Terveydestä useita artikkeleita

Transkriptio

1 NRO 1/ VSK HUHTIKUU 2008 Terveydestä useita artikkeleita Pyörätuoliajokortti työkalu taitojen lisäämiseksi 2500 kilometriä käsipolkupyörällä Euroopassa Australia ja esteettömyys

2 Heta puolustaa sitä, joka tarvitsee toisen apua. Liity meihin. gsm-vastaaja: Onko nyt vaikeavammaisten vuoro? Allekirjoita vetoomus ja hae kanssamme oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan. ANNA ÄÄNESI:

3 SELKÄYDINVAMMA ISSN vuosikerta Päätoimittaja: Pekka Hätinen Puh PÄÄKIRJOITUS Hoidon keskittäminen vihdoin kuntoon Kustantaja/julkaisijat: Invalidiliitto ry ja sen selkäydinvammatyöryhmä Ulkoasu ja taitto: HELPCONT KY/Matti Anttalainen VANTAA Puh. (09) Ilmoitusmyynti: Merja Peltonen Omnipress Oy Puh. (09) Puh Ilmoituskoot: 1/1 210 x 297 mm tai 187 x 270 mm 1/2 93 x 270 mm tai 187 x 135 mm 1/3 93 x 180 mm tai 187 x 90 mm 1/4 93 x 135 mm tai 187 x 67 mm 1/8 60 x 105 mm tai 93 x 67 mm Ilmoitushinnat: koko yksivärinen nelivärinen Kannet 1/ / / / / /8 70 Hintoihin lisätään ALV 22% Tilaukset ja osoitteen muutokset: 6 /vuosikerta Internetin kautta selkaydinvammatyoryhma tai SYV-työryhmän sihteeri Paula Mustalahti Kuriirinkatu 6, LAHTI Puh paula.mustalahti@sci.fi Kirjapaino: Uusimaa Oy PORVOO Seuraava lehti ilmestyy lokakuussa 2008 Aineistopäivä elkäydinvammaisten akuuttihoidon ja seurannan keskittämisestä on puhuttu vuosikausia. Jo useampi työryhmä on loppuraportissaan päätynyt suosittelemaan keskittämistä. Me selkäydinvammaiset itse olemme ajaneet tätä asiaa Invalidiliiton kautta. Mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Mistä se johtuu? Voidaan tietysti kysyä, miksi hoidon keskittäminen on tärkeää? Ovathan kaikki tähän mennessä vammautuneet saaneet akuuttihoitoa jossain päin Suomea. Käpylässä suurin osa on saanut hyvän ja asiantuntevan alkuvaiheen kuntoutuksen, jonka jälkeen kaikki ovat lähteneet asumaan jonnekin. Useimmista ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Keskittäminen on tärkeää, koska tästä kolmen vaiheen kokonaisuudesta vain yksi osa toimii tällä hetkellä hyvin. Kansainvälisissä tutkimuksissa on kiistatta osoitettu, että asiantunteva akuuttivaiheen hoito vaatii riittävän määrän selkäydinvammaisia potilaita. Vain säännöllisen potilasvirran kautta kehittyy riittävä kokemus ja asiantuntemus selkäydinvaurion hoitoon. Vielä tänään ei kirurgialla tai muulla hoidolla pystytä parantamaan itse selkäytimen vauriota. Asiantunteva hoito kuitenkin lieventää vamman seuraamuksia ja kuntoutus voidaan aloitta nopeammin. Tällä hetkellä akuuttihoito tapahtuu lähimmässä yliopisto- tai keskussairaalassa, johon saattaa tulla vuodessa vain pari selkäydinvaurion saanutta potilasta. On selvää, että tarvittavaa hoidon asiantuntemusta ei voi kertyä tarpeeksi. Sairaalavaiheen jälkeinen kuntoutus tapahtuu Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa. Siellä on riittävä kokemus ja taito moniammatilliseen kuntoutukseen. Tähän vaiheeseen voimme olla tyytyväisiä, niin kauan kun sairaalat lähettävät vastavammautuneet Käpylään. Käpylän jälkeen useimmat selkäydinvammaiset katoavat kuin mustaan aukkoon. Ei ole olemassa mitään keskitettyä rekisteriä, jolla ihmisiä voitaisiin tavoittaa myöhemmin. Ei ole alueellisia selkäydinvammapoliklinikoita maan eri puolilla, josta voisi saada asiantuntevaa hoitoa ja neuvontaa selkäydinvammaan liittyvissä erityiskysymyksissä. Invalidiliiton selkäydinvammatyöryhmä ja Selkäydinvammasäätiö ajavat edelleen keskitetyn hoidon ja seurannan mallia. Kaikki akuuttivaiheen tapaukset keskitettäisiin esimerkiksi kahteen tai kolmeen yliopistolliseen keskussairaalaan. Näiden samojen yksikköjen yhteyteen perustettaisiin selkäydinvammapoliklinikka, johon alueen selkäydinvammaiset kutsuttaisiin säännöllisiin tarkistuksiin ja jonne voisi mennä saamaan hoitoa selkäydinvammaan liittyvissä kysymyksissä. Perusterveydenhuolto hoitaisi edelleen muut, normaaliin terveydenhoitoon liittyvät kysymykset. Olemme ilmeisesti liian pieni joukko, jotta meidän asiamme saataisiin helposti hoidettua. Terveydenhuollossa on juuri nyt meneillään suuri uudelleenorganisointi. Tässä saumassa voi olla myös meidän mahdollisuutemme. Peruspalveluministeri Risikkoa on informoitu myös meidän selkäydinvammaisten tilanteesta. On syytä jatkaa lobbausta ja yrittää saada tämä meille kirjaimellisesti elintärkeä asia vihdoin kuntoon. Tilanne lienee niin, että jos emme itse pidä asiaa esillä, ei sitä tee kukaan muukaan. kuva Antero Aaltonen Pekka Hätinen hatinen.leppanen@pp.inet.fi SELKÄYDINVAMMA 3

4 -lehti 16. vuosikerta ilmestymispäivä 16. huhtikuuta 2008 ilmestyy kahdesti vuodessa, huhti- ja lokakuussa Kansi: Kuvayhdistelmä: Pääkuvana maisema Trunön saarelta, pikkukuvina australialainen pariskunta matkalla Euroopassa ja Australian maamerkki Sydneyn Oopperatalo. Kuvat: Tarja Hänninen Rachel Vickers Findel 2007 Sisällysluettelo Hoidon keskittäminen vihdoin kuntoon... 3 Mitä selkäydinvammatyöryhmä teki viime vuonna?. 5 Ultraäänilöydökset selkäydinvammaisilla ja terveillä. 7 Selkäydinvaurion jälkioireet... 8 Selkäydinvaurio ja sydän- ja verisuonisairaudet Aivovamman huomiointi tapaturmaisen selkäydinvamman saaneen henkilön kuntoutumisessa Colonhydroterapia ja selkäydinvaurio Pyörätuoliajokortti -työkalu taitojen lisäämiseksi...18 Täky-uudistus, apuvälineiden hankinta ja lääkinnällinen kuntoutus muutoksia vakuutusyhtiöiden korvauskäytännöissä Liikuntarajoitteinenkin metsälle? Olimme keskellä ei mitään ja silti kaikki toimi Trunsön saarella! NAVIGARE NECESSE EST on se vaan tärkeää tuo purjehdus kilometriä käsipolkupyörällä Euroopassa!.. 26 NO WORRIES IN AUSTRALIA Sydney , Canberra Vammaisten Veneily- ja Kalastusseura ry KÄMP leiri-ilmoitus KÄMP leirin hakulomake Ristikko 1/ Ratkaisu ristikkoon 2/ Selkäydinvammaan liittyvä vertaistuki Invalidiliiton selkäydinvammatyöryhmä SELKÄYDINVAMMA

5 SYV -TYÖRYHMÄ Mitä selkäydinvammatyöryhmä teki viime vuonna? yöryhmässä on seitsemän varsinaista jäsentä sekä seitsemän asiantuntijajäsentä. Vuoden 2007 aikana työryhmä kokoontui kolme kertaa Synapsiassa ja kerran kuntoutuskeskus Peurungassa. Selkäydinvammaisten hoidon ja kuntoutuksen seuranta Selkäydinvammatyöryhmän, Invalidiliiton ja Käpylän edustajien laatima esitys selkäydinvammaisten hoidon ja kuntoutuksen seurannan järjestämisestä on toimitettu peruspalveluministeri Paula Risikolle. Risikko on todennut, että käynnissä olevan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen puitteissa olisi sopiva aika asian korjaamiseen. Työryhmä seuraa edelleen tilannetta. HUS:in alueen seurantaprosessin kehitystä seurataan edelleen. Käpylässä muutaman vuoden sisällä käyneille HUSalueen selkäydinvammaisille on lähtenyt kysely, joka on julkaistu myös Selkäydinvamma-lehdessä. Työryhmä esitti syksyllä liittohallitukselle kyselyn, jossa kysytään, onko liittohallitus tietoinen, että vakuutusyhtiöt ovat muuttamassa korvauskäytäntöjään apuvälineiden hankinnoissa pyrkien keskittämään hankinnat yhdelle yritykselle. Työryhmä halusi myös tietää, onko Invalidiliittoon oltu yhteydessä tässä asiassa tai onko liitolta pyydetty lausuntoja vakuutusyhtiöiden toiminnasta. Työryhmän toivomus on, että erityisesti kaikissa selkäydinvammaisia koskevissa asioissa työryhmältä pyydettäisiin tarvittaessa lausunto. Työryhmä piti keväällä yhden kokouksen Peurungassa ja samalla oli sovittu tapaaminen kuntoutuskeskuksen kuntoutus- ja hotellitoiminnasta vastaavien henkilöiden kanssa. Tapaamisessa keskusteltiin mm. Peurungan remontin vaikutuksista pyörätuolin käyttäjiin, keskusteltiin Peurungan tulevaisuuden suunnitelmista ja painopistealueista sekä pohdittiin työryhmälle sekä Peurunkaan tulleista pyörätuolinkäyttäjien asiakaspalautteista. Keskustelu käytiin rakentavassa hengessä ja työryhmä uskookin Peurungan pyrkivän määrätietoisesti parantamaan ja kehittämään palvelujaan ja rakennettua ympäristöään vastaamaan myös selkäydinvammaisten tarpeita. Yhteistyötä työryhmän ja kuntoutuslaitoksen välillä pidettiin tärkeänä ja sitä päätettiin myös jatkaa. Julkaisutoiminta Selkäydinvamma-lehden toimittamisesta vastasivat edelleen Pekka Hätinen (päätoimittaja) ja Matti Anttalainen. Lehti ilmestyi jälleen kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä. Kevään numerossa oli teemana luontoliikkuminen loppukesän luontoleiriä silmälläpitäen. Muita aiheita oli mm. erektiohäiriöt, kansainvälinen lääketieteellinen selkäydinvammakongressi sekä City-leiri. Syksyn numerossa oli teemana osteoporoosi ja rannekanavaoireyhtymä. Lisäksi lehdessä oli mm. juttu Peurungan kokouksesta, luontoleiristä, kesän KÄMP-leiristä, matkailujuttuja ja jutut ESCIF:n sekä NORR:in kokouksista. Työryhmän sihteerin kautta on vuoden aikana tullut n. 32 lehtitilausta ja 9 tilauksen peruutusta, mutta suoraan Invalidiliittoon tulee myös ilmoituksia. Normaaleja tilauksia on nyt 998 eli kasvua viime vuoteen 2,7%. Ilmaisjakeluna lähtee kolme lehteä 60 laitokseen ja maksutta lehti menee 41:lle. Lehti on tärkein selkäydinvamman liittyvien asioiden tiedotuskanava ja sitä jaetaan myös messuilla ja muissa tapahtumissa. Selkäydinvammatyöryhmän nettisivut ovat uudistuneet ja työryhmä pystyykin nyt paremmin ja nopeammin vaikuttamaan sen sisältöön. Lehden lisäksi ajankohtaisista asioista, esimerkiksi leireistä, onkin tiedotettu nettisivuilla. Selkäydinvammaisten opaskirjan runkoa, sisältöä, laajuutta ja kohderyhmää on mietitty. Kirjassa pitäisi olla vastavammautuneelle, omaisille ja ammattilaisille tietoa siitä mitä selkäydinvauriossa tapahtuu sekä vamman lääketieteellisistä seurauksista. Selkäydinvammasäätiön sivuilla on jo hyvää tekstiä kirjasta varten. Kurssit ja messut Työryhmä osallistui Selkäydinvammasäätiön järjestämään kevät-seminaariin Käpylässä KÄMP2007 -leiri pidettiin Kisakeskuksen urheiluopistolla Karjaalla Leiriin osallistui 10 pyörätuolinkäyttäjää, kaksi ohjaajaa ja viisi avustajaa. Kaikki leirille hakeneet pääsivät mukaan. Ohjelmassa oli erilaisia pallopelejä mm. golfia, meditoivaa chi-ballia sekä bollywoodjumppaa. Leiriläiset kävivät metsäretkellä, rantasaunassa, kokeilivat kiipeilyseinää ym. liikunnallista aktiviteettiä. Leiri sai jälleen kerran erinomaisen palautteen. SELKÄYDINVAMMA 5

