MARKKINA-ANALYYSI TUKKUTASON LAAJAKAISTAPALVELUJEN MARKKINOISTA

Transkriptio

1 Päivämäärä / Datum /Date Nro / Nr / No /935/2006 MARKKINA-ANALYYSI TUKKUTASON LAAJAKAISTAPALVELUJEN MARKKINOISTA 1 LÄHTÖKOHDAT MARKKINA-ANALYYSILLE Viestintämarkkinalain (393/2003) 17 1 momentin mukaan n on kilpailutilanteen selvittämiseksi tehtävä markkina-analyysi merkityksellisiksi määritellyistä tukku- ja vähittäismarkkinoista säännöllisin väliajoin. Merkityksellisiä viestintämarkkinoita määriteltäessä viestintämarkkinalain 16 velvoittaa a ottamaan huomioon EY:n komission suosituksen ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla 1. on tehnyt edellisen markkina-analyysin tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoista vuonna on markkina-analyysin perusteella tuolloin todennut, että 41 alueellisella teleyrityksellä 2 on huomattava markkinavoima. 2. KANSALLINEN KUULEMINEN varasi teleyrityksille sekä teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille tilaisuuden esittää käsityksensä viraston markkina-analyysistä koskien tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoita. Määräaika lausuntojen antamiselle päättyi suomenkielisten osalta ja ruotsinkielisten osalta sai seitsemän lausuntoa, jotka koskivat kyseistä markkina-analyysiä. Relevantit markkinat laajakaistatukkupalvelujen tarjonnassa Kilpailuvirasto on pääosin samaa mieltä n markkinamäärittelystä. Finnet-liitto, TeliaSonera Finland Oyj ("TeliaSonera"), Lännen Puhelin Oy ("Lännen Puhelin"), KPY Palvelut Oy ("KPY") ja Oulun Puhelin Oyj ("Oulun Puhelin") ottavat lausunnoissaan kantaa markkinamäärittelyyn vastustaen analyysin esitystä, jossa tukkutason laajakaistamarkkinat ulottuisivat 1 Komission suositus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla 2003/311/EY, EYVL L 114, , s Alajärven Puhelinosuuskunta, Auria Networks Oy, Elisa Oyj (vuonna 2004 annettiin erilliset päätökset pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Riihimäen alueilla), Etelä-Satakunnan Puhelin Oy, Eurajoen Teleosuuskunta, Forssan Seudun Puhelin Oy, Hämeen Puhelin Oy, Härkätien Puhelin Oy, Iisalmen Puhelin Oy, Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy, Kajaanin Puhelinosuuskunta, Karis Telefon Ab - Karjaan Puhelin Oy, Keikyän Puhelinosuuskunta, Kesnet Oy, Kimito Telefonaktiebolag, Kokkolan Puhelin Oy, KPY Verkot Oy, Kymen Puhelin Oy, Laitilan Puhelinosuuskunta, Lohjan Puhelin Oy, Lounet Oy, Loviisan Puhelinosuuskunta, Lännen Puhelin Oy, Mariehamns Telefon Ab, Mikkelin Puhelin Oyj, Oulun Puhelin Oyj, Outokummun Puhelin Oy, Oy Multi.fi Finland Ab, Pargas Telefon Ab - Paraisten Puhelin Oy, Pohjanmaan PPO Oy, Pohjois-Hämeen Puhelin Oy, Päijät-Hämeen Puhelin Oyj, Salon Seudun Puhelin Oy, Satakunnan Puhelin Oy, Savonlinnan Puhelin Oy, Sonera Carrier Networks Oy, Telekarelia Oy, Tikka Networks Oy, Vaasan Läänin Puhelin Oy, Vakka-Suomen Puhelin Oy ja Ålands Telefonandelslag PB 313, FI P.O. Box 313, FI-00181

2 2 (31) talojakamoihin asti. n laajentuneen tulkinnan laajakaistapalvelujen ulottumisesta talojakamoon katsotaan olevan kohtuuton ja investointeja estävä. Lännen Puhelin, KPY ja Oulun Puhelin toteavat, että maantieteellisesti merkityksellistä markkinaa ei ole mahdollista määrittää perinteisten operaattorien perinteisten toimialueiden mukaan. Laajakaistatukkumarkkinat ovat valtakunnalliset. Myöskään kiinteistöliittymät, yritysliittymät tai kaapeliverkoissa toteutetut laajakaistapalvelut eivät kuulu samalle relevantille markkinalle DSL-tukkutuotteen kanssa. Lännen Puhelin, KPY ja Oulun Puhelin pitävät myös virheellisenä n markkinamäärittelyä, jossa kaikki langattomat laajakaistatekniikat on jätetty pois relevantin markkinan määrittelystä. Samoin Finnetliitto katsoo, että markkina-analyysissä tulisi huomioida myös langattoman laajakaistatarjonnan vaihtoehdot, jotka tulevat luomaan markkinalle potentiaalista kilpailua. Markkinavoima tarkastelu Kilpailuvirasto toteaa lausunnossaan, että vaikka kilpailevat operaattorit ovat jossain määrin rakentaneet HMV-yritysten kanssa kilpailevaa verkkoa, n analyysissä esittämien tietojen perusteella tukkutason laajakaistamarkkinoille on suuria ja pysyväisluontoisia markkinoille tulon esteitä erityisesti haja-asustusalueilla. Tilanteeseen vaikuttaa myös perinteisten teleyritysten vahva asema tilaajayhteyksien markkinoilla, joka vaikuttaa merkittävästi uusien toimijoiden mahdollisuuksiin tulla laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoille. Finnet-liiton näkemyksen mukaan laajakaistapalvelun tukkutason markkina-analysoinnissa ei tule ottaa huomioon muiden säänneltyjen tai sääntelemättömien markkinoiden tuotteita. Finnet-liitto kuten myös Elisa Oyj ("Elisa"), Lännen Puhelin, KPY ja Oulun Puhelin katsovat, ettei erikseen säännellyn tilaajayhteysmarkkinan markkinatilannetta tule huomioida laajakaistatukkumarkkinaa tarkastellessa. Finnet-liiton näkemyksen mukaan tukkutason laajakaistapalveluissa on varsinkin taajama-alueilla riittävästi kilpailua. Finnet-liitto katsoo, että markkina-analyysi tulisi suorittaa eriteltynä taajamittain ja hajaasutusalueittain, ja HMV-asema voisi vähimmäissisältöisenä koskea vain sitä aluetta, jolla ei olisi lainkaan kilpailevaa tarjontaa tukkutason laajakaistatuotteessa. TeliaSoneran mukaan n analyysissä ei ole osoitettu, että vähittäismarkkinoilla esiintyisi merkittäviä ongelmia. Analyysi perustuu markkinoiden staattiseen tarkasteluun ja siitä puuttuu arviot kilpailevien tekniikoiden kehityksestä tulevaisuudessa. TeliaSonera kritisoi myös analyysin puutetta siltä osin, ettei analyysi ota kantaa siihen, voisiko mahdollisia kilpailuongelmia ratkaista kilpailulainsäädännön perusteella. Elisa toteaa lausunnossaan, että laajakaistan tukkumarkkinoita koskevaa markkina-analyysiä ei voida tehdä irrallaan markkinaolosuhteista ja analysoimatta mahdollisia markkinaongelmia. Markkina-analyysissä tulee huomioida vähittäismarkkinoiden markkinatilanne kokonaisuudessaan mukaan lukien hintakehitys ja sen suhde muihin EU-maihin, laajakaistan saatavuus sekä muut tekijät. Elisa pitää n tapaa kuvata markkinoiden kehitysvaiheita oikeansuuntaisena. Elisa kuitenkin katsoo, 00181

