Ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskeva kuulemisasiakirja Kysely sidosryhmille

Transkriptio

1 Ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskeva kuulemisasiakirja Kysely sidosryhmille Ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen ja yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen sisältyvien ympäristönsuojelun tukitoimenpiteiden tarkistaminen Tämän kuulemisen tarkoituksena on pyytää jäsenvaltioilta ja muilta sidosryhmiltä kommentteja ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen ja yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen sisältyvien ympäristönsuojelun tukitoimenpiteiden soveltamisesta. Saatuja kommentteja hyödynnetään näiden suuntaviivojen ja tämän asetuksen tarkistamisessa vuonna Komissio pyytää jäsenvaltioita ja sidosryhmiä toimittamaan kommenttinsa kilpailun pääosastoon mennessä. JOHDANTO Kuten EU:n valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa 1 todetaan, komissio aikoo uudistaa EU:n valtiontukisääntöjä tarkistamalla ja virtaviivaistamalla keskeiset komission säädökset ja suuntaviivat vuoden 2013 loppuun mennessä. Tämän kuulemisen tarkoituksena on saada tietoja ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen ja yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen sisältyvien ympäristönsuojelun tukitoimenpiteiden soveltamisesta. Tietoja hyödynnetään valtiontukisääntöjen uudistushankkeessa. Ympäristönsuojeluun myönnettävien valtiontukien valvonnan päätavoitteena on varmistaa, että valtiontukitoimenpiteillä saavutetaan ympäristönsuojelun taso, joka on parempi kuin ilman tukea saavutettava taso, ja että tuesta saatu hyöty ylittää sen kilpailua vääristävät vaikutukset, kun otetaan huomioon saastuttaja maksaa -periaate, josta määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT-sopimus, 191 artiklassa. Komissio on vahvistanut kriteerit, joiden perusteella se arvioi ympäristönsuojeluun myönnetyn valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille, ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (EUVL C 82, ) 2, jäljempänä ympäristötuen suuntaviivat. Lisäksi eräitä ympäristönsuojelun tukimuotoja on vapautettu ennakkoilmoituksen tekemistä koskevasta velvoitteesta, jos ne täyttävät yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt edellytykset (EUVL L 214, , s. 3) 3. KUULEMISEEN OSALLISTUMINEN Jäsenvaltioita ja muita asianomaisia pyydetään vastaamaan jäljempänä olevaan kyselyyn. Vastaukset voidaan antaa millä tahansa EU:n virallisella kielellä. Koska joillakin kielillä annettujen vastausten kääntäminen voi aiheuttaa viivästyksiä, vastausten kääntäminen jollekin komission työkielistä (mieluiten englanniksi) helpottaa niiden käsittelyä komissiossa. Komissio ottaa tässä yhteydessä mielellään vastaan myös muita kuin kyselylomakkeessa pyydettyjä kommentteja. Kaikkiin kysymyksiin ei ole pakko vastata. Ellei jokin kysymys koske teitä, vastatkaa ei sovellettavissa. Komissio ottaa mielellään vastaan myös muita kommentteja ja tietoja, jotka eivät kuulu kyselyn piiriin. Tällaisia ovat etenkin muut mahdollisesti asian kannalta merkitykselliset asiakirjat, raportit, selvitykset ja tietolähteet. 1 COM(2012) 209 final

2 Vastaukset on lähetettävä viimeistään 23. lokakuuta Vastaukset tulisi lähettää Euroopan komissioon mieluiten sähköpostitse osoitteeseen European Commission Directorate-General for Competition State aid Registry Subject "HT Consultation on Community Guidelines on State Aid for Environmental Protection" B-1049 Brussel/ Bruxelles BELGIË / BELGIQUE Sähköpostiosoite: Stateaidgreffe@ec.europa.eu Avoimuuden varmistamiseksi komission yksiköt aikovat julkaista tämän kyselyn vastaukset verkkosivuillaan osoitteessa Tämän vuoksi vastaajien, jotka eivät halua henkilöllisyyttään tai osaa vastauksistaan, kuten mahdollisesti toimitettuja lisätietoja, julkaistaviksi, olisi ilmoitettava tästä selvästi ja toimitettava samalla vastauksistaan eiluottamuksellinen versio. Jos vastauksessa ei ole mainintaa luottamuksellisista osista, kilpailun pääosasto olettaa, että siihen ei sisälly luottamuksellisia osia ja että se voidaan julkaista kokonaisuudessaan. Mitään tässä kyselyssä esitettyjä kantoja ei voida pitää Euroopan komission virallisena kantana. 2

3 KYSELY TIETOJA VASTAAJASTA Kyselykohtaiset tietosuojaperiaatteet: Vastaukset julkaistaan internetissä nimellä, paitsi jos vastaaja vastustaa henkilötietojensa julkaisemista sillä perusteella, että julkaisu vahingoittaisi hänen oikeutettuja etujaan. Tällöin vastaus voidaan julkaista nimettömänä. EUROPA-sivustolla noudatettavat tietosuojasäännöt ovat nähtävillä osoitteessa a. Vastustatteko henkilöllisyytenne julkistamista? b. Onko vastaukseenne sovellettava jotakin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/ artiklassa säädetyistä poikkeuksista? Jos on, ilmoittakaa selvästi, mitä vastauksenne osia ei pitäisi julkistaa, perustelkaa tietojen luottamuksellisuus ja toimittakaa vastauksestanne myös eiluottamuksellinen versio komission verkkosivuilla julkaistavaksi. Ilmoittakaa yhteystietonne seuraavassa osiossa: Nimi Organisaatio Paikka (maa) Sähköpostiosoite: Olli Hyvärinen, Tarja Sinivuori-Boldt Työ- ja elinkeinoministeriö olli.hyvarinen@tem.fi; tarja.sinivuori-boldt@tem.fi; Kuvailkaa organisaationne tärkeimmät toiminnot: a. Ilmoittakaa, edustatteko rahoituksen tarjontapuolta, kysyntäpuolta, viranomaisia vai muita sidosryhmiä. b. Ilmoittakaa yrityksenne koko (liikevaihto ja työntekijöiden lukumäärä) tai organisaationne koko (jäsenten lukumäärä). c. Ilmoittakaa tapauksen mukaan yrityksenne toimialan NACE-koodi 5. Huom. Pyydämme vastaamaan kysymyksiin järjestyksessä, vaikka kaikki kysymykset eivät koskisikaan teitä. Voitte myös antaa lisätietoja, joilla katsotte olevan merkitystä ja jotka eivät sovi vastaukseksi mihinkään tiettyyn kysymykseen. 4 EYVL L 145, , s NACE viittaa Euroopan toimialaluokitukseen. 3

