HANNUKAINEN MINING OY KOMPLETTERING AV ANSÖKAN OM MILJÖTILLSTÅND. Komplettering av ansökan om miljötillstånd Dnr. PSAVI/3224/2015

Transkriptio

1 KOMPLETTERING AV ANSÖKAN OM MILJÖTILLSTÅND Detta är en översättning av kapitlen 0-4, rörande förändringar i vattenhanteringen. Kompletteringarna 1-10 i kapitlen 5-14 har inte översatts till svenska. HANNUKAINEN MINING OY Komplettering av ansökan om miljötillstånd Dnr. PSAVI/3224/2015

2 2 Hannukainen Mining Oy Jaana Koivumaa Pöyry Finland Oy Elektroniikkatie 13 FI Uleåborg Finland Hemort Vanda, Finland FO-nummer Tel Kompletteringen har för Pöyrys del gjorts av: Elin Siggberg Eeva-Leena Anttila Pekka Keränen Kaisa Kettunen Marko Lehmikangas Sari Ylitulkkila

3 Innehåll 3 INLEDNING VATTENHANTERINGENS PRECISERINGAR Sammanfattning av vattenhanteringen UPPDATERING AV SULFATETS KONSEKVENSBEDÖMNING I MUONIOÄLVEN Gruvans belastning Muonioälvens flödesuppgifter Bedömning av sulfatets hälsorisk och ekotoxikologiska risk Konsekvensbedömning FÖRSLAG TILL GRÄNSVÄRDE FÖR HALT OCH FÖR ÅRSBELASTNING KONSEKVENSBEDÖMNINGEN I MKB:N PUNKT 1 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) PUNKT 2 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) PUNKT 3 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Lähteiden suojelu Suomen lähteet Hannukaisen hankkeen vaikutukset lähdeluontotyyppien suojelutavoitteiden säilymiseen PUNKT 4 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) PUNKT 5 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) PUNKT 6 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) PAF-sivukivialue Selkeytys- ja vesivarastoaltaat Vesilaatu Pohjarakenne PUNKT 7 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) PUNKT 8 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Avolouhosjärvien täyttyminen Vesitase Hannukaisen alueella Äkäsjoki Kuerjoki Valkeajoki Vesitase Rautuvaaran alueella... 29

4 13 PUNKT 9 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Yleistä jäteluokituksesta Sivukivien ominaisuudet Hapontuotto Kokonaispitoisuudet Liukoisuudet Haitta-aineista Johtopäätökset PUNKT 10 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) KÄLLFÖRTECKNING Bilagor Bilaga Bilaga Bilaga Bilaga Bilaga Bilaga 1. Preciseringar av vattenhanteringen, Teollisuuden Vesi Oy, Punkt 1 i begäran om komplettering, Koetoiminnan vaikutusten raportointi, HMOY (endast på finska) 3. Punkt 1 i begäran om komplettering, Rikastuskokeiden raportti, GTK (endast på finska) 4. Punkt 4 i begäran om komplettering, Meluselvitys, Ramboll (endast på finska) 5. Punkt 6 i begäran om komplettering, PAF alueen pohjarakenteet (endast på finska) 6. Punkt 7 i begäran om komplettering, Kivivuopionojan uoman rakennussuunnitelmat (endast på finska)

5 5 INLEDNING Hannukainen Mining Oy:s ansökan om miljö- och vattenhushållningstillstånd för gruvområdet i Hannukainen och Rautuvaara, har lämnats till Norra Finlands regionförvaltningscentral Regionförvaltningscentralen har i ett brev daterat bett om komplettering senast Hannukainen Mining Oy har bett om tilläggstid till kompletteringen till och med Kompletteringen har gjorts av Hannukainen Mining Oy, Pöyry Finland Oy, Teollisuuden Vesi Oy (vattenhantering) och Ramboll Finland Oy (buller). Pöyry Finland Oy ansvarar inte för de andra konsulternas arbete. Pöyry har fått belastningsuppgifterna av Teollisuuden Vesi Oy, och utgående från dessa har Pöyry gjort en ny konsekvensbedömning för sulfatbelastingens och halternas konsekvenser på recipienten (kapitel 2). Preciseringarna angående hantering och ledning av vatten är presenterade i kapitel 1, samt i bilaga 1 som helhet. Figur 0-1. Recipientens belastnings- och konsekvensberäkningar har utvecklats i flera steg under tillståndsprocessens gång. Förutom sulfat, användes informationen från MKB:n som grund till konsekvensbedömingarna fram till svaromålet ( ). I och med svaromålet beräknades belastningen om helt och hållet, utgående från vattenkvaliteten som mätts under anrikningstestet. Senare har det framkommit osäkerheter angående anrikningstestet som försvårar vattenkvalitetsbedömningen. Efter det har Teollisuuden Vesi Oy kompletterat projektets planer angående vattenhushållning och hantering, och räknat om sulfatbelastningen till recipienten.

6 1 VATTENHANTERINGENS PRECISERINGAR Processplaneringen och vattenhanteringen har preciserats sedan miljötillståndsansökan lämnades in. Materialet som sulfatets, vattenmängdens samt de andra parametrarnas bedömning grundar sig på har utvecklats under tillståndsprocessens gång, enligt Figur 0-1. Vattenmängderna och sulfatberäkningarna som presenteras i denna komplettering har gjorts av Teollisuuden Vesi Oy. Konceptet presenteras i bilaga 1 i sin helhet, samt kortfattat nedan. Kvaliteten på vattnet som kommer från processen preciseras ytterligare då planeringen fortskrider. Bedömningen av sulfatets inverkan på recipienten som presenteras i kapitel 2.1.4, är gjord utgående från det behandlade vattnets kvalitet Sammanfattning av vattenhanteringen Uträkningarna ersätter de dokument som har lämnats in i tidigare skeden av tillståndsprocessen, vad gäller sulfatens totala belastning och dess motiveringar, eftersom anrikningsverkets sulfatbelastning har preciserats i och med anrikningstesterna som gjorts. Som grund för vattenhanteringens planering, ligger principen om ett så lågt intag av färskvatten som möjligt, samt cirkulation och återanvändning av processvatten inom anrikningsverket med hjälp av klarning och förtjockning. Dessutom ökas vattencirkulationen genom att producera färskvatten av sandmagasinets vatten med hjälp av omvänd osmos. Koncentratflödets sulfat fälls ut i en separat sulfatborttagningsanläggning, där halten återgår med hjälp av kalciumhydroxid i högt ph. Vattenhanteringsrapporten och karakteriseringsrapporten som uppdaterades i samband med svaromålet ( ) uppdateras efter att processplaneringen har fortskridit och processvattnets kvalitet har klargjorts. 2 UPPDATERING AV SULFATETS KONSEKVENSBEDÖMNING I MUONIOÄLVEN Gruvverksamhetens konsekvenser på Muonioälvens sulfathalter har uppskattats genom att räkna ett förenklat utspädningsförhållande och därigenom haltökningen i Muonioälven under gruvans verksamhetsår Uträkningarnas ursprungsdata är presenterade nedan (2.1.1 och 2.1.2) Gruvans belastning Vattenmängderna som används i sulfatbelastningsberäkningarna för området i Hannukainen följer vattenbalansen i vattenhanteringsrapporten. Däremot baserar sig belastningsuträkningarna för anrikningsverket och sandmagasinet på Teollisuuden Vesi Oy:s planer, där vatten cirkuleras mellan anrikningsverket och sandmagasinen och det cirkulerande vattnet renas, i motsats till tidigare planer. Enligt uträkningarna som Teollisuuden Vesi Oy och HMOY har gjort, antas vattnet från anrikningsverket till sandmagasinet ha en kontinuerlig sulfathalt på 5000 mg/l, och processvattenmängden från sandmagasinet till klarningsbassängen antas vara 100m 3 /h. I Tabell 2-1 har gruvans sulfatbelastning uppskattats i två scenarier: I scenariot (alternativ 1), är sulfathalten i vattnet till Muonioälven enligt Teollisuuden Vesi Oy:s belastningsuträkningar, och i det här alternativet kan sulfathalten de två första åren överstiga 2500 mg/l under ett hydrologiskt, 1/100 år, torrt år. I scenariot (alternativ 2) är sulfathalten för åren 0-3 reglerat till nivån 2500 mg/l och för åren 4-19 enligt uträknad belastning, dvs. max 1500 mg/l. Gruvområdets nederbörd inverkar betydligt på sulfatbelastningens storlek, och belastningen har därför uppskattats för ett år med genomsnittlig ne-