3 3 (31) että analyysissä on huomioitava, että oma tilaajayhteysverkko voidaan rakentaa myös kuituyhteytenä ja arvioinnissa tulee siten huomioida rakennettu valokuituverkko. Kilpailun toimivuutta kuvaavaan vaiheistukseen tulee Elisan näkemyksen mukaan sisällyttää kilpaileva kaapelitelevisioverkko. Lännen Puhelin, KPY ja Oulun Puhelin vastustavat n tapaa arvioida yhden perustelumuistion avulla kaikkien alueiden laajakaistamarkkinat, vaikka on analyysissään todennut hinnoissa ja kilpailutilanteessa olevan erittäin merkittäviä alueellisia eroja. Lännen Puhelin, KPY ja Oulun Puhelin toteavat lausunnoissaan edelleen, ettei laajakaistatukkumarkkinoiden huomattavaa markkinavoimaa ole mahdollista todeta vähittäismarkkinalukujen perusteella eikä arvioinnissa voi ottaa mukaan omaa käyttöä, kuten on analyysissään tehnyt. Oikea tapa arvioida DSL-verkkojen välistä kilpailutilannetta on verkon kattavuuden arvioiminen liityntäpisteiden ja ostopotentiaalin avulla. Elisa puolestaan pitää lausunnossaan n kantaa teleyritysten oman käytön sisällyttämisestä relevanttiin markkinaan oikeana. Relevanteille markkinoille kuuluvaksi on katsottava kaikkien toimijoiden itsenäistä tarjontaa varten rakentamat verkot ja kaikkien toimijoiden oman käytön osuus tulee myös huomioida markkinaosuuslaskelmissa. HMV-yritysten velvoitteet Kilpailuvirasto pitää positiivisena, että on velvoitteita asettaessaan ollut maltillinen ja pyrkinyt asettamaan mahdollisimman vähäisiä velvoitteita. Voimassa olevia velvoitteita voidaan pitää lähtökohtaisesti perusteltuina ja niillä on merkitystä laajakaistamarkkinoiden toimivuuden kannalta. Kilpailuvirasto toteaa lausunnossaan, että n vuonna 2004 tekemien HMV-päätösten säilyttäminen ennallaan on perusteltua. TeliaSonera toteaa lausunnossaan, että analyysissä on tuotu esille useita tekijöitä, joiden perusteella sääntelyä tulisi aidosti tulevaisuuteen perustuvassa linjauksessa vähentää. Kaikkia markkinoita ei tulisi TeliaSoneran näkemyksen mukaan säännellä samalla tavalla, vaan sääntelyä tulisi poistaa niillä markkinoilla, joilla kilpailu on kehittynyt. Elisa toteaa lausunnossaan, että lähtökohtana markkina-analyysiä tehtäessä on oltava sääntelyn vähäisyys ja poikkeuksellisuus sekä markkinaolosuhteiden ja kilpailutilanteen huomiointi. Elisa katsoo analyysin lopputuloksen olevan, ettei Elisalla ole HMV-asemaa erityisesti pääkaupunkiseudun perinteisellä toimialueella. Jos HMV-aseman kuitenkin katsotaan olevan olemassa, nykyisen markkinavaiheen tulisi näkyä HMVvelvoitteiden asettamisessa. Lännen Puhelin, KPY ja Oulun Puhelin toteavat, että hintojen alentuminen sekä tukku- että vähittäismarkkinoilla on selkeä osoitus kilpailun toimivuudesta ja tarvittaessa kilpailuoikeuden keinot ovat riittäviä ratkaisemaan ongelmia. HMV-velvoitteiden asettaminen laajakaistatukkumarkkinoille on tarpeetonta ja n tulee kumota vuonna 2004 annetut päätökset huomattavasta markkina-voimasta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden osalta

4 4 (31) 2 LAAJAKAISTAPALVELUJEN VÄHITTÄISMARKKINAT 2.1 Laajakaistateknologiat Laajakaistaisella Internet-yhteydellä tarkoitetaan yleisesti kiinteähintaista ja aina auki olevaa nopeaa Internet-yhteyttä. Laajakaistaiset yhteydet soveltuvat suurta siirtonopeutta vaativia palveluja varten. Kapeakaistaisia valinnaisia yhteyksiä paremmat tekniset ominaisuudet ovat yksi keskeinen syy siihen, miksi laajakaistayhteyksien suosio on viime vuosina voimakkaasti kasvanut. Toinen keskeinen tekijä on laajakaistayhteyden kiinteähintaisuus. Laajakaistaliittymän hinta määräytyy yhteysnopeuden sekä mahdollisten lisäpalveluiden perusteella. Käytännössä laajakaistaisten yhteyksien siirtonopeus on yli 256 kbit/s. Yleisimmät kotitalousasiakkaiden laajakaistaliittymien yhteysnopeudet ovat 512 kbit/s ja 1 Mbit/s. Laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoiden kysyntä on ns. johdettua kysyntää laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilta. Tarjotakseen loppuasiakkaille laajakaistayhteyden markkinoille ilman omaa verkkoa tuleva yritys vuokraa toiselta teleyritykseltä yhteyden toteuttamiseen vaadittavan verkkokapasiteetin. Esimerkiksi xdsl-yhteyden toteuttamiseen markkinoille tuleva yritys vuokraa erikseen laajakaistatukkutuotteen (esimerkkejä toteutustavoista on kuvattu jäljempänä) ja tilaajayhteyden tai yläkaistan. Vuokralle otettavan tukkutason yhteyden hinta ja kapasiteetti määräytyvät useimmiten loppuasiakkaan vähittäismarkkinoilla ostaman yhteystyypin mukaan. Vähittäismarkkinoiden kysynnän korvattavuuden tutkiminen on keskeistä, koska se antaa viitteitä tukkumarkkinoiden kysynnän rakenteesta. Mikäli jotkin tuotteet tai hyödykkeet eivät loppukäyttäjien näkökulmasta ole toisiaan korvaavia vähittäismarkkinoilla, voidaan katsoa, etteivät myöskään niiden toteuttamiseen tarvittavat tukkutuotteet ole toisiaan korvaavia. Vastaavasti, mikäli eri yritysten mahdollisesti eri tuotantoteknologioilla toteuttamat tuotteet ovat loppuasiakasmarkkinoilla toistensa substituutteja, kysynnän korvaavuus on mahdollista myös tukkumarkkinalla. Laajakaistaisia Internet-palveluja tarjotaan loppuasiakkaille eri verkkotekniikoiden välityksellä. Suomessa yleisimmät laajakaistapalvelujen verkkotekniikat ovat kiinteää puhelinverkkoa hyödyntävä DSL-yhteys 3, kaapelitelevisioverkkoa hyödyntävä kaapelimodeemi sekä kiinteä Ethernet-yhteys suoraan loppukäyttäjälle. Muita laajakaistatekniikoita ovat muun muassa datasähkö eli PLC 4, langaton lähiverkko eli WLAN 5 ja radiotaajuuksia käyttävät yhteydet (WLL/FWA 6 ). DSL-tekniikalla tiedonsiirto tapahtuu kiinteässä puhelinverkossa, mutta eri taajuusalueella kuin puheensiirto. Yleisin DSL-tekniikalla toteutettu laajakaistaliittymätyyppi on ADSL-liittymä. Suomessa DSL-tekniikkaan perustuvia laajakaistayhteyksiä loppukäyttäjille tarjoavat paitsi paikalliset teleyritykset myös kilpailevat teleyritykset. 3 DSL = Digital Subscriber Line 4 PLC = Power Line Communications 5 WLAN = Wireless Local Area Network 6 WLL = Wireless Local Loop, FWA = Fixed Wireless Access 00181

5 5 (31) Kaapelimodeemiliittymä mahdollistaa pääsyn Internetiin kaapelitelevisioverkon kautta. Suomessa kaapelitelevisioverkot ovat pääsääntöisesti paikallisen kiinteän puhelinverkon teleyrityksen omistuksessa. n keräämien markkinatietojen mukaan kaapelitelevisioverkkoihin oli vuoden 2005 lopussa liittynyt noin asuntokuntaa eli vähän yli puolet kaikista asuntokunnista. Kaapelimodeemiliittymiä kaapelitelevisioverkoissa oli vuoden 2005 lopussa yhteensä noin Kaapelimodeemipalvelu edellyttää kaapelitelevisioverkon kaksisuuntaistamista. Kaksisuuntaistettua kaapelimodeemiverkkoa on Suomessa 84 % kaikista kaapelitelevisioverkoista. Suoraan loppukäyttäjälle tuodulla Ethernet-yhteydellä tarkoitetaan yhteyttä, jossa loppukäyttäjä ei tarvitse erillistä DSL- tai kaapelimodeemia Internet-yhteyden muodostamiseen, vaan yhteys muodostetaan kytkemällä loppukäyttäjän tietokone suoraan paikallisverkkoon. Ethernetyhteys on yleinen muun muassa toimistoissa ja opiskelija-asuntoloissa. Datasähkö on laajakaistainen Internet-palvelu, jossa laajakaistayhteys muodostetaan sähköverkon avulla. Datasähkössä datasiirtoon on varattu oma, sähkön siirrosta poikkeava taajuuskaista. WLAN on langaton lähiverkko, jossa Internet-yhteys muodostetaan tukiaseman ja loppuasiakkaan tietokoneen välillä erityisen WLANverkkokortin avulla. WLAN-tekniikassa käytettävä taajuuskaista jaetaan tietyllä alueella kaikkien kyseistä tekniikkaa hyödyntävien kesken, joten yhteysnopeus riippuu samanaikaisten käyttäjien määrästä sekä mahdollisista radioverkossa esiintyvistä häiriöistä. WLAN-yhteyksiä on toistaiseksi suhteellisen vähän. Kyseessä on lyhyen kantaman verkkotekniikka. FWA/WLL- eli kiinteän langattoman liityntäverkon välityksellä voidaan tarjota laajakaistapalveluja siten, että tiedonsiirtoketjun viimeinen osa loppukäyttäjälle toteutetaan kuidun tai kaapelin sijaan radioyhteydellä. WLL-verkossa palveluja voidaan käyttää muutaman kymmenen kilometrin säteellä tukiasemasta. Myös langattomassa liityntäverkossa kapasiteetti jaetaan kaikkien kyseistä tekniikkaa hyödyntävien kesken. Yhteysnopeus riippuu samanaikaisten käyttäjien määrästä, etäisyydestä tukiasemaan sekä mahdollisista radioverkossa esiintyvistä häiriöistä. Langattoman liityntäverkon laajakaistapalveluissa pääteknologiaksi on muodostumassa WiMAX 7. n keräämien markkinatietojen mukaan Suomessa oli vuoden 2005 lopussa noin laajakaistaliittymää. Näistä liittymistä omia tai jaettuja DSL-yhteyksiä oli noin , kaapelimodeemiyhteyksiä noin , WLAN-yhteyksiä ja PLC-yhteyksiä noin 750. Erilaisilla muilla tekniikoilla (mm. WiMAX) toteutettuja liittymiä oli yhteensä noin Kilpailu ja hintakehitys laajakaistaliittymien vähittäismarkkinoilla Laajakaistaliittymien vähittäishinnat ovat laskeneet viime vuosina. Vuonna 2005 vähittäishinnat alenivat keskimäärin yli 13 %. Vuonna 2004 hintojen lasku oli keskimäärin 45 % 8. Vuoden 2006 aikana laajakaistayhteyksien hintakehitys on kuitenkin tasaantunut, ja useat suuret palvelun- 7 Worldwide Interoperability for Microwave Access 8 Lähde: Suomen telemaksujen hintataso 2005, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 19/