4 1 YLEISET KYSYMYKSET YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMENPITEISTÄ Pyydämme perustelemaan tähän osioon annetut vastaukset mahdollisimman laajalti viittauksilla asian kannalta merkityksellisiin tilastoihin, raportteihin tai selvityksiin. Valtiontukitoimenpiteiden suunnittelun kehitys 1.1 Onko maassanne muutettu valtiontukivälineitä vuoden 2008 ympäristötuen suuntaviivojen voimaantulon jälkeen? Tässä tarkoitetaan esimerkiksi tukivälineiden muotoa, tuki-intensiteettiä ja tuensaajien valintaa koskevia muutoksia (esim. ottamalla käyttöön tarjouskilpailumenettelyjä tai muita valintamenettelyjä). Onko valtiontukitoimenpiteitä asteittain lakkautettu? Kuvailkaa muutoksia laajemmin. Ympäristön suojelun suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen on Suomessa on otettu käyttöön seuraavat uudet tukimuodot 1. Tuki uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen Suomessa uusiutuvan energialähteiden käytön edistämiseen myönnetyt valtiontukitoimenpiteet perustuivat vuoteen 2011 asti pääasiassa investointitukien muodossa myönnettäviin valtiontukiin. Uusiutuvan energian alalla Suomea sitovat ns. RES-direktiivin vahvistetut tavoitteet, joiden mukaan 38 prosenttia energian loppukulutuksesta on vuoteen 2020 mennessä peräisin uusiutuvista energialähteistä. Näiden tavoitteiden täyttämiseksi Suomessa otettiin vuonna 2011 käyttöön kolme uutta toimintatukiohjelmaa o Tuki tuulivoimaan ja biokaasuun perustuvalle energiantuotannolle (SA 31107) o Tuki puupolttoainetta käyttäville pienille sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksille sekä tuki metsähakevoimaloille (SA 31204) o Kiinteä toimintatuki uusiutuvia energialähteitä käyttäville voimaloille (SA.32470), joka on lopetettu vuoden 2012 alusta lukien 2. Ympäristöveron alennuksina myönnetty valtiontuki Biopolttoaineille myönnettävä verovapaus (N59/2008) Tuki on päättynyt 2011 alusta, jolloin lämmityksessä, kiinteästi asennetuissa dieselmoottoreissa ja työkoneissa käytetyt polttoaineet tulivat verotettaviksi muiden polttoaineiden tavoin energiasisällön ja hiilidioksidipäästöjen perusteella. Alun perin tuella oli tarkoitus alentaa kestävien biopolttoaineiden korkeampia tuotanto kustannuksia verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Verovapautus kompensoi osittain korkeampia tuotantokustannuksia ja siten jossain määrin edisti lämmitys- ja työkonebiopolttoaineiden käyttöönottoa Suomessa. Biopolttoainetta koskeva verovapautus (St1 Oy) (N370/2009) Kyseessä oli määräaikainen tutkimus- ja kehityshankeen polttoaineverovapautus toisen sukupolven bioetanolin testaamiseksi ja markkinoillesaattamiseksi. Veroalennuksen voidaan katsoa toimineen tavoitteiden mukaisesti, sillä nyt markkinoilla on tuote ilman veronalennusta. Tuki NExBTL-biodieselille (N58/2008) Kyseessä oli määräaikainen tutkimus- ja kehityshankeen polttoaineveron alennus toisen sukupolven biodieselin testaamiseksi ja markkinoillesaattamiseksi. Veroalennuksen voidaan katsoa toimineen tavoitteiden mukaisesti, sillä nyt markkinoilla on tuote ilman veronalennusta. 3. Muut tukitoimenpiteet ympäristönsuojelun edistämiseen o Suomessa on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla otettu vuonna 2010 käyttöön tukiohjelma, jolla kannustetaan ympäristöystävällisten tekniikoiden käyttöönottoa ja investointeja ympäristöystävällisiin kulkuneuvoihin laivanrakennuksen alalla.(valtioneuvoston 4

5 asetus alusten ympäristönsuojelua parantavien investointitukien yleisistä ehdoista, 946/2010), tukiohjelma N:o SA (2011/N)). o Öljyjätehuoltoa koskevat avustukset perustuvat komissiolle aiemmin ilmoitettuun tukiohjelmaan, (Öljyjätemaksulla rahoitettava öljyjätehuolto / Waste oil subsidy; N 304/1997). Viime aikaisten muutosten osalta voidaan todeta, että toimittaja vuosiksi valittiin kilpailuttamalla toimittaja, neuvottelumenettelyllä. Valtakunnallisen öljyjätehuollon toimintaympäristö arviointiin ja todettiin, että markkinoilla on mahdollisesti nykyisen toimittajan lisäksi muitakin potentiaalisia valtakunnallisia toimijoita. o Vihreää taloutta edistetään kehittämis- ja kokeiluhankkeisiin myönnettävällä valtionavustuksella (de minimis-tuki) ja tukea hankehaun perusteella vuosina 2012 ja Tässä yhteydessä kokeillaan myös Kestävien hankintojen neuvontapalvelua julkisille hankkijoille. 1.2 Onko ympäristönsuojelupolitiikan alalla ilmoitettu lähitulevaisuudessa toteutettavista muutoksista tai onko suunnitteilla muutoksia, esimerkiksi voimassa olevien toimenpiteiden lakkautuksia ja/tai uusien tukitoimien käyttöönottoa? Jos on, mistä nämä muutokset johtuvat? 1. Tuki uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen Metsähakesähkön tuotantotukea (SA 31204) alennetaan. Komissio on notifikaatiopäätöksessään edellyttänyt Suomen viranomaisia mukauttamaan tukiohjelmaa, mikäli markkinaolosuhteissa tapahtuu muutoksia. Hallitus on päättänyt korottaa turpeen (vaihtoehtoinen polttoaine) veroa asteittain, jonka seurauksena metsähakkeen kilpailukyky yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa paranee turpeeseen verrattuna. Tukikaavaan lisätään turpeen veron vaikutus, joka vähentää maksettavaa tukea ja pitää näin puustamaksukyvyn ennallaan. Suomi on esittänyt uutena tukijärjestelmänä pienpuun energiatukea. Tuella on tarkoitus korvata kestävän metsätalouden rahoituksesta annettuun lakiin (1094/1996) sisältyvät energiapuun korjuutuki ja haketustuki. Nuorista metsistä korjattava metsähake on kalliimpaa tavanomaista korkeampien korjuukustannusten takia. Pienpuun energiatuella on tarkoitus kompensoida näitä kustannuksia. Uuden tukijärjestelmän esinotifiointiprosessi on kesken. Investointituen muodossa myönnettävän energiatuen (ml. tuki ympäristötutkimuksiin, energian säästöön ja uusiutuvan energian käytön edistämiseen) uusi ohjelmakausi alkaa Tukimuodon käyttöönotto edellyttää komission hyväksyntää. Suomen viranomaiset ovat tehneet komissiolle valtiontuki-ilmoituksen, jonka käsittely on vielä kesken. 2. Muut tukitoimenpiteet ympäristönsuojelun edistämiseen Suomi tulee ilmoittamaan komissiolle vuoden 2012 loppuneljänneksen aikana alusten ympäristöinvestointeja koskevan asetuksen laajennuksesta (SA (2011/N). Kyseinen asetus toimii tukiohjelmana. Tukiohjelmaa laajennettaisiin koskemaan erityisesti tuki jälkiasennuksille. Tukiohjelman laajennuksen tavoitteena on tukea mm. rikkipesureiden jälkiasennuksia ja muita päästövähennysteknologioita ja siten korjata rikkisääntelyn vuoksi Suomelle aiheutuvaa kilpailun vääristymää. Valtiontukitoimenpiteiden vaikuttavuus 1.3 Miten valtiontukitoimenpiteet kokemuksenne mukaan edistävät ympäristönsuojelua, kun otetaan huomioon muut, jo olemassa olevat ympäristönsuojelua edistävät mekanismit, kuten sääntely, verotus tai markkinaperusteiset mekanismit (esim. päästökauppajärjestelmä)? Ottavatko jäsenvaltiot ne huomioon valtiontukitoimenpiteiden suunnittelussa? Suomen viranomaisten käsityksen mukaan valtiontukitoimenpiteet edistävät ympäristösuojelua parhaiten 5

