LIITE 1. Pohjavesialueiden hydrogeologia. Sisällysluettelo

Transkriptio

1 1 LIITE 1. Pohjavesialueiden hydrogeologia Sisällysluettelo 1. Johdanto Hangon pohjavesialueet... 3 Hanko , 1-luokka... 3 Sandö-Grönvik , 1E-luokka... 5 Isolähde , 1E-luokka... 7 Lappohja , 1-luokka... 8 Tvärminne , 2-luokka... 9 Syndalen , 2-luokka... 9 Täktom , 2E-luokka Raaseporin pohjavesialueet Karjaa A, 2-luokka Karjaa B, 1-luokka Karjaa C, 1-luokka Backgränd , 1-luokka Meltola-Mustio A, 1E-luokka Meltola-Mustio B, 1E-luokka Meltola-Mustio C, 1-luokka Pohjan keskusta , 1-luokka Brödtorpåsen , 1-luokka Brödtorp B, 1E-luokka Flacksjö , 2-luokka Manibacka , 1-luokka Konkakumpu , 1-luokka Ekerö , 1E-luokka Dalkulla , 2-luokka Båthusviken A, 2-luokka Snappertuna , 1-luokka Västervik , 1E-luokka Bromarv , 1-luokka Hulta , 1-luokka Undermalm , 2-luokka Skogby , 2E-luokka Björknäs , 1-luokka Stålbacka , poistetaan luokituksesta Pehkusuo A, 2-luokka Pehkusuo B, 2E-luokka Brödtorp A, 2E-luokka Forsby , 2-luokka Västerby , poistetaan luokituksesta Trollböle , 2-luokka Leksvall A, 2-luokka Leksvall B, 2E-luokka Snäcknäs , 2-luokka Edesnäs-Sannäsmalmen A, 2-luokka... 29

2 2 Edesnäs-Sannäsmalmen B, 2-luokka Båsaböle , 2-luokka Båthusviken B, 2-luokka Skärlandet , 2-luokka Kyrkmalmen , 2-luokka Finby , 2-luokka Siggby , 2E-luokka Tavelbackmalmen , 2E-luokka Solliden , 2-luokka Sattala malm A, 2E-luokka Sattala malm B, 2-luokka Hölklöt , 2-luokka Piparudden , 2-luokka Bäckeskärret , 2-luokka Ålnäs , 2-luokka Fastarby , 2-luokka Östanberg A, 2E-luokka Östanberg B, 2E-luokka Lillgård , 1-luokka Rågö , 1-luokka Strömsö , 1-luokka Siuntion pohjavesialueet Nikus , 1-luokka Störsvik , 1-luokka Hagabacka , 1-luokka Gårdskulla , 1-luokka Syvälampi , 2-luokka Göks , 2E-luokka Timalabergen , 2-luokka Suitia , 2-luokka Tallmalmen , 2-luokka Tallbacka , E-luokka Inkoon pohjavesialueet Storgård , 1-luokka Vars B, 1-luokka Malmgård , 1-luokka Storsandarna , 2-luokka Svenviken , 1-luokka Degerby , 1-luokka Kopparnäs , 1-luokka Halvdels , poistetaan luokituksesta Vars A, 2-luokka Kusans , 2-luokka Rundmalm , 2-luokka Gripans , 2-luokka Malmskyan , 2-luokka Källsäter , poistetaan luokituksesta Ylikunnalliset pohjavesialueet Linhamarinharju , 2-luokka Kirkniemi , 2E-luokka Lonnobacka , 1-luokka... 59

3 3 1. Johdanto Lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) on lisätty uusi 2a-luku, joka käsittelee pohjavesialueiden rajaamista, luokittelua ja suojelusuunnitelmia. Lisäys astui voimaan (1263/2014) ja sitä täydentävä asetus (929/2016). Lakimuutoksen myötä astuivat voimaan uudet pohjavesialueluokat. Aiemmin käytössä olleet pohjavesialueluokat I (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue) ja II (vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue) korvataan uusilla luokilla 1 ja 2. Mukaan luokitukseen tulee uusi E-luokka* (pohjavesialue, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen). Jos 1 tai 2 -luokkiin luokitellut pohjavesialueet samalla ylläpitävät edellä mainittua ekosysteemiä, niille voidaan lisätä E-merkintä (1E tai 2E). Pohjavesialueluokka III poistuu luokituksesta ja aiemmin IIIluokkaan kuuluneet alueet luokitellaan uudelleen joko 1-, 2- tai E-luokkaan tai poistetaan luokituksesta vedenhankinnan kannalta tarpeettomina. Pohjavesialue voidaan luokitella pelkästään E-luokkaan silloin, kun pohjavesialue ei sovellu antoisuutensa tai muiden ominaisuuksiensa perusteella vedenhankintakäyttöön, mutta alue kuitenkin ylläpitää edellä kuvailtua pohjavedestä riippuvaista ekosysteemiä. Lisäksi pohjavesialueiden rajaukset tarkistetaan hydrogeologiseen tutkimustietoon perustuen ennen vesienhoidon kolmatta suunnittelukautta. *E-luokan pohjavesialueen luokitus perustuu luonnontilaiseen tai luonnontilaisen kaltaiseen muun lainsäädännön nojalla suojeltuun pohjavedestä suoraan riippuvaiseen merkittävään pintavesi- ja maaekosysteemiin. E-luokan pohjavesialueilla on ainoastaan informatiivinen arvo. Näillä pohjavesialueilla sijaitsevat pohjavedestä suoraan riippuvaiset ekosysteemit ovat jo valmiiksi muulla lainsäädännöllä (esim. luonnonsuojelulaki, vesilaki, metsälaki jne.) suojeltuja, joten pohjavesialueiden E-luokitus ei tuo lisää suojeluarvoa pohjavesialueille eikä kyseessä oleville ekosysteemeille. Pohjavesialueiden E-luokittelu tulee helpottamaan ja nopeuttamaan pohjavesialueille kohdistuvia lupaprosesseja, koska luvan hakijalla on jo etukäteen tiedossa, että hankkeen toteutus tulee vaatimaan ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten arviointia, kun kyseessä on E-luokan pohjavesialue. Kappaleissa 2-5 on esitelty Hangon, Raaseporin, Siuntion ja Inkoon pohjavesialueiden hydrogeologiset kuvaukset sekä tietoa alueiden vedenkäytöstä. Lisäksi on esitelty mahdolliset muutokset alueiden luokituksissa ja rajauksissa. Tiedot muutoksista on esitetty kunnittain taulukoissa 1-4. Ylikunnallisten pohjavesialueiden aineisto on esitetty kappaleessa 6 ja yhteenveto taulukossa Hangon pohjavesialueet Hanko , 1-luokka Hangon pohjavesialue on eri merivaiheiden tasoittamaa I Salpausselkää, missä kerrospaksuudet ovat yleisesti pieniä. Lännessä pohjavesialuetta rajautuu moreeni- ja kallioalueisiin ja niiden välisiin hiekka- ja hietakerrostumiin, koillisessa Sandö-Grönvikin pohjavesialueeseen ja idässä hiekka- ja hietakerrostumiin. Pohjoisessa ja osin etelässä pohjavesialue rajautuu mereen. Pohjavesialueen pohjoisreunalla esiintyy rantavalleja ja muinaisrantoja, sekä koillis- ja lounaisosissa dyynejä. Paksuimmat kerrospaksuudet sekä parhaiten vettä johtavat maa-ainekset sijoittuvat esiintymän pohjoisosaan. Muodostuman eteläosassa maa-aines on yleisemmin hietaa Salpausselille tyypilliseen tapaan. Hangon taajaman ja Itäisen teollisuusalueen välissä on paksuja maakerroksia. Paksut maakerrokset ovat pintaosistaan hyvin vettä johtavia hiekka- ja sorakerrostumia, joiden alla on vuorotellen huonosti vettä johtavia savi- ja silttikerroksia sekä hyvin vettä johtavia hiekka ja sorakerroksia. Stormossenin lounaispuolella maaperä on pintaosistaan hiekkaa ja soraa, mutta

