Mustin rikastehiekka-alueen vesialtaan laajennuksen vaikutusta Kolmisopen ja Syrjänlammen tilaan koskeva selvitys, Siilinjärvi

Transkriptio

1 Itä-Suomi PÄÄTÖS Nro 58/2012/1 Dnro ISAVI/113/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA Mustin rikastehiekka-alueen vesialtaan laajennuksen vaikutusta Kolmisopen ja Syrjänlammen tilaan koskeva selvitys, Siilinjärvi Yara Suomi Oy ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 79/06/2 myöntänyt nykyisin Yara Suomi Oy nimellä toimivalle yhtiölle ympäristöluvan yhtiön Siilinjärven toimipaikan toimintaan. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä nro 07/0387/1 tietyiltä osin muuttanut ympäristölupaviraston päätöstä. Lainvoimainen ympäristölupa sisältää seuraavat Kolmisoppea ja Syrjänlampea koskevat lupamääräykset: 68. Kolmisopen happitilannetta on parannettava vähintään kahdella tarkoitukseen mahdollisimman hyvin soveltuvalla hapettimella. Kolmisopen, Sulkavanjärven ja Kuuslahden syvänteiden happitilannetta tulee parantaa hapettamalla niiden sisäisen kuormituksen estämiseksi, kun Pohjois-Savon ympäristökeskus (nykyisin ELYkeskus) katsoo sen tarkkailutulosten perusteella aiheelliseksi. Luvan saajan on laadittava toimenpidesuunnitelma Syrjänlammen ja Kolmisopen veden laadun ja vesistön tilan turvaamiseksi. Suunnitelmassa on tarkasteltava myös mahdollisuutta johtaa lisävettä Syrjänlampeen ja Kolmisopen järveen. Toimenpidesuunnitelma on toimitettava Pohjois-Savon ympäristökeskukselle mennessä. 69. Luvan saajan tulee seurata Syrjänlammen ja Kolmisopen valuma-alueiden pienenemisen vaikutuksia vesistön virtaamiin ja virtausnopeuksiin sekä veden laatuun ja vesistön tilaan Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Vaikutuksia kalastoon ja kalastusoloihin tulee seurata Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Mikkelin päätoimipaikka fax Maaherrankatu 16 Mikkeli Postiosoite: PL 50, Mikkeli Joensuun toimipaikka Torikatu 36 Joensuu Kuopion toimipaikka Hallituskatu Kuopio

2 2 (26) 70. Luvan saajan on kolmantena vuotena Mustin rikastushiekka-alueen vesialtaan länsilaajennuksen käyttöönoton jälkeen tehtävä Itä-Suomen ympäristölupavirastolle (nykyisin Itä-Suomen aluehallintovirasto) Kolmisopen ja Syrjänlammen valuma-alueen pienenemisen seurauksena mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen ehkäisemistä ja korvauksia koskeva hakemus. Hakemukseen on liitettävä edellä mainittujen selvitysten ja tarkkailujen tulokset ja muut asian käsittelyyn tarvittavat selvitykset sekä esitys mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen korvaamisesta sekä aiheutuvien vahinkojen ja haittojen estämisestä tai vähentämisestä toimenpiteillä. ASIAN VIREILLETULO, LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN Yara Suomi Oy on aluehallintovirastoon saapuneella hakemuksella saattanut vireille yhtiön Siilinjärven toimintaa koskevan lainvoimaisen ympäristöluvan lupamääräyksen 70 mukaisen hakemuksen. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohtien 7 a) ja b) mukaan toimivaltainen viranomainen käsittelemään kaivoksen ja rikastamon toimintaa koskevan asian. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Vesistötiedot ja valuma-alueen maankäyttö Kolmisopen järvi ja Syrjänlampi sijaitsevat Vuoksen vesistöalueen (04) Nilsiän reitin valuma-alueella (04.6). Kolmisopen järven ja Syrjänlammen valuma-alueet ovat Koivusenjoen valuma-alueen (04.653) latva-aluetta. Kolmisoppi ja Syrjänlampi ovat molemmat luokiteltavissa ns. latvajärviksi. Syrjänlammesta vedet virtaavat Syrjänjokea pitkin Kolmisoppeen. Kolmisopen luusua sijaitsee Savolanlahdessa, josta vedet virtaavat Kolmisopenjokea pitkin Peltosen lampeen. Peltosenlammesta vedet virtaavat Peltosenjokena Tuli-Koivuseen ja Tuli-Koivusesta Koivusenjokena Sulkavanjärveen. Sulkavanjärvestä vedet virtaavat Pieni-Sulkavaan ja sieltä Siilinjokea pitkin Siilinjärveen. Kolmisopen järven ja Syrjänlammen valuma-alue on muuttunut alueella sijaitsevan Yara Suomi Oy:n (entinen Kemphos Oy) apatiittikaivoksen perustamisen jälkeen. Alueelle on rakennettu mm. rikastushiekka-altaita, jotka ovat muuttaneet Kolmisopen ja Syrjänlammen valuma-aluetta. Kolmisopen järven valuma-alue oli ennen rikastushiekka-altaiden rakentamista noin 23 km 2 ja Syrjänlammen 6,3 km 2. Kolmisopen valuma-alueella sijaitsi ennen kolme pientä lampea (Löytönlampi, Mustinlampi ja Kauniinlampi) jotka ovat nykyisin Mustin rikastushiekka-altaan alla. Mustinlampi ja Kauniinlampi laskivat ennen Kolmisopen Rötikönlahteen. Kolmisopen ja Syrjänlammen valuma-alue oli normaalissa maa- ja metsätalouskäytössä aina 1970-luvulle saakka. Raasion rikastushiekka-altaan (1,7 km 2 ) rakentaminen aloitettiin 1978 ja käyttö Mustin rikastushiekka-allas (8 km 2 ) rakennettiin valuma-alueelle 1982 ja otettiin käyttöön Rikastushiekka-altaiden rakentaminen pienensi Kolmisopen valuma-aluetta 9,7 km 2 (42 %). Syrjänlammen valuma-alue pieneni Mustin rikastushiekka-altaan rakentamisen seurauksena 0,5 km 2 (8 %).

3 Tehdyt selvitykset 3 (26) Vuosina valuma-alueelle rakennettiin kolmas allas, ns. Mustin lisävesiallas (1 km 2 ). Kolmisopen valuma-alue on pienentynyt yhteensä 10,7 km 2, eli 46,5 % alkuperäisestä. Syrjänlammen valuma-alueeseen Mustin lisäaltaan rakentamisella ei ollut juurikaan vaikutusta. Uusi lisävesiallas pienentää Syrjänlammen valuma-aluetta vain 0,02 km 2. Kolmisopen valuma-alue on nykyisin noin 12 km 2 ja Syrjänlammen 5,78 km 2. Oheisessa taulukossa on esitetty Kolmisopen ja Syrjänlammen hydrologiset perustiedot: KOLMISOPPI Valuma-alue (km 2 ) 12 Maksimisyvyys (m) 11 Keskisyvyys (m) 2,5 Rantaviivan pituus (km) 6,4 Pinta-ala (km 2 ) 0,45 Tilavuus (1000 x m 3 ) 1121,5 Teor. keskiviipymä (kk), virtaaman ollessa 0,116 m 3 /s 3,7 (Kolmisopenjoen virtaama ). SYRJÄNLAMPI Valuma-alue (km 2 ) 5,8 Maksimisyvyys (m) 3 Keskisyvyys (m) 1,3 Rantaviivan pituus (km) 2,14 Pinta-ala (km 2 ) 0,13 Tilavuus (1000 x m 3 ) 177, 5 Teoreettinen keskiviipymä (kk), virtaaman ollessa 0,051 m 3 /s (Kohisevanpuron virtaama Syrjänlammen valuma-alueelle suhteutettuna) 1,3 Kolmisopen ja Syrjänlammen valuma-alueella oli 1970-luvulla useita pieniä maatiloja, joilla oli perinteisesti sekä peltoviljelyä, että eläimiä (10 15 kpl/tila). Raasion ja Mustin altaita rakennettaessa tilat jäivät altaiden alle. Nykyiset valuma-alueella olevat tilat ovat suhteellisen vanhoja, mutta niiden käyttömuoto on muuttunut. Monet tilat ovat pelkästään asuintiloina, ja pellot on vuokrattu muiden käyttöön tai tiloilla on keskitytty ainoastaan joko peltoviljelyyn tai karjankasvatukseen. Kolmisopen ja Syrjänlammen valuma-alueen maankäyttöä kuvaa nykyisin metsäisyys ja metsätalous, sekä maatalous. Maatalous on sijoittunut Kolmisopen osalta järven lähivaluma-alueelle, järveä ympäröiville rinteille. Peltoja on runsaasti myös Syrjänjoen varrella ja Syrjänlammen lähivaluma-alueella. Kolmisopen ja Syrjänlammen ympäristössä kasvatetaan nykyään myös lypsykarjaa ja lampaita. Hakemuksen toimenpide-ehdotukset perustuvat seuraaviin erillisselvityksiin: Kolmisopen vesitase ja lisävesien johtaminen (opinnäytetyö 2008) Puro- ja vesistönäytteet (kuormitustarkkailu, virtavesitarkkailu, järvitarkkailu), Kolmisopen ja Syrjänlammen kalastoselvitys (koekalastus ja kalojen raskasmetallipitoisuus), -07 Kolmisopen ja Syrjänlammen vesikasvikartoitus, -07