6 niissä tapauksissa, joissa toiminta ei voi perustua vapaaehtoisuuteen, markkinavetoisuuteen tai aiheuttamisperiaatetta ei voi käyttää. Yleisesti ottaen ympäristönsuojelua edistävät mekanismit otetaan huomioon tukiohjelmia suunniteltaessa sekä tukia myönnettäessä. Esimerkiksi investointitukia uusiutuvan energian käytön edistämiseen ei myönnetä investointeihin, joihin muut mekanismit (erityisesti sääntely) pakottaa ja metsähakesähkön tuotantotuki riippuu päästöoikeuden hinnasta. Euroopan unionilla on energiaan liittyen eri tavoitteita, jolloin niiden saavuttamiseen tarvitaan kohdennettuja ohjauskeinoja. Esimerkiksi päästökauppajärjestelmä ohjaa kohti EU:n päästötavoitetta, mutta Suomen näkemyksen mukaan pelkästään sillä ei voida saavuttaa uusiutuvan energian tavoitetta. 1.4 Soveltuvatko jotkin tukitoimenpiteet kokemuksenne perusteella erityisen hyvin markkinahäiriöiden poistamiseen? Perustelkaa. Eri ympäristötavoitteiden saavuttamiseen sekä eri energialähteisiin sopivat erilaiset ohjauskeinot. Esimerkiksi uusiutuvan energian alalla metsähakkeen tuotantotuki on erittäin kustannustehokas tapa korvata turpeen käyttöä metsähakkeella monipolttolaitoksissa. Samanlainen tukikaava ei kuitenkaan toimisi muissa uusiutuvan energian lähteissä. Suomen viranomaisten kokemuksen mukaan uusiutuvan energian alalla investointituki toimii parhaiten sellaisiin kohteisiin, joissa investointeja on vähän ja toimijat pieniä. Pienten toimijoiden on vaikea saada riittävää pääomaa ja esimerkiksi energiatuella voidaan suoraan vaikuttaa tähän pienentämällä investointikustannuksia. Investointituki on tällaisissa kohteissa valtiolle halvempi vaihtoehto kuin toimintatuki. Lisäksi se on hallinnollisesti huomattavasti kevyempi, eikä vaadi yhtä raskasta todentamisprosessia kuin toimintatuki. Pienissä energiantuotantoyksiköissä toimintatukeen oikeutetun tuotannon todentamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset nousevat helposti suureen osaan koko tukiohjelman kustannuksista. 1.5 Mitkä tukivälineet ovat kokemuksenne mukaan kokonaistehokkuudeltaan parhaat ympäristötavoitteen saavuttamiseksi ja valtiontukitarpeen lopettamiseksi (esim. jos niiden tuloksena on kilpailukykyistä ja yhdennettyä uusiutuvaa energiaa)? Perustelkaa. Uusiutuvan energian alalla toimintatuki, joka perustuu tuotantokustannusten tai polttoaineiden hinnan erotukseen, voidaan pitää tehokkaimpana tukimuotona. Esimerkiksi metsähakesähkön tuotantotuki riippuu vaihtoehtoisen polttoaineen, eli turpeen kustannuksista, mikä tarkoittaa sitä, että turpeen kustannusten noustessa, tuen määrä vähenee. Sitä vastoin portaittain alenevat tuotantotuet ovat hankalia, sillä teknologian kehittymistä ja muita markkinamuuttujia on äärimmäisen hankala arvioida etukäteen koko tukiohjelman ajalta (esim. syöttötariffi 12 v). Lineaarisesti alenevat tukitasot saattavat johtaa joinain vuosina ylitukeen ja joinain vuosina riittämättömään tukitasoon. Lisäksi teknologian kehittymiseen vaikuttavat suuresti muiden maiden tukitasot. 1.6 Soveltuvatko jotkin tukitoimenpiteet kokemuksenne perusteella erityisen hyvin talousarvion kurissa pitämiseen? Tarvitaanko julkisia menoja kannustamaan yksityisiä investointeja, jotta voidaan saavuttaa arvioiden/mittausten perusteella korkeampi ympäristönsuojelun taso? Perustelkaa vastauksenne. Investointituki perustuu sitoumukseen, jolloin toteutuvat kustannukset valtiolle (määrärahat) ovat melko tarkkaan tiedossa ja valtion budjetissa määritettyä kokonaissummaa ei voi ylittää. Toimintatuet riippuvat monesta tekijästä (esim. päästöoikeuden hinta, sähkön markkinahinta), joiden ennakoiminen on hankalaa ja näin määrärahatarve saattaa kasvaa huomattavasti arvioitua korkeammaksi. Valtiontuella voidaan Suomen viranomaisten käsityksen mukaan myös kannustaa yksityisiä yrityksiä investoimaan lisää ympäristönsuojeluun. Esimerkiksi avustuksilla tuulivoimakaavoitukseen parannetaan tuulivoimarakentamisen edellytyksiä ja siten uusiutuvan energiatuotannon määrää Suomessa. Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman kehittämis- ja kokeiluhankkeeilla, Jätteen kierrätystä ja uusiomateriaalien käyttöä edistävät kehittämis- ja kokeiluhankkeilla ja luontoympäristön vihreä talous hankkeilla edistetään ns. vihreän talouden kehittymistä Suomessa. Investointitukien ohella valtiontuilla 6

7 (esim T&K&&I) tuet voidaan tukea yrityksiä välillisesti nostamaan ympäristönsuojelun tasoa sekä vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin, asenteisiin ja toimintatapoihin. 1.7 Tilanteissa, joissa voitiin tukea eri teknologioita ympäristötavoitteen saavuttamiseksi, osuiko valinta kokemuksenne mukaan tiettyyn teknologiaan valtiontukiohjelmia suunniteltaessa? Miten tällainen valinta tehtiin ja mikä se oli? Katsotteko, että joillekin tietyille teknologioille tai hankkeille ei pitäisi myöntää valtiontukea? Perustelkaa. Uusiutuvan energian alalla tavoitteena on tukea sitä teknologiaa, mikä on kaikkein kustannustehokkain ilman tukea. 1.8 Mitkä ovat suurimmat kielteiset vaikutukset, joita ympäristönsuojeluun myönnettävällä valtiontuella voi olla kilpailun vääristymiseen ja kauppaan kohdistuvien vaikutusten osalta? Eroavatko investointituki ja toimintatuki toisistaan (esim. kilpailua vääristävän vaikutuksen tai markkinoillepääsyn edistämisen kannalta)? Miten nämä vaikutukset otetaan tai voidaan ottaa huomioon? Perustelkaa ja antakaa konkreettisia esimerkkejä. Suomen kokemuksen mukaan ympäristöveron alennuksena myönnetyt tuet voivat johtaa verokilpailuun jäsenvaltioiden välillä. Kyse voi olla paitsi EU-tasolla harmonoiduista myös kansallisista veroista, joiden hyväksyttävyyttä komissio tarkastelee yksityiskohtaisemmin. Kansallisten verojen osalta on erittäin tärkeää, että komission suuntaviivojen ratkaisukäytäntö on läpinäkyvää ja kohtelee kaikkia jäsenvaltioita tasapuolisesti, ettei kilpailu sisämarkkinoilla vääristy. Uusiutuvan energian alalla EU:n valtiontukipolitiikan tavoitteena on edistää uusiutuvan energian tuotantoa. Vaikka EU:n valtiontukisääntelyssä toimintatukea pidetään eniten kilpailua vääristävänä tukimuodoista, on tärkeää havaita, että ympäristönsuojelun alalla toimintatukea voidaan myöntää vain siten, että uusiutuva energia saatetaan yhtä kannattavaksi fossiilisista energialähteistä tuotetun energian kanssa. Tässä mielessä kilpailutilanne eri tukimuotojen välillä ei lähtökohtaisesti vääristy tukipolitiikan seurauksena. Yleisesti ottaen EU:n valtiontukisääntelyn avulla on tarpeen varmistaa yhteiset pelisäännöt siten, ettei lähtökohtaisesti kilpailu ei vääristy EU:n sisämarkkinoilla. Suomen viranomaiset haluavat tässä yhteydessä tuoda esiin, että Suomessa suurin osa uusiutuvan energian alalla myönnettävästä investointituesta suuntautuu hyvin pieniin yksiköihin. Esimerkiksi alueelliset lämpökeskukset, jotka tyypillisesti tuottavat lämpöä kaukolämpöverkon kautta pienen alueen asukkaille, eivät kilpaile yhteisillä markkinoilla tai edes kansallisilla markkinoilla: lämpökeskukset eivät voi myydä lämpöä verkon ulkopuolelle. Käytännössä alueellisilla lämpökeskuksissa voidaan kuitenkin tuottaa lämpöä tehokkaammin, kuin esimerkiksi erillisillä pienemmillä lämpökattiloilla tai sähkölämmityksellä. Tällöin lämpökeskuksia tukemalla koko energiantuotantoa voidaan tehostaa ja muuttaa käytetty polttoaine uusiutuvaksi. Tällöin korjataan markkinoilla olevaa häiriötä. Tyypillisesti suurimmilla investoinneilla saattaa olla vaikutusta kilpailuun laajemmin. Jos kaksi vaihtoehtoista hanketta kilpailee samasta raaka-aineesta (esim. biokaasuhankkeet), niin tuella saattaa olla kilpailua vääristävä vaikutus. Tällaisissa tapauksissa pyritään välttämään sitä, että tuella käynnistettäisiin toinen hanke tai tukea myönnettäisiin molempiin ja tukea jäisi käyttämättä. Saatavilla olevat selvitykset 1.9 Onko arvioitu ympäristönsuojeluun myönnettävän valtiontuen vaikutuksia verrattuna muihin toimenpiteisiin? Jos on, kertokaa arvioinnin tuloksista. Toimittakaa komissiolle sellaiset tutkimukset tai raportit, joissa tarkastellaan ympäristötuen suuntaviivojen perusteella myönnetyn valtiontuen tehokkuutta maassanne. Suomen viranomaisilta ei ole huomioita tähän kysymykseen Onko valtiontukea arvioitu sen selvittämiseksi, noudattavatko tuensaajat valtiontukea koskevia ehtoja ja miten tehokkaasti tuki täyttää sille asetetut tavoitteet? Jos on, johtiko se tukitoimenpiteiden suunnittelua koskeviin muutoksiin tai parannuksiin? Toimittakaa kopiot kaikista asiakirjoista tai 7

