/9411/2011 MARKKINA-ANALYYSI HUOMATTAVASTA MARKKINAVOIMASTA KIINTE- ÄÄN VERKKOON PÄÄSYN TUKKUMARKKINOILLA

Transkriptio

1 /9411/2011 MARKKINA-ANALYYSI HUOMATTAVASTA MARKKINAVOIMASTA KIINTE- ÄÄN VERKKOON PÄÄSYN TUKKUMARKKINOILLA

2 2 (25) SISÄLLYSLUETTELO: 1. LÄHTÖKOHDAT HUOMATTAVAN MARKKINAVOIMAN TARKASTELULLE JULKINEN KUULEMINEN KANSALLINEN KUULEMINEN KANSAINVÄLINEN KUULEMINEN LAAJAKAISTA- JA PUHEPALVELUJEN VÄHITTÄISMARKKINAT YLEINEN KEHITYS LAAJAKAISTA- JA PUHELINPALVELUJEN VÄHITTÄISMARKKINOILLA RELEVANTIT MARKKINAT RELEVANTIT HYÖDYKEMARKKINAT KIINTEÄÄN VERKKOON PÄÄSYN TUKKUMARKKINOILLA RELEVANTIT MAANTIETEELLISET MARKKINAT KIINTEÄÄN VERKKOON PÄÄSYN TUKKUMARKKINOILLA YHTEENVETO RELEVANTEISTA MARKKINOISTA MARKKINAVOIMAN TARKASTELU KIINTEÄÄN VERKKOON PÄÄSYN TUKKUMARKKINOIDEN MERKITYS MARKKINAVOIMAN TARKASTELU ALUEELLISILLA MARKKINOILLA LIITTEET... 22

3 3 (25) 1. LÄHTÖKOHDAT HUOMATTAVAN MARKKINAVOIMAN TARKASTELULLE Viestintämarkkinalain (393/2003) 17 1 momentin mukaan Viestintäviraston on kilpailutilanteen selvittämiseksi tehtävä markkina-analyysi merkityksellisiksi määritellyistä tukku- ja vähittäismarkkinoista säännöllisin väliajoin. Merkityksellisiä viestintämarkkinoita määritellessään viestintämarkkinalain 16 velvoittaa Viestintävirastoa ottamaan huomioon komission suosituksen 1. Relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat tässä asiassa tilaajayhteyksien, tilaajayhteyden osien ja tilaajayhteyden yläkaistan tukkutarjonnasta. Kysymyksessä on komission suosituksen mukaiset tukkutason markkinat (markkina n:o 4). Viestintävirasto analysoi kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinan edellisen kerran vuosina Tuolloin Viestintävirasto antoi 32 teleyritykselle 2 päätöksen huomattavasta markkinavoimasta. Yrityskohtaiset päätökset ja markkina-analyysi ovat luettavissa kokonaisuudessaan viraston internetsivuilla 3. Viestintävirasto analysoi samanaikaisesti kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden ohella myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinat (komission suosituksen mukainen markkina n:o 5). 2. JULKINEN KUULEMINEN 2.1. Kansallinen kuuleminen Viestintävirasto varasi alkaen teleyrityksille ja käyttäjiä edustaville tahoille tilaisuuden esittää käsityksensä viraston markkina-analyyseistä ja niihin liittyvistä päätös-luonnoksista koskien kiinteän verkkoon pääsyn tukkumarkkinaa ja tukkutason laajakaistapalvelujen markkinaa. Määräaika lausuntojen antamiselle päättyi suomenkielisten osalta ja ruotsinkielisten osalta Viestintävirasto sai yhteensä 17 lausuntoa. Lausunnot löytyvät Viestintäviraston kotisivuilta: ml Relevantit hyödykemarkkinat Elisa Oyj (Elisa) katsoi, että metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteys eivät kuulu samalle markkinalle. Finnet-liitto Ry. (Finnet), Anvia Oyj (Anvia), Alajärven Puhelinosuuskunta (APO), SSP Yhtiöt Oy (SSP), PPO-Yhtiöt Oy (PPO) katsoivat, että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät tulisi sisältyä relevanttiin hyödykemarkkinaan. TeliaSonera Finland Oyj (Sonera) yhtyi Viestintäviraston johtopäätökseen, jonka mukaan metallijohdin- ja valokuitutilaajaverkon tuotteet kuuluvat samalle relevantille hyödykemarkkinalle. DNA Oy:llä (DNA), Digita Oy:llä (Digita) FiCom Ry.:llä (FiCom), Kilpailuvirastolla, Kuluttajavirastolla, Kuluttajaliitolla ja TDC Oy FINLAND (TDC) ei ollut huomautettavaa hyödykemarkkinoiden määrittelystä. Relevantit maantieteelliset markkinat Elisa katsoi, että kunta ei ole relevantti maantieteellinen markkina-alue. Maantieteellisessä markkina-alueen määrittelyssä tulisi käyttää riittävän pieniä maantieteellisiä 1 Komission suositus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla 2007/879/EY, EYVL L 344, , s Yhteenliittymisten ja yritysostojen seurauksena huomattava markkinavoiman asema koskee tällä hetkellä 28 teleyritystä. 3

4 4 (25) yksiköitä, jotta voidaan määritellä maantieteelliset alueet, joiden sisällä kilpailuolosuhteet ovat riittävän samanlaiset. Finnet katsoi, että maantieteelliset markkina-alueet tulisi määritellä siten, että ne eivät ole kuntarajoista riippuvia. Esimerkiksi määrittely voisi perustua aikaisemmin käytettyyn perinteisen toimialue -tason tietoon. TDC katsoi, että pääkaupunkiseudun osalta markkinaa olisi tarpeen tarkastella postinumeroalueittain. DNA:lla, Digita:lla, FiCom:illa, Kilpailuvirastolla, Kuluttajavirastolla, Kuluttajaliitolla ja Soneralla ei ollut huomautettavaa maantieteellisten markkinoiden määrittelystä. Huomattavan markkinavoiman yrityksen nimeäminen Finnet, Anvia, APO, SSP ja PPO katsoivat, että Finnet-liittoon kuuluvilla yrityksillä mukaan lukien Anvia, APO, SSP ja PPO ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa. Digita katsoi, että ainakaan tiheään asutuilla alueilla ei ole tarvetta huomattavan markkinavoiman yrityksen nimeämiseen. Elisa katsoi, että sillä ei ole huomattavan markkinavoiman asemaa pääkaupunkiseudulla tai muilla keskusta-alueilla. DNA:lla, FiCom:illa, Kilpailuvirastolla, Kuluttajavirastolla ja Kuluttajaliitolla, Sonera:lla, TDC:llä, ei lausunut huomattavan markkinavoiman yrityksen nimeämisestä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinalla tai tukkutason laajakaistapalvelujen markkinalla. Johtopäätökset kansallisesta kuulemisesta Viestintävirasto katsoo, ettei lausuntojen seurauksena ole tullut esille sellaista uutta lisätietoa, jonka perusteella olisi perusteltua muuttaa relevanttien hyödykemarkkinoiden tai relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinalla. Lausuntojen seurauksena ei ole myöskään tullut sellaista uutta lisätietoa, jonka perusteella olisi syytä muuttaa huomattavan markkinavoiman yrityksen arvioimisen perusteella tehtyjä johtopäätöksiä Kansainvälinen kuuleminen Viestintävirasto antoi komissiolle tiedoksi Viestintäviraston markkinaanalyysin huomattavasta markkinavoimasta kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla. Kansainväliselle kuulemiselle asetettu määräaika päättyi Komissiolla ei ollut huomautettavaa markkina-analyysistä. 3. LAAJAKAISTA- JA PUHEPALVELUJEN VÄHITTÄISMARKKINAT Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden kysyntä on johdettua kysyntää laajakaista- ja puhelinpalvelujen vähittäismarkkinoilta. Kiinteään verkkoon pääsyn markkinoiden tukkutuotteen tarjoaminen mahdollistaa sellaisille teleyritykselle, jolla on omat aktiivilaitteet mutta ei omaa liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa, laajakaista- ja puhelinpalvelujen tarjoamisen loppukäyttäjille. Teleyritys vuokraa laajakaista- ja puhelinpalvelujen vähittäistarjontaa varten tilaajayhteyden, tilaajatilaajayhteyden osan tai tilaajayhteyden yläkaistan toiselta teleyritykseltä, jolla on oma liityntä- ja tilaajayhteysverkko. Kiinteän verkon puhelinliittymien lukumäärä on vähentynyt 2000-luvun alusta alkaen ja kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinatuotteen merkitys kiinteän verkon puhelinpalvelujen tarjoamiseen vähittäismarkkinoilla on sitä myöden vähentynyt. Sen sijaan kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinatuotteen merkitys on edelleen suuri laajakaistapalvelujen tarjoamiseen vähittäismarkkinoilla. Laajakaistapalvelujen kautta on myös saatavilla puhelinpalveluja, joilla voidaan pääosin korvata kiinteän verkon puhelinpalvelujen vähittäismarkkinakysyntää. Myös matkaviestinverkon kautta tarjottavilla palveluilla voidaan korvata kiinteän verkon puhelinpalvelujen kysyntää. Siten

