Marja- ja sienimetsät

Transkriptio

1

2 Tekijät Tapio Nummi, Suomen metsäkeskus Tapani Hänninen Kansikuva Metsäkeskuksen kuva-arkisto Alkuperäiset kuvat Markku Eskola, metsäkuvat Tämän oppaan kuvat Piirros Lasse Kosonen, puolukka, huhtasieni, isohapero, kantarelli, suppilovahvero, musta torvisieni, haaparousku, kangasrousku, karvarousku, kuusenleppärousku, herkku tatti, haavanpunikkitatti, voitatti, lampaankääpä, vaaleaorakas, kehnäsieni, mustavahakas Pekka Helo, mustikka, vadelma, muurain, karpalo, kangastatti Tapio Nummi, korvasieni on skannattu vuoden 1997 painetusta oppaasta. Sirpa Kartastenpää Taitto Verkossa Terttu Välkkilä, Suomen metsäkeskus ISBN , pdf (ISBN , painettu opas, Pori 1997)

3 Sisällys Lukijalle Metsätalouden vaikutukset marja- ja sienisatoihin... 5 Julkaisussa käytetyt termit ja merkinnät Puolukka... 7 Mustikka... 7 Vadelma Suomuurain (Lakka) Karpalo... 9 Korvasieni Huhtasieni Haperot (Iso-, viini- ja kangashapero) Kantarelli (Keltavahvero) Suppilovahvero Mustatorvisieni Haaparouskut (Haaparousku ja kalvashaaparousku) Kangasrousku Karvarousku Leppärouskut (Kuusenleppärousku ja männynleppärousku) Herkutatit Punikkitatit Kangastatti Voitatti Lampaankääpä Vaaleaorakas Kehnäsieni Mustavahakas Marjojen ja sienten esiintyminen metsikön eri kehitysvaiheissa Puut, joiden seurassa kauppasienet esiintyvät... 21

4 { 4 } Lukijalle Tässä julkaisussa esitellään tärkeimpien luonnonmarjojen ja kauppasienilajien tyypilliset kasvupaikat sanoin ja kuvin. Tämä ei ole marjojen ja sienten tunnistusopas, siihen tarkoitukseen on olemassa runsaasti hyviä oppaita. Julkaisussa kuvaillaan kunkin lajin todennäköisimmät kasvupaikat, mutta niitä esiintyy myös muualla kuin tässä kuvailluilla kasvupaikoilla. Ja päinvastoin: vain osalla tässä julkaisussa kuvailluilla kasvupaikoilla esiintyy kyseinen laji. Lisäksi vuosittainen säiden vaihtelu aiheuttaa sen, että marjat ja sienet esiintyvät vuosittain erilaisilla kasvupaikoilla ja jäävät epäsuotuisana vuonna kokonaan ilmaantumatta. Julkaisu on tarkoitettu opastamaan marjastajia ja sienestäjiä hakeutumaan kunkin marja- ja sienilajin todennäköisille kasvupaikoille. Opasta voidaan käyttää myös maaseutumatkailun tukena. Toisena tavoitteena on auttaa ottamaan huomioon marja- ja sienisadot tehtäessä päätöksiä metsien käsittelystä, etenkin metsän uudistamista koskevia päätöksiä. Neljänneksellä metsien pinta-alasta virkistys on omistajan päätavoite ja muissakin metsissä virkistyksellä on omistajalleen merkitystä. Marjojen ja sienten kerääminen on metsien virkistyskäytön tärkein osa. Siten tämä opas on tarkoitettu myös metsäsuunnittelijoille ja metsänhoitoyhdistysten neuvojille. Tämä julkaisu on tehty Lounais-Suomen metsäkeskuksen metsäsuunnittelijoiden maastotyön yhteydessä vuosina 1995 ja 1996 tekemien marja- ja sienihavaintojen perusteella yhdistäen niitä kokemusperäiseen tietoon. Havainnot on tehty Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueelta ja niiden soveltuvuus muualle Suomeen ei ole täysin varmaa. Tätä julkaisua ja siihen liittyvää havaintojen keruuta on tukenut maa- ja metsätalousministeriö maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän avustusvaroista. Projektiryhmän ovat muodostaneet suunnittelupäällikkö Tapio Nummi Lounais-Suomen metsäkeskuksesta, keruutuotetarkastaja Tapani Hänninen Porin Metsäopistosta ja Porin seudun sieniseurasta sekä puutarhakonsulentti Eija Mutila Satakunnan Maaseutukeskuksesta. Projektiryhmän lisäksi tekstiä on kommentoinut vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimusasemalta, joille kaikille parhaat kiitokset.

5 { 5 } Metsätalouden vaikutukset marja- ja sienisatoihin Metsätalous vaikuttaa keskeisesti marjojen ja sienten satoihin. Valtaosa kauppasienistä elää yhteiselämää puiden kanssa. Hakkuu muuttaa metsän marja- ja sienilajeja ja niiden satoja. Hakkuutähteet vaikeuttavat muutaman vuoden ajan marjojen ja sienten keruuta. Kestävää metsätaloutta harjoitettaessa alueelta löytyy kaikenikäisiä metsiä ja todennäköisesti hakkuussa menetetyn keruupaikan tilalle löytyy uusi lähiympäristöstä. Uudistuskypsän tuoreen kankaan kuusikossa saattaa kasvaa merkittäviä määriä mustikoita, suppilovahveroita, vaaleaorakkaita, herkkutatteja tai lampaankääpiä. Kun metsä uudistetaan, tilalle tulee korvasieniä ja vadelmia. Uudistuskypsässä kuivahkon kankaan metsässä saattaa kasvaa puolukoita sekä kangas- ja voitatteja. Kun metsä uudistetaan, osa puolukkasadosta säilyy etenkin metsänreunoissa, tatit katoavat ja uusina tulokkaina voivat olla korvasienet. Taimikossa marjojen ja sienten tuotos on kaikkein heikoin. Vain puolukkaa esiintyy jonkin verran. Myös tiheissä ensiharvennusmetsissä on vähän marjoja ja sieniä ja niiden talteenotto on hankalaa. Näissä metsissä esiintyy kuitenkin rouskuja ja kantarelleja. Harvennukset lisäävät valoa ja ravinteita sekä maanpinta rikkoontuu. Tämä lisää mm. mustikan, puolukan, haperoiden, tattien, vaaleaorakkaan, kehnäsienen ja mustavahakkaan esiintymistodennäköisyyttä. Taimikonhoidossa ja harvennushakkuissa kannattaa ylläpitää mahdollisimman monipuolista puulajikoostumusta. Soiden ojitus on vähentänyt selvästi karpalon ja osittain myös suomuuraimen satoja. Suomuurainta esiintyy myös ojitusalueilla. Soistuneiden kangasmaiden ojamaat tarjoavat hyviä kasvupaikkoja vadelmille ja eräille sienille, mm. herkkutateille. Metsäautoteiden rakentaminen tuo uusia marja- ja sienimaita keräilijöiden ulottuville. Tiemaan alle jäävät paikalla aiemmin kasvaneiden lajien kasvustot, mutta vastineeksi tie lisää korvasienten, herkkuja voitattien sekä vadelmien satoja. Talteenotetun marja- ja sienisadon arvo on Suomessa noin 4 % hakatun puuston arvosta. Marjojen ja sienten arvo voi olla monessa tapauksessa niin merkittävä, että se muuttaa puhtaasti metsätaloudellisin perustein tehtyjä kannattavuuslaskelmia. Hyvän mustikkametsän vuotuisen marjasadon arvo voi olla 1000 mk/ha ja puuston kasvun arvo 800 mk/ha. Muurainsadon arvo voi olla hyvällä suolla 1000 mk/ha eli moninkertaisesti mahdollisella ojituksella aikaansaatavan puuntuoton lisäyksen verran. Liitteenä on esitetty kaaviokuvat kasvupaikoittain marja- ja sienisatojen vaihtelusta puuston eri kehitysvaiheissa.

6 { 6 } Julkaisussa käytetyt termit ja merkinnät Lehtomainen kangas Käenkaali-mustikkatyypin metsä (OMT) Heiniä ja ruohoja kasvava Tyypillisiä lajeja: käenkaali, valkovuokko, kevätlinnunherne Tuore kangas Mustikkatyypin metsä (MT) Varpuja ja sammalia kasvava Tyypillisiä lajeja: oravanmarja, metsämaitikka, mustikka Kuivahko kangas Puolukkatyypin metsä (VT) Seinäsammalkerros melko yhtenäinen, joukossa jäkälää Tyypillisiä lajeja: puolukka, mustikka Kuiva kangas Kanervatyypin metsä (CT) Jäkälää enemmän kuin sammalia Tyypillisiä lajeja: kanerva, puolukka Karukkokangas Jäkälätyypin metsä (CIT) Jäkäläpeite yhtenäinen Tyypillisiä lajeja: erilaiset jäkälät Sienten merkinnät *** Herkullinen ruokasieni ** Hyvä ruokasieni * Syötäväksi kelpaava Vaatii kiehauttamisen tai keittämisen *** Tappavan myrkyllinen; oikean käsittelyn jälkeen herkullinen ruokasieni

7 { 7 } Puolukka Puolukka kypsyy elokuun lopulla ja paras poiminta-aika on syyskuu. Puolukka kasvaa valoisissa kaikenikäisissä mäntymetsissä. Maapohja on yleensä kuivahko tai kuiva kangas, mutta puolukkaa tapaa myös tuoreilta kankailta ja rämeiltä. Hyviä puolukkapaikkoja ovat puustoisten männiköiden lisäksi metsän reunat, kosteahkot taimikot sekä männyn kantojen reunaalueet 3-5 vuotta hakkuiden jälkeen. Mustikka Mustikka kypsyy heinäkuun puolivälin jälkeen ja parasta poiminta-aikaa kestää elokuun puoliväliin. Mustikka kypsyy ensiksi valoisimmilla kasvupaikoilla ja myöhemmin varjoisissa metsissä. Mustikka esiintyy tuoreiden ja kuivahkoiden kankaiden keski-ikäisissä ja vanhoissa metsissä. Sitä esiintyy myös soiden reunaosissa. Puustoa on enemmän kuin puolukkametsissä. Puusto on yleensä kuusivaltaista, mutta mustikkaa löytyy myös mänty- ja koivuvaltaisista metsistä sekä sähkölinjojen alta.

8 { 8 } Vadelma Vadelmat kypsyvät heinäkuun 20. päivän tienoilla ja paras sato saadaan elokuun puoliväliin mennessä. Marjat kypsyvät ensiksi aurinkoisilla ja kuivemmilla kasvupaikoilla, pari viikkoa myöhemmin kosteilla ja varjoisilla kasvupaikoilla. Vadelma vaatii runsaasti valoa ja ravinteita. Se kasvaa lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden uudistushakkuualueilla, nuorissa taimikoissa, voimakkaasti harvennetuissa metsissä, ojamailla, metsäteiden varsilla, sähkölinjojen alla ja peltojen reunoilla. Vadelman marjat syntyvät toisen vuoden versoon. Paras sato saadaan 2-5 vuoden kuluttua hakkuusta tai ojituksesta. Suomuurain (Lakka) Suomuurain kypsyy heinäkuun puolessa välissä ja keruuaika kestää kaksi-kolme viikkoa. Suomuurain on luonnontilaisten rämeiden marja, mutta sitä löytyy myös ojitetuilta rämeiltä sekä korpien mätäspinnoilta. Mäntyvaltainen puusto on harvahkoa, luonnontilaisilla soilla kitukasvuista. Ojitetuilla soilla muurain esiintyy usein ojamättäillä. Suomuurain on erityisen herkkä kukinta-aikaan kesäkuun alussa sattuville halloille ja rankkasateille, joten satojen vaihtelu on suurta. Suomuuraimia kannattaa etsiä puustoisilta soilta silloin, kun avoimemmilla rämeillä käy kato.