4 4 (26) Kolmisopen sedimenttikartoitus, hapettomien pohja-alojen laajuus, -07 Kolmisopen vesitaseen päivitys, kuormituslaskenta ja lisävesien johtaminen -08 Suppea Kolmisopen ja Syrjänlammen levätarkastelu, -08 Kolmisopen ja Syrjänlammen kalojen raskasmetallipitoisuus, lisäselvitys -08 Kolmisopen ja Syrjänlammen pohjaeläinselvitys, -08 Kolmisopen paleolimnologinen selvitys (järven tila ) -08 Syrjänlammen sedimenttikartoitus -08 Kolmisopen ja Syrjänlammen sedimenttien haitta-ainepitoisuudet, haittaaineiden levinneisyys, -08 Vesistöjen tilan arviointi virtavesien piileväyhteisöjen avulla 2009 Puro- ja vesistönäytteet (kuormitus- ja virtavesitarkkailu) Järvitarkkailu (Yara Suomi Oy:n ja Siilinjärven kunnan jätevesien purkuvesistöjen yhteistarkkailuohjelma) Klorofyllitutkimus (Yara Suomi Oy:n ja Siilinjärven kunnan jätevesien purkuvesistöjen yhteistarkkailuohjelma) Vesikasvillisuuskartoitus 2010 Kalastoselvitys 2010 Kolmisopen ja Syrjänlammen vesitase vuosina , päivitys vuonna 2008 valmistuneeseen laskelmaan, -11 Muu käytetty aineisto: Mustin rikastushiekka-altaan suotovesimuutokset , Yara Suomi Oy. Suotovesien vedenlaatu ja virtaamamittaukset , Pohjois-Savon ympäristökeskus ja Kemira Oyj (nykyinen Yara Suomi Oy) Patoturvallisuustarkkailun virtaamahavainnot 2004 lähtien, Yara Suomi Oy Mustin rikastushiekka-altaan veden pinnankorkeustiedot, Yara Suomi Oy Rikastushiekka-altaiden suotovesikuormitus Kolmisoppeen ja Syrjänlampeen Kolmisopen ja Syrjänlammen valuma-alueella olevien rikastushiekka-altaiden suotovesien havaintopaikkojen vuosien pitoisuushavaintojen perusteella on arvioitu, kuinka paljon rikastushiekka-altaista suotautuvat vedet kuormittavat Kolmisoppea ja Syrjänlampea. Oheisessa taulukossa on esitetty havaintojen keskipitoisuuksien (mediaani) ja virtaama-arvioiden perusteella lasketut suorat kuormitukset Syrjänlampeen ja Kolmisoppeen. Keskipitoisuus (mediaani) Syrjänlampi kg/a Kolmisoppi kg/a Virtaama l/s Kok.P 20,5 µg/l 8 13 SO mg/l F 680 µg/l Kiintoaine 2,2 mg/l Suotovesien Kolmisopelle aiheuttama kokonaisfosforikuormitus on nykyisin 13 kg/a, ja Syrjänlammen 8 kg/a. Muu ulkoinen kuormitus (maatalous, metsätalous, haja-asutus, hulevedet, luonnonhuuhtouma ja laskeuma) arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesistökuormituksen arviointiin kehitetyn VEPS-järjestelmän avulla. Kuormitus laskettiin Koivusenjoen (04.653) valuma-alueelle, ja suhteutettiin sen jälkeen Kolmisopen ja Syr-

5 5 (26) jänlammen valuma-alueita vastaavaksi. Seuraavassa taulukossa on esitetty Syrjänlampeen ja Kolmisoppeen kohdistuva fosforikuormitus ennen patoaltaiden rakentamista ja nykytilanteessa. KUORMITUS kg/a Syrjänlampi Kolmisoppi VEPS, alkuperäinen maankäyttö 118,5 438 a) VEPS, nykyinen maankäyttö Alkuperäinen maankäyttö karttatarkastelun 423 perusteella b) Nykyinen maankäyttö karttatarkastelun perusteella c) Suotovedet 8 13 a+c Nykyinen kokonaiskuormitus kg/a b+c Nykyinen kokonaiskuormitus kg/a Syrjänlampeen kohdistuvan kuormituksen arvoissa on laskutavasta riippuen erittäin suurta vaihtelua. VEPS-järjestelmällä laskettu Syrjänlampeen tuleva fosforin kokonaiskuormitus oli ennen patoaltaiden rakentamista noin 119 kg/a. Nykyinen kuormitus on suotovedet mukaan lukien noin 100 kg/a. Suotovesien osuus Syrjänlampeen kohdistuvasta fosforin kokonaiskuormituksesta on tällöin 8 %. Suotovesikuormitus on laskettu keskimääräisellä suotovesien kokonaisfosforipitoisuudella. Kuormitusarvio ei sisällä Oja Syrjänlampeen -havaintopaikalla havaittuja poikkeuksellisen korkeita kokonaisfosforipitoisuuksia. Kolmisoppeen tuleva fosforin kokonaiskuormitus oli ennen patoaltaiden rakentamista kg/a. Nykyinen fosforikuormitus on suotovedet mukaan lukien kg/a. Kuormitus on vähentynyt noin 40 %. Suotovesien osuus nykyisestä kokonaiskuormituksesta on noin 5 %. Jos rikastushiekka-altaita ja Mustin lisävesiallasta ei olisi ollut vuosien hydrologisessa tilanteessa, eli nykytilanteessa, olisi Kolmisopen mallinnettu kokonaisfosforipitoisuus ollut kg/a fosforikuormituksella µg/l. Nykyisin Kolmisopen päällysveden fosforipitoisuus on 39 µg/l. Fosforipitoisuus olisi siis nykyistä korkeampi, jos valuma-alueen maankäyttö olisi normaalissa maa- ja metsätalouskäytössä, eikä valuma-alue olisi pienentynyt rikastushiekka-altaiden rakentamisen takia. Samaan johtopäätökseen päästään laskemalla Kolmisopen kokonaisfosforin sekoituspitoisuus, eli potentiaalinen kokonaisfosforipitoisuus (kaikki tuleva kuormitus kaikkeen tulevaan vesimäärään sekoitettuna) patoaltaita edeltäneessä kuormitus- ja virtaamatilanteessa (ka. 425 kg Kok.P a -1 /157 l s -1 ), sekä nykytilanteessa (ka. 250 kg Kok.P a -1 /116 l s -1 ). Patoaltaita edeltäneessä tilanteessa sekoituspitoisuus olisi ollut 85 µg/l. Raasion ja Mustin rikastushiekka-altaan sekä Mustin lisävesialtaan rakentamisen jälkeisessä tilanteessa sekoituspitoisuudeksi saadaan 68 µg/l. Todellisuudessa järvessä havaittu pitoisuus on kuitenkin eri kuin sekoituspitoisuus, sillä järvessä tapahtuvat prosessit (retentio, sedimentaatio, tuotanto) laskevat pitoisuutta. Kolmisopen ulkoinen fosforikuormitus on tällä hetkellä ylemmän kriittisen sietorajan tuntumassa (Vollenweider 1975). Kuormitus on Kolmisopen kannalta liian suurta ja sitä tulisi vähentää. Kuormituslaskelmien perusteella kuormitustaso on ollut jo aiemmin liian suurta Kolmisopen järven sietokykyyn nähden. Esitetyn kuormitusarvion perusteella myös Syrjänlammen fosforikuormitus ylittää ylemmän kriittisen sietorajan.