5 5 (25) voidaan katsoa, että mikäli kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden ennakkosääntely ei olisi perusteltua laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinakilpailun turvaamisen kannalta, ei ennakkosääntelyä voida pitää perusteltuna myöskään kiinteän verkon puhelinpalvelujen vähittäismarkkinakilpailun turvaamisen kannalta. Täten markkina-analyysissä arvioidaan ensisijaisesti ennakkosääntelyn tarpeellisuutta laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinakilpailun turvaamisen kannalta. Eri laajakaistatekniikoiden ja toteutustapojen kysynnän ja tarjonnan korvaavuutta laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla on tarkasteltu tarkemmin markkinaanalyysissä huomattavasta markkinavoimasta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla (dnro 350/9410/2011). Markkina-analyysissä Viestintävirasto on katsonut, että DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalle tarjottaville laajakaistapalveluille korvaavia vaihtoehtoja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla ovat kaapelimodeemiliittymät ja osittain korvaavia vaihtoehtoja FlashOFDM-, Wlan- ja Wi- MAX-tekniikalla toteutetut langattomat laajakaistapalvelut sekä matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelut Yleinen kehitys laajakaista- ja puhelinpalvelujen vähittäismarkkinoilla Teleyrityksiltä kerätyn tiedon mukaan vuoden 2011 kesäkuun lopussa Suomessa oli noin 1,57 miljoonaa kiinteän verkon laajakaistaliittymää ja noin 2,98 miljoonaa kuukausimaksullista matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. Samaan aikaan kiinteän verkon puhelinliittymiä oli noin 1,14 miljoonaa ja matkaviestinverkon liittymiä noin 8,78 miljoonaa. Kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrä on säilynyt suhteellisen tasaisena, vaikka osin loppukäyttäjät ovat vaihtaneet kiinteän verkon laajakaistaliittymiä matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiin. 4 Sen sijaan kiinteän verkon puhelinliittymien määrä on laskenut joka vuosi aina vuoden 2000 lopusta alkaen, ja matkaviestinverkon puhelinliittymät ovat korvanneet ne suurimmaksi osaksi 5. Kuviossa 1. on kuvattu kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja kiinteän verkon puhelinliittymien määrien kehitystä vuosina kpl Aika Kiinteän verkon laajakaistaliittymät Kiinteän verkon puhelinliittymät Kuvio 1: Kiinteän verkon laajakaista- ja puhelinliittymien määrän kehitys RELEVANTIT MARKKINAT 4.1. Relevantit hyödykemarkkinat kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkityksellisiin tuote- tai palvelumarkkinoihin kuuluvat tuotteet tai palvelut, jotka voidaan korvata toisillaan tai jotka ovat riittä- 4 Laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinakehitystä on arvioitu tarkemmin markkina-analyysissä huomattavasta markkinavoimasta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. 5 Kiinteän verkon puhelinpalvelujen vähittäismarkkinakehitystä on arvioitu tarkemmin Viestintäviraston markkinaanalyysissä huomattavasta markkinavoimasta kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla, ANALYYSI_KIINTEAAN_PUHELINVERKKOON_PAASYN_MARKKINOILLA_M1.pdf

6 6 (25) vässä määrin vaihdettavissa toisiinsa. Arvioinnissa otetaan huomioon tuotteiden tai palvelujen objektiiviset ominaisuudet, joiden vuoksi tuotteilla tai palveluilla voidaan tyydyttää kuluttajien jatkuvat tarpeet, hinta ja käyttötarkoitus, merkityksellisillä markkinoilla valitsevat kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne. Tuotteet tai palvelut, joita voidaan korvata toisilla tuotteilla tai palveluilla vain rajoitetusti, eivät kuulu samoille markkinoille. 6 Kysynnän korvattavuudella tarkoitetaan ostajan mahdollisuutta vaihtaa palveluntarjoajaa palvelun hinnan noustessa. Kysynnän korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla, onko markkinoilla kilpailevia tuotteita, joita asiakkaat voisivat helposti siirtyä käyttämään, jos kyseisen tuotteen hinta nousisi merkittävästi ja pysyvästi suhteessa muihin tuotteisiin. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkina-analyysissä ostajalla tarkoitetaan laajakaistapalvelua tarjoavaa palveluyritystä, jolla ei ole omaa liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa tarkasteltavalla alueella, ja palveluntarjoajalla verkkoyritystä, jolla on oma liityntä- ja tilaajayhteysverkko tarkasteltavalla alueella. Kysynnän korvattavuuden osalta tarkastellaan palveluyrityksen mahdollisuutta siirtyä nykyisen verkkoyrityksen tukkumarkkinatuotteen käytöstä, toisen verkkoyrityksen tukkutuotteen käyttämiseen ilman, että vaihtamisesta koituisi merkittäviä transaktiokustannuksia tai että teleyritys menettäisi vähittäismarkkina-asiakkaan vaihtamisen seurauksena. Ensiksi kysynnän korvaavuuden kannalta tarkastellaan sitä, onko tukkumarkkinoilla korvaavia tekniikoita, joihin palveluyritys voisi siirtyä, ja toiseksi sitä, onko palveluyrityksellä tosiasiallisia mahdollisuuksia siirtyä käyttämään kyseessä olevia tekniikoita. Tarjonnan korvattavuudella tarkoitetaan muiden kuin kyseisten tuotteiden valmistajien tai palveluja tarjoavien mahdollisuutta siirtyä heti tai lyhyellä aikavälillä näiden tuotteiden valmistukseen tai tarjontaan ilman huomattavia kustannuksia. Tarjonnan korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla kilpailevien yritysten markkinoille tuloa, jos arvioitavan tuotteen hinta nousee merkittävällä ja pysyvällä tavalla. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkina-analyysissä kyseisten tuotteiden valmistajilla tai palveluja tarjoavilla tarkoitetaan verkkoyrityksiä, jotka tarjoavat laajakaistatukkupalveluja ostajille. Ostajilla tarkoitetaan palveluyrityksiä, joilla itsellään ei ole omaa liityntäja tilaajayhteysverkkoa alueella. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden kysyntä on johdettua kysyntää laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilta. Vähittäismarkkinoiden kysynnän korvattavuuden tutkiminen on keskeinen osa kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden analysoimista, koska se antaa viitteitä tukkumarkkinoiden kysynnän rakenteesta. Mikäli jotkin tuotteet vähittäismarkkinoilla eivät ole loppukäyttäjien näkökulmasta toisiaan korvaavia, voidaan katsoa, etteivät näiden yhteyksien toteuttamiseen tarvittavat tukkutuotteet ole myöskään toisiaan korvaavia. Jos loppukäyttäjien näkökulmasta jotkin tuotteet vähittäismarkkinoilla ovat toisiaan korvaavia, on mahdollista, että näiden toteuttamiseen tarvittavat tukkutuotteet ovat myös toisiaan korvaavia. Tällöin tulee arvioitavaksi se, onko kilpaileville teleyrityksille tarjolla näitä yhteyksiä ja onko teleyrityksillä realistiset mahdollisuudet käyttää näitä korvaavia tukkutuotteita. Markkina-analyysissä huomattavasta markkinavoimasta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla Viestintävirasto on katsonut, että DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottaville laajakaistapalveluille korvaavia vaihtoehtoja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla ovat kaapelimodeemiliittymät ja osittain korvaavia vaihtoehtoja FlashOFDM-, Wlan- ja WiMAX-tekniikalla toteutetut langattomat laajakaistapalvelut sekä matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelut. Edelleen Viestintävirasto on katsonut, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ei ole tällä hetkellä DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle korvaavia tekniikoita. Siten relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetuista laajakaistatukkutuotteista. DSL- ja valokuituverkossa toteutetut laajakaistatukkutuotteet sisältävät myös kiinteistö- ja taloyhtiöliittymäratkaisut. DSL-tekniikalla toteutetussa laajakaistatukkutuotteessa käytetään metallijohtimista tilaajayhteyttä (jäljempänä 6 Komission ohjeet markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman arvioimista varten sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevassa yhteisön sääntelyjärjestelmässä 2002/C 165/03, EYVL C 165, , s. 11.