6 6 (31) tarjoajat ovat myös nostaneet laajakaistayhteyksien vähittäishintoja. Kuvasta 1 näkyy painottamattomana keskiarvona 9 yleisimpien laajakaistaliittymien vähittäishintojen kehitys, josta näkyy selvästi tyypillisen 512 kbit/s liittymän hintojen kääntyminen nousuun vuoden 2006 aikana. 50,00 45,00 40,00 35,00 30,00 25,00 20,00 15,00 10,00 5,00 0, kbit/s 2 Mbit/s Kuva 1. Laajakaistaliittymien vähittäishintojen kehitys, 06/ /2006. Lähde: n vähittäishintavertailut. Laajakaistapalvelujen hinnoissa on merkittäviä alueellisia eroja ja hintojen hajonta on kaikissa nopeusluokissa melko suurta. Suomessa noin 40 alueellista teleyritystä tarjoaa laajakaistapalveluja omalla alueellaan. Laajemmalla alueella toimivat palveluntarjoajat puolestaan tarjoavat laajakaistapalveluja eri hinnoin eri alueilla. Alueelliset tarkastelut osoittavat, että tietyn alueen sisällä vähittäismarkkinoilla vallitsee useimmiten hinnoittelukäytäntö, jossa kaikki toimijat hinnoittelevat lähes symmetrisesti vastaavan nopeusluokan laajakaistayhteydet. Aineistosta on lisäksi havaittavissa, että suurempi toimijoiden lukumäärä ja siten pienempi markkinoiden keskittyneisyys on selvästi yhteydessä alempaan keskimääräiseen vähittäishintatasoon. on tarkastellut markkinoiden keskittyneisyyttä ja keskittyneisyyden kehittymistä HHI-indeksillä 10. Eri maantieteellisten alueiden keskittymisasteet esitetään liitteessä 1. Esimerkki tyypillisen 512 kbit/s laajakaistaliittymän vähittäishinnan ja keskittyneisyyden välisestä yhteydestä on kuvassa 2. Vähittäismarkkinoiden HHI-lukujen tarkastelu osoittaa, että markkinat ovat kaikilla alueilla yhä suhteellisen keskittyneet ja että markkinoiden alueellisen keskittyneisyyden ja hinnoittelun välillä on lievä positiivinen yhteys 11. HHI-indeksi painottaa suurten yritysten mark- 9 Koska vähittäishintojaan nostivat tarkasteluajankohtaan mennessä nimenomaan suurimmat laajakaistapalvelujen tarjoajat, olisi hintojen nousu vielä selvempi painotetussa keskiarvossa. Viimeisimmän tarkasteluajankohdan (07/2006) jälkeen on tullut hinnankorotuksia myös muilta teleyrityksiltä. 10 Herfindahl-Hirschman indeksi (HHI) on yleisin toimialojen keskittyneisyyden kuvaamiseen käytetty indeksi. HHI lasketaan markkinaosuuksien neliöiden summana. 11 Yleensä markkinoiden katsotaan olevan kilpaillut vasta, kun HHI-indeksi saavuttaa arvon 1800 tai sen alle. Suomen alueellisilla laajakaistamarkkinoilla HHI indeksi saa arvoja välillä. Kun HHI on tarkoittaa tämä, että markkinoilla ei toimi kuin yksi monopoliyritys. HHI on laskettu kuvassa 2 vähittäismarkkinoiden markkinaosuuksien perusteella ja sitä on verrattu 512 kbit/s laajakaistaliittymän kuukausimaksun alueelliseen keskiarvoon. Kuvaan piirretty regressiosuora osoittaa, että markkinoiden keskittymisasteen ja laajakaistaliittymien vähittäishinnan välillä on lievä positiivinen yhteys. Yhteys on vastaavanlainen myös 1 Mbit/s ja 2 Mbit/s nopeusluokissa

7 7 (31) kinaosuuksia verrattuna pieniin, minkä vuoksi jonkin pienen toimijan huomiotta jääminen ei aiheuttaisi epätarkkuutta HHI-indeksin arvoon euroa Kuva 2. Markkinoiden keskittymisaste ja 512 kbit/s laajakaistaliittymän kuukausimaksu alueittain vähittäismarkkinoilla. HHI Perinteisten kiinteässä puhelinverkossa toimivien alueellisten yritysten markkinaosuudet ovat pysyneet suurina. Useimmilla alueilla paikallisen puhelinyrityksen lisäksi toimivat valtakunnallisia palveluja tarjoavat Elisa ja TeliaSonera sekä erityisesti yritysmarkkinoilla TDC Song. Suurin osa alueellisista paikallisista teleyrityksistä kuuluu Finnet-ryhmään, jonka sisällä on tiivistä yhteistyötä. Laajakaistaliittymiä tarjoavien teleyritysryhmien valtakunnalliset markkinaosuudet jakautuivat n markkinatietojen mukaan vuoden 2006 alussa siten, että Elisan markkinaosuus oli noin 33 %, TeliaSoneran noin 30 % ja Finnet-ryhmän noin 23 %. Muista yrityksistä suurin oli kaapelitelevisio-operaattori SW Televisionin (Welho), jonka osuus oli noin 7 %. Loput noin 7 % jakaantuivat muiden pienempien toimijoiden kesken. xdsl-liittymistä noin 80 % oli kotitalouksien ja 20 % yritysten käytössä. Kaapelitelevisiooperaattoreiden kaapelimodeemeista lähes kaikki olivat kotitalouksien käytössä. Markkinaosuuksien kehitys näkyy kuvassa 3. Suuriin operaattoriryhmiin kuulumattomien, itsenäisten palveluntarjoajien markkinaosuus on laskenut selvästi vuodesta 2004, erityisesti koska Saunalahti Oyj fuusioitui Elisa Oyj:n kanssa

8 8 (31) Markkinaosuudet % 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% Muut Finnet Elisa TeliaSonera 20% 10% 0% Kuva 3. Markkinaosuudet laajakaistaliittymien vähittäismarkkinoilla Suomessa Lähde: n Laajakaistakyselyt. 2.3 Kysynnän ja tarjonnan korvattavuus laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla Kysynnän korvattavuudella tarkoitetaan ostajan mahdollisuutta vaihtaa palveluntarjoajaa. Kysynnän korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla, onko markkinoilla kilpailevia tuotteita, joihin asiakkaat voivat vaihtaa, jos kyseisen tuotteen hinta nousee merkittävällä ja pysyvällä tavalla. Tarjonnan korvattavuudella tarkoitetaan muiden kuin kyseisten tuotteiden valmistajien tai palvelujen tarjoajien mahdollisuutta heti tai lyhyellä aikavälillä siirtyä näiden tuotteiden valmistukseen tai palvelujen tarjontaan ilman huomattavia kustannuksia. Tarjonnan korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla kilpailevien yritysten markkinoille tuloa, jos arvioitavan tuotteen hinta nousee merkittävällä ja pysyvällä tavalla. Suomessa lähes 100 % laajakaistaliittymistä on toteutettu joko DSL- tai kaapelimodeemitekniikalla. Nämä kaksi teknologiaa vastaavat loppukäyttäjien näkökulmasta toisiaan sekä teknisiltä ominaisuuksiltaan että hinnoittelun osalta. Kaapelimodeemiliittymien ja DSL-laajakaistaliittymien voidaankin vähittäismarkkinoilla katsoa olevan toisiaan korvaavia. Muiden teknologioiden avulla toteutettujen laajakaistadatapalvelujen korvaavuuden arviointi loppukäyttäjän näkökulmasta on toistaiseksi vaikeaa johtuen niiden käytön vähäisyydestä ja verkkojen rajallisesta kattavuudesta. Vaihtoehtoisten tekniikoiden osuus liittymistä on marginaalinen ja jäi vuoden 2005 lopulla yhteensä alle 1 prosentin. Muutamilla alueilla teleyritykset tarjoavat jo laajakaistapalveluja kiinteässä langattomassa liityntäverkossa WiMAX-tekniikkaa hyödyntäen. Wi- MAX-yhteyksien hinnat ovat usein jonkin verran xdsl-laajakaistaliittymiä korkeampia. Lisäksi WiMAX-yhteyden käyttäminen edellyttää, että loppukäyttäjä hankkii WiMAX-yhteensopivan päätelaitteen. Sekä loppukäyttäjien päätelaitteiden että WiMAX-verkkolaitteiden markkinat ovat vasta muodostumassa

9 9 (31) Digita Oy:n 450 Mhz:n taajuusalueella toimiva langaton verkko on tässä vaiheessa rakenteilla eikä vähittäismarkkinoille tarjottavista, tätä verkkoa hyödyntävistä palveluista ole vielä tietoa. Verkko on tarkoitus ottaa käyttöön Kiinteän verkon laajakaistayhteyksiä lähestyviä siirtonopeuksia voidaan tarjota matkaviestinverkoista toistaiseksi ainoastaan HSDPA-päivitetyissä kolmannen sukupolven UMTS-verkoissa 13. HSDPA-päivitykset mahdollistavat teoriassa parhaimmillaan noin 1,8 Mbit/s siirtonopeudet päivittämättömän UMTS-verkon jäädessä alle 400 kilotavun sekuntinopeuksiin. Suomen matkaviestinverkko-operaattoreista ainoastaan Elisa on toistaiseksi päivittänyt verkkonsa HSDPA-yhteensopivaksi. Verkon peitto ei kuitenkaan ole verrattavissa kiinteän puhelinverkon peittoon, mikä rajoittaa kuluttajien mahdollisuutta kiinteän yhteyden korvaamiseen matkaviestinverkossa toteutetulla yhteydellä. Lisäksi HSDPA-palvelujen käyttö vaatii joko soveltuvan matkapuhelimen tai tietokoneeseen asennettavan erillisen tietoliikennekortin, mikä osaltaan kasvattaa vaihtokustannuksia, mikäli loppukäyttäjä haluaa korvata kiinteän verkon laajakaistayhteyden HSDPA-yhteydellä. Kuukausimaksuiltaan mobiilidatapaketit ovat kiinteän verkon laajakaistayhteyksien hintoja kalliimpia 14. Nykytekniikka ei mahdollista laajakaistaisen matkaviestindatayhteyden päivittämistä korkeampiin (2 Mbit/s tai suurempi) siirtonopeuksiin, mikä on helposti toteutettavissa kiinteän verkon laajakaistayhteyksille. n keräämien markkinatietojen mukaan matkaviestinverkoissa siirretyn dataliikenteen määrä on yhä varsin pientä eikä ole verrattavissa kiinteän verkon dataliikenteen määrään. Näillä perusteilla katsoo, että matkaviestinverkoissa toteutetut laajakaistayhteydet eivät toistaiseksi ole vähittäistasolla kiinteän verkon laajakaistayhteyksien kanssa samalle relevantille tuotemarkkinalle kuuluvia tuotteita. Langattomat palvelut luovat markkinoille potentiaalista kilpailua. Mobiilidatapalvelujen tarjoajat kuuluvat samoihin yritysryhmiin kiinteän verkon palveluntarjoajien kanssa, ja mobiilidatapalvelut ovat enemmänkin kiinteän verkon palveluita täydentäviä kuin niiden kanssa kilpailevia laajakaistapalveluita. Markkinoille tulon esteet laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla ovat varsin matalat ja vaihtelevat paljon sen mukaan, millaista palvelua halutaan tarjota. Esimerkiksi niin kutsuttujen taloyhtiöliittymien tapauksessa taloyhtiö jälleenmyy laajakaistayhteyksiä kiinteistön asukkaille. Vastaavasti yhteyttä WLAN-verkossa voidaan tarjota ilmaiseksi tai jälleenmyydä. Markkinoilla onkin paljon pieniä, alueellisia laajakaistapalvelujen tarjoajia. Vähittäismarkkinoille tuloon vaikuttavat merkittävästi tukkumarkkinaolosuhteet eli laajakaistatukkutuotteiden tarjonta, hinnat ja muut ehdot. Laajakaistaliittymäpalvelujen jälleenmyynti ei ole säänneltyä eikä esimerkiksi WLAN-toiminta edellytä radiolupaa. 12 Digitan tiedote HSDPA = High-Speed Downlink Packet Access, UMTS = Universal Mobile Telecommunications System 14 Elisan kuukausihinnat ( ) Matkakaista palveluille ovat seuraavat: 512 kbit/s: 34,90; 1 Mbit/s 39,90. HSDPAyhteensopivien tietoliikennekorttien hinnat vaihtelevat välillä

10 10 (31) 3 RELEVANTIT MARKKINAT TUKKUTASON LAAJAKAISTAPALVELUJEN TARJONNASSA 3.1 Relevantit hyödykemarkkinat laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla Relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat tässä asiassa laajakaistapalvelujen tukkutarjonnasta. Laajakaistapalvelujen tukkumarkkinat muodostuvat verkkoyrityksen palveluyritykselle tarjoamasta tukkutason laajakaistapalvelusta, millä tarkoitetaan bittivirtapohjaista (ns. bitstream) tai ominaisuuksiltaan tätä vastaavaa datapalvelua, joka mahdollistaa laajakaistadatan välittämisen molempiin suuntiin. Viestintämarkkinalain 24 :ssä tällaisesta datasiirtopalvelusta käytetään nimitystä tilaajayhteyden siirtokapasiteetti. Lainkohdan perustelujen mukaan tällä tarkoitetaan "pelkkää datasiirtopalvelua, joka tapahtuu vuokralle antajan asentamilla tilaajayhteyden välityskykyä parantavilla teknisillä laitteilla. Kilpailija voi tässä järjestelyssä tarjota oman internet-palvelunsa loppukäyttäjälle ilman omia laitteita." Markkinaan kuuluvat datasiirtopalvelun lisäksi Internet-palveluun tarvittavat, datasiirtopalvelun tarjoajan omaa käyttöään varten asentamat verkon välityskykyä parantavat laitteet. Tällaisia laitteita ovat muun muassa DSLAM ja ATM-/ethernet-kytkimet. Laajakaistatukkutuotteen markkina ei sisällä kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiä. Tilaajayhteystuotteet muodostavat oman relevantin markkinansa (markkina 11) ja ovat siten sääntelyn piirissä. Koska palveluntarjoaja joka tapauksessa tarvitsee pääsyn verkkoon voidakseen tarjota Internet-palveluaan loppuasiakkaille, tilaajayhteydet täydentävät, mutta eivät korvaa, tukkutason laajakaistapalvelujen tarjontaa. Vuonna 2004 annettujen HMV-päätösesitysten notifioinnin yhteydessä EU:n komissio hyväksyi Suomen tekemän hyödykemarkkinan määrittelyn. Komissio totesi asiassa antamassaan lausunnossa, että loppuasiakasyhteyden jättäminen relevantin hyödykemarkkinan ulkopuolelle ei ole kaikkein tehokkain tapa edistää kilpailua, koska markkinoille pyrkivältä kolmannelta osapuolelta edellytetään kahden erillisen tukkutuotteen hankintaa. Komissio totesi myös, että koska tilaajayhteysmarkkina on säännelty, käytännössä kahden erillisen tuotteen tarjonta yksittäisen tuotteen sijaan ei aseta käyttöoikeutta tarvitsevia osapuolia kilpailullisesti epäedulliseen asemaan. Komissio on lausunnossaan kehottanut a kuitenkin varmistamaan, että kahden tukkutuotteen yhdistelmää tarjotaan sellaisin ehdoin ja hinnoin, jotka edistävät kilpailua samalla tavoin kuin jos saatavilla olisi yksi säännelty tukkutuote 15. Laajakaistapalveluja voidaan myös tukkutasolla tarjota usean verkkotekniikan välityksellä. on vuonna 2004 annetuissa HMVpäätöksissä todennut, että laajakaistapalvelujen tukkumarkkinat eivät ole sidottuja mihinkään tiettyyn verkkotekniikkaan. Laajakaistapalvelujen tukkumarkkinaan kuuluvat tekniikasta riippumatta kaikki sellaiset tukkutason laajakaistapalvelut, jotka mahdollistavat laajakaistadatan välittämisen toisiaan vastaavalla tavalla. Tähän mennessä tukkutason laajakaistapalveluja on Suomessa tuotteistettu ainoastaan DSL- ja kaapelitelevisioverkossa tarjottaviksi. Kiinteiden langattomien liityntäverkkojen yleistyessä WiMAX- ja vastaavat tekniikat voivat tarjota varteenotettavia vaihtoehtoisia toteutustapoja. Lukuisat teleyritykset, jotka ovat hakeneet radiolupaa langattomien laajakaistaverkkojen rakentamista varten, ovat ilmoittaneet lle olevansa valmiita vuokraamaan verkon kapasiteettia muillekin palveluntarjoajille. 15 EU:n komission lausunto tapaukseen FI/2004/0062: Tukkutason laajakaistapalvelut Suomessa,