6 6 (26) Kolmisopen ja Syrjänlammen veden laadun kehitys Vedenlaatutulosten perusteella Kolmisoppi on ollut rehevä ja kärsinyt happiongelmista jo luvuilla luvulla Kolmisopen tila on kuitenkin heikentynyt edelleen. Syrjänlammen rehevyystaso oli vuosina 2009 ja 2010 selvästi korkeampi kuin vuosina 2007 ja Syrjänlammen rehevöitymisestä on täten olemassa viitteitä. Kolmisopen tila on heikentynyt merkittävästi 2000-luvulla. Heikentyminen on näkynyt erityisesti sähkönjohtavuuden, fluoripitoisuuden ja sulfaattipitoisuuden kasvamisena, ph:n nousuna sekä rehevyyden lisääntymisenä. Veden laadun selvä heikkeneminen ajoittuu 2000-luvun alkuvuosiin. Tänä aikana ravinnekuormitus ei ole lisääntynyt. Tarkkailutulokset viittaavat siihen, että merkittävänä tekijänä Kolmisopen rehevöitymiskehityksessä on ollut Mustin rikastushiekka-altaan lisääntynyt kuormitus ja erityisesti sulfaattikuormitus. Kuormituksen lisääntyminen on johtunut vedenpinnan noususta rikastushiekka-altaassa 2000-luvun alkuvuosina, jolloin lisääntyneen paineen takia suurempi määrä mm. sulfaattia on suotautunut altaan penkan lävitse. Sulfaatti heikentää järvessä pohjasedimentin fosforinpidätyskykyä hapettomissa oloissa, minkä takia sisäinen fosforikuormitus lisääntyy. Vuodesta 2007 alkaen Kolmisopen syvänteissä on ollut käytössä kolme alusvesi-ilmastinta, jotka talvella 2009 vaihdettiin tehokkaampiin. Syrjänlammen säännöllinen tarkkailu aloitettiin vuonna Veden korkeat sähkönjohtavuuden arvot sekä fluoridin ja sulfaatin pitoisuudet osoittavat voimakasta rikastehiekka-altaan suotovesien vaikutusta. Klorofyllipitoisuuden perusteella lammen rehevyystaso oli vuosina 2007 ja 2008 selvästi pienempi kuin vuosina 2009 ja Näin lyhyellä aikajänteellä on kuitenkin vaikea todeta selvää rehevöitymiskehitystä, sillä vuosien väliseen eroon vaikuttanee hyvin lämpimät kesät 2009 ja 2010, sekä aikainen jäätyminen talvella Kalasto Syrjänlammen ja Kolmisopen valuma-alueiden pienenemisen mahdollisia vaikutuksia järvien kalastoon on seurattu Nordic-yleiskatsausverkoilla vuosina 2007 ja 2010 tehtävin koekalastuksin. Kolmisopen ja Syrjänlammen lajisto kuvastaa määrältään ja laadultaan lievästi rehevälle tai rehevälle järvelle tyypillistä kalastoa. Särkikalojen osuus kappalemääräisestä saaliista on Kolmisopessa yli 70 % ja Syrjänlammessa yli 80 %. Ahvenkalat muodostavat Kolmisopessa noin 30 % ja Syrjänlammessa alle 20 % kalamäärästä. Petokaloja esiintyy molemmissa järvissä vain pieniä määriä. Vuosien 2007 ja 2010 koekalastusten tulosten perustella tarkkailujakson aikana ei voida havaita selviä muutoksia järvien kalaston kehittymisessä. Viitteitä kalaston muuttumisesta rehevöityneempään suuntaan on kuitenkin havaittavissa molemmilla järvillä särjen tiheyden kasvuna ja jossakin määrin ahvenen vähentymisenä. Muiden lajien kohdalla saalis oli vain vähäinen eikä selvää muutosta eri vuosien välillä ollut havaittavissa.

7 7 (26) Pohjaeläimet Vesikasvillisuus Aikaisempien pohjaeläintutkimusten perusteella Kolmisopen pohjan tila on pysynyt huonona koko tarkkailujakson Pohjaeläimistö on ollut yleensä melko köyhää ja Chironomidi-indeksin mukaan pohja on ollut luokiteltavissa hyvin reheväksi. Syvänteissä surviaissääsket ovat taantuneet ja niiden biomassa on pienentynyt tarkkailujakson aikana. Sen sijaan sulkasääsket ovat runsastuneet erityisesti 1990-luvun lopulta alkaen. Runsaslukuisimpia surviaissääskiä ovat olleet syvemmällä Propsilocerus jacuticus ja matalammassa Tanypus vilipennis. Molemmat lajit ilmentävät ravinteikasta pohjaa. Sulkasääskien runsastuminen viittaa pohjan huonoon happitilanteeseen. Kolmisopen ja Syrjänlammen vesikasvillisuusselvityksen tulokset perustuvat 2007 ja 2010 tehtyihin kasvillisuuskartoituksiin. Vesikasvit kasvaessaan kaiken aikaa vesiympäristössä, kuvaavat vesien tilan kokonaismuutosta. Muutokset kasvumuotojen lajistossa, runsaussuhteissa ja kasvillisuusvyöhykkeissä ilmentävät siten muutosta vesistössä ja sen tilassa. Vesikasvit ilmentävät myös pohjan laatua. Kasvillisuuden perusteella Kolmisoppi on melko rehevä. Veden rehevyyttä ja rantamatalan tilaa kuvaa irtokeijujana kasvavan vesiherneen yleisyys. Rehevyyttä kuvastavia irtokellujia ei tavattu vuonna 2007, mutta vuonna 2010 niitä esiintyi Kolmisopen eteläisten lahtialueiden kartoituslinjoilla pieniä määriä (Pikkulimaska). Irtokellujat ottavat ravinteet suoraan vedestä, eli Kolmisopen vesi oli tarpeeksi rehevää täysin veden varassa eläville kasveille. Pohjalehtiset puuttuivat Kolmisopesta molempina tutkimusvuosina. Pohjalehtisten elomuodon puuttuminen johtuu rantamatalan liejupohjaisuudesta ja sameahkosta vedestä. Sammalia tavattiin jonkin verran, veden ph mahdollistaa siis niiden kasvamisen (hapahko vesi). Uposkasvillisuutta Kolmisopessa rajoitti myös kelluslehtisten (pääasiassa ulpukan ja uistinvidan) hallitseva ja syvimmälle ulottuva kasvu. Normaalisti uposlehtiset kasvavat kelluslehtisten ulkopuolella, mutta veden sameus ei ilmeisesti mahdollista niiden kasvua. Veden kirkkauden vuoksi rehevin ja tihein uposkasvillisuus esiintyi Rötikönlahdessa. Pääasiassa kiehkuraärviän muodostama kasvillisuus täytti lähes koko vesitilan. Kolmisopessa tavattiin myös vesiruttoa, paikoin hyvin runsaana. Uloimmat kelluslehtiset ulottuivat elokuun 2007 ja 2010 vedenkorkeudessa runsaaseen kahteen metriin (2,2 m) kirkasvetisimmissä paikoissa. Valtaosa havaituista rannalla ja vedessä kasvaneista 30 putkilokasvista oli ravinteisuuden suhteen laaja-alaisia. Rehevyyttä suosivia lajeja todettiin viisi, joista vain yksi, kiehkuraärviä, on rehevyyden indikaattorilaji. Vesikasvillisuuden joukossa ei tavattu harvinaisia tai uhanalaisia lajeja. Veden kirkkaus ja Syrjänlammen mataluus ovat hyödyttäneet uposlehtisiä ja sammalia, joiden kasvustot olivat huomattavasti runsaammat ja laajemmat kuin Kolmisopessa. Veden samantasoista rehevyyttä ja pohjan laatua osoitti elomuotojen samankal-

8 8 (26) taisuus. Rehevin elomuoto oli irtokeijujat (vesiherne-lajit) ja irtokellujat puuttuivat. Lammen vesi ei siten ollut riittävän rehevää täysin veden varassa eläville. Pohjalehtisten täydellinen puuttuminen viittasi rehevähkön veden ohella erityisesti pehmeään pohjaan. Rehevyyttä suosivien lajien määrä oli samaa luokkaa kuin Kolmisopessa. Syrjänlammen alle 1,2 metrin vesisyvyysalueet ovat kasvamassa umpeen. Umpeenkasvua vauhditti uposlehtisten, kiehkuraärviän ja vitojen, runsaus. Ulpukkakasvillisuutta esiintyi maksimissaan syvyydellä 2,2 m. Syrjänlammen maksimisyvyys on 3 metriä. Kolmisopen ja Syrjänlammen pohjasedimentin tila Kolmisopen järven sedimenttikartoitus tehtiin ja paleolimnologinen tutkimus kesän ja syksyn 2008 aikana. Syrjänlammen sedimenttikartoitus tehtiin Tutkimusten avulla pyrittiin selvittämään, mikä merkitys kaivostoiminnalla on ollut Kolmisopen ja Syrjänlammen tilaan ja vedenlaatuun. Näytteitä otettiin Kolmisopen kaikista syvänteistä ja syvänteitä ympäröiviltä matalammilta vesialueilta. Sedimentin koostumus, väri ja haju kuvastavat järven tilaa, valuma-alueella tapahtuneita muutoksia ja järven tilassa tapahtuneita muutoksia. Kolmisopen neljästä syvänteestä kaikilla oli havaittavissa heikosta happitilanteesta johtuvaa sulfidiliejua sedimentin pintaosassa. Huonokuntoisen, väriltään mustan sedimenttikerroksen paksuus oli noin cm, Perjonlahden syvänteessä kuitenkin vain noin 4 5 cm. Syrjänlahden ja Rötikönlahden syvänteiden heikkoon happitilanteeseen viittasi myös rikkibakteerien aiheuttaman käymisreaktion tuotteena syntyvän rikkivedyn voimakas tuoksu. Hapettoman pohja-alueen raja kulkee kartoituksen perusteella noin 5 m:n syvyysvyöhykkeellä. Noin 3 4 m:n syvyysvyöhykkeellä havaittiin ajoittaisista happiongelmista kertovia sulfidihippuja. Tätä matalammilla vesialueilla happiongelmia ei havaittu. Täysin hapettomien pohja-alueiden laajuus (> 5 m syvemmät vesialueet) on noin 12 % järven pinta-alasta. Kolmisopen Savolanlahden syvänteen ja Rötikönlahden syvänteen piilevätulosten perusteella voitiin todeta, että Kolmisoppi ei ole luontaisesti rehevä järvi. Järven rehevöityminen on alkanut noin lukujen välillä, eli tilanteessa jolloin Kolmisopen valuma-alue oli vielä alkuperäisessä maankäytössä (maa- ja metsätaloutta) ja alkuperäisen kokoinen. Järven levälajisto ja levien suhde muuttui tuolloin rehevyyttä indikoivaksi : molempien havaintopaikkojen vanhimmissa näytteissä tavattiin erityisen runsaasti kultaleväkystejä. Rötikönlahdella myös varsin runsaasti niukkaravinteisia oloja indikoivaa Aulacoseira distans lajia. 1970: toiseksi vanhimmissa näytteissä kultalevien määrä suhteessa piileviin pieneni, mitä pidetään usein rehevöitymisen indikaattorina. Samalla Rötikönlahden vanhimmassa näytteessä melko runsaana esiintyneen, niukkaravinteisia olosuhteita indikoivan piilevälajin määrä väheni. Sulfidiliejun paksuuden ja ajoitustulosten perusteella

9 Raskasmetallipitoisuudet 9 (26) syvänteiden alusveden jatkuvaluonteinen hapettomuus alkoi 1970-luvulla. Tätä ennen hapettomuutta on voinut esiintyä ajoittain. 1990: kultaleväkystien määrä väheni edelleen suhteessa piileviin. Samalla molemmissa näytesarjoissa runsastuivat pääasiassa samat piilevälajit, jotka suosivat reheviä oloja luvun alkupuolella rehevyyttä edustavat piilevälajit olivat valtalajeina. Rötikönlahden (4D) ja Savolanlahden syvänteen (4B) näytesarjojen runsaimpana esiintyvä laji oli Aulacoseira subarctica, jota tavataan ravinteisuudeltaan monenlaisissa järvissä. Kaikkein rehevimpiä oloja se ei kuitenkaan suosi. Rötikönlahden näytesarjassa oli Savolanlahden syvänteen näytesarjaan verrattuna runsaammin eiplanktisia lajeja. Tämä selittynee Rötikönlahden mataluudella ja runsaalla kasvillisuudella, joka tarjoaa epifyyttisille, eli pinnoilla eläville lajeille suotuisat olosuhteet. Piilevien avulla rekonstruoitu Kolmisopen veden fosforipitoisuus viittaa siihen, että veden fosforipitoisuus on muuttunut voimakkaimmin 1990-luvun ja 2000-luvun välillä, jolloin veden fosforipitoisuus on kohonnut tasolta 20 µg/l lähemmäs pitoisuutta 50 µg/l. Kolmisopen Savolanlahden syvänteen sedimentin ylimmässä 5 cm:ssä suurin osa fosforista oli sitoutuneena orgaaniseen ainekseen (39 %) ja rautaan (33 %). Rötikönlahden syvänteessä sedimentin pintaosan fosforista suurin osa oli sitoutuneena rautaan (32 45 %). Molemmilla havaintopaikoilla pääosa fosforista on vanhimmissa näytteissä sitoutuneena alumiiniin. Rautaan sitoutunut fosfori vapautuu helposti pelkistävissä olosuhteissa, hapen loppuessa alusvedestä. Hapellisissa olosuhteissa rauta puolestaan sitoo fosforia. Kolmisopen sedimentin pintaosan Fe/P-suhteen ja fosforin kyllästysasteen perusteella voidaan todeta, että pitämällä syvänteiden alusvesi hapellisena, järvi toimii tehokkaana ravinnenieluna. Tällöin veden fosforipitoisuuden voidaan olettaa alentuvan. Edellytyksenä on, että ulkoinen kuormitus on järven sietokykyyn nähden siedettävällä tasolla. Sulfidien on havaittu vaikuttavan sedimentin raudan kiertoon etenkin merialueilla (Lehtoranta ym. 2008). Kolmisoppeen, etenkin Rötikönlahteen kohdistuva sulfaattikuormitus on noussut viimeisen 10 vuoden aikana. Pelkistävissä olosuhteissa sulfaatti pelkistyy sulfideiksi ja on voinut näin ollen vaikuttaa raudan ja edelleen fosforin sisäiseen kiertoon Kolmisopen järvessä 2000-luvun aikana. Rikastushiekka-altaiden suotovedet Mustin rikastushiekka-altaan padon läpi suotautuvista vesistä otettiin näytteet raskasmetallimääritystä varten Näytteistä määritettiin lyijy-, nikkeli-, kadmiumja arseenipitoisuus.

10 10 (26) Suotovesien pitoisuuksia verrattiin sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen talousveden laatuvaatimuksista (461/2000). Tulosten perusteella analysoidut raskasmetallit eivät ylitä talousvedelle asettua enimmäispitoisuutta, eivätkä siten aiheuta riskiä terveydelle ja ympäristölle. Sedimentin raskasmetallipitoisuudet Kolmisopen ja Syrjänlammen järvisedimentistä otettiin kesä elokuussa 2008 näytteitä raskasmetallimäärityksiä varten. Näytteistä määritettiin lyijy-, nikkeli-, kadmium- ja arseenipitoisuus. Kolmisopen ja Syrjänlammen sedimenttinäytteiden raskasmetallipitoisuudet ovat luonnon taustapitoisuuksien rajoissa, eivätkä ylitä raskasmetalleille PIMAasetuksessa asetettua ohjearvoa tai SAMASE raja-arvoa. PIMA-asetuksen kynnysarvo ylittyy arseenin ja kadmiumin osalta parissa näytteessä. Kynnysarvo on PIMAasetuksessa määritetty vertailuarvoksi tai riskien kannalta merkityksettömäksi pitoisuudeksi maaperässä. Kalojen raskasmetallipitoisuudet Kolmisopen ja Syrjänlammen kesän 2007 koekalastuksen yhteydessä molemmista järvistä kerättiin kalanäytteitä raskasmetallimäärityksiä varten. Metallimääritykset tehtiin Kolmisopesta kolmesta särjestä, kahdesta ahvenesta ja yhdestä kuhasta sekä Syrjänlammesta kolmesta särjestä ja kolmesta ahvenesta. Tuloksia verrattiin Elintarvikeviraston määrittämään keskimääräiseen sisävesien kalojen lyijypitoisuuteen (0,01 mg/kg tuorepaino), sekä EU komission asetuksen n:o 466/2001 enimmäispitoisuusrajoihin (Pb 0,2 ja Cd 0,05 mg/kg tp.). Arseenille ei ole olemassa enimmäispitoisuusrajoja. Arseenin määrää Kolmisopen ja Syrjänlammen kaloissa verrattiin Elintarvikeviraston tutkimien kotimaisten järvi- ja merikalojen arseenipitoisuuksiin (merikalat 0,09-0,56 mg/kg tp, järvikalat 0,02-0,06 mg/kg tp.). Sinkki on ihmiselle välttämätön hivenaine, jonka myrkyllisyys on vähäinen verrattuna raskasmetalleihin. Kalojen ja marjojen sinkkipitoisuudelle ei ole olemassa sallittuja enimmäispitoisuuksia. Tulosten perusteella Kolmisopen ja Syrjänlammen kalojen kupari-, arseeni- ja kadmiumpitoisuudet olivat alle määritysrajan eli kaloissa ei esiintynyt ko. metalleja. Lyijyä esiintyi pieniä määriä useimmissa kaloissa, mutta määrät olivat pääsääntöisesti alhaisia. Kolmisopessa kolmen näytteen pitoisuus ylitti Elintarvikeviraston määrittämän keskimääräisen sisävesikalojen lyijypitoisuuden 0,01 mg/kg. Syrjänlammessa em. keskimääräinen pitoisuus ei ylittynyt. EU komission asetuksen n:o 466/2001 mukainen lyijypitoisuuden enimmäismäärä 0,2 mg/kg ylittyi yhden Kolmisopen särkinäytteen osalta. Kolmisopen ja Syrjänlammen kalojen raskasmetallipitoisuudet olivat vuonna 2007 pääsääntöisesti alhaisia. Viitteitä lyijyn kertymisestä kaloihin oli kuitenkin havaittavissa kahdessa Kolmisopen särkinäytteessä.

11 11 (26) Vuonna 2007 havaittujen kohonneiden lyijypitoisuuksien takia Kolmisopen kalojen raskasmetallimääritykset uusittiin vuonna 2008 arseenin ja lyijyn osalta. Näytekaloja pyydettiin Rötikönlahdesta ja Syrjänlahdesta. Näytteet koostuivat Syrjänlahden osalta hauista, joita oli 6 kpl (paino g). Rötikönlahden näytekalat (10 kpl) olivat särkiä (paino ,5 g). Määritystulosten perusteella lyijyn raja-arvo ei ylittynyt kalanäytteissä. Arseenin osalta raja-arvoa ei ole. Kolmisopen näytehauista kolmen arseenipitoisuus oli 0,2 mg/kg tp. Pitoisuudet olivat verrattavissa kotimaisissa merikaloissa havaittuihin pitoisuuksiin. Johtopäätökset tehdyistä selvityksistä Kolmisopen rehevöityminen on alkanut 1950-luvun lopun ja 1970-luvun alkupuolen välillä. Syvänteiden alusveden hapettomuutta on esiintynyt vähintään noin 30 vuotta, eli 1970-luvulta lähtien. Kolmisopen tila on heikentynyt merkittävästi 2000-luvulla. Se on näkynyt erityisesti sähkönjohtavuuden, fluoridi- ja sulfaattipitoisuuden kasvuna, ph:n nousuna sekä rehevyyden lisääntymisenä. Veden laadun selvä heikkeneminen ajoittuu 2000-luvun alkuvuosiin. Tänä aikana fosforikuormitus ei ole lisääntynyt, vaan pienentynyt. Tarkkailutulokset viittaavat siihen, että merkittävänä tekijänä Kolmisopen rehevöitymiskehityksessä on ollut Mustin rikastushiekka-altaan lisääntynyt suotovesikuormitus 2000-luvun alussa, erityisesti sulfaattikuormitus. Sulfaatti on peräisin apatiittikaivoksen malminrikastusprosessissa käytetyistä kemikaaleista. Suotovesikuormituksen lisääntyminen on johtunut vedenpinnan noususta Mustin rikastushiekka-altaassa 2000-luvun alkuvuosina, jolloin lisääntyneen paineen takia suurempi määrä vettä ja sen sisältämää sulfaattia on suotautunut altaan penkan lävitse. Vaikka suotautuvat vesimäärät ovat lisääntyneet, ei suotovesien laadussa ole havaittu muutoksia luvun loppua kohden suotovesivirtaamat ovat hieman pienentyneet. Vaikka Kolmisopen valuma-alue on pienentynyt rikastushiekka-altaiden ja Mustin lisävesialtaan rakentamisen seurauksena lähes 47 %, ei Kolmisoppeen tulevien vesien määrä ole pienentynyt samassa suhteessa, koska nykyisen valuma-alueen ulkopuolelle rajautuvilta kaivoksen rikastushiekkapatoaltailta suotautuu vettä alapuolisiin järviin. Suotovesistä noin 1/3 virtaa Syrjänlampeen ja 2/3 Kolmisoppeen. Suotovesien osuus on noin 25 % Syrjänlammen tulovirtaamasta. Periaatteessa kaikki suotautuva vesi päätyy lopulta Kolmisoppeen, jolloin suotovesien osuus on 28 % järven tulovirtaamasta. Kolmisoppeen tulevien vesien vähenemisen seuraukset kohdistuvat erityisesti Rötikönlahteen, sillä Mustin altaan alle jääneistä lammista vedet virtasivat aiemmin juuri kyseiseen lahteen. Rötikönlahteen tulevien vesien määrä on vähentynyt, heikentäen lahtialueella tapahtuvaa veden vaihtumista. Sedimentin ja vedenlaadun, happitilanteen ja kasvillisuuden perusteella arvioituna Rötikönlahden tila on huonoin verrattuna muihin Kolmisopen lahtialueisiin. Ainoastaan päällysveden klorofylli-a:n pitoisuudet

12 12 (26) ovat olleet hieman muita lahtialueita alhaisemmat, kasvillisuuden ja levien kilpaillessa liukoisista ravinteista. Kolmisopen valuma-alueen pienentyessä, järveen kohdistuva ravinnekuormitus on pienentynyt noin 40 %. Vaikka kuormitus on pienentynyt, on se edelleen Kolmisopen kuormitussietokyvyn kannalta ylemmän kriittisen rajan tuntumassa, aiheuttaen siten rehevöitymistä. Merkittävä osa Kolmisoppeen tulevasta kokonaisfosforikuormituksesta tulee hajakuormituksesta, suotovesien osuuden ollessa 5 % kokonaiskuormituksesta. Kolmisopen fosforikuormitus on pienentynyt myös suhteellisesti sekoituspitoisuuden perusteella laskettuna. Kun vielä huomioidaan viipymän pidentyminen ja ulkoisen kuormituksen pieneneminen, teoriassa Kolmisopen tilan pitäisi olla patoaltaita edeltävää aikaa parempi. Merkittävä ero järvessä havaitun todellisuuden ja teorian välillä selittyy sisäisen kuormituksen voimakkaalla kasvulla. Kolmisopen ja Syrjänlammen tapauksessa suotovesien mukana järveen kulkeutuva sulfaatti heikentää hapettomissa olosuhteissa järven pohjasedimentin fosforinpidätyskykyä. Hapettomissa oloissa sulfaatti muodostaa raudan kanssa pysyviä rautasulfideja (FeS), joilla on erittäin huono fosforin pidätyskyky hapellisissa oloissa muodostuviin rautaoksideihin verrattuna. Heikentyneen fosforinpidätyskyvyn takia sisäinen fosforikuormitus lisääntyy. Sulfaattikuormituksesta syntyykin ongelma erityisesti rehevissä sisäkuormitteisissa järvissä. Tilan muuttaminen vaatii happipitoisuuden pysyvää parantumista ja raudan kierron normalisoitumista. Kolmisoppeen tuleva suotovesikuormitus kohdistui ennen pääasiassa Rötikönlahteen, jonne suurin osa suotovesistä ohjautui. Uuden Mustin lisävesialtaan myötä Syrjänlahteen kohdistuva suotovesikuormitus on lisääntynyt. Suotovesien mukana järveen joutuva sulfaatti tulee siis aiheuttamaan nykyistä enemmän ongelmia Rötikönlahden lisäksi myös Syrjänlahdessa. Tulosten perusteella merkittävä osa patoaltaiden vaikutuksista on tapahtunut jo ennen Mustin lisävesialtaan rakentamista. Merkittävin lisävesialtaan vaikutus lienee suotovesien virtausreittien muuttuminen ja ennen kaikkea Syrjänlahden suotovesikuormituksen lisääntyminen. Kokonaisuuden kannalta Mustin lisävesialtaan vaikutus tulee olemaan 10 % (altaan pinta-alan suhteessa). Syrjänlammen säännöllinen tarkkailu aloitettiin vuonna Vuosina järvellä on havaittu korkeita sähkönjohtavuuden arvoja sekä fluoridin ja sulfaatin pitoisuuksia. Lammen rehevyystaso oli vuosina 2007 ja 2008 selvästi pienempi kuin vuosina 2009 ja Näin lyhyellä aikajänteellä on vaikea todeta selvää rehevöitymiskehitystä, sillä vuosien väliseen eroon vaikuttanee hyvin lämpimät kesät 2009 ja Syrjänlammen kohdalla patoaltaiden vaikutus ja kehityskulku on tai tulee olemaan vedenlaadun ja sedimentin ravinteidensitomiskyvyn kannalta todennäköisesti samanlainen kuin Kolmisopella. Erityisesti suotovesien määrään liittyvien epävarmuustekijöiden takia, tarkkojen määrällisten muutosten arvioiminen on kuitenkin vaikeaa. Syrjänlammen tilan kehitystä on seurattava jatkossa tarkasti.

13 13 (26) Lisävesien johtaminen Kolmisoppeen tuleva vesimäärä on tehtyjen selvitysten mukaan vähentynyt noin 44 %, joten lisävettä tulisi johtaa Kolmisoppeen keskimäärin m 3 /d eli 140 l/s, jotta virtaama olisi samalla tasolla kuin ennen rikastushiekka-alueiden rakentamista. Lisävesien johtaminen lyhentäisi Kolmisopen viipymän noin päivään nykyisestä 69 päivästä. Kolmisopen yläpuolella ei ole sellaisia isoja järviä, joista lisäveden johtaminen olisi mahdollista. Lähimmät mahdolliset järvet ovat Sulkavanjärvi ja Juurusveden Kuuslahti. Sulkavanjärven pintaveden keskimääräinen fosforipitoisuus on vuosina tarkkailujen perusteella noin 29 µg/l ja Kuuslahden noin 22 µg/l. Seuraavassa taulukossa on esitetty lisävesien johtamisen vaikutuksia Kolmisopen ja sen alapuolisen vesistön fosforipitoisuuteen: Nykytilanne Sulkavanjärvi Kuuslahti 0,1 m 3 /s 0,2 m 3 /s 0,1 m 3 /s 0,2 m 3 /s Virtaama m 3 /s 0,187 0,287 0,387 0,287 0,387 Kuormitus kg/a Sekoituspitoisuus µg/l Ravinteiden pidätyskerroin 0,173 0,107 0,076 0,099 0,067 Järvipitoisuus µg/l Kuormitus Kolmisopenjokeen kg/a Kolmisopen nykyinen sekoituspitoisuus on 257 kg/a kuormalla ja 0,187 m 3 /s virtaamalla laskettuna 44 µg/l. Lisävesivirtaamalla 0,1 m 3 /s kuormitus olisi yhteensä noin 337,5 kg/a (350 kg/a, jos lisävesi Sulkavasta ja 325 kg/a, jos lisävesi Kuuslahdesta). Fosforin sekoituspitoisuus olisi tällöin µg/l. Kolmisopen fosforipitoisuus laskisi 1 6 µg/l lisävesien ottopaikasta ja määrästä riippuen. Kolmisoppi olisi tällöin edelleen reheväksi luokiteltava järvi. Fosforipitoisuuden laskiessa myös järven perustuotanto laskisi. Klorofylli-a pitoisuus voisi laskea nykyiseltä noin 31 µg/l tasolta µg/l pitoisuustasolla, mikä indikoisi edelleen rehevää erittäin rehevää järveä. Lisävesien johtamisesta syntyisi investointikustannuksia noin 1,5 2,5 milj. euroa riippuen mitoitusvirtaamasta, putkikoosta, pumpusta ja ottopaikasta. Lisävesien johtamisen kustannukset ovat suuret, mutta hyöty ei välttämättä vastaa kustannusten suuruutta. Lisävesien johtamiseen käytettävän veden laadun tulisi olla hyvä, jotta lisävedet eivät itsessään enää lisäisi järven kuormitusta. Lisävesien kuormitus ei pysähdy Kolmisoppeen, vaan jatkuu edelleen myös alapuolisiin järviin. Hakijan ehdotus toimenpiteiksi Kolmisopen ja Syrjänlammen valuma-alueella suositellaan tehtävän seuraavia toimenpiteitä järvien vedenlaadun turvaamiseksi ja parantamiseksi: Rikastusprosessissa käytettyjen kemikaalien korvaaminen sulfaatittomilla rikastuskemikaaleilla tulisi selvittää Suotovesien todellinen määrä ja virtausreitit tulisi selvittää

14 14 (26) Suotovesien ja etenkin sen sisältämän sulfaatin käsittelemiseksi tai poistamiseksi tulee selvittää mahdollisuudet suotovesien keräämiseen Suotovesien takaisinpumppaus tai käsittely sulfaatin poistamiseksi olisi aloitettava mahdollisimman pian, ellei rikastusprosessissa käytettyä sulfaattia sisältävää rikkihappoa voida korvata sulfaatittomilla aineilla Kolmisopen järvellä suositellaan tehtäväksi seuraavia toimenpiteitä vedenlaadun turvaamiseksi ja parantamiseksi: Sulfaatista johtuen alusveden hapellisuuden turvaaminen on tärkeää. Syrjänlahden (46) ja Savolanlahden (4B) syvänteiden hapetusta tehostetaan syksystä 2011 alkaen, käyttämällä nykyistä tehokkaampia hapetinlaitteita. Syksyllä 2011 alkavan tehostetun hapetuksen vaikuttavuutta ja riittävyyttä arvioidaan talven ja vuoden 2012 hapetustulosten perusteella. Rötikönlahdella ei suositella aloitettavan ilmastusta. Lahden pinta-ala on pienehkö, joten sen merkitys koko järven kannalta on vähäinen. Syrjänlammella suositellaan tehtäväksi seuraavia toimenpiteitä vedenlaadun turvaamiseksi: Syrjänlammen tilaa tulee seurata, jotta vedenlaadussa mahdollisesti tapahtuvat pysyvämmät muutokset havaitaan ja niihin voidaan reagoida ajoissa. Tällä hetkellä ei ole tarvetta ryhtyä muihin järvessä tehtäviin toimenpiteisiin. Vesistötulosten perusteella toimenpiteiden aloittaminen voi tulla ajankohtaiseksi tulevaisuudessa, näistä yksi mahdollinen on talvinen pintailmastus happitilanteen heikentyessä. Syrjänlammen tilan kannalta merkittävin tekijä on kuitenkin sulfaatti, joka voi vaikuttaa järven sedimentin ravinteidenpidätyskykyyn, erityisesti jos järven happitilanne heikkenee. Syrjänlammen kannalta sulfaattikuormituksen poistaminen on tällä hetkellä tärkein toimenpide. Syrjänlampeen laskevissa suotovesissä havaittujen, muita suotovesien havaintopaikkoja korkeampien kokonaisfosforipitoisuuksien takia, Syrjänlampeen kohdistuva todellinen suotovesien aiheuttaman fosforikuormitus tulisi selvittää. Tulosten perusteella tulisi ryhtyä toimiin fosforikuormituksen vähentämiseksi. Seuranta Suoto- ja virtavesien, sekä Kolmisopen ja Syrjänlammen vedenlaatua tulee seurata myös jatkossa. Seurannan avulla voidaan havaita vedenlaadussa tapahtuvat muutokset ja saada tietoa toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Seuranta voidaan jatkossakin toteuttaa Juurusveden yhteistarkkailuna ja erillistarkkailuin (suotovedet ja virtavedet), mutta näytteenotot tulisi koettaa sovittaa yhteen, ja niitä tulisi tarkastella kokonaisuutena (analyysivalikoimat, näytteenottoajankohdat). Suotovesitarkkailun avulla saatavan aineiston käytettävyyden takia suotovesihavaintopaikkojen mittapadot tulisi kunnostaa, jotta havaintopaikoilta saataisiin vedenlaadun lisäksi myös luotettavaa virtaamatietoa.

15 15 (26) Muut toimenpidesuositukset Paikalliset vesikasvillisuuden niitot mm. sauna- ja mökkirannoilta, tarvittaessa Ulkoisen kuormituksen vähentäminen maa- ja metsätalouden vesiensuojelutoimenpitein (osittain vapaaehtoisuuteen perustuva, osittain maa- ja metsätalouden lainsäädäntöön ja asetuksiin perustuva). HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Siilinjärven kunnassa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Uutis-Jousi -nimisessä lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnot Pohjois-Savon ELY-keskukselta ja Siilinjärven kunnalta sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta. 1) Pohjois-Savon ELY-keskus ympäristönsuojeluviranomaisena lausuu hakemukseen liitetyistä selvityksistä, että ne on tehty monipuolisesti. Tulokset osoittavat Kolmisopen tilan heikentymisen johtuneen ensisijaisesti suotovesistä. Valuma-alueen pienenemisen vaikutus on ollut monitahoisempi. Sen sijaan suotovesivirtaamien seuranta on ollut puutteellista. Suotovesien määrällinen seuranta tulee järjestää luotettavasti ja ainevirtaamat laskea virtaamapainotteisesti. Samoin Syrjänlampeen laskevien ojien vesimäärien ja ainevirtaamien tarkemmat mittaukset ovat tärkeitä. Suotovesien haitallisin tekijä on tähän saakka ollut sulfaatti, jonka vaikutuksia on pyritty vähentämään hapetuksella. Alusveden säilyminen hapellisena estää sulfaatin välillisen rehevöittävän vaikutuksen. Kuitenkin sulfaatti voi jo itsessään mg/l:n ylittävinä pitoisuuksina olla haitallinen herkimmille vesieliöille. Sulfaatin ohella suotovesistä johtuvat fluoridipitoisuudet ovat olleet nousussa. Kolmisopenjoen fluoridipitoisuudet olivat vuonna 2010 ajoittain sellaista tasoa (yli 500 µg/l), mikä saattaa olla haitallista herkimmille vesieliöille. Kolmisopen alusvedessä fluoridipitoisuudet olivat talvella 2010 jopa yli 900 µg/l ja Syrjänlammessa jopa 1400 µg/l. Sulfaatti- ja fluoridipitoisuuksia ei voi alentaa järvessä tehtävin toimenpitein. Tämän vuoksi suotovesien kerääminen, käsittely ja takaisinpumppaus ovat välttämättömiä vesistöjen tilan suojelemiseksi. Kyseiset toimenpiteet ovat tärkeitä myös fosforikuormituksen hallitsemiseksi. Suotovesien kokonaisfosforipitoisuus on tosin toistaiseksi ollut vähäinen, mutta rikastushiekka-altaissa pitoisuudet ovat suuret, joten on vaarana, että kun patorakenteet vähitellen 'kyllästyvät' fosforilla niin ettei sitoutumiskohtia enää ole, suotoveden fosforipitoisuudet voivat kasvaa voimakkaasti. Lisävesien johtamisessa tarkastellut vesimäärät (100 l/s ja 200 l/s) olivat suuret, kun niitä vertaa tarkastelujaksona todettuun Kolmisopen tulovirtaamaan 116 l/s. Tulovirtaaman näin merkittävä lisäys Kolmisopen nykyistä vedenlaatua paremmalla vedellä parantaisi Kolmisopen tilaa laimentamalla pitoisuuksia ja lisäämällä veden vaihduntaa, mikä myös osaltaan ehkäisee rehevöitymistä. Toisaalta viipymän lyhentyessä fosforin pidättyminen vähenisi eli alapuolisten vesistöjen kohdalla vaikutus ei olisi näin

16 Muistutukset ja mielipiteet 16 (26) myönteinen, kuten selvityksessä oli todettu. Lisävesien johtaminen ei ole kustannustehokas keino Kolmisopen tilan parantamiseksi. Keväällä 2011 järjestetyssä yleisötilaisuudessa, tuotiin esille Kolmisopen virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen. Kolmisopen umpeenkasvaneimman osan osittainen raivaus vesistön virkistyskäyttöä varten on perusteltua. Lisäksi kalojen metallikertymien seuranta määrävuosien välein on tarpeellista jatkossakin. 2) Siilinjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomainen lausuu, että vesistöjen tilan kannalta suotovesien sisältämä sulfaatti on fosforia olennaisempi. Sulfaatti heikentää vesistön vedenlaatua sekä suoran että epäsuoran vaikutusmekanismin kautta. Hapettomissa olosuhteissa sulfaatti heikentää pohjasedimentin fosforinpidätyskykyä, jolloin vesistön sisäinen fosforikuormitus lisääntyy. Sisäistä fosforikuormitusta lisää myös alusveden kohonnut ph-arvo. Lisäksi sulfaatti nostaa veden tiheyttä ja vahvistaa kerrostuneisuutta. Selvityksen mukaan Syrjänjoen, Kolmisopen ja Kolmisopenjoen veden sulfaattipitoisuus kasvoi tarkkailujaksolla Kolmisopessa sulfaattipitoisuus on kasvanut 2000-luvun alusta lähtien, jolloin järven vedenlaadussa on havaittavissa selkeä heikkeneminen. Veden sulfaattipitoisuuden kasvu selittynee sillä, että suotovesikuormitus/suotovesien sulfaattikuormitus on lisääntynyt Mustin rikastushiekka-altaan vedenpinnan nousun seurauksena. Selvityksiin sisältyneiden vesitaselaskelmien perusteella rikastushiekka-altailta vesistöön ohjautuvien suotovesien kaikki kulkeutumisreitit eivät ole tiedossa. Kolmisopen ja Syrjänlammen vedenlaadun heikkeneminen on pysäytettävä. Tämä edellyttää, että rikastushiekka-altaiden aiheuttamaa suotovesikuormitusta on vähennettävä sekä määrällisesti että laadullisesti. Mittapatoja koskevien kehittämistoimien lisäksi on selvitettävä mahdolliset muut suotovesien vesistöön kulkeutumisreitit. Lisäksi suotovesien laadun tarkkailun laajuus on tarpeen uudelleen arvioida. Samalla on tarpeen arvioida, täyttääkö rikastushiekka-altaiden suotovesi ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 :n 1 momentin 9) kohdassa säädetyt jäteveden tunnusmerkit. Kolmisopen osalta myös veden hapellisena pitäminen on välttämätöntä järven vedenlaadun heikkenemisen pysäyttämiseksi. Hakijan on päivitettävä toimenpidesuunnitelma Syrjänlammen ja Kolmisopen vedenlaadun ja vesistön tilan turvaamiseksi nyt käytettävissä oleviin selvityksiin perustuen. 1) Kasurilan pohjoinen osakaskunta ( ) esittää seuraavat vaatimukset: 1. Suotovesien vaikutus on eliminoitava pumppaamalla ne takaisin rikastushiekka-altaaseen ja edelleen puhdistusprosessiin. 2. Järvien tilan parantamiseksi on tehtävä myös muita kunnostustoimenpiteitä kuin hapetus. 3. Järvien kalat ovat sairaita ja syömäkelvottomia. Järvissä tulee tehdä hoitokalastus.

17 17 (26) 4. Järvien sietokyky ei kestä ylimääräistä kuormitusta. Fluori-, fosfori- ja sulfaattikuormitus tulee estää. 5. Toimenpiteiden ja mittausten tulokset tulee toimittaa muistuttajalle. Lisäksi muistuttaja lausuu, että veden laatu on heikentynyt vuosien saatossa ja rannanomistajat ovat joutuneet lopettamaan talousveden oton vesistöstä ja liittymään joko vesiosuuskuntaan tai rakentamaan porakaivon. Kasvillisuus vesistössä on rehevöitynyt. Korvauksia ei ole ollut mahdollista hakea eikä vaikuttaa ympäristöluvan haitoista ja vahingoista. Kaivostoiminnan luvan saannin ehtona pitäisi olla, ettei töitä saa aloittaa ennen lupaselvitysten valmistumista. 2) AA:t (Peltoniemi ) sekä BB ja CC lausuvat yhteisessä muistutuksessaan seuraavaa: Kaivoksen laajamittainen vaikutus ympäristöön Kaivoksen toiminnalla on ollut Kolmisopen alueelle seuraavanlaisia vaikutuksia: koko kylän vähittäinen näivettyminen alkaen peruspalveluista, mm. kaupasta ja koulusta Mustin kyläalue jäi kaivosalueen alle kokonaisuudessaan laajoista rikastehiekka-alueista johtuva luonnon monimuotoisuuden vähentymä patoaltaiden aiheuttama rehevöittävien suotovesien määrä rikastehiekka-alueiden radikaali vaikutus järvien valuma-alueisiin sekä tulovirtaamiin järvien tilan voimakas heikkeneminen välillinen vaikutus alueen kasvillisuuteen ja sitä myöten eläimistöön yksittäisten ihmisten vaikutusmahdollisuudet ja resurssit oman elinympäristönsä kuntoon ja hoitoon ovat olleet vuosien mittaan varsin minimaaliset kaivoksen läheisyyden vaikutus lähialueiden kiinteistöjen arvoihin ja investointihalukkuuteen negatiivinen vaikutus vaikutusalueen ihmisten virkistys- ja harrastusmahdollisuuksille Kokonaisuutta tarkasteltaessa nämä seikat on otettava entistä tarmokkaammin huomioon. Myös taloudellisessa toiminnassa luonnonsuojelu on otettava vakavasti. Luonnonvarojen hyödyntämisen on tapahduttava kestävästi ja ympäristöarvoista sekä ihmisten oikeudesta puhtaaseen ympäristöön on tiukasti pidettävä kiinni. Kunnostustoimet ja niiden riittävyys Luvanhakijalta tulee edellyttää vesistön tilan parantavia toimenpiteitä, ei pelkästään nykyisen tilan ylläpitäviä. Veden laatu ja suotovedet Suotovesien määrä ei tule Mustin alueella vähenemään ja siksi niiden vaikutuksiin puuttuminen täytyy luvassa korostua. Tutkimuksessa korostuu erityisesti suotovesissä olevien fluoridien sekä sulfaatin merkitys.

18 18 (26) Saarisen kaivoksen avaamisen myötä merkittävästi kasvava louhintamäärä tulee lisäämään entisestään kaivosalueelle varastoitavan rikastehiekan määrää. Rikastehiekka-alueiden täyttymisen johdosta sekä louhinnan aikaisten louhosvesien johtaminen Mustin altaaseen lisää edelleen Kolmisoppeen ja Syrjänlampeen päätyvien suotovesien määrää ja siten niiden rehevöittävät vaikutukset tulevat entisestään lisäämään myös vedenlaadun heikkenemistä. Koska suotovesien sisältämän sulfaatin on todettu olevan rehevöitymiskehityksen pääosassa, on luvanhakija velvoitettava korvaamaan malmin rikastusprosessissa käytettävät kemikaalit sulfaatittomilla vaihtoehdoilla. Välittömänä toimenpiteenä ennen korvaavien tuotteiden käyttöönottoa suotovedet on luvansaannin ehtona velvoitettava pumppaamaan takaisin prosessikiertoon. Hapetus Tutkimustulokset kertovat karua kieltään Kolmisopen tilasta. Järvi ei voi hyvin. Myös Syrjänlammen tilannetta pidetään nyt huolestuttavana. Hapetus on hyvä järven elintoimintaa ylläpitävänä toimenpiteenä, mutta lähtökohtana on pidettävä sitä, jotta ekosysteemin pystyy tulemaan toimeen ilman sitä. Sellaista ratkaisua toiminnanharjoittaja ei ole pystynyt esittämään. Hapetusta on Kolmisopessa vähitellen lisätty, mikä on sinänsä hyvä asia. Syrjänlammella hapetusta ei ole aloitettu, vaikka tuloksista on pääteltävissä hapen määrän vähenemä kriittiselle tasolle. Hapettomuuteen tulee varautua jo etukäteen ennaltaehkäisevänä toimena. Jos perinteinen hapetus ei ole järven mataluudesta johtuen mahdollinen toimenpide, on luvanhakijan esitettävä korvaavat toimenpiteet järven elinvoimaisuuden turvaamiseksi ja parantamiseksi. Hapettimien määrää on Kolmisopessa vuosien mittaan lisätty ja niiden tehoa nostettu. Niiden toiminta on ollut kuitenkin vuosien mittaan toistuvasti epävarmaa. Ne ovat useita kertoja olleet pitkiä aikoja pysähdyksissä, eikä niiden korjaamiseen ole löytynyt tarvittavaa tahtotilaa. Eri hapetusmenetelmiä ja hapetintyyppejä on jatkossakin tutkittava intensiivisesti. Valuma-alueen pienentyminen Luvanhakija vähättelee Mustin lisävesialtaan merkitystä valuma-alueen pienenemisessä. Jo ennen laajennusta valuma-alueen pienentymä oli 42 % alkuperäisestä valumasta. Mustin laajennuksen jälkeen valuma alue on pienentynyt lähes puoleen alkuperäisestä. Tutkimuksessa esitetty valuma-alueen pienenemisestä johtuva vähentynyt fosforikuorma ei tee rikastushiekka-alueiden olemassaolosta yhtään sen hyväksyttävämpiä. Vaikka maataloudesta johtuva fosforikuormitus on tosiasia, on kokonaisuuden kannalta erikoista toistuvasti korostaa sen aiheuttamaa kuormituksen osuutta järven rehevöitymisessä verrattuna luvanhakijan laajamittaisesta toiminnasta aiheutuneeseen moninaiseen ympäristön tilan heikkenemiseen ja vesistövaikutuksiin.

19 19 (26) Kasvillisuus ja sen muutokset Järven useissa osissa on todettavissa vesikasvillisuuden lisääntynyt osuus verrattuna avoveteen. Syrjänlampeen kohdistuvasta kuormituksesta osa siirtyy edelleen Kolmisoppeen, kuormittaen erityisesti Syrjänlahtea. Rötikönlahdessa tilanne konkretisoituu eniten. Vain elinolosuhteiltaan ja lajistoltaan rikas vesistökokonaisuus voi pysyvästi taata järven toipumisen voimakkaasta rehevöitymisestä. Kasvillisuuden poisto niittämällä on osoittautunut ranta-asukkaiden voimin todella työlääksi toimenpiteeksi, etenkin kun niitetty kasvusto on niiton jälkeen poistettava järvestä, jottei se johda järven lisärehevöitymiseen. Kalastuskunnan varsin tehottomalla niittolautalla on toimenpiteen työläydestä riippumatta useina kesinä niittoa kuitenkin koetettu tehdä. Pelkkä ulpukan niitto tuottaa usein vaatimattomia tuloksia, koska sillä on juuristossaan runsaasti ravinteita uuteen kasvuun. Juurakoita voitaisiin poistaa haraamalla tai ruoppaamalla. Koska uposlehtisiä vesikasveja ei tulisi niiden lisääntymisen voimistamiseksi välttämättä edes niittää, tulee luvanhakija velvoittaa niiden poistamiseen esimerkiksi nuottaamalla tai keräävällä leikkuukoneella. Luvanhakijan on esitettävä toimet, joilla vesikasvillisuuden osuutta järvessä saadaan pienennettyä ja avoveden osuutta lisättyä sekä velvoitettava rahoittamaan ja järjestämään liiallisen vesikasvillisuuden poistotyöt. Kalasto Kolmisopen ja Syrjänlammen kalakantojen muuttuessa entistä enemmän särkikalavaltaisemmiksi on elvyttävänä toimenpiteenä syytä pohtia hoitokalastuksen aloittamista. Selvitystä tulisi pitää luvansaannin ehtona. Jos selvitys tätä puoltaa, tulee luvanhakija velvoittaa korvaamaan siitä aiheutuvat kustannukset. Raskasmetallit Pitkällä aikavälillä vähäinenkin altistuminen lyijylle voi aiheuttaa terveydellisiä, pääasiassa hermostollisia, vaurioita. Arseeni taas on todettu voimakkaasta karsinogeenisista vaikutuksistaan. Koska kaivoksen vaikutusalueella ilmenevät kohonneet lyijy- ja arseenipitoisuudet ovat mitä todennäköisimmin peräisin malmin rikastusprosessista, tulee selvittää, onko niiden korvaaminen muilla vähemmän vaarattomilla kemikaaleilla mahdollista. Ekosysteemin elinvoimaisuus Rötikönlahti toimii malliesimerkkinä siitä, mihin lisääntynyt viipymä ja valuma-alueen pieneneminen johtavat. Alue sai aiemmin vesivirtaamaa Löytönlammen, Mustinlammen ja Kauniinlammen alueilta, jotka ovat nykyään Mustin rikastushiekka-altaan alla. Mustin alueen lisälaajennus katkaisi viimeisimmät suorat vesivirtaukset. Alue on lähes kokonaan kasvamassa umpeen. Samanlaista Rötikönlahden kaltaista muutosta on havaittavissa jo Syrjänlahden alueella. Koska Rötikkö on kärsinyt eniten kaivoksen toiminnan vaikutuksista, on sen pikaista kunnostamista pidettävä luvansaannin ehtona. Ennaltaehkäisevänä toimena on luvanhakijalta vaadittava selvitystä myös Syrjänlahden alueen kunnostamistoimenpiteistä.