4 4 muuttuu syvemmälle mentäessä hienoksi hiekaksi ja siltiksi. Hiekka- ja sorakerrostumat ulottuvat 3-7 metrin syvyydelle maanpinnasta Furunäsin vedenottamon alueella. Kerrosten alapuolella on hieta- ja silttikerroksia metrin syvyyteen asti, jonka alla on tiivis pohjamoreeni. Muodostumaan liittyvät tarkemmin tutkimattomat syöttöharjut keskustan koillispuolella, Furunäsin alueella sekä Alnäsuddenin kohdalla. Sekä näiden syöttöharjujen kohdalla, että reunamuodostuman uudelleenkerrostuneessa pintaosassa tavataan muodostuman karkeimmat maa-ainekset. Kalliokohoumat puhkovat monin paikoin muodostumaa. Hangon taajaman ja itäisen teollisuusalueen välisellä alueella kallionpinta on tasolla m mpa. Itäisen teollisuusalueen ja Forcitin alueen välillä kallionpinta on tasolla m mpa. Lindnäsuddenilta kaakkoon suuntautuvan vyöhykkeen kallionpinta on tasolla m mpa. Alhaisimmilleen kallionpinta laskee alueella jopa tasolle -55 m mpa. Merkittävimmät kalliopainaumat ovat pohjoiseteläsuuntainen Alnädsuddenin-Täktonträsketin painanne sekä Lindnäsuddenin-Hopearannan alueelta kohti Täktomia suuntautuva allas. Ampumaradan vedenottamon pohjois- ja koillispuolella esiintyy avokalliota. Pohjavesialueen itäpuolella sen erottaa Sandö-Grönvikin pohjavesialueesta pohjaveden virtausta ohjaileva kalliokynnys. Muodostuma ei kuitenkaan katkea kyseiseltä kohdalta, vaan pohjaveden virtausta tapahtuu myös muodostuman suuntaisesti. Länsipuolella pohjavesialue rajoittuu korkeisiin kalliopaljastumiin, tosin Salpausselän reunamuodostuma jatkuu aina Hankoniemen kärkeen saakka. Lähimpänä maanpintaa pohjavesi on meren läheisyydessä, jopa alle metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesialueen keskiosissa pohjavedenpinta on 5-15 m syvyydellä. Stormossenin alueella pohjaveden korkeus vaihtelee 2-3 m laskien Kolavikeniä lähestyttäessä. Orsivesiä esiintyy monin paikoin, erityisesti eteläosassa. Trollbergetin kaatopaikan alueella esiintyy orsivettä n. 3,5 m pohjavedenpintaa ylempänä. Paksuimmat pohjavedellä kyllästyneet kerrostumat tavataan Lindnäsuddenin-Stormossenin välimaastossa, missä pohjavesivyöhykkeen paksuus on yleisesti m ja syvimpien kalliopainanteiden kohdalla jopa yli 60 m. Myös Hangon teollisuusalueen ja Furunäsin alueella on paksun pohjavesivyöhykkeen alueita. Hangon teollisuusalueen - Stormossenin välimaastossa on noin m mpy tasoon sijoittuva pohjavedenjakaja-alue, mistä pohjaveden virtaus suuntautuu etelään ja pohjoiseen. Vedenjakajat ovat pääosin pohjaveden itsensä muodostamia, eikä niiden tarkempi sijainti ole tiedossa. Pohjavesi on Furunäsin vedenottamon alueella n. tasolla +0, ,18, Hopearannan vedenottamon alueella +0, ,28 ja Ampumaradan vedenottamon alueella +0,2...+0,7 m mpy. Pohjavesi on korkeimmillaan Hangon taajaman itäpuolella n. tasolla m mpy. Pohjavesialueen koillisosassa pohjavedenpinta nousee jyrkästi n. tasolle +10 m mpy. Koillisosassa Forcitin tehtaan alueella on havaittu savi- ja hienohiekkakerrosten alapuolisessa sorakerroksessa paineellista pohjavettä. Stormossenin alueella tavataan orsivettä n. tasolla Pohjavesi kerääntyy Ampumaradan vedenottamolle todennäköisesti pohjoisesta kalliokumpareiden välistä ja luoteen suunnasta kalliokumpareiden välisten maakerrosten kautta (kallionpinta m maanpinnasta). Mannerheimintien vedenottamolle vesi virtaa pääasiassa pohjoisen suunnasta vedenottamon itäpuolelta. Furunäsin vedenottamolla on tehty koepumppaus 1968, jonka perusteella vedenottamolta arvioitiin saatavan vettä jatkuvasti käyttöön 400 m 3 /vrk. Koepumppaus vaikutti tarkkailtavien havaintoputkien vesipintoihin, mutta ei meren rannassa olevien kaivojen vesipintoihin, vaan niiden osalta vedenpinnan vaihtelu noudatti merenpinnantasojen vaihteluja. Pumppauksen päätyttyä pohjavesi nousi viikon kuluessa lähes alkuperäiselle tasolleen. Pumppauspisteen valuma-alueen laajuudeksi arvioitiin n. 0,3-0,4 km 2. Hangon pohjavesialue on vesienhoidossa määritetty huonossa tilassa olevaksi

5 5 riskipohjavesialueeksi. Pohjavesialueen huono kemiallinen tila johtuu öljy- ja liuotinaineiden esiintymisestä. Pitoisuudet ovat laskevia. Hangon pohjavesialueella on seuraavat Hangon kaupungin vedenottamot: Hopearannan vedenottamon ensimmäinen kaivo on otettu käyttöön Lisäkaivoja on rakennettu 1938 ja Käytössä olevat uusimmat siiviläputkikaivot on rakennettu 2009 kevättalvella. Käsittelynä UV-suodatus. Ottolupa 1200 m 3 /vrk. Ampumaradan vedenottamo on otettu käyttöön Vedenottamolla on kaksi kaivoryhmää. Ottolupa m 3 /vrk. Korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet havaittu liuotinaineita, jonka jälkeen vedenottamolta on otettu vettä kesäisin urheilukentän kasteluun. Furunäsin vedenottamo on rakennettu Ottolupa 400 m 3 /vrk. Ottamo on ollut suljettuna v lähtien viemärivuodon takia. Mannerheimintien vedenottamo on rakennettu 1960-luvun lopulla. Vettä ei ole otettu talousvesikäyttöön v lopusta lähtien liuotinaineiden vuoksi. Ottomäärä oli vuosina m 3 /vrk. Ottolupa 720 m 3 /vrk. Printal Oy:llä on alueella oma vedenottamo. Ottomäärä n. 50 m 3 /vrk, vesi pumpataan tehtaan käyttöön. Luokitusmuutos: luokkaan 1 lain 1299/2004 mukaisesti. Käytössä vedenottamot Hopearanta, Ampumarata, Printal Oy:n yksityinen vedenottamo. Rajausmuutos: Korjataan Hangon ja Sandö-Grönvikin pohjavesialueen välistä rajaa kulkemaan kalliokynnykselle (GTK Rakenneselvitys ). Sandö-Grönvik , 1E-luokka Pohjavesialue on osa I Salpausselkää jatkuen lounaassa Hangon, ja koillisessa Isolähteen pohjavesialueina. Pohjoisessa muodostuma rajautuu mereen ja muilta osin hiekkakerrostumiin. Hyvin vettä johtavaa ainesta esiintyy varsinkin muodostuman luoteispuolella. Santalanrannan vedenottamon alueella on maa-aines 7-16 m syvyyteen hiekkaa ja hiekkaista soraa, jonka alapuolella esiintyy kallio tasossa m mpa. Broars I vedenottamon pisteessä on tutkimusten mukaan hienohiekka-savikerroksen alapuolella n. 8,20-9,80 m syvyydessä vettä hyvin johtava sorakerros, jossa esiintyy paineellista pohjavettä. Sandöträsketin ja Krogarsin välisellä alueella maaperä on 32 m syvyyteen hiekkaa ja kivistä hiekkaa, jossa esiintyy hienorakeisia kerroksia. Näiden alapuolella savi- ja silttikerros sekä ohuehko moreenikerros. Kallionpinta on alueella n. 38 m syvyydessä. Putken MV704 alueella esiintyy vedenjohtavuusmittausten perusteella vettä hyvin johtavia kerrostumia syvyysvälillä 8-18 m maanpinnasta. Brännmalmenin alueella on maan pintaosassa 2-4 m paksuinen hiekkainen sorakerros, jonka alapuolella on moreenin päällä kerrostuneena silttiä. Välikerroksina esiintyy kivistä soraa ja hiesuista hietaa. Krogarsin alueella luoteesta muodostumaan liittyy syöttöharju kallioperän painanteessa. Sandö-Grönvikin pohjavesialueella kalliokohoumat ovat hajanaisia ja pienialaisia. Kallionpinta kohoaa Santalanrannan ja Santala I välillä pohjavedenpinnan yläpuolelle muodostaen pohjaveden virtausta ohjaavan rakenteen. Alueen merkittävimmät kalliopainaumat sijoittuvat Brännmalmin ja Krogarsin alueille. Santalanrannan vedenottamolta kaakkoon suuntautuu kallioperän painannevyöhyke, jossa kallion pinnankorkeus on n m mpa. Santala I vedenottamon etelä- ja länsipuolella on kallio n. tasolla m mpa. Santalanrannan ja Tikan vedenottamoiden välisellä alueella on kallionpinta syvyydellä m mpa. Pohjavesi virtaa alueella pääosin luoteeseen ja pohjoiseen sekä muodostuman eteläosissa jonkin verran myös etelään. Pohjavettä purkautuu koko muodostuman pituudelta luoteeseen Suomenlahteen. Pohjaveden pinnantaso on muodostuman keski- ja eteläosissa tasolla m mpy, laskien luoteen suuntaan merenpinnan tasoon n. 500 m matkalla. Sandöträsketiltä imeytyy humuspitoista pintavettä maaperään ja pohjavesikerrokseen sen luoteispuolelta ja vastaavasti järveen purkautuu pohjavettä pohjavesimuodostuman koillis- ja itäpuolelta.