7 Verksamhets år derbörd, för ett en gång på hundra år återkommande torrt år, och för ett en gång på hundra år återkommande regnigt år. Dessutom har i konsekvensbedömningen beaktats en situation där gruvans sulfatbelastning är t/a i olika flödessituationer (MQ, MNQ och MHQ). Tabell 2-1 Sulfatbelastningen (t/a) från Hannukainens gruva under verksamhetsåren I alternativ 1 har sulfathalten i vattnet som leds till Muonioälven räknats enligt Teollisuuden Vesi Oy:s belastningsuträkningar. I den situationen överstiger sulfathalten 2500 mg/l, under åren 0 och 1 på ett 1/100 år torrt år. I alternativ 2 granskas en situation där sulfathalten för verksamhetsåren 0-3 fastslagits till 2500 mg/l, i vattnet som leds till Muonioälven, och för åren 4-19 då halten inte överstiger 1500 mg/l. Alternativ 1 Alternativ 2 Belastning, Belastning, Verksamhets Belastning, 1/100 torrt 1/100 vått genomsnitt Belastning, genomsnitt Belastning, 1/100 torrt Belastning, 1/100 vått år ka ka utloppets sulfathalt mg/l Utloppets sulfathalt 2500 m g/l Muonioälvens flödesuppgifter Det finns inte några långtids flödesuppgifter från området kring utloppet. Den närmaste mätstationen för vattenflöde, asteikko 800 Muonio, ligger i Muonio, uppströms från utloppet (Figur 2-1). Där är avrinningsområdet är km 2 och sjöprocenten 3,5 %.

8 8 Figur 2-1. Muonios mätstations läge. (Hertta-tietopalvelu). I Figur 2-2 visas dygnsflödets variation på mätstationen i fråga, under åren Figur 2-2. Dygnsflödets variation vid Muonio mätstation (informationstjänsten Hertta). Periodens genomsnittskurva är utmärkt med svart.

9 Ovanom utloppet, nedanom Äkäsjoki älvs mynning, är avrinningsområdet ,9 km 2 ( ) och sjöprocenten 3,3 %, dvs avrinningsområdet växer med ca 3568 km 2. Med hjälp av Muonioälvens mätstations uppgifter kan flödets genomsnitts- samt extremvärden räknas ut för avsnittet nedanom Äkäsjoki älvs mynning: MQ MNQ NQ MHQ HQ 179 m3/s 27 m3/s 11 m3/s m3/s m3/s Det månatliga genomsnittsflödet fördelas på följande sätt: m 3 /s m 3 /s Jan 40 Juli 286 Feb 35 Aug 190 Mars 31 Sept 175 April 36 Okt 156 Maj 438 Nov 119 Juni 584 Dec 62 9 En typisk dygnsflödeskurva för avsnittet nedanom Äkäsjoki älvs mynning baserad på den genomsnittliga dygnsavrinningen, är presenterad i Figur 2-3. Figur 2-3. En typisk flödeskurva för avsnittet nedanom Äkäsjoki älvmynning, baserad på flödesuppgifterna från Muonios mätstation för åren

10 2.1.3 Bedömning av sulfatets hälsorisk och ekotoxikologiska risk I bedömningen av hälsorisken och den ekotoxikologiska risken har man nyttjat principerna i den sk. KAVERI-modellen, som utvecklats i samband med Kaivosvesiverkosto 1 -projektet (Opasnet Suomi 2018a). I bedömningen av hälsoriskerna jämförs sulfatets totala halt (naturliga halt + haltökning) i Muonioälven, med kvalitetsrekommendationerna från KAVERI-materialet, samt med informationen om sulfatets hälsoverkan. Enligt grundprincipen för bedömningen av sulfatets ekotoxikologiska risk, jämförs den av gruvverksamheten orsakade haltökningen i recipienten, med miljökvalitetsnormen som korrigerats med områdetes bakgrundshalt, eller med annat gräns-/riktvärde. Det finns ingen miljökvalitetsnorm för sulfat i Finland, men i bedömningen av påverkan kan man använda Brittiska Colombias riktvärde för max. sulfat (100 mg/l). Riktvärdet är utvecklat för att skydda den av testorganismerna som visat sig vara känsligast i Meyas och Nordins (2013) utredning, dvs. regnbågslaxens yngel. Riktvärdet är inte testat i Finska vattendrag, men anses ur ett vattenskyddsperspektiv vara jämförbart med mjuka finska vattendrag. Korrigerat med bakgrundsvärdet är sulfatets riktvärde för Muonioälven därmed = 103 mg/l. Halter som inter överstiger riktvärdet är säkra i mjukt vatten (CaCO mg/l). Riktvärdet används då man granskar sulfathaltens månadsgenomsnitt (minst fem provtagningar under 30 dagar). (Opasnet Suomi 2018c) Konsekvensbedömning I Tabell 2-2 visas den årliga haltökningen som gruvverksamhetens sulfatbelastning orsakar under verksamhetsåren Sulfathaltökningen som orsakas av sulfatbelastningen under ett genomsnittligt hydrologiskt år, är räknat i förhållande till Muonioälvens uppskattade medelflöde, 179 m 3 /s, vid rörets utlopp. Haltökningen för ett regnigt och ett torrt år är uträknat enligt sulfatbelastningen för åren i fråga, för medellågvattenföring (MNQ 27 m 3 /s) och för medelhögvattenföring (MHQ 1175m 3 /s). Sådana flöden uppkommer endast tillfälligt i ett vattendrag, och förverkligas inte på årsbasis. Därför representerar det torra och det regniga årets haltökning teoretiska extremvärden för nederbörds- och flödesvariationen. 1 Gruvvattennätverk, ö.a.

11 Verksamhet sår Tabell 2-2 Haltökningen som orsakas av sulfatbelastningen (Tabell 2-1) i Muonioälven i olika flödessituationer (MQ, MNQ och MHQ efter att vattnen blandats åren 0 19), samt med en sulfatbelastning på t/a. Medelbelastning + MQ Belastning ett torrt år + MNQ Belastning ett regnigt år + MHQ Medelbelastning + MQ Belastning ett torrt år + MNQ 11 Belastning ett regnigt år + MHQ Verksamhets år 0 0,8 4,9 0,1 0 0,8 2,7 0,2 1 0,8 4,9 0,1 1 1,0 2,8 0,3 2 0,9 5,3 0,2 2 1,6 6,3 0,4 3 0,9 5,3 0,2 3 1,7 6,5 0,4 4 0,9 5,5 0,2 4 0,9 5,5 0,2 5 1,0 5,7 0,3 5 1,0 5,7 0,3 6 1,1 5,9 0,3 6 1,1 5,9 0,3 7 1,1 6,1 0,3 7 1,1 6,1 0,3 8 1,1 6,2 0,3 8 1,1 6,2 0,3 9 1,2 6,3 0,3 9 1,2 6,3 0,3 10 1,2 6,4 0,3 10 1,2 6,4 0,3 11 1,3 6,6 0,3 11 1,3 6,6 0,3 12 1,3 6,6 0,3 12 1,3 6,6 0,3 13 1,3 6,8 0,3 13 1,3 6,8 0,3 14 1,3 6,9 0,3 14 1,3 6,9 0,3 15 1,3 7,0 0,3 15 1,3 7,0 0,3 16 1,3 7,0 0,3 16 1,3 7,0 0,3 17 1,4 7,1 0,3 17 1,4 7,1 0,3 18 1,4 7,2 0,3 18 1,4 7,2 0,3 19 1,3 7,1 0,3 19 1,3 7,1 0,3 Sulfatbelastning t/a 1,8 11,7 0,3 Utloppets sulfathalt mg/l Alternativ 1 Alternativ 2 Haltökning (mg/l) Haltökning (mg/l) Utloppets sulfathalt 2500 mg/l Muonioälvens naturliga sulfatnivå, haltökningen orsakad av gruvverksamheten som mest och som minst, samt de totala sulfathalterna som uppskattas i Muonioälven under verksamhetsåren 0 19 som mest och som minst, visas i Tabell 2-3. I den nedre tabellen visas även haltökningen och den totala halten i en situation då gruvans sulfatbelastning är t/a i olika vattenlägen. Några betydande skillnader mellan de totala halternas minimi- och maximivärden i alternativen 1 och 2 finns inte, och därmed skiljer sig deras konsekvenser på Muonioälven inte heller på ett betydande sätt. Om den totala sulfatbelastningen är t/a, är genomsnittliga haltökningen och totala halten under ett torrt och under ett genomsnittligt hydrologiskt år, en aning större än i alternativen 1 och 2 (Tabell 2-3). Skillnaderna är hursomhelst små, ur Muonioälvens tillstånds perspektiv.

12 12 Tabell 2-3. Haltökningen samt den totala sulfathalten (haltökning + naturlig halt) i Muonioälven, i alternativen 1 och 2, efter att vattnen blandats under verksamhetsåren Dessutom är haltökningen för en total belastning om t/a presenterad. Alternativen 1 och 2 Muonioälven Haltökning Haltökning naturlig halt + naturlig halt mg/l mg/l mg/l Ett genomsnittligt hydrologiskt år 3 0,8 1,7 3,8 4,7 1/100 torrt år + MNQ 3 2,7 7,2 5,7 10,2 1/100 regnigt år + MHQ 3 0,1 0,4 3,1 3,4 Kuormitus t/a Muonioälven Haltökning Haltökning naturlig halt + naturlig halt mg/l mg/l mg/l Ett genomsnittligt hydrologiskt år 3 1,8 4,8 1/100 torrt år + MNQ 3 11,7 14,7 1/100 regnigt år + MHQ 3 0,3 3,3 I alla alternativ som granskats, förblir sulfathalterna i Muonioälven under riktvärdet för sulfat (103 mg/l), då gruvverksamhetens utloppsvatten har blandats helt med Muonioälvens vatten. I utloppets omedelbara närhet kan dock tidvis förekomma högre sulfatvärden än de som visas i Tabell 2-3. Utloppets inverkan på Muonioälvens vattenkvalitet beror på Muonioälvens flöde och dess variation, samt på utloppets pumpningsmängd och halter under året. Utloppets flöde varierar med avrinningsvolymen och med bassängens reglering. Inverkan på Muonioälven är som störst i början av året, från januari till april. Påverkan av halter är som störst vid sådana tillfälliga situationer, då belastningen är som störst och vattenföringen är liten. Gruvans sulfatbelastning bedöms inte ha någon skadlig inverkan på Muonioälven nedanom utloppet. Förhöjningen i sulfathalten anses inte ändra på vattendragets nuvarande kemiska eller ekologiska klass. Enligt beräkningarna förblir Muonioälvens sulfathalt under kvalitetsrekommendationen för hushållsvatten, 250 mg/l, vilket också är dricksvattnets smakgräns (Opasnet Suomi 2018b). THL 2 rekommenderar inte användning av ytvatten som hushållsvatten, men för sulfatets del uppfyller Muonioälvens vatten kvalitetsrekommendationerna för hushållsvatten även efter att gruvverksamheten inletts. Sulfathalten i älven förblir liten, varför det inte uppkommer någon risk att bli exponerad t.ex. vid simning. Sulfat är inte bioackumulerande, så det samlas inte i fiskar. 3 FÖRSLAG TILL GRÄNSVÄRDE FÖR HALT OCH FÖR ÅRSBELASTNING På basis av de preciserade sulfatberäkningarna, föreslås nya utsläppsgränsvärden enligt följande: Gränsvärde för halten Gränsvärde för halt under verksamhetsåren Y0-Y3 Gränsvärde för halt under verksamhetsåren Y4 à 2500 mg/l 1500 mg/l 2 THL: Institutet för hälsa och välfärd, ö.a.

13 Gränsvärde för belastning 13 Som årsgränsvärde för belastning av sulfat föreslås en löpande gräns mellan 4000 ton per år, upp till ton per år, beroende på årsnederbörden. Närmare beräkningar är presenterade i bilaga 1. 4 KONSEKVENSBEDÖMNINGEN I MKB:N I MKB:n (Ramboll 2013) beskrevs konsekvenserna på recipienten på följande sätt. För varje kvalitetsparameter fastslogs två gränsvärden: observationsvärde (TV) och alarmvärde (AV). Vattenorganismerna tål kortvariga förhöjningar av föroreningshalter. De internationella riktvärdena består vanligen av två värden där den ena definierar maximivärdet som vattenorganismerna tål, och den andra ett värde för långsiktig tolerans. För vattenkvalitetens börvärde är alarmvärdet (AV) satt på en nivå som är säker vid långtids exposition. Generellt är alarmvärdet (AV) det lägsta som stadgats i internationella direktiv eller i EU:s vattenlagstiftning för långsiktig exponering. Om det varken av Europeiska Unionen eller av någon annan myndighet stiftats några riktvärden för vattnets kvalitet, har man i studien använt ett alarmvärde som baseras på observationernas (eller baseline-utredningens) 99:e procentpoäng förhöjt med två standardavvikelser. Om det internationella alarmvärdet (AV) för vattenkvalitet överskrids, anses konsekvensen vara stor. Observationsvärdet (TV) definieras som det 80:e procentpoänget av baselineutredningens analysresultat för vattenkvalitetsparametrar. En överskridning av observationsvärdet indikerar att en förändring sker i vattenkvaliteten i jämförelse med baselinesituationen, och hjälper till att styra kontrollen. Att observationsvärdet överskrids en aning betyder inte i sig att det är en inverkan på vattenorganismerna eller hela vattendragets kvalitet. Kumulativa faktorer, och samverkan av olika faktorer, kan inte förutsägas eller bedömmas på ett tillförlitligt sätt. Då inverkan av överskridelser av observationsvärdet (TV) har definierats, har man använt en säkerhetsmarginal. Om observationsvärdet (TV) överskrids, definieras detta som en liten inverkan då halten hålls på en nivå som är under hälften av AV-värdet. Då halten överstiger nivån 50 % av AV-värdet, definieras påverkan som måttlig, så länge som nivån hålls under själva AV-värdet. För sulfat har observationsvärdet i Muonioälven definierats som 3,8 mg/l och alarmvärdet som 65 mg/l. I MKB:ns prognos är förändringen av vattenkvaliteten i Muonioälven nedanom blandningszonen under det 18:e verksamhetsåret 2,9 mg/l på våren och vinterns genomsnitt är 3,0 mg/l. Tabell 4-1. Prognosen för sulfatförändringar i Muonioälven nedanom blandningszonen vid punkten FS23, under gruvans 18:e verksamhetsår, enligt MKB av Ramboll (2013). Uppgifterna baserar sig på SRKs (2013) HIA-rapport och beräkningarna är konservativa. FS23 Koncentration nuläge TV 50 % AV Vår Modellerade halter för gruvverksamhetens slutskede Vinter, genomsnitt Förändring (%) Vår Vinter, genomsnitt Sulfat, mg/l 3,8 32,5 65 2,57 2,

14 5 PUNKT 1 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Raportti tehdystä koetoiminnasta sekä rikastuskokeesta. Hannukainen Mining Oy teki malmin koelouhintaa ja siihen liittyviä esivalmistelu- sekä jälkihoitotöitä heinä-syyskuussa 2017 Hannukaisen vanhalla kaivosalueella. Toiminnalla on koetoimintalupa (PSAVI/2001/2016, Nro 23/2017/1). Koelouhinnassa kerättiin malmia eri malmityypeistä. Ympäristövaikutusten tarkkailua on suoritettu koko koetoiminnan ajan. Ympäristövaikutusten tarkkailussa on keskitytty pinta- ja pohjavesien laadun seuraamiseen sekä käyttötarkkailuun koetoiminnan aikana. Lisäksi alueella on tehty melu- ja tärinämittauksia. Pinta- ja pohjavesien tarkkailun tarkoituksena on ollut seurata mahdollisia muutoksia pinta- ja pohjaveden laadussa ja määrässä. Käyttötarkkailulla on seurattu koetoiminnan teknisen työn ympäristövaikutuksia. Koetoiminnasta on laadittu raportti Koetoiminnan vaikutusten raportointi, ja raportti on täydennyksen liitteenä 2. Hannukainen Mining Oy on tehnyt uudet rikastuskokeet GTKn tiloissa, Outokummussa syksyllä Vastineen ( ) kappaleessa 3 on kuvattu rikastuskokeen pääkohdat. Lopullinen raportti ( ) on täydennyksen liitteenä 3 (vain viranomaiskäyttöön). Tehtyyn koerikastukseen liittyy epävarmuustekijöitä, joilla voi olla vaikutusta tulosten käytettävyyteen ympäristömallinnuksissa. Koerikastus tehtiin metallurgisesta näkökulmasta. Tämän takia kemikaalien annostuksia ei ole optimoitu, jonka vuoksi niitä tulisi käyttää vain suuntaa antavina arvoina ympäristömallinnuksissa. Lisäksi koerikastuksessa ei ollut käytössä veden kierrätystä prosessissa. Yleensä täyden mittakaavan rikastusprosessi käyttää vähemmän kemikaaleja johtuen veden kierrätyksestä prosessissa. Veden kierrätys vähentää myös rikkihapon ja kalkin kulutusta, joita käytetään veden käsittelyssä. Lisäksi rikastamon taloudellinen tehokkuus on iso tekijä kemikaalien käytön minimoimiseksi tuotantovaiheessa. Näiden epävarmuustekijöiden vuoksi, koerikastuksen tuloksia pitäisi tarkastella suoraan ainoastaan metallurgisesta näkökulmasta. Raportin sisältö ei siis sellaisenaan sovellu rikastuksen ympäristövaikutusten arviointiin, vaan tulokset vaativat mallintamista PUNKT 2 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Onko liitteen 8 kuvaan 2-2 jäänyt vanhaa tietoa, koska kaavion mukaan rakentamisaikaisia vesiä johdetaan Äkäsjokeen, Valkeajokeen ja Kuerjokeen (vrt. selityksen tekstiin esim. sivu 67 ja liitteen 8 kuvaan 2-1 ja taulukkoon 2-9, ei siis pitäisi johtaa vesiä Valkeajokeen ja Kuerjokeen, vaan Äkäsjokeen tai vesivarastoaltaalle)? Täydennyspyynnössä mainitut kohdat viittaavat kohtiin, jossa on kuvattu rakentamisen aikainen tilanne. Rakentamisen aikana puhtaita aluevesiä pintamaiden läjitysalueista ja toiminta-aluetta reunustavien keräilyojien vedet johdetaan kiintoaineen laskeutuksen kautta lähimpään vesistöön Hannukaisen alueella, kunnes putket vesivarastoaltaaseen ovat asennettu. Toiminnan aikana sen sijaan, mitään vesiä ei johdeta Äkäsjokeen eikä tämän sivujokiin, vaan kaikki vedet menevät purkuputkea pitkin Muonionjokeen.

15 7 PUNKT 3 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Tarkemmat perustelut lähteikköjen suojelutavoitteiden säilymiseen (selityksen kohdassa esitetyn mukaisesti) Lähteiden suojelu Luonnonsuojelulaki suojelee lähdeluontotyyppejä EU:n luontodirektiivin kautta. Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit lähteet ja lähdesuot (7160) sekä huurresammallähteet (7220, priorisoitu luontotyyppi) ovat monien Natura alueiden suojeluperusteina. Natura-alueiden lisäksi lähdeluontotyyppejä esiintyy myös mm. yksityismaan suojelualueilla. Lähteitä suojellaan lisäksi vesilain ja metsälain säädösten kautta. Vesilain 2 luvun 11 :n 1 momentissa todetaan, että lähteen luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen lähteiden suojelusta, jos lähdeluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu (VesiL 2 luvun 11 :n 2 momentti). Suojelu koskee luonnontilaisia lähteitä, joiden olennaiset ominaispiirteet eivät ole ihmistoiminnan takia muuttuneet (Hallituksen esitys vesilainsäädännön uudistamiseksi, 277/2009 vp). Luonnontilaisiksi lähteiksi katsotaan myös lähteet, joiden luonnontila on palautunut ihmistoiminnan jälkeen luonnollisen kehityksen kautta tai ennallistamistoimenpiteiden seurauksena. Luonnontilaisia lähteitä muuttaville toimenpiteille on haettava poikkeuslupaa. Metsälaki (MetsäL 1996: 10 ) määrittelee pienvedet ja niiden välittömät lähiympäristöt säästettäviksi kohteiksi, joiden hoitotoimet on toteutettava kohteen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Metsälaissa 10 :ssä määritellyt erityisen tärkeät elinympäristöt ovat pienialaisia, luonnontilaisia tai sen kaltaisia kohteita. Metsälain kohteiden luonnontilaisuus on määritelty tarkemmin metsäasetuksessa (MetsäA 1996). Asetuksen mukaan kohde on luonnontilainen, mikäli sen biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet ovat säilyneet ihmisen toiminnasta huolimatta. Metsälaissa lähteen välitön lähiympäristö on jätettävä metsänkäsittelytoimien ulkopuolelle (hakkuut, auraus), jotta lähteen ominaispiirteet säilyvät. Luontotyyppien ja lajien suojeluun liittyy keskeisesti suotuisan suojelutason käsite. Luontotyyppi lähteet ja lähdesuot (7160) on arvioitu boreaalisella vyöhykkeellä luokkaan epäsuotuisa huono, paraneva (arviointi levinneisyys: suotuisa; pinta-ala: epäsuotuisa, riittämätön; rakenne ja toiminta: epäsuotuisa, huono, kehityssuunta paraneva; tulevaisuus: epäsuotuisa, riittämätön). Arvio on pysynyt lähes ennallaan vuoden 2007 arviointiin verrattuna. Selvästi harvinaisempien, kalkkialueille keskittyvien ja luontodirektiivin ensisijaisesti suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvien huurresammallähteiden (7220) suojelutaso on arvioitu luokkaan epäsuotuisa riittämätön, vakaa (arviointi levinneisyys: suotuisa; pinta-ala sekä rakenne ja toiminta: epäsuotuisa riittämätön, vakaa; tulevaisuus: epäsuotuisa, riittämätön, paraneva). Myös huurresammallähteiden osalta arvio on pysynyt lähes ennallaan edelliseen arviointiin verrattuna. Lähteikköluontotyypit on huomioitu myös Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa. Koko maassa lähteiköt sekä huurresammallähteiköt on arvioitu vaarantuneiksi luontotyypeiksi (VU, Vulnerable). Pohjois-Suomen osalta molemmat luontotyypit on kuitenkin luokiteltu luokkaan LC (Least Concern, säilyvä; Raunio ym. 2008).

16 7.2 Suomen lähteet Maanmittauslaitoksen vuoden 2012 maastotietokantaan on merkitty maassamme yhteensä lähdettä, jotka kuuluvat luokkaan (lähde = pohjaveden maanpäällinen purkautumiskohta). Tämän perusteella Suomen maa-alueiden keskimääräinen lähdetiheys on 10,66 lähdettä/100 km 2. Maakuntatasolla lähteitä on selvästi eniten Lapissa (9 642 kpl, tiheys 10,41 kpl/100 km 2 ). Toiseksi eniten lähteitä on Pohjois-Savossa (3 883 kpl, tiheys 23,16 kpl/100 km 2 ). Maastotietokannan lähdepisteisiin sisältyy kuitenkin vain osa olemassa olevista lähteistä (Raunio ym. 2008). Lähteitä esiintyy koko Suomessa, mm. metsissä, soilla ja tuntureilla. Ilmaston humidisuuden, eli suuremman sadannan ja vähäisemmän haihdunnan, sekä maaston korkeuserojen vuoksi lähteisyys on selvästi yleisintä Pohjois-Suomen, Kainuun ja Pohjois- Karjalan tunturi- ja vaaramaastoissa. Etelämpänä lähteikköjen esiintyminen painottuu harju- ja reunamoreenialueille (SYKEn luontotyyppiesittely 2014). Suurin osa Suomen lähteistä on pieniä, alle neliömetristä muutamaan neliömetriin. Pohjois-Suomessa on kuitenkin jopa useiden hehtaarien laajuisia lähteikköjä ja tihkupintoja. Suomen suurin lähde, Karigasniemen Sulaoja purkaa runsaat m 3 vettä vuorokaudessa. Lähteiden ja lähdesoiden esiintymisverkosto on harventunut, esiintymispinta-ala pienentynyt ja jäljellä olevien esiintymien luonnontila heikentynyt. Monet lähteiden lajit ovat uhanalaistuneet. Merkittävimmät lähteiden luonnontilaa heikentäneet tekijät ovat metsien ja soiden ojitukset, hakkuut ja maanmuokkaukset sekä pohjavedenotto. Lisäksi lähteitä ovat tuhonneet ja heikentäneet mm. pellonraivaus, purojen perkaukset, maaainesten otto ja rakentaminen (SYKEn luontotyyppiesittely 2014, Raunio ym. 2008). Lähteikköjen tuhoutuminen ja luonnontilan heikentyminen on ollut voimakkainta maamme etelä- ja keskiosissa. Toisaalta pohjoisessa lähteiden suojeluaste on korkeampi. Raunion ym. (2008) mukaan Maanmittauslaitoksen maastotietokannan Pohjois- Suomen lähdepisteistä yli 20 % sijoittuu Natura-alueille (koko maassa 11 %, aineisto keskeneräinen). Vaikka maankäyttöpaineet uhkaavat monia kohteita myös tulevaisuudessa, on lähteiden ja lähdesoiden luontotyypin suojelutason kuitenkin arvioitu kehittyvän hitaasti parempaan suuntaan (SYKEn luontotyyppiesittely 2014, Raunio ym. 2008) Hannukaisen hankkeen vaikutukset lähdeluontotyyppien suojelutavoitteiden säilymiseen Hannukaisen hankkeen takia tuhoutuvat/heikentyvät lähteet on koottu taulukoihin Taulukko 7-1, Taulukko 7-2 ja Taulukko 7-3. Lähdetyypit ja niiden luonnontilaisuusluokittelu ovat peräisin LVT Oy:n luontoselvitysraportista (LVT Oy 2009 ja 2012). Hankkeen myötä on arvioitu tuhoutuvan yhteensä 23 lähdettä, lähteikköä tai tihkupintaa. Lisäksi 18 lähteen tai tihkupinnan on arvioitu heikentyvän, sillä niille on arvioitu aiheutuvan pitkällä aikavälillä kuivattavia vaikutuksia. Yhteensä vaikutuksenalaisia lähteitä, lähteikköjä tai tihkupintoja on näin ollen 41 kappaletta. Kohteista suurin osa on luokiteltu luonnontilaisiksi.

17 17 Taulukko 7-1. Rautuvaaran alueen tuhoutuvat lähteet. (tarkempaa tietoa Vastineen ( ) taulukossa 14-1) Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Määrä Lähde luonnontilainen 1 Lähde luonnontila heikentynyt 2 Tihkupinta luonnontilainen 1 Lähde ja puro luonnontilainen 1 Taulukko 7-2. Hannukaisen alueen tuhoutuvat lähteet. (tarkempaa tietoa Vastineen ( ) taulukossa 14-2) Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Määrä 498 Lähde Luonnontilainen Tihkupinta Ei luonnontilainen Lähteikköalue Luonnontilainen Lähde, tihkupintoja Luonnontilainen 1 Taulukko 7-3. Hannukaisen alueen lähteet, joihin voi kohdistua kuivattavia vaikutuksia pitkällä aikavälillä. (tarkempaa tietoa Vastineen ( ) taulukossa 14-3) Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Määrä 663a Lähde Luonnontilainen Tihkupinta Luonnontilainen Tihkupinta Luonnontila heikentynyt 1 Lähdekohteiden aineistona olleen kasvillisuusselvityksen (LVT Oy 2009) liitteenä on taulukoita, joissa on yksityiskohtaista tietoa alueella tutkituista luontokohteista. Raportissa ei ole ilmoitettu kartoitettujen lähteiden ravinteisuustasoja. Lähteellä esiintyvien sammalten ilmentämän ravinteisuuden sekä lähdettä ympäröivän kuvion luontotyypin perusteella voi päätellä suuntaviivoja lähteen ravinteisuudesta. Rautuvaaran alueella tuhoutuvista lähteistä yksi lähde (Taulukko 7-1) ja Hannukaisen alueella tuhoutuvista lähteistä neljä lähdettä esiintyy runsasravinteisilla lettosoilla (Taulukko 7-2). Niistä lähteistä, joihin voi kohdistua pitkällä aikavälillä kuivattavia vaikutuksia, letolla sijaitsee yksi lähde. Hankealueen lähteisiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi lähdeluontotyyppien suojelutavoitteiden kannalta tarkasteltiin vertailuaineistona hankealuetta ympäröivien seutujen lähdekohteita. Tarkastelua varten poimittiin Maanmittauslaitoksen maastotietokantaan (toukokuulta 2018) merkityt lähteet nelikulmion muotoiselta alueelta, 20 kilometrin säteellä hankealueesta kuhunkin pääilmansuuntaan. Tarkastelualueella sijaitsee muun muassa suuri osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta, joka kuuluu myös Natura 2000 alueverkkoon. Maastotietokannan mukaan kyseisellä tarkastelualueella sijaitsee yhteensä 421 lähdettä. Tarkastelualue ja sille merkityt lähteet on esitetty karttana alla (Kuva 7-1).

18 18 Kuva 7-1. Maanmittauslaitoksen maastotietokantaan (2018) merkityt lähteet 20 kilometrin etäisyydellä Hannukaisen hankealueesta pääilmansuuntiin, mustin pistein merkittyinä, sekä maastossa hankealueen lähialueen perustilaselvityksien yhteydessä havaitut lähteet erivärisin ympyröin merkittyinä: Mustat sijaitsevat toimintojen ulkopuolella, punaiseksi värjätyt jäävät toimintojen alle ja vaaleanpunaiset saattavat muuttua lähellä sijaitsevien kaivosrakenteiden johdosta. Tarkastelun perusteella voidaan todeta, että hankealuetta ympäröivällä alueella sijaitsee huomattavan paljon tunnettuja lähteitä, Lappi yleensäkin on maamme runsaslähteisimpiä alueita. Tarkastelun suhteen on huomioitava, etteivät maastotietokannan lähdetiedot ole kattavat; todellisuudessa lähteitä esiintyy huomattavasti tietokantaan ja karttaaineistoihin merkittyä enemmän. LVT Oy:n tekemissä luontoselvityksissä Kolarin selvitysalueilla paikallistettiin yhteensä 127 lähteikköä, lähdettä tai tihkupintaa (LVT 2009). Hankkeen myötä häviävistä tai muuttuvista lähteistä vain yksi on merkitty Maanmittauslaitoksen maastotietokantaan. Näin kaikki häviävät tai muuttuvat lähteet muodostavat alle 10 % karttatarkastelualueen lähdekohteista. Todellisuudessa osuus on huomattavasti tätä pienempi, kun otetaan huomioon, että maastotietokantaan on merkitty vain osa maastossa olemassa olevista lähdekohteista.

19 Hankealueen lähteistä ei ole käytettävissä tarkkoja tietoja ravinteisuustasoista tai muista tarkemmista ominaisuuksista. Suomen lähteet ovat yleensä suurimmaksi osaksi pieniä, korkeintaan muutaman neliömetrin kokoisia. Suurin osa hankkeen vaikutusalueen lähteistä on luonnontilassa. Myöskään maastotietokannasta poimituista, todennäköisesti pääosin luonnontilaisista lähdekohteista ei ole käytettävissä tarkempia ravinteisuus- tai kokotietoja. Todennäköisesti valtaosa Hannukaisen, kuten muunkin Suomen lähteistä on ravinteisuudeltaan meso-eutrofisia. Harvinaisten huurresammallähteiden sammallajisto eroaa selvästi yleisempien lähteiden lajistosta. Laadituissa kasvillisuusraporteissa ei ole mainintoja eutrofisista huurresammallähteistä hankealueella. Huurresammallähteet keskittyvät kalkkialueiden lehto- ja lettokeskuksiin, eikä Kolari sijaitse näillä alueilla. Todennäköisesti hankealueen ympäristön lähteet ovat näin ollen sekä ravinteisuudeltaan että kooltaan vastaavan kaltaisia kuin Hannukaisen hankkeen vaikutuksenalaiset lähteet. Yleisesti ottaen lähteiden suurimpia uhkia ovat ojitukset, hakkuut, maanmuokkaukset ja rakentaminen. Runsasmetsäisellä ja soisella tarkastelualueella ojituksia on tehty jonkin verran. Luonnonalueet ovat kuitenkin luonteeltaan laajoja ja yhtenäisiä. Ihmistoiminnan vaikutus ympäröivillä seuduilla keskittyy vahvasti tietyille alueille. Tarkastelualueen lähteistä suurin osa on todennäköisesti pitkälläkin aikavälillä luonnontilaisena säilyviä kohteita. Pohjois-Suomen osalta lähteiköt ovat yleensäkin luokiteltu säilyväksi luontotyypiksi (LC, Least Concern; Raunio ym. 2008). Tarkastelualueella on lisäksi muutamia suojelualueita, joista laajimpana Pallas- Yllästunturin kansallispuisto. Vesi- ja/tai metsälain säädökset suojelevat lähteitä ja niiden lähiympäristöjä kaikkialla, mutta suojelualueiden lähteiköt ovat kokonaan turvassa muulta maankäytöltä. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueelta laskettiin karttatarkastelun perusteella useita kymmeniä lähteitä. Lähiseutujen runsaslähteisyyden ja muiden edellä mainittujen tietojen perusteella arvioidaan, etteivät lähdeluontotyyppien suojelutavoitteet huomattavasti vaarannu Hannukaisen hankkeen vaikutusten seurauksena. Kuten lupahakemuksessa ( ) on esitetty, Hannukainen Mining Oy hakee ympäristönsuojelulain 199 :n mukaista lupaa luvanvaraisen toiminnan aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ja vesilain 3 luvun 16 :n mukaista valmistelulupaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten. Töiden aloittamista varten asetetaan vakuus, jotta ympäristö voidaan saattaa ennalleen, mikäli toiminta ei käynnisty, lupamääräykset muuttuvat tai lupaa ei muutoksenhaun johdosta myönnetä. Lähteiden osalta varmistetaan, etteivät valmistelevat työt vaikuta tiedossa oleviin lähteisiin peruuttamattomalla tavalla, erityisesti sellaiset lähteet jotka sijaitsevat suunnitellun infran lähettyvillä PUNKT 4 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Meluselvitys (liite B, kohta 5.1, kpl 1): Äkäsjoen ylittävällä kohdalla kuljetinhihna aiheuttaa melua loma-asutukselle ja hakija aikoo parantaa koteloinnin ääneneristävyyttä. Esitettävä, miten tämä tehdään ja miten se vaikuttaa meluun. Aikaisemmissa selvityksissä Hannukaisen kaivokselta Rautuvaaran rikastamolle kulkevan hihnakuljettimen melun leviäminen on mallinnettu pahimman mahdollisen tilanteen mukaisesti tilanteessa, jossa ei ole otettu huomioon kuljettimeen liittyviä rakenteita, kuten seiniä ja kattoja. Liitteenä 4 olevassa Rambollin laatimassa ( ) selvityksessä

20 on tarkasteltu kuljetinta ja vetoasemia ympäröivien rakenteiden vaikutusta kuljetinmelun leviämiseen Äkäsjoen ylityksen ympäristössä. Rambollin laatimassa selvityksessä tarkastelualue rajattiin hihnakuljettimen Äkäsjoen ylittävän osuuden lähiympäristöön. Mallinnus tehtiin yöajalle (klo 22-7) kaivoksen tuotantovaiheen aloitustilanteessa. Äkäsjoen ylitystä lähimpänä olevat häiriintyvät kohteet sijaitsevat yli 3 km etäisyydellä pääasiallisista kaivostoiminnoista, joten merkittävin melulähde alueella on mallinnustulosten perusteella hihnakuljetin. Suuresta etäisyydestä pääasiallisiin kaivostoimintoihin johtuen erot päivä- ja yöajan keskiäänitasoissa sekä eri tuotantovuosien aikaisissa keskiäänitasoissa ovat tarkastelualueella erittäin pieniä. Mallinnustulosten perusteella hihnakuljettimen ja sen vetoasemien yhdessä muun kaivosmelun kanssa aiheuttamat päivä- ja yöajan keskiäänitasot alittavat Vnp:n 993/1992 mukaiset ohjearvot kuljetinta lähimpinä olevissa häiriintyvissä kohteissa. 20 Kuva 8-1. Ote Rambollin laatimasta melun leviämismallinnuskartasta, kun hihnakuljettimen ja vetopäiden ympärille rakennetut rakenteet ovat huomioitu mallinnuksessa (kartta kokonaisuudessaan liitteessä 4).

21 9 PUNKT 5 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Päivitetyt suunnitelmat purkuputken linjauksesta, putkikoosta, virtauksista jne. mikäli purkuputken kokoa muutetaan alkuperäisestä esityksestä. Muuttuneiden aluevesisuunnitelmien johdosta todettiin vastineessa ( ) kaivokselta tulevan mahdollisen maksimivesimäärän olevan melko lähellä purkuputken maksimikapasiteettia, kuitenkaan ylittämättä sitä. Laskettu tilanne, jossa pumpattava vesimäärä olisi lähellä putken maksimikapasiteettia, on kaivostoiminnan loppuvaiheessa tapahtuva, kerran sadassa vuodessa toistuvan märän toukokuun valuntapiikin mukainen. Vastineessa todettiin lisäksi, että putkikokoa ja pumppauskapasiteettia kasvatetaan vastaamaan mahdollisia maksimivesimäärätilanteita. Purkuputken suunnitelmia tarkennetaan kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun rikastamo- ja vesienkäsittelysuunnitelmat ovat lopullisessa muodossaan PUNKT 6 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) 10.1 PAF-sivukivialue Vähintään yleissuunnitelmatasoinen pohjarakenneratkaisu PAF-sivukivialueen sekä selkeytys- ja vesivarastoaltaiden osalta. PAF-sivukivialueille esitetään perusratkaisuna pohjarakennetta, jossa tiivisteenä on 1,5 mm paksu HDPE-kalvo, tai vastaavan suojaustason omaava tiivisrakenne. Kalvon alla on tasattu moreenikerros ja sen päällä tasauskerros kivituhkasta. Kalvon päälle esitetään asennettavaksi suojageotekstiili 800 g/m 2. Suojageotekstiilin lopullinen paino tarkistetaan toteutussuunnitteluvaiheessa yhdessä kalvon toimittajan kanssa. Suojageotekstiilin päälle tulee murske #0/16, pienlouhe #0/200 ja #0/600. Rakenteen kokonaispaksuus on mm. Esitetyt pohjarakennekerrokset ja kerrospaksuudet ovat seuraavat: - Louhe #0/ mm - Louhe #0/ mm - Murske #0/ mm - Suojageotekstiili 800 g/m 2 - HDPE-kalvo 3 1,5 mm - Kivituhka #0/4 mm 100 mm - Moreeni PAF-sivukivialueen tasaus tehdään luontaista maanpintaa mukaillen siten, että pohjalle ei jää painanteita, vaan vesi pääsee poistumaan keskialueelta reuna-alueille painovoimaisesti. Alueen muotoilu tehdään leikkaamalla ja täyttämällä paikalta leikatusta moreenista. Tasaus tehdään siten, että kaltevuudet ovat keskimäärin välillä 1:4 1:20. Alueen reunalle tehdään suotovesien keräysoja. HDPE- kalvo ulottuu ojan takaluiskaan, jolloin suotovedet saadaan kerättyä reuna-alueilta hallitusti. Suotovedet johdetaan keräyspisteisiin, mistä vedet pumpataan käsittelyyn. Tarvittavilta osin alueelle rakennetaan ulkopuoliset eristysojat, joilla estetään ulkopuolisten puhtaiden vesien pääsy sivukivialueelle. 3 Tai vastaavan suojaustason omaava tiivisrakenne

22 PAF-sivukivialueiden yleistasaukset ja vesien johtaminen sekä leikkauspiirustukset on esitetty liitteessä Selkeytys- ja vesivarastoaltaat Vesilaatu Pohjarakenne Tehdyn vesivarastoaltaan vedenlaatuarvion mukaan veden ainespitoisuudet ovat pääosin pieniä. Jos niitä verrataan esim. talousvesinormeihin (STM 683/2017) ylittyvät laatuvaatimukset tai tavoitteet lievästi vain ph-arvon, sulfaatin, kromin, raudan ja mangaanin osalta. Hannukaisen alueella on havaittavissa pohjaveden laatumuutoksia myös luontaisesta geokemiasta johtuen (sulfidimalmialue). Esimerkiksi Kivivuopionvaaran tutkimuksissa (SRK 2013a) pohjavedestä on havaittu kohonneita sulfaattipitoisuuksia (korkeimmillaan lähellä talousvesinormia 250 mg/l). Kivivuopionvaaran alue ei ole pohjaveden virtaussuunnassa kaivosalueiden alapuolella eikä alueella sijaitse mitään aiempaan kaivostoimintaan liittyvää infrastruktuuria, joten todennäköisesti havaitut kohonneet pitoisuudet johtuvat alueen maa- ja kallioperän luontaisesta geokemiasta. Pohjaveden luontainen virtaussuunta on pääosin kaakkoon kohti Äkäsjokea. Myös Rautuvaaran alueelle sijoittuvan selkeytysaltaan veden ainespitoisuudet ovat vedenlaatuarvion mukaan pääosin pieniä. Ainostaan sulfaatin, raudan ja mangaanin sekä ph-arvon osalta talousveden laatuvaatimukset ja -tavoitteet eivät täyttyisi. Yhteenvetona vesilaadusta voidaan todeta, että altaiden veden laadun arvioidaan olevan pääosin hyvä lukuun ottamatta lähinnä kohonnutta sulfaattipitoisuutta. Alueen luontainen geokemia vaikuttaa myös pohjaveden laatuominaisuuksiin. Siten altaiden veden laadulla ei ole merkittäviä vaikutuksia kohdealueidensa maaperään eikä myöskään pohjaveden laatuun. Lisäksi on huomioitava, että alueen maaperän luontainen vedenjohtavuus on pieni ja suotautuessaan maakerrosten läpi vesi puhdistuu myös luontaisesti ja samalla tapahtuu myös laimenemista. Allasalueiden alueella ei ole vedenhankintaa varten luokiteltuja tärkeitä pohjavesialueita (läheisyydessä vain III lk alueita). Pohjavesialueiden luokitusta ollaan myös muuttamassa (Kivivuopionvaara ja Kuervaara poistetaan luokituksesta). Selkeytysaltaan kohdalla pohjamaa on silttistä hiekkamoreenia, jolla on luonnostaan pieni vedenläpäisevyys. Matalimmilla alueilla moreenin päällä on turvekerros, joka painotetaan moreenilla tai muulla painotukseen kelpaavalla kivennäismaalla, kerrospaksuus 0,4 0,5 m. Painotus estää turpeen nousun pohjasta ja painotettuna turve toimii eristys-/suodatinrakenteena. Luontaisen pohjamaan arvioidaan toimivan riittävänä pohjarakenteena eikä siitä arvioida aiheutuvan haittaa alueen maaperälle eikä pohjaveteen. Vesivarastoaltaan alueella maaperä on moreenia ja alavimmilla alueilla moreenin päällä on turvekerros. Varastoitavan veden laatu vastaa luonnonvesiä eivätkä sen vuoksi erilliset pohjarakenteet ole tarpeellisia. Turvealueilla turve painotetaan moreenilla tai muulla painotukseen kelpaavalla kivennäismaalla, kerrospaksuus 0,4 0,5 m. Painotus estää turpeen nousun pohjasta ja painotettuna turve toimii eristys-/suodatinrakenteena. Vesivarastoaltaan eteläpuolen padon alle on esitetty pohjamaan ja kallion injektointia noin 10 m syvyyteen, jolla vähennetään altaasta suotautuvan veden määrää, mikä on eduksi myös hakijalle vesivarastoaltaan veden pysyvyyden kannalta. Selkeytys ja vesivarastoaltaille ei esitetä erillisiä pohjarakenteita.

