätteenkäsittelysuunnitelman ( ) kohdasta Rikastushiekan pumppaus ja läjitys, s. 75, käy ilmi lyhykäisyydessään, että rikastushiekka varastoidaan käyttäen nk. sakeutetun rikastushiekan läjitystä (Thickened Tailing Deposition). Edelleen käy ilmi, että vähärikkinen LIMS-rikastushiekka sakeutetaan rikastuslaitoksessa käyttäen flokkulantteja, minkä jälkeen se pumpataan varastoalueelle. Runsasrikkinen rikastushiekka saostetaan ja se pumpataan edellä mainitun LIMS:n tapaan niin ikään varastoalueelle, jossa se sijoitetaan vedenpinnan alapuolelle jne. Niiden kokemusten perusteella, jotka lääninhallituksella on Northland Resources AB:n toiminnasta Tapulin kaivoksella ja nyttemmin Kaunis Iron AB:n uudelleen aloitetun toiminnan perusteella lääninhallitus arvioi, että nk. sakeutetun rikastushiekan läjitys (Thickened Tailing Deposition) ei toimi aiotulla tavalla. Tämän varastointitekniikan ajatuksena on hiekan sakeuttaminen niin, että se leviää varastoitaessa niin kuin hiekka tiimalasissa. Tällä pyritään sanomaan, että hiekka varastoidaan jyrkemmässä kulmassa kuin perinteisessä hydraulisessa läjityksessä. Lisäksi ajatellaan, että rikastushiekalle ei tarvitse rakentaa patoja, mikä johtaisi suuriin taloudellisiin säästöihin. Lääninhallitus arvioi kuitenkin, että tämä ajatus perustuu suuressa määrin teoreettisiin pohdintoihin, ilman että käytännön olosuhteita olisi huomioitu tarkemmin. On näet käynyt ilmi, että toivottua sakeuttamisastetta on hyvin vaikea saavuttaa. Siitä seuraa, että läjitetty rikastushiekka valuu käytännössä läjityspaikalle niin kuin periaatteessa mikä tahansa muu rikastushiekka. Lääninhallitus katsoo siksi, että sellainen LIMS-tailings-läjitys, jota yhtiö nyt kaavailee Hannukaiseen, edellyttää perinteisiä patoja, joita käytetään tavallisesti muilla kaivosalueilla kuten kaikilla kolmella LKAB:n toiminta-alueella Norrbottenissa. Muussa tapauksessa rikastushiekka valuu vaikeasti valvottavasti joka suuntaan. Lääninhallitus katsoo varmistaneensa edellä mainitut päätelmät kanadalaisten kollegoidensa avustuksella, ks. jäljempänä. Tämäntyyppinen sakeutettu läjitys - mikä tarkoittaa, että rikastushiekkaa ei pidetä kurissa kontrolloidusti varsinaisten patojen avulla - voi aiheuttaa toisekseen erityisen huomattavia ongelmia, mikäli rikastushiekassa on huomattavia määriä pyriittiä. Tämä vastaa lääninhallituksen arviota siitä, että yhtiö suunnittelee läjitystä LIMSrikastushiekan avulla. Yhtiö katsoo hiekan olevan vähärikkistä, mutta ei voida kuitenkaan sulkea pois, etteikö se toisi mukanaan tulevia ympäristöön liittyviä ongelmia.

29 LAUSUNTO 19 (27) Yhtiön selvityksestä, kappale Rikastushiekka, s , käy ilmi, että nyt on jo olemassa mitattavia korkeita pitoisuuksia monissa aineissa kuten koboltissa (Co), kuparissa (Cu), uraanissa (U), fosforissa (P) ja rikkipitoisuuksissa (S), sekä että on olemassa vaara, että uraania vapautuu rikastushiekasta ajan mittaan. Se osoittaa, että yhtiön arviot eivät ole niin varmoja kuin päältä näyttää. Mikäli varastoitu LIMS-rikastushiekka näyttäisi sisältävän kokonaan tai osittain korkeampia rikkipitoisuuksia, tulevaisuuden ympäristöongelmat todennäköisesti suurenisivat entisestään. Lääninhallitus on ollut yhteydessä kanadalaisiin ympäristöviranomaisiin ennen aiemman toiminnanharjoittajan Northland Resources AB:n tekemän kaivostoiminnan lisäämistä Sahavaarassa koskevan - sittemmin peruutetun - hakemuksen tarkastamista. Näin toimittiin, koska Northland Resources AB on huomauttanut, että sakeutettua läjitystä sovelletaan Xstratanimisen yrityksen omistamalla kaivoksella Kidd Creekissä, Ontariossa, Kanadassa, kuvailematta lähemmin, millaisia kokemuksia varastointitekniikka on tuonut mukanaan. Lääninhallitus on siksi ollut yhteydessä Kanadan Torontossa, Ontariossa sijaitsevaan viranomaiseen Ministry of the Environment, Environmental Assessment and Approval Bransch. Lääninhallitus toteaa, että Ministry of the Environment on vastannut Mr Kwasi Donyinan suulla - hänen nimikkeensä on Senior Wastewater Engineer - että viranomainen ei suosittele sakeutetun läjityksen käyttämistä millään kaivosalueella. Sen jälkeen kun lääninhallitus on pyytänyt tarkempaa selitystä, miksei sellaista varastointia suositella, lääninhallitus on muun muassa tiedostanut, että on olemassa muun muassa ilmeinen ongelma sekä sakeutetun läjityksen viettävyyden (rinnevietto) että tarvittavan huokosvesimäärän (kyllästys) varastoinnin ylläpitämisen kanssa. Lisäksi Kanadan viranomaisen mukaan on osoittautunut, että Kidd Creekin läjitysalueella muodostuu hapanta ja metallipitoista suotovettä, joka on vaikeasti hallittavaa. Sikäli kuin lääninhallitus pystyy arvioimaan, yhtiö ei ole kyennyt osoittamaan, että suunniteltu vähärikkisen LIMS-rikastushiekan läjitys (ks. jätteenkäsittelysuunnitelman s , kuvat ) ei riittävällä varmuudella vältetä pitkässä juoksussa ei-toivottua pyriitin rapautumisvaaraa ja sen jälkeistä happamen ja metallipitoisen suotoveden päästämistä haittaamaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä. Sama koskee yhtiön suunnittelemaa runsasrikkisen rikastushiekan läjitystä todetussa High-S cell 1 ja 2 varastossa. Lääninhallitus katsoo, että ei ole selvitetty riittävästi, että yhtiö voi saada todella aikaan turvallisen kyllästyksen jätealueilla voidakseen siten varmuudella estää hapen kulkeutumisen sen jälkeisine oksidaatioineen mahdollisesti happoa muodostavaan kaivannaisjätteeseen (PAF). Lääninhallitus tiedostaa yhtiön esittämän geohydrologisen selvitysmateriaalin perusteella, että varmuudella ei ole mahdollista pitää pitkällä tähtäimellä voimassa sellaisia olosuhteita, jotka takaavat, että happi pääsee kontaktiin kaivannaisjätteen kanssa, mistä seuraa pyriitin oksidaatio. Yhtiö kokee ristiriitaiseksi ja epäselväksi sen, mitä yhtiö on eri vaiheissa esittänyt vuodesta 2013 aina tähän päivään saakka tässä kysymyksessä.