6 6 Hankoniemellä pohjavedenpinta on yleisesti suhteellisen lähellä maanpintaa. Pohjavesialueen keskiosissa on pohjavedenpinnan syvyys maanpinnasta keskimäärin 3-6 m. Paksuimmat pohjaveden yläpuoliset kerrostumat ovat Santalanrannan vedenottamon, sekä oletetun luodekaakko suuntaisen syöttöharjun kohdalla Krogarsin alueella syvyydellä 6-12 m. Laajimmat ja paksuimmat pohjavedellä kyllästyneet maakerrokset ovat Brännmalmin-Krogarsin kalliopainauman alueella, paksuudeltaan jopa m ja syvimpien kalliopainanteiden kohdalla jopa 60 m. Pohjavesialue on määritetty vesienhoidossa kemiallisesti huonossa tilassa olevaksi riskialueeksi typpiyhdisteiden ja kloridin esiintymisen vuoksi. Vuonna 1968 on Santalanrannan pohjavesitutkimuksissa arvioitu ottamolta saatavan hyvänlaatuista pohjavettä m 3 /vrk. Hangon vesilaitoksen Santalanrannan vedenottamo on rakennettu 1970-luvun alussa. Käytössä on kolme siiviläputkikaivoa. Santala I otettu käyttöön Yksi siiviläputkikaivo. Ottolupa v yhteensä 1800 m 3 /vrk. Vedenottamolla on vesioikeuden määräämä suoja-alue vuodelta 1984 (10/1984 D). Tikan vedenottamon koepumppaus on suoritettu vuonna Koepumppauksen ei todettu merkittävällä tavalla vaikuttaneen ympäristön kaivoihin. Koepumppauksen yhteydessä arvioitiin Tikan ja Viskon ottamoiden yhteisen valuma-alueen muodostuvan pohjaveden määräksi n m 3 /vrk. Tikan ottamon osuudeksi määritettiin 2000 m 3 /vrk. Tikan vedenottamo otettu käyttöön vuonna Yksi siiviläputkikaivo. Ottolupa (2002) 1000 m 3 /vrk. Vedenottamolla on vesioikeuden määräämä suoja-alue vuodelta 1984 (1/1984 C). Viskon ylävedenottamon alueella v tehdyssä koepumppauksessa arvioitiin valuma-alueella muodostuvan pohjaveden määräksi n m 3 /vrk. Eteläottamon alueella on suoritettu koepumppaus 2011, jonka perusteella kaivon jatkuvaksi tuotoksi arvioitiin 300 m 3 /vrk. Suuremmasta vedenotosta (500 m 3 /vrk) todettiin voivan aiheutua vedenlaadun heikkenemistä. Viskon vedenottamon ottolupa (Ala- ja Ylävedenottamot 1991, Ylä-, Ala- ja Eteläottamo 2013) kolmesta kaivosta yht m 3 /vrk vuosikeskiarvolla laskettuna ja vuorokausikeskiarvona laskettuna 2200 m 3 /vrk. Forcitin tehtaiden alueella on tehty pohjavesitutkimuksia ja koepumppaus vuonna Koepumppauksen mukaan nykyisen Broars I vedenottamon pisteestä voidaan ottaa pohjavettä n. 520 m 3 /vrk. Oy Forcit AB:n Broars I ja II räjähdysainetehtaan käytössä. Ottolupa 1000 m 3 /vrk. Brännmalmin alueella on tehty koepumppaus Pumppauksen vaikutus ulottuu n. 1 km lounaaseen, 450 m koilliseen ja n. 800 m kaakkoon koepumppauspaikalta. Pohjaveden todettiin sisältävän runsaasti rautaa ja mangaania, mistä syystä ottamoa ei ole otettu käyttöön. Pohjavesialue luokitellaan luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella on Santalankorven soidensuojeluohjelman alue, Broarsbuktenin tervaleppäkorpi, sekä pohjavesivaikutteinen tervaleppäluhta lähteineen. Luokitusmuutos: luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Käytössä vedenottamot Santalanranta, Tikka, Santala I, Viskon ylävedenottamo ja Eteläottamo ja Broars I-II. Alueella on Santalankorven soidensuojeluohjelman alue, Broarsbuktenin tervaleppäkorpi, sekä pohjavesivaikutteinen tervaleppäluhta lähteineen. Rajausmuutos: Korjataan Sandö-Grönvikin ja Hangon (lännessä) sekä Sandö-Grönvikin ja Isolähteen (idässä) pohjavesialueen välistä rajaa kulkemaan kalliokynnyksille (GTK Rakenneselvitys ). Idässä samalla Isolähteen vedenottamon suoja-alue jää Isolähteen puolelle. Sandöträsketin pohjoisreunalla korjataan muodostumisalue rantaviivaan ja lisätään läpäisevä rantaviiva isotooppitutkimukseen (Vesinäytteiden hapen- ja vedyn isotooppikoostumuksen määrittäminen: Rantaimeytymisen selvitys. GTK, ) perustuen.