7 7 (25) metallijohdintilaajayhteys) ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetussa laajakaistatukkutuotteessa valokuidulla toteutettua tilaajayhteyttä (jäljempänä valokuitutilaajayhteys). Euroopan komissio on katsonut antamansa markkinasuosituksen perustelumuistiossa, että kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoihin voi kuulua niin metallijohdin- kuin valokuitutilaajayhteys mukaan lukien tilaajayhteyden välityskyky rinnakkaiskäyttöä varten. Komissio on myös katsonut, että tilaajayhteystuotteen vuokraaminen kaapelitelevisioverkosta ei ole tällä hetkellä teknologisesti mahdollista tai taloudellisesti kannattavaa siten, että kaapelitelevisioverkossa voitaisiin tarjota vuokralle tilaajayhteyttä vastaavaa tuotetta. 7 Viestintävirastolla ei ole myöskään tiedossa, että jokin teleyritys olisi vuokrannut kaapelitelevisioverkosta metallijohdin- tai valokuitutilaajayhteyden kaltaista tuotetta. Edellä esitetyn perusteella kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan korvattavuuden tarkastelu rajoitetaan ainoastaan metallijohdin ja valokuitutilaajayhteyksiin, tilaajayhteyksien osiin sekä tilaajayhteyden yläkaistaan. Kysynnän korvattavuus Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla ostajina toimivat puhelin- ja tiedonsiirtopalveluja loppuasiakkaille tarjoavat palveluyritykset ja palveluntarjoajina liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa omistavat alueelliset verkkoyritykset. Palveluyritys voi toimia jonkin verkkoyrityksen toimialueella vuokraamalla verkkoyritykseltä tilaajayhteyden, tilaajayhteyden osan, tilaajayhteyden yläkaistan tai jonkin muun näitä vastaavan tuotteen, minkä avulla ostaja voi tarjota puhelin- tai tiedonsiirtopalveluja loppuasiakkaille. Viestintävirasto analysoi kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinat vuosina Tuolloin Viestintävirasto katsoi, että kiinteän verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat pääsystä kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin laajakaistapalvelujen ja puheensiirtopalvelujen tarjoamiseksi. Relevantteihin hyödykemarkkinoihin Viestintävirasto katsoi kuuluvaksi 1) metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteydet, 2) metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyden osat sekä 3) metallijohdintilaajayhteyden välityskyvyt rinnakkaiskäyttöjä varten eli yläkaistat. Lisäksi markkinaan kuuluivat myös tilaajayhteyden käytössä tarpeelliset tuotteet ja laitetilat. Edelleen relevantteihin markkinoihin kuuluivat reservissä olevat metallijohdin ja valokuitutilaajayhteydet, jotka on rakennettu, mutta jotka eivät ole tällä hetkellä käytössä (ei kytketty). Korkein hallinto-oikeus on myös vahvistanut Viestintäviraston määritelmän relevanteista hyödykemarkkinoista 8. Teleyrityksiltä kerätyn tiedon mukaan vuoden 2010 lopussa oli käytössä noin 2,1 miljoonaa tilaajayhteyttä, joista noin 98 prosenttia oli toteutettu metallijohtimilla ja noin 2 prosenttia valokuidulla. Tilaajayhteyksistä noin 87 prosenttia oli tilaajayhteyden omistavan teleyrityksen omassa käytössä ja 13 prosenttia oli annettu vuokralle toiselle teleyritykselle. Lisäksi metallijohdintilaajayhteyksiä omistavat teleyritykset olivat vuokranneet noin tilaajayhteyden yläkaistaa. Yksittäisissä tapauksissa valokututilaajayhteyksistä oli vuokrattu eriytetyllä aallonpituudella toteutettu yhteys, joka voidaan rinnastaa metallijohtimisen yläkaistan kaltaiseen tuotteeseen 9. Valokuitutilaajayhteyksien käyttö on yleistynyt sitä mukaa, kun valokuitutilaajayhteysverkkoa on rakennettu. Vuoden 2010 lopussa oli rakennettu yhteensä noin valokuitutilaajayhteyttä, joista reilu puolet oli käytössä. Pääosa teleyrityksistä on rakentanut valokuitutilaajayhteysverkkoja alueille, joilla niillä on jo omistuksessaan metallijohtimista tilaajayhteysverkkoa. Valokuitutilaajayhteysverkkoja on kuitenkin myös 7 Komission suosituksen perustelumuistio ( _2007_1483_2.pdf). 8 Muuan muassa KHO /2/09. 9 Valokuidussa on mahdollista eriyttää yhteyksiä käyttämällä eri aallonpituuksia esimerkiksi WDM-tekniikalla, jolloin yksittäisessä valokuidussa voidaan tarjota useampia tilaajayhteyttä vastaavia tuotteita. Eri aallonpituuksien käyttö yksittäisissä valokuiduissa on tällä hetkellä yleisempää alue- ja runkoverkoissa, mutta aallonpituustekniikkaa on mahdollisuus käyttää myös tilaajayhteysverkoissa.

8 8 (25) rakennettu kilpailevien teleyritysten alueille erityisesti niiden teleyritysten toimesta, joiden omistamat metallijohdintilaajayhteysverkot sijaitsevat harvaan asutuilla seuduilla. Valokuitutilaajayhteysverkkoja rakennetaan sekä korvausrakennuksena metallijohdintilaajayhteysverkoille että myös uudisrakentamisena uusille asuinalueille. Noin 90 prosenttia metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteyksistä oli vakiintuneiden teleyritysten omistamia ja noin 10 prosenttia oli niiden kilpailevien teleyritysten omistamia. Valokuitutilaajayhteyksistä noin 96 prosenttia oli vakiintuneiden teleyritysten omistamia ja noin 4 prosenttia teleyritysten, joita ei ole nimetty huomattava markkinavoiman yrityksiksi millään maantieteellisellä markkina-alueella. Kun tarkastellaan vakiintuneiden teleyritysten rakentamien valokuitutilaajayhteyksien määrää, tilaajayhteyksistä noin 57 prosenttia oli rakennettu omille toimialueille ja noin 43 prosenttia oli rakennettu kilpailevien teleyritysten toimialueille. Erityisesti osa vakiintuneista teleyrityksistä rakentaa huomattavasti enemmän oman toimialueen ulkopuolelle kuin omalle toimialueelle. Investoinnit valokuitutilaajayhteysverkkoihin ovat olleet vuodesta 2008 suuremmat kuin mihinkään muuhun yksittäiseen yhteystekniikkaan. Teleyritysten Viestintävirastolle ilmoittamien arviolukujen perusteella investointeja valokuituverkkoihin tullaan myös edelleen kasvattamaan lähitulevaisuudessa. Samaan aikaan, kun investoinnit valokuituverkkoihin ovat kasvaneet, metallijohdinverkkoihin tehdyt investoinnit ovat laskeneet lähes kymmenesosaan siitä, mitä valokuituverkkoihin investoidaan. Vuonna 2010 yli 98 prosenttia investoinneista valokuitutilaajayhteysverkkoihin oli vakiintuneiden teleyritysten tekemiä ja noin 2 prosenttia teleyritysten, joita ei ole nimetty huomattavan markkinavoiman yrityksiksi millään maantieteellisellä markkina-alueella. Kuviossa 2. on kuvattu teleyritysten investointeja erilaisiin televiestintäverkkoihin vuosina Valokuituverkko Metallijohdinverkko Wlan-verkko WiMAX-verkko UMTS-verkko tuhatta euroa * 2012* Vuosi Kuvio 2: Teleyritysten investoinnit erilaisiin televiestintäverkkoihin ja ennuste investointien kehityksestä vuosille Markkina-analyysiin liittyvään kyselyyn teleyrityksiltä saamien vastauksien perusteella useilla teleyrityksillä, joilla ei ole omaa tilaajayhteysverkkoa, on ollut vaikeuksia alkaa tarjota laajakaistapalveluja loppuasiakkaille ja tulla siten alueellisille markkinoille alueilla, joissa tilaajayhteysverkon omistava teleyritys on korvannut metallijohdintilaajayhteydet valokuitutilaajayhteyksillä. Vaikeuksia on erityisesti perusteltu valokuitutilaajayhteyksien korkeilla vuokrahinnoilla, jotka eivät mahdollista laajakaistapalvelujen tarjoamista loppuasiakkaille taloudellisesti kannattavasti. Näissä tilanteissa kilpaileva teleyritys joutuu usein vetäytymään alueellisille markkinoille tulosta, koska se ei pysty kilpailemaan tilaajayhteysverkon omistavan teleyrityksen kanssa. Markkina-analyysiin liittyvään kyselyyn saaduissa vastauksissa laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla jo toimivat tilaajayhteyksiä vuokranneet teleyritykset ilmoittivat joutuneensa luopumaan loppuasiakkaistaan tilanteissa, joissa vakiintunut teleyritys oli korvannut metallijohdintilaajayhteyden valokuitutilaajayhteydellä. Tilaajayhteyksiä vuokranneet teleyritykset perustelivat kyseistä tilannetta liian korkeilla valokuitutilaa-

