Saunamäen luontoselvitys Särkisalo Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

Transkriptio

1 Saunamäen luontoselvitys Särkisalo Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski

2 2 Sisällys 1 Johdanto Liito-orava Yleistä liito-oravasta Liito-oravaselvityksen menetelmät Liito-oravaselvityksen tulokset. 4 3 Linnustoselvitys Linnustoselvityksen tulokset Uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit 5 5 Lepakot Yleistä lepakoista Selvitysalueen lepakot 8 6 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset menetelmät Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Kuvio Arvokkaat luontotyypit ja uhanalaiset lajit Päätelmät 16 Lähteet.. 17

3 3 1 Johdanto Saunamäen selvitysalue sijaitsee Särkisalossa, joka kuuluu Salon kaupunkiin. Saunamäki sijaitsee 30 kilometriä Salon keskustasta lounaaseen. Selvitysalue on 16,5 hehtaarin kokoinen. Alue rajautuu länsi- ja pohjoispuolelta mereen, itäpuolelta Pyölinmäen metsäalueeseen ja eteläpuolelta maantiehen. Alueella on iso peltokuvio, useita rakennuksia piha-alueineen ja metsää. Saunamäen luontoselvitys on tehty ranta-asemakaavan suunnitelmien pohjaksi Nosto Consulting Oy:n toimeksiannosta. Alueelta on laadittu liito-orava-, linnusto-, lepakko-, putkilokasvi- ja luontotyyppiselvitykset. Selvitykset on laatinut luontokartoittaja Marika Vahekoski Luontopalvelu Kraakusta. Kartta 1: Saunamäen sijainti

4 4 2 Liito-orava 2.1 Yleistä liito-oravasta Liito-orava elää kuusivaltaisissa metsissä, joissa tulee kasvaa myös riittävästi sopivia ravintopuita kuten haapoja, leppiä ja koivuja. Liito-orava käyttää elinpiirillään useita pesäpaikkoja. Pesäpaikoiksi kelpaavat puun kolot, oravan vanhat risupesät sekä linnunpöntöt. Aikuisen naaraan elinpiiri on noin 8 ha ja uroksen noin 60 ha. Urosten elinpiirit voivat sijaita osittain päällekkäin ja yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Naaraiden elinpiirit sijaitsevat yleensä erillään toisistaan. Liito-orava voi käyttää siemenpuuasentoon hakattuja aukkoja, varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä ruokailuun ja siirtymiseen kuusimetsiköstä toiseen. Puuttomia hakkuuaukkoja ja nuoria taimikoita liito-orava ei pysty ylittämään liitäen puusta toiseen, jolloin nämä alueet eivät sovellu liito-oravalle. Liito-orava pystyy liitämään jopa 60 metriä. Suomen eliölajiston uhanalaisuusluokituksessa liito-orava on merkitty vaarantuneeksi lajiksi. Suomen luonnonsuojelulain 49 :n mukaan, luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. 2.2 Liito-oravaselvityksen menetelmät Alueelta etsitään mahdollisia liito-oravan pesimä- ja ruokailupuita tarkastamalla haapojen, koivujen ja isojen kuusien tyvet. Puiden alta etsitään liito-oravan papanoita. Papanat ovat parhaiten nähtävissä lumien sulettua huhtikuun alusta kesäkuun loppuun, jolloin ne eivät vielä ole jääneet kasvillisuuden peittoon. Liito-oravaselvitys tehtiin Liito-oravaselvityksen tulokset Selvitysalueelta ei löydetty merkkejä liito-oravasta, vaikka alueella on suojaavaa kuusikkoa, jossa kasvaa myös isoja rauduskoivuja ja rannassa tervaleppiä. Piha-alueella kasvaa isoja haapoja, mutta niidenkään alta ei löydetty papanoita. 3 Linnustoselvitys Linnustoselvitykset tehtiin 14.4., ja klo välisenä aikana. Ensimmäisellä laskentakerralla sää oli pilvinen ja oli aste lämmintä. Toisella laskentakerralla sää oli poutainen ja tuuli tyyntä, lämpötila oli viisi astetta. Kolmannella kerralla oli aurinkoista ja kahdeksan astetta lämmintä. Laskennoissa käytettiin kartoituslaskenta menetelmää. Apuna laskennoissa käytettiin kiikaria ja gps-paikanninta. Havaitut linnut merkittiin karttaan ja kaikkien laskentakertojen kartat yhdistettiin. Linnuista merkittiin kartalle näkö- ja kuulohavainnot. Korkealla ylilentäviä lintuja ei merkitty ylös.

