Yhteistoiminta ja yhteistyö työsuojeluhenkilöstön perustehtävää etsimässä

Transkriptio

1 1 Yhteistoiminta ja yhteistyö työsuojeluhenkilöstön perustehtävää etsimässä Työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön tehtävien luonnetta ja toimintatapoja määritellään sangen niukasti lainsäädännössä. Lähinnä puhutaan vain asioiden käsittelystä. Tämä vaikeuttaa työorganisaation ja työsuojelun yhteistoimintaorganisaation välisen roolijaon hahmottamista. Työntekijät ja esimiehet saattavat odottaa työsuojeluhenkilöstöltä paljon käytännön toimia ja asioiden toteuttamista, vaikka ne kuuluisivat heidän itsensä tehtäväksi. Työsuojeluvaltuutettu on valittu edustamaan henkilöstöä niissä tilanteissa, jossa käsitellään työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevia asioita. Sen lisäksi tehtäviin kuuluvat työpaikkakäynnit ja henkilöstön valistaminen turvallisuusasioissa. Näihin lakisääteisiin tehtäviin annetaan vapautusta varsinaisista virkatehtävistä. Kun roolijako on epäselvä, voi työsuojeluvaltuutettu olla ennen pitkää tekemässä riskien arviointia hartiavoimin, kirjoittamassa työsuojelun toimintaohjelmaa kannesta kanteen tai tilailemassa henkilönsuojaimia. Päätoiminen valtuutettu voi lopulta istua kehittämisryhmissä, joiden tähtäin on muualla kuin lakisääteisissä tavoitteissa. Valvontalain 1 määrittelee työsuojeluhenkilöstön toiminnan päämäärän näin: Lain tarkoituksena on varmistaa työsuojelua koskevien säännösten noudattaminen sekä parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työsuojelun viranomaisvalvonnan sekä työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnan avulla. Toisin sanoen työsuojeluhenkilöstön tehtävänä on yhteistoiminnan keinoin huolehtia siitä, että työturvallisuuslakia ja muita siihen liittyviä säännöksiä noudatetaan työpaikalla. Mitkä ovat yhteistoiminnan keinot ja miten ne eroavat ns. yhteistyöstä? Valvontalain 22 kuvaa yhteistoimintaa näin: Yhteistoiminnan tavoitteena on edistää työnantajan ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja tehdä mahdolliseksi työntekijöiden osallistuminen ja vaikuttaminen työpaikan turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevien asioiden käsittelyyn. Yhteistoiminta on siis vuorovaikutusta ja yhdessä vaikuttamista. Työturvallisuuslaki jo sinänsä asettaa yhteistoimintavelvoitteen (17 ): Työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikalla. Tähän liittyy turvallisuutta koskevien tietojen ja suunnitelmien antaminen riittävän ajoissa sekä niiden asianmukainen käsittely. Yhteistyö puolestaan määritellään ko. lain tavoitteiden toteuttamiseksi eli käytännön tekemiseksi. Työntekijöiden on osaltaan toimittava yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden edustajien kanssa tämän lain mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Työntekijällä on oikeus esittää näitä koskevia ehdotuksia työnantajalle ja saada niihin palaute. Kuntien yhteistoimitalain mukaan(449/2007) Yhteistoiminnan tavoitteena on antaa henkilöstölle mahdollisuus osallistua kunnan toiminnan kehittämiseen ja vaikuttaa omaa työtään ja työyhteisöään koskevien päätösten valmisteluun. Lain asiapiiri liittyy lähinnä sellaisiin seikkoihin, joilla on vaikutusta henkilöstön asemaan. Mukana on myös henkilöstön kehittämiseen, tasa-arvoon ja viestintään liittyviä teemoja.