7 7 Isolähde , 1E-luokka Isolähteen pohjavesialue on tasoittunutta I Salpausselkää. Muodostuma rajoittuu pohjoisessa laajaan moreeni- ja kallioalueeseen, koillisessa Lappohjan pohjavesialueeseen, kaakossa mereen ja lounaisosissa Sandö-Grönvikin pohjavesialueeseen. Muodostuman länsiosassa esiintyy hienoa hiekkaa, välikerroksina hiekkaa. Tvärminnelahden rantavyöhykkeellä on 2-5 m merenpinnan tason alapuolelle hiekkaa ja syvemmällä tiivistä hietaa. Ranta-alueilla on myös hienorakeisia, kasvillisuuden sitomia tuulikerrostumia. Isolähteen vedenottamon alueella on kairauksissa tavattu pintaosassa soraista hiekkaa ja hiekkaa n m syvyydelle, jonka jälkeen on tavattu hienoa hiekkaa ja silttiä tai moreenia. Etelässä Koverharin vedenottamon läheisyydessä heikosti vettä johtavia hienoja hiekkakerroksia on jopa metrin syvyyteen maanpinnasta. Pohjaveden purkautumisalueella on noin 15 m syvyyteen hiekkaa, jossa on hiesu- ja hietaisia välikerroksia. Pohjaveden päävirtaus suuntautuu luoteeseen ja jonkin verran virtausta tapahtuu muodostuman keskivaiheelta kaakkoon. Pohjavesi purkautuu Isolähteen lisäksi pohjoisosan laaksopainanteeseen ja kaakossa Suomenlahteen. Pohjavesi on alueen koillis- ja keskiosassa n. tasolla m mpy, luoteisosassa tasolla m mpy ja kaakossa n. tasolla +9,6 m mpy laskien Koverharin tehtaan alueella jopa tasolle +1,50 m mpy. Pohjavesialueen keskiosissa pohjavedenpinta on keskimäärin 8-15 metrin syvyydellä maanpinnasta. Paksuimmat pohjavedenpinnan yläpuoliset maakerrokset tavataan Isolähteen ja Lappohjan 3. vedenottamoiden alueilla yli 15 m. Muodostuma rajoittuu luoteessa laajaan kallioalueeseen, jossa kallio kohoaa jopa tasolle m mpy. Kallioalueen katkaisee Isolähteen kohdalla kapea mutta syvä luode-kaakkosuuntainen kalliopainanne, joka laajenee kohti Tvärminnelahtea viettäväksi altaaksi ja ulottuu kaakossa todennäköisesti merenrantaan saakka. Ruhjeen kautta suurin osa muodostuvasta pohjavedestä purkautuu luoteessa Isolähteeseen. Kallionpinta ruhjeen kohdalla on tasolla m. Ruhjeen itä- ja länsipuolella kallio kohoaa tasolle m mpy katkaisten virtausyhteydet Sandö- Grönvikin ja Lappohjan pohjavesialueiden suuntiin. Pohjavesialueen lounaisosassa Nicklundsbergetin pohjoispuolella vaikuttaa olevan kapea kalliopainanne, jonka kautta Krogarsin suunnalta saattaa olla heikko yhteys Tvärminnelahden kallioaltaaseen. Pohjavesialueella sijaitsevat soidensuojeluohjelmaan kuuluvat Kallkärrin alue ja Björkkullan lähteiköt. Alueella ovat käytössä Hangon Vesi -liikelaitoksen omistuksessa olevat Isolähteen, Lappohjan 2,. sekä Koverharin vedenottamokaivot. Lappohjan 2. vedenottamon pisteessä on suoritettu koepumppaus v Kokonaisuudessaan pohjavettä arvioitiin saatavan käyttöön 900 m 3 /vrk, jolloin osa saadaan käyttöön Lappohjan 3. vedenottamosta. Koepumppauksen perusteella vedenottamosta arvioitiin saatavan pohjavettä 700 m 3 /vrk, jolloin pohjoisosan lähteistä purkautuu edelleen osa pohjavedestä puroihin. Isolähteen alueella on tehty vuonna 1997 ja 1999 ominaisantoisuuspumppauksia, jolloin tutkittiin kaivojen sijoitusmahdollisuuksia. Ottamon alueella ei ole sen perustamisvaiheessa tehty maaperätai pohjavesitutkimuksia, vaan ottamo on rakennettu lähdepuroon 1960-luvulla tehtyjen virtaamahavaintojen perusteella. Vuonna 2012 tehtyjen tutkimusten perusteella Isolähteen alue soveltuu tekopohjaveden muodostamiseen. Alueella on tehty tekopohjavesitutkimuksia, joiden perusteella luonnontilaisen pohjaveden määrää voidaan lisätä tekopohjaveden muodostamisella. Gennarbylahdelta pumpattua vettä imeytetään Isolähteellä koeluontoisesti. Isolähde on lähdesarakasvustoltaan erityislaatuisen arvokas ja suojeltu lähde. Pohjaveden tarkkailussa on mukana lähdesarakartoitus.

8 8 Isolähteen pohjavesialue on vesienhoidossa määritetty hyvässä kemiallisessa tilassa olevaksi riskipohjavesialueeksi. Pohjaveden kloridipitoisuus on ajoittain kohonnut luontaisesta. Isolähteen vedenottamo on rakennettu lähdealueelle, josta purkautuva pohjavesi virtaa kahta purouomaa pitkin mereen. Ottamolta on vesioikeuden lupa (17/1987/3) vuodelta 1987 ottaa pohjavettä 2200 m 3 /vrk kuukausikeskiarvona laskettuna. Hangon kaupungille on myönnetty v lupa (Nro 28/2015/2) imeyttää Isolähteen alueella tekopohjavettä 2500 m 3 /vrk Isolähteen lähdepuron vedenottamosta ja Gennarbylahden makeavesialtaan pintavedenottamosta. Vesi pumpataan kolmesta siiviläputkikaivosta, jotka eivät sijaitse lähdealueella. Vuonna 1981 rakennetulla Lappohjan 2. vedenottamolla on 3 siiviläputkikaivoa. Vanhimmat Lappohja 3. (Gropin vedenottamo) kaivot sijaitsevat paineenkorotuslaitoksen läheisyydessä. Lappohjan vedenottamolla on vesioikeuden lupa (76/1988/3) vuodelta 1988 ottaa pohjavettä 500 m 3 /vrk vuosikeskiarvona laskettuna. Lappohjan vedenottamolla on vesioikeuden määräämä suojaalue vuodelta 1991 (110/1991/1). Nykyään Hangon Vesi -liikelaitoksen omistamalla Koverharin vedenottamolla on kolme ottamokaivoa. Kaivot olivat ennen FNSteel Oy:n omistuksessa. Vedenottolupa siirretty kaupungin omistukseen kaupungin ostettua maa-alueet ottamoineen. Aiempi vesioikeuden lupa (95/1996/3) on vuodelta 1996 ja uudempi lupa (49/1997/3) vuodelta 1997 ottaa pohjavettä 600 m 3 /vrk ja lyhytaikaisesti 650 m 3 /vrk. Pohjavesialue luokitellaan luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella on Björkkullan luonnonsuojelualueella merkittävä Isolähde sekä alueen pohjoisosassa metsälailla suojeltu lähdenoro. Luokitusmuutos: luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Hangon Vesi -liikelaitoksen Isolähteen, Lappohjan 2., sekä Koverharin vedenottamokaivot alueella käytössä. Alueella on Björkkullan luonnonsuojelualueella merkittävä Isolähde sekä alueen pohjoisosassa metsälailla suojeltu lähdenoro. Rajausmuutos: Korjataan Sandö-Grönvikin ja Isolähteen pohjavesialueen välistä rajaa kulkemaan kalliokynnykselle (GTK Rakenneselvitys ). Laajennetaan kaakossa pohjavesialuerajaa kattamaan Koverharin vedenottamokaivot. Lappohja , 1-luokka Lappohjan pohjavesialue on I Salpausselkään kuuluva muodostuma, joka rajautuu lounaassa Isolähteen pohjavesialueeseen. Pohjoisessa aluetta rajaavat kallioiset moreeni- ja turvekerrostumat joiden välissä esiintyy hiekkakerrostumia, etelässä moreeni- ja kallioalueet. Maakerrosten paksuus vaihtelee muutamasta metristä 15 metriin Lappohjan ja Isolähteen välillä. Muodostuman itäosissa ja Kärretin alueella on kallioharjanteita ja kerrospaksuudet ovat hyvin pieniä. Aines on pääasiassa hiekkaa ja hienoa hiekkaa, syvemmälle mentäessä maa-aines hienonee. Alueen länsiosassa on dyynejä. Tvärminnelahden rantavyöhykkeellä on 2-5 m merenpinnan tason alapuolelle hiekkaa ja syvemmällä maalaji on tiivistä hietaa. Muodostuman kalliokynnykset rajoittavat pohjaveden virtausta itä-länsisuunnassa. Länsipuolella kallioalueet kohoavat jopa tasolle m mpy katkaisten yhteyden Isolähteen pohjavesialueen suuntaan. Pohjaveden virtaus suuntautuu pohjoiseen ja luoteeseen, missä vesi purkautuu suoalueelle. Pohjavesi on alueen koillisosassa tasolla +17 m mpy, hyvin lähellä maanpinnan tasoa. Lappohjan 1. vedenottamon länsipuolella pohjavesi esiintyy n. 8 m syvyydellä maanpinnasta n. tasolla +13,94 m mpy.