5 5 3.1 Linnustoselvityksen tulokset Selvitysalueen yleisimmät lintulajit olivat peippo ja pajulintu. Ne ovat yleisimpiä lintulajeja myös koko Suomessa. Alueen pihapiireissä oli linnunpönttöjä ja ne mahdollistivat kirjosiepolle, talitiaisille ja sinitiaisille sopivia pesäpaikkoja. Alueella on useita erilaisia elinympäristöjä, jotka tarjoavat sopivia pesimispaikkoja monille lintulajeille. Yhteensä eri lajeja alueella pesi 20. Taulukko 1: Alueella ja alueen läheisyydessä pesivät lintulajit ja niiden parimäärät Lintulajit Alueella pesivien lintujen parimäärät Käpytikka 1 Kiuru 1 Metsäkirvinen 1 Västäräkki 1 Punarinta 1 Satakieli 1 Mustarastas 2 Räkättirastas useita pareja yhdyskunnassa Lehtokerttu 1 Pajulintu 5 Hippiäinen 1 Kirjosieppo 1 Sinitiainen 2 Talitiainen 3 Närhi 1 Varis 1 Peippo 6 Viherpeippo 1 Vihervarpunen 1 Keltasirkku 1 yhteensä räkättirastas yhdyskunta lajia Lajilista Käpytikka on Suomen yleisin tikkalaji. Selvitysalueella havaittiin käpytikka jokaisella kartoituskerralla ja viimeisellä kerralla se varoitteli. Kiuru pesii pelloilla sekä avoimilla laitumilla, soilla ja rantaniityillä. Selvitysalueella kiuru pesi peltoalueella. Metsäkirvinen pesii mäntymetsissä ja rämeillä. Se välttää tiheitä metsiä (Laine, L. 1996). Saunamäellä metsäkirvinen pesi alueen eteläosan metsikössä. Västäräkki on runsaslukuinen lintu koko Suomessa ja pesii yleisesti pihapiireissä ja rannoilla. Västäräkki pari havaittiin jokaisella kartoituskerralla selvitysalueen pihapiirissä. Punarinta pesii sekametsissä ja suosii kuusia. Selvitysalueella punarinta pesi pohjoisosan metsässä.

6 6 Satakieli on Etelä-Suomessa yleinen rantojen pajukoissa pesivä laji. Saunamäellä pesi yksi satakielipari länsiosan rannan pensaikossa. Mustarastas pesii yleisesti Etelä-Suomen puutarhoissa ja puistoissa. Myös lehdot, kuusi- ja sekametsät ovat sen pesimäaluetta. Mustarastaita pesi kaksi paria selvitysalueella, toinen alueen koillisosassa ja toinen luoteisosassa. Räkättirastas on yleinen lintulaji ja pesii joko yksittäisinä pareina tai yhdyskuntina pihoissa, puistoissa, metsänreunoissa ja pienissä metsiköissä. Räkättirastas yhdyskunta pesi pohjoisosassa metsänreunassa. Lehtokerttu on runsaslukuisin kertuista. Niiden muutto tapahtuu myöhään, melkein kesän kynnyksellä. Lehtokerttu pesi alueen pohjoisosan metsänreunassa. Pajulintu on hyvin yleinen lintu koko Suomessa, selvitysalueella sitä pesi viisi paria. Hippiäinen pesii kuusivaltaisissa metsissä ja selvitysalueella pesi yksi pari pohjoisosan metsässä. Kirjosieppo pesii koloissa. Sitä tavataan pihoilla ja sekä lehti- että havumetsissä. Kirjosieppo pesi pihapiirin linnunpöntössä. Sinitiainen pesii puunkoloissa ja linnunpöntöissä lehti- ja sekametsissä. Selvitysalueella sinitiaiset pesivät pihapiirien pöntöissä. Alueella pesi kaksi sinitiaisparia. Talitiainen pesii runsaana kaupunkien puistoissa ja ihmisten lähettyvillä pöntöissä, mutta myös seka- ja lehtimetsissä. Alueella pesi kolme talitiaisparia. Närhi viihtyy kaikenlaisissa metsissä. Selvitysalueella närhi varoitteli pohjoisrajan tuntumassa. Varispari pesi lähellä pihapiiriä metsän reunassa. Peippo on pajulinnun ohella yleisimpiä lintuja Suomessa. Selvitysalueelta sen reviireitä löytyi kuusi. Viherpeippo pesii pihoissa ja metsien reunoissa. Yksi viherpeippopari tulkittiin pesiväksi pihapiirissä. Vihervarpunen on runsaslukuinen lintu koko Suomessa. Se pesii yleensä kuusimetsissä, mutta sitä tavataan pesivänä myös mäntymetsistä. Selvitysalueella yksi pari pesi eteläosan mäntymetsässä. Keltasirkkulle kelpaavat pesimämaastoksi monenlaiset puoliavoimet elinympäristöt. Keltasirkkuja pesi yksi pari alueen eteläosan metsän reunassa. 4 Uhanalaiset ja lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen vastuulajit Laji on vaarantunut, kun siihen kohdistuu keskipitkällä aikavälillä suuri uhka kadota luonnosta. Uhanalaisuusluokan 2010 mukaan laji arvioidaan vaarantuneeksi (VU), kun se parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella täyttää jonkun vaarantuneiden luokan kriteereistä A-E, ja siihen