11 11 (31) Kuvissa 4 ja 5 on esimerkinomaisesti kuvattu tukkutason laajakaistapalvelu kiinteässä puhelinverkossa ja kaapelitelevisioverkossa 16. Markkinamäärittelyn mukaisesti markkinaan sisältyvät kuitenkin kaikki bittivirtapohjaiset tai ominaisuuksiltaan tätä vastaavat datapalvelut, jotka mahdollistavat laajakaistadatan välittämisen molempiin suuntiin. DSLAM IP- IPverkkverkko ATM- ATM-verkko/ kytkin Ethernet Ethernetkytkin ISP Internet Internet Laajakaistatukkutuote KTV-operaattori KTV-jakeluverkko KTV KTV -ISP -ISP Internet Internet Kuva 4. Esimerkki tukkutason laajakaistapalvelusta kiinteässä puhelinverkossa. Kaapelimodeemijärjestelmä ISP ISP 2 2 Laajakaistatukkutuote Kuva 5. Esimerkki tukkutason laajakaistapalvelusta kaapelitelevisioverkossa. Vuoden 2005 aikana eräät teleyritykset tuotteistivat ja toivat markkinoille myös sellaisia tuotepaketteja, jotka sisältävät yllä kuvatun laajakaistatukkutuotteen lisäksi tilaajayhteyden yläkaistan ja koostuvat siten kahdesta erillisestä säännellystä tuotteesta. Televerkkojen kehittyminen ja erityisesti valokuituverkkojen rakentaminen yhä lähemmäs loppuasiakasta vaikuttavat myös metallijohtimisen tilaajayhteyden pituuteen ja lähtöpisteeseen puhelinverkossa siten, että perinteinen metallijohtiminen tilaajayhteys saattaa jäädä jopa kokonaan pois. Tällöin laajakaistatukkutuote määritelmänsä mukaisesti ulottuu katujakamoon asti. Kuvassa 6 on hahmoteltu laajakaistatukkutuotetta mukautuneissa verkkorakenteissa. Laajakaistatukkutuote sisältää verkon aktiivilaitteen (kuvassa DSLAM). on täsmentänyt yllä esitettyä markkinamäärittelyä kansallisen kuulemisen jälkeen. Talojakamoon asti kuidulla toteutettujen laajakaistayhteyksien määrä on edelleen suhteellisen vähäinen ja näiden markkinoiden kilpailutilanne voi poiketa olennaisesti perinteisen puhelinverkon laajakaistatukkumarkkinoiden kil- 16 Tarkempi kuvaus laajakaistayhteyksien operaattorirajapinnoista n työryhmäraportissa 7/2004,

12 12 (31) pailutilanteesta. tulee seuraamaan valokuidulla toteutettujen laajakaistayhteyksien määrän ja markkinoiden kilpailutilanteen kehitystä lähitulevaisuudessa tiiviisti. DSLAM DSLAM ATM-verkko / Ethernet-verkko IP- IPverkkverkko ATMkytkin Ethernetkytkin ISP Internet Internet Laajakaistatukkutuote 3.2. Kysynnän ja tarjonnan korvattavuus Kuva 6. Esimerkkikuva valokuituverkkojen laajenemisen vaikutuksesta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinalla kiinteässä puhelinverkossa. Datasiirto matkaviestinverkoissa voi tuoda potentiaalista kilpailua lähinnä vähittäismarkkinoiden kautta. Tarjonnan alueellisen suppeuden, käytön vähäisyyden ja teknisten rajoitteiden johdosta sen ei kuitenkaan toistaiseksi voida katsoa mahdollistavan ominaisuuksiltaan bitstream-palvelua vastaavaa vaihtoehtoa laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla eikä tilanne tältä osin ole oleellisesti muuttunut vuoden 2004 tilanteesta, jolloin edellisen kerran analysoi tukkutason laajakaistapalvelujen markkinaa. Tuolloin datasiirtoa matkaviestinverkoissa ei sisällytetty relevanttiin tuotemarkkinaan. Matkaviestinverkoissa tarjottavat datasiirtopalvelut saattavatkin muodostaa oman relevantin hyödykemarkkinansa tai sisältyä osana komission markkinasuosituksen markkinaan 15 (matkaviestinverkkoon pääsy ja nouseva liikenne). Komission markkina-analyysiohjeiden mukaisesti on määritellyt relevantit tuotemarkkinat kilpailuoikeudellisin periaattein tarkastelemalla kysynnän ja tarjonnan korvattavuutta. Kysynnän korvattavuus tukkumarkkinoilla Laajakaistakeskittimiä (DSLAM) on kasvavassa määrin rakennettu kilpailijoiden alueille. Toistaiseksi xdsl-verkkoa on rakennettu pääasiassa omaan tai samaan yrityskonserniin kuuluvan palveluyrityksen käyttöön. Markkinoille tuleva yritys voi kaupallisten neuvotteluiden onnistuessa vuokrata laajakaistatukkutuotteen usealla alueella myös vaihtoehtoiselta DSL-verkkoa rakentaneelta yritykseltä alueen HMV-yrityksen sijaan. Markkinoilla jo toimivalle yritykselle tukkutuotteen tarjoajan vaihtamisesta koituu vaihtokustannuksia, jotka koostuvat muun muassa suhteellisen kalliin kytkentämaksun uudelleenmaksamisesta. Vaihtoehtoisilta tarjoajilta on tällä hetkellä vuokrattu keskimäärin 9 % kaikista muilta vuokratuista bitstream-yhteyksistä

13 13 (31) Kuten edellä luvussa 2 on todettu, laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoiden kysyntä on johdettavissa laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoiden kysynnästä. Kiinteässä puhelinverkossa ja kaapelidataverkossa toteutetut yhteydet vastaavat toisiaan loppukäyttäjän näkökulmasta sekä teknisiltä ominaisuuksiltaan että hinnoittelultaan. Laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla kysyntä muodostuu ilman omaa vastaavaa verkkoa toimivien yritysten tukkupalvelujen tarpeesta. Tukkumarkkinoilla kysynnän korvattavuutta ei Suomessa ole tapahtunut, sillä yksikään laajakaistakaapeliverkkoyritys ei ole vuokrannut laajakaistapalvelun toteuttamiseen tarvittavaa, bitstream-yhteyttä vastaavaa tukkutuotetta 17. Tarkastellakseen kaapeliverkkojen korvaavuutta DSL-verkkoihin nähden on lähestynyt valittua otosta kaapeliverkkoyrityksiä ja verkkoa vuokraavia Internet-palveluntarjoajia kvalitatiivisella kyselyllä. Kyselyn vastauksista ilmenee, että kaapelidataverkossa toteutetulle laajakaistatukkuyhteydelle saattaisi olla kysyntää, mikäli KTV-yritykset olisivat tuotteistaneet vastaavia tukkutuotteita. Jotkut yritykset kertoivat käyneensä neuvotteluja KTV-yritysten kanssa, mutta kaupallisissa neuvotteluissa ei yhtä aiesopimusta pidemmälle ole edetty. Osa markkinoilla DSLtekniikalla jo toimivista palveluyrityksistä ei näe kahden rinnakkaisen tukkutason teknologia käyttämistä teknis-taloudellisesti mielekkäänä. n näkemyksen mukaan olemassa oleville DSLpalveluntarjoajille kaapeliverkkoon siirtymisestä koituisi vaihtokustannuksia. Uuden palveluntarjoajan tai uusien yhteyksien näkökulmasta kaapelitukkutuotetta voitaisiin kuitenkin pitää korvaavana. Muilla kuin DSL- ja kaapelimodeemitekniikoilla toteutettuja laajakaistatukkutuotteita ei tällä hetkellä n tietojen mukaan ole markkinoilla. Tulevaisuudessa WLL ja 450 MHz verkoissa tullaan todennäköisesti tarjoamaan myös tukkutuotteita, mutta tässä vaiheessa nämä eivät sisälly relevantteihin hyödykemarkkinoihin. Kaapelimodeemin osaltakaan aktiivista tukkutason tarjontaa ei tällä hetkellä ole. Tässä tilanteessa muiden kuin edellä käsiteltyjen tukkutuotteiden (DSL/kaapeli) korvaavuuden arviointi on käytännössä mahdotonta. Lisäksi edellä kohdassa 2.3 käsitellyin perustein voidaan todeta, että muiden teknologioiden korvaavuus on erittäin epävarmaa myös vähittäismarkkinoilla. Tarjonnan korvattavuus tukkumarkkinoilla Vaikka suurin osa KTV-verkkoyrityksistä ei n tietojen mukaan ole tuotteistanut bitstream-yhteyttä vastaavaa tukkutason palvelua, tukkupalvelun toteuttaminen on n arvion mukaan teknisesti mahdollista 18. n KTV-yrityksille suuntaaman kyselyn mukaan merkittäviä esteitä palvelun tekniselle toteutukselle ei ole. Vain yksi kyselyyn vastanneista kaapeliverkkoyrityksistä piti tukkutason laajakaistapalvelun tuotteistamista teknis-taloudellisesti käytännössä mahdottomana. 17 Esimerkiksi Hollannissa kaapeliverkkoyritykset vuokraavat itsenäisille palveluntarjoajille laajakaistatukkutuotetta. 18 n työryhmäraportissa 7/2004 "Laajakaistayhteyksien operaattorirajapinnat" on esitetty tukkutason toteutukseksi joko taajuusjakoista tai taajuuksien yhteiskäyttöön perustuvaa yhteenliittämistä palvelu- ja verkko-operaattorin välillä. Lisäksi työryhmä on määritellyt suosituksen kaapeliverkon yhteenliittämisrajapinnasta. Raportti löytyy viraston verkkosivuilta osoitteesta