9 9 (25) jayhteyden vuokrahinnoilla, jotka ovat olleet niin korkeita, että tilaajayhteyttä vuokraava teleyritys ei ole voinut tarjota laajakaistayhteyspalvelua yhtä edullisesti loppuasiakkaille kuin ne olisivat voineet tarjota metallijohdintilaajayhteyttä vuokratessaan. Siten tilaajayhteysverkkoa omistavat teleyritykset ovat voineet vallata markkinoita kilpailijoilta takaisin itselleen korvaamalla metallijohdintilaajayhteydet valokuitutilaajayhteyksillä. Teleyrityksiltä saaduissa vastauksissa painottui erityisesti niiden teleyritysten huoli valokuitutilaajayhteyksien korkeista vuokrahinnoista, joilla ei ollut omaa alueellista tilaajayhteysverkkoa tai jotka vuokrasivat paljon tilaajayhteyksiä suhteessa omistamiinsa tilaajayhteyksiin. Pääosin tähän ryhmään kuuluvat teleyritykset toimivat niin sanotusti kokonaan uusina tai uusille alueellisille markkinoille tulijoina. Vastaavasti ne teleyritykset, jotka käyttivät ainoastaan omaa tilaajayhteysverkkoa ja jotka eivät lainkaan vuokranneet muilta teleyrityksiltä tilaajayhteyksiä, eivät nähneet valokuitutilaajayhteyksien vuokraamisessa mitään ongelmia. Nämä teleyritykset edustavat joukkoa, joilla on markkinaosuuksien perusteella vahva markkina-asema omilla toimialueillaan ja jotka eivät ole merkittävästi pyrkineet laajentamaan toimintaansa. Edellä esitetyn perusteella voidaan katsoa, että valokuitutilaajayhteydet ovat korvanneet ja ne myös tulevat lähitulevaisuudessa korvaamaan yhä enenevässä määrin metallijohdintilaajayhteyksiä sitä mukaa, kun uutta valokuitutilaajayhteysverkkoa rakennetaan joko uudisrakennuksena tai korvausrakennuksena metallijohdintilaajayhteysverkoille. Vastaavasti metallijohdintilaajayhteyksiä voidaan pitää vastavuoroisesti valokuitutilaajayhteyksiä korvaavina, koska monelle tilaajayhteyttä vuokranneelle teleyritykselle olisi riittänyt metallijohdintilaajayhteys laajakaistapalvelun tarjontaan loppuasiakkaille. Erityisesti uusille alueellisille markkinoille tuleville teleyrityksille oli ensisijaisen tärkeää saada vuokratuksi vähintään metallijohdintilaajayhteys, jotta ne olisivat edes päässeet markkinoille. Markkinoille tulevien teleyrityksien kantaa korostaa vielä se, että kesäkuun 2011 lopussa noin 92 prosenttia laajakaistayhteyksistä oli yhteysnopeudeltaan 24 Mbit/s tai sitä hitaampia. Yhteysnopeudeltaan 24 Mbit/s tai sitä hitaammat laajakaistaliittymät ovat toteutettavissa eri DSL-tekniikoilla käyttäen metallijohdintilaajayhteyksiä. Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, että relevantteihin hyödykemarkkinoihin kiinteän verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla sisältyvät 1) metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteydet, 2) metallijohdin- tai valokuitutilaajayhteyksien osat, 3) metallijohdintilaajayhteyksien välityskyky rinnakkaiskäyttöä varten (yläkaista), 4) valokuitutilaajayhteyksissä eriytetyllä aallonpituudella toteutetut yhteydet ja 5) laitetila, joka on tarpeen tilaajayhteyden käytössä tarpeellisten vähäisten laitteiden sijoittamista varten. Tilaajayhteystuotteeksi tai tilaajayhteystuotteeseen olennaisesti liittyväksi tuotteeksi katsotaan kuuluvaksi kaikki sellaiset tilaajayhteysverkkoon liittyvät tuotteet ja palvelut, joita kilpailevat teleyritykset tarvitsevat saadakseen tilaajayhteyden tai sen osan käyttöönsä. Sääntelyn piiriin kuuluvia keskeisiä tilaajayhteystuotteita ovat siten muun muassa tilaajayhteyden kytkentä sekä kuukausivuokra. Tarjonnan korvattavuus Tarjonnan korvattavuudella tarkoitetaan muiden kuin kyseisten tuotteiden valmistajien tai palveluja tarjoavien mahdollisuutta siirtyä heti tai lyhyellä aikavälillä näiden tuotteiden valmistukseen tai tarjontaan ilman huomattavia kustannuksia. Tarjonnan korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla kilpailevien yritysten markkinoille tuloa, jos arvioitavan tuotteen hinta nousee merkittävällä ja pysyvällä tavalla. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla palveluja tarjoavilla tarkoitetaan tilaajayhteysverkon omistavia alueellisia verkkoyrityksiä. Tilaajayhteysverkon rakentamiseen liittyy merkittäviä kiinteitä investointikustannuksia. Uusien tarjoajien mahdollisuus siirtyä tarjoamaan laajamittaisesti kiinteään verkkoon pääsyn markkinoiden tilaajayhteyksiä on varsin rajallinen lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna ilman, että tarjoajalla on jo olemassa olevaa televerkkoa alueella tai alueen lähettyvillä. Tilaajayhteyksien rakentamista voidaan pitää teknis-taloudellisesti kannattavana erityisesti suurasiakkaiden, uusien asuntoalueiden tai isojen taloyhtiöiden kohdalla, jolloin kilpailijoille voi olla järkevää rakentaa omia tilaajayhteyksiä vuokrattujen yhteyksien sijaan.

10 10 (25) Tällaisilla kilpailijoilla, jotka rakentavat omaa tilaajayhteysverkkoa, on yleensä tilaajayhteysverkkoa tai liityntäpiste omaan televerkkoonsa lähialueella. Tällaisissa tapauksissa kilpailijoilla on myös mahdollisuus vähäisessä määrin rakentaa yksittäisiäkin tilaajayhteyksiä teknis-taloudellisesti kannattavasti. Viestintäviraston keräämien markkinatietojen perusteella tilaajayhteysverkon rakentaminen kilpailijoiden alueelle on vielä ollut hyvin vähäistä ja kilpailijat ovat rakentaneet uusia valokuitutilaajayhteysverkkoja pääosin suurimpiin kaupunkikeskuksiin. Kilpailijat pääosin rakentavat ainoastaan valokuitutilaajayhteysverkkoja, kun vakiintuneet teleyritykset rakentavat vielä jossain määrin myös metallijohdintilaajayhteysverkkoa. Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, että olemassa olevien metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteysverkkojen toisinnettavuus kilpailevien teleyritysten toimesta ei ole mahdollista lyhyellä aikavälillä. Siten kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla ei voida katsoa olevan riittävässä määrin tarjonnan korvattavuutta, jolla olisi merkitystä hyödykemarkkinoiden määrittelyssä. Yhteenveto relevanteista hyödykemarkkinoista kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Viestintävirasto katsoo, että kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla relevantteihin hyödykemarkkinoihin katsotaan kuuluvaksi 1) metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteydet, 2) metallijohdin- tai valokuitutilaajayhteyksien osat, 3) metallijohdintilaajayhteyksien välityskyky rinnakkaiskäyttöä varten (yläkaista), 4) valokuitutilaajayhteyksissä eriytetyllä aallonpituudella toteutetut yhteydet ja 5) laitetila, joka on tarpeen tilaajayhteyden käytössä tarpeellisten vähäisten laitteiden sijoittamista varten. Tilaajayhteystuotteeksi tai tilaajayhteystuotteeseen olennaisesti liittyväksi tuotteeksi katsotaan kuuluvaksi kaikki sellaiset tilaajayhteysverkkoon liittyvät tuotteet ja palvelut, joita kilpailevat teleyritykset tarvitsevat saadakseen tilaajayhteyden tai sen osan käyttöönsä. Sääntelyn piiriin kuuluvia keskeisiä tilaajayhteystuotteita ovat siten muun muassa tilaajayhteyden kytkentä sekä kuukausivuokra. Esimerkiksi taloyhtiöiden sisäkaapelointi ei sisälly kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden tuotteeseen, mikäli ne ovat taloyhtiöiden omistamia tai hallinnoimia. Viestintämarkkinalaissa tilaajayhteydellä tarkoitetaan kiinteän puhelinverkon osaa, joka on käyttäjän liittymän ja sellaisen laitteen välillä, jolla voidaan ohjata viestejä. Metallijohdintilaajayhteydellä tarkoitetaan tilaajayhteyttä, josta ainakin osa on toteutettu metallijohtimella. Valokuitutilaajayhteydellä tarkoitetaan tilaajayhteyttä, joka on kokonaan toteutettu valokuitukaapeloinnilla. Kuviossa 3. on esitetty esimerkinomaisesti relevantteihin hyödykemarkkinoihin kuuluvia osia erilaisissa tilaajayhteysverkoissa sekä eri toteutustavoilla että tekniikoilla. Metallijohdintilaajayhteys tai sen yläkaista (kuviossa mustalla viivalla merkityt yhteydet) sisältää fyysisen yhteyden verkkoyrityksen keskuksessa tai jakamossa, joka on keskuksen ja loppukäyttäjän välisellä tilaajayhteyden reitillä, sijaitsevalta aktiivilaitteelta tai kytkentärimalta aina tilaajayhteyttä käyttävän teleyrityksen loppuasiakkaalle asti. Point-to-Point-tekniikalla (kuviossa kirjainnumeroyhdistelmällä P2P merkityt yhteydet) toteutetuissa tilaajayhteysverkoissa valokuitutilaajayhteys on samankaltainen suhteessa metallijohdintilaajayhteyteen. Point-to-Point-tekniikalla toteutetuissa tilaajayhteysverkoissa tilaajayhteystuote sisältää eriytetyn fyysisen yhteyden (valokuitu tai valokuitupari) verkkoyrityksen keskuksessa tai jakamossa, joka on keskuksen ja loppukäyttäjän välisellä tilaajayhteyden reitillä, sijaitsevalta aktiivilaitteelta, kytkentäpaneelilta tai kytkentäpaneelia vastaavalta liitoskohdalta 10 aina tilaajayhteyttä käyttävän teleyrityksen loppuasiakkaalle asti. Myös Passive Optical Network-tekniikalla (kuviossa kirjainyhdistelmällä PON merkattu yhteys) toteutetuissa tilaajayhteysverkoissa voidaan eriyttää loppukäyttäjälle oma fyysinen valokuitutilaajayhteys niissä jakamois- 10 Tähän mukaan lasketaan kytkentäpaneelin mahdollistamat liityntäkohdat, joissa tilaajayhteys voidaan liittää ja reitittää tilaajayhteyttä käyttävän teleyrityksen verkkoon ilman, että valokuitua tarvitsee katkaista ja hitsata uudelleen liitoksen tekemiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa tilanteita, joissa tilaajayhteyden liittäminen voidaan tehdä jakamossa valokuitukytkentäkaapelilla.

11 11 (25) sa, joissa verkkoyrityksen keskukselta tulevan fyysisen yhteyden jakaminen yksittäisille loppukäyttäjille on tehty siten, että valokuidut on päätelty jakamossa ennen niiden liittämistä kytkentäkaapeleilla passiiviseen jaottimeen. Myös Passive Optical Network-tekniikalla toteutetuissa tilaajayhteysverkoissa valokuitutilaajayhteys on muodostettu verkkoyrityksen keskuksella tai jakamossa, joka on keskuksen ja loppukäyttäjän välisellä tilaajayhteyden reitillä, sijaitsevalta aktiivilaitteelta tai kytkentäpaneelilta aina tilaajayhteyttä käyttävän teleyrityksen loppuasiakkaalle asti. Passive Optical Network-tekniikalla toteutetuissa tilaajayhteysverkoissa tilaajayhteyden kaltainen tuote on kuitenkin toteutettu käyttämällä aallonpituustekniikkaa siten, että yksittäiselle loppuasiakkaalle osoitetaan muista yhteyksistä eriytetty aallonpituus. Passive Optical Network-tekniikalla (katso kuvio 4.) toteutetuissa tilaajayhteysverkoissa voi yhden valokuidun sisällä olla käytössä useampia aallonpituudella eriytettyjä yhteyksiä esimerkiksi niin, että verkkoyrityksen keskukselta fyysisessä valokuidussa on useampia aallonpituudella toisistaan eriytettyjä yhteyksiä, jotka ohjataan keskuksen ja loppuasiakkaan välissä olevassa jakamossa/jakamoissa passiivisella jaottimella loppuasiakaskohtaisiin fyysisiin kuituihin. Kuvio 3: Esimerkinomainen kuva kiinteän verkon tukkumarkkinoiden tukkutuotteen eri käyttötarkoituksista ja käyttökohteista.