30 LAUSUNTO 20 (27) Riskianalyysi - Failure Modes and Effect Analysis (FMEA) Jotta yhtiön esittämiä sulkemistoimenpiteitä ja niiden vaikutuksia kyseisiin vastaanottovesistöihin pystyttäisiin arvioimaan muuten sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä, lääninhallitus katsoo, että on tärkeää olla tarkkaan selvillä tunnistetuista keskeisistä parametreistä ja suoritetuista herkkyysanalyyseistä (mahdolliset esiin tulevat virheet, Risk Assessment Analysis), jotta voidaan katsoa, että ympäristön ja turvallisuuden mukaiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Lääninhallitus katsoo, että hapen kulkeutumisen ei tulisi perustua ainoastaan peitekerroksen paksuuteen ja läpäisevyyteen, jotka voivat tulla kysymykseen niin kuin yhtiö on esittänyt, vaan siihen, miten sellainen peitekerros toimii pitkällä tähtäimellä. Tässä on otettava huomioon kaikki olosuhteet kuten veden kypsyysaste ajan mittaan, imeyttäminen, pohjaveden tasot, konsolidaatioaste/painumiset, eroosioriski, kylmyys, kuivuus ja ilmaston muutokset. Suuri merkitys on niin ikään kulloinkin saavutettavalla kosteustasolla, esimerkiksi sillä, miten saavutetaan yli 95 %:n kyllästys koko vuodeksi ja pitkäksi aikaa siitä eteenpäin. Kysymystä mahdollisen happoa muodostavan kaivannaisjätteen peittämisestä ei näin ollen voi erottaa jätealueen muodostamisesta laajemmassa merkityksessä. ts. miten topografia, kasvillisuus, sademäärä ja pintavesi toimivat yhdessä jälkikäsiteltyjen jätevarastojen kanssa. Lääninhallitus arvioi, että yhtiö ei ole esittänyt yksityiskohtaista jätealueiden analyysia/mallintamista, sellaisenaan ja kokonaisuudessaan, joka pohjautuu riittävään ja merkitykselliseen mittausaineistoon sekä geokemiallisesti että hydrologisesti/geohydrologisesti (vesitasapaino). Sellaisen analyysin tekemiseen vaaditaan yksityiskohtaisempaa kokonaistietoa verrattuna yhtiön esittämään tietoon. Kyse on muun muassa otettujen geokemiallisten näytteiden määrästä ja näytteenottopaikoista. Edellä mainitut tavoitteet on yhdistettävä myös aiemmin mainittuun tulevaan maan/maiseman muodostamiseen, jotta varmistetaan edellytykset vesitasapainolle/kyllästykselle ja kestävälle toiminnalle tulevaisuudessa. Sellaisessa perspektiivissä ei ole tärkeää - niin kuin yhtiö on monessa mielessä esittänyt - puhua keskiarvoista, vaan pikemminkin ääripäistä, maksimi- ja minimiarvoista, joita mahdollisesti muodostuisi, sekä tärkeistä suunnittelukriteereistä. Sivukivialueen varastointi ja sulkeminen (PAF ja NAF) Kuten edellä on mainittu, yhtiö on esittänyt jätteidenkäsittelysuunnitelmassaan, että Hannukaisen PAF-sivukivialue pitäisi peittää bentoniittimatolla, joka vuorostaan on peitettävä metrin (1 m) paksuisella sulkukerroksella/tukiseinämällä, joka on moreenia. Lisäksi siihen on tarkoitus tuoda 0,2 m paksuinen humuspitoinen maakerros, joka voi mahdollistaa kasvien kiinnittymisen. Lääninhallituksen käsityksen mukaan yhtiö on perustellut tätä sulkemistoimenpidettä vaatimuksilla, jotka perustuvat yleiseen PAF-alueiden pohjarakenteiden kuvaukseen (ks. yllä mainittu kappale 8.2.3, PAF:n vaatimusten määritykset). Sikäli kuin lääninhallitus pystyy arvioimaan, yhtiöllä ei ole kuitenkaan riittävää tieteellisesti perusteltua näyttöä siitä, että edellä mainittu peittäminen riittäisi todella rajoittamaan loppupeiton läpi tunkeutuvan hapen määrää.

31 LAUSUNTO 21 Päiväy (27) Lääninhallitus Norrbotten Näin pyritään rajoittamaan kaivannaisjätteessä olevan pyriitin oksidaatiota, jolloin tarkoituksena on rajoittaa huomattavasti tulevia happamen ja metallipitoisen suotoveden päästöjä suljetuilta kaivannaisjätealueilta. Lääninhallitus ei ole liioin pystynyt löytämään yhtiön esityksestä tietoja siitä, missä määrin esitetty, kokemusperäiseen tietoon perustuva peitto olisi riittävä ja/tai milloin asetetut laatutavoitteet saavutetaan siltä osin kuin niitä on. Tämä on ilmeinen puute yhtiön jätteenkäsittelysuunnitelmassa ja hakemuksessa muutenkin. Jotta sellaisia happamia ja metallipitoisia päästöjä pystyttäisiin rajoittamaan huomattavasti tulevaisuudessa, lääninhallitus katsoo, että sulkemiskysymyksessä on hyvin keskeistä varmistaa, että ilman hapen pääsy reaktiiviseen alla olevaan PAF-sivukiveen estetään niin pitkälle kuin mahdollista. Sama koskee hiekkavarastoa niin korkea- kuin matalarikkisen rikastushiekan osalta yllä mainitun mukaisesti. Muussa tapauksessa ilman happi tulee oksidoimaan kaivannaisjätealueen muodostaen sen jälkeen hapanta ja metallipitoista suotovettä, joka tullessaan kosketuksiin kyseisten vesistöjen kanssa voi aiheuttaa sekä vahinkoa että haittaa. Yhtiön esittämä sulkemistoimenpide, joka käsittää metrin vahvuisen moreenia olevan sulkukerroksen, kertoo lääninhallituksen arvion mukaan hyvin vähän siitä, missä määrin toimenpiteet pystyvät sinänsä rajoittamaan hapen kulkeutumista alla olevaan PAF-sivukiveen. Moreeni on nimittäin hyvin laaja käsite, johon sisältyvät sekä heikko että korkea laatu. Lisäksi on huomioitava kyllästysaste, joka on hyvin tärkeä moreenin tiiviyden kannalta, miten tarvittava tiiviys saadaan aikaan varaston rinneosuudessa, millaiset ovat edellytykset sen saavuttamiseen jne. Lisäksi lääninhallitus kysyy, miten yhtiö aikoo varmistaa sen, että esitetyt sulkutoimenpiteet todellakin pystyvät rajoittamaan hapen kulkeutumisen, kun toteutetaan sellainen suunnitelma, jonka yhtiö on esittänyt jätteenkäsittelysuunnitelmassa (ks. kuva 8.2, s. 66). Yhtiö ei näyttäisi näin ottaneen riittävästi huomioon, että happea tulee suurella todennäköisyydellä tunkeutumaan kaivannaisjätealueelle kokonaisuudessaan ja siten PAF-sivukiveen niiden lähellä sijaitsevien vaatimattomammin peitettyjen pintojen läpi, jotka tulevat NAF-sivukivialueiden päälle. Lääninhallituksen kokemus PAF-sivukiven sulkemisyritysten/loppupeittämisen tuloksista (sivukivivarasto T5) Bolidenin Mineral AB:llä, Jällivaaran Aitikgruvalla, osoittavat esimerkiksi, että laadukas peittäminen, kuten yhtiö on esittänyt Hannukaisen tapauksessa, 1 metrillä tiukkaan pakattua moreenia, ei ole riittävä aiemmin asetettujen päämäärien saavuttamiseksi, kun halutaan rajoittaa hapen pääsy sellaiseen sivukiveen. Koska on osoittautunut hyvin vaikeaksi ja hintavaksi tehdä korjauksia jälkikäteen tuomalla lisää moreenia alkuperäisen 1 m paksuisen peiton päälle, Bolidenissa päätettiin kaivaa koko PAF-sivukivivarasto kaikkinensa pois. Lääninhallituksen mukaan siitä näkyy, kuinka vaikeaa ja hintavaa korjaaminen voi jälkikäteen olla, ellei sulkemistoimenpiteitä ole tutkittu jo alun alkaen riittävästi ja perusteltu tieteellisesti. Lääninhallitus on saanut Northland Resources AB:n aiemmin annetun ja sittemmin peruutetun hakemuksesta kaivostoiminnan lisäämiseksi Kaunisvaarassa, Sahavaarassa - jonka osalta on esitetty vastaavia, nyt Hannukaisen osalta ajankohtaisia sulkemis- ja loppupeittotoimenpiteitä - perusteella kokemuksen, että yhtiö ei liioin kyennyt selvittämään,

32 LAUSUNTO 22 Päiväy (27) Lääninhallitus Norrbotten ovatko esitetyt peittämistoimet todella riittäviä. Tuomioistuimen asiassa määräämät riippumattomat asiantuntijat ilmoittivat lausunnossa, että esitettyä sulkemista/peittämistä ei voida katsoa riittävästi selvitetyksi sekä PAF-sivukivivaraston että PAF-rikastushiekan osalta, jotta voitaisiin estää tulevat hapen ja metallipitoisen suotoveden vuodot kyseiseen vesistöön. Kysymys peittämisen riittävyydestä on samalla keskeinen, koska se mahdollistaa vuorostaan arvion niistä laatutavoitteista sekä saastuneiden aineiden laatutavoitteista kuten pitoisuuksista ja määristä, jotka yhtiön väittämän mukaan saavutettaisiin vastaanottovesistössä sulkemisen jälkeen. Lääninhallituksen käsityksen mukaan on tosin osittain epäselvää, mitä nämä laatutavoitteet oikeastaan ovat. Lääninhallitus käsittää, että yhtiö on esittänyt osin ristiriitaisia tietoja pitoisuuksista yms. Kysymys on näin ollen siitä, voivatko sulkemisen jälkeiset toimenpiteet vastata vesimuodostumien (Äkäsjoki jne.) sietokykyyn, ja voidaanko veden laatu todella saavuttaa verrattuna ympäristön laatunormeihin, ks. edellä oleva Natura-arviointiosio. Lääninhallitus näkee edelleen puutteellisena yhtiön selvityksen siitä, missä määrin esitetyt PAFkaivannaisjätteen sulkemis-/peittämistoimenpiteet pystyttäisiin takaamaan ja valvomaan niitä ajan mittaan. Lääninhallitus katsoo siis, että se mitä yhtiö on esittänyt sulkemistoimenpidekysymyksessä, ei vastaa ympäristönsuojelulain yleisiä periaatteita hankaluuksien ehkäisemisestä ja minimoinnista, sekä varovaisuusperiaatteesta. Lääninhallitus arvioi edelleen, että yhtiö ei ole ilmaissut riittävän laajasti, että toiminnasta ei ympäristönsuojelulain 7 :n mukaisesti saa päästä vaarallisia aineita, jotka heikentävät maan laatua niin, että voi syntyä vaaraa tai vaivaa terveydelle tai ympäristölle. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate (BAT) Lääninhallitus katsoo, että on syytä kyseenalaistaa, voidaanko jätteenkäsittelysuunnitelmassa esitettyjä sulkemistoimenpiteitä sekä PAF-sivukivivaraston että rikastushiekan osalta pitää parhaana käyttökelpoisena tekniikkana (BAT). EU:n parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevassa, kaivosteollisuuden jätteiden käsittelyä koskevassa viitedokumentissa, kappale 5.2, ilmoitetaan, että paras käyttökelpoinen tekniikka mahdollisen happoa muodostavan kaivosjätteen jälkikäsittelyä varten on ensisijaisesti estää happamen suotoveden muodostuminen. Jos se ei onnistu, muodostuneen happamen veden vaikutus tulee pitää kurissa tai suotovesi tulee käsitellä, ennen kuin se päästetään vastaanottavaan pinta- tai pohjaveteen. Tässä BREF-dokumentissa noudatetaan edellä mainittua kaivannaisjätedirektiiviä (2006/21/EY, annettu 15. maaliskuuta 2006), ja siinä annetaan opastusta sopivista sulkemis- ja jälkikäsittelytekniikoista. Yhtiö ei ole osoittanut riittävän laajasti, että esitetyt kaivannaistoimenpiteiden sulkemistoimenpiteet (PAF) olisivat riittäviä hapen pääsyn ja siten happamen ja metallipitoisen suotoveden syntymisen rajoittamiseen, ja että toimenpiteet rajoittavat vaikutusta siten, että kyseiset vesimuodostumat (Äkäsjoki ym.) sietävät sitä niin, että ympäristönlaatunormit täyttyvät. Lääninhallitus katsoo, että ensisijaisesti on estettävä happamen suotoveden muodostuminen kaivannaisjätteestä siten,

33 LAUSUNTO 23 (27) että mahdollinen happoa muodostava sivukivi ja rikastushiekka (PAF-sivukivi ja rikastushiekka) eivät altistu ilman oksidoivalle hapelle. Lääninhallitus toteaa yhtiön hakemusasiakirjojen perusteella (ks. kappale Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito, s. 360), että yhtiön väittämän mukaan kaivoksen sulkeminen on huomioitu BAT:n mukaisesti jo suunnitteluvaiheessa. Lääninhallitus katsoo kuitenkin, että yhtiö ei ole esittänyt tätä riittävän selvästi. Lääninhallitus toteaa yhtiön edellä mainitusta kuvauksesta koskien jätteenkäsittelysuunnitelmaa, s , että yhtiö on ilmoittanut mm., että runsasrikkisempi rikastushiekka saa kuivua, ja hiekka saa laskeutua ennen kuin ryhdytään peittämistoimiin. Lääninhallitus ymmärtää sen tarkoittavan näin ollen, että yhtiö antaa hiekan altistua hapelle pidemmän aikaa, mikä tarkoittaa, että sulfidit oksidoituvat. Se tarkoittaa rapautumistuotteiden syntymistä, jotka myöhemmin huuhdellaan ja/tai suodatetaan, minkä lääninhallitus näkee olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä edellä mainitussa BREF-asiakirjassa sanotaan ensisijaisesta happaman suotoveden muodostumisen ehkäisemisestä. Tämä menettelyssä tulee luultavasti käymään niin, että sen oksidaation lisäksi, joka tulee tapahtumaan esitetyn peiton alapuolella (1 m moreenia), kaivannaisjätteen ylempiin osiin on muodostunut niin ikään aciditeettikerros. Aciditeettikerros tulee näin ollen jäämään jäljelle, kunnes sulkeminen/peittäminen on saatu valmiiksi. Sen jälkeen happamuus tulee huuhtoutumaan metallipitoisten rapautumistuotteiden mukana ajan mittaan läheisiin maaperiin ja vesistöihin siinä tapauksessa, että kaikkea vettä ei voida varmuudella kerätä avolouhokseen. Lääninhallitus ei ole pystynyt saamaan suotoyrityksistä eikä hyvin perustelluista laskelmista läpinäkyviä ja selkeitä tuloksia näiden asioiden suhteen voidakseen arvioida, millainen veden laatu avolouhoksessa tulee myöhemmin vallitsemaan siihen saakka, kunnes se väistämättä tulee leviämään vastaanottovesistöön. Rahoitusvakuus Esitetyt rahamäärät Lääninhallitus toteaa, että yhtiö on esittänyt hakemusasiakirjoissaan ( , kappale 5. Kaivannaisjätealueen turvallisuudesta, s. 4-5), että ympäristönsuojelulain 59 :n mukaan on asetettava vakuus täysin oikeanlaisen jätteiden käsittelyn ja tarkkailun takaamiseksi. Yhtiö on siinä asiassa ehdottanut :n summaa saastuneen veden puhdistamiseen, jälkitarkkailuun sekä 13 milj. kaivannaisjätealueiden sulkemiseen. Edellä mainitusta jätteenkäsittelysuunnitelmasta, kappale 12 Vakuuden arviointi, s , käy ilmi edellä mainittujen summien vastaisesti, että saastuneen veden puhdistamisen perustana olisi , jälkitarkkailun sekä kaivannaisjätealueiden sulkemisen varmistamisen osuutena 16 milj.. Lääninhallitus toteaa edelleen, että yhtiö ei ole edellä mainitussa kappaleessa kuvannut mitenkään tarkemmin, miten se perustelee yllä mainitut kustannukset. Lääninhallitus katsoo sen puutteeksi, jota ei voida hyväksyä.