23 11 PUNKT 7 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Kivivuopionojan uoman siirron rakennussuunnitelmat on päivitettävä hakijan selityksessään (kohta 6.1.) kerrotun mukaisesti. Kivivuopionojan suunnitelmat ovat päivitetty. Ne ovat täydennyksen liitteenä 6. Uoman alaosan loivennus on esitetty toteutettavan putousportailla, missä kaltevuus on paikallisesti jyrkempi, kaltevuus 1:5. Putousportaiden kohdat eroosiosuojataan murskeella 0/150 mm, kerrospaksuus 300 mm. Putousportaiden välissä uoman kaltevuus on 0,5 % PUNKT 8 I BEGÄRAN OM KOMPLETTERING (ENDAST PÅ FINSKA) Vesitaselaskelmia täydennettävä kaivoksen sulkemisen jälkeisellä vesitasetarkasteluarviolla. Sulkemisen jälkeistä tarkastelua on tehty SRK:n HIA Phase 2 (2013) -raportissa. Tähän on tiivistetty ko. raportin tuloksia. SRK:n (2013) raportissa on oletettu valuma-alueiden rajat sulkemisen jälkeen (Kuva 12-1 ja 12-2). Valkeajoen valuma-alueelle jäisi suljettu ja peitetty Hannukaisen vesivarasto. Kuerjoen valuma-alueelle Kuervitikon avolouhos, Äkäsjoen valuma-alueelle muut Hannukaisen toiminnot (sivukivialueet ja pintamaan läjitysalueet, Hannukaisen avolouhos sekä teollisuusalue) ja Niesajoen valuma-alueelle Rautuvaaran toiminnot (rikastamo, rikastushiekka-altaat sekä selkeytysallas (etelä), valmiiksi valuma-alueella on vanha selkeytysallas (pohjoinen)).

24 24 VALKEAJOEN VALUMA- ALUE KUERJOEN VALUMA-ALUE VALKEAJOKI NAF SIVUKIVI- ALUEET (länsi) Suljettu ja peitetty vesivarasto PAF SIVUKIVI- ALUEET (länsi) KUERVITIKKO AVOLOUHOS ylitevuoto TEOLLISUUSALUE m3/v KUERJOKI PINTAMAAN LÄJITYSALUEET (länsi) PINTAMAAN LÄJITYSALUE (itä) PAF SIVUKIVI -ALUEET (itä) NAF SIVUKIVI -ALUEET (itä) HANNUKAINEN AVOLOUHOS m3/v ylitevuoto ÄKÄSJOKI ÄKÄSJOEN VALUMA-ALUE Kuva Sulkemisen jälkeiset toiminnot ja oletukset valuma-alueista HIA Phase 2- raportissa sekä jokiin menevä arvioitu vesimäärä

25 25 NIESAJOEN VALUMA-ALUE RIKASTAMO RAUTUVAARA SELKEYTYS-ALLAS (pohjoinen, vanha) HIGH-S RIK.HIEKKA LIMS RIK.HIEKKA RAUTUVAARA SELKEYTYSALLAS (etelä, uusi) NIESAJOKI Kuva Sulkemisen jälkeiset toiminnot ja oletus valuma-alueesta HIA Phase 2- raportissa 12.1 Avolouhosjärvien täyttyminen Sulkemisen jälkeen kaivoksen kaksi avolouhosta annetaan täyttyä vedestä. Avolouhosten täyttyminen on laskettu sateen, haihdunnan ja pohjaveden avulla. Sivukivialueiden ja pintamaan läjitysalueiden valunta laskee avolouhoksia kohti. Vesitase tehtiin Gold- Sim-ohjelmistolla, alkuoletuksella, että avolouhokset ovat tyhjinä kun toiminnot lopetetaan. Vesitaseen pääsyötteet ja tulokset ovat: - pintavalunta (louhokset, pintamaan läjitysalueet, sivukivialueet) - sade ja haihdunta - valuma-alueen valunta - pohjaveden sisäänvirtaus ja lähtövirtaus - pumppaus - ylitevuoto Hydrologinen data on vastaava kuin vesienhallintaraportissa (vesienhallintaraportti taulukko 4-2, 4-3, 4-5). Niiden avulla on laskettu prosenttiosuus jokaiselle kuulle, jonka avulla on laskettu eri syötteet (Taulukko 12-1).

26 Taulukko Arviot kuukausittaisesta sateesta ja haihdunnasta Parametri Prosentteja kuukaudessa (%) tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Sade 6,5 5,1 5,4 5,9 6,4 9, ,4 9,6 8,9 8,6 6,3 Tehollinen sade ,2 9, ,4 9,6 8,9 0 0 Järvi haihdunta , ,7 27,6 22,9 10,4 3,8 0,4 0 Valuma-alueen valunta 2, ,1 32,6 15 7,7 7,3 7,5 8,7 6,5 3,9 Pintavalunnalle sivukivialueella ja valuma-alueella annettiin kerroin 0,5 perustuen vastaavien kaivosalueiden tutkimuksiin. Louhosseinämille tuleva valunta riippuu järven vedenkorkeudesta eli avoimesta pintaalasta. Laskenta on tehty kuvan Kuva 12-3 oletuksilla. Eli louhosseinämille tuleva valunta pienenee sitä mukaan kun louhos täyttyy. Sade ja haihdunta avoimelta järvipinnalta otettiin huomioon myös kuvan mukaisesti. 26 Kuva Hannukaisen ja Kuervitikon louhosten vedenkorkeuden arvioitu kehitys Sivukivialueet reunustavat louhoksia ja sulkemisen jälkeen sivukivialueiden (ja maanläjitysalueiden) pintavalunta valuu avolouhoksiin. Sivukivialueita ja maanläjitysalueita on yhteensä 6 sulkemisen jälkeisellä ajalla. Niiden valunnat louhoksiin on esitetty taulukossa.

27 Taulukko Virtaama sivukivialueilta avolouhoksiin 27 Sivukivialue Normaali vuosi Kuiva vuosi Märkä vuosi Valuma-alueen purkupiste Mm 3 /vuosi Mm 3 /vuosi Mm 3 /vuosi Pintamaanpoisto (länsi) 0,21 0,11 0,3 Hannukaisen avolouhos Sivukivialue NAF (länsi) 0,29 0,15 0,41 Hannukaisen avolouhos Sivukivialue PAF (länsi) 0,1 0,05 0,14 Hannukaisen avolouhos Pintamaanpoisto (itä) 0,32 0,16 0,45 66 % Hannukainen, 33 % Kuerjoki Sivukivialue NAF (itä) 0,29 0,14 0,4 Hannukaisen avolouhos Sivukivialue PAF (itä) 0,47 0,23 0,66 Hannukaisen avolouhos Hannukaisen ja Kuervitikon pohjaveden tulovirtaama on selvitetty pohjavesimallinnuksella. Pohjaveden virtaama pienenee sitä mukaan kun avolouhokset täyttyvät (Taulukko 12-3). Taulukko Pohjaveden virtaama louhosjärven eri tasoilla Veden taso mpy Hannukainen Pohjaveden virtaama Kurvitikko Pohjaveden virtaama (m 3 /vrk) Veden taso mpy (m 3 /vrk) Avolouhosten vesitaseeseen on otettu myös huomioon se, että mikäli avolouhokset halutaan täyttyvän nopeammin, voisi esimerkiksi Hannukaisen vesivarastoaltaasta pumpata vettä. Kun vesivarastoallas on saatu tyhjäksi, pumppausta voidaan jatkaa Äkäsjoesta.