12 12 (25) Kuvio 4: Esimerkinomainen kuva Passive Optical Network-tekniikalla toteutetuista tilaajayhteyksistä. Tilaajayhteyden kaltainen tuote on toteutettu käyttämällä aallonpituustekniikkaa siten, että yksittäiselle loppuasiakkaalle osoitetaan muista yhteyksistä eriytetty aallonpituus. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden osalta kilpailevalla operaattorilla tulee olla mahdollisuus tuoda omat aktiivilaitteensa riippuen tilaajayhteysverkon teknologisesta toteutustavasta ja fyysisestä vapaasta tilasta joko verkkoyrityksen keskukseen tai jakamoon, josta kilpailevalla teleyrityksellä on mahdollisuus vuokrata tilaajayhteys loppuasiakkaalle asti (kuviossa nämä kohdat on merkitty kirjainyhdistelmällä Entrant). Edelleen kilpailevalla teleyrityksellä on tällöin mahdollisuus vuokrata HMVyrityksen keskuksessa tai katujakamossa sijaitsevalta aktiivilaitteelta yhteys omaan verkkoonsa ennakkosäänneltyä paikallistason kiinteää yhteyttä käyttäen 11 tai tuoda oma yhteys keskukseen tai jakamoon Relevantit maantieteelliset markkinat kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkityksellinen maantieteellinen markkina muodostuu alueesta, jolla asianomaiset yritykset osallistuvat kyseisten tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseen ja kysyntään, ja jolla kilpailuolosuhteet ovat samanlaiset tai riittävän samankaltaiset, ja joka voidaan erottaa lähialueista, joilla kilpailuolosuhteet ovat selvästi erilaiset. 12 Eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (European Regulators Group, ERG) yhteiseen näkemyksen mukaan maantieteellisten markkinoiden määrittely voidaan tehdä kolmeportaisesti: 1. Maantieteellisten markkinoiden määrittelyn kannalta sääntelyviranomaisen tulee ensiksi arvioida ovatko kilpailuolosuhteet alueellisilla markkinoilla siinä määrin riittävän homogeeniset, että markkinamäärittely, markkina-analyysi ja velvoitteiden asettaminen kansallisella tasolla on perusteltua. Jos alueellisten markkinoiden kilpailuolosuhteet poikkeavat toisistaan, tulee sääntelyviranomaisen seuraavaksi tarkastella maantieteellisiä markkinoita kansallista markkinaa tarkemmalla tasolla. 2. Kansallista markkinaa tarkemman tason tarkastelun ensisijaisena lähtökohtana on määritellä sovelias maantieteellistä aluetta kuvaava yksikkö, johon maantieteellisten markkinoiden arviointi perustuu. Maantieteellinen yksikkö voi perustua poliittisiin tai hallinnollisiin maantieteellisiin rajoihin tai vakiintuneen teleyrityksen verkkorakenteeseen. Maantieteellisen yksikön tulee täyttää seuraavat kriteerit: 11 Viestintävirasto on kohdistanut ennakkosääntelyä paikallistason kiinteisiin yhteyksiin. Markkina-analyysi ja päätökset huomattavasta markkinavoimasta kiinteiden yhteyksien paikallisosien tukkumarkkinoilla on luettavissa viraston sivuilla: 12 Komission ohjeet markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman arvioimista varten sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevassa yhteisön sääntelyjärjestelmässä 2002/C 165/03, EYVL C 165, , s. 13.

13 13 (25) i) yksiköiden tulee olla toisensa poissulkevia ja kansallista yksikköä pienempiä; ii) kaikkien relevanttien teleyritysten verkkorakenteet ja tarjotut palvelut on oltava yhdistettävissä valittuun yksikköön; iii) yksiköllä tulee olla selkeät ja pysyväisluontoiset rajat; iv) yksikön tulee olla riittävän pieni, jotta kilpailuolosuhteiden ei voida katsoa merkittävästi muuttuvan yksikön sisällä, mutta samalla yksikön tulee olla riittävän suuri, jotta se ei muodosta teleyrityksille ja sääntelyviranomaiselle estettä luovuttaa, kerätä ja analysoida tietoja. 3. Kolmannessa vaiheessa arvioidaan alueiden homogeenisuutta ja määritetään homogeeniset alueet valittuun maantieteellisen yksikkötason tietoon perustuen. Alueellisten markkinoiden homogeenisuutta tai eroavaisuutta voidaan arvioida markkinoille tulon esteiden, tarjoajien määrän, markkinaosuuksien ja hintojen perusteella. Lisäksi arviointi voi perustua myös markkinointi- ja myyntistrategioihin, laatu- ja toimivuustekijöihin sekä kysynnän luonteeseen. 13 Edellä esitettyjen periaatteiden perusteella Viestintävirasto katsoo, että kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla alueelliset markkinat poikkeavat toisistaan muun muassa kilpailijoiden lukumäärän, suurimman teleyrityksen markkinaosuuden sekä hintojen perusteella, ja siten maantieteellisiä markkinoita tulee tarkastella kansallisia markkinoita tarkemmalla tasolla. Vuosina tekemässään markkina-analyysissä Viestintävirasto määritteli kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla relevantit maantieteelliset markkinat perinteisten teleyritysten toimialuetason tietoon perustuen. Toimialuetason markkinatieto ei mahdollista perinteistä toimialuetta tarkemman maantieteellisen markkinan määrittelyä. Tämä muodostuu ongelmaksi erityisesti tilanteissa, joissa alueelliset markkinat eroavat tarkasteltavan perinteisen toimialueen sisällä. Siten on tarpeellista kerätä markkinatietoja toimialuetasoa tarkemmalla tasolla. Viestintävirasto katsoo, että maantieteellisenä yksikkönä kunta täyttää edellä mainitut maantieteelliselle yksikölle asetetut kriteerit. Maantieteellisenä yksikkönä kunta muodostaa selkeästi rajatun alueelliseen yksikön. Kunnat ovat yksikköinä toisensa poissulkevia ja tällöin kerättävät tiedot ja annettavat päätökset on kohdistettavissa selvästi rajatuille hallinnollisille alueille. Kaikkien yritysten kiinteän verkon rakenteet on lisäksi mahdollista kohdistaa kunnittain, ja siten eri verkkojen päällekkäisyyttä on helpompi arvioida. Vaikka tulevaisuudessa kuntia yhdistyy toisiinsa ja kuntarajat muuttuvat, kuntien rajoja voidaan kuitenkin pitää riittävän pysyväisluontoisina. Kunta on yleisesti yksikkönä riittävän pieni, jotta kilpailuolosuhteiden ei voida katsoa merkittävästi muuttuvan yksikön sisällä, mutta samalla kunta on yksikkönä riittävän suuri, jotta se ei muodosta yrityksille ja sääntelyviranomaiselle suurta taakkaa luovuttaa, kerätä ja analysoida tietoja. Kunta yksikkönä mahdollistaa myös mahdollisten velvoitteiden asettamisen maantieteellisesti yksiselitteiselle alueelle. Viestintävirasto on määrittänyt relevantit maantieteelliset markkinat pääsääntöisesti kuntatason tietoon perustuen. Tilanteet, joissa kuntia on yhdistynyt toisiinsa tai joissa kunnan sisällä on toiminut markkinaosuudella laskettuna kaksi lähes tasavahvaa teleyritystä, Viestintävirasto on vielä katsonut tarpeelliseksi selvittää kunnan sisäistä kilpailutilannetta ja mahdollista tilaajayhteysverkkojen päällekkäisyyttä postinumeroaluetason tietoon pohjautuen seitsemässä kunnassa. Kuntatason 14 tietoon perustuen relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyssä on käytetty seuraavia kumulatiivisia kriteereitä: 13 ERG Common Position on Geographic Aspects of Market Analysis (definition and remedies), 14 Seitsemän kunnan (Kontiolahti, Korsnäs, Maalahti, Nummi-Pusula, Pedersöre, Pyhtää ja Raasepori) osalta maantieteellisten markkinoiden määrittäminen on tehty kuntatasoa tarkemmalla tasolla.

