Lumoudu lähiluonnosta

Transkriptio

1 Lumoudu lähiluonnosta MARKUS VARESVUO / LINTUKUVA.FI Jopa asutus keskusten lähettyviltä etsivä voi löy tää keitaita, jotka kätkevät sisäänsä rikasta ja monimuotoista luontoa. Ota kartta esiin: löydätkö kiehto vaa kosteikkoa, pieni piirteisiä pienvesiä, taianomaisia taajamametsiä tai koreita kukka niittyjä? Katso lähelle ja näet enemmän!

2 Missä sinun lähiluontokohteesi sijaitsevat? Hahmottuuko niistä verkosto? Löydätkö eläinten liikkumisen ja kasvien leviämisen mahdollistavat kulkuyhteydet? Taianomainen taajamametsä Hengitä syvään metsänraikasta ilmaa. Kun kaupungin häly vaimenee, kuuluu kuusen oksiston kätköistä helähdyksiä. Kirkasääninen hippiäinen on Suomen pienin lintu, jonka korkeita helähdyksiä vanhemmat ihmiset eivät enää kuulekaan. Löydätkö maahan kellahtaneen lahopuun, johon kaarnakuoriainen on kovertanut käyntikorttinsa? Asuinalueiden liepeillä hakkuilta säästyneet metsiköt voivat olla oikeita lähiluonnon timantteja: hiilinieluja, ilmanraikastajia, melu- ja pölypuskureita sekä uhanalaisten lajien elinpaikkoja. Kaikenlaista ja -ikäistä, monen muotoista puuta ja pökkelöä tätä et talousmetsässä näe. Pienipiirteinen pienvesi Kuuletko veden solinan? Näetkö rantapensaston läpi uomassaan puikkelehtivan puron? Ulkonäkö saattaa pettää: pienikin ojapahanen voi olla korvaamaton kulkuväylä isolle joukolle eliöitä. Vesiuomia pitkin eivät kulje vain vesihyönteiset, nilviäiset ja kalat, vaan veden mukana kulkeutuu myös lukemattomia siemeniä ja itiöitä uusille elinalueille. Rantakasvillisuus puhdistaa maalta vesistöihin valuvaa vettä ja sen suojissa liikkuu monenmoista kulkijaa. Puronvarressa säilynyt lehtipuuvaltainen rantavyöhyke on satakielen ja monen muun siivekkään reviiriä: vesiuoman ilmatilassa mennä suihkivat niin linnut, sudenkorennot kuin lepakotkin.

3 Korea kukkaniitty Tuoksuuko ketoneilikka, näitkö jo neitoperhosen? Luonnonkukkaniityillä kukkii, sirittää ja pörisee hyönteisten perässä paikalle pyrähtää hernekerttu, myyrien liikkeitä tähystelee taivaalla kaarteleva tuulihaukka. Ihmisen toimet eivät aina ole köyhdyttäneet luontoa. Ahon laidassa laiduntanut mansikki piti pusikot kurissa, antaen tilaa ja valoa monenlaisten kukkien kukkia. Nyt viheralueita parturoivat ruohonleikkurit, ja perinnemaisemista, kukkaniityistä ja -kedoista on tullut uhanalaisimpia lähiluontomme aarteita. Perinneympäristöjen lajistolle oikealla tavalla hoidetut, vaatimattomankin näköiset täyttömäet ja voimalinjojen aluset ovatkin merkittäviä uuselinympäristöjä.

4 Salaperäinen suo Uppoaako saapas rahkasammalmättääseen, tuoksuuko suopursu? Punottavatko hillat vielä, vai joko pakkanen puri karpaloista kirpeyden? Entä tunnetko kihokin, ainoan suomalaisen lihansyöjäkasvin? Erityyppiset suot sitovat hiiltä, toimivat tulvapuskureina ja ylläpitävät monimuotoisia kasviyhteisöjään. Ojittamisen seurauksena suurin osa suotyypeistä on uhanalaisia. Suot ovat suomalaisen luonnon erikoisuus, mutta osaammeko itse antaa niille arvon? Kiehtova kosteikko Kuuletko liron lurittelevan nimeään, pulputtaako viitasammakko? Kurkistapa kosteikolle keväällä, kun kosintamenot ovat kiivaimmillaan! Ruovikkorantaiselta lammelta löytyy monenlaista kahlaajaa. Pieni, kalatonkin lampare voi yllättää lajirikkaudellaan: lukemattomat selkärangattomat houkuttelevat paikalle saalistajia. Lisääntymispuuhissaan vesiympäristöön sidotut sammakkoeläimet, kuten sammakot, rupikonnat, vesi- ja rupiliskot, ovat kuitenkin hätää kärsimässä. Kosteikkojen kuivattamisvimma on maailmanlaajuinen ilmiö.

5 Katso lähelle näe enemmän! Lähde tutkimusretkelle lähiluontoon ja seuraa luonnon kiertokulkua; luontosuhde syntyy arkiympäristössä. Helpota taajamaluonnon asuntopulaa: ripusta pönttöjä linnuille, lepakoille ja liito-oraville, rakenna pesäkoppeja siileille. Elävöitä pihaa tai puutarhaa: säästä lampareet, perusta tontinkulmalle niitty ja suosi luonnonvaraisia, perhosten ravintonaan käyttämiä kukkakasveja ulkomaisten koristekasvien sijaan. Hoida puutarhaa luonnonmukaisin menetelmin. Käsittele puutarhajäte oikein. Puutarhakarkulaiset ja vieraslajit uhkaavat alkuperäisluontoamme. Seuraa, osallistu ja vaikuta. Pidä silmällä asuinympäristösi maankäyttösuunnitelmia. Keskustele naapureiden kanssa uusista suunnitelmista, ota yhteys virkamiehiin ja päättäjiin, laadi yleisönosastokirjoituksia ja muistutuksia. Osallistu Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaan. Joukossa on voimaa! Suomen luonnonsuojeluliitto esittää: Alueiden suunnittelussa on oltava lähtökohtana lähiluonnon säilyttäminen. Kaavoitus on tehtävä vuorovaikutteisesti yhdessä asukkaiden, järjestöjen ja luontoasiantuntijoiden kanssa. Lähiluonnon hoitoperiaatteena tulee olla hallittu hoitamattomuus. Monimuotoisuutta lisäävät useat kasvillisuuskerrokset, eri-ikäinen puusto, tiheiköt, lahopuu sekä kosteikot ja niityt. Liian tehokkaat hoitotoimet vähentävät luonnon monimuotoisuutta. Ekologisten yhteyksien toimivuuden varmistamiseksi kaavoituksessa on huomioitava suurempia luontokokonaisuuksia. Tietopohjaa taajama-alueiden luontotyypeistä ja lajistosta on parannettava. Lähiluonnon merkitys ympäristökasvatuksessa on merkittävä. Tarvitaan viitoitettuja luontopolkuja koulujen ja päiväkotien läheisyyteen.

6 Suomen luonnonsuojeluliitto ry p. (09) Tietoa luonnon monimuotoisuudesta Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä elinympäristöjen monimuotoisuutta. Maapallolla on meneillään kuudes sukupuuttoaalto, joka on pääosin yhden lajin, ihmisen, aiheuttama. Edellisessä sukupuuttoaallossa 67 miljoonaa vuotta sitten kuolivat dinosaurukset. Luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ei saatu pysäytettyä kansainväliseen tavoitevuoteen 2010 mennessä. Lajeja uhkaa ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen ylikulutuksesta, maankäytöstä ja haitallisista vieralajeista johtuva elinympäristöjen muutos ja häviäminen. Maailman tunnetuista lajeista 38 % on vaarassa kuolla sukupuuttoon, vaikka suurinta osaa lajeista ei vielä edes tunneta. Yli 1500 eliölajin arvioidaan olevan Suomessa uhanalaisia. Suomessa on paljon luontoa, mutta se on monin paikoin yksipuolista. Maamme 400 luonto tyypistä 51 % on uhanalaisia. Luonnon monimuotoisuuden häviäminen on yhtä suuri ekologinen, poliittinen ja taloudellinen uhka kuin ilmastonmuutos. Samoilla toimilla voidaan kuitenkin suojella sekä luonnon monimuotoisuutta että hidastaa ilmastonmuutosta.