2 2 Yhteistoiminnan luonnetta voidaan kuvata myös sen mukaan, miten se käytännön tilanteissa esiintyy. Yhteistoiminta on ennakoivaa toimintaa, suunnittelua, strategista valmistelua, aloitteellisuutta, viestintää sekä osallistumista päätöksenteon valmisteluun suoraan tai edustuksellisesti. Yhteistoiminnan tuloksena syntyy sosiaalisia sopimuksia, jotka ovat samalla työpaikan yhteisiä pelisääntöjä. Ne muuttuvat toimintakulttuuriksi juuri yhteistoiminnallisen vuoropuhelun kautta. Tämä vuoropuhelu on keskeinen osa pelisääntöjen jalkauttamista eli vakiinnuttamista. Pelisääntöjen sopimisen jälkeen toimeenpanon ja ylläpidon painopiste on palkattujen johtajien ja esimiesten muodostamassa yhteisössä, jota voidaan kutsua johtamisjärjestelmäksi. Yhteistoiminnassa tehdyillä sosiaalisilla sopimuksilla lisätään luottamusta, jonka avulla hankalienkin asioiden käsittely esim. työkykykeskusteluissa johtaa hyvään lopputulokseen. KUVA 1. Monet tärkeät toimintamallit nojautuvat työturvallisuuslakiin (vrt. Kuva 4) ja sosiaalisiin sopimuksiin. Kannustava palkitseminen ei ole lakisääteinen tavoite, mutta sen huono järjestäminen, joka aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, voi olla työturvallisuusriski. Yhteistoiminallisella viestinnällä varmistetaan myös, että rinnakkaiset toimijat ovat tietoisia toistensa tekemisistä ja voivat ottaa ne puolin ja toisin huomioon. Tätä esiintyy esimerkiksi yhteisen työpaikan puitteissa. Yhteistoiminta on siis viestintää ja suunnitelmien käsittelyä kun taas yhteistyö on toimenpiteiden suorittamista suunnitelmien toteuttamiseksi. Toteutusvaiheesta virtaa palautetta yhteistoiminnan foorumeille (Kuva 2). KUVA2. Yhteistoiminnan ja yhteistyön raja on liukuva. Molempia voi tapahtua jatkumona, jolloin samalla porukalla ensin tuumataan ja sitten ruvetaan hommiin. Toisaalta esim. työsuojelutoimikunta voi satunnaisesti työstää jotkut asiat yhteistyössä, kuten

3 3 kirjoittaa oman toimintasuunnitelmansa. Riittää, kun hahmotamme, missä tilanteissa kumpikin toimintatapa on hallitsevassa asemassa. KUVA 3 Sininen nuoli kuvaa, miten perustehtävässä painopiste on yhteistyössä, mutta mm. tuloksia voidaan arvioida yhteistoiminnassa. Kehittämisessä, jolle on usein luotu omat rakenteet, yhteistoiminta on vallitseva toimintatapa. Kehittämisessä esim. suunnitelmien kirjoittaminen on yhteistyötä. Työturvallisuutta toteutetaan yhteistyössä perustehtävän lomassa, mutta kehitetään yhteistoiminnassa, sekä työorganisaatiossa että kehittämisryhmissä. Kaavio soveltaen Lehtonen J Työturvallisuus ja työhyvinvointi Työhyvinvointi- sana on vähitellen vakiintumassa eräänlaiseksi sateenvarjokäsitteeksi, jonka asiapiiriin sisältyvät kaikki ne tavoitteet ja teot, joilla parannetaan ja ylläpidetään henkilöstön hyvinvointia työssä. Hyvinvoivalla työntekijällä tai työyhteisöllä menee hyvin. Jokainen toivoo, että näin olisi, sekä työssä että yksityiselämässä. Käsitteellisen uudistuksen eräs merkittävä hyöty on siinä, että työntekijä ymmärtää hyvinvoinnin päämääränä ja omana etunaan sekä motivoituu tekemään jotain sen hyväksi. Kun hyvinvointia on aiemmin edistetty työsuojelun ja tyky-toiminnan nimissä, työntekijän on ollut vaikeampaa kokea sitä omakohtaisiksi ja henkilökohtaiseen vastuunottoon nojautuvaksi. Työhyvinvointiajattelu voi siis edistää työsuojeluyhteistyötä, jossa henkilöstö yhteisvastuullisesti kehittää ja ylläpitää terveellistä työympäristöä. Näinhän pitäisi työturvallisuuslain yhteistyötä koskevan määräyksen mukaan tapahtuakin. Työsuojelun yhteistoiminnan rooli työhyvinvoinnin tehtäväkentässä hahmottuu seuraavan jäsentelyn avulla. Tarkkonen (2012) jakaa työhyvinvoinnin lakisääteiset tavoitteet sekä muut perusteltavat ja vapaaehtoiset tavoitteet eri kokonaisuuksiksi (Kuva 4). Hyvä terveys ja työkyky ovat hyvinvoinnin perusta. Työturvallisuuslaki määrittelee, mitä tulee tehdä, jotta terveys ja työkyky säilyisivät ja jopa kohenisivat. Tapaturma voi viedä hetkessä terveyden, jolloin hyvinvoinnista jää vain rippeet. Jäsennys osoittaa sen, mistä päästä on aloitettava. Lakisääteisillä toimilla luodaan perusta. Siitä voi jatkaa vapaaehtoisesti kohti huippuorganisaatiota, joka on sekä poikkeuksellisen hyvinvoiva että loistavasti menestyvä, siis parasta A-ryhmää. KUVA 4.