6 SYV -TYÖRYHMÄ Selkäydinvammatyöryhmä järjesti luontoleirin yhdessä Selkäydinvammasäätiön sekä SIU:n kanssa. Leiri pidettiin Rantasalmella ja se sai loistavan palautteen. Leirin tavoitteena oli kerätä ja jakaa mökkeily-, retkeily- ja luontoharrastuksiin liittyviä niksejä, jotka helpottavat liikuntavammaisten luontoharrastamista. Ohjelmassa oli mm veneilyä, sienestystä, kalastusta, mönkijöillä ajoa, ampumista, rosvopaistin tekoa. Mukana oli 25 henkilöä, avustajat ym. mukaan lukien. Kustannukset olivat suunnilleen samat kuin KÄMP:ssä ja työryhmä on suunnitellut järjestävänsä leirit jatkossa vuorovuosina. Cityleiri peruutettiin uusien hakijoiden puuttuessa. Kaikki hakijat olivat olleet leirillä jo ennenkin. Työryhmä oli mukana Apuvälinemessuilla Tampereella. Messuilla jaettiin Selkäydinvammalehteä sekä uutta vertaistukimateriaalia. Vertaistukitoiminta Vertaistukea varten on painettu lisämateriaalia ja Tampereelle Pikonlinnan sairaalan kuntoutusosastolle on tehty infokansio vertaistukiasioista. Vertaistukihenkilöt tapasivat Selkäydinvammasäätiön kevätseminaarin yhteydessä. Pohjoismainen ja kansainvälinen yhteistyö Euroopan selkäydinvammaisten järjestö ESCIF piti vuosittaisen kongressin Heidelbergissa Manfred Sauer Instituutissa. Työryhmän edustajat osallistuivat kongressiin sekä samassa yhteydessä järjestettyyn vuosikokoukseen, jossa hyväksyttiin ESCIF:n perustuskokouksen pöytäkirja, toimintakertomus, edellisen vuoden talouslaskelma sekä talousarvio vuodelle ESCIF:n nettisivut on avattu osoitteessa Portugali on liittynyt mukaan järjestöön ja tällä hetkellä mukana on 19 maata. NORR kokoontui kesäkuun lopussa Reykjavikissa. Puheenjohtajaksi vaihtui Mikkel Bundgaard Tanskasta. NORR:in tulevaisuus on epäselvä ja sen rooli ESCIF:in rinnalla oli herättänyt keskustelua. Toimintaa päätettiin jatkaa aina vuoden kerrallaan, yksi kokous vuodessa ja miettiä silloin seuraavaa vuotta. Yhteistyötä Viroon yritetään jatkaa edelleen, vaikka sieltä tuleekin melko harvakseltaan tietoja ja sähköpostia. Muuta Selkäydinvammatyöryhmä oli hyvin edustettuna mukana Invalidiliiton ja 14 muun vammaisjärjestön järjestämässä hiljaisessa mielenosoituksessa Senaatintorilla henkilökohtaisen avustajan saamiseksi subjektiiviseksi oikeudeksi vaikeavammaisille. Selkäydinvammalehden lukijoiden kysymyksiin on vastattu Kysy meiltä -palstalla. Myös nettisivujen kautta on tullut yhteydenottoja, joihin on vastattu tarpeen mukaan. ASSISTENTTI.INFO monenlaista tietoa henkilökohtaiseen apuun. 6 SELKÄYDINVAMMA

7 TERVEYS Ultraäänilöydökset selkäydinvammaisilla ja terveillä Teksti ja kuvat: Eija Ahoniemi, parapleologi, fysiatri Käpylän kuntoutuskeskus nvalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa tehtiin ultraäänilaitteella satunnaistettu tutkimus selkäydinvaurion saaneiden potilaiden olkanivelistä. Tutkimuksessa oli yhteensä 223 henkilöä, joista 150 oli miestä ja 73 naista. Selkäydinvaurion saaneita oli 120 henkilöä, joista 54 oli alaraajahalvauspotilaita ja 66 neliraajahalvauspotilaita. Vertailuryhmään kuului 103 kävelevää henkilöä. Henkilöt olivat 18 vuotta täyttäneitä ja vammasta oli kulunut vähintään 3 kuukautta. Lähes 90 % selkäydinvaurion saaneista henkilöistä käytti manuaalipyörätuolia liikkumisen apuvälineenä. Neliraajahalvauspotilaista muutamalla oli sähköpyörätuoli ja muutama käveli rollaattorilla. Tutkimuksessa haluttiin katsoa, onko liikunnan apuvälineitä käyttävien henkilöiden ja normaalisti kävelevien henkilöiden olkanivelten rakenteissa eroja ja jos oli, millaisia erot olivat. Henkilöiden keski-ikä oli hieman päälle neljäkymmentä vuotta molemmissa ryhmissä. Selkäydinvaurion saaneilla henkilöillä vammautumisesta kulunut aika oli keskimäärin noin 8 vuotta. Enemmistö selkäydinvammaisista oli tunnon osalta osittaisia, neljännes selkäydinvaurioista oli tunnon ja motoriikan osalta osittaisia. Olkanivelen eri rakenteissa todettiin nivelraon kapenemista ja epäsäännöllisyyttä, turvotusta, lihasten jänteiden ohentumista ja luupiikkejä sekä kalkkikertymiä molemmissa tutkimusryhmissä. Tilastollisesti merkitsevimmät erot ryhmien olkanivelissä olivat nivelkapselin takaosan turvotuksessa ja nivelen reunan rosoisuudessa. Selkäydinvaurion saaneilla henkilöillä oli siis selvästi enemmän näitä muutoksia olkanivelissään. Luupiikkejä ja lihasten kiinnityskohdan muutoksia todettiin myös hieman enemmän selkäydinvaurion saaneilla henkilöillä. Johtopäätös tutkimuksesta on, että sekä neliraajahalvauksen että alaraajojen halvauksen saaneilla henkilöillä on kohonnut riski saada olkanivelen kulumia, jotka voidaan todeta ultraäänilaitteella. Tutkimus on julkaistu artikkelina, Ultrasonographic findings in shoulders of able-bodied, paraplegic and tetraplegic subjects Spinal Cord - lehdessä, numero 1, tammikuu 2008 (Jorma Kivimäki ja Eija Ahoniemi). Kiitos tutkimukseen osallistujille! Samasta aiheesta on tulossa toinen tutkimus, jossa vertaillaan ultraäänilöydöksiä potilaiden olkanivelten liikkuvuutta, voimaa ja kipuja. SELKÄYDINVAMMA 7