8 selvityksistä, joista voi olla hyötyä tässä yhteydessä. Valtiontuen ehtojen noudattamista valvotaan erillisillä maksatusselvityksillä ja tarvittaessa tarkastuksilla. Uusiutuvan energian alalla edellytetään tukien vaikutustenarviointia kahden vuoden sisällä tukipäätöksen tekemisestä. Verotuet ovat puolestaan verotuksen yhteydessä toteutettavina tiukan, kattavan ja jatkuvan valvonnan piirissä. Viranomaisille tarkoitetut kysymykset Ympäristönsuojeluun myönnettävä rahoitustuki 1.11 Ympäristönsuojelu on tavoite, jota valtio tukee monenlaisin toimenpitein. Miten valtiot tukevat ympäristösuojelua? Mitä ympäristönsuojeluun tarkoitettuja valtion toimenpiteitä maassanne on saatavilla, riippumatta siitä, sisältyykö niihin valtiontukea? Suomessa ympäristöministeriö kanavoi vuosittain julkista rahaa suoraan ja välillisesti ympäristönsuojelua edistäviin kohteisiin, jotka on listattu alla. Osa kyseisistä toimenpiteistä ei muodosta valtiontukea SEUT 107 (1) merkityksessä, sillä tuettava toiminta on luonteeltaan ei-taloudellista. Siltä osin kuin tuki kohdistuu taloudelliseen toimintaan, tuki myönnetään de minimis-tukena (komission asetus 1998/2006). 1. Ympäristöministeriön toimintamenot: korvaukset Motiva Services Oy:lle Euroopan unionin ympäristömerkin myöntämisjärjestelmän mukaisten tehtävien hoidosta. 2. Eräät ympäristömenot a. Ympäristön kunnostuksen ja hoidon kulutusmenoluonteisiin menoihin, jotka liittyvät toiminnan kehittämiseen ja hankkeiden valmisteluun sekä valtion tarkkailu- ja muihin velvoitteisiin b. hydrologisen havaintoverkoston ylläpitoon ja hoitoon c. ympäristötehtävien laboratoriopalveluiden ja muiden ostopalvelujen hankintaan d. ympäristötehtäviin liittyviin yhteisiin kehittämishankkeisiin ja koulutuksen järjestämiseen e. vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointeihin f. ravinnekierrätyksen edistämiseen Itämeren kuormituksen vähentämiseksi g. Saaristomeren ja Selkämeren valuma-alueiden maatalouden vesiensuojelun tehostamiseen h. merenhoidon suunnittelun yhteensovittamiseen i. päästövähennystavoitteisiin ja kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin liittyviin selvitystarpeisiin sekä vihreää taloutta edistäviin kehittämis- ja kokeiluhankkeisiin 3. Ympäristövahinkojen torjunnan edistäminen ja alusinvestoinnit a. Valtionavustusten maksaminen öljy- ja muiden ympäristövahinkojen torjunnan järjestämiseen, alusten torjuntavalmiuden ylläpitoon, torjuntakaluston ja alusten hankintoihin j sekä ympäristövahinkojen torjuntaan välittömästi liittyviin tutkimuksiin. b. ympäristövahinkojen torjunnan kansainvälisestä yhteistyöstä ja koulutus- ja kehittämistoiminnasta sekä oikeudenkäynneistä aiheutuviin menoihin, öljyntorjuntavarastojen vuokriin ja sivutoimisten varastonhoitajien ja torjuntatöihin osallistuvien palkkioihin c. menoihin, jotka aiheutuvat viranomaiselle siitä, että laittomasti tehtyjä kansainvälisiä jätesiirtoja joudutaan palauttamaan, eikä kaikkia kustannuksia aina saada heti perityksi aiheuttajalta. 4. Ympäristönsuojelun edistämisen rahoitus a. Valtionavustuksiin maksaminen yhdyskuntien ja haja-asutuksen vesiensuojelua edistäviin investointeihin ja muihin toimiin b. Valtionavustukset valtion töinä toteutettavien ympäristötöiden suunnittelusta ja rakentamisesta, peruskorjauksista ja rakentamiseen sekä jätelaissa säädettyjen valtion jätehuoltotöiden toteuttaminen. c. pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laatimisen tukemiseen d. talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla neuvonnan ja opastuksen tukemiseen 8