34 LAUSUNTO 24 (27) Lähtökohta Lääninhallitus katsoo, että kysymys vakuuden antamisesta on keskeinen kaikkien lupatarkastusten yhteydessä silloin, kun on tarkoitus käsitellä ja varastoida huomattavia määriä kaivannaisjätettä. Lääninhallituksella on kokemusta myös epävakaista tilanteista ja niiden vaikutuksesta kaivannaisjätealueiden sulkemiseen ja kaikkeen siihen sisältyvään työhön. Ihmisten terveydelle ja ympäristölle voi koitua vakavia vaikutuksia, mikäli sellaisessa epävakaassa tilanteessa yhtiö asetettaisiin konkurssiin ja valvontaviranomainen joutuisi jossakin vaiheessa astumaan kuvaan mukaan ja vaatimaan luotonantaneelta pankilta tai muulta rahalaitokselta rahoitusvakuuden vapauttamista, jolloin vapautettu summa osoittautuisi riittämättömäksi. Voi esimerkiksi käydä ilmi, että jätteenkäsittelysuunnitelma, jonka tulisi osoittaa selkeästi, minkälaisiin sulkemistoimenpiteisiin sellaisessa tilanteessa tulee ryhtyä, jää alle tavoitteiden ja epäselväksi. Se voi puolestaan johtaa siihen, että tarvittavia toimenpiteitä ei voida näin suorittaa kohtuullisessa ajassa, mikä johtaa ei-toivottuihin ympäristövaikutuksiin ja/tai että veden käsittely ja puhdistamot on pidettävä käynnissä huomattavasti arvioitua pidempään, mikä taas johtaa hyvin korkeisiin kustannuksiin. Lääninhallitus kiinnittää erityistä huomiota nyt ajankohtaiseen kysymykseen Hannukaisen rahoitusvakuuden asettamisesta, koska jos ajauduttaisiin epävakaaseen tilanteeseen (konkurssi), on oltava saatavilla riittävät rahoitusvälineet kohtuullisessa ajassa sen varmistamiseksi, että mitään vakavaa ympäristövaikutusta ei pääsisi tapahtumaan missään kohtaa Muonionjokea tai sen sivujoissa (Äkäsjoki) riittämättömästi rahoitettujen sulkutoimenpiteiden seurauksena. Muussa tapauksessa kaivosteollisuusalueelta voi syntyä vahingollisia määriä ja pitoisuuksia hapanta ja metallipitoista suotovettä vesistöjen korkeiden luonnonarvojen, niiden joukossa koko jokijärjestelmälle niin merkityksellisen taimenkannan, vahingoksi, ks. edellä. Lääninhallitus katsoo, että tässä yhteydessä on syytä kerrata, että Äkäsjoki on tänä päivänä ainoa Tornionjoen sivujoki, jossa on suuri mereen vaeltavan taimenen tiheys, joten sivujoki on kokonaisuutenaan erityisen arvokas jokijärjestelmä. Mikäli taimenen tiheys alenee kaivostoiminnan seurauksena Äkäsjoessa, kalan vaellustaipumus voi vähentyä ja mahdollisuudet taimenen vahvistamiseen jokijärjestelmässä heikkenisivät huomattavasti. Sillä olisi lääninhallituksen arvion mukaan negatiivinen vaikutus koko Tornionjokilaakson ja rannikkoalueen kalastusmahdollisuuksiin pitkälle tulevaisuuteen. Esitettyjen rahamäärien puutteet Lääninhallitus arvioi sen perusteella, mitä yhtiö on selvittänyt rahoitusvakuuden asettamisesta, ja asiasta esitettyjen summien perusteella, että yhtiön esittämien asioiden oikeellisuus on syytä kyseenalaistaa. Lääninhallitus arvioi, että on joka tapauksessa syytä kyseenalaistaa yhtiön esittämien varojen riittävyys saastuneen veden puhdistamiseen, jälkitarkkailuun sekä kaivannaisjätealueiden sulkemisen varmistamiseen.

35 LAUSUNTO 25 (27) Merkitystä on muun muassa sillä, mitä käy ilmi direktiivin 5 artiklasta, joka koskee jätteenkäsittelysuunnitelman päämääriä, 12 artiklasta, joka koskee menettelyitä jätteenkäsittelylaitosten sulkemisen aikana ja sen jälkeen, 13 artiklasta, joka koskee veden tilan, ilman ja maan saastumisen pahenemisen ehkäisyä, sekä 14 artiklasta, joka koskee rahoitusvakuutta, ks. jäljempänä. Lisäksi yhtiö ei tunnu ottaneen huomioon sulkemisesta aiheutuneita kustannuksia ja muita ennakoimattomaan sulkemiseen liittyviä toimenpiteitä. Tämä käy ilmi 15. maaliskuuta 2006 annetun EU-direktiivin 2006/21/EY 14 artiklan 1b) kohdasta, joka koskee kaivannaisteollisuuden jätteiden käsittelyä, ja direktiivin 2004/35/EY muuttamista. Aluksi voidaan mainita, että koska ei ole edes selvitetty, pystyvätkö edellä mainitut jätteenkäsittelylaitokset rajoittamaan tulevia päästöjä kyseisiin vesimuodostumiin riittävässä määrin, lääninhallitus katsoo, että yhtiön esittämien yhteenlaskettujen summien arviointi ei siten ole nyt mahdollista. Saastuneen veden käsittely Mitä sitten tulee esitettyyn summaan sinänsä, lääninhallituksen on vaikea ymmärtää yhtiön tarkemmat perustelut kustannusesitykselleen saastuneen veden puhdistuksen suhteen ( ). Yhtiö on ilmoittanut, että saastuneen veden puhdistaminen tulee tapahtumaan arviolta neljän vuoden kuluessa. Vertailuna voidaan mainita, että sen jälkeen kuin Västerbottenin läänissä sijaitseva Blaikenin kaivos asetettiin konkurssiin, ja kaivosalueella havaittiin huomattavia saastuneen suotoveden määriä, vedenpuhdistuskulut ovat kohonneet SEK:iin kuukaudessa ( /kk) jatkuvan toiminnan osalta, ellei mitään erityistä tapahdu. Mainittujen kulujen perusteella saastuneen veden puhdistuksen yhteen lasketut kustannukset olisivat vastaavasti neljän vuoden aikana Verrattaessa siihen, mitä yhtiö on esittänyt Hannukaisen vedenpuhdistuskuluiksi, yhtiön summa näyttää olevan reilusti alakantissa. Yhtiö tuntuu laskeneen Hannukaisen kulut arviolta suhteessa 1/10 niihin alimpiin kustannuksiin, jotka vedenpuhdistus olisi vastaavasti tullut maksamaan Blaikenin kaivoksella. Lääninhallitus ei pidä epätodennäköisenä, että Hannukaisen vedenpuhdistuskulut voivat olla vähintään 2 milj. :n suuruusluokkaa niiden neljän vuoden aikana, joita puhdistukseen yhtiön mukaan vaaditaan. Jälkitarkkailu Mitä tulee yhtiön esittämiin :n suuruisiin jälkitarkkailukuluihin, lääninhallitus ymmärtää, että se tarkoittaa :n jälkitarkkailukuluja vuodessa (30 vuotena) ( SEK/v, tai SEK/kk). Lääninhallituksen mukaan näitä kuluja voidaan verrata viranomaisen kokemuksiin henkilövalvonnan, mittauksen ja minimaalisen vedenpumppauksen kuluista yhdistettyinä konkurssipesän kuluihin sen jälkeen, kun Northland Resources AB:n toiminta Tapulin kaivoksessa asetettiin konkurssiin. Lääninhallitus maksoi silloin

