Tapio Halkoaho ja Matti Niskanen

Transkriptio

1 Itä-Suomen yksikkö M06/4322/2007/ Kuopio Tutkimustyöselostus Sotkamon kunnassa valtausalueella Tipasjärvi 2 (kaivosrekisterinumero 8077/2) suoritetuista nikkelimalmitutkimuksista vuosina Tapio Halkoaho ja Matti Niskanen Kansikuva: GTK:n GM100-kairakone asettumassa tutkimuskohteen ensimmäiselle kairareiälle. Kuva A. Hartikainen. Cover picture: GM100 drill rig of the GTK in the first drilling site of the target. Photo A. Hartikainen.

2

3

4 M06/4322/2007/52 Geologian tutkimuskeskus Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO Alueen kuvaus Tutkimuksen tavoite Aikaisemmat tutkimukset 1 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET Geofysikaaliset mittaukset Geologinen kartoitus, kairaus ja näytteiden käsittely sekä analysointi 1 3 TUTKIMUSALUEEN GEOLOGISET PÄÄPIIRTEET Tutkimuskohteen geologia 2 4 TUTKIMUSTULOKSET 4 5 VALTAUKSISTA LUOPUMISEN SYY 7 6 YHTEENVETO JA JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET 7 7 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN 7 8 KIRJALLISUUSLUETTELO 7 9 LIITTEET 9

5 M06/4322/2007/52 1 Geologian tutkimuskeskus 1 JOHDANTO 1.1 Alueen kuvaus Tutkimusalue sijaitsee Oulun läänissä Sotkamon kunnassa Hietajärven/Sammakkolammen alueella, karttalehdellä noin 40 km Sotkamon keskustasta kaakkoon (kuva 1). Raportoitava alue käsittää Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) 12 hehtaarin suuruisen valtauksen Tipasjärvi 2 (kaivosrekisterinumero 8077/2). Valtaus sijaitsee kokonaan Sotkamon valtionmaalla 893:10:1. Alue on kumpuilevaa ja moreenipeitteistä. 1.2 Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen lähtökohta oli selvittää alueelta löytyneen ultramafisen serpentiniittilinssin nikkelimalmipotentiaalisuus. Lisäksi haluttiin selvittää alueen vihreäkivivyöhykkeen kivilajiseuranto. 1.3 Aikaisemmat tutkimukset Varhaisimmat tutkimukset Sotkamon Tipasjärven alueelta ovat Wilkmanin (1921, 1924) 1: karttalehtiselostus ja kallioperäkartta (lehti D4, Nurmes) luvulla tutkimuksia alueella teki mm. Heikki Vartiainen (mm. Vartiainen 1970). Taipale et al. (1993) ovat tehneet 1: mittakaavaisen kartoituksen Puukarin lehdeltä Lisäksi alueella on tehty tutkimuksia Oulun yliopistossa toimineiden Kuhmon ja Kittilän malmiprojektin ja Arkeeisten alueiden malmiprojektin toimesta, mm. Taipale (1979, 1982, 1983), Hyvärinen (1989) ja Horneman (1990). Taivaljärven Ag-Zn esiintymää ovat kuvanneet Papunen et al. (1989). Halkoaho et al. (2000) ovat tutkimuksessaan sivunneet alueella esiintyviä poikkeuksellisen Cr-rikkaita basaltteja. 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET 2.1 Geofysikaaliset mittaukset Geofysiikan tutkimusten ja tulkintojen pohjana oli GTK:n tihennetty matalalentomittaus. Alueella on koko vihreäkivivyöhykkeen poikki kulkeva yksittäinen reikien R337 ja R338 kautta kulkeva magneettinen totaali-intensiteettimittaus- sekä sähkömagneettinen slingrammittauslinja (kts. liite 1). Kairareikämittauksia (suskeptibiliteetti ja Wenner-ominaisvastus) tehtiin rei istä R312, R336-R338. Mittausten tulokset on esitetty liitteenä olevalla CD-ROM-levyllä. 2.2 Geologinen kartoitus, kairaus ja näytteiden käsittely sekä analysointi Timanttikairauksissa keskityttiin Sammakkolammen serpentiniittilinssin nikkelipotentiaalisuuden tarkistamiseen sekä kohteen paljastumattoman osan profiilikairaukseen. Timanttikairaustut-

6 M06/4322/2007/52 2 Geologian tutkimuskeskus kimusten lisäksi tehtiin valtausalueen pohjoisosasta detaljikartoitusprofiili, jolta otettiin 26 minikairanäytettä (13.1-TTK TTK-05, katso liite 8), joista 21 analysoitiin: 19 kokokivianalyysiä (175X+811L), kaksi perusmetallianalyysiä (511P) ja 13 Au-Te-analyysiä (521U). Hietajärven Sammakkolammen alueen tutkimuskohteille kairattiin yhteensä 5 kairareikää yhteispituudeltaan 618 m (taulukko 1 ja liitteet 3-6). Kairauksista ovat vastanneet GTK:n oma POKA- (60,10 m) ja Tieliikelaitoksen Geopalveluyksikön Wireline-yksikkö (557,90 m). Kairaukset on tehty halkaisijaltaan 56 mm putkistolla. Tutkimuskohteena olevien valtausalueiden kairausnäytteiden malmianalyysit (511P ja 521U) on tehty kivilajikontaktit huomioon ottaen keskimäärin 1 m:n mittaisin analyysivälein. Näytteet on halkaistu sahaamalla timanttilaikalla. Näytteistä toinen puoli on murskattu mangaaniteräsleuoilla, jaettu pullojakolaitteella ja jauhettu mangaaniteräsjauhinastiassa (GTK:n menetelmä 33): automatisoitu kivinäytteiden murskaus, jako ja jauhatus, joka sisältää kaksi huuhtelujauhatusta. Kokokivianalyysi(175X)näytteet on murskattu Mn-teräs leukamurskaimella (menetelmä 30) ja jauhettu karkaistussa hiiliteräsjauhinastiassa (menetelmä 40). Kairasydämistä tehtiin 56 perusmetallianalyysiä GTK:n analyysimenetelmällä 511P (ICP-AES, kuningasvesiliuotus 90 o C:ssa ja pitoisuusmääritys induktiivisesti kytketyllä plasma-atomiemissiospektrometrillä) ja 26 Au-Te- sekä 31 Au-Pd-Te-analyysiä GTK:n analyysimenetelmällä 521U (GFAAS, kuningasvesiuutto huoneen lämmössä 5 g:n näytepunnituksesta, kerasaostus elohopealla ja pitoisuusmääritys grafiittiuuniabsorptiospektrometrillä). Kokokivianalyysejä 175X-menetelmällä (monialkuainemääritys XRF-menetelmällä (briketti)) tehtiin 25 ja hiilen määrityksiä 811L-(C:n määritys hiilianalysaattorilla)menetelmällä 4 kappaletta. Lisäksi yhdestä näytteestä teetettiin REE-alkuaineanalyysi GTK:n analyysimenetelmällä 308M (fluorivety- ja perkloorihappoliuotus + sulate ja alkuaineiden määritys ICP-MS-tekniikalla) sekä yksi kaikkien platinaryhmän metallien (Os, Ir, Ru, Rh, Pt, Pd +Au) analyysi GTK:n analyysimenetelmällä 714M (nikkelisulfidirikastus/telluuri-kerasaostus). 3 TUTKIMUSALUEEN GEOLOGISET PÄÄPIIRTEET Itä-Suomen arkeeinen alue, jossa Tipasjärven vihreäkivivyöhyke sijaitsee, kuuluu geologisesti Fennoskandian kilven arkeeisen Karjalan provinssin länsiosaan. Monimutkaisesti deformoituneet vihreäkivivyöhykkeet esiintyvät pitkinä ja nauhamaisina vyöhykkeinä arkeeisten granitoidien ja migmatiittien sisällä (kts. kuva 1, Luukkonen 1991 ja Luukkonen & Sorjonen-Ward 1998). 3.1 Tutkimuskohteen geologia Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää Tipasjärvi 2 valtauksen ns. Sammakkolammen kohteen alueella esiintyvien komatiittisten oliviinikumulaatti linssien nikkelimalmipotentiaalisuus (liitteet 1, 2, 7 ja 8). Lisäksi haluttiin selvittää tutkimusalueen poikki kulkevan geofysiikan mittauslinjan kivilajit (kts. liite 1).

7 M06/4322/2007/52 3 Geologian tutkimuskeskus Kuva 1. Tipasjärvi 2 valtausalueen sijainti yksinkertaistetulla geologisella kartalla Sotkamon Hietajärvellä Sammakkolammen alueella. Fig. 1. Location of Tipasjärvi 2 claim (exploration licence) on simplified geological map of the Sammakkolampi area, Hietajärvi, Sotkamo.

8 M06/4322/2007/52 4 Geologian tutkimuskeskus Taulukko 1. Sotkamon Hietajärven Sammakkolammen alueen tutkimuskohteen kairareiät. Table 1. Diamond drill holes in the Sammakkolampi area, Hietajärvi, Sotkamo. Kairareikätunnus X-koord. Y-koord. Korkeus Suunta Kaade Maata (m) Pituus (m) Hole-id Northing (X) Easting (Y) Elev. (Z) Direction Inclination Soil (m) Length (m) R , , , ,50 60, R , , , ,25 124, R , , , ,10 254, R , , , ,00 145, R , , , ,15 33,65 Total 618,00 Valtausalueella oleva Tipasjärven vihreäkivivyöhykkeen läntisen mafisen-ultramafisen vyöhykkeen leveys on m (liite 7), sijoittuen intermediäärisistä-felsisistä lapilli-/kidetuffeista sekä vulkanogeenisista sedimenttikivistä koostuvien kivien keskelle. Myös agglomeraatteja on tavattu mafisen-ultramafisen vyöhykkeen länsipuolelta. Kyseisestä agglomeraatista on lähetetty GTK:n isotooppigeologian laboratorioon ikämääritysnäyte ( R337/138,55-139,75, liite 5). Komatiittisen/ultramafisen vyöhykkeen länsipuoliset mafiset kivet ovat kemialliselta koostumukseltaan tholeiittisia basaltteja ja aivan tutkimusalueen pohjoisosassa esiintyy välittömästi komatiitin länsipuolella rautamuodostuma, joka muulta osalta puuttuu (liite 7). Tämä seikka oli tiedossa, kun päätettiin tutkia komatiittisten kumulaattien (kaksi kappaletta, liite 7) nikkelimalmipotentiaalisuutta, sillä pohjan suunnan oletettiin olevan länteen. Näytti siis siltä, että tutkimusalueella komatiittinen laava olisi erodoinut rautamuodostuman itseensä. Lisäksi kohteelta analysoidut komatiittiset kumulaattinäytteet olivat selvästi nikkelistä köyhtyneitä (kuva 2). Ensimmäisestä kairareiästä (R312) tavattiin aivan komatiittisen kumulaattilinssin (serpentiniitin) länsikontaktilta kloriittitremoliittikivestä heikko sulfidimineralisaatio (max. Ni 0,24 %, Cu 0,13 % ja S 2,24 %, katso kuva 2A), joka lisäsi kohteen nikkelimalmipotentiaalia. Välittömästi komatiittisen vyöhykkeen itäpuolella esiintyy ainakin paikoitellen kapea, kemialliselta koostumukseltaan tholeiittinen basaltti, jonka itäpuolella on rautamuodostuman jälkeen komatiittista basalttia ja Crbasalttia (liitteet 7 ja 8). Komatiittisesta basaltista on kairareiässä R336 ja Kangaslammen tien varren paljastumaprofiililta tavattu myös kapea rautamuodostumavälikerros. Mafisenultramafisen vyöhykkeen itäpuoliset intermediääriset kivet ovat paikoitellen anomaalisen Cr- ja Ni-rikkaita indikoiden sitä, että ne mahdollisesti sisältävät ultramafisten kivien rapautumistuotteita. Edellä mainituin perustein alueen kivilajien nuorenemissuunta näyttäisi olevan itään. Alueen nuorimmat kivilajit ovat leikkaavat gabrojuonet ja graniittipegmatitit. 4 TUTKIMUSTULOKSET Kuvassa 2 tutkimuskohteen analysoituja ultramafisia näytteitä verrataan Kuhmon Kellojärven ultramafisen kompleksin oliviinikumulaattinäytteisiin (Halkoaho & Niskanen 2004, Pietikäinen et al. 2005). Kuvasta nähdään, että tutkimusalueen ultramafisten kivien Cr-, TiO 2 n- ja Al 2 O 3 n- pitoisuudet sekä Al 2 O 3 /TiO 2 -suhde ovat hyvin samanlaiset kuin Kellojärven ultramafisen kumulaattikompleksin vastaavan MgOn-pitoisuuden omaavilla näytteillä. Kuten myös se, että tutkimusalueen ultramafisten kivien nikkelipitoisuus on selvästi alhaisemmalla tasolla kuin Kellojärven näytteiden.

9 M06/4322/2007/52 5 Geologian tutkimuskeskus Tutkimusalueen pohjoisen komatiittisen kumulaattilinssin nikkelistä köyhtyneet näytteet (kuva 2A) ja heikosti malmiutuneen kloriittitremoliittikivestä teetetty REE-analyysi negatiivisine Euanomalioineen (kuva 3, katso Lodders 1996) viittaavat siihen, että kyseisen kumulaatin muodostaneesta magmasta on jossain vaiheessa erkaantunut nikkelipitoinen sulfidisula. Samaisesta näytteestä teetetty platinametallijakauma (kuva 4) kuvastaa heikon malmiutuman ortomagmaattista luonnetta. Merkittävää kultapitoisuutta ei kohteelta havaittu ja vain reiän R339 kaikki näytteet sisälsivät kultaa enemmän (17-60 ppb) kuin analyysimenetelmän määritysraja (<10 ppb) A B Ni ppm Cr ppm MgOn % MgOn % TiO2n % C Al2O3n % D MgOn % MgOn % Al2O3/TiO MgOn % Kellojärvi (MgOn>30) Sammakkolampi E Cr ppm F Ni ppm Kuva 2. Kuhmon Kellojärven oliviiniorto-adkumulaatit (MgOn > 30 %, Halkoaho & Niskanen 2004, Pietikäinen et al. 2005) ja Sotkamon Tipasjärvi 2 valtausalueen komatiittiset näytteet (MgOn > 20 %) Ni, Cr, TiO 2 n, Al 2 O 3 n ja Al 2 O 3 /TiO 2 -suhde versus MgOn- sekä Cr versus Nidiagrammeilla. TiO 2 n, Al 2 O 3 n ja MgOn on laskettu volatiilivapaaksi. Fig. 2. Nickel, Cr, TiO 2 n, Al 2 O 3 n and Al 2 O 3 /TiO 2 ratio versus volatile free normalized MgOn and Cr versus Ni diagrams of olivine ortho-adcumulates (MgOn > 30 %) of the Kellojärvi area, Kuhmo (Halkoaho & Niskanen 2004, Pietikäinen et al. 2005) and the komatiitic samples (MgOn > 20 %) of the Tipasjärvi 2 claim area, Sotkamo.

10 M06/4322/2007/52 6 Geologian tutkimuskeskus /2005/R312/ La Ce Pr Nd Sm Eu Gd Tb Dy Ho Er Tm Yb Lu Kuva 3. Sotkamon Tipasjärvi 2 valtausalueen heikosti mineralisoituneen kloriittitremoliittikiven (katso kuva 2) REE-pitoisuudet normalisoituna keskimääräisellä kondriitin pitoisuudella. Keskimääräisen kondriitin arvot: La, Ce, Nd, Sm, Eu, Gd, Dy, Er, Yb ja Lu (Nakamura 1974) sekä Pr, Tb, Ho ja Tm (Sun 1980). Fig. 3. Average chondrite-normalized REE patterns [average chondrite values after Nakamura (1974): La, Ce, Nd, Sm, Eu, Gd, Dy, Er, Yb and Lu, and after Sun (1980): Pr, Tb, Ho and Tm] of the weakly mineralized chlorite tremolite rock (see Fig. 2) in the Tipasjärvi 2 claim area, Sotkamo. 4322/2005/R312/ Ni Os Ir Ru Rh Pt Pd Au Cu Kuva 4. Sotkamon Tipasjärvi 2 valtausalueen heikosti mineralisoituneen kloriittitremoliittikiven (katso kuva 2) platinaryhmän alkuaineiden, kullan, nikkelin ja kuparin pitoisuudet normalisoituna keskimääräisellä manttelipitoisuudella. Manttelin PGE, Au, Ni ja Cu arvot Sun (1982) ja Barnes et al. (1988). Fig. 4. Average mantle-normalized platinum-group element, Au, Ni and Cu data of the weakly mineralized chlorite tremolite rock (see Fig. 2) in the Tipasjärvi 2 claim area, Sotkamo. The mantle PGE, Au, Ni and Cu values after Sun (1982) and Barnes et al. (1988).

11 M06/4322/2007/52 7 Geologian tutkimuskeskus 5 VALTAUKSISTA LUOPUMISEN SYY Suoritetuissa tutkimuksissa ei sille varattuna aikana löydetty merkittävänpää nikkelirikastumaa ja parhaimmaksi nikkelisulfideja sisältäväksi näytteeksi jäi ensimmäisen kairareiän (R312) heikosti sulfidipitoinen kloriittitremoliittikivi (max. Ni 0,24 %, Cu 0,13 % ja S 2,24 %). Kairaukset eivät siis tuoneet uusia suoria viitteitä ekonomisesta nikkelimalmista, joten valtauksesta päätettiin luopua vuoden 2006 lopussa. 6 YHTEENVETO JA JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET Vaikka tutkimuksissa ei löydetty mainittavampaa nikkelirikastumaa kairareiän R312 (liite 3) heikko sulfidipirote komatiittisen kumulaattilinssin länsireunan kloriittitremoliittikivessä on viite jonkinasteisesta malminmuodostuksesta. Lisäksi analysoidut komatiittinäytteet ovat selvästi köyhtyneet nikkelistä. Edellä mainituista seikoista johtuen tutkimuskohteen kaksi kumulaattilinssiä ovat yhä malmipotentiaalisia, kuten myös muutkin Tipasjärven vihreäkivivyöhykkeen komatiittiset kumulaattilinssit. Valitettavasti tutkimuskohteen kumulaattilinssit ovat niin pienialaisia (pohjoisempi 170x55 m ja eteläisempi 100x55 m, liite 7), ettei niihin mahdu merkittävää nikkeliesiintymää, vaikka se olisi massiivinen. Asian voi halutessaan varmistaa kairaamalla yksi reikä pohjoisen kumulaattilinssin pohjoisosan ja eteläisen kumulaattilinssin länsikontakteihin. 7 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN Aineisto on tallennettu käyttäen ohjelmia Microsoft Word (tekstit, kairausraportit), Microsoft Excel (analyysit) ja Winkalpea (kairausraportit). Maasto- ja matalalentogeofysiikka on tallennettu Geosoft:lla ASCII-muotoisena. Numeerinen aineisto ja näytemateriaalit on sijoitettu GTK:n arkistointi-ohjeen mukaisesti GTK:n tietokantoihin ja varastoihin. 8 KIRJALLISUUSLUETTELO Barnes, S.J., Boyd, R., Korneliussen, A., Nilsson, L-P., Often, M., Pedersen, R.B. & Robins, B. (1988) The use of mantle normalization and metal ratios in discriminating between the effects of partial melting, crystal fractionation and sulphide segregation on platinum-group ele-ments, gold, nickel and copper: examples from Norway. Julkaisussa: Prichard, H.M., Potts, P.J., Bowles, J.Fw. & Cripp, S.J. (toim.) Geoplatinum. Elsevier, Lontoo, Halkoaho, T., Liimatainen, J., Papunen, H. & Välimaa, J. (2000) Exceptionally Cr-rich basalts in the komatiitic volcanic association of the Archaean Kuhmo greenstone belt, eastern Finland. Mineralogy and Petrology 70 (1-2), Halkoaho, T. & Niskanen, M. (2004) Tutkimustyöselostus Kuhmon kaupungissa valtausalueilla Haverisensuo 1 ja 2 (kaivosrekisterinumerot 7426/1 ja 7628/1) suoritetuista nikkelimalmitutkimuksista vuosina s., 33 liites. CD-levy. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 06/4411/2004/1/10.

12 M06/4322/2007/52 8 Geologian tutkimuskeskus Horneman, R. (1990) Arkeeiset granitoidit Tipasjärven liuskejakson ympäristössä. Abstract: Archaean granitoids surrounding the Tipasjärvi schist belt, eastern Finland. Pohjois-Karjalan malmiprojekti. Raportti 27. Oulu: Oulun yliopisto. 87 p. Hyvärinen, T. (1989) Granitoids on the Puukari map sheet. In: Symposium Precambrian granitoids. Petrogenesis, geochemistry and metallogeny, August 14-17, 1989, Helsinki, Finland. Excursion C-3 : Archean granitoids and associated Mo.W and Au mineralization in eastern Finland. Geologian tutkimuskeskus. Opas 25. Espoo: Geologian tutkimuskeskus, Lodders, K. (1996) An experimental and theoretical study of rare-earth-element partitioning between sulfides (FeS, CaS) and silicate and applications to enstatite achondrites. Meteoritics & Planetary Science 31, Luukkonen, E.J. (1991) Late Archaean and early Proterozoic structural evolution in the Kuhmo Suomussalmi terrain, eastern Finland. Turun Yliopiston julkaisuja. Annales Universitatis Turkuensis. Sarja-Ser. A. II. Biologica-Geographica-Geologica 78, Luukkonen, E. J. & Sorjonen-Ward, P. (1998) Arkeeinen kallioperä - ikkuna 3 miljardin vuoden taakse. S teoksessa Lehtinen, M., Nurmi P. & Rämö, T. (toim.) 3000 vuosimiljoonaa Suomen kallioperä. Suomen geologinen seura. Nakamura, N. (1974) Determination of REE, Ba, Fe, Mg, Na and K in carbonaceous and ordinary chondrites. Geochim Cosmochim Acta 38, Pietikäinen, K., Halkoaho, T., Hartikainen, A., Niskanen, M. & Tenhola, M. (2005) Itä- Suomen arkeeiset alueet II-hankkeen ( ) toiminta vuosina Kuhmon, Nurmeksen, Lieksan ja Hyrynsalmen alueilla. 84 s., 5 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/4411/2005/1. Sun, S.-S. (1980) Lead isotopic study of young volcanic rocks from mid-ocean ridges, ocean islands and island arcs. Phil Trans R Soc Lond A297, Sun, S.-S. (1982) Chemical composition and origin of the earth's primitive mantle. Geochim. Cosmochim. Acta 16, Taipale, K. (1979) Arkeisen vulkanismin kehitys Tipasjärven alueella. Kuhmon ja Kittilän malmiprojektit. Raportti 14. Oulu: Oulun yliopisto. 46 s. + 2 liitettä. Taipale, K. (1982) Kuhmon arkeeinen vihreäkivi-granitoidi-alue. Osa I : Tipasjärvi-Hietajärvi. Arkeeisten alueiden malmiprojekti. Raportti 4. Oulu: Oulun yliopisto. 143 s. + 1 liitekartta. Taipale, K. (1983) The geology and geochemistry of the Archean Kuhmo greenstone-granite terrain in the Tipasjärvi area, eastern Finland. Acta Universitatis Ouluensis. Series A, Scientiae Rerum Naturalium 151. Geologica 5. Oulu: University of Oulu. 96 s. + 2 liitettä. Taipale, K., Horneman, R. & Hyvärinen, T. (1993) Puukari. Suomen geologinen kartta 1: : kallioperäkartta = Geological map of Finland 1: : pre-quaternary rocks lehti = sheet Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Papunen, H., Kopperoinen, T. & Tuokko, I. (1989) The Taivaljärvi Ag-Zn deposit in the Archean greenstone belt, eastern Finland. Economic Geology 84, Vartiainen, H. (1970) Schist belt of Tipasjärvi in the parish of Sotkamo, Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 42, Wilkman, W.W. (1921) Suomen geologinen yleiskartta, Lehti D4, Nurmes. Vuorilajikartan selitys. Suomen Geologinen Komissioni. 126 s. Wilkman, W.W. (1924) Vuorilajikartta, Lehti D4, Nurmes. Suomen geologinen yleiskartta 1:

13

14

15

16

17

18

19

20

21