9 5. Avustukset järjestöille ja ympäristönhoitoon a. avustuksiin valtakunnallisille luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöille b. avustukset saariston ympäristönhoitoa edistäviin hankkeisiin c. saaristoalueiden ja tunturialueiden jätehuoltoa edistävän toiminnan tukemiseen d. kestävää kehitystä, kulttuuriympäristön vaalimista sekä muuta ympäristökasvatusta ja -valistusta edistävien valtakunnallisesti merkittävien projektiluonteisten hankkeiden tukemiseen 6. Menot Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin a. Metsähallituksen hallinnassa olevien kansallispuistojen, muiden luonnonsuojelualueiden sekä erämaa-alueiden hoidon ja opastustoiminnan menoihin. b. luonnonsuojelualueilla niiden suojelutarkoitusta palvelevaan rakentamiseen sekä olemassa olevien rakennusten, rakennelmien, teiden ja tieosuuksien perusparantamis-, korjaus-, kunnossapito- ja purkumenoihin samoin kuin luonnonsuojelualueilla sijaitsevien tai niitä varten tarvittavien rakennusten ostamiseen 7. Rahoitus öljysuojarahastoon a. Öljyn pilaamien maa-alueiden puhdistuskustannusten korvaamiseen 8. Luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmenot a. Menot maa- ja vesialueiden sekä rakennusten ostamiseen ja lunastamiseen luonnonsuojelutarkoituksia varten sekä erämaa-alueisiin liitettävien alueiden ostamiseen 9. EU:n ympäristörahaston osallistuminen ympäristö- ja luonnonsuojeluhankkeisiin a.eu-rahoitusosuuksien maksaminen LIFE-ympäristörahasto ja rahoituskauden LIFE+-ohjelmasta osarahoitettavien hankkeisiin. 10. Öljyjätemaksulla rahoitettava öljyjätehuolto a. Öljyjätteistä ja niiden keräilystä, kuljetuksesta, varastoinnista ja käsittelystä aiheutuvien korvausten maksamiseen 11. Avustukset kaavoitukseen ja maankäytön ohjaukseen a. Avustukset tuulivoimarakentamista ohjaavien kaavojen laatimista varten. 12. Avustukset korjaustoimintaan a. Asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta avustuksiin. 13. Avustukset rakennusperinnön hoitoon a. avustuksiin yksityisille omistajille, rakennusperinnön hoitoa edistäville yhteisöille, kunnille ja kuntayhtymille kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja niiden välittömän ympäristön kunnossapitoon, suojeluun ja parantamiseen sekä säilyttämisen edellyttämiin selvityksiin ja tietopalveluun b. Merkittäviin maisema-alueisiin ja kansallisiin kaupunkipuistoihin kuuluvan rakennetun ympäristön hoidon ja kunnostuksen avustuksiin Minkä verran varoja jäsenvaltiossanne on sidottu vuosittain ympäristönsuojelutoimenpiteiden tukemiseen viiden viime vuoden aikana? Jos kyseessä on tukiohjelma, mikä osuus siihen osoitetuista varoista on jo maksettu? Jos mahdollista, esittäkää varojen jakautuminen seuraavasti: Ks. liitteenä oleva taulukko. a) Tukimuoto: i) muut kuin valtiontukitoimenpiteet - vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän alittava rahoitustuki yrityksille 6 muut tukitoimet, kuten yleiset toimenpiteet ii) valtiontuki: tukiohjelmat, tapauskohtaiset tuet (ohjelmien ulkopuolella) 6 Enimmäismäärä on asetettu euroon yritystä kohti kolmen vuoden aikana. Ks. komission asetus (EY) N:o 1998/2006, annettu 15 päivänä joulukuuta 2006, perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen. 9

10 - ilmoittakaa, onko tuki myönnetty yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen, ympäristötuen suuntaviivojen tai joidenkin muiden suuntaviivojen (minkä?) nojalla b) toimenpiteen ympäristötavoite c) toimenpidetyyppi mahdollisuuksien mukaan määriteltynä ympäristötuen suuntaviivojen mukaisesti (esim. energiansäästötuki, tuki uusiutuviin energialähteisiin) d) alat, joilla tukea voidaan myöntää (Euroopan toimialaluokituksen (NACE) mukaisesti) e) edunsaajien koko (pienet, keskisuuret ja suuret yritykset ympäristötuen suuntaviivojen 70 kohdan 16 alakohdan mukaisesti) f) valtiontukivälineiden tyyppi (esim. suorat avustukset, lainat, verokannustimet). 2 YLEISET KOKEMUKSET YMPÄRISTÖTUEN SUUNTAVIIVOISTA 2.1 Mikä on yleisarvionne nykyisistä ympäristötuen suuntaviivoista: mikä on toiminut hyvin, mikä huonommin? Sisältävätkö ne oikeanlaisia ohjeita jäsenvaltioille ympäristötukea koskevien kohdennettujen toimenpiteiden suunnittelua varten? Perustelkaa vastauksenne. Ympäristön suojelu on yksi EU:n yhteisen edun mukaisista tavoitteista ja on tärkeää, että valtiontuen myöntäminen ympäristönsuojelun tason edistämiseen on mahdollista myös jatkossa markkinapuutteen korjaamiseksi. Ympäristösuojelun suuntaviivoja uudistettaessa Suomen viranomaiset haluavat kiinnittää komission huomion erityisesti seuraaviin näkökohtiin. Suuntaviivojen yleiset lähtökohdat ja ennustettavuus Yleisesti ottaen Suomen viranomaiset katsovat, että ympäristötuen suuntaviivojen taustalla olevia kansantaloustieteen teorioita (tuki kohdistuu markkinapuutteeseen, ylimääräisiin investointikustannuksiin) voidaan pitää perusteltuina ja lähtökohdiltaan järkevinä. Suomen kokemusten mukaan suuntaviivojen hyväksyttävyyskriteerien tulkinta on kuitenkin käytännössä ollut ongelmallista, mikä on näkynyt muun muassa valtiontuki-ilmoitusten kohtuuttomasti pitkittyneissä käsittelyajoissa. Suuntaviivojen uudistamisen lähtökohtana tulisi olla paremman ennustettavuuden luominen siten, että jäsenvaltiot paremmin tietävät, minkälaiset valtiontukitoimenpiteet soveltuvat sisämarkkinoille, ja miten tukikelpoiset kustannukset määritetään investointitukien tapauksessa. Suuntaviivojen tulkinnan osalta Suomen viranomaiset ovat esimerkiksi havainneet, että komissio tulkitsee suuntaviivoja siten, että metsähakkeen tuotannossa käytettävien laitteiden, kuten hakkurien tukeminen ei ole mahdollista (suuntaviivojen jakso 3.1.6), vaikka metsähake täyttää suuntaviivojen määritelmän biomassasta. Vastaavasti ylimääräisiin investointikustannuksiin, referenssi-investointeihin ja toiminnan tuottoihin ja kuluihin perustuvat tukikelpoisten kustannusten laskemistapa (ks. vastaus kohtaan 3.1) on johtanut erittäin perusteelliseen tukianalyysiin siitä, onko referenssi uskottava, ja onko tuki siten suuntaviivojen mukainen. Ennustettavuutta voidaan parantaa tarkemmalla suuntaviivoihin sisältyvällä ohjeistuksella (esim. relevanteista referenssi-investoinneista), mutta EU:n valtiontukiuudistuksen yhteydessä komissio voisi harkita myös tukianalyysin yksinkertaistamista esimerkiksi niiden tukien osalta, jotka nyt eivät kuulu yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin. Suomi huomauttaa myös, että komission ratkaisukäytäntö (tiukka tukikelpoisten kustannusten laskentatapa) ei ole täysin linjassa niiden perusteiden kanssa, joilla suuntaviivojen nykyisiä tukitasoja on perusteltu: komission mukaan kaikkia ylimääräisiä kustannuksia ei voida kattaa valtiontuella, sillä laskelmiin sisältyy usein epävarmuuksia, ja koska yrityksen ympäristöystävällisen imagolla voi olla sille huomattava liiketaloudellinen merkitys. Suomen näkemyksen mukaan komission argumentaatio ei ole paikkansapitävä esimerkiksi pienten uusiutuvien energian hankkeiden kohdalla. Näissä hankkeissa yritykset eivät saa imagohyötyä (tai hyöty on minimaalinen), eikä asetelma voi siten heikentää valtiontuen kannustavaa vaikutusta. Komission tulisikin tarkastella, ovatko suuntaviivojen taustaoletukset kaikilta osin paikkansapitäviä (tukitasot vs. tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmä) ja voisiko tukien hyväksyttävyyden analyysiä 10

