Suomen Sydänliitto ry

Transkriptio

1 Lukijalle Kädessäsi oleva opas on tarkoitettu ensitiedoksi sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille ja heidän läheisilleen. Opas sisältää perustietoja vajaatoiminnasta, sen syistä, hoidosta ja ennusteesta. Sydämen vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus, vaan oireyhtymä, jonka taustalla on useita eri sairauksia. Arvioiden mukaan sydämen vajaatoimintaa esiintyy noin kahdella prosentilla työikäisiä ja noin joka kymmenennellä 75 vuotta täyttäneellä. Vajaatoiminta on tyypillinen iäkkäiden sairaus, ja potilaiden keski-ikä on 75 vuotta. Sydämen vajaatoiminta yleistyy, koska väestö vanhenee. Toinen syy vajaatoiminnan yleistymiseen on se, että tehokkaan nykyhoidon ansiosta yhä harvempi menehtyy sydäninfarktiin tai vaikeaan sepelvaltimotautiin. Näille potilaille kehittyy usein sydämen vajaatoiminta.

2 Vajaatoiminnan hoitoperiaatteet ovat samanlaisia, vaikka sen taustalla olevat syyt vaihtelevat. Vajaatoiminnan lääkehoidolla pyritään mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan sairauden perussyyhyn, jonka lisäksi potilas voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa elintavoillaan. Hoidon tavoitteena on helpottaa sydämen vajaatoiminnan oireita, säilyttää sairastuneen elämänlaatu ja vähentää sairaalahoidon tarvetta. Suomen Sydänliitto ry 2

3 Sisällys Sydän ja verenkierto 5 Sydämen vajaatoiminta ja sen syyt 7 Sepelvaltimotauti 7 Korkea verenpaine 7 Läppäviat 9 Muut syyt 9 Vajaatoiminnan oireet 11 Hengenahdistus 11 Uupumus 11 Turvotus ja painonnousu 11 Muut oireet 12 3

4 Vajaatoiminnan tutkiminen 13 Sydänsähkökäyrä ja verikokeet 13 Keuhkojen röntgentutkimus 13 Sydämen ultraäänitutkimus 13 Rasituskoe 14 Varjoainekuvaus 14 Sydämen tietokoneröntgentutkimus 14 Sydämen magneettitutkimus 14 Lääkehoito 15 Vajaatoiminnan hoitoon käytettävät lääkkeet 15 Huolellinen lääkehoito 18 Tahdistinhoidot 20 Hidaslyöntisyyden hoitoon tarkoitettu sydämentahdistin 20 Vajaatoimintatahdistin 20 Rytmihäiriötahdistin 20 Itsehoito 22 Nestetasapaino ja sen seuranta 23 Ravitsemus 26 Liikunta 32 Painonhallinta 34 Alkoholinkäyttö 35 Tupakoinnin lopettaminen 35 Jatkohoito ja seuranta 37 Vajaatoiminnan ennuste 38 Oireiden vaikeutumisen syyt 38 Henkinen jaksaminen 40 4 Käytännön ohjeita 41 Matkustaminen 41 Autolla ajo 42 Sauna 42 Seksi 43 Tulehdusten ehkäisy ja hoito 43 Sosiaaliturva ja kuntoutus 44

5 Sydän ja verenkierto Sydän on kuin kaksi erillistä pumppua, jotka on kytketty verenkierrossa peräkkäin. Sydämessä on neljä lokeroa ja läppää. Veri kulkee sydämestä elimistöön valtimoita pitkin ja palaa sydämeen laskimoita pitkin. Vähän happea sisältävä veri palaa elimistöstä oikeaan eteiseen ja virtaa edelleen oikeaan kammioon. Sieltä sydänlihas pumppaa sen keuhkoihin hapettumaan. Runsaasti happea sisältävä veri tulee keuhkoista vasempaan eteiseen ja sieltä vasempaan kammioon. Vasemmasta kammiosta veri kulkee edelleen valtimoverenkiertoon ja kaikkialle elimistöön. Verisuonet ja sydän muodostavat näin kaksi verenkiertoreittiä: suuren ja pienen verenkierron. Suuri verenkierto kuljettaa veren vasemmasta kammiosta kaikkialle elimistöön, pieni verenkierto puolestaan oikeasta kammiosta keuhkojen kautta vasempaan eteiseen. Sydämen läpät estävät veren virtaamisen takaisinpäin. Sydämen oikealla puolella eteisen ja kammion välissä on kolmipurje- eli trikuspidaaliläppä, keuhkovaltimorungon tyvessä keuhkovaltimo- eli pulmonaaliläppä. Vasemmalla puolella eteisen ja kammion välissä on hiippa- eli mitraaliläppä sekä aortan tyvessä aorttaläppä. Sydänlihas tarvitsee oman tehokkaan verenkierron riittävän hapen- ja energiansaannin turvaamiseksi. Sydämen verenkierrosta huolehtivat sepelvaltimot, jotka lähtevät aortan tyvestä ja kulkevat ensin sydämen pinnalla, kunnes ne haaroittuvat sydänlihakseen. Terve sydän pumppaa levossa noin viisi litraa verta minuutissa. Rasituksessa pumppausteho moninkertaistuu jopa 4-5-kertaiseksi. Veren mukana kudokset saavat muun muassa happea ja ravintoa, samalla niistä poistuu kuona-aineita. 5

6 Pää ja yläraajat Keuhkot Oikea eteinen Oikea kammio Keuhkovaltimo-eli pulmonaaliläppä Trikuspidaali- eli kolmipurjeläppä Vasen eteinen Vasen kammio Mitraali- eli hiippaläppä Aorttaläppä Valtimo Laskimo Alaraajat ja sisäelimet Suuri ja pieni verenkierto. 6

7 Sydämen vajaatoiminta ja sen syyt Sydämen vajaatoiminta on sydämen pumppaustoiminnan häiriö, jossa sydän ei pysty pumppaamaan verta niin paljon kuin elimistö tarvitsee. Vajaatoiminta ei ole itsenäinen sairaus vaan oireyhtymä, jonka tavallisimpia syitä ovat sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine tai sydämen läppävika. Joissain tapauksissa sen voi aiheuttaa myös jatkuva rytmihäiriö tai kyseessä voi olla itsenäinen sydänlihaksen sairaus eli kardiomyopatia tai sydänlihastulehdus. Sydämen vajaatoiminta voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: systoliseen ja diastoliseen vajaatoimintaan. Systolisessa vajaatoiminnassa sydänlihaksen ja etenkin vasemman kammion supistumisteho on heikentynyt, eikä sydän jaksa pumpata verta eteenpäin elimistöön. Diastolisessa vajaatoiminnassa sydänlihaksen supistuminen on lähes normaalia, mutta sydänlihas on tavallista jäykempi. Tällöin sydänlihaksen lokerot eivät täyty lepovaiheessa verellä riittävän tehokkaasti. Usein samalla ihmisellä on sekä diastolisen että systolisen vajaatoiminnan piirteitä. Sepelvaltimotauti Sydämen vajaatoiminnan tavallisin syy on sepelvaltimotaudin vakava ilmenemismuoto eli sydäninfarkti. Kun sepelvaltimo tukkeutuu, osa sydänlihaksesta jää ilman happea. Ellei sepelvaltimon tukosta saada avattua nopeasti joko lääkkeillä tai pallolaajennuksella, syntyy sydäninfarkti, jolloin sydänlihakseen tulee kuolioalue. Ilman happea jäänyt osa sydänlihaksesta arpeutuu ja sen supistumisteho heikkenee. Jos vaurioitunut alue on laaja, potilaalle voi kehittyä sydämen vajaatoiminta. Vaikeasti ahtautunut sepelvaltimo voi aiheuttaa sydänlihakseen myös pysyvän hapenpuutteen. Tällöin sydänlihaksen laajentuminen lepovaiheessa voi olla puutteellista (diastolinen toimintahäiriö) ja supistustoiminta heikentynyt (systolinen vajaatoiminta). Korkea verenpaine 7 Korkea verenpaine voi myös johtaa sydämen vajaatoimintaan, jos vasemman kammion seinämät paksuuntuvat ja jäykistyvät korkean verenpaineen seurauksena. Vaikka sydämen vasen kammio pystyy supistumaan lähes normaalisti, sen

8 Aortta Oikea sepelvaltimo (RCA) Vasemman sepelvaltimon kiertävä haara (LCX) Vasen kammio Oikea kammio Vasemman sepelvaltimon eteenlaskeva haara (LAD) Valtimo Laskimo 8 Ihmisen verenkiertoelimistö.

9 täyttyminen vaikeutuu jäykkien seinämien takia ja kehittyy diastolinen toimintahäiriö. Vanhusten, etenkin iäkkäiden naisten, sydämen vajaatoiminta johtuu muita yleisemmin korkeasta verenpaineesta. Läppäviat Sydämen läppien tehtävänä on ohjata veren virtaus oikeaan suuntaan. Läpän toiminta voi heikentyä sekä ahtauman että vuodon seurauksena. Vaikea ahtauma tai vuoto voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Tavallisimpia läppävikoja ovat aorttaläpän ahtauma ja vuoto sekä hiippaläpän vuoto. Muut syyt Muut sydämen vajaatoiminnan syyt ovat harvinaisempia. Niitä ovat sydänlihaksen itsenäiset sairaudet eli kardiomyopatiat, rytmihäiriöt, sydänlihastulehduksen jälkitila, sydänpussin sairaudet ja synnynnäiset sydänviat. 9

10 Alaraajojen turvotusta on helppo seurata painamalla peukalolla säären etuosaan muutaman sekunnin ajan. Turvotuksen tunnistaa siitä, että painokohtaan jää kuoppa. 10

11 Vajaatoiminnan oireet Kun sydämen vasen kammio ei jaksa pumpata keuhkoista saapuvaa hapettunutta verta eteenpäin, veri pakkautuu keuhkoverenkiertoon. Kun sanotaan, että keuhkoissa on nestettä, tarkoittaa yleensä tilannetta, jossa kudosnestettä tihkuu voimakkaan vajaatoiminnan vuoksi keuhkorakkuloihin ja joskus jopa keuhkopussiin. Vastaavasti jos sydämen oikea puoli ei jaksa pumpata verta riittävän tehokkaasti, veri pakkautuu laskimoihin ja maksaan. Tällöin kudosnestettä kertyy alaraajoihin ja joskus myös vatsaonteloon. Hengenahdistus Hengenahdistus on yleinen sydämen vajaatoiminnan oire joka kehittyy usein jo varhaisessa vaiheessa. Aluksi hengenahdistusta voi tulla vain kovempien ponnistelujen yhteydessä. Jos vajaatoiminta on vaikea, hengenahdistusta on levossakin. Hengenahdistus johtuu siitä, että neste kertyy keuhkoihin. Vajaatoiminnan merkkinä voi esiintyä myös kuivaa yskää. Uupumus Uupumus johtuu siitä, että lihasten verenkierto huonontuu, kun sydämen pumppausteho heikentyy. Rasituksessa sydän ei pysty normaalilla tavalla mukautumaan kuormitukseen lisäämällä tehoaan, minkä takia lihaksiin kertyy aineenvaihduntatuotteita ja ihminen väsyy. Pitkäkestoisessa vajaatoiminnassa myös lihasmassaa menetetään ja lihasvoimat saattavat heiketä. Turvotus ja painonnousu Sydämen vajaatoiminnan takia elimistöön kertyy herkästi nestettä. Nesteen kertyminen aiheuttaa vastaavasti turvotusta ja painonnousua. Elimistö pyrkii korjaamaan pumppausvajetta niin, että se lisää kiertävän veren määrää. Hormonien lisääntyneen vaikutuksen seurauksena natriumia erittyy virtsaan vähemmän ja sitä jää kudoksiin enemmän. Kun pumppausvaje pitkittyy, ylimääräistä nestettä alkaa kertyä elimistöön, esimerkiksi keuhkoihin ja pystyasennossa painovoiman takia nilkkoihin. 11

12 Muut oireet Tavanomaista nopeampi syke jo pienessä rasituksessa ja erilaiset rytmihäiriöt ovat vajaatoiminnan tyypillisiä oireita. Jos verenpaine on matala, pystyyn noustessa saattaa esiintyä huimausta ja pyörrytystä. Nesteen kertymisen takia maksa ja vatsa saattavat olla turvoksissa, mikä aiheuttaa puolestaan helposti ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia. Jos sairastuneella on runsaasti turvotusta, neste palautuu öisin makuuasennon takia raajoista ja lisää virtsaamisen tarvetta. Kaikki oireet voivat aiheuttaa alavireisyyttä, huolta ja ahdistuneisuutta. 12

13 Vajaatoiminnan tutkiminen Sydämen vajaatoiminnan diagnoosi edellyttää, että potilaalla on sydänsairaus sekä sydämen vajaatoimintaan sopivia oireita ja löydöksiä. Tutkimusten avulla pyritään ensin selvittämään, mikä sydänsairaus on aiheuttanut vajaatoiminnan. Suurin osa tutkimuksista tehdään jo alkuvaiheessa. Tutkimuksia voidaan täydentää ja uusia myös myöhemmässä vaiheessa, kun arvioidaan hoidon tehoa ja pyritään tunnistamaan hoidon mahdollisesti aiheuttamat haittavaikutukset. Sydänsähkökäyrä ja verikokeet Sydänsähkökäyrän (EKG) ja verikokeiden avulla saadaan tietoa muun muassa sepelvaltimotaudin, verenpainetaudin tai rytmihäiriön osuudesta oireyhtymän syntyyn. Oireyhtymän tunnistamisessa voidaan käyttää hyväksi veren plasmasta mitattavaa B-tyypin natriureettista peptidiä (BNP). Se on sydämen kammioiden lihassoluista erittyvä hormoni, jonka pitoisuus kasvaa herkästi sydämen vajaatoiminnan yhteydessä. Verinäytteistä tutkitaan myös mahdollisen anemian tai piilevän diabeteksen osuutta, elimistön suolatasapainoa sekä munuaisten, maksan ja kilpirauhasen toimintaa. Keuhkojen röntgentutkimus Keuhkojen röntgenkuvalla saadaan tietoja muun muassa sydämen koosta, nesteen mahdollisesta kertymisestä keuhkokudokseen ja keuhkopussiin sekä muista myötävaikuttavista tekijöistä, kuten tulehduksista. Sydämen ultraäänitutkimus Sydämen ultraäänitutkimus on luotettavin tapa tunnistaa sydämen vajaatoiminta. Tutkimus pyritään tekemään kaikille potilaille ennen pysyvän lääkehoidon aloittamista. Ultraäänitutkimus on välttämätön, jos diagnoosi on epävarma tai jos vajaatoiminnan aiheuttajaksi epäillään esimerkiksi läppävikaa. Ultraäänitutkimuksella voidaan selvittää vajaatoimintaan johtaneita mekanismeja ja vajaatoiminnan vaikeusastetta. Joskus sydämen ultraäänitutkimus on tarpeen myöhemminkin hoidon tehon arvioinnissa ja suunnittelussa. 13

14 Rasituskoe Kliininen rasituskoe eli polkupyörärasituskoe tehdään, jos vajaatoiminnan aiheuttajaksi epäillään sepelvaltimotautia. Jos tulos viittaa sepelvaltimotautiin, lisäksi saatetaan tarvita sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Rasituskokeen avulla voidaan arvioida myös suorituskykyä esimerkiksi työkyvyn arvioimiseksi. Varjoainekuvaus Varjoainekuvaus eli angiografia on röntgentutkimus, jossa potilaan sepelvaltimoihin ruiskutetaan varjoainetta. Varjoaineen ruiskuttamisen jälkeen sepelvaltimot kuvataan eri suunnilta. Varjoainekuvauksella saadaan selville valtimoiden ahtaumakohdat. Sydämen kammioiden liikkuvuutta ja läppien toimintaa selvitetään niin, että varjoainetta ruikutetaan vasempaan kammioon. Sydämen tietokoneröntgentutkimus Sydämen tietokoneröntgentutkimusta käytetään erityistilanteissa sydämen, sydänpussin, aortan sekä keuhkovaltimoiden rakenteiden arvioimiseen. Sitä saatetaan käyttää myös sepelvaltiotaudin poissulkemiseksi. Sydämen magneettikuvaus Sydämen magneettikuvausta käytetään, kun halutaan selvittää sydämen tarkkaa rakennetta ja suurten verisuonien sijaintia. Sen avulla voidaan arvioida onko sydänlihaksessa tulehdusprosessia tai viitettä poikkeavan proteiinin tai raudan kertymisestä. Infarktin aiheuttaman arpikudoksen laajuudesta saadaan myös hyvä käsitys magneettikuvauksella. 14

15 Lääkehoito Sydämen vajaatoiminnan hoidon tavoitteina on ehkäistä ja hoitaa vajaatoimintaa aiheuttavia sydänsairauksia, estää vajaatoiminnan etenemistä, parantaa elämänlaatua ja ennustetta. Lääkehoito on keskeisessä asemassa vajaatoiminnan hoitokokonaisuudesta. Lääkehoito koostuu tavallisesti usean eri lääkkeen yhdistelmästä. Lääkitys suunnitellaan jokaiselle potilaalle yksilöllisesti sen mukaan, Ota lääkkeet säännöllisesti ja ohjeiden mukaan. mikä sairaus on vajaatoiminnan syynä ja mitkä muut sairaudet vaikuttavat siihen. Lääkehoidon avulla voidaan lievittää turvotuksesta johtuvia oireita, ehkäistä sairauden etenemistä sekä parantaa ennustetta. Lääkehoidon lisäksi potilaan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös ravitsemukseen sekä suolan ja nesteiden käyttöön. Lääkkeiden teho voi jäädä vajaaksi, jos niitä ei käytetä täsmällisesti tai jos samanaikaisesti käytetään liikaa suolaa ja nesteitä. Tulehduskipulääkkeiden runsas käyttö voi myös heikentää joidenkin sydänlääkkeiden tehoa. Apteekissa alkuperäisen reseptissä mainitun lääkkeen voi vaihtaa toiseen, hinnaltaan edullisempaan rinnakkaisvalmisteeseen. Samaa lääkettä myydään erilaisilla kauppanimillä, joten sairastuneen on hyödyllistä tuntea myös lääkkeen vaikuttava aine. Rinnakkaisvalmisteen ja alkuperäisen reseptin lääkkeen vaikuttava aine ja vahvuus ovat keskenään samoja. Vajaatoiminnan hoitoon käytettävät lääkkeet ACE-estäjät ACE-estäjät eli angiotensiiniä konvertoivan entsyymin estäjät laajentavat valtimoita ja alentavat verenpainetta, mikä keventää sydämen työkuormaa. ACEestäjät tehostavat myös nesteenpoistolääkkeiden eli diureettien vaikutuksia ja hillitsevät haitallisen voimakasta stressihormonien vaikutusta, joka kehittyy vajaatoiminnan myötä. ACE-estäjien teho ja ennustetta parantava vaikutus sydämen vajaatoiminnassa on osoitettu laajoissa tutkimuksissa. ACE-estäjähoidon alussa verenpaine saattaa hieman laskea. Sen takia ensimmäiset lääkeannokset suositellaan 15

16 otettavaksi illalla, jotta lääke ei aiheuta pystyasennossa tuntuvaa pyörrytystä. Haittavaikutusten välttämiseksi lääkitys aloitetaan pienillä annoksilla. Annosta suurennetaan vähitellen, koska suuremmat annokset suojaavat sydäntä paremmin kuin pienet. Ärsytysyskä on ACE-estäjien tavallinen haittavaikutus. Yskä on yleensä kuitenkin niin lievä, ettei se estä lääkehoidon jatkamista. Mikäli yskänärsytys jatkuu hankalana, siitä on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Tällöin voidaan harkita lääkkeen vaihtamista toiseen. ACE-estäjälääkitys saattaa nostaa hieman munuaisten toimintaa kuvaavan seerumin kreatiniinipitoisuutta (S-Krea), minkä takia kreatiiniarvoa tarkkaillaan ajoittain. ACE-estäjien vakava, mutta erittäin harvinainen haittavaikutus on kasvojen ja kurkunpään äkillinen ja voimakas turvotus. Yleensä vaarallinen turvotus ilmenee ensimmäisten hoitoviikkojen aikana. Tällaisten oireiden ilmaantuessa potilaan on hakeuduttava heti terveyskeskuksen tai sairaalan päivystykseen. ACE-estäjiä ovat vaikuttavan aineen mukaan enalapriili, kaptropriili, lisinopriili, perindopriili ja ramipriili. Näitä vaikuttavia aineita sisältävien lääkkeiden kauppanimiä on monta. Angiotensiinireseptorin estäjät Angiotensiinireseptorin estäjät eli AT II -reseptorin salpaajat alentavat verenpainetta tehokkaasti. Ne vaikuttavat verenkiertoelimistöön pitkälti samalla tavalla kuin ACE-estäjät, ja niiden vaikutus potilaan ennusteeseen on samanlainen. Angiotensiinireseptorin estäjät aiheuttavat selvästi vähemmän yskää kuin ACE-estäjät. Tämän takia niitä käytetään vajaatoiminnan hoidossa, jos ACE-estäjien sivuvaikutukset ovat häiritseviä. AT II -reseptorin salpaajia ovat vaikuttavan aineen mukaan kandesartaani, losartaani ja valsartaani. Näitä vaikuttavia aineita sisältäviä kauppanimiä on myös useita. Beetasalpaajat 16 Beetasalpaajahoito hillitsee nopeaa sykettä ja vajaatoimintaan liittyvää liian suurta stressihormonien vaikutusta. Yleensä ACE-estäjähoidon yhteyteen lisätään aluksi pieni annos beetasalpaajaa, ja annosta suurennetaan vähitellen. Beetasalpaajahoidon alussa sydämen vajaatoiminnan oireet voivat vaikeutua tilapäisesti. Oireista pitää aina kertoa hoitavalle lääkärille. Yleensä beetasalpaaja-

17 hoidon aiheuttamat vajaatoiminnan oireet helpottuvat nopeasti ilman erityisiä toimenpiteitä, mutta toisinaan on tarpeen suurentaa tilapäisesti nesteenpoistolääkkeen annosta tai pienentää beetasalpaajan annosta. Käytössä olevia beetasalpaajavalmisteita ovat bisoprololi, karvediloli, metoprololi ja nebivololi. Kauppanimiä on useita. Aldosteroniantagonistit Jos sydämen vajaatoiminta on vaikea, lääkitykseen lisätään aldosteroniantagonisti. Se estää aldosteronihormonin liiallista vaikutusta verisuonistoon ja sydämeen. Aldosteroniantgonisti helpottaa vaikean vajaatoiminnan oireita ja parantaa näiden potilaiden ennustetta. Lääke voi suurentaa hieman seerumin kalium- ja kreatiniinipitoisuuksia. Joillekin potilaille suuret lääkeannokset aiheuttavat rintarauhasen kipeytymistä ja kuukautiskierron häiriöitä. Käytössä olevia aldosteroniantagonisteja ovat spironolaktoni ja eplerenoni. Näistä eplerenoni ei aiheuta rintarauhasen kipeytymistä, mutta sen käyttöä rajoittaa merkittävästi korkeampi hinta. Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit ovat usein vajaatoiminnan oireiden ilmaantuessa ensimmäisiä käyttöön otettuja lääkkeitä. Niiden avulla voidaan lievittää tehokkaasti kudosturvotuksista aiheutuvia oireita. Niiden tarve voi olla jatkuvaa tai tilapäistä, tarvittava lääkeannos voi myös vaihdella. Oman lääkärin kanssa on hyvä sopia nesteenpoistolääkkeen annostelusta ja sen mahdollisesta suurentamisesta tilapäisesti, jos paino nousee nopeasti esimerkiksi runsaan nesteen nauttimisen takia. Osa nesteenpoistolääkkeistä lisää kaliumin erittymistä virtsaan niin paljon, että kaliumin puutosta täytyy korvata. Ilman kaliumin korvaamista elimistöön voi kehittyä kaliumvajetta, joka altistaa muun muassa rytmihäiriöille. Tämän takia elimistön kaliumin ja natriumin määrä tutkitaan verinäytteestä lääkehoidon alussa ja lääkityksen muutosten yhteydessä. Osa nesteenpoistolääkkeistä vaikuttaa nopeasti ja lisää virtsaamisen tarvetta lääkkeenoton jälkeen. Nesteenpoistolääkkeen voi ottaa myöhemmin saman päivän aikana, jos tavallisen lääkkeenottoajan jälkeen on jotakin sellaista ohjel- 17

18 maa, mikä hankaloittaa WC:ssä käymistä. Yötä vasten nesteenpoistolääkkeitä ei tule ottaa. Nesteenpoistolääkityksen ja kaliumkorvaushoidon pitää olla jokapäiväistä, niihin ei saisi tulla taukopäiviä. Yleisiä nesteenpoistoon käytettäviä lääkeaineita ovat amiloridihydrokloridin ja hydroklooritiatsidin yhdistelmävalmiste sekä furosemidi. Kauppanimiä on useita. Digitalis Digitalis eli digoksiini hidastaa sydämen sykettä ja lisää sydämen supistusvireyttä. Digitalista käytetään, jos vajaatoiminnasta aiheutuu vaikeita oireita ACE:n estäjän (tai AT-reseptorin salpaajan), beetasalpaajan ja diureetin yhdistelmähoidosta huolimatta tai potilaalla on rytmihäiriöitä, kuten eteisvärinä. Nitraatit Pitkävaikutteista nitrovalmistetta käytetään, mikäli vajaatoiminnan taustalla on sepelvaltimotauti ja potilaalla esiintyy rintakipuoireita. Veren hyytymistä estävä lääkehoito Asetyylisalisyylihappo (ASA, aspiriini ) kuuluu sydämen vajatoiminnan lääkehoitoon, jos vajaatoiminnan taustalla on sepelvaltimotauti. Sitä ei käytetä automaattisesti kaikilla sydämen vajaatoimintaa sairastavilla. ASA:a voidaan käyttää myös potilailla joilla on aikuistyypin diabetes tai joissakin tapauksissa, jos ilmenee eteisvärinäpyrähdyksiä. Veren hyytymisen estohoitoon käytetään puolestaan varfariinia (Marevan ), jos sydämen vajaatoiminta on vaikea tai jos siihen liittyy eteisvärinä. Lisätietoja saa Suomen Sydänliiton julkaisemasta Marevan-hoito oppaasta. 18 Huolellinen lääkehoito Säännöllinen lääkehoito on sydämen vajaatoiminnan hoidon perusta. Lääkkeet helpottavat oireita, minkä lisäksi osa lääkkeistä myös parantaa ennustetta. Lääkehoidon apuna on suositeltavaa käyttää annostelijaa eli dosettia, jonka voi ostaa apteekista. Sen avulla on helppo varmistua siitä, että lääkkeen ottaminen on säännöllistä. Vain otettu lääke auttaa.

19 V e r e n p a i n e e n m i t t a a m i n e n Lääkehoidon yhteydessä vajaatoimintapotilaan on hyvä seurata säännöllisesti verenpainettaan. Voit mitata verenpaineen terveyskeskuksessa tai hankkia kotimittarin. Kotimittariksi tulee hankkia malli, jonka avulla mittaus tehdään olkavarresta. Ranne- ja sormimittareihin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka saattavat johtaa vääriin mittaustuloksiin. Selvitä lääkäriltä tai sairaanhoitajalta, kuinka usein sinun on syytä seurata verenpainettasi ja millä tasolla sen pitäisi olla. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan kannattaa valita ilman reseptiä saatavista särky- tai kuumelääkkeistä parasetamolia sisältävä valmiste. Reseptilääkkeistä hyviä vaihtoehtoja ovat opiaatteja sisältävä Panacod tai Tramal. Runsas tai säännöllinen tulehduskipulääkkeiden käyttö voi heikentää munuaisten toimintaa, kiihdyttää nesteen kertymistä elimistöön ja vaikeuttaa vajaatoiminnan oireita. Vajaatoimintaa sairastavan potilaan on syytä välttää ilman reseptiä saatavia tulehduskipulääkkeitä kuten ibuprofeenia ja jopa tavallista 500 mg:n asetyylisalisyylihappoa, aspiriinia. Myös kaikkia luontaistuotteita tulee välttää, koska ne saattavat vaikuttaa muiden lääkkeiden tehoon. Säännöllisestä kipulääkityksestä tulee keskustella aina oman lääkärin kanssa. 19

20 Tahdistinhoidot Hidaslyöntisyyden hoitoon tarkoitettu sydämentahdistin Joissain tapauksissa sydämen vajaatoimintaan liittyy sydämen hidaslyöntisyyttä. Tämä voi aiheuttaa vajaatoiminnan oireiden pahenemista, vaikeuttaa lääkehoidon toteutusta sekä pitkät lyöntivälit saattavat johtaa hetkittäiseen huimaukseen tai jopa tajunnanmenetykseen. Jos vajaatoiminta ei ole liian vaikea, voidaan käyttää sellaista tahdistinta, joka korjaa nämä liian hitaan sykkeen aiheuttamat oireet. Tavanomaisen tahdistimen tehtävä on taata, ettei sydämen syketaajuus missään tilanteessa ole liian hidas. Vajaatoimintatahdistin Osalla sydämenvajaatoimintapotilaista sydämen pumppausteho heikkenee merkittävästi vasemman kammion seinämien eriaikaisen supistumisen johdosta. Tahdistinhoitoa harkitaan, kun vajaatoiminnasta aiheutuu vaikeat oireet ja kun sydänsähkökäyrässä nähdään poikkeavan pitkä kammioheilahdus (tavallisesti vasemman haarakatkoksen kaltainen). Vajaatoimintatahdistuksessa tahdistinelektrodit asetetaan laskimoteitse oikean kammion väliseinämään ja sydämen sisäisen sepelpoukaman (sinus coronarius) kautta vasemman kammion sivu-takaosan seinämän alueelle. Tahdistamalla sydänlihasta samanaikaisesti näiden elektrodien avulla vasemman kammion seinämien supistuminen saadaan yhdenaikaiseksi. Tällöin vasen kammio pystyy tyhjenemään tehokkaammin ja sydämen iskutilavuus paranee, samalla myös mahdollinen hiippaläpän vuoto selvästi vähenee. Rytmihäiriötahdistin 20 Rytmihäiriötahdistin on tarpeen, mikäli sydämen vajaatoimintaan liittyy vaikeita, potentiaalisesti hengenvaarallisia rytmihäiriökohtauksia lääkehoidosta huolimatta. Eräissä sydänlihassairauksissa vakavien rytmihäiriöiden riski on erittäin suuri, jolloin rytmihäiriötahdistin asennetaan ennaltaehkäisevästi, vaikka vakavia, henkeä uhkaavia rytmihäiriökohtauksia ei olisi vielä esiintynyt. Ratkaisut tahdistinhoidosta tehdään aina potilaskohtaisesti sydämen vajaatoimintapotilaiden tahdistinhoitoihin perehtyneen lääkärin kanssa. VAP_SL_Vajtoimt

21 Tahdistingeneraattori Oikean eteisen johto Vasemman kammion johto Oikean kammion johto 21 Vajaatoimintatahdistimen sijainti ja tahdistuselektrodien paikat sydämessä. Tahdistinjohdot viedään sydämeen solisluun vieressä sijaitsevaa laskimoa pitkin. Johdot kuljettavat sähköimpulssin generaattorista sydänlihakseen. Sähköimpulssi saa aikaan sydänlihaksen supistumisen. AP_SL_Vajtoimtahdistin.indd

22 Itsehoito Itsehoitosi paras asiantuntija olet sinä itse Sydämen vajaatoiminnassa hyvä itsehoito on erittäin tärkeää. Itsehoito on omasta terveydestään huolehtimista, tarpeellisten elintapamuutosten tekemistä, säännöllistä omaseurantaa sekä annettujen ohjeiden noudattamista. Hyvä itsehoito helpottaa oireita, ehkäisee vajaatoiminnan pahenemista ja parantaa elämänlaatua. Vajaatoimintapotilaan itsehoitoon kuuluvat muun muassa suolan ja liian nesteen välttäminen, terveellinen ruoka, tupakoimattomuus ja säännöllinen liikunta. Alkoholia voi käyttää harvoin ja pieniä määriä kerrallaan. Säännöllinen voinnin, oireiden, painon ja elintapojen seuranta auttaa havaitsemaan sairaudessa ja omassa voinnissa tapahtuvia muutoksia riittävän ajoissa. Hyvä itsehoito ja omaseuranta vähentävät sairaalahoitoa vaativia sydämen vajaatoiminnan hoitojaksoja. Itsehoidon toteutuksessa sinua auttaa Sydänliiton julkaisema Sydämen vajaatoiminnan omaseurantavihko. K u u s i t ä r k e i n t ä Sydämen vajaatoimintaa sairastavan itsehoito Vältä suuria nestemääriä. Vuorokauden kokonaisnestemäärä korkeintaan 2 litraa. Syö suolatonta tai vähäsuolaista ruokaa. Liiku säännöllisesti ja maltillisesti oireiden sallimissa rajoissa. Muista levätä välillä! Pidä painosi normaalilukemissa. Lisää maltillista liikuntaa ja syö ruokaa, joka sisältää nykyistä vähemmän energiaa. 22 Lopeta tupakointi. Vältä myös ympäristön tupakansavua. Käytä alkoholia vain harkiten: harvoin ja pieni määrä kerrallaan.

23 Nestetasapaino ja sen seuranta Painon seuranta Nesteen kertymiseen elimistöön vaikuttaa suolan saannin ohella se, kuinka paljon nauttii päivän aikana nestettä joko juomalla tai ruoan mukana. Nesteen kertymistä seurataan säännöllisellä painon seurannalla. Nopea ja selittämätön painon nousu 2-3 kiloa parissa päivässä tai 4-5 kiloa viikossa viittaa nesteen kertymiseen elimistöön. Sovi lääkärin tai hoitohenkilökunnan kanssa kuinka toimia painon äkillisesti noustessa. Hyväkuntoiselle ja oireettomalle riittää painon seuranta kerran viikossa. Jos ilmenee vajaatoiminnan oireita kuten turvotuksia tai hengenahdistusta, painoa seurataan päivittäin. Paino olisi hyvä punnita aamuisin. Jotta mittaustulokset ovat vertailukelpoisia, punnituksen tulee tapahtua tasaisella alustalla aina samalla tavalla, samalla vaa alla ja samassa paikassa. Virtsarakko pitää tyhjentää ensin. Punnitus kannattaa tehdä ennen syömistä ja juomista, mieluimmin ilman vaatteita. Lukema kirjataan painon seurantataulukkoon. Nesterajoitus Äkillinen painon nousu on merkki nesteen kertymisestä, ei lihomisesta! Sydämen vajaatoimintapotilaan tulisi välttää suuria nestemääriä. Suositeltava kokonaisnestemäärä on kaksi (2) litraa vuorokaudessa. Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa tiukempi nesterajoitus on tarpeen helpottamaan turvotusta ja hengenahdistusta. Tällöin sallittu kokonaisnestemäärä on enintään 1,5 2 litraa vuorokaudessa. Munuaisten toiminnan turvaamiseksi ei kannata alittaa 1,5 litraa vuorokaudessa. Kokonaisnestemäärään lasketaan kaikki nestemäisten ruokien ja juomien nestemäärä. Kiinteästä ruoasta kuten kasvikset, perunat, liha ja viljavalmisteet kertyy myös nestettä, mutta sitä ei oteta laskuissa huomioon. 23

24 Nesteitä ovat: - vesi, kahvi, tee, mehu, virvoitusjuomat, maito, piimä, olut, siideri, viini ja muut alkoholijuomat - ruoanvalmistukseen käytettävät nesteet (liemet, kastikkeet) - marjakeitot, - kiisselit, keittoruokien liemi - puurot, vellit - viili, jogurtti, jäätelö Päivän mittaan kertyvien juomien määrän arvioimista helpottaa, jos mittaa käyttämänsä lasit ja tee- tai kahvikupin. Tällöin jokaista kulausta ja suun kostutusta ei tarvitse mitata erikseen. Puolet sallitusta nestemäärästä tulee helposti kahvista, teestä, mehusta ja ruoan sisältämästä nesteestä. Yleinen harhakäsitys on, että nesteeksi lasketaan vain juomavesi. J a n o n h i l l i t s e m i n e n j a h a l l i t s e m i n e n Vinkkejä janon tunteen helpottamiseen Pidä nautittava neste viileänä. Imeskele pieniä jääpaloja janon sammuttamiseksi. Lisää veteen vähän sitruunamehua. Kostuta suuta usein pienellä nestemäärällä, voit myös huuhdella suuta nielemättä nestettä. Imeskele sokerittomia pastilleja. 24 Hanki apteekista syljen eritystä lisääviä suusuihkeita, imeskeltäviä tabletteja tai suugeeliä. Suolan vähentäminen ja voimakkaasti maustetun ruoan välttäminen voivat helpottaa janoa. Useamman vuorokauden hellejakson aikana voi olla aiheellista pitää tauko nesteenpoistolääkityksessä. Lisäohjeita kannattaa kysyä herkästi hoitavalta lääkäriltä, sairaanhoitajalta tai terveydenhoitajalta.

25 Nestelista Nesteiden saannin seurannassa auttaa erillisen nestelistan tekeminen. Siihen merkitään kaikki yhden vuorokauden aikana nautitut nesteet, myös nestemäisen ruoan mukana saatu nestemäärä. Nestelistan merkinnät tehdään yhden vuorokauden ajalta esimerkiksi aamu kello seitsemästä seuraavan aamu kello seitsemään. Yhden vuorokauden nestelista, malli Kellonaika Mitä nestettä join tai söin Määrä (desilitroina) 8.30 Puuro 2 dl Marjakeitto Maito 1 dl 1,5 dl Piimä 1,5 dl Kalakeitto (yht. 3 dl) 1,5 dl Kahvi 1 dl Jäätelö 1 dl Vesi 0,5 dl jne 25 NESTETTÄ yhteensä

26 Ravitsemus Vähemmän suolaa Suolan saantia kannattaa vähentää, koska sen liikasaanti pahentaa turvotusta ja lisää hengenahdistusta. Suolan vähentäminen auttaa myös alentamaan kohonnutta verenpainetta ja parantaa verenpainelääkkeiden tehoa. Vähentämisestä on hyötyä myös nesteenpoistolääkityksen yhteydessä. Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa nesteen kertyminen elimistöön laimentaa elimistön natriumpitoisuutta. Matala veren natriumpitoisuus ei tarkoita elimistön kärsivän suolan puutteesta, vaan kyse on natriumin poikkeavasta jakautumisesta elimistössä. Matalaa natriumpitoisuutta ei korjata ylimääräisellä suolalla, vaan tiukentamalla nesterajoitusta. Myös huimaus ja lihaskrampit (eli suonenveto) eivät johdu liian vähäisestä suolan saannista, joten niitä ei myöskään hoideta suolalla. Suolaa saa helposti liikaa Suolan eli natriumkloridin (NaCl) haitallinen osa on natrium, joka mm. sitoo nestettä elimistöön. Natrium on elimistölle välttämätöntä, mutta sen tarve on vain noin 0,5 grammaa vuorokaudessa. Tämä määrä täyttyy jo ruokien luontaisesta natriumista ilman lisättyä suolaa. Suosituksena on vähentää suolan saantia mahdollisimman paljon, ainakin alle 5 grammaan vuorokaudessa. Suurin osa suolasta tulee valmiista elintarvikkeista ja ruoista. Suurimpia lähteitä ovat leipä ja päivän pääateria. Suolaa kertyy myös leivänpäällisistä, suolaisista naposteltavista sekä ruoanvalmistuksessa käytetyistä mausteista (taulukko). Mineraalisuolojen (esim. Pan-suola, Seltin) natriumista osa on korvattu kaliumilla ja/tai magnesiumilla, mutta esimerkiksi merisuola, ruususuola, sormisuola ja muut erikoissuolat ovat pelkkää natriumkloridia. Kaikkien suolojen käyttöä on hyvä vähentää. 26