14 14 (31) Oma tarjonta (self supply) Useat yritykset ovat investoineet omaan DSL-verkkoinfrastruktuuriin. Tilaajayhteysverkko on lähes kokonaisuudessaan kiinteän puhelinverkon perinteisten toimijoiden hallussa, mutta yhä useammat yritykset toteuttavat laajakaistapalvelunsa omilla laitteilla ja yhteyksillään DSLkeskittimeen (DSLAM) asti ja vuokraavat täten ainoastaan tilaajayhteyden tai yläkaistan paikalliselta toimijalta. Verkkopalvelun omalla tarjonnalla tarkoitetaan tässä esimerkiksi DSL-yhteyksien toteuttamista omalla DSLverkolla tai kaapelimodeemiyhteyksien tarjontaa omalla kaksisuuntaistetulla kaapelitelevisioverkolla. Teleyrityksillä on useita kannustimia oman verkon rakentamiseen. Tärkeimpänä tekijänä yritykset pitävät itse toteutetun yhteyden edullisempaa kustannusrakennetta verrattuna laajakaistatukkutuotteen vuokralle ottoon erityisesti tiheästi asutuilla alueilla (mittakaavaedut). Omasta DSLAM:iin asti ulottuvasta verkosta on etua myös palveluntarjonnassa, sillä oma verkko mahdollistaa tarjotun tuotteen differoinnin, palveluiden kehittämisen joustavammin ja vähentää riippuvuutta verkonhaltijasta. on tarkastellut oman tarjonnan vaikutuksia markkinoiden kilpailutilanteeseen ja relevanttien markkinoiden määrittelyyn. Yritykselle on kannattavaa alkaa tarjota tukkutuotetta omassa verkossaan muille palveluyrityksille, mikäli muiden vastaavien tukkutuotteiden hinnat nousevat riittävästi (5-10 %). Mikäli yrityksellä on pääosin strateginen kannustin olla tuotteistamatta tukkutuotetta kolmansille osapuolille, oman käytön voidaan katsoa sisältyvän relevanttiin markkinaan. Oman käytön voidaan katsoa sisältyvän relevanttiin markkinaan myös, jos vähittäismarkkinoiden hinnoittelu saattaa rajoittaa perinteisen toimijan (HMV-yrityksen) vähittäis- ja tukkuhinnoittelua, jotta tehokkaasti toimiva uusi markkinoille tulija kykenee kilpailemaan vähittäismarkkinoilla laajakaistatukkutuotetta perinteiseltä toimijalta vuokraten. Laajakaistatukkutuotteen hinnoittelua rajoittaa HMV-velvoitteiden lisäksi kilpailunrajoituslaki, joka kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön esimerkiksi hintaruuvin keinoin. Myös toimijan, joka ei tarjoa tukkutuotetta kolmansille osapuolille, mutta tarjoaa loppuasiakasyhteyksiä omalla infrastruktuurillaan, vähittäishinnoittelu rajoittaa HMV-yrityksen vähittäishinnoittelua ja siten myös sen tukkuhinnoittelua. Suomessa kilpailevan oman tarjonnan merkityksellisyys vaihtelee alueittain merkittävästi. Lähinnä Elisa, TDC Song ja TeliaSonera sekä jossain määrin myös muut teleyritykset ovat rakentaneet omaa DSL-verkkoa kilpailijoiden tiheämmin asutuille alueille ja vuokraavat paikalliselta toimijalta vain tilaajayhteyden. Paikallisen verkkoyrityksen laajakaistatukkutuotteesta riippumattomat palveluyritykset rajoittavat epäsuorasti (in-direct pricing constraint) paikallisen yrityksen bitstream-hinnoittelua. Kilpailijoiden vähittäismarkkinoilla tarjoamat tuotteet ovat loppukäyttäjän kannalta toisiaan korvaavia, alueen perinteinen toimija joutuu sopeuttamaan paitsi vähittäishintansa myös laajakaistatukkutuotteen hinnoittelunsa vähittäismarkkinoilla tapahtuneen hintakilpailun mukaisesti. Laajakaistatukkutuotteen hinnoittelu on perustunut paljolti juuri vähittäishintakilpailuun pääasiassa niillä alueilla, joilla kilpailijat ovat toteuttaneet itse bitstream-osan laajakaistapalvelun tarjonnassa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun alueella SW Televisionin 00181

15 15 (31) (Welho) ja TeliaSoneran vähittäishinnoittelu osoittaa yhdenmukaisuutta Elisan hinnoittelun kanssa. Näin sekä TeliaSonera että Welho muodostavat epäsuoran hinnoittelurajoitteen Elisan tukkuhinnoittelulle riippumatta siitä, tarjoavatko nämä yhtiöt omaa tukkutuotettaan kolmansille osapuolille. arvioi, että itsenäisen kaapeli-tv-yhtiön kannustin olla tarjoamatta tukkupalvelua kolmansille osapuolille on ainakin osittain strateginen. KTV-verkossa toteutettu bitstream-tuote on todettu mahdolliseksi muun muassa operaattorirajapintoja käsitelleessä n ja teleyritysten yhteistyöryhmässä (ks. alaviite 15). Edellisten HMVanalyysien valmistelun yhteydessä vuonna 2004 saatiin myös usealta KTV-yhtiöltä kyseisen palvelun tuotekuvaus, joten tukkutuotteen tarjoaminen oli jo tuolloin teknisesti mahdollista. Vaikka kaapeli-tv-yhtiöt eivät tällä hetkellä tarjoa tukkutuotetta kolmansille osapuolille, kaapeli-tvverkon kautta toteutettu laajakaistaverkkopalvelu katsotaan kuuluvaksi relevantille tuotemarkkinalle, sillä se edustaa sellaista omaa tarjontaa, joka luo epäsuoran hinnoittelurajoitteen perinteiselle kiinteän puhelinverkon toimijalle. Epäsuora hinnoittelurajoite syntyy vähittäismarkkinakilpailun kautta. Mikäli omaa tarjontaa ei huomioitaisi relevanttiin markkinaan, tästä voisi syntyä seuraava ongelma: Oletetaan, että alueen perinteisellä teleyrityksellä on DSL-verkko, mutta se ei tarjoa sitä tukkutasolla muille vuokralle. Lisäksi, jos kyseinen yritys omistaa lähes kaikki tilaajayhteydet, tämä yritys välttyy HMV-asemalta. Tällöin ei yhdelläkään yrityksellä olisi velvoitetta tarjota tukkutuotetta kyseisellä alueella ja markkinoille tulon kynnys nousisi, koska ainoa mahdollisuus tulla tarjoamaan laajakaistapalveluja olisi oman DSL-verkon rakentaminen. 3.2 Maantieteelliset markkinat Edellä esitetyn perusteella on päätynyt johtopäätökseen, että DSL- ja kaapeliverkko-operaattoreiden ns. oma käyttö sisältyy relevanttiin markkinaan sekä kunkin alueen perinteisen toimijan että mahdollisten kilpailevien verkkoyritysten osalta. Määrittely on vuonna 2004 annettujen HMV-päätösten mukainen. Relevantit maantieteelliset markkinat ovat tukkutason laajakaistapalvelujen osalta Suomessa jakautuneet alueellisesti. Kiinteät puhelinverkot, joissa tukkutason laajakaistapalvelua tällä hetkellä tarjotaan, sijaitsevat pääosin paikallisten teleyritysten perinteisillä toimialueilla. Laajakaistapalveluvalmiuden alueellisista eroista johtuen maantieteelliset markkinat voivat laajakaistatukkutuotteen markkinoilla olla kiinteän puhelinverkon kattamaa aluetta suppeammat: kaikilla alueilla ei loppukäyttäjien saatavilla ole edelleenkään laajakaistayhteyttä. Kaapelitelevisioverkot puolestaan on rakennettu pääasiassa maan suurimpiin kaupunkeihin ja asutuskeskittymiin. Kaapelitelevisioverkkojen kattama alue on poikkeuksetta suppeampi kuin kiinteän puhelinverkon kattama alue. WiMAXteknologialla toteutetut langattomat laajakaistaverkot rajautuvat niin ikään maantieteellisesti rajatuille alueille. Lukuisat teleyritykset ovat toisaalta laajentaneet omia DSL-verkkojaan omien perinteisten toimialueidensa ulkopuolelle, jolloin niillä on mahdollisuus tarjota laajakaistapalveluja vähittäismarkkinoilla vuokraamalla käyttöönsä paikalliselta tilaajayhteysverkkoa hallinnoivalta teleyritykseltä ai