9 { 9 } Karpalo Karpalo kypsyy syyskuun lopulla ja sitä voi kerätä lumentuloon asti. Parhaimmillaan karpalot ovat yöpakkasten jälkeen. Karpalo on lähes puuttomien nevojen ja rämeiden sekä umpeenkasvavien järvien ja lampien rantanevojen marja. Suon vähäinen puusto on koivua tai mäntyä. Karpaloita on kahta lajia. Isokarpalo kasvaa soiden tasapinnoilla; umpeenkasvavien vesien rannoilla myös kaislikon sisällä. Pienempi pikkukarpalo kasvaa rahkamättäillä. Karpalo ei kasva ojitetuilla soilla. Karpalopaikkoja löytyy peruskartasta vaikeakulkuinen suo -merkintöjen osoittamista paikoista. Korvasieni *** Korvasieni kasvaa paikoilla, missä maanpinta on rikkoontunut. Tyypillisiä kohteita ovat äestetyt hakkuuaukot ja luontaisen uudistamisen alat, metsätraktorin jättämät painaumat, uusien metsäteiden reunat, polut, karjan metsälaitumet ja tuulen kaatamien puiden juurakoiden alustat. Sieniä esiintyy 1-10 vuoden aikana maanpinnan rikkomisesta. Runsaimmillaan sadot ovat toisena keväänä ja ne vähenevät kasvillisuuden vallatessa paljaan maan. Korvasieniä esiintyy myös tiheissä kuusikoissa, jossa ei ole pintakasvillisuutta, sekä puiden kuorintapaikoilla.

10 { 10 } Korvasientä kasvaa tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kankailla. Maapohja ei saa olla liian kosteaa. Metsän uudistusalalla sieni esiintyy yleensä sen eteläisen reunametsän varjossa. Uudistusala kannattaa kiertää ensin reunoja myöten ja jos sieniä löytyy, siirtyä keskemmälle. Korvasieni on yleisempi sisämaassa kuin rannikolla. Koska korvasieni on myös lahottajasieni, sitä voi esiintyä joka puulajin metsikössä. Puuston määrällä ei ole esiintymiselle merkitystä; sieniä esiintyy aukoista ylitiheisiin metsiin. Korvasieniä esiintyy toukokuun 10. päivän paikkeilta juhannukseen asti. Parhaimmillaan sato on tuomien aloittaessa kukintansa toukokuun lopulla. Ensiksi kannattaa suunnata valoisimpiin ja kuivimpiin kohteisiin, myöhemmin varjoisampiin metsiin. Korvasienten puoliviljelyohjeet Korvasientä voidaan puoliviljellä hautaamalla sanomalehtiä maahan. Valitse viljelmän paikaksi vähäkivinen keskiravinteinen metsä, mieluummin sellainen, jossa korvasieniä on kasvanut aiemmin. Sopiva ajankohta viljelmän perustamiselle on kesä-heinäkuu. Aloita poistamalla humuskerros kivennäismaahan asti noin neliömetrin suuruiselta alalta. Heitä pintamaa 1-2 metrin etäisyydelle kuopasta. Pintamaassa on korvasientä voimakkaampien sienten rihmastoa, joten sitä ei saa kulkeutua kuoppaan.

11 { 11 } Kaiva seuraavaksi pohjamaahan kuoppa, joka on reunoiltaan noin 10 cm suppeampi kuin miltä pintamaa on poistettu. Kuopan tavoitesyvyys on cm, mutta matalampikin kuoppa menettelee, jos kiviä tulee vastaan. Lapioi kuopasta poistettava maa kasoihin kuopan lähelle. Täytä kuoppa ilmavasti kuivilla sanomalehdillä tai pahvilla. Lapioi lehtien päälle tiivis 10 cm:n kerros pohjamaata siten, että sen pinta nousee jonkin verran ympäristöään korkeammalle. Lopuksi voit pistellä lapiolla maata 5 metrin säteellä kuopasta sienten syntymisen edistämiseksi. Enemmistöön tällä menetelmällä perustettuihin viljelmiin syntyy korvasieniä. Sienet ilmaantuvat ensimmäisenä tai toisena keväänä viljelmän perustamisesta, alkuvaiheessa pääasiassa kuopan ulkopuolelle. Sato voi jatkua useita vuosia, mutta keskeytyä nopeastikin, mikäli muut sienet valloittavat viljelmän. Hyvällä onnella yksi kuoppa voi tuottaa toistasataa sientä yhtenä vuotena (viereisen sivun kuva). Kotitarvesienestäjälle viisain työkalu on lapio, mutta myyntiin tähtäävän kannattaa toteuttaa viljelmien teko kaivinkoneella. Kuoppia voidaan perustaa noin kymmenen metrin välein. Huhtasieni *** Huhtasieni on toinen keväällä kasvava kauppasienemme. on toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Huhtasienen tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat puutarhat ja pihat, joissa on poltettu roskia. Metsissä huhtasieni kasvaa rehevillä mailla sekä osittain samanlaisilla kasvupaikoilla kuin korvasieni eli muokatuilla uudistusaloilla, teiden varsilla ja kulotusalueilla. Huhtasieni on melko harvinainen.

12 { 12 } Haperot *** (Iso-, viini- ja kangashapero) Paras haperoiden esiintymisaika on elokuun alusta syyskuun puoliväliin. Lämpiminä ja kosteina kesinä ensimmäiset sienet voi kerätä jo heinäkuussa. Haperot ovat hyvin monilajinen sienisuku ja niitä esiintyy erityyppisillä kasvupaikoilla. Otsikossa nimetyt haperot kasvavat kuivahkoilla, kuivilla tai karukkokankailla. Isohaperoa (kuvassa) esiintyy myös rämeillä ja viinihaperoa myös soistuneilla kankailla. Metsä on mäntyvaltaista, mutta kuusta tai lehtipuita voi kasvaa sekapuuna. Puusto on keski-ikäistä tai vanhaa. Kantarelli *** (Keltavahvero) Paras kantarellin satokausi on heinäkuun puolestavälistä syyskuun puoliväliin. Lämpiminä ja kosteina kesinä ensimmäiset sienet ilmaantuvat jo heinäkuun alussa ja viimeiset säilyvät pintakasvillisuuden seassa joskus aina lokakuulle asti. Kantarelli on valoisten tuoreiden sekametsien laji. Puusto on havuvaltaista, mutta koivua kasvaa lähes aina sekapuuna. Kantarellia esiintyy joskus puhtaissa koivikoissa tai tammimetsissä. Puusto on yli 40-vuotiasta. Maapohja on tuoretta kangasta, harvemmin kuivahkoa kangasta. Sammal- tai ruohokerros on usein niin vahvaa, että sieni jää osittain sen peittoon. Kantarelli kasvaa usein polkujen ja metsäteiden varrella.

13 { 13 } Suppilovahvero *** Suppilovahvero on myöhäissyksyn laji. Ensimmäiset yksilöt esiintyvät syyskuun alussa, mutta sato jatkuu yöpakkasista huolimatta lumien tuloon asti. Suppilovahvero on pääasiassa vanhojen paksusammalisten kuusikoiden sieni. Puusto on yli 80-vuotiasta ja kuusivaltaista. Maapohja on useimmiten tuore kangas. Sieni kasvaa usein pienissä aukkokohdissa sulka- ja kerrossammalen kanssa. Myös maahan kaatuneiden puiden ympäristö kannattaa tarkistaa huolella. Suppilovahveron lähilaji kosteikkovahvero esiintyy myös soistuneilla kangasmailla rahkasammalten joukossa, jolloin puusto voi olla nuorempaa ja mäntyvaltaista. Tummanruskeaa suppilovahveroa on vaikea huomata sammalten ja ruskeiden lehtien joukosta, mutta kun ensimmäiset yksilöt havaitaan, löytyy yleensä lähistöltä runsaasti sieniä. Mustatorvisieni *** Mustatorvisientä esiintyy elo-lokakuussa, mutta pääsato kasvaa syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin saakka. Mustatorvisieni ei ole kovin yleinen.

14 { 14 } Mustatorvisienen kasvupaikkoja ovat tuoreet tai lehtomaiset kankaat, rinteet ja polkujen varret. Sieni kasvaa usein isojen kivien lähistöllä. Sientä on vaikea löytää pintakasvillisuuden ja lehtien seasta. Mustatorvisieni esiintyy joskus tiheiden kuusikoiden paljaalla karikkeella. Puusto on yleensä keski-ikäistä tai sitä vanhempaa kuusikkoa, joskus myös männikköä tai koivikkoa. Haaparouskut *** (Haaparousku ja kalvashaaparousku) Ensimmäiset haaparouskut ilmaantuvat heinäkuussa ja myöhäisimmät kasvavat vielä lokakuussa, ellei kovia yöpakkasia esiinny. Vuosittainen satovaihtelu on suuri. Haaparouskut esiintyvät tyypillisimmillään nuorissa tai keski-ikäisissä tiheissä kuusikoissa, joissa on niukka pintakasvillisuus. Muita kasvupaikkoja ovat tuoreiden kankaiden sekametsät sekä korvet.

15 { 15 } Kangasrousku * Kangasrouskua esiintyy heinä-lokakuussa, paras sato saadaan elokuun puolivälistä lokakuun puoleenväliin saakka. Kangasrousku on kuivahkojen, kuivien ja karujen mäntykankaiden sieni. Mäntyvaltainen puusto on nuorta, vuotiasta. Sieni saattaa esiintyä runsaslukuisena myös ojitetuilla rämeillä. Karvarousku ** Karvarouskua esiintyy heinä-lokakuussa; parhaimmillaan sato on elokuun puolestavälistä syyskuun loppuun. Karvarousku vaatii aina seurakseen koivun. Sitä tavataan tuoreiden kankaiden sekametsissä, joissa on yleensä vähintään 20 %:n osuus koivua. Karvarouskun löytää usein pienistä aukkopaikoista ja tien ruohikkoisilta reunoilta. Puusto on yleensä melko nuorta, vuotiasta.

16 { 16 } Leppärouskut *** (Kuusenleppärousku ja männynleppärousku) Leppärouskuja esiintyy heinä-lokakuussa, paras sato saadaan elo-syyskuussa. Leppärouskut eivät nimensä mukaisesti ole lepän seuralaisia, vaan vaativat kuusen tai männyn seuraa. Kuusenleppärousku (kuvassa) kasvaa tuoreissa ja lehtomaisissa kuusi- ja sekametsissä sekä korvissa. Puusto on nuorta tai keski-ikäistä. Männynleppärousku kasvaa männyn seurassa tuoreissa mäntymetsissä. Herkkutatit *** Herkkutatteja esiintyy heinä-syyskuussa, männynherkkutattia löytyy parhaiten elokuun puolenvälin jälkeen, jolloin kylmien öiden jälkeen sienet saattavat olla toukattomia. Herkkutatti esiintyy tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden kuusivaltaisissa tai sekametsissä. Puusto voi olla monenikäistä. Herkkutatti viihtyy usein polkujen ja teiden varsilla ja ojamailla. Männynherkkutatti kasvaa männyn seuralaisena kuivahkoilla tai kuivilla kankailla, esimerkiksi Hämeen- ja Pohjankankaalla. Tammenherkkutatti on tammen seuralainen Lounais-Suomessa.

17 { 17 } Punikkitatit ** Ensimmäiset punikkitatit ilmaantuvat hyvinä sienivuosina jo heinäkuun alussa; ne ovat usein kesän ensimmäiset sienet. Paras sato saadaan elokuun alusta syyskuun puoleenväliin, mutta viimeisiä sieniä löytyy syyskuun loppuun asti. Kauppasieniin kuuluu kolme punikkitattilajia: koivun-, männyn- ja haavanpunikkitatti, jotka kasvavat nimensä ilmaiseman puun seuralaisina (kuvassa haavanpunikkitatti). Koivun- ja haavanpunikkitatit esiintyvät tuoreiden kankaiden sekametsissä, joissa kasvaa koivua ja haapaa, puusto voi olla monenikäistä. Männynpunikkitatti on mäntykankaiden sieni, puusto on keski-ikäistä tai sitä vanhempaa. Kangastatti ** Kangastatteja esiintyy heinä-lokakuussa, paras sato saadaan elokuun puolestavälistä syyskuun loppuun. Puolukanpoimijan on siis hyvä herkistää silmänsä kangastatin ruskehtavankeltaisille lakeille. Kangastatti kasvaa kuivahkoilla mäntykankailla, joskus myös rämeillä. Puusto on keski-ikäistä tai vanhaa mäntyvaltaista metsää.

18 { 18 } Voitatti ** Voitatilla on pitkä satokausi heinäkuusta lokakuuhun, paras satoaika on elo-syyskuussa. Voitatti kasvaa männyn seuralaisena ja kuivahkoilla tai kuivilla mäntykankailla. Puusto on keski-ikäistä tai vanhaa. Sieni esiintyy usein paikoilla, missä maanpintaa on rikottu eli polkujen, ajourien ja sorakuoppien läheisyydessä. Lampaankääpä *** Lampaankääpää esiintyy elo-lokakuussa. Parhaat sienet saadaan satokauden alkupuolella, koska vanhemmiten sienet muuttuvat sitkeiksi. Lampaankääpä kasvaa suppilovahveron lailla vanhoissa yli 80-vuotiaissa tuoreen kankaan paksusammaleisissa kuusikoissa. Julkaisun havaintoaineiston perusteella lampaankääpää näyttäisi esiintyvän normaalia runsaammin lahovikaisissa kuusikoissa.

19 { 19 } Vaaleaorakas *** Vaaleaorakasta esiintyy elo-lokakuussa, paras sato saadaan elokuun puolivälistä lokakuun puoleenväliin. Sieni säästyy usein sammaleen sisällä halloilta. Vaaleaorakas kasvaa pieninä ryhminä tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden sammaleisissa keski-ikäisissä tai vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä. Kehnäsieni *** Kehnäsieni esiintyy elo-lokakuussa, paras sato saadaan elokuun puolestavälistä syyskuun loppuun. Kehnäsieni esiintyy monenlaisilla kasvupaikoilla, yleisimmin tuoreilla kankailla, joissa sammaleen lisäksi kasvaa ruohoa. Hyviä kehnäsienipaikkoja voivat olla myös kuivahkot kankaat. Puusto on yleensä keski-ikäistä tai vanhaa sekametsää.

20 { 20 } Mustavahakas *** Mustavahakasta esiintyy elo-lokakuussa, paras sato saadaan syyskuussa. Mustavahakas on sammaleisten tuoreiden kangasmetsien sieni. Puusto on keski-ikäistä tai vanhaa ja kuusi- tai mäntyvaltaista. Marjojen ja sienten esiintyminen metsikön eri kehitysvaiheissa TUORE KANGAS Suppilovahvero Lampaankääpä Mustatorvisieni Mustavahakas Kehnäsieni Vaaleaorakas Mustikka Kantarelli Herkkutatti Leppärouskut Haaparouskut Punikkitatit Karvarouskut Vadelma Korvasieni Huhtasieni vuotta KUIVAHKO JA KUIVA KANGAS Voitatti Kangastatti Männynherkkutatti Haperot Kangasrousku Puolukka Korvasieni vuotta Useat lajit esiintyvät vanhemmissakin metsissä kuin mitä kaaviossa on esitetty. Kaaviossa on oletettu, että metsät uudistetaään 120 ja 150 vuoden iässä. Pisteet kuvaavat esiintymistodennäköisyyden alemista, korvasienellä esiintymistä harvennushakkuiden yhteydessä.

21 { 21 } Puut, joiden seurassa kauppasienet esiintyvät Mänty Kuusi Koivu Haapa Muu lehtipuu Ruohikko Paljas maa Korvasieni ML Huhtasieni L +++ Haperot M Kantarelli M Suppilovahvero M Mustatorvisieni L Haaparousku M Kangasrousku M Leppärouskut M Herkkutatti M Punikkitatit M Kangastatti M +++ Voitatti M +++ Lampaankääpä ML +++ Vaaleaorakas M Kehnäsieni M Mustavahakas M

22 Marja- sienimetsät esittelee eniten kerättyjen marjojen ja kauppasienten tyypillisimmät kasvupaikat. Sen avulla marjastajat ja sienestäjät voivat hakeutua kunkin lajin todennäköisimmille kasvupaikoille. Julkaisu auttaa myös metsäammattilaisia ottamaan marja- ja sienisadot huomioon tehtäessä metsää koskevia päätöksiä. Julkaisussa kerrotaan myös korvasienen viljelyohjeet. ISBN , pdf