Halkoaho Tapio ja Niskanen Matti

Transkriptio

1 Itä-Suomen yksikkö 64/ Kuopio Tutkimustyöselostus Kuhmon kaupungin Kellojärven Pärsämänsuo 1 valtausalueella (kaivosrekisterinumero 8344/1) suoritetuista nikkelimalmitutkimuksista vuosina Halkoaho Tapio ja Niskanen Matti Kansikuva: Kuhmon Kellojärven Pärsämänsuo. Kuva T. Halkoaho. Cover picture: Pärsämänsuo, Kellojärvi, Kuhmo. Photo T. Halkoaho.

2

3

4 64/2012 Geologian tutkimuskeskus Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO Alueen kuvaus Tutkimuksen tavoite 1 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET Maastogeofysikaaliset mittaukset Kellojärven alueen geologiset tutkimukset Geokemialliset maaperänäytteet Syväkairaukset Kairasydänten käsittely ja analysointi 5 3 TUTKIMUSALUEEN GEOLOGISET PÄÄPIIRTEET 6 4 PÄRSÄMÄNSUON ALUEEN GEOFYSIKAALISTEN MITTAUSTEN, KAIRAUSTEN JA ANALYYSIEN TULOKSET 8 5 VALTAUKSESTA LUOPUMISEN SYY 13 6 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN 13 7 SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 13 8 KIRJALLISUUSLUETTELO 14 9 LIITTEET 16 KIRJALLISUUSLUETTELO

5 64/ Geologian tutkimuskeskus 1 JOHDANTO 1.1 Alueen kuvaus Tutkimusalue sijaitsee Oulun läänissä Kuhmon kaupungissa Kellojärven Pärsämänsuon alueella, karttalehdellä ja Q5421 (kuva 1 ja liitteet 1 ja 2) noin 25 km Kuhmon kaupungin keskustasta luoteeseen. Alue on pääasiassa lettosuota, jonka ympärillä on kumpuilevaa hiekkaista harjumuodostumaa. 1.2 Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää Kellojärven ultramafisen kompleksin nikkelimalmipotentiaalisuutta. Lisäksi pyrittiin löytämään vuonna 2003 noin 600 m sen eteläpuolelta löydetyn noin 10 % nikkeliä sisältävän serpentiniittilohkareen (L83-TAH-2003, kuva 2) lähtöpaikka. Tutkimuksista on vastannut erikoistutkija Tapio Halkoaho. Lisäksi tutkimuksiin ovat osallistuneet geofyysikko Matti Niskanen, hankepäällikkö Kimmo Pietikäinen ja tutkimusavustajat Martti Saastamoinen, Rauli Lempiäinen sekä Tuomo Stranius. 2 SUORITETUT TUTKIMUKSET 2.1 Maastogeofysikaaliset mittaukset Kellojärven Pärsämänsuon alueen magneettinen ja sähkömagneettinen maastomittaus täydennettiin puuttuvalta osin talvella 2008 (liite 1, sininen yhtenäinen viiva). Lohkareen (L83-TAH-2003) petrofysikaalisten ominaisuuksien mukaan etsittävä mineralisaatio on sekä johtava, että magneettinen (kts. Halkoaho & Niskanen 2004). Slingrammittauksessa tutkimusalueelta ei kuitenkaan havaittu hyviä johdeanomalioita. Alueelta on nyt myös käytettävissä Outokumpu Oy:n vuosina mittaamat magneettiset, sähkömagneettiset sekä painovoima-aineistot. Nämä aineistot ulottuvat Pärsämänsuolta etelään Siivikkovaaran alueelle. Edellämainitut mittaustulokset on liitetty muiden aineistojen ohella tähän raporttiin liittyvään aineistomateriaaliin. Kellojärven alueella tehtiin vuonna 2008 seismistä heijastusluotausta HIRE (High Resolution Reflection Seismics) projektissa. Projektin mittauksista vastasivat Machinoimport ja Vniigeofiziga. Projektin kaksi räjäytysprofiilia kulkevat Pärsämänsuon alueella (liitteet 1 ja 2, siniset katkoviivat). Reikämittauksia tehtiin Pärsämänsuon alueelle kairatuista rei istä (R319, R334, R340, R345, R347 ja R348). Mittausparametreinä oli suskeptibiliteetti ja Wenner-ominaisvastus. Pistevälinä oli 0,05 m. Reikäloggauskuvat rei istä R345, R347 ja R348 ovat liitteillä 27 ja 28. Magnetoituneiden serpentiniittien johtavuusanomaliat (<10 Ohmm) rei issä ovat hyvin kapeita ja liittyvät

6 64/ Geologian tutkimuskeskus Kuva 1. Pärsämänsuon tutkimusalueen sijainti yksinkertaistetulla geologisella kartalla. Mukailtu Luukkosen (1991) ja Papunen et al:in (2009) kartoista. Fig. 1. Location of Pärsämänsuo Ni exploration target on the simplified geogical map. Modified after Luukkonen (1991) and Papunen et al. (2009). etupäässä ruhje/siirros vyöhykkeisiin. Vuonna 2011 Suomen Malmi Oy:n kairaaman kairareiän Q542/2011/R1 reikämittaukset teki AGEOS Oy (liite 29). Mitatut parametrit olivat tiheys, sus-

7 64/ Geologian tutkimuskeskus keptibiliteetti, Wenner-ominaisvastus, IP, luonnon gammasäteily ja spektri (K, Th, U) sekä P- ja S-aaltojen nopeudet. Näistä parametreista tiheys, suskeptibiliteetti, gammasäteily ja ominaisvastus on piirretty profiilina reiän R1 pystyleikkauskuvaan (liite 29). Pärsämänsuo alueen ylitse tehtiin keväällä 2011 sähkömagneettinen sampoluotauslinja. Kelaväleinä käytettiin metriä. Keskeisimmällä alueella useilla eri kelaväleillä. Tuloksista tulkittiin kerrosmallitulkinnat ARD (näennäinen ominaisvastus/syvyys malli). Tulkittujen johdeanomalioiden kohdalla kairanreiässä R1 on kivilajikohtakteja/ruhjevyöhykkeitä, jotka eivät kuitenkaan ole hyviä johteita. Kuva 2. Kuhmon Kellojärven alueen (X= , Y= ) sulfidirikas serpentiniittilohkare (L83- TAH-2003: Ni 9.9 %, Cu 0.03 %, S n. 30 %, Pd 0.66 ppm, Pt 0.3 ppm, Rh 0.13 ppm, Ru 0.35 ppm, Os 0.06 ppm, Ir 0.09 ppm ja Au 0.04 ppm). Numerolaatan pituus on 5,5 cm. Kuva T. Halkoaho. Fig.2. Sulphide-rich serpentinite boulder from the Kellojärvi area, Kuhmo (L83-TAH-2003: Ni 9.9 %, Cu 0.03 %, S n. 30 %, Pd 0.66 ppm, Pt 0.3 ppm, Rh 0.13 ppm, Ru 0.35 ppm, Os 0.06 ppm, Ir 0.09 ppm and Au 0.04 ppm). The length of the number plate is 5.5. cm. Photo T. Halkoaho. 2.2 Kellojärven alueen geologiset tutkimukset Varhaisimmat tutkimukset, joissa Kellojärven serpentiniitti mainitaan, ovat Wilkmanin (1921, 1924) 1: karttalehtiselostus ja kallioperäkartta (lehti D4, Nurmes). Papunen suoritti 1950-luvun loppupuolella Outokumpu Oy:n Malminetsinnän kenttätöissä yleiskartoitusta Kello-

8 64/ Geologian tutkimuskeskus järven ultramafisen kompleksin alueella ja teki pro gradu työnsä Siivikkovaaran alueen kallioperästä (Papunen 1960). Hyppönen teki 1: mittakaavaisen kartoituksen lehdillä 4411 (Hyppönen 1976) ja 4412 (Hyppönen 1973) sekä julkaisi niiden selitykset vuonna 1983 (Hyppönen 1983). Kellojärven alueella on tehty tutkimuksia myös Oulun yliopistossa toimineiden Kuhmon malmiprojektin ja Arkeeisten alueiden malmiprojektin toimesta, jolloin mm. Hanski (1984, 1986) kuvasi Kellojärven alueella olevaa mafista-ultramafista kumulaattikompleksia ns. gabro-wehrliittimuodostumana. Ranskalaisen Rennesin yliopiston tutkijat selvittivät töissään mm. Kellojärven ultramafisen kompleksin petrografiaa ja metamorfista kehitystä (Piquet 1982, Blais 1989 ja Blais & Auvray 1990). Yksittäisiä kromiittitutkimuksia Kellojärven ultramafisen kompleksin alueelta ovat tehneet Liipo et al. (1994, 1995), Barnes et al. (1996) ja Liipo (1999). Vuosina Turun yliopiston Komatiittiprojekti teki töitä Siivikkovaaran ja Kellojärven ultramafisen kompleksin alueella. Kellojärven ultramafisen kompleksin tutkimustuloksia ovat julkaisseet mm. Halkoaho et al. (1996) Komatiittiprojektin loppuraportissa, Tulenheimo (1999) pro gradu tutkielmassaan ja viimeisenä Papunen et al. (2009) alueen geologisella kuvauksellaan. Geologian tutkimuskeskus (GTK) suoritti Kellojärven alueella kartoitusta vuosina , osittain yhteistyössä Turun yliopiston Komatiittiprojektin kanssa. Tässä yhteydessä GTK:n toimesta Kellojärven Hukankankaan alueelle kairattiin vuonna 1994 kaksi yli 300 metristä syväkairareikää (R ,40 m ja R ,30 m). Vuosina GTK teki alueella maastotöitä Kellojärven ultramafisen kompleksin nikkelimalmipotentiaalisuuden selvittämiseksi. Tuolloin tutkimustyössä keskityttiin mm. laajojen paljastumattomien alueiden profiilikairaukseen (Halkoaho & Niskanen 2004). Jo tuolloin pyrittiin löytämään Kellojärven eteläpuolelta löydetyn nikkelirikkaan serpentiniittilohkareen (kuva 2) lähtöpaikkaa, siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Vuonna 2007 GTK jatkoi Kellojärven ultramafisen kompleksin nikkelimalmipotentiaalisuuden arviointia ja nikkelirikkaan serpentiniittilohkareen lähtöpaikan etsintää. Valtauksen tultua voimaan , keskityttiin tammi-kesäkuussa 2009 laajan Pärsämänsuon alueen kairauksiin (Halkoaho & Niskanen 2009). Kairauksia jatkettiin elo-marraskuussa Syväkairaustutkimusten lisäksi tehtiin 13 paljastumahavaintoa. 2.3 Geokemialliset maaperänäytteet Tutkimuskohteena olevalta Pärsämänsuon alueelta on vuonna 2007 otettu kahdelta lyhyeltä linjalta 25 m välein kuudestatoista (16) pisteestä (7 kpl ja 9 kpl) yhteensä kolmekymmentäyksi (31) moreeni/rapakallionäytettä. Yhtä näytteenottopistettä lukuun ottamatta jokaisesta pisteestä otettiin kaksi näytettä, ensimmäinen maksimisyvyydestä mahdollisimman läheltä kallion pintaa, ja toinen ns. moreeninäyte cm (yleensä cm) edellisen yläpuolelta. GTK:n laboratoriossa näytteet kuivattiin 70 C:ssa, jauhettiin ja analysoitiin Au, Pd ja Te Labtium Oy:n analyysimenetelmällä 521U (GFAAS, kuningasvesiuutto huoneen lämmössä 5 g:n näytepunnituksesta, kerasaostus elohopealla ja pitoisuusmääritys grafiittiuuniabsorptiospektrometrillä) ja perusmetallit analyysimenetelmällä 511P (ICP-OES, kuningasvesiliuotus 90 o C:ssa).

9 64/ Geologian tutkimuskeskus 2.4 Syväkairaukset Tutkimuskohteena olevalle Pärsämänsuon alueelle on tehty vuonna 2009 GTK:n toimesta 12 ja vuonna 2011 yksi POKA-kairausreikä sekä yksi Suomen Malmi Oy:n kairaama syväkairareikä (pituus 701,65 m) yhteispituudeltaan 2828,35 metriä (taulukko 1, liitteet 1-26). Kairauksista ovat vastanneet, GTK:n omat POKA-kairausyksiköt (GM100 ja GM150) sekä Suomen Malmi Oy (kairareikä Q542/2011/R1). Kairaukset on tehty halkaisijaltaan 56 mm putkistolla. 2.5 Kairasydänten käsittely ja analysointi Syväkairausnäytteiden malmianalyysit (Labtium Oy:n analyysimenetelmä 511P) on tehty kivilajikontaktit huomioon ottaen keskimäärin 1 m:n mittaisin analyysivälein. Näytteet on halkaistu sahaamalla timanttilaikalla, joista toinen puoli analysoitiin. Kairarei istä kerättyjen kokokivianalyysinäytteiden (175X+811L) pituus on yleensä cm. Näytteet on murskattu mangaaniteräsleuoilla (menetelmä 30), erillinen ositus rännijakolaitteella (menetelmä 35) ja jauhettu karkaistussa hiiliteräsjauhinastiassa (menetelmä 40). Tutkimusalueen 202:sta näytteestä teetettiin 9 kpl Au-Pd-Te-analyysejä Labtium Oy:n analyysimenetelmällä 521U (GFAAS, kuningasvesiuutto huoneen lämmössä 5 g:n näytepunnituksesta, kerasaostus elohopealla ja pitoisuusmääritys grafiittiuuniabsorptiospektrometrillä). Lisäksi teetettiin 40 kpl perusmetallianalyysiä Labtium Oy:n analyysimenetelmällä 511P (ICP-OES, kuningasvesiliuotus 90 o C:ssa). Sadastakuudestakymmenestäkahdesta (162) näytteestä teetettiin kokokivianalyysit 175X- (monialkuainemääritys XRF-menetelmällä (briketti)) ja hiilen määritys 811L-(C:n määritys hiilianalysaattorilla)menetelmillä. Neljästäkymmenestäneljästä (44) näytteestä teetettiin Au-, Pt-, ja Pd-analyysit Labtium Oy:n analyysimenetelmällä 704P (dokimastinen, fire assay, erotus-ja rikastusmenetelmä 25g ja Au, Pd ja Pt määritys ICP-OES-tekniikalla). Kahdeksasta (8) näytteestä teetettiin REE-alkuaineanalyysit Labtium Oy:n analyysimenetelmällä 308M (fluorivety-perkloorihappo-liuotus+sulate ja alkuaineiden määritys ICP-MS-tekniikalla) ja lisäksi neljästä (4) näytteestä teetettiin kaikkien platinaryhmän metallien (Os, Ir, Ru, Rh, Pt, Pd +Au) analyysit Labtium Oy:n analyysimenetelmällä 714M (nikkelisulfidirikastus/telluurikerasaostus) (taulukko 2).

10 64/ Geologian tutkimuskeskus Taulukko 1. Pärsämänsuon alueen timanttikairareiät. Table 1. Diamond drill holes in the Pärsämänsuo area. Kairareikä tunnus X-koord. Y-koord. Korkeus Suunta Kaade Maata (m) Pituus (m) Hole-id Northing (X) Easting (Y) Elev. (Z) Direction Inclination Soil (m) Lenght (m) R R R R R R R R R R R R Q542/2011/R Q542/2011/R Total Taulukko 2. Pärsämänsuon alueen kairasydämistä tehdyt kemialliset analyysit. Table 2. Chemical analyses made from diamond drill cores in the Pärsämänsuo area. Kairareikä tunnus Analyysitilaus 511P 704P 521U 714M 308M 175X 811L Hole-id Analysis order no R & R R & R R R R & R R & R R R Q542/2011/R Q542/2011/R Total TUTKIMUSALUEEN GEOLOGISET PÄÄPIIRTEET Itä-Suomen arkeeinen alue, jossa Kellojärven alue sijaitsee, kuuluu geologisesti Fennoskandian kilven arkeeisen Karjalan provinssin länsiosaan. Monimutkaisesti deformoituneet vihreäkivivyöhykkeet esiintyvät pitkinä ja nauhamaisina vyöhykkeinä arkeeisten granitoidien ja migmatiittien sisällä (kts. kuva 1, Luukkonen 1991 ja Luukkonen & Sorjonen-Ward 1998). Kellojärven ultramafinen kompleksi on osa Itä-Suomen arkeeisen alueen suurinta Kuhmon vihreäkivivyöhykettä. Yksityiskohtaisimman tutkimuksen Kellojärven ultramafisesta kompleksista on tehnyt Tulenheimo (1999) Pro gradu tutkielmassaan. Tutkielmassaan hän kuvaa yksityiskohtaisesti alueen

11 64/ Geologian tutkimuskeskus petrografiaa ja geokemiaa pyrkien selvittämään ultramafisen kompleksin suhdetta Siivikon alueen komatiittisiin laavoihin. Työn tarkoituksena oli löytää ultramafisen kompleksin sulfidimalmeja indikoivat piirteet ja arvioida sen malmipotentiaalia. Papunen et al. (2009) ovat julkaisseet alueelta päivitetyn yksityiskohtaisen geologisen kuvauksen. Halkoaho et al:in (1996), Tulenheimon (1999) ja Papunen et al:in (2009) tutkimusten perusteella Kellojärven ultramafinen kompleksi on kerrosrakenteinen arkeeinen komatiittinen metakumulaatti, joka koostuu pääosin komatiittisista oliviiniad- ja oliviinimesokumulaateista. Kompleksin pohjoisosista tavataan enimmäkseen komatiittisia oliviiniorto-, oliviiniaugiittiad-meso- ja augiittikumulaatteja. Lisäksi paikoin esiintyy muodostumaan liittyviä gabroidisia ja anortosiittisia osueita. Ultramafisen kompleksin reunaosiin liittyy vähäisessä määrin myös, mahdollisesti felsisen materiaalin kontaminaation seurauksena syntyneitä komatiittisia ortopyrokseenikumulaatteja. Kellojärven ultramafisen kompleksin minimi-ikä, 2788±4 Ma (SIMS), on saatu osin oliviinikumulaatteja leikkaavasta Niittylahden gabroidisesta kivestä (A1418, Huhma et al. (valmisteilla), katso liitteet 1 ja 2). Toinen iätetty näyte on Kellojärven ultramafisen kompleksin keskiosissa olevan Niittyjoen gabroidisen kiven zirkonista, jolle SIMS-menetelmällä saatiin ikähaarukaksi 2,74-2,80 Ga, kiven vanhimpien zirkonien (2798±8 Ma) oletetaan edustavan sen magmaattista ikää (A1771, Huhma et al. (valmisteilla), katso liitteissä 1 ja 2 kairareikää R315). Nämä iät Kellojärven ultramafiselle kompleksille ovat kuitenkin vielä hieman kiistanalaisia. Tällä hetkellä Elina Lehtonen Helsingin yliopistosta valmistelee väitöskirjaa, jossa hän iättää Kellojärven kompleksin alueelta useita felsisiä-intermediäärisiä kivilajiyksiköitä. Kellojärven alueella esiintyvää oliviinikumulaatteja nuorempaa lahar-tyyppistä polymiktista konglomeraattia on kuvannut Nieminen (1998) Pro gradu-tutkielmassaan. Tulenheimon (1999) mukaan Kellojärven ultramafisen muodostuman geokemiallinen yhteys Siivikon komatiittisiin laavoihin on ilmeinen. Hänen tutkimusten perusteella Kellojärven ultramafisella muodostumalla on komatiittisen purkauskompleksin sheet flow-/laavajärvifasiekselle tyypillinen trimodaalinen Cr-MgO-jakauma (vrt. Barnes 1998). Siivikon komatiittien Cr-MgOjakauma vastaa ohuita, differentioituneita laavoja. Tulenheimon (1999) mukaan Kellojärven ja Siivikon alueet edustavat komatiittisten laavojen purkauskentän eri osia. Lisäksi Kellojärven ultramafista muodostumaa kuvaa parhaiten sheet flow fasieksen ja laavajärven yhdistelmä. Eli on ollut kyse laajamittaisesta komatiittisten laavojen läpivirtausaltaasta, jonka kautta on pitkään virrannut turbulentisti laavaa. Paksujen oliviinikumulaattien kasautuminen liittyy tähän rajuun purkausvaiheeseen. Tulenheimon (1999) tulkinnan mukaan Kellojärven ultramafisessa kompleksissa on osia, joissa kuorellisten alkuaineiden pitoisuudet ovat poikkeuksellisen korkeita. Kompleksin alueella esiintyy hybridisoituneita sivukiven kappaleita, suuri osa kerrossarjan oliviinikumulaateista on rikastunut keveiden harvinaisten maametallien (LREE) ja monien muidenkin kuorellisten elementtien suhteen. Nämä ovat todisteita kuorellisesta kontaminaatiosta. Lisäksi osa Kellojärven oliviinikumulaateista ovat selvästi nikkelistä köyhtyneitä, mikä viittaa mahdolliseen paikalliseen sulfidisulan muodostumiseen. Samankaltaisia viitteitä ovat tutkimuksissaan kuvanneet Halkoaho & Niskanen (2004 ja 2009). 4 PÄRSÄMÄNSUON ALUEEN GEOFYSIKAALISTEN MITTAUSTEN, KAI- RAUSTEN JA ANALYYSIEN TULOKSET

12 64/ Geologian tutkimuskeskus Tässä yhteydessä tuodaan esille ne uudet havainnot, jotka vuosien tutkimusten yhteydessä saatiin ja joita Tulenheimolla (1999) ja Halkoaholla & Niskasella (2004) ei tutkimuksia tehdessään ollut käytettävissä. Näiden aikaisempien tutkimusten materiaalia ei tässä yhteydessä enää yksityiskohtaisesti käsitellä. Kohtalaisen hyvin tunnetun Kellojärven ultramafisen kompleksin nikkelipotentiaalisuuden tarkastelu aloitettiin uudelleen talvella Tarkoituksen oli tarkentaa Halkoahon & Niskasen (2004) Pärsämänsuon itäpuolelta löytämiä epäsuoria malmiviitteitä, jotka indikoivat nikkelirikkaan lohkareen lähtöpaikan voivan olla kyseisellä suoalueella. Halkoahon & Niskasen (2004) havaitsema anomaalisen alhaisen kromipitoisuuden omaavat vyöhyke (Ni/Cr-suhde anomaalisen korkea, katso liitteet 1 ja 2), tulkittiin heidän tutkimuksissaan mahdolliseksi viitteeksi mineralisoituneesta laavapatjasta (vrt. Brand 1999). Läntisin korkean Ni/Cr-suhteen näyte on paljastumasta 29-TAH$-2004 (liitteet 1 ja 2). Tämän länsipuolelta anomaalisen alhaisen kromipitoisuuden omaavia näytteitä ei ollut tavattu ja vyöhykkeen tulkittiin jatkuvan laajan ja vetisen Pärsämänsuon alueelle. Tämän lisäksi Pärsämänsuon itäreunalle kairatun kairareiän R334 loppuosan näytteet sisältävät Kellojärven ultramafisen kompleksin oliviinikumulaateille poikkeuksellisen korkeat rikki- ( ppm) ja zirkoniumpitoisuudet. Anomaalisen korkea zirkoniumpitoisuus, 115,68 m syvyydellä oleva kromitiittiraita ja välillä 122,10 122,50 m esiintyvät epämääräiset kromitiitti- kasaumat tulkittiin todisteeksi felsisen materiaalin kontaminaatiosta. Poikkeuksellisia nikkeli- tai kuparipitoisuuksia (kuparipitoisuus alle määritysrajan) ei kairareiässä R334 tavattu. Noin 700 m kairareiästä R334 länteen, lähes samalla vyöhykkeelle oleva paljastumanäyte 100-TAH-2003 sisältää 0,44 % Ni:tä ja 0,075 % rikkiä. Tämä viittaa mobiloituneeseen sulfidipirotteeseen. Kairareikä R334 tulkittiinkin sijoittuvan mahdollisen anomaalisen alhaisen kromipitoisuuden vyöhykkeen pohjoispuolelle ja jatkotutkimuksissa oli tarkoitus lävistää tuo rajapinta Pärsämänsuon alueella. Kellojärven Pärsämänsuon alueen magneettinen ja sähkömagneettinen maastomittaus täydennettiin puuttuvalta osin talvella 2008, koska nikkelirikas lohkare (L83-TAH-2003) on sekä johtava, että magneettinen (kts. Halkoaho & Niskanen 2004). Slingrammittauksessa ei kuitenkaan havaittu hyviä johdeanomalioita. Pärsämänsuon alueelle vuonna 2009 kairatuilla kahdellatoista ja vuonna 2011 kairatuilla kahdella kairareiällä saatiin tarkennettua laajan paljastumattoman suoalueen geologiaa. Halkoaho & Niskasen (2004 ja 2009) julkaisema kartta on päivitettynä liitteessä 2. Kairareikäprofiilit kivilajeineen ovat liitteissä 3-9 ja kairarei istä analysoitujen kivinäytteiden alkuaineiden pitoisuusvaihtelut liitteissä Kuvassa 3 ovat kaikki vuosina 2009 ja 2011 analysoidut näytteet esitetty muutamissa xy-diagrammeissa ja kuvassa 4 ne joiden normalisoitu MgO-pitoisuus (MgOn) on yli 20 %. Kuva 4 on esitetty siksi, että poistamalla Kellojärven ultramafisten kumulaattien ulkopuoliset näytteet, saadaan korostettua niiden koostumusvaihtelua. Maastomittauksissa nähtävissä oleva alhaisemman magneettisuuden omaava alue koostuu pääasiassa intermediäärisistä, enimmäkseen fragmentaarisista, kivistä ja metapyrokseniiteista, mutta alueella esiintyy myös gabroidisia ja amfiboliittisia kiviä (katso liitteet 2-9). Vuonna 2011 kairatun alueen syvimmän kairareiän (Q542/2011/R1, 701,65 m) antama merkittävin geologinen tieto on, että Kellojärven ultramafisen kompleksin alueella olevat intermediääriset muodostumat eivät ainakaan kaikki ole ultramafisen kompleksin päällä olevia ohuita kivilajiyksiköitä. Kairareiän R1 perusteella näyttää siltä, että mahdollisesti ainakin osa intermediäärisistä yksiköistä edustaa Kellojärven ultramafisen kumulaatin sisäisiä välikerroksia, sillä edellä mainitussa kairareiässä tavattu intermediäärinen yksikkö jatkuu ainakin n. 500 m syvyyteen saakka (liite 5). Tätä olettamusta tukee myös alueen oliviinikumulaattien kemiallinen koostumus, sillä intermediäärisen yksikön pohjoispuolella

13 64/ Geologian tutkimuskeskus olevat oliviinikumulaatit ovat selvästi esim. Cr-rikkaampia ja niiden Al 2 O 3 /TiO 2 -suhde on suurempi (> 20, komatiittisen basaltin kumulaatti?) kuin sen eteläpuolella olevat oliviinikumulaatit (komatiitin kumulaatti?) liitteet 21, 25 ja 26). Kairareiässä Q542/2011/R1 oliviinikumulaattien nikkelipitoisuuden vaihtelu viittaa siihen, että ultramafisen kumulaatin kerrokset nuorenevat etelästä pohjoiseen (Ni-pitoisuus laskee tasaisesti, liite 25). Kaikki vähänkään sulfideja sisältävät ultramafiset näytteet analysoitiin, mutta niiden nikkelipitoisuus ei ylittänyt kivien ns. silikaattisen nikkelin taustapitoisuutta (kuvat 3A ja 4A). Merkittäviä nikkelirikastumia ei siis kairauksissa löydetty, mutta kuten aikaisempina vuosina uusia epäsuoria viitteitä nikkelirikastuman mahdollisesta esiintymisestä alueella löydettiin lisää. Kairareiässä R340 (liite 11) välillä 150,10 182,00 m esiintyy heikkona pirotteena ja paikoin kapeina suonina keltaista sulfidia. Valitettavasti kyseisen analyysivälin korkein rikkipitoisuus on vain 304 ppm, jolloin sulfidinen nikkelipitoisuuskin jää alhaiseksi. Näytteet sisältävät myös yllättävän alhaiset platinametallipitoisuudet (kuva 5), ne ovat suorastaan köyhtyneet niistä. Samantyyppistä mobiloitunutta heikkoa sulfidipirotetta esiintyy myös kairarei istä R342 (liite 14) ja R346 (liite 19) sekä Pärsämänsuon länsipuolella olevassa paljastuma (100-TAH-2003). Nikkelirikkaassa lohkareessa esiintyy pieniä punertavia mineraalirakeita (mahdollisesti rautapitoista karbonaattia), joita tavataan myös edellä mainituista kairarei istä. Kairareiän R348 lopussa välillä 297,70 317,40 m (liitteet 3 ja 21) on pyrokseniittinen kumulaatti, jonka viimeiset 8 m sisältävät heikon magneettikiisupirotteen. Tämä on epätavallista Kellojärven ultramafisen kompleksin pyrokseniiteille. Lisäksi kyseisen pyrokseniitin REE-käyrässä ns. raskaspää seuraa hyvin alueelta analysoitujen intermediääristen kivien vastaavaa (kuva 6). Tämä kuvastanee sitä, että pyrokseniitti on syntynyt ultramafisen ja intermediäärisen materiaalin sekoittumisen tuloksena. Myös pyrokseniitti osoittautui platinametallipitoisuuksiltaan hyvin alhaiseksi (kuva 5). Toinen tällä alueella nikkelikriittinen piirre on, että liitteissä 1 ja 2 esitetty idästä päin tuleva anomaalisen Cr-köyhä oliviiniadkumulaattivyöhyke näyttäisi päättyvän ennen edellä mainittua kairareikää. Tästä vyöhykkeestä löydettiin uusi paljastuma (13-TAH-2009, katso liitteet 1 ja 2), mutta kairareiän R348 ja Cr-köyhän vyöhykkeen läntisimpien paljastumien välillä olevaa rajapintaa ei vuonna 2009 lävistetty. Toisaalta alueelle ei saatu sähkömagneettisissa Slingram-mittauksissa johdeanomalioita. Vuonna 2011 edellä mainittu Cr-köyhä oliviiniadkumulaattivyöhyke (korkea Ni/Cr-suhde) onnistuttiin lävistämään kairareiällä Q542/2011/R2 (liitteet 3 ja 26). Kairareiässä sen paksuus on noin 90 m, mutta valitettavasti siitä ei tavattu mainittavia määriä sulfideja. Vuolukiviä tavattiin osasta kairareikiä, mutta neljää kairareikää lukuun ottamatta lävistysten pituudet ovat vaatimattomia. Parhaimmat vuolukivilävistykset tavattiin kairarei istä R343 (liitteet 4 ja 15), R346 (liitteet 7, 18 ja 19), R347 (liitteet 4 ja 20), R351 (liitteet 9 ja 24) ja R1 (liitteet 5 ja 25). Pisimmät vuolukivilävistykset ovat 80,35 m kairareiässä Q542/2011/R1 välillä 621,30-701,65 m(kairareikä päättyy vuolukiveen) ja 11 m kairareiässä 4411/2009/R347 välillä m.

14 64/ Geologian tutkimuskeskus Kuva 3. Kellojärven Pärsämänsuon alueen kaikki analysoidut näytteet Ni, Cr, TiO 2 n, Al 2 O 3 n ja Al 2 O 3 /TiO 2 -suhde versus normalisoitu MgOn- sekä Cr versus Ni-diagrammeilla. Fig. 3. Ni, Cr, TiO 2 n, Al 2 O 3 n and Al 2 O 3 /TiO 2 ratio versus normalized MgOn and Cr versus Ni diagrams of all analyzed samples of the Pärsämänsuo area, Kellojärvi.

15 64/ Geologian tutkimuskeskus Kuva 4. Kellojärven Pärsämänsuon alueen pyrokseniittien ja oliviiniorto-adkumulaattien (MgOn > 20 %) Ni, Cr, TiO 2 n, Al 2 O 3 n ja Al 2 O 3 /TiO 2 -suhde versus normalisoitu MgOn- sekä Cr versus Ni-diagrammeilla. Fig. 4. Ni, Cr, TiO 2 n, Al 2 O 3 n and Al 2 O 3 /TiO 2 ratio versus normalized MgOn and Cr versus Ni diagrams of pyroxenites and olivine ortho-adcumulates (MgOn > 20 %) of the Pärsämänsuo area, Kellojärvi.

16 64/ Geologian tutkimuskeskus Norm: CPE3 100 R340/ R340/ R346/ R348/ R348/316.40u Rh<1 ppb Au<0.5 ppb Cu<10 ppm Pd<1 ppb 0.01 Ni Os Ir Ru Rh Pt Pd Au Cu Kuva 5. Kellojärven Pärsämänsuon hyvin heikosti mineralisoituneiden oliviinimesokumulaattien ja sulfidipirotteisen metapyrokseniitin (R348/316.40) platinaryhmän alkuaineiden, kullan, nikkelin ja kuparin pitoisuudet normalisoituna keskimääräisellä manttelipitoisuudella. Manttelin PGE, Au, Ni ja Cu arvot Sun (1982) ja Barnes et al. (1988). Fig. 5. Average mantle-normalized platinum-group element, Au, Ni and Cu data of the very weakly mineralized olivine mesocumulates and sulphide disseminated metapyroxenite (R348/316.40) in the Pärsämänsuo area, Kellojärvi. The mantle PGE, Au, Ni and Cu values after Sun (1982) and Barnes et al. (1988). Norm: SUN 100 R340/ R340/ R348/24.10 R348/78.50 R348/ R348/ R348/ R350/31.70 Intermediääriset kivet / intermediate rocks 10 Pyrokseniitti / pyroxenite 1 Tb<0.1 Tm<0.1 Lu<0.1 Ho<0.1 La<0.1 Pr<0.1 Sm<0.2 Gd<0.15 Serpentiniitit (omc)/ serpentinites (omc) 0.1 La Ce Pr Nd Sm Eu Gd Tb Dy Ho Er Tm Yb Lu Kuva 6. Kellojärven Pärsämänsuon alueen kivien REE-pitoisuuksia normalisoituna keskimääräisellä kondriitin pitoisuudella. Keskimääräisen kondriitin arvot: La, Ce, Nd, Sm, Eu, Gd, Dy, Er, Yb ja Lu (Nakamura 1974) sekä Pr, Tb, Ho ja Tm (Sun 1980). Fig. 6. Average chondrite-normalized REE patterns [average chondrite values after Nakamura (1974): La, Ce, Nd, Sm, Eu, Gd, Dy, Er, Yb and Lu, and after Sun (1980): Pr, Tb, Ho and Tm] of rocks in the Pärsämänsuo area, Kellojärvi. Tutkimusten nikkelimalminetsinnälliset tulokset:

17 64/ Geologian tutkimuskeskus 1) Heikkoa mobiloitunutta sulfidipirotetta sisältävän vyöhykkeen löytyminen (R340, R342 ja R346). 2) REE-alkuaineista rikastuneen heikon magneettikiisupirotteen sisältävän pyrokseniittisen kumulaatin löytyminen (R348). 3) Noin 90 metriä paksun Ni/Cr-suhteeltaan anomaalisen korkean (> 2) oliviiniadkumulaattivyöhykkeen lävistäminen (Q542/2011/R2 väli 195,60 n. 286 m). 4) Kairareiässä Q542/2011/R1 oliviinikumulaattien nikkelipitoisuuden vaihtelu viittaa siihen, että Pärsämänsuon alueella ultramafisen kumulaatin kerrokset nuorenevat etelästä pohjoiseen (Ni-pitoisuus laskee tasaisesti, liite 25), jolloin Kellojärven ultramafisen kompleksin ns. pohja olisi ainakin tuolla alueella sen eteläreunalla. Geologisesti merkittävin tulos saatiin alueen syvimmästä kairareiästä Q542/2011/R1 (701,65 m). Kairareiän perusteella ainakin kyseisessä kairareiässä tavattu intermediäärinen yksikkö näyttäisi esiintyvän Kellojärven ultramafisessa kumulaatissa välikerroksena. 5 VALTAUKSESTA LUOPUMISEN SYY Suoritetuissa tutkimuksissa sille varattuna aikana ei saatu selville Siivikkovaaran alueelta löydetyn noin 10 % nikkeliä sisältävän serpentiniittilohkareen (kuva 2) lähtöpaikkaa. Lisäksi kairaukset eivät tuoneet uusia suoria viitteitä nikkelimalmista, joten valtauksesta päätettiin luopua Alueen jäätikön kuljetussuunnan (noin 305 o ) perusteella noin 10 % nikkeliä sisältävä lohkare voisi kuitenkin olla peräisin Pärsämänsuon valtausalueelta. Tällöin malmipuhkeaman on oltava kooltaan pieni, koska lohkareen petrofysikaalisten ominaisuuksien mukaan etsittävä mineralisaatio on sekä johtava, että magneettinen, eikä slingrammittauksessa tutkimusalueelta havaittu hyviä johdeanomalioita. 6 TUTKIMUSAINEISTON TALLENTAMINEN Aineisto on tallennettu käyttäen ohjelmia Microsoft Word (tekstit, kairausraportit), Microsoft Excel (analyysit), Kapalo (paljastumahavainnot) ja Winkalpea/Kaira-Loggeri (kairausraportit). Maastogeofysiikka on tallennettu Geosoft:lla ASCII-muotoisena. Numeerinen aineisto ja näytemateriaalit on sijoitettu GTK:n arkistointi-ohjeen mukaisesti GTK:n tietokantoihin ja varastoihin. 7 SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Jatkotutkimuksia, nikkelirikkaan lohkareen lähtöpaikan selvittämiseksi, suositellaan suoritettavaksi seuraavilla alueilla: 1) Eteläreunan magneettinen vyöhyke sekä itään että länteen vuonna 2004 kairatulta kairareikäprofiililta R337 R339 (katso liitteet 1 ja 2) on yhä mahdollinen nikkelirikkaan lohkareen lähtöalue. Erityisesti profiilin itäpuolella anomaalisen alhaisen Cr-pitoisuusvyöhykkeen eteläinen kontakti. 2) Järvialueella olevasta Kellojärven ultramafisen kompleksin länsireunasta ei ole lainkaan analyysitietoa ja se on myös mahdollinen nikkelirikkaan lohkareen lähtöalue. Magneettisen alueen länsipuolella olevan reaalianomalian tarkistaminen on myös suositeltavaa.

18 64/ Geologian tutkimuskeskus 3) Kellojärvessä Varpuniemen pohjoispuolella (katso liite 1) on muutamia satoja metrejä pitkä, pohjois-eteläsuuntainen magneettinen anomalia, joka voi olla komatiittinen kumulaattilinssi ja näin ollen myös nikkelirikkaan lohkareen lähtöpaikka. Geologisia jatkotutkimuksia voisi jatkaa jatkamalla alueen syväkairareikää Q542/2011/R1, jolloin saataisiin lävistettyä tuon alueen ultramafinen kumulaattiseuranto. Tällä saataisiin sekä geologista lisätietoa, että selvyyttä alueen HIRE-linjoilla näkyviin heijasteisiin. Jatkotoimia haittaavat tekijät: 1) Kellojärvi, 2) Kellojärven itärannan Natura 2000 suojelualue ja 3) Tulikivi Oyj:n Juurikkaniemen vuolukivikaivospiiri. 8 KIRJALLISUUSLUETTELO Barnes, S.J. (1998) Chromite in Komatiites, 1. Magmatic Controls on Crystallization and Composition. J. Petrol. 39: Barnes, S.J., Boyd, R., Korneliussen, A., Nilsson, L-P., Often, M., Pedersen, R.B. & Robins, B. (1988) The use of mantle normalization and metal ratios in discriminating between the effects of partial melting, crystal fractionation and sulphide segregation on platinum-group elements, gold, nickel and copper: examples from Norway. Julkaisussa: Prichard, H.M., Potts, P.J., Bowles, J.Fw. & Cripp, S.J. (toim.) Geoplatinum. Elsevier, Lontoo, Barnes, S., Halkoaho, T., Papunen, H. & Perring, C. (1996) Chromite in Komatiites: A Comparative Study of Chromite in Komatiites from the Forrestania Greenstone Belt, Western Australia, and the Pulju and Kuhmo Greenstone Belts, Finland. Exploration and mining report 273R. CSIRO Division of Exploration and Mining, Perth, Australia, 72 pp. Blais, S. (1989) Les ceintures de roches vertes archèennes de Finlande Orientale: Gèologie, pètrologie, gèochimie et èvolution gèodynamique. Mèmoires et Documents du Centle Armoricain d Ètude Structurale des Socles, Rennes, 22. Universitè de Rennes, 256 s. Blais, S. & Auvray, B. (1990) Serpentinization in the Archean komatiitic rocks of the Kuhmo greenstone belt, eastern Finland. Can. Mineral. 28: Brand, N.W. (1999) Element ratios in nickel sulphide exploration: vectoring towards ore environments. Journal of Geochemical Exploration 67: Halkoaho, T., Liimatainen, J., Papunen, H. & Välimaa, J. (1996) Komatiittiprojektin loppuraportti 1a, Turun yliopisto, 99 s. Halkoaho, T. & Niskanen, M. (2004) Tutkimustyöselostus Kuhmon kaupungissa valtausalueilla Haverisensuo 1 ja 2 (kaivosrekisterinumerot 7426/1 ja 7628/1) suoritetuista nikkelimalmitutkimuksista vuosina (A research report of nickel studies concerning the claims of Haverisensuo 1 ja 2 (register numbers of claims: 7426/1 and 7628/1) in Kuhmo during years ). 16 s., 33 liites. CD-levy. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 06/4411/2004/1/10 ( ).

19 64/ Geologian tutkimuskeskus Halkoaho, T. & Niskanen, M. (2009) Tutkimustyöselostus Kuhmon kaupungissa Kellojärven Pärsämänsuon alueella suoritetuista nikkelimalmitutkimuksista vuosina (A research report of nickel studies in the Pärsämänsuo area, Kellojärvi, Kuhmo during years ). 16 s., 26 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti M19/4411/2009/70 ( Hanski, E. (1984) The Gabbro-Wehrlite Association in the Eastern Part of the Baltic Shield. Lisensiaattityö. Oulun yliopisto. 78 s. Hanski, E. (1986) The Gabbro-Wehrlite Association in the Eastern Part of the Baltic Shield. Julkaisussa: Friedrich, G.H., Genkin, A.D., Naldrett, A.J., Ridge, J.D., Sillitoe, R.H., and Vokes, F.M. (toim.) Geology and Metallogeny of Copper Deposits. Proceedings of the Copper Symposium 27th International Geological Congress Moscow, Special Publication No. 4 of the Society for Geology Applied to Mineral Deposits. Springer-Verlag, Berlin Heidelberg, Huhma, H., Mänttäri, I., Peltonen, P., Kontinen, A., Halkoaho, T., Hanski, E., Hokkanen, T., Hölttä, P., Juopperi, H., Konnunaho, J., Lahaye, Y., Luukkonen, E., Pietikäinen, K., Pulkkinen, A., Sorjonen-Ward, P. & Vaasjoki, M. The age of the Archean greenstone belts in Finland (valmisteilla). Hyppönen, V. (1973) Hiisijärvi. Suomen geologinen kartta 1: , Geological Map of Finland. Kallioperäkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland. Hyppönen, V. (1976) Ontojoki. Suomen geologinen kartta 1: , Geological Map of Finland. Kallioperäkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland. Hyppönen, V. (1983) Ontojoen, Hiisijärven ja Kuhmon kartta-alueiden kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Ontojoki, Hiisijärvi and Kuhmo map-sheet areas. Suomen geologinen kartta 1: , kallioperäkarttojen selitykset - Explanation to the maps of prequaternary rocks, lehdet sheets 4411, 4412, Geologian tutkimuskeskus Geological Survey of Finland, 60 s. Liipo, J. (1999) Mineralogical studies from the early Proterozoic and Archean ultramafic rocks from eastern Finland, emphasis on chromite as a petrogenetic indicator. Res Terrae. Ser. A 15, 100 s. Liipo, J., Vuollo, J., Nykänen, V. & Piirainen, T. (1994) Chromite compositions as evidence for an archaean ophiolite in the Kuhmo greenstone belt in Finland. Bull. Geol. Soc. Fin. 66, Liipo, J.P., Vuollo, J.I., Nykänen, V.M. & Piirainen, T.A. (1995) Zoned Zn-rich chromite from the Näätä-niemi serpentine massif, Kuhmo greenstone belt, Finland. Can. Miner. 33, Luukkonen, E.J. (1991) Late Archaean and early Proterozoic structural evolution in the Kuhmo Suomussalmi terrain, eastern Finland. Turun Yliopiston julkaisuja. Annales Universitatis Turkuensis. Sarja-Ser. A. II. Biologica-Geographica-Geologica 78, Luukkonen, E. J. & Sorjonen-Ward, P. (1998) Arkeeinen kallioperä - ikkuna 3 miljardin vuoden taakse. S teoksessa Lehtinen, M., Nurmi P. & Rämö, T. (toim.) 3000 vuosimiljoonaa Suomen kallioperä. Suomen geologinen seura. Nakamura, N. (1974) Determination of REE, Ba, Fe, Mg, Na and K in carbonaceous and ordinary chondrites. Geochim Cosmochim Acta 38, Nieminen, J. (1998) Kuhmon Kellojärven polymiktinen vulkaaninen konglomeraatti. Pro gradu tutkielma. Turun yliopisto. 106 s. Papunen, H. (1960) Havaintoja Siivikkovaaran alueen kallioperästä Kuhmon pitäjän Vieksin kylässä. Pro gradu työ. Helsingin yliopisto. 56 s. Papunen, H., Halkoaho, T. & Luukkonen, E. (2009) Archaean evolution of the Tipasjärvi- Kuhmo-Suomussalmi Greenstone Complex, Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 403, Espoo, 68 s. + 1 CD-ROM.

20 64/ Geologian tutkimuskeskus Piquet, D. (1982) Mécanismes de recrystallisation métamorphiques dans les ultrabasites: exemple des roches vertes archéennes de Finlande orientale (Ceintures de Suomussalmi - Kuhmo) Thèse 3ème cycle, Universitè de Rennes, 246 s. Sun, S.-S. (1980) Lead isotopic study of young volcanic rocks from mid-ocean ridges, ocean islands and island arcs. Phil Trans R Soc Lond A297, Sun, S.-S. (1982) Chemical composition and origin of the earth's primitive mantle. Geochim. Cosmochim. Acta 16, Tulenheimo, T. (1999) Kuhmon Kellojärven kerroksellinen ultramafinen muodostuma. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. 199 s. Wilkman, W.W. (1921) Suomen geologinen yleiskartta, Lehti D4, Nurmes. Vuorilajikartan selitys. Suomen Geologinen Komissioni. 126 s. Wilkman, W.W. (1924) Vuorilajikartta, Lehti D4, Nurmes. Suomen geologinen yleiskartta 1: LIITTEET Liite 1. Pärsämänsuon ympäristön magneettinen maanpintakartta tai matalalentokartta. Pohjakartta Maanmittaushallituksen lupanumero 13/MYY/12. Appendix 1. Ground or aero magnetic total intensity map of the Pärsämänsuo area. Base map National Land Survey of Finland licence number 13/MYY/12. Liite 2. Pärsämänsuon valtausalueen ympäristön geologinen kartta. Appendix 2. Geological map of the Pärsämänsuo clain area. Liite 3. Kairausprofiili A (katso liite 2), jossa reiät R348, R350 ja R2 (liitteet 21, 23 ja 26). Appendix 3. Cross section profile A (see Appendix 2), which includes drill holes R34, R350 and R2 (Appendices 21, 23 and 26). Liite 4. Kairausprofiili B (katso liite 2), jossa reiät R342, R343, R345 ja R347 (liitteet 13, 14, 15, 17 ja 20). Appendix 4. Cross section profile B (see Appendix 2), which includes drill holes R342, R343, R345 and R347 (Appendices 13, 14, 15, 17 and 20). Liite 5. Kairausprofiili C (katso liite 2), jossa reiät R341, R344 ja R1 (liitteet 12, 16 ja 25). Appendix 5. Cross section profile C (see Appendix 2), which includes drill holes R341, R344 and R1 (Appendices 12, 16 and 25). Liite 6. Kairausprofiili kairareiästä R340 (liitteet 10 ja 11). Appendix 6. Cross section profile of drill hole R340 (Appendices 10 and 11). Liite 7. Kairausprofiili kairareiästä R346 (liitteet 18 ja 19). Appendix 7. Cross section profile of drill hole R346 (Appendices 18 and 19). Liite 8. Kairausprofiili kairareiästä R349 (liite 22). Appendix 8. Cross section profile of drill hole R349 (Appendix 22). Liite 9. Kairausprofiili kairareiästä R351 (liite 24). Appendix 9. Cross section profile of drill hole R351 (Appendix 24). Liite 10. Kairareiän R340 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja.

21 64/ Geologian tutkimuskeskus Appendix 10. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R340. Liite 11. Kairareiän R340 kivilajipylväs ja kalkofiilisten alkuaineiden (S, Cu ja Ni) vaihtelut (analyysimenetelmä 511P, ICP-OES). Appendix 11. Rock type column and variations in chalcophilic elements (S, Cu and Ni) of the diamond drill hole R340 (analysis method 511P, ICP-OES). Liite 12. Kairareiän R341 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 12. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R341. Liite 13. Kairareiän R342 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 13. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R342. Liite 14. Kairareiän R342 kivilajipylväs ja kalkofiilisten alkuaineiden (S, Cu ja Ni) vaihtelut (analyysimenetelmä 511P, ICP-OES). Appendix 14. Rock type column and variations in chalcophilic elements (S, Cu and Ni) of the diamond drill hole R342 (analysis method 511P, ICP-OES). Liite 15. Kairareiän R343 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 15. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R343. Liite 16. Kairareiän R344 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 16. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R344. Liite 17. Kairareiän R345 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 17. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R345. Liite 18. Kairareiän R346 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 18. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R346. Liite 19. Kairareiän R346 kivilajipylväs ja kalkofiilisten alkuaineiden (S, Cu ja Ni) vaihtelut (analyysimenetelmä 511P, ICP-OES). Appendix 19. Rock type column and variations in chalcophilic elements (S, Cu and Ni) of the diamond drill hole R346 (analysis method 511P, ICP-OES). Liite 20. Kairareiän R347 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 20. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R347. Liite 21. Kairareiän R348 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 21. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R348. Liite 22. Kairareiän R349 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 22. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R349. Liite 23. Kairareiän R350 kivilajipylväs ja alkuaineiden koostumusvaihteluja. Appendix 23. Rock type column and variations in elements of the diamond drill hole R350.

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51