KOMISSION TIEDONANTO. eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta Vesi on perusoikeus! Vesi kuuluu kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke!

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2014) 177 final KOMISSION TIEDONANTO eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta Vesi on perusoikeus! Vesi kuuluu kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke! FI FI

2 1. JOHDANTO Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön eurooppalainen kansalaisaloite. Sen tarkoituksena on kannustaa kansalaisia osallistumaan aktiivisemmin demokraattiseen päätöksentekoon Eurooppaa koskevissa asioissa 1. Sen avulla miljoona Euroopan unionin kansalaista vähintään seitsemästä eri jäsenvaltiosta voi pyytää Euroopan komissiota tekemään lainsäädäntöaloitteen EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Kansalaisaloite on ensimmäinen osallistavan demokratian väline EU:n tasolla. Se otettiin käyttöön huhtikuussa 2012, ja yli viisi miljoonaa eurooppalaista on jo allekirjoittanut yli 20 eri aloitetta. Vesi on perusoikeus on ensimmäinen eurooppalainen kansalaisaloite, joka täytti kansalaisaloitteesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa asetetut vaatimukset. Aloitteen järjestäjät toimittivat sen virallisesti komissiolle 20. joulukuuta 2013 saatuaan yli 1,6 miljoonan EU-kansalaisen tuen hankkeelle. Kansalaisaloitteesta annetun asetuksen mukaan komissiolla on kolme kuukautta aikaa antaa aloitteen perusteella tiedonanto, jossa esitetään komission oikeudelliset ja poliittiset päätelmät kansalaisaloitteesta sekä toimet, jotka komissio aikoo toteuttaa, ja sen perustelut näiden toimien toteuttamiselle, tai jos se ei aio toteuttaa toimia, niistä pidättymiselle 2. Komissio tapasi 17. helmikuuta 2014 aloitteen järjestäjät, jotka esittelivät samana päivänä aloitteensa Euroopan parlamentissa järjestetyssä julkisessa kuulemisessa. Tämän tiedonannon liitteessä I esitetään lisätietoja tätä ensimmäistä kansalaisaloitetta koskevasta menettelystä. Vesi on perusoikeus -aloitteessa komissiota vaaditaan esittämään lainsäädäntöä, jolla pyritään toteutetaan käytännössä Yhdistyneiden Kansakuntien hyväksymää ihmisten yleistä oikeutta veteen ja sanitaatioon sekä edistämään veden ja jätevesihuollon saatavuutta kaikille julkisena palveluna 3. Aloitteessa vaaditaan lisäksi, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot takaavat kansalaisille oikeuden puhtaaseen juomaveteen ja toimivaan jätevesihuoltoon. Kansalaisten vesihuolto ja luonnon vesivarojen omistus ja käyttöoikeus eivät ole globaalien markkinavoimien määrättävissä. Vesihuollon järjestäminen vaatii yhteiskunnallista säätelyä eikä sitä voi täysin vapauttaa kilpailulle. EU ryhtyy toimimaan entistä tehokkaammin sen puolesta, että puhdas juomavesi ja jätevesihuolto saadaan maailmanlaajuisesti kaikkien saataville. Aloite kattaa monia aloja sekä politiikan osa-alueita niin EU:n kuin jäsenvaltioiden tasollakin. Sitä on tarkasteltava EU:n perussopimuksen määräysten mukaisesti, ja huomioon on otettava erityisesti annetun toimivallan periaate, toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, kansalaisaloitteesta, EUVL L 65, , s. 1. Kansalaisaloitteesta annetun asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan. 2

3 2. NYKYTILANNE Turvallinen juomavesi ja jätevesihuolto liittyvät erottamattomasti oikeuteen elää, ihmisarvon kunnioittamiseen ja riittävän elintason tarpeeseen. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kansainvälisessä oikeudessa ja näkyvimmin Yhdistyneissä Kansakunnissa 4 on tunnustettu jokaisen oikeus turvalliseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon. YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 64/292 tunnustetaan, että oikeus turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon on ihmisoikeus, joka on välttämätön ihmisarvoisen elämän ja kaikkien ihmisoikeuksien täysimääräisen toteuttamisen kannalta. Lisäksi vuonna 2012 pidetyn YK:n kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) päätösasiakirjassa valtion- ja hallitusten päämiehet ja korkean tason edustajat sitoutuvat siihen, että turvallista juomavettä ja jätevesihuoltoa koskeva ihmisoikeus saatetaan vähitellen voimaan (niiden) koko väestön osalta kansallista itsemääräämisoikeutta täysimääräisesti noudattaen 5. Euroopan tasolla Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmassa todetaan, että veden saanti on tunnustettava ihmisten perusoikeudeksi, koska vesi on yksi maapallon keskeisistä luonnonvaroista, joka on yhteinen koko ihmiskunnalle 6. Myös EU on vahvistanut, että kaikilla valtioilla on ihmisoikeuksiin liittyvä velvoite turvata juomaveden saatavuus niin, että se on fyysisesti saavutettavissa, kohtuuhintaista ja laadultaan kelvollista 7. Nämä periaatteet ovat viitoittaneet myös EU:n toimintaa. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivissä tunnustetaan, että vesi ei ole tavallinen kaupallinen tuote, vaan pikemminkin perintö, jota on sellaisena suojeltava, puolustettava ja kohdeltava 8. Tiettyjen EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien ja periaatteiden voidaan myös tulkita viittaavan suoraan turvallisen juomaveden saantiin ja toimivaan jätevesihuoltoon. Turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon puuttuminen vaikuttavat selvästi ihmisoikeuksien kuten oikeus ihmisarvoon (1 artikla) tai oikeus elämään (2 artikla) tehokkaaseen suojaamiseen. Myös EU:n sitoutuminen ympäristönsuojelun korkeaan tasoon 9 (37 artikla) olisi otettava huomioon tässä yhteydessä. Vaikka perusoikeuskirjaa sovelletaan jäsenvaltioihin vain pantaessa EU:n lainsäädäntöä täytäntöön, EU:n lainsäädännön jokaisen säännöksen on sellaisenaan oltava perusoikeuskirjan mukainen. Näin ollen kaikkien EU:n toimielinten ja elinten on noudatettava peruskirjaan kirjattuja oikeuksia ja varmistettava, että kaikki perussopimuksen nojalla toteutetut toimenpiteet ovat kyseisten oikeuksien mukaisia. Komissio on ottanut tämän kansalaisaloitteen analysoinnissa huomioon nämä seikat, jotta se voisi esittää päätelmänsä kansalaisaloitteesta annetun asetuksen 10 artiklan mukaisesti Ks. YK:n yleiskokouksen päätöslauselma nro 64/292, , ja YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmat 7/22, , ja 15/9, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma nro 1693/2009. Korkean edustajan Catherine Ashtonin EU:n puolesta antama maailman vesipäivää koskeva julkilausuma, , doc 7810/10. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY johdanto-osan 1 kappale. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 191 artiklan 2 kohdalla varmistetaan myös, että ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. 3

4 EU:n panos puhtaamman veden saannin helpottamiseen Jotta voidaan varmistaa talousveden ja jätevesihuollon saatavuus ja parantaa sitä, keskeisiä tekijöitä ovat laatu, fyysinen saavutettavuus ja edullisuus. EU on valinnut kaksi pääasiallista toimintalinjaa, joilla se on vaikuttanut siihen, että sen jäsenvaltioiden väestön käytettävissä on turvallista juomavettä ja jätevesihuollon palveluja. Ensiksikin EU on laatinut kunnianhimoiset veden laatua koskevat standardit, joilla varmistetaan niin kansanterveyden kuin ympäristön suojelun korkea taso. Toiseksi EU on tarjonnut taloudellista tukea jäsenvaltioiden vesihuoltoinfrastruktuurin laajentamiseen ja kehittämiseen. Se on auttanut näin parantamaan vesihuoltoon liittyvien palvelujen laatua ja fyysistä saatavuutta. EU otti veden laatua koskevat vähimmäisvaatimukset käyttöön 1970-luvulla ja on laajentanut vesilainsäädäntöään vähitellen viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Vesipolitiikan puitedirektiivi 10, juomavesidirektiivi 11 ja yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskeva direktiivi 12 ovat alan keskeistä EU-lainsäädäntöä. Tämän lainsäädännön lähestymistapa vesihuoltoon on kokonaisvaltainen, ja sillä varmistetaan, että vesi täyttää tiukat vaatimukset ja on sen vuoksi turvallista, terveellistä ja puhdasta. Näiden EU:n ympäristösääntöjen täytäntöönpano on parantanut merkittävästi juomaveden laatua EU:ssa, etenkin Itä- ja Keski-Euroopan maissa. EU:n koheesiopolitiikalla on vuosien ajan tuettu vahvasti jäsenvaltioiden toimia, joilla ne ovat kehittäneet ja parantaneet juomavesi- ja jätevesipalvelujensa infrastruktuuria. Esimerkiksi vuoden 2007 jälkeen yli 2,6 miljoonan ihmisen kohdalla yhdeksässä eri jäsenvaltioissa juomaveden saatavuus on parantunut EU:n rahoitustuen avulla. Tämän lisäksi 5,7 miljoonan ihmisen kodit neljässätoista eri jäsenvaltiossa on kytketty paremmin toimivaan jätevesiverkkoon. Viimeisten seitsemän vuoden aikana ( ) EU on myöntänyt juomaveden jakelulle ja jätevesihuollon hankkeille ja infrastruktuureille lähes 22 miljardia euroa rahoitustukea. Edullisuus on myös keskeinen tekijä, sillä sen myötä jokaisella on mahdollisuus vesihuoltopalveluihin. EU ei osallistu veden hinnan määrittämiseen, sillä siitä päätetään kansallisella tasolla. Vesipolitiikkaan liittyvässä EU:n ympäristölainsäädännössä asetetaan kuitenkin joitakin perusperiaatteita jäsenvaltioissa sovellettavalle vedenhinnoittelupolitiikalle. Vesipolitiikan puitedirektiivissä edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että veden kuluttajahinta vastaa veden käytöstä aiheutuneita todellisia kustannuksia. Tämä edistää rajallisten vesivarojen kestävää käyttöä. EU:n vesipolitiikan peruslähtökohtana on, että vesihuoltopalvelujen kohtuullinen hinta on ratkaisevan tärkeää. Kansallisilla viranomaisilla on toimivalta toteuttaa käytännön tukitoimenpiteet, joilla turvataan epäedullisessa asemassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista, EYVL L 327, , s Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta, EYVL L 330, , s Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä, EYVL L 135, , s

