OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANTOALUEIDEN YHTEISTARKKAILU 2015 POHJAELÄINTARKKAILU

Transkriptio

1 KINNUNEN KY, A. HAATAJA KY, TIMONI OY OULUJOEN ALAOSAN TURVETUOTANTOALUEIDEN YHTEISTARKKAILU 2015 POHJAELÄINTARKKAILU AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10817

2 i KINNUNEN KY, A. HAATAJA KY, TIMONI OY OULUNJOEN ALAOSAN TURVETARKKAILU 2015 POHJAELÄINTARKKAILU Sami Hamari, biologi (FM) Sisällysluettelo: YHTEENVETO JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT TUTKIMUSALUEET JA VEDEN LAATU NÄYTTEENOTTOMENETELMÄT NÄYTTEIDEN ANALYSOINTI Tyyppikohtaiset taksonit (TT) Tyyppiominaisten EPT heimojen lukumäärä (EPT h) Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA) Shannon Wiener diversiteetti indeksi Muut pohjaeläinyhteisöjä kuvaavat tunnusluvut TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU VUODEN 2015 TULOKSET VERTAILU AIEMPIIN TULOKSIIN KIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1. ASPT indeksin mukaiset pistearvot eri pohjaeläinheimoille ja eräille pohjaeläinluokille ja alaluokille. Liite 2. Näytteenottoalueiden habitaattitiedot ja havaitut pohjaeläintaksonit. Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p Pohjakartat: Maanmittauslaitos maastotietokanta 04/2016

3 1 YHTEENVETO Oulujoen turvetuotantoalueiden tarkkailun osana toteutettiin vuoden 2015 syksyllä Kutu, Utos, Poika ja Sanginjoessa pohjaeläintarkkailua. Kaikki tarkkailussa mukana olevat näytealueet ovat turvetuotannon vaikutuksen piirissä. Näytealueet edustavat pääosin voimatalouden vaikutuspiirin ulkopuolella olevia jokialueita (Oulujoen pääuoma valjastettu), joihin kohdistuu turvetuotannon ohella muutakin ihmistoiminnan vaikutusta kuten maa ja metsätalouden sekä haja asutuksen synnyttämää kuormitusta. Näytealueet edustavat keskisuuria turvemaiden jokia ja myös niiden pohjan rakenteissa ja vesien laadussa on runsaasti samankaltaisuuksia. Näytealueet käsittivät runsaimmin virtavesille tyypillisiä EPT ryhmän (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) lajeja, joiden osuus vaihteli näytealueittain %:iin. Muista pohjaeläimistä tavattiin kovakuoriaisia, jotka olivat runsaslukuisia erityisesti Poikajoella. Muista pohjaeläinryhmistä tavattiin pienempiä osuuksia värysmatoja (Turbellaria), harvasukasmatoja (Oligochaeta), sukkulamatoja (Nematoda), kotiloita (Gastropoda), simpukoita (Bivalvia), purokatkoja (Gammarus pulex, Amphopoda), vesipunkkeja, vesisiiroja (Asellus aquaticus), luteita (Heteroptera) ja kaksisiipisiä (Diptera). Jokien ekologisen tilan luokittelussa käytetyt pohjaeläinmittarit ovat muuttuneet indeksien vertailuarvojen osalta vuonna 2012, koska käyttöön on otettu erikseen Pohjois ja Etelä Suomeen sopivat vertailuarvot (Aroviita ym. 2012). Koska vertailuarvot ovat tarkkailuun kuuluvissa jokityypeissä aiempaa matalampia, aiempaa vastaavan luokan saavuttamiseksi riittää hieman heikompi pohjaeläimistön tila. Tarkkailumenetelmissä tapahtuneen kehityksen seurauksena pohjaeläinaineistot ovat vuoden 2015 tarkkailussa hieman aiempia kattavampia mm. lajilukumäärän osalta, mikä osaltaan voi kasvattaa pohjaeläinmittareiden arvoja ja siten niiden ilmentämää pohjaeläimistön ja jokien ekologista tilaa. Kutujoen pohjaeläimistön tila on säilynyt hyvin samanlaisena kaikkien arvioitujen mittarien perusteella tarkkailuvuosina. Se voidaan luokitella ekologisen tilan seurannassa käytettävien mittareiden perusteella luokkaan erinomainen. Myös joen monimuotoisuus on säilynyt samalla tasolla kuin edellisellä tarkkailukerralla vuonna Utosjoen molemmilla näytealueilla tyyppiominaisten taksonien lukumäärä ja suhteellinen mallinkaltaisuus on hieman laskenut edellisiin tarkkailukertoihin verrattuna, mutta joen ekologinen tila voidaan luokitella edelleen erinomaiseksi. Poikajoen pohjaeläimistön tila on tyyppiominaisten taksonien ja EPT heimojen osalta hyvällä ja suhteellisen mallinkaltaisuuden osalta erinomaisella tasolla. Ainoastaan suhteellinen mallinkaltaisuuden arvo on hieman laskenut edelliseen tarkkailuun verrattuna. Sanginjoen pohjaeläimistön tila on ekologista tilaa kuvaavien mittarien arvojen perusteella pysynyt likimain samalla tasolla tai hieman parantunut. Luokittelun muutoksen seurauksena Sanginjoki luokittuu pohjaeläinnäytteiden perusteella ekologiselta tilaltaan erinomaiseen luokkaan. Kokonaisuutena kaikilla näytealueilla tapahtuneet pohjaeläinyhteisöjen muutokset ovat olleet suhteellisen pieniä ja kertonevat lähinnä pohjaeläimistössä tapahtuvasta luontaisesta vaihtelusta.

4 2 1. JOHDANTO Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden tarkkailuun kuuluu käyttö, päästö, vesistötarkkailua. Vesistötarkkailun osana toteutetaan kalatalous ja pohjaeläintarkkailua (Nopanen ym. 2013). Pohjaeläintutkimuksia tehdään mm. veden laadun muutosten arvioimiseksi ja sen tuloksilla voidaan täydentää vedenlaatututkimuksen tuloksia. Pohjaeläimet muodostavat myös virtavesien ja järvien ekosysteemeissä tärkeän osan, jolla on merkitystä mm. kalojen ravintona ja osana vesien ravintoverkkoja. Pohjaeläimistön tilan selvityksiä käytetään osana pintavesien ekologista luokittelua (Vuori ym. 2009). Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden toiminnan vaikutusten pohjaeläintarkkailu on aloitettu vuonna 2007 ja se on toistettu samoilla näytealueilla vuonna 2011 (Anttila ym. 2012). Tarkkailu on tehty samoilta näytteenottoalueilta kuin tässä tarkkailussa (Nopanen ym. 2013). Tässä raportissa esitetään vuoden 2015 pohjaeläintarkkailun tulokset. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Tutkimusalueet ja veden laatu Pohjaeläinten tarkkailualueet sijoittuvat Oulujoen vesistöön, varsinaiseen pääuomaan laskeviin pienempiin jokiin, Kutujoelle, Utosjoelle, Poikajoelle ja Sanginjoelle. Kaikki näytealueet edustavat keskisuuria turvemaiden jokityyppejä (Kt) (Syke 2016a). Tässä tarkkailussa ei ole mukana varsinaisia vertailupaikkoja, vaan kaikki näytealueet sijaitsevat turvetuotannon vaikutusalueella. Taulukko 2 1. Pohjaeläinten näytteenottoalueiden perustiedot. Nro Kunta Kohde Pintavesityyppi Pvm. Koordinaatit (ETRS TM35FIN) 1 Vaala Kutujoki, Monisaarenkoski Kt Utajärvi Utosjoki, Latvasuon yp Kt Utajärvi Utosjoki, Heljänkoski Kt Muhos Poikajoki, Koskela Kt Muhos Sanginjoki, Aittokoski Kt Oulu Sanginjoki, Myllykoski Kt Vuoden 2015 vesistötarkkailun perusteella Kutujoen veden happipitoisuus oli hyvällä tasolla ja veden laatu kuvasti kokonaistypen ja fosforin osalta lievästi rehevää rehevyystasoa. Veden värin perusteella vesi oli erittäin humuspitoista ja joen näytteenottopisteiden keskimääräiset rautapitoisuudet sijoittuivat tasolle mg/l. Rautapitoisuus ja veden väri kasvaa joen juoksun suuntaisesti ja kiintoainepitoisuudet olivat keskimäärin tasolla 4 5 mg/l. Utosjoen happipitoisuudet olivat vuonna 2015 keskimäärin hyviä. Keskimääräisen kokonaistyppipitoisuuden ja klorofylli a:n pitoisuuden perusteella vesi oli lähinnä lievästi rehevää tai rehevähköä, mutta kokonaisfosforipitoisuus oli tyypillinen rehevälle vedenlaadulle. Jokivesi oli väriltään

5 3 tummaa sekä humus ja rautapitoista. Veden väriluvun perusteella vesi voitiin luokitella runsashumuksiseksi. Kiintoainepitoisuus oli korkea, keskimäärin 9 10 mg/l. Kuva 2 1. Pohjaeläinten näytteenottoalueet Ouluoen valuma alueella. Poikajoen vesi oli vuonna 2015 pohjaeläintarkkailussa mukana olleista vesistönosista yleisesti ottaen laadultaan heikoin. Vaikka hapen kylläisyysaste oli keskimäärin varsin korkea (80 83 %) ja rehevyys a klorofyllin perusteella lievästi rehevää, vesi oli väriltään erittäin tummaa ja ilmensi kokonaistypen perusteella rehevää, alemmalla mittauspisteellä kokonaisfosforin perusteella keskimäärin jopa erittäin rehevää tasoa. Veden rautapitoisuudet olivat keskimäärin vesistötarkkailussa mitatuista korkeimpia (5225 mg/l) ja kiintoainepitoisuudet olivat korkeita (ka mg/l). Sanginjoen vesi oli kokonaisuutena tarkastellen väriltään tummaa, hyvin humuspitoista sekä rauta ja ravinnepitoista. Ravinnepitoisuudet ja klorofylli a:n pitoisuudet ilmensivät rehevää tasoa. Kiintoaine, ravinne ja rautapitoisuudet kasvoivat Sanginjoen yläosalta alaosalle mentäessä. Veden happitilanne oli keskimäärin tyydyttävä ja kiintoainepitoisuudet olivat yleisesti ottaen korkeita, keskimäärin 5 10 mg/l. Jokien ekologinen tila on luokitettu vesienhoidon toisella luokittelukierroksella Kutu ja Utosjoen osalta luokkaan hyvä ja Poika ja Sanginjoen osalta luokkaan tyydyttävä. Tarkkailtavia jokia ei ole luokiteltu voimakkaasti muutetuiksi. Oulujoen pääuoman ekologinen tila on Montan voimalaitoksen yläpuolisella,

6 4 joen keski ja yläosan alueella hyvä ja joen alaosalla tyydyttävä. Oulujoki on voimatalouden säännöstelyn seurauksena luokiteltu voimakkaasti muutetuksi (Syke 2016b). 2.2 Näytteenottomenetelmät Pohjaeläinnäytteenottoa on aiemmin suoritettu Oulunjoen alaosan turvetuotannon tarkkailun yhteydessä vuosina 2007 ja 2011 (Anttila ym. 2012). Näytteenottomenetelmä poikkesi hieman nykyisen tarkkailuohjelman mukaisesta näytteenotosta, näytteenotto tapahtui kahtena yhden minuutin potkuhaavinäytteenottona (Anttila ym. 2012). Nykyisen ohjelman mukaisesti näytteenotto tapahtuu kuutena 30 s potkuhaavinäytteenottona (Nopanen ym. 2013). Vuosien välistä vertailua on siten syytä tehdä tietyin varauksin, vaikka eri vuosien näytteistä on laskettavissa samat pohjaeläimistön ekologista tilaa kuvaavat pohjaeläinmittarit. Pohjaeläinnäytteenotto tehtiin Suomen ympäristökeskuksen, alueellisten ympäristökeskusten ja RKTL:n yhteistyössä laatimalla menetelmällä, jolla pyritään vastaamaan vesipuitedirektiivin vaatimuksiin (Meissner ym. 2010). Pohjaeläinten näytteenottomenetelmässä kullekin tarkkailtavalle koskialueelle perustetaan 3 näytepaikkaa, jotka edustavat standardin SFS 5077 mukaisia eri pohjanlaatutyyppejä ja niiltä otettuja rinnakkaisnäytteitä. Valuma alueeltaan alle 1000 km 2 joilla koskialueelta otetaan kultakin näytepaikalta 2 rinnakkaisnäytettä (6 näytettä/ näytealue) ja valuma alueeltaan yli 1000 km 2 laajuisilla joilla vastaavasti 3 rinnakkaisnäytettä (9 näytettä/ näytealue). Tutkitut kohteet kuuluvat ensin mainittuun pienempään valuma aluekategoriaan. Näytepaikat pyrittiin valitsemaan havaintoalueilta siten, että 1) vuolaan keskivirran ja karkean pohjan 2) keskinopean (hitaahkon) ja pikkukivikon/soraikon sekä 3) rannanläheisen hidasvirtaisen ja hienojakoisemman pohjanlaadun (yleensä merkittävä osa hiekkaa) ympäristömuuttujayhdistelmät tulisivat edustetuiksi. Käytännössä tästä säännöstä jouduttiin poikkeamaan kaikilla näytealueilla. Erityisesti Utos ja Poikajoella sekä Sanginjoen alemmalla näytteenottoalueen pohjilla vallitsivat isot kivet. Puuttuva hitaan virtauksen ja hiekan ympäristö korvattiin ohjeistuksen mukaisesti alueella runsaana esiintyvällä tyypillä siten, että näytemäärä oli vakio (Meissner ym. 2010). Varsinainen näytteenotto tapahtui standardia SFS 5077 soveltaen, eli haavi painettiin joen pohjaan ja sen edustalla potkittiin pohjaa kohtalaisen voimakkain, pyörittävin liikkein yhteensä 30 s ajan noin metrin matkalla haavista ylävirtaan päin. Haaviin jäänyt aines seulottiin 0,5 mm:n seulalla, seulos siirrettiin säilöntäastiaan ja säilöttiin maastossa 70 % etanoliin. Jokaiselta näytepaikalta täytettiin POHJEtietokannasta tulostettu pohjaeläinlomake, johon merkittiin keskeisinä tietoina mm. pohjan laadun, pohjakasvillisuuden, virrannopeuden ja näytteenottopaikan syvyyden tiedot. Näytteenoton yhteydessä näytepaikkojen sijainti määritettiin GPS laitteella. Näytteet otettiin ja näytteenoton toteutti näytteenottaja Juha Salonen. Pohjaeläintarkkailun tulokset tallennettiin ympäristöhallinnon ylläpitämään POHJE tietojärjestelmään pian tulosten raportoinnin jälkeen. Laboratoriossa näytteet poimi laborantti Mira Rytkönen hyvässä valaistuksessa valkoiselta alustalta teollisuusluppia apuna käyttäen. Lajit määritettiin osalta pääsääntöisesti lajitasolle, Meissnerin ym. (2013) vaatimusten mukaisesti. Pohjaeläimet määritti FL Lauri Paasivirta. Määrityksessä käytetty pääasiallinen kirjallisuus on mainittu kirjallisuusluettelossa. 2.3 Näytteiden analysointi Näytteiden analysointi tehtiin laskemalla pohjaeläinaineistosta ekologisen tilan luokittelussa käytettäviä pohjaeläinmittareiden arvoja. Käytetyt pohjaeläinmittarit olivat tyyppiominaiset taksonit (TT), tyyppiominaisten EPT heimojen lukumäärä (EPTh) ja suhteellinen mallinkaltaisuus (Percent Model Affinity,

7 5 PMA) (ks. Aroviita ym. 2012). Tämän lisäksi aineistosta laskettiin vielä pohjaeläinyhteisöjen tilaa kuvaavia tunnuslukuja: yksilö ja laji/taksonimäärä, EPT lajilukumäärä, ASPT indeksi, Shannon Wiener diversiteettiindeksi. Tämän lisäksi pohjaeläimet luokiteltiin ravinnonkäyttöryhmiin, mikä mahdollistaa mm. pohjaeläinyhteisön ja ympäristötekijöiden välisten suhteiden kuvaamisen (Nopanen ym. 2013). Ekologisen tilan arvioinnissa käytetään mittarikohtaisia ekologisia laatusuhteita (ELS). Ekologisessa tilaarvioinnissa tai tarkkailussa havaittua (observed=o) pohjaeläinmittarin arvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen odotusarvoon (expected=e). Kohteen ekologinen tila määräytyy havaittujen ja odotettujen arvojen poikkeamien suuruuden perusteella. Jos O/E suhdeluku (ELS) on yksi tai lähellä yhtä, tulkitaan paikan olevan häiriintymättömässä tilassa (mm. Wright ym. 2000). Kunkin muuttujan tilaluokituksen luokkarajat on asetettu siten, että vertailuarvona on vertailuaineiston vesistötyyppikohtaisten näytepaikkojen keskiarvo. Erinomaisen ja hyvän luokan raja arvo on kiinnitetty vertailupaikkojen tyyppikohtaisen jakauman alakvartiiliin (25. prosenttipiste). Huonon luokan alaraja on kiinnitetty nollaan. Muut luokkarajat on asetettu tasavälisesti (Aroviita ym. 2012). Vertailuaineistot perustuvat pääsääntöisesti pienten (pki) ja isojen (iki) kivien pohjilta kerättyihin 30 sekunnin rinnakkaisnäytteistä yhdistettyihin 2 minuutin kokoomanäytteisiin (Aroviita ym. 2012). Vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi ekologisen tilan arviointi tulee perustua vastaavaan näyteponnistukseen (2 min kokoomanäyte kustakin koskesta). Tässä tarkkailussa aineiston vertailukelpoisuus varmistettiin siten, että laskentaan mukaan otettiin 4 ensimmäistä pienten ja isojen kivien pohjilta otettua näytettä, mikäli näitä habitaattimuuttujia oli saatavilla, muussa tapauksessa käytettiin 4 ensimmäistä rinnakkaisnäytettä Tyyppikohtaiset taksonit (TT) Selvitysalueen pohjaeläinlajistoa verrattiin valtakunnalliseen vertailuaineistoon, jossa jokaiselle jokityypille on määritelty ns. tyyppilajisto ja tyyppiominainen EPT heimojen määrä. Tyyppilajeiksi on katsottu ne lajit tai ylemmät taksonit, jotka esiintyvät vähintään 40 %:ssa tyypin vertailuaineistosta. Tyyppiominaiset taksonit tarkoittavat siis kullekin jokityypille ominaisten taksonien havaittua lukumäärää. Muuttujalla kuvataan taksonomista monimuotoisuutta (Hämäläinen ym. 2007) Tyyppiominaisten EPT heimojen lukumäärä (EPT h) Tyyppiominaisten EPT heimoilla tarkoitetaan kullekin jokityypille ominaisten päivänkorentojen (Ephemeroptera), koskikorentojen (Plecoptera) ja vesiperhosten (Trichoptera) heimojen havaittua lukumäärää. Tällä muuttujalla kuvataan mm. tärkeiden taksonomisten ryhmien mahdollista puuttumista (Aroviita ym. 2012) Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA) Suhteellinen mallinkaltaisuus kuvaa lajiston koostumusta ja runsaussuhteita. Indeksi vertaa arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistosta laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin. Indeksi huomioi myös lajit, joita vertailuaineistosta ei ole tavattu. PMA kuvaa myös muutoksia, joissa yhteisön lajimäärä kasvaa ympäristön tilanmuutoksen seurauksena. Mallinkaltaisuuden mittana on prosenttinen mallinkaltaisuus. Suhteellinen mallinkaltaisuus lasketaan kaavalla:,, jossa (Kaava 2 1) a i =taksonin i suhteellinen osuus vertailuyhteisössä b i =taksonin i osuus arvioitavan kohteen näytteessä (Vuori ym. 2009).

8 Shannon Wiener diversiteetti indeksi Pohjaeläimistön monimuotoisuutta kuvattiin lajimäärän lisäksi Shannon Wiener diversiteetti indeksillä (Krebs 1985). Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä enemmän lajeja havaitaan ja mitä tasaisemmin ne esiintyvät. Indeksin laskemista mm. Baetis niger ja Baetis vernus ryhmät yhdistettiin ryhmäkohtaisille tasoille. Lisäksi aineistosta poistettiin ne sukutasolle määritetyt pohjaeläimet, jos paikalta oli jo havaittu saman suvun pohjaeläinlajeja. Shannon Wiener diversiteetti indeksi laskettiin kaavalla:, jossa (Kaava 2 2) P i on lajin i osuus paikan kokonaisyksilömäärästä. Shannon Wiener diversiteetti indeksi ei ole lineaarinen. Tällöin käytännössä samoja lajien runsaussuhteita ilmentävien pohjaeläinaineistojen, joissa toisen taksonikohtainen yksilömäärä on kaksinkertainen, indeksiarvot eivät kuitenkaan kaksinkertaistu. Eksponenttimuunnoksella indeksin arvo voidaan muuttaa helpommin vertailtavaan muotoon lineaariseksi (ks. esim. Anttila ym. 2012) Muut pohjaeläinyhteisöjä kuvaavat tunnusluvut Aineistosta laskettiin näytealuekohtainen ns. biologinen vedenlaatupisteindeksi eli likaantumisindeksi (BMWP, Biological Monitoring Working Party), joka perustuu kullekin pohjaeläinheimolle ominaiseen kykyyn sietää vesistön kuormitusta. BMWP indeksiä voidaan käyttää yhtenä veden laatuluokittelun kriteerinä (Armitage ym. 1983). Pisteytyksessä likaantumisen suhteen herkät heimot saavat korkean pistearvon ja likaantumista hyvin sietävät matalan (liite 1). Kunkin näytepisteen pistearvo määräytyy siinä esiintyvien yksittäisten heimojen pistearvon summana. Indeksi on kvalitatiivinen eikä huomioi yksilömääriä. Kun BMWP indeksi suhteutetaan sen muodostaneiden heimojen lukumäärään, saadaan keskimääräinen vedenlaatupisteindeksi taksonia kohti (ASPT, average score per taxon). Korkeat ASPT:n arvot ovat tyypillisiä puhtaille latvavesille ja matalat arvot ympäristöille, joissa ei esiinny likaantumisen suhteen herkkiä lajeja. ASPT indeksin arvon luokittelussa käytetään Ruotsin EPA:n luokitusta (Taulukko 2 2). Näiden tunnuslukujen lisäksi aineistosta lasketaan taustatietoina pohjaeläinlajien kokonaismäärä ja EPT ryhmien lajimäärät. Taulukko 2 2. Ruotsin EPA:n (Environmental Protection Agency) ympäristön laatukriteerit pohjaeläinindekseille. Luokka Indeksiarvo ASPT 1 erittäin korkea > 6,9 2 korkea 6,1 6,9 3 melko korkea 5,3 6,1 4 matala 4,5 5,3 5 erittäin matala < 4,5 Pohjaeläinlajisto jaettiin lisäksi ravinnonkäyttötapansa perusteella toiminnallisiin ryhmiin seuraavasti (Cummins & Klug 1979, Laxin et al ja Nilssonin (1996 ja 1997) mukaan): 1. Pilkkojat. Keräävät ja pilkkovat karkeaa kuollutta orgaanista ainesta (hiukkaskoko >1 mm). 2. Kerääjät. Syövät hienorakeista kuollutta orgaanista ainesta (hiukkaskoko <1 mm), jonka pinnalla elää bakteereja. 3. Suodattajat. Pyydystävät esim. pyyntiverkoin virran mukana ajelehtivaa hienojakoista elävää ja kuollutta ainesta.

9 7 4. Pedot. Pyydystävät muita pohjaeläimiä joko aktiivisesti tai pyydysten avulla. 5. Kaapijat. Laiduntavat leviä, erityisesti pohjaleviä erilaisilta kiinteiltä alustoilta. Tämän luokittelun perusteella pyrittiin arvioimaan pohjaeläinyhteisössä näytealueiden välillä mahdollisesti olevia eroja ja havaitsemaan siten mahdollisia kuormituksen aiheuttamia muutoksia. Joen koon ja pohjaeläinten ravinnonkäyttötapojen on oletettu muuttuvan säännönmukaisesti siirryttäessä pienistä latvapuroista suuriin jokiin (ks. Vannote et al. 1980). Lajimäärän on usein havaittu olevan suurimmillaan keskikokoisissa joissa (Allan 1995). Erot eri ravinnonkäyttöryhmien runsauksissa kertovat vesistön pohjan ja ravintovarojen tilasta sekä niissä tapahtuvista muutoksista. 3. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Vuoden 2015 tulokset Pohjaeläinten näytteenottoalueet sijoittuvat varsin laaja alaisesti Ylä ja Ala Oulujoen alueelle, mutta ne edustavat kooltaan ja tyypiltään samanlaisia turvemaiden jokia. Näytteenottoalueilla joen leveys sijoittuu 5 15 m välille ja pohjien rakenne muodostuu pääosin lohkareista ja isoista kivistä, Kutujoella ja Sanginjoen ylemmällä näytealueella esiintyy myös pienistä kivistä ja sorasta muodostuneita pohjia. Kaikilla näytealueilla Sanginjoen alinta koealaa lukuun ottamatta esiintyy satunnaisesti tai vähän liejua, mutaa tai turvetta. Pohjien kasvillisuudessa esiintyy vähäisiä tai kohtalaisia määriä vesisammalia. Ilmaversoisia kasveja esiintyy vähän, kelluslehtisiä vähän tai satunnaisesti ja uposlehtisiä ainoastaan Poikajoella satunnaisesti. Makrofyyttien vähäisyys Poikajoella yleisesti voi olla seurausta veden erittäin voimakkaasta väristä. Pohjaeläinten kokonaismäärät olivat korkeimpia Kutujoella. Utos ja Sanginjoen ylempien näytealueiden ja Poikajoen näytealueella yksilömäärät olivat keskenään samalla tasolla, mutta yksilömäärä laski Utos ja Sanginjoen alemmilla näytealueilla ylempiin näytealueisiin verrattuna. Utosjoella tämä muutos oli huomattavan suuri (Taulukko 3 1). Pohjaeläinryhmien yksilömäärien suhteelliset osuudet vaihtelivat näytepaikkakohtaisesti varsin runsaasti ja esimerkiksi samasta joesta otetut näytteet eivät tältä osin muistuttaneet toisiaan enempää kuin eri joesta otetut näytteet. EPT ryhmien (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) yhteenlaskettu osuus vaihteli näytealuekohtaisesti % pohjaeläinten kokonaismäärästä. Yhdistetyn aineiston runsausjärjestys näiden ryhmien suhteen oli koskikorennot, päivänkorennot ja vesiperhoset. Erityisen runsaasti koskikorentoja esiintyi Utosjoen Latvasuon yläpuolisella alueella sekä Sanginjoen molemmilla näytteenottoalueilla. Päivänkorentojen osuus oli korkea Kutujoella, Utosjoen Heljankoskella sekä Sanginjoen Myllykoskella. Muista pohjaeläinryhmistä kovakuoriaisia tavattiin Poikajoen näytealueella varsin runsaasti (23 %). Muista pohjaeläinryhmistä tavattiin pienempiä osuuksia värysmatoja (Turbellaria), harvasukasmatoja (Oligochaeta), sukkulamatoja (Nematoda), kotiloita (Gastropoda), simpukoita (Bivalvia), purokatkoja (Gammarus pulex, Amphopoda), vesipunkkeja, vesisiiroja (Asellus aquaticus), luteita (Heteroptera) ja kaksisiipisiä (Diptera). Kaksisiipisten ryhmässä yleisimpiä hyönteisiä olivat mäkärät (Simuliidae) ja surviaissääsket (Chironomidae) (Kuva 3 1).

10 8 % Harvasukamadot Kotilot Simpukat Vesisiirat Päivänkorennot Koskikorennot Vesiperhoset Kaksisiipiset Kovakuoriaiset Näytealue Kuva 3 1. Pohjaeläinten suhteelliset osuudet ryhmittäin Kutujoen (1), Utosjoen (2 ja 3), Poikajoen (4) ja Sanginjoen (5 ja 6) näytealueilla. Kokonaisuutena kerätty aineisto on joen koko huomioiden suhteellisen monimuotoinen ja yksilömäärät ovat kohtalaisen korkeita. Lajistossa ei esiinny uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja (Rassi ym. 2010). Pohjaeläinten määritystä ei voida tehdä aina lajitasolle esim. yksilöiden rikkoutumisen ja tuntomerkkien puuttumisen vuoksi. Lisäksi näytteet edustavat pientä otosta joen pohjaeläimistöstä. Tämän vuoksi myöskään kaikkien uhanalaisten pohjaeläinlajien esiintymistä selvitysalueilla ei voida sulkea pois. Taksonomiseen luokitteluun kuuluvien eri hierarkiatasojen, eli taksonien, kokonaismäärät vaihtelivat varsin vähän eri näytealueiden välillä. Kutujoella sekä yksilömäärä että taksonien kokonaismäärä oli näytealueista korkein, mutta myös Utosjoen yläosilla taksonien kokonaismäärä oli matalammasta yksilömäärästä huolimatta Kutujoen tasolla 41 taksonia. Utosjoen alemmalla näytealueella yksilömäärä oli näytealueista selvästi pienin, mutta tästä huolimatta havaittujen taksonien kokonaismäärä oli verraten korkea, ollen Poika ja Sanginjoen suuruusluokkaa (Taulukko 3 1). Myös Shannon Wiener diversiteetti indeksi on poikkeuksellisen korkea tällä alueella eli alueella on monimuotoinen ja runsaussuhteiltaan tasainen pohjaeläimistö (Taulukko 3 2). Tulos on todennäköisesti seurausta näytteenottoalueen lohkareisuudesta, jolloin näytteen tilavuus ja yksilömäärä jäi alueen lajiston monimuotoisuudesta huolimatta pieneksi. Poikajoen pohjaeläinten yksilömäärä ja taksonimäärä oli hieman korkeampi kuin Sanginjoen näytealueilla keskimäärin (Taulukko 3 1). Sen sijaan lajiston monimuotoisuutta kuvaava Shannon Wiener indeksi oli matala. Sanginjoen ylempi näytealue oli tässä suhteessa Poikajoen näytealueen kaltainen. Sanginjoella ylemmän näytealueen yksilömäärä oli korkeampi kuin alemmalla näytealueella, mutta muut tunnusluvut (BMWP, ASPT, taksonimäärä, diversiteetti indeksi) olivat korkeampia alajuoksun näytealueella. Sanginjoen tilan vaikuttaisi näiden kahden näytepisteen tunnuslukujen perusteella ilmentävän tämän kokoisissa luonnontilaisissa joissa tavattavan kaltaista muutosta joen yläjuoksulta alajuoksun suuntaan, jolloin taksonimäärä kasvaa. Merkillepantavaa on, että kaikilta näytteenottoalueilta tavattiin myös heikosti veden likaantumista sietäviä lajeja.

11 9 Taulukko 3 1. Virtavesien näytealueiden pohjaeläinten BMWP pistearvot, hajonnat ja minimi ja maksimiarvot, keskimääräiset pistearvot (ASPT) sekä laskennassa mukana olleiden taksonien ja yksilöiden määrä sekä näytealueelta tavattujen taksonien kokonaismäärä. NÄYTEALUE Kutujoki Utosjoki Utosjoki Poikajoki Sanginjoki Sanginjoki Monisaarenkoski Latvasuo yp Heljankoski Koskela Aittokoski Myllykoski Näytealueen tunnus Kokonaispisteet (BMWP) Keskiarvo (ASPT) 6,577 7,080 7,000 6,783 6,714 6,833 Mediaani 6, Keskihajonta 2,969 3,054 3,017 3,074 3,052 3,158 Minimi Maksimi Pisteytettyjen taksonien lkm Taksonien kokonaismäärä Yksilömäärä/näyte Yksilömäärä yht Taulukko 3 2. Tutkimusalueiden kokonaislajimäärä, EPT ryhmien lajimäärä, Shannon Wiener diversiteettiindeksi ja indeksin eksponenttimuunnos vuosina 2007, 2011 ja Paikka Vuosi Yksilöä Lajimäärä EPT H exp H Kutujoki, ,48 11,9 Monisaarenkoski ,77 16, ,81 16,6 Utosjoki, Latvasuon ,90 18,1 yp ,68 14, ,51 12,3 Utosjoki, Heljänkoski ,83 16, ,93 18, ,97 19,5 Poikajoki, Koskela ,50 12, ,04 7, ,25 9,5 Sanginjoki, Aittokoski ,60 13, ,27 9, ,19 8,9 Sanginjoki, ,59 13,3 Myllykoski ,85 17, ,61 13,6 Pohjaeläimistön ravinnonkäyttöryhmät olivat keskenään hyvin samankaltaisia; kaikilla alueilla vallitsi pinnoilta kaapimalla ravintonsa hankkivat pohjaeläinryhmät. Myös pientä partikkelikokoa ravintonaan käyttävät kerääjät ja karkeampaa ravintoa pilkkovat pohjaeläinryhmät olivat yleisiä kaikilla näytealueilla. Kaapimalla ravintonsa hankkiviin pohjaeläimiin kuului taksoneita useista eri pohjaeläinryhmistä ja

12 10 taksonimäärä tässä ryhmässä oli muihin ravinnonkäyttöryhmiin verrattuna huomattavan korkea. Havainto viittaa pohjien ja sen eri rakenteiden pinnalla esiintyvän leväravinnon runsauteen, mikä puolestaan on seurausta veden ravinteiden runsaudesta. Toisaalta kaapijoiden suhteellinen runsaus on varsin tyypillistä alueen virtavesien pohjaeläinyhteisöille (Kuva 3 2) Taksonimäärä Näytealue Pilkkojat Kerääjät Suodattajat Pedot Kaapijat Kuva 3 2. Taksonimäärät ravinnonkäyttöryhmittäin Kutujoen (1), Utosjoen (2 ja 3), Poikajoen (4) ja Siuruanjoen (5 ja 6) näytealueilla. Jokien ekologisen tilan luokittelu on muuttunut hieman indeksien vertailuarvojen osalta vuonna 2012, koska käyttöön on otettu erikseen Pohjois ja Etelä Suomeen sopivat vertailuarvot (Aroviita ym. 2012). Oulujoen vesistö ja sen eteläpuoliset vesistöalueet kuuluvat Etelä Suomen alueeseen. Koska vertailuarvot ovat tarkkailuun kuuluvissa jokityypeissä aiempaa matalampia, saman luokan saavuttamiseen riittää hieman aiempaa matalampi mittarin arvo. Kutujoen pohjaeläimistön tila on säilynyt hyvin samanlaisena kaikkien arvioitujen mittarien perusteella tarkkailuvuosina. Se voidaan luokitella ekologisen tilan seurannassa käytettävien mittareiden perusteella luokkaan erinomainen. Myös joen monimuotoisuus on säilynyt samalla tasolla kuin edellisellä tarkkailukerralla vuonna Utosjoen molemmilla näytealueilla tyyppiominaisten taksonien lukumäärä ja suhteellinen mallinkaltaisuus on hieman laskenut edellisiin tarkkailukertoihin verrattuna, mutta pohjaeläimistön tila voidaan luokitella edelleen erinomaiseksi. Poikajoen pohjaeläimistön tila on tyyppiominaisten taksonien ja EPT heimojen osalta hyvällä ja suhteellisen mallinkaltaisuuden osalta erinomaisella tasolla. Ainoastaan suhteellinen mallinkaltaisuuden arvo on hieman laskenut edelliseen tarkkailuun verrattuna. Sanginjoen pohjaeläimistön tila on ekologista tilan kuvaavien mittarien arvojen perusteella pysynyt likimain samalla tasolla tai hieman parantunut. Kun vuonna 2012 vertailuarvoja hieman laskettiin Etelä Suomeen luettavien vesistöjen osalta, käytännössä koostumukseltaan ja runsaudeltaan samanlaisena pysynyt Sanginjoen pohjaeläimistö luokittuu nyt molemmilla alueilla erinomaiseen luokkaan kaikkien mittareiden perusteella.

13 11 Taulukko 3 3. Selvitysalueilta havaitut (O), odotetut (E) tyyppilajimäärät, tyyppiominaisten EPT heimojen määrät, PMA ja ASPT indeksit sekä näihin mittareihin perustuvat ekologiset laatusuhteet (ELS) ja ekologisen tilan luokat vuosina 2007, 2011 ja Vertailuarvojen v muutoksen vuoksi ainoastaan v ja 2011 suoraan vertailukelpoisia (ASPT laskenta v ja 2011 POHJE järjestelmällä ja 2015 manuaalisesti). Paikka Vuosi Tyyppilajit Tyyppi EPT PMA ASPT O E ELS Luokka O E ELS Luokka O E ELS Luokka Kutujoki, ,04 E ,93 E 0,305 0,456 0,669 Hy 6,96 Monisaarenkoski ,04 E ,86 Hy/E 0,445 0,456 0,976 E 7, ,3 1,127 E 14 13,1 1,069 E 0,441 0,424 1,040 E 6,577 Utosjoki, Latvasuon yp Utosjoki, Heljänkoski Poikajoki, Koskela Sanginjoki, Aittokoski Sanginjoki, Myllykoski ,04 E ,07 E 0,533 0,456 1,171 E 6, ,16 E ,07 E 0,561 0,456 1,230 E 7, ,3 1,033 E 16 13,1 1,221 E 0,455 0,424 1,073 E 7, ,92 E ,93 E 0,449 0,456 0,986 E 7, ,16 E ,07 E 0,572 0,456 1,254 E 7, ,3 0,986 E 14 13,1 1,069 E 0,433 0,424 1,021 E 7, ,68 Hy ,93 E 0,426 0,456 0,935 E 7, ,64 Hy ,71 Hy 0,383 0,456 0,841 E 7, ,3 0,751 Hy 11 13,1 0,840 Hy 0,347 0,424 0,818 E 6, ,68 Hy ,93 Hy 0,434 0,456 0,952 E 6, ,80 Hy ,93 Hy 0,351 0,456 0,770 Hy 7, ,3 0,939 E 14 13,1 1,069 E 0,413 0,424 0,974 E 6, ,72 Hy ,93 Hy 0,327 0,456 0,718 Hy 6, ,04 E ,00 Hy 0,428 0,456 0,939 Hy 7, ,3 1,127 E 14 13,1 1,069 E 0,457 0,424 1,078 E 6, Vertailu aiempiin tuloksiin Eri tarkkailuvuosien keskinäisessä vertailussa on huomioitava kahden varhaisimman (v ja 2011) tarkkailuvuoden hieman vuodesta 2015 poikkeava näytteenottomenetelmä. Vaikka näytteenoton kokonaiskesto on pysynyt samana, niin nykyisin käytössä oleva useamman lyhytkestoisen näytteenoton seurauksena saadaan keskimäärin runsaampi lajimäärä (ks. esim. Armitage ym. 1983). Näytteenottotavan muutoksella on siten myös lajiston monimuotoisuutta ja ekologista tilan arvoa lievästi parantava vaikutus. Näytealueiden pohjaeläinten yksilömäärät ovat vaihdelleet varsin runsaasti tarkkailuvuosina 2007, 2011 ja Sen sijaan havaittu taksonimäärä on pysynyt pääsääntöisesti lähellä aiemmin havaittua. Tästä poikkeuksena voidaan pitää Poikajokea, jossa havaittu taksonimäärä on kasvanut aiemmin havaitusta 29 (v. 2007) ja 24 taksonista 36 taksoniin. Huomattava muutos on tapahtunut EPT lajien kohdalla, jossa vertailuvuodesta riippuen lajilisäystä on tullut 5 6 lajia. Myös näytealueen kokonaislajimäärä on kasvanut tällä näytealueella selvästi aiemmasta. Tuloksissa voidaan havaita yleisesti yksilö, taksoni ja EPTlajimäärien osalta hyvin lievää kasvua. Diversiteetti indeksin (H ) perusteella monimuotoisuus on noussut hyvin lievästi Kutujoella ja Utosjoen alemmalla näytealueella ja vastaavasti laskenut Utosjoen ja Sanginjoen ylemmillä näytealueilla, muilla alueilla monimuotoisuutta ilmentävän indeksin arvojen muutossuunta on ollut vaihteleva. Ympäristöhallinto on luokitellut laajemman tarkastelun perusteella jokien ekologisen tilan Kutu ja Utosjoen osalta hyväksi ja Poika ja Sanginjoen osalta tyydyttäväksi (Ympäristöhallinto 2016). Vuoden 2015 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden tarkkailun perusteella pohjaeläinten ekologista tilaa kuvaavat mittarit

14 kuvastavat hyvää tilaa Poikajoella ja erinomaista tilaa muilla tarkkailulla kohteilla. Pohjaeläimistön tilaa kuvaavien indeksien muutos luokasta hyvä luokkaan erinomainen Sanginjoen näytealueilla on kuitenkin käytännössä seurausta luokituksen vertailuarvojen muutoksesta; merkittäviä muutoksia Sanginjoen pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut suuntaan eikä toiseen. Kokonaisuutena kaikilla näytealueilla tapahtuneet pohjaeläinyhteisöjen muutokset ovat olleet suhteellisen pieniä ja kertonevat lähinnä pohjaeläimistössä tapahtuvasta luontaisesta vaihtelusta. 12

15 13 KIRJALLISUUS Allan, J. D. 1995: Stream ecology. Structure and function of running waters. Kluwer Academic Publicers, Dordrecht. 388 s. Anttila, E L., Kurtti, H. & Majuri, P. 2012: Oulunjoen alaosan turvetuotantoalueiden käyttö, päästö ja vaikutustarkkailu v Moniste. Pöyry Finland Oy, Oulu. 34 s. + liitteet (7). Armitage, P.D., Moss, D., Wright, J. F. & Furse, M. T. 1983: The performance of a new biological water quality score system based on macroinvertebrates over a wide range of unpolluted running water sites. Water Res. 17: Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, M.S., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 144 s. Cummins, K. W. & Klug, M. J. 1979: Feeding ecology of stream invertebrates. Ann. Rev. of Ecol. and Syst. 10: Hämäläinen, H., Aroviita, J., Koskennniemi, E., Bonde, A. & Kotanen, J Suomen jokien tyypittelyn kehittäminen ja pohjaeläimiin perustuva ekologinen luokittelu. Länsi Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/ s. Krebs, C.J Egology; The experimental analysis of distribution and abundances. 3rd ed., Harper & Row, New York, US, 800 s. Lax, H G., Koskenniemi, E., Sevola, P & Bagge, P. 1993: Tenojoen pohjaeläimistö ympäristön laadun kuvaajana. Vesi ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A, nro Vesi ja ympäristöhallitus. Helsinki. 63 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, Karjalainen, S M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori K M. 2010: Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. Moniste. Versio Ympäristöhallinto. 41 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, Karjalainen, S M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori K M. 2013: Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. Moniste. Versio Ympäristöhallinto. 42 s. Nilsson, A. N. 1996: The Aquatic Insects of North Europe. Volume 1, Ephemeroptera, Plecoptera, Heteroptera, Neuroptera, Megaloptera, Coleoptera, Trichoptera, Lepidoptera. Apollo Books. Stenstrup, 274 s. Nilsson, A. (toim.) 1997: Aquatic Insects of North Europe. Volume 2, Odonata & Diptera. Apollo Books. Stenstrup, 440 s. Nopanen, A., Anttila, E L. & Kangasluoma 2013: Oulujoen alaosan vesistöalueen turvetuotannon tarkkailu päästö ja vesistötarkkailuohjelma v Moniste. Pöyry Finland Oy, Oulu. 18 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Syke 2016a: ympäristökarttapalvelu Karpalo 2.1. [WWW karttasovellus]. Viitattu Saatavissa: <

16 14 Syke 2016b: Vesikartta. [WWW karttasovellus]. Viitattu Saatavissa < ymparisto.fi/vesikarttaviewers/html5viewer_2_5_2/index.html?configbase= paristo.fi/geocortex/essentials/rest/sites/vesikartta/viewers/vesikarttahtml525/virtualdirectory /Resources/Config/Default>. Vannote, R. L., Minshall, G. W., Cummins, K., Sedell, R & Cushing, C. E. 2011: The river continuum consept. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 37: Vuori, K. M., Mitikka, S. & Vuoristo 2009: Pintavesien ekologisen tilan luokittelu Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen, Osa II: ihmistoiminnan ja ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. Suomen ympäristökeskus, Sastamala. 120 s. Wright, J.F., Sutcliffe, D.W. & Furse, M.T. 2000: Assessing the biological quality of fresh waters: RIVPACS and other techniques. 1 st ed. Fresh water biological association. Ambleside. UK. 373 s. Ympäristöhallinto 2016: Ympäristökarttapalvelu Karpalo. [WWW sovellus]. Viitattu Saatavissa:<

17 LIITE 1 HEIMOT PISTEET Siphlonuridae, Heptageniidae, Leptophlebiidae, Ephemerellidae, Potamanthidae, Ephemeridae, Taeniopterygidae, Leuctridae, Capniidae, Perlodidae, Perlidae, Chloroperlidae, Aphelocheiridae, Phryganeidae, Molannidae, Beraeidae, Odontoceridae, Leptoceridae, Goeridae, Lepidostomatidae, Brachycentridae, Sericostomatidae, 10 Athericidae, Blephariceridae Astacidae, Lestidae, Agriidae, Gomphidae, Cordulegasteridae, Aeshnidae, Corduliidae, Libellulidae, Psychomyiidae, Philopotamidae, Glossosomatidae 8 Caenidae, Nemouridae, Rhyacophilidae, Polycentropodidae, Limnephilidae, Prosopistomatidae 7 Neritidae, Viviparidae, Ancylidae, Hydroptilidae, Unionidae, Corophiidae, Gammaridae, Platycnemididae, Coenagriidae, Thiaridae, Atyidae 6 Mesoveliidae, Hydrometridae, Gerridae, Nepidae, Naucoridae, Notonectidae, Pleidae, Corixidae, Haliplidae, Hygribiidae, Dytiscidae, Gyrinidae, Hydrophilidae, Clambidae, Helodidae, Dryopidae, Elmidae, Chrysomelidae, Curculionidae, Hydropsychidae, Tipulidae, Simuliidae, Planariidae, Dendrocoelidae, Oligoneuriidae, Polymitarcidae, 5 Dugesiidae Baetidae, Caenidae Haliplidae, Curculionidae, Chrysomelidae, Hydrobiidae, Sialidae, Piscicolidae, Tabanidae, Stratiomyidae, Empididae, Dixidae, Dolichopodidae, Ceratopogonidae, Anthomyidae, Limoniidae, Psychodidae, 4 Sciomyzidae, Rhagionidae, Hydracarina Valvatidae, Hydrobiidae, Lymnaeidae, Physidae, Planorbidae, Sphaeriidae, Glossiphoniidae, Hirudidae, Erpobdellidae, Asellidae, Ostracoda 3 Chironomidae, Culicidae, Ephyridae, Thaumaleidae 2 Oligochaeta (koko luokka), Syrphidae 1

18 Oulujoen alaosan koskipaikkojen pohjaeläimistö 2015, Ahma ympäristö Oy/det. L. Paasivirta Pohjatyypit: pki = pienet kivet, iki = isot kivet. Joki, pvm Kutujoki, Utosjoki, Utosjoki, Poikajoki, Sanginjoki, Sanginjoki, Näytepaikka Monisaarenkoski Latvasuon yp Heljankoski Koskela Aittokoski Myllykoski Näyte Pohjatyyppi iki iki iki pki pki pki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki pki pki pki iki iki iki iki iki iki Syvyys (m) 0,4 0,3 0,35 0,35 0,3 0,25 0,45 0,5 0,4 0,3 0,55 0,4 0,3 0,4 0,35 0,2 0,35 0,3 0,4 0,25 0,3 0,4 0,4 0,25 0,3 0,3 0,4 0,2 0,3 0,25 0,35 0,4 0,25 0,25 0,4 0,3 Virtausnopeus (m/s) Pohjan rakenne (%-osuus) Kallio > 4 m Lohkareet 256 mm- 4 m Kivet mm > 75 > 75 > 75 > 75 > 75 > 75 Pienet kivet mm Sora 2-16 mm Hiekka 0,06-2 mm Savi Lieju/muta Turve Hieno detritus Karkea detritus Isot vesisammalet Puun oksat ja rungot Ilmaversoiset Kelluslehtiset Uposlehtiset Isot vesisammalet Muut vesisammalet > 75%> 75%> 75%> 75%> 75%> 75% Uposlehtiset Ositus 1/2 Värysmadot, Turbellaria Harvasukasmadot, Oligochaeta Sukkulamadot, Nematoda Mermithidae 1 1 Kotilot, Gastropoda Radix peregra Ancylus fluviatilis Simpukat, Bivalvia Pisidium sp Sphaerium corneum Vesipunkit, Hydracarina Siirat, Isopoda Asellus aquaticus Katkat, Amphipoda Gammarus pulex Päivänkorennot, Ephemeroptera Leptophlebia sp Ephemerella mucronata Serratella ignita Caenis rivulorum 1 Heptagenia dalecarlica Heptagenia (Kageronia) fuscogrisea Heptagenia sulphurea Heptagenia juv. larv. >2,5mm Baetis niger Baetis rhodani Baetis vernus- gr Koskikorennot, Plecoptera Taeniopteryx nebulosa Leuctra digitata- gr Capnia sp. 1 Capnopsis schilleri 1 Amphinemura borealis Protonemura meyeri Nemoura sp Diura sp Isoperla sp Siphonoperla burmeisteri 1 1 Luteet, Heteroptera Sigara sp. 1 Callicorixa wollastoni 1 Vesiperhoset, Trichoptera Rhyacophila nubila Agapetus ochripes Agapetus Ithytrichia lamellaris Oxyethira sp. 1 1 Neureclipsis bimaculata Polycentropus flavomaculatus Hydropsyche pellucidula Hydropsyche saxonica Hydropsyche siltalai Hydropsyche angustipennis Ceratopsyche silfvenii Cheumatopsyche lepida Arctopsyche ladogensis Brachycentrus subnubilus 1 1 Micrasema gelidum Lepidostoma hirtum Limnephilus sp Potamophylax sp Silo pallipes 1 1 Sericostoma personatum Athripsodes sp Ylodes sp. 1 Pikkuvaaksiaiset, Limoniidae Dicranota sp Surviaissääsket, Chironomidae Polttiaset, Ceratopogonidae 1 Mäkärät, Simuliidae Tanhukärpäset, Empididae Hemerodromia sp Kovakuoriaiset, Coleoptera Hydraena sp Elmis aenea Oulimnius tuberculatus Limnius volckmari Yht LIITE 2