14 14 (25) i) kunnat muodostavat fyysisesti yhtenäisen maantieteellisen markkinaalueen; ii) tilaajayhteyksien määrällä mitattuna alueen markkinajohtajan markkinaosuus samaan alueeseen kuuluvissa kunnissa on lähes yhtä suuri (± 10 %); iii) alueeseen kuuluvissa kunnissa omia tilaajayhteyksiä omistavien kilpailevien teleyritysten lukumäärä on lähes yhtä suuri (± 1 teleyritystä). Edellä esitettyjen kriteerien perusteella voidaan erotella riittävässä määriin toisistaan poikkeavat alueelliset markkinat. Kaiken kaikkiaan edellä esitetyillä kriteereillä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla on eroteltavissa 111 toisistaan eroavaa alueellista markkinaa Yhteenveto relevanteista markkinoista Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla relevantit hyödykemarkkinat sisältyvät: 1) metallijohdin- ja valokuitutilaajayhteydet, 2) metallijohdin- tai valokuitutilaajayhteyksien osat, 3) metallijohdintilaajayhteyksien välityskyky rinnakkaiskäyttöä varten (yläkaista), 4) valokuitutilaajayhteyksissä eriytetyllä aallonpituudella toteutetut yhteydet ja 5) laitetila, joka on tarpeen tilaajayhteyden käytössä tarpeellisten vähäisten laitteiden sijoittamista varten. Tilaajayhteystuotteeksi tai tilaajayhteystuotteeseen olennaisesti liittyväksi tuotteeksi katsotaan kuuluvaksi kaikki sellaiset tilaajayhteysverkkoon liittyvät tuotteet ja palvelut, joita kilpailevat teleyritykset tarvitsevat saadakseen tilaajayhteyden tai sen osan käyttöönsä. Sääntelyn piiriin kuuluvia keskeisiä tilaajayhteystuotteita ovat siten muun muassa tilaajayhteyden kytkentä sekä kuukausivuokra. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla relevantit maantieteelliset markkinat muodostuvat 111 toisistaan eroavasta alueellisesta maantieteellisestä markkinasta MARKKINAVOIMAN TARKASTELU 5.1. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden merkitys Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinat ovat edelleen alueelliset. Vakiintuneilla teleyrityksillä on suuri markkinaosuus kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla liitteen 1. mukaisilla alueilla. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla vakiintuneiden teleyritysten markkinaosuuksien mediaani oli vuoden 2010 lopussa 89 prosenttia. Pääasiassa niillä on myös suuri markkinaosuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Esimerkiksi laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla vakiintuneiden teleyritysten markkinaosuuden mediaani oli 76 prosenttia. Siten laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoihin vaikuttaa merkittävästi suurimman vertikaalisesti integroituneen teleyrityksen 17 markkinavoima edellä mainituilla tukkumarkkinoilla. Yleisesti voidaan todeta, että jos vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on korkea markkinaosuus kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla, sillä on myös korkea markkinaosuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden tarkoituksena on mahdollistaa uusien teleyritysten markkinoille tulo niin laajakaista- ja puhepalvelujen vähittäismarkkinoille kuin myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoille sekä edistää näiden markkinoiden kilpailua. Lisäksi kiinteään verkkoon pääsyn markkinoiden tarkoituksena on myös edistää kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden kilpailua sitä myöden, kun uudet markkinoille tulleet yritykset ovat vakiinnuttaneet toimintansa vähittäismarkkinoilla ja tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja aloittaneet investointinsa omiin liityntä- ja tilaajayhteysverkkoihinsa. 15 Alueelliset markkinat ja niihin sisältyvät kunnat on eroteltu liitteessä Alueelliset markkinat ja niihin sisältyvät kunnat on eroteltu liitteessä Vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka toimii usealla tuotantoportaan tasolla alkutuotannosta lopputuotteen tarjoamiseen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa teleyritys hallinnoi verkkoa verkko-operaattorina ja vastaa vähittäismyynnistä palveluoperaattorina loppuasiakkaille.

15 15 (25) Kiinteään verkon pääsyn tukkumarkkinatuotteen käytön kehitys Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinatuotteen kysyntä on vähentynyt jossain määrin viime vuosina. Vuoden 2011 kesäkuun lopussa muille teleyrityksille oli vuokrattu yli tilaajayhteyttä tai tilaajayhteyden yläkaistaa, mikä oli noin tilaajayhteyttä vähemmän kuin vuoden 2008 kesäkuun lopussa, jolloin käytettiin kaikkein eniten tilaajayhteyksiä. Samaan aikaan liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa omistavilla teleyrityksillä oli omassa laajakaistakäytössään noin tilaajayhteyttä, mikä oli lähes tilaajayhteyttä vähemmän kuin vuoden 2008 kesäkuun lopussa. Kaiken kaikkiaan vuoden 2011 kesäkuun lopussa lähes 30 prosenttia käytöstä olevista tilaajayhteyksistä oli vuokrattu toiselta teleyritykseltä. Kuviossa 5. on esitetty erilaisten kiinteään verkkoon pääsyn markkinoihin liittyvien tukkutuotteiden käytön kehittymistä vuosina kpl Aika Teleyrityksien omassa käytössä olevat tilaajayhteydet Muille teleyrityksille vuokratut yläkaistat Muille teleyrityksille vuokratut tilaajayhteydet Muille teleyrityksille vuokratut bitstream yhteydet Kuvio 5: Teleyrityksen omassa laajakaistakäytössä olevat tilaajayhteydet ja muille teleyrityksille vuokratut tukkutuotteet vuosina Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla on edelleen merkittävä vaikutus laajakaista- ja puhelinpalvelujen vähittäismarkkinakilpailun syntymisen ja kilpailun säilyttämisen kannalta. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden merkitys laajakaista- ja puhelinpalvelujen vähittäismarkkinoille voi kuitenkin tulevaisuudessa pienentyä, jos kilpailevilla teleyrityksillä on riittävät mahdollisuudet investoida omiin valokuitutilaajayhteysverkkoihinsa tai muihin vastaaviin verkkoihin, jotta ne voivat korvata nykyisin vuokraamansa tilaajayhteydet Markkinavoiman tarkastelu alueellisilla markkinoilla Tämän markkina-analyysin yhteydessä Viestintävirasto on selvittänyt kilpailua kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla kuntatason tietoon perustuen, ja määrittänyt siten myös relevantit maantieteelliset markkinat kuntatason tietoon perustuen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erityisen suuri markkinaosuus yli 50 prosenttia on jo sellaisenaan osoitus määräävän aseman olemassaolosta, ellei ole kyse poikkeuksellisista olosuhteista. Yrityksen, jonka markkinaosuus on suuri, voidaan olettaa omaavan huomattavaa markkinavoimaa eli olevan määräävässä asemassa, jos sen markkinaosuus on ollut pidemmän aikaa vakaa. Se, että markkinoilla huomattavaa voimaa omaava yritys menettää vähitellen markkinaosuuttaan, saattaa hyvinkin merkitä sitä, että kilpailu markkinoilla lisääntyy, mutta siitä huolimatta voidaan havaita huomattava markkinavoima. 18 Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla vakiintuneilla teleyrityksillä on ollut suuri markkinaosuus niin laajakaistapalvelujen vähittäis- kuin myös tukkumarkkinoilla. Vakiintuneiden teleyrityksien markkinaosuudet ovat kuitenkin vähitellen pienentyneet vuoden 1993 jälkeen, jolloin alueelliset markkinat vapautettiin kilpailulle. Edelleen 18 Komission ohjeet markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman arvioimista varten sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevassa yhteisön sääntelyjärjestelmässä 2002/C 165/03, EYVL C 165, , s. 11.

16 16 (25) useilla alueilla vakiintuneilla teleyrityksillä on yli 50 prosentin markkinaosuus. Yli 50 prosentin markkinaosuutta voidaan pitää yhtenä maantieteellisten markkina-alueiden jaotteluperusteena markkinavoiman arvioinnissa. Verkkokilpailun kannalta on olennaista, että markkinoilla on mahdollisimman monta teleyritystä, joilla on käytössään omaa liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa alueella. Siten kilpailijoiden lukumäärää, joilla on käytössään omaa liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa alueella, voidaan pitää toisena maantieteellisten markkina-alueiden jaotteluperusteena markkinavoiman arvioinnissa. Edellä esitettyjen markkinavoiman jaotteluperusteiden perusteella kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla maantieteelliset markkina-alueet voidaan jakaa kahteen eri tarkasteluryhmään 19 : 1. Maantieteelliset markkina-alueet, joissa suurimmalla vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla yli 50 prosentin markkinaosuus 20. Tarkasteluryhmään 1. kuuluvat seuraavat maantieteelliset markkinaalueet: 1 15, 17 20, 22 23, 26, 28 35, 38 54, 56 60, ja Maantieteelliset markkina-alueet on ilmoitettu liitteessä Maantieteelliset markkina-alueet, joissa suurimmalla vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla yli 50 prosentin markkinaosuus, mutta laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla alle 50 prosentin markkinaosuus. Tarkasteluryhmään 2. kuuluvat seuraavat maantieteelliset markkinaalueet: 16 (Lestijärvi), 21 (Pedersöre, TeliaSonera Finland Oyj:n oman verkon alue 21 ), 24 (Korsnäs, TeliaSonera Finland Oyj:n oman verkon alue), 25 (Maalahti, Anvia Oyj:n oman verkon alue), 27 (Närpiö), 36 (Polvijärvi), 37 (Kontiolahti, Elisa Oyj:n oman verkon alue), 55 (Laukaa), 61 (Kitee) ja 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa). Markkinaosuudet, kilpailevien teleyritysten lukumäärä ja vuokrattujen tukkutuotteiden määrä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla Vuoden 2010 lopussa kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla kaikilla vakiintuneilla teleyrityksillä oli yli 50 prosentin markkinaosuus 22 liitteen 1. mukaisilla maantieteellisillä markkina-alueilla. Markkinaosuudet vaihtelivat reilusta 50 prosentista aina 100 prosenttiin ja markkinaosuuksien mediaani oli 89 prosenttia. Kunkin paikallisen teleyrityksen markkinaosuuden voidaan katsoa olevan edelleen niin korkea, että se on yksinään vahva osoitus huomattavan markkinavoiman olemassaolosta. Vakiintuneilla teleyrityksillä on myös korkea markkinaosuus kiinteän verkon laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla poikkeuksena teleyritykset, jotka toimivat tarkasteluryhmään 2. kuuluvilla alueilla. Laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla markkinaosuuksien mediaani on 76 prosenttia. Viestintäviraston aiemmat huomattavan markkinavoiman markkina-analyysit kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla ovat perustuneet perinteisten teleyritysten toimialuetason tietoon, joten virastolla ei ole käytettävissä markkinaosuustietoja kunnittain aikaisemmilta vuosilta. Kuitenkin vuoden 2007 lopussa kaikilla vakiintuneilla teleyrityksillä oli yli 90 prosentin markkinaosuus omalla toimialueellaan. Markkinaosuudet eivät olleet merkittävästi muuttuneet vuoden 2004 helmikuun tilanteesta, jol- 19 Maantieteellisten markkina-alueiden tarkasteluryhmät ja niiden tunnusluvut on esitetty tarkemmin liitteessä Markkinaosuuksissa on huomioitu oma tarjonta, jolloin tukkutason laajakaistapalvelujen tukkumarkkinaosuus huomioi myös vähittäismarkkinan kilpailutilanteen. 21 Oman verkon alueella tarkoitetaan tässä aluetta, jolla teleyrityksellä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen asti. 22 Yrityskohtaiset markkinaosuudet markkina-alueilla on kuvattu liitteessä 1.