5 olevien ihmisten tilanne ja puututaan vedensaannin ongelmiin (esimerkiksi tukemalla matalatuloisia kotitalouksia tai asettamalla julkisen palvelun velvoitteita). Vesihuoltopalvelujen tarjoaminen sisämarkkinoilla EU:ssa päätösvalta parhaasta toimintatavasta vesihuollon alalla on selkeästi jäsenvaltioiden viranomaisilla. Vesihuoltopalvelujen tarjoamisesta vastaavat yleensä paikallisviranomaiset, jotka ovat lähimpänä kansalaisia ja tuntevat heidän huolensa. Viranomaisilla on täysi vapaus valita, tarjoavatko ne nämä itse palvelut vai osoitetaanko ne oikeudellisesti erillisen mutta kokonaan julkisessa omistuksessa olevan yksikön tehtäväksi. Viranomaiset voivat myös ulkoistaa kaikki vesihuoltopalvelut tai osan niistä yksityisyritykselle tai sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa olevalle yritykselle. Ulkoistaessaan palvelut viranomaisilla on täysi oikeus asettaa yksityisille toimijoille selvät tavoitteet, jotta voidaan varmistaa, että niiden hallintoalueella tarjotut palvelut täyttävät asetetut vaatimukset. EU puolestaan huolehtii siitä, että perussopimuksen keskeisiä periaatteita kuten avoimuus ja yhdenvertainen kohtelu noudatetaan. Samalla perussopimuksen määräykset edellyttävät, että EU ei puutu kansallisiin päätöksiin, joilla säännellään vesihuoltolaitosten omistusjärjestelyjä 13. EU:n sisämarkkinasäännöissä kunnioitetaan täysin viranomaisten toimivaltaa varmistaa edellytettyyn laatuun tähtäävät palvelustandardit, päättää sovellettavista hinnoista ja asettaa kaikki asiaankuuluvat julkisen palvelun velvoitteet (esimerkiksi epäedullisessa asemassa olevien kuluttajien etujen suojaamiseksi). Sisämarkkinasäännöillä pyritään lisäämään avoimuutta, varmistamaan syrjimättömyys ja antamaan kansalaisille mahdollisuus saada paras vastine rahalle, jota he maksavat maksuina tai veroina. Esimerkiksi julkisia hankintoja koskevilla EU:n säännöillä varmistetaan, että jos viranomaiset päättävät käyttää ulkopuolista yritystä vesihuoltopalvelujen tarjoamiseen, valintamenettely on avoin ja varmistaa kuluttajien kannalta parhaan tarjouksen valinnan. Julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä sovelletaan myös, kun viranomaiset päättävät tarjota näitä palveluja julkisen sektorin sisäisen yhteistyön avulla, ja se tarjoaa turvalliset ja joustavat sääntelypuitteet yhteistyölle. Kansalaisaloitteessa esitettiin huoli siitä, että vedenjakeluun ja vesivarojen hallinnointiin ei pitäisi soveltaa sisämarkkinasääntöjä. Lisäksi vesihuoltopalvelut olisi aloitteen mukaan suljettava pois markkinoiden vapauttamisen piiristä. Komissio vahvistaa, että julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä ei sovelleta, kun paikallisviranomaiset päättävät tarjota itse näitä palveluja joko yhteisyrityksen tai sidosyrityksen avulla 14. EU:n lainsäädännössä on johdonmukaisesti tunnustettu veden ja jätevesihuollon erityisasema ja merkitys väestön perustarpeiden tyydyttämisessä. Vesihuollon alalla tehtäviin SEUT-sopimuksen 345 artiklassa määrätään selvästi, että EU ei saa puuttua sääntöihin, jotka koskevat jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiä. Tästä syystä EU ei voi antaa säädöksiä, jotka vaikuttavat omistusoikeusjärjestelmiä koskeviin sääntöihin, joihin kuuluvat myös julkisia palveluja, kuten vesihuoltopalveluja, tarjoavien yritysten omistusoikeuteen vaikuttavat säännöt. Lukuun ottamatta tiettyjä edellytyksiä, joista säädetään vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY 23 artiklassa (EUVL L 134, ). 5

6 käyttöoikeussopimuksiin sovelletaan usein erityisiä ja monimutkaisia järjestelyjä, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska vesi on tärkeä julkinen hyödyke ja perusarvo kaikille EU:n kansalaisille 15. Juomavettä koskevat käyttöoikeussopimukset sekä tietyt jäteveden käsittelyä ja poistamista koskevat käyttöoikeussopimukset on tämän vuoksi jätetty käyttöoikeussopimuksien tekemistä koskevien uusien EU-sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi veden jakelu- ja toimituspalvelut sekä jätevesipalvelut on nimenomaan jätetty palveludirektiivin 16 mukaisen palvelujen tarjoamisen vapauden ulkopuolelle. EU:n pitkäaikainen sitoumus maailmanlaajuisella tasolla Köyhyyden vähentäminen, osallistava kasvu ja kestävä kehitys ovat vahvasti riippuvaisia vedenjakelun saatavuudesta ja laadusta. Yli 2,6 miljardilla ihmisellä ei ole toimivaa jätevesihuoltoa ja lähes miljardi juo edelleen puhdistamatonta vettä. Turvallista juomavettä koskevaa vuosituhannen kehitystavoitetta kohti ollaan etenemässä aikataulun mukaan, mutta jätevesihuoltoa koskevasta tavoitteesta on jääty huomattavasti. Nykykehityksen perusteella tavoitteesta jäädään yli miljardin ihmisen kohdalla. EU on sitoutunut pitkäaikaisesti turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuuden varmistamiseen sekä integroidun vesivarojen hoidon edistämiseen kumppanimaissa. Tämän alan toimintalinjat laadittiin jo vuonna 2002, jolloin annettiin tiedonanto vesihuollosta kehitysmaissa 17. Sen perusteella esiteltiin poliittinen väline, EU:n vesialoite 18, jolla pyritään parantamaan yhteistyötä ja antamaan tehokkaampaan kehitysapua soveltamalla kumppanuuteen ja useiden eri sidosryhmien osallistumiseen perustuvaa toimintamallia. EU:n poliittiset tavoitteet ovat johtaneet moniin konkreettisiin toimiin ja merkittävään rahoitustukeen kymmenen viime vuoden aikana, kuten AKT- ja EU-maiden vesialan välineen 19 perustamiseen vuonna EU:n avun suorana seurauksena vuosina yli 70 miljoonaa ihmistä on saanut käyttöönsä paremmat vedenjakelupalvelut ja 24 miljoonaa jätevesihuoltopalvelut. EU ja sen jäsenvaltiot tukevat tällä hetkellä lähes 1,5 miljardilla eurolla joka vuosi vedenjakelun, jätevesihuollon ja hygieniavalistuksen (ns. WASH-ohjelmat) ohjelmia kehitysmaissa. Tämän perusteella EU on suurin yksittäinen avunantaja vesihuollon alalla. EU on myöntänyt vuodesta 2007 noin 2,5 miljardia euroa talousvesi- ja jätevesihuoltohankkeisiin yli 60 kumppanimaassa 20. Suuri osa EU:n toimista vesihuollon alalla muodostuu infrastruktuurin kehittämisestä. Esimerkkejä ovat talousvesi- ja viemäriverkot, juomaveden ja jäteveden käsittelylaitokset, vedenjakelu maaseudun hajaasutusalueilla sekä maaseudun jätevesihuolto Äskettäin hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi käyttöoikeussopimusten tekemisestä (PE-CONS 73/13, julkaistaan piakkoin EUVL:ssä), johdanto-osan 40 kappale. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla. KOM(2002) 132 lopullinen. AKT: Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmä. Tämä ei sisällä yksittäisten jäsenvaltioiden myöntämää apua. 6

7 Lisäksi EU on suurin avunantaja WASH-aloilla toteutettavissa humanitaarisissa hankkeissa. Se myöntää nykyisin noin 200 miljoonaa euroa vuosittain, jotta voidaan varmistaa, että meneillään olevien tai välittömästi uhkaavien humanitaaristen kriisien kohteena olevalla väestöllä on käytettävissään riittävät ja turvalliset vesihuoltopalvelut ihmisarvoisissa olosuhteissa. EU tukee kumppanuushankkeita (pohjoinen etelä ja etelä etelä), joilla kehitetään vesihuollon valmiuksia jakamalla vesihuoltolaitosten, paikallisviranomaisten ja muiden vesihuoltoalan toimijoiden asiantuntemusta ja tietämystä. Tähän mennessä osoitetuilla varoilla on autettu vesihuoltolaitoksia, joilla ei ole riittävästi pääomaa, jotta ne voisivat laajentaa vesihuoltoverkon kattamaan köyhimmät väestönosat. Lisäksi rahoitusta yhdistävistä EU:n alueellisista välineistä on vuodesta 2007 rahoitettu noin 30 vedenjakelu- ja jätevesihuoltohanketta, jotka ovat käsittäneet yli 2 miljardia euroa lainoina ja investointeina. 3. EUROOPPALAISEEN KANSALAISALOITTEESEEN LIITTYVÄT TOIMET Edellä esitetyt EU:n toteuttamat tai tulevat toimet osoittavat selvästi, että se tunnustaa veden merkityksen julkisena hyödykkeenä, joka on olennainen osa täysipainoista elämästä ja kaikista ihmisoikeuksista nauttimista. EU on suhtautunut toimivaltansa sallimissa rajoissa ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti aina myönteisesti sen varmistamiseen, että turvallinen juomavesi sekä toimiva jätevesihuolto ovat kaikkien saatavilla niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Tämän eurooppalaisen kansalaisaloitteen myötä komissio on pyrkinyt kartoittamaan mahdollisia jäljellä olevia puutteita ja aloja, joilla tarvitaan lisätoimia (EU:ssa tai kansallisella tasolla) aloitteen lähtökohtana oleviin kansalaisten huoliin puuttumiseksi. Komissio sitoutuu varmistamaan, että sen tulevia toimia ohjaavat edelleen turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuuteen liittyvät ihmisoikeusnäkökohdat ja että vesihuolto on korkealaatuista, fyysisesti saavutettavissa ja edullista. Puhtaamman veden helpomman saatavuuden varmistaminen EU:n vesilainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano jäsenvaltioissa on olennaista, jotta voidaan varmistaa turvallinen juomavesi kaikille EU:n kansalaisille. Vaikka vuosien kuluessa on edistytty merkittävästi, laadukkaiden vesihuoltopalvelujen saatavuutta voidaan edelleen parantaa erityisesti pienten vedenjakelujärjestelmien piiriin kuuluvien kansalaisten osalta. Uudessa seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa 21, jolla ohjataan EU:n toimia ympäristöalalla, korostetaan, että EU:n sääntöjen täytäntöönpanoa on parannettava, jotta kaikki EU:n kansalaiset pystyvät nauttimaan tiukkojen standardien mukaisesta turvallisesta juoma- ja uimavedestä vuoteen 2020 mennessä. Seuraavilla osa-alueilla on tehtävä enemmän: 21 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa. 7

8 varmistetaan korkealaatuisen juomaveden saanti pienissä jakeluverkoissa (ts. jotka kattavat alle ihmistä), joilla toimitetaan vettä noin 65 miljoonalle ihmiselle EU:ssa, kunnostetaan ja uudistetaan nykyistä infrastruktuuria ja kiinnitetään erityistä huomiota toiminnan tehostamiseen, ja rakennetaan puuttuvat jätevesi-infrastruktuurit (keräys- ja käsittelyjärjestelmät) erityisesti Itä-Euroopan jäsenvaltiossa. Tämä edellyttää riittävää rahoitusta, toimien asettamista asianmukaiseen tärkeysjärjestykseen ja hyvää hallintoa, myös kansallisen ja paikallisen hallinnon valmiuksia investointien suunnitteluun, koordinointiin ja toteuttamiseen. Jäsenvaltioiden päätökset tulevan EU:n rahoituksen ensisijaisista käyttökohteista 22 ovat erityisen merkittävässä asemassa, jotta voidaan puuttua osoitettuihin ongelmiin. Komissio pyrkii varmistamaan, että jäsenvaltiot hyödyntävät kaikkia uuden ohjelmakauden ( ) tarjoamia mahdollisuuksia kohdentaa EU:n rahoitustukea vesialalle, erityisesti asettamalla etusijalle vesihuoltoon keskittyvät investoinnit. Komissio tehostaa toimiaan EU:n vesilainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon edistämiseksi jäsenvaltioissa. Se toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa, jotta EU:n vesipolitiikan keskeisiä haasteita kartoittaneessa vuoden 2012 vesialan suunnitelmassa 23 esitetyt ehdotukset toteutettaisiin. Komissio jatkaa myös EU:n vesilainsäädännön tarkastelua. Prioriteettiaineiden 24 pitoisuuksiin vedessä sovellettavia sääntöjä tiukennettiin vuonna 2013, ja pohjavesidirektiiviä 25 ollaan parhaillaan päivittämässä. Komissio on niin ikään työskennellyt yhdessä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa, jotta juomavesidirektiivin mukaiset valvonta- ja analysointisäännökset saadaan vastaamaan tieteellistä ja teknistä kehitystä. Komissio ottaa erityisesti huomioon pienikokoisiin juomaveden jakeluverkkoihin liittyvät huolenaiheet ja aikoo järjestää EU:n laajuisen julkisen kuulemisen. Sen tarkoituksena on arvioida, ovatko parannukset tarpeen ja miten ne voitaisiin toteuttaa. Lisäksi komissio tarkastelee uudelleen vesipolitiikan puitedirektiiviä ja ehdottaa siihen mahdollisesti tarvittavia muutoksia 26. Kun tarkastellaan keskeisenä pidettyä veden edullisuutta, kansallisen tason toimet ovat ratkaisevia. Nämä toimet ovat osa jäsenvaltioiden toimintalinjoja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi, ja niitä myös tuetaan ja täydennetään EU:n tasolla 27. Epäedullisessa asemassa olevien henkilöiden tilanteen turvaamiseksi toteutetut toimenpiteet ovat yhä tärkeämpiä, sillä vedensaantiin liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet talouskriisin myötä eikä osa ihmisistä enää pysty maksamaan vesilaskujaan. Tämän vuoksi komissio Euroopan rakenne- ja investointirahastojen osalta kunkin EU:n jäsenvaltion maakohtaisia ensisijaisia rahoituskohteita ollaan parhaillaan viimeistelemässä jäsenvaltioiden valmistelemien ja komission hyväksymien kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien avulla. COM(2012) 673 final. Aineet, jotka aiheuttavat riskejä vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/39/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta. Neuvoston direktiivi 80/68/ETY, annettu 17 päivänä joulukuuta 1979, pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta, EYVL L 20, , s Direktiivin 19 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisesti. Ks. erityisesti komission helmikuussa 2013 julkaisema sosiaalialan investointeja koskeva paketti ( 8

9 kehottaa, että jäsenvaltiot varmistavat toimivaltansa puitteissa vähimmäisvesihuollon saatavuuden kaikille kansalaisille Maailman terveysjärjestön 28 suositusten mukaisesti ja panevat vesipolitiikan puitedirektiivin asianmukaisesti täytäntöön. Tasapuolisuuden varmistaminen vesihuoltopalvelujen tarjoamisessa Komissio varmistaa jatkossakin niiden perussopimuksen määräysten täysimääräisen noudattamisen, joissa edellytetään, että EU ei puutu kansallisiin päätöksiin vesihuoltolaitosten omistusjärjestelyistä 29. Samalla se huolehtii siitä, että perussopimuksen keskeisiä periaatteita kuten avoimuutta ja yhdenvertaisuutta noudatetaan. Kansalaisaloitteessa esitettiin huoli siitä, että vedenjakeluun ja vesivarojen hallinnointiin ei pitäisi soveltaa sisämarkkinasääntöjä. Lisäksi vesihuoltopalvelut olisi aloitteen mukaan suljettava pois markkinoiden vapauttamisen piiristä. Komissio vahvistaa, että julkisia hankintoja koskevaa uutta lainsäädäntöä ei sovelleta, kun paikallisviranomaiset päättävät tarjota itse näitä palveluja joko yhteisyrityksen tai sidosyrityksen avulla 30. Kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa komissio toimii edelleen aktiivisesti kauppakumppanien kanssa sen varmistamiseksi, että vesihuoltopalvelujen tarjoamista koskevia kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimintatapoja kunnioitetaan ja suojataan asianmukaisesti. Kuten edellä todettiin, EU:n sisämarkkinalainsäädännössä on johdonmukaisesti tunnustettu vesihuollon erityisasema ja merkitys väestön perustarpeiden tyydyttämisessä. Tuorein esimerkki tästä ovat käyttöoikeussopimusten tekemistä koskevat uudet EU:n säännöt, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 26. helmikuuta Koska nämä kysymykset herättivät huolta lainsäädäntöprosessin aikana, komissio ehdotti, että juomaveteen liittyvät käyttöoikeussopimukset sekä tietyt jäteveden käsittelyyn liittyvät käyttöoikeussopimukset jätetään nimenomaan sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Samalla vastattiin myös Vesi on perusoikeus -aloitteessa esitettyihin huolenaiheisiin. Avoimuuden lisääminen Avoimuudella voi olla ratkaiseva merkitys, kun veden ja jätevesihuollon saatavuutta kansalaisille parannetaan, sillä se vaikuttaa keskeisiin ominaisuuksiin eli saatavuuteen, WHO:n mukaan päivässä tarvitaan litraa vettä henkilöä kohden, jotta voidaan varmistaa perustarpeiden tyydyttäminen ja välttää useimmat terveysongelmat. Vähimmäismääränä voidaan pitää litraa vettä päivässä henkilöä kohden. Tämä määrä lisää kuitenkin terveysongelmia, koska se ei riitä täyttämään perustavanlaatuisia hygienia- ja kulutustarpeita. Ks. SEUT-sopimuksen 345 artiklassa määrätään selvästi, että EU ei saa puuttua sääntöihin, jotka koskevat jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiä. Tästä syystä EU ei voi antaa säädöksiä, jotka vaikuttavat omistusoikeusjärjestelmiä koskeviin sääntöihin, joihin kuuluvat myös julkisia palveluja, kuten vesihuoltopalveluja, tarjoavien yritysten omistusoikeuteen vaikuttavat säännöt. Vastaavasti perussopimuksiin ei sisälly oikeusperustaa, joka sallisi sellaisen EU:n säädöksen antamisen, jolla asetettaisiin yrityksille velvoitteita, jotka koskevat niiden tuottojen jälleensijoittamista, tai jolla säänneltäisiin niiden osakkeenomistajarakennetta. Lukuun ottamatta tiettyjä edellytyksiä, joista säädetään vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/XX/EU 28, 29 ja 30 artiklassa (Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät ehdotuksen , ei vielä julkaistu). 9

10 edullisuuteen ja laatuun. Avoimuuden tarve on ollut vesipolitiikan puitedirektiivin säännösten lähtökohtana. Sen 14 artiklassa edellytetään, että kansalaisille on annettava tietoja ja heitä on kuultava vesipiirin hoitosuunnitelmaa laadittaessa, ja viranomaisten on selitettävä, miten kansalaisten mielipiteet on otettu huomioon. Lisäksi EU:n lainsäädännössä taataan oikeus saada viranomaisten omassa tai viranomaista varten toisen hallussa olevaa ympäristötietoa ja selitetään yleisesti tämän oikeuden käyttämistä koskevat säännöt, ehdot ja käytännön järjestelyt. Näin edistetään avoimempaa politiikkaa 31. Komissio on samaa mieltä siitä, että kansalaisten saatavilla olevien, veden laatua ja vesihuoltopalveluja koskevien tietojen määrää ja laatua olisi parannettava. Paremmat tiedot voivat lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, sillä ne antavat kansalaisille mahdollisuuden seurata aktiivisemmin vesihuoltoa koskevaa päätöksentekoa ja osallistua siihen, koska useimmat päätökset tehdään kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Komissio kehittää edelleen uusia aloitteita kansalaisille suunnatun tiedotuksen avoimuuden lisäämiseksi. Yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevan direktiivin mukaisesti komissio työskentelee tiiviisti jäsenvaltioiden kanssa (erityisesti tiettyjen pilottimaiden kanssa) perustaakseen uusia tietojärjestelmiä, joiden kautta kansalaiset voivat tutustua helposti verkossa tärkeimpiin sääntöjen noudattamista koskeviin tietoihin (jäsennellyt täytäntöönpano- ja tietokehykset). Komissio kehittää vastaavanlaisen toimintamallin avoimuuden lisäämiseksi juomaveden laatua koskevassa tiedotuksessa. Yhdyskuntajäteveden käsittelyn alan tavoin komissio voisi auttaa jäsenvaltioita kartoittamaan tarvittavia tietoja, jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia koko EU:ssa. Nykyinen Euroopan vesitietojärjestelmä 32 voisi toimia näiden tietojen keskitettynä vastaanottopisteenä. Lisäksi komissio on valmis tarkastelemaan ehdotusta veden laatua koskevan vertailuanalyysin tekemisestä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Komissio on myös valmis edistämään julkisista ja yksityisistä palveluntarjoajista koostuvien sidosryhmien jäsennellympää vuoropuhelua ja tekemään yhteistyötä nykyisten aloitteiden 33 toteuttamisessa, joiden tarkoituksena on asettaa vesihuoltopalveluille kattavammat indikaattorit ja viitearvot. Nämä ovat ensimmäisiä toimia, joilla lisätään merkittävästi palveluntarjoajien avoimuutta ja vastuullisuutta tarjoamalla kansalaisten käyttöön vertailukelpoiset tiedot vesihuollon toimijoiden keskeisistä taloudellisista, teknisistä ja laadullisista suoritusindikaattoreista. Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa kehitysapuun Komissio on sitoutunut varmistamaan, että turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta koskevat ihmisoikeusnäkökohdat ovat jatkossakin tärkeä osa sen kehitysyhteistyöpolitiikkaa. EU aikoo jatkaa kehitysyhteistyöpolitiikkansa keskeisenä osana toimintaansa sen puolesta, että vesi ja jätevesihuolto olisivat kaikkien saatavilla Saavutetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta. Esimerkiksi 10

11 edistyksestä huolimatta yli alle 5-vuotiasta lasta kuolee joka päivä sairauksiin, jotka johtuvat turvallisen juomaveden puutteesta. Ohjelmakaudella EU:n rahoitusapu kohdistetaan tiettyihin aloihin kussakin kumppanimaassa. Etusijalle asetetaan alat, joilla tarve on suurin. Näin varmistetaan, että apu käytetään tehokkaasti ja sillä saadaan aikaan parhaat mahdolliset tulokset 34. Vedenjakelun, jätevesihuollon ja hygieniavalistuksen (WASH-ohjelmat) alalle myönnettävä apu kohdennetaan kumppanivaltioihin, jotka ovat nimenneet veden ja jätevesihuollon prioriteettialoiksi maaohjelmia laadittaessa. Komissio koordinoi toimiaan kumppanimaiden, jäsenvaltioiden ja muiden kehitysyhteistyökumppaneiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että WASH-hankkeita rahoitetaan riittävästi kaikissa kumppanimaissa. Samalla EU:n toiminnassa siirrytään integroidumpaan lähestymistapaan ja synergiaetujen aikaansaaminen vesi-, energia- ja elintarviketurvallisuuden aloilla on lähtökohtana tuleville toimille erityisesti alueellisella tasolla. Koska elintarviketurvallisuus on prioriteettiala yli 50 maassa, WASH-hankkeet otetaan huomioon myös elintarviketurvallisuusohjelmissa, jotta voidaan vaikuttaa kehitysmaiden aliravitsemusongelmaan. Uuden rahoituskehyksen ( ) mukaan yli 3 miljardia euroa osoitetaan ravitsemukseen kohdennettuihin toimiin, joiden merkittävimpiä osa-alueita ovat WASH-hankkeet. Vesihuoltoon puututaan myös temaattisten välineiden avulla hyödyntämällä yhtymäkohtia maatalouteen, energiaan ja turvallisuuteen. Globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevalla ohjelmalla pyritään lisäämään ulkoisten toimien johdonmukaisuutta ja niiden yhtymäkohtia aloitteisiin muilla EU:n politiikan aloilla, joita ovat ilmasto- ja energiapolitiikka, luonnon monimuotoisuus, ympäristö, vesivarojen hallinnointi ja vesidiplomatia. Komissio jatkaa vahvaa sitoutumistaan vedenjakeluun, jätevesihuoltoon ja hygieniavalistukseen liittyvään humanitaariseen toimintaan hätätilanteissa ja niiden ennaltaehkäisyssä. Se tunnustaa kasvavan konfliktien riskin, joka johtuu vesivaroihin kohdistuvista paineista sekä veteen liittyvistä lisääntyvistä humanitaarisista tarpeista kaupunkialueilla. Komissio jatkaa meneillään olevaa työtä, jolla lisätään humanitaarisen avun oikea-aikaista, tehokasta ja vaikuttavaa toimittamista kehittämällä koordinointijärjestelyjä humanitaarisen avun kumppaneiden kanssa. Julkisen sektorin sisäisten kumppanuuksien edistäminen Vesihuollon alalla toimivien voittoa tavoittelemattomien kumppanuuksien mahdollisuuksiin uskotaan yhä enemmän. Viimeisten kymmenen vuoden aikana AKT- ja EUmaiden vesialan väline on ollut uraauurtava hanke, johon on sisältynyt toimia viranomaisten valmiuksien kehittämiseksi AKT-maissa. Vesivälineen ja sen vaikutusten arviointi käynnistettiin vuonna 2013, ja arviointia suoritetaan parhaillaan. Arvioinnin tulokset otetaan asianmukaisesti huomioon ja sisällytetään tulevaan ohjelmasuunnitteluun ja päätöksiin. Julkisen sektorin sisäisiä kumppanuuksia edistetään myös WASH-hankkeita tukevien ohjelmien yhteydessä kumppanimaissa, jotka ovat valinneet vesihuollon painopistealakseen. 34 Kuten todetaan komission tiedonannossa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma, KOM(2011)

12 Aikaisemmista ja nykyisistä hankkeista saatujen kokemusten perusteella komissio pyrkii kartoittamaan uusia kumppanuusmahdollisuuksia (pohjoinen-etelä ja etelä-etelä) ja kehittämään vesihuollon valmiuksia siten, että asiantuntemusta ja tietämystä jaetaan vesihuoltolaitosten, paikallisviranomaisten ja muiden vesihuoltoalan toimijoiden kesken. Rio+20 -konferenssin jatkotoimet EU jatkaa toimintaansa, jonka tavoitteena on mahdollistaa kaikille turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saanti, myös YK:n kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) jatkotoimien yhteydessä. Konferenssissa vesi tunnustettiin kestävän kehityksen perustekijäksi. Ministerikokouksen julkilausumassa Tulevaisuus, jota tavoittelemme 35 maailman johtajat sitoutuivat toteuttamaan turvalliseen juomaveteen ja jätevesihuoltoon liittyvän ihmisoikeuden, mahdollistamaan vähitellen kaikille turvallinen ja edullinen juomavesi ja jätevesihuolto (mikä ylittää Johannesburgin ja vuosituhannen kehitystavoitteet) ja vauhdittamaan merkittävästi integroidun vesivarojen hoidon toteuttamista. Hiljattain annetussa tiedonannossaan Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti 36 komissio korostaa vesihuollon merkitystä alana, jota on käsiteltävä integroidulla tavalla, jotta YK:ssa laadittavassa vuoden 2015 jälkeisessä kehityssuunnitelmassa voidaan turvata perustason inhimillinen kehitys sekä osallistava ja kestävä kasvu. Neuvoston 25. kesäkuuta 2013 hyväksymissä päätelmissä 37 todetaan, että vuoden 2015 jälkeiseen kehykseen olisi sisällytettävä kestävän kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus tasapainoisella tavalla, jolla varmistetaan peruselintaso (mukaan lukien vesihuolto ja sanitaatio), vihreän talouden tekijöiden edistäminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö, hallinta ja suojelu. Vuoden 2015 jälkeistä kehityssuunnitelmaa käsittelevän YK:n korkean tason paneelin raportissa 38 esitetään vettä ja jätevesihuoltoa koskeva tavoite, mikä merkitsee sen nostamista prioriteettialaksi vuoden 2015 jälkeisessä kehyksessä. Komissio valmistelee parhaillaan tiedonantoa vuoden 2015 jälkeistä kehitysyhteistyötä koskevan kehyksen seurannasta 39. Siinä asetetaan ensisijaiset päämäärät ja tavoitteet sekä käsitellään myös veteen ja jätevesihuoltoon liittyviä kysymyksiä. Kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevässä avoimessa työryhmässä 40 määritetään myös parhaillaan kansainvälisen tason päämääriä ja tavoitteita. Avoin työryhmä esittää ehdotuksensa YK:n yleiskokoukselle syyskuussa 2014, ja tulokset sisällytetään hallitustenvälisiin neuvotteluihin. Ne päättyvät syyskuussa 2015 pidettävään huippukokoukseen, jossa EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on keskeinen rooli COM(2013) Komission työohjelma 2014, COM(2013) 739. YK:n yleiskokouksen 30-jäsenisen avoimen työryhmän tehtäväksi annettiin Rio+20-konferenssin päätösasiakirjassa valmistella ehdotusta kestävän kehityksen tavoitteiksi. Ehdotusta on tarkoitus käsitellä yleiskokouksen 68. istunnossa. 12

13 4. PÄÄÄTELMÄT Komissio pitää tervetulleena Euroopan kansalaisten toimintaa, jolla tuetaan turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin. Komissio korostaa turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuuteen liittyvien ihmisoikeusnäkökohtien merkitystä ja aikoo varmistaa myös jatkossa, että nämä periaatteet ovat keskeinen osa sen toimintapolitiikkaa. EU:n tasolla komissio jatkaa aikaisempaa työtään. Se lisää ja parantaa koko väestön mahdollisuuksia turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saantiin ympäristöpolitiikan keinoin ja rahoittamalla infrastruktuureja. Komissio varmistaa myös jatkossa, että EU ei puutu kansallisiin, alueellisiin tai paikallisiin vesihuoltopalvelujen tarjoamista koskeviin toimintatapoihin, ja huolehtii samalla siitä, että avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun kaltaisia perussopimuksen keskeisiä periaatteita noudatetaan. Komissio kiinnittää myös edelleen huomiota huoleen vesihuoltopalvelujen erityisasemasta, kuten se on tehnyt käyttöoikeussopimuksia koskeviin EU:n sääntöihin liittyvässä lainsäädäntöprosessissa. Avoimuuden lisääminen EU:n kansalaisia kohtaan on myös keskeinen osa EU:n tulevia toimia tällä alalla. Tavoitteena on lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia täydentämällä puutteellisia tietoja, jotka estävät kansalaisia osallistumasta aktiivisemmin vesihuoltoa koskevaan päätöksentekoon paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Maailmanlaajuisella tasolla unioni on edelleen sitoutunut kansainväliseen prosessiin vuoden 2015 jälkeisen kehityssuunnitelman ja yleisesti sovellettavien kestävän kehityksen tavoitteiden laatimiseksi. Se aikoo edistää jatkossakin aktiivisesti turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta ja sisällyttää integroidun vesivarojen hoidon kehitysyhteistyöpolitiikkaansa. Tässä hyödynnetään erityisesti yli 3 miljardin euron rahoitussitoumusta, jonka avulla toteutetaan ravitsemukseen kohdennettuja toimia, mukaan lukien juomavesi- ja jätevesihuoltohankkeet ( ). Komissio vastaa kansalaisten pyyntöön sitoutumalla konkreettiseen toimintaan ja valmistelee uusia toimia kansalaisaloitteeseen ja sen tavoitteisiin liittyvillä aloilla. Komissio aikoo erityisesti tehostaa veden laatua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja käyttää lähtökohtana seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa ja vesialan suunnitelmassa annettuja sitoumuksia, käynnistää EU:n laajuisen julkisen kuulemisen juomavesidirektiivistä erityisesti helpottaakseen laadukkaan veden saatavuutta EU:ssa, lisätä yhdyskuntajätevesiä ja juomavettä koskevien tietojen hallinnan avoimuutta ja tarkastella mahdollisuutta veden laatua koskevaan vertailuanalyysiin, edistää sidosryhmien jäsennellympää vuoropuhelua vesialan avoimuudesta, tehdä yhteistyötä nykyisten aloitteiden toteuttamiseksi, jotta vesihuoltopalveluille asetetaan kattavammat viitearvot, edistää innovatiivista lähestymistapaa kehitysyhteistyöhön (esim. vesihuoltolaitosten välisiä kumppanuuksia ja julkisen sektorin sisäisiä kumppanuuksia tukemalla), kannustaa jakamaan parhaita käytänteitä jäsenvaltioiden kesken (esim. yhteisvastuullisuuden välineet) ja kartoittamaan uusia yhteistyömahdollisuuksia, 13

14 edistää turvallisen juomaveden ja jätevesihuollon saatavuutta kaikille tulevien kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisena prioriteettialana. Komissio kehottaa jäsenvaltioita ottamaan toimivaltansa puitteissa huomioon kansalaisten tässä aloitteessa esittämät huolenaiheet ja kannustaa niitä vauhdittamaan toimiaan, joilla varmistetaan kaikille turvallinen, puhdas ja edullinen juomavesi sekä jätevesihuolto. Eurooppalaisista kansalaisaloitteista annetun asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä tiedonanto toimitetaan aloitteen järjestäjille sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Se myös julkaistaan. 14