16 16 (31) noastaan tilaajayhteys tai yläkaista. DSL-verkkojen rakentaminen kilpailevien verkkoyritysten toimialueille mahdollistaa kilpailevan tarjonnan kolmansille osapuolille myös laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla. Osa teleyrityksistä on alkanut tarjota laajakaistatukkutuotetta myös oman perinteisen toimialueensa ulkopuolella. Uusien markkinoille tulijoiden kolmansille osapuolille vuokraamien laajakaistatukkutuotteiden osuus on kuitenkin keskimäärin vain reilut 9 %. Palveluntarjoajan laajakaistapalvelujen tarjonnassa tarvitsemat tilaajayhteystuotteet ovat paikallisen teleyrityksen hallinnassa. Lisäksi laajakaistaista tukkupalvelua tarjotaan tällä hetkellä ainoastaan kiinteissä puhelinverkoissa. Laajakaistatukkutuotteen hinnoittelussa on merkittäviä alueellisia eroja eri puhelinyhtiöiden maantieteellisillä alueilla. Näillä sekä edellä esitetyillä verkkojen kattavuutta koskevilla perusteilla voidaan todeta, että relevantit maantieteelliset markkinat noudattavat edelleen pääosin kiinteitä paikallisia puhelinpalveluja tarjoavien teleyritysten perinteisiä toimialuerajoja ja siten kiinteän puhelinverkon kattamaa aluetta. Perinteisellä toimialueella tarkoitetaan sitä aluetta, jolla teleyrityksellä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen saakka. Vuoden 1994 alusta lukien teleyritykset ovat voineet rakentaa verkkojaan myös oman perinteisen toimialueensa ulkopuolelle. Tästä huolimatta jokainen entinen paikallismonopoli tai sen seuraaja on edelleen kiistaton markkinajohtaja laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla omalla perinteisellä toimialueellaan 19. DSLAM IP- IPverkkverkko ATM- ATM-verkko/ solmu Ethernet Ethernetliityntä ISP Internet Internet Tilaajayhteys Laajakaistatukkutuote Kuva 7. Esimerkkikuva laajakaistatukkutuotteen ja tilaajayhteyden muodostamasta kokonaisuudesta kiinteässä puhelinverkossa. Jos palveluyritys haluaa tarjota laajakaistapalveluja asiakkailleen paikallisen teleyrityksen perinteisellä toimialueella ilman omia verkon välityskykyä parantavia laitteita, se voi vuokrata valmiin laajakaistatukkupalvelun paikalliselta verkkoyritykseltä tai joltain muulta kyseisellä alueella tukkutason laajakaistapalvelua tarjoavalta teleyritykseltä. Pelkän laajakaistatukkutuotteen tai itse rakentamansa DSL-verkonkaan avulla kilpailija ei kuitenkaan vielä pysty tarjoamaan laajakaistapalvelujaan loppuasiakkaille kiinteässä puhelinverkossa, vaan joutuu lisäksi vuokraamaan käyttöönsä tilaajayhteysverkkoa hallitsevalta paikalliselta yritykseltä tilaajayhteystuotteen ja sopimaan paikallisen teleyrityksen kanssa palvelunsa yhteenliittämisestä. Tukkutason laajakaistapalvelua ei ole mahdollista korvata joltain toiselta alueelta ostetulla vastaavalla laajakaistapalvelulla 19 Markkinaosuuksia käsitellään tarkemmin markkina-analyysin yhteydessä. Tässä yhteydessä voidaan kuitenkin todeta, että tarkasteltaessa kolmansille osapuolille vuokrattujen laajakaistatukkutuotteiden markkinoita on perinteisten toimijoiden markkinaosuus yli 75 % (pois lukien yritykset, jotka eivät ole vuokranneet lainkaan). Jos mukaan lasketaan sekä perinteisten toimijoiden että markkinoille tulleiden yritysten oma käyttö, on perinteisten toimijoiden markkinaosuus tällöinkin kaikilla toimialueilla yli 60 % ja suurimmassa osassa tapauksista yli 80 %

17 17 (31) 3.3 Yhteenveto relevanteista markkinoista eikä valtakunnallista tukkutason laajakaistapalvelua n tietojen mukaan ainakaan toistaiseksi ole saatavilla. Lisäksi sekä tukku- että vähittäishinnoissa on merkittäviä alueellisia eroja, mikä osaltaan tukee käsitystä markkinan alueellisuudesta. Toistaiseksi kaikki laajakaistatukkutuotteet on toteutettu kiinteässä puhelinverkossa. Kilpailevien yritysten laajakaistatukkutuotteen tarjonta on edelleen varsin vähäistä eikä markkinoilla ainakaan toistaiseksi ole valtakunnallista laajakaistatukkutuotetta. Näin ollen voidaan todeta, että kilpailu tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on alueellista ja noudattelee pääosin kunkin paikallisen teleyrityksen perinteisen toimialueen rajoja. Näin ollen relevantti maantieteellinen markkina on edelleen kunkin alueellisen teleyrityksen perinteinen toimialue eli alue, jolla teleyrityksellä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen saakka. Edellä käsitellyn perusteella voidaan todeta, että tukkutason laajakaistapalvelun hyödykemarkkinat Suomessa sisältävät komission suosituksen mukaisesti bittivirtapohjaiset datapalvelut, jotka mahdollistavat laajakaistadatan välittämisen molempiin suuntiin sekä muut tukkupalvelut, joita tarjotaan muiden infrastruktuurien kautta, jos ja kun niissä voidaan tarjota bitstream-palveluja vastaavat ominaisuudet. Markkinaanalyysissa on siten otettu huomioon sekä alueen perinteisen toimijan että kilpailevien verkkoyritysten omalle palveluyritykselle ja kolmansille kohdistama tukkutarjonta. Vuonna 2004 annetuissa HMV-päätöksissä tehtyä markkinamäärittelyä ei siten tässä vaiheessa ole tarpeen muuttaa, vaan tuolloin tehty markkinamäärittely sisältää jo kaikki relevantit tukkutason laajakaistapalvelun toteutustavat ja -teknologiat. Maantieteellisesti markkinat ovat Suomessa edelleen jakautuneet alueellisesti, vaikkakin eräät teleyritykset, erityisesti Elisa ja Sonera, ovat laajentaneet omia laajakaistaverkkojaan myös omien perinteisten toimialueidensa sekä tilaajajohtoverkkojensa kattaman alueen ulkopuolelle. Ottaen lisäksi huomioon tiiviin kytköksen, joka laajakaistatukkutuotteen markkinalla on tilaajayhteysmarkkinaan 20 sekä sen, että kukin paikallinen teleyritys on edelleen kiistaton markkinajohtaja omalla perinteisellä toimialueellaan laajakaistatukkutuotteen markkinalla ja varsin selvä markkinajohtaja myös vähittäismarkkinoilla 21, vuonna 2004 annetuissa HMVpäätöksissä tehty relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittely siten, että se kattaa kunkin teleyrityksen perinteisen toimialueen, vastaa edelleen tilannetta markkinoilla. 4 MARKKINAVOIMAN TARKASTELU 4.1 Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinan merkitys Sekä tilaajayhteys- että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden tarkoituksena on mahdollistaa uusien palveluntarjoajien tulo vähittäismarkkinoille ilman omia laite- tai muita verkkoinvestointeja. Laajakais- 20 n saamien markkinatietojen mukaan metallijohtimisten tilaajayhteyksien markkinalla jokaisen paikallisen teleyrityksen markkinaosuus on vähintään noin 94 %. 21 Yhtiökohtaiset markkinaosuudet löytyvät liitteestä