17 17 (25) loin kaikilla vakiintuneilla teleyrityksillä oli yli 95 prosentin markkinaosuus omalla toimialueellaan. Siten voidaan yleisesti todeta, että markkinaosuudet ovat muuttuneet kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla varsin hitaasti. Maantieteellisillä markkina-alueilla 21 (Pedersöre, TeliaSonera Finland Oyj:n oman verkon alue), 24 (Korsnäs, TeliaSonera Finland Oyj:n oman verkon alue), 25 (Maalahti, Anvia Oyj:n oman verkon alue), 36 (Polvijärvi), 37 (Kontiolahti, Elisa Oyj:n oman verkon alue), 55 (Laukaa) ja 61 (Kitee) tilaajayhteyksien vuokraamisella HMVyritykseltä on merkittävä vaikutus vähittäismarkkinakilpailuun. Jokaisella alueella vähintään 13 prosenttia kaikista alueella käytössä olevista tilaajayhteyksistä oli vuokrattu HMV-yritykseltä. Myös markkina-alueella 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) tilaajayhteyksien vuokraaminen oli vielä merkitsevää vähittäismarkkinakilpailulle ja alueella noin 8 prosenttia käytössä olevista tilaajayhteyksistä oli vuokrattu HMVyritykseltä. Suurelta osin alueen vähäisen tilaajayhteyksien käytön selittää se, että alueella toimii HMV-yrityksestä riippumaton teleyritys, joka omistama alueella kattavan kaapelitelevisioverkon. Maantieteellisillä markkina-alueilla 16 (Lestijärvi) ja 27 (Närpiö) tilaajayhteyksien vuokraamisella HMV-yritykseltä ei ollut merkittävä vaikutus vähittäismarkkinakilpailuun. Kyseisillä alueilla alle 5 prosenttia kaikista alueella käytössä olevista tilaajayhteyksistä oli vuokrattu HMV-yritykseltä. Suurelta osin alueiden vähäistä tilaajayhteyksien käyttöä selittää se, että alueella toimii HMV-yrityksestä riippumaton verkkoosuuskunta, joka omistaa alueella valokuidulla toteutetun liityntä- ja tilaajayhteysverkon. Verkko-osuuskuntien verkkoihin on teleyrityksillä vapaa pääsy tarjoamaan laajakaistapalveluja loppuasiakkaille eli ne toimivat niin sanotusti "open access" - periaatteella. Vaikka kummallakin markkina-alueella toimii verkko-osuuskunta, on HMV-yrityksen markkinaosuus kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla pysynyt yli 60 prosentissa ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoillakin yli 40 prosentissa. Vähittäismarkkinaosuus on varsin korkea huomioiden se, että HMV-yritys ei tarjoa laajakaistapalveluja vähittäisasiakkaille kummankaan alueen verkko-osuuskunnan verkossa. Maantieteellisillä markkina-alueilla 16 (Lestijärvi), 24 (Korsnäs, TeliaSonera Finland Oyj:n oman verkon alue) ja 55 (Laukaa) jokaisessa kunnassa toimii ainoastaan kaksi teleyritystä, joilla on käytössään omaa tilaajayhteysverkkoa. Maantieteellisillä markkina-alueilla 21 (Pedersöre, TeliaSonera Finland Oyj:n oman verkon alue), 25 (Maalahti, Anvia Oyj:n oman verkon alue), 27 (Närpiö), 36 (Polvijärvi), 37 (Kontiolahti, Elisa Oyj:n oman verkon alue), 61 (Kitee) ja 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) toimii vähintään kolme teleyritystä, joilla on käytössään omaa tilaajayhteysverkkoa. Tilaajayhteyksien kytkentä- ja kuukausimaksujen kehitys Metallijohtimisten tilaajayhteyksien kytkentämaksut ovat alentuneet pääasiassa vuosittain ja lokakuussa 2011 tilaajayhteyden kytkentämaksun painotettu keskiarvo oli noin 100 euroa. Sen sijaan kuukausimaksujen hintataso on pysynyt ennallaan ja se on jopa jossain määrin noussut vuoden 2008 jälkeen 23. Kytkentämaksujen alentumiseen ovat vaikuttaneet erityisesti Viestintäviraston toimenpiteet kytkentämaksujen hintojen saattamiseksi kustannussuuntautuneelle tasolle. Vuoden 2008 jälkeen, kun Viestintävirasto on erityisesti kohdistanut toimenpiteitä korkeisiin kytkentämaksuihin ja vaatinut niiden alentamista, HMV-yritykset ovat samalla nostaneet kuukausimaksuja, jolloin kokonaiskustannukset tilaajayhteyden vuokraamisesta eivät ole keskimäärin alentuneet. Kuviosta 6 näkyy selkeästi, kuinka tilaajayhteyden painotettu keskimääräinen kuukausittainen kokonaiskustannus on säilynyt lähes kesäkuun 2007 tasolla ja jopa välillä noussut kyseessä olevasta tasosta. Metallijohdintilaajayhteyksien vuokraamisen kokonaiskustannukset 24 kuukaudelle vaihtelivat reilusta 16 eurosta lähes 43 euroon. Mediaani kokonaiskustannus oli kuukaudelle 19,55 euroa. Kuviossa 7. on kuvattu metallijohdintilaajayhteyden keskimääräisen kuukausikustannuksen kehitystä vuosina Esitetyt kytkentä- ja kuukausimaksut eivät sisällä arvonlisäveroa. 24 Kuukausikustannukset on laskettu voimassa olleiden hinnastojen mukaisesti. Kytkentämaksu on jaettu 12 kuukauden ajalle.

18 18 (25) 180,00 18,00 160,00 16,00 140,00 14,00 120,00 12,00 100,00 10,00 80,00 8,00 60,00 6,00 40,00 4,00 20,00 2,00 0,00 Toukokuu 2004 Lokakuu 2004 Tammikuu 2005 Lokakuu 2005 Toukokuu 2006 Lokakuu 2006 Kesäkuu 2007 Lokakuu 2007 Toukokuu 2008 Lokakuu 2008 Toukokuu 2009 Lokakuu 2009 Toukokuu 2010 Lokakuu 2010 Toukokuu 2011 Lokakuu ,00 kytkentämaksut (asteikko vasemmalla) kk-maksut (asteikko oikealla) Kuvio 6: Metallijohdintilaajayhteyden kytkentämaksujen ja kuukausivuokrien painotetut keskiarvohinnat ja hintojen kehitys. Kytkentä- ja kuukausivuokrat eivät sisällä arvonlisäveroa. 28,00 26,00 24,00 22,00 20,00 18,00 16,00 14,00 12,00 10,00 8,00 6,00 4,00 2,00 0,00 Toukokuu 2004 Lokakuu 2004 Tammikuu 2005 Lokakuu 2005 Toukokuu 2006 Lokakuu 2006 Kesäkuu 2007 Lokakuu 2007 Toukokuu 2008 Lokakuu 2008 Toukokuu 2009 Lokakuu 2009 Toukokuu 2010 Lokakuu 2010 Toukokuu 2011 Lokakuu 2011 Metallijohtimisen tilaajayhteyden painotettu keskiarvo kuukausikustannus 12 kuukaudelle laskettuna Kuvio 7: Metallijohdintilaajayhteyden vuokraamisen kuukausittainen painotettu keskimääräinen kokonaiskustannus, kun kytkentämaksu on sisällytetty kuukausivuokraan 12 kuukauden ajalle. Kytkentä- ja kuukausivuokrat eivät sisällä arvonlisäveroa. Valokuitutilaajayhteyksien kytkentämaksut ovat osittain nousseet vuoden 2010 lopun jälkeen. Myös kuukausimaksut ovat nousseet. Valokuitutilaajayhteyksien vuokraamisen kokonaiskustannukset 25 kuukaudelle vaihtelivat reilusta 34 eurosta yli 430 euroon. Mediaani kokonaiskustannus oli kuukaudelle 307,50 euroa. Suhteessa metalli- 25 Kuukausikustannukset on laskettu voimassa olleiden hinnastojen mukaisesti. Kytkentämaksu on jaettu 12 kuukauden ajalle.

19 19 (25) johdintilaajayhteyksien kokonaiskustannuksien mediaaniin valokuitutilaajayhteyden mediaani oli lähes 16-kertainen. Viestintäviraston vuonna 2009 antamien päätösten mukaan HMV-yrityksillä on ollut velvollisuus hinnoitella valokuitutilaajayhteyksistä perityt kytkentä- ja kuukausimaksut syrjimättömästi. Hinnoitteluun ei ole kuitenkaan liittynyt muita rajoitteita, kuten hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta. Käytännössä HMV-yritykset ovat siis voineet hinnoitella valokuidulla toteutettujen tilaajayhteyksien kytkentä- ja kuukausimaksut varsin vapaasti. Kuviossa 8. on laskettu valokuitutilaajayhteyksien vuokrahintojen tunnuslukuja. Tilaajayhteys, optinen max. 2 km Kytkentämaksu Kuukausimaksu Keskiarvohinnat 588,04 587,11 600,72 211,18 209,22 216,05 Min 99,00 99,00 100,00 26,00 26,00 26,00 Mediaani 650,00 650,00 650,00 250,00 240,00 250,00 Max 1598, , ,00 357,00 357,00 357,00 Taulukko 1: Valokuitutilaajayhteyksien kytkentä- ja kuukausimaksujen tunnusluvut. Kytkentä- ja kuukausivuokrat eivät sisällä arvonlisäveroa. Kilpailevat teleyritykset eivät kykene vastaamaan HMV-yrityksien laajakaistaliittymien vähittäishintoihin, jos ne joutuvat vuokraamaan valokuitutilaajayhteyden HMVyritykseltä. HMV-yritykset tarjosivat vähittäismarkkinoilla lokakuussa 2011 valokuitutilaajayhteydellä toteutettuja yhteysnopeudeltaan 100 Mbit/s laajakaistaliittymiä loppuasiakkaille halvimmillaan noin 40 eurolla ja kalliimmillaan noin 110 euroa per kuukausi.mediaani kuukausihinta oli noin 58 euroa. 26 Ainoastaan Anvia Oyj:n (104,42 euroa) ja Ålands Telefonandelslag:in (34,33 euroa) valokuidulla toteutetun tilaajayhteyden kuukausittaiset kokonaiskustannukset jäivät alle 110 euron. Anvia Oyj:n vähittäismarkkinoilla tarjoaman yhteysnopeudeltaan 100 Mbit/s valokuidulla toteutetun laajakaistaliittymän kuukausihinta oli kuitenkin lokakuussa 2011 noin 50 euroa, eli huomattavasti alhaisempi kuin valokuitutilaajayhteyden kuukausittainen kokonaiskustannus tilaajayhteyttä vuokraavalle teleyritykselle. Vastaavasti Ålands Telefonandelslag:in Ålands Datakommunikation Ab:n (Ålcom) kautta tarjoaman laajakaistaliittymän vähittäishinta oli noin 40 euroa. Ilman arvonlisäveroa laajakaistaliittymän vähittäishinta oli alhaisempi kuin Ålands Telefonandelslag:in tarjoaman valokuitutilaajayhteyden kuukausittainen kokonaiskustannus tilaajayhteyttä vuokraavalle teleyritykselle. Tilanne ei merkittävästi muutu, vaikka valokuitutilaajayhteyden kytkentämaksu laskettaisiin 36 kuukauden vuokra-ajalle. Ainoastaan Ålands Telefonandelslag:in tilaajayhteyden kuukausittainen kustannus alittaisi yrityksen vähittäismarkkinoilla Ålcomin kautta tarjoaman laajakaistaliittymän kuukausihinnan. Potentiaalinen kilpailu Ensisijaisesti potentiaalisen kilpailun paine tulee kilpailevien teleyritysten rakentamista valokuidulla toteutetuista liityntä- ja tilaajayhteysverkoista. Tällä hetkellä kilpailevien teleyritysten rakentamat liityntä- ja tilaajayhteysverkot eivät ole kuitenkaan merkittävästi rajoittaneet vakiintuneiden teleyrityksien toimintaa ja niiden markkinavoimaa kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla. Samaan aikaan, kun kilpailevat teleyritykset rakentavat omia liityntä- ja tilaajayhteysverkkoja, myös vakiintuneet teleyritykset korvaavat valokuidulla omia metallijohdintilaajayhteysverkkoja sekä rakentavat uusia valokuidulla toteutettuja liityntä- ja tilaajayhteysverkkoja. Siten vakiintuneet teleyritykset saavat pidettyä yllä markkinavoimaansa, kun ne voivat hyödyntävät samanaikaisesti sekä metallijohtimilla että valokuidulla toteutettuja liityntäja tilaajayhteysverkkoja. Yrityksen koko ja ostajien tasapainottava neuvotteluvoima Alueellinen kiinteä metallijohtiminen liityntä- ja tilaajayhteysverkko on rakennettu pitkän ajan kuluessa ja rahoitettu pääosin HMV-yritysten aikaisemman lainsäädäntöön 26 Vähittäishinnat sisältävät arvonlisäveron 23 prosenttia.

20 20 (25) perustuvan monopoliaseman turvin. Kilpailijoiden mahdollisuudet saada käyttöönsä kiinteän verkon tilaajayhteystuotteita ovat joko oman verkon rakentaminen tai tilaajayhteystuotteiden vuokraaminen paikalliselta verkkoyritykseltä. Tilaajayhteysverkko on luonteeltaan niin sanottu luonnollinen monopoli, koska laajamittaisten kilpailevien verkkojen rakentaminen korkeiden investointikustannusten ja rakentamisen pitkäkestoisuuden takia on taloudellisesti merkittävä investointi kilpailevalle teleyritykselle. Ensisijaisesti kilpailevat teleyritykset ovat pyrkineet rakentamaan valokuidulla toteutettuja liityntä- ja tilaajayhteysverkkoja suurimpiin kaupunkeihin ja asutuskeskittymiin, joissa voidaan saavuttaa riittävä asiakaspotentiaali. Samaan aikaan kuitenkin vakiintuneet teleyritykset rakentavat omia valokuidulla toteutettuja liityntä- ja tilaajayhteysverkkoja. Vakiintuneiden teleyritysten etuna on se, että ne kykenevät kerryttämään tuloja metallijohtimisista liityntä- ja tilaajayhteysverkoista, samaan aikaan kun ne rakentavat valokuidulla toteutettuja liityntä- ja tilaajayhteysverkkoja. Vakiintuneet teleyritykset voivat myös hyväksikäyttää valokuituverkon rakentamisessa jo olemassa olevia fyysisiä kaapelikanavia, keskuksia, katujakamoita ja niin edelleen. Vakiintuneilla teleyrityksillä on myös valmis asiakaskunta. Uudella alueelle tulevalla teleyrityksellä ei ole vastaavanlaisia mahdollisuuksia hyödyntää jo olemassa olevia verkkoja, fyysisiä rakenteita sekä valmista asiakaskuntaa kuin vakiintuneilla teleyrityksillä. Tilaajayhteyksien ennakkosääntely antaa kilpaileville teleyrityksille mahdollisuuden saada käyttöönsä vakiintuneilta teleyrityksiltä tilaajayhteyksiä, joiden avulla ne voivat tarjota laajakaistapalveluja loppuasiakkaille, ja siten kerryttää tuloja tarvittavia verkkoinvestointeja varten. Siten ennakkosääntely mahdollistaa tasapuolisemmat lähtökohdat niin vakiintuneelle kuin kilpailevalle teleyritykselle investoida omaan valokuidulla toteutettuun liityntä- ja tilaajayhteysverkkoon. Pääosin kilpailevia liityntä- ja tilaajayhteysverkkoja ovat rakentaneet ne teleyritykset, jotka toimivat muulla alueella HMV-asemassa. Vastatakseen toisen alueellisen vakiintuneen teleyrityksen kilpailuun ja investoidakseen omaan liityntä- ja tilaajayhteysverkkoonsa udella alueella ne ovat pystyneet keräämään osan verkkoinvestointien rahoituksesta myymällä palveluja oman toimialueensa loppuasiakkaille. Siten vakiintuneet teleyritykset ovat subventoineet omalla vakiintuneella alueella saaduilla tuloilla uuden alueen verkkoinvestointeja kuitenkin samalla investoiden verkkoihin omilla toimialueillaan. Yritysten tilinpäätöstiedot vahvistavat, että vakiintuneet kiinteän verkon verkkoyritykset ovat pääosin vakavaraisia yhtiöitä ja niiden rahoitukselliset resurssit eivät merkittävästi rajoita investointien tekemistä myöskään oman toimialueensa ulkopuolelle. Tästäkään huolimatta edes suurimmat teleyritykset eivät ole kyenneet saamaan merkittäviä markkinaosuuksia kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla alueellisilta vakiintuneilta teleyrityksiltä, mikä osaltaan on osoitus siitä, että myös pienemmillä vakiintuneilla teleyrityksillä on vahva asema omilla toimialueillaan. Viestintävirastolla ei ole selkeää näyttöä myöskään siitä, että ostajilla olisi ollut merkittävää tasapainottavaa neuvotteluvoimaa tilaajayhteyksien vuokrahintoihin. Edelleen vakiintuneet teleyritykset hinnoittelevat tilaajayhteyksien vuokrahinnat itsenäisesti riippumatta toisista teleyrityksistä. Tästä esimerkkinä ovat korkeana pysyneet valokuitutilaajayhteyksien vuokrahinnat, joihin ei edes suurimmilla tilaajayhteyksiä vuokraavilla teleyrityksillä näyttäisi olevan vaikutusmahdollisuutta. Muut markkinavoiman arviointiin vaikuttavat tekijät Muita komission markkina-analyysiohjeissa esimerkinomaisesti mainittuja markkinavoiman arviointiin liittyviä tekijöitä ovat muun muassa vaikeasti toisinnettavan infrastruktuurin hallinta, tekninen etulyöntiasema tai paremmuus, helppo tai etuoikeutettu mahdollisuus hyödyntää pääomamarkkinoita ja rahoituslähteitä, tuotteiden/palveluiden monipuolisuus, tuotevarioinnin edut, vertikaalinen integraatio tai pitkälle kehittynyt jakelu- ja myyntiverkosto sekä laajentumisen esteet. Viestintävirasto on arvioinnissaan ottanut huomioon nämä tekijät. Nämä tekijät eivät Viestintäviraston näkemyksen mukaan ole kuitenkaan muuttuneet viimeisten vuosien aikana siinä määrin, että niillä olisi merkittävää vaikutusta huomattava markkinavoiman arvioimiseen kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla.