Fankkee Euran kunta Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

Transkriptio

1 Fankkee Euran kunta Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

2 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Yleistä Liito-orava Yleistä liito-oravasta Liito-oravaselvityksen menetelmät Liito-oravaselvityksen tulokset 4 4. Linnustoselvitys Linnustoselvityksen menetelmät Linnustoselvityksen tulokset Uhanalaiset, vaarantuneet ja silmälläpidettävät linnut, alueellisesti uhanalaiset linnut sekä lintudirektiivin I-liitteen lajit Lepakkoselvitys Yleistä lepakoista Lepakkoselvityksen menetelmät Lepakkoselvityksen tulokset Eläimistö Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuviot 12 ja Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuviot 26, 27 ja Kuviot 29 ja Kuvio Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen johtopäätökset ja suositukset Yhteenveto 21 Lähteet..23 Liitteet: Liitekartta 1: Liito-oravan ja vaarantuneiden, silmälläpidettävien, alueellisesti uhanalaisten ja lintudirektiivin I-liitteen lintulajien esiintyminen alueella. Liitekartta 2: Alueen luontotyyppien rajaukset

3 3 1. Johdanto Euran kunnan Fankkeen alueelta on laadittu liito-orava-, linnusto-, putkilokasvi- ja luontotyyppiselvitykset sekä lepakoiden yleispiirteinen kartoitus asemakaavan pohjaksi Euran kunnan Teknisten palvelujen toimeksiannosta. Selvitykset on tehnyt luontokartoittaja Marika Vahekoski Luontopalvelu Kraakusta. 2. Yleistä Fankkeen kartoitettava alue sijaitsee Lauttakyläntien pohjoispuolella. Alue on n. 87 ha kokoinen. Kartoitettavan alueen halkaisee pohjois-eteläsuunnassa Köyliön Tuiskulaan menevä tie nro Tie halkaisee myös Kyöpelivuoren alueen. Kyöpelinvuoren korkein kohta on 73,2 metriä merenpinnan yläpuolella. Kartoitettava alueen itäosassa on Tuiskulan vanha kaatopaikka, jota on peitetty maa-aineksella. Alueen itäosassa on vanhan kaatopaikantien vieressä eläintenhautausmaaalue. Itäpuolella aluetta sijaitsee Fankkeen teollisuusalue ja länsipuolella Biolanin tuotantoalue. Alue sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Euran keskustasta koilliseen. 3. Liito-orava 3.1 Yleistä liito-oravasta Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, joissa tulee kasvaa myös riittävästi sopivia ravintopuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja. Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja. Pesäpaikoiksi kelpaavat puun kolot, oravan vanhat risupesät sekä linnunpöntöt. Aikuisen naaraan elinpiiri on noin 8 ha ja uroksen noin 60 ha. Urosten elinpiirit voivat sijaita osittain päällekkäin ja yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirit sijaitsevat yleensä erillään toisistaan. Liito-orava voi käyttää siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja, varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä ruokailuun ja siirtymiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomia hakkuuaukkoja ja nuoria taimikoita liito-orava ei pysty ylittämään liitäen puusta toiseen, jolloin nämä alueet eivät sovellu liito-oravalle. Liito-orava pystyy liitämään metriä. Suomen eliölajiston uhanalaisuusluokituksessa liito-orava on merkitty vaarantuneeksi lajiksi. Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaan, luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 3.2 Liito-orava selvityksen menetelmät Alueelta etsittiin mahdollisia liito-oravan pesimä- ja ruokailupuita tarkastamalla haapojen, koivujen ja isojen kuusien tyvet. Puiden alta etsittiin liito-oravan papanoita. Papanat ovat parhaiten nähtävissä lumien sulettua huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, jolloin ne eivät vielä ole jääneet kasvillisuuden peittoon. Liito-oravaselvitys tehtiin

4 4 3.3 Liito-oravaselvityksen tulokset Liito-oravan papanoita löytyi alueen länsilaidalla Ruononojan kohdalla olevan puron lähimetsästä yhden kuusen ja yhden haavan alta. Papanoita oli vain muutama molempien puiden alla. Liito-orava on kulkenut ja levähtänyt alueella, mutta papanoiden vähyys osoittaa, ettei liito-orava pesi alueella. Alue on liito-oravalle sopivaa elinympäristöä, sillä siellä on suojaavaa kuusikkoa ja paljon haapoja ravintopuiksi. Kolopuut puuttuvat, mutta alueella esiintyy oravia, joiden vanhoja pesiä liito-orava voi käyttää. 4. Linnustoselvitys 4.1 Linnustoselvityksen menetelmät Linnustoa kartoitettiin liito-oravakartoituksen yhteydessä sekä ja Alue kierrettiin 7.4. klo välisenä aikana ja 6.6. alue kierrettiin klo välisenä aikana. Laskennassa käytettiin kartoituslaskenta menetelmää. Apuna laskennoissa käytettiin kiikaria ja gps-paikanninta. Havaitut linnut merkittiin karttaan ja kaikkien laskentakertojen kartat yhdistettiin. Linnuista merkittiin kartalle näkö- ja kuulohavainnot. Korkealla ylilentäviä lintuja ei merkitty ylös. Jokaisella laskentakerralla sää oli poutainen ja tuuli heikkoa. 4.2 Linnustoselvityksen tulokset Taulukkoon on merkitty alueella havaitut lintulajit ja kartoituksen tuloksena saatu pesivä parimäärä. Laji Pesivä parimäärä Pyy 2 Metsäviklo 1 Sepelkyyhky 2 Käki Kukkui alueen itälaidalla 6.6. Alueella pesii käelle sopivia isäntälintuja, joiden pesään käki on voinut munia. Käpytikka Tikan käpypaja Kyöpelivuoren alueella. Kiuru 1 Metsäkirvinen 3 Rautiainen 3 Punarinta 7 Leppälintu 1 Mustarastas 3 Laulurastas 1 Punakylkirastas 3 Ruokokerttunen 1 Hernekerttu 2 Lehtokerttu 3 Mustapääkerttu 1 Tiltaltti 4 Pajulintu 11 Hippiäinen 6 Kirjosieppo 2 Hömötiainen 1

5 5 Töyhtötiainen 1 Sinitiainen 2 Talitiainen 8 Peippo 19 Viherpeippo 1 Vihervarpunen 1 Keltasirkku 6 Yhteensä 29 lintulajia Yhteensä 97 pesivää paria Alueen yleisimmät linnut olivat peippo, pajulintu, talitiainen ja punarinta. Ne ovat yleisimpiä koko Suomessa. Eniten lintuja havaittiin alueen länsilaidalla Ruonojan alueella, jossa kasvillisuus on puron varrella rehevää. Tällä alueella pesi mm. mustapääkerttu, tiltaltti, hömötiainen, peippo, talitiainen, punarinta, kirjosieppo, sinitiainen, lehtokerttu, hippiäinen ja pyy. Peltoalueilla oli hyvin vähän lintuja. Haras-pellolla havaittiin vain yksi kiuru. Metsäkirvisiä tavattiin avoimemmilla metsäalueilla esim. alueen eteläosan mäntykankaalla. 4.3 Uhanalaiset, vaarantuneet ja silmälläpidettävät linnut, alueellisesti uhanalaiset linnut sekä EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajit Laji Vaarantuneet Silmälläpidettävät Alueellisesti uhanalaiset Pyy Käki X RT Tiltaltti X RT= laji on alueella uhanalainen EU:n lintudirektiivin I- liitteen lajit X Alueen linnuista pyy kuuluu EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettu Natura 2000 alueita. Tiltaltti kuuluu vaarantuneisiin lintulajeihin, joihin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Sekä pyy että tiltaltti suosivat kuusivaltaisia sekametsiä. Molemmat lajit havaittiin Ruonojan puroa ympäröivässä metsikössä. Tällaisten alueiden säilyminen turvaa tiltaltin ja pyyn säilymisen alueella. Käki kuuluu sekä silmälläpidettäviin että alueellisesti uhanalaisiin lintuihin. Käki munii toisten lintujen pesiin. Isäntälajikseen käki valitsee useimmiten leppälinnun, pajulinnun, niittykirvisen, harmaasiepon, västäräkin, kirjosiepon, peipon tai järripeipon. Fankkeen alueella pesii peippoja, pajulintuja, kirjosieppoja ja leppälintu, joiden pesiin käki voi munia. Jos näistä linnuista edes osa pesii tulevaisuudessakin tällä alueella, säilyy käellä mahdollisuus lisääntyä alueella. Uhanalaisia lintuja ei alueella havaittu. 5 Lepakkoselvitys 5.1 Yleistä lepakoista Lepakot kaikuluotaavat ultraääniensä avulla hyönteisiä, saalistaessaan. Kaikuluotauksen avulla lepakot myös suunnistavat. Aukeilla paikoilla kaikuluotaus on vaikeaa. Lisäksi aukeilla paikoilla on usein tuulista ja lepakot saattavat joutua petolintujen saaliiksi. Puu- ja pensasrivit helpottavat lepakon suunnistamista ruokailu- ja lepopaikoille. Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi-, viiksi- ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku- ja vaivaislepakko ovat Suomessa

6 6 harvinaisia ja muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Lepakot vaipuvat talveksi horrokseen ja tarvitsevat horrostuspaikaksi 0-8 o C lämpöisen, vedottoman ja kosteahkon paikan. Maakellarit, kallion syvät halkeamat ja louhikot ovat tällaisia paikkoja. Kesällä lepakoiden päiväpiilopaikoiksi kelpaavat puiden kolot, kaarnanaluset, linnunpöntöt ja rakennusten vintit sekä kattojen rakenteet. Pohjanlepakko on lepakkolajeista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa metriä. Koska pohjanlepakon ääni on voimakas, eivät leveät tie- tai sähkölinjat haittaa sen suunnistamista. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat myös yleisiä lepakoita Suomessa. Viiksisiippojen kaikuluotausääni kantaa noin metriä, jolloin niiden on vaikeampaa suunnistaa aukeilla paikoilla. Viiksisiipat karttavat myös valaistuja alueita. Viiksisiipat asustavat metsissä. Ne saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Korvayökön kaikuluotausääni on kaikkein heikoin ja kantaa vain noin 5 metriä. Korvayökkö käyttää saalistaessaan isoja korviaan. Koska korvayökön kaikuluotausääni on heikko, on sen havaitseminen detektorinkin avulla vaikeaa ja onnenkauppaa. Korvayökkö asustaa pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa esim. hautausmailla. Vesisiippa saalistaa nimensä mukaisesti vesistöjen yllä. Vesisiipat lentävät lähellä veden pintaa, pyörähdellen ympäri pienillä alueilla. Välillä ne poikkeavat rannalta veden päälle kaartuvien puiden alle. Lampisiippa, ripsisiippa, pikkulepakko, vaivaislepakko, isolepakko ja kimolepakko ovat Suomessa harvinaisia ja eteläisiä lajeja. Näidenkään olemassa oloa Fankkeella ei suljettu pois kartoituksen aikana. Näistä ei kuitenkaan tehty yhtään havaintoa. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) listaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. 5.2 Menetelmät Lepakoita kartoitettiin hiljalleen kävellen pitkin metsäteitä ja metsään tehtiin pistokäyntejä eri kohdissa. Koko Fankkeen kartoitusalue käytiin kattavasti läpi. Apuna lepakkokartoituksessa käytettiin kiikareita ja lepakkodetektoria; Ultrasound detektor D 230. Lepakoita kartoitettiin Kartoitukset aloitettiin klo ja lopetettiin klo Havaitut lepakot pyrittiin tunnistamaan lajilleen ja ne kirjattiin ylös kartalle gps-paikanninta apuna käyttäen. Kartoituksen yhteydessä ei tehty lepakoiden lisääntymisyhdyskuntiin tai lepopaikkoihin viittaavia havaintoja. Koska isoviiksisiipan ja viiksisiipan elintavat ja ultraäänen taso ovat hyvin samanlaiset, ei näitä kahta lepakkolajia erotettu kartoituksessa toisistaan. Sää kartoituskerralla oli poutainen ja tuuli tyyntä. 5.3 Lepakkoselvityksen tulokset Alueen länsipuolen keskellä luode-kaakkosuunnassa kulkee metsäautotie, jonka yläpuolella lensi yksi viiksisiippa. Pohjanlepakko lensi metsänreunassa Biolanin varastoalueelle johtavan tien kohdalla ja jatkoi saalistamistaan Biolanin varastokentällä. Toinen pohjanlepakko saalisti alueen länsilaidalla Ruononojan puron ja vanhan tontin kohdalla. Ruonojan alueella ja vanhalle kaatopaikalle menevän tien itäpuolella olevalla alueella on vanhoja ja isoja puita, joiden kaarnan alla on lepakoille sopivia päivälepopaikkoja.

7 7 6. Eläimistö Lepakkokartoituksen aikana alueella havaittiin hirvi ja rupisammakko. Linnustokartoituksen aikana havaittiin metsäkauris. Metsäkaurispukin jättämiä reviirimerkkejä löytyi runsaasti koko metsäalueelta. Alueella nähtiin myös kettuja ja oravan syömiä käpyjä. 7. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 7.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus tehtiin Kasvillisuutta katseltiin muillakin kartoituskerroilla, esim. linnustokartoituksen yhteydessä huomioitiin mahdollisia kevätkukkijoita. Alue on kuvioitu sekä metsätyyppien että metsän ikärakenteen mukaan. 7.2 Kuvio 1 Kuvio 1 on Kyöpelivuoren aluetta, jonka tie nro 2141 halkaisee. Tien itäpuolella Kyöpelivuorella kasvaa harvaa mäntymetsää, jossa sekapuuna kasvaa kuusta. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa ja kuusen taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, sini- ja valkovuokkoa, metsäapilaa, vanamoa, ahomansikkaa, nuokkuhelmikkää ja kultapiiskua. Tien länsipuolella Kyöpelivuoren rinne laskee jyrkästi länteen. Rinteessä on isoa kuusikkoa, jonka joukossa kasvaa mäntyä. Kuusikko on varjostava, eikä rinne ole paahteinen. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, virpapajua sekä kuusen- ja rauduskoivun taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa metsälauhaa, metsäkastikkaa, kallioimarretta, oravanmarjaa, metsätähteä, kanervaa, kevätpiippoa, sananjalkaa, valko- ja sinivuokkoa, lillukkaa, metsäorvokkia, vanamoa, kieloa, kevätlinnunhernettä, sormisaraa, metsävirnaa, rätvänää, ahomansikkaa, käenkaalia, kultapiiskua ja nuokkuhelmikkää. Kuvio 1 on käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta OMT. Kuvio 1: Käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta Kyöpelivuorella

8 8 7.3 Kuvio 2 Kuvio 2 on Tuiskulan vanha kaatopaikka-alue. Kaatopaikkaa on maisemoitu, peittämällä sitä maaaineksella. Kaatopaikalla kasvaa kulttuurivaikutteisia kasveja kuten saunakukkaa, lupiinia, nokkosta, pujoa, alsikeapilaa, puna-apilaa, peltohanhikkia, juolavehnää, pelto-ohdaketta, koiranputkea, maitohorsmaa ja peltolemmikkiä. Kuvio 2: Tuiskulan vanha kaatopaikka 7.4 Kuvio 3 Kuvio 3 on kaatopaikan itäosassa oleva noin kymmenvuotias mäntytaimikko, jonka aluskasvillisuutena kasvaa hietakastikkaa ja nurmipuntarpäätä. Männikkö on istutettu vanhalle kaatopaikka-alueelle. 7.5 Kuvio 4 Kuvio 4 reunustaa kaatopaikan eteläreunaa. Kuviolla kasvaa männyn ja rauduskoivun taimia sekä kiiltolehtipajua. Kenttäkerroksessa kasvaa nokkosta, mesiangervoa ja maitohorsmaa, jotka hyötyvät vanhalta kaatopaikalta tulevista ravinteista. Kuviolla on myös pieni kostea alue, joka saa vetensä keväällä lumien sulamisvedestä ja kesällä sadevedestä. Kosteassa painanteessa kasvaa korpikaislaa, harmaasaraa ja pallosaraa. Sammaleista yleisin on korpirahkasammal. Kuvio 4: Kostea painanne

9 9 7.6 Kuvio 5 Kuvio 5 on iäkästä kuusikkoa, joka sijaitsee kaatopaikka-alueen taimikon itä- ja kaakkoispuolella. Kenttäkerroksessa kasvaa kevätpiippoa, nuokkuhelmikkää, metsäkortetta, lillukkaa, valkovuokkoa, metsätähteä, mustikkaa, oravanmarjaa, käenkaalia, metsäimarretta, hiirenporrasta, metsäalvejuurta ja riidenliekoa. Pohjakerroksessa kasvaa metsäkerrossammalta, seinäsammalta ja kangaskynsisammalta. Kuvion koillispuolella on pieni alue mäntymetsää, jota on talvella 2010 harvennettu. Tämä alue on valoisampaa kuin kuusikko ja kenttäkerroksessa kasvaa myös sinivuokkoa, tesmaa, kieloa ja metsäkastikkaa. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa ja mustakonnanmarjaa. Kuvio on käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta (OMT). Kuvio 5: Käenkaali-mustikkatyypin lehtomainen kangas 7.7 Kuvio 6 Kuvio 6 sijaitsee Haras- peltoalueen luoteispuolella. Alue on luhtainen kangasmetsän soistumaalue, jossa kasvaa kiiltolehtipajua, harmaaleppää, hieskoivua ja haapaa. Kenttäkerroksessa kasvaa suoputkea, mesiangervoa, karhunputkea, suo-ohdaketta, ranta-alpia, korpikaislaa, järviruokoa, kurjenjalkaa, harmaasaraa, pullosaraa ja viitaorvokkia. Pohjakerroksen yleisimmät sammaleet ovat kiiltolehväsammal ja okarahkasammal. Tämän kosteikon pensaikossa tai ruohokasvien varassa pesi ruokokerttunen. Kuvio 6: Kangasmetsän luhtainen soistuma

10 Kuvio 7 Kuvio 7 sijaitsee Haras- peltoalueen itäpuolella. Kuviolla kasvaa noin vuotiasta mäntyä, kuusta ja rauduskoivua. Pensaskerroksessa kasvaa kuusen, rauduskoivun ja pihlajan taimia sekä taikinamarjaa ja vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa metsäkastikkaa, mustikkaa, puolukkaa, käenkaalia, kieloa, valkovuokkoa, sinivuokkoa, syyläjuurta, nuokkuhelmikkää, metsäimarretta, oravanmarjaa, metsävirnaa, huopaohdaketta, metsäalvejuurta, kevätpiippoa, kevätlinnunhernettä, heinätähtimöä, tesmaa, metsätähteä, metsälauhaa, nurmirölliä, puna-ailakkia, lehtoarhoa ja harmaasaraa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta ja metsäkerrossammalta. Kuvio on käenkaalimustikkatyypin lehtomaista kangasta (OMT). Kuvio 7: Lehtomainen kangas 7.9 Kuvio 8 Kuvion 7 lehtomainen kangas vaihettuu itä- ja pohjoispuolella hiirenporras-käenkaalityypin kosteaksi, keskiravinteiseksi lehdoksi (AthOT). Alue on kuusikkoa, jonka seassa kasvaa myös mäntyjä. Kuviolla on muutamia lahoavia maapuita. Pensaskerroksessa kasvaa mustaherukkaa, punaherukkaa, vadelmaa, terttuseljaa, taikinamarjaa, koiranheisiä ja pihlajan taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa tesmaa, metsäkastikkaa, metsäalvejuurta, sananjalkaa, hiirenporrasta, korpi-imarretta, isoalvejuurta, metsäimarretta, käenkaalia, sinivuokkoa, valkovuokkoa, aitovirnaa, metsävirnaa, rätvänää, kultapiiskua, lehtoarhoa, vanamoa, puna-ailakkia, kieloa, nuokkuhelmikkää, suo-ohdaketta, ojakellukkaa, mesiangervoa, metsäkurjenpolvea, lillukkaa, kevätlinnunhernettä, sudenmarjaa, oravanmarjaa, mustikkaa, ahomansikkaa ja kevätpiippoa. Yleisimmät sammaleet ovat seinä- ja sulkasammal. Kuvion koillisnurkkauksessa on luhtainen alue, jossa kasvaa luhtasaraa, mesimarjaa, ranta-alpia ja kurjenjalkaa. Sammalista yleisin on okarahkasammal.

11 11 Kuvio 8: Hiirenporras-käenkaalityypin kosteaa lehtoa Kuvio 8: Luhtainen soistuma

12 Kuvio 9 Kuvion 8 pohjois- ja luoteispuolella metsässä on isoja ojia ja metsä vaihettuu mustikkatyypin tuoreeksi kankaaksi (MT). Puusto on isoa kuusta ja mäntyä sekä hieskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa virpapajua. Kenttäkerroksessa kasvaa kevätpiippoa, mustikkaa, käenkaalia, metsätähteä, metsälauhaa ja metsäalvejuurta. Pohjakerroksen yleisimmät sammaleet ovat seinä- ja metsäkerrossammal. Kuvio 9: Mustikkatyypin tuoretta kangasta 7.11 Kuvio 10 Haras peltoalueen länsi- ja lounaispuolella on taimikkoalueet, joissa kasvaa mäntyä sekä hieskoivua, rauduskoivua, raitaa, pihlajaa, kiiltopajua ja vadelmaa. Taimikot ovat mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 10: Taimikkoalueet

13 Kuvio 11 Kuvio 11 on Kyöpelinvuoren itäpuolta ja rajautuu kaatopaikkaan ja Haras-peltoalueen länsipuolella oleviin taimikoihin ja luhtaiseen kangasmetsän soistumaan. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT), jossa kasvaa sekä kuusta että mäntyä. Pensaskerroksessa kasvaa kuusen, rauduskoivun ja pihlajan taimia sekä katajaa, vadelmaa ja paatsamaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, metsälauhaa, metsäalvejuurta, vanamoa, kevätpiippoa, käenkaalia, riidenliekoa, pallosaraa, oravanmarjaa, metsäorvokkia, puolukkaa, metsämaitikkaa, metsäkastikkaa, metsätähteä ja metsäkortetta. Sammalista yleisimpiä ovat seinä-, metsäkerros- ja kangaskynsisammal. Kuvio 11: Mustikkatyypin tuoretta kangasta 7.13 Kuviot 12 ja 32 Kuvio 12 on tien nro 2141 reuna-alue, jossa kasvaa edustavaa ketokasvillisuutta kuten mäkitervakkoa, harakankelloa, kissankelloa, päivänkakkaraa, ahomansikkaa, niittyleinikkiä, ruoholaukkaa, metsäapilaa, nurmitädykettä ja alueellisesti uhanalaista ketonoidanlukkoa. Tien varren niitto kannattaa ajoittaa elokuun lopulle, jolloin ketokasvien siemenet ovat ehtineet valmistua. Olisi myös huolehdittava, ettei lupiini pääse valtaamaan alaa tien reunassa. Kuvio 32 on Lauttakyläntien piennarta ja Kyöpelinvuoren eteläreunaa. Metsän ja tien väliin jää noin 20 metriä leveä alue, jolla näkyy paikoin kalliota. Kuviolla kasvaa männyntaimia ja vadelmaa sekä huopaohdaketta, huopakeltanoa, lillukkaa, ahomansikkaa, maitohorsmaa, siankärsämöä, metsävirnaa, pietaryrttiä, nuokkuhelmikkää, sinivuokkoa, pelto-ohdaketta, sianpuolukkaa, päivänkakkaraa, kissankäpälää, ketotuulenlentoa, rohtotädykettä, ahosuolaheinää, hietakastikkaa, kieloa, niittynätkelmää ja pujoa. Jäkälistä kuviolla kasvaa harmaa- ja valkoporonjäkälää.

14 14 Kuvio 12: Alueellisesti uhanalainen ketonoidanlukko 7.14 Kuvio 13 Kuvio 13 on tiheää mäntytaimikkoa, jossa kasvaa myös kuusta ja rauduskoivua. Pensaskerroksessa kasvaa vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa metsälauhaa, kanervaa, maitohorsmaa, metsätähteä, oravanmarjaa, kevätpiippoa, mustikkaa ja puolukkaa. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT) Kuvio 14 Kuvio 14 on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT), jossa kasvaa kuusia, mäntyjä ja rauduskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa rauduskoivun taimia ja virpapajua. Kenttäkerroksessa kasvaa valkovuokkoa, oravanmarjaa, metsätähteä, metsäalvejuurta, kevätpiippoa, kultapiiskua, vanamoa, puolukkaa, pallosaraa, mustikkaa ja metsälauhaa. Sammaleista yleisimmät ovat seinä- ja kangaskynsisammal sekä korpikarhunsammal Kuvio 15 Kuvio 15 on vuotiasta valoisaa mäntymetsää. Kuvion kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, puolukkaa, kanervaa, suopursua, metsämaitikkaa, kevätpiippoa, vanamoa ja metsälauhaa. Pensaskerroksessa kasvaa rauduskoivun ja kuusen taimia. Kuvio on puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT). Kuvio 15: Puolukkatyypin kuivahko kangas

15 Kuvio 16 Kuvio 16 on vuotiasta sekametsikköä, jossa kasvaa mäntyä, kuusta ja rauduskoivua. Pensaskerroksessa kasvaa kuusen, rauduskoivun ja pihlajan taimia sekä vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, metsälauhaa, metsätähteä, metsäkortetta, pallosaraa, lillukkaa, valkovuokkoa, riidenliekoa, puolukkaa, metsäalvejuurta, käenkaalia ja oravanmarjaa. Sammaleista yleisimpiä ovat seinä-, metsäkerros-, korpikarhun- ja korpirahkasammal. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT) Kuvio 17 Kuvioon 17 kuuluu sekä vanha pihapiiri että sen lounaisosassa kulkeva puro. Pihapiirissä ei ole enää jälkiä asuinrakennuksista, mutta kasvillisuudessa on useita pihoissa kasvavia kasveja kuten pihlaja-angervoa, maahumalaa, sormustinkukkaa, valkoailakkia, piharatamoa, nurmihärkkiä, ketoorvokkia, niittynätkelmää, päivänkakkaraa, hevonhierakkaa, kylänurmikkaa, heinätähtimöä, saunakukkaa ja maitohorsmaa. Pihassa kasvavaa jättiputkea on käsitelty kasvintorjunta-aineilla. Puron varrella kasvaa isoja kuusia, paatsamaa, mustaherukkaa ja tuomea. Kenttäkerroksessa kasvaa hiirenporrasta, lehtotähtimöä, kevätlinnunsilmää, lehtokortetta, mustikkaa, valkovuokkoa, nurmilauhaa, nuokkuhelmikkää, käenkaalia, suo-orvokkia, mesiangervoa, metsäkortetta, rentukkaa, oravanmarjaa, ojakellukkaa ja vuohenputkea. Puron virratessa ohi piha-alueen sen reunoilla kasvaa isoja haapoja, harmaaleppää ja tuomea. Puron reunusalue on käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehtoa (OFiT). Puro kuuluu vesilain piiriin ja yhdessä ympäröivän kostean suurruoholehdon muodostamana kokonaisuutena metsälain piiriin. Puron välittömällä lähiympäristöllä tarkoitetaan vyöhykettä, jonka puusto ja pensaskerros sekä pysyvän veden läheisyys luovat ympäristöstä poikkeavat kasvuolot ja pienilmaston (MetsäA). Vesilain mukaan luonnontilaista puroa ei saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu (VesiL muut). Lehtoalue tulee jättää hakkuiden ulkopuolelle, jotta sille ominainen kosteus ja varjoisuus säilyisivät. Maanpinnan käsittely on kielletty toimenpide metsälain tarkoittamissa kohteissa. Kuvio 17: Puro

16 16 Kuvio 17: Puron reunusmetsää 7.19 Kuvio 18 Kuvio 18 on noin 30 vuotiasta mäntytaimikkoa, joka on istutettu vanhalle pellolle. Metsitetystä pellosta on kehittynyt käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehto (OFiT), jossa esiintyy myös pelto- ja rikkakasvilajistoa. Kenttäkerroksessa kasvaa ojakellukkaa, korpikastikkaa, mesiangervoa, hiirenvirnaa, suo-ohdaketta, koiranputkea, huopaohdaketta, nokkosta, metsäkurjenpolvea, käenkaalia, niittyleinikkiä, korpikaislaa, lehtotähtimöä, sudenmarjaa, nurmitädykettä, nurmilauhaa, metsäkortetta ja valkovuokkoa. Koska kuvio ei ole luonnontilaista, se ei kuulu metsälain piiriin Kuvio 19 Kuvio 19 on mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää (MT), jossa kasvaa 80 vuotiasta kuusta ja mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, metsälauhaa, kevätpiippoa, oravanmarjaa ja metsätähteä. Sammaleista yleisimmät ovat seinä- ja metsäkerrossammal. Kuvio 19: Mustikkatyypin tuore kangas

17 Kuvio 20 Kuvio 20 on pellolle istutettua kuusikkoa, jonka alla on kasvillisuutta hyvin niukasti. Kenttäkerroksessa kasvaa vähän käenkaalia ja pohjakerroksessa seinäsammalta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 20: Kuusikkoa 7.22 Kuvio 21 Kuvio 21 on hakkuuaukeaa, jonne on istutettu männyntaimia. Männyntaimien seassa kasvaa rauduskoivuja sekä vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa maitohorsmaa, kevätpiippoa, metsälauhaa, puolukkaa, sormisaraa ja metsäalvejuurta. Sammaleista yleisimmät ovat seinä- ja kangaskarhunsammal. Kuvio on puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT). Kuvio 21: Hakkuuaukea

18 Kuvio 22 Kuvio 22 on nuorta tiheää mäntytaimikkoa, jonka joukossa kasvaa rauduskoivun taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa kanervaa, puolukkaa ja metsälauhaa. Kuvio on puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT). Kuvio 22: Nuorta mäntytaimikkoa 7.24 Kuvio 23 Kuvio 23 on noin vuotiasta taimikkoa, jossa kasvaa mäntyä, kuusta ja rauduskoivua. Kenttäkerroksessa kasvaa sananjalkaa, metsälauhaa, maitohorsmaa, mustikkaa, puolukkaa ja kanervaa. Sammaleista yleisin on seinäsammal. Kuvio on puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT) Kuvio 24 Kuvio 24 on kuusikkoa, jonka pensaskerroksessa kasvaa rauduskoivun taimia. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, pallosaraa ja puolukkaa. Yleisimmät sammaleet ovat seinä-, korpikarhun- ja korpirahkasammal. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 24: Mustikkatyypin tuoretta kangasta

19 Kuvio 25 Kuviolla 25 kasvaa mäntyä ja kuusta. Varjoisassa kenttäkerroksessa kasvaa metsäalvejuurta, oravanmarjaa ja kevätpiippoa. Sammaleista yleisin on seinäsammal. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 25: Mustikkatyypin tuoretta kangasta 7.27 Kuviot 26, 27 ja 28 Kuvio 26 on pohjoiseen nousevaa loivaa rinnettä, jossa kasvaa mäntyä ja kuusialikasvosta. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, kevätpiippoa, kanervaa, metsätähteä ja metsälauhaa. Sammalista yleisimmät ovat seinä- ja kangaskynsisammal ja jäkälistä valko-, harmaaja palleroporonjäkälä. Kuvio on puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT). Kuviot 27 ja 28 ovat myös puolukkatyypin kuivahkoa kangasta. Kuviolla 27 kasvaa vuotiasta männikköä ja kuviolla 28 kasvaa vuotiasta männikköä. Kuvio 26: Puolukkatyypin kuivahko kangas

20 Kuviot 29 ja 30 Kuvio 29 on 20 vuotiasta mäntytaimikkoa, jossa kasvaa myös kuusen ja hieskoivun taimia. Pensaskerroksessa kasvaa runsaasti vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, metsäkortetta, kanervaa, metsälauhaa, metsätähteä, lillukkaa, oravanmarjaa, käenkaalia, riidenliekoa, metsäalvejuurta, metsäkastikkaa, juolukkaa ja sananjalkaa. Sammalista yleisin on seinäsammal. Ojan varrella kasvaa myös hiirenporrasta. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 30 on myös mustikkatyypin tuoretta kangasta. Mäntytaimikko on nuorempaa kuin kuviolla 29 ja seassa kasvaa rauduskoivua ja haapaa Kuvio 31 Kuvio 31 on metsän keskellä olevaa peltoa, jota kesannoidaan. Pellolle on tuotu isoja kasoja puiden juurakoita ja oksia. Kuvio 31: Peltoalue 7.30 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen johtopäätökset ja suositukset Tien nro 2141 itäpuolella Fankkeen alueella on kuviolla 8 hiirenporras-käenkaalityypin kosteaa lehtoa. Lehto on luonnontilaista ja lehdon koillisosassa on luhtainen soistuma, joka lisää kuvion luontoarvoja. Kuvio kuuluu metsälain piiriin. Fankkeen selvitysalueen länsilaidalla kulkee luonnontilainen puro. Puro on luonnontilainen siihen asti, kunnes se yhtyy kuvion 19 kaakkoiskulmassa ojaan. Puroa ei ole perattu. Puroa reunustaa käenkaali-mesiangervotyypin kostea lehto (kuvio 17), joka on myös luonnontilainen. Puro ja sitä reunustava lehto kuuluvat metsälain mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Puro kuuluu myös vesilain piiriin, eikä sitä saa muuttaa niin, että sen luonnontilaisuus vaarantuu. Puron välittömästä lähiympäristöstä ei saa kaataa puita tai raivata pensaita, jotta alueen ominainen pienilmasto säilyisi. Lehtojen alueille ei saa tehdä ojia tai ajouria, jotka vaikuttaisivat niiden vesitalouteen. Lehdoista voidaan poistaa puuta varovaisesti harventaen talvella, jolloin jäljet kasvillisuuteen ja maaperään jäävät vähäisiksi. Haavat, kuolevat ja kuolleet puut jätetään hakkaamatta sekä nuoret puut ja pensaat raivaamatta. Kuviolle 18 on kehittynyt käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehtoa, mutta alue ei ole luonnontilainen, sillä puusto on istutettu vanhalle pellolle. Kuvio ei näin ollen kuulu metsälain piiriin, mutta siitä voitaisiin säästää osa suojaamaan puron varren kuvion 17 suurruoholehtoa. Kuvion 6:n luhtainen soistuma ei kuulu metsälain piiriin, mutta lisää alueen luonnon monimuotoisuutta. On suositeltavaa jättää kuvio 6 kaikkien toimenpiteiden ulkopuolelle.

21 21 Kuvioiden 12 ja 32 tienvarsikedot ovat arvokkaita elinympäristöjä. Kuviolla 12 kasvaa alueellisesti uhanalaista ketonoidanlukkoa. Arvokkaat elinympäristöt eivät sisälly metsä- tai luonnonsuojelulainsäädäntöön, vaan niiden luonnonarvot tulisi turvata metsälakiin sisältyvän metsien monimuotoisuuden säilyttämisen yleisen velvoitteen ja hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti metsänomistajan omalla päätöksellä. Fankkeen alueella ei ole luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä. Vanhan kaatopaikka-alueen maaperän turvallisuus ja terveellisyys tulee huomioida kaavaa laadittaessa. Eläinten hautausmaa-alue tulee myös huomioida kaavoituksessa. Tien nro 2141 länsipuolella oleva Kyöpelinvuoren alue ei kuulu metsälain eikä luonnonsuojelulain piiriin, mutta on rakentamiseen liian jyrkkärinteinen. 8. Yhteenveto Liito-oravan esiintyminen alueen itäosassa tulee ottaa huomioon alueelle tehtävissä suunnitelmissa. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat automaattisesti suojeltuja eikä kielto edellytä mitään erillistä viranomaispäätöstä tullakseen voimaan. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisellä tarkoitetaan liito-oravien pesintään ja oleskeluun käyttämien puiden kaatamista. Myöskään kaikkia kulkuyhteyksiä lisääntymis- ja levähdyspaikkaan ei saa tuhota. Liito-orava on käyttänyt aluetta levähtämiseen ja kulkemiseen. Liito-oravan käyttämät puut on merkitty liitteenä olevaan karttaan. Näiltä kuvioilta voidaan harventaa puita, mutta isoja puita tulee jättää jäljelle niin, että liito-orava pystyy liikkumaan niitä pitkin alueella ja alueelta muille liito-oravalle soveltuville alueille. Puut eivät myöskään saa kaatua myrskyissä. On suositeltavaa jättää liito-oravalle alueelta reitti pohjoispuolella oleville metsäalueille, jolloin liitooravan ei tarvitse ylittää leveää Lauttakyläntietä. Vanhojen metsien alueet tarjoavat lepakoille päivälepopaikkoja puiden kaarnojen alta. Viiksisiipat karttavat valaistuja alueita, eivätkä pysty ylittämään suuria aukeita kaikuluotainäänensä avulla. Pohjanlepakon kaikuluotainääni on voimakas ja se saalistaa loppu kesän hämärässä katuvalojenkin ympärillä. Alueen metsien väheneminen ja keinovalon lisääntyminen ovat vahingollisia viiksisiipoille. Molemmille lepakkolajeille on haitallista vanhojen metsäalueiden kaataminen, jolloin niiden päivälepopaikat vähenisivät. On suositeltavaa jättää osa vanhoista kuusi- tai sekametsä alueista puistoalueeksi, jolloin lepakoille jää lepopaikka-alueita. Alueella ei ole rakennuksia, missä lepakot voisivat pesiä. Linnustosta pyy kuuluu EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeihin, tiltaltti vaarantuneisiin ja käki silmälläpidettäviin ja alueellisesti uhanalaisiin lintuihin. Pyy ja tiltaltti pesivät kuusivaltaisissa sekametsissä. Pyy ja tiltaltti esiintyvät puron varren suurruoholehdon alueella, joka kuuluu metsälain piiriin. Niiden pesimäalue tulee näin ollen säilymään. Lisäksi pyy tavattiin Kyöpelivuoren itäosassa. Käki on riippuvainen alueella esiintyvistä isäntälajeista. Jos näille lajeille (peippo, leppälintu, pajulintu ja kirjosieppo) jätetään alueelle yhtenäisiä metsäalueita, säilyvät käen elinmahdollisuudet alueella. Metsälain piiriin kuuluvat kuviot 8 ja 17. Kuvio 8 on hiirenporras-käenkaalityypin kosteaa lehtoa ja kuvio 17 on käenkaali-mesiangervotyypin suurruoholehtoa. Kuviolla 17 virtaa luonnonmukainen puro. Puro kuuluu vesilain piiriin ja yhdessä ympäröivän kostean suurruoholehdon muodostamana kokonaisuutena metsälain piiriin. Puron välitön lähiympäristö luo metsäluontoon merkittävää ekologista ja eliölajistollista vaihtelua. Puronvarren puustoisuus ja varjoisuus on tärkeää

22 22 elinympäristölle ominaisen pienilmaston säilymiselle (MetsäL per). Puron välittömällä lähiympäristöllä tarkoitetaan vyöhykettä, jonka puusto ja pensaskerros sekä pysyvän veden läheisyys luovat ympäristöstä poikkeavat kasvuolot ja pienilmaston (MetsäA). Vesilain mukaan luonnontilaista puroa ei saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu (VesiL muut). Lehtoalueet tulee jättää hakkuiden ulkopuolelle, jotta niille ominainen kosteus ja varjoisuus säilyisivät. Maanpinnan käsittely on kielletty toimenpide metsälain tarkoittamissa kohteissa. Kyöpelinvuoren länsiosan rinne on jyrkkä eikä sovellu rakentamiseen. Vanhan kaatopaikka-alueen maaperän turvallisuus ja terveellisyys on huomioitava kaavoituksessa. Lisäksi tulee huomioida eläintenhautausmaa-alue. Tien nro 2141 itäreunassa olevalla kedolla kasvaa alueellisesti uhanalaista ketonoidanlukkoa, joka on huomioitava kaavoituksessa. Tämä keto sekä kuvion 32 tienvarsiketo ovat arvokkaita elinympäristöjä. Arvokkaat elinympäristöt eivät sisälly metsä- tai luonnonsuojelulainsäädäntöön, vaan niiden luonnonarvot tulisi turvata metsälakiin sisältyvän metsien monimuotoisuuden säilyttämisen yleisen velvoitteen ja hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti metsänomistajan omalla päätöksellä. Alueelta ei löytynyt luonnonsuojelulailla suojeltuja luontotyyppejä eikä luonnonsuojeluasetuksella suojeltuja kasvi- ja sammallajeja.

23 23 Lähteet Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Oulanka Reports 14, suokasvillisuusopas. Oulun yliopisto. Oulu. Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Nironen, M. & Lammi, E. Liito-oravaselvitykset/ote julkaisusta Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Ympäristöopas 109/2003. Kyheröinen, E-M. 2010: Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu rakennuksissa. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Eläinmuseo. Laine, L,J. 2004: Suomalainen lintuopas. WSOY. Helsinki. Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Jyväskylä. Liito-oravan huomioonottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö. YM/1/501/2005. Lindroos, P., Hyyppä, J., Stén, C-G. & Tuittila, H. 1983: Rauman Kokemäen seudun maaperä. Geologinen tutkimuslaitos. Espoo. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus osa 1 ja 2. Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Siivonen, Y. 2004: Ikaalisten kaupungin lepakkokartoitus Kartoitusraportti. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V-liitteen lajit. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät linnut. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaiset linnut (NT, LC). Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Lintudirektiivin I liitteen lajit Suomessa.

24 24 Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Hävinneet ja uhanalaiset putkilokasvit. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaiset putkilokasvit (NT). Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaiset putkilokasvit (LC). Sisältödokumentti / Ympäristöministeriö. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Valste, J. 2001: Nisäkkäät. WSOY. Helsinki.