11 yksinkertaistaa. Referenssi-investointeja koskevan selkeytyksen ohella suurempaa osaa tuista voisi koskea yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukainen yksinkertaisempi tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmä. Samalla on kuitenkin tärkeää varmistaa, että myös suurten tukien arviointi yksityiskohtaisessa arvioinnissa säilyy ennustettavana. Joustavuuden lisääminen tukianalyysiin tukisi Suomen näkemyksen mukaan myös valtiontukivalvonnan modernisaation tavoitteita komission työkuorman vähentämisestä sekä huomion kiinnittämisestä suurimpiin valtiontukiin. Vaikka yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tukikelpoisten kustannusten laskenta on tehty suuntaviivoja helpommaksi, edellä hyväksyttävää referenssilaskelmaa koskevat epäselvyydet koskevat myös ryhmäpoikkeusasetusta. Niin kauan kuin tukikelpoisten kustannusten laskentaan liittyy epävarmuutta, on todennäköistä, että jäsenvaltiot tekevät oikeusvarmuussyistä valtiontuki-ilmoituksen komissiolle, eivätkä nojaudu ryhmäpoikkeukseen tuen hyväksyttävyyden perustana. Tukitasot: Vuoden 2001 suuntaviivoihin verrattuna nykyisin voimassa olevat ympäristötuen suuntaviivat ovat merkinneet enimmäistukitasojen kasvua (suurten yritysten tukitasot 30 40%->50 60%). Tukitasojen osalta suuntaviivojen suurin ongelma koskee suuntaviivojen jaksoa 3.1.2, joka säätelee tukea ennakoivaan yhteisön normeihin mukautumiseen. Kyseisen jakson mukaan tukea voidaan myöntää normien hyväksymisen ja voimaantulon välisenä aikana suurille yrityksille vain 10 15% tukitasoilla, kun perustukitaso normien puuttuessa/ylittämiseen on 50%. Suomen näkemyksen mukaan ympäristötuen suuntaviivojen tarkistamisen yhteydessä komission tulisi harkita ennakoivan mukautumisen tukitasojen huomattavaa nostamista. Suomen kokemuksen mukaan nykyiset tukitasot eivät rohkaise yrityksiä investoimaan ympäristöystävälliseen teknologiaan - seikka, mikä korostuu erityisesti tilanteissa, jossa normin voimaantulon odotusaika on pitkä. Tukitason noston avulla olisi mahdollista vauhdittaa normien ennakollista täytäntöönpanoa ja siten edistää ympäristönsuojelun tasoa nopeammassa aikataulussa kuin olisi ollut asian laita ilman tukea. Tältä osin on myös syytä huomata, että ympäristön suojelun suuntaviivojen mukaisten tukien tarve on tunnustettu myös syksyllä 2012 hyväksytyssä rikkidirektiivissä. Muuta: Suomi huomauttaa myös, että ennakoivaa tukea koskevaa suuntaviivojen jaksoa suunniteltaessa ei ole huomioitu tilannetta, jossa yhteiset EU-normit tulevat eri aikaan voimaan eri puolilla Eurooppaa. Tämänkaltainen tilanne (esimerkiksi rikkidirektiivi) saattaa vääristää kilpailua EU-maiden välillä: tiukempiin normeihin sopeutuminen (ilman mahdollisuutta valtiontukitoimenpiteisiin) saattaa heikentää ko. jäsenvaltioiden kilpailukykyä, etenkin jos samaan aikaan toiset jäsenvaltiot voivat varautua myöhemmin voimaantuleviin normeihin valtiontuen avulla. Suomen näkemyksen mukaan EU:n valtiontukisääntelyn lähtökohtana on ja tulee olla, että valtiontukisääntöjen avulla varmistetaan jäsenvaltioiden välillä tasaveroiset toimintaolosuhteet. Valtiontukisäännöissä tulee varmistaa, ettei sääntöihin sisälly mekanismia, jonka takia yritykset EUmaiden sisällä siirtävät investointeja/tuotantoaan maasta toiseen valtiontukien vuoksi. Vaihtoehtoisesti komissio voisi myös harkita edellä kuvatuissa poikkeuksellisissa tilanteissa valtiontuen myöntämisen sallimista pidempään ja korkeammin tukitasoin, jotta kilpailutilanne EU:n sisällä säilyy tasapuolisena. Tuen tulisi kohdistua ympäristötavoitteeseen, sen tulisi olla oikeasuhtaista ja välttämätön ko. tavoitteen saavuttamiseksi. Ympäristönsuojelutavoitteeseen liittyvien jälkiasennusten tapauksessa ympäristötuen suuntaviivojen tulkintaa voitaisiin parantaa määrittelemällä nimenomaisesti jälkiasennuksiin sovellettavat säännökset. 2.2 Ovatko ympäristötuen suuntaviivat kokemuksenne perusteella saavuttaneet niiden 4 kohdassa asetetun tavoitteen eli edistäneet energiaan ja ilmastonmuutokseen liittyviin tavoitteisiin sisältyvien ympäristönäkökohtien täytäntöönpanoa? Perustelkaa. Suomen viranomaisten kokemuksen mukaan suuntaviivojen mukaisilla tuilla on pystytty edistämään suuntaviivojen mukaisia tavoitteita. Uusiutuvan energian alalla ongelmalliseksi on koettu, että tiettyjä Suomelle tyypillisiä energiantuotannon piirteitä on hankala saada komissiosta läpi (esim. biomassa, CHP) (ks vastaus kysymykseen 3.2.). Suuntaviivojen mukaiset notifikaatioprosessit ovat myös erittäin hitaita ja niihin liittyvät prosessit ovat merkittävästi hidastaneet tukien täytäntöönpanoa. 11

12 2.3 Edistävätkö ympäristötuen suuntaviivat edelleen ympäristönsuojelua pahiten haittaavien markkinahäiriöiden poistamista ja erityisesti Eurooppa strategian tavoitteiden saavuttamista? Ympäristösuojelun suuntaviivojen mukaista tukea voitaisiin joiltain osin ohjata enemmän kohdistaen EU 2020-strategian tavoitteisiin. Euroopan unionin tasolla pyritään monin tavoin ympäristöystävällisempiin ratkaisuihin ja ympäristötuen suuntaviivojen tulisi tukea erityisesti näitä tavoitteita. Suomi ei vastusta komission alustavasti esiin nostamaa energiainfrastruktuurin sisällyttämistä suuntaviivojen soveltamisalaan. Suomen näkemyksen mukaan esimerkiksi nestemäisen maakaasun (LNG) laajamittaista käyttöönottoa tukevat toimenpiteet voisivat sopia suuntaviivojen piiriin. LNG:n ympäristöhyödyt ovat merkittävät, sillä se ei sisällä rikkiä, pienhiukkasia tai raskasmetalleja. On myös huomattava, että ympäristön suojelun tason edistämistä koskevalla valtiontuella voi olla positiivisia vaikutuksia EU:n kilpailukykyyn. Tietyissä tapauksissa määräaikaisella valtiontukien käytöllä voidaan yhtäaikaisesti vauhdittaa ympäristöystävällisen teknologian käyttöönottoa ja siten edistää sekä ympäristötavoitteiden saavuttamista että edistää EU:n kilpailukyky maailmanlaajuisilla markkinoilla. Kuten edellä on todettu, yksi esimerkki voi olla nestemäisen maakaasun (LNG) käyttöönottoa koskeva tukitoimet. Uusiutuvan energian tavoitteiden osalta suuntaviivoissa tulisi ottaa entistä paremmin huomioon EU:n asettamat biomassan korkeat tuotantovelvoitteet energiantuotannossa ja eri maiden erityispiirteet. Suuntaviivoissa tulisi esimerkiksi mahdollistaa toimintatuki metsähakkeen korjuukustannuksien kattamiseen (ei vain metsähakkeella tuotetun sähkön ja lämmön tukeminen). Suomen näkemyksen mukaan näin kohdennetulla tuella on todella kannustava, ympäristönsuojelun tasoa parantava, vaikutus. Uusiutuvan energian alalla markkinahäiriö tarkoittaa sitä, että fossiilisen energiantuotantoon liittyy negatiivinen ulkoisvaikutus, eli kasvihuonekaasupäästöt, joita markkinat eivät ota huomioon. Markkinahäiriö voidaan korjata kahdella tavalla. Joko sisällyttää ulkoisvaikutus sen toimijan kustannuksiin, joka on vastuussa ulkoisvaikutuksesta (esim. vero) tai tukea sitä toimijaa, jonka toiminnassa tämä ulkoisvaikutus on otettu huomioon ja näin tuotantokustannukset ovat kalliimmat. Toisin sanoen, tällä tavalla markkinahäiriöön voidaan puuttua ja vähentää sitä. EU:n valtiontukisääntelyn kriteerit täyttyvät helposti ja komissio tulkitsee verrattain tiukasti. Ympäristötuen suuntaviivoja uudistettaessa fokus pitäisi asettaa tukiin, joiden seurauksena yritys voi saada perusteetonta kilpailuetua markkinoilla 12