4 4 Työsuojeluhenkilöstö suuntaa voimavaransa lakisääteisten tavoitteiden hyväksi ja tukee samalla perusteltujen tavoitteiden saavuttamista. Tässäkin rajanveto on liukuva, mutta jäsentely auttaa eri toimijoita hahmottamaan tonttinsa. Niinpä esimerkiksi henkilöstöhallinnon kehittämistehtävissä olevat virkamiehet voivat operoida perusteltujen tavoitteiden alueella, mutta heidänkin tulee osallistua lakisääteisten tavoitteiden suhteen yhteistyöhön koska tämä tehtävä kuuluu kaikille. Tarkkosen jäsentely selittää myös tilannetta, jossa tietty organisaatio suuntaa voimavaransa vapaaehtoisen kehittämisen tehtäviin. Lakisääteinen perusta jää vähemmälle huomiolle. Organisaatio tunnetaan kehittäjäkuntana. Uusia johtamisteorioita otetaan sujuvasti käyttöön. Sitten seuraa takaisku, vakava tapaturma. On palattava lähtöpisteeseen. Palaute on ihmisen perustarve Ihminen on tavoitteellinen, oppimishaluinen ja vastuullinen olento. Yksilön kokemat tilanteet ovat totta hänen itsensä kannalta. Hyvä käytös riippuu kyvykkyydestä hallita tunteita ja säädellä käyttäytymistään. Itsehillintää voi oppia. Ihmisen moraali ohjaa häntä hyvän käytöksen suuntaan. Hyväntapaisuus on moraalisuuden esiaste, jonka kautta ihminen kehittyy hyvään pyrkiväksi olennoksi. Käyttäytyminen on vahvasti ympäristöstä riippuvaista (vrt. yksilön erilaiset roolit). Psyyke eli mieli edustaa toiminnan ohjauksen korkeinta tasoa. Ihminen vastaanottaa, tallettaa ja muokkaa monin tavoin ympäristöstä, elimistöstä ja muistista tulevia tietoja. Motiivit ja tunteet ovat keskeisiä kaikessa toiminnassa. Ne ovat sekä biologisettä kognitiivisperäisiä. Tunteet ja motiivit ovat osa yksilön pyrkimystä ylläpitää omaa minuuttaan. Motoriikka muodostaa liikkumisen perustan ja on olennainen osa sosiaalista toimintaa. Palautteen avulla ihminen ohjaa toimintaansa. Se auttaa korjaamaan toiminnan suuntaa ja on tavoitteellisuuden edellytys. Ihminen pyrkii hallitsemaan havaintojaan, tunteitaan, ajatuksiaan ja kohtaaminaan ristiriitatilanteita. Palaute on ihmisen henkinen perustarve. Näyttää siltä, että työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin johtaminen tarvitsee ainakin kahden asian päivittämistä. Palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen on saatava aiempaa parempi ote. Samaan aikaan on myös ratkaistava se, miten työpaikan pelisäännöt ja käytännöt jalkautetaan niin, että ne todella vakiintuvat osaksi yhteisön toimintakulttuuria. Työturvallisuuslaki puhuu paljon työnantajan velvollisuudesta seurata ja valvoa työoloja, mutta tällöin jää mainitsematta, että epäkohdista tulee antaa välitöntä palautetta. Työntekijälle on asetettu mahdollisuus tehdä ehdotuksia sekä velvollisuus ilmoittaa epäkohdista ja saada niistä palaute. Tätä näkökulmaa voisi laajentaa rakentavaa ja asiallista palautetta korostaen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen työpaikalla antaa välitöntä palautetta turvallisuusasioissa toisilleen, mutta ilman sarvia ja hampaita.

5 5 Kun työpaikalla on tehty sosiaaliset sopimukset pelisäännöistä, on helppo antaa palautetta suhteessa niihin. Voidaan esimerkiksi pyytää henkilöä arvioimaan omaa onnistumistaan. Perehdyttäminen Perehdyttämisen eräänä tärkeänä tehtävänä on työpaikan toimintakulttuurin so. toimintamallien, toimintatapojen ja pelisääntöjen juurruttaminen työntekijöille, sekä uusille että vanhoille. Jos perehdyttäminen tehtäisiin tältä osin laadukkaasti, meillä ei olisi enää jalkauttamisen ongelmaa. Yhteistoiminnan ja osallistamisen näkökulmasta on parasta, kun henkilökunta tuottaa itse yhdessä pelisääntöjä ja voi jo valmisteluvaiheessa oivaltaa niiden tarpeen. Sosiaalinen sopimus ja sitoutuminen syntyvät kuin oheistuotteena. Ylhäältä annetuista säännöistä tehdään vuorovaikutteinen tulkinta ja haetaan silloinkin perustelut ja hyödyt sitoutumisen tarttumakohdiksi. Tätä helpottaa, jos ylätasollakin henkilöstön edustajat ovat olleet valmistelemassa sääntöä. Lähteet: Tarkkonen, J Työhyvinvointi johtamistehtävänä. Periaatteet, rakenteet ja käytännöt. UNIpress: Kuopio. Lehtonen, J Työkonferenssi Suomessa..