9 9 Lappohjan 1. vedenottamo toimii varavedenottamona. Lappohjan vedenottamoilla on vesioikeuden lupa ottaa pohjavettä yhteensä 500 m 3 /vrk vuosikeskiarvona laskettuna. Luokitusmuutos: luokkaan 1 lain 1299/2004 mukaisesti. Lappohjan 1. vedenottamo käytössä. Tvärminne , 2-luokka Tvärminnen pohjavesialue on I Salpausselkään liittyvä lentohiekkamuodostuma. Alue rajautuu etelässä moreeni- ja kallioharjanteisiin ja mereen, lännessä suoalueisiin, idässä soistuneeseen Tvärminneträsketin alueeseen sekä muualla hiekkakerrostumiin. Itäkaakossa pohjavesialue liittyy Syndalenin pohjavesialueeseen. Muodostuman maa-aines on pääasiassa hienoa hiekkaa ja hietaa. Alueella olevassa dyynihiekkakuopassa pohja on osittain soistunutta, vedessä rautasaostumia. Kallio on alueen reunaosissa osittain pohjavedenpinnan yläpuolella. Pohjavedet purkautuvat muodostumaa ympäröiville soille. Pohjavedenpinta on alueen keskiosassa n. tasolla +8, ,85 m mpy ja eteläosassa +8,71 m mpy (7/2011). Kokonaisantoisuudeltaan erinomainen alue, mutta raakaveden rautapitoisuus saattaa vaikeuttaa vedenhankintaa. Tvärminnen varavedenottamo ei ole ollut käytössä vuoden 2008 jälkeen. Lisäksi noin kymmeneen talouteen otetaan vesi vesipostista. Ongelmana on rautapitoisuus. Vesijohtolinjalla olevan alavesisäiliön alla Tvärminnen kylässä on vanha kaivo, jota saatetaan käyttää varavesikaivona. Luokitusmuutos: luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti, koska alueella ei ole käytössä vedenottamoa. Syndalen , 2-luokka Syndalenin pohjavesialue on I Salpausselkään liittyvä hiekkainen lievealue, missä esiintyy tuulen kerrostamia dyynejä. Idässä muodostuma rajautuu mereen ja eteläkaakossa moreeni- ja kallioalueisiin. Lännessä aluetta rajaa Tvärminneträsketin suoalue. Pohjavesialue liittyy lounaisosastaan Tvärminnen, luoteessa Sandö-Grönvikin sekä pohjoisessa Isolähteen pohjavesialueisiin. Pääasiassa muodostuman maa-aines on hienoa hiekkaa ja hietaa. Kallio on alueella osittain pohjavedenpinnan yläpuolella, hiekkakerrosten paksuus on paikoin vähäinen. Pohjavesialueen koillisosassa on rantavalleja. Pohjaveden virtaussuunta on alueella itään ja kaakkoon. Pohjavedet purkautuvat alueelta mereen ja soistuneeseen Tvärminneträsketiin. Pohjavesi on alueen länsiosassa n. tasolla +10,7 m mpy (7/2013). Ei vedenottamoa alueella. Kokonaisantoisuudeltaan erinomainen pohjavesialue, mutta kaikkea alueella muodostuvaa vettä ei saada käyttöön yhdestä pisteestä ja rautapitoisuus saattaa olla korkea.

10 10 Luokitusmuutos: luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti, koska alueella ei ole vedenottamoa. Täktom , 2E-luokka Täktomin pohjavesialue on I Salpausselkään liittyvä reunamuodostuma. Idässä muodostuma rajautuu moreeni- ja kallioalueisiin, pohjoisessa ja lännessä hienoaineskerrostumiin sekä muilta osin hiekkakerrostumiin. Maa-aines keskiosissa on hyvin vettä johtavaa karkeaa soraa, eteläpuolella aines on hiekkaa ja silttiä. Alueen koillisosassa esiintyy myös heikosti vettä johtavia kerroksia, mm. savea. Muodostuman kapeat keskiosat sijaitsevat tien alla. Ei vedenottamoa alueella. Tutkitun vedenottamon vesi on liian rautapitoista, ainakaan toistaiseksi vedenottamoa ei rakenneta. Pohjavesialue luokitellaan luokkaan 2E lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella on Sjöstuga-Kampelan leton luonnonsuojelualue, johon liittyy merkittävä lähdekohde. Luokitusmuutos: I luokkaan 2E lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella ei ole vedenottamoa, vain tutkittu vedenottamon paikka. Alueella on Sjöstuga-Kampelan leton luonnonsuojelualue, johon liittyy merkittävä lähdekohde. Taulukko 1. Yhteenvetotaulukko Hangon pohjavesialueista ja tehdyistä muutoksista Pohjavesialue Vanha luokka Uusi luokka Rajausmuutos Muutosten perustelut Hanko I 1 X luokkaan 1 lain 1299/2004 mukaisesti. Käytössä vedenottamot Hopearanta, Ampumarata, Printal Oy:n yksityinen vedenottamo. Korjataan Hangon ja Sandö-Grönvikin pohjavesialueen välistä rajaa kulkemaan kalliokynnykselle (GTK Rakenneselvitys ). Sandö-Grönvik I 1E X luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Käytössä vedenottamot Santalanranta, Tikka, Santala I, Viskon ylävedenottamo ja Eteläottamo ja Broars I-II. Alueella on Santalankorven soidensuojeluohjelman alue, Broarsbuktenin tervaleppäkorpi, sekä pohjavesivaikutteinen tervaleppäluhta lähteineen. Korjataan Sandö-Grönvikin ja Hangon (lännessä) sekä Sandö-Grönvikin ja Isolähteen (idässä) pohjavesialueen välistä rajaa kulkemaan kalliokynnyksille

11 11 Pohjavesialue Vanha luokka Uusi luokka Rajausmuutos Muutosten perustelut (GTK Rakenneselvitys ). Idässä samalla Isolähteen vedenottamon suoja-alue jää Isolähteen puolelle. Sandöträsketin pohjoisreunalla korjataan muodostumisalue rantaviivaan ja lisätään läpäisevä rantaviiva isotooppitutkimukseen (Vesinäytteiden hapen- ja vedyn isotooppikoostumuksen määrittäminen: Rantaimeytymisen selvitys. GTK, ) perustuen. Isolähde Lappohja Tvärminne Syndalen I 1E X I 1 I 2 I 2 luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Isolähteen ja Lappohjan 2. vedenottamot, sekä Koverharin vedenottamokaivot alueella. Alueella on Björkkullan luonnonsuojelualueella merkittävä lähde Isolähde sekä alueen pohjoisosassa metsälailla suojeltu lähdenoro. Korjataan Sandö-Grönvikin ja Isolähteen pohjavesialueen välistä rajaa kulkemaan kalliokynnykselle (GTK Rakenneselvitys ). Laajennetaan kaakossa pohjavesialuerajaa kattamaan Koverharin vedenottamokaivot. luokkaan 1 lain 1299/2004 mukaisesti. Lappohjan 1. vedenottamo käytössä. luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti, koska alueella ei ole käytössä vedenottamoa. luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti, koska alueella ei ole vedenottamoa. Täktom II 2E I luokkaan 2E lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella ei ole vedenottamoa, vain tutkittu vedenottamon paikka. Alueella on Sjöstuga-Kampelan leton luonnonsuojelualue, johon liittyy merkittävä lähdekohde.

12 12 3. Raaseporin pohjavesialueet Karjaa A, 2-luokka Ensimmäiseen Salpausselkään kuuluva Karjaan pohjavesialue jakautuu kallioselänteiden takia kolmeen eri valuma-alueeseen (A, B ja C). Karjaa A on alueista eteläisin ja ulottuu Bäljarsin kohdalta Karjaan keskustaan, missä pohjavesialuetta rajaavat kalliot. Maaperä on muodostuman keskiosissa tyypillisesti hiekkaa ja pohjoisosissa voi esiintyä myös moreenikerroksia tai -linssejä. Muodostuman keskiosassa on moreenilinssejä hiekkakerrosten välissä. Havaintoputkien HP1-HP3 asennusten yhteydessä on havaittu myös 2-6 m paksuisia savivälikerroksia. Muodostuman ylin pintakerros on karkeaa kivistä soraa (rantakerrostuma) ja reunaosat hienoainesten peittämät. Hienoainesten alla on tavattu monin paikoin karkeita kerrostumia. Karjaan A-osa-alue rajautuu pohjoisessa kallioselänteeseen. Muodostuman eteläpuolella Lappträsketin ja muodostuman välissä esiintyy savenalainen kallioruhje, joka on yksi kolmesta merkittävästä Karjaan pohjavesialueeseen (A-C) liittyvästä kaakko-luodesuuntaisesta kallioruhjeesta. Saven alapuolella esiintyy paikoin vettä hyvin johtavia kerrostumia. Kallionpinta on osa-alueen A keskiosassa putken HP1 kohdalla 23,5 m syvyydellä maanpinnasta. Putkessa HP2 alueen eteläosassa kallio on 15 m syvyydellä ja länsipuolella putkessa HP 3 21,5 m syvyydellä maanpinnasta. Kallioisuuden vuoksi alueen pohjavesikerros on monin paikoin ohut ja pohjaveden virtaus määräytyy kalliopinnan topografian perusteella. Pohjavesi virtaa pääsääntöisesti etelään kohti Lappträsketiä (+5,3 m mpy). Pohjaveden pinta muodostuman pohjoisosissa on n. +25,8 m mpy, keskiosissa m mpy ja eteläosassa m mpy. Pohjavesialueen länsipuolella pohjavedenpinta on korkeimmillaan tasolla n. +29 m mpy. Lepinjärven ja Salpausselän välisessä kallioruhjeessa on savikerrosten alla paineellista pohjavettä. Maakerrosten paksuudet vaihtelevat voimakkaasti. Alueella ei ole vedenottamoa. Karjaan osa-alue A on vesienhoidossa määritelty hyvässä tilassa olevaksi riskialueeksi. Riskiä pohjaveden laadulle aiheuttaa klooribentseeni. Luokitusmuutos: luokkaan 2 lain 1299/2004 mukaisesti, koska alueella ei ole vedenottamoa. Karjaa B, 1-luokka Ensimmäiseen Salpausselkään kuuluva Karjaan pohjavesialue jakautuu kallioselänteiden takia kolmeen eri valuma-alueeseen (A, B ja C). Karjaa B sijaitsee Karjaa A:n ja C:n välissä, Karjaan keskustan kallioiden ja Krusbackbergetin välissä. Eteläosassa Salpausselkää rajaavat kalliot. Pohjavesialueen maa-aines on pääosin hiekkavaltaista ja reunaosat hienoainesten peittämät. Moreenia voi esiintyä linsseinä tai välikerroksina, erityisesti luoteisreunalla. Pintakerros on yleisesti karkeaa kivistä soraa. Reunaosistaan muodostuma on monin paikoin hienoainesten peittämä ja muodostuman on arvioitu jatkuvan savenalaisena pohjavesialueen ulkopuolelle. Hienoainesten alla on todettu monin paikoin karkeampia kerrostumia, mm. Landsbron alueella karkeat maalajit jatkuvat luoteeseen savi- ja silttikerrosten alla. Karjaan keskustan kohdalla vettä johtavat maakerrokset ulottuvat Mustionjoen poikki. Pohjavesialueeseen liittyykin todennäköisesti syöttöharju koillisesta Kirkkojärven suunnasta ja toinen luoteesta Mustionjoen suunnasta.

13 13 Syöttöharjut ovat kallioperän ruhjeissa ja ovat hienoaineskerrostumien peittämiä, joten ne eivät ole maan pinnalla havaittavissa. Karjaan pohjavesialueella paksuimmat maakerrokset, m, tavataan Landsbron vedenottamon ympäristössä. Pohjavesikerroksen paksuus on Landsbron alueella paksuimmillaan m. Landsbron ja Tallmon välissä on suuri kalliopainanne, jonka pohjoisosassa kulkee Mustionjoen uoma. Alimmillaan kallionpinta on Landsbron vedenottamon kohdalla n. 45 m merenpinnan alapuolella. Painanteessa maa-ainesta on paksuimmillaan metriä. Painanne kerää pohjavettä laajalta alueelta ja pohjavesi virtaa pitkin kalliopainannetta kohti pohjoista purkautuen Mustionjokeen, joka on hydraulisessa yhteydessä pohjavesimuodostumaan. Pohjavettä kerääntyy vedenottamolle todennäköisesti myös joen pohjoispuolelta. Kuivina kausina jokivettä voi imeytyä pohjavesimuodostumaan. Pohjaveden korkeus alueella vaihtelee suuresti ( m mpy), mikä viittaa heikosti vettä johtavien maalajien esiintymiseen. Vedenottamon ympäristössä ja rantavyöhykkeessä pohjaveden pinta on suunnilleen joen pinnan tasossa n. +12,16 m mpy. Alueen etelä- ja koillisosassa pohjavesi on n. tasolla +33 m mpy ja keskiosassa n. tasolla +14,58 m mpy. (Vesipinnat 7/2013) Karjaan osa-alue B on vesienhoidossa määritelty hyvässä tilassa olevaksi riskialueeksi. Riskiä pohjaveden laadulle aiheuttaa kloridi. Pohjavesialueella on Raaseporin Veden Karjaan päävedenottamo Landsbro (Maasilta). Vedenottamo on rakennettu 1940-luvulla. Landsbron vedenottolupa 1800 m 3 /vrk. Vedenottamolla on havaittu kohonneita rauta-, mangaani-, kloridi- ja sulfaattipitoisuuksia. Luokitusmuutos: luokkaan 1 lain 1299/2004 mukaisesti. Landsbron vedenottamo on käytössä. Karjaa C, 1-luokka Ensimmäiseen Salpausselkään kuuluva Karjaan pohjavesialue jakautuu kallioselänteiden takia kolmeen eri valuma-alueeseen (A, B ja C). Karjaa C on alueista pohjoisin. Karjaa C:n erottaa Karjaa B -pohjavesialueesta Krusbackbergetin kallioselänteet lounaassa ja Meltola-Mustion pohjavesialueesta Smedsbergin suuret kallioalueet koillisessa. Pohjavesialue rajautuu kallioselänteisiin myös muilta osin. Pohjavesialueen maaperä on hiekkavaltaista, mutta pohjoisosissa esiintyy savikerroksia, joiden alla on paineellista pohjavettä. Muodostuman lakiosa on yleisesti karkeaa kivistä soraa. Moreenia voi esiintyä linsseinä tai välikerroksina, erityisesti muodostuman luoteisreunalla. Muodostuman reunaosia peittävät yleisesti hienoaineskerrostumat, joiden alla on todettu monin paikoin karkeampia kerrostumia. Nybyn vedenottamon kohdalla pintamaa on hienorakeista, silttiä ja savea. Paikoin hienoainekset ulottuvat jopa 20 m syvyydelle. Vedenottamon kohdalla hyvin vettä johtavia maakerroksia tavataan 4-12 m syvyydellä. Nybyn alueelle on arvioitu tulevan mahdollisesti syöttöharju luoteen/pohjoisen suunnasta. Pohjavesimuodostuma jatkuu mahdollisesti hienoaineskerrosten alapuolella luoteen suunnassa. Kallionpinnan taso vaihtelee voimakkaasti alueella. Nybyn vedenottamon kohdalla on tutkimuksissa todettu pieni kaakko-luode-suuntainen kallioruhje. Korkeimmillaan kallio on Nybyn vedenottamon itäpuolella tasolla +65 m mpy. Pohjavesi virtaa pääosin pohjoisluoteeseen. Pohjavesi purkautuu Nybyn alueella sijaitsevista lähteistä. Ennen vedenottamon käyttöönottoa on lähteiden virtaamaksi mitattu n. 900 m 3 /vrk. Pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee välillä m mpy.

14 14 Nybyn vedenottamon pisteessä on suoritettu koepumppaus v Koepumppauksen todettiin vaikuttaneen lähialueen havaintopisteisiin sekä lähteisiin. Koepumppauksen tuloksena koepumppauspisteen antoisuudeksi todettiin m 3 /vrk. Toinen koepumppauspiste sijaitsi pisteen HP23 paikalla, ja sen antoisuudeksi märitettiin m 3 /vrk. Samanaikaisesti molemmista pisteistä todettiin voitavan ottaa vettä 800 m 3 /vrk. Nybyn vedenottamo perustettu Ottamolla on LSVEO:n lupa 89/1973Y, ottaa vettä 800 m 3 /d. Malmbackan vesiosuuskunnan kallioporakaivo alueella. Kaivo on rakennettu Luokitusmuutos: luokkaan 1 lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella on käytössä Nybyn vedenottamo ja Malmbackan vesiosuuskunnan porakaivo. Backgränd , 1-luokka Kalliokohoumien väliin kerrostunut silttipeitteinen muodostuma. Ainekseltaan hiekkavaltainen, mutta muodostuman luoteisosassa esiintyy myös soraa, samoin myös mitä todennäköisimmin muodostuman keskiosissa siltti- ja savipeitteen alla. Pohjavesi virtaa alueella kalliopinnan ohjaamana kohti pohjavesialueen keskiosassa virtaavaa Krabbäcken -ojaa. Länsiosan hiekkamontussa on kalliokynnys ja pieni pohjavesilammikko näkyvissä. Backgrändin kylän vedenottamo alueella. Luokitusmuutos: luokkaan 1 lain 1299/2004 mukaisesti. Backgrändin kylän vedenottamo on käytössä. Meltola-Mustio A, 1E-luokka Ensimmäiselle Salpausselälle sijoittuva Meltola-Mustion pohjavesialue jakautuu kolmeen valumaalueeseen (A, B ja C) kalliokynnysten takia. Alueiden A ja B välissä ei ole varsinaista vedenjakajaa. Alue A on Karjaan pohjavesialueen ( C) ja Varvarinsuon eteläosan välissä. Meltolan kohdalla Salpausselkä laajenee ja tasoittuu. Meltolan ja Mustion kohdalla Salpausselkä on laajentunut deltamaiseksi muodostumaksi. Pohjavesialuetta reunustavat kalliot ja näiden välissä esiintyvät hienoaineskerrostumat. Kallionpinnan taso vaihtelee alueella voimakkaasti. Pohjoisessa Meltolan ja Meltolan sairaalan vedenottamoiden kohdalla on kallionpainanne, samoin Stormossenin kohdalla. Meltolan sairaalan kohdalla on syvin kairauspiste jopa 48 m. Kallionpinta laskee etelässä Meltolan sairaalan, Stormossenin ja Varvarinsuon kohdalla. Ottamoiden länsipuolella on tutkimuksissa arvioitu olevan lähes pohjois-eteläsuuntainen pohjaveden virtausta jakava kalliokynnys. Maa-aines on muodostuman keskiosassa hiekkaa, yleisesti esiintyy myös hienoa hiekkaa, silttiä ja moreenia sekä useiden metrien vahvuisia savivälikerroksia. Moreenia tavataan erityisesti muodostuman luoteisreunalla, sekä Meltolan alueella. Karkeampia aineksia tavataan Meltolan vedenottamon alueella, jossa maakerrosten paksuus on jopa m. Ojalan ja Mellangårdin alueella on kapeina vyöhykkeinä hyvin vettä johtavia maakerroksia. Pohjavesi virtaa pääasiassa kohti Meltolan ja Meltolan sairaalan vedenottamoita. Pohjavesialueen eteläosa jakautuu pienempiin valuma-alueisiin kallioperän topografian mukaisesti. Alueelta purkautuu pohjavettä luonnontilassa n m 3 /vrk Ojalan tilan lähistön lähteistä. Eteläosan pohjavesiä purkautuu myös Stormossen-suolle (+30 m mpy), jossa on paksun pohjavesivyöhykkeen alue. Muodostuman keskiosissa pohjaveden pinta on korkeimmillaan noin +

15 15 44,66 m mpy, kaakkoisreunalla noin m mpy ja vedenottamoiden kohdalla noin m mpy. Meltolan vedenottamolla on suoritettu koepumppaus v Koepumppauksen todettiin vaikuttaneen lähitilan kaivon sekä alueen lähteiden vesipintoihin, mutta vaikutusta ei havaittu sairaalan vedenottamolla josta otettiin vettä keskimäärin 202 m 3 /vrk koepumppauksen aikana. Koepumppauspisteestä arvioitiin voitavan ottaa pohjavettä n. 900 m 3 /vrk. Meltolan alueelta arvioitiin siten voitavan ottaa yhteensä pohjavettä n m 3 /vrk. Meltola-Mustion osa-alue A on vesienhoidossa määritelty hyvässä tilassa olevaksi riskialueeksi. Riskiä pohjaveden laadulle aiheuttaa kloridi. Meltolan vedenottamolla veden kloridi- ja sulfaattipitoisuudet ovat koholla. Meltolan vedenottamo on rakennettu Ottamolla on vesioikeuden lupa ottaa vettä 900 m 3 /vrk. Vedenkäsittelynä alkalointi. Meltolan sairaalan varavedenottamo on perustettu 1930-luvulla. Ottamolla on vesioikeuden lupa ottaa vettä 200 m 3 /vrk. Pohjavesialue luokitellaan luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Pohjavesialueen purkautumisalueella on merkittävä Varvarinsuon suojelualue. Varvarinsuo on Natura-alue ja soidensuojeluohjelman alue, ja se on lisäksi Metsähallituksen päätöksellä luokiteltu luonnonsuojelualueeksi. Varvarinsuon alueella on Salpausselän lähteikköjä. Luokitusmuutos: luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Meltolan ja Meltolan sairaalan vedenottamot ovat käytössä. Pohjavesialueen ulkopuolella pohjaveden purkautumisalueella on merkittävä Varvarinsuo. Varvarinsuo on Natura-alue ja Soidensuojeluohjelman alue, ja se on Metsähallituksen päätöksellä luokiteltu luonnonsuojelualueeksi. Varvarinsuon alueella on Salpausselän lähteikköjä. Meltola-Mustio B, 1E-luokka Ensimmäiselle Salpausselälle sijoittuva Meltola-Mustion pohjavesialue jakautuu kolmeen valumaalueeseen (A, B ja C) kalliokynnysten takia. Alueiden A ja B välissä ei ole varsinaista vedenjakajaa. Alue B ulottuu Meltolan sairaalan koillispuolelta Mustion keskustaan. Meltolan koillispuolella I Salpausselkä kulkee aluksi kapeana selänteenä laajentuen Ingvallan aseman jälkeen leveäksi kankaaksi. Reunamuodostuma on monin paikoin kalliopaljastumien rikkoma. Maaperä on muodostuman keskiosissa pääasiassa hiekkaa. Ingvalsbyssä Salpausselän pohjoispuolella on kalliopainanne, jonka kohdalla maakerrokset ovat jopa metriä paksuja. Karkeita maakerroksia tavataan erityisesti tällä alueella. Ingvalsbyn pieni harju on todennäköisesti Salpausselkään liittyvä savikoiden alla oleva syöttöharju. Muualla aines on heikosti vettä johtavaa hienoainesta. Salpausselän reuna-alueilla on savikerrosten peittämiä vettä johtavia maakerroksia ja alueella esiintyy paineellista pohjavettä. Parhaiten vettä johtavat ainekset tavataan muodostuman luoteisosassa, jossa aines on pääasiassa soraisia välikerroksia sisältävää hiekkaa. Pohjavesialueen luoteisosissa esiintyy moreenikerroksia. Ingvalsbyn alueella pohjavesipinnan yläpuolelle kohoava kallioselänne rajaa Ingvalsbyn muodostumisaluetta linjalla Nikuberget-Råberget. Myös Idässä Mustion keskustan alueella kallio kohoaa pohjavedenpinnan yläpuolelle. Nikubergetin eteläpuolella Varvarinsuon kohdalla on kalliopainanne, joka jatkuu koilliseen. Kalliopainanteessa on seismisissä luotauksissa havaittu selvä ruhjevyöhyke. Toiset ruhjevyöhykkeet sijoittuvat Nikubergetin koillispuolelle luodekaakkosuuntaisena ja Lindnäsin suunnalta länsiluoteeseen.

