KYMIJOEN PERNOONKOSKIEN KOSKIKUNNOS- TUSSUUNNITELMAN NATURA-VAIKUTUSTEN AR- VIOINTI: biologiset tutkimukset syksyllä 2009

Transkriptio

1 KYMIJOEN PERNOONKOSKIEN KOSKIKUNNOS- TUSSUUNNITELMAN NATURA-VAIKUTUSTEN AR- VIOINTI: biologiset tutkimukset syksyllä 2009 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009 Marja Anttila-Huhtinen & Jukka Mattila & Janne Raunio 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

2 TIIVISTELMÄ Kymijoen Pernoonkoskilla on käynnissä kalataloudellisen kunnostukseen liittyen koskikunnostussuunnittelu. Koska koskialue kuuluu Natura-alue verkostoon, jouduttiin alueella suorittamaan ns. Natura- vaikutusten arviointi. Tässä yhteenvedossa on esitetty vaikutusten arviointiin sisältyvät biologiset tutkimukset, kuten uhanalaisten lajien, pohjaeläimistön ja vesisammalten kartoitukset. Tehdyt biologiset selvitykset olivat luonteeltaan kartoittavia ja ne tarjoavat pohjatiedon varsinaiselle Natura- vaikutusten arvioinnille. Pernoonkoskien vesisammalkasvustot ovat runsaita ja ne tarjoavat yhdessä putkilokasvien kuten ruskoärviöiden kanssa pohjaeläimille ja kaloille runsaasti suoja- ja ravintopaikkoja. Koskialueelle olisi kunnostusten yhteydessä suositeltavaa jättää myös koskemattomia vesisammalkasvustoja, jotka edesauttaisivat vesisammalten nopeaa palautumista kunnostetuille paikoille. Pernoonkoskilta löydettiin uhanalaiseksi luokiteltua ja lailla suojeltua vuollejokisimpukkaa (Unio crassus), joka on myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV a laji. Simpukan yksilömäärät olivat noin 2 % simpukoiden kokonaismäärästä. Lajin esiintyminen alueella on otettava huomioon kunnostustoimien suunnittelussa ja toteutuksessa. Selvityksissä löydettiin runsaasti myös silmällä pidettäväksi luokiteltua soukkojokisimpukkaa (Unio pictorum) sekä virtavesiludetta (Aphacheirus aestivalis). Hankkeella ei näyttäisi olevan vaikutusta näiden lajien esiintymiseen alueella. Erittäin uhanalaiseksi luokiteltua keltasurviaista (Potamanthus luteus) löytyi Pernoonkoskien alueelta pieniä määriä. Laji tulisi huomioida jokikunnostuksessa siten, että lajin toukkien suosimat elinympäristöt pyrittäisiin säilyttämään. Pernoonkoskilla on viime vuosina tehty runsaasti lähinnä talvisia havaintoja saukosta (Lutra lutra), joka on luokiteltu Suomen lajien uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi lajiksi. Lisäksi se on myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV a laji. Selvityksien ja saatujen tietojen perusteella näyttäisi siltä, etteivät hankkeen toimenpiteet Pernoonkoskilla olisi uhka saukon esiintymiselle tai pesimiselle alueella.

3 SISÄLTÖ Tiivistelmä sivu 1 Johdanto 1 2 Kasvillisuustutkimukset 2.1 Aineisto ja menetelmät Tulokset 3 3 Pohjaeläintutkimukset 3.1 Aineisto ja menetelmät Tulokset 7 4 Simpukkatutkimukset 4.1 Aineisto ja menetelmät Tulokset 14 5 Saukkohavainnot 5.1 Aineisto ja menetelmät Tulokset 17 6 Tulosten yhteenveto liittyen Natura-vaikutusten arviointiin 19 Viitteet 21 Liitteet Kartat tutkimusalueista (5 sivua) 2 Vesisammaltutkimusten paikat ja tulokset (5 sivua) 3 Pohjaeläinnäyteasemien taustatiedot (6 sivua) 4 Pohjaeläintutkimuksen tulostaulukot (2 sivua) 5 Simpukoiden sukellusnäytealueiden taustatiedot ja tulokset

4 1 JOHDANTO Kymijoen Pernoonkoskilla on käynnissä koskikunnostussuunnittelu (kuva 1). Kyseiset kosket kuuluvat Natura 2000 verkostoon. Cursor Oy/KYMI-hankkeen tarjouspyynnön mukaisesti Kymijoen vesi ja ympäristö ry vastasivat yhteistyössä Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:n kanssa Natura- vaikutusten arvioinnista ja siihen liittyvistä taustatutkimuksista. Tarjouspyynnön mukaisesti Natura-vaikutusten arvioinnin taustaksi tuli selvittää kunnostettavilta alueilta ja alueilta, joihin kunnostus saattaa vaikuttaa (kunnostettavan alueen lähiympäristö, kuljetusreitit, läjitysalueet yms.) seuraavat asiat: Natura luontotyypit luontodirektiivin liitteen II lajien esiintyminen ja niiden elinympäristöt luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat uhanalaiset lajit kasvillisuus mukaan lukien sammaleet pohjaeläimistö eri tyyppisiltä kunnostuskohteilta (selvityksen ei tarvitse näiltä osin olla koko alueen kattava, mutta käsittää otos eri tyyppisistä kunnostuskohteista) Kymijoen vesi ja ympäristö ry vastasi em. selvityksistä luontodirektiivin liitteiden II ja IV a lajien sekä uhanalaisten lajien esiintymisen selvittämisestä sekä kunnostettavan alueen pohjaeläin- ja vesikasvillisuusselvityksistä. Tässä tutkimusraportissa on esitelty näiden selvitysten keskeiset tulokset ja tulosten pohjalta yhteenveto liittyen Natura-vaikutusten arviointiin. Natura-vaikutusten ja muiden luontovaikutusten arvioinnista vastasi puolestaan Ympäristösuunnittelu Enviro Oy. Tässä yhteenvedossa esitetyt Pernoonkoski -selvitykset toteutettiin syys-lokakuussa 2009 (liite 1). Alueen vesisammallajistoa ja vesisammalten esiintymistä kartoitettiin heti syyskuun alussa. Alueen pohjaeläimistö kartoitettiin sekä ns. potkuhaavinäyttein että sukellustutkimuksin. Samalla pyrittiin selvittämään uhanalaisten lajien esiintyminen Pernoonkoskien alueella. Kymijoesta on jo aiemmissa tutkimuksissa tavattu uhanalaisista lajeista ainakin päivänkorentoihin kuuluvaa keltasurviaista (Potamanthus luteus) sekä virtaludetta (Aphelocheirus aestivalis) (Vuori 1999, Vuori 2008, Anttila-Huhtinen 2005). Sukellustutkimuksin pyrittiin erityisesti selvittämään sekä uhanalaisiin lajeihin että EU:n luontodirektiivilajeihin (liite IV a) kuuluvan vuollejokisimpukan (Unio crassu) esiintymistä Pernoonkoskilla. Lisäksi lähinnä kyselytutkimuksella kartoitettiin saukon (Lutra lutra) mahdollista esiintymistä alueella; myös saukko kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV a lajeihin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

5 Kuva 1. Pernoonkoskialueen kartta sekä kalataloudellisen kunnostushankkeen kunnostus- ja läjitysalueet. 2 VESISAMMALTUTKIMUKSET 2.1 AINEISTO JA MENETELMÄT Vesisammalten esiintymistä ja lajistoa tutkittiin Pernoonkoskilla seitsemällä tutkimuspaikalla (liitteet 1.1 ja 2.1). Tutkimukset suorittivat tutkija FT Janne Raunio ja toiminnanjohtaja MMM Jukka Mattila. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kartoittavaa menetelmää, jossa valituilta aloilta arvioitiin sammalten runsautta luokitteluasteikolla (1=vähän, 2=kohtalaisesti, 3=paljon ja 4=erittäin paljon). Tutkittavat alat pyrittiin valitsemaan niin, että saataisiin mahdollisimman hyvä kuva vesisammalten lajistosta ja runsaussuhteista eri osissa koskialuetta. Tutkittavat alueet edustivat pääasiassa virtaavia paikkoja ja havaintoja tehtiin sekä rannoilta että vedessä kahlaamalla. Syvemmällä havainnoinnissa käytettiin apuna vesikiikaria (kuva 2). Samalla kirjattiin havaintoja myös tutkimuspaikoilla esiintyneistä putkilokasveista. Ennen kartoitusta kesän aikana Kymijoen vedenpinta oli laskenut varsin voimakkaasti, millä on voinut olla vaikutusta tuloksiin ainakin havaitun lajiston osalta. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

6 Kuva 2. Vesisammaltutkimuksissa tehtiin havaintoja kahlaamalla ja syvemmissä paikoissa käytettiin apuna vesikiikaria. Kuvassa tutkija FT Janne Raunio arvio vesisammalkasvustojen runsautta Pernoonkoskilla syyskuun alussa TULOKSET Kartoituksen yhteydessä vesisammalista tehtiin Pernoonkoskilla paljon havaintoja ja runsaimmat kasvustot tavattiin tutkimuspaikoilla A, B ja D (liite 2.2). Vesisammalisto muodostui pääasiassa kahdesta lajista: isonäkinsammalesta (Fontinalis antipyretica) ja virtanäkinsammalesta (Fontinalis dalecarlica). Näkinsammalet ovat isoja, runsashaaraisia vesisammalia, jotka viihtyvät virtaavissa vesissä kiviin kiinnittyneinä. Sekä iso- että virtanäkinsammal kasvavat yleisinä koko maassa (Koponen ym. 1995). Vesisammalkasvustot toimivat erinomaisina suoja- ja ravintopaikkoina pohjaeläimille ja kalanpoikasille. Kalataloudellisten kunnostustoimien yhteydessä onkin varmistettava vesisammaliston säilyminen alueella. Iso- ja virtanäkinsammalta esiintyi kaikilla tutkituilla aloilla ja useimmiten runsaasti (liite 2.2). Yleisesti ottaen Pernoonkoskien alueella virtanäkinsammal muodosti runsaita vedenalaisia kasvustoja vuolaasti virtaavissa paikoissa, syvemmällä kuin isonäkinsammal. Isonäkinsammalta taas esiintyi paikoissa joissa virtausnopeus oli pienempi, rantojen läheisyydessä ja yleensä lähellä sen hetkistä vesirajaa. Aikaisemmin Pernoonkoskien alueelta havaittuihin sammaliin kuuluvat lisäksi koskiritvasammal eli koskitammukansammal (Am- Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009 3

7 blystegium fluviatile), puropaasisammal (Schistidium rivulare) ja koukkupurosammal (Hygrohypnum ochraceum) (Vauhkonen Marko Enviro Oy, tiedonanto). Nämä sammalet kasvavat yleisinä koski- ja purokivillä koko maassa (Koponen ym. 1995). Koukkupurosammal on yleisin purosammallajimme ja kasvaa koskien kivillä vesirajassa tai upoksissa (Koponen ym. 1995). Koskiritvasammalta tavataan sekä vesirajasta, mutta myös melko syvältäkin (Koponen ym. 1995). Putkilokasveista alueella tavattiin siimapalpakkoa (Sparganium gramineum) ja ruskoärviää (Myriophyllum alterniflorum), joita esiintyi yllättävänkin virtaavissa paikoissa. Erityisesti tutkimuspaikoilla C, E ja F ruskoärviää esiintyi paikoin tiheinäkin kasvustoina. Lisäksi matalista vesistä tavattiin monin paikoin tuolloin kauniisti kukkinutta luhtalemmikkiä (Myosotis scorpioides). Yksittäisiä havaintoja tehtiin lisäksi paikassa E heinävidasta (Potamogeton gramineus) sekä paikan D rantavyöhykkeessä ulpukasta (Nuphar lutea). Putkilokasvien lajisto vastasi hyvin aikaisemmin koskialueelta havaittua lajistoa (Vauhkonen Marko Enviro Oy, tiedonanto). Useimmissa paikoissa rannoilla tehtiin havaintoja myös viherlevästä (Gladophora sp.). Yhteenvetona voidaan todeta, että Pernoonkoskien vesisammalkasvustot vaikuttivat runsailta ja yleisiltä. Vesisammalten lisäksi putkilokasvit ja erityisesti ruskoärviäkasvustot tarjoavat koskialueen kaloille runsaasti suoja- ja ravintopaikkoja. Havaintojen perusteella näyttäisi siltä, etteivät hankkeen kunnostustoimenpiteet olisi uhka koskialueen vesisammalkasvustoille. Koskialueelle olisi kuitenkin hyvin suositeltavaa jättää myös koskemattomia vesisammalkasvustoja, jotka edesauttaisivat vesisammalten nopeaa palautumista kunnostetuille paikoille. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

8 Kuva 2. Kuvassa paikan E (liitteet 1 ja 2) virtavesikasvillisuutta. Tummanvihreällä näkyvät pohjakiviin kiinnittyneinä virtanäkinsammalkasvustot. Niiden lisäksi kuvassa ylhäällä virran suuntaisesti näkyy pidempiä ruskoärviöitä ja keskellä kirkkaamman vihreinä luhtalemmikeitä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009 5

9 3 POHJAELÄINTUTKIMUKSET 3.1 AINEISTO JA MENETELMÄT Pohjaeläinnäytteet otettiin ja potkuhaavimenetelmällä soveltaen standardia SFS 5077 (Suomen Standardisoimisliitto 1989). Näytteenotto tapahtui siten, että haavin edustalla potkittiin alustaa kohtalaisen voimakkain, pyörittävin liikkein 30 sekunnin ajan (kuva 3). Käytetyn haavin silmäkoko oli 0,5 mm. Haaviin jäänyt aines seulottiin 0,5 mm:n seulalla ja seulos siirrettiin säilöntäastiaan. Jos seulosta oli erittäin runsaasti, niin näyte puolitettiin jo maastossa. Näytteet säilöttiin etanolilla laboratoriossa heti maastosta saavuttua, siten että näytteen lopullinen väkevyys oli 70 %. 30 sekunnin potkuhaavinäyte otettiin kaikkiaan kymmeneltä (10) eri näyteasemalta. Näyteasemien sijainnit on esitetty liitteen 1.2 kartalla sekä taustatiedot ja valokuvat liitteessä 3. Virtausnopeus vaihteli näyteasemilla välillä 0,3 0,8 m sekunnissa. Pohjanlaatu vaihteli näyteasemilla kalliosta lohkareisiin ja edelleen isoista kivistä hiekkaan. Kaikilla näyteasemilla esiintyi isoja vesisammaleita. Kuva 3. Kuvassa kenttämestari Jussi Mäntynen ottamassa potkuhaavi-pohjaeläinnäytettä Sittarännin näyteasemalla. Näytteiden jatkokäsittelyssä noudatettiin standardia (Suomen Standardisoimisliitto 1989) sekä vesi ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, Kantola ym. 2001, Ympäristöhallinto 2007). Näytteet poimittiin suurennuslampun avulla ja poimitut pohjaeläimet säilöttiin 70 %:een etanoliin. Kaikki näytteet ositettiin poiminnan yhteydessä käyttäen apuna 8 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

10 osaan jaettua poiminta-alustaa. Ositteita poimittiin aina niin paljon, että lopullinen poimittu pohjaeläinmäärä oli noin yksilöä. Näytteiden ositukset eli määritykseen tulevan näytteen osuus koko näytteestä vaihteli välillä 1/16 ½. Pohjaeläinten määrityksestä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Eri taksonomisten ryhmien määritystaso noudatti pääsääntöisesti ympäristöhallinnon ohjeita (Ympäristöhallinto 2007). Ohjeistuksesta poiketen harvasukasmadot määritettiin pääsääntöisesti lajilleen ja myös surviaissääskien osalta määritys oli ohjeistusta tarkempaa. Kymijoesta jo aiemmin tavattujen uhanalaislajien eli keltasurviaisen (Potamanthus luteus) ja virtaluteen (Aphelocheisus aestivalis) osalta poiminta oli edellä esitettyä tarkempaa. Näiden lajien osalta laboratorioon tuodut näytteet käytiin kokonaisuudessaan läpi ja poimittiin kaikki havaitut yksilöt. 3.2 TULOKSET Yleistä Näyteasemakohtaiset lajilistat yksilömäärineen on esitetty liitteessä 4. Tulostaulukoissa on esitetty ositetun näytteen yksilömäärä sekä edellisestä kertoimella saatu koko näytteen yksilömäärä. Jatkossa esitetyt yksilömäärät ovat koko näytteen yksilömääriä. Näytteiden yksilömäärät vaihtelivat noin 400 yksilöstä aina yli 3000 yksilöön (kuva 4). Kokonaisyksilömäärä oli suurin Karjasaari 2. näytteessä, jossa yksilömäärää nosti mäkäräntoukkien runsas esiintyminen näytteessä. Näytteiden Ruhankoski 3, Sittaränni ja Karjasaari 4 kokonaisyksilömäärä oli yksilöä. Yksilömäärältään tärkeimmät pohjaeläinryhmät olivat vesiperhoset (Trichoptera), päivänkorennot (Ephemeroptera), herne- ja pallosimpukat (Bivalvia) ja vesisiira (Asellus aquaticus). Kaikkiaan näytteistä määritettiin 69 eri taksonia (kuva 5). Lajistoltaan runsain ryhmä oli vesiperhoset, joita tavattiin 16 eri lajia. Näistä esiintymiseltään runsaimpia olivat lajit Hydropsyche siltalai, H. pellucidula, Cheumatopsyche lepida ja Lepidostoma hirtum. Päivänkorennoista (8 lajia) runsain laji oli Baetis rhodani. Muita yksilömäärältään runsaita taksoneja olivat pikkusimpukat (Pisidium, Spaerium), Lymnaea peregra-kotilo, Erpobdella octoculata juotikas, vesisiira (Asellus aquaticus) ja paikoin myös virtalude (Aphelocheirus aestivalis). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009 7

11 yks/näyte Karjas1 Karjas2 Karjas3 Karjas4 Karjas5 Ruhank1 Ruhank2 Ruhank3 Sittar Pykink Olig Gastr Bival Asellus Epheme Apheloc Trich Diptera Muut Kuva 4. Pohjaeläinten kokonaisyksilömäärät ja jakautuminen eri pohjaeläinryhmiin Pernoonkoskien näyteasemilla. Muut; 8 Oligochaeta; 8 Hirudinea; 3 Diptera; 14 Gastropoda; 6 Bivalvia; 2 Ephemeroptera; 8 Trichoptera; 16 Plecoptera; 4 Kuva 5. Koko pohjaeläinaineiston lajistollinen jakautuminen eri pohjaeläinryhmiin. Lajistoltaan runsain ryhmä oli Trichoptera eli vesiperhoset, joita tavattiin kaikkiaan 16 eri lajia. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

12 Pernoonkoskien näyteasemien lajisto oli pääsääntöisesti yleistä tai suhteellisen yleistä virtapaikkojen lajistoa lukuunottamatta uhanalaislajeja, keltasurviainen (Potamanthus luteus) ja virtalude (Aphelocheirus aestivalis). Kymijoen suuruus ja virran voimakkuus asettivat omat rajoituksensa potkuhaavinäytteiden ottamiselle; näyteaseman valinnassa oli otettava huomioon myös turvallisuustekijät. Tutkimuksen toteuttamisen aikoihin Kymijoen kokonaisvirtaama oli m 3 /s (MQ m 3 /s) ja vastaavasti itähaaran m 3 /s. Tämä näyteasemien valintaan vaikuttava rajaus vaikutti varmaan osaltaan tuloksiin ja alueelta todettuun lajikoostumukseen.. Uhanalaislajit Pernoonkoskien alueelta löytyivät molemmat, jo etukäteen kiinnostuksen kohteena olevat uhanalais-lajilistalla olevat pohjaeläinlajit eli keltasurviainen (Potamanthus luteus) ja virtalude (Aphelocheirus aestivalis). Molempia lajeja löytyi jo ositetuista näytteistä, mutta koko näytteen poiminnalla haluttiin varmistaa lajien löytyminen, jos niitä yleensä esiintyy tutkimusalueella. Loppujen lopuksi näytteiden osittamisen ja koko näytteiden poiminnan kautta saatiin hyvin samanlaiset tulokset lajien runsaudesta ja esiintymisestä eri näyteasemilla (kuva 6 ja liite 4). Virtalude (Aphelocheirus aestivalis) (kuva 7) kuuluu uhanalaisuus luokituksessa silmällä pidettäviin lajeihin (NT) (Ympäristöhallinto 2009a). Silmälläpidettäviä ovat lajit, jotka lähes täyttävät vaarantuneiden kriteerit. Ne ovat mm. taantuneita tai harvinaisia lajeja, jotka eivät aivan täytä uhanalaisen kriteerejä. Lisäksi silmälläpidettäviä ovat huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöjen tiedetään olevan uhanalaisia tai taantuvia. Pernoonkosken näyteasemilla virtalude oli hyvin yleinen ja runsas, mikä vastaa hyvin aiempaakin käsitystä lajin esiintymisestä Kymijoessa (Vuori 2008). Lajia esiintyi melkein kaikissa Pernoonkoskien pohjaeläinnäytteissä, ja suurimmat yksilötiheydet olivat yksilöä/näyte (kuva 6). Näytteissä tavattiin kaikkia eri kokoluokkia, mutta valtaosa yksilöistä oli pieniä (2,5-3 mm), siivettömiä toukkavaiheessa olevia yksilöitä. Siivellisiä, noin 1 senttimetrin pituisia aikuisia tavattiin kaikkiaan vain alle 10 yksilöä. Laji on nopea ja hyvä uimari, ja tulee toimeen hyvin erilaisilla pohjanlaaduilla ja erilaisissa virtausnopeuksissa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009 9

13 Virtalude (Aphelocheirus aestivalis) yks/näyte K1 K2 K3 K4 K5 R1 R2 R3 S P 0 ositus koko näyte Keltasurviainen (Potamanthus luteus) 8 yks/näyte K1 K2 K3 K4 K5 R1 R2 R3 S P ositus koko näyte Kuva 6. Virtaluteen ja keltasurviaisen yksilömäärät eri pohjaeläinnäyteasemilla. Yksilöä/näyte - yksilömäärät on esitetty sekä ositetun näytteen (1/16 ½) että koko näytteen tutkimisen mukaisina. Eri menetelmillä päädyttiin hyvin samaa tasoa oleviin yksilömääriin. Keltasurviainen (Potamanthus luteus) (kuva 8) on uhanalaisuusluokitukseltaan erittäin uhanalainen (EN) (Ympäristöhallinto 2009a). Laji on erittäin uhanalainen, jos se ei täytä äärimmäisen uhanalaisten kriteerejä, mutta siihen kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Uhanalaislajeista osa on myös erityisesti suojeltavia (luonnonsuojeluasetus), ja P. luteus kuuluu näihin. Lajia on aiemmin löydetty Kymijoesta virtapaikoilta Keltistä ja Ahvionkoskesta (Vuori 1999) sekä ihan pehmeän pohjan Ekman- näytteenotolla Kuusakosken ja Keltin (as 6) väliltä vuonna 2002 ja Heposaaren näyteasemalta Hurukselasta vuonna 2001 (Anttila-Huhtinen 2005). 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

14 Kymijoen vesi ja ympäristö 2009 Kuva 7. Virtaluteen (Aphelocheirus aestivalis) toukkia Kymijoen Pernoonkoskilta. Eino Savolaisen julkaisussa (2009), joka käsittelee päivänkorentojen esiintymistä Suomessa, todetaan Potamanthus luteus - lajin olevan harvinainen, mutta paikoin kohtalaisen runsas. Savolaisen mukaan Potamanthus luteus lajin tiedetään esiintyvän vain Kymijoen vesistössä (Kymijoki, muutamat Mäntyharjunreitin kosket ja Valkealan reitin Käyräjoki) sekä Pernajanlahteen laskevassa Koskenkylänjoessa. Tässä Pernoonkoskien tutkimuksessa Potamanthus luteus-lajia havaittiin viidessä (5) näytteessä kymmenestä (10) (kuva 6). Havaitut yksilömäärät olivat pieniä, maksimissaan 10 yksilöä/näyte. Suurimmat yksilötiheydet esiintyivät näyteasemilla Ruhankoski 2 ja Karjasaari 1; näillä molemmilla asemilla virtausnopeus oli 0,3 metriä sekunnissa, mikä edusti näyteasemista virtausnopeudeltaan hitaimpia. Vallitsevana pohjanlaatuna näillä asemilla oli sora ja hiekka. Toisaalta lajia tavattiin myös näyteasemalta Ruhankoski 1, jossa virtausnopeus oli 0,8 metriä sekunnissa, ja vallitsevana pohjanlaatuna kivet. Pernoonkoskilta tavatuista toukista pienin oli 4 mm pitkä, mutta suurin osa toukista oli pituudeltaan 7-8,5 mm. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/

15 Kuva 8. Kymijoen vesi ja ympäristö 2009 Kuva 8. Keltasurviainen (Potamanthus luteus) Kymijoen Pernoonkoskilta. Pikkukuvassa on esitetty lähikuva ko. yksilön kiduksista. 4 SIMPUKKATUTKIMUKSET 4.1 AINEISTO JA MENETELMÄT Simpukkatutkimukset tehtiin ja sukeltamalla (kuva 9). Tutkimuksia varten Kaakkois-Suomen ympäristökeskus myönsi luonnonsuojelulain (1996/1096) ja luontodirektiivin (92/43/EEC) mukaisen luvan poiketa vuollejokisimpukan lajirauhoituksesta. Sukeltajina toimivat Jukka Mattila ja Timo Vatto. Tutkimusalueita oli kaikkiaan 7 (kartta liite 1.3). Tutkimusalueiden taustatiedot on esitetty liitteessä 5. Kullakin tutkimusalueella oli virtausnopeudeltaan erilaisia alueita virtausnopeuden vaihdellessa kaiken kaikkiaan välillä 0,1 m/s lähes 1 m/s. Sukellusaika vaihteli eri tutkimusalueilla välillä minuuttia. Yhteensä sukellusaika oli yli 5 tuntia. Kerätyistä simpukoista laskettiin elävät simpukat ja määritettiin ne lajilleen (kuva 10). Lajimäärityksistä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Joillain tutkimusalueilla määritettiin myös simpukoiden pituudet. Tutkimuksen jälkeen simpukat palautettiin takaisin jokeen. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

16 Kuva 9. Pernoonkoskien simpukoita tutkittiin sukeltamalla. Koskialueen pohjasta kerättiin yhteensä lähes 500 simpukkaa. Kuva 10. Alueelta A sukellettuja simpukoita. Vasemmalta oikealle pikkujärvisimpukkaa (Anadonta anatina), sysijokisimpukkaa (Unio tumidus) ja soukkojokisimpukka (Unio pictorium) sekä sysijokisimpukkaa (Unio tumidus). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/

17 4.2 TULOKSET Tutkimuksessa määritettiin kaikkiaan 479 simpukkayksilöä lajilleen. Jo aiempien Kymijokitutkimusten perusteella tiedettiin, että Kymijoessa esiintyy uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäviin (NT) lajeihin kuuluvaa soukkojokisimpukkaa (Unio pictorum), mutta vuollejokisimpukasta (Unio crassus) ei ollut juurikaan aiempia havaintoja Kymijoesta; joku yksittäinen yksilö on löytynyt Kymijoesta joskus 1980-luvulla joen länsihaarasta. Nyt vuollejokisimpukkaa löytyi Pernoonkoskien kolmelta eri tutkimusalueelta yhteensä 9 yksilöä. Määrityksiä varmistettiin Luonnontieteellisen Keskusmuseon intendentillä, Ilmari Valovirralla. Liitteessä 5 on esitetty tutkimusaluekohtaiset simpukkatulokset. Pernoonkoskien alueelta löytyivät kaikki Suomessa esiintyvät jokisimpukkalajit ja näiden lisäksi vielä lajit pikkujärvisimpukka ja litteäjärvisimpukka. Selvästi yleisin laji oli sysijokisimpukka (Unio tumidus) ja seuraavaksi yleisin soukkojokisimpukka (Unio pictorum) (taulukko 1, kuva 11). Taulukko 1. Koko simpukka-aineiston mukainen lajijakauma. Laji Yksilömäärä Unio tumidus,sysijokisimpukka 292 Unio pictorum, soukkojokisimpukka 108 Unio crassus, vuollejokisimpukka 9 Anodonta anatina, pikkujärvisimpukka 68 Pseudanodonta complanata, litteäjärvisimpukka 2 Yhteensä 479 Vuollejokisimpukka on luonnonsuojelulailla (LsL 1996/1096) rauhoitettu (Ympäristöhallinto 2009b), ja se kuuluu uhanalaisuudeltaan vaarantuneiden (VU) lajien luokkaan (v. 2000) (Ympäristöhallinto 2009a). Vuollejokisimpukka on myös EU:n luontodirektiivin liitteen IVa laji. Nämä ovat yhteisön tärkeinä pitämiä eläin- ja kasvilajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tutkimusalueista vuollejokisimpukkaa löydettiin Sittarännin ylä- ja alapuolelta (alueet B ja C) sekä Vääräkosken alueelta (alue D) (kartta liite 1.3) (kuva 12). 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

18 A. anatina, 14,2 % U. crassus, 1,9 % P.complanata, 0,4 % U. pictorum, 22,5 % U. tumidus, 61,0 % Yhteensä 479 yksilöä Kuva 11. Koko simpukka-aineiston jakaantuminen eri lajeihin. Yleisin laji oli sysijokisimpukka (U. tumidus) ja seuraavaksi yleisin soukkojokisimpukka (U. pictorum). Vuollejokisimpukkaa (U. crassus) tavattiin yhteensä 9 yksilöä eli sen osuus oli 2 5 koko aineistosta. Kuva 12. Alueiden D (6,5 ja 7,5 cm) ja C (7,1 ja 4,8 cm) Unio crassus yksilöt Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/

19 Uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäviin lajeihin kuuluvaa soukkojokisimpukkaa esiintyi Pernoonkoskien alueella runsaasti. Lajista on tehty Kymijoessa aiempia havaintoja myös pehmeän pohjan tutkimuksissa (Anttila-Huhtinen 2005), ja lajin onkin todettu tulevan toimeen myös seisovissa vesissä (Haukioja & Hakala 1974). Sensijaan vuollejokisimpukkaa esiintyy sukellustutkimusten mukaan Pernoonkoskien alueella huomattavasti vähemmän kuin soukkojokisimpukkaa; niiden osuus oli vain noin 2 % simpukoiden kokonaismäärästä (kuva 11). Vuollejokisimpukka on selkeästi virtavesilaji, ja vaatii elinympäristöltään kohtalaisen virtauksen (Koli 1961, Timm & Mutvei 1993). Lajista ei ole juurikaan aiempia havaintoja Kymijoesta, mitä selittää osaltaan se, että Kymijoen koskialueilla ei ole tehty paljon pohjaeläin- eikä varsinkaan simpukkatutkimuksia. Virtauksen lisäksi lajin esiintymisen kannalta toinen merkittävä tekijä on pohjanlaatu; Unionidae heimon lajien on todettu suosivan kasvualustanaan pehmeää, mutta pysyvää hiekka- ja sorapohjaa (Haukioja & Hakala 1974, Timm & Mutvei 1993). Valovirran (2005) mukaan parhaita vuollejokisimpukan esiintymisalueita tuntuvat olevan Suomessa koskialueiden alapuoliset suvannot ja nivat. Lisäksi erityisesti vuollejokisimpukan esiintymiselle näyttää olevan tyypillistä simpukoiden keskittyminen tihentymiin (Ljungberg 2007). Tässä tutkimuksessa havaituista yhdeksästä (9) yksilöstä viisi (5) löydettiin alueelta B, joka sijaitsi Sittarännin yläpuolelta mutta samalla merkittävän koskijakson alapuolelta. Tällä alueella esiintyi yleisestikin paljon simpukoita; lähes puolet tutkimuksen koko simpukkamäärästä sukellettiin juuri tältä alueelta. Sukellustutkimuksen perusteella alueen pohja oli soraa, hiekkaa, liejua ja vähän kiviä (liite 5) eli pohja oli simpukoiden esiintymisen kannalta aika ihanteellinen. Liitteessä 1.4 tutkimusalueet on esitetty koskialueen pohjanlaatukartalla (Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Tämän pohjanlaatukartan mukaan tutkimusalueen B pohja on hiekkaa ja sama pohjan laatu jatkuu kartan mukaan myös ko. alueen pohjoispuolella. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisussa esitetyn kartan mukaan vastaavia hiekkapohja-alueita on Karjasaaren luonteispuolella ja eteläpuolella sekä Karkuukosken ja Pykinkosken välillä joen länsireunalla. Tämä tutkimus oli kartoitusluontoinen eli tutkimuksella pyrittiin ensisijaisesti selvittämään, esiintyykö vuollejokisimpukkaa Pernoonkoskien alueella ja saamaan jonkinlainen käsitys alueen kannan suuruudesta. Mitään varsinaisia tiheyksiä pinta-alayksikköä kohti ei tässä tutkimuksessa selvitetty. Koko koskialue on laaja (1,2 km, 21 ha), ja näytealueet valittiin eri puolilta koskialuetta. Lisäksi Kymijoen suuruus ja virran voimakkuus asettivat omat rajoituksensa tutkimuksen toteuttamiselle; turvallisuustekijät määräsivät osaltaan sen, missä sukellustutkimuksia voitiin yleensä tehdä. Tutkimuksen toteuttamisen aikoihin Kymijoen kokonaisvirtaama oli m 3 /s (MQ m 3 /s) ja vastaavasti itähaaran m 3 /s. Kaikki lajille suotuisat elinympäristöt eivät välttämättä tulleet esille tässä kartoitusluontoisessa tutkimuksessa. Pernoonkoskien alueelta löydetyt vuollejokisimpukat olivat kooltaan 4,8 7,5 cm (liite 5). Laji kasvaa 2-3 ensimmäisen vuoden aikana noin 30 mm pitkäksi ja 5-vuotiaana ne ovat jo 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

20 55-75 mm pitkiä. Pituuden perusteella Pernoonkoskilta löydetyt vuollejokisimpukat ovat siis jokseenkin 5-10 vuotiaita, lukuunottamatta pienintä yksilöä. Yleisesti katsotaan, että jos alueelta löytyy alle 5 cm olevia yksilöitä, niin alueen kannan voidaan katsoa olevan lisääntymiskykyisen ja alue toimii lajin lisääntymisalueena (Ilmari Valovirta, suullinen tiedonanto ). Nuorten simpukoiden osuus kannasta saadaan esille tutkimalla pohja seulomalla. Vuollejokisimpukat voivat elää vuotiaiksi (Valovirta 2007), mutta Suomessa niiden elinikä lienee lähempänä vuotta (Liukko 2001). Pernoonkoskien kalataloudellisen hanke ei näyttäisi uhkaavan vuollejokisimpukan esiintymistä alueella, mikäli se huomioidaan kunnostussuunnitelmissa huolellisesti. Kunnostettavilta alueilta tulee selvittää vuollejokisimpukan esiintyminen ja kannan suuruus ympäristöviranomaisten edellyttämällä tavalla. Simpukat tulee siirtää rakennustyövaiheiden ajaksi pois ainakin toimenpidealueisiin kuuluvilta simpukan merkittäviltä esiintymispaikoilta. Lisäksi tulee huomioida, ettei hankkeesta aiheudu liettymistä, joka uhkaisi vuollejokisimpukan esiintymistä. Tällä hetkellä ympäristöhallinnossa ollaan laatimassa soveltamisohjetta, jolla on tarkoitus selkeyttää vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminen vesirakennushankkeissa. 5 SAUKKOHAVAINNOT 5.1 AINEISTO JA MENETELMÄT Saukko (Lutra lutra) on luokiteltu Suomen lajien uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi lajiksi ja se on myös EU:n Luontodirektiivin IV a laji. Saukkohavaintoja kerättiin kyselytutkimuksella. Tutkimuksessa jaettiin kohde kiinteistöihin kirjeitä, joissa pyydettiin ilmoittamaan saukkohavainnoista tutkimusalueella. Kohdekiinteistöt sijaitsivat Pernoonkoskien lähellä sekä joen itä- ja länsipuolella. Kirjeitä jaettiin yhteensä noin 50 talouteen, joista viidestä saatiin havaintoja saukosta. Vastausprosentti oli noin 10 %, mitä voidaan pitää tutkimuskohde huomioituna varsin kohtuullisena. 5.2 TULOKSET Saukosta on tehty eniten havaintoja Pekanojan suunnalta, Pernoonkoskien alapuolelta. Talvisin oli nähty alueella useita saukkoyksilöitä. Tutkimusta edeltävänä talvena oli saukon jälkiä havaittu Pekanojan varrella ja Sittarännin sekä Kultaankoskien ympäristöissä. Alueella pitkään asunut Esa Raki, kertoi saukkojen ilmeisesti pesineen Sittarännin saaressa luvuilla. Kun Kymijoen vedenlaatu heikkeni luvuilla, saukoista ei oltu tehty havaintoja. Lähes kaikilla vastaajilla oli havaintoja useammista saukoista. Viime vuosikymmeninä saukkoja on taas alkanut esiintyä Pernoonkoskienkin alueella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/

21 Viimevuosina saukoista ja niiden jäljistä oli runsaasti havaintoja niin Pernoonkoskien yläkuin alapuolelta. Koskien yläpuolella ja yläosissa kalastajat olivat havainneet saukkoja Torminvirran luona sekä Tykinkosken alussa Koskenniskalla. Rouva Riitta Raki oli kuvannut saukkojen jälkiä talvella alkuvuodesta 2009 Sittarännin alapuolelta (kuva 13). Mitään havaintoja saukkojen pesinnästä Pernoonkoskien rannoilla tai Sittarännin saaressa ei viime vuosilta ollut. Havaintojen perusteella näyttäisi siltä, että alueella asuvien saukkojen pesintä keskittyy Pekanojan varteen, Pernoonkoskien alapuolelle. Selvityksien ja saatujen tietojen perusteella näyttäisi siltä, ettei kalataloudellisen kunnostushankkeen toimenpiteet olisi uhka saukon pesinnälle tai esiintymiselle Pernoonkoskien alueella. Kuva 13. Kuvassa saukon jälkiä lumipeitteisellä jäällä, Pernoonkoskien Sittarännin alapuolelta talvella Viime vuosina saukoista on Pernoonkoskien alueella tehty runsaasti talvisia havaintoja. Kuva: Riitta Raki 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

22 6 TULOSTEN YHTEENVETO LIITTYEN NATURA-VAIKUTUSTEN ARVIOINTIIN Vesisammaleet Pernoonkoskien vesisammalkasvustot vaikuttavat runsailta ja yleisiltä. Vesisammalten lisäksi putkilokasvit ja erityisesti ruskoärviäkasvustot tarjoavat koskialueen kaloille runsaasti suoja- ja ravintopaikkoja. Hankkeen kunnostustoimenpiteet eivät näyttäisi uhkaavan koskialueen vesisammalkasvustoja. Koskialueelle olisi kuitenkin suositeltavaa jättää myös koskemattomia vesisammalkasvustoja, jotka edesauttaisivat vesisammalten nopeaa palautumista kunnostetuille paikoille. Vuollejokisimpukka Vuollejokisimpukkaa löytyi tässä tutkimuksessa Pernoonkoskien alueelta; tavatut yksilömäärät olivat pieniä, vain noin 2 % simpukoiden kokonaismäärästä. Lajia on löydetty ainakin 25 joesta Etelä-Suomessa. Useimmista vuollejokisimpukkajoista ei kuitenkaan tiedetä kannan suuruutta eikä lajin esiintymisalueita joen sisällä ja näin on myös Kymijoessa. Laji on tiukasti suojeltu sekä kotimaan lainsäädännöllä että kansainvälisesti. Vuollejokisimpukka kuuluu EU:n luontodirektiivin IVa lajeihin, joiden tahallinen tappaminen ja häiritseminen on kielletty kuten myös niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen. Vuollejokisimpukka ja sen suojelu onkin otettava huomioon virtavesikunnostushankkeissa. Ympäristöhallinnossa on tällä hetkellä työryhmä laatimassa ohjeistusta, jonka tarkoituksena on selkeyttää vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaaminen vesirakentamishankkeissa (Harri Aulaskari, Uudenmaan ympäristökeskus, suullinen tiedonanto ). Tulevaisuudessakin hankkeiden toteuttaminen tulee aina vaatimaan poikkeusluvan, jos alueella tiedetään esiintyvän vuollejokisimpukkaa. Jokaista kunnostushanketta ja sen toteuttamista täytyy tarkastella myös tapauskohtaisesti suhteessa vuollejokisimpukkaan ja sen esiintymiseen alueella, jotta voitaisiin varmistaa lajin tulevaisuus ja kestävä suojelu. Viime vuosina lajin levinneisyyttä, ekologiaa ja myös kunnostustöiden vaikutuksia lajin elinympäristöihin ja samalla lajin esiintymiselle on selvitetty Suomessa useissa tutkimuksissa (Ljungberg 2007, Ilmarinen & Oulasvirta 2007, Saari & Ljungberg 2008, Ilmarinen & Oulasvirta 2009). Tutkimusten tulokset ovat olleet jossain määrin ristiriitaisia ja paikkakohtaisia: joillekin kunnostetuille alueille laji ei ole palautunut ainakaan parin vuoden aikavälillä kun taas toisilla alueilla kannan on todettu kohentuneen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/

23 Lajia löytyy myös Taasianjoesta, joka on yksi eteläisen Suomen voimakkaimmin rakennetuista joista; mittavista tulvasuojelullisista perkauksista huolimatta laji on selvinnyt siellä. Lajin säilymiselle ovat mahdollisesti olleet merkittäviä perkaamattomat alueet, joissa selvinneet yksilöt ovat myöhemmin voineet levittäytyä toimenpiteiden muokkaamille uusille elinalueille (Saari & Ljungberg 2008) Kunnostuksilla voi olla myös positiivinen vaikutus lajin lisääntymismenetykseen sitä kautta, että lajin isäntäkalat menestyvät kunnostusten myötä paremmin (esim. turpa) tämä mahdollinen vaikutus tulee kuitenkin näkyviin vasta pidemmällä aikavälillä. Pohjamateriaalin muuttuminen on voinut joillakin alueilla jopa kohentaa kannan elinkelpoisuutta (sorapohjien luominen). On saatu viitteitä siitä, että lajin palautumista kunnostettavalle alueelle edesauttaa, jos yksilöt siirrettiin pois kunnostettavalta alueelta ja siirtoetäisyys oli lyhyt. Simpukoiden on todettu voivat liikkua parhaimmillaan vajaa kaksi metriä vuorokaudessa (Ljungberg 2007). Kunnostusten aikaiset pohjan kaivuut ja kiviaineksen lisäykset sekä mahdollinen alapuolisten paikkojen liettyminen, voivat muodostaa uhan vuollejokisimpukka populaatiolle kunnostusalueella. Jotta Pernoonkoskien kalataloudellisen hanke ei olisi uhka vuollejokisimpukan esiintymiselle alueella, laji tulee huomioida kunnostussuunnitelmissa huolellisesti. Kunnostettavilta alueilta tulee selvittää vuollejokisimpukan esiintyminen ja kannan suuruus ympäristöviranomaisten edellyttämällä tavalla. Simpukat tulee siirtää rakennustyövaiheiden ajaksi pois ainakin toimenpidealueisiin kuuluvilta simpukan merkittäviltä esiintymispaikoilta. Lisäksi tulee huomioida, ettei hankkeesta aiheudu liettymistä, joka uhkaisi vuollejokisimpukan esiintymistä. Muut uhanalaislajit ja suojellut lajit Soukkojokisimpukkaa (Unio pictorum) esiintyi tutkimusalueella runsaasti ja sitä on tavattu muuallakin Kymijoessa, jopa ihan pehmeilläkin pohjilla. Lajin esiintyminen ei ole rajoittunut niin selkeästi virtapaikoille kuin vuollejokisimpukan. Laji on uhanalaisuus luokituksessa silmälläpidettävä. Kunnostustoimet eivät ole uhka lajin esiintymiselle eikä kannalle Kymijoessa. Virtavesiludetta (Aphelocheirus aestivalis) tavattiin lähes kaikilla potkuhaavintapaikoilla ja monissa näytteissä laji oli jopa runsas. Myös muissa tutkimuksissa on tullut esille se, että laji on Kymijoessa laajalle levinnyt ja tulee toimeen hyvin erilaisilla pohjahabitaateilla ja eri virtausnopeuksissa (Vuori 2008). Laji on uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä. On oletettavaa, ettei kunnostustoimenpiteillä ole juurikaan vaikutusta lajin kantoihin Kymijoessa. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

24 Keltasurviaista (Potamanthus luteus) löytyi Pernoonkoskien alueelta; lajia havaittiin viidessä (5) näytteessä kymmenestä (10). Havaitut yksilömäärät olivat pieniä, maksimissaan 10 yksilöä/näyte. Lajia on löydetty myös muilta Kymijoen koskialueilta ja myös suhteellisen pehmeiltä pohjilta. Laji on uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalainen ja tämän lisäksi erityisesti suojeltava laji. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto on voimassa sen jälkeen, kun alueellinen ympäristökeskus on tehnyt ns. rajauspäätöksen. Päätöksellä pyritään turvaamaan lajin tärkeimmät esiintymisalueet. Keltasurviaisen osalta ei kuitenkaan ole mitään tarkempaa tietoa sen esiintymisen jakaantumisesta Kymijoessa kuten ei myöskään sen tärkeimmistä esiintymisalueista Kymijoessa. Näin ollen ympäristökeskuksella ei liene syytä rajauspäätöksen tekemiseen tässä tapauksessa. Laji tulisi kuitenkin huomioida jokikunnostuksessa siten, että lajin toukkien suosimat elinympäristöt pyritään säilyttämään. Jokikunnostuksella voidaan myös luoda lisää lajille sopivia habitaatteja eli sellaisia hitaamman virtauksen alueita, joiden pohja-aines on hienompaa ainesta (sora-hieta) kuin karkea kivikko. Vuori (2008) on selvityksessään todennut myös muita yleisiä käytännön toimenpiteitä, joilla voidaan turvata keltasurviaisen esiintyminen. Saukko (Lutra lutra) on luokiteltu Suomen lajien uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi lajiksi ja se on myös EU:n Luontodirektiivin IV a laji. Selvityksien ja saatujen tietojen perusteella näyttäisi siltä, etteivät hankkeen toimenpiteet Pernoonkoskilla olisi uhka saukon esiintymiselle tai pesimiselle alueella. VIITTEET Anttila-Huhtinen, M Kymijoen alaosan pohjaeläintutkimukset vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 123/2005, 33 s + liitteet. Haukioja, E. & Hakala, T Vertical distribution of Freshwater mussels (Pelecypoda, Unionidae) in southwestern Finland. Ann.Zool.Fennici 11: Ilmarinen, K. & Oulasvirta, P Kunnostustöiden vaikutus vuollejokisimpukan elinympäristöön Koskenkylänjoella. Sukellustutkimukset Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja nro 12/2007, 25 s + liitteet. Ilmarinen, K. & Oulasvirta, P Kunnostusten vaikutus vuollejokisimpukan elinympäristöön Koskenkylänjoella. Sukellustutkimukset Uudenmaan ympäriistökeskuksen raportteja nro 3/2009, 19 s + liitteet. Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 35 s. Koli, L Die Molluskenfauna des Brackwassergebietes bei Tvärminne, Sudwestfinnlan.Ann.Zool.Soc.Zool Bot.Fennicae Vanamo 22(5):1-22. Koponen, T., Karttunen, K. ja Piippo, S., Suomen vesisammalkasvio. Bryobrothera Vol. 3. Helsinki. 86 s. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/

25 Liukko, U-M Nilviäiset. julkaisussa: Ilmonen, J., Ryttäri, R. & Alanen, A. (toim.), Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000-ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristökeskus s. ISBN Ljungberg, R Vuollejokisimpukan elinympäristövaatimukset ja liikkuminen Nummenjoen yläosassa. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja nro 7/2007, 45 s + liitteet. Maa- ja metsätalousministeriö Kymijoen alaosan koski- ja virtapaikkojen pohjnalaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet. Maa- ja metsätalousministeriö 83/2007, 30 s + liitteet. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10, 69 s + liitteet. Saari, S. & Ljungberg, R Vuollejokisimpukan esiintyminen voimakkaasti rakennetussa Taasianjoessa. Uudenmaan ympäristökeskus raportteja nro 19/2008, 27 s. Savolainen, E Päivänkorentojen (Ephemeroptera) esiintyminen Suomessa.- Kulumus, Kuopion Luonnontieteellsien Museon sarja nro 15, 35 s. Suomen Standardisoimisliitto SFS SFS 5077 Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto käsihaavilla virtaavissa vesissä. Standardi, vahvistettu Timm, H. & Mutvei, H Shell growth of the freshwater unionid Unio crassus from Estonian rivers. Proc.Estonian Acad.Sci.Biol. 42(1): Valovirta, I Vantaanjoki vuollejokisimpukan (Unio crassus) elinympäristönä. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Eläinmuseo, Helsinki, 20 s. Valovirta, I Vuollejokisimpukka (Unio crassus) Mustijoessa. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Suomen WWF, Helsinki, Simpukkatyöryhmän muistio, 5 s. Vuori, K.-M Potamanthus luteus L. (Ephemeroptera, Ephemeridae) found for the first time in Finland: notes on the morphology and habitats of the nymphs. Entomologica Fennica 15: Vuori, K.-M Selvitys uhanalaisen keltasurviaisen (Potamanthus luteus) ja harvinaisen virtaluteen (Aphelocheirus aestivalis) esiintymisestä ja huomioimisesta Kymijoen koskiskunnostuskohteissa. Ympäristötoimisto Instaros Ky:n lausunto , 5 s. Ympäristöhallinto Jokien biologisten tekijöiden valtakunnallinen perusseuranta ympäristöhallinnossa. Ohjeet näytteenottoon ja näytteiden käsittelyyn. - Ympäristöhallinnon sisäinen ohjeistus , 14 s. Ympäristöhallinto 2009a. Uhanalaiset lajit. Ympäristöhallinnon www-sivut, > Luonnonsuojelu > Lajien suojelu > Uhanalaiset lajit Ympäristöhallinto 2009b. Rauhoitetut eläinlajit. Ympäristöhallinnon www-sivut, > Luonnonsuojelu > Lajien suojelu > Rauhoitetut lajit 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 116/2009

26 Kartta Kymijoen Pernoonkoskien vesisammaltutkimuksen näytealueista (yhteensä 7). LIITE 1.1

27 Kartta Kymijoen Pernoonkoskien pohjaeläintutkimuksen näyteasemista (yhteensä 10). LIITE 1.2

28 Kymijoen Pernoonkoskien simpukkatutkimuksen sukellusnäytealueet (yhteensä 7). LIITE 1.3

29 LIITE 1.4 1/2 Pernoonkoskien yläosan pohjanlaatu (Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Kuvaan on merkitty simpukkatutkimuksen sukellusnäytealueet D, A ja G (punainen ympyrä = löytyi vuollejokisimpukkaa, sininen ympyrä = ei löytynyt vuollejokisimpukkaa)

30 LIITE 1.4 2/2 Pernoonkoskien yläosan pohjanlaatu (Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Kuvaan on merkitty simpukkatutkimuksen sukellusnäytealueet E, B, F ja C (punainen ympyrä = löytyi vuollejokisimpukkaa, sininen ympyrä = ei löytynyt vuollejokisimpukkaa)

31 LIITE 2.1 1/4 Paikka A1. Sijainti alavirtaan lat lon ylävirtaan lat lon (KKJ koordinaatit). Paikka A2. Sijainti alavirtaan lat lon ylävirtaan lat lon (KKJ koordinaatit).

32 LIITE 2.1 2/4 Tutkimuspaikka B. Sijainti alavirtaan lat lon ylävirtaan lat lon (KKJ koordinaatit). Tutkimuspaikka C. Sijainti alavirtaan lat lon , ylävirtaan lat lon (KKJ koordinaatit).

33 LIITE 2.1 3/4 Tutkimuspaikka D. Sijainti alavirtaan lat lon , ylävirtaan lat lon (KKJ koordinaatit). Tutkimuspaikka E. Sijainti lat lon (KKJ koordinaatit).

34 LIITE 2.1 4/4 Tutkimuspaikka F. Sijainti alavirtaan lat lon ylävirtaan lat lon (KKJ koordinaatit).

35 LIITE 2.2 Vesisammalkartoitukset Pernoonkosket Lajisto- ja runsaushavainnot Runsausarvioiden asteikko 1= vähän, yksittäisiä, 2=kohtalaisesti, 3=paljon, 4=erittäin paljon ranta =rantavyöhyke, hitaasti virtaava, matala 0-20 cm syv.=syvempi ja vuolaasti virtaava yli 20 cm syvyys noin cm Huom! Kymijoen vedenpinta oli laskenut ennen kartoitusta varsin voimakkaasti Paikka Lajit Runsaus Esiintyminen A1 Fontinalis antipyretica isonäkinsammal 3-4 Vesirajassa ja sen yläpuolella Fontinalis delacarlica virtanäkinsammal 3 Syvyydellä cm ja sitä syvemmällä A2 B Fontinalis antipyretica isonäkinsammal 2 Vesirajassa ja sen yläpuolella Fontinalis delacarlica virtanäkinsammal 4 Syvyydellä cm ja sitä syvemmällä Sparganium gramineum siimapalpakko 1 Rannan läheisyydessä Cladophora sp. "viherlevä" 2-3 Vesirajassa ja suojaisemmissa paikoissa Fontinalis antipyretica isonäkinsammal 2-3 Vesirajassa ja sen yläpuolella Fontinalis delacarlica virtanäkinsammal 3-4 Syvyydellä cm ja sitä syvemmällä Myriophyllum alterniflorum rusko-ärviä 1 Varsin kovassakin virrassa Sparganium gramineum siimapalpakko 1 Varsin kovassakin virrassa Myosotis scorpioides luhtalemmikki 1-2 Rantavyöhykkeessä Cladophora sp. "viherlevä" 1-2 Rannassa, vesirajassa ja sen alapuolella C C D D ranta Fontinalis antipyretica isonäkinsammal 2-3 Rantavyöhyke, matalassa Fontinalis delacarlica virtanäkinsammal 1 Syvyydellä cm ja sitä syvemmällä Myriophyllum alterniflorum tähkä-ärviä 2-3 Rantavyöhyke, matalassa Sparganium gramineum siimapalpakko 1-2 Rantavyöhyke, matalassa Myosotis scorpioides luhtalemmikki 2-3 Vesiraja ja hieman sen alapuolella syv. Fontinalis antipyretica isonäkinsammal 1 Yli 20 cm syvyys, virtaava Myriophyllum spicatum rusko-ärviä 2 Yli 20 cm syvyys, virtaava ranta Fontinalis antipyretica isonäkinsammal 1 Vesirajassa ja sen yläpuolella Fontinalis delacarlica virtanäkinsammal 4 Syvyydellä cm ja sitä syvemmällä Myriophyllum alterniflorum rusko-ärviä 2 Laikuittain Sparganium gramineum siimapalpakko 1-2 Laikuittain Nuphar lutea ulpukka 1 rannan lähellä, heikko virtaus Cladophora sp. "viherlevä" 1 Rannan tuntumassa syv. Fontinalis delacarlica virtanäkinsammal 4 Virtaavammassa ja syvemmässä E F Fontinalis antipyretica isonäkinsammal 1 Matala virtaava paikka Fontinalis delacarlica virtanäkinsammal 2-3 Matala virtaava paikka Myriophyllum spicatum rusko-ärviä 2-3 Matala virtaava paikka Myosotis scorpioides luhtalemmikki 2-3 Matala virtaava paikka, erit. alueen alaosa Potamogeton gramineus heinävita 1 Matala virtaava paikka, erit. alueen alaosa Fontinalis antipyretica isonäkinsammal 1-2 Laikuttain kalliopinnalla Fontinalis delacarlica virtanäkinsammal 2 Laikuttain kalliopinnalla Myriophyllum alterniflorum rusko-ärviä 3-4 Rannan tuntumassa Sparganium gramineum siimapalpakko 1 Rannan tuntumassa Cladophora sp. "viherlevä" 1-2 Vesirajassa

36 LIITE 3.1 Kymijoen Pernoonkoskien pohjaeläinnäyteasemien taustatiedot syksyn 2009 potkuhaavinäytteenotossa. Kultakin asemalta otettiin yksi 30 sekunnin potkuhaavinäyte (haavi silmäkoko 0,5 mm, seula 0,5 mm). Näyteasema pvm koord. syv. virt.nop. pohjan laatu (0-3) kasvillisuus (0-3) muuta m m/s Karjasaari ,3-0,3 sora 2, hiekka 2 ei kasvillisuutta 2, isot vesi- näyte puolitettu jo kentällä, sammaleet 1, uposlehtiset 1 laboratoriossa ositus 4/8 Karjasaari sora 2, isot kivet 2, ei kasvillisuutta 3, isot vesi- näyte puolitettu jo kentällä, ,05-0,15 0,6 pienet kivet 1 sammaleet 1 laboratoriossa ositus 1/8 Karjasaari sora 2, hiekka 2, ei kasvillisuutta 2, isot vesi- laboratoriossa ositus 4/ ,3-0,4 0,3 kallio 1 sammaleet 1, uposlehtiset 1 Karjasaari ,2-0,3 0,6 isot kivet 2, pienet isot vesisammaleet 2, upos- laboratoriossa ositus 1/ kivet 1, lohkareet 1 lehtiset 1, ei kasvillisuutta 1 Karjasaari ,3-0,4 0,6 isot kivet 3, lohka- isot vesisammaleet 2, ei kas- laboratoriossa ositus 4/ reet 1 villisuutta 2 Ruhankoski ,1-0,4 0,8 isot kivet 2, pienen ki- isot vesisammaleet 2, pohja- laboratoriossa ositus 2/ vet 2, sora 1 lehtiset 1, ei kasvill. 1 Ruhankoski ,2-0,3 0,3 sora 2, pienet kivet 1, isot vesisammaleet 2, ei kas- näyte puolitettu jo kentällä, isot kivet 1, kallio 1 villisuutta 2, uposlehtiset 1 laboratoriossa ositus 3/8 Ruhankoski ,2-0,3 0,5 isot kivet 3 isot vesisammaleet 2, laboratoriossa ositus 1/ ei kasvillisuutta 2 Sittaränni ,3-0,35 isot kivet 2, isot vesisammaleet 2, ei kas- laboratoriossa ositus 1/ lohkareet 2 villisuutta 1 Pykinkoski ,2-0,5 0,55 isot kivet 2, lohkareet isot vesisammaleet 3 laboratoriossa ositus 2/ , pienet kivet 1 Valokuvat kaikista pohjaeläintutkimuksen näyteasemista: Näyteasema Karjasaari 1

37 LIITE 3.2 Näyteasema Karjasaari 2 Näyteasema Karjasaari 3

38 LIITE 3.3 Näyteasema Karjasaari 4 Näyteasema Karjasaari 5

39 LIITE 3.4 Näyteasema Ruhankoski 1 Näyteasema Ruhankoski 2

40 LIITE 3.5 Näyteasema Ruhankoski 3 Näyteasema Sittaränni

41 Näyteasema Pykinkoski LIITE 3.6

42 LIITE 4.1 Kymijoen Pernoonkoskien näyteasemien pohjaeläintulokset lokakuulta Näytteet ovat semikvantitatiivisia potkuhaavinäytteitä (aika 30 s, haavi 0,5 mm). Näytteet ositettiin, osa jo maastossakin ja lisäksi laboratoriossa poiminnan yhteydessä. Taulukossa on esitetty määritetyn osanäytteen yksilömäärät ja lisäksi edellisestä kertoimella saadut koko näytteen yksilömäärät. Aseman nimi Karjasaari 1. Karjasaari 2. Karjasaari 3. Karjasaari 4. Karjasaari 5. pvm näytteen ositus (määritetty osuus) 1/4 1/16 1/2 1/8 1/2 osa koko osa koko osa koko osa koko osa koko näyte näyte näyte näyte näyte näyte näyte näyte näyte näyte Ryhmä ja laji yks yks yks yks yks yks yks yks yks yks TURBELLARIA, värysmadot Tricladida, planariat 2 4 OLIGOCHAETA, harvasukasmadot Stylodrilus heringianus Lampodrilus isoporus Rhynchelmis limosella Psammoryctides barbatus Limnodrilus sp. 1 4 Spirosperma ferox Ophidonais serpentina 1 2 Ripistes parasita 1 2 HIRUDINEA, juotikkaat Glossiphonia complanata Helobdella stagnalis Erpobdella octoculata GASTROPODA, kotilot Bithynia tentaculata Lymnaea peregra Lymnaea auricularia 1 4 Ancylus fluviatilis 1 2 Acroloxus lacustris BIVALVIA, simpukat Pisidium spp Sphaerium sp ARACHNIDA, hämähäkkieläimet Hydracarina CRUSTACEA, äyriäiset Asellus aquaticus EPHEMEROPTERA, päivänkorennot Potamanthus luteus Heptagenia fuscogrisea 1 4 Heptagenia sulphurea Baetis sp. juv Baetis rhodani ODONATA, sudenkorennot Agrion virgo 1 4 PLECOPTERA, koskikorennot Taeniopteryx nebulosa Nemoura sp MEGALOPTERA, kaislakorennot Sialis sp. 1 4 HETEROPTERA, luteet Aphelocheirus aestivalis LEPIDOPTERA, perhoset Pyralidae 1 4 TRICHOPTERA, vesiperhoset Rhyacophila nubila Hydroptila sp. 1 2 Ithytrichia lamellaris Neureclipsis bimaculata Hydropsyche pellucidula Hydropsyche siltalai Cheumatopsyche lepida Lepidostoma hirtum Athripsodes sp. 1 2 Oecetis testacea 1 4 DIPTERA, kaksisiipiset Tanypodinae Potthastia gaedii Orthocladiinae 3 6 Chironomini, ei määr. 1 4 Microtendipes pedellus-agg. 2 8 Polypedilum pullum 1 4 Stenochironomus sp. 1 4 Stictochironomus sp. 1 4 Ceratopogonidae 2 4 Simuliidae Empididae COLEOPTERA, kovakuoriaiset Orectochilus villosus, larvae 1 2 Summa yht. yks Taksoniluku