7 7 arvioidaan täten kohdistuvan luonnossa korkea häviämisriski. Laji arvioidaan silmälläpidettäväksi (NT), kun se ei täytä uhanalaisten kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa tarkastellaan valtakunnallisesti silmälläpidettävien ja elinvoimaisten lajien uhanalaisuutta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnin mukaan. Lintudirektiivin I-liitteessä on lueteltu yhteisön tärkeinä pitämät lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityissuojelualueita (Natura verkosto.). Suomen erityisvastuulajit ovat lajeja, joiden levinneisyys on keskittynyt Eurooppaan tai, jotka ovat maanosan laajuisesti uhanalaisia, voimakkaasti taantuneita tai harvalukuisia, ja erityisesti karujen vesien, soiden ja boreaalisten havumetsien lajit, joiden Suomen kannan osuus on yli 15 % Euroopan kannasta, lukuun ottamatta punakylkirastasta, järripeippoa ja vihervarpusta. (Suomen ympäristökeskus: Vastuulaji, linnut Ympäristöministeriön wwwsivut. ) Selvitysalueella havaitut linnut eivät ole uhanalaisia, lintudirektiivin I-liitteen lajeja, eivätkä Suomen vastuulajeja. 5 Lepakot 5.1 Yleistä lepakoista Saalistaessaan lepakot kaikuluotaavat ultraääniensä avulla hyönteisiä. Kaikuluotauksen avulla lepakot myös suunnistavat. Aukeilla paikoilla kaikuluotaus on vaikeaa. Lisäksi aukeilla paikoilla on usein tuulista ja lepakot saattavat joutua petolintujen saaliiksi. Puu- ja pensasrivit helpottavat lepakon suunnistamista ruokailu- ja lepopaikoille. Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia. Pohjanlepakko, vesi-, lampi-, ripsi-, viiksi- ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö talvehtivat Suomessa. Iso-, kimo-, pikku- ja vaivaislepakko ovat Suomessa harvinaisia ja muuttavat talveksi Keski-Eurooppaan. Lepakot vaipuvat talveksi horrokseen ja tarvitsevat horrostuspaikaksi 0-8 o C lämpöisen, vedottoman ja kosteahkon paikan. Maakellarit, kallion syvät halkeamat ja louhikot ovat tällaisia paikkoja. Kesällä lepakoiden päiväpiilopaikoiksi kelpaavat puiden kolot, kaarnanaluset, linnunpöntöt ja rakennusten vintit sekä kattojen rakenteet. Pohjanlepakko on lepakkolajeista yleisin ja sen kaikuluotausääni kantaa metriä. Koska pohjanlepakon ääni on voimakas, eivät leveät tie- tai sähkölinjat haittaa sen suunnistamista. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ovat myös yleisiä lepakoita Suomessa. Viiksisiippojen kaikuluotausääni kantaa noin metriä, jolloin niiden on vaikeampaa suunnistaa aukeilla paikoilla. Viiksisiipat karttavat myös valaistuja alueita. Viiksisiipat asustavat metsissä. Ne saalistavat pienillä aukeilla, metsäteiden varsilla ja metsänreunoissa. Korvayökön kaikuluotausääni on kaikkein heikoin ja kantaa vain noin 5 metriä. Korvayökkö käyttää saalistaessaan isoja korviaan. Koska korvayökön kaikuluotausääni on heikko, on sen havaitseminen detektorinkin avulla vaikeaa ja onnenkauppaa. Korvayökkö asustaa pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa esim. hautausmailla.

8 8 Vesisiippa saalistaa nimensä mukaisesti vesistöjen yllä. Vesisiipat lentävät lähellä veden pintaa, pyörähdellen ympäri pienillä alueilla. Välillä ne poikkeavat rannalta veden päälle kaartuvien puiden alle. Lampisiippa, ripsisiippa, pikkulepakko, vaivaislepakko, isolepakko ja kimolepakko ovat Suomessa harvinaisia ja eteläisiä lajeja. Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) listaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan. 5.2 Selvitysalueen lepakot Lepakkoselvitys tehtiin klo Sää oli poutainen ja tyyni. Lämpötila oli 13 astetta. Alueella kuljettiin metsäteitä ja polkuja pitkin. Koko alue kierrettiin. Lepakoita havainnoitiin detektorin avulla (Pettersson ultrasound detector D 230). Lepakoita löytyi koko selvitysalueelta, lukuun ottamatta rantakallion aluetta ja peltoa. Havaitut lepakot olivat pohjanlepakoita ja niitä havaittiin 5 6. Alueella on kolopuita eteläosan kuopan alueella. Kolopuiden lisäksi lepakot voivat käyttää päivälepopaikkanaan louhikkorinnettä sekä alueen rakennusten kattorakenteita. 6 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys 6.1 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoitus tehtiin Kasvillisuutta katseltiin muillakin kartoituskerroilla. Alue on kuvioitu luontotyyppien mukaan. 6.2 Kuvio 1 Kuviolla 1 on iso kaivettu kuoppa, jonka reunoilla ja pohjalla kasvaa harmaaleppää, tervaleppää, rauduskoivua, raitaa ja muutama kuusi. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajan- ja vaahterantaimia. Kuoppaan on kaadettu puutarhajätettä ja tämän vuoksi siellä kasvaa alaskankleitonia. Suojaisassa ja varjoisassa kenttäkerroksessa kasvaa myös metsätähteä, mustikkaa, käenkaalia, metsälauhaa, sananjalkaa, oravanmarjaa ja metsävirnaa.

9 9 Kuva 1: Kuvion 1 kuoppaan on viety puutarhajätettä Kuva 2: Kuopassa kasvavaa alaskankleitonia 6.3 Kuvio 2 Selvitysalueen eteläosassa olevalla metsäkuviolla kasvaa vuotiaita mäntyjä. Mäntyjen seassa kasvaa muutamia kuusia ja rauduskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa pihlajantaimia ja isotuomipihlajaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, kangasmaitikkaa, metsälauhaa ja puolukkaa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta. Kuvio mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT).

10 10 Kuva 3: Mustikkatyypin tuoretta kangasta 6.4 Kuvio 3 Kuvio 3 on selvitysalueen ranta-aluetta. Länsirannalla on leveä järviruokoalue. Pohjoisrannalla järviruokoa on vain pieniä alueita. Rantakasvivyöhyke on muutoin kapea vain muutamia metrejä ennen metsän reunaa. Ranta on osin kivikkoista ja paikoin avokalliota. Rannalla kasvaa merisuolaketta, ranta-alpia, haisukurjenpolvea, pujoa, hevonhierakkaa, keltamataraa, rantamataraa ja rohtovirmajuurta. Metsän rajassa kasvaa tervaleppää. Rantakallion painanteissa kasvaa kitukasvuisia mäntyjä sekä metsälauhaa. Sileällä kalliolla kasvaa sammalia ja jäkäliä. Kuva 4: Länsirannan ruovikkoa

11 11 Kuva 5: Pohjoispuolen kivikkoista rantaa Kuva 6: Pohjoispuolella olevaa kalliorantaa

12 12 Kuva 7: Pohjoiskärjessä oleva rantakallio 6.5 Kuvio 4 Kuviolla 4 kasvaa sekä keski-ikäistä mänty- ja kuusi sekametsää. Rantaan vievän tien varrella kasvaa vanhoja kuusia. Kuusten alle on istutettu tuijia. Kuvion pensaskerroksessa kasvaa pihlajantaimia ja taikinanmarjaa. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa, metsätähteä, käenkaalia, metsäimarretta ja metsäalvejuurta sekä vähän valkovuokkoa. Kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvion kaakkoisosan eteläreunalla on kivillä porrastettu alue, jossa kasvaa harvaa männikköä. Valoisassa kenttäkerroksessa kasvaa korpikastikkaa, lillukkaa, sananjalkaa, ahomansikkaa, metsäapilaa, kurjenkelloa ja särmäkuismaa. Tällä kohdalla on aikanaan kulkenut tie. Kuva 8: Mustikkatyypin tuoretta kangasta

13 13 Kuva 9: Vanha tiealue 6.6 Kuvio 5 Kuviolla 5 on louhikkorinne, jossa kasvaa vuotiaita mäntyjä ja nuoria kuusia. Kivien päällä kasvaa sammaleita. Louhikkorinne on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö (MetsäL). Kuva 10: Louhikkorinne 6.7 Kuvio 6 Kuvio 6 on peltoa, jonka koillisosa on pellolle syntynyttä heinäketoa. Heinäkedolla kasvaa pieniä kuusentaimia, niittysuolaheinää, tuoksusimaketta, niittynätkelmää, peltokortetta, nurmipuntarpäätä, pukinpartaa, puna-apilaa, kevätpiippoa, särmäkuismaa, keltamataraa, harakankelloa, ahomansikkaa,

14 14 nurmilauhaa, koiranheinää, niittyleinikkiä ja voikukkaa. Niityn keskellä on pieni ja matala kalliokohouma, jonka päällä kasvaa valkomaksaruohoa ja mäkitervakkoa. Kuva 11: Valkomaksaruohoa 6.8 Kuvio 7 Kuvio 7 on hoidettua piha-aluetta, jossa on esimerkiksi pienoisgolfrata. Kuva 12: Piha-aluetta

15 15 Kartta 2: Saunamäen luontotyypit Nro 1= kaivettu kuoppa, 2 = mustikkatyypin tuore kangas, 3 = kapea kivikkoinen ja kallioinen ranta-alue, 4 = mustikkatyypin tuore kangas, 5 = lohkareikko, 6 = peltoalue, jonka heinäketoalue on raidoitettu, 7 = pihaalue. 7 Uhanalaiset luontotyypit ja kasvilajit Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luontotyyppien luokittelua ja uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Pohjois-Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu havaittuihin ja ennustettuihin muutoksiin kyseisen luontotyypin esiintymien määrässä ja laadussa sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. Keski-ikäiset sekapuustoiset tuoreet kankaat ja keski-ikäiset mäntyvaltaiset tuoreet kankaat ovat sekä koko Suomen että Etelä-Suomen alueella luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi. Karut avoimet laakeat rannikkokalliot on luokiteltu koko Suomen ja Etelä-Suomen alueella silmälläpidettäviksi (NT). Moreenilohkareikot on luokiteltu koko Suomen ja Etelä-Suomen alueella

16 16 säilyviksi (LC). Louhikkorinteet ovat kuitenkin metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Heinäkedot on luokiteltu koko Suomen ja Etelä-Suomen alueella äärimmäisen uhanalaisiksi (CR). 8 Päätelmät Pohjoisrajalla oleva louhikkorinne on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, joka tulisi jättää rakentamisen ulkopuolelle. Pohjanlepakot voivat myös käyttää louhikkoa päivälepopaikkana. Alueen metsiä on hoidettu ja kolopuita on vain muutama. Lepakoille sopivia lepopaikkoja löytyy alueen vanhimpien rakennusten kattorakenteista. Lepakoiden säilymistä alueella voidaan parantaa asentamalla alueelle lepakoita varten tehtyjä pönttöjä ja säästämällä kolopuita.

17 17 Lähteet Hotakainen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Hämeenlinna. Laine, L.J. 1996: Suomalainen lintuopas. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Raunio, A. Schuman, A. Kontula, T Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sierla, L., Lammi,E., Mannila, J. ja Nironen,M Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Helsinki. Söderman, T Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V-liitteen lajit. Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaiset putkilokasvit (NT). Sisältödokumentti / Suomen ympäristökeskus. Alueellisesti uhanalaiset putkilokasvit (LC). Sisältödokumentti / Ympäristöministeriö. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit.