PÄIHDEONGELMAISEN RINNALLA KULKIJANA Tutkimus Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien seurakuntien diakonisesta päihdetyöstä

Transkriptio

1 PÄIHDEONGELMAISEN RINNALLA KULKIJANA Tutkimus Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien seurakuntien diakonisesta päihdetyöstä Autio Karoliina ja Penttinen Paula Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Autio Karoliina & Penttinen Paula. Päihdeongelmaisen rinnalla kulkijana. Tutkimus Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien seurakuntien diakonisesta päihdetyöstä. Järvenpää, kevät 2008, 104 sivua, 7 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK)+ diakonin virkakelpoisuus. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, miten diakoninen päihdetyö toteutuu muutamissa Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien seurakunnissa, joissa on vain yksi diakoniatyöntekijä. Tarkoituksena oli selvittää myös, eroaako Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien seurakuntien diakoninen päihdetyö toisistaan. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkimus. Aineistomme keräsimme diakonisen päihdetyön kyselylomakkeella kaikille maakuntien diakoniatyöntekijöille sekä teemahaastatteluilla neljälle diakoniatyöntekijälle sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Karjalassa. Aineistot käsittelimme käyttäen aineistolähtöistä analyysia. Tutkimuksemme mukaan diakoniatyöntekijät ovat vastuussa pääasiassa yksin koko seurakuntansa päihdetyöstä. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun työntekijät ovat seurakuntansa ainoita diakoniatyöntekijöitä. Kirkon päihdestrategiaan on tutustuttu heikosti eikä omia päihdestrategioita ole laadittu kummassakaan maakunnassa juuri ollenkaan. Päihdetyötä toteutetaan pääsääntöisesti hyvin samankaltaisesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Merkittävimmät erot olivat Etelä-Pohjanmaalla korostuva rovastikunnallinen yhteistyö sekä Pohjois-Karjalassa päihteiden monipuolisempi käyttö. Aineistoistamme ilmeni yllättävä ja merkittävä asia, joka oli hengellisyyden merkitys. Kaikki tutkimukseemme osallistuneet diakoniatyöntekijät korostivat hengellisyyden merkitystä päihdeongelmaisille. Asiasanat: diakonia, Etelä-Pohjanmaan maakunta, kvalitatiivinen tutkimus, Pohjois-Karjalan maakunta, päihdeongelmat, päihdetyö, seurakunta

3 ABSTRACT Autio Karoliina & Penttinen Paula. Standing by intoxicant user. Study on diaconal intoxicant work in Southern Ostrobothnia and Northern Karelia provinces. 104 p., 7 appendices. Language: Finnish. Järvenpää, Spring Diaconia University of Applied Sciences, Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services. The goal of our thesis was to study how intoxicant work is fulfilled in some parishes with only one diaconal worker in Northern Karelia and Southern Ostrobothnia provinces. Another goal was to find out if there are differences in diaconal intoxicant work in Northern Karelian and Southern Ostrobothnian parishes. Our thesis is a qualitative research. Our material was gathered by a questionnaire on diaconal intoxicant work that we sent to all diaconal workers in Northern Karelia and Southern Ostrobothnia and by interviewing four diaconal workers in both of these provinces. The material gathered was processed using material-based analysis. According to our research, diaconal workers are most often solely responsible for the intoxicant work performed in their parishes. This is emphasized especially when the workers are the only diaconal workers in their parishes. Church's intoxicant strategy is poorly known and the intoxicant strategies of parishes are almost nonexistent in both provinces. Intoxicant job is performed quite similarly in both provinces. The most significant differences were emphasis on cooperation at deanery level in Southern Ostrobothnia and the more diverse use of intoxicants in Northern Karelia. Our research material revealed a surprising but significant matter. All diaconal workers in our research emphasized the meaning of spirituality for intoxicant users. Key words: diaconia, Southern Ostrobothnia, Northern Karelia, qualitative research, intoxicant job, intoxicant problems

4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO YHTEISKUNNALLINEN PÄIHDETYÖ Päihdeongelman määritelmä Päihdetilanne 2000-luvun Suomessa Suomen alkoholi- ja huumausainepolitiikka Päihdepalvelujärjestelmä Suomessa Järjestöjen tuottamat päihdepalvelut DIAKONIA JA PÄIHDETYÖ Diakonian määritelmä Kirkon päihdestrategia Seurakunnan diakoninen päihdetyö MAAKUNNAT Kunta- ja palvelurakenneuudistus Etelä-Pohjanmaan maakunta Pohjois-Karjalan maakunta Maakuntien päihdepalveluja OPINNÄYTETYÖPROSESSI Tutkimukselliset lähtökohdat Tutkimuksen tavoitteet ja kohderyhmä Tutkimusmenetelmät Aineiston analysointi Me tutkijoina AINOANA DIAKONIATYÖNTEKIJÄNÄ SEURAKUNNASSA TEEMAHAASTATTELUIDEN MUKAAN Diakoniatyöntekijöiden koulutus... 40

5 6.2 Ainoana diakoniatyöntekijänä seurakunnassa Diakoniatyön resurssit ja osaaminen Diakoniatyön päihdeasiakkaat Päihdetyön muutokset Yhteistyö päihdetyön merkeissä Diakoniatyö ja yhteiskunta MAAKUNTIEN DIAKONISEN PÄIHDETYÖN TOTEUTUMINEN KYSELYLOMAKKEIDEN MUKAAN Perustietoa maakuntien diakoniatyöstä Diakoniatyöntekijöiden tutustuminen kirkon päihdestrategiaan Diakoniatyöntekijöiden kohtaamat päihdeasiakkaat Päihdeongelman syitä ja kohtaamisen taitoa Diakoniatyön tarjoamaa toimintaa päihdeongelmaisille Ennaltaehkäisevä päihdetyö Diakoniatyöntekijöiden resurssit päihdetyölle Hengellisyyden merkitys päihdeongelmaisille Diakoniatyöntekijöiden yhteistyötahot päihdetyön merkeissä Kyselylomakkeiden tulosten arviointi ja luotettavuus JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Teemahaastatteluiden ja kyselylomakkeiden vertailua Keskeiset tutkimustulokset Seurakunnan päihdetyö diakoniatyöntekijöiden vastuulla Näkymätön kirkon päihdestrategia Maakuntien diakonisen päihdetyön toteutuminen Yhteiskunnan riittämätön päihdetyö Muita keskeisiä tuloksia Pohdinta ja ammatillisen kasvun kehitys LÄHTEET LIITTEET... 88

6 LIITTEET LIITE 1: Etelä-Pohjanmaan maakunnan kartta LIITE 2: Pohjois-Karjalan maakunnan kartta LIITE 3: Etelä-Pohjanmaan maakunnan seutukuntien asukasluvut LIITE 4: Pohjois-Karjalan maakunnan seutukuntien asukasluvut LIITE 5: Diakonisen päihdetyön kyselylomakkeen saatekirje LIITE 6: Diakonisen päihdetyön kyselylomake LIITE 7: Diakonisen päihdetyön teemahaastattelurunko

7 1 JOHDANTO Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, miten diakoninen päihdetyö toteutuu neljässä Etelä-Pohjanmaan sekä neljässä Pohjois-Karjalan maakuntien seurakunnissa, joissa on vain yksi diakoniatyöntekijä. Tarkoituksena oli selvittää myös, eroaako Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien seurakuntien diakoninen päihdetyö toisistaan. Diakoninen päihdetyö kiinnostaa meitä molempia todella paljon. Koska toinen meistä on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja toinen Pohjois-Karjalasta, oli kyseisten maakuntien seurakuntien diakonisen päihdetyön tutkiminen varsin luonteva vaihtoehto. Kiinnostuksemme päihdetyöhön ja erityisesti diakoniseen päihdetyöhön on kasvanut opintojemme aikana. Olemme kiinnostuneita myös synnyinseutujemme tilanteesta sekä yhteiskunnallisesta että kirkollisesta näkökulmasta katsottuna. Mielestämme on tärkeää, että diakonista päihdetyötä tuodaan esille. Sen merkitys yhteiskunnallisessa keskustelussa jää kovin niukaksi eikä sitä ole juurikaan tutkittu. Koemme, että päihteiden liikakäyttö on sekä hyvin vakava ongelma että suuri haaste yhteiskunnallemme. Diakoniatyöntekijät kohtaavat työssään päihdeongelmaisia yhä enenevässä määrin. Siksi halusimme tutustua aiheeseen lähemmin ja korostaa sen merkitystä osana koko yhteiskunnassa tapahtuvaa päihdetyötä. Opinnäytetyöprosessin edetessä huomasimme, että diakonisesta päihdetyöstä ei ole kovinkaan paljon tutkimusta. Se lisäsi mielenkiintoa tutkimustamme kohtaan. Siitä oli myös hyvin paljon haastetta tutkimuskirjallisuuden puuttumisen takia. Oli kuitenkin mielenkiintoista tehdä opinnäytetyötä sellaisesta aiheesta, jota ei ole tutkittu juuri lainkaan. Opinnäytetyössämme olemme kertoneet päihdetyöstä sekä yhteiskunnan että seurakuntien näkökulmasta. Olemme myös käsitelleet maakuntien tilannetta nykypäivänä. Esittelemme tutkimuksemme tulokset ja johtopäätökset tuloksista. Lopuksi pohdimme omaa ammatillista kehittymistämme ja jatkotutkimusaiheita.

8 8 2 YHTEISKUNNALLINEN PÄIHDETYÖ 2.1 Päihdeongelman määritelmä Päihteet voidaan jakaa monella eri tavalla. Päihde on yleisnimike kaikille sellaisille kemiallisille aineille, jotka elimistöön joutuessa aiheuttavat humalatilan tai päihtymyksen tunteen. Suomessa alkoholi ja tupakka luokitellaan sosiaaliseksi päihteeksi. Ne ovat lain mukaan rajoitetusti sallittuja. Alkoholin ja tupakan myyminen ja välittäminen alle 18-vuotiaille on rikos. Alkoholin valmistusta valvotaan ja alkoholia myydään vain sellaisissa paikoissa, joissa on alkoholin myyntilupa. (Dahl & Hirschovits 2005, 5.) Päihdyttäviä aineita on käytetty kivikaudesta lähtien. Ihmiset ovat käyttäneet päihdyttäviä aineita hankkiakseen mystisiä kokemuksia, elämyksiä, rentoutuakseen, rohkaistuakseen ja humaltuakseen. Päihteiden käytön historia osoittaa, että yksilön tapa käyttää päihteitä on kulttuurisidonnainen. (Saarelainen, Stengård & Vuori-Kemilä 2000, 44.) Päihderiippuvuuden kehittyminen ja alkaminen on yksilöllistä. Eri tutkimusten mukaan on olemassa eri syistä johtuvia päihderiippuvuuden alatyyppejä. Vain pitkäaikaiset väestötutkimukset voivat antaa kattavan kuvan päihderiippuvuuden eri muodoista ja kehityksestä. (Salaspuro, Kiianmaa & Seppälä 2003, 177.) Riippuvuudesta voidaan puhua, kun päihteiden saamisen tarve on pakonomaista. Riippuvuus voi ilmetä fyysisenä, psyykkisenä tai sosiaalisena. Fyysisessä riippuvuudessa päihteiden puuttuminen elimistössä aiheuttaa vieroitusoireita eli elintoimintojen häiriöitä. Psyykkinen riippuvuus kehittyy usein aikaisemmin kuin fyysinen riippuvuus. Ihminen kokee päihteen vaikutuksen välttämättömäksi hyvinvoinnilleen. Psyykkiseen riippuvuuteen vaikuttaa myös ihmisen yksilöllinen persoonallisuuden kehitys. Sosiaalinen verkosto vaikuttaa päihteiden sosiaaliseen riippuvuuteen silloin kun lähiverkosto käyttää päihteitä. (Inkinen, Partanen & Sutinen 2000, 31.)

9 9 Päihdeongelma vaikuttaa vahvasti koko ihmiseen. Ihminen on aina kokonaisuus. Myös ihmisen ongelmat vaikuttavat koko kokonaisuuteen. Päihdeongelman taustalta voidaan löytää monia eri tekijöitä. Taustalla voi olla kulttuurilliset ja sosiaaliset tekijät. Myös geneettiset tekijät tai häiriö psyykessä voi altistaa päihdeongelmalle. Taustalla voi olla myös opittu tapa käsitellä asioita ja ihmisenä kasvamiseen liittyvät tekijät. Riippuvuus syntyy mieltymysten, taipumusten, hillinnän ja pidättyvyyden välisenä kamppailuna. (Niemelä 1999, ) 2.2 Päihdetilanne 2000-luvun Suomessa Alkoholin kulutus on lisääntynyt Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Lisääntyneeseen kulutukseen ovat vaikuttaneet taloudellisen tilanteen paraneminen, matkailun lisääntyminen erityisesti Viroon ja Venäjälle sekä alkoholin käytön sääntelyn keventäminen. Viinin käytön lisääntymisestä huolimatta suomalaisten juomakulttuuri ei ole eurooppalaistunut vaan on yhä pääsääntöisesti humalahakuista. Suomalainen mies juo itsensä tosi humalaan keskimäärin kerran kuukaudessa ja nainen noin kolme kertaa vuodessa. (Mustola & Simpura 2005.) Alkoholijuomien kokonaiskulutus lisääntyi 2,5 prosenttia vuodesta 2004 vuoteen Tilastoitu alkoholin kulutus oli vuonna ,2 litraa 100 %:sta alkoholia asukasta kohti. Tilastoitujen alkoholijuomien kulutus sisältää Alkon myymälöissä, elintarvikekaupoissa, kioskeilla, huoltoasemilla ja anniskeluravintoloissa olevan alkoholin myynnin. Tilastoimaton alkoholin kulutus sisältää laittoman ja laillisen alkoholin kotivalmistuksen, matkustajien alkoholin tuonnin, salakuljetuksen, korvikkeet sekä suomalaisten Suomen rajojen ulkopuolella kuluttaman alkoholin. Kun lasketaan yhteen sekä tilastoitu että tilastoimaton alkoholin kulutus, kuluttavat suomalaiset 10,5 litraa 100 %:sta alkoholia asukasta kohti. Vuonna 2005 suomalaisten alkoholin kokonaiskulutus oli 55,2 miljoonaa litraa 100 %:sta alkoholia. Suomen aikuisväestöstä 93 prosenttia käyttää alkoholijuomia. Suurkuluttajia arvioidaan olevan 6-12 prosenttia aikuisväestöstä. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006, )

10 10 Suomessa arvioidaan olevan sosiaali- ja terveyshuollon päihdepalveluiden käyttäjistä noin 10 prosenttia korvikealkoholin käyttäjiä. Suosituimmat korvikealkoholit ovat huoltoasemilta saatavat eri alkoholeja sisältävät autokemikaalit. Joissakin paikoissa niin sanottu halpa itäviina on kilpaileva korvikealkoholi perinteisten pesu- ja pakkasnesteiden kanssa. Suomen korvikealkoholin käyttö on erikoinen ilmiö, koska sitä ei juuri muissa EU-jäsenmaissa ilmene. (Malinen 2002.) Suomessa kotiviinin ja kotikaljan tekeminen on vähentynyt 1990-luvun jälkeen ja pontikan valmistus on pysynyt varsin pienimuotoisena (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006, 19). Huumekysymys on monikasvoinen ja monisyinen ilmiö, joka korostuu nykyyhteiskunnassa. On hyvin vaikeaa tuntea tai ennakoida sen tarkkaa kehitystä. Uusi nuori sukupolvi on varsin kiinnostunut huumeista, mikä johtuu osaltaan aineiden tarjonnan lisääntymisestä sekä hintojen laskusta. Yhteiskunnalliset seuraukset huumeisiin liittyen ovat vakavoituneet. Suomessa on nyt enemmän rikollisuutta, hoidon tarvetta, huumekuolemia ja tartuntatauteja. (Piisi 2001, 93.) Huumeainelaissa on luokiteltu huumausaineet. Niihin kuuluvat sienet, jotkut lääkkeet ja klassiset huumeet kuten kannabis, LSD, heroiini, amfetamiini sekä uudet kemialliset valmistetut designer-huumeet. (Dahl & Hirschovits 2005, 5.) 1990-luvun jälkeen huumausaineiden kokeilu ja käyttö lisääntyi koko maassa etenkin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa luvun vaihteen jälkeen on ollut ensimmäisiä merkkejä siitä, että huumausaineiden kokeilu olisi jopa vähenemässä. Nuorista aikuisista vuotiaista joka viides on joskus elämänsä aikana kokeillut kannabista. Kokaiinin ja ekstaasin kokeiluja pidetään huumeiden viihdekäytön mittareina. 2-3 prosenttia suomalaisista vuotiaista on kertonut kokeilleensa näitä aineita (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006, 23.) Suomessa arvioidaan olevan noin säännöllistä lääkkeiden väärinkäyttäjää. Lääkkeistä haetaan yleensä lievitystä erilaisiin psyykkisiin ongelmiin. Joten vain osa lääkkeiden väärinkäyttäjistä etsii lääkkeiden avulla humalatilaa. (Dahl & Hirschovits 2005, 79.)

11 Suomen alkoholi- ja huumausainepolitiikka Julkisen alkoholipolitiikan tavoitteena on alkoholin haittojen ehkäisy ja vähentäminen, koska alkoholin kulutus on ollut pitkään kasvussa. Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut alkoholiohjelman , joka on annettu työvälineeksi ennaltaehkäisevään työhön. Ohjelman päätavoitteet ovat vähentää alkoholin aiheuttamia haittoja lapsille ja perheille, vähentää alkoholin riskikäyttöä ja pyrkiä vähentämään alkoholin kokonaiskulutusta. (Alkoholiohjelma , 3.) Alkoholiohjelmalla on useita eri toimintalinjoja. Vanhempien alkoholinkäytön haittojen ehkäisyssä keskeistä on vanhemmuuden tukeminen sekä haitoista ja avunsaannin mahdollisuuksista tiedottaminen. Nuorten alkoholinkäytön ehkäisemiseksi pyritään lisäämään vanhempien, koulun, nuorisotoimen, järjestöjen ja työelämän yhteistyötä sekä päihdekasvatusta. Lisäksi alkoholin saatavuutta ja alkoholimainontaa rajoitetaan. Yksittäisiä alkoholin käyttökertoja pyritään ehkäisemään myynti- ja anniskelurajoituksilla ja vastuullisella alkoholin tarjoamisella. Pitkäaikaiseen alkoholin käyttöön pyritään vaikuttamaan neuvonnalla ja varhaisella puuttumisella. Päihdepalveluiden tulisi olla saatavilla olevia, kattavia ja laadukkaita. Kokonaiskulutukseen pyritään vaikuttamaan alkoholiverotuksella sekä viinien ja väkevien alkoholijuomien vähittäismyynnin säilyttämisellä Alkossa. (Alkoholiohjelma , 3-4.) Alkoholihaittojen ehkäisyssä avainasemassa ovat kunnat. Ne vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä sekä tekevät ehkäisevää päihdetyötä. Varsinkin pienten kuntien tulisi harkita seudullista yhteistyötä. Valtionhallintoa ohjataan alkoholiohjelman tavoitteilla ja toimintalinjoilla. Kumppanuussopimusten kautta myös muut toimijat voivat liittyä yhteistyöhön. Yhteistyökumppaneita oli vuoden 2004 lopussa runsaat sata. Näihin kuuluivat Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen ortodoksinen kirkko, Suomen vapaakristillinen neuvosto, noin 60 kansalaisjärjestöä, sosiaali- ja terveysalan ammatillisia järjestöjä, alkoholielinkeinon ja alan työntekijöiden järjestöjä, työmarkkinoiden keskusjärjestöjä ja noin 20 kuntaa. Alkoholiohjelmaan on voinut liittyä koko sen toimintakauden aikana. (Alkoholiohjelma , 8.)

12 12 Suomalaisista 22 prosenttia toivoi alkoholipolitiikan tiukentamista. Myös 84 prosenttia oli sitä mieltä, että väkeviä alkoholijuomia tulisi saada ostaa vain Alkon myymälöistä. Selvä enemmistö haluaa pitää nykyiset alkoholin ostoon oikeuttavat ikärajat. Nämä tutkimustulokset selvisivät vuonna 2001 Stakesin Suomen Gallupilla teettämällä tutkimuksella. (Dahl & Hirschovits 2005, 464.) Suomen huumausainepolitiikka perustuu kansalliseen lainsäädäntöön, kansainvälisiin sopimuksiin ja yleisiin yhteiskuntapoliittisiin toimiin. Suomi noudattaa ja toimeenpanee Yhdistyneiden kansakuntien huumausaineiden vastaisia sopimuksia ja päätöksiä sekä Euroopan unionin huumausainestrategiaa vuosille Suomen huumausainepolitiikan yleistavoitteena on huumausaineiden käytön ja levittämisen ehkäisy. Valtioneuvosto painottaa huumausainepolitiikassaan pitkäjänteistä perustason työtä ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Tärkeänä pidetään huumehaittojen vähentämistä sekä etenkin nuorten keskuudessa huumausaineiden kokeilun ja käytön hillitsemistä. (Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepoliittisesta yhteistyöstä vuosille , 2.) Uudessa huumausainepoliittisessa ohjelmassa vuosille valtioneuvosto asettaa tavoitteeksi ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen, huumausainerikollisuuden torjunnan, huumausaineriippuvuuden hoidon, huumeongelman haittojen vähentämisen, päihdeongelmien hoidon tehostamisen rikosseuraamusten yhteydessä, Euroopan unionin huumausainepolitiikan ja kansainvälisen yhteistyön, huumausaineongelmaa koskevan tiedonkeruun ja tutkimuksen sekä huumausainepolitiikan koordinaation. (Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepoliittisesta yhteistyöstä vuosille , 3-5.) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on nimetty eri ministeriöitä sekä päihdejärjestöjä. Jokaisella tavoitteella on oma pääasiallinen vastuuministeriönsä sekä muita vastuutahoja. Pääasiallisena vastuutahona ehkäisevässä työssä ja varhaisessa puuttumisessa toimii sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö, sisäasiainministeriö sekä ehkäisevän päihdetyön järjestöt. Huumausainerikollisuuden torjunnan päävastuu kuuluu sisäasiainministeriölle. Huumausaineriippuvuuden hoito ja huumeongelman haittojen vähentäminen kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Oikeusministeriö on vastuussa päihdeongelmien hoidon

13 13 tehostamisesta rikosseuraamusten yhteydessä. Euroopan unionin huumausainepolitiikan ja kansainvälisen yhteistyön pääasiallinen vastuu on sosiaali- ja terveysministeriöllä sekä sisäasiainministeriöllä, joilla on päävastuu myös huumausainepolitiikan koordinaatiosta. Huumausaineongelmaa koskeva tiedonkeruu ja tutkimus ovat sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla. (Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepoliittisesta yhteistyöstä vuosille , 3-5.) 2.4 Päihdepalvelujärjestelmä Suomessa Päihdehuoltolain mukaan päihdehuollon tavoitteena on sekä ehkäistä että vähentää päihteiden ongelmakäyttöä. Se pyrkii myös edistämään päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä sekä turvallisuutta. (Päihdehuoltolaki 1986, 1: 1.) Jokaisen kunnan on järjestettävä päihdehuolto esiintyvän tarpeen mukaan. Palveluiden ja toimenpiteiden järjestäminen ja kehittäminen kuuluvat sosiaalihuollon osalta sosiaalilautakunnalle ja terveydenhuollon osalta terveyslautakunnalle. (Päihdehuoltolaki 1986, 1: 3.) Kuntaliitto ja Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisivat päihdepalveluiden laatusuositukset vuonna Tavoitteena oli tukea niin sosiaali- ja terveydenhuollon perus- kuin erityispalveluidenkin päihdepalveluiden järjestämistä, suunnittelua, päätöksentekoa, tuottamista ja kehittämistä. Suositusten kohteena ovat kuntien, yksityisten yritysten ja järjestöjen tuottamat palvelut. Suosituksissa tarkasteltiin muun muassa palvelujärjestelmää, henkilöstön osaamista ja työssä jaksamista sekä asiakastyötä ja sen arviointia. (Kananoja, Lähteinen, Marjamäki, Laiho, Sarvimäki, Karjalainen, Seppänen 2007, 258.) Päihdepalveluiden laatusuosituksissa on haluttu puuttua hoitoon pääsemisen erilaisiin kynnyksiin. Suosituksissa on nostettu esille monia asioita. Asiakkailla on oltava mahdollisuus päästä hoitoon ilman ajanvarausta myös päihtyneenä. Myös välitön pääsy katkaisu- ja vieroitushoitoon sekä palveluiden saatavuus asuinpaikan lähettyviltä ovat tärkeitä palveluiden laatusuosituksia. Tarvittaessa asiakkaalla tulee olla mahdollisuus asioida anonyymisti sekä saada palveluita välittömästi kiireellisissä tapauksissa. Suositukset ovat vaikuttaneet jossain

14 14 määrin kunnallisten palveluiden saatavuuteen, mutta ne eivät ole pystyneet takaamaan laadukkaita, tarpeeseen perustuvia ja yhdenmukaisia palveluita joka puolelle Suomea. Arviot ovat osoittaneet, että laatusuositukset ovat nostaneet päihdetyötä näkyvämmäksi. (Kananoja yms. 2007, 259.) Kaikkia niitä sosiaali- ja terveyspalveluita, joihin hakeudutaan päihteidenkäyttöön liittyvistä syistä, tarkastellaan päihdepalveluina luvulla päihdepalvelut jakautuivat sosiaali- ja terveydenhuollon yleisiin ja erityispalveluihin sekä avo- ja laitoshoidon palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden yleiset palvelut avohoidon puolella ovat sosiaalitoimiston sosiaalityö, perusterveydenhuolto ja psykiatrinen avohoito. Yleiset palvelut laitoshoidon puolella ovat terveyskeskuksen vuodeosasto, yliopistollinen sairaala ja keskussairaala. Päihdeongelmaisille erityisesti tarkoitetut palvelut avohoidon puolella ovat A-klinikka, nuorisoasema, päiväkeskus ja tuettu asuminen. Erityispalvelut laitoshoidossa ovat katkaisuhoitolaitokset, kuntoutuslaitokset, laitosmuotoiset asumispalvelut sekä ensisuojat. (Kaukonen 2000, 109.) Suomalaisten hyvinvointi on monien viimeaikaisten tutkimusten mukaan kohentunut huomattavasti. Valtaosa väestöstä voi hyvin, tulee kohtuullisesti toimeen, elää terveenä ja ilman merkittäviä hyvinvoinnin vajeita. Ongelmalliset tilanteet ovat kuitenkin entistä selkeämmin kasaantuneet tiettyihin ryhmiin kuten pitkäaikaistyöttömiin ja päihdeongelmaisiin. Heidän tilanteensa on pysynyt huonona. (Eronen, Londén, Perälahti, Siltaniemi & Särkelä 2007, 7-8.) 2.5 Järjestöjen tuottamat päihdepalvelut Sininauhaliitto on kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto ja se toimii valtakunnallisesti. Sininauhaliiton arvopohja on diakoninen ja se palvelee jäsenyhteisöjään, kristillisiä kirkkoja sekä seurakuntia. Se tekee yhteistyötä myös yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Liitto on maamme toiseksi suurin päihdepalveluiden tuottaja ja siihen kuuluu 99 jäsenjärjestöä, jotka ovat liiton kautta verkostoituneet keskenään. Järjestöt muodostavat laajan päihdepalveluverkoston hyö-

15 15 dyntäen toistensa monimuotoisen osaamisen. Järjestöt ovat itsenäisiä, mutta harva niistä toimii Sininauha-nimisinä (Sininauhaliitto 2008, toiminta ja jäsenjärjestöt.) Sininauhaliiton perustehtävänä ja toiminta-ajatuksena on palvella jäsenyhteisöjään ja kristillisiä seurakuntia kaikilla päihdetyön osa-alueilla. Se palvelee niin ehkäisevässä päihdetyössä kuin päihdehaittojen ja syrjäytymisen vähentämisessä. Myös riippuvuuksista toipuminen ja elämän eheytymisen mahdollisuus ovat liiton toiminnan keskeisiä tavoitteita. Toiminta-ajatus pohjautuu kristilliseen rakkauteen ja ihmiskäsitykseen. Diakonisuus, jäsenyhteisötyytyväisyys, avoimuus, vastuullisuus sekä vaikuttavuus ovat liiton toimintaa ohjaavat perusarvot. (Sininauhaliitto 2008, toimintaa ohjaavat arvot.) Jäsenjärjestöjen noin 300 toiminta- ja toipumisyksikköä tarjoavat päihdeongelmaisille ja syrjäytymisuhan alla oleville tukea ja apua elämään. Nämä yksiköt sijaitsevat ympäri Suomea ja kiireisimpinä päivinä asiakaskontakteja on noin Jäsenjärjestöt tarjoavat erilaisia palveluita, jotka ovat: ehkäisevä päihdetyö, hoitokodit, koulutuspalvelut, kuntouttava työtoiminta, perhetyö ja lastensuojelun tukeminen, päivä- ja työtoiminta, vankilatyö, ryhmätoiminta sekä tuettu asuminen. Sininauhaliitto etsii uusien kehittämishankkeiden kautta ehkäisevän päihdetyön muotoja, oman toimialansa kehittävää koulutusta sekä uusien päihdeongelmaisten hoito- ja kohtaamismallien tuottamista. (Sininauhaliitto 2008, palvelut ja kehittämishankkeet.) A-klinikkasäätiön tuottamat hoito- ja kuntoutuspalvelut on tarkoitettu sekä päihde- ja riippuvuusongelmista kärsiville että heidän läheisilleen. Palveluita tuotetaan A-klinikoilla, nuorisoasemilla, katkaisuhoitoasemilla, kuntoutuskeskuksissa sekä tukiasuntotoiminnassa. A-klinikkasäätiöön kuuluu myös Järvenpään sosiaalisairaala, joka on hoitolaitoksen lisäksi valtakunnallinen tutkimus- ja koulutuslaitos. (Salaspuro, Kiianmaa & Seppä 2003, ) Suomessa on nykyään yli 70 A-klinikkaa. Suurin osa niistä on kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämiä. (Edman & Stenius 2007, 140.) A-klinikkasäätiöllä on sekä alueellista, valtakunnallista että kansainvälistä toimintaa. A-klinikkasäätiön tuottamissa avohoitopalveluissa oli yli asiakasta vuonna Kuntoutumispalveluissa oli puolestaan noin asiakasta ja

16 16 asumispaleluissa noin 500 asiakasta. Palvelujen tuottamisen lisäksi A- klinikkasäätiö järjestää päihdealan koulutusta, kehittää ja tutkii päihdehuollon menetelmiä sekä harjoittaa tiedotus- ja julkaisutoimintaa. (A-Klinikkasäätiö 2008, toiminta.) A-Kiltojen liitto ry on valtakunnallinen keskusjärjestö, jonka jäsenkunta koostuu paikallisista päihdeasiakasjärjestöistä A-killoista. Yhteensä jäsenjärjestöjä on lähes 90. A-kiltatoiminnalla on useita erilaisia arvoja ja periaatteita. Näitä ovat päihteettömyyden lisäksi muun muassa vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja yhteistoiminta. Myös vertaistuella on erittäin suuri asema toiminnassa. (A-Kilta 2007.) Suomen AA on toiminut jo 59 vuotta, jonka aikana useat alkoholistit ovat toipuneet ongelmastaan. AA:n palavereja on ympäri Suomen yhteensä noin 770:ssa eri ryhmässä. Ryhmät perustuvat nimettömyyteen ja niihin ovat tervetulleita kaikki alkoholistit sekä myös ihmiset, jotka epäilevät olevansa alkoholisteja. AA:n jäseneksi pääsyyn on vain yksi vaatimus ja se on alkoholin juomisen lopettamisen halu. (Salaspuro, Kiianmaa & Seppä 2003, 245.) NA on huumeongelmaisten miesten ja naisten toveriseura. Suomessa ensimmäinen NA-kokous pidettiin vuonna 1988 Helsingissä. Sen jälkeen maassamme on ollut säännöllistä ryhmätoimintaa. Nykyisin NA-kokouksia on noin 21 eri paikkakunnalla. Ainoa edellytys jäsenyydelle on se, että haluaa lopettaa huumeiden käyttämisen. (Nimettömät Narkomaanit 2008, historia.) Al-Anon on kaikille alkoholistien omaisille ja ystäville tarkoitettu yhteisö. Ryhmissä jäsenet jakavat kokemuksensa, voimansa ja toivonsa keskenään. Näin he auttavat toinen toisiaan jaksamaan raskaiden ongelmien kanssa. Al-Anonin mukaan alkoholismi on koko perheen ongelma, jota voidaan auttaa asenteiden muutoksella. (Al-Anon toimii työkaluja alkoholistien läheisille 2004, 3.) Al-Anonin ohjelma auttaa jäseniä ymmärtämään ja tukemaan heidän alkoholistiläheisiään. (Al-Anon toimii työkaluja alkoholistien läheisille 2004, 3). Ryhmissä käyminen on toipumisen perusta. Al-Anon kirjallisuuden lukeminen, keskustelut ryhmätovereiden kanssa sekä vapaaehtoinen osallistuminen ryhmän tehtäviin tukevat tätä toipumista. Jäsenillä on mahdollisuus saada myös oma tukihenkilö

17 17 eli kummi, jonka kanssa voi käydä henkilökohtaisia keskusteluja. (Al-Anon 2008, periaatteet.) Kaikille näille ryhmille yhteistä on se, että kokouksiin osallistujat voivat jakaa kokemuksiaan, voimiaan ja toivoaan ratkaistakseen yhteisen ongelmansa sekä auttaakseen toisia pääsemään irti päihteistä. Ne toimivat omavaraisesti vapaaehtoisten avustusten pohjalta. Ryhmät eivät perustu mihinkään uskonnolliseen, aatteelliseen tai poliittiseen suuntaukseen, järjestöön tai laitokseen. Ainoana päämääränä on pysyä itse erossa päihteistä sekä tukea muita ryhmäläisiä samaan. (Nimettömät alkoholistit 2008, mikä on AA.) Kokoukset perustuvat henkilökohtaiseen toipumisohjelmaan, joka koostuu 12 askeleesta. Nämä 12 askelta ovat eräänlaisia ehdotuksia eikä niiden hyväksyminen ole pakollista. Kokouksiin osallistujien kokemus on kuitenkin osoittanut, että askelia vakavasti noudattavat jäsenet saavat enemmän irti kokouksista kuin ne jäsenet, jotka noudattavat askelia epäsäännöllisesti. Askelien täydellinen noudattaminen on lähes mahdotonta, mutta käytännön syistä jaloillaan pysyminen vaatii askelien noudattamista. Nuo askeleet edustavat kuitenkin sellaista elämänkatsomusta, joka on ollut useimmille päihdeongelmaisille täysin vieras. (Salaspuro, Kiianmaa & Seppä 2003, )

18 18 3 DIAKONIA JA PÄIHDETYÖ 3.1 Diakonian määritelmä Diakoniatyö määritellään kirkkolaissa (KL 4: 1) yhdeksi seurakunnan perustehtäväksi. Kirkkojärjestyksen (KJ 4: 3) mukaan kaikkien seurakunnan jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa. Sen tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Kirkkojärjestyksessä (KJ 6: 9) mainitaan myös, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla vähintään yksi diakonian virka. Laaja-alaisen määritelmän vastakohtana on diakonian rajaaminen vain diakoniatyöntekijöiden tekemäksi työksi. Diakonia näin ajatellen on vain niiden tekemää työtä, joilla on diakonian virka ja vihkimys. Yleensä diakoniasta puhuttaessa ei tarkoiteta kumpaakaan ääripäätä vaan jotain niiden väliltä. Kun on kyseessä diakoniatyöntekijöiden tekemä asiakaskontaktityö, on painopiste diakoniatyössä eikä koko diakoniatoiminnassa. (Kettunen 2001, ) Diakoniatyö on kristillisestä rakkaudesta pohjautuvaa hengellisten, ruumiillisten ja aineellisten apujen antamista hädänalaisille. Myös sielunhoito on yksi diakonian osa-alueista. Diakoniatyössä järjestetty auttamis- ja avustustyö on monipuolista ja kattavaa. Työ on mittavaa myös määrällisesti, kun vertailukohteena on jonkin sosiaalialan järjestön työ. Diakoniatyö on luonteeltaan täydentävää ja etsivää työtä. Vaikka diakoniatyö on kattavaa, ei se kuitenkaan voi korvata yhteiskunnan vastuuta huono-osaisista jäsenistään. (Lappalainen 1998, 195, 200.) Sen sijaan, että diakonia keskittyisi vain sosiaalisten ongelmien seurauksien korjaamiseen, se keskittyy myös itse ongelmien syihin. Näin se huomioi myös sen, mistä yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ja rakenteellinen köyhyys johtuvat. Diakonia antaa kirkolle ja seurakunnalle parantavana yhteisönä sen ilmeen, mitä se maailmassa on ja minkälaisena sen tulisi näkyä. Palvelun malli pohjautuu jo Raamattuun. (Ahonen 2000, ) Kuten Markuksen evanke-

19 19 liumissa sanotaan Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. (Raamattu 1992, Uusi Testamentti, 63.) Diakoniatyöntekijät ovat voineet saada pätevyyden kolmesta eri koulutuslinjasta, jotka ovat diakonissa, diakoni ja seurakuntakuraattori. Näistä kolmesta koulutuslinjasta ovat nykyisin käytössä diakonissa (AMK) ja diakoni (AMK). Seurakuntakuraattorin koulutus alkoi vuonna 1972 ja se lakkautettiin vuonna Diakonissan koulutus antaa pätevyyden lisäksi sairaanhoitajan työhön ja diakonin koulutus antaa pätevyyden yhteiskunnalliseen sosiaaliseen työhön. (Kettunen 2001, 21.) Diakonissan (AMK) ja diakonin (AMK) koulutusta järjestetään Suomessa yhdessä ammattikorkeakoulussa. Tämä koulu on Diakonia-ammattikorkeakoulu, jolla on yhteensä kahdeksan toimipaikkaa ympäri Suomea. Diakonisen sosiaalityön koulutusohjelmaa järjestetään Helsingissä, Järvenpäässä, Oulussa ja Pieksämäellä. Diakonisen hoitotyön koulutusohjelmaa puolestaan järjestetään Helsingissä, Lahdessa, Oulussa ja Porissa. (Tikkanen, Rantanen, Mäkitalo, Nurmi, Häkkinen, Uusipaikka, Leskinen, Kyyhkynen & Kalmari 2008, ) Lahden toiminta itsenäisenä yksikkönä on loppunut eikä vuoden 2007 aikana olla enää otettu uusia opiskelijoita. Vanhat opiskelijat voivat suorittaa tutkintonsa loppuun Lahden ammattikorkeakoulussa. (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2007.) 3.2 Kirkon päihdestrategia Arkkipiispa Jukka Paarma allekirjoitti peruspalveluministeri Liisa Hyssälän kanssa alkoholiohjelman kumppanuussopimuksen Ohjelmaan sitoutuneet osapuolet määrittelevät itse oman toimintansa tavoitteet ja puitteet. Ehtona on kuitenkin se, että kumppanuuden myötä tuleva sitoutuminen alkoholihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen toteutuu. Kirkko osallistui tähän ohjelmaan laatimalla oman päihdestrategian, jonka Kirkkohallitus hyväksyi

20 Alkoholin lisäksi strategia koskee myös muita päihteitä, kuten väärinkäytettyjä lääkkeitä, huumeita ja tupakkaa. Jokaisen seurakunnan tulisi laatia oma päihdestrategia. Seurakunnan strategiassa tulisi vähintään käsitellä päihdeasioita. (Kirkon päihdestrategia 2005, 3, ) Kirkkohallitus aikoi arvioida päihdestrategian toteutumista alkoholiohjelman päätösvuonna Strategian jalkauttaminen hiippakunnissa on kuitenkin vielä kesken. Vaikka joissakin seurakunnissa on oma päihdestrategia jo laadittu, strategian koulutuspäiviä jatketaan eri hiippakunnissa keväällä (Lusikka 2007.) Ihmisen ainutkertainen arvo on kristillisen päihdetyön lähtökohtana. Tarkoituksena on pyrkiä auttamaan ihmistä löytämään elämäänsä mielekkyyttä ja tarkoitusta. Kirkko pitää esillä armon ja toivon näkökulmia auttaakseen ihmisiä vapautumaan painostavasta syyllisyyden taakasta. (Kirkon päihdestrategia 2005, 6.) Kirkolla ja seurakunnilla on laaja kosketuspinta koko suomalaiseen yhteiskuntaan, sen moraaliin ja yksilöiden käyttäytymiseen. Seurakunnan työntekijät kohtaavatkin ihmiset heidän omassa elämänpiirissään. Kirkon mahdollisuus tarjota ja edistää päihteetöntä toimintaa tukee kaikkia ihmisiä, oli kyse sitten täysraittiista, kohtuukäyttäjästä tai suurkuluttajasta. Seurakunnan toimintaan osallistuminen vähentää tilaisuuksia käyttää päihteitä sekä edistää päihteettömyyttä. Ehkäisevää päihdetyötä voidaan nähdä kaikessa seurakunnan toiminnassa. On tärkeää, että kaikki seurakunnan työalat osallistuvat varsinaiseen päihdetyöhön, ehkäisevään päihdetyöhön sekä varhaiseen puuttumiseen. (Kirkon päihdestrategia 2005, 6-8.) Kirkon ehkäisevään päihdetyöhön kuuluu yhteiskunnallinen vaikuttaminen. On tärkeää, että kirkko osallistuu päihdepoliittiseen keskusteluun. Myös seurakunnat voivat ottaa kantaa oman kuntansa alueella esimerkiksi alkoholin myyntirajoitusten noudattamiseen, nuorten päihteiden käyttöön sekä muihin alueella ilmenneisiin päihdeongelmiin. (Kirkon päihdestrategia 2005, 8.) Tästä hyvänä esimerkkinä on Pohjois-Karjalassa Niiralan raja-aseman lähellä sijaitsevien seurakuntien diakoniatyöntekijöiden esiin tuoma huoli Venäjältä laittomasti tuodun alkoholin myynnistä. Tärkeää on myös se, miten seurakuntien työntekijät puhuvat päihteistä kohtaamisissa seurakuntalaisten kanssa sekä saarnoissa ja hartauspuheissa (Kirkon päihdestrategia 2005, 8).

21 21 Kirkon tulee pitää esillä hengellisyyden merkitystä puhuttaessa ihmisen kokonaisvaltaisesta parantumisesta. Yleensä ihminen katsotaan fyysis- psyykkis-, sosiaaliseksi kokonaisuudeksi. Ihminen ei voi kuitenkaan olla kokonainen ilman hengellistä puolta. Seurakunnan työntekijöillä tulee olla valmiuksia kohdata ja auttaa päihdeongelmista kärsiviä. Heidän tulee myös tunnistaa ja kyetä ottaa puheeksi päihdeongelma. (Kirkon päihdestrategia 2005, 10, ) 3.3 Seurakunnan diakoninen päihdetyö Seurakunnan on tarkoitus olla paikka, josta ihminen voi löytää uskon, toivon ja rakkauden. Seurakunta tarjoaakin yhteisön, jossa on tilaa ihmisen omalle arjelle, keskeneräisyydelle ja rikkinäisyydelle. Seurakunnan toiminnan kautta kuka tahansa voi olla osana pyhän kohtaamisessa. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2008, seurakunnat.) Diakoniatyön tärkeä työmuoto on tarjota mahdollisuuksia vertaistukeen tai virkistäytymiseen. Laaja-alaista tehtäväkenttäänsä diakoniatyö toteuttaa erilaisten toimintojen kautta. Diakoniatyö tarjoaa päivystysvastaanottoa, jossa saa keskusteluapua kaikenlaisiin mieltä askarruttaviin ongelmiin, pienimuotoista taloudellista tukea, neuvontaa ja kriisiapua sekä rukoustukea ja sielunhoitoa. Päivystysvastaanoton lisäksi diakoniatyöntekijät tekevät kotikäyntejä ja vierailevat erilaisissa sosiaali- ja terveyspuolen laitoksissa ja kuntoutuspaikoissa. (Vaara- Karjalan seurakunta 2008, diakonia.) Diakoniatyö tarjoaa ryhmätoimintaa erilaisille ryhmille kuten päihde- ja mielenterveysongelmaisille ja heidän perheilleen, työttömille, eläkeläisille, invalideille, kuulo- ja näkövammaisille, kehitysvammaisille sekä yksinhuoltajille. Diakoniatyön kautta on myös mahdollista osallistua seurakunnan järjestämään leiri- ja retkitoimintaan. Diakoniatyö järjestää ja organisoi EU:n tukemaa ruokapankkitoimintaa, jonka kautta pienituloiset ja vähävaraiset voivat saada ruokaavustuskasseja. (Seinäjoen seurakunta 2008, diakoniatyö.)

22 22 Diakoniatyön toiminta painottuu vaihtelevasti seurakunnasta riippuen. Joissakin seurakunnissa toiminta painottuu hengelliseen työhön kuten sielunhoitoon. Toisissa seurakunnissa puolestaan toiminnan painopisteinä ovat kriisiasiakkaat, vaikeimmin syrjäytyneet ja taloudellista avustamista tarvitsevat. Tulevaisuudessa tilanteen arvioidaan olevan se, että sielunhoitopainotteinen työ sekä aineellisen tuen antaminen olisivat lähentymässä toisiaan. (Latvus & Elenius 2007, 120.) Päihdetyöhön seurakunta osallistuu yhteistyössä kunnan ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä erilaisten järjestöjen kanssa. Jotta yksittäisen asiakkaan perusoikeudet toteutuisivat ja hän saisi hänelle kuuluvat palvelut, diakoninen päihdetyö toimii niin sanotuissa asianajotehtävissä. Diakonisen päihdetyön haasteena on siirtyä aktiiviseksi ja keskustelevaksi verkonkutojaksi hiljaisen turvaverkon paikkaajan sijaan. (Jääskeläinen 2002, 213.) Diakonisessa päihdetyössä pyritään raittiin elämäntavan edistämiseen, Jumalan armon ja anteeksiantamuksen mahdollisuuksien esillä pitämiseen päihteistä vapauttajana. Työssä pyritään vastaamaan huono-osaisimpien avun tarpeisiin sekä tarpeellisten kuntoutus- ja hoitomahdollisuuksien järjestämiseen. Tarkoituksena on torjua ja korjata sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä haittoja. (Jääskeläinen 2002, 213.) Ennaltaehkäisevä työ sekä päihteiden käytölle vaihtoehtoisen elämäntavan tarjoaminen painottuvat kirkon päihdetyössä. Auttamistyössä pyritään käytännönläheisyyteen sekä oikeudenmukaisuuden ja ihmiselämän itseisarvon arkiseen toteutumiseen. Seurakunnan eri työmuotojen sielunhoidolliset, diakoniset, kasvatukselliset ja sosiaalieettiset palvelut palvelevat näiden tavoitteiden toteutumista. Diakoniatyössä painottuvat hoidolliset keskustelut ja vastaanottotoiminta. Päihdeongelman havaitseminen ja ihmisten rohkaiseminen varhaiseen puuttumiseen on tärkeä osa työtä. Kun perheessä on havaittu päihdeongelma, myös perhettä on tuettava. (Jääskeläinen 2002, ) Diakonisen päihdetyön tavoitteena on, että kaikkein syrjäytyneimmät ihmiset voisivat muiden turvaverkkojen pettäessä turvautua seurakuntaan. Työ pyrkii tarjoamaan päihdeongelmaisille yhteisön, jossa he voivat toipua muiden ihmis-

23 23 ten läheisyydessä ja rohkaisemana. Siellä he saavat myös kasvun ja hengellisen kehityksen mahdollisuuden elämäänsä. (Jääskeläinen 2002, 215.) Seurakuntien määrärahat vaikuttavat diakoniatyön toimintaan ja avustusmäärärahoihin. Taloudenpito seurakunnissa muistuttaa hyvin paljon kuntien taloudenhallintaa. Molempien toiminta on riippuvainen kertyvistä verotuloista. Taloudellinen toimeentulo vaihtelee seurakuntien välillä. Useimmat seurakunnat tulevat toimeen hyvin, mutta osa seurakunnista tasapainottelee talousasioiden kanssa. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2008, talous.) Kirkkolaissa (KL 22: 6) määritellään syitä tilanteille, jolloin kirkon yhteinen keskusrahasto voi antaa varojaan talousarvion puitteissa. Yksi syy antaa varoja on tukea taloudellisesti heikossa asemassa olevia seurakuntia tai seurakuntayhtymiä sekä seurakuntien yhteistoimintaa ja seurakuntarakenteen kehittämistä. Kirkon keskusrahasto myöntää avustuksia vähävaraisille seurakunnille ja näin tukee koko seurakunnan toimintaa. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2008, talous.)

24 24 4 MAAKUNNAT 4.1Kunta- ja palvelurakenneuudistus Kunta- ja palvelurakenneuudistukset koskevat monia sekä Etelä-Pohjanmaan että Pohjois-Karjalan kuntia. Alueilla on suunnitteilla paljon kuntayhtymiä ja osa palveluista on jo siirretty naapurikunnan hoidettavaksi. Tästä seuraa esimerkiksi pitkät välimatkat palveluiden piiriin. Helmikuussa 2007 tuli voimaan laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Uudistuksen tarkoituksena on muun muassa vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta sekä kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia. Tavoitteena on varmistaa koko maassa asukkaiden saatavilla olevat laadukkaat palvelut. (Laki kuntaja palvelurakenneuudistuksesta 2007, 1 luku 1.) Kuntia yhdistetään ja jotkut kunnat liitetään toisiin kuntiin. Näin vahvistetaan kuntarakennetta. Samoin palvelurakenteita vahvistetaan lisäämällä kuntien yhteistoimintaa ja kokoamalla kuntaa laajempaa väestöpohjaa. Myös kuntien toimintaa palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa tehostetaan. Kunnan tulee muodostua sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, että sillä on sekä taloudelliset että henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Kunnat voivat perustaa myös yhteistoiminta-alueen, jonka tehtävät hoitaa joko alueen kuntien yhteinen toimielin tai kuntayhtymä. Sellaisissa kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla, jotka huolehtivat perusterveydenhuollosta sekä siihen liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään asukasta. Jos kunnassa tai yhteistoiminta-alueella järjestetään myös ammatillista koulutusta, on asukkaita oltava vähintään (Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 2007, 2 luku 4, 5.) Keväällä 2005 valtioneuvosto käynnisti Paras - hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Sen tavoitteena on, että kuntapalveluiden saatavuus, laatu ja tuottavuus voidaan turvata tulevaisuudessa. Tavoitteena on myös, että uudistuksen myötä syntyneet kunnat olisivat entistä elinvoimaisempia ja toimin-

25 25 takykyisempiä. (Kuntatiedon keskusliitto 2007, kunta- ja palvelurakenneuudistus.) Etelä-Pohjanmaan maakunnassa on tapahtumassa kuntaliitoksia vuonna lakkautetaan Kauhavan kaupunki sekä Alahärmän, Kortesjärven ja Ylihärmän kunnat. Tilalle perustetaan uusi Kauhavan kaupunki. Samoin lakkautetaan Seinäjoen kaupunki sekä Nurmon ja Ylistaron kunnat, jolloin ne yhdistyvät Seinäjoen kaupungiksi. Myös Lehtimäen kunta liitetään Alajärveen ja tilalle perustetaan Alajärven kaupunki (Kuntatiedon keskus 2007, ajankohtaiset kuntaliitokset.) Jurvan kunta liitetään Kurikkaan, jolloin ne yhdistyvät Kurikan kaupungiksi. (Kuntatiedon keskus 2008, ajankohtaiset kuntaliitokset). Kuntaliitoksia on syntynyt jo aikaisemminkin. Etelä-Pohjanmaan maakunnassa Peräseinäjoki on liittynyt Seinäjokeen , jolloin perustettiin Seinäjoen kaupunki. (Sisäasiainministeriö 2007, Valtioneuvoston päätös.) Pohjois-Karjalan maakunnassa tapahtuu yksi kuntaliitos. Silloin Enon ja Pyhäselän kunnat liitetään Joensuuhun ja tilalle perustetaan uusi Joensuun kaupunki. Jo aikaisemmin on tapahtunut kaksi kuntaliitosta. Tuolloin Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran kunnat liitettiin Joensuuhun, jolloin tilalle perustettiin Joensuun kaupunki. Värtsilän kunta liitettiin Tohmajärven kuntaan ja ne yhdistyivät Tohmajärven kunnaksi. (Kuntatiedon keskus 2007, ajankohtaiset kuntaliitokset.) Kirkkolaissa (KL 3: 3) määritellään, että seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa. Jokaisen kunnan tulee olla kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella. Kirkkohallitus päättää seurakunnan alueen muuttamisesta, seurakunnan jakamisesta alueellisesti, seurakunnan lakkauttamisesta sekä uuden seurakunnan perustamisesta. Kirkkolaissa (KL 13: 2) sanotaan myös, että mikäli seurakunta lakkautetaan tai liitetään toiseen tai mikäli seurakunnassa oleva virka tulee tarpeettomaksi sen alueen supistumisen vuoksi, sen päätoimiset viranhaltijat siirretään heille soveltuviin laajentuvan tai uuden seurakunnan tai seurakuntayhtymän virkoihin.

26 26 Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä tulee korostumaan päihdepalveluiden seudullinen kehittäminen. Kasvavat ongelmat päihteisiin liittyen ovat nostaneet esille myös monipuolisten päihdepalveluiden kehittämisen sekä sosiaali- ja terveyshuollon peruspalveluissa että päihdehuollon erityispalveluissa. Palvelurakenneuudistuksessa tulee ottaa huomioon myös päihteisiin liittyvät kysymykset kunnan kaikkia toimialoja läpileikkaavana hyvinvointikysymyksenä. (Inkeroinen & Partanen 2006, 3.) Päihdehuoltolaki on hyvä perusta päihdepalvelujen järjestämiselle. Siinä on kuitenkin myös paljon kehittämiskohtia erityisesti palveluiden saatavuudessa, hoitoon hakeutumisen kynnyksen madaltamisessa sekä vaikeimmassa tilanteessa olevien asiakkaiden hoitoon pääsyn varmistamisessa. Tulevaisuudessa lähipalveluina tuotettavat palvelut tulee järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluiden ja päihdehuollon erityispalveluiden yhteistyönä. Erityispalvelut tulee puolestaan tuottaa seudullisina, hoidon vaativuuden mukaan porrastettuina palveluina. (Inkeroinen & Partanen 2006, 3.) 4.2 Etelä-Pohjanmaan maakunta Länsi-Suomen lääniin kuuluva Etelä-Pohjanmaan maakunta (LIITE 1) on pintaalaltaan neliökilometriä. Se muodostaa 4,1 prosenttia maan pinta-alasta. Pinta-alaltaan ja väestötiheydeltään Etelä-Pohjanmaa on maamme yhdeksänneksi suurin maakunta. Luonnonoloille ovat tyypillistä tasaisuus ja lakeuksia halkovat joet. Kyrönjoen ja Lapuanjoen laaksot ovat suurimmat jokilaaksot. Järviseudulle ja muualle maakunnan itäosiin ovat sijoittuneet maakunnan harvalukuiset järvet. (Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, maakunta.) Maakunta on kuulu yrittäjyydestään, viljavasta maaseudustaan ja monipuolisesta kulttuuritarjonnastaan. Elinkeinoista maa- ja metsätaloudella on keskimääräistä suurempi merkitys. Maakunnan erityispiirteenä ovat pienyritysten suuri

27 27 määrä sekä niiden muodostamat alueelliset keskittymät. (Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, maakunta.) Vuoden 2006 lopussa Etelä-Pohjanmaalla asui yhteensä henkeä (LII- TE 3) eli 3.7 prosenttia koko maan väestöstä. Alueellinen väestöntiheys jää hieman alle koko maan keskiarvon. Etelä-Pohjanmaalla oli työttömänä elokuussa henkeä ja työttömyysaste oli 6,3 prosenttia. Yli vuoden työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli elokuussa henkeä. (Etelä- Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, työttömyys.) 1990-luvun muuttoliikkeen seurauksena Etelä-Pohjanmaan maakunnan väestö väheni yli tuhannen hengen vuosivauhtia. Vuonna 2004 väkiluku kasvoi ensi kertaa vuoden 1983 jälkeen. Viime vuosina väestökehitys on kuitenkin ollut jälleen tappiollista. (Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, väestön kehitys.) Etelä-Pohjanmaan maakuntaan kuuluu yhteensä 26 kuntaa. Niistä seitsemän on alle kolmen tuhannen asukkaan kuntia ja kuudessa kunnassa on asukkaita yli Suurin kaupunki on Seinäjoki, jossa asuu noin asukasta. Maakunta on jaettu viiteen eri seutukuntaan. Härmänmaan seutukuntaan kuuluvat Alahärmän ja Ylihärmän kunnat sekä Kauhavan kaupunki. Järviseudun maakunta koostuu Alajärven kaupungista sekä Evijärven, Kortesjärven, Lappajärven ja Vimpelin kunnista. Kuusiokunnat muodostuvat Kuortaneen, Lehtimäen, Soinin ja Töysän kunnista sekä Alavuden ja Ähtärin kaupungeista. Seinäjoen seudun seutukuntaan kuuluvat Kurikan, Lapuan ja Seinäjoen kaupunkien lisäksi Ilmajoen, Jalasjärven, Nurmon ja Ylistaron kunnat. Suupohjan seutukunta koostuu Kauhajoen kaupungin lisäksi Isojoen, Jurvan, Karijoen ja Teuvan kunnista. (Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, seutukunnat.) Etelä-Pohjanmaalla on tulossa pitkällä aikavälillä suuria haasteita peruspalvelujen tuottamiselle väestökehityksen vuoksi. Maakunnan reuna-alueiden pienissä, elinkeinorakenteeltaan yksipuolisissa kunnissa, väestö vähenee nopeasti ja on myös keskimääräistä iäkkäämpää. Muutokset sekä lisäävät palvelujen kysyntää että vähentävät työssäkäyvän väestön osuutta koko väestöstä, mikä luo haasteita sekä palvelujen rahoituksen että työvoiman saatavuuden suhteen. (Peruspalveluohjelman toimeenpanohanke 2007, 1-5.)

28 28 Kansalaisten hyvinvoinnin tila sekä kuntien mahdollisuudet vastata palvelutarpeisiin vaihtelevat paljon Etelä-Pohjanmaan eri osissa. Erityisesti pienissä kunnissa on ongelmia rahoituksen riittävyyden kanssa. Seutujen keskuskunnilla puolestaan on toimintamenojen ja investointien kasvupaineita. Lisää palvelukapasiteettia tarvitaan kasvavan väestön alueilla. Samanaikaisesti vähenevän väestön alueilla kapasiteettia jää vajaakäyttöön. (Peruspalveluohjelman toimeenpanohanke 2007, 1-5.) Maakuntavertailun mukaan eteläpohjalaiset käyttivät vuonna 2005 alkoholia kolmanneksi vähiten koko maassa. 15 vuotta täyttäneet nuoret käyttivät 7,96 litraa 100 %:sta alkoholia. Kaikki yli 18-vuotiaat käyttivät 8,37 litraa 100 %:sta alkoholia. Maakunnassa alkoholin kokonaiskulutus oli keskimäärin 6,54 litraa 100% asukasta kohti. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006, 73.) 4.3 Pohjois-Karjalan maakunta Itä-Suomen lääniin kuuluva Pohjois-Karjalan maakunta (LIITE 2) on Suomen itäisin maakunta. Pinta-alaltaan se on neliökilometriä, josta vesistöjä on neliökilometriä eli noin 18 prosenttia koko pinta-alasta. Kolme suurinta järveä ovat Pielinen, Pyhäselkä ja Höytiäinen. Maakunta on varsin harvaan asuttu alue. Sen pinta-alasta noin 70 prosenttia on metsän peitossa ja asutusta on noin 12 prosenttia. Asutustaajamat ovat levittäytyneet laajalle alueelle vesistöjen rantamille. Vuonna 2006 väestöä oli henkeä (LIITE 4). (Pohjois- Karjalan maakuntaliitto 2007, maakunnan esittely.) Pohjois-Karjalassa vaikuttavat Suomen molemmat valtionuskonnot. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 5 prosenttia väestöstä. Suurin Ortodoksinen seurakunta on Joensuun Ortodoksinen seurakunta, jossa jäsentä. (Suomen Ortodoksinen kirkko 2007, Joensuun ortodoksinen seurakunta.)

29 29 Maakunnan pääelinkeinot muodostuvat palveluammateista, jotka työllistävät noin 60 prosenttia väestöstä. Teollisuus työllistää noin neljänneksen. Maa- ja metsätaloudesta saa ansionsa noin 8 prosenttia väestöstä. (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, elinkeinot.) Maakunnan työttömyysaste oli vuonna ,9 prosenttia. Koko Suomeen verrattuna Pohjois-Karjalassa on keskimääräistä enemmän työttömiä. Koko maan työttömyysaste oli vuonna ,5 prosenttia. Pohjois-Karjalassa vähiten työttömiä oli Kontiolahden kunnassa (10,5 %) ja eniten työttömiä oli Lieksan kaupungissa (20,3 %). (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, tilastot.) Työttömyys on suurelta osin rakenteellista ja se kohdistuu vanhempiin ikäluokkiin sekä heikosti koulutettuihin. Korkeista työttömyysluvuista huolimatta joillakin aloilla on puutetta osaavasta työvoimasta. (Kunta- ja palvelurakenneuudistus 2006, 1-19.) Omaleimaisuutta maakunnalle antaa Venäjän rajan läheisyys. Niiralan rajaasema sijaitsee Tohmajärvellä. Vuoden 1995 jälkeen liikenne Tohmajärven ja Venäjän Värtsilän välillä on lisääntynyt huimasti. Se on kolmanneksi vilkkain rajanylityspaikka Suomesta Venäjälle. Vuonna 2006 raja-aseman kautta kulki noin matkustajaa, henkilöautoa ja linja-autoa. Henkilöliikenteessä venäläisten osuus rajanylityksissä on vakiintunut viime vuosina prosentin tuntumaan. (Niiralan raja-aseman liikenneselvitys 2007, 3-5.) Pohjois-Karjalan maakunta on muuttotappioinen alue. Väestö on vähentynyt keskimäärin 750 henkeä vuodessa vuoden 1993 jälkeen. (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, tilastot.) Suurinta väestömäärän vähentyminen on Pielisen Karjalan seutukunnassa, jonka asukasmäärä putoaa ennusteiden mukaan noin 20 prosenttia nykyisestään. (Kunta- ja palvelurakenneuudistus 2006, 1-19.) Joensuun seutukunta on ainoa seutukunnista, jonka asukasmäärä kasvaa. Vuonna 2006 koko maakunnassa oli kolme kuntaa, jotka saivat muuttovoittoa. Kunnat olivat Kontiolahti, Liperi ja Pyhäselkä. Alueella tapahtuu myös paljon sisäistä muuttoa. Ihmisiä muuttaa paljon muista kunnista Joensuuhun. Tällöin monien kuntien asukasluku vähenee, mutta ihmiset pysyvät kuitenkin Pohjois- Karjalassa. (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, tilastot.)

30 30 Maakunta on jaettu kolmeen seutukuntaan. Joensuun seutukuntaan kuuluvat Eno, Ilomantsi, Joensuu, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi ja Pyhäselkä. Keski-Karjalan seutukuntaan kuuluvat Kitee, Kesälahti, Rääkkylä ja Tohmajärvi. Pielisen Karjalan seutukuntaan kuuluvat Juuka, Lieksa, Nurmes ja Valtimo. Maakunnan kaupungit ovat Joensuu, Lieksa, Nurmes, Outokumpu ja Kitee. (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, seutukunnat.) Uusista kuntaliitoksista neuvotellaan maakunnassa, mutta niihin liittyy paljon haasteita. Pitkien välimatkojen vuoksi reuna-alueiden palveluiden keskittäminen seutukuntien suurimpiin taajamiin aiheuttaa suuria ongelmia palveluiden saatavuudessa. Harvaan asutussa maakunnassa ei ole joukkoliikenteelle kehittämisen edellytyksiä, joten yksityisautoilu ja taksi ovat ainoat mahdollisuudet liikkua haja-asutusalueella. (Kunta- ja palvelurakenneuudistus 2006, 1-19.) Pitkistä välimatkoista johtuen markkinaehtoiset terveys- ja sosiaalipalvelut ovat kehittyneet hyvin vain Joensuuhun ja sen lähiympäristöön. Tulevaisuudessa on tärkeää, että erityisesti parannettaisiin sosiaali- ja terveyssektorin yksityisten yritystoiminnan ja kolmannen sektorin kasvua. Näin voitaisiin turvata palveluita muuallekin kuin Joensuun seutukunnan alueelle. (Kunta- ja palvelurakenneuudistus 2006, 1-19.) Maakuntavertailun mukaan pohjoiskarjalaiset käyttivät vuonna 2005 seitsemänneksi vähiten alkoholia koko maassa. 15 vuotta täyttäneet nuoret kuluttivat 8,97 litraa 100 %:sta alkoholia. Kaikki yli 18-vuotiaat kuluttivat 9,42 litraa 100 %:sta alkoholia. Maakunnan alkoholin kokonaiskulutus oli 7,52 litraa 100 %:sta alkoholia asukasta kohti. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006, 73.) 4.4 Maakuntien päihdepalveluja Tässä alaluvussa käsittelemämme maakuntien päihdepalvelut koostuvat A- klinikoiden, Nimettömien Alkoholistien, Nimettömien Narkomaanien, A-kiltojen sekä Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen järjestämistä päihdepalveluista. Kyseiset

31 31 palvelut valitsimme, koska ne ovat maanlaajuisia ja yleisiä palveluja sekä nousevat esille useista kyselylomakkeiden ja teemahaastatteluiden vastauksista. Molemmissa maakunnissa on myös erilaisia hoitokoteja. Emme kuitenkaan kerro niistä sen enempää, koska niiden asiakaskunta on maanlaajuinen eikä näin ollen palvele vain Etelä-Pohjanmaan tai Pohjois-Karjalan päihdeongelmaisia. A-klinikkasäätiö ylläpitää muun muassa A-klinikoita, nuorisoasemia, katkaisuhoitoasemia sekä kuntoutumisyksiköitä. Säätiö tuottaa palveluita päihde- ja riippuvuusongelmista kärsiville sekä heidän läheisilleen. Säätiö tuottaa myös päihdehoitoa ja kuntoutusta, alan koulutusta sekä kehittämis- ja tutkimustoimintaa. (A-klinikkasäätiö 2007.) Etelä-Pohjanmaan maakunnassa on A-klinikan päihdepalveluja tarjolla yhteensä kahdeksassa kunnassa. Alavus ja Ähtäri muodostavat yhdessä oman Kuusiokuntien terveyskuntayhtymän. Seinäjoen palvelutarjontaan kuuluvat vastaanottotyö A-klinikalla, ennaltaehkäisevä päihdetyö, selviämis- ja katkaisuhoitoasema, suojakoti sekä nuorisoasema Steissi. Lisäksi Seinäjoen A-klinikan alaisuuteen kuuluu Alajärven, Kauhajoen, Jalasjärven ja Teuvan vastaanotto joka toinen viikko. Näiden lisäksi Kauhajoella on oma A-klinikan toimipisteensä. (A-klinikkasäätiö 2007, yhteystiedot.) A-klinikan päihdepalveluita on Pohjois-Karjalassa tarjolla neljällä paikkakunnalla, jotka ovat Joensuu, Kitee, Lieksa ja Nurmes. Joensuun palvelutarjontaan kuuluvat vastaanottotyö A-klinikalla, päihdehuollon tukiasunnot, terveysneuvontapiste Joensuun Vinkki sekä nuorten päihdepysäkki toiminta. Lisäksi Joensuun A-klinikalla on sivupiste Ilomantsissa. Joensuun A-klinikka palvelee Joensuun seutukuntaa. Kiteellä on päihdehuollon palvelukeskus ja tukiasuntoja. Kiteen palvelukeskus palvelee Keski-Karjalan kuntia. Lieksassa on päihdevastaanotto, tukikoteja ja nuorten päihde- ja huumepysäkki. Nurmeksessa toimii A-klinikan vastaanotto. Lieksa ja Nurmes palvelevat Pielisen Karjalan kuntia. (Aklinikkasäätiö 2007, yhteystiedot.) Suurin osa katkaisuhoidosta tapahtuu Pohjois-Karjalassa terveyskeskusten vuodeosastoilla. Pohjois-Karjalassa terveyskeskukset tekevät paljon päihdetyötä, koska A-klinikan palveluita ei ole saatavilla joka kunnassa. (Pohjois-Karjalan palveluverkko 2007, terveys.) Välimatkojen ollessa pitkiä ja julkisten liikenneyh-

32 32 teyksien heikkouden vuoksi voi olla vaarassa, että osa päihdeongelmaisista kokee A-klinikan palvelut etäisiksi ja hankaliksi päästä asioimaan. Esimerkiksi Outokummusta Joensuuhun on matkaa melkein 50 kilometriä ja bussimatka yhteen suuntaan maksaa kuudesta kymmeneen euroon linja-autovuorosta riippuen. Pohjois-Karjalassa on myös sellaisia haja-asutusseutuja, joissa ei ole lainkaan julkista liikennettä tai linja-autoyhteyksiä lähimpään keskustaan on vain 1-3 vuoroa päivässä. Suomen Nimettömien Alkoholistien toimintaa on lähes joka paikkakunnalla sekä Etelä-Pohjanmaan että Pohjois-Karjalan maakunnissa. (Nimettömät Alkoholistit 2007, ryhmähaku). Suomen Nimettömien Narkomaanien toimintaa puolestaan ei verkkosivujen mukaan ole ollenkaan Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella. Lähin kokouspaikka on Vaasassa. Pohjois-Karjalassa toimintaa on Enossa ja Joensuussa. (Nimettömät Narkomaanit 2007, kokoukset.) Etelä-Pohjanmaalla A-killan toimintaa on vain Seinäjoella. Pohjois-Karjalassa A-killan toimintaa on Joensuussa, Lieksassa, Nurmeksessa ja Outokummussa. (A-kilta 2007). Sininauhaliiton jäsenjärjestöjä on Etelä-Pohjanmaan maakunnassa usealla paikkakunnalla. Pohjois-Karjalassa toimintaa on ainoastaan Joensuussa. (Sininauhaliitto 2008, jäsenjärjestöjen yhteystiedot.)

33 33 5 OPINNÄYTETYÖPROSESSI 5.1 Tutkimukselliset lähtökohdat Opinnäytetyössämme olemme lähettäneet kyselylomakkeen kaikille Etelä- Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien seurakuntien diakoniatyöntekijöille. Kyselylomake lähetettiin postikyselynä. Yhteensä kyselylomakkeita lähettiin 85, joista 46 Etelä-Pohjanmaan seurakuntiin ja 39 Pohjois-Karjalan seurakuntiin. Vastauksia saimme takaisin yhteensä 51, joista 30 Etelä-Pohjanmaalta ja 21 Pohjois-Karjalasta. Näin vastausprosentiksi muodostui 60 prosenttia. Opinnäytetyössämme käytämme hyväksemme teemahaastattelun menetelmää haastatellessamme neljän Etelä-Pohjanmaan ja neljän Pohjois-Karjalan seurakunnan diakoniatyöntekijää. Haastateltavat seurakuntien diakoniatyöntekijät olemme valinneet sillä perusteella, että näissä seurakunnissa työskenteli haastatteluja tehdessä vain yksi diakoniatyöntekijä. Nämä kahdeksan diakoniatyöntekijää olemme valinneet heidän oman mielenkiintonsa mukaan. Haastateltavat diakoniatyöntekijät työskentelevät Alahärmän, Enon, Lappajärven, Polvijärven, Tohmajärven, Valtimon, Vimpelin ja Ylihärmän seurakunnissa. Enon seurakunnassa on kaksi diakoniatyöntekijän virkaa, mutta haastattelemamme diakoniatyöntekijä työskenteli haastatteluhetkellä yksin, koska toista virkaa ei ole täytetty. Jaoimme haastattelut niin, että Karoliina Autio haastatteli Etelä-Pohjanmaan diakoniatyöntekijöitä ja Paula Penttinen Pohjois-Karjalan diakoniatyöntekijöitä. Poikkeuksena tästä oli Lappajärven seurakunnan diakoniatyöntekijä, joka on Karoliinan lähisukulainen. Tutkimuseettisistä syistä Paula suoritti haastattelun. Opinnäytetyössämme käyttämiimme esimerkkeihin olemme numeroineet teemahaastattelut niin, ettei vastaajia voi tunnistaa vastauksista. Etelä- Pohjanmaan teemahaastattelut ovat muodossa EP h1-4 ja Pohjois-Karjalan haastattelut muodossa PK h1-4. Myös kyselylomakkeet on numeroitu niin, etteivät vastaajat ilmene esimerkeistä. Etelä-Pohjanmaan kyselylomakkeet ovat

34 34 muodossa EP k1-30 ja Pohjois-Karjalan lomakkeet muodossa PK k1-21. Numeroinnit on tehty satunnaisessa järjestyksessä, ei aakkosjärjestyksessä. 5.2 Tutkimuksen tavoitteet ja kohderyhmä Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois- Karjalan maakuntien seurakuntien diakonista päihdetyötä. Meistä toinen on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Lappajärven kunnasta ja toinen Pohjois-Karjalasta Kontiolahden kunnasta. Halusimme tutkia erityisesti pienten seurakuntien diakonista päihdetyötä, koska aihetta ei ole juuri tutkittu. Halusimme tutkia myös maakuntien eroja ja yhtäläisyyksiä diakonisessa päihdetyössä, koska maakunnat ovat maantieteellisesti eri puolilla Suomea toinen lännessä ja toinen idässä ja kulttuurinen perintö on erilaista maakunnissa. Mielenkiintoamme aiheeseen lisäsi se, että molemmat maakunnat ovat muuttotappioalueita ja sijaitsevat kohtalaisen kaukana pääkaupunkiseudusta. Valitsimme diakonisen päihdetyön aiheeksemme, koska meitä molempia kiinnostaa sekä kirkollinen että yhteiskunnallinen päihdetyö ja niiden toimivuus suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi meitä kiinnostaa erityisesti pienten seurakuntien tekemä päihdetyö, koska niissä koko diakoniatyö on usein yhden tai korkeintaan kahden diakoniatyöntekijän varassa. Näissä seurakunnissa työntekijä ei voi keskittyä yhteen tai kahteen työalueeseen. Toisin kuin isoissa seurakunnissa, joissa vastuualueet on jaettu diakoniatyöntekijöiden kesken. Näin ollen myös päihdetyötä tehdään osana kaikkea diakoniatyötä.

35 Tutkimusmenetelmät Tutkimuksemme oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Kvalitatiivinen tutkimus etenee yksityisestä yleiseen ja lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä on useita. Tutkimus lähtee yleisistä käsitteistä muuttuen tutkimuksen kuluessa. Se on kontekstisidonnaista, jolloin teorioita ja säännönmukaisuuksia kehitellään suuremman ymmärtämisen toivossa. Tarkkuus ja luotettavuus saavutetaan todentamalla ne. Tutkimus tarkastelee kehittyviä prosesseja kuvaillen niitä luonnollisesti. (Hirsjärvi & Hurme 2007, ) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa kohdejoukkoa ei valita satunnaisotolla vaan se on tarkoituksenmukaisesti valittu ryhmä. Tutkimusta tehdessä työskennellään joustavasti ja muuttuvat olosuhteet huomioon ottaen. Tutkija toimii itse tutkimuksen välineenä. Tiedonkeruun apuvälineinä käytetään usein haastatteluja ja lomakkeita. (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara ) Käytimme tutkimuksessamme kvalitatiivista kyselylomaketta. Tutkimuksessamme olemme käyttäneet teemahaastattelua, joka on yksi tutkimushaastattelun lajeista. Haastattelu ja keskustelu ovat hyvin lähellä toisiaan. Haastattelua voidaankin nimetä keskusteluksi, jolla on ennalta päätetty tarkoitus. Keskusteluun ja haastatteluun liittyy sekä ei-kielellinen että kielellinen kommunikaatio. Näiden avulla välittyvät asenteet, mielipiteet, tunteet ja tiedot. Keskustelulla ja haastattelulla on kuitenkin yksi olennainen ero. Haastattelulla pyritään informaation keräämiseen ja se on ennalta suunniteltua toimintaa. (Hirsjärvi & Hurme 2002, 42.) Teemahaastatteluissa käsiteltävät aihepiirit eli teema-alueet ovat määritelty etukäteen. Kysymyksillä ei kuitenkaan ole tarkkaa muotoa ja järjestystä. Haastattelija pitää huolen siitä, että etukäteen päätetyt aihepiirit tulevat läpikäydyiksi. Aihepiirien laajuus ja syvyys voi kuitenkin vaihdella haastateltavien välillä. (Aaltola & Valli 2001, ) Teemahaastattelussa korostetaan haastateltavien omia määritelmiä tilanteista sekä heidän elämysmaailmaansa. Haastattelussa on keskeistä se, miten ihmiset tulkitsevat asioita ja antavat niille merkityksiä. Nämä merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa tutkijan ja haastateltavan välillä. (Hirsjärvi & Hurme 2002, 48.)

36 36 Kyselylomakkeemme kuuluvat kvalitatiiviseen tutkimusmenetelmään, jolloin käytimme aineistolähtöistä analyysia. Kyselylomakkeet (LIITE 6) ovat puolistrukturoituja, joissa on vain muutama strukturoitu kysymys. Kyselylomakkeen pääpaino on avoimissa kysymyksissä. Laadimme kysymykset osittain Kirkon päihdestrategian pohjalta ja osittain sen mukaan, mikä olisi opinnäytetyömme tutkimukselle olennaista tietoa. Kyselylomakkeen lähetimme tarkastukseen Diakonia-ammattikorkeakoulun muutamalle opettajalle, joista tapasimme henkilökohtaisessa ohjauksessa yhden. Koe testasimme lomakkeen muutamalla päihdealan ammattilaisella. Opettajien ja koehenkilöiden ideoiden perusteella muokkasimme lomakkeen siihen muotoon, että se oli valmis lähettäväksi. Saatuamme vielä ohjaavan opettajan siunauksen lomakkeelle, lähetimme kyselyt seurakuntiin. Lomakkeiden mukana lähetimme saatekirjeen (LIITE 5), jossa kerroimme hieman tutkimuksen tavoitteista. Saatekirjeemme oli lyhyt ja yksinkertainen, koska emme halunneet johdatella vastaajien vastauksia. Vastausaikamme oli kaksi viikkoa. Kahden viikon jälkeen lähetimme sähköpostitse muistutuksen seurakuntien diakoniatyöntekijöille kyselylomakkeeseen vastaamisesta ja annoimme vastausaikaa viikon verran. Kolmen ja puolen viikon jälkeen aloitimme kyselylomakkeiden analysoimisen. Myös teemahaastattelurungon (LIITE 7) muotoilimme osittain Kirkon päihdestrategian pohjalta ja osittain sen mukaan, mikä olisi opinnäytetyömme tutkimukselle olennaista tietoa. Teemahaastattelurungon tarkasti kaksi Diakoniaammattikorkeakoulun opettajaa. Heidän ideoidensa perusteella muokkasimme haastattelurungon viimeiseen muotoonsa. Opinnäytetyömme haastattelut teimme nauhuria apuna käyttäen. Haastattelutilanne oli vapaamuotoinen keskusteluhetki. Seurasimme kuitenkin teemahaastattelurunkoa niin, että saimme jokaiseen kysymykseen vastauksen.

37 Aineiston analysointi Laadullisessa tutkimuksessa aineiston analyysi on luonteeltaan analyyttista ja synteettistä. Analyyttiseen luonteeseen kuuluu aineiston luokittelu ja jäsentäminen systemaattisesti eri teema-alueisiin. Käytännössä sisäinen jäsentyminen ja teema-alueiden erittely muotoutuu lopulliseen muotoonsa vasta useiden analysointivaiheiden jälkeen. Aineiston analysoinnin tavoitteena on löytää keskeiset ydinkategoriat, jotka kuvaavat tutkittavaa kohdetta ja joiden varaan tutkimustulosten analysointi voidaan perustaa. Raportoidessaan tutkimusta tutkija ratkaisee, mikä tutkittavan ilmiön tarina on ja mitä raporttiin sisällytetään. Tämän vuoksi laadullinen tutkimus on luonteeltaan tulkinnallista. (Kiviniemi 2007, ) Yksi tapa määritellä aineistolähtöistä analyysia on jakaa aineisto useaan osaan. Näitä osia ovat pelkistäminen, ryhmittely, alakategoriat, yläkategoriat ja yhdistävien kategorioiden luominen. (Tuomi & Sarajärvi 2004, 102.) Käytimme kyselylomakkeiden ja teemahaastatteluiden analysointiin tätä aineistolähtöistä analyysimenetelmää. Aloitimme analysoinnin kyselylomakkeista. Aluksi kirjoitimme kaikkien kysymysten vastaukset tietokoneelle ja tulostimme ne. Sen jälkeen analysoimme ensiksi Etelä-Pohjanmaan maakunnan kyselylomakkeet siten, että tiivistimme vastaukset kysymyksittäin. Luimme vastauslomakkeita useasti läpi alleviivaten niitä ja pohdimme yhdessä ajatuksia, jotka ilmenivät tekstistä. Teimme saman Pohjois- Karjalan kyselylomakkeille. Sen jälkeen vertasimme maakuntien kyselylomakkeiden vastauksia toisiinsa ja pohdimme opinnäytetyömme tutkimuskysymyksiin liittyen tärkeimpiä aihealueita. Teemahaastattelut analysoimme kyselylomakkeiden jälkeen. Ensimmäinen vaihe teemahaastatteluiden tekemisen jälkeen on niiden litteroiminen eli puhtaaksi kirjoittaminen. Teemahaastatteluja useimmiten analysoidaan teemoittain ja tyypittelemällä. Tarkoituksena on jäsentää teemojen mukaisesti ja sitten aloittaa sen pelkistäminen. (Eskola & Vastamäki 2007, ) Kirjoitimme nauhurilta haastattelut tietokoneelle, jonka jälkeen tulostimme liuskat ja aloimme tutkia tekstiä. Luimme ja alleviivasimme erikseen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-

38 38 Karjalan haastatteluiden liuskat. Tämän jälkeen vertasimme yhdessä maakuntien teemahaastatteluita keskenään ja pohdimme mitkä aihealueet olisivat keskeisimmät opinnäytetyömme kannalta. 5.5 Me tutkijoina Opinnäytetyöprosessimme on ollut pitkä ja monimutkainen polku. Ensimmäisen opinnäytetyömme mennessä puihin keväällä 2007 täytyi motivaatiota lähteä hakemaan taas uudelleen. Alkusyksystä 2007 olimme kuitenkin hyväksyneet valmistumisemme viivästymisen maaliskuuhun 2008 ja olimme täynnä uusia ideoita. Yksi aiheistamme ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeen alle, joten keksimme yhden päivän aikana uuden nykyisen aiheemme. Näin jälkikäteen pohdittuna emme olisi voineet parempaa aihetta valitakaan. Johdatus on siis jälleen ollut matkassa. Aloitimme nykyisen opinnäytetyömme kysymällä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois- Karjalan pienistä seurakunnista, olisivatko diakoniatyöntekijät kiinnostuneita osallistumaan teemahaastatteluun. Diakoniatyöntekijät vastasivat hyvin nopeasti meille halukkuudestaan osallistua teemahaastatteluun. Joten opinnäytetyöprosessimme alkoi syyskuussa Päätimme kuitenkin tiukasta aikataulusta huolimatta pyrkiä valmistumaan maaliskuussa 2008, joten asetimme tavoitteeksi esitellä työmme helmikuun 2008 loppuseminaarissa. Lähetimme kyselylomakkeet lokakuun 2007 puolivälissä postin kautta maakuntien diakoniatyöntekijöille. Teemahaastattelut teimme marraskuun aikana. Kirjoittamisprosessi käynnistyi täydellä teholla marraskuun lopussa. Parityöskentelymme on ollut sujuvaa, eikä meidän ole tarvinnut riidellä keskenämme työn tekemisestä tai kirjoittamisesta. Olemme täydentäneet toistemme vahvuuksia ja puutteita. Vaikka Karoliina muutti vuoden 2008 alussa Ouluun, ei sekään ole vaikuttanut suuresti työmme tekemisen jatkumiseen. Jaoimme työmme aihealueita ja kirjoittamisprosessi jatkui.

39 39 Haasteellista opinnäytetyömme kannalta on ollut se, että olemme kotoisin tutkittavista maakunnista, Karoliina Etelä-Pohjanmaalta ja Paula Pohjois-Karjalasta. Kumpikin muutti synnyinkunnastaan muualle Suomeen 18-vuoden iässä. Molemmille on kertynyt paljon tietoa ja kokemuksia synnyinmaakuntiensa kulttuurista, elämäntavoista ja yhteiskunnallisesta tilanteesta. Molemmat ovat osallistuneet kotikuntansa seurakunnan toimintaan, joka on tuonut tietoa myös seurakuntien toiminnasta maakunnissa. Jossakin vaiheessa tämä on tuonut mukanaan pientä turhautumista, kun tiedolle ja kokemukselle synnyinmaakunnista ei olekaan löytynyt tutkittua tietoa. Tämän vuoksi olemme joutuneet pohtimaan paljon hiljaisen tiedon käyttämistä tässä työssämme.

40 40 6 AINOANA DIAKONIATYÖNTEKIJÄNÄ SEURAKUNNASSA TEEMAHAAS- TATTELUIDEN MUKAAN 6.1 Diakoniatyöntekijöiden koulutus Teemahaastattelurungossamme oli yhteensä seitsemän teema-aluetta. Ensimmäisessä teemassa keskityimme haastateltavien koulutukseen. Toisen teeman aiheena oli se, että haastateltava on ainoa diakoniatyöntekijä seurakunnassaan. Kolmannen teeman sisältö koski diakoniatyön resursseja ja osaamista. Neljäs teema käsitteli diakoniatyön päihdeasiakkaita. Viidennen teeman aiheena oli diakoniatyöntekijöiden tekemän päihdetyön muutos. Kuudennessa teemassa keskustelimme haastateltavan tekemästä yhteistyöstä. Viimeinen teema käsitteli diakoniatyötä ja yhteiskuntaa. Lisäksi kysyimme lopuksi, onko haastateltavalla vielä jotain lisättävää tai kerrottavaa aiheeseen liittyen. Ensimmäisessä teemassa keskityimme haastateltavien diakoniatyöntekijöiden koulutukseen. Etelä-Pohjanmaalla kaksi haastateltavista on koulutukseltaan diakoneja, yksi diakonissa ja yksi seurakuntakuraattori. Pohjois-Karjalan haastateltavista työntekijöistä kolme on koulutukseltaan diakonissoja ja yksi diakoni. Kysyimme diakoniatyöntekijöiltä, onko heidän koulutuksestaan ollut hyötyä päihdetyön tekemiseen. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Karjalassa kaikki haastateltavat ovat sitä mieltä, että heidän koulutuksestaan on ollut jonkinlaista hyötyä päihdetyön tekemiseen. Hyötyä on ollut muun muassa opiskelun aikoina tehdyistä harjoitteluista sekä sairaanhoitajataustasta. Muutama haastateltava toi kuitenkin esille sen näkökulman, ettei koulutuksessa ole saanut tarpeeksi tietoa päihteistä. Kaikista haastateltavista kolme diakoniatyöntekijää on ollut seurakunnan virassa jo yli 30 vuotta. Neljä työntekijää on ollut seurakunnan virassa kymmenen vuoden molemmin puolin ja yksi työntekijä noin kaksi vuotta. Kukaan haastateltavista diakoniatyöntekijöistä ei ollut käynyt lisäkoulutusta, joka olisi koskenut suoranaisesti päihdetyötä. Seurakunnan kautta on kyllä mahdollista käydä mo-

41 41 nenlaista lisäkoulutusta, mutta tarjonnan laajuuden vuoksi haastattelemamme työntekijät ovat valinneet koulutusta, joka palvelee parhaiten koko laajaa diakoniatyön kenttää. 6.2 Ainoana diakoniatyöntekijänä seurakunnassa Toisessa teemassa keskityimme siihen, että haastateltavat ovat ainoita diakoniatyöntekijöitä seurakunnassaan. Kaikille haastateltaville oli aika vaikeaa arvioida, kuinka paljon heidän työajastaan menee päihdetyöhön. Kun hoidettavana on koko seurakunnan diakoniatyö, on luonnollista, ettei päihdetyöhön käytetty aika ole kuin murto-osa koko työajasta. Kaikki haastateltavat kohtaavat päihdeasiakkaita pääasiassa diakoniatoimiston vastaanotolla, josta haetaan usein apua taloudellisiin ongelmiin. Diakoniatyöntekijät tekevät myös jossain määrin kotikäyntejä päihdeasiakkaiden kodeissa. Etelä-Pohjanmaalla missään haastatteluseurakunnassa ei varsinaista säännöllistä toimintaa päihdeasiakkaille ole järjestetty, mutta rovastikunnallista yhteistyötä tehdään paljon. Kerran kuukaudessa järjestetään rovastikunnallinen A-ilta, jonne kaikki haastateltavat vievät asiakkaitaan. A-ilta järjestetään aina jossakin rovastikuntien seurakunnista ja paikkakunta vaihtelee. Myös jokavuotiset A-leirit ovat rovastikunnallisia.. Meillä on rovastikunnallisesti tällasia A-iltoja kerran kuukaudessa, jossain rovastikunnan seurakunnassa ja sinne nyt oon järjestäny kyytiä ja sitten siitä aina informoinu Sitte on tietenkin jotakin yksittäisiä tapaamisia Meiän seurakunnas on tällä hetkellä, että on tämmönen pitkähän kuivilla olleitten joukko, siihen kuuluu 5-6 kaveria ja mä tiedän, että ne tekee niin ku tällä hetkellä sellaista tukea antavaa päihdetyötä siellä koko ajan niin ku elämänsä keskellä (EP h3.) Pohjois-Karjalassa kahden haastateltavan seurakunnassa ei ole mitään säännöllistä ryhmätoimintaa päihdeasiakkaille, mutta heillä on mahdollisuus lähettää asiakkaita naapurikuntien järjestämään toimintaan. Kahdella seurakunnalla puolestaan on omaa säännöllistä ryhmätoimintaa päihdeasiakkaille. Leiritoimintaa

42 42 on kaikilla seurakunnilla. Kahdella se on täysin omaa ja kahdella naapuriseurakunnan kanssa yhteistyössä. Meillä ei järjestetä minkäänlaista toimintaa. Meillä on rovastikunnallisena ollut... Täällä ei oo minkäänlaisia perinteitä päihdetyöhön. Se on tämmöstä henkilökohtaista työtä ollut aina. Ja sitte myö nyt rovastikunnallisesti yritetty järjestää esimierkiks leiripäiviä, tai jotai joulujuhlia. Ja ihan sillä lailla, että mie olen henkilökohtaisesti kutsunut niitä ihmisiä ja yrittänyt sitouttaa. Mutta koskaan en oo ketään saanu liikkeelle (PK h2.) Molempien maakuntien kaikki haastateltavat kokivat pääasiassa olevansa ainoita seurakunnan työntekijöitä, jotka tekevät päihdetyötä. He kertoivat erilaisia näkökulmia siihen, millaista on työskennellä ainoana diakoniatyöntekijänä seurakunnassa. Hyvinä puolina pidetään sitä, että ainoana diakoniatyöntekijänä ollessa voi olla oman työnsä herra. Hyvää on myös se, että voi työskennellä kaikkien diakoniatyön osa-alueiden parissa, eikä keskittyä vain yhteen tai kahteen osa-alueeseen. Näin työ on mielekästä, monipuolista ja vaihtelevaa. Se on se homma hallinnassa, kun se on kaikki itellä Tietää jo seurakunnan, mutta sitten tämä neuvotteluapu ois joskus hyvää ja keskustelu toisen kanssa, että miten menetellään missäkin tilanteessa ja sitte se, että se oma näkökulma jonku asiakkaan kohdalla se on hyvin yksipuolinen, kun sen ite muodostaa Sillo ku ois joku toine, jonka kanssa siitä neuvottelis ja juttelis hiukan, ni se vois tulla monipuolisemmin sitten tämä asia esille. (EP h1.) Tää on ihan ammattina tosi mahtava ammatti. Tässä pystyy tekemään niin monenlaista työtä. Se ei ole sitä yhtä ja samaa Tavallaan haluan nostaa lippua korkeelle, koska yksin työtä tekevän on oltava aivan tosi monipuolisia ammattilaisia (PK h4.) Toisaalta haastateltavat pitävät myös haasteena sitä, että yksin työskennellessä pitää kaikki osa-alueet pystyä hoitamaan. Joskus tämä tuo mukanaan pitkiä työpäiviä ja tunnetta omasta riittämättömyydestä. Joskus työssä on myös tilanteita, jolloin haastateltavat kaipaisivat toista työntekijää, jolle purkaa työn tuomia taakkoja. Tähän ongelmaan tuo apua naapuriseurakunnan diakoniatyöntekijät tai oman seurakunnan muut työntekijät, joiden kanssa voi keskustella omasta työstään ja sen mukanaan tuomista ongelmista.

43 Diakoniatyön resurssit ja osaaminen Kolmannessa teemassa pääaiheina olivat diakoniatyön resurssit ja osaaminen. Etelä-Pohjanmaalla kaikki haastateltavat mainitsivat työparin helpottavan työtä siinä määrin, että näin toinen voisi panostaa enemmän päihdetyöhön. Kaikki työntekijät olivat kuitenkin niin tottuneita työskentelemään yksin, etteivät edes osaa kaivata työparia. Lisäksi he tekevät paljon rovastikunnallista yhteistyötä, minkä kautta he saavat myös tukea päihdetyön tekemiseen. Pohjois-Karjalassa kaikki haastateltavat yhtä lukuun ottamatta kaipaisivat toista diakoniatyöntekijää seurakuntaansa. Haastateltavat toivat ilmi sen, että työparina voisi olla myös esimerkiksi vapaaehtoistyöntekijä, järjestön tai kunnan työntekijä. Lisää rahaa tai seurakunnan muiden työntekijöiden tukea ei varsinaisesti kaivattu lisää. Mä oon aina tykänny päihdetyöstä, että mä tykkään niistä henkilöistä. Yleensäkin mä tykkään tällasista vaatimattoman oloisista henkilöistä ja päihteiden käyttäjät, jotka ovat niin ku kumminkin asiakkaina sellaisia, jotka on todella pitkään käyttäneet, että ovat niin ku tavallaan sairastuneet jo aika syvällekin tähän alkoholismiin, niin, ne on mun mielestä niin aitoja ihmisiä heillä on herkkä tunneelämä ja hyvin ajattelevia ja todella fiksujakin ihmisiä Se tekee mielekkään siitä työstä. Mut sit se rasittavuus on ehkä siinä, että toisinaan kun tuntuu, että on auttanut ja saatu jaloilleen joku henkilö ja taas vähän ajan päästä se sortuu hyvinkin syvälle. Niin tämä siksakki elämässä niin sitten toisinaan tuo vähitellen sitä tunnetta, että tekee turhaa työtä (EP h4.) Päihdetyön tekeminen koettiin osittain henkisesti raskaaksi. Henkisesti raskaaksi koettiin esimerkiksi se, kun päihdeongelmaiset retkahtavat yhä uudelleen pitkänkin raittiusjakson jälkeen. Työn mielekkääksi tekee kuitenkin esimerkiksi se, että päihdeongelmaiset koetaan tunne-elämältään hyvin herkiksi ihmisiksi.

44 Diakoniatyön päihdeasiakkaat Neljännessä teemassa keskityimme diakoniatyön päihdeasiakkaisiin. Kaikkien haastateltavien mukaan yleisin diakoniatoimistossa asioiva päihdeasiakas on keski-ikäinen mies, joka on usein pitkälle alkoholisoitunut, avio- tai avoeron läpikäynyt, työtön ja yksinäinen. Kaikki haastateltavat toivat esille myös sen, että naisten päihdeasiakkuus on ollut viime aikoina nousussa. Jotkut haastateltavista kertoivat, että päihdeongelmaiset naiset ovat haastavampia asiakkaita kuin miehet. Haastateltavat tietävät, että heidän seurakuntansa alueella on myös huumeiden käyttöä. Asiakkaina heitä käy harvemmin tai ei lainkaan, koska huumeiden käyttö ei välttämättä näy asiakkaasta päällepäin. Haastatteluista käy ilmi, että nuoret huumausaineen käyttäjät ovat näkyvämpi ryhmä Pohjois- Karjalassa kuin Etelä-Pohjanmaalla. No. Mitenhän sen sanois, melko iäkkäitä ja on keski-ikäisiä. Ja sitten on myös nuoria. Lähinnä huumenuoria myös tulee tähän. Useimmiten mies ja keski-ikäinen ja eronnut. Työtön. Harvoin on työtä meillä on pitkäaikaistyöttömiä runsaastikin. (PK h3.) Etelä-Pohjanmaan haastateltavat totesivat pohjalaisen käyttävän päihteitä, koska se on pohjalainen periytyvä tapa. Monet asuvat syrjäkylillä ja päihteiden käyttö on totuttu tapa, joka periytyy isältä pojalle. Alkoholia juodaan reippaasti, kun sitä kerran on alettu juomaan ja usein perinteeseen liittyy myös nyrkkitappelut. Etelä-Pohjanmaan juttu on se, että täällä perinteisesti näköjään on käytetty alkoholia aika reippaasti ja mä huomaan omassa seurakunnassa, että täällä on määrättyjä kyliä, joissa on tämmönen perinne, että se menee ihan sukupolvesta toiseen tämä, että sitä ei pietäkään mitenkään niin ku erikoisen pahana asiana. Jotenki tämmönen mielikuva tullu vuosien varrella, että se on niin ku tämmönen periytyvä asia, että se on ollut tapa. Se jotenki lainausmerkeissä hyväksytään tämä, että on määrätyt tyypit, jotka käyttäytyy näin, käyttää päihteitä ja siihen ei suuremmin kiinnitetä huomiota. (EP h1.) Pohjois-Karjalan haastateltavat toivat esille erilaisia syitä päihteiden käyttöön. Karjalaiset käyttävät päihteitä, koska karjalaisilla on huono itsetunto ja monet

45 45 ovat syrjäytyneet. Monet karjalaiset ovat juurtuneet kotiseudulle, eikä heillä ole edes halua vaihtaa asuinseutua esimerkiksi työpaikan perässä. Täällä on varmaan aika pitkälle tämmöstä peräkammarinpoikasysteemiä, että ne ihmiset on vähä, puuttuu semmonen omaaloitteisuus, puuttuu yleinen kiinnostus elämään itseluottamuksen puute kans, että ei oo niin ku opittu vastaamaan oikeastaan itestä kunnolla, ottamaan sitä vastuuta. (PK h1.) Erityisesti Pohjois-Karjalassa esille nousi suuri työttömyys ja se, että ei ole muuta mallia ratkaista ongelmia kuin päihteet. Osa haastateltavista toi esiin Venäjän rajan läheisyyden. Sen katsotaan lisäävän sekä alueella esiintyvää alkoholin ja huumeiden käyttöä että niiden myyntiä. 6.5 Päihdetyön muutokset Viidennessä teemassa kyselimme diakoniatyöntekijöiden tekemän päihdetyön muutoksista. Vastauksista huomaa haastateltavien pitkällä virka-ajalla olevan merkitystä siihen, kuinka paljon he työssään ovat huomanneet muutosta. Mitä pidemmän työuran haastateltava oli tehnyt seurakunnan diakoniatyössä, sitä selvemmin hän kertoi päihdetyön lisääntyneen vuosien varrella. Myös osa lyhyempään työskennelleistä haastateltavista kertoi päihdetyön lisääntyneestä tarpeesta. Vain muutama haastateltava ei nähnyt päihdetyön muuttuneen merkittävissä määrin tai ei osannut sanoa asiasta oikein mitään. Yksi haastateltava mainitsi diakonisen päihdetyön muuttuneen suvaitsevammaksi vuosien varrella. Etelä-Pohjanmaalla haastateltavat kertoivat diakoniatyön tekemän päihdetyön työmuotojen ja tapojen olevan aika lailla samanlaiset kuin aikaisemminkin. Osa haastateltavista kertoi esimerkiksi leiritoiminnan ja taloudellisen avustamisen tarpeen lisääntyneen vuosien varrella. Eräs haastateltavista kertoi hengellisyyden merkityksen kasvaneen vuosien varrella esimerkiksi A-illoissa. Kaksi haastateltavista toi vahvasti esille EU-tukipakettien suuren merkityksen nykypäivänä. Näiden pakettien jakamisen kautta työntekijät ovat päässeet paremmin

46 46 keskusteluun myös sellaisten ihmisten kanssa, joiden päihdeongelma ei ole ollut niin näkyvää. Mä oon kohta lähes 40 vuotta ollut työssä. Alkuvuosina päihdetyötä oli hyvin nimellisesti ja sai tehrä aika paljon työtä, että sai jonku henkilön lähtemään, kun rovastikunnallista ensimmäistä leiriä oltiin järjestämässä. Muistan yhden henkilön sain silloin mukaan Siitä se on sitten pikku hiljaa muuttunut Hyvin ratkaiseva oli tämä 90-luvun lama, jolloin näin, että yhteiskunnallisesti tai kunnallisesti päihteiden käyttäjät jäi aika lailla syrjään avun saannissa. Lama on tuonut mukanaan enemmän seurakuntiin tätä toimintaa ja paineita toiminnan järjestämiseen Sitten, kun ruvettiin antamaan tätä niin sanottua EU-tukipaketteja, tätä ruoka-apua, sillä oli hyvin ratkaiseva osuus ainakin meidän seurakunnassa, että kun he tulivat hakemaan näitä, samalla sai yhteyden heihin. Aikasemmin oli aika vaikea mennä kysymään, että sinä varmaan käytät päihteitä liikaa, että tulisitko leirille? Se oli se leirille haaliminen aika vaikeaa, mutta nyt ne tulee niin ku luonnostaan siinä työn puitteissa (EP h4.) Osan Pohjois-Karjalan haastateltavien mukaan päihdetyön työmuodot ja tavat eivät ole ratkaisevasti muuttuneet vuosien varrella. Muutama vastaajista mainitsi taloudellisen avustamisen tarpeen sekä yhteistyön sosiaalitoimen kanssa lisääntyneen. Osa haastateltavista kertoi myös huumetyön tarpeen kasvaneen viime vuosina. 6.6 Yhteistyö päihdetyön merkeissä Kuudennessa teemassa keskityimme haastateltavien diakoniatyöntekijöiden tekemään yhteistyöhön päihdetyön merkeissä. Kaikki haastateltavat tekevät yhteistyötä kunnan sosiaalitoimen kanssa. Etelä-Pohjanmaalla haastateltavat kertoivat tekevänsä yhteistyötä esimerkiksi Sininauhaliiton, terveyskeskuksen sekä mielenterveyshoitajan kanssa. Kaikkien Etelä-Pohjanmaan haastateltavien mukaan rovastikunnallista yhteistyötä tehdään paljon. Hiippakunnallista yhteistyötä tehdään hyvin vähän päihdetyön merkeissä.

47 47 Joo, kyllä. Sosiaalitoimen ja muutenkin kunnan kanssa. Mua pyydettiin mukaan ku kunta laati päihdetyönstrategian Mielenterveyshoitaja on nyt se, joka pitää vastaanottoa ja työtoimintapiiriä, sellaista jotain työtoimintaa. Hänen kanssaan teen yhteistyötä ja tosi paljon oon tehny sitä, että yksinkertaisesti ohjannu terveyskeskukseen...täällähän kokoontuu AA-kerho ja mä oon niiku kautta rantain kuullu, että tää on aika toimiva ja täällä on nii ku muista kunnista tulee tänne...(ep h2.) Pohjois-Karjalassa haastateltavien yhteistyötahot päihdetyön osalta vaihtelivat hyvin paljon paikkakuntien kesken. Vain yksi haastateltavista kertoi seurakuntansa tekevän rovastikunnallista yhteistyötä. Hän tekee yhteistyötä myös AA- ja NA- kerhojen kanssa. Toinen haastateltava kertoi tekevänsä yhteistyötä terveyskeskuksen ja kotisairaanhoidon kanssa, mutta päihdeleirien osalta yhteistyö naapuriseurakuntien kanssa on loppunut viime vuosina. Kolmas haastateltava kertoi tekevänsä yhteistyötä kotisairaanhoidon, A-Killan ja naapuriseurakunnan kanssa. Neljäs haastateltava kertoi tekevänsä yhteistyötä työvoimatoimiston ja päivätoimintakeskuksen kanssa. Naapuriseurakunnan kanssa on ollut muun muassa yhteisiä päihdeleirejä. Kaksi haastateltavista kertoi lisäksi tehneensä yhteistyötä Kansan Raamattuseuran kanssa. 6.7 Diakoniatyö ja yhteiskunta Seitsemännen teeman aiheena oli diakoniatyö ja yhteiskunta. Paikkakunnalliset muutokset vaikuttavat molemmissa maakunnissa jonkun verran päihdetyön tarpeeseen. Etelä-Pohjanmaalla kolme haastateltavista työskentelee paikkakunnilla, jotka kärsivät eriasteisesta muuttotappiosta. Yksi haastateltava työskentelee kunnassa, joka on muuttovoittoinen. Haastateltavat toivat esille sen näkökulman, että paikkakunnalle muutto ei aina ole välttämättä hyvä asia. Paikkakunnalle muuttavat tuovat mukanaan usein myös kasan erilaisia ongelmia, joista päihdeongelma on yksi. Yksi haastateltavista toi ilmi, että kuntaliitokset ovat tuomassa muutoksia kuntiin ja näin ollen myös seurakuntiin.

48 48 Pohjois-Karjalan kaikki haastateltavat työskentelevät muuttotappiokunnassa. Osa haastateltavista kertoi erilaisten hoito- ja kuntoutuslaitosten asukkaiden joskus jäävän paikkakunnalle kuntoutuksen jälkeenkin, mikä osaltaan lisää alueen päihteiden käyttöä. Yksi haastateltavista toi ilmi myös sen, että kuntaan muuttaa päihdeongelmaisia ihmisiä Etelä-Suomesta. Myös työttömyys ja uusien työpaikkojen puute tulee vahvasti ilmi haastatteluista. asukasluku on alle 3000 On täällä ollut enemmän asukkaita. Varmaan joskus 60-luvulla on ollut päälle 6000, jopa On tää ollut aika rankkaa tää muutos. Väki vanhenee Ja tää sitten ett täältä ei lähetäkkään sitten muualle. Sitä jäähän tänne johon on juurruttu ja synnytty. Oli töitä tai ei. (PK h4.) Pohjois-Karjalassa kaikki yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta kokivat, ettei kunnan sosiaalitoimi pysty vastaamaan tarpeisiin. Kaikkien mielestä kunnan sosiaalitoimesta saadaan hyvin erilaiset lakisääteiset sosiaalituet. Kolme haastateltavista kertoi, että kunnan harkinnanvaraisen sosiaalituen rahat ovat hyvin niukat eikä esimerkiksi kuntoutukseen pystytä lähettämään asiakkaita. Yksi haastateltavista oli tyytyväinen kunnan sosiaalitoimen työskentelyyn ja siihen, että kunta voi lähettää asiakkaita kuntoutukseen tarpeen vaatiessa. Yksi haastateltavista mainitsi, että diakoniatyössä näkee nämä väliinputoajat ja ne, jotka eivät halua mennä sosiaalitoimen asiakkaaksi. Minusta ei saa. Ensinnäkin meijänki kuntakin kun on köyhä, meillä on erittäin tiukka tämä rahallinen avustus. Ja näihin kuntoutuspaikkoihin ei niin enää vaan mennä, ei saa mitään maksusitoumuksia Valitettavasti tässä diakoniassa näkee nämä väliinputoojat sitten, jotka eivät saa ja sitten on toiset, jotka eivät halua mennä sosiaalipuolelle (PK h3.) Etelä-Pohjanmaan haastateltavat kertoivat kunnan sosiaalitoimen rahojen olevan vähissä ja kuntoutukseen pääsee huonosti. Kunta hoitaa pääasiassa erialaiset lakisääteiset sosiaalituet hyvin. Haastateltavat mainitsivat, että kunnan hoitoonohjauksessa on puutetta ja katkaisuhoitoon ei aina pääse. Kaksi haastateltavista toi esille sen, että kunnassa on tehty kunnan oma päihdestrategia, jonka tekemiseen seurakunta on myös osallistunut. Tämän strategian nähdään mahdollisesti tulevaisuudessa parantavan kunnan tekemää päihdetyötä. Kaikki haastateltavat allekirjoittivat jollakin tapaa ajatuksen siitä, että diakonityö olisi niin sanottu viimeinen luukku.

49 49 7 MAAKUNTIEN DIAKONISEN PÄIHDETYÖN TOTEUTUMINEN KYSELYLO- MAKKEIDEN MUKAAN 7.1 Perustietoa maakuntien diakoniatyöstä Kyselylomakkeessamme oli yhteensä 22 kysymystä. Ensimmäiset kolme kysymystä olivat strukturoituja, joissa kysyimme perustietoja muun muassa vastaajien koulutuksesta. Loput kysymykset kysymystä 9 lukuun ottamatta olivat avoimia. Kysymykset 4-6 käsittelivät kirkon päihdestrategiaa sekä seurakunnan toiminnan suunnittelua. Kysymykset 7 ja 8 koskivat diakoniatyön päihdeasiakkaita. Kysymykset 9-12 käsittelivät alueen päihteidenkäyttöä ja ongelmiin puuttumista. Kysymyksissä keskityimme diakoniatyön toimintaan päihdeongelmaisille sekä ennaltaehkäisevään työhön. Kysymyksessä 16 kysyimme yhteiskunnan roolista. Kysymykset 17 ja 18 tarkastelivat päihdeongelmiin puuttumista. Kysymys 19 käsitteli diakoniatyön resursseja. Kysymyksessä 20 keskityimme hengellisyyden merkitykseen päihdeongelmaisille. Kaksi viimeistä kysymystä käsittelivät diakoniatyöntekijöiden yhteistyötahoja. Ensimmäiseksi kysyimme paikkakuntaa, jossa seurakunta sijaitsee. Vastausten perusteella laskimme prosentit sille, ovatko seurakunnat kaupunki- vai kuntaseurakuntia. Etelä-Pohjanmaan vastauksista puolet saapui kaupunkiseurakunnista ja puolet kuntaseurakunnista. Pohjois-Karjalan vastauksista 66,7 prosenttia saapui kuntaseurakunnista ja loput 33,3 prosenttia kaupunkiseurakunnista. Laskimme prosentit myös sille, minkä kokoisessa diakoniatyöntekijöiden yhteisössä vastaajat työskentelevät kyselylomakkeen vastaamisaikana. Etelä- Pohjanmaan vastanneista 30 prosenttia työskenteli seurakuntansa ainoana diakoniatyöntekijänä sekä 30 prosenttia vastanneista kolmen viran seurakunnissa. 23,3 prosenttia vastanneista työskenteli seurakunnissa, joissa on kaksi virkaa ja 16,7 prosenttia seurakunnissa, joissa on neljä virkaa tai enemmän.

50 50 Pohjois-Karjalan vastanneista 38,1 prosenttia työskenteli seurakunnissa, joissa on kaksi virkaa. 23,8 prosenttia vastanneista työskenteli seurakuntansa ainoana diakoniatyöntekijänä. Myös seurakunnissa, joissa on 4 virkaa tai enemmän, työskenteli 23,8 prosenttia vastanneista. Loput 14,3 prosenttia vastanneista työskentelivät seurakunnissa, joissa on 3 virkaa. Kysyimme diakoniatyöntekijöiden palvelusvuosia seurakunnassa. Jaoimme vastausvaihtoehdot seuraavasti: alle 1 vuosi, 1-5 vuotta, 5-10 vuotta, yli 10 vuotta, yli 20 vuotta ja yli 30 vuotta. Teimme diakoniatyöntekijöiden palvelusvuosista taulukot. TAULUKKO 9: Etelä-Pohjanmaan vastanneiden palvelusvuodet diakoniatyöntekijänä seurakunnassa.

51 51 TAULUKKO 10: Pohjois-Karjalan vastanneiden palvelusvuodet diakoniatyöntekijänä seurakunnassa. Vastanneiden koulutustaustat olivat molemmissa maakunnissa samansuuntaiset. Etelä-Pohjanmaan vastanneista 53,3 prosenttia (16) on diakonissoja. 43,3 prosenttia (13) vastanneista on diakoneja. Yksi vastanneista on koulutukseltaan seurakuntakuraattori. Pohjois-Karjalassa vastanneista 57,1 prosenttia (12) on diakonissoja ja 42,9 prosenttia (9) on diakoneja. 7.2 Diakoniatyöntekijöiden tutustuminen kirkon päihdestrategiaan Kysymyksissä neljä ja viisi käsittelimme kirkon päihdestrategiaa. Etelä- Pohjanmaalla strategiaan henkilökohtaisesti oli tutustunut 14 vastaajaa. 15 vastaajaa ei ollut tutustunut strategiaan. Yksi vastanneista oli jättänyt kohdan tyhjäksi. Tärkeimpinä haasteina työlle nähtiin ennaltaehkäisevä päihdetyö, ongelmien puheeksi ottaminen, yhteistyö ja se, että päihdeongelmat koskettavat koko seurakuntaa eikä vain diakoniatyötä. Pohjois-Karjalan vastanneista 8 oli tutustunut kirkon päihdestrategiaan. 13 vastajaa ei puolestaan ollut tutustunut strategiaan. Tärkeimpinä haasteina työlle

52 52 nähtiin yhteistyö, yhteisöllisyys sekä ongelmien puheeksi ottaminen. Osa vastanneista toi ilmi myös sen, että he olivat tutustuneet kirkon päihdestrategiaan vasta sen jälkeen, kun olivat saanet kyselylomakkeemme. Kysyimme, onko seurakuntaan laadittu oma päihdestrategia ja strategian painopistettä. Etelä-Pohjanmaan vastanneista kaksi kertoi työskentelevänsä seurakunnassa, jossa on oma päihdestrategia. Painopisteet näissä strategioissa ovat nuorison tukeminen päihteettömyyteen sekä päihdeongelmaisten tasa-arvoinen kohtelu kaikessa seurakunnan toiminnassa. Vastanneista neljä kertoi, että seurakunnan omasta päihdestrategiasta on ollut puhetta. Loput 24 vastanneista työskentelee seurakunnassa, jossa ei ole omaa päihdestrategiaa. Pohjois-Karjalan vastanneista kaksi työskentelee seurakunnassa, jossa on oma päihdestrategia. Pääpainopisteet ovat ennaltaehkäisevä päihdetyö, säännöllinen ryhmätoiminta sekä ajatus siitä, että ihminen itse ei ole ongelma vaan hänellä on ongelma. Vastanneista viisi kertoi, että seurakunnan omasta päihdestrategiasta on ollut puhetta. Suurin osa vastanneista (13) kertoi työskentelevänsä seurakunnassa, jossa ei ole päihdestrategiaa. Yksi vastaajista oli jättänyt kohdan tyhjäksi. Lisäksi sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Karjalassa on joissakin kunnissa laadittu päihdestrategia, jonka tekemiseen myös seurakunta on osallistunut. 7.3 Diakoniatyöntekijöiden kohtaamat päihdeasiakkaat Kysyimme, ketkä hakevat apua päihdeongelmiinsa diakoniatoimistosta ja millaista apua he hakevat. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan seurakuntien diakonitoimistosta apua ei vastauksien mukaan haettu varsinaisesti päihdeongelmaan. Asiakkaan päihdeongelma ilmenee yleensä, kun hän tulee hakemaan taloudellista apua diakoniatoimistosta. Asiakkaina diakoniatoimistossa ovat pääasiassa keski-ikäiset miehet, työttömät, parisuhteesta eronneet ja yksinäiset. Joukossa on myös yhä useammin naisia. Pohjois-Karjalan vastauksista

53 53 ilmeni myös, että diakoniatoimistosta apua hakevat nuoret avioparit, opiskelijat ja perheelliset. Molempien maakuntien diakoniatoimistosta päihdeongelmaiset hakevat pääasiassa apua taloudellisiin ongelmiin, keskustelukumppania ja hengellistä tukea. Kyselylomakkeessa käsittelimme myös, minkälaista päihteiden käyttöä diakoniatyöntekijöiden mielestä heidän seurakuntansa alueella esiintyy. Vastausvaihtoehdoiksi olimme antaneet seuraavat: alkoholin käyttöä, huumeiden käyttöä, lääkkeiden väärinkäyttöä, päihteiden sekakäyttöä, korvikealkoholin käyttöä (esimerkiksi pesu- ja pakkasnesteet sekä itäviina), teknisten liuottimien käyttöä (esimerkiksi liimat ja lakat) ja muuta käyttöä, minkälaista. Vastaaja on voinut valita useamman vastausvaihtoehdon. Nämä vastaukset olemme laskeneet prosenteiksi koskemaan koko maakunnan päihdetilannetta diakoniatyöntekijöiden näkökulmasta. TAULUKKO 11: Etelä-Pohjanmaan diakoniatyöntekijöiden arvioima alueen päihteidenkäyttö

54 54 TAULUKKO 12: Pohjois-Karjalan diakoniatyöntekijöiden arvioima alueen päihteidenkäyttö Kaikki vastanneet sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Karjalassa kertoivat seurakuntansa alueen asukkaiden käyttävän alkoholia. Näin alkoholin käyttö sai prosentikseen 100. Osa vastanneista diakoniatyöntekijöistä oli sitä mieltä, ettei alueella esiinny muiden päihteiden kuin alkoholin käyttöä. Yllä olevien taulukoiden prosentit kuvaavat diakoniatyöntekijöiden käsitystä seurakuntansa alueen asukkaiden eri päihteiden käytön laajuudesta. 7.4 Päihdeongelman syitä ja kohtaamisen taitoa Kysyimme, miten ilmeneviin päihdeongelmiin tulisi diakoniatyöntekijöiden mielestä puuttua. Etelä-Pohjanmaan vastauksissa korostui erityisesti nuorten valistaminen iloisella valistustyöllä. Lisäksi painotettiin keskustelua, ongelmien puheeksi ottamista ja hoitoon ohjausta. Vastanneista suurimman osan mielestä alkoholi on liian halpaa ja se lisää ongelmia. Myös yhteistyötä eri tahojen, erityisesti sosiaalitoimen, koulun ja poliisin, kanssa pidettiin hyvin tärkeänä.

55 55 Päihteiden käyttö on mielestäni myös yhteiskunnan ongelma. Liian helposti saatavilla liian halpaa. Puututtava olisi nuorena, hyvää ja iloista valistustyötä selvän elämän puolesta. Ei ihannoivaa asennetta terasseihin, saunakaljoihin ym. (EP k8.) Pohjois-Karjalassa korostuivat keskusteluapu, erityisesti nuorten ja lasten valistustyö, hoitoon ohjauksen tärkeys sekä moniammatillinen yhteistyö. Lisäksi osa Pohjois-Karjalan vastanneista toi esille, että alkoholin kuljettaminen ulkomailta Suomeen sekä varsinkin sen laiton myyminen, on suuri ongelma erityisesti Itä- Suomessa. Pyysimme diakoniatyöntekijöitä määrittelemään päihdeongelmien syitä. Vastauksissa korostuivat monet eri syyt päihdeongelmiin, jotka kuitenkin pystyimme jakamaan kolmeen pääteemaan. Yksi näistä teemoista oli erilaiset elämänkriisit kuten avio- ja avoerot, ihmissuhdeongelmat, tunne-elämän kriisit ja ongelmat, työttömyys, yksinäisyys sekä taloudelliset ongelmat. Riippuvuus, sisäinen paha olo. Heikko itsetunto, luottamus. Elämän antamat mahdollisuudet/ edellytykset, kasvualusta ei ole antanut parasta mahdollisuutta, vahvuutta elämään. Myös riippuvuus, ihmisen heikkous, herkkyys, ihminen kokee elämän armottomana kovana paikkana elää lääke pahaan oloon, kun ei vaihtoehtoja/ kykyä/ taitoa löytää muuta mallia. (PK k6.) Toinen diakoniatyöntekijöiden korostama teema päihdeongelmiin ovat perinnöllisyys tai sairaus sekä ympäristön vaikutus. Joidenkin vastaajien mukaan päihdeongelma on itse aiheutettu tila. Joillakin on "juomageeni", joillekin se on opittu ongelman ratkaisumalli. Juominen on tänä päivänä helppoa ja yhä hyväksyttävämpää, eikä siihen liity sellaista häpeää kuin ennen. Tämän mallin nuoret oppivat vaikka BB:stä. (PK k18.) Useat vastanneet korostivat päihteiden helppoa saantia sekä yhteiskuntamme kulttuurin alkoholimyönteisyyttä. Hyvä alkoholin saatavuus, halpa hinta. Päihdeongelma periytyy sukupolvesta toiseen, alkoholin käytöstä on tullut elämäntapa. Asennemuutos tapahtunut vuosien saatossa, esim. alkoholia käyttämätön henkilö (nuorikin) on nykyjään kummajainen! (EP k22.)

56 56 Halusimme tietää, millaista osaamista päihdeongelmien kohtaaminen työntekijöiltä vaatii. Molempien maakuntien diakoniatyöntekijöiden esiin nostamat asiat olivat hyvin samanlaisia. Ymmärtämystä, empatiaa, mutta myös tahtoa auttaa heitä eteenpäin raitistumisen tiellä. Samalla ehkä tarvitaan armoa että kovuutta. (EP k7.) Ongelmien kohtaaminen vaatii alkoholismiin perehtymistä, kouluttautumista, ei syyllistämistä! Pitkäjänteisyyttä, pitkää pinnaa, rakkauden tekoja arjen pienistä hyvistä asioista, kiinnostusta ja halua auttaa, eikä syrjiä ja työntää pois! (PK k11.) Kohtaamisessa korostuivat kolme pääteemaa, jotka olivat ihmissuhdetaidot, tieto päihteistä ja sen aiheuttamista sairauksista sekä tieto yhteiskunnan erilaisista palvelu-, tuki- ja hoitopaikoista. Ihmissuhdetaidoista korostettiin erityisesti kuuntelemisen taitoa ja empatiakykyä, pitkäjänteisyyttä sekä kykyä ottaa ongelma puheeksi. 7.5 Diakoniatyön tarjoamaa toimintaa päihdeongelmaisille Yleisesti ottaen molempien maakuntien seurakunnat ovat huomioineet hyvin päihdetyön osana diakoniatyötä. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois- Karjalassa kahdessa seurakunnassa on eriytyneet työalat. Etelä-Pohjanmaan vastauksien keskeisimmiksi työmuodoiksi osoittautuivat päivätoimintakeskukset, leirit, diakoniapäivystys, kotikäynnit, yhteistyö sekä virkistystoiminta. Rovastikunnallinen yhteistyö korostui hyvin vahvasti. Pohjois-Karjalan vastauksista nousivat keskeisimmiksi asioiksi yhteistyö muiden tahojen kanssa, A-ryhmät, asiakaskäynnit, leirit, virkistystoiminta sekä avustustyö. Joissakin seurakunnissa toimintaa ei ollut juuri ollenkaan, mutta suurimmassa osassa seurakuntia toimintaa oli hyvin kattavasti. Molempien maakuntien kaikissa seurakunnissa tarjolla on vastaanottotyötä, keskusteluapua ja taloudellista apua. Naapuriseurakuntien kanssa tehdään paljon yhteistyötä päihdetyön merkeissä. Erityisesti Etelä-Pohjanmaalla korostuu rovastikunnallinen yhteistyö.

57 57 Lähes kaikki seurakunnat lähettävät päihdeasiakkaita A-iltoihin sekä A-leireille. Nämä illat ja leirit eivät kuitenkaan välttämättä ole omalla paikkakunnalla, jolloin yhteistyö muiden seurakuntien kanssa korostuu. Myös hengellinen apu muun muassa hartaushetkien muodossa sekä erilaiset joulujuhlat ja ateriat korostuivat useissa vastauksissa. Useista vastauksista kävi ilmi myös se, että päihdeasiakkailla on mahdollisuus olla mukana kunnan tai järjestöjen ylläpitämien päiväkeskusten toiminnassa. Suurimmassa osassa seurakuntia oli toiminnassa otettu huomioon myös läheisten tukeminen. Joistakin vastauksista kävi ilmi, että läheisille ei tarjota apua, elleivät he itse sitä osaa hakea. Läheisten tukemisessa korostuivat taloudellinen avustaminen, keskusteluapu, hengellinen tuki, sielunhoito sekä kotikäyntityö. Useissa vastauksissa mainittiin myös, että tarvittaessa läheisiä autetaan asioiden hoidossa ja ohjataan muille auttajatahoille kuten perheasiainneuvottelukeskukseen tai Al Anon- toimintaan. 7.6 Ennaltaehkäisevä päihdetyö Kysyimme diakoniatyöntekijöiltä, millaista ennaltaehkäisevää päihdetyötä he tekevät. Etelä-Pohjanmaalla kaikki vastanneet ovat vastanneet tekevänsä työssään ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Pohjois-Karjalassa 57,1 prosenttia (13) vastanneista on kertonut tekevänsä ennaltaehkäisevää päihdetyötä. 33,3 prosenttia (7) vastaajista ei koe tekevänsä ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Yksi vastanneista on jättänyt kohdan tyhjäksi. Kuten kirkon päihdestrategiassa (2005, 4) mainitaan kaiken seurakunnan toiminnan olevan ennaltaehkäisevää päihdetyötä, tuli se esille myös monista molempien maakuntien vastauksista. Varsinaista toiminnallista ennaltaehkäisevää päihdetyötä tehdään hyvin harvassa seurakunnassa. Toiminnallisuus rajoittuu pääasiassa rippikoulutyöhön. Seurakuntien ennaltaehkäisevä päihdetyö on pääasiassa sitä, että ihmisiä kannustetaan päihteettömään elämään. Tämä ta-

58 58 pahtuu muun muassa keskustelemalla, rinnalla kulkemisella, ryhmätoiminnalla sekä valistamalla päihteiden haitoista. Laajassa mielessä kaikki srk:n järjestämä työ on ennaltaehkäisevää päihde tai mielenterveystyötä. Kriisiapu erilaisissa elämän käännekohdissa (sairaus, työttömyys, läheisen kuolema, avioero jne) on mielestäni myös ennaltaehkäisevää päihdetyötäkin. (EP k12.) Kysyimme myös diakoniatyöntekijöiden mielipidettä siitä, vaikuttaako yhteiskunta riittävästi päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn. Vastausvaihtoehtoina olivat: kyllä, millä tavalla? sekä ei, miksi? Molemmissa maakunnissa ainoastaan yksi työntekijä vastasi kyllä, suurimman osan mielestä yhteiskunta ei vaikuta riittävästi päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn. Jotkut Etelä-Pohjanmaan vastanneista vastasivat sekä kyllä että ei. Kyllä-vastauksissa korostuivat monenlaiset mallit puuttua ja ottaa päihdeongelma puheeksi sekä hyvin saatavilla oleva tieto päihteiden vaikutuksista. Molempien maakuntien ei-vastauksissa korostui voimakkaasti alkoholiveron mataluus. Tämän seurauksena alkoholi on liian edullista. Myös päihteiden helppo saatavuus houkuttaa varhaiseen kokeilemiseen. Alkoholiveron laskeminen oli mielestäni ja tutkimusten mukaan alkoholihaittoja ja kulutusta lisäävä päätös. (EP k21.) Ei. Yhteiskunta veivaa veroja ja hintoja edes takaisin eli mahdollistaa suurkuluttajille helposti suuriakin määriä ostettavaksi. (PK k14.) Molempien maakuntien vastauksissa korostui selvästi myös yhteiskunnan myönteinen suhtautuminen päihteiden käyttöön. Viinaa on nykyisin kaikkialla ja sen käyttöä edelleen ihaillaan sitä ei tuomita. Vasta sen jälkeen kun joku onneton on jo pilannut oman elämänsä niin vasta sen jälkeen yhteiskunnan taholta tehdään jotakin. Tuntuu hassulta, että ensin yhteiskunta luo alkoholistin ja sitten tuomitsee ihmisen siitä, että tämä lankesi siihen. (EP k27.) Vastauksista oli näkyvissä molempien maakuntien osalta se, että kuntien palveluverkosto päihdeongelmaisille ei ole tarpeeksi kattava. Katkaisu- ja hoitopaik-

59 59 koja on huonosti saatavilla eikä rahaa ole tarpeeksi käytettävissä. Myöskään esimerkiksi A-klinikan palveluita ei ole tarpeeksi saatavilla. Kysyimme diakoniatyöntekijöiden kokemuksia siitä, pystyvätkö he mielestään vaikuttamaan ihmisten päihteiden käyttöön. Vastausvaihtoehtoina olivat: kyllä, miten? sekä en, mistä arvelet sen johtuvan? Sekä Etelä-Pohjanmaan että Pohjois-Karjalan vastaukset jakaantuivat aika tasan kyllä- ja ei-vastauksiin. Kyllä-vastauksissa korostuivat keskusteluapu, hienotunteinen valistaminen päihteiden haitoista, tukeminen raittiuteen sekä mahdollisuus osallistua seurakunnan tilaisuuksiin ja tapahtumiin, joissa on käytössä nollaraja päihteiden suhteen. Kyllä. Uskon, että kohtamaalla heitä Luojan luomina arvokkaina yksilöinä vaikutusta on. (PK k5.) Tiettyyn rajaan saakka voin vaikuttaa: tarjoamalla toisenlaisia ratkaisumalleja päihteidenkäytön sijaan ja miettimällä yhdessä asiakkaan kanssa esim. sosiaalisen verkoston tervehdyttämistä. Kuitenkin asiakas on se viime kädessä se, jolla on päätäntävalta päihteiden käytössään. (EP k19.) Jokainen itse lopulta tekee päätöksen mitä suuhunsa pistää. (EP k23.) En. Motivaatio-ongelmaisille on turha mennä sanomaan, että lopeta juominen. (PK k16.) Molempien maakuntien ei- vastauksissa näkyi ajatus siitä, että ihmisten omiin valintoihin on vaikea puuttua ja muuttaa niitä. Myös vaikuttamisen vaikeus päihdeongelmaisten motivaatio-ongelmaan raitistumisen suhteen koettiin vaikeaksi. Joissakin vastauksissa diakoniatyöntekijät toivat esille sen, ettei heillä ole riittävästi kokemusta ja tietämystä päihdetyöstä, mikä tekee päihdeongelmaisten kohtaamisen haastavaksi.

60 Diakoniatyöntekijöiden resurssit päihdetyölle Molemmissa maakunnissa useat työntekijät kertoivat hyvän yhteistyön, sekä seurakunnan muiden työalojen että muiden tahojen kanssa, olevan riittävän päihdetyön yksi lähtökohdista. Molemmissa maakunnissa tuotiin esille myös jaettujen työalojen tärkeys sekä se, että suurimmalla osalla työntekijöistä on riittävä kyky kohdata päihdeongelmaisia ihmisiä. Etelä-Pohjanmaalla vastauksista kävi ilmi myös se, että riittävän päihdetyön tekemiseen tarvitaan ammattitaitoisia taitojansa ylläpitäviä työntekijöitä sekä vapaaehtoistyöntekijöitä. Pohjois-Karjalassa puolestaan vastauksista kävi ilmi, että riittävän päihdetyön tekemiseen tarvitaan säännöllistä koulutusta ja työkokemusta sekä seurakunnan myönteistä asennetta päihdetyöhön. Pyritään tekemään päihdetyötä pitkällä tähtäimellä, nuoressa ja innokkaassa työtiimissä. Tässä tiimissä on nimetyt työalat ja yhdelle työntekijälle on vastuualueeseen nimetty päihdetyö. Lisäksi kaupungin ja A-klinikan sekä muiden yhteistyötahojen kanssa tehtävä yhteistyö on toimivaa. (EP k19.) Kyllä. Resurssit on ja koko yhteisön myönteinen asenne! Papisto osallistuu myös päihdetyöhön omalla panostuksellaan. (PK k20.) Opinnäytetyössämme molemmista maakunnista mukana on monta yhden diakoniatyöntekijän viran seurakuntaa. Ainoana diakoniatyöntekijänä päihdetyölle jää vähän aikaa ja se vaikeuttaa riittävän päihdetyön tekemistä. Ajanpuute oli ongelmana myös monessa sellaisessa seurakunnassa, jossa on useampi virka. Etelä-Pohjanmaan vastauksista tuli lisäksi ilmi se, että ennaltaehkäisevää työtä olisi tehtävä enemmän etenkin nuorten parissa. Ainoana diakoniatyöntekijänä tehtäväkenttä on niin laaja ja moninainen, ettei ole voimia satsata yhteen alueeseen aina niin paljoa kuin vaatisi ja voisi. (EP k23.) Ei. Pieni seurakunta, vähän työntekijöitä. Kaikkia autettavia ryhmiä paljon esim. mielenterveyskuntoutujia, näkö-kuurokehitysvammaisia, omaishoitajia yms (PK k9.)

61 61 Kysyimme, kokevatko diakoniatyöntekijät päihdeongelmiin puuttumisen vaikeaksi. Vastaukset olivat maakunnissa samankaltaisia ja moniulotteisia. Kyllävastaukset voidaan jakaa kahteen pääteemaan. Ensimmäinen teema on se, että asiakas kieltää oman päihdeongelmansa tai häpeää ongelmaansa eikä näin ollen tuo sitä julki diakoniatyöntekijälle. Toisena teemana on se, että osa diakoniatyöntekijöistä kokee vaikeaksi ottaa puheeksi asiakkaan päihdeongelman tai työntekijää henkilökohtaisesti kiinnostavat enemmän muut diakoniatyön osa-alueet. Lisäksi Pohjois-Karjalan vastauksista ilmeni se, että perheiden ja nuorten sekä huumeiden ja sekakäyttäjien päihdeongelmien esille ottaminen koetaan vaikeammaksi kuin muiden päihdeongelmaisten. Päihdeongelmat on vielä tabu. Päihdeongelmaiset eivät hyväksy asiaan puuttumista, jos vielä itse kieltävät ongelmansa. Myös eläkkeellä olevilla alkaa olla ongelmia. Päihdeongelmaa hävetään. (EP k9.) Kyllä joskus, kun ihmiset eivät välitä eivätkä tiedosta ongelmia, tai sitten vaikka jonkun muun syy "yhteiskunnan, vaimon, kaverin, koiran vika muttei minun". (PK k21.) Myös ei-vastaukset voidaan jakaa kolmeen pääteemaan. Ensimmäinen teema käsittelee diakoniatyöntekijöiden pitkää työkokemusta päihdetyöstä ja sitä, että asiakkaan päihdeongelma uskalletaan ottaa esille. En. Olen työskennellyt yli 27 vuotta päihdeongelmaisten keskuudessa. (PK k20.) Toiseen teemaan kuuluvat sellaiset asiat kuin pitkään jatkunut asiakassuhde sekä se, että asiakas myöntää avoimesti omat ongelmansa. Katson että minulle on ammattini vuoksi oikeus ja velvollisuus puuttua kun tunnistaa päihdeongelman. Olen myös sen verran välittömän luonteinen että ihmiset eivät arkaile ottaa asiaa puheeksi. (EP K1.) Kolmas teema on se, että osasta asiakkaista näkee päällepäin, että hänellä on päihdeongelma, jolloin siihen on helppo tarttua. Ne väärinkäyttäjät ovat olleet niin ilmeisiä, että on helppo ollut ottaa asia puheeksi. (EP k26.)

62 62 Erilaisista puuttumisen kokemuksista huolimatta diakoniatyöntekijät ovat valmiita ottamaan vastaan ja kohtaamaan erilaisia asiakkaita. Diakoniatyö onkin sekä laaja-alainen että monipuolinen työ. 7.8 Hengellisyyden merkitys päihdeongelmaisille Kysyimme, kuinka tärkeäksi diakoniatyöntekijät kokevat hengellisyyden merkityksen päihdeongelmaisille, joita he työssään kohtaavat. Kaikki vastanneet molemmissa maakunnissa olivat sitä mieltä, että hengellisyyden merkitys päihdeongelmaisille on todella tärkeää. Vastaukset voidaan jakaa neljään pääteemaan. Ensimmäiseen teemaan kuuluu se, että seurakunnan diakoniatyöltä odotetaan hengellistä työtä kuten hartauksia, sielunhoitoa, veisaamista ja rukousta. Olen yllättynyt, miten merkittävä asia hengellisyys on asiakkaille. Kokemukseni mukaan he suorastaan (ainakin jossain vaiheessa) odottavat sitä seurakunnan työntekijältä tai seurakunnan järjestämiltä tilaisuuksilta. (EP k23.) Toinen teema on se, että diakoniatyöntekijöiden mukaan päihdeongelmaiselle Jumala on usein ainoa, joka ei hylkää ja joka armahtaa. On tärkeä asia, ettei päihdeongelmaa luokitella esteeksi taivaaseen. Hengellisyys on hyvä asia, kun siinä on armo mukana. Näille ihmisille merkitsee paljon se ettei srk:n työntekijä heitä tuomitse. Srk:n työntekijä salakuljettaa evankeliumia. (EP k9.) Erittäin tärkeää, koska päihdeongelmaiset kokevat itsensä huonommiksi kuin muut tosi uskovaiset. Tällainen asenne on valitettavan yleinen myös kirkkokansan ja luottamushenkilöiden (ei kaikki) keskuudessa. (EP k12.) Kolmas teema kertoo siitä, että diakoniatyöntekijöiden mukaan päihdeongelmaiset ovat hyvin herkkiä sekä puhumaan että kokemaan. Joillekin tosi tärkeää. Parhaat hengelliset keskustelut olen juuri tainnut käyä juuri alkoholistien kanssa. Ei niitä kaikkien kanssa oteta puheeksi lainkaan, varsinkaan jos he eivät itse ota esille. (PK k18.)

63 63 Neljäs teema koostuu siitä, että diakoniatyöntekijöiden mukaan ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu myös hengelliset tarpeet. Uskon uskotaan auttavan raitistumisessa. Koen hengellisyyden todellisuudessa tärkeimmäksi työvälineeksi työntekijälle päihdeongelmaisen auttamisessa. Ei Raamatulla päähän vaan holistien ehdoilla kuunnellen herkällä korvalla, ymmärtäen ja tukien, ei suurta numeroa tai julkisuutta etsien vaan hiljaisuudessa Jumalan apua pyytäen ja rukoillen. (PK k11.) Vain muutamasta vastauksesta kävi ilmi, että hengellisyys ei ole merkittävää kaikille päihdeongelmaisille, joita diakoniatyöntekijät työssään kohtaavat. 7.9 Diakoniatyöntekijöiden yhteistyötahot päihdetyön merkeissä Kysyimme diakoniatyöntekijöiltä, tekevätkö he muiden seurakunnan työalojen kanssa yhteistyötä päihdetyön merkeissä. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Karjalassa pieni enemmistö vastaajista ei koe tekevänsä yhteistyötä muiden seurakunnan työalojen kanssa. Vastauksissa ilmenee, että osa diakoniatyöntekijöistä kokee työalat liian eriytyneeksi toisistaan, joten yhteistyötä on vähän. Diakoniatyöntekijät toivoisivat parempaa yhteistyötä lapsi- ja nuorisotyön sekä papiston kanssa. Kuitenkin vähemmistö työntekijöistä molemmissa maakunnissa kokee tekevänsä yhteistyötä muiden työalojen kanssa. Yhteistyötä on erityisesti rippikoulutyön merkeissä. Osa diakoniatyöntekijöistä tekee yhteistyötä myös papiston ja lapsityön kanssa. Työalat katsovat asian kuuluvan diakoniatyölle ja juuri minulle jolle se on nimetty. Papiston kanssa yhteistyö olisi luontevaa. (EP k1.) En. Olisihan se hienoa, jos muutkin työalat tekisivät yhteistyötä, mutta pienessä seurakunnassa kaikki ovat niin työllistyneitä, ettei löydä aikaa eikä kaikilla ole haluakaan olla päihdetyön osallisina. (PK k11.)

64 64 Keskustelemme aiheesta eri tilanteissa, mutta ei riittävästi, kun vois olla vaikka nuorille omaa työtä muutakin kuin ehdottomuus. Papit tekee jonkun verran, mutta eivät kysy koska heillä on oikea tieto. (EP k24.) Kyllä. Pienessä seurakunnassa ei ihmeitä tapahdu, mutta eräänlaista keskustelua tai jonkin ongelmaepäilyn pohtimista lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden kanssa on tehty. (PK k14.) Kysyimme diakoniatyöntekijöiltä, tekevätkö he yhteistyötä muiden tahojen kanssa päihdetyön merkeissä. Kaikki Etelä-Pohjanmaan vastanneista tekevät yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Myös Pohjois-Karjalan vastanneista kaikki yhtä lukuun ottamatta tekevät yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Molempien maakuntien vastauksista huomattiin, että diakoniatyöntekijät tekevät monien eri tahojen kanssa yhteistyötä, mutta yhteistyökumppanit vaihtelevat seurakunnittain. Suosituin yhteistyökumppani on kunnan sosiaalitoimi. Muita diakoniatyöntekijöiden mainitsemia yhteistyökumppaneita ovat muun muassa A-klinikka, hoito- ja kuntoutuskodit, koulutoimi, kunnan terveyspalvelut, mielenterveyspalvelut, poliisi, päivätoimintakeskukset, Sininauhaliitto, Suomen punainen risti työttömien yhdistykset sekä työvoimatoimisto. Kyllä. Sosiaalitoimen, mielenterveyspalveluiden, hoitolaitosten ja järjestöjen kanssa laaja-alaista yhteistyötä, mm. koulutus, moniammatilliset ryhmät, yksilötyö, verkostopalaverit. (PK k1.) Kaikkea mahdollista on A-klubista ja A-leiristä lähtien kokeiltu vuosien varrella. Yhteistyö tahoja on haettu mm. kunnasta ja sininauhaliitosta. Hyvätkin ajatukset mm. päihdeongelmaisten päivätoimintatiloista ovat kaatuneet siihen, että kellään ei ole tiloja ja kukaan ei halua maksaa Tee siinä sitten yhteistyötä vähimpien veljien ja sisarten hyväksi tällaisessa pienessä pitäjässä!!! (EP k12.) Etelä-Pohjanmaalla korostuu selvästi rovastikunnallinen yhteistyö. Pohjois- Karjalan vastauksista tulee ilmi, että naapuriseurakuntien kanssa tehdään yhteistyötä, mutta harva käyttää siitä nimitystä rovastikunnallinen yhteistyö. Muutama diakoniatyöntekijä tuo vastauksissaan ilmi, että toivoisi pysyvämpiä yhteistyökumppaneita ja parempaa yhteistyötä kunnan kanssa.

65 Kyselylomakkeiden tulosten arviointi ja luotettavuus Huomasimme kyselylomakkeessamme muutamia ongelmakohtia, jotka nyt tekisimme toisin. Ensinnäkin kyselylomakkeemme oli aivan liian pitkä, mikä ei onneksi vaikuttanut kuitenkaan suhteellisen hyvään vastausprosenttiin. Onneksemme vastaajat olivat myös vastanneet pääsääntöisesti kaikkiin kysymyksiin. Vain muutamassa kyselylomakkeessa oli tyhjiä kohtia. Toiseksi kyselylomakkeiden vastauksia analysoidessa huomasimme, että jotkut kysymykset olivat luonteeltaan sellaisia, että niihin kirjoitetut vastaukset olivat hyvin samankaltaisia. Tämän asian olisimme voineet välttää yhdistämällä joitakin kysymyksiä toisiinsa. Kysymys yksi oli eettisesti haastava kysymys. Seurakunnan sijainnin kysymisellä voimme halutessamme jäljittää, ketkä kyselylomakkeisiin ovat vastanneet. Siksi oli tärkeää tuoda saatekirjeessä ilmi se, että vastaukset ovat ehdottoman luottamuksellisia. Olimme tietoisia tämän kysymyksen eettisestä ongelmasta. Paikkakuntaa kysymällä saimme paljon sellaista tietoa, joka muuten olisi jakautunut moneen eri kysymykseen. Lisäkysymykset olisivat pidentäneet entisestään kyselylomakettamme. Paikkakunnan mukaan saimme tiedon siitä, onko kyseessä kaupunki- vai kuntaseurakunta, kuinka monta diakoniatyöntekijän virkaa seurakunnassa on sekä kummassa maakunnassa seurakunta sijaitsee. Analysointivaiheessa huomasimme, että kyselylomakkeen kysymys 9 oli haastava korvikealkoholi-vastausvaihtoehdon osalta. Vastausvaihtoehto oli muodossa: Korvikealkoholia (esimerkiksi pesu- ja pakkasnesteet, itäviina). Kysymyksen vastausvaihtoehto olisi ollut kattavampi, jos olisimme laittaneet esimerkkiin jonkun kotipolttoisen alkoholijuoman nimen kuten pontikka tai pirtu. Mahdollisesti osa diakoniatyöntekijöistä ei ole vastannut tähän kysymykseen, koska korvikealkoholiksi helposti mielletään vain pesu- ja pakkasnesteet. Näin ollen kotipolttoiset alkoholijuomat ovat jääneet mahdollisesti huomioimatta vastattaessa tähän kysymykseen. Kyselylomakkeemme kokonaisvastausprosentti oli hyvä postikyselyksi. Saatujen vastauksien lukumäärä yllätti meidät hyvin positiivisesti. Hyvän vastausprosentin ansioista pystyimme tekemään kattavia yleistyksiä maakuntien seurakun-

66 66 tien diakonisesta päihdetyöstä. Huomasimme, että kyselylomakkeista saamamme vastaukset tukivat teemahaastatteluiden vastauksia. Myös teemahaastattelusta saamamme vastaukset tukivat kyselylomakkeista saamiamme vastauksia. Tämä edesauttoi kattavien johtopäätösten tekemistä maakuntien seurakuntien diakonisesta päihdetyöstä. Tulosten arvioinnissa oli myös vaikeus. Kirkon tutkimuskeskus ei ole tehnyt seurakuntien päihdetyöstä tutkimuksia, joten omalle tutkimuksellemme ei löydy verrattavaa tutkimusta. Olemme pohjustaneet tutkimustuloksiamme vertaamalla niitä muihin diakoniatyön tutkimuksiin sekä yhteiskunnallisiin päihdealan tutkimuksiin. Kirkon päihdestrategia on kuitenkin tukenut opinnäytetyöstämme saatuja tutkimustuloksia.

67 67 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 8.1 Teemahaastatteluiden ja kyselylomakkeiden vertailua Teemahaastatteluiden ja kyselylomakkeiden vastauksia analysoidessamme pohdimme, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä niistä ilmeni. Yllätyimme itsekin, miten samankaltaiset vastaukset olivat näiden kahden tutkimusmuodon välillä. Erona oli se, että teemahaastatteluissa korostui ainoan diakoniatyöntekijän kokemus omasta työstään. Kyselylomakkeisiin vastasi myös isojen seurakuntien diakoniatyöntekijöitä. Luonnollisesti tällaisten seurakuntien diakonityöntekijät kokevat erilailla oman työnsä. Mielestämme oli hyvä asia, että sekä teemahaastatteluista että kyselylomakkeista saadut vastaukset olivat samankaltaisia. Näin ne yhdessä tukivat toistensa vastauksia. Ne myös monipuolistivat näkymää Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois- Karjalan maakuntien seurakuntien tekemästä diakonisesta päihdetyöstä. Opinnäytetyömme keskeiset tutkimustulokset ovat asioita, jotka ilmenivät molemmista tutkimusmuodoista. On mielekästä esittää ne yhdessä koko opinnäytetyömme tuloksina. Haluamme kuitenkin korostaa pienissä seurakunnissa tapahtuvaa diakoniatyötä tuloksissamme, koska suurin osa tutkimuksemme seurakunnista sijaitsee pienillä maalaispaikkakunnilla.

68 Keskeiset tutkimustulokset Seurakunnan päihdetyö diakoniatyöntekijöiden vastuulla Yksi tärkeimmistä tutkimustuloksistamme on se, että diakoniatyöntekijät ovat vastuussa pääasiassa yksin koko seurakunnan päihdetyöstä, varsinkin pienissä seurakunnissa. Muut seurakunnan työalat osallistuvat vain vähän päihdetyön tekemiseen ja siksi diakoniatyöntekijöillä on pääasiallinen vastuu sen toteuttamisesta. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen tutkimustulos, koska kirkon päihdestrategiassa nimenomaan korostetaan näkökulmaa siitä, että kaikkien seurakunnan työntekijöiden olisi osallistuttava päihdetyön tekemiseen. (Kirkon päihdestrategia 2005, 8). Tähän tutkimustulokseen vaikuttaa varmasti se, että teemahaastatteluiden diakoniatyöntekijät ovat seurakuntansa ainoita diakoniatyöntekijöitä. Kyselylomakkeista nimittäin ilmeni, että isoimmissa seurakunnissa diakoniatyöllä on pieniä seurakuntia useammin yhteistyötahoja nimenomaan seurakunnan sisällä. Yhteistyötä tehdään eniten nuorisotyön kanssa. Seurakunnan ainoalta diakoniatyöntekijältä toivotaan hyvin laaja-alaista ammattitaitoa. Hänen odotetaan olevan perillä diakoniatyön kaikista osa-alueista. Työskentely ainoana diakonian viranhaltijana pienessä kunnassa, jonka väestö on iäkästä ja asukkaita muuttaa paljon pois, on hyvin erilaista kuin kasvukeskusten useiden työntekijöiden seurakunnissa. Ainoana diakoniatyöntekijänä työskentely on kuitenkin täysin mahdollista silloin, kun on rohkeutta ja kykyä löytää oma tapa työskentelyyn. Usko omaan ammatillisuuteen ja työn tekemiseen ovat myös ratkaisevia tekijöitä ainoana diakonian viranhaltijana. (Honkkila 2002, ) Tämä tuli vahvasti ilmi myös teemahaastatteluistamme. Kaikki diakoniatyöntekijät kuulostivat nauttivan työstään, vaikka heillä on suuri vastuu ainoana diakoniatyöntekijänä seurakunnassaan. Heillä tuntui olevan vahva ammatillisuus ja kyky tehdä työtä. Myös päihdetyötä tehdään, vaikka kaikki haastateltavat eivät katsoneetkaan sen olevan heille itselleen mieluisin työmuo-

69 69 to. Ainoana diakoniatyöntekijänä ei kuitenkaan voi valita työaloja vaan on kiltisti tehtävä sitä, mikä eteen tulee. Pienissä seurakunnissa työajan rajaaminen on monesti vaikeaa. Seurakunnalla ei välttämättä ole resursseja palkata sijaisia tai lisää työntekijöitä. Seurakunnan työntekijät ovat tuttuja kuntalaisille ja heihin otetaankin yhteyttä mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Työstä muodostuu helposti elämäntapa, johon virastotyöajan käsite ei sovellu millään lailla. (Kauppinen & Rantama 2003, 47.) Myös työajaton työ on haaste erityisesti pienten seurakuntien diakoniatyöntekijöille. Haastateltujen diakoniatyöntekijöiden mukaan työaikaa ja vapaa-aikaa on joskus vaikea erottaa toisistaan. Jäimme pohtimaan, millä keinoin diakoniatyöntekijät voisivat säilyttää sekä oman yksityisyytensä että ammatillisuutensa. Vapaa-ajan järjestäminen tuntuu olevan vaikeaa varsinkin silloin, kun diakoniatyöntekijä asuu samalla paikkakunnalla, jossa työskentelee. Muutamia keinoja voisivat olla esimerkiksi salainen puhelinnumero sekä oman yksityisyyden rajan vetäminen silloinkin, kun se tuntuu vaikealta. Hyvä jatkotutkimusaihe olisikin tutkia nimenomaan pienten seurakuntien työntekijöiden ajattoman työn ongelmaa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka he pystyvät rajaamaan työnsä ja vapaa-aikansa erilleen. Kiinnostavaa olisi tietää myös, miten työntekijät jaksavat tehdä usein hyvinkin kauan työtä asuinpaikkakunnallansa Näkymätön kirkon päihdestrategia Toinen tutkimustuloksemme on se, että Diakoniatyöntekijät ovat tutustuneet kirkon päihdestrategiaan hyvin heikosti eikä kummassakaan maakunnassa ole laadittu seurakunnan omia päihdestrategioita muutamaa poikkeusseurakuntaa lukuun ottamatta. Etelä-Pohjanmaalla Kirkon päihdestrategiaan oli tutustunut lähes puolet kyselylomakkeeseen vastanneista. Pohjois-Karjalassa tutustuneita oli noin 38 prosenttia vastanneista. Vaikka päihdestrategiaan on tutustuttu molemmissa maakunnissa, eivät seurakunnat olleet suuressa määrin laatineet

70 70 omia päihdestrategioita. Kirkon päihdestrategiassa sanotaan, että kaikkien seurakuntien tulisi laatia oma strategiansa tai ainakin käsitellä päihdetyötä seurakunnan strategiassa. (Kirkon päihdestrategia 2005, 15). Pohdimme, ovatko kirkon muut työntekijät tutustuneet Kirkon päihdestrategiaan yhtä heikosti kuin diakoniatyöntekijät. Jos kaikki seurakunnan työntekijät olisivat tutustuneet päihdestrategiaan paremmin, voisi heidän ajatella osallistuvan laajemmin päihdetyön tekemiseen. On vaikea uskoa, että diakoniatyöntekijät olisivat tutustuneet päihdestrategiaan heikommin kuin muut työntekijät. Kantavathan he päävastuun koko seurakunnan päihdetyöstä. Tämä puolestaan antaa sellaisen kuvan, että seurakunnan sisäinen tiedonkulku toimii huonosti. Kyselylomakkeiden vastauksista kävi ilmi mielenkiintoinen asia. Nimittäin se, että muutamassa seurakunnassa oli laadittu oma päihdestrategia, mutta kaikki kyseisen seurakunnan diakoniatyöntekijät eivät olleet tietoisia siitä. Myös tämä saattaa kertoa seurakunnan huonosta sisäisestä tiedonkulusta. Seurakunnan tiedonkulkua organisoi kirkkoherra. Hänen ei tarvitse kantaa vastuutaan kuitenkaan yksin. Osa seurakunnista on palkannut viestintäkoordinaattorin hoitamaan seurakunnan viestintää. Suurin osa seurakunnista on kuitenkin ilman viestinnän ammattilaista. Seurakunnan työntekijät ajattelevat usein viestinnän koskevan nimenomaan seurakunnan tapahtumien ja toimituksien viestinnästä seurakunnan jäsenille, ei niinkään seurakunnan omille työntekijöille. (Turunen 2001, ) Pohdimme, kuinka paljon seurakunnan heikolla sisäisellä viestinnällä on merkitystä kirkon päihdestrategiaan tutustumiseen. Tässä olisi myös mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe. Jäimme pohtimaan, ovatko diakoniatyöntekijät halunneetkin päävastuun seurakunnan päihdetyöstä, koska heidän koulutuksensa on kattavin työn tekemiseen. Ajattelevatkohan he, että muilla seurakunnan työntekijöille ei olisi niin laajaa tietotaitoa päihdetyön tekemiseen. Nykyisin tämän pitäisi ainakin olla toisin, koska Diakonia-ammattikorkeakoulu kouluttaa samanlaisilla koulutusohjelmilla sekä diakoniatyöntekijöitä että kirkon nuorisotyönohjaajia. Voisiko papisto ajatella, että päihdeasiakkaat ovat huono-osaisia, jotka kuuluvat diakoniatyön päävastuulle. Papisto tekee varmasti paljon sielunhoidollista työtä, mutta siitä ei julkisesti voi puhua. Diakoniatyö on perinteisesti ollutkin huono-osaisten autta-

71 71 mista ja heidän kohtaamistaan. Jo 100-luvulla Paavalin ajan seurakuntatyössä on puhuttu huono-osaisten auttamisesta nimenomaan diakoniatyön kautta. (Koskenvesa 2002, 36). On ymmärrettävää, että diakoniatyöllä on päävastuu päihdetyöstä seurakunnassa. Olisi kuitenkin hienoa, että kaikki seurakunnan työalat antaisivat oman panostuksensa päihdetyölle Maakuntien diakonisen päihdetyön toteutuminen Kolmas tutkimustulos on se, että Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien seurakuntien diakoninen päihdetyö toteutuu pääasiassa hyvin samankaltaisesti. Molempien maakuntien seurakuntien diakoniatyöstä löytyy samanlaiset elementit. Tärkeitä elementtejä ovat päivystysvastaanotto, sielunhoidolliset keskustelut sekä ryhmä- ja leiritoiminta. Myös taloudellista apua annetaan molemmissa maakunnissa. Nämä ovatkin työmuotoja, jotka myös Kettusen tutkimuksen Leipää vai läsnäoloa (2001, 150) mukaan ovat diakoniatyön keskeisiä työmuotoja. Seurakuntien diakoniatyössä kohdatut päihdeongelmaiset asiakkaat ovat samankaltaisia molemmissa maakunnissa. Päihdeongelmaiset hakevat pääasiassa taloudellista apua diakoniatyön päivystyksestä ja monesti päihdeongelma tulee siellä esille. Molempien maakuntien diakoniatyöntekijöiden mielestä päihdeongelman aiheuttaneet syyt ovat samanlaisia. Yleisimmät syyt ovat tunneelämän ongelmat, elämän kriisit, sekä sairaus ja perimä. Myös päihdeongelmaisten elämäntilanteet ovat pääosin samanlaisia molemmissa maakunnissa. Jorma Niemelä (1999) kirjoittaa teoksessaan Usko, hoito ja toipuminen päihdeongelmaisen riippuvuuden taustoista. Hänen mukaansa alkoholismin taustalla on erilaisia syitä. Hän luokittelee syyt neljään kategoriaan, jotka ovat kehollinen alkoholismi kuten riippuvuus, elämäntilanteinen väärinkäyttö kuten ympäristön vaikutus, tajunnallinen riippuvuus kuten varhaislapsuuden kehityshäiriö tai opittu malli sekä henkinen himo kuten elämän tarkoituksettomuus.

72 72 Neljäs tutkimustuloksemme koostuu kahdesta merkittävimmästä erosta Etelä- Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntien välillä. Erot ovat rovastikunnallisen yhteistyön korostuminen Etelä-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Karjalan monipuolisempi päihteiden käyttö. Nämä erot näkyivät selvästi sekä kyselylomakkeissa että teemahaastatteluissa. Kyselylomakkeiden vastauksien mukaan Etelä-Pohjanmaan seurakuntien diakoniatyöntekijät tekevät huomattavasti enemmän rovastikunnallista yhteistyötä kuin Pohjois-Karjalan seurakuntien diakoniatyöntekijät. Pohjois-Karjalassa tehdään yhteistyötä naapuriseurakuntien kanssa varsinkin leiritoiminnan parissa, mutta diakoniatyöntekijät eivät puhu siitä rovastikunnallisena yhteistyönä. Vain yksi vastanneista puhui rovastikunnallisesta yhteistyöstä Kiteen rovastikunnan alueella. Etelä-Pohjanmaalla korostui Lapuan ja Lappajärven rovastikuntien yhteistyö, jossa on mukana suurin osa rovastikuntien seurakunnista. Jäimme pohtimaan syitä tälle rovastikunnallisen yhteistyön eroavaisuudelle maakunnissa. Tarkoittaako Pohjois-Karjalassa tapahtuva naapuriseurakuntien yhteistyö myös rovastikunnallista yhteistyötä? Pääasiassa yhteistyö on vastauksien mukaan vain kahden seurakunnan välistä. Voisiko ero johtua siitä, että Etelä-Pohjanmaalla on pitkät perinteet rovastikunnallisessa yhteistyössä. Pohdimme myös, onko hiippakunnan rajoilla tekemistä tämän asian kanssa. Etelä- Pohjanmaan maakunnan kaikki seurakunnat kuuluvat Lapuan hiippakuntaan, mutta Pohjois-Karjalan maakunnan seurakunnat jakautuvat Kuopion ja Mikkelin hiippakuntiin. Mietimme myös maakuntien maantieteellisten erojen mahdollista vaikutusta rovastikunnallisen yhteistyön tekemiseen. Seurakunnat voivat sijaita harvaanasutuilla alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä. Myös alueen laajuus ja esimerkiksi vesistöjen rikkinäisyys vaikeuttavat seurakuntien yhteisöjen ja yhteistyön muodostumista. Vaihtelevuus paikkakuntien välillä onkin suuri juuri näistä syistä. (Nieminen 2002, ) Rovastikunnallisen yhteistyön toteutuminen ja sen mahdollisuudet olisi myös mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe. Kyselylomakkeiden vastauksista on huomattavissa, että Pohjois-Karjalassa päihdyttäviä aineita käytetään laajemmin kuin Etelä-Pohjanmaalla. Pohjois- Karjalassa käytetään diakoniatyöntekijöiden vastauksien perusteella huomatta-

73 73 vasti enemmän huumeita sekä korvikkeita kuin Etelä-Pohjanmaalla. Mietimme, minkä aineiden diakoniatyöntekijät ajattelevat kuuluvan korvikealkoholiksi. Korvikealkoholia ovat tekniset liuottimet, itäviina ja kotipolttoisesti valmistetut alkoholijuomat, kuten pirtu, pontikka ja kilju. Stakesin tekemän tutkimuksen, Alkoholi ja huumeet alueittain vuonna 2005, mukaan Pohjois-Karjalassa oli yli puolet enemmän alkoholi- ja huumesairauksien hoitopäiviä sairaaloissa sekä katkaisuja kuntoutusjaksoja kuin Etelä-Pohjanmaalla. Tämä tutkimus tukee kyselylomakkeista saatuja vastauksia siitä, että Pohjois-Karjalassa olisi enemmän huumeiden käyttäjiä kuin Etelä-Pohjanmaalla. Larjavaaran tutkimuksessa Itäviina (2003) kerrotaan, että Niiralan raja-asemalla tapahtuva itäviinan kuljetus Suomen puolelle on pienimuotoista verrattuna Vaalimaan raja-aseman itäviinan kuljetuksiin ja se on yksityishenkilöiden tekemää. Etuna Venäjän rajan tuntumassa on maaseutumaisuus, jonka turvin itäviinan varastointi ja myyminen kotona onnistuu helposti ilman, että naapurit siihen havahtuvat. Venäjän puolella sijaitsevassa Sortavalan kaupungissa alkoholin myynti on kasvava elinkeino. Monet hankkivatkin alkoholin myynnillä elantonsa tai lisätuloa. Kiteen alueella lähinnä suurkuluttajat juovat itäviinaa. Itäviinan kysyntä on kasvussa lähinnä Joensuun seudulla. (Larjavaara ) Itäviinan vaikutus näkyy varmasti myös diakoniatyöntekijöiden vastauksissa Pohjois- Karjalassa, jossa sen käyttö korostuu vahvemmin kuin Etelä-Pohjanmaalla, jossa ei ole samankaltaista rajanylityspaikkaa Venäjälle Yhteiskunnan riittämätön päihdetyö Viides tutkimustuloksemme on se, että diakoniatyöntekijöiden mukaan yhteiskunta ei tee riittävää päihdetyötä. Suurin osa diakoniatyöntekijöistä on sitä mieltä, että lakisääteiset sosiaalietuudet hoidetaan pääasiassa hyvin kunnan puolelta. Sosiaalihuoltolain (3: 13 ) mukaan kunnan on muun muassa järjestettävä tarpeelliset sosiaalipalvelut sekä annettava toimeentulotukea ja sosiaaliavustuksia asukkailleen. Myös päihdehuoltoasetuksen (1: 1 ) mukaan kunnan on

74 74 taattava palvelut kaikkina vuorokauden aikoina järjestäessään päihdehuoltoa. Hoitoonohjauksessa ja kuntoutukseen pääsemisessä diakoniatyöntekijät näkevät paljonkin parannettavaa. Tämä on mielenkiintoista, koska lain mukaan kunnan on järjestettävä nämä palvelut asukkailleen. Nämä ovat myös sellaisia palveluja, joihin diakoniatyö ei voi vastata. Lappalaisen (1998, 200) mukaan yhteiskunnan jäsenten toimeentulo ja hyvinvointi on turvattava yhteiskunnan osalta eikä diakoniatyö voi korvata tätä vastuuta heikoimmista jäsenistämme. Viimeisellä luukulla tutkimus selvittää diakoniatyön näkökulmasta, millaisia Suomen sosiaaliturvan heikkoudet ovat. Suurin osa diakoniatyöntekijöiden kohtaamista asiakkaista ei saa riittävästi tukea sosiaalipalveluista. Monille asiakkaille diakoniatyön vastaanotto onkin viimeinen luukku, johon turvautua. (Juntunen, Grönlund & Hiilamo 2006, ) Myös useat teemahaastatteluihin osallistuneet diakoniatyöntekijät allekirjoittivat väitteen siitä, että diakoniatyö olisi viimeinen luukku. Teoksen Viimeisellä luukulla yksi keskeisimmistä tutkimustuloksista keskittyi siihen, miten diakoniatyöntekijät toimivat yhteiskunnallisina vaikuttajina. Suurin osa diakoniatyöntekijöistä kuuluu ryhmään, joka ottaa aktiivisesti kantaa sosiaalisiin ja taloudellisiin epäkohtiin. He tekevät paljon yhteistyötä paikallisten valtakunnallisten päättäjien kanssa. Osa diakoniatyöntekijöistä hoitaa asiakkaidensa asioita eri viranomaisten kanssa. Diakonian merkitys korostuu erityisesti taloudellisessa avustamisessa niin sanottuna viimeisenä luukkuna. Silloin kun taloudelliseen avustamiseen sisältyvät aineellinen, henkinen ja hengellinen avustaminen, on se yhteiskuntaa paikkaavaa ja täydentävää. (Juntunen, Grönlund & Hiilamo 2006, ) Tämä tutkimus tukee myös opinnäytetyömme tutkimustulosta yhteiskunnan riittämättömyydestä. Diakoniatyöntekijöiden mielestä yhteiskunta ei vaikuta tarpeeksi myöskään päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn. Erosen ynnä muiden mukaan Sosiaalibarometrissa (2007,7) todetaan, että päihdeongelmaiset ovat se väestöryhmä, joiden tilanne on heikentynyt viimeisten kahden vuoden aikana. Syyksi tälle kerrotaan päihdeongelmaisten määrän kasvu, alkoholiverotuksen alhaisuus ja entistä huonokuntoisemmat ja ikääntyneet käyttäjät. Sosiaalibarometrissa todetut

75 75 tulokset näkyvät diakoniatyöntekijöiden vastaanotolla päihdeasiakkaiden määrän kasvuna tai ainakin heidän tilanteensa huonontumisena. Suomen yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset näkyvät diakoniatyön asiakaskunnan muuttumisena. Sosiaaliturvassa tapahtuneet leikkaukset näkyvät köyhien ja syrjäytyneiden kuten päihdeongelmaisten määrän lisääntymisenä diakoniatyöntekijöiden vastaanotolla. Työn kuormittavuuden ja resurssien vaativuuden takia yhteistyö eri auttajatahojen kanssa on entistä tärkeämpää. (Lappalainen 1998, ) Tämä korostuu myös Pesosen ja Vesalan (2007, 70) teoksessa Seurakunnat maaseudun kehittäjinä. Heidän mukaansa voimien yhdistäminen on järkevää, koska toiminta tapahtuu samojen ihmisten parissa. 8.3 Muita keskeisiä tuloksia Kolmanteen tutkimustulokseemme liittyen huomiomme kiinnittyi kyselylomakkeiden kysymykseen hengellisyyden merkityksestä päihdeongelmaisille. Molempien maakuntien diakoniatyöntekijöiden vastauksissa korostui hyvin voimakkaasti hengellisyyden merkitys päihdeongelmaisille. Maailman Terveysjärjestö WHO on määritellyt terveyden olevan täydellinen, kun kaikki ihmisen osa-alueet voivat hyvin. Nämä osa-alueet ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, pitäisikö osa-alueisiin ottaa neljänneksi ulottuvuudeksi vielä henkinen puoli. Arkkipiispa Jukka Paarman mukaan hengellisen terveyden lisäys toisi WHO:n määritelmän lähelle luterilaisen kirkon terveyskäsitystä. Kuuluuhan terveyteen fyysisten ja psyykkisten tekijöiden lisäksi myös sisäinen eheys ja sopusointu omantunnon kanssa. (Teinonen 2007, ) Joidenkin arveluiden mukaan sosiaalinen tuki voi olla syvempää ja laajempaa uskonnollisten yhteisöjen tarjoamana kuin maallisten yhteisöjen tarjoamana. Terveyttä uhkaavien elämäntapojen kuten tupakoinnin, alkoholin ja huumeiden käytön voidaan katsoa vähentyneen sosiaalisen sitoutumisen kautta uskonyh-

76 76 teisöön. (Teinonen 2007, 35.) Teinosen tuomien ajatuksien pohjalta voimme tehdä johtopäätöksen siitä, että molempien maakuntien diakoniatyöntekijät tiedostavat hengellisyyden merkityksen päihdeongelmaiselle. Mielestämme diakoniatyöntekijät osaavat myös käyttää hengellistä ulottuvuutta työskennellessään päihdeongelmaisten parissa, koska heidän antamissaan vastauksissa korostuivat päihdeongelmaisten hengelliset tarpeet sekä hengellisen työn merkitys heille. Yksi hyvä esimerkki hengellisyyden tärkeydestä löytyi Sininauhaliiton tiedotuslehti Sinisen aallon numerosta 2/2006. Siinä Markus Jalonen kirjoittaa hyvinkääläisen Annen tarinan alkoholismista parantumiseksi. Annen psyyke ei kestänyt alkoholia. Hän tunsi syyllisyyttä juomisestaan hoitaessaan samalla pieniä lapsiaan. Myös leimautuminen naisalkoholistiksi tuntui ahdistavalta. Eräänä päivänä Anne meni Hyvinkään kirkkoon eikä olisi uskonut, miten alkoholin valta murtui kerralla. Viinanhimo jäi kirkkoon ja raitistumisen tie alkoi. (Jalonen 2006, 5.) Yhtenä tärkeänä teemana haluamme nostaa esille ne kunnat, joiden oman päihdestrategian tekemiseen myös seurakunta on osallistunut. Mielestämme on todella hienoa, että seurakunnat osallistuvat edes kunnan päihdestrategian tekemiseen, jos heillä ei omaa seurakunnan päihdestrategiaa ole. On myös ilo huomata, että kunnat ja seurakunnat tekevät yhteistyötä tämän tärkeän ongelman ehkäisemiseksi. Etelä-Pohjanmaalla Härmänmaan ja Järviseudun seutukunnista yhteensä kuusi kuntaa ja kaksi kaupunkia ovat laatineet yhteisen alueellisen päihdestrategian. Mirkku Halonen kirjoittaa Järviseudun Sanomissa Sillä Selevä päihdestrategiasta, joka on osa päihde- ja mielenterveystyön Pohjanmaahanketta. Strategiaa on ollut laatimassa moniammatillinen työryhmä mukaan lukien seurakunnat. Strategian tavoitteena on eri hallintokuntien välinen ymmärrys päihdeasioista sekä se, että palveluketjut olisivat toimivia asioinnissa. Strategiassa on kiinnitetty erityistä huomiota ennaltaehkäisevään päihdetyöhön muun muassa varhaisen puuttumisen keinoin sekä päihdepalvelujen kehittämiseen. (Halonen 2007.) Sillä Selevä päihdestrategia pääsee toteutumaan Tällä Selevä! päihdepalvelujen kehittämishankkeessa. Tässä hankkeessa on mukana kuusi kuntaa, jotka osallistuvat myös Sillä Selevä päihdestrategiaan.

77 77 Hankkeen tarkoituksena on rakentaa toimiva ja monipuolinen päihdepalvelujärjestelmä kaikkien yhteistoiminta-alueen asukkaiden saataville. Hankkeessa pyritään selkiyttämään päihdepalvelujen työnjakoa henkilöstörakenteen ja eri tasojen välillä. Hankkeessa luodaan myös toimintaohjelma lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. (Tällä Selevä! Päihdepalveluiden kehittämishanke.) 8.4 Pohdinta ja ammatillisen kasvun kehitys Opinnäytetyömme tekeminen varsin lyhyessä ajassa oli haastavaa. Aiheemme osoittautui hyvin laajaksi rajauksistamme huolimatta. Lisähaasteen työllemme toi teemahaastatteluiden tekeminen noin 500 kilometrin päässä Järvenpäästä. Haastatteluiden tekemisen onnistuminen on vaatinut meiltä kykyä ajankäytön hyvään suunnitteluun. Ammatillisesti teemahaastatteluiden tekeminen antoi kuitenkin paljon. Haastatteluiden tekeminen antoi varmuutta sekä ammattilaisten kohtaamiseen että tutkimustyöhön. Opinnäytetyön tekeminen on vaatinut meiltä molemmilta hyvää motivaatiota ja sitoutumista työn tekemiseen sovittuina aikoina. Olemme molemmat olleet samanaikaisesti myös työelämässä, mikä on tuonut oman säväyksen sitoutumiseen. Myös molempien muutto uuteen asuntoon on tuonut lisähaastetta työn tekemiseen. Haasteista huolimatta olemme olleet tyytyväisiä aiheeseemme. Mielestämme olemme tehneet tärkeätä työtä tutkiessamme diakonista päihdetyötä Etelä- Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Opinnäytetyön tekeminen on ollut mielenkiintoinen prosessi erityisesti omien synnyinseutujen tutkimisen vuoksi. Mielestämme tärkeää on myös se, että olemme tutkineet nimenomaan syrjäseutujen diakonista päihdetyötä. Kun työskentelee ainoana diakoniatyöntekijänä pienessä maalaisseurakunnassa, on usein vaikea saada ääntään kuuluviin. Toivommekin, että olemme tuoneet ymmärrettävästi esille ainoana diakoniatyöntekijänä työskentelyn haasteet. He tekevät korvaamatonta ja monipuolista työtä, johon meistä kaikista ei edes olisi.

78 78 Ammatillisesti olemme kasvaneet hyvin paljon opinnäytetyöprosessin aikana. Meitä molempia kiinnostaa päihdetyö sekä yhteiskunnan että seurakunnan puolella. Niinpä opinnäytetyömme mukana tullut tieto on ollut todella hyödyllistä tulevaisuuden kannalta. Tutkimuksen tekeminen on ollut todella opettavaista ja mielenkiintoista. Nykyään työpaikoilla on paljon erilaisia projekteja ja hankkeita, joihin usein tarvitaan varsin tutkivaa työotetta. Opinnäytetyön tekeminen on antanut uusia ulottuvuuksia kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun, josta on varmasti apua ja hyötyä tulevaisuuden työssä. Myös tutkimuksen aloittaminen olisi huomattavasti helpompaa nyt, kuin mitä se oli tätä opinnäytetyötä aloittaessamme. Jäimme pohtimaan Alkoholiohjelman toteutumista. Alkoholiohjelman (2005, 3) tavoitteena oli muun muassa kääntää alkoholijuomien kokonaiskulutus laskuun. Kuitenkin päihdetilastollisen vuosikirjan 2006 mukaan (61, 17) alkoholijuomien kulutus on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2005 alkoholijuomien kulutus lisääntyi 2,5 prosenttia. Onkin mielenkiintoista seurata, onko uuden, vuonna 2008 voimaantulleen, alkoholiverotuksen nousulla merkitystä suomalaisten alkoholijuomien kulutuksen vähenemiseen tulevaisuudessa. Mielestämme Alkoholiohjelma ei ole hyvin toteutunut. Edellä mainittujen tilastojen mukaan Suomen alkoholikulutus ei ole ainakaan laskenut, päinvastoin. Toivomme uuden Alkoholiohjelman toteutuvan paremmin kuin edeltäjänsä. Toivomme myös, että yhteiskunta pystyisi vastaamaan päihdeongelmaisten avun tarpeeseen enemmän kuin nykyään. Erityisesti olemme huolissamme alaikäisten päihteiden käytöstä. Alkoholiohjelman (2005,4) yksi pääkeinoista tavoitteiden saavuttamiseksi oli alkoholijuomien saatavuuden rajoittaminen sekä alkoholimainonnan rajoittaminen. Mielestämme näihin asioihin on kyllä puututtu, mutta ei vieläkään tarpeeksi. Edelleen muun muassa nuorten urheilutapahtumissa ja katukuvassa näkee alkoholimainontaa. Myös alkoholin ostaminen alaikäisenäkin tuntuu olevan yhä varsin helppoa. Osa kauppojen myyjistä on juuri ja juuri 18-vuotta täyttäneitä eikä heitä tunnu kiinnostavan henkilöllisyystodistuksen kyseleminen alkoholia ostettaessa. Mielestämme Suomessakin voitaisiin ottaa käyttöön ainakin joskus Ruotsissa ollut periaate, jonka mukaan kaikilta alkoholia ostavilta kysytään henkilöllisyystodistus.

79 79 Tämä voisi edesauttaa sitä, etteivät alaikäiset edes kokeilisi ostaa alkoholia. Yksi keino voisi olla myös se, että kaikkien alkoholipitoisten juomien myyminen siirrettäisiin vain Alkon valikoimaan. Opinnäytetyötämme kirjoittaessa kirjoitusprosessia vaikeutti se, että diakonisesta päihdetyöstä on hyvin vähän tutkimusta. Ari Inkinen ja Kari Rekilä tekivät syksyllä 2007 opinnäytetyön Tuotos, jossa hekin olivat päätyneet samaan johtopäätökseen, ettei Kirkon tutkimuskeskus ei ole julkaissut yhtään seurakunnan päihdetyöhön liittyvää tutkimusta. (Inkinen & Rekilä 2007, 83.) Mielestämme olisi tärkeää, että seurakuntien tekemää päihdetyötä tuotaisiin enemmän esille. Yhä enenevissä määrin seurakunnat, erityisesti diakoniatyöntekijät, ovat paikkaamassa yhteiskunnan puutteita myös päihdetyön saralla. Mielestämme he tekevätkin arvokasta ja monipuolista työtä päihdeongelmaisten asiakkaiden kanssa. Tätä asiaa pitäisi korostaa myös seurakuntien puolelta. Paljon on puhuttu siitä, onko diakoniatyön vastaanotto asiakkaille se viimeinen luukku. Olemme pohtineet asiaa paljon myös työssämme ja oman tutkimuksemme perusteella voimme ainakin osittain allekirjoittaa kyseisen väitteen. Diakoniatoimistosta haetaan toki paljon muutakin apua ja tukea kuin vain taloudellista, mutta yhä useammin myös taloudellinen avustaminen on diakoniatyön harteilla. Vaikka diakoniatyön avustukset ovatkin pieniä verrattuna yhteiskunnan sosiaalietuuksiin, on niillä suuri merkitys yhä useamman ihmisen kohdalla. Toivomme tämän opinnäytetyömme avaavan monien ihmisten silmät näkemään Suomen päihdetilannetta sekä diakonisen päihdetyön merkitystä yhteiskunnassamme. Seurakuntien ja erityisesti diakoniatyön merkitystä yhtenä suurena yhteiskunnallisena vaikuttajana ei mielestämme voikaan liikaa korostaa.

80 80 LÄHTEET Aaltola Juhani & Valli Raine (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin. Jyväskylä: Gummerus. Ahonen Risto Lähetys uudella vuosituhannella. Helsinki: Suomen Lähetysseura. A-kilta. Viitattu ja A-Klinikkasäätiö Viitattu A-Klinikkasäätiö 2008, toiminta. Viitattu A-Klinikkasäätiö 2007, yhteystiedot. Viitattu Al-Anon toimii työkaluja alkoholistien läheisille Pieksämäki: RT Print. Al-Anon 2008, periaatteet. Viitattu Alkoholi ja huumeet alueittain vuonna Stakesin tilastotiedote 28/2006. Viitattu D206-4A39-839A-A2673ED33C08/0/Tt28_06.pdf Alkoholiohjelma Työväline alkoholihaittojen ehkäisyyn. Sosiaali- ja terveysministeriö esitteitä 2005:2. Helsinki. Dahl Päivi & Hirschovits Tanja Tästä on kyse- Tietoa päihteistä. 4. Uudistettu painos. Helsinki: Hakapaino. Edman Johan & Stenius Kerstin On the margins. Nordic alcohol and drug treatment NAD Publication No. 50. Nordic Centre for Alcohol and Drug Research (NAD). Helsinki: Hakapaino.

81 81 Eronen Anne, Londén Pia, Perälahti Anne, Siltaniemi Aki & Särkelä Riitta Sosiaalibarometri Ajankohtainen arvio kansalaisten hyvinvoinnista, palveluista ja palvelujärjestelmän muutoksesta. Sosiaalija terveysturvan keskusliitto ry. Helsinki: Hakapaino. Eskola Jari & Vastamäki Jaana Teemahaastattelu: Opit ja opetukset. Teoksessa Aaltola Juhani & Valli Raine (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: Virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Juva: WS Bookwell. Etelä-Pohjanmaan liitto 2007, Etelä-Pohjanmaan kuntaliitokset ja Paras - hanke. Viitattu n_e_p.pdf Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, maakunta. Viitattu Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, maakunnan kartta. Viitattu Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, seutukunnat. Viitattu Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, työttömyys. Viitattu pdf Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, väestön kehitys. Viitattu Halonen Mirkku Sillä Selevä! Härmänmaa ja Järviseutu saivat yhteisen päihdestrategian. Järviseudun Sanomat Hirsjärvi Sirkka & Hurme Helena Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. : Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko & Sajavaara Paula Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

82 82 Honkkila Antero Seurakuntadiakonia. Teoksessa Helosvuori Riitta, Korolainen Juhani, Koskenvesa Esko, Niemelä Pauli & Veikkola Juhani (toim.) Diakoniatyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. Inkeroinen Tiia & Partanen Airi Päihdepalvelujen tila. Työpapereita/Stakes 7/2006,1. Inkinen Ari & Rekilä Kari Tuotos. Vuonna päättyneiden Rahaautomaattiyhdistyksen rahoittamien päihdetyön päiväkeskushankkeiden tuloksellisuus tuotosten näkökulmasta tarkasteltuna. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma. Sosionomi (AMK) + diakoni. Inkinen Maria, Partanen Airi & Sutinen Tiina Päihdehoitotyö. Helsinki: Tammi. Jalonen Markus Ihme voi tapahtua. Sininen aalto. Sininauhaliiton tiedostuslehti. 2/2006, 5. Juntunen Elina, Grönlund Henrietta & Hiilamo Heikki Viimeisellä luukulla. Tutkimus viimesijaisen sosiaaliturvan aukoista ja diakoniatyön kohdentumisesta. Kirkkohallitus. Helsinki: Hakapaino. Jääskeläinen Ilkka Diakoniatoiminnan muodot. Teoksessa Helosvuori Riitta, Korolainen Juhani, Koskenvesa Esko, Niemelä Pauli & Veikkola Juhani (toim.) Diakoniatyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. Kananoja Aulikki, Lähteinen Martti, Marjamäki Pirjo, Laiho Kristiina, Sarvimäki Pirjo, Karjalainen Pekka & Seppänen Marjaana Sosiaalityön käsikirja. Jyväskylä: Gummerus. Kaukonen Olavi Päihdepalvelut jakautuneessa hyvinvointivaltiossa. Jyväskylä: Gummerus. Kauppinen Juha & Rantama Marketta Ajaton työ seurakunnassa. Helsinki: Edita. Kettunen Paavo Leipää vai läsnäoloa? Jyväskylä: Gummerus.

83 83 Kirkkojärjestys. Viitattu pdf Kirkkolaki /1054. Viitattu Kiviniemi Kari Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa Aaltona Juhani & Valli Raine (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittavalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Juva: WS Bookwell. Koskenvesa Esko Diakonia kirkon elämässä ja toiminnassa. Teoksessa Helosvuori Riitta, Korolainen Juhani, Koskenvesa Esko, Niemelä Pauli & Veikkola Juhani (toim.) Diakoniatyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. Kuntatiedon keskus 2007, ajankohtaiset kuntaliitokset. Viitattu ja Kuntatiedon keskus 2008, ajankohtaiset kuntaliitokset. Viitattu ; Kuntatiedon keskus 2007, kunta- ja palvelurakenneuudistus. Viitattu ;55264;55275;82183 Kunta- ja palvelurakenneuudistus. Pohjois-Karjalan kuntatyöryhmän raportti Viitattu s-karjala/$file/pohjois-karjala.pdf Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Annettu Viitattu

84 84 Lappalainen Kaarina Syrjäytyminen ja työttömyys. Teoksessa Aalto Kirsti, Esko Martti & Virtaniemi Matti-Pekka (toim.) Sielunhoidon käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. Larjavaara Ilmari Itäviina. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Raportteja 273. Saarijärvi: Gummerus. Latvus Kari & Elenius Antti Auttamisen teologia. Helsinki: Kirjapaja. Lusikka Seppo Henkilökohtainen tiedonanto. Sähköpostiviesti. Kirkon päihdestrategia. Viitattu Malinen Anette Kartoitus alkoholikorvikkeiden käytöstä Suomessa vuonna Sosiaali- ja terveysministeriö, Selvityksiä 2003:3. Helsinki. Viitattu Mustola Heli & Simpura Jussi Alkoholin käyttö. Suomalaisten terveys. Duodecim. Terveyskirjasto. Viitattu &p_ylataso=&p_osio= Niemelä Jorma Usko, hoito ja toipuminen. Tutkimus kääntymyksestä ja kristillisestä päihdehoidosta. Jyväskylä: Gummerus. Nieminen Risto T Seurakunta aluetyön jännitteessä. Organisaation ja toimintayhteisön muutosprosessi aluetyötä toteuttavassa seurakunnassa. Kirkon Tutkimuskeskus. Jyväskylä: Gummerus. Niiralan raja-aseman liikenneselvitys, Viitattu &cmd=download Nimettömät Alkoholistit 2008, mikä on AA. Viitattu Nimettömät Alkoholistit 2007, ryhmähaku. Viitattu

85 85 Nimettömät Narkomaanit 2008, historia. Viitattu Nimettömät Narkomaanit 2007, kokoukset. Viitattu Peruspalveluohjelman toimeenpanohanke. Viitattu Pesonen Heikki & Vesala Kari Mikko Seurakunnat maaseudun kehittäjinä. Uskonto paikallistason vuorovaikutuksessa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 98. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus. Piisi Ritva Huumetyö. Tampere: Tammer-Paino. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, elinkeinot. Viitattu Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, maakunnan esittely. Viitattu Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, seutukunnat. Viitattu Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, tilastot. Viitattu Pohjois-Karjalan palveluverkko, terveys. Viitattu elut/index.htx Päihdehuoltoasetus Viitattu %5D=pika&search%5Bpika%5D=p%C3%A4ihdehuoltoasetus

86 86 Päihdehuoltolaki Viitattu %5D=pika&search%5Bpika%5D=p%C3%A4ihdehuoltolaki Päihdetilastollinen vuosikirja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Vaajakoski: Gummerus. Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Suomen Pipliaseura. Saarelainen Ritva, Stengård Eija & Vuori-Kemilä Ritva Mielenterveys- ja päihdetyö. Yhteistyötä ja kumppanuutta. Porvoo: WSOY. Salaspuro Mikko, Kiianmaa Kalervo & Seppä Kaija (toim.) Päihdelääketiede. Jyväskylä: Gummerus. Seinäjoen seurakunta 2008, diakoniatyö. Viitattu Sininauhaliitto 2008, jäsenjärjestöjen yhteystiedot. Viitattu Sininauhaliitto 2008, palvelut ja kehittämishankkeet. Viitattu Sininauhaliito 2008, toimintaa ohjaavat arvot. Viitattu session= , imintaa_ohjaavat_arvot/ Sininauhaliitto 2008, toiminta ja jäsenjärjestöt. Viitattu Sisäasiainministeriö 2007, Valtioneuvoston päätös. Viitattu F44DB4340F1C2256EBC002EBC0D

87 87 Sosiaalihuoltolaki Viitattu %5D=pika&search%5Bpika%5D=sosiaalihuoltolaki Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2008, seurakunnat. Viitattu A186E?OpenDocument&lang=FI Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2008, talous. Viitattu ?OpenDocument&lang=FI Suomen Ortodoksinen kirkko 2007, Joensuun ortodoksinen seurakunta. Viitattu Teinonen Timo Terveys ja usko. Jyväskylä: Gummerus Oy / Kirjapaja. Tikkanen Niina, Rantanen Eija, Mäkitalo Maija, Nurmi Saara, Häkkinen Jouni, Uusipaikka Sanna, Leskinen Reetta, Kyyhkynen Sirpa & Kalmari Arja Hakijan opas kevät Diakonia-ammattikorkeakoulu. Tuomi Jouni & Sarajärvi Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino. Turunen Raimo (toim.) Johtaminen seurakunnassa. Helsinki: Edita. Tällä Selevä! Päihdepalveluiden kehittämishanke. Hakemus valtion avustuksen saamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö. Hakemus päivitetty 10/2007. Vaara-Karjalan seurakunta 2008, diakonia. Viitattu Valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepoliittisesta yhteistyöstä vuosille Viitattu

88 88 LIITTEET LIITE 1 Lähde: Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, maakunnan kartta.

89 89 LIITE 2 Lähde: Pohjois-Karjalan evankelis-luterilainen Kansanlähetys 2006

90 90 LIITE 3 Etelä-Pohjanmaan maakunnan seutukuntien asukasluvut TAULUKKO 1. Härmänmaan seutukunnan kuntien asukasluvut Lähde: Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, seutukunnat TAULUKKO 2. Järviseudun seutukunnan kuntien asukasluvut Lähde: Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, seutukunnat

91 91 TAULUKKO 3. Kuusiokuntien seutukunnan kuntien asukasluvut Lähde: Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, seutukunnat TAULUKKO 4. Seinäjoen seudun seutukunnan kuntien asukasluvut Lähde: Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, seutukunnat

92 92 TAULUKKO 5. Suupohjan seutukunnan kuntien asukasluvut Lähde: Etelä-Pohjanmaan maakuntaportaali 2007, seutukunnat

93 93 LIITE 4 Pohjois-Karjalan maakunnan seutukuntien asukasluvut TAULUKKO 6. Joensuun seutukunnan kuntien asukasluvut Lähde: Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, tilastot TAULUKKO 7. Pielisen karjalan seutukunnan kuntien asukasluvut Lähde: Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, tilastot

94 94 TAULUKKO 8. Keski-Karjalan seutukunnan kuntien asukasluvut Lähde: Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007, tilastot

95 95 LIITE 5 Diakonisen päihdetyön kyselylomake Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään toimipaikka Hei! Olemme kaksi sosionomi- ja diakoniopiskelijaa Diakonia-ammattikorkeakoulusta, Järvenpään toimipaikasta. Teemme opinnäytetyötä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois- Karjalan maakuntien seurakuntien diakoniatyöntekijöiden tekemän päihdetyön toteutumisesta. Tavoitteenamme on selvittää diakoniatyöntekijöiden tekemän päihdetyön eroja ja yhtäläisyyksiä. Tavoitteemme kannalta tarpeellisen tiedon saavuttamiseksi olemme laatineet kyselylomakkeen, jonka olemme lähettäneet kaikille kyseisten maakuntien diakoniatyöntekijöille. Avoimiin kysymyksiin voit vastata omin sanoin. Vastaamalla kyselylomakkeeseen voit antaa arvokasta tietoa siitä, minkälaista päihdetyötä seurakuntanne diakoniatyössä tehdään. Vastaukset käsittelemme nimettömästi ja luottamuksellisesti, yksilön tietosuojaa kunnioittaen. Opinnäytetyömme liitetään Diakonia-ammattikorkeakoulun julkiseen tietokantaan, josta se on kaikkien luettavissa internetin kautta. Kirjeessämme on mukana valmiiksi maksettu vastauskuori, jossa on kaikki tarvittavat tiedot lomakkeen palauttamista varten. Toivomme Sinun vastaavan kyselyyn mennessä. Kiitos etukäteen vaivannäöstäsi! Ystävällisin terveisin: Karoliina Autio Paula Penttinen

96 96 Halutessasi voit kysyä opinnäytetyöstämme meiltä tai ohjaavilta opettajiltamme. Yhteystietomme ovat: Karoliina Autio, tai Paula Penttinen, tai Ohjaavien opettajiemme yhteystiedot ovat: Ulla Jokela, ja Auli Vähäkangas,

97 97 LIITE 6 Diakonisen päihdetyön kyselylomake 1. Paikkakunta, jossa seurakuntasi sijaitsee: 2. Kuinka kauan olet työskennellyt diakoniatyöntekijänä seurakunnan palveluksessa? o alle 1 vuosi o 1-5 vuotta o 5-10 vuotta o yli 10 vuotta o yli 20 vuotta o yli 30 vuotta 3. Koulutuksesi: o diakoni o diakonissa 4. Oletko henkilökohtaisesti tutustunut Kirkon päihdestrategiaan? o Kyllä, mitä siinä pidit tärkeimpänä haasteena työllesi? o En 5. Onko seurakunnassasi laadittu oma päihdestrategia? o Kyllä, mikä on sen painopiste? o Ei o Seurakunnan omasta päihdestrategiasta on ollut puhetta