36 LAUSUNTO 26 (27) erittelyn pohjalta 1,5-2 milj. SEK kuukaudessa ( /kuukaudessa) konkurssipesän minimisuoritusta edellä mainitusta valvonnasta, mittauksesta, pumppauksesta ja hallinnosta. Näin ollen on olemassa hyvin suuret erot sen välillä, mitä yhtiö on esittänyt, ja todellisten tilanteiden välillä suhteessa jälkitarkkailukustannuksiin ja kaikkeen, mitä ne käytännössä pitävät sisällään. Yllä mainittujen vertailujen taustaa vasten lääninhallitus arvioi, että ne rahamäärät, joiden yhtiö on esittänyt liittyvän jälkitarkkailukuluihin, näyttävät olevan reilusti alakantissa. Lääninhallituksen kokemusten perusteella - jotka liittyvät konkurssipesän kuluihin vain valvonnan ylläpitämiseksi ja pumppulaitosten vähimmäisylläpitämiseksi Tapulin kaivoksella, joka lisäksi ei sisällä korkeita sulfidipitoisuuksia, arvioi lääninhallitus, että ei ole epätodennäköistä, että Hannukaisen jälkitarkkailukulut voisivat olla suurusluokaltaan vähintään / kk. Siihen sisältyisivät näin ollen suuruusluokaltaan vähintään 42 milj. :n kokonaiskulut niiltä 25 vuodelta, jolloin valvontaa vaaditaan yhtiön mukaan (ks. kohta Jälkihoito, s. 5). Asiaan kuuluu, että yhtiö on juuri mainitussa kappaleessa (Jälkihoito, s. 5) ilmoittanut, että (ruotsin käännös) On arvioitu, että kaivoksen valvonta kestää 25 vuotta sulkemisvaiheen jälkeen. Tänä aikana saadaan selville jälkihoitotoimenpiteiden toimivuus ja selvitetään, täytyykö tarkkailua jatkaa edelleen. Lääninhallitus käsittää, että näiden 25 vuoden aikana ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että valvontaa voidaan joutua jatkamaan sulkemistoimenpiteiden tuloksen perusteella vielä pidempään kuin 25 vuotta, sekä että korjaavia toimenpiteitä ei varmuudella tarvita, jos sulkemistoimet eivät näytä johtaneen aiottuun vaikutukseen. Tähän sisältyy vuorostaan kohtuullinen riski, että ilmenee muita kustannuksia, joita yhtiö ei tunnu ottaneen huomioon selvittäessään yllä mainittuja rahamääriä. Lisäksi voidaan mainita, että tavallisesti valvontaa on jatkettava 30 vuotta, minkä vuoksi 42 milj. voidaan käsittää varovaiseksi arvioksi. Tätä on verrattava siihen, mitä yhtiö on esittänyt jätteenkäsittelysuunnitelmassa yllä olevan mukaisesti, eli euroon. Kaivannaisjätealueiden sulkeminen Mitä lopulta tulee yhtiön esittämään 16 milj. :n summaan kaivannaisjätealueiden sulkemisen varmistamisesta, lääninhallitus ymmärtää, että on epäselvää, mihin tuo rahamäärä perustuu. Yhtiön jätteenkäsittelysuunnitelmassaan esittämien alueiden mukaisesti, ks. kappale Yleinen sivukiven ja irtomaan varastoalueen kuvaus, s. 59, taulukko 8-1, PAF-sivukivialueen koko arvioidaan 213 hehtaariksi (180 ha + 33 ha). Edelleen jätteenkäsittelysuunnitelman sivuilta 96-97, taulukko 11-1, käy ilmi, että PAFsivukiven yksikkökustannukset ovat 12,6 /m 2 ( /ha), josta saadaan 26,8 milj.. Siksi on epäselvää, mihin yhtiö perustaa edellä mainitun esityksensä rahoitusvakuudesta, kun yhtiö samaan aikaan pitää kiinni 16 milj, eurosta kaivannaisjätealueiden sulkemisen varmistamisessa Ks. kappale 12.4 Turvallisuusehdotus, s. 99.

37 LAUSUNTO 27 (27) Boliden Mineral AB on yhtiön edellisen, Aitikgruvan-kaivosta koskevan rahoitusvakuuden tarkastuksen yhteydessä esittänyt, että kulut yhtiön PAF-sivukivivaraston sulkemisesta kohoavat suuruudeltaan 1,8 milj.sek:iin/ha (n /ha). Mainittujen, yhtiön vain Hannukaisessa olevan PAF-sivukivivaraston sulkemis- /peittämiskulujen mukaisesti (bentoniittimatto, joka on vuorostaan tarkoitus peittää 1 m:n paksuisella tiiviillä moreenikerroksella edellä mainitun mukaisesti), laskettuna 213 ha:lle, kokonaiskustannukset nousisivat arviolta 36,5 milj. euroon (385 milj. SEK). Tätä voidaan verrata yhtiön esittämään 16 milj. :n summaan (168 milj. SEK) kaikkien kaivannaisjätealueitten sulkemisen varmistamiseksi. ts. PAF-sivukiven, PAFrikastushiekan, NAF-sivukiven, NAF-rikastushiekan jne. Näin ollen on hyvin suuria eroja sulkemiskustannusten suhteen sen välillä, mitä yhtiö on esittänyt ja todellisten tilanteiden välillä. Edellä mainittujen vertailujen taustaa vasten lääninhallitus arvioi, että rahamäärät, joita yhtiö on esittänyt jätteidenkäsittelysuunnitelman rahoitusvakuuden yhteydessä, milj. = (178 milj. SEK), ovat todennäköisesti reippaasti alakantissa. Lääninhallitus arvioi, että ei ole epätodennäköistä, että talousvakuuksien tulisi perustua suuruusluokaltaan vähintään 2 milj. euroon niiltä neljältä vuodelta, kun puhdistusta tullaan vaatimaan, sekä vähintään 42 milj. euroon niiltä 25 vuodelta, kun valvontaa vaaditaan. Tämän lisäksi kulut pelkästä PAF-sivukivialueiden sulkemisesta kohoavat arviolta luultavasti vähintään 36,5 milj. euroon. Tässä yhteydessä kokonaisvakuus on arviolta vähintään 2 milj milj. + 36,5 milj. = 80,5 milj. (845 milj. SEK). Tähän tulee lisäksi muiden kaivannaisjätelaitosten sulkeminen, mistä lääninhallitus katsoo kohtuudella käyvän ilmi, että yhtiön rahoitustakuuta koskeva ehdotus on reippaasti aliarvioitu. Lupaa ei näin ollen voida kohtuudella myöntää, ellei vaadita vähintään kohtuullisen vakuuden asettamista. Lääninhallituksen kokonaisarvio talousvakuuden asettamista koskevassa kysymyksessä on se, että yhtiön esityksessä ei noudateta sitä, mitä yllämainitussa 15. maaliskuuta 2006 annetussa EU-direktiivissä 2006/21/EY määrätään kaivannaisteollisuuden jätteiden käsittelystä ja direktiivin 2004/35/EY rahoitusvakuuksia koskevan 14 artiklan muuttamisesta. Asiaan osallistuneet henkilöt Tässä asiassa päätöksen on tehnyt ympäristöjohtaja Anna-Carin Ohlsson ja esittelijänä on toiminut ympäristöinsinööri David Berggård. Asiaan ovat olleet osallisina myös Sara Elfvendahl, Lena Bondestad ja Andreas Broman.

38 Havs- och vattenmyndigheten Havs- och vattenmyndigheten. Ympäristö- ja vesitalouslupaa koskeva hakemus Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivosaluetta varten Kolarissa, Suomessa, diaarinro YMPÄRISTÖ- JA VESITALOUSLUPAA KOSKEVA LAUSUNTO, HANNUKAISEN JA RAUTUVAARAN KAIVOSALUE, KOLARI Hannukainen Mining Oy hakee ympäristö- ja vesitalouslupaa Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeelle Kolarin kunnassa. N. 30 km 2 :n suuruinen hankealue sijaitsee Hannukaisessa, Länsi-Lapissa, n. 15 km:n päässä Suomen ja Ruotsin rajasta. Valuma-alue käsittää Tornionjoen-Muonionjoen vesijärjestelmät, ja hankkeen seuraukset ulottuvat yhteensä viiden joen valuma-alueille Muonionjokeen, Kuerjokeen, Äkäsjokeen, Valkeajokeen ja Niesajokeen. Päällimmäisin rajanylittävä vaikutus koskee vesien päästöä louhokselta Muonionjokeen. Lupahakemus käsittää rautaoksidi-kupari-kultamalmilöydöksen hyödyntämisen Hannukaisessa sekä rikastuslaitoksen Rautuvaarassa ja myös jälkikäsittelytyön louhinnan ja rikastuksen päättymisen jälkeen. Tarkoitus on louhia magnetiittia ja saada sivutuotteena kuparikultarikastetta. Hanke kattaa kaksi avolouhosta ja kolme sivukivialuetta sekä tarvittavan infrastruktuurin. Vuosituotannon odotetaan olevan 2 Mt magnetiittirikastetta täydellä tuotannolla. Kupari- ja kultarikasteen vuosituotanto tulee olemaan tonnia. Vuosittain käsitellään 4,4 Mt rikastushiekkaa. Kaivoksen suunniteltu toiminta-aika on n. 20 vuotta. Rajajokikomissio keskittyy lupahakemusta koskevassa lausunnossaan kysymyksiin, jotka liittyvät Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen tarkoitukseen, toiminnan rajanylittäviin sekä kumulatiivisiin ja kokonaisvaikutuksiin rajajokea ja sen sivujokia kohtaan. Ensinnäkin voidaan todeta, että neuvoston materiaali on sangen laaja, ja siinä on lisämateriaalia, joka viittaa useisiin asiakirjan liitteisiin kaivoksen suunnittelussa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kaivostoiminnan kokonaiskuva ja sen vaikutus voivat näin ollen olla vaikeasti hallittavia. Tätä silmällä pitäen komissio katsoo, että on sovellettava varovaisuusperiaatetta ja hyödynnettävä laajaa laadukasta asiantuntijuutta tarkasteltaessa tätä vaativaa lupa-asiaa, johon sisältyy veden laatuun, kalakantojen suojeluun ja rajajokien kohtuulliseen hyödyntämiseen liittyvä vastuu Tornion/Muonion kansainvälisellä vesialueella. Komissio painottaa lupa-asian tutkinnassa vesialueen käsittävää tarkastelutapaa. Vastaanottovesistöt kuuluvat rajajokisopimuksen piiriin Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivostoiminnan vastaanottovesistönä on Muonionjoki, joka on Ruotsin ja Suomen välinen rajajoki ja valtakunnanraja ja osa kansainvälistä Tornion- /Muonionjoen vesialuetta. Postiosoite Ruotsissa: Box 125, SE HAPARANDA Postiosoite Suomessa: PL 2, FI TORNIO Telefon/Puhelin: int. +46 (0) S-posti: info@fsgk.se, info@srrjk.fi Kansli/Kanslia: Storgatan 92A, Haparanda, Sverige Haaparanta, Ruotsi Internet:

39 Rajajokisopimus perustuu kahteen YK:n rajavesisopimukseen, ja siinä määritellään rajavesiyhteistyön periaatteet. Sopimuksen tavoitteena on edistää rajanylittävää yhteistyötä vesi- ja kalastusasioissa, ja sen tarkoituksena on turvata tasa-arvoinen rajajokien käyttö tavalla, joka edistää rajaseutujen etua. Tämän kansainvälisen sopimuksen tarkoituksena on myös vastustaa tulva- ja ympäristövahinkoja. Komissio painottaa, että Muonionjokea on tarkasteltava lupaprosessissa kansainvälisenä vesialueena. Komission tehtävänä on seurata rajajokisopimuksen soveltamista ja käytäntöä lupa-asioissa. Muonionjoki kuuluu Tornion-/Muonionjokien jokijärjestelmään, ja se on Natura kohde sekä Ruotsissa ja Suomessa. Vesireitti on ylivoimaisesti suurin villilohen tuottaja koko Itämeren alueella. Vesireitin eläimistöön kuuluu erityisen uhanalainen meritaimen. Jokijärjestelmä on lisäksi suurin vaikutuksilta säästynyt vesijärjestelmä EU:ssa. Luonnollisten villilohen ja mereen vaeltavan taimenen kantojen säilyttäminen on priorisoitu Tornion-/Kalixjoen säilyttämissuunnitelmissa Ruotsin Natura alueella. Itämeren lohi on luokiteltu haavoittuvaksi (VU) Ruotsin ja Suomen uhanalaisten lajien luettelossa. Meritaimen on luokiteltu erityisen uhanalaiseksi Suomen uhanalaisten lajien luettelossa. Näiden kalalajien lisääntyminen vesistössä on tärkeää myös siksi, että nuori taimen hoivaa jokihelmisimpukkaa, joka on yksi laji- ja luontotyyppidirektiivissä nimetyistä vesijärjestelmän lajeista. Tornion- /Muonionjoki ovat Ruotsin ympäristöpalkin (3 kappale 6 ) mukaan Ruotsissa luonnonsuojelullisesti kansallisesti tärkeä asia ja niillä on kansallisjoen status (ympäristöpalkin 4 kappale 6 ). Vastaanottovesistön tila EU:n vesipuitedirektiivin tilaluokituksen mukaisesti Muonion- ja Tornionjokien vesitila Muonion kylän alapuolella on hyvä. Kaivostoiminnan vaikutusalueella olevien jokien osalta Valkeajoen tila on korkea, Kuer- ja Niesajoen hyvä. Vesidirektiivin päämääränä on saavuttaa ja säilyttää hyvä vesitila kaikissa vesistöissä. Komissio haluaa niin ikään nostaa esiin, että 2015 annetussa EU-tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-461/13, ECLI:EU:C:2015:433 (Weser-tuomio) tuomioistuimen arvio on, että jäsenvaltioilla on velvollisuus olla myöntämättä lupaa toiminnalle, mikäli se aiheuttaa tilan heikkenemisvaaran, tai mikäli hyvän pintaveden tilan tai hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen pintaveden tilan saavuttaminen vaarantuu. Heikkenemisen käsitettä on tulkittava niin, että heikkeneminen huonompaan luokkaan yhden ainoan laatutekijän osalta riittää heikkenemisen syntymiseen, vaikka kokonaisstatus ei heikkenisikään. Tuomion mukaan lupa voidaan myöntää hankkeelle, mikäli pintaveden tila arvioidaan sen jälkeen vähintään hyväksi, eikä samanaikaisesti tapahdu mitään heikkenemistä. Weser-tuomion mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia suorittamaan kaikki tarpeelliset toimenpiteet heikkenemisen ehkäisemiseksi kaikissa pintavesiesiintymissä, mikä on huomionarvoista tässä yhteydessä. Pohjoisen ilmasto muutoksessa Komissio katsoo, että lupa-asian tarkastuksessa on punnittava tarkkaan ilmastonmuutokseen liittyvien äärimmäisten sääolojen vaikutusta sekä talvikauden lisääntyneiden sateiden että epätavallisten kuivien ajanjaksojen osalta sulan maan aikana. Ilmasto muuttuu pohjoisessa kaksi kertaa niin nopeasti kuin muualla maailmassa (NOAA, Arctic Report Card 2018). Ilmastonmuutoksella voi olla todennäköisesti merkittävä vaikutus luonnolliseen pinta- ja pohjavesivirtaukseen, sademäärään ja siten kaivosalueella muodostuvaan ja sieltä poistuvaan veteen. Sellaiset vaihtelut voivat aiheuttaa hankalia haasteita vesimäärien Postiosoite Ruotsissa: Box 125, SE HAPARANDA Postiosoite Suomessa: PL 2, FI TORNIO Telefon/Puhelin: int. +46 (0) S-posti: info@fsgk.se, info@srrjk.fi Kansli/Kanslia: Storgatan 92A, Haparanda, Sverige Haaparanta, Ruotsi Internet:

40 käsittelylle ja varastoinnille. Näistä syistä vesimäärien varastoinnin suunnittelussa on sovellettava tavallista suurempia tekijöitä mahdollisten suunnittelemattomien ylijuoksutusten välttämiseksi äärimmäisissä sääolosuhteissa. Myös kuivat kaudet voivat haitata vesitaloutta. Mahdolliset jokien matalan veden tilanteet, joihin liittyy lisääntyneitä metalli- ja kemikaalipitoisuuksia, voivat edistää vaarallisia tilanteita, jotka vaikuttavat hyvin negatiivisesti vesiekologiaan ja kalakantoihin. Tulevien vuoden aikana Pohjois-Suomen ilmasto saattaa tarjota yhä useammin ennakoimattomia sääilmiöitä, joihin liittyy keskilämpötilojen nousua. Suomen keskilämpötila on kohonnut asteen verran esiteolliseen tasoon verrattuna, ja viimeisten 20 vuoden aikana on havainnoitu erityisen nopeaa lisääntymistä. Yksi pisimmistä ilmastonhavainnointisarjoista on olemassa Tornionjoesta. Siitä näkyy jäittenlähtö joesta aina vuodesta 1693 alkaen. Tornionjoesta lähtevät jäät nykyään n. kaksi viikkoa aiemmin kuin havainnoinnin alkaessa. Kaivostoiminnan kuormitus Muonionjokeen Lupahakemuksen uudelleenmuotoilun jälkeen arvioidun sulfaattikuormituksen tulisi olla enintään t vuodessa, alumiinin 3,6 t, fosforin 3,1 t, kaliumin 222 t, kloorin 105 t, kuparin 1,9 t, magnesiumin 105 t, natriumin 255 t, nikkelin 0,7 t, sinkin 0,5 t, typen 298 t ja uraanin 0,3 t vuodessa. Tähän tulevat lisäksi Niesajokeen suspendoitavat aineet kohtuullisina määrinä, vähäisinä määrinä Äkäsjokeen, Valkeajokeen, Kuerjokeen ja Muonionjokeen hakemuksen mukaisesti. Vaikutuksen Muonionjoen veden laatuun katsotaan olevan suurimmillaan kaivoksen elinkaaren loppupuolella. Komissio toteaa, että vuosittaiset typpipäästöt (298 t) olisivat suurimmillaan 4,7-kertaiset niihin nykyisiin vuosittaisiin paikallisiin typpipäästöihin nähden, jotka joutuvat ihmisen toiminnan seurauksena Muonionjokeen (63 t), ja ne vastaisivat neljännestä kokonaistyppikuormituksesta (yhteenlasketut ihmisen aiheuttama, rajanylittävä ja luonnollinen epäpuhtaus) koko Muonionjoessa vain Suomen puolelta tulevan kuormituksen suhteen. Kaivoksen fosforikuormitus lisääntyisi 65 %:lla ihmisen toimintaan nähden (4,8 t) ja fosforikuormitus merkitsisi kokonaisuudessaan reilun 5 %:n lisäystä Muonionjokeen. (1 Komission käsityksen mukaan ainakin paikallisen rehevöitymisen todennäköisyys on Muonionjoen päästökohdassa ilmeinen ravintoainekuormituksen lisääntyessä niin paljon. Vesiympäristön kohonneet sulfaatti- ja metallipitoisuudet vaikuttavat negatiivisesti vesiorganismeihin ja siten vastaanottovesistöihin johdettavan veden vedenpitoisuuksien valvontaan, mikä on priorisoitava. Prosessiin tarvittavista rikastuskemikaaleista ksantaanin osuus on vuosikäytössä t, mikä on potentiaalinen riski vedessä eläville organismeille pieninäkin määrinä. Komissio panee merkille, että koerikastusten tulokset käytettyjen kemikaalien määrän arviointia varten eivät ole käytettävissä kuulemisprosessissa, mikä herättää oikeutettuja kysymyksiä oikean kemikaalien käytön laajuudesta rikastusprosessissa. Ympäristölle haitallisen toiminnan laajasta riskiarvioinnista tulee näin ollen vaikeasti käsiteltävä, ja se aiheuttaa epävarmuutta. Lupa-asian tarkastuksessa on arvioitava tarkkaan riskejä, jotka aiheutuvat kemikaalien käytöstä suunnitellussa toiminnassa mukaan lukien äärimmäiset olosuhteet. Postiosoite Ruotsissa: Box 125, SE HAPARANDA Postiosoite Suomessa: PL 2, FI TORNIO Telefon/Puhelin: int. +46 (0) S-posti: info@fsgk.se, info@srrjk.fi Kansli/Kanslia: Storgatan 92A, Haparanda, Sverige Haaparanta, Ruotsi Internet:

41 Hakemuksessa oleva minimivirtausmäärä esitellään keskivirtaamana, joka perustuu Ounasjoen alueella tehdyistä havainnoista tehtyihin laskelmiin. Varsinainen minimivirtaus on keskeinen ajateltaessa kalojen ja niiden kudun hengissä selviämistä. Kylmien lähteiden merkitys jokien pohjassa on tärkeä sekä talvikautena että erityisen kuumina kesäkausina. Veden ollessa lämmin lohikalat hakeutuvat vesistöjen kylmien lähteiden viileyden äärelle. Sivukivikasoilla, jotka sijoitetaan pohjaveden päälle, on todennäköisesti vaikutuksia pohjaveteen. Kokonaisseuraukset Ympäristölle vaaralliset toiminnat ja hankkeet, jotka ovat olemassa tai jo tunnettuja valmisteluvaiheessa (mm. Kaunis Iron AB:n kaivos ja kahden uuden avolouhoksen laajennus Pajalassa) on otettava huomioon lupa-asiain tarkastelussa, kun niiden vaikutukset ovat samanlaatuisia ja ne kuormittavat samaa vastaanottovesistöä. Komissio asettaa kysymyksen, onko tämänhetkinen tietämys kokonaisvaikutuksista kansainväliseen vesistöön riittävä ja päivitetty vesilajitteiden käsittelykysymysten, rajavesiin päästämisen ja kalakantaan vaikuttamisen suhteen. On olennaista, että kokonaisseuraukset vesialueeseen arvioidaan luotettavalla tavalla ja käsitellään tarkkaan lupa-asian tutkinnassa. Rajajokisopimuksen tarkoituksena on mm. estää ympäristöonnettomuuksia, ja on painotettava erityisesti yhteisten laatupäämäärien saavuttamista pinta- ja pohjavesien suhteen (sekä vesivarojen kestävän käytön suhteen (2 ). Muut lähialueen elinkeinot ja toiminnat Suunnitellun kaivostoiminnan läheisyydessä Äkäslompolon alueella on pysyvä infrastruktuuri matkailuelinkeinoa varten 1930-luvulta alkaen, asutusta ja vapaa-ajan asutusta, Pallas- Yllästunturin kansallispuisto, joka edistää kotimaista ja ulkomaista matkailua. Lähistöllä on maa- ja vesiympäristöjä kalastusta, metsästystä, poronkasvatusta ja metsätaloutta varten. Rajan toisella puolen saman vastaanottovesistön äärellä on vakiintunutta kaivostoimintaa, jolla on ajankohtaisia laajentumissuunnitelmia. Toimintaan liittyen on olemassa muita elinkeinoja kuten matkailua, jolla on suuri merkitys Kolarin kunnalle ja Muonion paliskunnan harjoittamalle poroelinkeinolle, joihin kaivostoiminnan arvioidaan vaikuttavan negatiivisesti. Muu vedenkäyttö Komissio haluaa tuoda esiin, että Muonionjokea ja sen sivujokia käytetään ahkerasti virkistykseen, matkailuun ja kalastukseen (urheilu-, vapaa-ajan kalastus, perinteinen kotitarvekalastus) kuten luontotyypin omiin ekologisiin prosesseihin, nk. ekosysteemipalvelut. Tornionjoen lohella on suuri merkitys ja arvo Tornionjokilaaksolle kuten myös kaupalliselle kalastusteollisuudelle useiden Itämerenmaiden osalta. Tornion-/Muonionjoet ovat paikallinen, alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen merkittävä kalastus-/ja luontomatkailukohde, jota kehitetään alueellisesti useiden paikallisesti ohjattujen hankkeiden voimin, jolloin joillakin niistä on rajanylittävät tavoitteet. Rajajoet, joita voidaan hyödyntää mm. virkistykseen ja kalastukseen, edistävät myös paikallisia ja alueellisia elinehtoja ja koko Tornionjokilaakson identiteettiä. Haaparannan kaupunki käyttää Tornionjoen alajuoksun vettä ainoana raakavesilähteenä n asukkaalle. Postiosoite Ruotsissa: Box 125, SE HAPARANDA Kansli/Kanslia: Storgatan 92A, Haparanda, Sverige Postiosoite Suomessa: PL 2, FI TORNIO Haaparanta, Ruotsi Telefon/Puhelin: int. +46 (0) S-posti: Internet:

42 Jätteiden käsittely Hakemuksen mukaan tuotettava rikastushiekka koostuu happoa muodostamattomista ja happea muodostavista osasista. Ensin mainittujen (NAF) määräksi arvioidaan 67,5 Mt, toisen (PAF) 6,7 Mt. Muut jätelajitteet koostuvat 190 Mt:sta sivukiveä, joka on mahdollisesti happoa muodostavaa ja 180 Mt:sta happoa muodostamatonta sivukiveä, sekä 75 Mt:sta maata, jota pitäisi käyttää n. 3 km:n pituisen äänieristysvallin rakentamiseen Äkäsjoen läheisyyteen. Vallin korkeuden tulisi olla korkeimmillaan 30 m ja leveyden 115 m, ja rakenteeseen tarvittaisiin kuutiota maamassoja avolouhosalueelta. Kaivostoiminnan loputtua suurimman vesivaikutuksen voidaan nähdä kohdistuvan Niesajokeen, jossa ympäristönlaatunormit monien metallien osalta voivat hakemuksen mukaan ylittyä, rehevöityminen vauhdittua ja ekologinen tila heikentyä. Vaikutus Muonionjokeen nähdään hakemuksessa vähäiseksi ilman ympäristönlaatunormien ylittymistä tai sen ekologisen tilan heikkenemistä. Komissio haluaa ottaa esiin mahdolliset pitkäaikaiset ympäristöriskit, jotka voivat syntyä mm. happoa muodostuvan materiaalin varastoinnista ilman tiheää alarakennetta. Toiminnan sulkemissuunnitelmien on tässä laajuudessa oltava hyvin harkittuja, ja niillä on oltava luotettavat suositukset, ja niiden tulee kattaa myös poikkeusolosuhteet mukaan lukien ennakoimattomat onnettomuudet. Suunniteltu valli Äkäsjokeen saattaa aiheuttaa pitkäaikaista huolta joen veden laadun ja vaelluskalojen suhteen suspendoidun kiintoaineen valuessa vallista vesistöön, ja sen rakentaminen etenkin, ennen kuin kasvillisuus on arktisessa ilmanalassa ehtinyt kasvaa vallin pinnalle rakennusmateriaalia sitomaan. Valvontatoimet, kalakanta Arvokkaiden kalakantojen seuranta vesistössä vaatii hyvin suunniteltua valvontaohjelmaa sekä ennen kaivostoiminnan käynnistymistä että eri toiminnan vaiheissa ja kaivoksen sulkemisen jälkeen. Valvontaohjelman muotoilu vaatii asiantuntijuutta kalakannan ja vaikutusalueella olevien jokien olosuhteiden suhteen. Poikkeukselliset tilanteet Komissio arvioi, että ottaen huomioon toiminnan luonne, laajuus ja sijoittuminen kansainväliseen Natura vesistöön, varovaisuusperiaatteen mukaisesti poikkeuksellisten tilanteiden käsittelysuunnitelman tulee olla olennainen osa lupahakemusta. Korvaukset kalastuksen menetyksistä Arvokkaiden kalakantojen hyvinvointi vesialueella on varmistettava. Tarvitaan riittävän laajaa asiantuntijuutta, kun arvioidaan korvauksia, jotka liittyvät kaivostoiminnasta johtuviin kalastuksen menetyksiin ja poikkeuksellisiin tapahtumiin, jotka ovat vaikuttaneet kalakantaan negatiivisesti. Sivujoki Äkäsjoki on tänä päivänä ainoa Tornionjoen sivujoki, jossa on suuri mereen vaeltavan taimenen tiheys, joten sivujoki on kokonaisuutenaan erityisen arvokas jokijärjestelmä. Mikäli kaivostoiminta aiheuttaa taimenen tiheyden laskua, sen vaellustaipumus voi alentua, mikä puolestaan vähentäisi kalastusmahdollisuuksia koko rajajoessa pitkälle tulevaisuuteen. Postiosoite Ruotsissa: Box 125, SE HAPARANDA Kansli/Kanslia: Storgatan 92A, Haparanda, Sverige Postiosoite Suomessa: PL 2, FI TORNIO Haaparanta, Ruotsi Telefon/Puhelin: int. +46 (0) S-posti: info@fsgk.se, info@srrjk.fi Internet:

43 Vastaanottovesistö on kansainvälinen vesistö, joka tuottaa suuren osan villistä itämerenlohikannasta, joka osaltaan mahdollistaa kaupallisen kalastuksen merialueella sekä rajanylittävän kalastusturismin ja vapaa-ajankalastuksen. Tornionjokilaaksossa tärkeää kalastusta on mm. lohen ja siian kalastus. Yhteenveto Komissio katsoo rajajokisopimukseen viitaten, että luvan tutkinnassa on käsiteltävä yksityiskohtaisesti arviota mahdollisista ympäristöriskeistä sekä yhteenlasketuista ja kumulatiivisista vaikutuksista vastaanottovesistöön riittävän kattavin perustein. Luvan tutkinnan perusedellytyksinä tulisi olla ympäristöön kohdistuvien riskien tutkittu minimointi ja varovaisuusperiaate. On olennaista, että Muonionjokea ja Tornion/Muonion vesialuetta tarkastellaan tutkinnassa kokonaisuutena, niin kuin sitä on tarkasteltu yhteisenä resurssina Suomen ja Ruotsin välisessä rajajokisopimuksessa. Lopuksi komissio toteaa viitaten lausunnossa esitettyihin näkökohtiin, että se ei voi tukea luvan vesilain mukaista myöntämistä valmistelevaa työtä varten, eikä liioin toiminnan aloittamista, ennen kuin ympäristölupa on tullut lainvoimaiseksi. Johan Antti puheenjohtaja Timo Jokelainen varapuheenjohtaja Virve Sallisalmi sihteeri TIEDOKSI Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Norrbottenin lääninhallitus 1) Vesien tila hyväksi yhdessä. Ehdotus Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja s Postiosoite Ruotsissa: Box 125, SE HAPARANDA Postiosoite Suomessa: PL 2, FI TORNIO Telefon/Puhelin: int. +46 (0) S-posti: Kansli/Kanslia: Storgatan 92A, Haparanda, Sverige Haaparanta, Ruotsi Internet: