Tervehdys tuleva valmennusryhmän kouluttaja!

Transkriptio

1 Tervehdys tuleva valmennusryhmän kouluttaja! Sinä kouluttajakoulutukseen osallistuja olet oman työsi kokenut ammattilainen. Kouluttamisesta sinulla saattaa olla enemmän tai vähemmän kokemusta. Meillä kaikilla on kuitenkin kokemusta oppijana olemisesta. Sen kokemuksen tarkastelu onkin hyvä lähtökohta. Millaisen koulutuksen olet itse kokenut hyvänä, missä koulutuksessa olet viihtynyt ja millainen kouluttaja on saanut sinut ja ryhmän innostumaan opittavasta asiasta? Onko jokin koulutus saanut sinut ajattelemaan ja toimimaan uudella tavalla tai jopa muuttanut sinua ihmisenä? Mikä tai kuka sen sai aikaan? Meillä jokaisella on oppimiskäsityksemme, tiedostettu tai tiedostamaton. Se on muodostunut kokemuksistamme. Ennen kouluttamista on tärkeää tulla tietoiseksi omasta oppimiskäsityksestään, sillä se ohjaa, miten valmistaudumme koulutukseen ja miten toteutamme sen, millaisia menetelmiä käytämme, kuinka paljon kannustamme opiskelijoita osallistumaan ja miten huomioimme heidän työ- ja elämänkokemuksensa sekä osaamisensa. Tiedosta oma oppimiskäsityksesi. Useimmilla meistä on kokemusta opetuksesta, joka on perustunut kouluttajan pyrkimykseen siirtää omaa tietoaan ja taitoaan opiskelijoille. Tällainen tiedonsiirtomallikouluttaja keskittyy omaan tietämiseensä ja toimimiseensa. Hän olettaa, että tieto on siirrettävissä kouluttajalta opiskelijoihin ja että kaikki oppivat samat tiedot ja taidot samalla tavalla. Tällaisen kouluttajan koulutustilassa opiskelijat istuvat useimmiten riveissä katse kouluttajaan päin. Yksilölliseen tiedonrakentelumalliin työskentelynsä perustava kouluttaja huomioi, että jokainen oppii osaamisensa, elämänkokemustensa ja oppimistyylinsä puitteissa yksilöllisesti. Osallistujat liittävät valmennuksessa saamansa tiedon aiemmin oppimaansa ja kokemaansa. Tavoite ei ole pelkkä asioiden tietäminen, vaan syvempi muutos, joka näkyy oppijan toiminnassa. Opiskeltavan asian lisäksi opitaan arvioimaan itseä. Yhteisöllistä tiedonrakentelumallia painottava kouluttaja on avoimessa vuorovaikutuksessa koulutusryhmänsä kanssa. Hän käyttää opetuksessaan paljon yhteistä keskustelua, työskentelyä ja arviointia. Koulutuksen tietoaines ei ole ainoastaan oppikirjoissa tai kouluttajan dioissa, vaan opiskelijoiden aiemmista kokemuksista muodostuu osa koulutusmateriaalia. Kouluttaja on työskentelyn ohjaaja ja mahdollistaja, ei tiedon jakaja. Yhteisöllisen tiedonrakentelumallin kouluttaja on dialogissa koulutusryhmän kanssa ja osa oppimisyhteisöä. Yhdessä luodaan uusia merkityksiä. Koulutustilassa istutaan niin, että vuorovaikutus ryhmäläisten kesken on mahdollista. Tiedonsiirtomalliin perustuva koulutustapa on tehokas ja toimiva, jos tavoitteena on esimerkiksi siirtää jokin yksiselitteinen, ennalta valmisteltu toimintamalli kuulijoille. Joskus yksilöllinen tiedonrakentelumalli on perusteltu ja tuntuu hyvältä, toisessa tilanteessa toimii puolestaan yhteisöllinen malli paremmin. Tämä kouluttajamateriaali toiminnallisine harjoituksineen painottaa yhteisöllistä ja yksilöllistä tiedonrakentelumallia.

2 Kouluttajaparin oppimiskäsitykset. Kouluttajaparin on hyvä keskustella yhteistyön alkaessa omista oppimiskäsityksistään. Perustuvatko ne tiedonsiirtoon vai -rakenteluun, yksilölliseen vai yhteisölliseen oppimiseen? Onko kouluttajalla tarve ja halu muuttaa oppimiskäsitystään ja sen myötä toimintatapojaan? Mikä oppimiskäsitys menetelmineen palvelisi parhaiten perhehoitajien ennakkovalmennuksen tavoitteita? Erilaisista oppimiskäsityksistä tietoiset kouluttajat voivat rakentaa valmennuksen erilaisia tiedonrakentelumalleja hyödyntäen vaihtelevaksi ja erilaiset osallistujat huomioivaksi. Ota hiljainen kokemustietosi käyttöön. Valmistaudu valmennustapaamisiin perehtymällä tapaamisen tietoainekseen ja hankkimalla tarvittaessa lisätietoa käsiteltävästä asiasta. Älä kuitenkaan kuvittele, että vain painettu tietoaines on tärkeää. Olet itse asiantuntija, jonka omakohtainen, hiljainen, kokemukseen perustuva tieto on mitä parhainta koulutusmateriaalia. Jaa sitä ja kannusta ryhmääkin tekemään niin. Tilalla on väliä. Vältä luokkamuotoista rintamasuunta kouluttajaan -istumajärjestystä, joka ei tue vuorovaikutusta. Suosi 3-6 henkilön pienryhmiä, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen ja ovat turvallisia. Käytä itse tilaa luovasti; istu, seiso, liiku, vaihda paikkaa ja anna osallistujillekin mahdollisuuksia tehdä niin. Mieti keinoja pienryhmien uudelleenjärjestelyyn, jotta ihmiset eivät klikkiydy. Luo suhde. Tutustu osallistujiin ja tutustuta ryhmäläiset toisiinsa. Ryhmän ryhmäyttäminen on kouluttajan tehtävä ja tärkeä osa valmennusta. Siihen löytyy vinkkejä tästä oppaasta ja kirjallisuudesta. Muista, että kouluttajakin on ryhmän jäsen, joskin hänen roolinsa on erityinen. Ryhmäprosessi on oppimisprosessi niin osallistujille kuin kouluttajillekin. Luo suhde ryhmään ja sen jokaiseen osallistujaan: Kuuntele, kunnioita ja ole kärsivällinen. Salli myös huumori, mutta huomioi, ettei se ole ketään loukkaavaa tai nolaavaa. Ole aito ja avoin. Oma tapasi toimia, kuunnella ja jakaa omia kokemuksiasi on malli osallistujille ja muokkaa valmennusryhmän oppimisilmapiiriä. Tiedosta omat kouluttajana toimimisen vahvuutesi ja kehittämistarpeesi ja opettele toimimaan niiden kanssa. Tämä on reilua osallistujia kohtaan; edellytäthän heitäkin arvioimaan omia perhehoitajana toimimisen vahvuuksiaan ja kehittämistarpeitaan. Yksinpuhelusta vuoropuheluun. Kannusta osallistujia omalla esimerkilläsi avoimeen vuoropuheluun. Rakentavaa vuoropuhelua kutsutaan dialogiksi, joka kreikan kielestä vapaasti suomennettuna on merkityksen tai ymmärryksen virtausta keskustelijoiden lävitse. Avoimessa vuoropuhelussa keskustelun kulkua ei ole ennalta suunniteltu. Siinä ei myöskään ajatella oikeassa tai väärässä olemista. Jos sinä kouluttajana olet valmis avoimeen pohdintaan, ryhmäläisetkään eivät arkaile puhua ääneen keskeneräisiä ajatuksiaan. Tärkeää on kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen. Ääneen sanotun lisäksi sekä puhujan että kuuntelijan pään sisällä tapahtuu hiljaista ajatteluvuoropuhelua, jäsentämistä ja oivaltamista. Ennen koettu ja oivallettu kohtaa uuden, tässä näiden ihmisten kanssa koetun. Kun mahdollistat valmennusryhmässä avoimen vuorovaikutuksen, annat ryhmälle ainutlaatuinen lahjan, josta pääset itsekin osalliseksi. Vuorovaikutteisessa työskentelyssä käynnistyy koulutuksen keskeinen tavoite, osallistujien oma prosessointi: Ääneen puhuttu ja hiljainen dialogi eivät rajoitukaan valmennusryhmään, vaan sitä tapahtuu kotiaskareissa, kadulla kävellessä, konsertissa, lehtiä lukiessa, uutisia kuunnellessa, ystävien kanssa keskustellessa, nukkuessa missä tahansa. Jousta. Ryhmä saattaa tuottaa aiheesta jotain sellaista, joka ei mene käsikirjoituksen mukaan, mutta joka kannattaa hyödyntää. Huolehdi valmennustapahtuman rakenteesta, aikataulusta ja sovitussa aiheessa pysymisestä, mutta älä tiukasti käsikirjoituksesta kiinni pitäen, vaan joustaen, ryhmän tarpeet ja osaaminen huomioiden. Käy itsesi lävistävää, avointa dialogia, koulutustehtäväsi kanssa.

3 Arvioi yhdessä arvostavasti ja kannustavasti. Muista, että arvio on aina aikaan, paikkaan ja henkilöihin sitoutunutta, näiden henkilöiden arviota tämän hetken tilanteesta. Yksilöllinen ja yhteisöllinen tiedonrakentelumalli kannustavat osallistujia itsearviointiprosessiin, jonka tulisi alkaa heti koulutuksen alussa. Valmennuksen yhteinen arviointi on kuvailevaa; valmentautuja ja kouluttaja kuvailevat ja kirjaavat yhdessä, miten he näkevät kunkin valmiuden toteutuvan osallistujan elämässä ja tekemisissä. Arviointi pohjautuu osallistujan itsetuntemukseen, tehtyihin kotitehtäviin, ryhmätapaamistyöskentelyyn ja perhetapaamisiin. Arviointitilannekin on oppimistapahtuma. Tärkeää on, että arviointi tapahtuu avoimessa, luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa. Ota vastaan arvioivaakin palautetta. Kouluttajan tulee asettaa itsensä sekä valmennus alttiiksi palautteelle ryhmäprosessin aikana ja päättyessä sekä perhekohtaisissa tapaamisissa. Koulutuksesta voidaan antaa hyvä-huono akselilla arvioivaa palautetta, koska koulutuksella on tavoitteet, joiden toteutumista arvioidaan. Suhtaudu palautteeseen kuin lahjaan; palaute antaa sinulle suuntaviitat, joiden avulla voit kehittää valmennusta ja itseäsi kouluttajana. Voit vahvistaa ohjausosaamistasi opiskelemalla pedagogisia taitoja ja seuraamalla muiden kouluttajien työskentelyä. Jokainen valmennusryhmä kasvattaa meitä kokeneemmiksi ja viisaammiksi kouluttajiksi. Hauskaa, yhteisöllistä koulutusmatkaa Sinulle ja ryhmillesi!

4

5 Tietoa perhehoidosta Ensimmäinen tapaaminen Kouluttajakansio KeVa - perhehoidon valmennus

6 Copyright Perhehoitoliitto ry Ilmarisenkatu 17 A Jyväskylä p toimisto@perhehoitoliitto.fi Tekstien kirjoittaminen ja koostaminen: Maria Kuukkanen Taitto Brand United Oy & Raija Leinonen Kuvat Heikki Pekkarinen Kansikuva Elina Leinonen Jyväskylä 2018

7 Tapaamisen sisältö TAPAAMISEN SISÄLTÖ JA TAVOITTEET...1 MITÄ ENNAKKOVALMENNUS ON?... 3 Ennakkovalmennuksen tarkoitus... 3 Ennakkovalmennuksen tavoitteita... 3 Perhehoidon valmennuksen sisältö... 4 Perhehoitajan valmiudet suhteessa lapsen, nuoren ja aikuisen tarpeisiin...6 Valmiuksien yhteinen arviointi valmennuksen aikana... 7 YÖ, AAMU, VUOROKAUS JOKU VISSIIN! KOLMET SILMÄLASIT KEHITYSVAMMAISUUTEEN...8 ASUMINEN JA TUKI MUUTOKSESSA...9 KAIKILLA IHMISILLÄ ON SAMAT TARPEET...10 MITÄ PERHEHOITO ON?...11 Lapset, nuoret ja aikuiset tarvitsevat perhehoitoa monista syistä Perhehoitopaikan valinta Tietojensaantioikeus ja salassapitovelvollisuus Toimeksiantosopimus ja perhehoidon toimintaohje TAPAAMISEN PÄÄTTÄMINEN LIITE 1. Harjoitus...17 LIITE 2. PowerPoint diat... 19

8 Kouluttajien valmistautuminen Jokaisessa tapaamisessa tarvitset: y fläppitaulu, tusseja, maalarinteippiä, tarralappuja y kyniä y tykki ja valkokangas y kouluttajien ja osallistujien nimikyltit y tapaamisten teemat - fläppi y tapaamisen ohjelma - fläppi y valmiudet -fläppi y yhteinen arviointi -fläppi y yhteiset sopimukset - fläppi y kysymyksiä -fläppi y valmennukseen osallistuvan valmennuskansio y teetä, kahvia ja/tai muita virvokkeita Harjoitukset ja PowerPoint diat, joihin tekstissä viitataan, löytyvät tapaamisen lopusta numeroituina liitteistä 1 ja 2. Lähteet Kaskela M., Kekkonen M. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. STAKES. Oppaita 63. KEHAS-ohjelman loppuraportti. Laitoksesta yksilölliseen asumiseen. Kehitysvammaisten asumisen ohjelman toimeenpanon arviointi ja tehostettavat toimet vuosille Valtioneuvoston julkaisut Laitoksista yksilölliseen asumiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö, Raportteja 15/2012. Niemelä M, Brandt K (toim.) Kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen. Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilöllisempiä asumisratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:73 Pride -valmennuksen materiaali. Pesäpuu ry. Ripatti P (toim.) Kehitysvammaisten asuminen. Uusi reformi THL raportti 10/2011. Arvokas Elämä hankkeen esite. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista Perhehoitolaki 263/2015. Lisälukemista: Pollari K, Toivonen V. Vammaisen lapsen näkemysten selvittäminen. Opas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Lastensuojelun Keskusliitto Luetttavissa:

9 Tapaamisen sisältö ja tavoitteet Osallistujien ja kouluttajien esittäytyminen ¾Pyydä osallistujia tekemään itselleen nimikyltti. Kouluttajat tekevät omat nimikylttinsä. ¾Aloita esittäytymiskierros ja kerro itsestäsi sellaisia tietoja ja asioita, jotka auttavat luomaan luottamusta ryhmään. Ilmaise, että arvostat ryhmäläisten osallistumista valmennukseen. ¾Pyydä osallistujia vuorollaan kertomaan nimensä, asuinpaikkansa, lyhyesti perheestään. Toinen kouluttajista päättää esittäytymiskierroksen. Tapaamisen ohjelma ja tavoitteet ¾Käy läpi ensimmäisen tapaamisen teema ja ohjelma (fläppi). ¾Kerro, että jokaisella tapaamiskerralla on omat oppimistavoitteensa. Tavoitteita on kahdenlaisia: tapaamisessa saavutettavia kotona saavutettavia, joilla tarkoitetaan tapaamisten väliaikoina tehtäviä kotitehtäviä Ensimmäisen tapaamisen tavoitteena on saada tietoa ja oppia ymmärtämään: mitä ennakkovalmennus on mitä tehtäviä perhehoitajana toimimiseen kuuluu ja millaisia valmiuksia tehtävät edellyttävät perhehoitajalta miten valmiuksia opitaan tunnistamaan yhdessä (yhteinen arviointi) saada tietoa palveluissa käynnissä olevasta muutoksesta perhehoidon eettiset lähtökohdat mitä lasten, nuorten ja aikuisten perhehoito on Tapaamiseen liittyvien kotitehtävien tavoitteena on: virittää pohtimaan kehitysvammaisten lasten, nuorten ja aikuisten perhehoitoon ja perhehoitajana toimimiseen liittyviä kysymyksiä ¾Kerro kysymyksiä-fläpin tarkoitus: fläpille kirjataan osallistujien kysymykset, joita ei ehditä käsitellä tai jotka sisällöltään sopivat paremmin käsiteltäväksi myöhemmin. ¾Anna mahdollisuus osallistujien kysymyksille liittyen tapaamisen ohjelmaan ja tavoitteisiin. Kouluttajakansio 1

10 Sopimukset valmennusryhmän toiminnasta ¾Tee yhteiset sopimukset. ¾Kerro, mitä yhteisillä sopimuksilla tarkoitetaan eli ne: helpottavat yhteistyötä ryhmässä lisäävät turvallisuuden tunnetta ryhmässä edistävät oppimista ¾Viittaa perhehoitajan tehtävään, jossa kyky tehdä yhteistyötä on välttämätöntä. ¾Kirjaa osallistujien ehdotukset yhteisistä sopimuksista fläpille. ¾Huolehdi, että ainakin seuraavat seikat tulevat käsitellyiksi: LUOTTAMUKSELLISUUS y Ryhmässä jaettavia henkilökohtaisia tai luottamuksellisia asioita ei jaeta ryhmän ulkopuolella. TOISTEN ARVOSTUS JA KUNNIOITUS y Kunkin ryhmäläisen erilaisuutta, erilaisia taustoja ja erilaisia mielipiteitä kunnioitetaan. AIKATAULUSTA KIINNI PITÄMINEN y Ryhmän vetäjät huolehtivat siitä, että tapaaminen alkaa ja päättyy sovitusti. y Ryhmäläiset pitävät huolen, että esim. tauoilta tullaan sovitusti takaisin ryhmään. TURVALLISEN YMPÄRISTÖN LUOMINEN y Kouluttajat ovat vastuussa sellaisen ilmapiirin luomisesta, joka edesauttaa oppimista. y Ryhmäläiset ovat vastuussa siitä, että he myötävaikuttavat sekä omaa että toisten oppimista. VASTUU ITSESTÄ y Jokaisella on oikeus puhua, tehdä kysymyksiä ja tulla kuulluksi. y Jokainen on vastuussa omasta osallistumisestaan. y Jokainen on vastuussa tuomaan esiin, jos kokee olonsa epämukavaksi. OSALLISTUMISEN VAPAAEHTOISUUS y Ketään ei pakoteta osallistumaan esim. harjoituksiin. POISSAOLOSTA ILMOITTAMINEN y Lähtökohta on, että ryhmäläiset osallistuvat kaikkiin tapaamisiin. y Poissaolosta ilmoitetaan kouluttajille etukäteen. y Kouluttajat ja tapaamisesta poissaollut sopivat yhdessä, miten puuttumaan jääneen tiedon voi täydentää. KÄNNYKÄT PIDETÄÄN KIINNI Kouluttajakansio 2

11 Osallistujien odotukset ja toiveet ¾Pyydä osallistujia keskustelemaan pienissä ryhmissä valmennukseen kohdistuvista odotuksistaan. ¾Kokoa odotukset fläpille ja kerro, että odotuksiin palataan viimeisessä valmennustapaamisessa. Säilytä fläppi. Mitä ennakkovalmennus on? ¾Dia 1 (Liite 2) Ennakkovalmennuksen tarkoitus Ennakkovalmennuksen tarkoituksena on antaa tietoa perhehoidosta, välittää kokemuksia perhehoitajana toimimisesta sekä erityisesti pohtia yhdessä perhehoitoon liittyviä asioita. Perhehoito sisältää sekä käytännöllisiä että arvoihin ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä, joita on tärkeää pohtia ennen perhehoitajaksi ryhtymistä. Ihmisten välinen kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat perhehoidon perusta niin perhekodin arjessa kuin perhehoitoon liittyvässä kumppanuudessa ja yhteistyössäkin. Valmennuksessa pohditaan, kuinka tukea perhehoidossa olevaa lasta, nuorta ja aikuista sekä mitä perhehoidon aloittaminen merkitsee kehitysvammaiselle ihmiselle itselleen, hänen läheisilleen ja perhehoitoperheelle. Valmennuksessa käsitellään myös, mitä perhekodin tiloilta edellytetään. Valmennuksen sisältöjä ovat myös toimeksiantosopimuksen tekemiseen ja perhehoitajan asemaan liittyvät asiat. Ennakkovalmennuksen tavoitteita ¾Dia 2 (Liite 2) Taata jokaiselle perhehoitoon tulevalle lapselle, nuorelle ja aikuiselle mahdollisuus päästä hyvin valmentautuneeseen perheeseen. Antaa perhehoitajaksi aikovalle mahdollisuus saada ennalta riittävästi tietoa tehtävästä, jotta hän voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen tehtävään ryhtymisestä ja sitoutumisesta. Taata lapselle, nuorelle ja aikuiselle hyvä perhehoito ja huolenpito niin, että perhehoitajalla on riittävästi tietoja ja taitoja vastata perhehoidossa olevan lapsen, nuoren ja aikuisen yksilöllisiin tarpeisiin, toimia kumppanina ja tehdä yhteistyötä perhehoidossa olevan henkilön läheisten, kunnan ja muiden tahojen kanssa. Kouluttajakansio 3

12 ¾Dia 3 (Liite 2) Valmennuskansion kuvio 1. Onko perhehoitajana toimiminen meidän perheen juttu? ¾TEHTÄVÄ Jaa osallistujat pienryhmiin. Pyydä osallistujia käymään keskustelu siitä, mitä ajatuksia ja kysymyksiä diassa 2. olevat asiat herättävät. Pura pienryhmissä käyty keskustelu. Valmennuksen käynnistymisvaiheessa ei tarvitse tietää tai olla varma halustaan tai kyvyistään perhehoitajan tehtävään. Valmennuksen tehtävänä on tukea tietoisen päätöksen tekemisessä ryhtymisestä perhehoitajan tehtävään. Valmennuksen tehtävänä on myös auttaa tekemään päätös siitä, haluaako toimia lyhyt- vai pitkäaikaisen perhehoitajan tehtävässä. ¾Dia 4 (Liite 2) Ennakkovalmennuksen tuloksena päätös on jokin seuraavista: Minulla on halu ja valmiudet ryhtyä perhehoitajaksi. Minulla on valmiudet, mutta en halua ryhtyä perhehoitajaksi. Haluaisin ryhtyä perhehoitajaksi, mutta minulla ei ole valmiuksia. Minulla ei ole valmiuksia, enkä myöskään halua ryhtyä perhehoitajaksi. Perhehoidon valmennuksen sisältö ¾Esittele lyhyesti valmennusprosessi ja siihen liittyvät keskeiset asiat (fläppi tai Dia 5 / Liite 2). SEITSEMÄN TAPAAMISTA kolme tuntia kerrallaan, paitsi kuudes tapaaminen, joka on kaksi tuntia kestävä paneeli tai tutustuminen perhehoitokotiin ja viimeinen tapaaminen, joka kestää neljä tuntia (tapaaminen kolme tuntia, koko valmennuksen päättäminen yksi tunti). teemat koostuvat keskeisistä tiedoista ja taidoista eli valmiuksista, joita perhehoitajat tarvitsevat. antavat mahdollisuuden kehittyä taidoissa, joita perhehoitajat tarvitsevat. ¾Kerro paneelitapaamisen idea lyhyesti jo tässä vaiheessa. ¾Varmista myös, että kaikilla on tiedossa valmennustapaamisten ajankohdat. VALMENNUS KANSIO sisältää kunkin tapaamisen keskeiset asiat, kotitehtävät ja lisämateriaalia tapaamisten teemoista (lainsäädäntöä, tärkeitä yhteystietoja ym.), joihin valmennukseen osallistuvien toivotaan tutustuvan tapaamisten välillä. Kansio jää tietolähteeksi perhehoitajalle. Kouluttajakansio 4

13 KOTITEHTÄVÄT ovat valmennuskansiossa tapaamisten lopussa, ja edellisen tapaamisen kotitehtävät palautetaan kouluttajille seuraavan tapaamisen aikana. ovat henkilökohtaisia, ja ne palautetaan valmennuksen päätyttyä takaisin osallistujille. Tehtävät käsitellään perhetapaamisissa, ei ryhmässä. Tehtävät ovat luottamuksellisia. ovat olennainen osa yhteistä arviointia, mikä tarkoittaa sitä, että osallistuja arvioi niiden avulla haluaan ja kykyjään perhehoitajaksi ja kouluttajat tekevät samoin arvioidessaan osallistujien valmiuksia. ¾Kerro, että valmennus -kansio on perhekohtainen, mutta kotitehtävät ovat henkilökohtaiset!!! PERHETAPAAMISET vähintään yksi tapaaminen perheen kotona ovat osa valmennusta ja antavat mahdollisuuden kouluttajien ja perheiden välisiin keskusteluihin kouluttajat sopivat perheiden kanssa käyntien ajankohdista tapaamiseen osallistuvat kaikki kotona asuvat Kerro, että valmennus -kansio on perhekohtainen, kotitehtävät ovat henkilökohtaiset!!! LOPPUARVIOINTIKESKUSTELU ovat valmennuskansiossa tapaamisten lopussa, ja edellisen tapaamisen kotitehtävät palautetaan kouluttajille seuraavan tapaamisen aikana. ovat henkilökohtaisia, ja ne palautetaan valmennuksen päätyttyä takaisin osallistujille. Tehtävät käsitellään perhetapaamisissa, ei ryhmässä. Tehtävät ovat luottamuksellisia. ovat olennainen osa yhteistä arviointia, mikä tarkoittaa sitä, että osallistuja arvioi niiden avulla haluaan ja kykyjään perhehoitajaksi ja kouluttajat tekevät samoin arvioidessaan osallistujien valmiuksia. TYÖSKENTELYTAVAT ¾Esittele valmennuksessa käytettävät keskeiset työskentelytavat. ¾Käy lyhyesti läpi seuraavat asiat: Pienryhmätyöskentely Lyhyet alustukset Elämykselliset harjoitukset Harjoitukset antavat mahdollisuuden eläytyä johonkin tilanteeseen tai rooliin ja saada omakohtainen kokemus tunnetasolla, millaiselta siinä tilanteessa tai roolissa tuntuu ja mitä ajatuksia herää. ¾Anna esimerkki elämyksellisestä harjoituksesta (Harjoitus, Liite 1) Valmennuksen aikana pohditaan ja opetellaan tunnistamaan perhehoitajan tehtävässä tarvittavia valmiuksia. Seitsemän valmennuskerran teemat liittyvät perhehoitajilta edellytettäviin tietoihin ja taitoihin eli valmiuksiin. Kouluttajakansio 5

14 Perhehoitajan valmiudet suhteessa lapsen, nuoren ja aikuisen tarpeisiin ¾Esittele perhehoitajan viisi valmiutta (fläppi): 1) TUKEA HYVÄN ELÄMÄN TOTEUTUMISTA 2) TUKEA KEHITYSTÄ JA TOIMINTAKYKYÄ VOIMAVARALÄHTÖISESTI 3) TUKEA PERHESUHTEITA JA YHTEYDENPITOA MUIHIN LÄHEISIIN 4) TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ 5) SITOUTUA PERHEHOITAJAN TEHTÄVÄÄN ¾TEHTÄVÄ Jaa osallistujat pienryhmiin. Anna kullekin ryhmälle yksi valmius ja pyydä miettimään, mitä asioita se voisi sisältää. Pyydä ryhmäläisiä miettimään, miten ko. valmiuden sisältämät asiat näkyvät vammaisen lapsen, nuoren ja aikuisen arjessa. Pura tehtävä ja pyydä ryhmäläisiä kertomaan konkreettisia esimerkkejä valmiuksien sisältämistä asioista (kokoa fläpille ryhmän kertomat asiat). Esittele, mitä valmiuksilla tarkoitetaan. Korosta, että valmiudet ovat valmennuksen ja yhteisen arvioinnin punainen lanka. 1) TUKEA HYVÄN ELÄMÄN TOTEUTUMISTA Tietää ja ymmärtää, mitä yksilöllinen tuki on ja mitä se merkitsee. Tietää miten olla vuorovaikutuksessa ja toimia lapsen, nuoren ja aikuisen kanssa hänen kehitys- ja ikätasonsa mukaisesti. Tietää ja ymmärtää miten tukea lasta, nuorta ja aikuista päivittäistaidoissa Tietää terveydenhoitoon, sairauksiin ja lisävammoihin liittyvistä tarpeista. Kykyä luoda turvallinen ja tarpeita vastaava kasvu- ja elinympäristö. 2) TUKEA KEHITYSTÄ JA TOIMINTAKYKYÄ VOIMAVARALÄHTÖISESTI Hyväksyä vammainen ja tuen tarpeessa oleva ihminen ja pitää häntä tärkeänä. Ymmärtää lapsen, nuoren ja aikuisen todellisen tuntemisen ja aidon läsnäolon merkitys. Ymmärtää erityisesti nuoren ja aikuisikäisen vammaisen henkilön tarve sekä yhteisöllisyyteen että yksityisyyteen. Tukea lapsen, nuoren ja aikuisen kuulumista sekä tavallisiin että vertaisyhteisöihin. Tukea elämään liittyvissä siirtymävaiheissa. Tukea vammaisen henkilön itsenäistymistä. 3) TUKEA PERHESUHTEITA JA YHTEYDENPITOA MUIHIN LÄHEISIIN Ymmärtää kasvatuskumppanuuden merkitys lasten perhehoidossa. Tukea vanhemmuutta. Tukea pitkäaikaisessa perhehoidossa olevan lapsen, nuoren ja aikuisen kiintymys- ja perhesuhteita sekä yhteydenpitoa muihin läheisiin ihmisiin. 4) TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ Tietoa ja taitoa tehdä yhteistyötä muiden lapsen, nuoren ja aikuisen asioita hoitavien tahojen kanssa. Tietää ja ymmärtää erilaisten palveluja ja hoitoa koskevien suunnitelmien merkitys. Kouluttajakansio 6

15 Tietää perhehoitajan rooli, tehtävät, oikeudet ja vastuut pitkä- ja lyhytaikaisessa perhehoidossa. Ymmärtää salassapitovelvollisuuden merkitys. Tunnistaa omat voimavaransa ja osoittaa valmiutta pyytää ja ottaa vastaan tukea ja ohjausta. Ymmärtää ja hyväksyä perhehoidon valvonnan merkitys. 5) SITOUTUA PERHEHOITAJAN TEHTÄVÄÄN Tietää ja ymmärtää pysyvyyden ja jatkuvuuden merkitys perhehoidossa olevan elämässä. Ymmärtää, mitä perhehoitoon sitoutuminen merkitsee. Valmiuksien yhteinen arviointi valmennuksen aikana ¾Diat 6 ja 7 (Liite 2) Ennakkovalmennukseen sisältyvä arviointi pohjautuu perhehoitajan tehtävässä tarvittavien valmiuksien tunnistamiseen. Valmiuksien arviointiin osallistuvat niin valmennukseen osallistuvat henkilöt itse kuin valmennusryhmän kouluttajat. Valmennuksen ryhmätapaamiset, kotitehtävät ja perhekohtaiset tapaamiset ovat tärkeä osa arviointiprosessia. VALMENNUKSEN PÄÄTTYESSÄ VALMENNUKSEEN OSALLISTUVA HENKILÖ JA KOULUTTAJAT TULE- VAT YHTEISESSÄ ARVIOINNISSAAN JOHONKIN SEURAAVISTA RATKAISUISTA: Kouluttajilla ja valmennukseen osallistuvalla on yhteinen näkemys siitä, että valmennukseen osallistuvalla on valmiuksia ja hän on kiinnostunut perhehoitajan tehtävästä. Kouluttajilla ja valmennukseen osallistuvalla on yhteinen näkemys siitä, että valmennukseen osallistuvalla ei ole valmiuksia eikä/tai kiinnostusta perhehoitajan tehtävään. Kouluttajilla on näkemys, että valmennukseen osallistuvalla on valmiuksia perhehoitajan tehtävään, mutta hän ei ole halukas (tai kiinnostunut) ryhtymään tehtävään. Valmennukseen osallistunut katsoo, että hänellä on valmiudet ja hän on kiinnostunut ryhtymään perhehoitajaksi, mutta kouluttajat eivät ole henkilön valmiuksia todenneet. Tässä tapauksessa kouluttajien päätös jää voimaan, koska heidän tehtävänsä on pyrkiä turvaamaan lapsille, nuorille ja aikuisille hyvä perhehoito. ¾ Jaa yhteisen arvioinnin tekemiseen liittyvä osallistujan työpaperi ja ohjeista tutustumaan lomakkeeseen sekä kirjaamaan muistiin valmennuksen aikana valmiuksiin liittyviä vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Kouluttajakansio 7

16 Yö, aamu, vuorokaus joku vissiin! Kolmet silmälasit kehitysvammaisuuteen ¾Dia 8 (Liite 2) Kun perhehoitoon tulee kehitysvammainen lapsi, nuori tai aikuinen, kaikkein tärkeintä on se, että perheeseen on tullut uusi perheenjäsen. Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta ymmärtää ja oppia uusia asioita. Kehitysvammaiset ihmiset ovat tästä yhdistävästä tekijästä huolimatta yksilöitä luonteenpiirteineen, tapoineen ja toiveineen samalla tavalla kuin ihmiset ylipäätään. Saman diagnoosinkin omaavien lasten, nuorten tai aikuisten vahvuudet ja tuen tarpeet ovat yksilöllisiä johtuen kunkin henkilön ominaisuuksista ja toisaalta elämänhistoriasta, elinympäristöstä, ja mahdollisuuksista, jotka heillä on ollut käytettävissään. Yhteistä heille ovat vaikeudet oppimisessa, ymmärtämisessä ja kommunikaatiossa. Suomessa arvioidaan olevan noin eri tavoin kehitysvammaista ihmistä. Kehitysvamma ilmenee ennen 18 vuoden ikää. Vamma voi johtua joko syntymää edeltävistä syistä, synnytyksen yhteydessä sattuneista vaurioista tai lapsuusiän sairauksista ja tapaturmista. Osa syistä jää kokonaan selvittämättä. Viime vuosina on alettu puhua vaikeimmin vammaisista ihmisistä omana ryhmänään. Sillä tarkoitetaan kaikkein vaikeimmin kehitysvammaisia ja monivammaisia ihmisiä. Heitä on kaikista kehitysvammaisista ihmisistä 5 10 %. Kehitysvammaisuutta voidaan tarkastella ja määritellä usealla eri tavalla, kuten: lääketieteen toimintakyvyn sosiaalisesta näkökulmasta Kehitysvammaisuuden määrittelytapa on yhteydessä siihen, millaisena kehitysvammainen ihminen nähdään. Onko hän erilaisten toimenpiteiden ja kuntoutuksen kohde vai ihminen, jolla on oma tahto ja toiveet, joita pitää kuulla ja ottaa huomioon? Perinteisesti kehitysvammaisuutta on katsottu lääketieteen näkökulmasta. Lääketieteelliseen määrittelytapaan kuuluvat mm. diagnoosit, älykkyysosamäärän määrittely, kehitysiän määrittely (esim. kehitysiältään seitsemänvuotiaan tasolla) ja vammaisuuden asteen määrittely (lievä, keskitasoinen, vaikea). Kehitysvammaisuutta on pitkään määritelty myös arvioimalla kehitysvammaisen ihmisen valmiuksia selviytyä eri ympäristöissä. Selviytymistä tarkastellaan älyllisen suorituskyvyn lisäksi kommunikaation, itsestä huolehtimisen, kotona asumisen, sosiaalisten taitojen, yhteisössä toimimisen, itsehallinnan, terveyden ja turvallisuuden, oppimiskyvyn, vapaa-ajan vieton ja työn tekemisen kannalta. Kehitysvammaisuuden toiminnallisessa määrittelyssä korostetaan yksilön tarpeita ja niiden mukaan oikein suunnattuja tukitoimia ja palveluja. Tämä ilmaistaan esimerkiksi kuvaamalla, että henkilö tarvitsee paljon tukea kommunikaation tai päivittäistaitojen alueella. Kouluttajakansio 8

17 Viime vuosina kehitysvammaisuuden tarkastelussa on voimistunut erityisesti sosiaalinen näkökulma. Siinä muistutetaan, että vamman sijaan lapsen, nuoren ja aikuisen mahdollisuuksia rajoittavat usein erityisesti riippuvuus muista ihmisistä, ennakkoluulot ja syrjintä. Voidakseen elää tasa-arvoisina jäseninä yhteiskunnassa, kehitysvammaiset ja muut erityistä tukea tarvitsevat henkilöt tarvitsevat tukea ja palveluja. Nämä voivat liittyä esimerkiksi kommunikaatioon, omatoimisuuteen, kodinhoitoon, sosiaalisiin taitoihin, ympäristössä liikkumiseen, terveyteen ja turvallisuuteen, kirjallisiin taitoihin, vapaa-aikaan ja työhön. Yksilöllinen, tarpeenmukainen tuki auttaa elämään hyvää, kullekin ihmiselle luontaista, omannäköistä elämää. Kehitysvammaiset ihmiset käyttävät ensisijaisesti alueensa normaali- ja lähipalveluja kuten lastenneuvolan, terveyskeskuksen tai päivähoidon palveluja ja toissijaisesti erityistason palveluja. Asuminen ja tuki muutoksessa ¾Dia 9 (Liite 2) Valmennuskansion kuvio 2. Vammaisen ihmisen ihmisarvon lähtökohtia. ¾TEHTÄVÄ y Pohtikaa pienryhmissä, miten diassa 9 olevan talon ikkunoissa näkyvät asiat, kuten osallisuus, itsemääräämisoikeus jne näkyvät perhehoidon arjessa. y Purkakaa pienryhmissä käyty keskustelu. Kokonaishoidosta kohti yksilöllisempiä asumisen ja tuen ratkaisuja Suuri osa noin kehitysvammaisesta ihmisestä asuu vielä aikuisenakin vanhempiensa tai muiden omaistensa kanssa. Ryhmä- ja palveluasunnoissa asuu runsaat sekä tukiasunnoissa tai itsenäisesti runsaat 3000 henkilöä. Laitoksissa kehitysvammaisia henkilöitä on vajaa 1000, heistä lapsia on noin 100, ja perhehoidossa 1300 henkilöä. Lyhytaikaisessa perhehoidossa eri-ikäisiä kehitysvammaisia ihmisiä on noin tuhat henkilöä. Lyhytaikaisen perhehoidon kesto vaihtelee lapsen, nuoren tai aikuisen ja perheiden tarpeiden mukaan. Tämänhetkisen vammaispolitiikan tavoitteena on vammaisten ihmisten ihmisarvon toteutuminen. Vammaisten ihmisten asemaa ja oikeuksia määrittelevät useat sekä kansainväliset että kansalliset toimijat, asiakirjat ja eettiset lähtökohdat (kuvio 2). Kehitysvammaisella lapsella on oikeus vanhempiinsa ja perheessään kasvamiseen, perhe-elämään ja kotiin. (YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus). YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa korostetaan lasten oikeutta täysipainoiseen elämään: henkisesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen tulisi saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapset aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan. Vammaisen lapsen erityistarpeista johtuva apu tulee suunnitella siten, että lapsi sopeutuu mahdollisimman hyvin häntä ympäröivään yhteiskuntaan ja voi saavuttaa mahdollisimman korkean yksilökohtaisen kehitystason. Euroopan neuvosto korostaa kehitysvammaisten lasten oikeutta perheeseen ja on asettanut tavoitteeksi kehitysvammaisten lasten laitoshoidon lakkauttamisen. Laitoshoito tulee korvata kehittämällä yhteisö- Kouluttajakansio 9

18 pohjaisia palveluita sekä tukemalla vammaisten lasten perheitä ja vanhempia siten, että kehitysvammaisten lasten oikeus perhe-elämään toteutuisi. Kehitysvammaisten henkilöiden asumista selvittänyt tehnyt Markku Niemelä (STM 2007) muistuttaa, että kehitysvammoihin liittyvien kommunikaatiovaikeuksien vuoksi lapset ovat erityisen haavoittuvia. Heidän perusturvallisuutensa ja perustavat kiintymyssuhteet kyseenalaistuvat, kun palvelujen laitosmaisten organisointitapojen vuoksi lapselle välttämättömät ihmiset vaihtuvat useita kertoja päivässä. Selvityksessä esitetään, että kehitysvammaisten lasten, nuorten ja aikuisten laitoshoito lakkautetaan. Perhehoitoa käytettäisiin pienyksiköiden ohella lasten hoidon järjestämiseksi. Selvitykseen sisältyy suositus, että perhehoitajan jaksamista tuettaisiin vaativissa perhehoitotilanteissa järjestämällä perheeseen apua mm. tilanteissa, joissa lapsi tarvitsee tavallista enemmän hoivaa ja huolenpitoa esimerkiksi öisin. Valtioneuvoston periaatepäätökset (2010, 2012) ja niihin liittyvä KEHAS-ohjelma (Kehitysvammaisten asumisen ohjelma) sisältävätkin laitosasumisen vähentämisen. Laitoshoidon korvaamiseksi ja muihin asumistarpeisiin tarvitaan satoja asuntoja vuosittain tulevina vuosina. Asumisen lisäksi tulee järjestää asumisen mahdollistava yksilöllinen tuki. Perhehoidossa yhdistyvät sekä asuminen että tuki. Kuvassa 3 on esitetty kehitysvammaisuuden määrittelyssä ja palveluissa tapahtuneiden ja käynnissä olevien muutosten yhteys. Kehitysvammainen ja muulla tavoin vammainen lapsi on ensisijaisesti lapsi. Hän tarvitsee mahdollisuuden kiintyä sekä rakkautta ja vakaan, kehitystä tukevan kasvuympäristön. KEHAS-ohjelman toteutumisen seurantaryhmä painottaa vammaisten lasten oikeuksien varmistamista sekä perheiden jaksamisen ja arjen tukemista. Perhehoidolla on tässä tehtävässä rooli sekä pitkäkestoisen perhehoidon muodossa että lapsen ja perheiden tukemisessa lyhytkestoisella perhehoidolla. Valtaosa perheistä, joissa on vammainen lapsi, nuori tai aikuinen, tarvitsee tilapäishoidon palveluja joko säännöllisesti tai tietyssä elämänvaiheessaan. Toimiva tilapäishoito on vanhempien uupumista ja siten vanhemmuutta tukeva ennaltaehkäisevä palvelu. Osa perheistä saa tilapäishoidon palveluja kehitysvammalain perusteella, mutta merkittävä osa perheistä jää ilman tarvitsemiaan palveluja. Perhehoitoa onkin lisätty ja kehitetty, jotta tilapäishoidon tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin. ¾Dia 10 (Liite 2) Valmennuskansion kuvio 3. Muutokset kehitysvammaisuuden määrittelyssä ja palveluissa. Kaikilla ihmisillä on samat tarpeet ¾Dia 11 (Liite 2) Valmennuskansion kuvio 4. Inhimilliset tarpeet (Maslow) Maslowin mallin mukaan ihmisellä on viidenlaisia tarpeita, jotka muodostavat hierarkkisen tason. Alemman tason tarpeen tulee olla täytetty ennen kuin voidaan siirtyä seuraavalle tasolle. Hierarkia on kuitenkin joustava ja ihminen voi motivoitua yhtä aikaa monesta tarpeesta käsin. Kouluttajakansio 10

19 Ihmisen perustarpeisiin kuuluvat esimerkiksi ruoka, juoma ja uni. Ennustettava, tuttu arki ja ihmissuhteiden pysyvyys luovat turvallisuutta. Yhteisön jäsenyys, hyväksyttynä oleminen omana itsenään ja osallisuus luovat yhteenkuuluvuuden tunteen. Ihmisen tulee voida vaikuttaa omiin asioihinsa voidakseen tuntea itsensä arvokkaaksi. Itsensä toteuttamisen tarpeen täyttyminen edellyttää mm. sitä ihmisellä on mahdollisuus omien unelmiensa ja toiveidensa toteuttamiseen. Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on julkaissut laatukriteerit (2011). Lähtökohtana on, että palveluiden tulee vastata kunkin henkilön yksilöllisiin tarpeisiin. Tavoitteena on, että järjestetty tuki ja palvelut ovat lainmukaisia ja mahdollistavat vammaiselle henkilölle hänen toiveitaan ja tarpeitaan vastaavan oman näköisen elämän. Asumisen laatukriteereiden mukaan vammaista henkilöä kohdellaan kunnioittavasti ja hän on osallinen sekä lähiyhteisössä että yhteiskunnassa. Laatukriteereiden työstämiseen on osallistunut sekä vammaisia henkilöitä, alan järjestöjä että työntekijöitä. Yksilöllinen suunnittelu ratkaisujen pohjana ¾Dia 12 (Liite 2) Valmennuskansion kuvio 5. Tiian ja Jonin elämän tärkeitä asioita. Kysymys siitä, millainen elämä on hyvää tai mikä tekee elämästä elämisen arvoisen, on hyvin henkilökohtainen. Yksilöllisen suunnittelun lähtökohtana on selvittää, mitkä asiat ovat ihmiselle tärkeitä ja millaista elämää hän haluaisi elää. Selvitettäessä kehitysvammaisen ihmisen tarpeita ja toiveita tulee ottaa huomioon, että hänen kykynsä tavoittaa omat tunteensa ja ilmaista tavoitteensa ovat usein enemmän tai vähemmän rajalliset. Vaarana on, että kehitysvammaisia henkilöitä pidetään yhtenäisenä ihmisryhmänä ja heidän kaikkien oletetaan toimivan suunnilleen samalla tavoin. Kehitys- ja muulla tavoin vammaiset ihmiset haluavat ja tarvitsevat samoja asioita kuin muutkin. He tarvitsevat perheen ja ystäviä, kodin ja töitä, opiskelupaikan ja harrastuksia. He haluavat mahdollisuuden tulla kuulluksi (Kehitysvammaliitto ry). Tähän kehitysvammainen ihminen tarvitsee tukea, palveluja ja erityisesti ihmisiä, jotka aidosti kuulevat heitä. Vaikeavammaisten ihmisten kohdalla, joita kehitysvammaisista ihmisistä on pieni osa, arviolta 5-10 %, ovat välittömän ympäristön laatu, turvallisuudentunne sekä lähimmät ihmissuhteet ja niiden pysyvyys erityisen tärkeitä. Yksilöllinen suunnittelu on välttämätöntä tehtäessä ratkaisua vammaisen ihmisen asumisesta ja tuesta. Kehitysvammaisen henkilön mielipiteiden kuulemisessa tarvitaan usein erilaisia, myös muuhun kuin puheeseen perustuvia menetelmiä. Perhehoidossa olevan lapsen, nuoren ja aikuisen mielipiteitä ja toiveita selvitettäessä esimerkiksi erilaisista karttamenetelmistä ja kuvista on apua. Minun suunnitelmani vihko auttaa yksilöllisessä suunnittelussa ( Mitä perhehoito on ¾TEHTÄVÄ y Näytä KeVa - perhehoidon DVD y Pura katselu käymällä keskustelu siitä, mitä ajatuksia DVD herätti. ¾Diat (Liite 2) Kouluttajakansio 11

20 Perhehoito on henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun osa- tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä perhehoitajan tai hoidettavan kodissa. Perhehoidon tavoitteena on antaa perhehoidossa olevalle henkilölle mahdollisuus kodinomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Perhehoidolla pyritään edistämään perhehoidossa olevan hyvinvointia sekä tukemaan hänen kasvuaan ja kehitystään. Perhehoidon järjestämisen lähtökohtana ovat perhehoitoa tarvitsevan lapsen, nuoren ja aikuisen tarpeet. Perhehoito voi olla jatkuvaa tai lyhytaikaista (määräaikaista) esimerkiksi omaishoitajan vapaan aikana. Lyhytaikaista perhehoitoa käytetään myös perhehoidon lomitusjärjestelynä. Osavuorokautisesti järjestettyä perhehoitoa käytetään esimerkiksi omaishoitajan työssäkäynnin tai vapaan ajaksi. Perhehoidossa lapsi, nuori ja aikuinen jakavat yhteisen arjen perhehoitoperheen kanssa. He osallistuvat perheen yhteisiin toimiin perheyhteisön tasavertaisina jäseninä. Perhehoito tarjoaa mahdollisuuden kiintyä, pysyvät ihmissuhteet, kodin kasvu- ja elinympäristönä ja lähiyhteisön. Lapset, nuoret ja aikuiset tarvitsevat perhehoitoa monista syistä ¾Lue ote Meidän perheen onnellinen loppu äidin kirje kohdasta Soitin sitten Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijälle kirjeen loppuun asti (Valmennuskansio, Liite 1) Lasten perhehoito ¾Dia 17 (Liite 2) Lapsen kasvu, kehitys ja hyvinvointi rakentuu aina aikuisten kautta ja siksi lapsen kasvu- ja kehitys ympäristön tulisi vastata mahdollisimman hyvin lapsen tarpeisiin. Jokaisella lapsella on oikeus kasvua, kehitystä ja oppimista tukevaan sekä lapsen psyykkistä hyvinvointia suojaavaan kasvuympäristöön. Kasvunsa ja kehityksensä tueksi lapsi tarvitsee mahdollisimman eheän arjen, rauhaa ja levollisuutta. Eheään arkeen pyritään muun muassa toistuvien säännöllisten arkirutiinien ja hyvän vuorovaikutuksen kautta. Lapsilähtöisyys ja osallisuus toteutuvat arjessa siten, että lapsen ainutkertaisuutta kunnioitetaan, lasta kuullaan ja hänen tarpeisiinsa vastataan. Lapsella on luontainen tarve olla vanhemmalleen rakas ja hyväksytty. Myös jokainen vanhempi pyrkii olemaan hyvä vanhempi. Lapsen vammaisuus muodostaa usein haasteen vanhemmuudelle. Vammainen lapsi tarvitsee enemmän ja pidempään hoivaa, hoitoa, ohjausta ja valvontaa kuin vammaton ikätoverinsa. Haastava arki kuluttaa voimia, joita tarvittaisiin lapsen perustarpeista huolehtimiseen ja lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseen. Lapsen syntyminen perheeseen on voinut olla vanhemmille ja heidän parisuhteelleen tunnetasolla liian suuri asia käsiteltäväksi. Lapsi saattaa tarvita sellaista kokopäiväistä vanhemmuutta ja huolenpitoa, johon vanhempien elämäntilanne ja voimavarat eivät anna mahdollisuutta. On myös tilanteita, joissa vanhemmat ovat hoitaneet lastaan omien voimavarojensa puitteissa niin kauan kuin ovat jaksaneet ja kodin ulkopuolelle hoitoon siirtyminen on tullut ajankohtaiseksi. Lapset voivat tarvita perhehoitoa sekä erityishuollollisista että lastensuojelullisista syistä. Lapsen vammaisuudesta johtuva hoidon kuormittavuus asettavat vanhemmille erityisen haasteen selvitä arjesta lapsen kanssa. Erityishuoltona järjestettävässä perhehoidossa lapsi saa tarvitsemansa hoivan ja huolenpidon. Kouluttajakansio 12

21 Vammaisten lasten lastensuojelun avo- tai sijaishuollon tarpeen taustalla ovat samat tekijät kuin muillakin lapsilla, esimerkiksi vanhempien päihderiippuvuus, mielenterveyden ongelmat ja väkivalta. Jotta vammaisen lapsen oikeus lastensuojeluun toteutuu, tulee näissä tilanteissa vammainen lapsi sijoittaa perhehoitoon nimenomaan lastensuojelulain perusteella. Perhehoidossa lapsi saa hoivan lisäksi turvallisen kasvuympäristön. Vanhempien oma kehitysvammaisuus voi vaikuttaa myös vanhemmuudesta ja siihen liittyvistä tehtävistä selviytymiseen. Jokaisella lapsella ja vanhemmalla on oikeus saada tukea ja palveluita sellaisissa elämäntilanteissaan, joissa omat voimavarat eivät riitä. Lapsen ja vanhempien saamat varhaiset tukitoimet tukevat vanhemmuutta ja suojaavat ja vahvistavat lasta. Lyhytaikainen perhehoito tukee lapsen kehitystä ja hyvinvointia sekä vanhempien jaksamista. Kumppanuussuhde syntyy perhehoitajan kuulevasta ja kunnioittavasta asenteesta vanhempia kohtaan ja syvenee luottamukseen perustuvassa vuoropuhelussa. Lapsen vanhempien ja perhehoitajan kasvatuskumppanuus kannattelee lasta ja parhaimmillaan tukee lapsen kiintymyssuhdetta vanhempiin. Vammaisen lapsen vanhempien jaksamista tukee mahdollisuus levähtää sitovasta hoitotehtävästä ja ottaa aikaa itselle ja mahdolliselle parisuhteelle. Tilapäishoitopaikan ihmissuhteet ja ympäristö laajentavat kehitysvammaisen lapsen elämänpiiriä tarjoamalla lapselle myös uusia ihmissuhteita ja kokemuksia. Perhehoitaja antaa meille avun. Isovanhemmat on kaukana ja hoitajia ei ole liikaa tyrkyllä. Oikea sana on apu. Voidaan tehdä niin kuin tavalliset perheet, käydä vaikka ravintolassa syömässä, ilman että toinen meistä on kiinni ja vahtii ettei lusikat lennä. Me kyllä käydään Retun kanssa paljon julkisilla paikoilla, mutta siinä on se oma värinä, kun pidättelen etten kommentoi lapsia, jotka tuijottaa tai mieti onko kakat housussa jne. Ja jos voin hyvällä omalla tunnolla vaan olla ja viedä Retun perhehoitoon, ei siinä voi olla parempaa syytä perhehoitajalle! Tuota hyvällä omallatunnollakin on joutunut muutaman vuoden harjoittelemaan. (Ote Retun äidin kirjeestä, liite 1). Nuorten perhehoito Nuoruusvaihe on myös kehitysvammaiselle nuorelle myllerryksen aikaa. Nuoruusikään liittyy oman identiteetin rakentaminen; kuka ja millainen minä olen. Nuoruusiän läpikäyminen ja aikuisuuteen siirtyminen on vammaiselle nuorelle vaikeampaa kuin vammattomalle ikätoverilleen. Vammaisuus mutkistaa tulevaisuuden suunnitelmia, toiveita ja odotuksia, opiskeluvalintoja ja myöhemmin mielekkään työn tai tekemisen löytymistä. Vammainen nuori tarvitsee tukea sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen. Kodin ulkopuoliset harrastukset ja omat menot ovat tärkeitä. Nuori tarvitsee asiallista tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, tukea käsitellessään ihastumisiin ja sydänsuruihin liittyviä tunteita tai luopumista mahdollisuudesta saada mopo- tai ajokortti. Luopumisen kokemusta helpottaa nuoren toiveiden ja unelmien kuuleminen ja toteuttaminen hänelle sopivalla tavalla. Mopokortista joutuu todennäköisesti luopumaan mutta vanhan mopon voi hankkia rassattavaksi! Perhehoidossa olevan nuoren kohdalla on tärkeää pohtia, jatketaanko perhehoitoa vai onko nuorella riittävästi valmiuksia siirtyä asumispalveluihin, tukiasuntoon tai asua itsenäisesti. Siirtyminen perhehoidosta muihin asumismuotoihin on toteutettava saatellen. Siirtyminen on suunniteltava ja valmisteltava huolella eri tahojen kanssa, varmistettava riittävien valmiuksien olemassaolo sekä tarvittavien palvelujen saatavuus. Nuoren siirtyessä itsenäisempään elämään, turvallisuudentunteen ja jatkuvuuden turvaamiseksi on tärkeää, että perhehoitajan ja nuoren välinen yhteydenpito jatkuu myös perhehoidon päättymisen jälkeen. Kouluttajakansio 13

22 Aikuisten perhehoito ¾Dia 18 (Liite 2) Pitkäaikainen perhehoito on erityistä tukea tarvitseville aikuisille yksi vaihtoehto elämisen ja asumisen järjestämiseksi. Perhehoitoon siirtyminen voi olla matalamman kynnyksen ratkaisu mm. tilanteessa, jossa henkilö elää omien varsin ikääntyneiden vanhempiensa kanssa. Siirtymät onnistuvat parhaiten kun ne toteutetaan huolellisesti suunnitellen ja kunkin osapuolen tunteita ja ääntä kuunnellen. Mäen (1998) tutkimuksen nimi Toivoisin eläväni päivän kauemmin kuin lapseni, kuvaa ytimekkäästi monen aikuista kehitysvammaista lastaan hoitavan vanhemman ajatuksia ja pelkoja. Perhehoito voi olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi tilanteissa, joissa nuori on päättämässä opintonsa, irtautumassa syntymäkodistaan, kun asuminen tuetusti ei jostain syystä onnistu tai muissa kriisitilanteissa esim. kun vanhempi kuolee tai sairastuu vakavasti. On tärkeää, että tällaisissa tilanteissa vammaiselle henkilölle tuttu työntekijä, johon hän luottaa, keskustelee hänen kanssaan, kuulee häntä, vastaa kysymyksiin ja toimii turvallisena tukena. Päätöksen perhehoidosta tulee olla yhteinen vaikka virallisen päätöksen perhehoidon myöntämisestä tekee kunta. Perhehoito voi olla askel lapsuudenkodista irrottautumiseen itsenäiseen asumiseen valmentavaa elämisen järjestely silloin, kun itsenäinen tai tuettu asuminen ei syystä tai toisesta onnistu hyvä vaihtoehto silloin kun tarvitaan vahvaa psykososiaalista tukea tai emotionaalista turvaa Tulevaisuuden isona haasteena yhteiskunnalle on järjestää lapsuudenkodistaan ja laitoksista muuttaville vammaisille ihmisille sekä asuminen että heidän tarvitsemansa tukipalvelut. Osalle heistä perhehoito voisi olla sopiva vaihtoehto. Kaikissa asumisen ja elämisen järjestelyissä on kartoitettava myös muiden palvelujen, kuten kuljetuspalveluiden, päivä- ja työtoimintojen tai tuetun työn, harrastusmahdollisuuksien sekä henkilökohtaisen avun tarve ja turvattava niiden saatavuus. Perhehoitoa vammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille järjestävät kunnat, kuntayhtymät, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö, Rinnekoti-säätiö ja yksityiset perhehoitopalvelujen tuottajat. Yhteisöllisyyttä ja yksityisyyttä aikuisille - ja välittämistä Pitkäaikainen perhehoito tarjoaa aikuisikäisille erityistä tukea tarvitseville henkilöille mahdollisuuden perheyhteisön jäsenyyteen ja läheisiin ihmissuhteisiin. Perhehoitaja kuvaa pohjoiskarjalaisen Kalevin elämää seuraavasti: Kalevi syntyi Tuupovaarassa seitsenlapsiseen perheeseen. Äiti kuoli pian synnytyksen jälkeen. Isä ei yksin pystynyt huolehtimaan kaikista, joten lapset jaettiin sukulaisperheisiin. Tarkkoja tietoja kaikista hoitopaikoista ei ole. Erään sairaala reissun aikana tämä vilkas, kiipeilevä rasavilli sai kuumeisena ikkunan auki ja putosi toisesta kerroksesta katuun. Sieltä hänet löydettiin ja kannettiin sisälle. Sen koommin Kalevi ei ole puhunut. Myöhemmin omilla kotitanhuvillaan, sukulaisten ja vanhempien sisarusten hoidossa, Kalevi vietti reipasta lapsuutta. Lapsena hän oli todella reipas. Juoksi kovaa, karkaili hoitajilta, niin että häntä pidettiin välillä jopa liekassa. Kouluttajakansio 14

23 Laitoksissa vietettyjen vuosien jälkeen Kalevi tuli perheeseemme 31-vuotiaana perhehoitoon. Kalevin unelmista ja haaveista on vaikea saada selvää, koska hän ei puhu eikä paljon viito. Kalevi tykkää kävellä päivittäin. Mielipuuhia ovat puiden sahaaminen, TV:n katselu ja musiikin kuuntelu. Saunominen ja retkeily ovat erityisen suosittuja. Kalevi tarvitsee tukea kaikissa päivittäisissä toimissa kuten pukeutumisessa ja peseytymisessä. Kodin ulkopuolella asioidessa hän tarvitsee aina saattajan. Jotkut siskoista pitävät yhteyttä, lähettävät kortteja ja käyvät katsomassa. Kunnallinen päivätoiminta antaa yhteyksiä toisiin kehitysvammaisiin ja ohjaajiin. Kalevi on kiltti ja sosiaalinen. Hän tulee hyvin juttuun toisten kanssa. Ottaa kontaktia kykyjensä mukaan halaamalla, hieromalla, nauramalla ja nykäisemällä. Reippautensa johdosta hän on altis tapaturmille, jota aiheuttaa myös epilepsia. Kalevi iloitsee pienistä asioista, on iloinen ja tyytyväinen. Aikuisten perhehoidossa on erityisen tärkeää sekä huomioida tarve yhteisöllisyyteen että turvata mahdollisuus yksityisyyteen ja osallisuuteen. Tuen määrän ja muotojen mitoittaminen yksilöllisesti tukee toimintakykyä ja itsenäisyyttä. Mahdollisuudet osallistua kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin, käydä töissä tai osallistua päivä tai työtoimintoihin ja harrastuksiin tukevat mahdollisuutta elää omannäköistä elämää ja toteuttaa unelmia. Taitojen oppiminen sujuu parhaiten luonnollisissa tilanteissa. Esimerkiksi sosiaalisia taitoja opitaan olemalla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Opitut taidot auttavat osallistumaan erilaisiin tilanteisiin ja toimintoihin ja liittymään yhteisöön. Aikuisuuden tukeminen Aikuisuus merkitsee yleisen ajattelun mukaan itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Itsenäisyys taas tarkoittaa paitsi mahdollisimman omatoimista suoriutumista jokapäiväisen elämän vaatimuksista, myös sisäistä itsenäisyyttä. Itsenäisyys toteutuu valinnan ja päätöksenteon mahdollisuuksina, ihmissuhteiden solmimisena, omaan ympäristöön vaikuttamisena, kokemusmaailman laajentamisena ja aikuisen identiteetin rakentumisena. Vaikka vammainen ihminen tarvitsee vielä aikuistuttuaankin psyykkistä tukea ja muiden ihmisten apua käytännön kysymyksissä, on pyrittävä löytämään tasapaino mahdollisimman suuren itsenäisyyden ja välttämättömän riippuvuuden välillä. Aikuistumisen tukemisen lähtökohtana on ikätason mukaisen elämän malli. Päivittäiset toiminnot luovat luonnolliset puitteet oppimiselle. Osallistuminen arjen toimintoihin on tärkein keino lisätä elämänhallintaa. Hyvään arkeen kuuluu turvallinen, sosiaalisesti merkityksellinen elämänrytmi sekä mielekäs tekeminen. Yhteinen arki tekemisineen ja kokemuksineen, valintojen tekeminen sekä vuorovaikutus muiden kanssa tukevat itsenäisyyttä. Perhehoitopaikan valinta Kunta hyväksyy toimeksiantosopimussuhteisen perhehoitajan soveltuvuuden perhehoitajan tehtävään sekä perhekodin tilojen soveltuvuuden perhekodiksi (perhehoitolaki 2015). Perhehoitopaikan valinnassa otetaan huomioon perhehoitoa tarvitsevan henkilön tarpeet ja hänen mielipiteensä, perhehoitajan valmiudet vastata tarpeisiin sekä omaisten tai läheisten toivomukset ja mielipiteet. Perhehoitopaikan sijainnilla on merkitystä lyhytkestoisessa perhehoidossa erityisesti kuljetusmatkojen pituuden vuoksi. Pitkäkestoisessa perhehoidossa korostuvat sekä vammaisen henkilön ja hänen läheistensä yhteydenpidon mahdollisuus että tarvittavien muiden palveluiden saatavuus. Perhehoitopäätökseen vaikuttaa Kouluttajakansio 15

24 myös perheen kokonaistilanne, kuten perheessä jo perhehoidossa olevien henkilöiden lukumäärä ja tarpeet. Oman päätöksentekonsa tueksi perhehoitajat tarvitsevat tietoa perhehoitoa tarvitsevan henkilön toiveista ja tarpeista. Tietojensaantioikeus ja salassapitovelvollisuus Perhehoitajalla on tietojensaantioikeus eli oikeus saada perhehoidon onnistumisen kannalta tarpeelliset lasta, nuorta tai aikuista koskevat tiedot. Perhehoitajaa sitoo salassapitovelvollisuus, hän ei saa ilman lupaa ilmaista yksityistä tai perheen salaisuutta, jonka hän on saanut tehtävässään tietää. Esimerkkejä lain tarkoittamasta salaisuudesta ovat vammaisen henkilön sairaudet, taloudellinen tilanne, häntä kielteisesti leimaavat asiat sekä arkaluonteiset perhettä ja läheisiä koskevat asiat. Perhehoidossa olevaa henkilöä koskevat suunnitelmat ja muut asiakirjat tulee säilyttää esimerkiksi lukitussa kaapissa ja ne hävitetään asianmukaisella tavalla tai palautetaan kuntaan perhehoidon päättyessä. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000). Toimeksiantosopimus ja perhehoidon toimintaohje ¾Diat (Liite 2) Kunta ja perhehoitaja tekevät perhehoidosta toimeksiantosopimuksen. Toimeksiantosopimuksessa sovitaan perhehoidosta maksettavasta hoitopalkkiosta, perhehoidosta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta sekä perhehoitajan muusta tuesta, kuten vapaista, niiden järjestämisestä, työnohjauksesta ja täydennyskoulutuksesta. Perhehoidon hoitopalkkion ja kulukorvauksen minimimäärät määritellään perhehoitolaissa (2015). Hoitopalkkioiden ja kulukorvausten määrä vaihtelee kunnittain. Maksujen taso ja määräytymisperusteet määritellään kuntakohtaisissa perhehoidon toimintaohjeissa. Perhehoidon toimintaohjeesta saa paljon muutakin tietoa kunnan järjestämästä perhehoidosta. Toimeksiantosuhde ei ole työsuhde eikä toimeksiantosuhteinen perhehoitaja ole yrittäjä. Tapaamisen päättäminen ¾Käykää lyhyt tunnelma- /kuulemiskierros eri menetelmiä käyttäen. ¾Kiitä osallistujia ja muistuta kotitehtävistä ja seuraavasta tapaamisesta. Kouluttajakansio 16

25 Liite 1 Harjoitus Elämyksellinen harjoitus Merkit: * = pieni tauko puheessa = hieman pientä taukoa pidempi tauko Ota oikein hyvä asento tuolissasi, sellainen että sinun on rento ja hyvä olla. * Sulje silmäsi, * älä avaa silmiäsi ennen kuin annan luvan. Teen kysymyksiä. *Sinun ei tarvitse vastata niihin, mutta pohdi mielessäsi vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Rentoudu, sulje silmäsi. Matka alkaa! (HUOM! Muokkaa sisääntulo ryhmällesi sopivaksi) Ajoit autolla tänne valmennukseen, * kirjeessä luki, että paikka sijaitsee xxxxxx lähellä. * Käänsit auton parkkipaikalle. * Etsit koulutuspaikan (nimi) sisään käyntiä * - kopistelit lumet / hiekat pois kengistäsi * - avasit oven ja tulit ala-aulaan * muistit, että ohjeessa luki toinen kerros * nousit portaat ylös toiseen kerrokseen * astuit sisään koulutustilaamme. - Mitä mietit? - Millaisia asioita kävi mielessäsi? Matka jatkuu! * Nyt pyydän, että eläydyt 11-vuotiaan Markuksen matkaan. * Olet 11 vuotias Markus. Asut äidin, isän ja kolmen sisaruksen kanssa punaisessa kodissa. Äitisi kertoi että tänään on se päivä, kun teille tulee Raija kunnantoimistolta. He puhuvat äitisi kanssa keittiössä. * Et saa selvää mitä he puhuvat * Jostain lähtemisestä puhuvat, olette lähdössä jonnekin, mutta minne? * Et tiedä. Äitisi ottaa sinua kädestä ja auttaa sinulle takin päälle. Menette ulos, ulkona on kylmä. * Menette äidin kanssa yhdessä auton takapenkille, ja tunnet kuinka autossa on lämmin. * Raija käynnistää auton jonka merkin tiedät, se on volkkari. * Katsot kotipihaa ja huomaat, että keltainen kuorma-auto jäi pihalle, miksei sitä otettu mukaan? Ajatte ohi tutun naapuritalon, * ohi koulun ja kirjaston * ja tutun risteyksen, ajatte valtatielle.* Matka jatkuu pitkään ja ihmettelet, minne olemme menossa? Äitisi juttelee Raijan kanssa jotakin, mutta et saa selvää heidän puheesta. * Pohdit, minne olemme menossa? * Talot ja tiet joiden ohi ajatte, eivät ole enää tuttuja, * minne olemme menossa? Yllättäen auto kääntyy hiekkatielle ja tulette sinisen talon pihaan. * Äitisi auttaa sinut ulos autosta. * Nousette yhdessä ylös talon ulkoportaita, * kopistelette lumet/hiekat pois kengistäsi. * Ovi aukeaa ja astutte sisään, kasvoillesi lehahtaa lämmin, hyvä ruoantuoksu ja näet iloiset kasvot. Nyt pyydän, että avaatte silmänne. Kouluttajakansio 17

26 Monet kiitokset, että osallistuitte matkaan! ¾Ota esiin fläppipohja, joka on jaettu kahteen osaan pystysuunnassa. Nyt pyydän, että kerrotte, mitä ajattelitte / mietitte tänne tullessanne. ¾Kirjaa osallistujien esittämät asiat fläpin vasempaan sarakkeeseen: Omat tunteet valmennukseen tullessa. Mahdollisia vastauksia: y Jännitin y Onko oikea paikka? y Onko virallista? y Minkälainen porukka? y Mitä pitää sisällään? y Saan jotain uutta! Hyvä! Nyt pyydän, että palaatte takaisin Markuksen matkaan. Kertokaa hänen matkastaan. Mitä tunteita ja ajatuksia se teissä herätti? ¾Kirjaa osallistujien esittämät asiat fläpin oikeaan sarakkeeseen: Markuksen tunteet ja ajatukset matkalla perhehoitoon. Mahdollisia vastauksia: y Epävarmuus, kun ei tiennyt minne ollaan menossa. y Tuttu Raija y Jännitti y Pelotti y Auton kyyti oli mukavaa y Ruuan tuoksu y Iloiset kasvot Tee rinnastus omiin ja Markuksen ajatuksiin / tunteisiin ja totea, että uuteen tilanteeseen meneminen aiheuttaa kaikilla ihmisillä tunteita ja ajatuksia, ehkä epävarmuuttakin. Perhehoitajan tehtävä on helpottaa perhehoitoon tulevan henkilön oloa ja sopeutumista uudessa tilanteessa. Kouluttajakansio 18

27 Liite 2 PowerPoint diat Kouluttajakansio 19

28 Kouluttajakansio 20

29 Kouluttajakansio 21

30 Kouluttajakansio 22

31 Kouluttajakansio 23

32 Kouluttajakansio 24

33 Kouluttajakansio 25