8 TERVEYS Selkäydinvaurion jälkioireet Teksti: Eija Ahoniemi, parapleologi, fysiatri Käpylän kuntoutuskeskus elkäydinvaurio aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän raajojen ja vartalon tunnon ja motoriikan heikentymisen ja tai puuttumisen. Lisäksi selkäydinvaurio aiheuttaa kaikkien kehon toimintojen muutoksia ja puutoksia läpi elämän. Selkäydinvaurion saaneelta henkilöltä vaaditaan voimakasta motivaatiota ja jaksamista kuntoutua ja toipua niin omatoimiseksi kuin on mahdollista vaurion taso ja laatu huomioiden. Paljon voimaa ja ponnistelua vaaditaan myös siihen, että voi palata takaisin yhteiskuntaan, työhön, opiskeluun ja harrastusten pariin. Selkäydinvaurion taso ja sen laatu vaikuttavat jälkioireiden syntymiseen. Henkilön iällä, muilla sairauksilla, vammautumisesta kuluneella ajalla, harrastuksilla, elämäntyylillä ja ruokailutottumuksilla on myös oma vaikutus jälkioireisiin, komplikaatioihin. Yleisimmät selkäydinvaurion komplikaatiot ovat eriasteiset painehaavat, neurogeenisen rakon ja suolen toimintahäiriöt sekä keuhko-ongelmat. Selkäydinvammaisella henkilöllä on suurentunut riski saada virtsatieinfektio ja tai munuaisaltaan tulehdus (pyelonefriitti). Kun vaurio on kaularangan tai rintarangan alueella, neurogeeninen rakko toimii yleensä yliaktiivisesti, herkästi. Lanneranganvauriossa selkäytimen alaosa vaurioituu ja rakko on veltto. Vaurion taso määrää myös suolen toimintamallin edellä kuvatulla tavalla. Rakon ja suolen kuntoutus sekä hoito perustuvat vauriotason mukaiseen toimintamalliin. Muut vammat rintakehän alueella ja muut sairaudet selkäydinvaurion ja laadun lisäksi vaikuttavat keuhkojen toimintaan. Itse halvaus ei vahingoita keuhkokudosta, mutta keskushermostovaurio aikaansaa rintakehänlihasten, vatsanlihasten ja pallean toiminnan heikkenemisen tai jopa puuttumisen. Tilanne johtaa keuhkojen heikentyneeseen tuuletukseen. Tästä seuraa kohonnut riski keuhkoinfektioille ja tai keuhkorakkuloiden kasaan painumiselle. Keuhkojen heikentynyt tuuletus voi johtaa myös uniapneaan ja keuhkoveritulpan riski on kohonnut. Etukumarainen ryhti ja laakea maha, samoin kuin täysi paksusuoli, painavat palleaa heikentäen sen toimintaa ja samalla keuhkotuuletusta. Vammojen aiheuttamissa selkäydinvaurioissa syntyy monien kudosvaurioiden johdosta kipua jo heti vaurion alkuvaiheessa. Mahdollinen leikkaus synnyttää lisää kudosvauriota ja kipua vamma-alueelle. Myöhemmin vammaalueelle ja tai sen ylä- alapuolella ja myös tunnottomalle vartalon/raajojen alueelle voi ilmaantua jatkuvaa kipua, jolloin puhutaan neurogeenisesta, hermokudosperäisestä kivusta. Hermokipua kuvataan monin eri sanoin, kuten neulotteluna, tuikahduksina, poltteluna, pistelynä ja tai kirvelynä. Jatkuva kipu voi olla myös kehon eri osien ylikuormittumisesta johtuvaa tukirankaperäistä ja tai lihaksista johtuvaa (muskuloskeletaalista) kipua, kuten selässä, olkanivelissä ja ranteissa. Jos vaurio on kaularangassa ja tai ylärintarangassa, vartalon lihasten antama tuki puuttuu tai on heikko, ja selän ryhti muuttuu vinoksi (skolioosi) tai etukumaraksi (kyfoosi). Virheasennot aiheuttavat herkästi kipua selkään ja niskaan. Ne ovat lievitettävissä monin erilaisin tukitoimin, kuten esimerkiksi istuma-asentoa parantamalla tai pyörätuolin mallia vaihtamalla. Sisäelimistä peräisin oleva kipu on selkäydinvaurion saaneilla henkilöillä usein vaikeasti tunnistettavissa. Autonominen hermosto, sisälmyshermosto, nimensä mukaan säätelee sisäelinten toimintoja tahdostamme riippumatta. Se säätelee muun muassa sydämen lyöntitiheyttä, verenpainetta, suolen toimintaa, hikoilua ja punastelua. Sisälmyshermon toimintahäiriö syntyy korkeissa selkäydinvaurioissa, jolloin selkäydin on vioittunut kaularangassa ja tai ylärintarangassa (viidennen rintanikaman taso tai sen yläpuoli). Puhutaan autonomisesta dysrefleksiasta (=AD), tahattomista eri puolilla kehoa esiintyvistä oireista, jotka syntyvät vammatason alapuolelta tulevasta kudosärsytyksestä. Oireina ovat mm. kylmän väreet, ihokarvojen nousu pystyyn, spastisuuden lisääntyminen, vammatason yläpuolinen hikoilu ja sydämen rytmihäiriöt. Heijasteoireen voi aiheuttaa rakon ja suolen täyttyminen, kynsivallin tuleh- 8 SELKÄYDINVAMMA

9 TERVEYS dus tai sisään kasvanut kynsi, ihorikko, tulehdus, sappi tai virtsatiekivi, jopa tiukka vaate. Myös sukupuoliyhteyden jälkeen voi ilmaantua edellä mainittuja oireita tai jyskyttävä, voimakas päänsärky. Hankalin heijasteoire onkin juuri voimakas päänsärky, joka johtuu kohonneesta verenpaineesta. Korkeissa selkäydinvaurioissa henkilöllä jo normaali verenpainearvo voi aiheuttaa päänsäryn, koska lähtöpaine on alhainen. Verenpaine onkin syytä mitata kovan päänsäryn yhteydessä. Mikäli päänsärky pitkittyy, sitä voidaan lievittää ja hoitaa tietyillä verenpainelääkkeillä, jolloin paineen laskiessa myös särky helpottaa. Jos heijasteoireet ovat usein toistuvia ja haittaavia, oireiden aiheuttaja on etsittävä. Joskus AD:n aiheuttajana on selkäytimeen syntynyt nesteontelo, syrinx. Nesteontelo syntyminen saattaa johtaa myös neurologisen tilanteen huonontumiseen, mikä tarkoittaa tunnon ja lihasten voiman heikkenemistä aiemmasta. Lääkärin suorittama tarkka kliininen neurologinen tutkiminen, Autonomisen dysrefleksian varoitusignaalioireita: a) päänsärkyä, b) systolisen verenpaineen nousu, mmhg normaalia ylemmäksi, c) tuska ja tärinä, d) neurologisen tason yläpuolinen hikoilu, e) nenän tukkoisuus, f) punoitus ja kuumotus, usein kasvoissa, niskassa, hartioilla, g) neurologisen tason yläpuolinen vilunväreily, rinnan ahdistus, sydän- ja hengenahdistus, h) pisteiden näkeminen ASIA-luokitus on välttämätöntä epäiltäessä syringoa, jonka varmistamiseksi magneettitutkimus on myös välttämätön. Kun selkäydinvaurio on täydellinen, hikoilua ei esiinny vammatason alapuolella. Neliraajahalvauksessa voi vammatason yläpuolelta puuttua myös hikoilu ja tällöin on vaarana kehon lämpötilan kohoaminen kuumeeksi. Kesällä lämpimällä ilmalla, auringossa ja tai kuumassa saunassa oleskelu nostaa herkästi kehon lämpötilan jopa vaarallisen korkeaksi. Kotikonstina on kylmän pyyhkeen laittaminen hartioille ja poistuminen lämmön lähteestä. Kylmällä ilmalla, kuten meillä Suomessa talvikuukausina, voi kehon lämpö taas laskea alilämpöiseksi, jos ollaan vähäpukeisena ja suojaamattomana. Selkäydinvaurioissa aineenvaihdunta ja hormonitoiminta muuttuvat. Osteoporoottisen murtuman riski on lisääntynyt. Sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta muuttuvat ja sen vuoksi selkäydinvaurion saaneiden henkilöiden veriarvoja olisi myös säännöllisesti seurattava. Myöhäiskomplikaatioita ovat myös syvä laskimotromboosi ja lihaksen luutuminen, useimmiten lonkan seudussa. Molemmissa esiintyy turvotusta ja myös ihon punoitusta, joten tarvitaan radiologisia tutkimuksia tilanteen selvittelemiseksi. Selkäydinvaurio vaikuttaa myös seksuaalitoimintoihin ja hedelmällisyyteen, vaikkakaan selkäydinvaurio ei estä enää nykyaikana lapsen saantia. Selkäydinvaurion saaneilla naisilla raskauden aikainen seuranta on oltava tavanomaista seurantaa tiheämpi ja synnytyksen yhteydessä lääkärin on tiedettävä selkäydinvaurioon liittyvät elintoimintojen muutokset. Miten tunnistaa selkäydinvaurioon liittyvät myöhäisoireet? Aihe on erittäin haastava ja myöhäisoireet ovat hyvin monenlaisia. Sen vuoksi hoitavalta taholta vaaditaan perehtyneisyyttä ja jatkuvan tieto-taidon päivittämistä ja potilaan terveydentilanteen seurantaa. Selkäydinvammaisten seurannassa on huomioitava myös henkilön psykososiaalinen tilanne, erityisesti hoitoa vaativa depressio ja mahdollinen itsemurhariski. Elämäntilanteen ja ympäristöolojen kartoitus on myös tärkeä. Hoito ja kuntoutus ovat moniammatillista ryhmätyötä potilaan ja kuntoutujan kanssa. On selvää, että Suomeen tarvitaan selkäydinvaurion saaneiden henkilöiden akuuttihoidon keskittäminen esimerkiksi vain 2 3 yliopistosairaalaan. Jälkikomplikaatioiden seuranta ja hoito pitäisi myös keskittää erikoissairaanhoitoon. Tarvittaisiin myös valtakunnallinen käytännön toimenpiteiden ohjeistus selkäydinvaurion saaneiden henkilöiden akuuttihoidosta elämän ikäiseen seurantaan. Lähteet: Spinal Cord Medicine, Principles and Practice; VernonW.Lin,M.D.,PH.D., 2002 Paraplegie, Ganzheitliche Rehabilitation, Guido A.Zäch et all, alkuperäinen lainaus: Paralyzed Veterans of America). SELKÄYDINVAMMA 9

10 TERVEYS Selkäydinvaurio ja sydän- ja verisuonisairaudet Teksti: Kirsi Valtonen, LT, terveyskeskuslääkäri Vantaan Tikkurilan terveysasema elkäydinvammaisten odotettu elinikä on vähitellen pidentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Ennen toista maailmansotaa 60 80% kuoli ensimmäisen vuoden aikana selkäydinvamman jälkeen, kun taas nykyisin selkäydinvaurion saaneiden eliniän ennuste on 80 85% samanikäisen vammattomien eliniän ennusteesta. Samanaikaisesti eliniän ennusteen parantuessa, ovat yleisimmät kuolinsyyt muuttuneet. Vielä 50-luvulla yli puolet selkäydinvammaisista menehtyi virtsateiden sairauksiin, kun taas nykyisin niiden osuus on alle 10 %. Samanaikaisesti sydän- ja verisuonisairauksien osuus on lisääntynyt ja ne ovatkin nykyään keuhkosairauksien lisäksi yleisimpiä selkäydinvammaisten kuolinsyitä. Sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyys On viitteitä siitä, että sydän- ja verisuonisairaudet olisivat selkäydinvammaisilla yleisempiä kuin väestössä yleensä. Lisäksi ne näyttäisivät puhkeavan nuoremmalla iällä. Erityisesti sepelvaltimotautia esiintyy selkäydinvammaisilla runsaasti, mutta erityisesti henkilöillä, joilla on tetraplegia myös aivoverenkiertohäiriöt ovat yleisiä. Esiintyvyyden arviointi selkäydinvammaisilla on hankalaa, koska vammaan liittyvistä seikoista johtuen esimerkiksi sepelvaltimotauti on pitkään oireeton. Kiputuntemukset saattavat puuttua kipuhermotuksen häiriöiden vuoksi, mikä on tavallista myös esimerkiksi diabeetikoilla. Lisäksi selkäydinvammaiset pystyvät saavat harvoin itseään rasitettua sille tasolle, että ilmaantuisi rasitusrintakipua, joka on sepelvaltimotaudin tyypillisin oire. Tutkimusten perusteella oireetonta sydämen hapenpuutetta esiintyy %:lla selkäydinvammaisista ja oireista tautia %:lla, kun samanikäisillä verrokeilla esiintyvyys on 5 10 % luokkaa. Vammataso vaikuttaa esiintyvyyteen siten, että henkilöillä, joilla on tetraplegia, taudit ovat yleisempiä kuin henkilöillä, joilla on paraplegia. Lisäksi täydellisissä vammoissa sairaudet ovat yleisempiä kuin osittaisissa vammoissa. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät Tärkeimmät sydän- ja verisuonitautien riskitekijät on esitetty taulukossa 1. Lepoaineenvaihdunta on selkäydinvammaisilla matalampi kuin vammattomilla ja tämän seurauksena energiankulutus on vähäisempää. Lisäksi selkäydinvammaiset harrastavat vähemmän liikuntaa kuin vammattomat verrokit. Tämän seurauksena selkäydinvammaisilla ylipaino on yleisempää kuin vammattomilla verrokeilla. Lisäksi myös normaalipainoisilla selkäydinvammaisilla rasvan osuus kehon koostumuksesta on suurempi, koska vammautumisen seurauksena surkastuva lihaskudos on korvautunut rasvakudoksella. Rasvan kertyminen elimistöön johtaa siihen, että solujen kyky reagoida haiman erittämään insuliiniin heikentyy (insuliiniresistenssi), minkä seurauksena haima alkaa erittää enemmän insuliinia. Sokeriaineenvaihdunta säilyy vielä tässä vaiheessa normaalina. Lopulta haima ei enää kykene erittämään tarpeeksi insuliinia, jolloin maksa alkaa tuottaa epätarkoituksenmukaisesti lisää sokeria eivätkä lihassolut kykene käyttämään sitä polttoaineenaan tai varastoimaan sitä. Tämän seurauksena veren sokeripitoisuus nousee ja kehittyy diabetes eli sokeritauti. On viitteitä siitä, että diabetes olisi selkäydinvammaisilla yleisempää kuin vammattomilla. Erään tutkimuksen perusteella esiintyvyys selkäydinvammaisilla oli 22 %, kun samanikäisillä verrokeilla esiintyvyys oli 6 %. Toisaalta myös selkeästi matalampia esiintyvyyslukuja on raportoitu. 10 SELKÄYDINVAMMA

11 TERVEYS Tutkimusten perusteella on viitteitä siitä, että selkäydinvammaisilla hyvän HDL-kolesterolin määrä on vähäisempää kuin vammattomilla. Joissain tutkimuksissa on myös todettu, että huono LDL-kolesteroli olisi selkäydinvammaisilla muita useammin koholla. Nämä löydökset ovat yleisempiä henkilöillä, joilla on tetraplegia verrattuna henkilöihin, joilla on paraplegia. Lisäksi selkäydinvammaisten kohdalla aika vammautumisesta näyttäisi vaikuttavan kolesterolitasoihin enemmän kuin ravitsemukselliset seikat. On arvioitu, että jopa 70 % selkäydinvammaisista tarvitsisi kolesterolien suhteen hoitoa nykysuositusten perusteella. Metabolinen oireyhtymä on tila, jossa samalla ihmisellä on useampia sydän- ja verisuonisairauksille altistavia aineenvaihdunnan häiriöitä. Se lisää huomattavasti riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Taulukossa 2 on esitetty metabolisen oireyhtymän diagnostiset kriteerit. Tutkimusten perusteella 25 43% selkäydinvammaisista täyttää metabolisen oireyhtymän kriteerit, mikä on jopa puolet yleisempää kuin väestössä keskimäärin. Tupakointi kannattaa ehdottomasti lopettaa, koska se on yksi merkittävimmistä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä ja lisäksi se altistaa myös monille muille sairauksille, kuten esimerkiksi keuhkoahtaumataudille ja erilaisille syöville. Useimmiten selkäydinvammaisten verenpaine on matala, mutta verenpainetta kannattaa mittauttaa ajoittain, koska joskus tarvitaan lääkitystä myös kohonneeseen verenpaineeseen. Lääkäriltä voi pyytää laboratoriolähetteen kolesteroli- ja sokerikokeisiin, jotta tietää oman tasonsa. Aina eivät elämäntapamuutokset riitä ja saatetaan tarvita lääkityksiä. Selkäydinvammaisten kohdalla on useimmiten kyse aikuistyypin sokeritaudista, jolloin pärjätään useimmiten pitkään tablettilääkityksellä ja insuliinipistoksia tarvitaan vasta useiden vuosien kuluttua jos silloinkaan. Myös kohonneen kolesterolin hoitoon on nykyisin olemassa edullisia ja varsin hyvin siedettyjä lääkityksiä. Viitteet: Demirel S, Demirel G, Tükek T, Erk O, Yilmaz H. Risk factors for coronary heart disease in patients with spinal cord injury in Turkey. Spinal Cord 2001;39: DeVivo MJ, Krause JS, Lammertse DP. Recen Trends in Mortality and Causes of Death Among Persons With Spinal Cord Injury. Arch Phys Med Rehabil 1999;80: Bølling Hansen R, Biering-Sørensen F. Late Complications. In Management of spinal cord lesions. State of the arte. 2002; Ilanne-Parikka P, Kangas T, Kaprio EA, Rönnemaa T toim. Diabetes. Duodecim ja Suomen Diabetesliitto ry. Karisto Oy, Hämeenlinna, Mitä voin itse tehdä? Vaikkakin tutkimustulokset sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöistä selkäydinvammaisilla ovat ristiriitaisia, kannattanee silti pyrkiä noudattamaan mahdollisimman terveellisiä elämäntapoja. Säännöllinen liikunta on suositeltavaa jo yleiskunnon ja toimintakyvyn säilyttämisenkin kannalta, samoin on syytä pyrkiä syömään mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti; välttää kovia rasvoja ja suosia kasviksia. Alkoholin kohtuukäyttö (5 15 g/päivä) lisää hyvän HDLkolesterolin määrää ja vaikuttaisi vähentävän sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä. Alkoholin käyttöä kannattaa kuitenkin rajoittaa, sillä alkoholijuomat sisältävät runsaasti energiaa. Karlsson A-KK. Metabolism and Sympathetic Function in Spinal Cord Injured Subjects. Sahlgrenska University Hospital, University of Göteborg, Göteborg, Sweden LaVela SL, Weaver FM, Goldstein B, Chen K, Miskevics S, Rajan S, Gater DR Jr. Diabetes Mellitus in Individuals With Spinal Cord Injury or Disorder. J Spinal Cord Med 2006;29: Nash MS, Mendez AJ. A guideline-driven assessment of need for cardiovascular disease risk intervention in persons with chronic paraplegia. Arch Phys Med Rehabil 2007;88: Sedlock DA, Laventure SJ. Body Composition and Resting Energy Expenditure in Long Term Spinal Cord Injury. Paraplegia 1990;28: SELKÄYDINVAMMA 11

12 TERVEYS Aivovamman huomiointi tapaturmaisen selkäydinvamman saaneen henkilön kuntoutumisessa Teksti: Hannu Virtanen, neurologian erikoislääkäri, Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskus sähköposti: elkäydinvamman aiheuttaneen tapaturman yhteydessä samanaikaisesti saatu aivovamma vaikuttaa kaikkiin kuntoutuksen osa-alueisiin: Lääketieteelliseen hoitoon, toimintakykykuntoutukseen, ammatilliseen kuntoutukseen ja yhteisölliseen kuntoutukseen kuten palvelusuunnitelmaan ja omaisten ja avustajien ohjaukseen ja tukeen, sekä työ- ja ajokyvyn ja haittaluokan arviointiin. Selkäydinvamman kanssa samanaikaisesti saatu aivovamma tulee huomioida kaikissa kuntoutumisen vaiheissa kuntoutuksen tavoitteiden asettelussa, suunnitelmassa, toteutuksessa ja seurannassa. Aivovammat ovat tavallisia Aivovammat ovat huomattavan yleisiä. Sairaalahoitoon joutuu Suomessa uuden aivovamman vuoksi noin potilasta vuodessa. Tuoreimpien arvioiden mukaan aivovamman kuitenkin saa kaikkiaan jopa suomalaista vuodessa -tarkkaa lukumäärää ei varmuudella tiedetä. Syy tähän on, että merkittävä osa lievimmistä aivovammoista ja valitettavasti osa vakavammistakin jää kokonaan diagnosoimatta ja kirjaamatta potilastietorekistereihin. Suomessa sairaaloissa hoidetaan arviolta vain noin 25 % kaikista aivovamman saaneista. Noin 30 % akuuteista aivovammoista jää kokonaan diagnosoimatta, ja diagnosoiduistakin aivovammoista noin 20 % jää kirjaamatta sairaaloiden diagnoosirekistereihin. Noin 15 % diagnosoiduista aivovammoista luokitellaan vakavuudeltaan selvästi väärin. (1) Näitä arvioita tukee se, että ulkomaisten tutkimusten perusteella arvioitu aivovammojen esiintymismäärä on merkittävästi suurempi kuin suomalaisten diagnoositilastojen osoittama aivovammojen määrä. Tälläkin hetkellä Suomessa on kaikkiaan arviolta vähintään henkilöä, joilla on pysyvä oireileva aivovamman jälkitila. Aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy, ja aivovamma on pääkuolinsyynä kaikkiaan noin suomalaisella henkilöllä vuodessa. (2) Tapaturman seurauksena tulleen selkäydinvamman saa Suomessa vuosittain hieman alle 100 henkilöä. Kaikkiaan tapaturmaisen selkäydinvamman saaneita arvioidaan Suomessa olevan tällä hetkellä vähintään henkilöä. (3) Selkäydinvamman aiheuttaneen tapaturman yhteydessä samanaikaisesti saatu aivovamma on todettu eri tutkimuksissa %:lla potilaista. Useimpien tutkimusten perusteella selkäydinvamman kanssa samanaikaisesti esiintyvä aivovamma on sitä yleisempi, mitä korkeampi selkäydinvamma on: Kaularangan tason selkäydinvammojen yhteydessä samanaikaisia aivovammoja todetaan useammin kuin lannerangan tason selkäydinvammojen yhteydessä. (4, 5, 6, 7) Aivovamma todetaan sitä useammin, mitä herkemmät diagnostiset menetelmät ovat käytössä. Pelkkä kuvantamistutkimus pään tietokonetomografia- tai magneettitutkimus ei ole riittävä menetelmä. Merkittävä osa aivovammoista ei tule näkyviin edes tarkimmissakaan nykyisin käytössä olevissa kuvantamistutkimusmenetelmissä. Aivovamman mahdollisuutta vammapotilaalla ei voi sulkea pois pelkästään sillä, jos em. neuroradiologisissa tutkimuksissa ei nähdä vammamuutoksia. Aivovamman diagnostiikka on vaativaa neurologista diagnostiikkaa, jonka keskeisiä osia ovat kuvantamistutkimusten ohella tarkat tiedot itse tapaturmasta sekä riittävän pitkältä ajalta tehdyt kliiniset tutkimushavainnot. Kliinisistä tutkimushavainnoista tärkeimpiä ovat neuropsykologisten tutkimusten tulokset. Neurologinen diagnostiikka on kuin palapelin kokoamista, jossa palojen kokoamiseen tottunut kliininen neurologi yhdistää useilla erilaisilla diagnostisilla menetelmillä saadut palat ehyeksi kokonaisuudeksi. Käytännössä laadukkain aivovammadiagnostiikka saavutetaan, kun aivovammoihin perehtynyt neurologi työskentelee yhteistyössä vammapotilaiden tutkimiseen perehtyneiden neuropsykologien, neuroradiologien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Yksittäiselle vammautuneelle henkilölle tärkeintä on, että juuri hän saa oman vammansa ja siihen kuuluvan hoidon oikean määrityksen. Erityisen tarkkaa huomiota tulee kiinnittää niihin potilaisiin, joilla voidaan epäillä lievää tai keskivaikeaa aivovammaa selkäydinvamman yhteydessä, sillä heidän kohdallaan aivovamman edellyttämän neurologisen ja neuropsykologisen arvioinnin ja kuntoutuksen huomiointi kuntoutuksen, palveluiden, omaisten ohjauksen, ja työkyvyn sekä mahdollisen työkokeilun ja työhön paluun onnistumisen toteutumisessa ja arvioimisessa on oleellista. Mikä aivovamma on? Aivovamman määritelmän mukainen vähimmäiskriteeri on päähän kohdistuneen trauman aiheuttamana henkilölle tullut minkä tahansa pituinen tajunnan menetys, tai millainen tahansa muistin menetys vammaa edeltäneiltä tai sitä seuraavilta tapahtumilta, tai mikä tahansa henkisen toimintakyvyn muutos, tai paikallista aivovauriota osoittava neurologinen oire tai löydös joka voi olla ohimenevä tai pysyvä kuten aivojen kuvantamistutkimuksissa todettava vammamuutos. Aivovamman oireistossa ja vaikeusasteen määrittelyssä on erotettava aivovamman alkutila ja jälkitila. Akuutin vaiheen (primaari tilanne, alkutila) ja jälkitilan välillä ei ole yksiselitteistä rajaa. Aivovamman jälkitilassa akuutit kudosmuutokset ovat 12 SELKÄYDINVAMMA

13 TERVEYS rauhoittuneet, mutta hitaasti muuttuvia jälkitapahtumia ja sekundaarivaurioita eli alkuperäisen vamman aiheuttamien vaurioiden jälkeen ilmaantuvia alkuperäistä vauriota pahentavia muutoksia voi esiintyä pitkäänkin vamman jälkeen. Yksinkertaistetusti ilmaistuna lievissä vammoissa akuuttivaiheen kesto on n. 1 kuukausi ja vaikeissa vammoissa vähintään 3 kuukautta. (2) Muistiaukon merkitys aivovamman alkutilanteessa Aivovamman alkutilan vaikeusasteen arvioinnissa eräs tärkeimpiä mittareita on vammanjälkeisen muistiaukon eli posttraumaattisen amnesian (PTA) keston määrittäminen. Muistiaukon kesto määritellään ulottuvan vammasta alkaen siihen hetkeen, josta lähtien potilaalla on yhtenäiset muistikuvat toisiaan seuraavista tapahtumista. Hetkittäisiä muistikuvia eli ns. muistisaarekkeita voi esiintyä jopa heti vamman jälkeen tapahtuneista asioista, mutta ne eivät merkitse muistiaukon päättymistä jo tuolloin. Muistiaukko ei myös aina ala välittömästi vammatapahtumassa. Aivotrauman seurauksena kehittyvä aivojen turvotus ja monet muut hermosoluja vaurioittavien aineenvaihduntailmiöiden vaikutukset ovat voimakkaimmillaan yleensä 3 5 vuorokautta vamman jälkeen. Muistiaukko saattaa alkaa vasta silloin, mutta kestää sen jälkeen viikkoja, jopa kuukausia. Muistiaukon keston arvioimisessa potilasta pyydetään palauttamaan muistikuviaan vamman jälkeen aikajärjestyksessä painottaen, että hänen tulee kertoa siitä mitä itse muistaa, eikä mitä hänelle on kerrottu tapahtuneen, tai mitä hän on itse päätellyt tapahtuneen. Aivovamman alkutilan vaikeusasteen arvioinnissa muistiaukon keston merkkipaalut ovat yhden vuorokauden, yhden viikon ja yhden kuukauden kohdalla: Lievässä aivovammassa muistiaukko on alle 1 vuorokausi, keskivaikeassa alle 1 viikko, vaikeassa alle 1 kk ja erittäin vaikeassa yli 1 kuukausi. (2) Miten samanaikaiset selkäydinvammat ja aivovammat syntyvät? Tapaturmaisia aivovammoja ja selkäydinvammoja syntyy aivan yhdenmukaisten vammamekanismien ja ulkoisten syiden seurauksena. Liikenneonnettomuudet, putoamisonnettomuudet ja kaatumiset ovat niin tapaturmaisten aivovammojen kuin tapaturmaisten selkäydinvammojenkin tavallisimpia ulkoisia syitä. Kaularangan alueen tapaturmaisten selkäydinvammojen syynä ovat useimmiten sellaiset kaularankaan kohdistuvat voimat, jotka välittyvät kaularankaan nimenomaan pään välityksellä esimerkiksi niskan retkahdus peräänajokolarissa. Harvemmin etenkään kaularangan alueen selkäydinvamma on seurausta ainoastaan paikallisesti kaularankaan kohdistuneesta voimasta. (7) On ymmärrettävää, että kun selkäydintä vaurioittava voima on välittynyt selkäytimeen nimenomaan pään kautta, on samanaikaisen aivovamman syntyminen hyvin todennäköistä. Tärkeimmät aivovammatyypit: Paikalliset vauriot ja diffuusi aksonivaurio Yksikin päähän kohdistunut isku voi aiheuttaa aivojen useiden eri osien vammoja: Iskun osumiskohdan läheisyyteen tulee paikallisia vammoja, kuten aivoruhjeita ja verenpurkaumia. Sen lisäksi aivoihin kohdistuvan voiman vuoksi aivojen äkillisesti painautuessa kallon vastakkaisella puolella olevaa sisäpintaa vastaan voi tämän seurauksena tulla alkuperäiseen iskuun nähden myös aivojen vastakkaiselle puolelle paikallinen ruhje ja verenpurkaumia. Hyvin yleinen aivovammatyyppi paikallisten vaurioiden lisäksi on aivojen diffuusi aksonivaurio. Aivojen diffuusi aksonivaurio on tavallinen liikenneonnettomuuksissa ja muissa vammoissa, joissa päähän kohdistuu hyvin voimakas isku, voimakas hidastuvuus tai kiihtyvyys. Näiden voimien seurauksena tulee ennen kaikkea aivojen valkeaan aineeseen laajalle, epäyhtenäiselle alueelle levinnyt vaurio. Valkealla aineella tarkoitetaan aivojen syvissä osissa olevia hermoimpulsseja kuljettavien hermosäikeiden muodostamaa kudosta, jonka toimintaa häiritsevät hyvin pienetkin rakenteelliset ja toiminnalliset vauriot. Valkean aineen vaurioissa aivojen eri osien välinen viestintä häiriintyy. On huomattava, että tapaturmaisessa aivovammassa on potilaalla useimmiten samanaikaisesti useita aivovammatyyppejä sekä paikallisia vaurioita että diffuuseja aksonivaurioita. Aivovammojen jälkitilojen oireet Lähes kaikissa aivovammojen jälkitiloissa pääosa oireista syntyy aivojen otsa- ja ohimolohkojen pohjaosien paikallisista vaurioista ja aivojen syvien osien valkean aineen diffuusista aksonivauriosta. Näiden vaurioiden seurauksena aivojen näiden alueiden välinen viestintä häiriintyy. Sen seurauksena henkilön toimintakyvyn kannalta tärkeä toimintojen yhtenäisenä jatkuva kokonaisuus häiriintyy. Se ilmenee aivovammojen keskeisimpänä oireistona erilaisina neuropsykologisina ja neuropsykiatrisina oireina. Tavallisimpia aivovammoihin liittyviä neuropsykologisia ja neuropsykiatrisia oireita ovat epänormaali väsymys ja rasituksensiedon heikentyminen, tarkkaavuuden säätelyn häiriöt, keskittymisvaikeus, häiriintymisalttius, muistihäiriöt, oppimisen sekä aloite- ja suunnittelukyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hitaus ja juuttuminen, sanojen löytämisen tai sanattoman viestinnän ymmärtämisen vaikeus, omien oireiden tiedostuksen puutteet, tunteiden hallinnan vaikeudet kuten impulsiivisuus, äkkipikaisuus ja ärtyneisyys ja korostuneet mielialan vaihtelut, luonteen muutokset, arviointikyvyn ja kriittisyyden heikkeneminen ja ajattelun konkreettisuus ja jyrkkyys. Monenlaisia inhimilliseen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia voi esiintyä: Tunteiden säätely voi olla hallitsematonta; aloitteettomuus ja ilmeikkyyden niukkuus voidaan virheellisesti tulkita depressioksi; toisen henkilön tunnetilan havaitseminen ja ymmärtäminen oikealla tavalla voi olla tiettyjen aivoalueiden vamman saaneelle henkilölle hyvin vaikeaa. Unen, nukahtamisen ja uni-valverytmin häiriöt ovat aivovammojen jälkitilojen yhteydessä tavallisia. Aivorungon ja pikkuaivojen vammoihin liittyy hyvin monenlaisia pään, kaulan, vartalon ja raajojen lihasjänteyden säätelyn häiriöitä, tasapainon ja asennon hallinnan häiriöitä, näköhäiriöitä ja nielun ja kurkunpään toimintojen häiriöitä: Monenlaiset nielemistoimintojen vaikeudet ovat tavallinen ilmiö useissa keskushermosto- ja aivohermovaurioissa. Niitä esiintyy myös hermoston ulkopuolisten vammaan liittyvien muutosten seurauksena. Aivorungon ja pikkuaivojen alueen vaurioissa nielemisvaikeudet ovat hyvin tavallisia. Lievimmillään nielemisvaikeus saattaa ilmetä vain ajoittaisena ruoan tai juoman nauttimisen yhteydessä tulevana yskittämisenä suun sisällön joutuessa SELKÄYDINVAMMA 13

14 TERVEYS hengitysteihin, mutta tällainenkin voi johtaa vaikeisiin hengitystietulehduksiin. Ruoan, mahansisällön ja suun eritteiden hengitysteihin joutumisesta aiheutuva keuhkokuume eli aspiraatiopneumonia on usein vaikeahoitoinen. Niskan retkahdusvamma esimerkiksi peräänajokolarissa voi aiheuttaa ydinjatkoksen ja aivorungon alueella pientenkin vaurioiden seurauksena vaikeita ja laaja-alaisesti moniin elintoimintoihin vaikuttavia häiriöitä. Erityisesti kallon ja kaularangan välisen liitoksen tason lähellä aivorungossa sijaitseva kookas hermosolmu vestibulaaritumake on herkkä vaurioitumaan tällaisissa traumoissa. Vestibulaaritumakkeen vaurio voi aiheuttaa hyvin monimuotoisia ja eri potilailla vaihtelevasti esiintyviä oireita. Tyypillisiä oireita ovat vartalon ja raajojen lihasjänteyden ja liikkeiden säätelyn häiriöt, vartalon ja raajojen asennon ja tasapainon aistimisen ja hallinnan häiriöt ja näiden poikkeava herkkyys ulkoisille ja aistien välittämille ärsykkeille, sekä oman kehon ulkopuolella olevien kohteiden etäisyyksien, asentojen ja liikkeiden havaitsemiseen liittyvät häiriöt. Aivovammaan liittyviä komplikaatioita Aivovammaan voi liittyä lukuisia varhais- ja myöhäisvaiheen komplikaatioita. Aivovamman aiheuttaman epilepsian riski on lievissä aivovammoissa vain noin 1 ½ -kertainen normaaliväestöön verrattuna, mutta vaikeissa aivovammoissa jopa 20 %:lla voi esiintyä akuuttivaiheen jälkeenkin epilepsiakohtauksia. (2) Hydrokefalus eli aivo-selkäydinnesteen kierron häiriö on tavallisin kallonsisäisten verenvuotojen, etenkin tapaturmaisen lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon komplikaationa. Nopeasti kehittyessään se aiheuttaa kallonsisäisen paineen hengenvaarallisen kohoamisen, joka vaatii nopeaa neurokirurgista hoitoa joko tilapäisellä tai pysyvällä suntilla eli aivo-selkäydinnestettä aivokammioista joko verenkiertoon tai vatsaonteloon johtavalla katetrilla. Sentraalinen dysautonomia eli aivoperäinen autonomisen hermoston toimintahäiriö on useimmiten aivovammojen akuuttivaiheen ilmiö. Siihen liittyy voimakkaita, äkillisiä ja joskus vaikeasti hallittavia sydämen syketiheyden, verenpaineen, hikoilun ja ruumiinlämmön säätelyn häiriöitä. Nämä oireet ovat paljolti samanlaisia kuin korkeisiin selkäydinvammoihin liittyvät autonomisen dysfunktion oireet, kuten autonominen dysrefleksia. Hyponatremiaa eli suolan puutosta aiheuttavat muun muassa aivoperäinen suolanmenetysoireyhtymä eli CSW (Cerebral Salt Wasting) sekä SIADH (Syndrome of Inappropriate AntiDiuretic Hormone Secretion) -syndrooma. Hoitamattomina tai virheellisesti hoidettuina ne voivat johtaa jopa alkuperäisen aivovamman pahenemiseen eli sekundäärivaurioiden kehittymiseen. (7) Aivovamman jälkitilan vaikeusasteen ja haittaluokan määrittäminen Aivovamman jälkitilan vaikeusasteen ja sen aiheuttaman pysyvän haitan haittaluokan määrittäminen on vaikea ja joskus valitettavan ristiriitaisiin tulkintoihin johtava tehtävä. Sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman käytössä olevan sairauksien ja vammojen haittaluokituksen mukaan on pyrittävä tarkastelemaan aivovamman aiheuttamaa kokonaishaittaa, jossa toimintakyvyn kannalta useimmiten ovat tärkeimpiä neuropsykologiset ja neuropsykiatriset oireet, joiden lisäksi osalla potilaista voi esiintyä erityishaittoina neurologisia paikallisoireita ja epilepsiaa. (8) Ongelmana nykyisessä haittaluokituksessa on muun muassa se, että siinä aivovamman jälkitilan vaikeusaste katsotaan olevan sidoksissa aivovamman alkutilan vaikeusasteeseen. Näin ei suinkaan välttämättä kaikissa tapauksissa asian laita ole. Alun perin lieväksi määritellyn aivovamman jälkitilan oireisto voi aiheuttaa vaikean haitan toimintakyvylle. Joskus onnekkaissa, joskin harvinaisissa tapauksissa asia voi olla myös päinvastoin. Miten aivovamma vaikuttaa työkykyyn ja ajokykyyn? Työkyvyn ennuste aivovammoissa vaihtelee eri aikoina, eri maissa ja eri tavoin laadittujen tutkimusten ja raporttien perusteella hyvin paljon: Työhön palanneiden osuus aivovammapotilaista on vaihdellut vajaasta paristakymmenestä prosentista jopa yli 80 prosenttiin, jonka verran toisessa maailmansodassa aivovamman saaneista haavoittuneista palasi töihin ainakin joksikin aikaa. Osa työhön palaavista aivovamman saaneista henkilöistä ei kuitenkaan todellisuudessa ole työkykyisiä. Eräässä tutkimusaineistossa jopa 50 % tutkituista aivovammapotilaista oli työssä kahden vuoden kuluttua vammasta, mutta viiden vuoden kuluttua vammasta näistä kolmasosa oli kuitenkin myöhemmässä vaiheessa jäänyt pois työstä. Aivovamman vaikutus työ- ja toimintakykyyn tulee suhteuttaa vammaa edeltävään tilaan. Lahjakas henkilö saattaa edelleen vamman jälkeen suoriutua esimerkiksi perustason muistitehtävissä ikäryhmänsä keskitason mukaisesti, mutta hänen omaan lähtötasoonsa nähden aivovamman aiheuttama muutos voi olla hyvinkin suuri. Tällaisten muutosten vaikutus elämään voi olla mullistava, eikä henkilö selviydykään työstään samoin kuin ennen. Päästäkseen samalle vammaa edeltävälle suoritustasolle hän saattaa joutua ponnistelemaan selvästi aiempaa enemmän, tai ei siitä huolimattakaan yllä samalle tasolle. Tilanne johtaa vähitellen uupumukseen ja voimavarojen heikkenemiseen entisestään. (9) Aivovammassa voivat työn edellyttämät tiedot säilyä, mutta toimintakyky ei. On myös huomattava, että yli 40-vuotiaana vammautuneiden työkykyennuste on heikompi kuin varhaisessa aikuisiässä vamman saaneiden. Jos aivovamman saaneen henkilön työhön paluu saattaa tulla kyseeseen, tulisi työkyky arvioida lopullisesti vasta vähintään puolen vuoden pituisen työkokeilujakson jälkeen. (2) Ajokyvyn arviointi aivovamman aiheuttamien oireiden osalta liittyy usein samoihin toimintakyvyn muutoksiin kuin työkyvynkin arviointi. Aivovamman seurauksena tullut epilepsia tai näkökenttäpuutos ovat esteitä ajokyvylle, ellei niitä saada hoidolla parannettua. Ajokyvyn suhteen vähänkin epäselvissä tapauksissa suositellaan joko ajokokeen suorittamista tai laajaa neurologista ajokykytutkimus- 14 SELKÄYDINVAMMA

15 TERVEYS ta ajosimulaattorikokeineen. Ajokykytutkimuksessa aivovammoissa tavallisen väsymisilmiön vaikutuksen arvioiminen on oleellista. Vähimmäisvaatimus on, että kaikkia aivovamman vuoksi oireilevia potilaita on informoitava väsyneenä ajamiseen ja toistuviin aivovammoihin liittyvistä riskeistä. (2) Miten aivovammasta toipuminen tapahtuu? Perinteinen käsitys on ollut, että hermosolut eivät uusiudu. Se on tarkasti ottaen osoittautunut vääräksi, mutta käytännön tasolla uusien hermosolujen muodostuminen on niin vähäistä, että aivovammasta toipuminen ei nykykäsityksen mukaan perustu niinkään hermosolujen uusiutumiseen, vaan vauriolta säästyneiden aivojen osien kykyyn korvata tapahtuneet muutokset. Aivojen kykyä kompensoida tapahtuneet muutokset kutsutaan myös aivojen muotoutuvuudeksi eli plastisuudeksi. Aivovammoissa täysin vaurioitumattomana säilyneitä alueita voi olla hyvin vähän. Tässä mielessä aivovammat eroavat merkittävästi paikallisia vaurioita aiheuttavista tiloista, kuten aivoinfarktista, joissa säilyneet aivojen osat voivat paremmin ottaa vaurioituneen alueen tehtäviä itselleen. Aivovammoissa tilanne on toinen, kun diffuusi aksonivaurio häiritsee eri aivoalueiden yhteistyötä edellyttäviä toimintoja ja kun ehjää toiminnan kompensoimiseen kykenevää aluetta ei välttämättä ole kovin paljon. Aivovammojen toipumisen kannalta on keskeistä, että aivoilla on mahdollisimman hyvä kompensaatiokyky jäljellä. Kaikki tekijät jotka vähentävät kompensaatiokykyä, heikentävät myös aivovamman toipumisennustetta. Käytännössä tärkeimmät kompensaatiokykyä vähentävät tekijät ovat ikä, aiemmat aivovammat, muut aivojen sairaudet (erityisesti piilevät rappeutumissairaudet), alkoholinkäyttö ja eräät perinnölliset tekijät. (9) Aivovammojen kuntoutuksessa hyödynnetään aivojen plastisuutta. Määrätietoisella, riittävän monta kertaa toistetulla ja riittävän pitkään jatkuvalla ongelmallisten toimintojen harjoittelulla vauriolta säästyneet aivojen alueet vähitellen oppivat korvaamaan aivojen vaurioituneiden alueiden toimintoja. Mitä aivovammakuntoutus on? Aivovammakuntoutus on pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja tavoitteellista moniammatillista toimintaa. Kuntoutuksen on tapahduttava yhteistyössä vammautuneen, perheen ja moniammatillisen työryhmän kanssa. Kuntoutuksen tavoitteena on auttaa vammautunutta tiedostamaan aivovamman aiheuttamia oireita ja tukea toimintakyvyn kohentumista. Myös vammautuneen läheiset tarvitsevat tukea ja ohjausta, sillä läheisen ihmisen aivovamma muuttaa heidänkin elämäänsä. Aivovammapotilaan toimintakykykuntoutuksen keskeisin osa on neuropsykologinen kuntoutus. Useimmissa tapauksissa tarvitaan sen lisäksi myös toimintaterapiaa, puheterapiaa, fysioterapiaa sekä erikoislääkärien, kuntoutusohjauksen ja sosiaalityön palveluja. Sopeutumisvalmennus auttaa vammautunutta ja perhettä löytämään voimavaroja selviytymiseksi uudessa elämäntilanteessa sekä luo yhteyksiä muihin samankaltaisessa tilanteessa oleviin. Ammatillisessa kuntoutuksessa selvitetään työkykyyn, ammatinvalintaan tai ammatin vaihtoon liittyvät tarpeet, ja siihen voi sisältyä mm. koulutusta ja valmennusta sekä erilaisia tukitoimia työssä selviytymiseksi. (10) Vammautunut ja hänen perheensä tarvitsevat palveluita, jotka helpottavat päivittäistä suoriutumista ja tekevät mielekkään elämänsisällön saavutettavaksi. Tarpeellisia palvelu- ja tukikeinoja voivat olla kotipalvelut, asumispalvelut, henkilökohtainen avustaja, kuljetuspalvelut, tulkkipalvelut, asunnonmuutostyöt, päivittäisissä toiminnoissa tarvittavat välineet ja laitteet, sekä omaishoidon tuki. (11) Aivovamman saaneen selkäydinvammapotilaan kuntoutuksen erityispiirteitä Edellä kuvatut aivovamman alkutilan ja jälkitilan ominaisuudet johtavat ymmärrettävällä tavalla siihen, että aivovamman saaneen selkäydinvammapotilaan kuntoutuksen ohjelma on suunniteltava eri tavalla kuin sellaisen potilaan, jolla aivovammaa ei ole. Kuntoutuksen suunnittelussa on huomioitava ennen kaikkea aivovammoihin lähes aina liittyvä herkkä väsyvyys, jonka vuoksi oikea levon ja harjoittelun rytmitys ja riittävä levon määrä on ensiarvoisen tärkeää. Häiriöherkkyyden ja ärtyvyyden vuoksi etenkin aivovamman alkuvaiheessa ympäristön hiljaisuus ja pysyvyys ovat välttämättömiä. Uuteen tilanteeseen orientoitumisen ja toimintatapojen oppimisen ja joustavan vaihtamisen vaikeuden vuoksi ammattihenkilöiden toimintaotteen rauhallisuus ja johdonmukaisuus ovat erittäin tärkeitä. Muistihäiriöihin liittyvä tietojen ja taitojen oppimisen ja muistamisen vaikeus voi edellyttää huomattavan monta kertaa toistuvaa opeteltavien asioiden kertaamista. Aivovamman saaneella potilaalla tulee myös omaisten ja avustajien ohjaukseen kiinnittää erityistä huomiota. Lähteet: 1 Tenovuo O. Aivovamma vai psykiatrinen sairaus? Keskushermostosymposiumi Helsinki Hoitosuositustyöryhmä. Aikuisiän aivovammat. Käypä hoito suositus.. Duodecim 2003;119: Hoitosuositustyöryhmä. Selkäydinvamma. Käypä hoito suositus. Duodecim 2001;117: Tolonen A, Turkka J, Salonen O, Ahoniemi E, Alaranta H. Traumatic brain injury is under-diagnosed in patients with spinal cord injury. Journal of Rehabilitation Medicine 2007;39, Michael DB, Guyot DR, Darmody WR. Coincidence of head and spinal injury. J Neurotrauma 1989;6: Silver JR, Morris WR, Otfinowski JS. Associated injuries in patients with spinal injury. Injury 1980;12: Zafonte, RD (ed.) Dual Diagnosis: SCI-TBI. Topics in Spinal Cord Injury Rehabilitation 1999;5. 8 Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 1012/1986 tapaturmavakuutuslain 18a :ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta. Helsinki Tenovuo O: Kuinka aivovammapotilas toipuu? Tehohoito 2005; 23: Tenovuo O: Avainasiaa aivovammoista - opas vammautuneille ja omaisille. Aivovammaliiton julkaisuja. 11 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista /380. SELKÄYDINVAMMA 15

16 TERVEYS Colonhydroterapia ja selkäydinvaurio Teksti: sairaanhoitaja Tuija Purhonen ja perushoitaja Riitta Mäki Käpylän kuntoutuskeskus Kuvat: Aino Kivelä ja Matti Anttalainen olonhydroterapia (CHT) on koneellista suolihuuhtelua. Paksusuolen huuhteluhoito on satoja vuosia vanha hoitomuoto. Se oli suosituinta 1920, -30, -40 luvuilla. Suolihuuhtelukoneita oli yleisesti käytössä sairaaloissa ja lääkäreiden vastaanotolla. Käpylän kuntoutuskeskuksessa colonhydroterapia aloitettiin loppuvuodesta Hoidon aloittamisen käynnistäjänä oli fysiatri, osaston ylilääkäri Eija Ahoniemi. Tällä hetkellä ch-terapiaa antaa kaksi hoitajaa, jotka ovat saaneet siihen koulutuksen; sairaanhoitaja Tuija Purhonen ja perushoitaja Riitta Mäki. Hoitoa annetaan yleensä kahtena päivänä viikossa. Kuntoutusjakson aikana lääkäri ja omahoitaja yhdessä asiakkaan kanssa kartoittavat paksunsuolen tilanteen ja hoidon tarpeen. Tämän perusteella lääkäri määrää hoidon ja mahdollisesti natiiviröntgenkuvauksen ennen hoidon aloittamista. Natiiviröntgenkuvaus suoritetaan kuntoutusjakson aikana viereisessä Laakson sairaalassa. Röntgenillä varmistetaan ulostemassan määrä paksussasuolessa. Colonhydroterapia on tukihoito muun suolen Terapia annetaan tällä korkeussäätöisellä hoitopöydällä. Hoitopöydän päässä laitteisto, jolla hoito annetaan. hoidon lisäksi. Terapian alussa kartoitetaan käytössä olevat laksatiivit (ulostetta pehmentävät lääkkeet), asiakkaan suolen tyhjennysmenetelmä ja siihen kuluva aika. Myös ruokavalion merkityksestä keskustellaan suolen hoidon ylläpitämiseksi. Tällä hetkellä kaikki asiakkaat ovat olleet pääsääntöisesti jatkokuntoutusjaksolaisia, joiden suolen toiminta ongelmat ovat yleensä jatkuneet pitkään. Pääsääntöinen vaiva on ollut lähinnä ummetus, mutta myös ulostevahingot, vatsan alueen krampit ja suolen epäsäännöllinen tyhjentyminen ovat yleisiä vaivoja. Noin kaksi viikkoa ennen hoidon aloittamista asiakkaalle kerrotaan hoidosta ja aloitetaan maitohappobakteerivalmiste (jos on mahdollista) ja laksatiivi. Maitohappobakteerivalmiste jatkuu kaksi viikkoa hoidon loputtua. Laksatiivit aloitetaan muutamaa päivää ennen ja hoidon jälkeen annostus arvioidaan hoidon vasteen mukaan. Maitohappobakteerivalmiste suojaa suolen omaa bakteerikantaa ja laksatiivilla uloste saadaan sopivaksi huuhtelua ajatellen. 16 SELKÄYDINVAMMA

17 Miten colonhydroterapia tapahtuu? Asiakkaan virtsarakon on hyvä olla tyhjä ennen hoidon aloittamista. Hoito tapahtuu makuuasennossa hoitopöydän päällä, joka Käpylässä on tähän tarkoitukseen suunniteltu. Hoito kestää n. 45 min, mutta esi- ja loppuvalmisteluineen aikaa menee noin 1,5 h. Huuhteluvesi on 37 asteista, jota menee suoleen n. 4 6 l hoidon aikana. Vedentulonopeus säädetään painemittarin avulla sopivaksi. Hoitaja hieroo vatsaa suolen kulkusuunnan mukaisesti. Hoitokertoja suolen tyhjäksi saamiseen tarvitaan 5 7, joita annetaan max 2x/viikko. TERVEYS Yhden kahden kerran hoitokokeiluja ei tehdä, koska niistä ei ole hyötyä eikä kokeilu ole terapian tarkoitus. Hoidon jälkeen asiakkaiden vointi on ollut pääsääntöisesti hyvä. Muutamat ovat kertoneet närästyksestä ja virtsan erityksen lisääntymisestä. Hyvästä, kevyestä ja virkistyneestä olosta on myös kerrottu. Hoidon jälkeen suoli on toiminut paremmin ja säännöllisemmin. Heti hoidon jälkeen vaippaa tarvitsee lähinnä varmuudeksi, harvoin esiintyy esim. ripulia. Hoidon vaikutus on kestänyt noin puoli vuotta. Colonhydroterapiaa suositellaan annettavaksi 1 2 x/vuosi. On vaikea arvioida, kuinka monelle asiakkaalle on hoitoa esim. vuoden aikana annettu, koska samoille asiakkaille tulee hoitokertoja useita. Jatkuvasti on kuitenkin kyseisessä hoidossa asiakkaita ollut. Miten colonhydroterapiaan pääsee? Yleisimmin tällä hetkellä cht toteutetaan kuntoutusjakson aikana. Polikliinisesti on myös mahdollista saada terapiaa, kunhan saa maksusitoumuksen. Maksusitoumusta voi kysyä oman alueen hoitavalta taholta tai vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiö haluaa lääkärin arvion ja suosituksen hoidon tarpeellisuudesta. Hoitohuone on myös varustettu nostolaittein. Mistä colonhydroterapiaa saa? Tässä terapiamuodossa ei selkäydinvaurioisille hoitoa anneta muualla kuin Käpylän kuntoutuskeskuksessa. Muualla annettavasta colonhydroterapiasta löytyy tietoa internetistä. Mainittakoon että ko. terapeuteilla ei ole sähkösäätöisiä hoitopöytiä eikä siirtymisen apuvälineitä. Hoidon toteuttajina olemme kuulleet mitä erilaisempia tarinoita miten suolen toiminnan ongelmat hallitsevat ja rajoittavat selkäydinvaurioisen elämää. Monet asiakkaistamme ovat saaneet terapiasta avun ja lisääntyneen tiedon kautta keinoja suoliongelmien hoitoon. Suolen ylläpitohoito on tärkeä, mutta samalla unohdettu asia. Terapiaa antavat sh Tuija Purhonen ja ph Riitta Mäki. Sinä, joka olet käynyt terapiahoitosarjan läpi. Voistko kertoa kokemuksistasi tämän lehden seuraavassa numerossa? Yhteystiedot: Matti Anttalainen/selkäydinvamma-lehti Oravakuja 13 C, VANTAA puh matti.anttalainen@kolumbus.fi SELKÄYDINVAMMA 17

18 KUNTOUTUS Kategoriassa Liikkuminen tasoeroilla testataan myös mm. portaita alaspäin takaperin menoa, joka on monelle vaativa taito. Pyörätuoliajokortti työkalu taitojen lisäämiseksi Teksti ja kuvat: Ilona Björklund, liikunnanohjaja Käpylän kuntoutuskeskus äpylän kuntoutuskeskuksessa akuutilla kuntoutusjaksolla olevien manuaalista pyörätuolia käyttävien selkäydinvammaisten on opeteltava pyörätuolin käsittelyä, sillä kuten tiedämme, se on monelle loppuiäksi yksi tai ainoa välttämätön liikkumisen apuväline. Halusimme kehittää testit pyörätuolinkäsittelyä sekä pyörätuolista käsin tehtäviä toiminnallisia taitoja varten, jotta näiden kaikkien taitojen opettaminen ja oppiminen olisi mahdollisimman järjestelmällistä ja motivoivaa. Akuutin kuntoutusvaiheen kuntoutujat käyvät monesti raskasta henkistä prosessia läpi, jolloin pyörätuolinkäsittelytaidot tuntuvat toissijaisilta eikä taitojen opettelemiseen riitä voimavaroja eikä motivaatiota. Testin avulla taitojen opetteleminen tulee luontevasti yhdeksi läpikäytäväksi kokonaisuudeksi. Vastavammautuneella on hyvä olla tavoitteet mahdollisimman pian tiedossa; miksi opettelen pyörätuolitaitoja ja mitä taitoja minun vammatasollani on mahdollista oppia? Ryhmässä tehtävät pyörätuolinkäsittelyharjoitteet kasvattavat kuntoutujien motivaatiota oppia taitoja, sillä he näkevät mm. saman vammatason kuntoutujan tekevän harjoitteita, jotka ovat itsellekin mahdollisia. Toisaalta aremmat kuntoutujat hyötyvät enemmän yksilöllisestä ohjauksesta, jolloin heidän ei tarvitse jännittää esiintymistä. Harjoiteltujen taitojen testaaminen pyörätuoliajokortilla lisää pyörätuolinkäyttäjän motivaatiota yrittää parhaansa; testitilanne on aina keskittymistä vaativaa ja jännittävää. Testattavalle jää välittömästi konkreettista tietoa niistä taidoista, jotka jo hallitsee ja niistä, joita on vielä parannettava. Testi tehdään monesti uudelleen kun taitoja on hiottu lisää ja tällöin huomataan oma kehittyminen, joka puolestaan lisää testattavan itsevarmuutta ja rohkeutta. Jo pidempään pyörätuolia käyttäneet voivat myös parantaa omia taitojaan oman toimintakykynsä mukaan, mikäli he kokevat puutoksia taidoissaan, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Aktiivinen elämäntapa on mahdollista liikuntarajoitteesta huolimatta Liikuntarajoitteiselle hyvien pyörätuolin käsittelytaitojen sekä pyörätuolista käsin tehtävien toiminnallisten taitojen oppiminen on edellytys mahdollisimman itsenäiseen liikkumiseen sekä aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Hyvät pyörätuolinkäsittelytaidot lisäävät itseluottamusta, rohkeutta ja vapautta. Jatkuvasti avustajaa tarvitsevat liikuntarajoitteiset puolestaan tarvitsevat luotettavan avustajan, joka omaa turvalliset ja oikeaoppiset avustustaidot. Vaikka ympäristömme esteettömyys on parantunut viime vuosikymmeninä, esteitä kuten askelmia ja mäkiä tulee aina olemaan, joista pyörätuolinkäyttäjän täytyy selvitä päästäkseen määränpäähänsä; avustuksella tai itsenäisesti. Projektin tavoitteet ja mahdollisuudet Pyörätuoliajokorttiprojekti aloitettiin kesällä 2006 ja jatkuu edelleen. Projektin takana on neljähenkinen työryh- 18 SELKÄYDINVAMMA

19 KUNTOUTUS mä. Projektin ensimmäinen osa valmistuu kevään 2008 aikana, joka sisältää pyörätuoliajokortit A, B ja C sekä opaskirjasen, joka tutustuttaa lukijan pyörätuoliin apuvälineenä sekä pyörätuoliajokortti -testien ohjeistuksiin. Tarkoituksena on oppaan myynnin lisäksi järjestää erilaisia koulutuspaketteja halukkaille. Omasta koulutuspaketistaan hyötyvät sellaiset manuaalisen pyörätuolin käyttäjät, jotka haluavat kehittää pyörätuolinkäsittelytaitojaan. Koulutuspaketti olisi tarkoitus kehittää myös henkilöille, jotka ovat tekemisissä pyörätuolinkäyttäjien kanssa työssä tai vapaa-ajalla, kuten mm. terveydenhoitoalan ammattilaiset; fysioterapeutit, toimintaterapeutit, liikunnanohjaajat, sairaanhoitajat, lähihoitajat jne. ja kuljetusalojen ammattilaiset sekä pyörätuolinkäyttäjien avustajat, omaiset ja läheiset. Tarkoituksena on myös tarjota opasta ajokortteineen ilman koulutusta siten, että pyörätuoleihin ja niiden käyttöön perehtyneet ammattilaiset ympäri Suomen voivat suorittaa pyörätuoliajokorttitestit turvallisesti mm. omille pyörätuolia käyttäville asiakkailleen tai vammattomille työtovereilleen. Vaikka pyörätuoliajokortit ohjeineen on alun perin tehty selkäydinvammaisia kuntoutujiamme ajatellen, tavoitteena on kuitenkin, että oppaasta ja pyörätuoliajokorteista hyötyvät kaikki sellaiset manuaalisen pyörätuolin käyttäjät, jotka pystyvät liikuttamaan pyörätuolia kahdella kädellä. Pyörätuoliajokorttitestit A ja B käyvät myös soveltuvin osin muulla tavoin pyörätuolilla liikkuville; toisen kehonpuoliskon raajaparilla liikkuville ja kummallakin jalalla potkutteleville. Opasta voi sen valmistuttua tilata Invitasta. Pyörätuoliajokorttien testilomakkeet puolestaan tulostetaan niiden valmistuttua Synapsian, eli Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen kotisivulta, jolta saa myös tulevaisuudessa tietoa erilaisista pyörätuoliajokortteihin liittyvistä koulutuspaketeista. Kategoriassa Liikkuminen kahdella pyörällä testataan mm. kahdella pyörällä eteenpäin kelaamista. Kategoriassa Liikkuminen tasoeroilla testataan mm. kynnyksen ylittämistä etu- ja takaperin. Pyörätuoliajokortit pääpiirteittäin: Pyörätuoliajokortti A Testi pyörätuolin käyttäjille; pyörätuolin käsittelytaidot Neljä kategoriaa: 1. Liikkuminen tasaisella 2. Liikkuminen ylä- ja alamäessä 3. Liikkuminen kahdella pyörällä 4. Liikkuminen tasoeroilla Testikohtia yhteensä 25 kpl Pyörätuoliajokortti B Testi pyörätuolin käyttäjille; pyörätuolista käsin tehtävät toiminnalliset asiat Viisi kategoriaa: 1. Pyörätuolin osien käytön hallinta 2. Pyörätuolista käsin tehtävät toiminnot 3. Siirtymiset pyörätuolista pois ja takaisin 4. Pyörätuolitoiminnot autoon siirryttäessä 5. Pyörätuolin huoltotoimenpiteet Testikohtia yhteensä 20 kpl Pyörätuoliajokortti C Testi pyörätuolinkäyttäjän avustajille Kuusi kategoriaa: 1. Avustamisen valmistelu 2. Pyörätuolin käyttäjän avustaminen tasaisella 3. Pyörätuolin käyttäjän avustaminen ylä- ja alamäessä 4. Pyörätuolin käyttäjän avustaminen tasoeroilla 5. Pyörätuolin käyttäjän siirtäminen/nostaminen 6. Pyörätuolin osien käytön hallinta ja huoltotoimenpiteet Testikohtia yhteensä 25 kpl SELKÄYDINVAMMA 19

20 VAKUUTUSYHTIÖT Täky-uudistus, apuvälineiden hankinta ja lääkinnällinen kuntoutus muutoksia vakuutusyhtiöiden korvauskäytännöissä Teksti: Matti Koikkalainen sosiaalityöntekijä Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskus nnen vuotta 2005 työtapaturmissa ja liikenneonnettomuuksissa vammautuneiden selkäydinvammaisten sairaanhoito järjestetään julkisen terveydenhuollon puitteissa. He ovat siis vammastakin aiheutuneen sairaanhoidon osalta normaaliin tapaan julkisen terveydenhuollon asiakkaita. Vakuutusyhtiö korvaa selkäydinvammaisille vain asiakasmaksun. Lääkinnällisen kuntoutuksen, johon kuuluvat esim. fysioterapia, laitoskuntoutus ja apuvälineet, vakuutusyhtiöt korvaavat omien kuntoutuslakiensa puitteissa entiseen tapaan selkäydinvammaisille. Vakuutusyhtiöt ovat korvanneet yhteiskunnalle työtapaturmissa ja liikenneonnettomuuksissa vammautuneiden vamman aiheuttamasta sairaanhoidosta niin sanottua laastariveroa. Vuoden 2005 alusta liikennevakuutuslaki ja tapaturmavakuutuslaki muuttuivat niin, että vakuutusyhtiöt korvaavat vammasta aiheutuneen sairaanhoidon kokonaisuudessaan asiakasmaksun ylittävältä osalta palvelun tuottajalle, esimerkiksi keskussairaalalle. Asiakasmaksu korvataan vammautuneelle. Selkäydinvammaistenkin kohdalla vamman aiheuttamien sairaanhoitokorvausten täyskustannusvastuu siirtyi siis vakuutusyhtiölle. Asiasta käytetään nimeä täky-uudistus. Sairaanhoidon järjestämisvastuu on edelleenkin julkisella sektorilla. Vakuutusyhtiö voi ostaa selkäydinvamman vaatimaa hoitoa myös yksityiseltä taholta. Käpylän kuntoutuskeskuksen työssä tämä näkyy mm. siten, että ensimmäisenkin peruskuntoutusjakson korvaa viimekädessä vakuutusyhtiö vaikka lähete ja maksusitoumus kuntoutukseen tulevat useimmiten vammautuneen keskussairaalapiiriltä. Hoitotarvikkeet, kuten katetrit, kondomiurinaalit, vaipat jne. korvaa täky-uudistuksen jälkeen työtapaturmissa tai liikenteessä vammautuneille kokonaisuudessaan vakuutusyhtiö. Useimmiten kuitenkin kotikunta järjestää järjestämisvastuuseen perustuen kyseiset hoitotarvikkeet. Kyseisellä täky-uudistuksella on hallituksen esityksen mukaan haluttu nopeutta vammautuneen toipumista, kuntoutumista ja paluuta työelämään. Lisäksi on haluttu säästää vakuutusjärjestelmille ja työnantajille koituvia kustannuksia. Täky-uudistuksesta sinänsä riippumatta eräät vakuutusyhtiöt ovat muuttaneet apuvälineitä korvatessaan käytäntöjä siten, että kotikunnan terveydenhuollon on ensin tehtävä apuvälineestä tarveharkinta/kartoitus. Aiemmin vallinneen käytännön mukaan esim. Käpylän kuntoutuskeskuksen fysioterapeutin suositus tai maksusitoumuspyyntö on ollut riittävä peruste korvauspäätökselle. Kotikunnan terveydenhuollossa tai mahdollisesti keskussairaalapiirissä suoritetun tarveharkinnan jälkeen maksusitoumuspyyntö ohjataan asianomaiselle vakuutusyhtiölle. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö tekee päätöksen apuvälineen, esim. pyörätuolin, hankinnasta. Pari vuotta voimassa olleen käytännön aikana kalliimpia apuvälineitä myöntäneet keskussairaalapiirit ja yksittäisten kuntien apuvälineosastot eivät ole kyenneet vastaamaan riittävän nopeasti muuttuneen käytännön tuomiin haasteisiin lähinnä henkilöstö ja taloudellista resursseita johtuen. Haasteita ja paineita muuttunut käytäntö on luonut kuntouttavan laitoksen, esim. Käpylän kuntoutuskeskuksen, kotikuntien apuvälineiden järjestämistä vastaavien tahojen ja vakuutusyhtiöiden välille. Uusi käytäntö on kuitenkin jossain määrin vakiintunut eikä yksittäisen selkäydinvammaisen kuntoutujan apuvälinehankinta ole enää viivästynyt. Uutena asiana liikenneonnettomuuksissa ja työtapaturmissa vammautuneiden selkäydinvammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen on tullut se, että kuntoutussuunnitelma on laadittava hoidosta vastaavalla julkisella taholla. Aikaisemmin esim. Käpylän kuntoutuskeskuksessa kuntoutusjakson tuloksena laadittu kuntoutussuositus fysio- ja toimintaterapioiden sekä laitoskuntoutusten osalta, on riittänyt. Uudistuksen sinänsä ei pitäisi vaikuttaa yksittäisen selkäydinvammaisen kuntoutustarpeen mukaisiin terapioihin ja laitoskuntoutukseen. Vakuutusyhtiöt ostavat edelleen esim. fysioterapiaa ja laitoskuntoutusta niitä tarjoavilta yksityisiltä palveluntuottajilta. Liikenneonnettomuudessa tai työtapaturmassa vammautuneen selkäydinvammaisen lääkinnällisten kuntoutussuunnitelman vastuutahon siirtämistä kotikunnan terveydenhuoltoon perustellaan sillä, että kyseisissä terveydenhuollon yksiköissä tulee olla riittävästi asiantuntemusta yksittäisen vammaisen kuntoutusta arvioitaessa. Asiantuntemuksella ja osaamisella perustellaan myös sitä, että apuvälineiden järjestämisestä vastaava julkinen taho laatii tarvekartoituksen ja suorittaa tarveharkintaa ennen vakuutusyhtiön korvauspäätöstä. 20 SELKÄYDINVAMMA