Puistot eivät korvaa luonnontilaisia alueita

Transkriptio

1 Kuntametsät asukkaiden ja luonnon keitaat Luonnoltaan vetovoimaiset kuntametsät innostavat ihmisiä ulkoilemaan. Luonnossa liikkuminen vaikuttaa positiivisesti kuntalaisten terveyteen ja vähentää kuntien terveysmenoja (Tyrväinen ym. 2007). Hallitusti luonnontilaisilla kuntametsillä voidaan edistää uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelua. Hallittu luonnontila on myös edullinen tapa hoitaa virkistysmetsiä (Tahvonen 2010). s 2 Taajamissa metsät vaimentavat melua ja tuulta, lisäävät rakennetun alueen viihtyisyyttä ja toimivat näkösuojana. Metsä puhdistaa ja raikastaa ilmaa, se sitoo pölyä ja saasteita (Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus 2008). Puut ovat tehokkain nykyään käytössä oleva tapa sitoa hiiltä ilmasta. Jokainen lisäkuutiometri puuta sitoo hiiltä noin 200 kiloa (Karhu ym. 2010). Usein on taloudellisestikin kannattavaa säilyttää taajamien lähimetsät ilmaston säätelijöinä ja asukkaiden virkistysalueina (Lönnqvist & Tyrväinen 2009). Viheralueet edistävät terveyttä Viheralueet ovat välttämättömiä ihmisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Miellyttävä ja turvallinen ympäristö houkuttelee liikkumaan. Luontoalueilla liikkuminen alentaa verenpainetta, sydämen sykettä ja stressihormoneja enemmän kuin kaupunkikeskustoissa liikkuminen. Luonnossa oleskelu vaikuttaa mielialaan lisäämällä myönteisiä tuntemuksia ja vähentämällä stressiä (Tyrväinen ym. 2007). s 3 Puistot eivät korvaa luonnontilaisia alueita Hallitusti luonnontilaiset kuntametsät ovat parempia luonnon monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle kuin rakennetut puistot ja talousmetsät. Runsaspuustoiset kaupunkimetsät elvyttävät ihmisiä tutkimusten mukaan paremmin kuin rakennetut puistot (Tyrväinen & Korpela 2009). Suurimmalla osalla ihmisistä mielipaikka sijaitsee hänen luonnontilaiseksi kokemallaan alueella (Tyrväinen ym. 2007). Viheralueet ovat erityisen tärkeitä lapsille, nuorille ja ikääntyneille (Maasin ym. 2006). Kaupungissa asuville lapsille lähimetsät voivat olla ainoa mahdollisuus luontosuhteen syntymiselle ja kehittymiselle. Laajojen ulkoilualueiden läheisyyttä arvostetaan Kolme neljästä suomalaisesta harrastaa ulkoilua vähintään kerran viikossa. Luonnon merkitys keskeisenä kaupunkiympäristön laatutekijänä on tullut esille useissa tutkimuksissa. Arvostetuimpia viheralueiden ominaisuuksia ovat kaunis maisema, rauha, hiljaisuus, metsän tuntu, luonnonmukaisuus ja tilan runsaus (Tyrväinen 2005). Ihmisille on tärkeää myös luonnon hyötykäyttö, kuten sienestys ja marjastus. Sekin onnistuu paremmin laajemmilla luontoalueilla (Tyrväinen ym. 2007). Lähiviheralueista ja vihermaisemasta ollaan valmiita maksamaan asuntojen hinnoissa. Tämä on todettu Helsingissä, Salossa, Joensuussa ja Espoossa tehdyissä tutkimuksissa (Lönnqvist & Tyrväinen 2009, Tyrväinen 2001, Tyrväinen ym. 2005). Suosituimmille ulkoilualueille tullaan usean kymmenen kilometrinkin päästä, mutta ne eivät korvaa päivittäin käytettäviä lähivirkistysalueita. Mitä heikommin lähiviheralueet

2 tyydyttävät luontoon liittyviä tarpeita, sitä enemmän halutaan käyttää kaupungin ulkopuolisia luontokohteita (Tyrväinen ym. 2007). Näille kuljetaan usein omilla autoilla, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Tehometsätalous ei sovi virkistysalueille Metsäisten virkistysalueiden riittävä pinta ala ja helppo saavutettavuus ovat tärkeitä. Mutta ne eivät yksistään riitä, vaan metsien tulee myös olla laadultaan virkistyskäyttöön innostavia (Tyrväinen 2005, Tyrväinen & Korpela 2009). Avohakkuisiin perustuva tehometsätalous ei sovellu virkistysalueille, koska metsät ovat voimakkaan käsittelyn vuoksi virkistyskäyttäjille vähäarvoisia ainakin taimikko ja nuoren metsän vaiheen ajan (Pelkonen & Tyrväinen 2005, Tyrväinen ym. 2007). s 4 Hallittu luonnontila parantaa metsien ekologista laatua Voimaperäinen metsätalous on pääsyy lukuisien luontotyyppien ja lajien uhanalaistumiseen. Metsäisistä luontotyypeistä 70 % on luokiteltu uhanalaisiksi, lisäksi metsätalous on heikentänyt soiden ja pienvesien tilaa. Vuoden 2010 lopussa julkaistun uusimmanarvion (Rassi ym. 2010) mukaan metsissä elää yli kolmannes kaikista uhanalaisista lajeista. Tämä on enemmän kuin missään muussa elinympäristössä. Kuntametsien ekologista laatua voidaan parantaa jättämällä selvästi nykyistä suurempi osa kuntametsistä hallittuun luonnontilaan. Hallittu luonnontila tarkoittaa sitä, että metsä jätetään hoidon ulkopuolelle siltä osin, kun sen luontainen kehitys ei aiheuta vaaraa ihmisille tai omaisuudelle. Yleensä hoidon tarve liittyy ulkoilureitistöjen pitämiseen toimivina ja turvallisina sekä erityiskohteiden hoitoon. Virkistysmetsissä toimenpiteiksi riittää usein yksittäisten puiden poistaminen. Esimerkiksi ulkoilureitin vieressä oleva laho puu voidaan kaataa reitin viereen, jolloin se voi olla yhä koti monelle uhanalaiselle lajille. Myös liikenneväylien ja asutuksen s. 5 reunametsiköissä voi olla turvallisuudesta lähteviä hoitotarpeita, mutta hoidettavan alueen leveydeksi riittää suunnilleen puun mitta. Vastoin yleistä luuloa metsät uusiutuvat yleensä luontaisesti myös kovassa käytössä olevilla virkistysalueilla, varsinkin jos taimien tallausta estetään rajoittamalla kulkua esimerkiksi maapuiden avulla (Lehvävirta 2005). Aikaisemman metsätalouskäytön takia rakenteeltaan yksipuolisia havumetsiä on mahdollista monipuolistaa pienaukoilla tai erirakenteistavilla lehtipuustoa suosivilla harvennushakkuilla. Paisterinteet, osa lehdoista ja kulttuurivaikutteiset metsät saattavat myös hyötyä harkituista hoitotoimista. Hallittu luonnontila on parasta kuntametsille Kuntametsät voivat tulevaisuudessa olla entistä merkittävämpiä sekä asukkaille että luonnonsuojelulle. Siksi kuntien tulee tunnistaa erityisvastuunsa ja hoitaa metsiä moniarvoisemmin kuin lähinnä yksityisomistajia varten tehdyt lait, hoitosuositukset ja sertifiointi järjestelmät vaativat. Käytännössä voidaan suojella ja säilyttää arvokkaita luontoalueita, parantaa talous ja virkistysmetsien ekologista laatua sekä turvata luontoarvot ja ekologiset yhteydet kaavoituksessa. Moniarvoisuutta turvaavat myös kuntalaisten hyvät vaikutusmahdollisuudet kuntametsien käyttöön.

3 Virkistyskäyttäjien kannalta metsän tärkeimmät ominaisuudet ovat luonnonympäristöjen vaihtelevuus, suurien puiden tuoma metsäntuntu ja kulkukelpoisuus (Tyrväinen ym 2007). Luonnonarvojen kannalta olennaista on se, kuinka paljon alueella on arvokkaita elinympäristöjä ja niitä luonnonmetsien rakennepiirteitä, jotka ovat talousmetsämaisemassa harvinaistuneet. Kuntien metsänkäsittelyllä on varsinkin Etelä Suomessa merkittävä vaikutus metsäluonnon tilaan. Esimerkiksi Uudellamaalla kunnat ja kaupungit omistavat yhteensä noin hehtaaria metsiä (Tilastokeskus 2010). Se on kaksi kertaa enemmän kuin alueella suojellun metsän kokonaispinta ala. s6 Kuntametsien lisäsuojelu sekä hallittu luonnontila voivat parantaa merkittävästi metsälajien ja metsäisten elinympäristöjen suojelutilannetta tarjota ihmisille metsän tuntua, tuoksuja ja hiljaisuutta, luonnontilaisuuden kokemuksia, vapauden tuntua sekä havaintoja luonnon eläimistä edistä ympäristökasvatusta ja luonnon tuntemusta kertoa metsien säilymisestä myös tulevaisuudessa ja antaa siten alueen käyttäjille rohkeutta kiintyä niihin ilman menettämisen pelkoa lisätä puihin ja maaperään varastoituneen hiilen määrää. Hallittu luonnontila vähentää virkistysmetsien hoitokuluja Virkistysalueita on vaikea säilyttää luonnoltaan monimuotoisina, mikäli niiden tulee tuottaa taloudellista voittoa. Yleensä virkistyskäytön kannalta tarpeellinen hoito on pienipiirteistä ja melko usein toistuvaa, mikä aiheuttaa vääjäämättä kustannuksia. Kunta voi säästää välttämällä tarpeettomia toimenpiteitä ja soveltamalla hallitun luonnontilan periaatetta siihen sopivilla alueilla. Hyvin voivat ihmiset tarvitsevat vähemmän terveys ja sosiaalipalveluja (Lönnqvist & Tyrväinen 2009). Liikkumaan houkuttelevien metsien tarjoaminen kuntalaisille on halvempaa kuin liikuntapaikkojen rakentaminen. Luonto- ja maisema-arvoja voi säästää talousmetsien käsittelyssä Monilla kunnilla on talous tai virkistysmetsiksi luokiteltuja metsiä, joita hyödynnetään samoilla periaatteilla kuin yksityisten omistamia talousmetsiä. Metsiä käsitellään harvennus, avo ja siemenpuuhakkuilla, suometsiä kunnostusojitetaan ja maaperää käsitellään maanmuokkauksilla. Lopputulos on monesti luonnonarvojen ja virkistyskäytön kannalta huono. Erirakenteiskasvatus esimerkiksi poiminta ja pienaukkohakkuilla voi siihen sopivissa metsissä antaa kunnalle kohtuulliset tulot (Tahvonen 2010). Näin metsistä saadaan tuloja tasaisemmin, niiden maisema arvot säilyvät parempina, marja ja sieni satoa saadaan vuosittain ja metsiin sitoutuneen hiilen määrä säilyy suurempana(innofor 2010). Metsäpeitteisyyden säilyminen on tärkeää virkistyskäyttäjien lisäksi mm. metsäkanalinnuille (Birdlife 2010). Myös melko perinteisessä talouskäytössä olevilla alueilla voidaan huolehtia monilla tavoilla monimuotoisuudesta, esimerkiksi jättämällä luontokohteita metsätalouden ulko

4 puolelle, säästämällä lahopuita kaikissa metsänhoidon ja kehityksen vaiheissa sekä suojaamalla vesistöt ja muut herkät luontoalueet suojavyöhykkeillä. Metsien kasvattaminen monilajisina on suositeltavaa. Myös tienrakennuksen ja kunnostus ja täydennysojitusten välttäminen on luonnolle hyväksi. s 7 Luonnosta ja kuntalaisten tarpeista huolehtiva kunta voi turvata kaavoituksella riittävästi virkistys ja suojelualueita, niiden väliset viheryhteydet sekä suojavyöhykkeet suojella lisää metsiä joko itse tai esimerkiksi METSO ohjelman avulla hankkia arvokkaita luonto ja virkistysalueita suojelu ja virkistyskäyttöön tehdä tarkempia lajisto ja luontoselvityksiä, mm. METSO elinympäristöjen selvitys, systemaattiset liito oravaselvitykset laatia kunnalle metsästrategian tai viheralueohjelman, jossa vuorovaikutteisesti määritellään metsien käyttötavoitteet vaikuttaa tilaajana metsäsuunnitelman sisältöön niin, että luonto ja virkistysarvot ohittavat perinteisen metsätalousajattelun varmistaa kuntalaisille vaikutusmahdollisuudet metsäsuunnitelmien päivittämisessä pitää huolta siitä, ettei metsien tuottotavoite haittaa virkistys ja luontoarvojen säilymistä ja kehittymistä säilyttää virkistysmetsissä ja muilla luontoarvoja omaavilla alueilla nykyistä isompi osa metsistä hallitussa luonnontilassa lisätä lahopuun määrää hallitusti kaikissa siihen soveltuvissa metsissä edistää metsien, soiden ja pienvesien ennallistamista luopua avohakkuista ja muista voimaperäisistä metsätalouskäytännöistä ja siirtyä talousmetsissä pienimuotoisempaan metsien käsittelyyn (mm. poimintaja pienaukkohakkuut). s 8 Kuntametsäopas (pdf) kuntametsien hyödyt asukkaille ja luonnolle sekä keinot parantaa niitä mitä on hallittu luonnontila metsissä miten kuntametsien käsittelystä päätetään ja miten siihen vaikutetaan hyviä esimerkkejä siitä, miten metsien hoidosta päätetään yhdessä miten harjoittaa metsätaloutta kunnan talousmetsissä, niin että siitä on vähiten haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja virkistyskäyttäjille 60 sivua. (Itse asiassa taitaa sivumäärä kaikkine liitteineen nousta lähelle sataa) Viitteet tutkimuksiin, joihin tämän esitteen tiedot perustuvat Kuntametsä opas ladattavissa.

5 Julkaisija Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri 12/2010. Toimittivat Laura Räsänen ja Keijo Savola. Esite on painettu Cocoon offset 160 g/m %:lle uusiopaperille. Painopaikka Erikoispaino, Helsinki. Kuvat: Riku Cajander (s 2 isompi ja s 4), Kaisa Illukka (s 4 piirros, s 5 oksa), Jan Kunnas (s 7 äiti ja tytär), Leena Karjalainen (kuva vaihtuikin viime vaiheessa pois), Max Liimatainen (s 3 isoin), Keijo Luoto (s 6 kyltti), Mari E. Niemi (s 7 kanto), Juho Kytömäki (s 3 hakkuuaukko), Otso Ovaskainen (kansi, s 5 mustikanpoimijat, s 7 lapset metsässä, takakansi paljon maapuita, lapsi ja pahka), Mervi Tammi (takakansi koira ja lapset), Pentti Taskinen (s 2 pienempi ja takakansi mustikat). Merkitsemättömät kuvat ja taitto Laura Räsänen.