16 16 Pohjaveden pinta on alimmillaan Ingvalsbyssä tasossa m mpy. Varvarinsuolla pohjavesi tihkuu pienistä lähteistä tasossa +40 m mpy. Pohjavedenpinta on pohjavesialueen keskiosissa tasossa m mpy. Pohjaveden päävirtaussuunta on lounaisosista eteläkaakkoon kohti Varvarinsuota ja koillisosista pohjoiseen kohti Ingvalsbyn aluetta. Ingvalsbyn alueella on lähteitä, joista on arvioitu purkautuvan pohjavettä yhteensä n m 3 /vrk (kesä 1969). Pohjavesi on alueella paineellista. Alueella on 1960-luvulla rakennettu Lindnäsin varavedenottamo sekä Ingvalsbyn (tutkittu 1969 ja 1987) ja Varvarinsuon (tutkittu 1989) tutkitut vedenottamoiden paikat. Lindnäsin vedenotto on hyvin vähäistä, veden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat koholla. Vettä ei käytetä talousvetenä, vaan se menee Destian varikolle käytettäväksi (ei talousvetenä). Lindnäsin vedenottamon paikalla on suoritettu koepumppaus v Pisteestä arvioitiin saatavan jatkuvasti pohjavettä m 3 /vrk. Ingvalsbyn tutkimuspisteessä on suoritettu koepumppauksia kolmessa eri pisteessä lähteiden ympäristössä. Koepumppausten tulosten perusteella alueelta on käyttöön otettavissa pohjavettä yhteensä n m 3 /vrk ja ilman merkittäviä vaikutuksia lähteisiin ja pohjaveden pintaan n m 3 /vrk. Varvarinsuon tutkimuspisteessä on suoritettu vedenantoisuusmittauksia vuonna Tutkimuksen perusteella maaperän vedenantoisuus on keskinkertainen ja alueelta arvioitiin saatavan vettä käyttöön m 3 /vrk kahdesta kaivosta. Tosin vedenotto kyseisestä paikasta voisi vaikuttaa suon kosteustasapainoon, joten vedenottamon käyttöönotto on epätodennäköistä. Alueella on lisäksi Jussis Morot -yksityinen vedenottamo. Meltola-Mustion osa-alue B on vesienhoidossa määritelty hyvässä tilassa olevaksi riskialueeksi. Riskiä pohjaveden laadulle aiheuttaa torjunta-aineet. Pohjavesialue luokitellaan luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Pohjavesialueen purkautumisalueella on merkittävä Varvarinsuon suojelualue. Varvarinsuo on Natura-alue ja Soidensuojeluohjelman alue, ja se on lisäksi Metsähallituksen päätöksellä luokiteltu luonnonsuojelualueeksi. Varvarinsuon alueella on Salpausselän lähteikköjä. Lisäksi Ingvalsbyn alueella on useita lähteitä, jotka ylläpitävät monipuolista lähdelajistoa. Luokitusmuutos: luokkaan 1E lain 1299/2004 mukaisesti. Alueella on käytössä Lindnäsin varavedenottamo, Jussis Morot -vedenottamo, ja näiden lisäksi kaksi tutkittua vedenottamon paikkaa. Pohjavesialueen ulkopuolella pohjaveden purkautumisalueella on merkittävä Varvarinsuo. Varvarinsuo on Natura-alue ja Soidensuojeluohjelman alue, ja se on lisäksi Metsähallituksen päätöksellä luokiteltu luonnonsuojelualueeksi. Varvarinsuon alueella on Salpausselän lähteikköjä. Lisäksi Ingvalsbyn alueella on useita lähteitä, jotka ylläpitävät monipuolista lähdelajistoa. Meltola-Mustio C, 1-luokka Ensimmäiselle Salpausselälle sijoittuva Meltola-Mustion pohjavesialue jakautuu kolmeen valumaalueeseen (A, B ja C) kalliokynnysten takia. Alue C ulottuu Lindnäsin varavedenottamon koillispuolella olevalta kallioalueelta koilliseen Lohjan rajalle asti, missä on pohjaveden virtausvastuksen muodostama pohjavedenjakaja. Lännessä ja idässä pohjavesialue rajautuu kallioselänteisiin. Meltolan ja Mustion kohdalla muodostuma on laajentunut deltamaisesti. Mustion alueella reunamuodostuma kohoaa korkeimmilleen, jopa +70 m mpy. Maaperä on pääasiassa hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Andersbergin ja Råbackan alueella kallioperän

17 17 ruhjeessa on Salpausselkään kalliopainanteessa yhtyvä syöttöharju, jonka alueella maakerrokset ovat m paksuja. Varsinaisen syöttöharjun kerrostumat alkavat vasta n. 25 m syvyydessä ja ulottuvat ainakin kairaussyvyydelle 43 m maanpinnasta. Syöttöharjun alueella maanpinnassa on noin 15 m paksuudelta hiekkaa, minkä alla on savikerros. Savikerroksen alta alkavat varsinaiset syöttöharjun kerrostumat, ollen 25 metrin syvyydestä alkaen noin 20 metrin paksuudelta hiekkaa ja soraa. Mjölnarbyn vedenottamon alueella on kairauksissa maanpinnassa todettu 1-6 m paksulti hienoaineksia, jonka alla on tavattu hiekkaa tai hienoa hiekkaa. Kallionpinnantaso vaihtelee alueella voimakkaasti ja on paikoin paljastuneena avokallioina. Korkeimmillaan kallionpinta on Mustion alueella, missä korkeimmat kalliomäet ovat tasolla +80 m mpy. Mustiossa välillä Kettilsmora-Antagskogen on lähellä pohjavedenpinnan tasoa oleva kalliokynnys. Idässä Nymora-Malmen-Andersbergsviken vyöhykkeellä on kaakko-luode suuntainen kalliopainanne. Pääsääntöisesti pohjavesi virtaa pohjoiseen Andersbergsvikeniä kohti, pohjavettä purkautuu muodostuman luoteisreunalla useista pienistä lähteistä Antamossen suolle. Itäosissa pohjavettä purkautuu pelto-ojiin ja niin edelleen Lohjanjärven Bålabyfjärdeniin. Mustion keskustan alueella pohjavedenpinta on n. tasolla +60 m mpy ja Mjölnarbyn vedenottamon kohdalla tasolla +56 m mpy. Osassa Mustion alueen kuilukaivoista pohjavedenpinta on jopa tasolla +70 m mpy, edustaen paikallista orsiveden tasoa. Paksuimmat pohjaveden kyllästämät maakerrokset tavataan Mustionnummen alueella, jossa pohjavesivyöhykkeen paksuus on n m. Malmenin tutkitun vedenottamon paikan sekä Mjölnarbyn vedenottamon pisteissä on tehty pohjavesitutkimuksia ja samanaikainen koepumppaus v. 1984, sekä lisätutkimuksia Koepumppaus vaikutti osaan alueen yksityiskaivoista. Koepumppaus Mjölnarbyn pisteessä ei lopettanut ylivuotoa Antamossenin lähteistä, mikä viittaa siihen, että alueella muodostuvan pohjaveden tehokas käyttöönotto vaatisi useamman kaivon rakentamista alueen luoteisreunalle. Mjölnarbyn pisteestä arvioitiin olevan saatavissa pohjavettä m 3 /vrk. Malmenin pisteessä todettiin muodostuvan pohjaveden määrän olevan verrattain vähäinen ja sen talteenoton vaikeaa. Mjölnarbyn vedenottamo on rakennettu n Ottolupa 300 m 3 /vrk. Alueella on myös Malmenin tutkittu vedenottamon paikka. Mjölnarbyn vedenottamon vedessä on havaittu torjunta-ainejäämiä. Veden atratsiinipitoisuudet ylittävät talousveden laatuvaatimusten mukaisen enimmäispitoisuuden, myös sulfaatti- ja kloridipitoisuudet ovat koholla. Meltola-Mustion osa-alue C on vesienhoidossa määritelty hyvässä tilassa olevaksi riskialueeksi. Riskiä pohjaveden laadulle aiheuttaa torjunta-aineet. Luokitusmuutos: luokkaan 1 lain 1299/2004 mukaisesti. Mjölnarbyn vedenottamo on käytössä. Alueella on lisäksi Malmenin tutkittu vedenottamon paikka. Pohjan keskusta , 1-luokka Alueella tavataan lajittunutta, vettä läpäisevää ainesta sahan ja päiväkodin välisellä alueella sekä pohjois-etelä -suunnassa kirkon kohdalla. Pääosa vedenottamon valuma-alueesta on kalliota ja maaston alavimmat kohdat ovat savikerrosten peittämiä. Alueen itäosaa leikkaa kallioperän murroslaakso, joka kerää pohjavesiä osasta aluetta. Pohjaveden virtaussuunta on etelään vedenottamolle. Raaseporin Veden Korsnäsin vedenottamo. Ottolupa 500 m 3 /vrk. Veden kloridipitoisuuden on todettu kohoavan aina kun vedenotto ylittää 300 m 3 /vrk, mikä johtunee Pohjanpitäjänlahdesta tapahtuvasta meriveden rantaimeytymisestä.