13 3 KYSYMYKSIÄ SOVELTAMISALASTA JA MÄÄRITELMISTÄ (YMPÄRISTÖTUEN SUUNTAVIIVOJEN 2 JAKSO) 3.1 Millaisia kokemuksia teillä on ympäristötuen suuntaviivoihin perustuvien erityyppisten toimenpiteiden soveltamisesta valtiontukitoimenpiteiden suunnittelussa? Suomessa suunnitellun pienpuun energiatuen hyväksyttäminen komissiossa SA.32850(2011/PN ) on ollut hankalaa, koska ympäristönsuojelun suuntaviivoja on tulkittu siten, että tuen pitäisi kohdistua energian tuotantolaitokselle ei pienpuuerien korjuuseen. Käytännössä metsähakkeen korkeampi hinta nuoren metsän hoitokohteista johtuu korjuukustannuksista, ja suuntaviivojen nykytulkinta on johtanut siihen, että tukea ei voida kohdistaa toimintoon, jossa sillä olisi suurin kannustava vaikutus. Suomen näkemyksen mukaan uusissa suuntaviivoissa tulisi mahdollistaa toimintatuki metsähakkeen korjuukustannuksien kattamiseen, jotta tuella voitaisiin todella edistää EU:n yhteisen edun mukaista tavoitetta, uusiutuvan energian lähteiden käyttöä. Ylipäätään uusissa suuntaviivoissa tulisi ottaa huomioon EU:n asettamat biomassan korkeat tuotantovelvoitteet energiantuotannossa ja uudet tavat tuottaa energiaa. Esimerkiksi metsäpolttoaineista valmistetun seuraavan jalostusasteen tuotannon tukeminen (kuten pyrolyysiöljy) tulisi olla mahdollista suuntaviivojen puitteissa). 3.2 Onko määritelmät (esim. paras käytettävissä oleva tekniikka) muotoiltu selkeästi? Perustelkaa. Suomen näkemyksen mukaan suuntaviivoihin sisältyvät määritelmät ovat selkeitä, mutta niiden tulkinnat eivät kaikilta osin sitä ole. Suomi haluaa nostaa esiin erityisesti biomassan epäselvän määritelmän uusiutuvan energian alalla. Tältä osin suuntaviivojen kohdassa Tuki uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen todetaan, että investointitukea voidaan myöntää ympäristönsuojeluun, jolla edistetään uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian käyttöä. Suuntaviivojen 2.2. jaksossa on uusiutuviksi energialähteiksi määritelty myös biomassa. Biomassa määritellään puolestaan siten, että se sisältää metsätaloudesta peräisin olevat tuotteet. Tämä määritelmä pitää siis sisällään metsähakkeen ja Suomen käsityksen mukaan metsähakkeen tuotannon tukeminen on suuntaviivojen mukaista uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä. Suomen valtiontuki-ilmoitusprosessin yhteydessä komissio on kuitenkin yllättäen ottanut kannan, jonka mukaan tällaista metsähakkeen tuotannossa käytettävien laitteiden, kuten hakkureiden tukemista ei voida pitää sisämarkkinoille hyväksyttävänä. Sen sijaan muiden polttoaineiden, kuten biokaasun tai pyrolyysiöljyn tuotantoa (tuotantolaitteet, tuotantolaitokset) voidaan komission mukaan kuitenkin tukea. Ottaen huomioon EU2020-tavoitteet uusiutuvan energian lisäämiseksi Suomi pitää metsähakkeen tuotantolaitteiden ja koneiden tukemiskieltoa erittäin kyseenalaisena. Suomen näkemyksen mukaan komissio tulisi selventää määritelmiä tältä osin; suuntaviivoissa ja yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa tulisi selvästi ja tarkkarajaisesti määritellä sallitut tukimuodot, jotta jäsenvaltiot voivat olla 100% varmoja valtiontukipolitiikkansa EU:n valtiontukisääntöjen mukaisuudesta. Määritelmien selkeyden merkitys korostuu jatkossa, kun entistä enemmän tukia vapautetaan komissiolle tehtävästä ilmoitusvelvollisuudesta. 3.3 Pidättekö ympäristötuen toimenpiteiden suunnittelusta saamanne kokemuksen perusteella ympäristötuen suuntaviivojen nykyistä soveltamisalaa tarkoituksenmukaisena? Jos ette, kertokaa kohtaamistanne vaikeuksista. Suomen näkemyksen mukaan suuntaviivoja uudistettaessa tulisi harkita LNG-infrastruktuurin tukemisen sisällyttämistä suuntaviivojen soveltamisalaan (esimerkiksi LNG-pilottihankkeiden osalta). LNG:n laajamittaisen käyttöönoton (ml. infrastruktuurin) tukemisen avulla on mahdollista parantaa ympäristön suojelun tasoa mm. liikenteen alalla, sillä LNG ei sisällä rikkiä, pienhiukkasia tai raskasmetalleja. Suomen näkemyksen mukaan uusissa suuntaviivoissa tulisi myös ottaa huomioon EU:n asettamat biomassan korkeat tuotantovelvoitteet energiantuotannossa ja uudet tavat tuottaa energiaa. Esimerkiksi metsäpolttoaineiden kohdalla seuraavan jalostusasteen, kuten pyrolyysiöljyn, tuotannon tukeminen tulisi 13

14 olla mahdollista. Metsähakkeen osalta suuntaviivoissa tulisi mahdollistaa toimintatuki metsähakkeen korjuukustannuksien kattamiseen. Suomen näkemyksen mukaan näin kohdennetulla tuella on todella kannustava, ympäristönsuojelun tasoa parantava vaikutus. Polttoaineiden tuotannon tukemisen osalta ks. vastaus kohtaan KYSYMYKSIÄ TUKITOIMENPITEISTÄ, JOIDEN OSALTA TEHDÄÄN NORMIEN TÄYTTYMISTÄ KOSKEVA PERUSARVIOINTI (YMPÄRISTÖTUEN SUUNTAVIIVOJEN 3.1 JAKSO) 4.1 Kuvailkaa kokemuksianne suuntaviivojen eri jaksoihin sisältyvien sääntöjen soveltamisesta. Esittäkää kunkin jakson osalta seuraavat: 1) kokemuksenne määritelmien ja edellytysten soveltamisesta Ks. vastaus kysymyksen ) kokemuksenne tukikelpoisten kustannusten laskemisesta tai vaihtoehtoisen tilanteen määrittämisestä. Suomen viranomaiset haluavat kommentoida seuraavia näkökohtia perustuen kokemuksiin uusiutuvan energian alalla myönnettävästä valtiontuesta: Komission suuntaviivojen mukaan tukea voidaan myöntää sille tarkasti rajatulle ympäristönsuojeluun liittyvälle osuudelle, joka voidaan helposti erottaa kokonaisinvestointikustannuksista. Energiahankkeissa komissio ei kuitenkaan ole hyväksynyt tätä lähtökohdaksi, minkä takia investointia on aina verrattava vaihtoehtoiseen tilanteeseen. Lähestymistapaa voidaan pitää varsin keinotekoisena, sillä esimerkiksi energiatehokkuusinvestoinneissa ei pääsääntöisesti ole mitään vaihtoehtoa. Yritys joko tekee kyseisen (vapaaehtoisen) investoinnin tai jatkaa ns. business as usual. Vaihtoehtoista tilannetta määritettäessä oikean tilanteen muodostavat suuntaviivojen mukaan sellaiset teknisesti vertailukelpoiset investoinnit, jotka ovat myös liiketoiminnallisesti tarkasteltuna uskottava vaihtoehto. Nämä kaksi vaatimusta sulkee usein toisensa pois. Tämä johtuu siitä, että yrityksellä on harvoin tilanne, jossa se aidosti valitsee fossiilisen ja uusiutuvan energian välillä. Hankkeilla korvataan olemassa olevaa tuotantoa, eikä uuden kapasiteetin rakentaminen ole lähtöoletuksena oikea. Esimerkki 1. Pienissä sähköntuotantohankkeissa vastaavan kapasiteetin omaava fossiilinen vaihtoehto ei ole myöskään kannattava. Mikäli investointia verrataan tähän kannattamattomaan tilanteeseen ja tuki kohdistetaan näiden erotukseen, niin suuntaviivojen mukainen tuki ei ole riittävä käynnistämään investointia. Esimerkki 2. Kaatopaikkakaasun hyödyntämishankkeissa yrityksellä on vaihtoehtona, joko hyödyntää syntyvä kaasu ja tuottaa siitä sähköä joko omaan käyttöön tai syöttää verkkoon tai olla tekemättä mitään investointia. Mikäli tällaisessa tilanteessa investointikustannuksia verrataan vastaavaan maakaasulla toimivaan yksikköön, investointikustannukset näissä tilanteissa ovat lähes samat ja näin ollen tukea ei voitaisi myöntää ollenkaan. Yritykselle ei ole edullista investoida tässä tapauksessa kumpaankaan tapaukseen, vaan jatkaa sähkön ostamista verkosta. Suuntaviivojen tukilogiikka toimii siten, että mitä kalliimpi teknologia, sitä suuremmat ylimääräiset investointikustannukset ja sitä enemmän voidaan myöntää tukea. Tämä saattaa johtaa tilanteisiin, jossa vain kalliimpien teknologioiden osalta tukikelpoiset kustannukset ovat riittävän suuret, jotta riittävän suuri tuki voidaan niihin kohdistaa. Tällöin vaarana on se, että kaikista kustannustehokkaimmat ratkaisut uusiutuvan energian lisäämiseksi jäävät toteutumatta. Referensseihin on toivottu ohjeistusta, mutta komissio ei ole ottanut kantaa Suomen viranomaisten ehdotuksiin etukäteen. Komission tulisi suuntaviivoja uudistettaessa laatia ohjeistus yleispätevistä referensseistä siten, että eri maiden erityispiirteet energian tuotannossa otetaan riittävällä tavalla huomioon.. Tietyistä jaksoista esitetään yksityiskohtaisempia kysymyksiä. 14

15 Tuki yrityksille yhteisön normit ylittäviin toimiin tai ympäristönsuojelun tason parantamiseen yhteisön normien puuttuessa 4.2 Millaisia kokemuksia teillä on ekoinnovaation käsitteestä? Oletteko harkinnut tuen myöntämistä ekoinnovatiivisiin hankkeisiin? Suomen viranomaisilta ei saatu huomioita tähän kysymykseen. Tuki uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen 4.3 Käytetäänkö kokemuksenne mukaan 109 kohdan c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta tukea biomassan hyödyntämistä? Ovatko edellytykset mielestänne muotoiltu niin selkeästi, ettei sitä tulkita väärin suuntaviivoja täytäntöönpantaessa? Suomen viranomaiset haluavat kommentoida seuraavia näkökohtia perustuen kokemuksiin uusiutuvan energian alalla myönnettävästä valtiontuesta: Komission suuntaviivojen taustalla on oletus uusista investoinneista. Monissa tapauksissa kustannustehokkain tapa on tukea uusiutuvan polttoaineen käyttöä esimerkiksi monipolttolaitoksissa. Suomen kokemuksen suuntaviivojen tukimekanismi toimii tältä osin hyvin, sillä komissio on hyväksynyt vertailuksi samassa laitoksessa poltettavan fossiilisen polttoaineen. Mikäli verrattaisiin markkinahintaan, niin tuki ei olisi oikeasuhtainen. Nykyisiä suuntaviivoja komissio on tulkinnut siten, että tuotantotukea voidaan myöntää vain sähkön ja lämmön tuotantoon käytettävälle metsähakkeelle. Suuntaviivoista ei kuitenkaan tämä rajoite käy ilmi. Suuntaviivoja uudistettaessa uudet energiamuodot kuten liikenteen biopolttoaineet ja pyrolyysiöljy tulee olla samalla lähtöviivalla lämmön ja sähkön tuotannon kanssa. Lauhdesähkön osalta tulkintaa tulisi selkeyttää. Lauhdesähköä tuotetaan silloin, kun sähkön kysyntä on suurta ja markkinahinta korkealla. Puulle tuotetulle ei voi maksaa tukea, koska puulla tuotettu lauhde on kannattavaa suhteessa markkinahintaan. Puulauhdetta ei kuitenkaan tuoteta, koska fossiilinen vaihtoehto on halvempi. Kun sähkön markkinahinta on alhainen, tukea voitaisiin maksaa puulauhteelle, mutta lauhteella kansantalouden tai yrityksen kannalta ole järkevää tuottaa sähköä, kun markkinahinta on alhainen. 4.4 Tuetaanko uusiutuvien energialähteiden käyttöä kokemuksenne mukaan enemmän investointivai toimintatuen avulla? Mitä toimintatuen kolmesta myöntämismahdollisuudesta käytetään kokemuksenne mukaan eniten? Onko tähän mielestänne jokin erityinen syy? Toimintatukea käytetään enemmän, joskin joissain maissa tuki ei muodosta valtiontukea SEUT 107 (1) merkityksessä, eikä se ole näin ollen ympäristötuen suuntaviivojen mukaista. 4.5 Millaisten mekanismien avulla voidaan kokemuksenne mukaan tehokkaimmin varmistaa, että tarjouskilpailumenettelyt perustuvat aitoon kilpailuun ja että ne ovat avoimia ja syrjimättömiä? Suomessa ei ole sovellettu suuntaviivojen mukaista tarjouskilpailumenettelyä. Tarjouskilpailut on nähty hankaliksi. Tämä johtuu siitä, että hankkeet ovat eri kokoisia, eri vaiheessa ja muutoin erilaisia ja hankkeiden yhteismitallistaminen ja vertaileminen on erittäin hankalaa. Lisäksi tarjousten vähäinen määrä saattaa johtaa siihen, että kilpailu ei vaikuta riittävästi hintaan ja toisaalta liika kilpailu saattaa johtaa liian alhaisiin hintoihin, jolloin hanke ei välttämättä toteudu. 4.6 Tarjoavatko tietyt suuntaviivoihin perustuvat, uusiutuvien energialähteiden tukitoimenpiteet tai tukivälineet parempia tuloksia niin, että näistä energialähteistä tulee kilpailukykyisempiä ja ne voidaan integroida energiamarkkinoille? Perustelkaa. Tuki yhteistuotantoon 15