18 18 (31) tamarkkinoille tulo tapahtuu pääasiassa niin, että markkinoille tulevat yritykset vuokraavat ensin alueen tilaajayhteystuotteen ja DSL-verkon omistavalta teleyritykseltä laajakaistatukkutuotteen, mutta saavutettuaan jalansijaa laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla investoivat alueella oman DSL-verkon rakentamiseen ja vuokraavat ainoastaan tilaajayhteyden tai yläkaistan loppuasiakkaalle paikalliselta teleyritykseltä. Tämä alentaa markkinoille tulon kynnystä ja mahdollistaa vaiheittaisen siirtymisen palvelukilpailusta kohti verkkotason kilpailua. Muille vuokrattujen laajakaistatukkutuotteiden määrä on kasvanut voimakkaasti edellisestä tarkasteluajankohdasta. n keräämien tietojen mukaan vuonna 2003 muille vuokrattujen laajakaistatukkutuotteiden lukumäärä oli koko maassa yhteensä noin kpl, kun vuonna 2005 vastaava luku oli yli kpl. Nämä luvut sisältävät ainoastaan teleyritysten kolmansille osapuolille vuokraamat laajakaistatukkutuotteet eivätkä siten sisällä yritysten omille palveluyrityksilleen vuokraamia yhteyksiä (ns. oma käyttö). Voidaankin todeta, että laajakaistatukkutuotemarkkinalla on erittäin suuri ja edelleen kasvava merkitys laajakaistapalvelujen markkinoilla huolimatta siitä, että monet teleyritykset ovat laajentaneet omia laajakaistaverkkojaan myös kilpailijoiden alueille. Tukkutason laajakaistapalvelun tarjonnan merkitys voi tulevaisuudessa kasvaa myös verkkojen rakenteellisten muutosten seurauksena. Teleyritykset kehittävät verkkojaan edellä kohdassa 2.2 todetuin tavoin muun muassa siten, että kuituyhteydet ja DSLAM-laitteet viedään yhä lähemmäs loppuasiakasta, esimerkiksi katu- tai talojakamoihin asti (kts. kuva 4 s. 10). Tämä vaikeuttaa kilpailevien yritysten markkinoille tuloa omilla DSL-verkoillaan, koska näissä tiloissa ei välttämättä ole riittäviä laitetiloja useiden yritysten DSLAM-laitteille. Tällöin alueen perinteinen toimija pystyy uudistetun verkkoinfrastruktuurinsa avulla tarjoamaan vähittäismarkkinoilla kilpailukykyisempiä tuotteita, esimerkiksi suurempia yhteysnopeuksia. Laajakaistatukkutuotteen vuokraaminen paikalliselta teleyritykseltä voi tällaisessa tilanteessa olla kilpailevalle palveluntarjoajalle käytännössä ainoa vaihtoehto pysyä mukana vähittäismarkkinakilpailussa. 4.2 Kilpailu ja hinnoittelu laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla Uuden markkinoille tulevan yrityksen osallistumista Suomen laajakaistapalvelujen markkinoille voidaan tarkastella seuraavan yleisen viitekehyksen kautta (kuva 8). Kuvassa on esitetty viisi vaihetta, joihin laajakaistapalvelujen markkinoille tulo uuden toimijan näkökulmasta voidaan jakaa. Vasemmalla oleva nuoli kuvaa markkinan dynaamista kehitystä

19 19 (31) 5. Oman tilaajayhteysverkon rakentaminen ja sekä laajakaistatukkutuotteen että tilaajayhteyden vuokralle anto 4. Omassa DSL-verkossa laajakaistatukkutuotteen vuokralle anto uudelle markkinoille tulevalle kilpailijalle 3. Oman DSL-verkon rakentaminen sekä tilaajayhteyden tai yläkaistan vuokraaminen 2. Laajakaistatukkutuotteen vuokraus perinteiseltä teleyritykseltä Laajakaistatukkumarkkinoiden nykytila suurimmassa osassa HMV-alueita 1. Jälleenmyynti Kuva 8. Laajakaistapalvelujen markkinoille tulo uuden toimijan näkökulmasta. Ensivaiheessa uusi markkinoille tuleva yritys ei todennäköisesti tee mittavia investointeja, vaan aloittaa toimintansa jälleenmyyjänä eli ostaa paikalliselta perinteiseltä teleyritykseltä laajakaistaliittymän ja sitten myy tätä edelleen joko jaettuna pienempiin yksiköihin tai tarjoamalla lisänä erilaisia lisäpalveluja. Suomessa jälleenmyyntiä ei ole säännelty eikä se kuulu tässä markkina-analyysissa tarkoitettuihin laajakaistatukkumarkkinoihin. Toisessa vaiheessa uudella markkinoille tulijalla on omaa ylemmän tason runkoverkkoa. Tällöin yritys laajentaa toimintaa toisille alueille vuokraamalla sekä laajakaistatukkutuotetta että loppukäyttäjälle asti viedyn tilaajayhteyden tai yläkaistan perinteiseltä teleyritykseltä. Uusi markkinoille tulija kytkeytyy perinteisen teleyrityksen verkkoon alueellisessa yhteenliittämispisteessä. Vuokraamalla bitstreamia markkinoille tulolle ei aseteta kovin mittavia investointitarpeita, mutta toisaalta kaikkia palveluja ei voi tuottaa bitstreamia vuokraamalla ja palveluiden erilaistaminen on rajoitettua. Kolmannessa vaiheessa uusi markkinoille tuleva yritys investoi omaan DSL-verkkoon ja vuokraa ainoastaan loppukäyttäjälle menevän tilaajayhteyden tai yläkaistan perinteiseltä teleyritykseltä. Tällöin markkinoille tulija kykenee paremmin erilaistamaan laajakaistapalveluntarjontaansa. Neljännessä vaiheessa uusi markkinoille tulija avaa DSL-verkkonsa myös muiden markkinoille tulijoiden käyttöön eli alkaa antaa laajakaistatukkutuotetta vuokralle. Tässä vaiheessa uusilla markkinoille tulijoilla on kilpailevaa tarjontaa laajakaistatukkutuotteen vuokralle tarjonnassa ja ainoastaan tilaajayhteysmarkkinat ovat yksinomaan perinteisen teleyrityksen hallinnassa. Viidennessä vaiheessa uusi markkinoille tuleva teleyritys rakentaa myös omaa tilaajayhteysverkkoa DSL-verkon lisäksi. Tällöin uusi markkinoille tulija ei ole riippuvainen perinteisestä teleyrityksestä laajakaistapalvelu

20 20 (31) jen tarjonnassaan. Oman tilaajayhteysverkon rakentaminen on todennäköisintä tarjottaessa laajakaistapalveluja suurille yritysasiakkaille. Laajakaistatukkumarkkinat ovat tilaajayhteysmarkkinaan liittyvän kiinteän sidonnaisuuden vuoksi alueelliset eli rajautuvat perinteisten teleyritysten toimialueiden mukaan. Alueellisilla laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla markkinatilanne voidaan jakaa karkeasti neljään ryhmään sen perusteella, millainen kilpailutilanne alueella vallitsee ja miten kilpaileva tarjonta laajakaistapalvelujen tukkumarkkinoilla on toteutettu. 1. Laajakaistatukkumarkkinoille tulo on hyvin vähäistä ja ainoastaan paikallinen HMV-yritys on vuokrannut laajakaistatukkutuotetta. Uudet markkinoille tulijat eivät ole rakentaneet omia DSL-verkkoja kuin hyvin vähäisessä määrin. (Alajärven Puhelinosuuskunta, Karis Telefon Ab - Karjaan Puhelin Oy, Keikyän Puhelinosuuskunta, ja Ålands Telefonandelslag,) 2. Laajakaistatukkumarkkinoille tulo on alkanut ja laajakaistatukkutuotteen vuokraus on vilkasta. HMV-yrityksen osuus laajakaistatukkutuotteen muille vuokrauksesta on todella korkea, vaikka markkinoille tulijat ovatkin rakentaneet vähäisessä määrin omia DSL-verkkoja. (Eurajoen Teleosuuskunta, Hämeen Puhelin Oy, Härkätien Puhelin Oy, Ikaalisten- Parkanon Puhelin Osakeyhtiö, Kimito Telefonaktiebolag, Lounet Oy, Pargas Telefon Ab - Paraisten Puhelin Oy, Pohjanmaan PPO Oy, Salon Seudun Puhelin ja Vakka-Suomen Puhelin Oy) 3. Laajakaistatukkumarkkinoilla uudet markkinoille tulijat ovat rakentaneet jonkin verran omaa DSL-verkkoa, mutta laajakaistatukkutuotetta vuokrataan vielä varsin paljon. Perinteisen teleyrityksen markkinaosuus laajakaistatukkutuotteen vuokralle annon osalta on erittäin korkea. (Suurin osa HMV-alueista). 4. Alueella on useita toimijoita, jotka ovat rakentaneet omaa DSLverkkoa ja vuokraavat sitä myös muiden käyttöön. Koska useampi yritys on rakentanut omia DSL-verkkoja, on muilta vuokratun laajakaistatukkutuotteen merkitys markkinoilla vähentynyt. Kilpailu laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla on lisääntynyt. (Auria Networks Oy, Elisa Oyj, Forssan Seudun Puhelin Oy, Iisalmen Puhelin Oy, Kajaanin Puhelinosuuskunta, KPY Palvelut Oy, Kymen Puhelin Oy, Pohjois-Hämeen Puhelin Oy, Päijät-Hämeen Puhelin Oy ja Satakunnan Puhelin Oy). Liitteessä 2 on esitetty alueellinen tarkastelu markkinaosuuksista laajakaistatukkumarkkinoilla, bitstreamin vuokrauksessa muille ja tilaajayhteyksien osalta. Vähittäismarkkinoiden markkinaosuudet on esitetty liitteessä 1, jossa olevasta taulukosta nähdään, että vaikka kilpailu laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla on jo selvästi käynnistynyt, on kunkin toimialueen perinteinen teleyritys edelleen selvä markkinajohtaja myös oman alueensa vähittäismarkkinoilla. Laajakaistatukkumarkkinoiden kehitystä on tarkasteltu vertailemalla toimialuekohtaisia markkinaosuuksia vuonna 2004 tehtyjen päätösten tilanteeseen. Edellinen vuonna 2004 tehty markkina-analyysi on perustunut vuoden 2002 ja 2003 markkinatietoihin. Useilla alueilla kilpailevien palveluyritysten markkinaosuudet ovat nousseet vuoden 2003 jälkeen erityisesti laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Uusien kilpailevien yritysten markkinaosuudet laajakaistatukkutuotteen markkinoilla ovat myös 00181